Ajan teoria

Aika käy pitkäksi, jos ei tapahdu mitään.

"Mitään aistein havaittavaa "aikaa" ei näy missään."

Taidat olla oikeassa. Mitään muutoksesta erillistä aikaa ei taida olla.

Vai kuuluuko aika jos mikään ei muutu? Ainakaan aikaa ei pysty silloin mittaamaan.

Kyse on kahdesta tapahtumasta: 1) kappale on paikassa A, 2) kappale on paikassa B. Tapahtumien välillä maapallo voi kierähtää esimerkiksi tasan yhden kierroksen itsensä ympäri eli auringon noususta auringon nousuun. A ja B välinen etäisyys voi olla vaikkapa 1000 "jalkaa". Silloin nopeus on 1000 jalkaa yhdessä kierroksessa. Alkuasukkaiden saarella kilpikonna liikkuu ja pallo pyörii. Aikaa ei näy mailla eikä halmeilla eikä sitä kukaan osaa edes kaivata.

Wiki: Planckin aika on se ajanjakso, joka valonnopeudella kulkevalta fotonilta kuluu Planckin pituuden mittaiseen matkaan, ja sen suuruus on 5,391247 × 10^ − 44 sekuntia. Tämä "ajan kvantti" on lyhyin ajanhetki, jolla on merkitystä Einsteinin suhteellisuusteoriaan perustuvassa maailmankaikkeuden teoreettisessa mallissa.

Anonyymi kirjoitti:

Wiki: Planckin aika on se ajanjakso, joka valonnopeudella kulkevalta fotonilta kuluu Planckin pituuden mittaiseen matkaan, ja sen suuruus on 5,391247 × 10^ − 44 sekuntia. Tämä "ajan kvantti" on lyhyin ajanhetki, jolla on merkitystä Einsteinin suhteellisuusteoriaan perustuvassa maailmankaikkeuden teoreettisessa mallissa.

Lue lisää

-Planckin pituus on pituuden yksikkö, joka on noin 1,6 · 10−35 metriä ja on yksi Planckin yksiköistä. Planckin pituus voidaan laskea käyttämällä kolmea luonnonvakiota: valonnopeutta, Planckin vakiota ja gravitaatiovakiota. Planckin pituus on käytännössä lyhin matka jota voidaan käyttää fysiikan laskuissa (ottaen huomioon yleisen suhteellisuusteorian ja Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen).

Anonyymi kirjoitti:

-Planckin pituus on pituuden yksikkö, joka on noin 1,6 · 10−35 metriä ja on yksi Planckin yksiköistä. Planckin pituus voidaan laskea käyttämällä kolmea luonnonvakiota: valonnopeutta, Planckin vakiota ja gravitaatiovakiota. Planckin pituus on käytännössä lyhin matka jota voidaan käyttää fysiikan laskuissa (ottaen huomioon yleisen suhteellisuusteorian ja Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen).

Lue lisää

Vertailun vuoksi atomiytimen koko on suuruusluokkaa 1 · 10^−14 metriä.

Anonyymi kirjoitti:

Vertailun vuoksi atomiytimen koko on suuruusluokkaa 1 · 10^−14 metriä.

Ydin on 10^21 kertaa Planckin pituus, joten ytimen "alapuolella" on vielä reilusti tilaa teoreetikkojen laskelmille.

Anonyymi kirjoitti:

-Planckin pituus on pituuden yksikkö, joka on noin 1,6 · 10−35 metriä ja on yksi Planckin yksiköistä. Planckin pituus voidaan laskea käyttämällä kolmea luonnonvakiota: valonnopeutta, Planckin vakiota ja gravitaatiovakiota. Planckin pituus on käytännössä lyhin matka jota voidaan käyttää fysiikan laskuissa (ottaen huomioon yleisen suhteellisuusteorian ja Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen).

Lue lisää

Planckin pituus on teoriassa (kahta teoriaa käyttävässä) lyhin matka, jonka voi mitata, (mutta kukaan ei ole yrittänyt). Jos teoriat eivät pidä paikkaansa edes tuhannella Planckin pituudella, ei silloin ole oikeassa olevaa teoriaa, joka sisältäisi määritelmän Planckin pituudelle, joka tulisi sillä perusteella, että se on hiukkanen, jonka Comptonin aallonpituus on sen Schwarzschildin säde. Tämän hetken Planckin pituus on tällöin samanlainen ihmisten valitsema mitta kuin 1 jalka.

Laskuissa saa onneksi käyttää infinitesimaalista matkaa.

Sanotaan, että aika on rahaa. Mutta raha ei noudata tuota entropiaperiaatetta. Jos näin olisi, niin sosialistin unelma olisi jo kauan sitten toteutunut - kaikki olisivat yhtä köyhiä.

Anonyymi kirjoitti:

Sanotaan, että aika on rahaa. Mutta raha ei noudata tuota entropiaperiaatetta. Jos näin olisi, niin sosialistin unelma olisi jo kauan sitten toteutunut - kaikki olisivat yhtä köyhiä.

Lue lisää

Varainjako, jossa kaikilla on yhtäpaljon rahaa on tietyltä entropialtaan tosi pieni. Voisit tietää paljon rahaa satunnaisella valitulla ihmisellä on. Suuressa entropiassa valitulla ihmisellä voi olla mikä raha tahansa yhtä suurella todennäköisyydellä eli et tiedä yhdestä ihmisestä mitään.

Entropian maksimoitumisperiaate tarkoittaa, että systeemi pyrkii todennäköisimpään tilaansa. Lastenhuoneen tapaksessa se tarkoittaa, että tavarat ovat hujan hajan. Epäjärjestys ei voi enää siitä lisäntyä. Turha siivota, jos tämä ei haittaa.

Anonyymi kirjoitti:

Entropian maksimoitumisperiaate tarkoittaa, että systeemi pyrkii todennäköisimpään tilaansa. Lastenhuoneen tapaksessa se tarkoittaa, että tavarat ovat hujan hajan. Epäjärjestys ei voi enää siitä lisäntyä. Turha siivota, jos tämä ei haittaa.

Lue lisää

Jos tavarat ovat hujan hajan, siitä voi päätellä, että siivouksesta on jo jonkin aikaa.

Anonyymi kirjoitti:

Jos tavarat ovat hujan hajan, siitä voi päätellä, että siivouksesta on jo jonkin aikaa.

Kun kahvi kupissa on jäähtynyt huoneen lämpötilaan, niin sen jälkeen ajan kulumista ei voi enää päätellä lämpötilasta.

Väärin, et mittaa sillä aikaa, vaan mittaat tapahtumaa ajalla.

Anonyymi kirjoitti:

Kun kahvi kupissa on jäähtynyt huoneen lämpötilaan, niin sen jälkeen ajan kulumista ei voi enää päätellä lämpötilasta.

Kun kahvikuppi on jäähtynyt absoluuttiseen nollapisteeseen niin sitten ehkä noin. Maailmankaikkeuden lämpökuolemaan on vielä aikaa. Sitä odotellessa entropian kasvu mittaa aikaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kun kahvikuppi on jäähtynyt absoluuttiseen nollapisteeseen niin sitten ehkä noin. Maailmankaikkeuden lämpökuolemaan on vielä aikaa. Sitä odotellessa entropian kasvu mittaa aikaa.

Lue lisää

Kyllä huone ja kuppi pysyy noin 293 kelvinissä pitkääään, jos vain polttoaineita piisaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kun kahvikuppi on jäähtynyt absoluuttiseen nollapisteeseen niin sitten ehkä noin. Maailmankaikkeuden lämpökuolemaan on vielä aikaa. Sitä odotellessa entropian kasvu mittaa aikaa.

Lue lisää

Mikä teitä vaivaa?

Ajan käsite on hukkunut johonkin,
Aika on määritelty SI-sekuntina, se on siis tuon mittainen mittayksikkö.

Se mikä ihmisiä kiinnostaa ajassa, on sen suhde tapahtumiin, mittaamme
tapahtumia SI-sekunneilla, emme SI-sekuntteja tapahtumilla.
Paitsi sitä tapahtumaa jolla SI-sekunti määritellään.
Tietysti voidaan sanoa että mittaamme tapahtumia mittatapahtuman avulla,
siis sen atomikellon tapahtuman suhteen.

Se on vain tavattoman työläs tapa, siksi SI-yksiköt on kehitetty että ajan hallinta
mittauksessa helpottuu.

Tiede saa sitten tutkia onko "aikaa" jollain tavalla atomitasolla, ainakin se on
ilmiötasolla ja siitä hieman syvemmällä.

F.

Anonyymi kirjoitti:

Entropian maksimoitumisperiaate tarkoittaa, että systeemi pyrkii todennäköisimpään tilaansa. Lastenhuoneen tapaksessa se tarkoittaa, että tavarat ovat hujan hajan. Epäjärjestys ei voi enää siitä lisäntyä. Turha siivota, jos tämä ei haittaa.

Lue lisää

Systeemin todennäköisin makrotila on vain se, millä on eniten mikrotiloja eli permutaatioita eri mahdollisuuksista. Se ei ole todennäköisin missään dynaamisessa pyrkimisen mielessä, tai kaikki dynamiikka on jopa ensin tukahdutettava. Jos esim. lastenhuoneeseen osuu kohta siivojajärjestön aalto, ei todennäköisyyksiä huomisen huoneen tilasta lasketa mikrotilojen avulla enää. Sitten on vielä erikseen fyysiset systeemit, joissa jotain fysiikkaa täytyy mainita, jotta systeemi pyrkisi mihinkään.

Varainjaossa 'kaikilla on yhtäpaljon rahaa' koostuu yhdestä mikrotilasta. Kuutiomaisessa lastenhuoneessa 'lamppu on katossa' sisältää 1/5 eri mikrotiloja verrattuna 'lamppu on lattialla tai seinällä' - "epäjärjestykseen" , millä ei tosin ole tekemistä epäjärjestyksen kanssa muutoin kuin silloin, kun kyseessä on todennäköisyys ja et tiedä mikä seinä tai lattia on kyseessä ja voit käyttää vain jotain "epäjärjestys" -sanaa, joka toistaiseksi vaikuttaa hyvin keksityltä. Jotta olisit oikeassa täytyisi sinun myös perustella oikein, että miksi et muka tiedä lampusta joko kaikkea tai vähintään sen seinää kaikissa tapauksissa.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä huone ja kuppi pysyy noin 293 kelvinissä pitkääään, jos vain polttoaineita piisaa.

Kun polttaa polttoaineita tai fuusioi tähdessä vetyä ja heliumia niin entropia lisääntyy...

Erinomainen kommentti. Avaus on pelkkää sanahelinää.

"Aikaa ei ole ilman tapahtumia"

Samaa mieltä, mutta toisaalta se ei voi olla tapahtumaketjujen päivitystä,
oikeastaan todellisuudessa on vain tapahtumia, olivat ne nyt sitten atomikellon
tai entropiatapahtumia.

Aika on jotenkin näissä tapahtumissa, silloinkin kun aloitetaan uusi tapahtumaketju,
aika on heti "mukana" asiassa. Ehkä aika ei ole tapahtuman kantaja, vaan jotenkin
muuten osallisena.

F.

Anonyymi kirjoitti:

"Aikaa ei ole ilman tapahtumia"

Samaa mieltä, mutta toisaalta se ei voi olla tapahtumaketjujen päivitystä,
oikeastaan todellisuudessa on vain tapahtumia, olivat ne nyt sitten atomikellon
tai entropiatapahtumia.

Aika on jotenkin näissä tapahtumissa, silloinkin kun aloitetaan uusi tapahtumaketju,
aika on heti "mukana" asiassa. Ehkä aika ei ole tapahtuman kantaja, vaan jotenkin
muuten osallisena.

F.

Lue lisää

Aika on mittayksikkö, ei tapahtuma. Jos ei ole tapahtumia, ei tarvita ajan mittausta. Ajan mittauslaitteiden tapahtumat eivät sinänsä ole aikaa.

Anonyymi kirjoitti:

Aika on mittayksikkö, ei tapahtuma. Jos ei ole tapahtumia, ei tarvita ajan mittausta. Ajan mittauslaitteiden tapahtumat eivät sinänsä ole aikaa.

Aika sellaisenaan ei ole mittayksikkö, SI-sekunti on.
Aika liittyy jotenkin tapahtumiin, jos ei ole tapahtumia, ei edes voi
yrittää mitata aikaa, koska kellot tuottavat tapahtumia, eli kellot eivät toimi.

Niinpä, kellojen tapahtumat eivät ole aikaa, niillä mittaamme muita tapahtumia.
Ehkäpä aika on kellotapahtumien ja mitattavien tapahtumien suhteessa.

Kun yleensä mitataan jotakin, mittalaite reagoi mitattavan muutoksiin,
ajan tapauksessa emme suoraan mittaa aikaa, vaan välillisesti mitattavan
ja kellon suhteesta päättelemme ajasta jotakin.

F.

Anonyymi kirjoitti:

"Aikaa ei ole ilman tapahtumia"

Samaa mieltä, mutta toisaalta se ei voi olla tapahtumaketjujen päivitystä,
oikeastaan todellisuudessa on vain tapahtumia, olivat ne nyt sitten atomikellon
tai entropiatapahtumia.

Aika on jotenkin näissä tapahtumissa, silloinkin kun aloitetaan uusi tapahtumaketju,
aika on heti "mukana" asiassa. Ehkä aika ei ole tapahtuman kantaja, vaan jotenkin
muuten osallisena.

F.

Lue lisää

Tapahtumat on sidottu aikaan > aikaa ei ole ilman tapahtumia >>tapahtumia ei ole ilman aikaa.

Toisaalta jos maailmankaikkeus syntyisi tyhjästä (uudelleen) , aika saataisiin kaupanpäällisenä.

Näin muotoiltuna ajan ominaisuus olisi ehkä paremmin ymmärrettävissä, uskoisin.

Anonyymi kirjoitti:

Tapahtumat on sidottu aikaan > aikaa ei ole ilman tapahtumia >>tapahtumia ei ole ilman aikaa.

Toisaalta jos maailmankaikkeus syntyisi tyhjästä (uudelleen) , aika saataisiin kaupanpäällisenä.

Näin muotoiltuna ajan ominaisuus olisi ehkä paremmin ymmärrettävissä, uskoisin.

Lue lisää

"Tapahtumat on sidottu aikaan > aikaa ei ole ilman tapahtumia >>tapahtumia ei ole ilman aikaa."

Tuo alkaa hipomaan ajan kehämääritelmää, tapahtumat määritellään ajalla
ja aika määritellään tapahtumilla. Ja vielä negatiivisina määreinä.

Yleensä aikakeskustelut menevät epämääräisiksi, kun sotkemme toisiinsa
aikakäsitteen ja ajan mahdollisesti fyysisenä tekijänä, josta emme tiedä oikein
mitään.

Tuo yläpuolella oleva tapahtumat ja aika kehitelmä on ajan käsitteeseen
kuuluva asia, kun puhut ajan ominaisuudesta puhut ajasta itsestään,
fyysisenä jonakin .

Tässä voitaisiin erotella tuntematon mahdollinen fyysinen aika, merkitsemällä
se, aika? kysymysmerkki käy hyvin osoittamaan tuntematonta itse aikaa.
Aikakäsitteestä tiedämme aika paljon, ajasta? emme oikein mitään.

Kelloilla on ominaisuutensa, tapahtumilla on ominaisuutensa, mitkä olisi
ajan? ominaisuudet.
Jos tietäisimme ajan? ominaisuudet voisimme mitata sitä suoraan aikamittarilla,
joka ei ehkä olisi kello tavallisessa merkityksessä.

F.

Anonyymi kirjoitti:

"Tapahtumat on sidottu aikaan > aikaa ei ole ilman tapahtumia >>tapahtumia ei ole ilman aikaa."

Tuo alkaa hipomaan ajan kehämääritelmää, tapahtumat määritellään ajalla
ja aika määritellään tapahtumilla. Ja vielä negatiivisina määreinä.

Yleensä aikakeskustelut menevät epämääräisiksi, kun sotkemme toisiinsa
aikakäsitteen ja ajan mahdollisesti fyysisenä tekijänä, josta emme tiedä oikein
mitään.

Tuo yläpuolella oleva tapahtumat ja aika kehitelmä on ajan käsitteeseen
kuuluva asia, kun puhut ajan ominaisuudesta puhut ajasta itsestään,
fyysisenä jonakin .

Tässä voitaisiin erotella tuntematon mahdollinen fyysinen aika, merkitsemällä
se, aika? kysymysmerkki käy hyvin osoittamaan tuntematonta itse aikaa.
Aikakäsitteestä tiedämme aika paljon, ajasta? emme oikein mitään.

Kelloilla on ominaisuutensa, tapahtumilla on ominaisuutensa, mitkä olisi
ajan? ominaisuudet.
Jos tietäisimme ajan? ominaisuudet voisimme mitata sitä suoraan aikamittarilla,
joka ei ehkä olisi kello tavallisessa merkityksessä.

F.

Lue lisää

Laitanpa vielä yhden selvennyksen, että ei kehäpäättelijäksi minua pääteltäisi.

Tapahtumat on sidottu aika(viiveeseen) >>>aikaviivettä ei ole jos ei ole ensimmäistäkään tapahtumaa maailmankaikkeudessa >>>>> tapahtumia ei yksinkertaisesti voisi olla jos tätä kyseistä viivettä , aikaa, ei olisi olemassa.

Joskus olen tosin miettinyt että voisikohan sähkömagneettinen säteily, kuten fotonien liike, tapahtua olla jollain tavalla ajasta erillään. Valonnopeaa liikettä kun on vaikea tulkita "viiveessä liikkumisena"

Anonyymi kirjoitti:

Laitanpa vielä yhden selvennyksen, että ei kehäpäättelijäksi minua pääteltäisi.

Tapahtumat on sidottu aika(viiveeseen) >>>aikaviivettä ei ole jos ei ole ensimmäistäkään tapahtumaa maailmankaikkeudessa >>>>> tapahtumia ei yksinkertaisesti voisi olla jos tätä kyseistä viivettä , aikaa, ei olisi olemassa.

Joskus olen tosin miettinyt että voisikohan sähkömagneettinen säteily, kuten fotonien liike, tapahtua olla jollain tavalla ajasta erillään. Valonnopeaa liikettä kun on vaikea tulkita "viiveessä liikkumisena"

Lue lisää

Mielenkiintoista.

Toisaalta, kun määrittelet kahta asiaa toistensa avulla, päädyt aina muna-kana
ongelmaan. Eli kehämääritelmään.
Koska kyse on käsitteiden määrittelemisestä, niitä ei pitäisi määritellä
negatiivisten termien avulla.

En kiellä ajan olemassaoloa, mietiskelin vain miten aika ja tapahtumat liittyvät
toisiinsa, toimivaa esimerkkiä ei näytä löytyvän tältäkään palstalta.

Voisi spekuloida näin.

-Aika on tapahtumien kantaja.
-Aika on tapahtumien liimaaja.
-Aika on tapahtumien synnyttäjä, tämä voi olla ongelmallinen.
-Tapahtuma on ajan siirtäjä.
-Tapahtuma on ajan ylläpitäjä.
-Aika ja tapahtumat ovat elinikäisessä liitossa.
-Jos tapahtumat loppuvat, aika ei välttämättä lopu, myöhemmin voi tapahtua jotain.

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiintoista.

Toisaalta, kun määrittelet kahta asiaa toistensa avulla, päädyt aina muna-kana
ongelmaan. Eli kehämääritelmään.
Koska kyse on käsitteiden määrittelemisestä, niitä ei pitäisi määritellä
negatiivisten termien avulla.

En kiellä ajan olemassaoloa, mietiskelin vain miten aika ja tapahtumat liittyvät
toisiinsa, toimivaa esimerkkiä ei näytä löytyvän tältäkään palstalta.

Voisi spekuloida näin.

-Aika on tapahtumien kantaja.
-Aika on tapahtumien liimaaja.
-Aika on tapahtumien synnyttäjä, tämä voi olla ongelmallinen.
-Tapahtuma on ajan siirtäjä.
-Tapahtuma on ajan ylläpitäjä.
-Aika ja tapahtumat ovat elinikäisessä liitossa.
-Jos tapahtumat loppuvat, aika ei välttämättä lopu, myöhemmin voi tapahtua jotain.

Lue lisää

Kerropa vielä lyhyesti:

-minkälainen on se tapahtuma joka tapahtuu ilman aikaa, eli ajan kulumista kansanomaisesti sanottuna?

- minkälaista on aika tyhjässä maailmankaikkeudessa jossa ei ole ensimmäistäkään tapahtumaa?

Siitä vain omin sanoin selostamaan, mielikuvitustahan sulla näyttää riittävän.

Sen jälkeen voidaan pohtia asiaa eteenpäin ...jos tarvetta siihen löytyy.

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiintoista.

Toisaalta, kun määrittelet kahta asiaa toistensa avulla, päädyt aina muna-kana
ongelmaan. Eli kehämääritelmään.
Koska kyse on käsitteiden määrittelemisestä, niitä ei pitäisi määritellä
negatiivisten termien avulla.

En kiellä ajan olemassaoloa, mietiskelin vain miten aika ja tapahtumat liittyvät
toisiinsa, toimivaa esimerkkiä ei näytä löytyvän tältäkään palstalta.

Voisi spekuloida näin.

-Aika on tapahtumien kantaja.
-Aika on tapahtumien liimaaja.
-Aika on tapahtumien synnyttäjä, tämä voi olla ongelmallinen.
-Tapahtuma on ajan siirtäjä.
-Tapahtuma on ajan ylläpitäjä.
-Aika ja tapahtumat ovat elinikäisessä liitossa.
-Jos tapahtumat loppuvat, aika ei välttämättä lopu, myöhemmin voi tapahtua jotain.

Lue lisää

"Jos tapahtumat loppuvat, aika ei välttämättä lopu, myöhemmin voi tapahtua jotain"

Jos noin haluaa ajatella, silloin mikään ei pääty koskaan. Itse kuitenkin ajattelen niin, että jos universumissa kaikki tapahtumat päättyvät absoluuttisesti, myös aika päättyy. Jos sitten tapahtumat käynnistyvät selittämättömästi uudestaan, kysymys on ajankin suhteen sama eli aika ikään kuin syntyy uudestaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kerropa vielä lyhyesti:

-minkälainen on se tapahtuma joka tapahtuu ilman aikaa, eli ajan kulumista kansanomaisesti sanottuna?

- minkälaista on aika tyhjässä maailmankaikkeudessa jossa ei ole ensimmäistäkään tapahtumaa?

Siitä vain omin sanoin selostamaan, mielikuvitustahan sulla näyttää riittävän.

Sen jälkeen voidaan pohtia asiaa eteenpäin ...jos tarvetta siihen löytyy.

Lue lisää

"Kerropa vielä lyhyesti:

-minkälainen on se tapahtuma joka tapahtuu ilman aikaa, eli ajan kulumista kansanomaisesti sanottuna?

- minkälaista on aika tyhjässä maailmankaikkeudessa jossa ei ole ensimmäistäkään tapahtumaa?"

Hyviä kysymyksiä, asiaa pitää ehkä taustoittaa hieman että vastaus voisi
löytyä.

Jonkinlainen sekaannus vallitsee käsityksessämme tapahtumista.
Tilannetta voisi verrata rankkitynnyriin josta aiomme saada hyvää juotavaa.

Rankissa on jo vähän alkoholia, mutta runsaasti muita aineita ehkä myrkkyjäkin.
Rankkia on suodatettava ja tislattava, puhtaan alkoholin saamiseksi eroon muista
aineista.

Ajan suhteen on aika samanlainen tilanne, käsityksemme tapahtumista
on huonosti jäsentynyttä, vastaten rankkia.
Aineistoa on suodatettava ja tislattava paremman aikakäsityksen tuottamiseksi.

Tämä prosessi on alkanut jo tuhansia vuosia sitten egyptiläisten aurinkokelloista,
jatkuen erityyppisillä kelloilla. Tietenkin myös logiikka, matematiikka yms on
tuonut lisänsä asiaan.

Se "tislaus" mitä tapahtumakäsityksestä on saatu aikaan, on otettu käyttöön
luonnontieteissä, esim geologiassa, käsitys ajasta on saatu paremmaksi ja
käytännölliseksi.
Fyysikot ovat menneet omaa linjaansa syvemmälle, he tutkivat kuvaannollisesti
katsoen alkoholin rakennetta, molekyyleja, atomeja ja alkoholin kvanttiluonnetta
unohtaen kokonaan alkoholin makrokäyttäytymisen.

Meillä on paljon tietoa tapahtumista, huonossa tilassa, ajan tislaus on vielä
kesken, tiedämme jotakin tislauksen tuloksista, mutta emme ajasta? joka olisi
kaiken perustalla oleva "itse" aika.

Meillä ihmisillä on siis tapahtumista saatua puhtaampaa aikakäsitystä josta
fyysikot ovat edenneet etsimään itse aikaa, aikaa?

Aika? on se perusaika josta emme tiedä oikeastaan mitään, arvailuja on, mutta
ei oikein käyttökelpoista. Emme voi määritellä tapahtumia ajan? avulla, eikä
aikaa? tapahtumien avulla.

Tapahtumista tislattua aikakäsitystä voidaan käyttää luonnontieteissä,
mutta se anna sellaisenaan tietoa ajasta?

Miten sitten kysymyksesi, mitä niihin voisi vastata?

Harmillista kylläkin, kysymyksissä esiintyvä "tapahtuma" on tislautumatonta
rankkiainesta, josta ei pysty päättelemään mitään ajan suhteen.

Sellaiseen kysymykseen voisi kylläkin vastata, miten aika oli ennen ihmisen
ilmestymistä maailmaan?

Vastaus olisi tislattu ajan käsitys, mutta miten hyvin se olisi ymmärrettävissä,
ilman että tislaustapahtuman ymmärtää hyvin.

Täällä näyttää olevan ihmisiä jotka pitävät aikaa vain keinotekoisena
keksintönä?!

F.

Anonyymi kirjoitti:

"Kerropa vielä lyhyesti:

-minkälainen on se tapahtuma joka tapahtuu ilman aikaa, eli ajan kulumista kansanomaisesti sanottuna?

- minkälaista on aika tyhjässä maailmankaikkeudessa jossa ei ole ensimmäistäkään tapahtumaa?"

Hyviä kysymyksiä, asiaa pitää ehkä taustoittaa hieman että vastaus voisi
löytyä.

Jonkinlainen sekaannus vallitsee käsityksessämme tapahtumista.
Tilannetta voisi verrata rankkitynnyriin josta aiomme saada hyvää juotavaa.

Rankissa on jo vähän alkoholia, mutta runsaasti muita aineita ehkä myrkkyjäkin.
Rankkia on suodatettava ja tislattava, puhtaan alkoholin saamiseksi eroon muista
aineista.

Ajan suhteen on aika samanlainen tilanne, käsityksemme tapahtumista
on huonosti jäsentynyttä, vastaten rankkia.
Aineistoa on suodatettava ja tislattava paremman aikakäsityksen tuottamiseksi.

Tämä prosessi on alkanut jo tuhansia vuosia sitten egyptiläisten aurinkokelloista,
jatkuen erityyppisillä kelloilla. Tietenkin myös logiikka, matematiikka yms on
tuonut lisänsä asiaan.

Se "tislaus" mitä tapahtumakäsityksestä on saatu aikaan, on otettu käyttöön
luonnontieteissä, esim geologiassa, käsitys ajasta on saatu paremmaksi ja
käytännölliseksi.
Fyysikot ovat menneet omaa linjaansa syvemmälle, he tutkivat kuvaannollisesti
katsoen alkoholin rakennetta, molekyyleja, atomeja ja alkoholin kvanttiluonnetta
unohtaen kokonaan alkoholin makrokäyttäytymisen.

Meillä on paljon tietoa tapahtumista, huonossa tilassa, ajan tislaus on vielä
kesken, tiedämme jotakin tislauksen tuloksista, mutta emme ajasta? joka olisi
kaiken perustalla oleva "itse" aika.

Meillä ihmisillä on siis tapahtumista saatua puhtaampaa aikakäsitystä josta
fyysikot ovat edenneet etsimään itse aikaa, aikaa?

Aika? on se perusaika josta emme tiedä oikeastaan mitään, arvailuja on, mutta
ei oikein käyttökelpoista. Emme voi määritellä tapahtumia ajan? avulla, eikä
aikaa? tapahtumien avulla.

Tapahtumista tislattua aikakäsitystä voidaan käyttää luonnontieteissä,
mutta se anna sellaisenaan tietoa ajasta?

Miten sitten kysymyksesi, mitä niihin voisi vastata?

Harmillista kylläkin, kysymyksissä esiintyvä "tapahtuma" on tislautumatonta
rankkiainesta, josta ei pysty päättelemään mitään ajan suhteen.

Sellaiseen kysymykseen voisi kylläkin vastata, miten aika oli ennen ihmisen
ilmestymistä maailmaan?

Vastaus olisi tislattu ajan käsitys, mutta miten hyvin se olisi ymmärrettävissä,
ilman että tislaustapahtuman ymmärtää hyvin.

Täällä näyttää olevan ihmisiä jotka pitävät aikaa vain keinotekoisena
keksintönä?!

F.

Lue lisää

E`hei se aika sieltä rankkitynnyristä löydy, ei edes maistelemalla.

Keskity asian ytimeen eli värähteleekö ne atomit kiljuasatiassa, ajassako värähtelevät vaiko ikuisuudessa,sielläkö se aika luuraa jos on luuraakseen?



Mietipä sitä aikasi kuluksi.

Anonyymi kirjoitti:

E`hei se aika sieltä rankkitynnyristä löydy, ei edes maistelemalla.

Keskity asian ytimeen eli värähteleekö ne atomit kiljuasatiassa, ajassako värähtelevät vaiko ikuisuudessa,sielläkö se aika luuraa jos on luuraakseen?



Mietipä sitä aikasi kuluksi.

Lue lisää

Siellä on se "verrata", aivan ymmärrettävää suomea, etkö lukenut tarpeeksi
tarkasti?

Anonyymi kirjoitti:

Aika on mittayksikkö, ei tapahtuma. Jos ei ole tapahtumia, ei tarvita ajan mittausta. Ajan mittauslaitteiden tapahtumat eivät sinänsä ole aikaa.

Tämä on hyvä kommentti. Ajan pystyy useimmiten poistamaan yhtälöistä matemaattisin keinoin. Joidenkin mielestä tämä tarkoittaa, ettei aikaa ole olemassa. Ennemminkin tämä tarkoittaa, ettei ole olemassa mitään koneistoa, jolla aikaa voisi mitata universaalisti täsmällisesti: Aina on otettava tapahtumien mittakaava huomioon. Tarkkuutta voidaan parantaa tiettyyn rajaan asti. Ajan pienin yksikkö sen sijaan - ongelmana on, että se on monta(kymmentä) dekadia mitttaustarkkuuden alapuolella.

Siis tarkoitatko, että aika todistaa itsensä olemassaolon? No ei nyt ihan kuitenkaan. Tapahtumilla ei voi mitata aikaa, vaan ajalla voidaan mitata tapahtumia. Aikaa ei ole olemassa omana erillisenä komponenttinaan, vaan keinotekoisena sovelluksena.

Anonyymi kirjoitti:

Siis tarkoitatko, että aika todistaa itsensä olemassaolon? No ei nyt ihan kuitenkaan. Tapahtumilla ei voi mitata aikaa, vaan ajalla voidaan mitata tapahtumia. Aikaa ei ole olemassa omana erillisenä komponenttinaan, vaan keinotekoisena sovelluksena.

Lue lisää

Aika nimenomaan seuraa tapahtumista. Ilman tapahtumia sitä ei olisi.

Liike ei ole absoluuttista. Jos liikut avaruudessa niin ilman jotakin vertailukohdetta et voi liikettäsi havaita. Sama koskee aikaa. Jos ei ole tapahtumia vertailukohtina niin et voi havaita ajan kuluvan.

Anonyymi kirjoitti:

Siis tarkoitatko, että aika todistaa itsensä olemassaolon? No ei nyt ihan kuitenkaan. Tapahtumilla ei voi mitata aikaa, vaan ajalla voidaan mitata tapahtumia. Aikaa ei ole olemassa omana erillisenä komponenttinaan, vaan keinotekoisena sovelluksena.

Lue lisää

Aika ei todista itse itseään, mutta se paljastaa itsensä ihmisen kokemuksessa. Välitöntä kokemusta ajasta ei voi edes epäillä, niin kuin ei muitakaan välittömiä kokemuksia. Siten aika (tarkemmin ajan kuluminen) on otettava sellaisenaan tosiasiana.

Anonyymi kirjoitti:

Aika ei todista itse itseään, mutta se paljastaa itsensä ihmisen kokemuksessa. Välitöntä kokemusta ajasta ei voi edes epäillä, niin kuin ei muitakaan välittömiä kokemuksia. Siten aika (tarkemmin ajan kuluminen) on otettava sellaisenaan tosiasiana.

Lue lisää

Ajattelet koko ajan 'ajan määritelmän' kautta, koska sinulla ei ole vaihtoehtoa, jonka voisit tiedostaa ja vaihtaa kokemusta.

Jos mietit tarkemmin aivojen toimintaa: ihmisen kehittynyt muisti ja havainnointikyky mahdollistaa dynaamisen, selektiivisen ja pidemmän kokemuksen tapahtumista ja niiden kestosta. Tämä on se alkuperäinen ja primitiivinen ominaisuus, jolle ei ole aina ollut selitystä tai määritelmää, eikä edes taitoa siihen. Esim. talven kestoa ei voitu mitata ja oppia tietämään sen kestoa mitallisesti tai määrällisesti. Se oli vain primitiivinen ja epämääräinen kokemus kestosta. Kokemuksellisuus muuttuu, kun sovitetaan asia tiettyihin määriteltyihin tasavälisiin jaksoihin ja niiden nimettyihin yksiköihin ja niitä vastaaviin merkkeihin, sekä nimitetään tätä "ajaksi". Silloin syntyy yhteistuloksena "ajallinen mittaus", sekä siinä ohella kehittyy mieleen "aikakäsitys".

Miksi aika kulkee? Se kokemus perustuu suoraan mittaamisen ominaisuuteen, jossa mitataan jonkin kestoa juoksevasti, eli esim. tiimalasissa hiekka liikkuu ohuen kaulan läpi pullon alaosaan. tai analogisessa kellossa, jossa osoittajat liikkuvat järjestyksessä numerosta toiseen... 1,2,3....

Miksi aika kuluu? Se kokemus perustuu ajallisen mittaamisen kohdistuessa johonkin asiaan, jolla on rajallinen aika. Esim. ihmisen elämä, talven kesto, matka-aika jne. Näiden kohdalla aika kuluu, kunnes mittauksen kohteessa mittaus päättyy.

Ajan "liike" ja "kuluminen" on siis ihan käytännössä syntyneitä kokemuksia, eikä niitä olisi syntynyt ilman ajan keksimistä, määrittelyä, sekä sen käyttötapoja.

Aika on siis näkymätön itsetehty "layeri" mielessämme, jonka läpi katsomme ja koemme maailmaa, joka muuttuu ilman aikaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ajattelet koko ajan 'ajan määritelmän' kautta, koska sinulla ei ole vaihtoehtoa, jonka voisit tiedostaa ja vaihtaa kokemusta.

Jos mietit tarkemmin aivojen toimintaa: ihmisen kehittynyt muisti ja havainnointikyky mahdollistaa dynaamisen, selektiivisen ja pidemmän kokemuksen tapahtumista ja niiden kestosta. Tämä on se alkuperäinen ja primitiivinen ominaisuus, jolle ei ole aina ollut selitystä tai määritelmää, eikä edes taitoa siihen. Esim. talven kestoa ei voitu mitata ja oppia tietämään sen kestoa mitallisesti tai määrällisesti. Se oli vain primitiivinen ja epämääräinen kokemus kestosta. Kokemuksellisuus muuttuu, kun sovitetaan asia tiettyihin määriteltyihin tasavälisiin jaksoihin ja niiden nimettyihin yksiköihin ja niitä vastaaviin merkkeihin, sekä nimitetään tätä "ajaksi". Silloin syntyy yhteistuloksena "ajallinen mittaus", sekä siinä ohella kehittyy mieleen "aikakäsitys".

Miksi aika kulkee? Se kokemus perustuu suoraan mittaamisen ominaisuuteen, jossa mitataan jonkin kestoa juoksevasti, eli esim. tiimalasissa hiekka liikkuu ohuen kaulan läpi pullon alaosaan. tai analogisessa kellossa, jossa osoittajat liikkuvat järjestyksessä numerosta toiseen... 1,2,3....

Miksi aika kuluu? Se kokemus perustuu ajallisen mittaamisen kohdistuessa johonkin asiaan, jolla on rajallinen aika. Esim. ihmisen elämä, talven kesto, matka-aika jne. Näiden kohdalla aika kuluu, kunnes mittauksen kohteessa mittaus päättyy.

Ajan "liike" ja "kuluminen" on siis ihan käytännössä syntyneitä kokemuksia, eikä niitä olisi syntynyt ilman ajan keksimistä, määrittelyä, sekä sen käyttötapoja.

Aika on siis näkymätön itsetehty "layeri" mielessämme, jonka läpi katsomme ja koemme maailmaa, joka muuttuu ilman aikaa.

Lue lisää

Olen erimieltä siitä, että kokemus ajasta muuttuisi, jos mittaamme aikaa tai esittämme sitä yksikköinä (sekunti tms.). En kutsuisi ajan kokemusta primitiiviseksi. Parempi ilmaisu on aito tai alkuperäinen, välitön kokemus.

Sen sijaan toteamus siitä, että ajallinen mittaaminen ajanyksikköinä on toisenlainen tosiasia kuin välitön ajan kulun kokeminen. Se muodostuu silloin sosiaaliseksi ja yhteisesti jaettavaksi kokemukseksi ajasta. Sitä voidaan nimittää keinotekoiseksi ajan kokemukseksi johtuen juurikin näistä keksityistä yksiköistä.

Sotket siis virheellisesti ajan välittömän kokemuksen ja sen sosiaalisen, keinotekoisen (mitatun) muodon keskenään.

Anonyymi kirjoitti:

Olen erimieltä siitä, että kokemus ajasta muuttuisi, jos mittaamme aikaa tai esittämme sitä yksikköinä (sekunti tms.). En kutsuisi ajan kokemusta primitiiviseksi. Parempi ilmaisu on aito tai alkuperäinen, välitön kokemus.

Sen sijaan toteamus siitä, että ajallinen mittaaminen ajanyksikköinä on toisenlainen tosiasia kuin välitön ajan kulun kokeminen. Se muodostuu silloin sosiaaliseksi ja yhteisesti jaettavaksi kokemukseksi ajasta. Sitä voidaan nimittää keinotekoiseksi ajan kokemukseksi johtuen juurikin näistä keksityistä yksiköistä.

Sotket siis virheellisesti ajan välittömän kokemuksen ja sen sosiaalisen, keinotekoisen (mitatun) muodon keskenään.

Lue lisää

Ymmärsit hieman väärin. 'Primitiivinen tapahtumien keston hahmottaminen' tarkoittaa keston kokemista ilman järjestelmää, eli epämääräisenä, esim. ei synny ajallisten etäisyyksien kokemusta, esim. "vuosi sitten" tai "toisen maailmansodan aikana". Aikajärjestelmän avulla mieli oppii vähitellen tunnistamaan ajalliset jaksot, esim. minuutit, viikot, vuodet...

Tapahtumien keston hahmottaminen on normaali ihmisaivojen ominaisuus ja se on se perusta, jonka avulla voitiin keksiä aikajärjestelmä. Ja se on ainoa mitä meillä on, yksi ainoa 'aika'. Eli ei ole olemassa kahta erillistä aikaa, kuten varsinainen aika ja keinotekoinen mitattu aika. Aika on yksi ainoa keinotekoinen järjestelmä, jota ihminen lähti luomaan ja kehittämään tuhansia vuosia sitten.

Koko tämän kehityksen perusta on kehittynyt muisti, jonka avulla voi oppia ja kehittyä edelleen. Sen tuloksena on syntynyt monelaiset hyödylliset keksinnöt, kuten symbolit, kommunikaatio, työkalujen valmistus jne. Tässä kehityksessä aika on yksi niistä keksinnöistä, aivan kuten paino ja pituuskin. Nämä kolme keksintöä perustuu kaikki täysin ihmisen omiin kokemuksiin elämästä. Tapahtumien keston hahmottamisesta tuli aikajärjestelmä, painon ja painoerojen hahmottamisesta painojärjestelmä jne...

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärsit hieman väärin. 'Primitiivinen tapahtumien keston hahmottaminen' tarkoittaa keston kokemista ilman järjestelmää, eli epämääräisenä, esim. ei synny ajallisten etäisyyksien kokemusta, esim. "vuosi sitten" tai "toisen maailmansodan aikana". Aikajärjestelmän avulla mieli oppii vähitellen tunnistamaan ajalliset jaksot, esim. minuutit, viikot, vuodet...

Tapahtumien keston hahmottaminen on normaali ihmisaivojen ominaisuus ja se on se perusta, jonka avulla voitiin keksiä aikajärjestelmä. Ja se on ainoa mitä meillä on, yksi ainoa 'aika'. Eli ei ole olemassa kahta erillistä aikaa, kuten varsinainen aika ja keinotekoinen mitattu aika. Aika on yksi ainoa keinotekoinen järjestelmä, jota ihminen lähti luomaan ja kehittämään tuhansia vuosia sitten.

Koko tämän kehityksen perusta on kehittynyt muisti, jonka avulla voi oppia ja kehittyä edelleen. Sen tuloksena on syntynyt monelaiset hyödylliset keksinnöt, kuten symbolit, kommunikaatio, työkalujen valmistus jne. Tässä kehityksessä aika on yksi niistä keksinnöistä, aivan kuten paino ja pituuskin. Nämä kolme keksintöä perustuu kaikki täysin ihmisen omiin kokemuksiin elämästä. Tapahtumien keston hahmottamisesta tuli aikajärjestelmä, painon ja painoerojen hahmottamisesta painojärjestelmä jne...

Lue lisää

Milei oppii ajan yksiköiden hyödyntämisen, mutta sen lisäksi on olemassa aito ja välitön kokemus ajasta. Ei se mihinkään katoa, vaikka mittayksiköitä käytettäsiinkin ajan mittaamiseen. Etäisyyden kokemuskaan ei muutu, vaikka tunnemme metrit yms. pituuden mitat.

Aika itsessään ei ole myöskään mikään keksintö. Ajan mittaaminen toki on vaatinut omat keksintönsä aurinkokellosta alkaen tähän päivään.

Paino ei myöskään ole mikään keksintö, vaan sen voi havaita itse jokainen esim. punnitsemalla kädessään jonkin esineen painoa. Mittajärjestelmä painojen mittaukselle on jälleen eri asia.

Jos ymmärsin mielestäsi jotakin väärin, niin olet selittänyt asiaa todella huonosti, koska ei ajan kokemuskessa ole mitään tuollaista mystistä "yhtä aikaa".

Anonyymi kirjoitti:

Milei oppii ajan yksiköiden hyödyntämisen, mutta sen lisäksi on olemassa aito ja välitön kokemus ajasta. Ei se mihinkään katoa, vaikka mittayksiköitä käytettäsiinkin ajan mittaamiseen. Etäisyyden kokemuskaan ei muutu, vaikka tunnemme metrit yms. pituuden mitat.

Aika itsessään ei ole myöskään mikään keksintö. Ajan mittaaminen toki on vaatinut omat keksintönsä aurinkokellosta alkaen tähän päivään.

Paino ei myöskään ole mikään keksintö, vaan sen voi havaita itse jokainen esim. punnitsemalla kädessään jonkin esineen painoa. Mittajärjestelmä painojen mittaukselle on jälleen eri asia.

Jos ymmärsin mielestäsi jotakin väärin, niin olet selittänyt asiaa todella huonosti, koska ei ajan kokemuskessa ole mitään tuollaista mystistä "yhtä aikaa".

Lue lisää

Mitään nykyään tunnettuja termejä, käsitteitä, järjestelmiä yms. ei ollut olemassakaan. Niiden olemassaolon väistämättömiä edellytyksiä on kehittyvä ja oppiva ajattelu ja tämän lähteenä on käytäntö. Kuulostaa hurjalta, että jonkin asian keksimisen jälkeen esitetään väite, ettei sitä olekaan keksitty, vaan löydetty.

Ongelma ei ole niinkään mun selityksissäni, vaan siinä, ettet ensinnäkään hyväksy, että aika on ihmisen luoma keksintö. Yhtä hyvin voi väittää, että puhekin oli jo olemassa, joka piti vain löytää. Ja kirjaimet ja numerot. Ja matematiikka. Ja filosofia. Kun otat jonkin esineen käteen, tietenkin nyt tunnet "painon", käsitteen varsinaisessa merkityksessä, mutta 10000 vuotta sitten et olisi voinut ymmärtää tuntevasi "painoa", koska kyseistä termiä ja käsitettä merkitsemään kyseistä havaintoa ja kokemusta, ei ollut vielä keksitty. Aikaa et myöskään voi kokea, ennen kuin keksit kyseisen termin ja käsitteen merkitsemään tapahtumien keston havaitsemista ja kokemista. Ja siitä on kyse: miten koettiin tapahtumien kesto, ennen kuin sitä ryhdyttiin selittämään ja määrittelemään keksinnöllä nimeltä "aika". Ja kun tämän ymmärtää, niin silloin ymmärtää myös sen, miten mieli on ohjelmoitu kokemaan "aika" itsenäisenä konkreettisena komponenttina, joka edelleen huijaa jopa meritoituneen tiedemiehen uskomaan, että aika on ollut olemassa alusta asti, joka piti vain löytää. Todellisuudessa kuitenkin kyse on ihmisaivojen ominaisuudesta, jota merkitsemään keksittiin ja kehitettiin termi, käsite, määritelmä, käyttötavat jne. Näin voimme todeta, että aika on ihmisen keksintö, ei universumissa oleva itsenäinen komponentti tms.

Anonyymi kirjoitti:

Mitään nykyään tunnettuja termejä, käsitteitä, järjestelmiä yms. ei ollut olemassakaan. Niiden olemassaolon väistämättömiä edellytyksiä on kehittyvä ja oppiva ajattelu ja tämän lähteenä on käytäntö. Kuulostaa hurjalta, että jonkin asian keksimisen jälkeen esitetään väite, ettei sitä olekaan keksitty, vaan löydetty.

Ongelma ei ole niinkään mun selityksissäni, vaan siinä, ettet ensinnäkään hyväksy, että aika on ihmisen luoma keksintö. Yhtä hyvin voi väittää, että puhekin oli jo olemassa, joka piti vain löytää. Ja kirjaimet ja numerot. Ja matematiikka. Ja filosofia. Kun otat jonkin esineen käteen, tietenkin nyt tunnet "painon", käsitteen varsinaisessa merkityksessä, mutta 10000 vuotta sitten et olisi voinut ymmärtää tuntevasi "painoa", koska kyseistä termiä ja käsitettä merkitsemään kyseistä havaintoa ja kokemusta, ei ollut vielä keksitty. Aikaa et myöskään voi kokea, ennen kuin keksit kyseisen termin ja käsitteen merkitsemään tapahtumien keston havaitsemista ja kokemista. Ja siitä on kyse: miten koettiin tapahtumien kesto, ennen kuin sitä ryhdyttiin selittämään ja määrittelemään keksinnöllä nimeltä "aika". Ja kun tämän ymmärtää, niin silloin ymmärtää myös sen, miten mieli on ohjelmoitu kokemaan "aika" itsenäisenä konkreettisena komponenttina, joka edelleen huijaa jopa meritoituneen tiedemiehen uskomaan, että aika on ollut olemassa alusta asti, joka piti vain löytää. Todellisuudessa kuitenkin kyse on ihmisaivojen ominaisuudesta, jota merkitsemään keksittiin ja kehitettiin termi, käsite, määritelmä, käyttötavat jne. Näin voimme todeta, että aika on ihmisen keksintö, ei universumissa oleva itsenäinen komponentti tms.

Lue lisää

Olet täydellisesti ymmärtänyt väärin kokemuksen ja kielen suhteet. Erityisesti väärin oli väittää, ettei kieltä olisi keksitty. Kielen käyttö on ollut ihmiskunnan tärkein keksintö.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että välitön kokemus esineiden painosta olisi puuttunut, koska sille asialle ei ole käsitettä "paino".

Tottakai painon voi tuntea ilman mitään käsitettä painosta, koska se on välitön kokemus ihan kuin löisit varpaasi kiveen. Silloin sattuu ja kovasti! Esineen painon tuntee myös, vaikka kivuliaaksi sen kokee vasta, kun paino olisi niin suuri, että esine putoaa varpaillesi.

Ajan kokeminen on myös ihmsien välitön kokemus eikä siihen tarvita kelloa eikä edes "ajan" käsitettä.

Aika on universumin ominaisuus ja se käsitetään aika-avaruuteen kuuluvana kuten Einsteinin suhteellisuusteoriat sen selittävät.

Anonyymi kirjoitti:

Olet täydellisesti ymmärtänyt väärin kokemuksen ja kielen suhteet. Erityisesti väärin oli väittää, ettei kieltä olisi keksitty. Kielen käyttö on ollut ihmiskunnan tärkein keksintö.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että välitön kokemus esineiden painosta olisi puuttunut, koska sille asialle ei ole käsitettä "paino".

Tottakai painon voi tuntea ilman mitään käsitettä painosta, koska se on välitön kokemus ihan kuin löisit varpaasi kiveen. Silloin sattuu ja kovasti! Esineen painon tuntee myös, vaikka kivuliaaksi sen kokee vasta, kun paino olisi niin suuri, että esine putoaa varpaillesi.

Ajan kokeminen on myös ihmsien välitön kokemus eikä siihen tarvita kelloa eikä edes "ajan" käsitettä.

Aika on universumin ominaisuus ja se käsitetään aika-avaruuteen kuuluvana kuten Einsteinin suhteellisuusteoriat sen selittävät.

Lue lisää

"Yhtä hyvin voi väittää, että puhekin oli jo olemassa, joka piti vain löytää."

Luetun ymmärtäminen?

Keskustelu on joka tapauksessa hedelmätöntä, koska et ymmärrä ihmisen kehittymisen seurauksia: oppiminen, tiedon luominen, käsitteiden ja termien luominen jne. ja miten tämä vaikuttaa ajatteluun ja kokemiseen. "Aika" on luotua tietoa, luotu käsite ja termi, luotu järjestelmä, jolle on luotu merkitys, ja joka on alkeellisen, määrittelemättömän, aivojen ominaisuuden kehittynyt verbaalinen vastine. Samoin "paino" ja "pituus". Mitään tietoa ei ole ennalta olemassa, vaan se luodaan itse. Aika ole koskaan ollut universumin ominaisuus, vaan ihmisen luoma keksintö, jota sovelletaan universumiin, sen lisäksi, että sitä sovelletaan arkielämäänkin. Suhtiksessa aika on myös sovelluksena, mutta silti suhtista väärinkäytetään "todistamaan" ajan olemassaolo itsenäisenä komponenttina. Ei se sitä todista, vaan sitä käytetään osana suhtista.

Aikaa ei ole olemassa itsenäisenä komponenttina, vaan luotuna tietona.

Anonyymi kirjoitti:

"Yhtä hyvin voi väittää, että puhekin oli jo olemassa, joka piti vain löytää."

Luetun ymmärtäminen?

Keskustelu on joka tapauksessa hedelmätöntä, koska et ymmärrä ihmisen kehittymisen seurauksia: oppiminen, tiedon luominen, käsitteiden ja termien luominen jne. ja miten tämä vaikuttaa ajatteluun ja kokemiseen. "Aika" on luotua tietoa, luotu käsite ja termi, luotu järjestelmä, jolle on luotu merkitys, ja joka on alkeellisen, määrittelemättömän, aivojen ominaisuuden kehittynyt verbaalinen vastine. Samoin "paino" ja "pituus". Mitään tietoa ei ole ennalta olemassa, vaan se luodaan itse. Aika ole koskaan ollut universumin ominaisuus, vaan ihmisen luoma keksintö, jota sovelletaan universumiin, sen lisäksi, että sitä sovelletaan arkielämäänkin. Suhtiksessa aika on myös sovelluksena, mutta silti suhtista väärinkäytetään "todistamaan" ajan olemassaolo itsenäisenä komponenttina. Ei se sitä todista, vaan sitä käytetään osana suhtista.

Aikaa ei ole olemassa itsenäisenä komponenttina, vaan luotuna tietona.

Lue lisää

Ymmärrän hyvin, että aikaa voi mitata ja sen käsitteellinen ymmärtäminen on erilaista kuin ajan välitö kokeminen. Tämä kokemus ei ole tietoa vaan se on kokemus, jota ei voi tosiasiassa edes epäillä - toisin kuin tietoa, jota voidaan aina epäillä, eli tieto on usein epävarmaa.

Suhteellisuusteoriat eivät tietenkän todista mitään, vaan auttavat ymmärtämään ajan nimenomaan käsitteellisenä eli juuri siinä muodossa kuin sinä jankkaat.

Tiedämme kuitenkin, että suhtiksen aikadilataation seurauksena avaruusmatkalla ollut astronautti voi palata täysin eri ikäisenä kuin kaksoisveljensä, joka jää Maahan odottelemaan veljensä paluuta. Tämä on hyvin konkreettinen seuraus ajan kulumisesta. Se tapahtuu, vaikka kumpikaan heistä ei olisi koskaan kuullutkaan suhtiksesta.

PS. Ja ymmärsin, että teit vertauksen puheeseen keksintönä. Korostin vain, että se ei ole oikea vertailukohde ajan kulumiseen, sillä kieli on todellakin ihmisen keinotekoinen keksintö, eikä sitä ole olemassa missään luonnossa eikä luonnollisessa kokemuksessa. Kieli, jos mikä, on käsitteellistä.

Miksi sitten suhtiksen kaavoissa on joka paikassa mukana aika, jotta saataisiin laskettua tulokset oikein? Olet tuossa nyt kyllä erehtynyt.

Katso Lorentzin muunnokset.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi sitten suhtiksen kaavoissa on joka paikassa mukana aika, jotta saataisiin laskettua tulokset oikein? Olet tuossa nyt kyllä erehtynyt.

Katso Lorentzin muunnokset.

Lue lisää

Alkeellisissa fysiikan teorioissa ja yhtälöissä on aika, joka on parametri t. Vähän kehittyneemmissä on aikaoperaattori joka voi olla myös diskreetti ja antaa hiukkasen aikajakauman, ja kattavimmissa teorioissa ei ole aikaa ollenkaan. Tällöin katsotaan, että aika on kvanttilomittumisesta johtuva emergentti ilmiö, mutta kaavoihin sitä ei saa lisättyä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lomittuminen

No todista.

No nyt on tajunnanvirtaa, kuin yleisessä pisuaarissa XD Koitahan Tero vähän eheytyä ja keksiä jotain järkevämpää.

Aika saattaa olla myös kvantittunut jolloin se vastaa luonnollisten lukujen joukkoa, eikä ole jatkumo.

Anonyymi kirjoitti:

Aika saattaa olla myös kvantittunut jolloin se vastaa luonnollisten lukujen joukkoa, eikä ole jatkumo.

Hä??! XD

Olet päätellyt asiat nurinkurisesti.

Eläimet ennen ihmistä olivat lukkiutuneet vuorokausirytmiin.
Kun ihminen ilmestyi maailmaan, hän lukkiutui samaan rytmiin.

Ihmisen aivoissa on "kello" joka tahdistuu vuorokausirytmiin valon
vaikutuksesta.
Vuorokausirytmi olikin ihmisten mielestä aika, joten kellot tehtiin
mittaamaan valoisaa aikaa. Ensimmäiset egyptiläisten aurinkokellot
mittasivat tietysti paikallista aurinkoaikaa. Egyptiläisten mielestä yöllä
ei ollut aikaa.

Nykyiset kellot ja ajanmittausjärjestelmä jatkaa tätä samaa perinnettä,
kellot on tahdistettu 24 tunnin jaksoon.

Mutta aika ei ole kiinni siitä mitä tajuamme kellon kautta, vaan kellosta
riippumattomat tapahtumat ovat se missä aika luuraa,

Ihmisillä on aikakäsite, mutta se ei ole aika.
Ihmisillä on myös lehmäkäsite, mutta se ei ole lehmä.

Koska meillä on lehmäkäsite tiedämme mitä lehmästä vai saada.

Ajantaju on vanha evoluution keksintö.

Anonyymi kirjoitti:

Olet päätellyt asiat nurinkurisesti.

Eläimet ennen ihmistä olivat lukkiutuneet vuorokausirytmiin.
Kun ihminen ilmestyi maailmaan, hän lukkiutui samaan rytmiin.

Ihmisen aivoissa on "kello" joka tahdistuu vuorokausirytmiin valon
vaikutuksesta.
Vuorokausirytmi olikin ihmisten mielestä aika, joten kellot tehtiin
mittaamaan valoisaa aikaa. Ensimmäiset egyptiläisten aurinkokellot
mittasivat tietysti paikallista aurinkoaikaa. Egyptiläisten mielestä yöllä
ei ollut aikaa.

Nykyiset kellot ja ajanmittausjärjestelmä jatkaa tätä samaa perinnettä,
kellot on tahdistettu 24 tunnin jaksoon.

Mutta aika ei ole kiinni siitä mitä tajuamme kellon kautta, vaan kellosta
riippumattomat tapahtumat ovat se missä aika luuraa,

Ihmisillä on aikakäsite, mutta se ei ole aika.
Ihmisillä on myös lehmäkäsite, mutta se ei ole lehmä.

Koska meillä on lehmäkäsite tiedämme mitä lehmästä vai saada.

Ajantaju on vanha evoluution keksintö.

Lue lisää

"Egyptiläisten mielestä yöllä ei ollut aikaa."

Muinaisilla egyptiläisillä ja babylonialaisilla oli tiimalaseja, joilla aikaa pystyi mittaamaan yölläkin.

Anonyymi kirjoitti:

"Egyptiläisten mielestä yöllä ei ollut aikaa."

Muinaisilla egyptiläisillä ja babylonialaisilla oli tiimalaseja, joilla aikaa pystyi mittaamaan yölläkin.

Kreikkalaisilla, roomalaisilla ja egyptiläisillä oli myös vesikelloja eli klepsydroita, joissa ajan mittaaminen perustuu veden virtaamiseen. Vanhimmat klepsydrat ovat 4000 vuotta vanhoja.

Anonyymi kirjoitti:

Kreikkalaisilla, roomalaisilla ja egyptiläisillä oli myös vesikelloja eli klepsydroita, joissa ajan mittaaminen perustuu veden virtaamiseen. Vanhimmat klepsydrat ovat 4000 vuotta vanhoja.

Lue lisää

Joku egyptiläinen siis keksi myöhemmin että myös yöllä on aika.

Anonyymi kirjoitti:

Joku egyptiläinen siis keksi myöhemmin että myös yöllä on aika.

Silloinen alkeellinen ajattelutapa oli vain sitä, ettei ilman auringon varjoa voitu mitata aikaa. Ei silloin ajateltu, että "päivällä on aika", vaan "päivää voi mitata ajannäyttimellä". Kun ajan mittaaminen vakiintui ja kehittyi, sitä voitiin soveltaa myös yöhön. Ja lopulta kehityksen myötä soveltamistavat monipuolistui, kuin myös mittausmenetelmät. Ja missä ollaan nyt... aika nähdään osana koko universumia ja se löytyy myös teorioista.

Anonyymi kirjoitti:

Silloinen alkeellinen ajattelutapa oli vain sitä, ettei ilman auringon varjoa voitu mitata aikaa. Ei silloin ajateltu, että "päivällä on aika", vaan "päivää voi mitata ajannäyttimellä". Kun ajan mittaaminen vakiintui ja kehittyi, sitä voitiin soveltaa myös yöhön. Ja lopulta kehityksen myötä soveltamistavat monipuolistui, kuin myös mittausmenetelmät. Ja missä ollaan nyt... aika nähdään osana koko universumia ja se löytyy myös teorioista.

Lue lisää

No nyt kyllä - aurinkokellon lisäksi käytössä oli vesikello, jolla pystyttiin mittaamaan yleensä hiukan lyhyempiä tapahtumia hiukan tarkemmin. Tiedän ainakin, että vesikellolla saatettiin määritellä rukoushetkien ajankohtia ja käytössä oli ainakin 6h valuvia kelloja.

"olen vakuuttunut, että aikamatkustus (että siis elelisin syntymäpäiväni uudelleen biologisesti tms.) jää ja tulee jäämään ns. yliluonnolliseen todellisuuteen."

Vaikka aikamatkustus olisi todellista ja tietoisuuden jatkumo olisi juuri 10 sekuntia sitten matkustanut 10 vuotta ajassa taaksepäin siihen hetkeen kun aloit lukea tätä ketjua, ei sitä pysty mistään huomaamaan. Aivoissa ei ole muistijälkiä 10 vuoden päästä tapahtuvista asioista, vaan tietoisuuden näyttämöllä on vain tämänhetkiset asiat ja aivoissa olevat muistikuvat.

Anonyymi kirjoitti:

"olen vakuuttunut, että aikamatkustus (että siis elelisin syntymäpäiväni uudelleen biologisesti tms.) jää ja tulee jäämään ns. yliluonnolliseen todellisuuteen."

Vaikka aikamatkustus olisi todellista ja tietoisuuden jatkumo olisi juuri 10 sekuntia sitten matkustanut 10 vuotta ajassa taaksepäin siihen hetkeen kun aloit lukea tätä ketjua, ei sitä pysty mistään huomaamaan. Aivoissa ei ole muistijälkiä 10 vuoden päästä tapahtuvista asioista, vaan tietoisuuden näyttämöllä on vain tämänhetkiset asiat ja aivoissa olevat muistikuvat.

Lue lisää

Tarkoitatko, että aikamatkustuksen sivuoireena olisi matkatun ajan mittainen amnesia? Eli matkaaja ei voi viedä tämänhetkisiä kokemuksia muistoina 10 vuoden päähän menneisyyteen?

"Ensiksi pitäisi tarkentaa kysymystä. Esimerkiksi: Mitä tarkoitetaan ajalla?"

Sinulla oli hyvä luettelo perustekijöistä, mutta miksi "vain", iso kuva
jää muodostumatta.
Luettelosi koostui tapahtumien sisäisistä suhteista ja tapahtumien välisistä
suhteista, jotakin tärkeää tuli siis näkyville.

Fyysikkoja siteeraten, todellisuus koostuu tapahtumista, ei objekteista.
Me elämme tapahtumien kokonaisuudessa, minne tulee koko myös uusia
tapahtumia, meidän kehomme koostuu tapahtumista ja tapahtumaketjuista,
tapahtumat tappavat meidät ja vaikuttavat millaiseksi elämämme muodostuu.

Tuo kysymys "Mitä tarkoitetaan ajalla?" pitäisi tarkentaa muotoon,
"Mitä tarkoitetaan aikatermillä?", koska termillä on merkitys, se tuo mukaan
käsitteen.

Vielä tarkempi kysymys olisi siis "Mikä on ajan käsite?".
Koska kysymys olisi ilmiötason ajasta, eikä fyysikoiden etsimästä vielä
tuntemattomasta ajasta, ajan käsite kuvaisi tapahtumien suhteita, koska
ne olisivat se olennainen tekijä ilmiötasolla.

Työmääritelmä voisi olla "Ajalla tarkoitetaan tapahtumien temporaalisten
primitiivisuhteiden muodostamaa kokonaisuutta".

Tuossa "temporaaliset primitiivisuhteet" tarkoittaa ajallisluonteisia, kuten ennen,
jälkeen, oli, nykyisyys, samanaikainen yms. suhteita.

Ei olisi siis aikaobjekteja, kuten hetki, vain suhteita.
Ajan käsite olisi siis abstraktisempi kuin primitiivitermit, tuo korkeampi
abstraktiivisuus tekee "ajasta" vaikeammin hahmotettavan, mikä näkynee
tämänkin palstan kommenteissa.

R.

Anonyymi kirjoitti:

"olen vakuuttunut, että aikamatkustus (että siis elelisin syntymäpäiväni uudelleen biologisesti tms.) jää ja tulee jäämään ns. yliluonnolliseen todellisuuteen."

Vaikka aikamatkustus olisi todellista ja tietoisuuden jatkumo olisi juuri 10 sekuntia sitten matkustanut 10 vuotta ajassa taaksepäin siihen hetkeen kun aloit lukea tätä ketjua, ei sitä pysty mistään huomaamaan. Aivoissa ei ole muistijälkiä 10 vuoden päästä tapahtuvista asioista, vaan tietoisuuden näyttämöllä on vain tämänhetkiset asiat ja aivoissa olevat muistikuvat.

Lue lisää

Oivallinen päätelmä. Jos olisi kysymys oikeasta aikamatkustuksesta, niin omaan syntymähetkeen matkustaminen tarkoittaisi, että et osaa edes puhua. Kukaan ei syntymähetkellä nimittäin sitä osaa.

Aikamatkukstuksen fiktiivisissä tarinoissa mennyt aika itse asiassa sekoitetaan aikamatkustajan lähtöajankohdan aikaan. Tämä ei aidossa aikamatkustuksessa pitäisi olla mahdollista. Ei siis voi olla matkaajaa omassa ajassaan niin, että hän otti lähtöhetken ajan mukaansa ja liikkuu sitten menneessä ajassa.

Anonyymi kirjoitti:

Oivallinen päätelmä. Jos olisi kysymys oikeasta aikamatkustuksesta, niin omaan syntymähetkeen matkustaminen tarkoittaisi, että et osaa edes puhua. Kukaan ei syntymähetkellä nimittäin sitä osaa.

Aikamatkukstuksen fiktiivisissä tarinoissa mennyt aika itse asiassa sekoitetaan aikamatkustajan lähtöajankohdan aikaan. Tämä ei aidossa aikamatkustuksessa pitäisi olla mahdollista. Ei siis voi olla matkaajaa omassa ajassaan niin, että hän otti lähtöhetken ajan mukaansa ja liikkuu sitten menneessä ajassa.

Lue lisää

Aito aikamatkustus? :D Eli tuo on vain yksi fiktiivisen aikamatkustuksen selitystapa.

Eli tämä "aito aikamatkustus" tarkoittaisi esittämässäs ideassa sitä, että matkaaja palaisi täsmälleen samaan tilaan, asemaan, muotoon, järjestykseen jne. mennessään ajassa taaksepäin.

Miten ns. aidossa aikamatkustamisessa voidaan esim. palata aikaan ennen ajassa liikkumiseen tarvittavan menetelmän keksimistä? Eikä matkaajan näkökulmasta edes tapahtuisi aikamatkustusta, koska hän ei muistaisi sitä. Ja jos ei, kenen näkökulmasta sitten?

Tämä jokatapauksessa sotii koko fiktiivisen aikamatkustamisen ideaa vastaan.

Anonyymi kirjoitti:

Aito aikamatkustus? :D Eli tuo on vain yksi fiktiivisen aikamatkustuksen selitystapa.

Eli tämä "aito aikamatkustus" tarkoittaisi esittämässäs ideassa sitä, että matkaaja palaisi täsmälleen samaan tilaan, asemaan, muotoon, järjestykseen jne. mennessään ajassa taaksepäin.

Miten ns. aidossa aikamatkustamisessa voidaan esim. palata aikaan ennen ajassa liikkumiseen tarvittavan menetelmän keksimistä? Eikä matkaajan näkökulmasta edes tapahtuisi aikamatkustusta, koska hän ei muistaisi sitä. Ja jos ei, kenen näkökulmasta sitten?

Tämä jokatapauksessa sotii koko fiktiivisen aikamatkustamisen ideaa vastaan.

Lue lisää

Puutun teidän keskusteluun...

Menneisyyteen voi aika matkustaa 2 tavalla:

Kelaamalla aikaa takaisinpäin, joilloin itse nuorentuu.

Tai hyppäämällä menneisyyteen, jolloin itse pysyy samanikäisenä.

:-)

"Ensiksi pitäisi tarkentaa kysymystä. Esimerkiksi: Mitä tarkoitetaan ajalla?"

Vastaus kysymyksiin, mitä aika on, missä aika on, miten aika on jne., on tässä ihan lähellä, korviemme välissä ja mikä mielenkiintoisinta, se on ainoa paikka, jossa sillä voi olla minkäänlaisia mahdollisuuksia esiintyä. Ajan rakenne on 100% biologinen: mitä aika on, sen määritelmä, sovellustavat jne... tämä kaikki on yksinomaan aivojen luomaa. Vai asettuiko aika aivoihin luun läpi ja samalla kertoi itsestään, mitä hän on, miten hän on jne.? Jotenkin tavanomaisissa näkemyksissä ajasta saattaa ajoittain lehahtaa hieman samankaltainen tunkkainen odööri kuin uskomuksilla aaveisiin.

Koko perusta ajalle ja aikakäsitykselle on biologian, fysiikan ja luovuuden fuusio, jossa biologia edustaa aistien ja aivojen toimintaa, fysiikka luonnon tapahtumia ja luovuus oppivaa uuden tuottamista. Ts. kun aika keksittiin ja sen soveltaminen osaksi elämää vakiintui, tietenkin sen seurauksena on "AIKAkäsitys". Tätä voisi havainnollistaa toisella termillä: mitä on "kipu"? Voitko sanoa tuntevasi "kipua", jos et tunne termiä ja käsitettä "kipu"? Aivan, et voi. Kokemuksesi on siis alkukantainen epämiellyttävä, pelottava tms., johon sinulla ei ole mitään verbaalista vastinetta. Näin toimii myös käsite "aika". Et voi kokea aikaa, et kuluttaa aikaa jne., eikä sinulla ole ajantajua, ennen kuin tunnet käsitteen "aika". On siis ymmärrettävä käsitteellisen ajattelun vaikutukset koettuun.

Kun aikaa etsitään kapeakatseisesti vain kvanttifysiikkasta, BB:stä yms., ei koskaan voida ymmärtää ajan todellista luonnetta ja sen syntytapaa. Debattikin on ikuinen.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitatko, että aikamatkustuksen sivuoireena olisi matkatun ajan mittainen amnesia? Eli matkaaja ei voi viedä tämänhetkisiä kokemuksia muistoina 10 vuoden päähän menneisyyteen?

Lue lisää

Muistot eivät siirry menneisyyteen, ainoastaan ihmisen tietoisuus siirtyy, jolloin voi elää esim. syntymäpäivänsä monta kertaa uudelleen.
Jos muistotkin siirtyisivät, silloin kyseessä ei olisi aikamatkustus, vaan hyppy rinnakkaistodellisuuteen, joka poikkeaa tämän todellisuuden menneisyydestä.

Anonyymi kirjoitti:

Muistot eivät siirry menneisyyteen, ainoastaan ihmisen tietoisuus siirtyy, jolloin voi elää esim. syntymäpäivänsä monta kertaa uudelleen.
Jos muistotkin siirtyisivät, silloin kyseessä ei olisi aikamatkustus, vaan hyppy rinnakkaistodellisuuteen, joka poikkeaa tämän todellisuuden menneisyydestä.

Lue lisää

Kuulostaa ristiriitaiselta. Eli aikamatkustus on mahdollista vain luoda takaisinpaluu, jossa jokainen yksittäinen osa tekee täsmälleen aiemmat liikkeet takaperin? Miten tämä rajoitetaan matkaavan yksilön kohdalle, että vain hänen osansa ja aikansa liikuu takaperin? Luodaanko tässä jokin kupla, jonka sisällä fyysiset muutokset tapahtuu, vai näkeekö muut ihmiset ympärillä, että matkaaja vain yhtäkkiä alkaa liikkumaan, puhumaan yms. takaperin ja matkaaja havaitsee kaiken kulkevan takaperin? Vai tapahtuuko matkustus silmänräpäyksessä, että matkaaja vain katoaa ja omasta näkökulmastaan on juuri putkahtamassa äidin kohdusta ulos?

Miksi muistot ei siirry menneisyyteen? Mikä poistaa ne? Jos siirtyy ajassa taaksepäin muistot mukana, miksi se ei olisi matkustamista tässä todellisuudessa?

Anonyymi kirjoitti:

Kuulostaa ristiriitaiselta. Eli aikamatkustus on mahdollista vain luoda takaisinpaluu, jossa jokainen yksittäinen osa tekee täsmälleen aiemmat liikkeet takaperin? Miten tämä rajoitetaan matkaavan yksilön kohdalle, että vain hänen osansa ja aikansa liikuu takaperin? Luodaanko tässä jokin kupla, jonka sisällä fyysiset muutokset tapahtuu, vai näkeekö muut ihmiset ympärillä, että matkaaja vain yhtäkkiä alkaa liikkumaan, puhumaan yms. takaperin ja matkaaja havaitsee kaiken kulkevan takaperin? Vai tapahtuuko matkustus silmänräpäyksessä, että matkaaja vain katoaa ja omasta näkökulmastaan on juuri putkahtamassa äidin kohdusta ulos?

Miksi muistot ei siirry menneisyyteen? Mikä poistaa ne? Jos siirtyy ajassa taaksepäin muistot mukana, miksi se ei olisi matkustamista tässä todellisuudessa?

Lue lisää

"Eli aikamatkustus on mahdollista vain luoda takaisinpaluu, jossa jokainen yksittäinen osa tekee täsmälleen aiemmat liikkeet takaperin? Miten tämä rajoitetaan matkaavan yksilön kohdalle, että vain hänen osansa ja aikansa liikuu takaperin?"

Ennemminkin kyse on tunneloitumisen kaltaisesta ilmiöstä. Samalla tavoin kuin hiukkaset eivät sijaitse tarkasti yhdessä ajanhetkessä, myös tietoisuuden ajanhetki noudattaa aaltomaista jakaumaa joka voidaan laskea aikaoperaattorilla. Pienellä todennäköisyydellä tietoisuus voi tunneloitua pitkänkin matkan ajassa eteenpäin tai taaksepäin, ja tunneloitumisen jälkeen tietoisuuden jatkumo jatkuu vaikka kauempanakin menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Subjektiivisesti tunneloitumista ei huomaa mistään. Menneeseen ajanhetkeen joutuessaan käytettävissä on vain menneen ajanhetken muistikuvat.

Anonyymi kirjoitti:

Puutun teidän keskusteluun...

Menneisyyteen voi aika matkustaa 2 tavalla:

Kelaamalla aikaa takaisinpäin, joilloin itse nuorentuu.

Tai hyppäämällä menneisyyteen, jolloin itse pysyy samanikäisenä.

:-)

Lue lisää

"hyppäämällä menneisyyteen, jolloin itse pysyy samanikäisenä."

Niin kuin selitin aidosta aikamatkailusta, tässä hypyssä sekoittuu kaksi aikatasoa toisiinsa. Mitä aikamatkustusta sellainen on?

Siinä nykyhetken ihminen sellaisenaan siinä nykyhetkessä siirtyy aika mukanaan menneisyyteen, jossa on toinen aikataso. Miten nämä aikatasot ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa? Kysymyksiä herää valtava määrä.

No, fiktiotahan kaikki aikamatkailu on, mutta koittakaapa nyt keksiä jotenkin johdonmukainen fiktio!!

Anonyymi kirjoitti:

"hyppäämällä menneisyyteen, jolloin itse pysyy samanikäisenä."

Niin kuin selitin aidosta aikamatkailusta, tässä hypyssä sekoittuu kaksi aikatasoa toisiinsa. Mitä aikamatkustusta sellainen on?

Siinä nykyhetken ihminen sellaisenaan siinä nykyhetkessä siirtyy aika mukanaan menneisyyteen, jossa on toinen aikataso. Miten nämä aikatasot ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa? Kysymyksiä herää valtava määrä.

No, fiktiotahan kaikki aikamatkailu on, mutta koittakaapa nyt keksiä jotenkin johdonmukainen fiktio!!

Lue lisää

Menneisyyden ihmiset joutuu kokemaan ajan uudelleen siitä hetkestä lähtien, mihin aikamatkaaja saapuu.

Anonyymi kirjoitti:

Menneisyyden ihmiset joutuu kokemaan ajan uudelleen siitä hetkestä lähtien, mihin aikamatkaaja saapuu.

Siinä tapauksessa menneisyyden ihmiset eivät ole menneisyydessä, jos he kokevat "uudelleen" mennyttä aikaa, vaan josskin toisessa ajassa. Olisiko se jokin rinnakkainen aikatodellisuus, jossa tällainen aikamatkailu tapahtuisi?

Anonyymi kirjoitti:

Siinä tapauksessa menneisyyden ihmiset eivät ole menneisyydessä, jos he kokevat "uudelleen" mennyttä aikaa, vaan josskin toisessa ajassa. Olisiko se jokin rinnakkainen aikatodellisuus, jossa tällainen aikamatkailu tapahtuisi?

Lue lisää

On vain yksi universumi ,aikalinja, missä aikamatkustus tapahtuu. Sitä vain kirjoitetaan aina uudestaan.

Anonyymi kirjoitti:

Paradoksit? Ensin tapahtui jotain ja "sitten" aikamatkustuksen takia sitä ei tapahtunutkaan.

??

Onko olioita, jotka hallitsee kaksi aikaulottuvuutta tai elävät aika-avaruuden ulkopuolella?

Anonyymi kirjoitti:

Paradoksit? Ensin tapahtui jotain ja "sitten" aikamatkustuksen takia sitä ei tapahtunutkaan.

??

Vain osa menneisyyden muutoksista ulottaa vaikutuksensa nykyhetkeen.

Mandela efekti?

Anonyymi kirjoitti:

Siinä tapauksessa menneisyyden ihmiset eivät ole menneisyydessä, jos he kokevat "uudelleen" mennyttä aikaa, vaan josskin toisessa ajassa. Olisiko se jokin rinnakkainen aikatodellisuus, jossa tällainen aikamatkailu tapahtuisi?

Lue lisää

"Olisiko se jokin rinnakkainen aikatodellisuus, jossa tällainen aikamatkailu tapahtuisi?"

Esim. Wheeler-DeWitt yhtälön mukaan mitään rinnakkaisia todellisuuksia ei ole olemassa. Universumin ulkopuolinen tarkkailija näkee vain yhden, ajattoman, staattisen universumin joka ei haaraudu tai koostu rinnakkaisista versioista.

Jos siis matkustaa menneisyyteen, siellä kaikki aivosolut ja hiukkaset ovat kuten ne menneisyydessä olivat. Tietoisuuden tunneloitumista ajassa taaksepäin ei pysty mistään huomaamaan, koska aivoista ei löydy tulevia tapahtumia koskevia muistikuvia.

Anonyymi kirjoitti:

"Olisiko se jokin rinnakkainen aikatodellisuus, jossa tällainen aikamatkailu tapahtuisi?"

Esim. Wheeler-DeWitt yhtälön mukaan mitään rinnakkaisia todellisuuksia ei ole olemassa. Universumin ulkopuolinen tarkkailija näkee vain yhden, ajattoman, staattisen universumin joka ei haaraudu tai koostu rinnakkaisista versioista.

Jos siis matkustaa menneisyyteen, siellä kaikki aivosolut ja hiukkaset ovat kuten ne menneisyydessä olivat. Tietoisuuden tunneloitumista ajassa taaksepäin ei pysty mistään huomaamaan, koska aivoista ei löydy tulevia tapahtumia koskevia muistikuvia.

Lue lisää

Universumin ulkopuolinen tarkkailija? Vau

Älä ota enempää!

Anonyymi kirjoitti:

Universumin ulkopuolinen tarkkailija? Vau

Älä ota enempää!

Universumin ulkopuolinen tarkkailija...

Kuluisiko hänenkin aika ?

Jos hän ensin tarkkailisi 60 - lukua ja sitten 90-lukua. Niin selvästi hänelläkin olisi menneitä ja nyt tapahtuvia tarkkailemisia. Joten hänelläkin kuluisi oma aikansa riippuen mihin hän suuntaa tarkkailemisensa.

Anonyymi kirjoitti:

Universumin ulkopuolinen tarkkailija...

Kuluisiko hänenkin aika ?

Jos hän ensin tarkkailisi 60 - lukua ja sitten 90-lukua. Niin selvästi hänelläkin olisi menneitä ja nyt tapahtuvia tarkkailemisia. Joten hänelläkin kuluisi oma aikansa riippuen mihin hän suuntaa tarkkailemisensa.

Lue lisää

Universumin ulkopuolinen tarkkailija...

Ehkä hän tarkkailee kuinka aikamatkustajat muuttavat universumia.


...
Entäs tulevaisuus?

Onko se lukkoonlyöty?

Entä vapaa tahtomme tässä tapauksessa?

Anonyymi kirjoitti:

Oivallinen päätelmä. Jos olisi kysymys oikeasta aikamatkustuksesta, niin omaan syntymähetkeen matkustaminen tarkoittaisi, että et osaa edes puhua. Kukaan ei syntymähetkellä nimittäin sitä osaa.

Aikamatkukstuksen fiktiivisissä tarinoissa mennyt aika itse asiassa sekoitetaan aikamatkustajan lähtöajankohdan aikaan. Tämä ei aidossa aikamatkustuksessa pitäisi olla mahdollista. Ei siis voi olla matkaajaa omassa ajassaan niin, että hän otti lähtöhetken ajan mukaansa ja liikkuu sitten menneessä ajassa.

Lue lisää

" aikamatkustus (että siis elelisin syntymäpäiväni uudelleen biologisesti tms.) "

Uudelleenkokemisen puuttuminen tarkoitti sen poissulkemista. Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava.

Kiinnostava aikamatkustus on siirtymistä maailman prosessin aikaisempaan tilaan lisäämättä siihen mitään tulevaisuudesta, kuten esim. muistoja (aivojen hermoverkoston kytkentätilaa) sieltä.

Anonyymi kirjoitti:

Universumin ulkopuolinen tarkkailija...

Kuluisiko hänenkin aika ?

Jos hän ensin tarkkailisi 60 - lukua ja sitten 90-lukua. Niin selvästi hänelläkin olisi menneitä ja nyt tapahtuvia tarkkailemisia. Joten hänelläkin kuluisi oma aikansa riippuen mihin hän suuntaa tarkkailemisensa.

Lue lisää

Universumin ulkopuolisella tarkkailijalla aika ei kulu mihinkään suuntaan, mutta tietoinen kokemus perustuu johonkin muuhun kuin aikaan ja on hyvin erilainen kuin kvanttimekaanisen systeemin sisällä olevilla ihmisillä.

wiki (artikkelista lomittuminen): "Pagen ja Woottersin päätelmien mukaan aika on emergentti ilmiö, joka johtuu lomittumisen luonteesta ja esiintyy vain universumin sisällä oleville tarkkailijoille. Jokainen jumalankaltainen tarkkailija universumin ulkopuolella näkee puolestaan staattisen, muuttumattoman maailmankaikkeuden juuri kuten Wheeler–DeWitt-yhtälö ennustaa.

Vuonna 2013 ryhmä tutkijoita Torinosta, Italiasta, teki ensimmäisen testin Pagen ja Woottersin idealle vahvistaen sen, että aika on todellakin emergentti ilmiö "sisäisille" tarkkailijoille, mutta poissaoleva maailmankaikkeuden ulkoisille tarkkailijoille[3][4][5]."

Anonyymi kirjoitti:

On vain yksi universumi ,aikalinja, missä aikamatkustus tapahtuu. Sitä vain kirjoitetaan aina uudestaan.

Paradoksit? Ensin tapahtui jotain ja "sitten" aikamatkustuksen takia sitä ei tapahtunutkaan.

??

Päinvastoin, koska aika on olemassa, jo nykyisin tiedetään, miten aikamatkustus on mahdollista. Tosin vain tulevaisuuteen, kiihdyttämällä matkailija relativistisiin nopeuksiin, jolloin aikadilataatio vie hänet tulevaisuuteen.

" Ainoa mahdollisuus siirtyä aiemmin koettuun hetkeen on järjestää joka ikinen atomi, molekyyli, taivaankappale, energiat, fotonit, galaksit jne. täsmälleen siihen asentoon/sijaintiin, jossa ne olivat siinä tietyssä jo tapahtuneessa hetkessä. "

Tässä tapauksessa ei matkusteta ajassa taaksepäin, vaan aika edelleenkin kuluu normaalisti eteenpäin mutta seuraava ajanhetki vain muistuttaa paljon jotain menneisyydessä ollutta ajanhetkeä. Siitä eteenpäin universumi kuitenkaan ei kehity samalla tavalla kuin edellisellä kerralla.

Aito aikamatkustus tapahtuu siten, että tietoisuus (johon voidaan soveltaa aikaoperaattoria joka antaa aaltomaisen aika-todennäköisyysjakauman) tunneloituu ajassa taaksepäin vaikka muutamia vuosia. Sen jälkeen tietoisuus kokee uudelleen jo kertaalleen koetut asiat, mutta ei voi huomata sitä mistään.

Anonyymi kirjoitti:

Päinvastoin, koska aika on olemassa, jo nykyisin tiedetään, miten aikamatkustus on mahdollista. Tosin vain tulevaisuuteen, kiihdyttämällä matkailija relativistisiin nopeuksiin, jolloin aikadilataatio vie hänet tulevaisuuteen.

Lue lisää

Ajan olemassaoloa ei yksikään tiedemies ole todistanut. Aikamatkustusidea on syntynyt kuvitteellisen aikakäsitteen sisällä, tai harhaanjohtamana. Koska sekä aika että aikamatkustus on kuvitteellisia asioita, molemmat voidaan yhteensovittaa keskenään, jonka tuloksena on ajan "todellisuuden" harhaanjohtamana selkeältä tuntuva mahdollisuus matkustaa ajassa.

Aikadilaatio on selitetty sillä perusteella, että universumissa on ikään kuin ns. vakionopeudella kulkeva aika ja jos havainto on poikkeava, on koetaan tapahtuneen vääristymä ajassa. Ja tämä on virheellinen olettamus. Ihmisen havainnoinnissa fotoneilla on merkittävä rooli, joka on maanpäällisissä olosuhteissa vakiintunut ja muodostanut ihmiselle tapahtumien hahmottamisen "vakionopeuden", joka nähdään myös normaalin ajankulun puitteissa, vaikka kuitenkin kyseessä on kaksi eri asiaa. Kun poikkeavat olosuhteet (valonnopeus, musta aukko...) vaikuttavat fotonien toimintaan, poikkeaa myös fotonien antama informaatio, jonka myötä muuttuu myös aistivarainen, "vakionopeuteen" tottunut kokemus, jonka seurauksena nähdään "aikavääristymä". Tietenkään kuvitteellinen aika ei vääristy mihinkään, vaan aivojen informaation prosessoinnin poikkeama aiheuttaa aistivaraisen vääristymän, joka se tulkitaan virheellisesti "aikavääristymäksi".

Anonyymi kirjoitti:

" Ainoa mahdollisuus siirtyä aiemmin koettuun hetkeen on järjestää joka ikinen atomi, molekyyli, taivaankappale, energiat, fotonit, galaksit jne. täsmälleen siihen asentoon/sijaintiin, jossa ne olivat siinä tietyssä jo tapahtuneessa hetkessä. "

Tässä tapauksessa ei matkusteta ajassa taaksepäin, vaan aika edelleenkin kuluu normaalisti eteenpäin mutta seuraava ajanhetki vain muistuttaa paljon jotain menneisyydessä ollutta ajanhetkeä. Siitä eteenpäin universumi kuitenkaan ei kehity samalla tavalla kuin edellisellä kerralla.

Aito aikamatkustus tapahtuu siten, että tietoisuus (johon voidaan soveltaa aikaoperaattoria joka antaa aaltomaisen aika-todennäköisyysjakauman) tunneloituu ajassa taaksepäin vaikka muutamia vuosia. Sen jälkeen tietoisuus kokee uudelleen jo kertaalleen koetut asiat, mutta ei voi huomata sitä mistään.

Lue lisää

Mikä on aikaoperaattori? Miten se toimii? Mikä on aaltomainen aika-todennäköisyysjakauma? Miten se toimii, otetaan haltuun ja annetaan? Miten yksi ihminen voidaan siirtää aikaisempaan tapahtumahetkeen? Mikä tekee siitä aikamatkustuksen?

Anonyymi kirjoitti:

Mikä on aikaoperaattori? Miten se toimii? Mikä on aaltomainen aika-todennäköisyysjakauma? Miten se toimii, otetaan haltuun ja annetaan? Miten yksi ihminen voidaan siirtää aikaisempaan tapahtumahetkeen? Mikä tekee siitä aikamatkustuksen?

Lue lisää

Aikaoperaattorista löytyy tietoa esim. tuolta:
https://arxiv.org/pdf/1901.10665.pdf

Aikaoperaattori on kvanttimekaaninen operaattori, samantyyppinen kuin esim. Hamiltonin operaattori joka antaa hiukkasen tila-todennäköisyysjakauman. Paikan lisäksi myös hiukkasen ajanhetken todennäköisyys on jakautunut. Todennäköisyys löytää se nykyhetkestä on hiukan pienempi kuin 1, ja mahdollisuus että se sijaitsee kaukana tulevaisuudessa tai menneisyydessä on suurempi kuin 0. Tietoisuuden sijaintiin aikajanalla pätee myös samat kvanttimekaniikan lainalaisuudet, joten se voi pienellä todennäköisyydellä hypätä kauas menneisyyteen johtuen fundamentaalisista fysiikan lakien ominaisuuksista.

Anonyymi kirjoitti:

Aikaoperaattorista löytyy tietoa esim. tuolta:
https://arxiv.org/pdf/1901.10665.pdf

Aikaoperaattori on kvanttimekaaninen operaattori, samantyyppinen kuin esim. Hamiltonin operaattori joka antaa hiukkasen tila-todennäköisyysjakauman. Paikan lisäksi myös hiukkasen ajanhetken todennäköisyys on jakautunut. Todennäköisyys löytää se nykyhetkestä on hiukan pienempi kuin 1, ja mahdollisuus että se sijaitsee kaukana tulevaisuudessa tai menneisyydessä on suurempi kuin 0. Tietoisuuden sijaintiin aikajanalla pätee myös samat kvanttimekaniikan lainalaisuudet, joten se voi pienellä todennäköisyydellä hypätä kauas menneisyyteen johtuen fundamentaalisista fysiikan lakien ominaisuuksista.

Lue lisää

Kerrotko vielä, mikä on se konkreettinen menetelmä, jolla matkaaja lähetään ajassa taaksepäin ja mitä tässä menetelmässä tapahtuu, miten se saadaan aikaan. Hamiltonin operaattori itse on numeroita, kirjaimia ja erikoismerkkejä, sekä liuta teoreettisia selityksiä.

Anonyymi kirjoitti:

Ajan olemassaoloa ei yksikään tiedemies ole todistanut. Aikamatkustusidea on syntynyt kuvitteellisen aikakäsitteen sisällä, tai harhaanjohtamana. Koska sekä aika että aikamatkustus on kuvitteellisia asioita, molemmat voidaan yhteensovittaa keskenään, jonka tuloksena on ajan "todellisuuden" harhaanjohtamana selkeältä tuntuva mahdollisuus matkustaa ajassa.

Aikadilaatio on selitetty sillä perusteella, että universumissa on ikään kuin ns. vakionopeudella kulkeva aika ja jos havainto on poikkeava, on koetaan tapahtuneen vääristymä ajassa. Ja tämä on virheellinen olettamus. Ihmisen havainnoinnissa fotoneilla on merkittävä rooli, joka on maanpäällisissä olosuhteissa vakiintunut ja muodostanut ihmiselle tapahtumien hahmottamisen "vakionopeuden", joka nähdään myös normaalin ajankulun puitteissa, vaikka kuitenkin kyseessä on kaksi eri asiaa. Kun poikkeavat olosuhteet (valonnopeus, musta aukko...) vaikuttavat fotonien toimintaan, poikkeaa myös fotonien antama informaatio, jonka myötä muuttuu myös aistivarainen, "vakionopeuteen" tottunut kokemus, jonka seurauksena nähdään "aikavääristymä". Tietenkään kuvitteellinen aika ei vääristy mihinkään, vaan aivojen informaation prosessoinnin poikkeama aiheuttaa aistivaraisen vääristymän, joka se tulkitaan virheellisesti "aikavääristymäksi".

Lue lisää

"Ajan olemassaoloa ei yksikään tiedemies ole todistanut."

Pitää paikkaansa, että aikaa ja tilaa ei ole olemassa.
Hiukkaset sijaitsevat Hilbertin avaruudessa, jonka alkiot eivät ole mitään tila-, tai aika-avaruuden pisteitä. Tila ja aika ovat vain operaattoreiden tuottamia projektioita jotka ihmismieli hahmottaa konkreettisina asioina.

Miksei se olisi hypoteesi? Samanlaista tieteellistä selitystä eli hypoteesia tarjotaan monelle muullekin asialle, kuten telepatialle tai enkeleille. Ne ovat ainoastaan näennäisesti olemassa, kuten aikakin.

Voisihan tuohon sanoa että tilamuutokset ja vuorovaikutukset ovat
ovat sitä aikaa. Nehän ovat tapahtumia ja tapahtumissa on se aika.
Taivaankappaleiden liike on todellista eikä vahvassa merkityksessä
näennäistä, kyllä ne liikkuvat siellä välittämättä mitään ihmisten ajattelusta.

"ihminen on abstrahoinut ajan käsitteen".

Abstrahointi on tärkeä käsitteenmuodostukseen liittyvä asia, ilman sitä
rämpisimme sotkuisissa detaljikuvaksissa kuormittumalla toimintakyvyttömiksi.
Kun aikakäsite on abstrahoitu ja siten abstraktimpi kuin tietty tapahtumakuvaus,
ei se muuta aikaa epätodelliseksi, abstraktit käsitteet kuvaavat kuitenkin
todellisuutta. Todellisuudessa on kokonaisuuksia joiden kuvauksiin
tarvitaan abstraktisia käsitteitä.

Ajan kieltäjille on joskus kokeiltu kuolema-argumenttia, olet syntynyt joskus,
elänyt ja kasvanut aikasi, joskus sitten koittaa aika jolloin kuolet.
Eikä siinä ole mitään illuusiota, raaka tosiasia vain.

Elämäsi on ollut ajallinen tapahtumaketju ja kehosi on kuin kello jolla mittaat
aikaasi.

Joku on sanonut, "ihmisen tarvitsee seurata vain kahta aikaa, toinen on UTC
aika arkipäiväisiin tapahtumiin ja toinen on kehosi näyttämä aika, josta
näet miten olet elänyt."

Et ehkä ole vielä nähnyt metsää puilta.
Tai tarkemmin, et ole vielä nähnyt taloa kasasta rakennustarvikkeita.

R.

Anonyymi kirjoitti:

Voisihan tuohon sanoa että tilamuutokset ja vuorovaikutukset ovat
ovat sitä aikaa. Nehän ovat tapahtumia ja tapahtumissa on se aika.
Taivaankappaleiden liike on todellista eikä vahvassa merkityksessä
näennäistä, kyllä ne liikkuvat siellä välittämättä mitään ihmisten ajattelusta.

"ihminen on abstrahoinut ajan käsitteen".

Abstrahointi on tärkeä käsitteenmuodostukseen liittyvä asia, ilman sitä
rämpisimme sotkuisissa detaljikuvaksissa kuormittumalla toimintakyvyttömiksi.
Kun aikakäsite on abstrahoitu ja siten abstraktimpi kuin tietty tapahtumakuvaus,
ei se muuta aikaa epätodelliseksi, abstraktit käsitteet kuvaavat kuitenkin
todellisuutta. Todellisuudessa on kokonaisuuksia joiden kuvauksiin
tarvitaan abstraktisia käsitteitä.

Ajan kieltäjille on joskus kokeiltu kuolema-argumenttia, olet syntynyt joskus,
elänyt ja kasvanut aikasi, joskus sitten koittaa aika jolloin kuolet.
Eikä siinä ole mitään illuusiota, raaka tosiasia vain.

Elämäsi on ollut ajallinen tapahtumaketju ja kehosi on kuin kello jolla mittaat
aikaasi.

Joku on sanonut, "ihmisen tarvitsee seurata vain kahta aikaa, toinen on UTC
aika arkipäiväisiin tapahtumiin ja toinen on kehosi näyttämä aika, josta
näet miten olet elänyt."

Et ehkä ole vielä nähnyt metsää puilta.
Tai tarkemmin, et ole vielä nähnyt taloa kasasta rakennustarvikkeita.

R.

Lue lisää

Tapahtumissa itsessään ei ole aikaa, eikä tapahtumat tapahdu ajassa, vaan tapahtumia vain tapahtuu fysiikan lakien ja muiden vaikuttimien perusteella omalla tavallaan ja nopeudellaan. Näitä tapahtumia aistitaan ja tiedostetaan, ja koska ihmisellä on lisäksi kehittynyt muisti, hän tiedostaa yhtäaikaa jo tapahtuneen ja parasta aikaa tapahtuvan, sekä kykenee näiden perusteella ennustamaan. Eli mennyt, nyt tapahtuva ja tuleva kokonaisuutena = keston hahmottamisen rakentuminen. Tämä ei ole sama kuin "aika", mutta ajan keksimiseen johdattanut perusta. "Aika" on uusi, ulkopuolinen, ylimääräinen, keksitty ja kehitetty käsite ja sovellus, joka on vain aivojen kyseisen biologisen prosessin ainoa olemassaoleva verbaalinen vastine. Tämän lisäksi se on myös keino jaksottaa tapahtumia, sekä mitata niiden kestoa, ja tietenkin voimme myös asettaa tapahtumahetkiä tiettyihin kohtiin aikajanalle.

Aika on siitä mielenkiintoinen keksintö, että se on kyennyt muokkaamaan ajatteluamme ja kokemuksiamme. Ajan avulla nimittäin olemme oppineet kokemaan esim. ajallisia etäisyyksiä. Kun ajattelet vaikka "tunnin päästä", "viime vuonna", tai "10000 vuotta sitten", tai "viikon päästä", niin välittömästi koet ajallisen hetken etäisyyden, eli "milloin" tapahtumahetki on/oli. Aika siis tarjoaa meille uusia verbaalisesti määriteltävissä olevia kokemuksia, kuten "milloin", "kuinka kauan" jne.

Anonyymi kirjoitti:

Tapahtumissa itsessään ei ole aikaa, eikä tapahtumat tapahdu ajassa, vaan tapahtumia vain tapahtuu fysiikan lakien ja muiden vaikuttimien perusteella omalla tavallaan ja nopeudellaan. Näitä tapahtumia aistitaan ja tiedostetaan, ja koska ihmisellä on lisäksi kehittynyt muisti, hän tiedostaa yhtäaikaa jo tapahtuneen ja parasta aikaa tapahtuvan, sekä kykenee näiden perusteella ennustamaan. Eli mennyt, nyt tapahtuva ja tuleva kokonaisuutena = keston hahmottamisen rakentuminen. Tämä ei ole sama kuin "aika", mutta ajan keksimiseen johdattanut perusta. "Aika" on uusi, ulkopuolinen, ylimääräinen, keksitty ja kehitetty käsite ja sovellus, joka on vain aivojen kyseisen biologisen prosessin ainoa olemassaoleva verbaalinen vastine. Tämän lisäksi se on myös keino jaksottaa tapahtumia, sekä mitata niiden kestoa, ja tietenkin voimme myös asettaa tapahtumahetkiä tiettyihin kohtiin aikajanalle.

Aika on siitä mielenkiintoinen keksintö, että se on kyennyt muokkaamaan ajatteluamme ja kokemuksiamme. Ajan avulla nimittäin olemme oppineet kokemaan esim. ajallisia etäisyyksiä. Kun ajattelet vaikka "tunnin päästä", "viime vuonna", tai "10000 vuotta sitten", tai "viikon päästä", niin välittömästi koet ajallisen hetken etäisyyden, eli "milloin" tapahtumahetki on/oli. Aika siis tarjoaa meille uusia verbaalisesti määriteltävissä olevia kokemuksia, kuten "milloin", "kuinka kauan" jne.

Lue lisää

"Tapahtumissa itsessään ei ole aikaa, eikä tapahtumat tapahdu ajassa, vaan
tapahtumia vain tapahtuu fysiikan lakien ja muiden vaikuttimien perusteella omalla
tavallaan ja nopeudellaan."

Tapahtumia siellä ja täällä, tapahtumissa itsessään ei ole aikaa, eikä ne
tapahdu ajassa, tämä ei ole mitenkään selvä ajatus.

Mutta, miksi et abstrahoi tapahtumien temporaalisista suhteista aikakäsitettä.
Siinähän se lähtökohta on tyrkyllä. Jos kerran tapahtumat viuhtovat ympärillä.

Kun fyysikot eivät tiedä mitä aika on perustasolla, meidän on tyydyttävä
ilmiötason aikaan, se on kuitenkin oleellinen kuten kuolema-argumentti
osoittaa.

Viimeisestä vastauksestasi on jätetty pois "illuusio", no hyvää kehitystä,
sovellus ja keksitty on vielä jäljellä.

Kaikki käsitteet ovat tavallaan keksittyjä, käsitteenmuodostuksen tuotteita
todellisuuden hahmotukseen ja tiedostavaan hallintaan. "Sovellus" on
kieltämättä huono termi kun tiedetään käsitteiden rooli ja ominaisuudet.

Meillä ihmisillä on aikakäsite joka tuntuu viittaavan johonkin todellisuudessa
esiintyvään fyysiseen ominaisuuteen, vastauksestasi on vaikea huomata eroa,
et erottele aikakäsittettä ja mahdollista fyysistä aikaa selvästi.

R.

Anonyymi kirjoitti:

"Tapahtumissa itsessään ei ole aikaa, eikä tapahtumat tapahdu ajassa, vaan
tapahtumia vain tapahtuu fysiikan lakien ja muiden vaikuttimien perusteella omalla
tavallaan ja nopeudellaan."

Tapahtumia siellä ja täällä, tapahtumissa itsessään ei ole aikaa, eikä ne
tapahdu ajassa, tämä ei ole mitenkään selvä ajatus.

Mutta, miksi et abstrahoi tapahtumien temporaalisista suhteista aikakäsitettä.
Siinähän se lähtökohta on tyrkyllä. Jos kerran tapahtumat viuhtovat ympärillä.

Kun fyysikot eivät tiedä mitä aika on perustasolla, meidän on tyydyttävä
ilmiötason aikaan, se on kuitenkin oleellinen kuten kuolema-argumentti
osoittaa.

Viimeisestä vastauksestasi on jätetty pois "illuusio", no hyvää kehitystä,
sovellus ja keksitty on vielä jäljellä.

Kaikki käsitteet ovat tavallaan keksittyjä, käsitteenmuodostuksen tuotteita
todellisuuden hahmotukseen ja tiedostavaan hallintaan. "Sovellus" on
kieltämättä huono termi kun tiedetään käsitteiden rooli ja ominaisuudet.

Meillä ihmisillä on aikakäsite joka tuntuu viittaavan johonkin todellisuudessa
esiintyvään fyysiseen ominaisuuteen, vastauksestasi on vaikea huomata eroa,
et erottele aikakäsittettä ja mahdollista fyysistä aikaa selvästi.

R.

Lue lisää

"Meillä ihmisillä on aikakäsite joka tuntuu viittaavan johonkin todellisuudessa
esiintyvään fyysiseen ominaisuuteen"

"Mutta, miksi et abstrahoi tapahtumien temporaalisista suhteista aikakäsitettä."

"Voisihan tuohon sanoa että tilamuutokset ja vuorovaikutukset ovat
ovat sitä aikaa. Nehän ovat tapahtumia ja tapahtumissa on se aika."

Etsit jatkuvasti ajan todellisuutta sen itsensä sisältä, aikakäsitteen ja -määritelmän sanelemissa rajoissa. Vaikka ajan keksimisen perusta ja aikakäsite ovat 100% sisäsyntyisiä asioita, projisoit sitä väkisinkin itsesi ulkopuolelle (koska tiede sanoo näin). Tämä johtuu siitä, että 'aika' on voimakas psykologinen vaikutin, joka on muokannut ajatteluamme ja kokemuksiamme. Se on niin voimakas, että meritoituneimmat tiedemiehetkin etsii aikaa tuolta ulkoa. Se on saanut mielen uskomaan, että 'aika' on konkreettinen asia ihmisen ulkopuolella. Jotkut uskoo myös aaveisiin, vaikka sekin on 100% sisäsyntyinen ilmiö. Ne vain projisoidaan itsensä ulkopuolelle, "todellisiksi" entiteeteiksi, eikä millään haluta tai kyetä luopua uskomuksesta.

Haasteenasi on sallia itsellesi lupa hahmottaa erot aivojen biologian rakentamien perusasioiden ja käsitteiden, sekä käsiteperusteisen ajattelun välillä. Kun etsit 'aikaa' oikeasta paikasta, eli aivoista, vasta sitten opit ymmärtämään sen, mitä aika on ja mitä se ei ole, ja missä se on ja missä ei ole. Tapahtumien välillä ei ole aikaa, mutta aikaa soveltamalla voidaan tapahtumia tarkastella ajallisesti. Ihmismielen ulkopuolella tapahtumien välillä on vain ja ainoastaan 'kesto', eli tapahtuma voi olla 'nopea' tai 'hidas'. Esim. hiukkas-antihiukkasparin annihilaatio vs. galaksin muodostuminen. Vain ja ainoastaan ajan keksimisen jälkeen ihminen on voinut soveltaa tapahtumiin 'aikaa' tai kokea tapahtumat 'ajallisesti'. Ethän myöskään voi kokea 'kipua', ellet tunne termiä 'kipu' ja sen merkityssisältöä. Huomio käsitteiden kyvylle muokata ajattelua ja kokemuksia.

Anonyymi kirjoitti:

"Meillä ihmisillä on aikakäsite joka tuntuu viittaavan johonkin todellisuudessa
esiintyvään fyysiseen ominaisuuteen"

"Mutta, miksi et abstrahoi tapahtumien temporaalisista suhteista aikakäsitettä."

"Voisihan tuohon sanoa että tilamuutokset ja vuorovaikutukset ovat
ovat sitä aikaa. Nehän ovat tapahtumia ja tapahtumissa on se aika."

Etsit jatkuvasti ajan todellisuutta sen itsensä sisältä, aikakäsitteen ja -määritelmän sanelemissa rajoissa. Vaikka ajan keksimisen perusta ja aikakäsite ovat 100% sisäsyntyisiä asioita, projisoit sitä väkisinkin itsesi ulkopuolelle (koska tiede sanoo näin). Tämä johtuu siitä, että 'aika' on voimakas psykologinen vaikutin, joka on muokannut ajatteluamme ja kokemuksiamme. Se on niin voimakas, että meritoituneimmat tiedemiehetkin etsii aikaa tuolta ulkoa. Se on saanut mielen uskomaan, että 'aika' on konkreettinen asia ihmisen ulkopuolella. Jotkut uskoo myös aaveisiin, vaikka sekin on 100% sisäsyntyinen ilmiö. Ne vain projisoidaan itsensä ulkopuolelle, "todellisiksi" entiteeteiksi, eikä millään haluta tai kyetä luopua uskomuksesta.

Haasteenasi on sallia itsellesi lupa hahmottaa erot aivojen biologian rakentamien perusasioiden ja käsitteiden, sekä käsiteperusteisen ajattelun välillä. Kun etsit 'aikaa' oikeasta paikasta, eli aivoista, vasta sitten opit ymmärtämään sen, mitä aika on ja mitä se ei ole, ja missä se on ja missä ei ole. Tapahtumien välillä ei ole aikaa, mutta aikaa soveltamalla voidaan tapahtumia tarkastella ajallisesti. Ihmismielen ulkopuolella tapahtumien välillä on vain ja ainoastaan 'kesto', eli tapahtuma voi olla 'nopea' tai 'hidas'. Esim. hiukkas-antihiukkasparin annihilaatio vs. galaksin muodostuminen. Vain ja ainoastaan ajan keksimisen jälkeen ihminen on voinut soveltaa tapahtumiin 'aikaa' tai kokea tapahtumat 'ajallisesti'. Ethän myöskään voi kokea 'kipua', ellet tunne termiä 'kipu' ja sen merkityssisältöä. Huomio käsitteiden kyvylle muokata ajattelua ja kokemuksia.

Lue lisää

" Vaikka ajan keksimisen perusta ja aikakäsite ovat 100% sisäsyntyisiä asioita,
projisoit sitä väkisinkin itsesi ulkopuolelle (koska tiede sanoo näin)."

Käsitteenmuodostus on tietenkin aivojen tuote, täysin automaattinen
tapahtuma joka vaikuttaa koko elämän ajan.
Katson kuitenkin että käsitteet viittaavat myös ulkotodellisuuteen eikä
vain aaveharhakuviin, aaveita varten meillä on "harhan" käsite.

Käsitteillä kuitenkin ihmiset ajattelevat ja hahmottavat itseään ja todellisuutta.
Hyväksyn että on jatkuva vuorovaikutus käsitteiden ja todellisuuden välillä,
myös käsitteet tulevat tarkemmiksi kokemusten myötä, jotkut käsitteet
poistuvat käytöstä ja uusia kokeillaan tieteen ja kokemusten kautta.

Tuo ilmaisu "100% sisäsyntyisiä asioita" on hankala ja epäselvä ilmaisu,
en katso, että sillä olisi vahvoja implikaatioita siihen mikä aikakäsitteen
rooli ja asema olisi.

Olen hyvin tietoinen siitä miten aivot toimivat ja millainen käsitteiden rooli
siinä on.

Millainen aika on ihmismielen ulkopuolella tai ehkä ilman ihmistä?

Koska tällöin ei olisi aikakäsitettä, mutta kuitenkin olisi tapahtumia,
tapahtumilla olisi jotain ominaisuuksia ja suhteita toisiin tapahtumiin
nähden.

Jätetään BigBang pois ja katsotaan että tapahtumat eivät tapahtuneet
yhdessä kasassa, vaan niillä on avaruus-suhteita toisiin nähden ja eivät
yhtäaikaa samassa rysäyksessä, vaan niillä oli temporalisia, ajallisia,
suhteita toisiinsa nähden.

"Kesto" on yksi ajallisista suhteista, tosin se voisi kuvata tapahtumaketjun
tilannetta. Annihilaatio voi olla myös tapahtumaketju, ainakin galaksin
muodostuminen on. Kesto viittaa tapahtuuko tapahtuma1 nopeammin
kuin tapahtuma2. Tuo "nopeammin" viittaa suhteeseen tapahtumien
välillä eikä ole tapahtuman ominaisuus.

On muitakin ajallisia suhteita, ennen-jälkeen, samanaikainen, eriaikainen
yhtäaikainen yms. Nämä ajalliset suhteet eivät ole itse aika vaan lähinnä
ajan "primitiiveja".
Primitiiveja samalla tavoin kuin rakennustarvikkeiden kasa on talon primitiivi.

Luonnontieteissä kellot ja aikakäsite ovat tärkeitä siksi että ne kertovat
tapahtumajärjestyksen.

Miten sitten kivun ja kiputermin suhde on?

Vauvat kokevat kipua, vaikka heillä ei olisi mitään termiä käytössä,
kun kiputermi tulee myöhemmin käyttöön, silloin osataan kuvailla sillä
missä kipu, miltä se tuntuu yms

Eläimet tuntevat kipua, onko niillä kiputermiä joillakin ehkä, toisilla ei.
Ainakin kissan kielessä on kipuun viittaava termi jota käytetään
vierasta eläintä tai ihmistä kohtaan, mutta ei omiin ihmisiin.

Koirilla on metsästys-termiin liittyvä termi joka viittaa saaliin kipuun ja sen
tuottamiseen.
Susilla on omaan loukkaantumiseen liittyvä termi joka vaikuttaa toisten
susien käyttäytymiseen heti tai myöhemmin.

"Huomio käsitteiden kyvylle muokata ajattelua ja kokemuksia."

Huomioitu on ja sen lisäksi kokemusten vaikutus käsitteiden sisältöön.
Ei tässä ole vain yksisuuntaista muokkausta.

R.

Anonyymi kirjoitti:

" Vaikka ajan keksimisen perusta ja aikakäsite ovat 100% sisäsyntyisiä asioita,
projisoit sitä väkisinkin itsesi ulkopuolelle (koska tiede sanoo näin)."

Käsitteenmuodostus on tietenkin aivojen tuote, täysin automaattinen
tapahtuma joka vaikuttaa koko elämän ajan.
Katson kuitenkin että käsitteet viittaavat myös ulkotodellisuuteen eikä
vain aaveharhakuviin, aaveita varten meillä on "harhan" käsite.

Käsitteillä kuitenkin ihmiset ajattelevat ja hahmottavat itseään ja todellisuutta.
Hyväksyn että on jatkuva vuorovaikutus käsitteiden ja todellisuuden välillä,
myös käsitteet tulevat tarkemmiksi kokemusten myötä, jotkut käsitteet
poistuvat käytöstä ja uusia kokeillaan tieteen ja kokemusten kautta.

Tuo ilmaisu "100% sisäsyntyisiä asioita" on hankala ja epäselvä ilmaisu,
en katso, että sillä olisi vahvoja implikaatioita siihen mikä aikakäsitteen
rooli ja asema olisi.

Olen hyvin tietoinen siitä miten aivot toimivat ja millainen käsitteiden rooli
siinä on.

Millainen aika on ihmismielen ulkopuolella tai ehkä ilman ihmistä?

Koska tällöin ei olisi aikakäsitettä, mutta kuitenkin olisi tapahtumia,
tapahtumilla olisi jotain ominaisuuksia ja suhteita toisiin tapahtumiin
nähden.

Jätetään BigBang pois ja katsotaan että tapahtumat eivät tapahtuneet
yhdessä kasassa, vaan niillä on avaruus-suhteita toisiin nähden ja eivät
yhtäaikaa samassa rysäyksessä, vaan niillä oli temporalisia, ajallisia,
suhteita toisiinsa nähden.

"Kesto" on yksi ajallisista suhteista, tosin se voisi kuvata tapahtumaketjun
tilannetta. Annihilaatio voi olla myös tapahtumaketju, ainakin galaksin
muodostuminen on. Kesto viittaa tapahtuuko tapahtuma1 nopeammin
kuin tapahtuma2. Tuo "nopeammin" viittaa suhteeseen tapahtumien
välillä eikä ole tapahtuman ominaisuus.

On muitakin ajallisia suhteita, ennen-jälkeen, samanaikainen, eriaikainen
yhtäaikainen yms. Nämä ajalliset suhteet eivät ole itse aika vaan lähinnä
ajan "primitiiveja".
Primitiiveja samalla tavoin kuin rakennustarvikkeiden kasa on talon primitiivi.

Luonnontieteissä kellot ja aikakäsite ovat tärkeitä siksi että ne kertovat
tapahtumajärjestyksen.

Miten sitten kivun ja kiputermin suhde on?

Vauvat kokevat kipua, vaikka heillä ei olisi mitään termiä käytössä,
kun kiputermi tulee myöhemmin käyttöön, silloin osataan kuvailla sillä
missä kipu, miltä se tuntuu yms

Eläimet tuntevat kipua, onko niillä kiputermiä joillakin ehkä, toisilla ei.
Ainakin kissan kielessä on kipuun viittaava termi jota käytetään
vierasta eläintä tai ihmistä kohtaan, mutta ei omiin ihmisiin.

Koirilla on metsästys-termiin liittyvä termi joka viittaa saaliin kipuun ja sen
tuottamiseen.
Susilla on omaan loukkaantumiseen liittyvä termi joka vaikuttaa toisten
susien käyttäytymiseen heti tai myöhemmin.

"Huomio käsitteiden kyvylle muokata ajattelua ja kokemuksia."

Huomioitu on ja sen lisäksi kokemusten vaikutus käsitteiden sisältöön.
Ei tässä ole vain yksisuuntaista muokkausta.

R.

Lue lisää

Vielä ajatuksia ajasta.

Fyysikkojen mukaan todellisuus muodostuu tapahtumien kokonaisuudesta,
ei niinkään objektien.
Kaikki kokemukset jotka vähäänkään viittavat aikaan tulevat ilmiötason
kokemuksista.
Todellisuuden perustason aikarakenteet, jos niitä on, ovat vielä tieteeltä
piilossa.

Ilmiötason tapahtumien kokonaisuus on niin suuri ettei ihminen pysty
hahmottamaan sitä, jo shakkipelin tapahtumat ovat ihmiselle liikaa, tarvitaan
tietokoneiden jumalakatsetta analysoimaan sitä ihmisen puolesta.

Samanlainen ilmiö on kaikkialla, politiikan, talouden, sodan ja tieteen tapahtumat
ovat meille lähes liikaa.
On kuitenkin menetelmä ratkaista tämä puute, abstraktisten käsitteistöjen
käyttämät mallit ja ennusteet.
Suurten kokonaisuuksien käyttäytymistä ei voida ymmärtää konkreettisella
käsitteillä vaan ratkaisu löytyy abstraktisista käsitteistä.
Tämä näkyy luonnontieteiden kehityksessä ja yleensä tiedon lisääntymisessä.

On totta, ettemme havaitse aikaa tai emme pysty mittaamaan sitä suoraan,
tämä voi olla epäselvä kommentti, mutta siltä monesta on tuntunut.
Tämän ei tarvitse olla kohtalokasta ajalle, se voi olla ihmiseltä piilossa
tapahtumien kokonaisuuden ominaisuutena, niin ettei ihminen pysty sitä
sieltä tunnistamaan.

Sanoisin että tapahtumien kokonaisuudessa on ajan piilopaikka koska mitään
muuta ei ole.
Se ei löydy kelloista sellaisenaan, eikä jaksoista, ne ovat tietynlaisia vain
tapahtumaketjuja eivät itse aikaa.

Toisaalta on helppo sanoa mitkä väitteet ajasta ovat selvästi vääriä,
aika ei ole vain käsite, sopimus, keksitty, sovellus ja vielä termi.

Meillä on aikakäsite, se on kuitenkin ajatustiivistymä siitä mitä tunnumme
tietävän ajasta, ajatus ajasta, sillä voimme tehdä sovelluksia vaikka
aikapommin. Ei siitä seuraa että aika on sovellus.

Vanha vertaus: Meillä on lehmäkäsite, ymmärrys lehmästä. Tuo käsite on
aivoissamme, sitä ei voi lypsää eikä syödä.

Fyysinen lehmä on se mihin lehmäkäsite viittaa, sitä voi lypsää ja sen
voi syödä.

Niille, jotka toistavat vuodesta toiseen ettei aikaa ole, miten stten on
suhtauduttava kuolema-argumenttiin, yksikään kieltäjä ei ole antanut
minkäänlaista kommenttia siihen.

R.

Anonyymi kirjoitti:

"Tapahtumissa itsessään ei ole aikaa, eikä tapahtumat tapahdu ajassa, vaan
tapahtumia vain tapahtuu fysiikan lakien ja muiden vaikuttimien perusteella omalla
tavallaan ja nopeudellaan."

Tapahtumia siellä ja täällä, tapahtumissa itsessään ei ole aikaa, eikä ne
tapahdu ajassa, tämä ei ole mitenkään selvä ajatus.

Mutta, miksi et abstrahoi tapahtumien temporaalisista suhteista aikakäsitettä.
Siinähän se lähtökohta on tyrkyllä. Jos kerran tapahtumat viuhtovat ympärillä.

Kun fyysikot eivät tiedä mitä aika on perustasolla, meidän on tyydyttävä
ilmiötason aikaan, se on kuitenkin oleellinen kuten kuolema-argumentti
osoittaa.

Viimeisestä vastauksestasi on jätetty pois "illuusio", no hyvää kehitystä,
sovellus ja keksitty on vielä jäljellä.

Kaikki käsitteet ovat tavallaan keksittyjä, käsitteenmuodostuksen tuotteita
todellisuuden hahmotukseen ja tiedostavaan hallintaan. "Sovellus" on
kieltämättä huono termi kun tiedetään käsitteiden rooli ja ominaisuudet.

Meillä ihmisillä on aikakäsite joka tuntuu viittaavan johonkin todellisuudessa
esiintyvään fyysiseen ominaisuuteen, vastauksestasi on vaikea huomata eroa,
et erottele aikakäsittettä ja mahdollista fyysistä aikaa selvästi.

R.

Lue lisää

"Kun fyysikot eivät tiedä mitä aika on perustasolla, meidän on tyydyttävä
ilmiötason aikaan, se on kuitenkin oleellinen kuten kuolema-argumentti
osoittaa."

Eivät tiedä, kun ei ole mitään tietämistä. Jotkut prosessit vain etenevät hitaammin, jotkut nopeammin, joten ihminen on alkanut suhteuttaa suhteellisia kestoaikoja keksimiinsä kelloihin ja kalentereihin, ja lopulta rakentanut kaikki luonnon selityksensäkin ajan funktioiksi. Tälle "selitämiselle" tullaan vielä hyväntahtoisessti hymyilemään (ensin kirjoitin: makeasti naureskelemaan), kun luonto ymmärretään oikein.

Ei sitä kysytty, vaan miten voit >todistaa< aloituksen väitteen vääräksi.

Anonyymi kirjoitti:

Ei sitä kysytty, vaan miten voit >todistaa< aloituksen väitteen vääräksi.

Ensin pitää sopia falsifioinnin kriteereistä. Esim. jos havaitaan kellon viisarin liikkuvan eteenpäin, voidaan väitettä pitää falsifioituna. Kellon pysähtyminen toisaalta ei todista väitettä oikeaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Ensin pitää sopia falsifioinnin kriteereistä. Esim. jos havaitaan kellon viisarin liikkuvan eteenpäin, voidaan väitettä pitää falsifioituna. Kellon pysähtyminen toisaalta ei todista väitettä oikeaksi.

Lue lisää

Kello ei ole aika, eikä todista aikaa. Se on vain mekaaninen tai elektroninen laite, joka toimii sopimuksen mukaista tahtia. Viisarin liike ja pysähtyminen ovat kummatkin yhtä merkityksettömiä.

Anonyymi kirjoitti:

Kello ei ole aika, eikä todista aikaa. Se on vain mekaaninen tai elektroninen laite, joka toimii sopimuksen mukaista tahtia. Viisarin liike ja pysähtyminen ovat kummatkin yhtä merkityksettömiä.

Lue lisää

Mutta jos aikaa ei ole olemassa, ei ole olemassa tahtiakaan eikä kellon viisari tällöin liiku. Viisarin liike osoittaa ajan olemassaolon.
Mitä koejärjestelyä ehdotat, jos kellon viisarin katsominen ei käy?

Anonyymi kirjoitti:

Mutta jos aikaa ei ole olemassa, ei ole olemassa tahtiakaan eikä kellon viisari tällöin liiku. Viisarin liike osoittaa ajan olemassaolon.
Mitä koejärjestelyä ehdotat, jos kellon viisarin katsominen ei käy?

Lue lisää

Olet ihan kujalla XD Aloituksen väite on hyvin yksinkertainen todistaa vääräksI, kun ymmärtää väitteen puutteellisuuden.

Aika ON OLEMASSA keksintönä, terminä, käsitteenä ja sovelluksena. Aikaa käytetään lähes kaikkialla maailmassa mittaukseen, ajankohtien asettamiseen, tieteissä, kilpaurheilussa jne. Vaikka sinun kellosi olisi pysähtynyt, ajan soveltaminen ja muu käyttö jatkuu edelleen muualla. Aika on siis todistettavasti olemassa.

Täydennetään aloitusta: "Jos väitän, ettei aikaa ole [universumissa tietynlaisena itsenäisenä vaikuttavana ja toimivana komponenttina tai voimana] olemassa, miten todistat väitteeni vääräksi?"

Tässä vaiheessa sinun olisi pitänyt jo saada laajempaa kuvaa ajasta, mitä se on ja mitä se ei ole. Mikä on vastauksesi täydennettyyn väitteeseen?

Anonyymi kirjoitti:

Olet ihan kujalla XD Aloituksen väite on hyvin yksinkertainen todistaa vääräksI, kun ymmärtää väitteen puutteellisuuden.

Aika ON OLEMASSA keksintönä, terminä, käsitteenä ja sovelluksena. Aikaa käytetään lähes kaikkialla maailmassa mittaukseen, ajankohtien asettamiseen, tieteissä, kilpaurheilussa jne. Vaikka sinun kellosi olisi pysähtynyt, ajan soveltaminen ja muu käyttö jatkuu edelleen muualla. Aika on siis todistettavasti olemassa.

Täydennetään aloitusta: "Jos väitän, ettei aikaa ole [universumissa tietynlaisena itsenäisenä vaikuttavana ja toimivana komponenttina tai voimana] olemassa, miten todistat väitteeni vääräksi?"

Tässä vaiheessa sinun olisi pitänyt jo saada laajempaa kuvaa ajasta, mitä se on ja mitä se ei ole. Mikä on vastauksesi täydennettyyn väitteeseen?

Lue lisää

SI-järjestelmässä aika on määritelty cesium 133 -atomin värähtelytaajuudesta. Atomithan värähtelevät kyllä, vaikka niitä ei kukaan soveltaisi tai mittaisi. Jos aikaa ei olisi olemassa, universumi olisi staattinen ja muuttumaton ja siellä ei mikään värähtelisi.

Jos ihan pilkuntarkkoja ollaan, vanhuuteen ei voi kuolla, koska se on vain käsite ja määritelmä, joka kertoo tietystä vaiheesta ja sen olosuhteista ihmisen elinkaaressa. Ts. käsite ei kykene sellaisenaan vaikuttamaan ihmisen elintoimintoihin. Sen sijaan kuollaan esim. 'vanhuuttaan', eli tiettyjen olosuhteiden vuoksi.

Puhut nyt ajan ja keston havaitsemisen erottamisesta toisistaan.
Aikaisemmin sanoit että ennen ihmistä oli kestoa.

Minkä tahansa havaitseminen liittyy aivoihin, siitä ei liene erimielisyyttä.
Aivojen toimintaan kyllä liittyy aikakin, vaikka osien ajalliseen tahdistamiseen
toisiinsa nähden. aivot eivät ole ajaton systeemi, miten muuten aivoista
saataisiin aivosähkökäyrä.

Kesto ja keston havaitseminen ovat eri asioita.
Kesto on tapahtumien ajallista pituutta, joten se aika on edelleen
mukana kestossakin.

Yleensä tapahtumissa on aina aika mukana, eikä se riipu ihmisen aivoista,
maapallo on aikoinaan muodostunut tietyistä tapahtumista ilman aivoja.
Dinosaurusten aikana oli jo kestoa ja muitakin ajallisluonteisia suhteita
silloisten tapahtumien välillä.

"Myöskään universumin tapahtumat eivät tunne aikaa, eikä ole sidoksissa
siihen."

Hauska ilmaisu, jos aika on tapahtumissa niin mitään tuntemista ei tarvita,
eikä olla mitenkään sidoksissakaan aikaan.

Suhteuttamisen ja suhteen välillä on ero, ne eivät ole sama asia,
kellon kanssa mitatessa jonkin tapahtuman kestoa, se suhteutetaan
kellon tapahtumien kanssa, saadaan sitten tulos vaikka tunteina.

Suhteet eivät tarvitse suhteuttajaa, jo se että joku dinosaurus oli
nopeampi kuin toinen, tarkoittaa vain että ero oli dinojen ominaisuuksissa,
ja tietysti sitä että aika oli tässä mukana, tavalla josta olemme eri mieltä.

Tapahtumissa on aina ajalliset suhteet mukana.
On sanottu että kun ei ole tapahtumia, ei enää ole aikaa.

Tai ehkä kun ei ole tapahtumia, ei enää ole tapahtumien välisiä ajallisia
suhteitakaan.


Miten kellot ja yhteiskunta sitten.
Kellot ja aikajärjestelmä tahdistavat yhteiskunnan tapahtumat.

Vuosia sitten eräässä tv-dokumentissa kerrotttiin minkälaista oli
junamatkustaminen ennen aikavyöhykkeiden keksimistä.
Aikataulut olivat olemassa mutta ne kertoivat koska saavutaan kaupunkiin
sen aurinkoajassa, saapuminen seuraavaan kaupunkiin oli sen paikallisen
aurinkoajan aikaan.

Matkustaja olisi pahimmillaan tarvinnut kellon jokaiselle kaupungille erikseen
jotta tietäisi saapumisajat ja jatkoyhteyksien lähtöajat.

Kun aikavyöhykkeessä kaupunkien kellot kävivät samaa aikaa,
aikataulu ongelmat hävisivät samantien.

Kyse on vain yhteiskunnan tapahtumien tahdistamisesta, tiedät milloin
uutiset tulevat, milloin mennään kouluun/töihin ja että aikataulut toimivat.

Sitten kun olet eläkkeellä, voit heittää kellot roskikseen ja elää vain
paikallista aurinkoaikaa.

R.

Anonyymi kirjoitti:

Puhut nyt ajan ja keston havaitsemisen erottamisesta toisistaan.
Aikaisemmin sanoit että ennen ihmistä oli kestoa.

Minkä tahansa havaitseminen liittyy aivoihin, siitä ei liene erimielisyyttä.
Aivojen toimintaan kyllä liittyy aikakin, vaikka osien ajalliseen tahdistamiseen
toisiinsa nähden. aivot eivät ole ajaton systeemi, miten muuten aivoista
saataisiin aivosähkökäyrä.

Kesto ja keston havaitseminen ovat eri asioita.
Kesto on tapahtumien ajallista pituutta, joten se aika on edelleen
mukana kestossakin.

Yleensä tapahtumissa on aina aika mukana, eikä se riipu ihmisen aivoista,
maapallo on aikoinaan muodostunut tietyistä tapahtumista ilman aivoja.
Dinosaurusten aikana oli jo kestoa ja muitakin ajallisluonteisia suhteita
silloisten tapahtumien välillä.

"Myöskään universumin tapahtumat eivät tunne aikaa, eikä ole sidoksissa
siihen."

Hauska ilmaisu, jos aika on tapahtumissa niin mitään tuntemista ei tarvita,
eikä olla mitenkään sidoksissakaan aikaan.

Suhteuttamisen ja suhteen välillä on ero, ne eivät ole sama asia,
kellon kanssa mitatessa jonkin tapahtuman kestoa, se suhteutetaan
kellon tapahtumien kanssa, saadaan sitten tulos vaikka tunteina.

Suhteet eivät tarvitse suhteuttajaa, jo se että joku dinosaurus oli
nopeampi kuin toinen, tarkoittaa vain että ero oli dinojen ominaisuuksissa,
ja tietysti sitä että aika oli tässä mukana, tavalla josta olemme eri mieltä.

Tapahtumissa on aina ajalliset suhteet mukana.
On sanottu että kun ei ole tapahtumia, ei enää ole aikaa.

Tai ehkä kun ei ole tapahtumia, ei enää ole tapahtumien välisiä ajallisia
suhteitakaan.


Miten kellot ja yhteiskunta sitten.
Kellot ja aikajärjestelmä tahdistavat yhteiskunnan tapahtumat.

Vuosia sitten eräässä tv-dokumentissa kerrotttiin minkälaista oli
junamatkustaminen ennen aikavyöhykkeiden keksimistä.
Aikataulut olivat olemassa mutta ne kertoivat koska saavutaan kaupunkiin
sen aurinkoajassa, saapuminen seuraavaan kaupunkiin oli sen paikallisen
aurinkoajan aikaan.

Matkustaja olisi pahimmillaan tarvinnut kellon jokaiselle kaupungille erikseen
jotta tietäisi saapumisajat ja jatkoyhteyksien lähtöajat.

Kun aikavyöhykkeessä kaupunkien kellot kävivät samaa aikaa,
aikataulu ongelmat hävisivät samantien.

Kyse on vain yhteiskunnan tapahtumien tahdistamisesta, tiedät milloin
uutiset tulevat, milloin mennään kouluun/töihin ja että aikataulut toimivat.

Sitten kun olet eläkkeellä, voit heittää kellot roskikseen ja elää vain
paikallista aurinkoaikaa.

R.

Lue lisää

"Puhut nyt ajan ja keston havaitsemisen erottamisesta toisistaan.
Aikaisemmin sanoit että ennen ihmistä oli kestoa."

Pieni korjaus tuohon: puhun ajasta käsitteenä ja keston havaitsemisesta aivojen ominaisuutena. Ettei sekoteta näitä asioita yhdeksi.

Tapahtumilla on kestonsa oli ihmistä tai ei.

Tapahtumilla itsellään ei ole ajallisia suhteita. Vain ihminen näkee niissä sellaisia soveltamalla niihin aikaa.

"Hauska ilmaisu, jos aika on tapahtumissa niin mitään tuntemista ei tarvita,
eikä olla mitenkään sidoksissakaan aikaan."

Mutta tapahtumissa itsessään ei ole aikaa. Aika on sovellus, jolla tapahtumia mitataan ja määritellään. Aika nähdään tapahtumissa, koska keston hahmottaminen ja aika on synkronoitunut yhdeksi tavaksi hahmottaa tapahtumia.

Anonyymi kirjoitti:

"Puhut nyt ajan ja keston havaitsemisen erottamisesta toisistaan.
Aikaisemmin sanoit että ennen ihmistä oli kestoa."

Pieni korjaus tuohon: puhun ajasta käsitteenä ja keston havaitsemisesta aivojen ominaisuutena. Ettei sekoteta näitä asioita yhdeksi.

Tapahtumilla on kestonsa oli ihmistä tai ei.

Tapahtumilla itsellään ei ole ajallisia suhteita. Vain ihminen näkee niissä sellaisia soveltamalla niihin aikaa.

"Hauska ilmaisu, jos aika on tapahtumissa niin mitään tuntemista ei tarvita,
eikä olla mitenkään sidoksissakaan aikaan."

Mutta tapahtumissa itsessään ei ole aikaa. Aika on sovellus, jolla tapahtumia mitataan ja määritellään. Aika nähdään tapahtumissa, koska keston hahmottaminen ja aika on synkronoitunut yhdeksi tavaksi hahmottaa tapahtumia.

Lue lisää

"Tapahtumilla on kestonsa oli ihmistä tai ei."

Jätetään keston havaitseminen pois.
Käytät tässä "kestoa" sinä merkityksessä kuin se suomen kielessä on.

"synkronoitunut" tarkoittaa vain ajoitettua, ainakin tietotekniikassa.
Jos se esiintyy yhteiskunnassa vääristävänä tekijänä, se on sitten
uusi määritelmä.

Aikakäsite on kuitenkin aika yksinkertainen käsite, sen logiikka on aika
suoraviivaista ja selvää.
Se, mikä tekee "aikamysteerin" on käsitteen korkeassa abstraktiotasossa
ja siinä että sen "mekanismia" etsitään sieltä sun täältä.

Aikakäsitteen työmääritelmän pystyy kertomaan kuudella sanalla, sen
aukeaminen on abstraktisuuden takia toinen juttu.

"Kesto" on yksi käsite millä aikakäsitettä on määritelty, toiset olisivat
"ajoitus" ja "tapahtumajärjestys".

Tapahtumia on kaikkialla, kun ihminen kävelee silloin on ajallisia tapahtumia
meneillään, kun ihminen pysähtyy siinäkin on ajallisia tapahtumia, kun
ihminen "ei tee mitään" siinäkin on ajallisia tapahtumia.

Sama juttu kun dinosaurus kävelee siinä on samat asiat kuin ihmisen
vastaavassa toiminnassa.

Ihmisen ja dinon tekemiset ovat samanlaisia aikakäsitteen ajallisuuden ja
avaruuden suhteiden kannalta.

Kestokäsite on kuitenkin määritelty tapahtumasuhteiden avulla, se on vain
yksi vastaavista käsitteistä, siinä ei ole mitään erikoista, se implikoi
loppujen lopuksi vain tapahtumien välisiä ajallisia suhteita.

Aikakäsitteen yksinkertaisuuden takia voimme jättää pois yhteiskunnan
vääristyneen aikakäsitteen käytön se, ei näy mitenkään aikakäsitteen
määrittelyssä.

"Minkäänlaista aikailmentymää tai entiteettiä universumissa ei ole koskaan ollut

olemassa, eikä tule olemaan."

En tiedä mitä tarkoitat aikailmentymällä tai (aika)entiteetillä, enkä osaa sanoa
noin laajalla aikaperspektiivilla mitä universumissa tulee tapahtumaan.

Mutta keskustelun suhteen yksi tärkeä asia puuttuu.

Mikä on sinun aikakäsitteen määritelmäsi?

Voit antaa jonkinlaisen työmääritelmän tai karkean hahmotelman.

R.

"aika liittyy läheisesti xaxaan. ajan yläkäsite on hyhy. aika ilmenee ihmiselle ququna."

Kun suomut putoavat silmiltäsi näet ququn täyttävä maan.
Puhdistunut katseesi näyttää myöhemmin xaxan olevan kiinni ququissa.

Verhoutunut hyhy vilahtaa joskus kun katson maailmaa xaxa-lasien läpi.

r.

Anonyymi kirjoitti:

"aika liittyy läheisesti xaxaan. ajan yläkäsite on hyhy. aika ilmenee ihmiselle ququna."

Kun suomut putoavat silmiltäsi näet ququn täyttävä maan.
Puhdistunut katseesi näyttää myöhemmin xaxan olevan kiinni ququissa.

Verhoutunut hyhy vilahtaa joskus kun katson maailmaa xaxa-lasien läpi.

r.

Lue lisää

"aika liittyy läheisesti xaxaan. ajan yläkäsite on hyhy. aika ilmenee ihmiselle ququna. "

Tuo on todella vaikea, ei ihme että se aukeaa vasta 200 vuoden kuluttua,

Jos antaisin vähän viilatun ratkaisu yrityksen siitä.

Ququ on kaikkialla.
Ququ muodostuu xaxassa.
Xaxa muodostuu hyhyssä.
Hyhy on xaxan verhoama.

r.

Liikettä mitataan ajalla.

Mikään ei muutu silloin. Ei edes mielentilat. Jos tapahtuisi pienikin muutos niin aika kulkisi jälleen eteenpäin. Eli aika ennen sitä muutosta ja aika sen muutoksen jälkeen.

Alustan edellistä lisää.

Minulla on omakohtaista kokemusta maailmasta jossa ei ole aikaa: Unessa.

En tiedä kuin monet näkevät unia siten, että tekevät niistä havaintoa nähdessään niitä - minä teen. Mm. en kuule ääniä - näen ne. Äänen kuuleminen edellyttää ajan olemassa oloa. Unikin koostuu erillisistä peräkkäisistä kuvista - ei ole liikettä sellaisenaan kuin "ajassa". Sama juttu -aika puuttuu - on vain paikka.

Laitoin venettä teloille ja ihmettelin kun ei kolinaa kuulu - vieressä oli pieni halkopino otin siitä yhden halon ja löin sillä voimalla veneen laitaan - ei mitään ja sen perään lisää. Hiljaista oli. Siis unessa.

Tässä ajassa muistat tapahtumat - et aikaa. Nyt valvetilassa.

Minun uneni poikkeavat totutusta - eivät ole tavallisia. :)

Anonyymi kirjoitti:

Alustan edellistä lisää.

Minulla on omakohtaista kokemusta maailmasta jossa ei ole aikaa: Unessa.

En tiedä kuin monet näkevät unia siten, että tekevät niistä havaintoa nähdessään niitä - minä teen. Mm. en kuule ääniä - näen ne. Äänen kuuleminen edellyttää ajan olemassa oloa. Unikin koostuu erillisistä peräkkäisistä kuvista - ei ole liikettä sellaisenaan kuin "ajassa". Sama juttu -aika puuttuu - on vain paikka.

Laitoin venettä teloille ja ihmettelin kun ei kolinaa kuulu - vieressä oli pieni halkopino otin siitä yhden halon ja löin sillä voimalla veneen laitaan - ei mitään ja sen perään lisää. Hiljaista oli. Siis unessa.

Tässä ajassa muistat tapahtumat - et aikaa. Nyt valvetilassa.

Minun uneni poikkeavat totutusta - eivät ole tavallisia. :)

Lue lisää

"Minulla on omakohtaista kokemusta maailmasta jossa ei ole aikaa: Unessa."

Niin tai sitten et kykene havaitsemaan aikaa koska olet ajassa ihan samalla tavalla kuin paikassa ollessasi että välttämättä tiedosta paikkan olemassaoloa jos et huomaa liikkuvasi . Voi olla että esim. kalat eivät tiedosta veden olemassaoloa koska ovat vedessä koko ajan.

Aikaahan ei valveilla ollessakaan havaita muuten kuin epäsuorasti tarkistamalla kellosta ja päättelemällä että kun jotakin tapahtuu niin ajan pitäisi kulua välillä. Aika usein keskityn myös niin tiiviisti johonkin että on lähes mahdotonta arvioida kuinka paljon aikaa on kulunut jos ei vilkaise kelloa välillä.


"En tiedä kuin monet näkevät unia siten, että tekevät niistä havaintoa nähdessään niitä - minä teen. Mm. en kuule ääniä - näen ne. Äänen kuuleminen edellyttää ajan olemassa oloa. Unikin koostuu erillisistä peräkkäisistä kuvista - ei ole liikettä sellaisenaan kuin "ajassa". Sama juttu -aika puuttuu - on vain paikka."

Itse olen useamman kerran huomannut olevani unessa esim. siitä että valokatkaisijat eivät toimi vaikka muuten kaikki tuntui ihan yhtä fyysiseltä kuin valveilla ollessa. Muistelen kyllä keskustelleeni sellaisten ihmisten kanssa jotka minulle valvetilassa ovat täysin tuntemattomia joten ilmeisesti kuulin ääniä ja joskus heräsin oman puheeni ääneen.

Outo kokemus itselleni oli sellainen uni jossa matkustin parin itselleni tuntemattoman tyypin kanssa busseilla yöllä ja olimme varastaneet ne jostain ja sitten muutamaa päivää myöhemmin luin sanomalehdestä että sellainen oli oikeasti tapahtunut jossain.

Tavallisesti huomaa vain sellaiset asiat mihin kulloinkin keskittyy mutta siitä ei välttämättä voi päätellä mitään universaalia totuutta ajasta eikä juuri mistään muustakaan.

Ihminen muutenkin huomaa helposti vain nopeat muutokset ympäristössä mutta ei hitaita vaikka ne pidemmällä esim. kymmenien vuosien aikavälillä olisivat paljon mullistavampia kuin ne nopeat muutokset. Ihmiskunnan ympäristö ja elämisen tavat ovat muuttuneet valtavasti viimeisten parinkymmenen vuoden aikana ja toisaalta historiassa tunnetaan sellaisia ajanjaksoja joissa muutokset olivat hyvin pieniä satojen tai jopa tuhansien vuosien aikaväleillä sekin tosin vaihteli eri paikoissa.

Belisario

Anonyymi kirjoitti:

"Minulla on omakohtaista kokemusta maailmasta jossa ei ole aikaa: Unessa."

Niin tai sitten et kykene havaitsemaan aikaa koska olet ajassa ihan samalla tavalla kuin paikassa ollessasi että välttämättä tiedosta paikkan olemassaoloa jos et huomaa liikkuvasi . Voi olla että esim. kalat eivät tiedosta veden olemassaoloa koska ovat vedessä koko ajan.

Aikaahan ei valveilla ollessakaan havaita muuten kuin epäsuorasti tarkistamalla kellosta ja päättelemällä että kun jotakin tapahtuu niin ajan pitäisi kulua välillä. Aika usein keskityn myös niin tiiviisti johonkin että on lähes mahdotonta arvioida kuinka paljon aikaa on kulunut jos ei vilkaise kelloa välillä.


"En tiedä kuin monet näkevät unia siten, että tekevät niistä havaintoa nähdessään niitä - minä teen. Mm. en kuule ääniä - näen ne. Äänen kuuleminen edellyttää ajan olemassa oloa. Unikin koostuu erillisistä peräkkäisistä kuvista - ei ole liikettä sellaisenaan kuin "ajassa". Sama juttu -aika puuttuu - on vain paikka."

Itse olen useamman kerran huomannut olevani unessa esim. siitä että valokatkaisijat eivät toimi vaikka muuten kaikki tuntui ihan yhtä fyysiseltä kuin valveilla ollessa. Muistelen kyllä keskustelleeni sellaisten ihmisten kanssa jotka minulle valvetilassa ovat täysin tuntemattomia joten ilmeisesti kuulin ääniä ja joskus heräsin oman puheeni ääneen.

Outo kokemus itselleni oli sellainen uni jossa matkustin parin itselleni tuntemattoman tyypin kanssa busseilla yöllä ja olimme varastaneet ne jostain ja sitten muutamaa päivää myöhemmin luin sanomalehdestä että sellainen oli oikeasti tapahtunut jossain.

Tavallisesti huomaa vain sellaiset asiat mihin kulloinkin keskittyy mutta siitä ei välttämättä voi päätellä mitään universaalia totuutta ajasta eikä juuri mistään muustakaan.

Ihminen muutenkin huomaa helposti vain nopeat muutokset ympäristössä mutta ei hitaita vaikka ne pidemmällä esim. kymmenien vuosien aikavälillä olisivat paljon mullistavampia kuin ne nopeat muutokset. Ihmiskunnan ympäristö ja elämisen tavat ovat muuttuneet valtavasti viimeisten parinkymmenen vuoden aikana ja toisaalta historiassa tunnetaan sellaisia ajanjaksoja joissa muutokset olivat hyvin pieniä satojen tai jopa tuhansien vuosien aikaväleillä sekin tosin vaihteli eri paikoissa.

Belisario

Lue lisää

"Tavallisesti huomaa vain sellaiset asiat mihin kulloinkin keskittyy mutta siitä ei välttämättä voi päätellä mitään universaalia totuutta ajasta eikä juuri mistään muustakaan."

Näin se on, niin unessa kuin valveilla - muistan vain ne itselleni merkitykselliset kokemukset eli tapahtumat ja jokainen omansa.

Muutama vuosikymmen sitten lopetin kertomasta kanssa kulkijoilleni mitä kohta tapahtuu .. pelkäsivät. Liikuin "ajassa" ja siten, että tiedän mitä tapahtuu, mutta en: MILLOIN tapahtuu.

Aika puuttuu - tai sitä ei ole olemassakaan.

Oli unessa kun katselin puuston lehvien liikettä ja ihmettelin miksi se liike tapahtui nykäyksittäin - kuten yksittäisiä kuvia samasta kohteesta peräjälkeen .. ei ole aikomustakaan selittää sitä muuten kuin kokemuksena.

Anonyymi kirjoitti:

"Tavallisesti huomaa vain sellaiset asiat mihin kulloinkin keskittyy mutta siitä ei välttämättä voi päätellä mitään universaalia totuutta ajasta eikä juuri mistään muustakaan."

Näin se on, niin unessa kuin valveilla - muistan vain ne itselleni merkitykselliset kokemukset eli tapahtumat ja jokainen omansa.

Muutama vuosikymmen sitten lopetin kertomasta kanssa kulkijoilleni mitä kohta tapahtuu .. pelkäsivät. Liikuin "ajassa" ja siten, että tiedän mitä tapahtuu, mutta en: MILLOIN tapahtuu.

Aika puuttuu - tai sitä ei ole olemassakaan.

Oli unessa kun katselin puuston lehvien liikettä ja ihmettelin miksi se liike tapahtui nykäyksittäin - kuten yksittäisiä kuvia samasta kohteesta peräjälkeen .. ei ole aikomustakaan selittää sitä muuten kuin kokemuksena.

Lue lisää

Minä koen jotain ajan päässä tulevaisuudessa tapahtuvaksi - ja niin sitten tapahtuu. Näen sen unessa. Se on konkreettista. Niin missä ajassa minä sinne tulevaisuuten unessa päädyn? Aikaa ei ole olemassa - paikka on.

Fotoni on tiettävästi jotain sellaista millä ei ole aikaa - kello seisoo. On kaiken aikaa omassa ajattomassa tilassaan. Ei ole siitäkään kovin kauaa kun huomattiin fotonin "lomittuminen", kun selitettiin näitä ylivalonnopeuksia kvanttimaailmassa. Minulle se oli jo selvää, että fotonilla ei ole ajantajua - fotonin nopeus on rajallinen, mutta se on sitten matkallaan jokaisessa kulkunsa paikassa yhtäaikaa. Viisaat ymmärtävät sen "lomittumiseksi.