-ensimmäinen luku-
Kesän kuumin päivä oli päättymäisillään ja Surreyssa valtasi hiljaisuus. Sharon istuskeli tuulettimen edessä sohvalla ja katseli televisiota odottaen uutisia serkkunsa Melanien tehdessä voileipiä. Sharon oli seurannut koko kesän jästien uutisia, koska oli peruuttanut Päivän Profeetan tilauksen Harrysta ja Dumbledoresta kertovien valheiden takia. Lopulta seitsemän uutisten sävel alkoi ja Sharon työntyi lähemmäs televisiota. ”Ennätysmäärä pulaan jääneitä lomalaisia täyttää lentoasemat espanjalaisten matkalaukkukäsittelijöiden lakon jatkuessa toista viikkoa” aloitti uutistenlukija. ”Äh” Sharon sanoi ja nojasi taas sohvan selkänojaan. ”Miksi sinä uutisia seuraat? Et ole koskaan kiinnostunut uutisten katsomisesta.” Melanie ihmetteli. ”Ajattelin vaan… Jos olisi jotain omituista tekeillä joka saattaisi liittyä minun maailmaan…” Sharon vastasi ja retkahti koko pituudellaan sohvalle. ”No miksi et seuraa sitä Illan Profeettaa vai mikä se oli?” Melanie kysyi ja istahti pöydän ääreen syömään leipiään. ”Koska se kirjoittaa pelkkää roskaa nykyään. Pelkkiä valheita Harrysta ja rehtori Dumbledoresta.” Sharon vastasi. ”Niin, aivan. Se sinun pikkuserkkusi, Harry… Sääli ettet voi mennä juttelemaan hänelle.” Melanie sanoi ja haukkasi palan voileipää. ”Niin… Joudun kuulemaan kaikki uutiset joko Dumbledorelta tai isältä.” Sharon vastasi. Melanie nielaisi nopeasti leivänpalan ja hänen silmänsä suurentuivat kun Sharon mainitsi isänsä. Syntyi piinallinen hiljaisuus ja lopulta Melanie sanoi: ”Vieläkö sinä kirjoittelet hänelle?” ja otti vesilasin käteensä. ”Kyllä enkä aio lopettaa jos sitä tarkoitat.” Sharon vastasi itsepäisesti. Miten niin ”vieläkö?” Sharonia suututti. Hän ei ikimaailmassa luopuisi yhteyksistään isäänsä vaikka Melanie kieltäisi tai Richard puuttuisi asiaan. ”Jaaha… No, en aio estää sinua, koska siitä ei tulisi mitään. Vaikka Richard ei kyllä riemastu asiasta…” Melanie vastasi ja joi kulauksen vettä. ”Hyvä.” Sharon vastasi ja katsoi uutisten loppua vesihiihtävästä Uuvi-undulaatista. Kun uutiset loppuivat, syntyi taas kiusallinen hiljaisuus. Melanie avasi suunsa kahdesti aivan kuin olisi ollut sanomassa jotain. ”Jos olet sanomassa jotain, niin sano.” Sharon sanoi, kun oli huomannut Melanien suun liikkeet. ”Ajattelin vain kysyä, että kun isäsi on kuuluisa joukkomurhaaja, jota kaikki etsivät, että eikö ole aika suuri riski lähetellä hänelle pöllöjä? Pöllöjä ei kovin paljoa Lontoossa näe keskellä päivää.” Melanie sanoi. ”Lähetän kirjeet yleensä yöllä, etteivät ne herättäisi huomiota… ” Sharon vastasi tylysti ja nousi sohvalta hakeakseen lasin vettä. Kun Sharon oli ehtinyt keittiöön, ikkunasta sisään liiteli pieni lehtopöllö. ”No jos tuo on isältäsi, niin hän ei ainakaan vaivaudu olemaan varovainen.” Melanie huomautti. Sharon käveli pöllön luo ja otti sen jalasta kirjeen ja pienen paketin. Sharon avasi kirjeen ja huomasi heti, keneltä se oli tullut. Kirjeen käsiala oli selvästi Luna Lovekivan. ”Hyvää syntymäpäivää Sharon! Nähdään pian Tylypahkassa!” Sharon avasi paketin, jossa oli sormus, jonka koristeena oli väriään vaihtava kivikoppakuoriainen. Sormus oli aika mauton, mutta Sharon päätti käyttää sitä Lunan läsnä ollessa. ”Mikä se on?” Melanie kysyi. ”Syntymäpäivälahja yhdeltä Lunalta…” Sharon sanoi ja laittoi sormuksen Melanien nenän eteen pöydälle. ”Aika erikoinen. Vaihtelee väriäkin.” Melanie sanoi ja tutkiskeli sormusta. ”No velhomaailmassa tuo ei ole kovin erikoinen.” Sharon sanoi ja kirjoitti Lunalle vastauksen ”Kiitos lahjasta Luna! Se on hieno, mutta syntymäpäiväni on vasta viiden päivän päästä. Toivottavasti näemme pian.” ja antoi kirjeen pöllölle. Sharon otti sormuksen pöydältä ja lähti yläkertaan. Hänen huoneensa oli taas päässyt likaiseen kuntoon. Kaikki mahdolliset koulukirjat olivat lattialla auki mistäkin aukeamasta ja täynnä alleviivauksia tärkeistä kohdista. Vaatteet lojuivat lattialla yhdessä nurkassa ja Siriukselta saadut kirjeet olivat korkeassa pinossa vaatekaapin päällä. Sharon syöksyi avaamaan ikkunan, koska huoneessa oli tukalan kuuma. Sharon istahti lukemaan Miranda Kanahaukan Loitsukirja IV:tä. Kului tunti ja Sharon huomasi, että hänellä oli kylmä. Sharon ihmetteli, miten kesän kuumimpana päivänä ja iltana voi olla kylmä. Sharon katsoi ikkunasta ulos ja näki kaksi tummaan viittaan pukeutunutta hahmoa. Yhtäkkiä Sharonille tuli tuttu tunne… Ihan kuin kaikki ilo olisi kadonnut hänestä. ”Ankeuttajat” Sharon kuiskasi ja lukitsi ikkunan kiinni. Hän tarttui taskussaan olevaan taikasauvaan ja rynnisti portaat alas ulko-ovelle. Kun hän oli ulkona, hän ei nähnyt ketään. Ankeuttajat olivat häipyneet. ”Outoa.” Sharon sanoi hiljaa ja meni takaisin sisälle.
Siriuksen tytär
14
1093
Vastaukset
- joku nörtti
löysin kerran netistä... nettisivut lopetettii nii hyvä et tallensin tota kirjaa itselleni :)
- Teleute
kenen kirjoittama tuo on? Mukava kirjoitus. :>
- Nimrodel
minun täytyy sanoa, etten pidä tästä laisinkaan.
Anteeksi, mutta en voi mitään. Otsikko alkoi jo ärsyttää. En pidä paljoakaan siitä että Siriuksella on tytär. Uskottavaa, mutten tykkää yhtään. Jotenkin, aargh! Anteeksi vain!
Tarina oli kyllä toisaalta ihan kivasti kirjoitettu, mutta kenen se on?- joku nörtti
luulekko tuntevas sen joka ton kirjotti?
- Nimrodel
joku nörtti kirjoitti:
luulekko tuntevas sen joka ton kirjotti?
niin siis..
Minäkö?
vai teleute..? - jennuli
joku nörtti kirjoitti:
luulekko tuntevas sen joka ton kirjotti?
ja pinseri.fissä on kuudes potter keskustelu jossa on lyhennös siitä kuka Sharon on..
- joku nörtti
. Hän riensi takaisin yläkertaan ja otti tyhjän paperinpalan ja kirjoitti: ”Hei Nuuhku. Äsken tapahtui jotain outoa. Näin kaksi ankeuttajaa ulkona ja kun menin ulos (taikasauva kädessä tietysti) ne olivat häipyneet? Toivottavasti voit hyvin. Terveisiä Hiinokalle. Terveisin: Sharon” Hän odotti hetken Veronaa, kunnes se saapui iso hiiri suussaan. ”Syö se nopeasti ja ota tämä kirje” Sharon sanoi. Verona huhuili lempeästi ja alkoi syödä saalistaan. Hetken päästä se lensi Sharonin syliin sängylle ja ojensi koipensa. ”Vie tämä isälleni. Selvä?” Sharon sanoi. Verona huhuili ja pyrähti lentoon ikkunasta ulos pimeään. Sharon jäi miettimään: Ankeuttajia keskellä Surreyta? Mitä ne täällä tekevät? Miksi ne eivät ole Azkabanin vankilassa? Mitä ne täältä tahtovat? Sharon keksi vastauksen: Harry. Ankeuttajat ovat varmaan tehneet, kuten Dumbledore sanoi: ne ovat siirtyneet Voldemortin riveihin. Ja ovat varmasti Harryn kimpussa. Sharon huolestui. Hän oli lähettänyt jo pöllönsä isälleen ja asui aivan liian kaukana Pikku Whingingistä mennäkseen katsomaan, paitsi jo Melaniella olisi auto käytössä, mutta se oli korjattavana. Sharon alkoi kävellä huoneessaan ympyrää ja miettiä mitä saattaisi tapahtua. Tunnin mietittyään Siriukselta tuli vastaus: ”Ankeuttajat kävivät Harryn ja hänen serkkunsa kimppuun. He ovat kunnossa, mutta Harry teki suojeliuksen kun Mundungus oli tekemässä bisneksiään. Harry on erotettu määräajaksi koulusta ja kuulustelu on piakkoin. Rouva Weasley raivostui. Ei hätää. Terveisin: Nuuhku ja Kuutamo” Sharon huokaisi helpotuksesta ja vihasta. Harry on kunnossa joka on hyvä asia, mutta Mundungus ei ollut estämässä ja Harry teki suojeliuksen ja sai potkut koulusta. Sharon etsi äkkiä kirjan Taikaministeriön säännöistä ja huomasi selvän säännön, jossa luki ”alaikäistä velhoa ei eroteta koulusta jos tämä tekee koulun ulkopuolella jästien nähden taikoja, jos kyseessä on oman tai muiden henkien puolustaminen” Sharon helpottui ja meni nukkumaan, mutta jäi silti murehtimaan oliko Harry todella kunnossa? Hetken mietiskeltyään hän nukahti.
Seuraavana päivänä Sharon lähetti uuden kirjeen: ”En oikein vakuuttunut tiedosta, että Harry on kunnossa. Kerro koska kuulustelu on, menen todistajaksi jos Toffee alkaa ilkeäksi.”- joku nörtti
Hän taitteli kirjeen ja lähetti sen isälleen, mutta Verona ei palannut seuraavana päivänä. Kahden päivän päästä Sharon jo huolestui. Kirjeitä ei ollut tullut kahteen päivään. Kunnes kolmannen päivän iltana tuli vastaus: ”Harry saapui no.. tiedät kyllä mille aukiolle. Hän on kunnossa, ei hätää. Nähdään Tylypahkan ensimmäisenä viikonloppuna.” Sharonia suututti. Harry oli päässyt Kalmanhanaukiolle Siriuksen seuraksi kun Sharonin piti kyhjöttää jästikotonaan. Tosin oli Sharonkin ollut Kalmanhanaukiolla viime kesänä kun hän oli sanonut Melanielle että hän lähtee ostoksille, mutta ei tänä kesänä. Tänä kesänä oli ollut niin paljon ”salaisia kokouksia” ettei Sharonin kannattaisi tulla. Viestissä luki ”Nähdään Tylypahkan ensimmäisenä viikonloppuna.” Menisikö Sharon silloin Kalmanhanaukiolle? Sitä Sharon ei ehtinyt miettiä kun häntä jo väsytti. Hän meni alakertaan keittiöön syödäkseen jotain ennen nukkumaan menoa. Richard oli palannut ulkomailta. ”Hei Sharon!” Richard tervehti iloisesti kun huomasi Sharonin. ”Hei.” Sharon sanoi ja halasi Richardia vastoin tahtoaan. ”Onko ollut hyvä kesä Melanien kanssa?” Richard kysyi. ”Ihan ok…” Sharon vastasi ja meni jääkaapille. ”Hienoa! Minun täytyy vielä käydä parin korttelin päässä hakemassa pari asiaa, mutta toin jo nämä matkalaukut. Nähdään hetken päästä.” Richard sanoi Melanielle ja lähti nopeasti. ”Aiotko kertoa hänelle?” Melanie kysyi Sharonilta. ”Mitä?” Sharon kysyi vaikka arvasikin mitä Melanie tarkoitti. ”Että pidät yhteyttä siihen murhaajaisääsi.” Melanie vastasi ja laittoi tiskikoneen päälle. ”Hän ei ole murhaaja. Ja mitä sitten vaikka kerronkin?” Sharon kysyi. ”Tiedäthän, että hän ei oikein pidä siitä, että kirjoittelet hänelle. Ja vielä vähemmän hän pitää siitä, jos alat tapailla häntä jossain.” Melanie vastasi kiristellen huuliaan ja Sharonilla tuli mieleen professori Kalkaros. ”No missä sinä luulit minun viettäneen viime joulun?” Sharon kysyi. ”Sinä mitä?” Melanie kysyi hämmentyneenä. ”No luulitko, että minä tosiaan olin joulun Tylypahkassa niin kuin väitin? Olin koko joululoman isälläni, niin kuin osan viikonlopuistakin. Ja kesällä kun sanoin meneväni ostoksille niin lähdin hänen luokseen.” Sharon tunnusti, jotta sai tekemistä: Melanien kanssa väittelyä. ”Nyt riitti. Sinä et lähde enää mihinkään, etkä kirjoittele hänelle.” Melanie sanoi vihaisesti. ”Mikä estää? Kummisetäni sanoi, että jos hän tai isäni ei kuule minusta mitään kolmeen päivään he lähettävät jonkun tänne, tai pahempaa isäni voisi itse tulla tänne. Ja sitähän sinä et halua?” Sharon uhkaili ja kaatoi itselleen appelsiinimehua. Melanie meni kalpeaksi ja väänteli huuliaan Kalkarosmaiseen tapaan. Ovikello soi. Sharon meni avaamaan. Oven takana seisoi nuori, mutta vanhan näköinen, harmaahiuksinen Remus Lupin. ”Remus?”
- joku nörtti
joku nörtti kirjoitti:
Hän taitteli kirjeen ja lähetti sen isälleen, mutta Verona ei palannut seuraavana päivänä. Kahden päivän päästä Sharon jo huolestui. Kirjeitä ei ollut tullut kahteen päivään. Kunnes kolmannen päivän iltana tuli vastaus: ”Harry saapui no.. tiedät kyllä mille aukiolle. Hän on kunnossa, ei hätää. Nähdään Tylypahkan ensimmäisenä viikonloppuna.” Sharonia suututti. Harry oli päässyt Kalmanhanaukiolle Siriuksen seuraksi kun Sharonin piti kyhjöttää jästikotonaan. Tosin oli Sharonkin ollut Kalmanhanaukiolla viime kesänä kun hän oli sanonut Melanielle että hän lähtee ostoksille, mutta ei tänä kesänä. Tänä kesänä oli ollut niin paljon ”salaisia kokouksia” ettei Sharonin kannattaisi tulla. Viestissä luki ”Nähdään Tylypahkan ensimmäisenä viikonloppuna.” Menisikö Sharon silloin Kalmanhanaukiolle? Sitä Sharon ei ehtinyt miettiä kun häntä jo väsytti. Hän meni alakertaan keittiöön syödäkseen jotain ennen nukkumaan menoa. Richard oli palannut ulkomailta. ”Hei Sharon!” Richard tervehti iloisesti kun huomasi Sharonin. ”Hei.” Sharon sanoi ja halasi Richardia vastoin tahtoaan. ”Onko ollut hyvä kesä Melanien kanssa?” Richard kysyi. ”Ihan ok…” Sharon vastasi ja meni jääkaapille. ”Hienoa! Minun täytyy vielä käydä parin korttelin päässä hakemassa pari asiaa, mutta toin jo nämä matkalaukut. Nähdään hetken päästä.” Richard sanoi Melanielle ja lähti nopeasti. ”Aiotko kertoa hänelle?” Melanie kysyi Sharonilta. ”Mitä?” Sharon kysyi vaikka arvasikin mitä Melanie tarkoitti. ”Että pidät yhteyttä siihen murhaajaisääsi.” Melanie vastasi ja laittoi tiskikoneen päälle. ”Hän ei ole murhaaja. Ja mitä sitten vaikka kerronkin?” Sharon kysyi. ”Tiedäthän, että hän ei oikein pidä siitä, että kirjoittelet hänelle. Ja vielä vähemmän hän pitää siitä, jos alat tapailla häntä jossain.” Melanie vastasi kiristellen huuliaan ja Sharonilla tuli mieleen professori Kalkaros. ”No missä sinä luulit minun viettäneen viime joulun?” Sharon kysyi. ”Sinä mitä?” Melanie kysyi hämmentyneenä. ”No luulitko, että minä tosiaan olin joulun Tylypahkassa niin kuin väitin? Olin koko joululoman isälläni, niin kuin osan viikonlopuistakin. Ja kesällä kun sanoin meneväni ostoksille niin lähdin hänen luokseen.” Sharon tunnusti, jotta sai tekemistä: Melanien kanssa väittelyä. ”Nyt riitti. Sinä et lähde enää mihinkään, etkä kirjoittele hänelle.” Melanie sanoi vihaisesti. ”Mikä estää? Kummisetäni sanoi, että jos hän tai isäni ei kuule minusta mitään kolmeen päivään he lähettävät jonkun tänne, tai pahempaa isäni voisi itse tulla tänne. Ja sitähän sinä et halua?” Sharon uhkaili ja kaatoi itselleen appelsiinimehua. Melanie meni kalpeaksi ja väänteli huuliaan Kalkarosmaiseen tapaan. Ovikello soi. Sharon meni avaamaan. Oven takana seisoi nuori, mutta vanhan näköinen, harmaahiuksinen Remus Lupin. ”Remus?”
Sharon ihmetteli iloisena. ”Hei Sharon.” Remus sanoi. ”Remus!” Sharon hyppäsi halaamaan Remusta. ”Mitä sinä täällä teet?” Sharon kysyi ja tunsi Melanien katseen niskassaan. ”Tulin katsomaan onko kaikki kunnossa. Tulin myös kysymään, että joko sinulla on saattaja Viistokujalle? Mikäli muistat niin taidat tarvita jonkun seuraksesi.” Remus katsoi Sharonia silmät lämpöä hehkuen. ”Unohdin… Onko sinulla jotain killan asioita? Jos ei, niin voisit-”
”Hys. Tulen sisälle.” Remus sanoi ja tuli sisään. ”Anteeksi nyt vaan, mutta kuka te olette?” Melanie kysyi. ”Ahaa… Melanie ilmeisesti?” Remus kysyi katsoen Sharonia. Sharon nyökkäsi. ”Olen Remus Lupin. Sharonin kummisetä.” Remus sanoi ja ojensi kätensä. Melanie tuhahti ja lähti keittiöön. Sharon kohautti olkiaan Remukselle ja jatkoi: ”Niin onko sinulla jotain killan asioita? Voisit tulla vartioksi?” Sharon kysyi. ”Siihen tarvitaan Dumbledoren käskyn mukaan kaksi. Pyydänkö Vauhkomielen mukaan?” Remus kysyi. ”Hyvä on. Nähdään silloin.” Sharon sanoi. ”Selvä. Nähdään taas Sharon. Ai niin ja Harryn kuulustelu on 12. elokuuta kello yhdeksän. Dumbledore sanoi, että sinun kannattaa tulla ainakin paikalle. Hän itse tulee saattamaan sinut sinne.” Remus sanoi ja avasi oven. Hän loi hymyn Sharoniin ja sulki oven. ”Jaaha… Nyt he rupeavat jo ramppaamaan meidän kotonakin…” Melanie sanoi. ”Ehkä nuo puheet eivät olleet sinun korvillesi…” Sharon töksäytti. ”Ja mikä ihmeen kuulustelu?” Melanie kysyi. ”Ei mikään erityinen. Harryn kimppuun hyökättiin ja hän käytti taikaa jästin nähden ja joutuu kuulusteluun. Ja minä näin ne hyökkääjät sinä iltana joten minun lausunto on varmasti hyödyllinen.” Sharon sanoi. Melanie hiljeni. Richard saapui. ”Hei taas. Kukas se mies oli? Lähti äsken meidän pihasta.” Richard kysyi. Melanie katsoi uhmaavasti Sharoniin ja toivoi varmasti, että Sharon ei paljastaisi. ”Se oli Remus Lupin…” Sharon sanoi. ”Remus? Kukas hän on?” Richard kysyi. ”Minun kummisetäni.” Sharon sanoi ja meni keittiöön. ”Sinun mikä?” Richard kysyi. ”Kummisetä. Hän kävi kysymässä kuulumisiani, kun olin unohtanut kirjoittaa hänelle tai isälleni neljään päivään.” Sharon vastasi. ”Jaaha… Sinä olet siis kirjoitellut isällesi säännöllisesti?” Richard kysyi. ”Niin olen…” Sharon sanoi ja voiteli itselleen voileivän. ”Jaahas… ja tuo äskeinen oli sinun kummisetäsi?” Richard kysyi. ”Niin… Onko se ongelma?” Sharon kysyi vaikka tiesi vastauksen. ”On tavallaan. Toivottavasti isäsikin ei käy täällä?” Richard kysyi. ”Ei vaikka haluaakin… Häntä etsitään joka paikasta. Nyt maailmassani luullaan hänen olevan Tiibetissä, joten jos hän näyttäytyy Lontoossa, hänen piilopaikkaansa varmasti etsitään…” Sharon sanoi. ”Hyvä.” Richard sanoi. ”Parempi vaan ettei sen kaltaiset joukkomurhaajat kävele keskellä kirkasta päivää pitkin Lontoota…” Richard jatkoi vielä ja naurahti. Sharon paiskasi appelsiinimehukannun pöytään niin lujaa, että puolet mehusta. Lensivät pöydälle. Sharon otti leipänsä ja meni yläkertaan. Seuraavana päivänä Melanieta ja Richardia ärsyttääkseen, Sharon ei astunut huoneestaan ulos koko aamupäivänä vaikka olikin hänen syntymäpäivänsä. Aamulla varhain Sharon sai ison paketin suurelta kanrialinnulta ja arvasi heti keneltä se oli. Sharon silitti lintua ja otti paketin sekä kirjeen sen jalasta. Kirjeessä luki ”Hei Sharon. Saat varmasti kakkua jästiperheessäsi muutenkin, mutta tässä on pieni kakkupala siltä varalta ettet saisikaan. Kuten Kuutamo varmasti mainitsikin, Harryn kuulustelu on 12. elokuuta kello yhdeksän ja Dumbledore hakee sinut itse kotoasi. Suurempi lahjasi tulee pian. Terveisin: Nuuhku PS: Olin jo unohtaa… Hyvää syntymäpäivää!” Kirje oli Siriukselta. Sharon avasi paketin ja näki suklaakakun palan jonka päällä oli valkosuklainen koiran tassun jälki. Sharonia hymyilytti katsella sitä. - =DD
joku nörtti kirjoitti:
Sharon ihmetteli iloisena. ”Hei Sharon.” Remus sanoi. ”Remus!” Sharon hyppäsi halaamaan Remusta. ”Mitä sinä täällä teet?” Sharon kysyi ja tunsi Melanien katseen niskassaan. ”Tulin katsomaan onko kaikki kunnossa. Tulin myös kysymään, että joko sinulla on saattaja Viistokujalle? Mikäli muistat niin taidat tarvita jonkun seuraksesi.” Remus katsoi Sharonia silmät lämpöä hehkuen. ”Unohdin… Onko sinulla jotain killan asioita? Jos ei, niin voisit-”
”Hys. Tulen sisälle.” Remus sanoi ja tuli sisään. ”Anteeksi nyt vaan, mutta kuka te olette?” Melanie kysyi. ”Ahaa… Melanie ilmeisesti?” Remus kysyi katsoen Sharonia. Sharon nyökkäsi. ”Olen Remus Lupin. Sharonin kummisetä.” Remus sanoi ja ojensi kätensä. Melanie tuhahti ja lähti keittiöön. Sharon kohautti olkiaan Remukselle ja jatkoi: ”Niin onko sinulla jotain killan asioita? Voisit tulla vartioksi?” Sharon kysyi. ”Siihen tarvitaan Dumbledoren käskyn mukaan kaksi. Pyydänkö Vauhkomielen mukaan?” Remus kysyi. ”Hyvä on. Nähdään silloin.” Sharon sanoi. ”Selvä. Nähdään taas Sharon. Ai niin ja Harryn kuulustelu on 12. elokuuta kello yhdeksän. Dumbledore sanoi, että sinun kannattaa tulla ainakin paikalle. Hän itse tulee saattamaan sinut sinne.” Remus sanoi ja avasi oven. Hän loi hymyn Sharoniin ja sulki oven. ”Jaaha… Nyt he rupeavat jo ramppaamaan meidän kotonakin…” Melanie sanoi. ”Ehkä nuo puheet eivät olleet sinun korvillesi…” Sharon töksäytti. ”Ja mikä ihmeen kuulustelu?” Melanie kysyi. ”Ei mikään erityinen. Harryn kimppuun hyökättiin ja hän käytti taikaa jästin nähden ja joutuu kuulusteluun. Ja minä näin ne hyökkääjät sinä iltana joten minun lausunto on varmasti hyödyllinen.” Sharon sanoi. Melanie hiljeni. Richard saapui. ”Hei taas. Kukas se mies oli? Lähti äsken meidän pihasta.” Richard kysyi. Melanie katsoi uhmaavasti Sharoniin ja toivoi varmasti, että Sharon ei paljastaisi. ”Se oli Remus Lupin…” Sharon sanoi. ”Remus? Kukas hän on?” Richard kysyi. ”Minun kummisetäni.” Sharon sanoi ja meni keittiöön. ”Sinun mikä?” Richard kysyi. ”Kummisetä. Hän kävi kysymässä kuulumisiani, kun olin unohtanut kirjoittaa hänelle tai isälleni neljään päivään.” Sharon vastasi. ”Jaaha… Sinä olet siis kirjoitellut isällesi säännöllisesti?” Richard kysyi. ”Niin olen…” Sharon sanoi ja voiteli itselleen voileivän. ”Jaahas… ja tuo äskeinen oli sinun kummisetäsi?” Richard kysyi. ”Niin… Onko se ongelma?” Sharon kysyi vaikka tiesi vastauksen. ”On tavallaan. Toivottavasti isäsikin ei käy täällä?” Richard kysyi. ”Ei vaikka haluaakin… Häntä etsitään joka paikasta. Nyt maailmassani luullaan hänen olevan Tiibetissä, joten jos hän näyttäytyy Lontoossa, hänen piilopaikkaansa varmasti etsitään…” Sharon sanoi. ”Hyvä.” Richard sanoi. ”Parempi vaan ettei sen kaltaiset joukkomurhaajat kävele keskellä kirkasta päivää pitkin Lontoota…” Richard jatkoi vielä ja naurahti. Sharon paiskasi appelsiinimehukannun pöytään niin lujaa, että puolet mehusta. Lensivät pöydälle. Sharon otti leipänsä ja meni yläkertaan. Seuraavana päivänä Melanieta ja Richardia ärsyttääkseen, Sharon ei astunut huoneestaan ulos koko aamupäivänä vaikka olikin hänen syntymäpäivänsä. Aamulla varhain Sharon sai ison paketin suurelta kanrialinnulta ja arvasi heti keneltä se oli. Sharon silitti lintua ja otti paketin sekä kirjeen sen jalasta. Kirjeessä luki ”Hei Sharon. Saat varmasti kakkua jästiperheessäsi muutenkin, mutta tässä on pieni kakkupala siltä varalta ettet saisikaan. Kuten Kuutamo varmasti mainitsikin, Harryn kuulustelu on 12. elokuuta kello yhdeksän ja Dumbledore hakee sinut itse kotoasi. Suurempi lahjasi tulee pian. Terveisin: Nuuhku PS: Olin jo unohtaa… Hyvää syntymäpäivää!” Kirje oli Siriukselta. Sharon avasi paketin ja näki suklaakakun palan jonka päällä oli valkosuklainen koiran tassun jälki. Sharonia hymyilytti katsella sitä.ei paha at all. (älkää ees yrittäkö ymmärtää mun kieltäni)
- joku kukkuilia
oishan se ihan kiva jos Siriuksella olis tytär nii bellatrixille tulis tukalat paikat... xD
- Niku
...Vaikka oiskin, Sirius varmaan naiskeli joka nurkan takana puolen Tylypahkan tyttöjen kanssa, et ei ihme vaikka sieltä yks äpärä ois syntyny
- niku on pihalla
Niku kirjoitti:
...Vaikka oiskin, Sirius varmaan naiskeli joka nurkan takana puolen Tylypahkan tyttöjen kanssa, et ei ihme vaikka sieltä yks äpärä ois syntyny
Ota nyt huomioon et kyse on kirjasta eikä tosielämästä
- Niku
niku on pihalla kirjoitti:
Ota nyt huomioon et kyse on kirjasta eikä tosielämästä
Mut se sopis hyvin Siriukselle... Se kuulostaa sentyyppiseltä...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1031545
Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781194- 881117
- 1391016
Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt580975Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras1937Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih8882- 20860
Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum9694Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida8660