yliopisto on tarkoitettu rikkaiden lapsille

Suomenruotsalaissaksalaisille eikä suomenruotsalaisille.

Sitäpaitsi, ammattikouluissa ja ammattiopistoissa on myös paljon linjoja, joista ei työllisty.

Opiskelu kannattaa aina pitkällä tähtäimellä, mutta se on tehty Suomessa hankalaksi taloudellisesti . Paljon puhutaan kynnyksestä työelämään ja tuossa suhteessa opiskelun mahdollistaminen mataloittaa työllistymiskynnystä sillä ammattitaito on yksi niistä asioita joka takaa matalan työllistymisen kynnyksen sekä toimii kannustimena myös työelämään sillä sen kautta on hankittavissa parempi tulotaso.

Erikoista on lainsäätäjämme toimenpiteet ja se kuinka esim toimeentulotuki on ehdollistettu opintolainaan sitoen ,siten että tuon saaminen edellyttää opiskelijalta opintolainen ottamista joka koituu tulevaisuuden näkymät huomioon ottaen valmistuvalle valmiiksi taloudelliset rasitteet ja kyseenalaistaa myös perus oikeudet toimeentuloon joka on lainsäädäntömme kannalta jo kyseen alista ,sillä tuota kautta ehdollistetaan oikeus toimeentuloon. Opintolaina on hyvä asia sinänsä ,mutta lainsäädännölliset toimet ja tuo ehdollistaminen on enemmänkin kuin kyseenalaista ,eikä huomioi ihmisoikeudellisia näkökulmia vaan pikemminkin kyseen alaistaa ne ,sekä sen myötä myös oikeusjärjestelmämme toimivuuden joka on lakannut tuon myötä huomioimasta erillaiset lähtökohdat opintoihin ,joka myös toimena sulkee osin halukkuutta pidempiin opintoihin. Tuon voi myös katsoa olevan jarru yhteiskunnassa kehitykselle jota opinnot vievät eteenpäin osaamisen kasvattamisen kautta .Tuossa suhteessa lainsäätäjä on ratkaisevassa asemassa opintopolkuja suunnitellessa ja mahdollisuuksia luotaessa.

Ja tuossa koulutuksen ,sekä mahdollisuuksien puitteissa aloittajan kannalta asiaa katsoen kouluttautumisen näkökulmaa ja nuorten mahdollisuuksia tarkastelln on sanottava että parantamisen varaa päätöksen teossa on.

Oppivelvollisuus ikää on nostettu ,muta lapsilisän ikärajaa ei. Taloudelliset mahdollisuudet esim työttömien lapsilla kouluttautumiseen heikkene tuon myötä kuten myös perusturvan heikkouden myötä jo aiemmin ,sillä lapsi osuus nuoren aikuisen toimeentulon suhteen taloudellisesti heikossa olevien suhteen on tuon myötä olematon. Yhteiskunnan tuen ollessa heikko johtaa se pikemminkin tilanteeseen jolloin nuoren on otettava vastuu aikaisin elämästään ja tuo lisää sosiaalisia menoja sen kota muuton vuoksi joka tulee pakoksi tuolloin yhteiskunnan luomien edellytysten myötä . Tuolloin tulee asumistuki ja toimeentulotuki verkko kyllä vastaan ,mutta ei välttämättä kannustavasti opiskeluihin vaan elämisen ehtojen kautta. Tuo ei ole järkevää valtion politiikkaa nuorten tukemiseksi ,sen enempää kui valtion talouden kannalta ,saati yhteiskunnan kehittämisen suhteen, jossa koulutus näyttelee keskeistä roolia.