Miehen kummallinen käytös

Juu, suhtautuu soittamiseen ja treenaamiseen todella intohimoisesti, vaikka vain omaksi ilokseen soittaakin. Ei ole perhettä, suhteita on ollut.

Erittäin hyviä pointteja ja näkökulmia. Jos otan puheeksi, että hän vaikuttaa kovin etäiseltä, vika on yleensä minussa ja ei kuulema aina tarvitse olla äänessä. Mutta siinäpä se, kun hän ei ole lainkaan äänessä. Olimme ravintolassa syömässä ja hän jäi kaksin lapseni kanssa pöytään, mutta ei sanonut sanaakaan. Oli vain puhelimellaan. Kun tulee meille, istuu parikin tuntia yksin hiljaa. Ei yhtään hakeudu edes kontaktiin lasteni kanssa niin ei siten voi tutustuakaan. Tulee väkisin tunne, ettei vain halua tutustua lapsiini. Ei sellainen pitkälle kanna.

Jos esitän varovaisen toiveen, että voisi huomioida muitakin, saan kuulla kuinka jäkätän enkä hyväksy häntä. Hänen luonaan ollessamme, hän ei koskaan tarjoa mitään, vaan syö ja juo itse sohvalla, mässyttää suklaata tms. Hänellä on kuulema paljon parempaakin tekemistä kuin tapailla vain jotain naista, jos häntä ei oikeasti kiinnostaisi. Silti ei yhtään vaikuta, että olisi vähääkään kiinnostunut. Nähdään hänen rytminsä mukaan ja yleensä ei voida nähdä kuin kerran-kaksi viikossa, koska hän on aina väsynyt. Jos yritän keskustella asioista, vastaus yleensä on, että hän on täydellinen tällaisena, jos ei kelpaa niin ei tarvitse kelvata.

Anonyymi kirjoitti:

Erittäin hyviä pointteja ja näkökulmia. Jos otan puheeksi, että hän vaikuttaa kovin etäiseltä, vika on yleensä minussa ja ei kuulema aina tarvitse olla äänessä. Mutta siinäpä se, kun hän ei ole lainkaan äänessä. Olimme ravintolassa syömässä ja hän jäi kaksin lapseni kanssa pöytään, mutta ei sanonut sanaakaan. Oli vain puhelimellaan. Kun tulee meille, istuu parikin tuntia yksin hiljaa. Ei yhtään hakeudu edes kontaktiin lasteni kanssa niin ei siten voi tutustuakaan. Tulee väkisin tunne, ettei vain halua tutustua lapsiini. Ei sellainen pitkälle kanna.

Jos esitän varovaisen toiveen, että voisi huomioida muitakin, saan kuulla kuinka jäkätän enkä hyväksy häntä. Hänen luonaan ollessamme, hän ei koskaan tarjoa mitään, vaan syö ja juo itse sohvalla, mässyttää suklaata tms. Hänellä on kuulema paljon parempaakin tekemistä kuin tapailla vain jotain naista, jos häntä ei oikeasti kiinnostaisi. Silti ei yhtään vaikuta, että olisi vähääkään kiinnostunut. Nähdään hänen rytminsä mukaan ja yleensä ei voida nähdä kuin kerran-kaksi viikossa, koska hän on aina väsynyt. Jos yritän keskustella asioista, vastaus yleensä on, että hän on täydellinen tällaisena, jos ei kelpaa niin ei tarvitse kelvata.

Lue lisää

Ei kuulosta kovin yhteistyöhaluiselta minusta. Itse en roikkuisi tällaisessa suhteessa. Minusta sun kannattaa tehdä asia hänelle selväksi. Ettei teidän kommunikointi olen kovin rohkaisevaa, että sitä kannattaa näin jatkaa. Et onko parempi ottaa etäisyyttä.

Tuntuu, ettei mies koe sinua ja lapsiasi itselleen tärkeiksi. Muuten käyttäytyisi paremmin teitä kohtaan. Nyt tuntuu keskittyvän vain omaansa, millään muulla ei mitään väliä? En usko muutokselle parempaan. Sinun kannattaa tehdä asia hänelle selväksi, et näin tämä teidän juttu ei voi enää jatkua.

Hänen käytös on jopa loukkaavan itsekästä. Et mitä hän teidän suhteelta haluaa? Jos vastaus ei miellytä niin uskon et tilanne on teille parempi. Hän on huono malli lapsillesi. Meitä on moneksi, itsekin olen kaukana täydellisestä, mut itse en edes kehtaisi käyttäytyä hänen lailla. En kelpuuttaisi häntä.

Mää komppaan tätä. Mun mies on samanlainen. En saa häneen henkistä yhteyttä. Ollaan silti oltu kauan yhdessä. Koen ulkopuolisuutta vaikka istuttaisiin sylikkäin. Ollaan menossa pariterapiaan.

Anonyymi kirjoitti:

Mää komppaan tätä. Mun mies on samanlainen. En saa häneen henkistä yhteyttä. Ollaan silti oltu kauan yhdessä. Koen ulkopuolisuutta vaikka istuttaisiin sylikkäin. Ollaan menossa pariterapiaan.

Lue lisää

Jatkan vielä että ollaan oltu yeineistä sti yhdessä ja hän on ollut aina samanlainen. Lapsetkin meillä jo isoj eikä heilläkään ole oikein yhteyttä isäänsä. Vasta tänä vuonna tajusin että miehelläni on tunne lukkoja lapsuudestaan. Juttelin sista hänen siskons knss j sisko myönsi että noin on ja hänellä itsellään myös.
Mies on pikku hiljaa alkanut heräämään jotenkin mutta vaikeaa se on. Hän on kuin muissa maailmoissa eikä oikein läsnä. Ollut aina kiukkuinenkin. Viime kuukausina alkanut muuttumaan. Lopulta melkein romahdin j yksi mökkireissu huusin täyttä huutoa lattialla ja monta viikkoa itkin ja itkin, silloin mies jotenkin heräsi. Hän sanoi ettei ollut ymmärtänyt ja palikat lkoivat loksahdella paikoilleen. Nyt hän on ollut erilainen mutta vieläkin etäinen suunta kuitenkin parempaan. Ei ole enää kiukkuinen. Hän on hämmentynyt eikä ymmärrä miksi on ollut aina kiukkuinen. On lkanut avautumaan. Sanoi minulle että Ann hänelle aikaa rauhassa työstää asiaa.
Hän on sanonut että näkee kaiken nyt eri silmin ja eka kertaa näen hänen itkevän. 30v yhdessä ja on ollut kyllä helvetin kivinen tie.

Anonyymi kirjoitti:

Mää komppaan tätä. Mun mies on samanlainen. En saa häneen henkistä yhteyttä. Ollaan silti oltu kauan yhdessä. Koen ulkopuolisuutta vaikka istuttaisiin sylikkäin. Ollaan menossa pariterapiaan.

Lue lisää

En ymmärrä tällaista. Olen nainen enkä koskaan voisi olla miehen kanssa joka ei puhu eikä pukahda. Miten te joiden puoliso on tällainen oikein olette tavanneet ja päätyneet yhteen? Moni kertoo että mies on aina ollut sellainen..miksi kukaan kiduttaisi itseään suhteessa missä ei saa mitään takaisin ja kaikki yhteys puuttuu?

Anonyymi kirjoitti:

En ymmärrä tällaista. Olen nainen enkä koskaan voisi olla miehen kanssa joka ei puhu eikä pukahda. Miten te joiden puoliso on tällainen oikein olette tavanneet ja päätyneet yhteen? Moni kertoo että mies on aina ollut sellainen..miksi kukaan kiduttaisi itseään suhteessa missä ei saa mitään takaisin ja kaikki yhteys puuttuu?

Lue lisää

Sekin on totta, että kaikki luonteet eivät sovi yhteen. Onko toinen vetänyt aluksi jotain roolia, millä saanut toisen kiinnostuksen heräämään (lyhytnäköistä toimintaa)?

Jotkut luonteet saavat toisen helpommin ärsyyntymään, eikä silloin ruoki hyvää mieltä suhteeseen vaan voi jopa synnyttää pahaa mieltä, joka ei unohdu toiselta.

Tällaiset sitten jää mieleen, kunnes niitä on paljon mielessä voi ne ryöpsähtää yllättäen ja arvaamattomasti. Tilanteet voi näin kärjistyä, jolloin ne on vaikeammin kontrollissa.

Siksi saman henkisyys on hyvästä ja et ajatusmalli olisi samanlainen elämänarvoineen. Sama on toisen tuntemisen suhteen, jos on paljon kysymysmerkkejä, silloin myös yllätyksiä odotettavissa. Niin kuin aloittavalla.

Anonyymi kirjoitti:

En ymmärrä tällaista. Olen nainen enkä koskaan voisi olla miehen kanssa joka ei puhu eikä pukahda. Miten te joiden puoliso on tällainen oikein olette tavanneet ja päätyneet yhteen? Moni kertoo että mies on aina ollut sellainen..miksi kukaan kiduttaisi itseään suhteessa missä ei saa mitään takaisin ja kaikki yhteys puuttuu?

Lue lisää

Me olemme erilaisia ja erillisuuden ymmärtäminen voi olla toisinaan vaikeaa. Tottakait meilläkin on hyvät hetkemme, jos ei olisi, tuskin mekään enää yhdessä olisimme. Seki ainakin on ollut aina aivan mahtavaa. Nyt kun mieheni on avautunut hän sanoikin että meillä on ollut aikoja jolloin seksi on pitänyt meidät yhdessä. Ehkäpä se on toisinaan ollut periksiantamattomuus ja jääryys. En ole luovuttaja vaan taistelija.
Ainakaan ei ole ollut tylsää sen voin todeta vaan todellakin elämän makuista ja roustia on ollut.
Voin myös sen todeta etten jaksaisi sellaista miestä joka olisi liian helppo. Tykkään haasteista kaikessa sillä se tuo makua elämään. Meitä on moneen junaan onneksi!! Kaikki ei etsi sitä helppoutta elämässään.
Nyt kun olemme lähentyneet ja mies on alkanut avautumaan tunnen mahtavaa yhdessä onnistumisen tunteen. ME TEHTIIN SE!!! ME VOITETTIIN SE!!
Olemme olleet kuin teinit viime aikoina tutkimme toisiaamme. Nyt kun mies avautuu näen ja löydän hänestä kaikkea uutta ja sellaista mitä en tiennyt olevankaan. Syvällisiä pohdintoja ja huikeita ajatuksia.. Nyt kun hn avautuu on kuin lämmin aalto vyöryisi sisimpääni hänen puhuessaan. Kuin kaikki se mitä oli hänen sisällään tulisi ulos moninkertaisena ja hän nauttii siitä. Hän saattaa siepata minut syliin rutistaen lujasti silmät kyynelissä sanoen että melkein menetin sinut pikkuisen ja yhtäkkiä kesken nurmikinleikkuun hän tulee luokseni ja ottaa kädestä kiinni sanoen rakastan sinua. Hän nauttii kun kykenee näyttämään ja sanomaan tunteistaan. Hän saattaa yhtäkkiä huomata perhosen ja huutaa tule katsomaan äkkiä ja ihmettelemme siinä perhosta ja hän sanoo että eikö maailma ole ihmeellinen ja kiittää minua että jaksoin hänen rinnallaan. Vasta sanoi että tuntee hiljaista ja syvää kunnioitusta että jaksoin hänen kanssaan. Sanoo ettei ymmärrä mikä hänellä on ollut että hän on ollut koko elämänsä väärässä.
Puoli vuotta hän on ollut eri mies. Rakastan hänen herkkää sisintään. Rakastan kaikkea sitä mitä sieltä nykyään kumpuaa.
Jos kysyt miksi olen vielä hänen kanssaan tarvitseeko muuta vastausta kuin että rakastan häntä, olen aina rakastanut. Muiden ei tarvitse ymmärtää riittää että me ymmärrämme. Ei meidän tarvitse kelvata muille kuin vain toisillemme.

Anonyymi kirjoitti:

Me olemme erilaisia ja erillisuuden ymmärtäminen voi olla toisinaan vaikeaa. Tottakait meilläkin on hyvät hetkemme, jos ei olisi, tuskin mekään enää yhdessä olisimme. Seki ainakin on ollut aina aivan mahtavaa. Nyt kun mieheni on avautunut hän sanoikin että meillä on ollut aikoja jolloin seksi on pitänyt meidät yhdessä. Ehkäpä se on toisinaan ollut periksiantamattomuus ja jääryys. En ole luovuttaja vaan taistelija.
Ainakaan ei ole ollut tylsää sen voin todeta vaan todellakin elämän makuista ja roustia on ollut.
Voin myös sen todeta etten jaksaisi sellaista miestä joka olisi liian helppo. Tykkään haasteista kaikessa sillä se tuo makua elämään. Meitä on moneen junaan onneksi!! Kaikki ei etsi sitä helppoutta elämässään.
Nyt kun olemme lähentyneet ja mies on alkanut avautumaan tunnen mahtavaa yhdessä onnistumisen tunteen. ME TEHTIIN SE!!! ME VOITETTIIN SE!!
Olemme olleet kuin teinit viime aikoina tutkimme toisiaamme. Nyt kun mies avautuu näen ja löydän hänestä kaikkea uutta ja sellaista mitä en tiennyt olevankaan. Syvällisiä pohdintoja ja huikeita ajatuksia.. Nyt kun hn avautuu on kuin lämmin aalto vyöryisi sisimpääni hänen puhuessaan. Kuin kaikki se mitä oli hänen sisällään tulisi ulos moninkertaisena ja hän nauttii siitä. Hän saattaa siepata minut syliin rutistaen lujasti silmät kyynelissä sanoen että melkein menetin sinut pikkuisen ja yhtäkkiä kesken nurmikinleikkuun hän tulee luokseni ja ottaa kädestä kiinni sanoen rakastan sinua. Hän nauttii kun kykenee näyttämään ja sanomaan tunteistaan. Hän saattaa yhtäkkiä huomata perhosen ja huutaa tule katsomaan äkkiä ja ihmettelemme siinä perhosta ja hän sanoo että eikö maailma ole ihmeellinen ja kiittää minua että jaksoin hänen rinnallaan. Vasta sanoi että tuntee hiljaista ja syvää kunnioitusta että jaksoin hänen kanssaan. Sanoo ettei ymmärrä mikä hänellä on ollut että hän on ollut koko elämänsä väärässä.
Puoli vuotta hän on ollut eri mies. Rakastan hänen herkkää sisintään. Rakastan kaikkea sitä mitä sieltä nykyään kumpuaa.
Jos kysyt miksi olen vielä hänen kanssaan tarvitseeko muuta vastausta kuin että rakastan häntä, olen aina rakastanut. Muiden ei tarvitse ymmärtää riittää että me ymmärrämme. Ei meidän tarvitse kelvata muille kuin vain toisillemme.

Lue lisää

Ai niin, pitää vielä kertoa, kun joku oivaltavasti kirjoitti samanhenkisyydestä niin minulla ja miehelläni rakkaus luontoon ja erähenkisyys on se joka on samanhenkistä. Suunnittelemme että lähtisimme patikoimaan Lappiinodotan tuota innolla mutta toisaalta sen tuomat tuntemattomat haasteet parisuhteen tiimoilta hieman mietityttää. Tiedän että jotain haastavaa on tulossa mutta tiedän senkin että kun joudumme tiukemmissa olosuhteissa puhaltamaan enemmän yhteen hiileen opimme tuntemaan enemmän toisiamme ja syntyy keskusteluja etenkin nyt kun mies on alkanut avautumaan ja huomannut puhumattomiitensa ja tiuskimisensa, rähinä sä sseurauksia. Pyrin tukemaan häntä avautumisensa tiellä niin etten toimi hyökkäävästi vaan annan hänen ajatuksilleen tilaa ja hänen tunteilleen arvon, olivat ne sitten millaisia tahansa. Myös vihan tunne kuuluu elämään. Vihakin on seuraus jostakin.

Siis ei pahalla mutta miten niin moni ei muka tunnista selvää autistia/assia vaikka klikkaa kaikki esimerkit ja plussat päälle. Jos tuon ikäinen käyttäytyy noin kaikkien ihmisten kanssa ja hölöttää vain omista asioistansa niin kyllähän se tuohon kategoriaan menee. Ja kyllähän jokainen tietää ettei tämän skaalan ihmiset tule koskaan muuttumaan koska se on ominaisuus.
Joten AP, unohda se mies ja etsi normaali tunneälyllä varustettu tilalle.

Autismin kirjolla olevan kanssa seurustelu on varmasti tunneälykkäälle ja sosiaaliset taidot hyvin hallitsevalle melkoista työtä ja vääntöä. Sopinevat paremmin toisilleen ja jos on kirjolla, asia on syytä kertoa tapailukumppanille mahdollisimman pian. Jokaisella on oikeus tietää, mihin on astumassa.