Missä viipyy SS:n ja Neiti Tyttösen tilannekatsaus, kun ...

Villis toimii ja lentokoneoireiluun vastauksena että on edesvastuutonta ottaa kyytiin naisia ja vaimonsa kun kuski ei edes ole ollut tietoinen miten moottoripyörää ohjataan ennenkuin espanjassa vahingossa hoksasi.

Anonyymi kirjoitti:

Villis toimii ja lentokoneoireiluun vastauksena että on edesvastuutonta ottaa kyytiin naisia ja vaimonsa kun kuski ei edes ole ollut tietoinen miten moottoripyörää ohjataan ennenkuin espanjassa vahingossa hoksasi.

Lue lisää

Teoreettisen vastaohjauksen mestari sensukka jakaa neuvojaan motoristeille. Sensukan oma kokemus moottoripyöristä on vanha MP-lehti tai Tekniikan Maailma, jossa on ollut artikkeli aiheesta. Hua Hinin mies kertoi ettei ollut koskaan ajanut moottoripyörällä ennenkuin Thaimaassa harjoitteli tyhjällä ostarin parkkipaikalla Honda Wavella.
Siinäpä melkoinen matkamotoristi.

Anonyymi kirjoitti:

Teoreettisen vastaohjauksen mestari sensukka jakaa neuvojaan motoristeille. Sensukan oma kokemus moottoripyöristä on vanha MP-lehti tai Tekniikan Maailma, jossa on ollut artikkeli aiheesta. Hua Hinin mies kertoi ettei ollut koskaan ajanut moottoripyörällä ennenkuin Thaimaassa harjoitteli tyhjällä ostarin parkkipaikalla Honda Wavella.
Siinäpä melkoinen matkamotoristi.

Lue lisää

Kokeile teoriaa polkupyörälläsi ja opeta se lapsillesi, niin heidän ei tarvitse puhua teoriasta eikä hoksata vahingossa, ei edes lukea vanhoja lehtiä.
Parkkipaikka on hyvä harjoittelutanner mieluummin jopa suomessa kuin thaimaan tai suomen kadut.
Jokaisella matkamotoristilla on refleksinä pelinsä ohjaus, eikä kukaan ole niin Urpå kuin 2010 että selittää olevansa 300 kerholainen ja vahingossa hoksannut 10 vuoden ajelujensa jälkeen.

Anonyymi kirjoitti:

Kokeile teoriaa polkupyörälläsi ja opeta se lapsillesi, niin heidän ei tarvitse puhua teoriasta eikä hoksata vahingossa, ei edes lukea vanhoja lehtiä.
Parkkipaikka on hyvä harjoittelutanner mieluummin jopa suomessa kuin thaimaan tai suomen kadut.
Jokaisella matkamotoristilla on refleksinä pelinsä ohjaus, eikä kukaan ole niin Urpå kuin 2010 että selittää olevansa 300 kerholainen ja vahingossa hoksannut 10 vuoden ajelujensa jälkeen.

Lue lisää

Ne on kummalliset nuo aivosi, kun jaksat viljellä omaa versiotasi toisten ajohistoriasta, vaikka se on sinulle kerrottu useaan kertaan. Älä opeta isääsi naimaan, sillä se osaa jo.

Ajelin veljen mopoilla jo joskus 11 vuotiaana. Noin 12 vuotiaana sain häneltä ekan oman mopon. Vuotta myöhemmin rakentelin itse mopon kasaan osista. Jawan runko, Husqvarnan moottori. Naapurin isä hoiteli hitsaukset.

Samoihin aikoihin ostin kesätyörahoilla 350cc CB Hondan, kaksipyttyisen. Kävin sillä koulussakin kunnes siitä hajosi nokka siten ettei ollut varaa korjata.

15 vuotiaana eka kilvellinen mopo ja luvallinen ikä. Faija meni kuolemaan juuri kun täytin kuusitoista. Äiti kysyi mitä haluaisin vakuutusrahoilla. Vastaus oli crossipyörä, RM Suzuki.
Sillä ajoin metsäpoluilla ja paikallisella crossiradalla.

Eka iso pyörä jo ennen armeijaa https://ibb.co/jkD7fvR Kuva on paperivalokuvasta kaappaus. Eka vaimo siinä ottamassa kylmiä tyyppejä sensuroidusti.

Tuolla tehtiin ekat Euroopan reissut, tosin siihen oli viritetty siinä vaiheessa jo tarvikekatteet stereoineen ja kypäräpuhelimineen, ja etuvalo muuttui siinä samassa.
Useita matkoja Alpeille ja pisimmillään Algarveen saakka.

Seuraavan pyörän ostin vasta kun eka talo oli valmis. Honda 900 Fireblade. Kyseisellä pyörätyypillä voitettiin niihin aikoihin monet Man- saarten ajot. Puhdasverinen ratapyörä. Sillä heitin muistaakseni vain yhden alppireissun, kun eleltiin jo pian lapsiarkea ja työpäiviä stadissa.

Seuraava pyörä olikin tuliterä Hayabusa, jonka ostin MP- messuilta 99- keväällä. Se meni myyntiin 2001, kun ei ollut aikaa ajella ja sain kaksi jättimäistä sakkoa samana kesänä 2001. Vain yksi alppireissu sillä pyörällä.

Oli taukoa prätkäilystä monta vuotta, kunnes hommasin tunatun klassikon, Gixerin. Sillä heitettiin erilaisilla kokoonpanoilla 4-5 Euroopan 3-5 viikon kestoista reissua jo tutuksi tulleille reiteille.

Jos leikkimotoristi Pasasen sihteeri olisit oikeasti ollut motoristi 1980- luvulla, niin tietäisit ettei silloin ollut ajo-opetusta laisinkaan. Kukaan ei edes ehdottanut sellaista. Sitä vaan hypättiin sarviin, kun kerta A- kortti tuli automaattisesti autokoulusta.

Itse piti opetella ajamaan. Opin itsenäisesti vastaohjauksen kyllä, tai en muista näyttikö sitä meille kukaan koskaan. Se näkyi Jarno Saarisen julisteissakin jo selkeästi, joita oli seinällä.

Andorran lähellä serpentiineillä opin sen niin tarkasti, että pystyin ajamaan mutkiin sentin tarkasti.

Ajokilometrejä isoilla pyörillä on vaikeaa tarkasti arvioida. Suomessa ajoin mitättömän vähän ja kilometrit koostui lähinnä vain alppireissuista. Niihin jäi koukkuun.

Kilsoja yhteensä ehkä 170 tuhatta kilometriä, joista noin 20 tuhatta Thaimaassa ja 15 tuhatta Suomessa.

Onnettomuuksia nolla kappaletta. Yksi kaatuminen pehmeällä hiekalla, jossa ei käynyt mitenkään. Muistan ulkoa alppireissuilta edelleen ne kaksi kertaa, kun sisäkurvi meni leveäksi ja olin sekunnin verran vastaantulevien kaistan puolella.

Niistä otin heti opiksi ja en ylittänyt enää koskaan kykyjäni. Kaksipäällä en ole ottanut ikinä pienintäkään riskiä, vaan on ajeltu turvallisuuden rajoissa. Matkaa ei viitsi pilata typeryydellä.

Kun lähdettiin toisen tulevan vaimon kanssa Alpeille, tuleva anoppi sanoi tappavansa minut jos en tuo tytärtään ehjänä takaisin. Toin hänet ehjänä takaisin. Se on minulle aina kunnia-asia, kun olen sarvissa, ruorissa tai ratissa. Kyytiläisten turvallisuus.

Mainitsen kuitenkin sen verran että turvallinen ajaminen erilaisissa oloissa ei tarkoita matelua, vaan se voi tarkoittaa reipastakin ajoa joissakin tilanteissa, ettei joudu sumppuun.

Toistan vielä uudelleen että älä opeta isääsi naimaan.

20-10 kirjoitti:

Ne on kummalliset nuo aivosi, kun jaksat viljellä omaa versiotasi toisten ajohistoriasta, vaikka se on sinulle kerrottu useaan kertaan. Älä opeta isääsi naimaan, sillä se osaa jo.

Ajelin veljen mopoilla jo joskus 11 vuotiaana. Noin 12 vuotiaana sain häneltä ekan oman mopon. Vuotta myöhemmin rakentelin itse mopon kasaan osista. Jawan runko, Husqvarnan moottori. Naapurin isä hoiteli hitsaukset.

Samoihin aikoihin ostin kesätyörahoilla 350cc CB Hondan, kaksipyttyisen. Kävin sillä koulussakin kunnes siitä hajosi nokka siten ettei ollut varaa korjata.

15 vuotiaana eka kilvellinen mopo ja luvallinen ikä. Faija meni kuolemaan juuri kun täytin kuusitoista. Äiti kysyi mitä haluaisin vakuutusrahoilla. Vastaus oli crossipyörä, RM Suzuki.
Sillä ajoin metsäpoluilla ja paikallisella crossiradalla.

Eka iso pyörä jo ennen armeijaa https://ibb.co/jkD7fvR Kuva on paperivalokuvasta kaappaus. Eka vaimo siinä ottamassa kylmiä tyyppejä sensuroidusti.

Tuolla tehtiin ekat Euroopan reissut, tosin siihen oli viritetty siinä vaiheessa jo tarvikekatteet stereoineen ja kypäräpuhelimineen, ja etuvalo muuttui siinä samassa.
Useita matkoja Alpeille ja pisimmillään Algarveen saakka.

Seuraavan pyörän ostin vasta kun eka talo oli valmis. Honda 900 Fireblade. Kyseisellä pyörätyypillä voitettiin niihin aikoihin monet Man- saarten ajot. Puhdasverinen ratapyörä. Sillä heitin muistaakseni vain yhden alppireissun, kun eleltiin jo pian lapsiarkea ja työpäiviä stadissa.

Seuraava pyörä olikin tuliterä Hayabusa, jonka ostin MP- messuilta 99- keväällä. Se meni myyntiin 2001, kun ei ollut aikaa ajella ja sain kaksi jättimäistä sakkoa samana kesänä 2001. Vain yksi alppireissu sillä pyörällä.

Oli taukoa prätkäilystä monta vuotta, kunnes hommasin tunatun klassikon, Gixerin. Sillä heitettiin erilaisilla kokoonpanoilla 4-5 Euroopan 3-5 viikon kestoista reissua jo tutuksi tulleille reiteille.

Jos leikkimotoristi Pasasen sihteeri olisit oikeasti ollut motoristi 1980- luvulla, niin tietäisit ettei silloin ollut ajo-opetusta laisinkaan. Kukaan ei edes ehdottanut sellaista. Sitä vaan hypättiin sarviin, kun kerta A- kortti tuli automaattisesti autokoulusta.

Itse piti opetella ajamaan. Opin itsenäisesti vastaohjauksen kyllä, tai en muista näyttikö sitä meille kukaan koskaan. Se näkyi Jarno Saarisen julisteissakin jo selkeästi, joita oli seinällä.

Andorran lähellä serpentiineillä opin sen niin tarkasti, että pystyin ajamaan mutkiin sentin tarkasti.

Ajokilometrejä isoilla pyörillä on vaikeaa tarkasti arvioida. Suomessa ajoin mitättömän vähän ja kilometrit koostui lähinnä vain alppireissuista. Niihin jäi koukkuun.

Kilsoja yhteensä ehkä 170 tuhatta kilometriä, joista noin 20 tuhatta Thaimaassa ja 15 tuhatta Suomessa.

Onnettomuuksia nolla kappaletta. Yksi kaatuminen pehmeällä hiekalla, jossa ei käynyt mitenkään. Muistan ulkoa alppireissuilta edelleen ne kaksi kertaa, kun sisäkurvi meni leveäksi ja olin sekunnin verran vastaantulevien kaistan puolella.

Niistä otin heti opiksi ja en ylittänyt enää koskaan kykyjäni. Kaksipäällä en ole ottanut ikinä pienintäkään riskiä, vaan on ajeltu turvallisuuden rajoissa. Matkaa ei viitsi pilata typeryydellä.

Kun lähdettiin toisen tulevan vaimon kanssa Alpeille, tuleva anoppi sanoi tappavansa minut jos en tuo tytärtään ehjänä takaisin. Toin hänet ehjänä takaisin. Se on minulle aina kunnia-asia, kun olen sarvissa, ruorissa tai ratissa. Kyytiläisten turvallisuus.

Mainitsen kuitenkin sen verran että turvallinen ajaminen erilaisissa oloissa ei tarkoita matelua, vaan se voi tarkoittaa reipastakin ajoa joissakin tilanteissa, ettei joudu sumppuun.

Toistan vielä uudelleen että älä opeta isääsi naimaan.

Lue lisää

Sinut on helppoaktivoida Tyttö Neitinen mutta korjataan hieman.

Hajosiko nokka vai nokkapyörä?

Busan ostit nyt messuilta, joo jep jep.

Itse olet kirjoittanut vahingossa hoksaamisesta.

300 kerholainen ei tarinoi kuten sinä.

Tuollaisia juttuja kuulee esson baarissa selittäjän pyörässä renkaissa ollen alusta lopuun kulumattomat sivut ja valutapit törröllä, eikä jalkatapin alla oleva tötsä ole saanut naarmuakaan, mutta robottikävelijän haalarien polvisuojat on karhennettu hiekkapaperilla.

Hymyilyttää sun juttus, niin ja sopperi Pattayalla pohjetatskoineen.

Muuten maailman kaunein moottoripyörä on Inkkari, osta olohuoneesi koristeeksi, mutta älä anna lumppusi ajaa, se on liian raskas koska moottoripyöräily on voimalaji, ei suinkaan taitolaji, eikä sitä voi ohjata perseellä.

Anonyymi kirjoitti:

Sinut on helppoaktivoida Tyttö Neitinen mutta korjataan hieman.

Hajosiko nokka vai nokkapyörä?

Busan ostit nyt messuilta, joo jep jep.

Itse olet kirjoittanut vahingossa hoksaamisesta.

300 kerholainen ei tarinoi kuten sinä.

Tuollaisia juttuja kuulee esson baarissa selittäjän pyörässä renkaissa ollen alusta lopuun kulumattomat sivut ja valutapit törröllä, eikä jalkatapin alla oleva tötsä ole saanut naarmuakaan, mutta robottikävelijän haalarien polvisuojat on karhennettu hiekkapaperilla.

Hymyilyttää sun juttus, niin ja sopperi Pattayalla pohjetatskoineen.

Muuten maailman kaunein moottoripyörä on Inkkari, osta olohuoneesi koristeeksi, mutta älä anna lumppusi ajaa, se on liian raskas koska moottoripyöräily on voimalaji, ei suinkaan taitolaji, eikä sitä voi ohjata perseellä.

Lue lisää

Vielä hieman seuraavaan bablaan:
"Jos leikkimotoristi Pasasen sihteeri olisit oikeasti ollut motoristi 1980- luvulla, niin tietäisit ettei silloin ollut ajo-opetusta laisinkaan.
Kukaan ei edes ehdottanut sellaista.
Sitä vaan hypättiin sarviin, kun kerta A- kortti tuli automaattisesti autokoulusta.
Itse piti opetella ajamaan.
Opin itsenäisesti vastaohjauksen kyllä, tai en muista näyttikö sitä meille kukaan koskaan.
Se näkyi Jarno Saarisen julisteissakin jo selkeästi, joita oli seinällä."

Ei ollut opetusta ei, mutta erinäiset opit siirtyvät kokeneemmilta kokemattomille, ellei ole omanapanarsisti kuten sinä, joka ei kykene osallistumaan keskusteluun olematta paras ja kaikesta kaikkitietoinen.
Olet siis jäänyt vaille kokeneiden neuvoja koska et kykene vastaanottamaan mitään.

Minä olen ajanut kaikki ajoni mopolla 11 vuotiaasta lukien liikenteessä.
Olin ylpeä ruotsista ostamastani kypärästä ja olin ainoa mopopoika jolla oli kypärä.
Toiset pilkkasivat mutta poliisit totesivat että aja varovaisesti ja jatka matkaa poika, olet fiksumpi kuin 15 vuotiaat.
Tuolloin oli papparunturi jolain 61 vuotisen kaasarilla, kannesta otettu hieman pois vesihiomapaperilla peilin päällä ja 13 piikkinen eturatas 11 sijaan, sekä jotain muuttuvia pakoputkivirityksiä.
Varsinainen liikennemopo oli Solifer ja malli joku Speed, jossa oli vaihteita vähän enemmän, sen laitoin kulkemaan monin virityksin.

Tiesin ja osasin jo tuolloin oikean ohjaustekniikan, ,,,, ai miksikö, no siksi että kevarikaverit opetti.

750 tuutti oli sitten aikanaan kiva jne. mutta 1100 xx edelleenkin mun mielestä paras, tosin vieläkin joskus tulee mieleen että pitäisikö hankkia Busa, mutta tarkemmin ajatellen lienen eläväni kauemmin mikäli en hanki.

Nämä joista pultteja sinkoilee raitille ajaessa saa luvan riittää mulle, osta sinä se haaveilemasi ratapyörä.

Muuten oli kerran vimpan päälle Ducatimies työkaverina joka oli aikanaan ajanut ammatikseen ratakisaa, vaan minä opetin hänelle vastaohjauksen josta hänellä ei ollut tietoa .... miksi ei mies menestynyt ????? Siksi koska oli yhtä Urpå kuin sinä 2010.