Kun isäni kuoli, poltin illalla venetsiankynttilää pöydällä, sammutin ja menin nukkumaan.Aamulla heräsin ensimmäisenä,mies ja lapset vielä nukkuivat, menin alakertaan, ja kas kynttilä paloi, mutta oli vain sulanut todella vähän.Mitattiin miten kauan kestää steariinin sulaa, ja n.15 min siihen samaan pisteeseen, missä oli kun heräsin.Ihan kuin joku olisi sen sytyttänyt juuri ennen kuin nousin.
Asumme myös 70 v vanhassa talossa, ja eteisen ovi aiheuttaa "äänihäiriöitä",eli kuullostaa kuin joku tulisi, mutta kun menee katsomaan ovi on tiukasti kiinni.Jonkinlaisia "ääniharhoja"on myös välillä;välillä kuullostaa siltä kuin joku lapsistani sanoisi "äiti", ja kun huhuilen, ovat molemmat pihalla leikkimässä,tai sitten kuulen oman nimeni.Hulluuttako?..
Asumme myös 70 v vanhassa talossa, ja eteisen ovi aiheuttaa "äänihäiriöitä",eli kuullostaa kuin joku tulisi, mutta kun menee katsomaan ovi on tiukasti kiinni.Jonkinlaisia "ääniharhoja"on myös välillä;välillä kuullostaa siltä kuin joku lapsistani sanoisi "äiti", ja kun huhuilen, ovat molemmat pihalla leikkimässä,tai sitten kuulen oman nimeni.Hulluuttako?..
Vastaukset 12
Vanhimmat
Voi miten hassua, etta joku MUUKIN kuulee naita aania, jotka siis kutsuvat omaa nimea...!
INFO: En ole skitsofreenikko.
Etteka ole ilmeisesti te muutkaan, jotka kuulette aania laheisyydessanne, kun tosiasiassa olette yksin talossanne.
Minua on "joku/jokin" jo pitemman aikaa sitkeasti kutsunut etunimelta - ei muuta...
Joskus aani tuntuisi kuuluvan naispuoliselle hengelle, joskus miespuoliselle ja joskus lapselle. (enimmakseen aani kuuluu jollekin naispuoliselle)
hataan osaa sanoa muuta kuin etta lieneekohan siita jo kauankin aikaa kun laakari on asian viimeksi diagnosoinut.
Johan totesin, etta EN ole skitso.
Joskus kun oon nukahtamassa, niin saatan kuulla jonkun sanovan jotain. Se ei kuitenkaan ole mun nimi tai kenenkään muun. Se voi olla mikä vaan sana.
Uskon, että se on tää ihmisen aivotoiminta joka temppuilee.
Pakko kerrankin kertoa oma kokemus, kun tuli juuri niin elävästi mieleen.
Synnytin ensimmäisen lapseni pienessä sairaalassa. Lapsi tarvitsi erikoishoitoa, joten hänet siirrettiin Helsinkiin, minä en päässyt mukaan.
Yöllä sairaalassa heräsin huutoon: "äiti auta,auta,!!! Säikähdin valtavasti, sillä eihän yöllä synnytysosastolla ole lapsia jotka osaisivat puhua.
En päässyt enää uneen, vaan menin yökön puheille ja hän soitti Helsinkiin. Samoihin aikoihin kun heräsin, pienokaiseni oli lakannut hengittämästä.
... äidin ja lapsen välillä ovat todella vahvat ensihetkestä lähtien, naisina emme varmasti osaa sitä edes outona pitää, niin luonnollista se meille on.
Vauvani oli synnytyksen jälkeen tehohoidossa, kaksi kertaa minulle tuli "kumma tunne", kun riensin keskolaan katsomaan, häntä elvytettiinn parhaillaan, oikein ihmettelivät, miten minulla on niin "huono" tuuri, että osun paikalle pahimmalla hetkellä.
Loppu hyvin, lapseni on reipas koululainen jo, toivon sydämestäni että sinun tarinasi loppu on yhtä onnellinen.
Aloittajalle vielä: Kyllä edelleenkin "kuuntelen" lapsiani silloin kun eivät ole lähellä, sinunkin kannattaa aina tarkistaa, jos olet kuulevinasi heidän kutsuvan.
Tuhat kertaa turhaan ei ole liikaa, jos sen yhden kerran on oikea hätä.
lapseni menee ripille tänä kesänä, hyvin selvisimme alkuvaikeuksista.
Tuon kerran perästä ei minua ole näkijän lahjoilla siunattu edes omien lasteni suhteen.
minäkin olen kuullut, kuinka joku kutsuu minua nimeltä. Olen vain pitänyt sitä ihan normaalina. Pienenä vanhassa asunnossamme kuulin monta kertaa tämän äänen kutsuvan nimeäni. Se oli pehmeä ja rauhallinen. Aina sitten kysyin ääneen, että "mitä?". Ja eihän silloin kukaan vastannut. Muistaakseni vanhemmillenikin puhuin asiasta, äiti vain tuumasi että se oli suojelusenkelini. Tottakai minä sitten tyydyin siihen...
Minun mummoni serkku (tms) oli tullut hyvästelemään mummini kuoltuaan. Isäni tämän tapauksen kertoi...Oli kuulemma keskellä yötä serkku ilmestynyt ja sanonut jotain (en nyt muista...) hyvästejä tms. Mummi sai myöhemmin tietää serkkunsa kuolleen juuri silloin, kun tämä henki oli ilmestynyt.
Äitini on raskaana ollessaan nähnyt enneunia lapsen sukupuolesta. Äitini oli varma minun olevan poika, mutta näki unen, jossa isä puki minulle vaatteita, ja äiti antoi isälle sinisiä vaatteita. Niistä mikään ei sopinut...
Siskoni kohdalla tuli samankaltainen uni; äitini puki lapselleen vaatteita mutta sininen ei sopinut
Veljeni kohdalla (ollessaan varma tämän olevan tyttö) äitini näki unen, jossa puki lapsen sinisiin.
Jokaisen lapsen kohdalla äiti on sitten alkanut miettiä, että onkohan hän sittenkään varma lapsen olevan sitä sukupuolta, jota olettaa...
Myöskin tyttäreni siis sanoi ollessaan 3,kun isäni kuoli, tai kysyi minulta leikkien lomassa:"miksi pappa istuu tuossa ja lukee sinun kirjoja ,äiti?"näytti yhtä tuolia olohuoneessa.mietin hiukan, näkikö hn tosiaan isäni..
Täällähän on ollut ennenkin samantapaisia juttuja, jossa lapset on kysynyt, että "miksi pappa istuu tuolla" tai jotain vastaavaa. Ja ties vaikka lapset olisivatkin herkempiä aistimaan kaikenlaista. Minäkin pienenä kuulin niitä ääniä, mutten enää ole kuullut yhtikäs mitään...ovatkohan pienet lapset vastaanottavaisempia kaikenlaisille viesteille...? Kuka tietää...
jaaha, taas sattuu ja tapahtuu,kertokaas mitä merkitsee,kun äitini luona vauvakuvani lasi oli kuvasta pudonnut ja mennut siististi 3:een osaan?Myös meidän kolmen sisaruksen kuva oli "valunut"kummallisesti kehyksistä puoliksi ulos...kertokaahan ,viisaammat,...isäni tai ehkäpä mummini käynyt äitiä pelottelemassa?
kun olin pienempi niin kuulin usein jonkun kutsuvan itseäni, vaikka olin yksin kotona. outoa tässä vielä oli se että äänet kuuluivat vain silloin kun olin omassa makuuhuoneessani... tuo ääni oli sellanen normaalin kuulonen äidin ääni -> kun äiti kutsuu lasta esim. syömään, mutta "syömään" oli vaihdettu omaksi nimekseni...