Minä olen 8/10 ihminen

Muistan lukeneeni että 8 tyypin pärjäävät parhaiten. Jos on liian tyhmä tai viisas niin ongelmia voi tulla.

Ex kaveri ei ollut erityisen hyvä koulussa mutta nyt kardiologi. Että kaikki on mahdollista kun uskot vain siihen.

Kannattaa olla tyytyväinen terv 6

mm. 8:n tyypit pyörittää maailmaa, joten ei kannata olla pahoillaan ollenkaan, rooli on merkittävä ja usein myös maailmaa mullistava. 9:n ja 10:n tyypit ovat niitä, jotka tekevät jotain jolla pääsevät otsikoihin, mutta onko se nyt niin hyvä juttu pienen ihmisen hyvinvoinnin kannalta?

Suurin ongelma on tuo pakkomielle antaa itselleen (ja toisille) arvosanoja. Se on jo itsessään todella luontaantyöntävä piirre ihmisessä. Eikä todellakaan tee hyvää arvostelijan omalle itsetunnollekaan.

Kaveripiirissä paljon kauniita komeita ihmisiä. Mutta kerrot: sinulta kysytään neuvoa sinille avaudutaan. Mieti näin päin: suhun siis luotetaan! Vaikuttanet olevan yärkeä petsoona monille sennoerusteella mitä kirjotat.
Ja toisaalta itsehän luot kuvaa muista ja itsestäsi näin. Oletko miettinut että ne toiset pitää sinua merkittävä henkilönä elämässään?

Minä olen juuri tuollainen tasaisen hyvä ihan kaikessa, mitä vain teen. Joissain suorituksissa voin olla lähes kympin luokkaa, mutta yleensä tasoa 7-9, joka riittää minulle itselleni varsin hyvin.

Kasi on hyvä! Itsekkin sellainen. Kahdeksan on suullisesti kouluarvosana HYVÄ. Useimmiten vähintään yksi osa-alue ontuu ja kaikessa vain ei kukaan voi olla erinomainen tai kiitettävä.

Mieluummin tavallinen 😃 kuin että luulee itsestään liikoja ja arvostelee muita koko ajan!

Jos olet itsekin 8/10 miksi yrität sitä toiseltakin odottaa. Ei tarvitse olla lääkäri tai professoori että olisi jotenkin parempi ihminen. On niitä muitakin aloja miltä voi tienata yhtä paljon tai enemmänkin.

Ja vaikka joku olisi ollut aikoinaan luokkansa tai jopa koulun paras ei ole sitä useinkaan sosiaalisilta kyvyiltään ja/tai henkisesti vahva. Aivotkin ovat valmiit vasta 26-vuotiaana ja se pahin nuoruuskin päättyy vasta samoja aikoja, eli vasta kun alkaa olla parhaimmillaan valmis vastaanottamaan tietoa kattavasti.

Kovat vaatimukset itseä kohtaan ja pulmat sillon tällöin itsetunnossa on aika tyypillinen yhdistelmä. T. Nimimerkillä kokemusta, kun itse sellainen. Vaadin aina itseltäni vain parasta. Kun saavutan sen, vaadin vielä parempaa enkä ole koskaan tyytyväinen. Toisinaan tullaan myös alas kovaa ja kolisten. Voin olla bipolaarikin, en tiedä.