Puolisollani on vakavia ongelmia ihmissuhteissansa, ja olen pikkuhiljaa herännyt siihen ettei kyse ole vaan luonteenpiirteistä. Taustalla on jotain traumaa tai muuta mielenterveyden horjumista. Itse en osaa sanoa, mistä tarkalleen on kyse. Näen vain ettei kaikki ole kunnossa, jotain on pahasti pielessä ja apua kaivattaisiin.
Miten saan selvyyttä siihen, mistä voi olla kyse ja mitä kautta hänelle voisi koettaa saada apua? Onko jotain tahoa, jonka kanssa voi (mielellään nimettömästi) keskustella oireista ja koettaa kartoittaa asiaa? Itse hän ei tunnista asiaa, joten joudun ensin tunnustelemaan asiaa itse.
Miten selvittää, mistä apua puolison mielenterveydelle?
Anonyymi
70
1446
Vastaukset
- Anonyymi
Oletteko jutelleet asiasta kumppanisi kanssa? Vakavat ongelmat ihmissuhteista kertovat joskus myös siitä, että oma olo ihmiselle itsellään ei ole hyvä. Voisiko asiaa lähestyä tätä reittiä?
Halu parantua lähtee kuitenkin jokaisesta itsestään. Vaikka sinä saisit jollain keinoilla selvitettyä diagnoosin, mikä ei ole mahdollista ja oikea reitti puolisosi tilanteen selviämiseen, siitä ei olisi puolisollesi hyötyä.- Anonyymi
Asiasta ei oikein saa puhuttua. Niin vahva uhrimentaliteetti, että pelkkä ajatus siitä että ongelmat eivät välttämättä ole puhtaasti muiden aiheuttamia on mahdoton.
Totta on tuo, että oikealla diagnoosillakaan en välttämättä pääse kovin pitkälle. Tuntuu vaan että tilanteen ymmärtäminen on edellytys sille, että voi jotain yrittää. Ja jotain olisi yritettävä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Asiasta ei oikein saa puhuttua. Niin vahva uhrimentaliteetti, että pelkkä ajatus siitä että ongelmat eivät välttämättä ole puhtaasti muiden aiheuttamia on mahdoton.
Totta on tuo, että oikealla diagnoosillakaan en välttämättä pääse kovin pitkälle. Tuntuu vaan että tilanteen ymmärtäminen on edellytys sille, että voi jotain yrittää. Ja jotain olisi yritettävä.Tässä siis AP
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Asiasta ei oikein saa puhuttua. Niin vahva uhrimentaliteetti, että pelkkä ajatus siitä että ongelmat eivät välttämättä ole puhtaasti muiden aiheuttamia on mahdoton.
Totta on tuo, että oikealla diagnoosillakaan en välttämättä pääse kovin pitkälle. Tuntuu vaan että tilanteen ymmärtäminen on edellytys sille, että voi jotain yrittää. Ja jotain olisi yritettävä.Ongelmat eivät olekaan kovin usein puhtaasti muiden aiheuttamia.
Ongelma on yleensä siitä kärsivän ihmisen " sisällä ", eli voi olla vaikka vaikeaa käsitellä omia tunteitaan, ja se purkautuu esim. vaikeana käyttäytymisenä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ongelmat eivät olekaan kovin usein puhtaasti muiden aiheuttamia.
Ongelma on yleensä siitä kärsivän ihmisen " sisällä ", eli voi olla vaikka vaikeaa käsitellä omia tunteitaan, ja se purkautuu esim. vaikeana käyttäytymisenä.Tällaiseen "vaikeaan käytökseen" auttaa hyvin usein tavallinen empatia. Ei hyysääminen, vaan välittäminen. Ongelman lähtöpiste saattaakin silloin löytyä muualta kuin voisi kuvitella. Tällöin reagoivan ihmisen reaktio onkin normaali reaktio toisen ikävään käytökseen. Oikea vaikea käytös tietysti erikseen. Hankala sanoa tietämättä. Reagointi on kuitenkin lähtökohtaisesti täysin eri asia, kuin vaikea käytös. Joillekuille tämä on täysin mahdoton asia ymmärtää. Silloin voi olla esimerkiksi autismia, narsismia, kiintymyssuhdeongelmia tai muita eritasoisia mielenterveysongelmia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ongelmat eivät olekaan kovin usein puhtaasti muiden aiheuttamia.
Ongelma on yleensä siitä kärsivän ihmisen " sisällä ", eli voi olla vaikka vaikeaa käsitellä omia tunteitaan, ja se purkautuu esim. vaikeana käyttäytymisenä.Monet "henkiset kulkijat" menee tähän loukkoon. Ei saisi tarvita mitään. Ihmisyys unohtuu ja mennään pahasti vikaan. Jeesus on tässä asiassa hyvä sanansaattaja. Myötätunto on terveen ihmisen ominaisuus.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tällaiseen "vaikeaan käytökseen" auttaa hyvin usein tavallinen empatia. Ei hyysääminen, vaan välittäminen. Ongelman lähtöpiste saattaakin silloin löytyä muualta kuin voisi kuvitella. Tällöin reagoivan ihmisen reaktio onkin normaali reaktio toisen ikävään käytökseen. Oikea vaikea käytös tietysti erikseen. Hankala sanoa tietämättä. Reagointi on kuitenkin lähtökohtaisesti täysin eri asia, kuin vaikea käytös. Joillekuille tämä on täysin mahdoton asia ymmärtää. Silloin voi olla esimerkiksi autismia, narsismia, kiintymyssuhdeongelmia tai muita eritasoisia mielenterveysongelmia.
Empatia ei auta ihmiseen joka omaa uhrikäyttäytymisen sillä käyttäytymisellä usein ohjataan ainoastaan sitä vierellä kulkijaa. Ja jos hän alkaa uskomaan kaikkiiin tapauksiin missä syyllisenä on aina joku muu niin eristys sosiaalista kontakteista on ainut tulos . Narsismi on se pahin tauti kun aletaan ohjailemaan toista valheilla , joissa aina on joku laitettu syylliseksi .
Itse en jatkaisi sellaisen ihmisen kanssa.
Näitä on nähty elämän aikana ja valheellisuus on suuri tekijä ihmisen elämässä , tälläiset ovat rikkoneet perhesuhteita , ystävyys suhteita ja jopa sekoittaneet lapsiakin omiin kannan ottoihinsa.
Ole päättäväinen äläkä anna uhri mentaliteettisten uskomusten ohjata itseäsi , muuten tulet menettämään ihmiset ympärilläsi sukulaiset ja ystävät . Sillä hänellä on aika paha häiriö , eikä ole sekään varmaa että muuttuisijootenkin koskaan. Ota tai jätä mutta älä alennu kuuntelemaan juttuja joissa aina joku muu o syyllinen .ävoihan soittaa ajan itsellesi lääkärille että saat puhua asiat hänen kanssaan . Sekin soi sinua auttaa mutta ei välttämätä puolisoasi
- Anonyymi
Onkohan tämä taas niitä ihmisiä, jotka eivät näe omia ongelmiaan. Silloin syytetään aina toista......... Ehkä kyse ei ole puolisosta vaan sinusta itsestäsi?
- Anonyymi
Ihan mahdollista kai, että oon sokea omille ongelmilleni. Mutta puolison ongelmat ei tosiaan rajoitu parisuhteeseen, eli sikäli en usko että on nyt tästä kyse.
-ap - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihan mahdollista kai, että oon sokea omille ongelmilleni. Mutta puolison ongelmat ei tosiaan rajoitu parisuhteeseen, eli sikäli en usko että on nyt tästä kyse.
-apEipä ne julkisella psykiatrian puolella auta näissä hommissa. Siellä ei pureuduta syihin ihmissuhteiden tai muiden ongelmien takana. Korkeintaan annetaan pillereitä, joilla ihminen lääkitään zombiksi ja syyt jätetään käsittelemättä.
Monestihan ihmissuhdeongelmien takana on paha olo, jota puretaan läheisiin. Tai sitten joku persoonallisuushäiriö, johon terapia saattaa auttaa, jos ihminen itse haluaa muuttaa käyttäytymismallejaan.
Kelan tukema terapia on tarkoitettu työkyvyn ylläpitoon ja jos omiin ihmissuhdeongelmiin haluaa terapiaa, on se omakustanteista noin 85€ per käynti. Psykoterapian hyödystä versus haitat tosin alkaa oleen jo tieteellisiä tutkimuksia eli ei sekään mikään automaattinen apu asioihin ole.
Et tuo ap esiin millaisia ongelmia puolisolla on ihmissuhteissa ja kokeeko puolisosi ne ongelmina tai mitä mieltä ystävät ovat, näkeekö he ongelmia puolisosi käytöksessä.
Vai onko ne onhelmat sitten tosiaan missä? Kun ainahan tarvitaan kaksi henkilöä ihmissuhdeongelmiin, ellei nyt toinen ole yksipuolisesti vaikkapa manipulatiivinen,. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eipä ne julkisella psykiatrian puolella auta näissä hommissa. Siellä ei pureuduta syihin ihmissuhteiden tai muiden ongelmien takana. Korkeintaan annetaan pillereitä, joilla ihminen lääkitään zombiksi ja syyt jätetään käsittelemättä.
Monestihan ihmissuhdeongelmien takana on paha olo, jota puretaan läheisiin. Tai sitten joku persoonallisuushäiriö, johon terapia saattaa auttaa, jos ihminen itse haluaa muuttaa käyttäytymismallejaan.
Kelan tukema terapia on tarkoitettu työkyvyn ylläpitoon ja jos omiin ihmissuhdeongelmiin haluaa terapiaa, on se omakustanteista noin 85€ per käynti. Psykoterapian hyödystä versus haitat tosin alkaa oleen jo tieteellisiä tutkimuksia eli ei sekään mikään automaattinen apu asioihin ole.
Et tuo ap esiin millaisia ongelmia puolisolla on ihmissuhteissa ja kokeeko puolisosi ne ongelmina tai mitä mieltä ystävät ovat, näkeekö he ongelmia puolisosi käytöksessä.
Vai onko ne onhelmat sitten tosiaan missä? Kun ainahan tarvitaan kaksi henkilöä ihmissuhdeongelmiin, ellei nyt toinen ole yksipuolisesti vaikkapa manipulatiivinen,.Ketjun paras kommentti
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eipä ne julkisella psykiatrian puolella auta näissä hommissa. Siellä ei pureuduta syihin ihmissuhteiden tai muiden ongelmien takana. Korkeintaan annetaan pillereitä, joilla ihminen lääkitään zombiksi ja syyt jätetään käsittelemättä.
Monestihan ihmissuhdeongelmien takana on paha olo, jota puretaan läheisiin. Tai sitten joku persoonallisuushäiriö, johon terapia saattaa auttaa, jos ihminen itse haluaa muuttaa käyttäytymismallejaan.
Kelan tukema terapia on tarkoitettu työkyvyn ylläpitoon ja jos omiin ihmissuhdeongelmiin haluaa terapiaa, on se omakustanteista noin 85€ per käynti. Psykoterapian hyödystä versus haitat tosin alkaa oleen jo tieteellisiä tutkimuksia eli ei sekään mikään automaattinen apu asioihin ole.
Et tuo ap esiin millaisia ongelmia puolisolla on ihmissuhteissa ja kokeeko puolisosi ne ongelmina tai mitä mieltä ystävät ovat, näkeekö he ongelmia puolisosi käytöksessä.
Vai onko ne onhelmat sitten tosiaan missä? Kun ainahan tarvitaan kaksi henkilöä ihmissuhdeongelmiin, ellei nyt toinen ole yksipuolisesti vaikkapa manipulatiivinen,.Eli julkisen psykiatrian puolelta ei apua ole saatavilla. :( Mitä kautta sitten?
En tosiaan tuo ongelmia kovin tarkasti esiin. Puoliso kokee ongelmat myös ongelmina, mutta uskoo vakaasti että kaikki on 100 % muiden ihmisten syytä aina, kerta kerran jälkeen.
Ja ihmissuhteissa on tosiaan aina kaksi osapuolta. Aika pahoihin kriiseihin ne voi silti ajaa ihan yksipuolisesti pistää välit poikki ihan ilman toista.
-ap - Anonyymi
Katsos kun tulintaas epäilijäkin esiin
Juuri näin ne luonnehäiriöinen syyllistävät muita että se toinen luulisi että hänessä on vika . Joten aloittaja kysyi neuvoa ongelmaan ja sinä kontraat että vika onkin juuri hänessä äkyllä luulen että hän ihan itsekkin on ajatellut että onko vika hänessä ja huomannut ettei ole, vaan toisen käyttäytymisessä uhrinuttu tiiviisti yllä
- Anonyymi
Eikö olisi paras aloittaa asian selvittely pysähtymällä keskustelemaan sen puolison kanssa ?
Jos alkaa selän takana vehkeillä apuja tms. , niin todennäköisesti siitä ei ainakaan hyötyä ole.- Anonyymi
Olisiko se ongelma, jos puolison kanssa pystyisi keskustelemaan asiasta?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olisiko se ongelma, jos puolison kanssa pystyisi keskustelemaan asiasta?
Kuulostaa oudolta jos ei PUOLISON kanssa pysty keskustelemaan. Sitten on vika jommassa kummassa. Aloittaja voisi kertoa miksi puolison kanssa ei pysty keskustelemaan? Onko hän niin sairas? Sitten pitäisi äkkiä lähteä hakemaan apua.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olisiko se ongelma, jos puolison kanssa pystyisi keskustelemaan asiasta?
Näin juuri. Eipä koko asia niin huolettaisi, jos puoliso kykenis siitä puhumaan.
Hyvä ohje noin yleisesti asioista puhua asianomaisen kanssa. Mutta nyt siis tosiaan tilanne, jossa ongelma estää ongelmasta puhumisen
-ap - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuulostaa oudolta jos ei PUOLISON kanssa pysty keskustelemaan. Sitten on vika jommassa kummassa. Aloittaja voisi kertoa miksi puolison kanssa ei pysty keskustelemaan? Onko hän niin sairas? Sitten pitäisi äkkiä lähteä hakemaan apua.
Niin, apua juuri kaipaan. Siksi tämä postaus: Mistä ja miten sitä lähteä hakemaan?
Kun ihminen ei itse tunnista ongelmaa, eikä aiheuta välitöntä vaaraa itselleen tai muille (mutta kyllä hiljalleen tuhoaa omaa ja läheistensä elämää). Eli ei omaehtoisesti ole nykyisellään lähdössä hakemaan apua, ja mitään edellytyksiä pakkohoidolle ei ole.
-ap - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin, apua juuri kaipaan. Siksi tämä postaus: Mistä ja miten sitä lähteä hakemaan?
Kun ihminen ei itse tunnista ongelmaa, eikä aiheuta välitöntä vaaraa itselleen tai muille (mutta kyllä hiljalleen tuhoaa omaa ja läheistensä elämää). Eli ei omaehtoisesti ole nykyisellään lähdössä hakemaan apua, ja mitään edellytyksiä pakkohoidolle ei ole.
-apPuolisosi taitaa olla vakavasti sairas kun puhut pakkohoidosta. Tässä ei nyt jokin täsmää. Kai sulla nyt joku arvaus on siitä mikä häntä vaivaa? Eikö pakkohoidossa olla yleensä psykoosin takia.
Jos oireet on jatkuneet jo pitkään, niin kuulostaa erikoiselta, että nyt mietit pakkohoitoa. Sen takia, että ei tule toimeen ihmisten kanssa? Pakkohoitoon ei kevyin perustein pääse/joudu. Miksi mietit pakkohoitoa? Erikoisen kuuloisia pohdintoja. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin, apua juuri kaipaan. Siksi tämä postaus: Mistä ja miten sitä lähteä hakemaan?
Kun ihminen ei itse tunnista ongelmaa, eikä aiheuta välitöntä vaaraa itselleen tai muille (mutta kyllä hiljalleen tuhoaa omaa ja läheistensä elämää). Eli ei omaehtoisesti ole nykyisellään lähdössä hakemaan apua, ja mitään edellytyksiä pakkohoidolle ei ole.
-apVoisi auttaa jos kuvailet minkälaista tuhoavaa käytöstä on
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Puolisosi taitaa olla vakavasti sairas kun puhut pakkohoidosta. Tässä ei nyt jokin täsmää. Kai sulla nyt joku arvaus on siitä mikä häntä vaivaa? Eikö pakkohoidossa olla yleensä psykoosin takia.
Jos oireet on jatkuneet jo pitkään, niin kuulostaa erikoiselta, että nyt mietit pakkohoitoa. Sen takia, että ei tule toimeen ihmisten kanssa? Pakkohoitoon ei kevyin perustein pääse/joudu. Miksi mietit pakkohoitoa? Erikoisen kuuloisia pohdintoja.Älkää nyt vatuloiko "pakkohoitoa" , joron jälkiä.
Persoonallisuushäiriö tai muu sosiaalinen hankaluus ei ole joku pakkohoitopsykoosi. Paljon muita mahdollisuuksia kuvauksen pohjalta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Puolisosi taitaa olla vakavasti sairas kun puhut pakkohoidosta. Tässä ei nyt jokin täsmää. Kai sulla nyt joku arvaus on siitä mikä häntä vaivaa? Eikö pakkohoidossa olla yleensä psykoosin takia.
Jos oireet on jatkuneet jo pitkään, niin kuulostaa erikoiselta, että nyt mietit pakkohoitoa. Sen takia, että ei tule toimeen ihmisten kanssa? Pakkohoitoon ei kevyin perustein pääse/joudu. Miksi mietit pakkohoitoa? Erikoisen kuuloisia pohdintoja.Joo, pakkohoidon esille nostaminen on tosiaan aika överiä, ja ymmärrän että monet kummeksuivat tätä. Tarkoitin lähinnä sanoa, että vaihtoehtojahan on lähinnä se että ihminen hakeutuu hoitoon, tai hänet pakotetaan hoitoon. Ja että tosiaan jäljempi ei ole tässä korteissa.
-ap - Anonyymi
Yleensä näiden kanssa ei voi keskustella koska he tuppaavat olla oikeassa vaikka toinen miten yrittäisi selittää iman kanansa . Monet ihmissuhteet ystäviin on tälläisillä keinoilla pilattu..
- Anonyymi
Kai voisit soittaa tk:n ajanvaraukseen ja kysyä konsultointia. Pakkohoito ei taida olla ensimmäinen paikka minne mennään, jos ei tule ihmisten kanssa toimeen. Ap nyt järkeä päähän. Onko tämä huono vitsi vai tarvisitko itse hoitoa? Onko sulla mt-tausta? Nyt kannattaa rauhoittua ja mennä vaikka parisuhdeterapiaan.
- Anonyymi
Tämä taitaa olla ensimmäinen kommentti, jossa vastataan varsinaiseen kysymykseeni. :/
Eli terveyskeskuksesta voisi kysyä konsultaatiota? Onko jotain tietoa, miten se toimii? Olen jotenkin ajatellut että tilanne on turhan hankala ja epämääräinen terveyskeskukselle. Mutta kaipa se olisi tosiaan ensimmäinen ja looginen vaihtoehto.
Pariterapiaan mies ei suostu. :(
-ap
- Anonyymi
Jos ongelmat ilmenee kaikissa ihmissuhteissa, eikä vain tietyissä, olisin huolissani. Jos et ole varma siitä, että ei ole kyse omasta sokeudesta omille ongelmillesi, olisin aika varovainen. Ihmiset tuppaa olemaan helposti sokeita itselleen, ja tulkitsee asioita värittyneesti. Eritoten parisuhteessa. Tunnut pelkäävän jotain kun kuvailet tilannetta niin epämääräisesti ja haluaisit saada tietoa nimettömästi. Ahdistaakohan tilanne sinua vai miksi näin?
- Anonyymi
Joo, ilmenee jos ei kaikissa niin valtaosassa ainakin. Ja pellkään että nousevat ajan kanssa pintaan niissa harvoissakin, jotka vielä on ehjiä.
-ap
- Anonyymi
Joskus ihmiset sanoo, että tunteellisilla ihmisillä on ongelmia. Kun ovat itse kylmiä kuin kiukaankivi ennen lämmitystä, eivätkä ymmärrä tunteita. Silloin leimataan toinen hulluksi, sairaaksi, vaativaksi ja mitä vielä. Yksinäinen elämä näillä ihmisillä, kun ihmissuhteet ei kestä. Sitä vaan sitten tämä ihminen ihmettelee, että miksi ihmiset on niin vajavaisia ja itse on niin "terve", "tavallinen" ja "itsenäinen". Tällaisessa tilanteessa kannattaisi ihmetellä, että miksi itse ei osaa valita puolisoa jos ajattelee, että on itse terve ja ehjä. Kyllä ehjä ehjän tuntee.
- Anonyymi
Itsenäisyys on kylläkin normaali aikuisen tila. Läheisriippuvuus ei niinkään vaikka tarvitseva toki saa olla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itsenäisyys on kylläkin normaali aikuisen tila. Läheisriippuvuus ei niinkään vaikka tarvitseva toki saa olla.
Ehdottomasti itsenäisyys on normaali aikuisen tila. Tässä tarkoitetaan varmaan sitä, että tunnekylmä ihminen ajattelee normaalin tarvitsevuuden/empatian/välittämisen olevan riippuvuutta. Eli he eivät ole itse "terveen itsenäisiä" vaan tunnekylmiä/estyneitä/tms. Vääristynyt käsitys siis terveestä itsenäisyydestä.
- Anonyymi
Joskus on sanottu, että ongelmia ei edes ole kovin paljon , ihminen vain tekee asioista itselleen ongelman.
Tämä varmaan osin tottakin kun tarkemmin ajattelee. - Anonyymi
Minunkin eksäni väitti minua vaikeaksi. Olisi pitänyt tajuta suhteen alussa miehen kertoessa, että entiset naiset ei halua olla missään tekemisissä, että vika ei välttämättä ole niissä naisissa. Joten ap, älä menetä mahdollisesti hyvää puolisoa omien ongelmiesi takia. Hyvänä kumppanina oleminen ei vaadi mieheltä tai naiselta paljoa. Vain toisen kuuntelemista ja välittämisen näyttämistä.
Jos kuitenkin tilanne on niin, että ap:n kumppanilla on mielenterveysongelmia niin toivotan tsemppiä ja annan saman ohjeen välittämisestä: jos puolisollasi näyttää olevan vaikea tunne, pysy rauhallisena ja välittävänä. Sen pitäisi olla helppoa, jos olet itse tasapainoinen ja rakastat kumppaniasi. Jos taas et pysy rauhallisena, kehotan sinua lopettamaan suhteen, sillä kumppanisi varmasti löytää jonkun toisen, joka häntä oikeasti rakastaa. Silloin kumppanillesi on mahdollisuus parantua tai vaihtoehtoisesti voida hyvin suhteessa. Teidän suhteenne vaikuttaa turvattomalta. Se mitä sinä voit tehdä, on katsoa omalta osaltasi peiliin. Oletko sinä hyvä kumppani? Osaatko toimia niin, että kumppanillasi on turvallinen olo? Osaatko kuunnella hänen tunteitaan ja vastata niihin? Ethän vastaa tunteisiin järkeilyllä, sillä silloin puolisosi ei tunne oloaan kuulluksi ja turvalliseksi? Tämä on erityisen tärkeää jos sinä olet mies ja puolisosi nainen.
Jos vaikea käytös jatkuu tästä kaikesta huolimatta, silloin puolisosi tarvitsee oikeasti apua sekä välittämistä edelleen sinulta. Jos et pysty siihen, tee palvelus teille molemmilla ja myönnä, että ette sovi toisillenne. Aito rakkaus on rauhallista. Toisaalta, jos puolisosi ei missään vaiheessa ala ymmärtää mahdollista sairauttaan, joudut punnitsemaan tilannetta. Jaksatko ja haluatko elää sairaan ihmisen kanssa suhteessa, joka ei ole täysin tasavertainen kahden aikuisen suhde?
Sinuna lähtisin liikkeelle näistä asioista. Voimia!- Anonyymi
Kiitos viestistä, se oli hyvin rakentava.
Monella kommentoijalle tuntuu olevan se ajatus, että meillä on parisuhteessamme ongelma, mahdollisesti minusta lähtöisin oleva, ja sen sijaan että katsoisin peiliin alan heilutella jotain "hullu mikä hullu" leimaa välttääkseni oman vastuuni.
Kun aloituksessani sanoin puolisolla on ongelmia ihmissuhteissansa, tarkoitun tosiaan kaikkia ihmissuhteita, en meidän parisuhdettamme. Viime vuosina yksi toisensa jälkeen on kaikki sillat palaneet, eikä hänellä ole enää kovin montaa ihmistä elämässään. Ja tuntuu että niiden muutaman harvankin suuntaan on edelleen karsintaprosessi käynnissä. :(
Tuntuu mahdottomalta katsoa kun rakas ihminen teee tuollaista itselleen.
RAuhallisuus ja myötätunto on todella hyviä lähtökohtia. Omine vikoineni sekin vaan on välillä tosi vaikeaa, kun levottomat syytökset yms. kohdistuu myös minuun. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos viestistä, se oli hyvin rakentava.
Monella kommentoijalle tuntuu olevan se ajatus, että meillä on parisuhteessamme ongelma, mahdollisesti minusta lähtöisin oleva, ja sen sijaan että katsoisin peiliin alan heilutella jotain "hullu mikä hullu" leimaa välttääkseni oman vastuuni.
Kun aloituksessani sanoin puolisolla on ongelmia ihmissuhteissansa, tarkoitun tosiaan kaikkia ihmissuhteita, en meidän parisuhdettamme. Viime vuosina yksi toisensa jälkeen on kaikki sillat palaneet, eikä hänellä ole enää kovin montaa ihmistä elämässään. Ja tuntuu että niiden muutaman harvankin suuntaan on edelleen karsintaprosessi käynnissä. :(
Tuntuu mahdottomalta katsoa kun rakas ihminen teee tuollaista itselleen.
RAuhallisuus ja myötätunto on todella hyviä lähtökohtia. Omine vikoineni sekin vaan on välillä tosi vaikeaa, kun levottomat syytökset yms. kohdistuu myös minuun.Vieläkään et vakuuta ap. Onko sulla jotain vainoharhaisuutta tai kummallisia ajatuksia? Ettet mene vaan omien kuvitelmien ja ongelmien takia pilaamaan elämääsi. Parisuhdeterapeutti voisi auttaa ja sinnehän pääsette kun kerrot, että sulla on huoli omasta hyvinvoinnista suhteessa. Kukaan ei tiedä totuutta puolisonkaan muista suhteista jos ei ole kirjaimellisesti vieressä seurannut. Helppo tulkita väärin. Omasta kokemuksesta kerron.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vieläkään et vakuuta ap. Onko sulla jotain vainoharhaisuutta tai kummallisia ajatuksia? Ettet mene vaan omien kuvitelmien ja ongelmien takia pilaamaan elämääsi. Parisuhdeterapeutti voisi auttaa ja sinnehän pääsette kun kerrot, että sulla on huoli omasta hyvinvoinnista suhteessa. Kukaan ei tiedä totuutta puolisonkaan muista suhteista jos ei ole kirjaimellisesti vieressä seurannut. Helppo tulkita väärin. Omasta kokemuksesta kerron.
Pariterapiaan päästäisiin, jos puoliso suostuisi. :(
Hyvin läheltä olen seurannut, mutten voi joo varma olla. Voi olla että kaikki ihmissuhteensa tosiaan kaatuu vaan huonoon onneen tai sitten luonteenpiirteisiin, mutta en vaan enää usko siihen kun kuviot toistuu ihmissuhteessa toisensa jälkeen.
-ap
- Anonyymi
Huoli on tuollaisessa tilanteessa usein perusteltua. Tsemppiä ap! Miettisin haluanko olla suhteessa, jossa keskusteluyhteys ei toimi. Mielenterveysongelmien kanssa voi kuitenkin oppia elämään, jos lähtee hakemaan apua, joten toivon, että puolisosi saa kaiken tarvitsemansa avun. Nyt olisi tärkeää saada tilanteeseen ammattilaisen mielipide.
- Anonyymi
Olen aivan samaa mieltä siitä, että ammattilaisen mielipide olisi tarpeen. Mutta tosiaan, postaukseni tavoite: miten sellaisen saa? Jos ihminen itse ei tunnista tarvitsevansa apua. Ja kokee hyökkäyksenä sen, jos asian koettaa ottaa puheeksi.
Kiitos tsempeistä.
-ap - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen aivan samaa mieltä siitä, että ammattilaisen mielipide olisi tarpeen. Mutta tosiaan, postaukseni tavoite: miten sellaisen saa? Jos ihminen itse ei tunnista tarvitsevansa apua. Ja kokee hyökkäyksenä sen, jos asian koettaa ottaa puheeksi.
Kiitos tsempeistä.
-apMä oon viime vuosina karsinut elämästäni haitallisia ihmissuhteita pois. Korona ajan eristyneisyys auttoi näkemään niiden ihmisten vaikutuksen elämään. Kaksinaamaisuuden ja sen, että olin seurannut heitä polulle joka ei ole minua varten. Yksi toisensa jälkeen tuntuu ihanalta helpotukselta kun nämä ihmiset lähtevät. Hengitän vapaammin yms. Olen vähemmän ahdistunut. Toki olen ns.yksinäisempi mutta olen löytänyt uusia harrasteta ja yhteisöjä tilalle. Terveempiä ja positiivisempia. Yksin jouduin taistelemaan kiusaajia vastaan ja kyllä syytän kiusaajia. Enhän voi itsekkään kiusata muita. Saisin heti kritiikkiä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen aivan samaa mieltä siitä, että ammattilaisen mielipide olisi tarpeen. Mutta tosiaan, postaukseni tavoite: miten sellaisen saa? Jos ihminen itse ei tunnista tarvitsevansa apua. Ja kokee hyökkäyksenä sen, jos asian koettaa ottaa puheeksi.
Kiitos tsempeistä.
-apJos et puolisoasi saa puhumaan näistä asioista, ja yrität hänelle hoitoa löytää hänen itsensä haluamatta, niin miten luulisit, että siinä voisi käydä ?
Toki neuvoja pystyy kyselemään esim. psykiatrian puolelta, mutta hoitoa on saatava itse sen hoitoa tarvitsevan, joten hänetkin olisi jossain vaiheessa onnistuttava saada ymmärtämään asia.
Ehkäpä siinä puolisonkin olisi hyvä jotain tukea saada jaksaakseen.
Oli ongelma mikä tahansa, psyykkinen, alkoholi, tms., ihmistä ei oikeastaan pysty auttamaan hänen itsensä tahtomattaan.
Kun ihmisen on itse ensin tunnistettava itsessään, että on jokin pielessä, on jokin ongelma. Ja siihen vielä oltava halu tehdä asialle jotain.
- Anonyymi
Tässä ei kaikki täsmää kun lukee ap:n kommentteja.
- Anonyymi
Voin tarkentaa, jos se auttaa hahmottamaan asiaa. Mikä kommenteissa mättää?
-ap - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voin tarkentaa, jos se auttaa hahmottamaan asiaa. Mikä kommenteissa mättää?
-apMiksi et vastaa kysymyksiin tilanteesta? Kaikki tässä perustuu omaan tulkintaasi, moni onkin kommentoinut, että sokeus voi tosiaan olla sinussa. Sitä ei aina itse tajua.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi et vastaa kysymyksiin tilanteesta? Kaikki tässä perustuu omaan tulkintaasi, moni onkin kommentoinut, että sokeus voi tosiaan olla sinussa. Sitä ei aina itse tajua.
Tulin foorumille kysymään aika tarkan kysymyksen: mistä saada ammattilaisarvio mahdollisesti mielenterveydeltään järkkyneen ihmisen avuntarpeesta, kun ihminen ei itse koe tarvitsevansa apua. Tämän kysymyksen kannalta en näe kysyttyjä yksityiskohtia olennaisena vastauksen kannalta. Enhän tosiaan tullut hakemaan foorumin käyttäjien diagnooseja tms.
Ja edelleen, tämä "sokeus minussa" - aivan totta ja mahdollista, minun suhteessani häneen, mutta ei kaikkiin muihin kai kuitenkaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tulin foorumille kysymään aika tarkan kysymyksen: mistä saada ammattilaisarvio mahdollisesti mielenterveydeltään järkkyneen ihmisen avuntarpeesta, kun ihminen ei itse koe tarvitsevansa apua. Tämän kysymyksen kannalta en näe kysyttyjä yksityiskohtia olennaisena vastauksen kannalta. Enhän tosiaan tullut hakemaan foorumin käyttäjien diagnooseja tms.
Ja edelleen, tämä "sokeus minussa" - aivan totta ja mahdollista, minun suhteessani häneen, mutta ei kaikkiin muihin kai kuitenkaan.Siinä vaiheessa kun homma menee suolaseks, niin apu löytyy numerosta 112.
- Anonyymi
Jos lähtee siitä, että huonoihin kokemuksiin itse vastaa aina jotenkin, niin voisi ajatella olevan väylä käsitellä niitä omia puolia tapahtumissa myös. Mikä oli tärkeää? Miltä jokin tuntui? Mitä siitä seurasi, miten toimin? Jne.
- Anonyymi
... Näitä voi kai siis aina myös kysyä. Ilman mitään kritiikkiä tai syyttelyä. Pyrkien ymmärtämään jne.
Haastavampia kysymyksiä sitten nyöhemmin? - Anonyymi
...Herää tietty myös kysymys, miten ongelmat suhteessa ratkeavat, jos niissäkin vastavuoroisuus ja joustaminen puuttuu. Onko viisasta jäädä katsomaan tuota miten kauan?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
...Herää tietty myös kysymys, miten ongelmat suhteessa ratkeavat, jos niissäkin vastavuoroisuus ja joustaminen puuttuu. Onko viisasta jäädä katsomaan tuota miten kauan?
Vuorovaikutushaasteisiin voi saada apua pariterapiasta. Jos on rakkautta ja halua silloin on mahdollisuus. En välttämättä lopettaisi suhdetta heti jos siinä on hyvää, sellaisia ihmisiä on harvassa kenen kanssa klikkaa. Ongelmat voi ratketa. Molempien pitää kuitenkin hylätä syyttely.
- Anonyymi
Minkälaisia ne luonteenpiirteet ja ongelmat ovat? Rajattomuus voi aiheuttaa ongelmia ihmissuhteisiin, että ei eroteta feikkejä ystäviä muista. Jos hänen rajojaan rikotaan niin ehkä ei ole keinoja hänellä rajan vetoon. Sekin voi näkyä jos jonkinlaisena ongelmana. Varsinkin lapsuudessa jos lapsen rajoja on rikottu niin se altistaa valitsemaan narsistisen puolison, haitallisia ystäviä ja pysymään vahingollisessa työyhteisössä. Puoliso saattaa herkästi ryhtyä muovaamaan siitä ihmisestä haluamaansa ymmärtämättä juurisyitä. Ja toiset kyllä joutuvat kiusatuksi ja kyllä se vika silloin on niissä kiusaajissa. Ja millainen asetelma teidän suhteessanne on. Oletko sinä siinä se täydellisyys ja vika aina hänessä? Mutta muuten ymmärrän kyllä miltä se tuntuu jos apua tarviva ihminen kieltäytyy avusta. Parisuhteessa kun molemmat hyväksyvät toisen keskeneräisyyden jos se on terveellä pohjalla.
- Anonyymi
Tarkennatko ap minkälaisista asioista on kyse? Onko ne olleet suhteen alusta asti? Ilman konkreettisia asioita ei kukaan voi sanoa asiasta oikein mitään.
- Anonyymi
Halusin vain vinkkejä siitä, onko jotain tahoa jonka kautta lähteä tilannetta selittämään. Oikeastaan en halua lähteä puimaan mieheni ongelmia täällä foorumilla, enkä siksi niitä ryhdy kuvailemaan sen tarkemmin kuin tein.
-ap - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Halusin vain vinkkejä siitä, onko jotain tahoa jonka kautta lähteä tilannetta selittämään. Oikeastaan en halua lähteä puimaan mieheni ongelmia täällä foorumilla, enkä siksi niitä ryhdy kuvailemaan sen tarkemmin kuin tein.
-apNo jos sitä apua lähdetään hankkimaan niin mihin sinä sitä apua hänelle haluat. Jos lähdet siitä, että toisen luonne ei miellytä niin miellytkö ihmiseen vaikka hän muuttuisi? Ei tuossa ole mitään tarttumapintaa. Osaisin itse heti sanoa mitkä mun exän avun tarpeet on, mutta luonteenpiirteitä en arvostelisi. Jokaisella on oikeus omaan identiteettiin. Ihmisillä on erilaisia käsityksiä ja erilaisia arvojakin. Elämtyylikin voi olla niin erilainen ettei siihen kommunikointi tavan muutos auta ja jos hän muuttaa itseään ja tapojaan niin muututko mukana. Joskus Rikka nähdään toisen muttei omassa silmässä.
- Anonyymi
Mun mielestä tästä aloituksesta puuttuu myötätunto kumppania kohtaan. Sinusta kumppanissa on vääriä luonteenpiirteitä, jotka haluat muuttaa. Kuulostaa arvostelulta. Mullakin on elämässä avun tarpeessa oleva hukassa oleva henkilö, mutta en moiti hänen luonnettaan. Hän ei ota apua vastaan valitettavasti vaikka onkin huonossa seurassa osittain ym. Mutta en voi sille mitään. Hän itse otti ja lähti eikä vieläkään halua apua. Sääliksi käy, ihminen ottaa apua vastaan sitten kun on siihen valmis. Hän tunteettoman narsistin hampaissa joka aina välillä ilmaantuu nyhtämään rahaa ja blokkaa estää sitten kun kyllästyy. Haukkui meidät molemmat tyhmäksi, eli kyseessä semmoinen Narsu joka on muiden yläpuolella. Itse vedän tiukan rajan ettei sillä ole mitään asiaa minun elämään. Et pysty sitä kumppanin luonnetta muuttamaan ja kova arvostelu luultavasti vain saa hänet enemmän vastustamaan mielipiteitäsi.
- Anonyymi
Kiitos kommentista. Tärkeä huomio on kyllä tuo luontenpiirteiden hyväksyminen ja se, ettei toista pidä pyrkiä muuttamaan.
Oma huoleni ei kuitenkaan koske puolison luonnetta. Vaan sitä, että tässä on tosiaan jotain aivan muuta ja paljon traagisempaa meneillään. Eli että se todellinen luonne peittyy tämän ongelman alle. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos kommentista. Tärkeä huomio on kyllä tuo luontenpiirteiden hyväksyminen ja se, ettei toista pidä pyrkiä muuttamaan.
Oma huoleni ei kuitenkaan koske puolison luonnetta. Vaan sitä, että tässä on tosiaan jotain aivan muuta ja paljon traagisempaa meneillään. Eli että se todellinen luonne peittyy tämän ongelman alle.Niinpä. Asia voi olla monimutkainen. Parisuhteessa kun vielä on niin monta liikkuvaa osaa mitkä pitäisi sovittaa yhteen luonteiden lisäksi sitten arvot ja elämäntyyli. Siinä onkin miettimistä. Mä en ainakaan olisi pystynytkään jakamaan samaa elämäntyyliä. Joten lopulta hyvä, että hän lähti kun ei ottanut apua.
- Anonyymi
Suosittelen tutustumaan FinFamiin. Se ei varsinaisesti auta kumppaniasi, mutta voi antaa hyviäkin neuvoja jaksamiseesi ja siihen mitä muut omaiset ovat kokeneet ja mitkä ovat heidän niksit.
- Anonyymi
Kiitos vinkistä.
-ap - Anonyymi
Hyvä vinkki, kiitti!!
- Anonyymi
"Eli että se todellinen luonne peittyy tämän ongelman alle."
Hei, mä suosittelen myös FinFamia. Ei tarvi olla diagnoosia läheisellä. Mun kumppanilla on skitsofrenia. Kuulostaa saman tyyppiseltä ainakin.. Vaikka ei samaa olisikaan. On karmeaa nähdä, miten toinen hukkuu sairauteen. Persoona on erilainen, niin myös ajatukset ja käytös. Välillä oma itsensä. Tietyt toistuvat kuvitelmat liittyy ihmissuhteisiin. Kaikki läheiseiset ei ole tunnistaneet edes psykoosia, kun jutut ei ole tietyllä tavalla älyttömiä. Jollakin samat asiat voisi tosiaankin olla vaan osa persoonaa. Ehdin oppia tuntemaan puolisoni ennen psykoosia, joten tiedän mitä hän ajattelee asioista. Tosin hukkumista tapahtuu psykoosin ulkopuolellakin, ja suhteen alussa oli monia outoja tilanteita, jotka olen ymmärtänyt vasta jälkikäteen. On tämä aika rankkaa, joten ymmärrän sua. Jos kaipaat joskus nimettömänä vaikka sähköpostin kirjoittelua, niin mulle voi kirjoitella. Helppo luoda uusi sähköposti ja laittaa se tänne.
En valitettavasti osaa auttaa sua. Meillä on toiminut se, että opin tunnistamaan selkeimmät hetket ja otin/otan silloin rauhallisesti asiat puheeksi. Tosin diagnoosi oli tullut jo kymmenen vuotta ennen meidän tapaamista. Mielen sairaudet on tosiaankin samalla lailla sairauksia kuin fyysisetkin.. Toivottavasti teillä lähtisi asiat jotenkin selviämään. Ehkä FinFamilta osaavat auttaa? Kaikki puhelinajat menee tosin nyt kesälomien takia pidemmälle, paitsi Uudenmaan pisteessä oli yksi työntekijä, jolla aikoja tällä viikolla. Mukava ihminen, mutta kaksi aikaisempaa on olleet ainakin mulle sopivampia, joten jos ei ensimmäiseltä saa apua, niin kannattaa koittaa toista. Tässäkin voin toki neuvoa, jos haluat kysyä jotain. Mä olen saanut omaan tilanteeseeni korvaamatonta apua.
Pahoittelut jos teksti on epäselvää, mun kumppani on tosiaan nyt psykoosissa ja alkaa näkymään omassa jaksamisessa jo..- Anonyymi
Kiitos viestistä.
"Välillä oma itsensä. Tietyt toistuvat kuvitelmat liittyy ihmissuhteisiin. Kaikki läheiseiset ei ole tunnistaneet edes psykoosia, kun jutut ei ole tietyllä tavalla älyttömiä. Jollakin samat asiat voisi tosiaankin olla vaan osa persoonaa."
Yksi iso pelko minulla on just, että kyse olisi psykoosista, jota en tunnista. Ei oikein ole muita läheisiä kontakteja, joten on ihan minun varassani. :( Mutta kun tosiaan ne vaikeuksia aiheuttavat kuvitelmat yms. voisi jollakulla olla ihan normaalia ajattelua. En vaan usko siihen puolison kohdalla.
Jos ehdit ja jaksat, viestittely olisi kyllä todella tervetullutta. Olen niin yksin ja ulalla.
Tein tällaisen osoitteen [email protected].
Jaksamista sulle raskaaseen tilanteeseen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos viestistä.
"Välillä oma itsensä. Tietyt toistuvat kuvitelmat liittyy ihmissuhteisiin. Kaikki läheiseiset ei ole tunnistaneet edes psykoosia, kun jutut ei ole tietyllä tavalla älyttömiä. Jollakin samat asiat voisi tosiaankin olla vaan osa persoonaa."
Yksi iso pelko minulla on just, että kyse olisi psykoosista, jota en tunnista. Ei oikein ole muita läheisiä kontakteja, joten on ihan minun varassani. :( Mutta kun tosiaan ne vaikeuksia aiheuttavat kuvitelmat yms. voisi jollakulla olla ihan normaalia ajattelua. En vaan usko siihen puolison kohdalla.
Jos ehdit ja jaksat, viestittely olisi kyllä todella tervetullutta. Olen niin yksin ja ulalla.
Tein tällaisen osoitteen [email protected].
Jaksamista sulle raskaaseen tilanteeseen.Kiitos.
Laitan sulle sähköpostia jossain kohtaa.
Pidä huoli omasta jaksamisesta. Soita jonnekin ja puhu tunteitasi pihalle. Se auttaa, vaikka ei ratkaise tilannetta. Älä väsytä itseäsi. Mä olen nyt parin päivän ajan vain jättänyt puolisolle kommentoimatta tiettyihin asioihin, ja muuten ollut tavallinen ja ystävällinen.
- Anonyymi
Varmasti voit erilaisilta ammattiauttajatahoilta koettaa kysyä neuvoa ja apua miettimiseen, miten asiassa voisi edetä. Voi löytyä jotain tarkempia suuntia niinkin.
Tuo asianomaisen oman tahdon puuttuminen avunsaantiin tietysti on kaikessa jossain vaiheessa vastassa. Sen osalta pitäisi ehkä jotenkin päästä etenemään, ajan mittaan.- Anonyymi
Olen vaan tosiaan aika pihalla siitä, mitä nämä ammattiauttajatahot voisi olla. Terveyskeskukseen joku neuvoi ottamaan yhteyttä ekaksi, muita ajatuksia ei oikein ole.
Joo, kuten aiemmin nostin esiinkin, niin aika mahdottomalta tuntuu se että puoliso ei ole avoin asian käsittelylle eikä avun etsimiselle. Toivon että jos minulle syntyisi itselleni selveä kuva siitä, mistä on kyse, voisin saada hänet näkemään asia myös. En tiedä onko se realistista. Mutta nykyisellään kun en kunnolla ymmärrä mistä on kyse, on sitä vaikeampi sitä koettaa hänelle osoittaa. Eli ekalta askeleelta tuntuu ymmärtää.
Hei,
Hyvä, että kirjoit tänne! On tärkeää voida purkaa mieltä painavia asioita.
Laitan tähän alle tiedoksesi matalan kynnyksen auttavia tahoja, joista voi saada tukea elämän erilaisissa kriisitilanteissa. Kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä ja keskustella tilanteestanne. Näistä voit saada tietoa myös muista auttamistahoista ja miten tilanteessanne voisi edetä.
- Tukinet.net - Tukipisteesi netissä https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy esimerkiksi Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/.
Aikaisemmat kirjoittajat mainitsivat FinFamin, jolla on toimintaa myös Tukinetissä. Mm. omaisneuvontaa ja ryhmächattejä. https://tukinet.net/toimijat/finfami-299471729/
Lisäksi maanantaista torstaihin klo 15-19 on aikuisten kahdenkeskinen Solmussa-chat, jossa voi jutella päivystäjän kanssa mistä tahansa elämän ongelmatilanteesta.
Tukinetissä on myös monenlaisia muita ryhmächattejä ja keskusteluryhmiä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja.
Tukinetin kaikki palvelut saa käyttöönsä rekisteröitymällä palveluun anonyymisti. Osaa palveluista voi käyttää ilmankin rekisteröitymistä.
Keskusteluapua on mahdollista saada matalalla kynnyksellä myös seuraavilta tahoilta:
- Valtakunnallinen kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.
- Kriisikeskukset
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Myös etävastaanotto on mahdollista osassa paikoista. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/
Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata- Anonyymi
Joo mutta kun näistä ei mitään konkreettista apua saa. Kokeiltu on. Ei pelkkä lätinä ja jauhaminen riitä. Se saa entistä pahemman olon.
- Anonyymi
Kiitos näistä. Arvostan.
-ap
- Anonyymi
Joskushan toinen voi yrittää lavastaa puolisosta sairasta oman edun vuoksi esim. Jos puoliso on kuullut uskottomuudesta ja romahtaa niin erotilanteessa puoliso voi lavastaa tilanteen niin, että kaikki ongelmat johtuukin tästä ”mielenterveysongelmaisesta” puolisosta ja huomio käännetään pettämisestä pois.
- Anonyymi
Jep. Kokemusta on ihmisestä joka oli joko nepsy ihminen tai narsisti. Hänen mielestään muut eivät osanneet kommunikoida ja luonteessa vika mutta todellisuudessa hän itse käytti paljon sarkasmia, alentavaa arvostelevaa puhetta, ei osannut tervehdyksiä tai muita ystävällisiä tapoja kommunikoida. Häneltä itseltään puuttui taidot kommunikoida, mutta ei nähnyt rikkaa omassa silmässä. Päätti saako kotona käyttää uunia ja vahti toisen rahan käyttöä samalla kun itse pisti rahaa osakkeisiin seläntakana. Muiden seurassa oli aina äänessä ja minusta tuli hiljainen ja alistunut. Hänestä olin hullu ja hän normaali. Täysin sairauden tunnoton ihminen. Lopulta sekä minä ja lapsi päädyttiin sairaalaan. Molemmilla terapiat.
- Anonyymi
Kirjoittelin tälle palstalle hieman yli vuosi sitten ruusunpunaiset linssit päässä. Entinen puoliso oli psykoosissa sairaalassa ja ajattelin, että rakkaus voittaa. Ja niin se ei ole. Sairaus voitti. Olen kiitollinen lääkärille, joka kysyi minkälaista elämää haluan elää. Entiselläni oli diagnoosi eikä psykoosi ollut ensimmäinen eikä viimeinen. Jälkikäteen tuntuu uskomattomalta, että annoin järkyttävän tilanteen jatkua niin pitkään. Ajattelin entistä, en itseäni. Jokaisen ihmisen pitää ajatella ensin itseään ja omaa jaksamistaan, sitten vasta toista. Tämän opin vasta suhteen loputtua. Toivon, että voisin poistaa vanhat kommentit, koska ei elämä silloinkaan ollut millään lailla tasapainoista tai tervettä, halusin uskotella itselleni, että tilanne menee ohi. Sairaus ’söi’ entiseni, ei hänen oma persoonansa enää juurikaan näkynyt. Ehkä jollakin psykoosi jää yksittäiseksi. Kaikilla ei. Nyt neuvoisin itseäni laittamaan itseni ensimmäiseksi. Kysyisin itseltäni, että onko suhde terve, turvallinen? Jos vastaus on ei, olisi aika lähteä.
- Anonyymi
ei me tavalliset ihmiset voida olla mielenterveyshoitajia kenellekään.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 723289
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai272343Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä681879Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t311851Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian161431- 281381
Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61286Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja241281Noh joko sä nainen oot lopettanut sen
miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu631197Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik101187