kuinka pian kihloihin?

rakastunut ;)

Hei vaan!

Kertokaa kuinka pian tapaamisesta/yhteen muuttamisesta olette ostaneet kihlat?

Olen seurustellut vuoden verran ja asunut yhdessä 9 kk ihanan miehen kanssa. Ollaan kumpikin tosi rakastuneita ja avomieheni on sanonut jopa, että haluaa viettää lopun elämäänsä minun kanssani, eikä vaihtaisi minua ikinä mihinkään eikä kehenkään.

Nyt minulla alkaisi olemaan kova polte saada kihlat, mutta en sitten tiedä, että onko se kuinka yleistä ostaa kihlat jo vuoden seurustelun jälkeen.

Emme myöskään ole mitään teinejä, vaan lähempänä kolmeakymppiä kuin kahtakymppiä...

159

46776

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • so in looov

      Yleensähän aikuisille ihmisille annetaan helpommin "anteeksi" pikaiset kihlat kuin mitä nuoremmille. Tarkoitan siis sitä, että sitä harvemmin kyseenalaistetaan niin paljoa kuin näitä nuorempien kihlauksia.

      Minä ja avopuolisoni olemme olleet 3 vuotta yhdessä ja tuosta ajasta ollaan asuttu saman katon alla reilu 2 vuotta. Häät ovat kyllä edessä vielä joskus, mutta kihlautuminen ei tunnu vielä ajankohtaiselta asialta.

      Ollaan kyllä ihan toisistamme sekaisin ja minulla ihan mieletön hääkuumotus niin siltikään emme häthäile. Kaikki ajan kanssa voisi olla meidän mottommme.

      Tunnen ihmisiä, jotka ovat kihlautuneet muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Niin nuoria kuin vähän vanhempiakin. Toiset taas ovat olleet yhdessä yhden (tai useamman) vuosikymmenen ilman minkäänlaisia kihloja tai naimisiinmenemisiä. Tapoja on niin monia kuin on pariskuntiakin.

      Ehkä voitte saada ihmettelyä osaksenne, mutta epäilen, että valtaosa ihmisistä pitää tuota ihan luonnollisena jatkumona.

      En kyllä oikeastaan vastannut kysymykseesi mitenkään.. Ainoastaan se, että yhdessä ollaan jo tovi asuttu ja oltu, mutta emme ole kihlautuneet vielä (vaikka jonkin määritelmän mukaan varmaan olemmekin, ehkä, kun kuitenkin kumpikin on sitä mieltä, että menemme naimisiin vielä joku päivä?).

      Ehkä tässä vuoden sisällä saattaakin olla jo ajankohtainen aihe.. Ken tietää.

      Niin ja emme mekään ole mitään teinejä, vaan keski-ikämme huitelee kaksvitosen ja kolmenkympin välissä ;)

      • tsiisus

        aika nopeesti vaa

      • jasu

        meillä meni 2viikkoa tapaamisesta kun kihlat ostettiin. nyt oltu 9v avoliitossa ja kaksi lasta. itse olin tuolloin 30v ja avomieheni 38v eli ei enään teini ikäisiä.

      • Timo
        jasu kirjoitti:

        meillä meni 2viikkoa tapaamisesta kun kihlat ostettiin. nyt oltu 9v avoliitossa ja kaksi lasta. itse olin tuolloin 30v ja avomieheni 38v eli ei enään teini ikäisiä.

        ja kihlauksesta 1 kuukausi ja mentiin naimisiin :)

      • P&J

        tunnettu liki 10v ,josta asuttu yhdessä 6v ,kihloihin mentiin jouluna 2001---vaavi tulossa syksyllä 2005 , joten häät siirtyy ainaskin ensi kesään...mies 38 nainen 29

      • vuonna

        2001 heinäkuussa oltiin asuttu yhdessä 11kk
        nyt tulevat häämme elokuun lopussa,nainen 22 mies 25,tunneetu toisemme 8v,ei vielä lapsii sunnitelmissa,sit jos kun,,,

    • kevätmorsian

      meillä näin....

      oltiin oltu reilut vuoden päivät yhdessä kun menimme kihloihin ja samaan syssyyn muutimme yhteen....
      ja nyt ollaan asuttu yhdessä reilut 4 vuotta ja 5,5 vuotta on yhteistä taivalta takana... ja nyt tulevana viikonloppuna on häät :)

      ja meille vuoden jälkeen kihlautuminen oli luonnollinen ratkaisu ja eikä sitä kukaan kummastellut vaan suurin osa oli sitä oli jo odottanut vaikka emme olleet tuolloin kovinkaan vanhoja minä olin tuolloin 20-vuotias ja avomieheni 21-vuotias.... en tiedä kuulummeko tuohon teinien ikäryhmään kun naimisiin mennessä meille on kertynyt ikää seuraavasti minä 24 ja mieheni 25.... mutta tämä vain luonnollinen ratkaisu...
      ollaan oltu pitkään yhdessä ja perhekkin on jo perustettu sillä perheeseen kuuluu myös 2,5 vuotias päivänsäteemme...

      • pälliaivo

        Ihan pienenä huomautuksena: "en tiedä kuulummeko tuohon teinien ikäryhmään kun naimisiin mennessä meille on kertynyt ikää seuraavasti minä 24 ja mieheni 25", kysyit ja vastasit itsellesi samassa lauseessa. Teinien ikäryhmään kuuluisitte, jos olisitte 13-19- vuotiaita.

      • Etymologisti
        pälliaivo kirjoitti:

        Ihan pienenä huomautuksena: "en tiedä kuulummeko tuohon teinien ikäryhmään kun naimisiin mennessä meille on kertynyt ikää seuraavasti minä 24 ja mieheni 25", kysyit ja vastasit itsellesi samassa lauseessa. Teinien ikäryhmään kuuluisitte, jos olisitte 13-19- vuotiaita.

        Aivan oikein.

        TEENage --> teini-ikä
        thirTEEN - nineTEEN --> 13-19

      • tietävämpi
        Etymologisti kirjoitti:

        Aivan oikein.

        TEENage --> teini-ikä
        thirTEEN - nineTEEN --> 13-19

        Suomen sanalla teinihän ei ole mitään tekemistä englannin sanan teenager kanssa... Sana teini on Agricolan keksintöä ja tarkoitti tuolloin opiskelijaa, siis päälle parikymppistä. Sana teenager on 50-luvun peruja. Eli kumpi oli ensin?
        Nykyäänhän teini tarkoittaa suunnilleen samaa kuin teenager joten lopetan nipottamiseni tähän.
        Ugh, olen puhunut.

    • Laikku

      yhdessä 3½ vuotta, siitä ajasta asuttu saman katon alla 1½ vuotta. Ikää 26 ja 28.

    • ...minäkin

      Mies kosi 2,5 kk seurustelun aloittamisesta ja vajaan kuukauden päästä siitä muutettiin yhteen. Minä silloin 20, mies 29. Nyt oltu kihloissa 2 v, häät joskus...

    • werty

      Eräs tuttuni meni erään miehen kanssa viikon tuntemisen jälkeen kihloihin, hän oli tuolloin 16 vuotias, naimisiin vuoden päästä. Nyt ovat olleet 14 vuotta aviossa ja kaksi lasta.. Että näinkin voi käydä...

    • myös rakastunut

      Meidän seurustelumme alkoi joulukuun 2003 alussa. Yhteen muutettiin heinäkuussa 2004 ja lokakuussa mies kosi. Eli ehdittiin seurustella reilut 10 kuukautta ennen kihloja. Häitä tanssitaan jo ensi syyskuussa.

      Ikää meillä on 28 ja 32, nainen vanhempi.

      Kihlautuminen ei niinkään ihmisiä yllättänyt mutta hääsuunnitelmat nostattivat kulmia. Mutta kun molemmilla on jo elettyä elämää takana ja vihdoin löysimme toisemme, mitä tässä odottelemaan :) Molemmille oli myös alusta lähtien selvää se, että ensin mennään naimisiin ja sitten vasta perhettä perustamaan.

      Onnea teille!

      • miltä tuntuu!!!!

        Kihloihinhan voi mennä silloin, kun siltä tuntuu..... on löytänyt sen oikean....teet mitä sydän sanoo!!!!!

    • Emäntä

      Me seurusteltiin vuosi kun ostimme yhteisen asunnon ja muutimme saman katon alle. Siitä 1,5 vuotta eteenpäin ja kihlauduimme ja häitä tanssitaan 12.8.2006 :) Ja ikää meillä on nyt 28(n) ja 32(m)

    • se käy

      Muutimme yhteen puolen vuoden seurustelun jälkeen. Kihloihin menimme siitä kuukauden kuluttua eli seurusteltuamme 7 kk. Nyt olemme olleet yhdessä pian 4 vuotta, joista 5 kk naimisissa. Ikää löytyy 23 ja 26 vuotta.

      • jaana

        olemme tunteneet taaperoista asti seurusteltu 4 vuotta muutettiin yhteen,kihlauduttiin puolivuotta yhteenmuutosta, tehtiin 2 lasta ja häät kesällä 2006 minä 24 mies 25

      • jaana
        jaana kirjoitti:

        olemme tunteneet taaperoista asti seurusteltu 4 vuotta muutettiin yhteen,kihlauduttiin puolivuotta yhteenmuutosta, tehtiin 2 lasta ja häät kesällä 2006 minä 24 mies 25

        asumme 100-200 metrinpäässä lapsuudenkodeistamme;)

      • woman81
        jaana kirjoitti:

        olemme tunteneet taaperoista asti seurusteltu 4 vuotta muutettiin yhteen,kihlauduttiin puolivuotta yhteenmuutosta, tehtiin 2 lasta ja häät kesällä 2006 minä 24 mies 25

        Minun mielestäni kihloihin olisi ehkä parempi mennä vasta vuoden tai kaksi seurustelun jälkeen.Minulle itselleni kävi huono tuuri,kun aloin seurusteleen erään miehen kanssa ja saman tien muutimme yhteen ja parin kuukauden päästä menimme kihloihin.Siinä vaiheessa kaikki tuntui menevän mainiosti,mutta suhde ei sitten kuitenkaan kestänyt kuin puolisen vuotta..Olen ottanut opikseni asiasta ja en hätiköi nykyisen suhteen kanssa ollenkaan.Mutta jokainen tekee miten tahtoo.. =D

      • skörä
        woman81 kirjoitti:

        Minun mielestäni kihloihin olisi ehkä parempi mennä vasta vuoden tai kaksi seurustelun jälkeen.Minulle itselleni kävi huono tuuri,kun aloin seurusteleen erään miehen kanssa ja saman tien muutimme yhteen ja parin kuukauden päästä menimme kihloihin.Siinä vaiheessa kaikki tuntui menevän mainiosti,mutta suhde ei sitten kuitenkaan kestänyt kuin puolisen vuotta..Olen ottanut opikseni asiasta ja en hätiköi nykyisen suhteen kanssa ollenkaan.Mutta jokainen tekee miten tahtoo.. =D

        Ite ainakin mittaisin paremmin aikaa kihloista häihin kuin seurustelun alkamiseen. Ei kihloihin menolle mitään aikarajaa oo mutta naimisiin menolle kihlojen jälkeen... No, kuinka luotettavana pidätte lupausta joka lunastetaan "viiden vuoden päästä - ehkä". Tietysti kannattaa vähän aatella että jos toinen vielä näyttää vaaleanpunaiselta ja sydämenmuotoiselta kun sitä katsoo niin onko sillon vielä oikea hetki mennä kihloihin..

    • Kihloihin

      Minäkin haluan kihloihin. Olisi mukava saada mieheltä merkki siitä että hän aikoo TOSISSAAN joskus kanssani naimisiin. Ja haluan että muutkin sen näkevät.

      • N-vm-62

        joopa.. miesystäväni on 45 ja itse 42v. haluaa kihloihin ja olen suostunut, ei mielestäni pidä katsoo mikä on sopivaa, vaan toimia siltä miltä tuntuu. olemme seurustelleet vuoden ja siltikään ei ole aikomus muuttaa yhteen asumaan. suhteessa pysyy paljon paremmin vireys jos ei joka päivä tapaa....

      • mies_hki

        johan on mennyt liikaa aikaa, ei tuosta sun suhteesta enää mitään tule.

        joten vaihda miestä ja mene uuden kanssa viikonpäästä kihloihin.
        Siitä näet onko kaveri tosissaan.

    • Miki

      Ei kai sen ole väliä mikä on yleistä ja miten muut tekee. Ihmiset ja tilanteet on erilaisia. Teette tietysti niin kuin itsestänne tuntuu. Jos tunnette olevanne valmiit siihen, niin siitä vaan.

      • Miki

        Jos nyt välttämättä haluat jotain esimerkkejä miten muut ovat tehneet, niin tässä muutamia mitä tiedän (nimet kuten arvaatte muutettuja):

        Puoli vuotta seurustelua ennen kihloja:
        "Maija ja Matti" erosivat n. 3 vuotta kihlauksesta
        "Tuomo ja Tiina" naimisiin n. vuosi kihlauksesta
        "Lissu ja Petri" naimisiin n. vuosi kihlauksesta
        "Janne ja Tiia" kihloissa 14 vuotta, ei naimisissa

        Sekalaisia:
        "Ossi ja Minna" n. 10 vuotta yhdessä/4 kk kihloissa ennen häitä
        "Jesse ja Jaana" n. 7 vuotta yhdessä/5 vuotta kihloissa, ei naimisissa
        "Timo ja Tuula" 3 vuotta yhdessä/vuosi kihloissa ennen häitä
        "Minna ja Eki" 9 vuotta yhdessä/vuosi kihloissa/eronneet
        "Anne ja Mika" yli 20 vuotta yhdessä, ei kihloissa
        "Piia ja Jani" 8 vuotta yhdessä, ei kihloissa

        Sitten tiedän joitakin jotka ovat olleet vuosia kihloissa, mutta en osaa sanoa kuinka kauan ehkä väliltä 5-9. Ja yksi meni naimisiin oltuaan vuosia yhdessä ja kukaan ei tiennyt, että he olivat kihloissa.

        Tämä siis ei auta? Kuten sanottu tapoja on monia!

      • Malttiako

        Itse olisin halunnut kihlautua, merkkinä siitä, että todella olemme sitoutuneet ja löytäneet oikean. Olemme olleet nyt yhdessä 1,5 v ja asuneet sen ajan yhdessä myös, hän luopui omasta asunnostaan noin puolenvuoden seurustelun jälkeen. Hän ainakin sanoo, että olen elämänsä nainen. Koska teemme töitä yhdessä, olemme viettäneet niinpaljon aikaa, että itse koen jo tunevani ja tietäväni mitä haluan. Hän taas ei ole valmis menemään kihloihin ja itse koen sen merkkinä siitä, ettei hän ole sittenkään varma.
        Koska en halua odottaa jotakin, mitä ei ehkä koskaan ole tulossa ja haluaisin olla varma, että jos kihloihin olis menty niin hän olis tehnyt sen, koska itse haluaa ei siksi että minä haluan. Niimpä sitten sanoin, että en enää halua kihloihin, koska en halua olla se osapuoli joka toivoo jotain, mitä toinen ei halua. Että tarjous meni jo ohi. Noh hän kyllä suuttui siitä, mutta itseni vuoksi en halua odotella( mahdollisesti) vuosia, jotain mitä ei ehkä ole tulossa. Hän sanoo, ettei tämä johdu siitä, ettei olisi varma, tai ettei tahdo sitoutua. Mistä se sitten johtuisi?😢

    • eno

      Sulla on jo 9 kk yhdessäasumista, joten kihlaus ei enää merkitse muuta kuin pientä muodollisuutta.
      Olettehan jo nyt avioliitonmuotoisessa suhteessa.
      Kilhlautuminen ja avioliitto ei tuo suhteeseenne mitään olennaista lisää.
      Kihlaus merkitsee päätöstä avioitumisesta. Sen voi kihlausaikana vielä purkaa.Mut ku te asutte yhdessä ni purkaminen nyt repisi teitä tosi pahasti.
      Ettekä te rakastuneina tietysti edes sitä pohdi.
      Mut tosta johtuen kihlautuminen ei enää teille voi merkitä muuta ku hääpäivän miettimisen aloittamista.
      Semmonen mitintä kannattaa hoitaa sillon kun vielä on kauhean rakastunu.Pitkittyessään asia usein mutkistuu.Eikä asia usein miehelle ole edes yhtä tärkeäkään.

    • Onnellinen

      Me menemme mieheni kanssa kihloihin päivänä jolloin olemme olleet yhdessä 2v3kk.Tästä ajasta olemme asuneet sitten yhdessä 1v11kk.hääpäivänki ollaa jo päätetty.Päivämäärällä on suuri merkitys meille ja sitten vaa kalenterista katsottiin minä vuonna kyseinen päivä osuu lauantaille ja se vuosihan on 2010=)

      • Loinen

        taas näitä "lupaan että lupaan mennä naimisiin silloin ja silloin". Ihan sairasta hommaa.

      • Onnellinen
        Loinen kirjoitti:

        taas näitä "lupaan että lupaan mennä naimisiin silloin ja silloin". Ihan sairasta hommaa.

        että toiset voi olla niin onnellisia että menevät naimisiin.Oon pahoillani jos sulle on joskus näis asiois käyny huomosti=)

      • Tane_k
        Onnellinen kirjoitti:

        että toiset voi olla niin onnellisia että menevät naimisiin.Oon pahoillani jos sulle on joskus näis asiois käyny huomosti=)

        Pointti oli varmaan se, että jos olette jo hääpäivänkin päättäneet, olette jo kihloissa. Pitäisikö sanoa, että ikävä kyllä, jos olisitte halunneet kihlauspäiväksi jonkin päivän tulevaisuudessa :)

      • loinen
        Tane_k kirjoitti:

        Pointti oli varmaan se, että jos olette jo hääpäivänkin päättäneet, olette jo kihloissa. Pitäisikö sanoa, että ikävä kyllä, jos olisitte halunneet kihlauspäiväksi jonkin päivän tulevaisuudessa :)

        nimenomaan se. Ei minua häiritse muiden onni eikä yleensäkään edes kinnosta. Ainoa mikä arveluttaa on tuo kihlaleikki.

      • Nekku
        loinen kirjoitti:

        nimenomaan se. Ei minua häiritse muiden onni eikä yleensäkään edes kinnosta. Ainoa mikä arveluttaa on tuo kihlaleikki.

        Niin... Jos olisin miehen kanssa sopinut hääpäivän ajattelisin olevani jo kihloissa.

      • avioon
        Nekku kirjoitti:

        Niin... Jos olisin miehen kanssa sopinut hääpäivän ajattelisin olevani jo kihloissa.

        Eikös se kihloihin meno ole lupaus avioliittoon.

      • i'm in love too
        avioon kirjoitti:

        Eikös se kihloihin meno ole lupaus avioliittoon.

        MInunkin mielestäni kihloihin meno on lupaus avioliitosta, eikä kumpaakaan pidä tehdä kevein perustein. Minä olin rakkaani kanssa yhdessä vähän reilun vuoden ennen kihlautumista. Emme olleet asuneet yhdessä sitä ennen, yhteisestä tulevaisuudesta oli kyllä keskusteltu. Emme toimineet mielestäni mitenkään nopeasti tai hätiköidysti. Sen sijaan eräs hyvä ystäväni (jonka tyyliin nopeat tempaukset kuuluvat muutenkin) kihlautui vähän reilun kuukauden yhdessäolon jälkeen ja siitä parin viikon päästä muuttivat yhteen. Ovat nyt ollet yhdessä n.puoli vuotta ja vaikuttavat onnellisilta. Että antakaa palaa, jos siltä tuntuu!

      • Jassu
        i'm in love too kirjoitti:

        MInunkin mielestäni kihloihin meno on lupaus avioliitosta, eikä kumpaakaan pidä tehdä kevein perustein. Minä olin rakkaani kanssa yhdessä vähän reilun vuoden ennen kihlautumista. Emme olleet asuneet yhdessä sitä ennen, yhteisestä tulevaisuudesta oli kyllä keskusteltu. Emme toimineet mielestäni mitenkään nopeasti tai hätiköidysti. Sen sijaan eräs hyvä ystäväni (jonka tyyliin nopeat tempaukset kuuluvat muutenkin) kihlautui vähän reilun kuukauden yhdessäolon jälkeen ja siitä parin viikon päästä muuttivat yhteen. Ovat nyt ollet yhdessä n.puoli vuotta ja vaikuttavat onnellisilta. Että antakaa palaa, jos siltä tuntuu!

        Me tavattiin rappukäytävässä poikaystäväni kanssa, nyt on mielessäin kosinta.. Olemme seurustelleen puoli vuotta tosi tiviisti.. Poikakaverini kanssa muutetaan nyt toisen asuntoon ja toinen myidään. Tällainenkin mahdollista!!!:O

    • onnellinen =)

      meillä tuli viime viikon lauantaina puoli vuotta kun ollaan oltu yhdessä ja kultani ja omasta mielestäni se oli sopiva päivä mennä myös kihloihin.
      ja yhteen muutettiin parin kuukauden seurustelun jälkeen, koska kulta halusi olla lähellä minua kuin että hän olisi ajanut joka viikonloppu luokseni n. 500km. ja hän halusi muutenkin pois kotipaikka kunnaltaan.

      ja voin kertoa että en ole katunut päätöstä.

      • Jooo

        Meillä on just sama.. Tutustuttiin marraskuun lopulla ja nyt olemme tässä asuneet oikeastaan tammikuusta asti yhdessä:).. Pian tulee se puolivuotta..Toimii..:)

      • Kaisa
        Jooo kirjoitti:

        Meillä on just sama.. Tutustuttiin marraskuun lopulla ja nyt olemme tässä asuneet oikeastaan tammikuusta asti yhdessä:).. Pian tulee se puolivuotta..Toimii..:)

        Aikanaan kihloihin 2,5 kk:n seurustelun jälkeen, siitä reilu vuosi eteenpäin naimisiin, kaksi lasta ja takana 9,5 vuotta avioliittoa. Siihen se sitten päättyikin mutta hienosti meni siihen asti. Te teette just miltä teistä tuntuu...Onnea vaan!

      • Heka

        "onnellinen =)" Olisi se harmi, jos heti jo katuisit! Kun olet ihan äskettäin vasta kihlautunut! Vai yhteen muuttamistako tarkoitit? Vaikka ei siitäkään ole kuin n. 4 kk.

        Onneksi olkoon kuitenkin.

      • lpr1991
        Heka kirjoitti:

        "onnellinen =)" Olisi se harmi, jos heti jo katuisit! Kun olet ihan äskettäin vasta kihlautunut! Vai yhteen muuttamistako tarkoitit? Vaikka ei siitäkään ole kuin n. 4 kk.

        Onneksi olkoon kuitenkin.

        9.4 tuli rakkaan kanssa puoli vuotta täyteen, ei virallisesti asuta yhdessä mutta kyllähän rakkaani on melkein joka yö mun luona ja siitä olen onnellinen.. Ollaan puhuttu kihloista ja lapsista ja yhteenmuuttamisesta mutta hän ei halua kerrostaloon muuttaa ja itse asun kaksiossa kerrostalossa. kaksi kuukautta rakas jaksoi joka ilta kun töistä pääsi nii ajaa 40km mun luo ja sit yöllä takaisin kämpilleen tai sit vast seuraavana aamuna mutta nyt se on helpompaa kun asun samalla paikkakunnalla. Haluan itse ainakin tuntea kumppanini todella hyvin ennenkuin kihloihin mennään.. kyllähän ne kihlat on mun mieles kokoajan mutta ei vielä ole ajankohtaista

    • entinen avomorsmaikku

      Vain te itse tiedätte milloin on oikea aika, ei se katso sitä aikaa eikä paikkaa, MUISTAKAA SE! Eikä siinä paina silloin toisten mielipiteet....

      • JOHANNA69

        MENIN ITSE KIHLOIHIN 10 KK PÄÄSTÄ TAPAAMISESTA JA KAIKKI KYLLÄ TAPAHTU LIIAN NOPEAA.KERKESIN OLLA NAIMISISSA MELKEIN 10 VUOTTA JA OTIN ERON.ÄLÄ KIIREHDI SEN KIHLAUTUMISEN KANSSA.TUTUSTUKAA KUNNOLLA TOISIINNE.EI NOIN LYHYESSÄ AJASSA VIELÄ TUNNE TOISTA...

    • mamma

      itse olen 27 ja takana 2 kihlausta jotka päättyivät eroon. Mieheni 30 ja ollut kerran naimisissa. kun tapasimme olemme olleet erottamattomat sen jälkeen. tässä ei enää katsottu aikaa eikä jahkailtu kun se vaan tuntu niin oikealta. kihloihin ei olla menty vaikka "mieheni" on sitä kysynyt...mutta yhdessä vasta alle pari vuotta ja esikoisemme syntyy heinäkuussa!! eikä ollut vahinko vaan täysin suunniteltu. kyllä se on pariskunta kohtaista kuinka nopeaan ja mitä.

      • joopajaapa

        Mä en kyllä ymmärrä, että mikset ole suostunut miehesi kosintaan, mutta olet kuitenkin valmis tekemään lapsen hänen kanssaa...

      • Kyselen
        joopajaapa kirjoitti:

        Mä en kyllä ymmärrä, että mikset ole suostunut miehesi kosintaan, mutta olet kuitenkin valmis tekemään lapsen hänen kanssaa...

        Haluaisin kanssa tietää? Jos viitsit niin kerrotko jotain syitä? Kiinnostaisi...

        Meillä on toisinpäin ja muutenkin pikkasen erilailla. Mies haluaa lapsen (kuten minäkin), mutta ei ole vielä kosinut eikä halua vielä naimisiin. En tiedä koska haluaa, ei ole kertonut. Kuin että joskus haluaa mennä (ei luvannut, että minun kanssani). Minä haluaisin ensiksi naimisiin. Ymmärtäisin, jos hän ei halua koskaan naimisiin (kenenkään kanssa), mutta siitä ei ole kyse.

        Ja parilla tutulla pariskunnalla on tilanne, että yhteinen lapsia (ja lapsia) on, mutta toinen ei halua naimisiin.

      • Tane_k
        Kyselen kirjoitti:

        Haluaisin kanssa tietää? Jos viitsit niin kerrotko jotain syitä? Kiinnostaisi...

        Meillä on toisinpäin ja muutenkin pikkasen erilailla. Mies haluaa lapsen (kuten minäkin), mutta ei ole vielä kosinut eikä halua vielä naimisiin. En tiedä koska haluaa, ei ole kertonut. Kuin että joskus haluaa mennä (ei luvannut, että minun kanssani). Minä haluaisin ensiksi naimisiin. Ymmärtäisin, jos hän ei halua koskaan naimisiin (kenenkään kanssa), mutta siitä ei ole kyse.

        Ja parilla tutulla pariskunnalla on tilanne, että yhteinen lapsia (ja lapsia) on, mutta toinen ei halua naimisiin.

        Minun tekisi henk. kohtaisesti mieli tirvaista ihmistä, joka hankkii lapsen, muttei mene naimisiin, koska "ei halua sitoutua vielä". Mikä perkeleen ajatusvirhe keksii hankkia lapsen siinä vaiheessa, kun ei ole vielä valmis sitoutumaan. Avioliitostakin voi erota, mutta jälkiaborttia on vähän vaikeampi tehdä. Vai ovatko kyseiset ihmiset juuri niitä, jotka ovat muutaman vuoden päästä sossun luukulla ruinaamassa rahaa kaljaan, kun lapsi syö kaikki kaljarahat?

        Ne ihmiset, jotka eivät koskaan mene naimisiin, ovat toinen juttu. Naimisiin menemättömyys ei aina merkitse sitä, ettei halua sitoutua. Voihan sitoutumista muutenkin osoittaa.

      • Nasu
        Tane_k kirjoitti:

        Minun tekisi henk. kohtaisesti mieli tirvaista ihmistä, joka hankkii lapsen, muttei mene naimisiin, koska "ei halua sitoutua vielä". Mikä perkeleen ajatusvirhe keksii hankkia lapsen siinä vaiheessa, kun ei ole vielä valmis sitoutumaan. Avioliitostakin voi erota, mutta jälkiaborttia on vähän vaikeampi tehdä. Vai ovatko kyseiset ihmiset juuri niitä, jotka ovat muutaman vuoden päästä sossun luukulla ruinaamassa rahaa kaljaan, kun lapsi syö kaikki kaljarahat?

        Ne ihmiset, jotka eivät koskaan mene naimisiin, ovat toinen juttu. Naimisiin menemättömyys ei aina merkitse sitä, ettei halua sitoutua. Voihan sitoutumista muutenkin osoittaa.

        Itse olen ollut mieheni kanssa kohta kaks vuotta yhdessä. Kihloissa siitä ajasta 1½v ja asuttu yhdessä vuoden verran.. Kaikki hyvin ja rakkautta riittää.. Heinä-elokuun vaihteessa tulee esikoinen.. Eikä olla kaduttu mitään, vaikka muut väittää meidän kiirehtineen kaikessa. Ollaan tehty niin kuin meille on tuntunut hyvältä vaihtoehdolta ja ollaan tyytyväsiä elämäämme!

      • siinä

        meni

      • Shirana
        Tane_k kirjoitti:

        Minun tekisi henk. kohtaisesti mieli tirvaista ihmistä, joka hankkii lapsen, muttei mene naimisiin, koska "ei halua sitoutua vielä". Mikä perkeleen ajatusvirhe keksii hankkia lapsen siinä vaiheessa, kun ei ole vielä valmis sitoutumaan. Avioliitostakin voi erota, mutta jälkiaborttia on vähän vaikeampi tehdä. Vai ovatko kyseiset ihmiset juuri niitä, jotka ovat muutaman vuoden päästä sossun luukulla ruinaamassa rahaa kaljaan, kun lapsi syö kaikki kaljarahat?

        Ne ihmiset, jotka eivät koskaan mene naimisiin, ovat toinen juttu. Naimisiin menemättömyys ei aina merkitse sitä, ettei halua sitoutua. Voihan sitoutumista muutenkin osoittaa.

        Samoin minä olen sitä miettinyt, verrattuna lapseen, se on vielä suhteellisen helppoa erota.
        Kihlat peruuttaa vielä helpommin.

        Mutta miten lapsen kanssa, ojennatkos sen toiselle osapuolelle sanoen "en mä enää halua tätä"?

        Eräs ystäväni odottaa lasta miehensä kanssa, ihan suunniteltu juttu kuulemma. Mies ei vaan tähän mennessä ole suostunut kihlautumaan, ystäväni on jopa itse yrittänyt kosia häntä.
        Nyt kun heidän esikoisensa on syntymässä tänä kesänä, sai ystäväni vihdoinkin
        sen varjolla miehensä suostuteltua "antamaan nimensä" hänellekin.
        Häät siis vuoden päästä kesällä. Kihloissa he eivät kuulemma ole...
        Eikös se ole sitä se lupaus avioliitosta?

        Olemme tästä aiheesta paljon keskustelleet lähiaikoina, ja henkilökohtainen mielipiteeni todellakin on, että häät ensin mikäli sellaisia aiotaan viettää.

      • Hemuli
        Tane_k kirjoitti:

        Minun tekisi henk. kohtaisesti mieli tirvaista ihmistä, joka hankkii lapsen, muttei mene naimisiin, koska "ei halua sitoutua vielä". Mikä perkeleen ajatusvirhe keksii hankkia lapsen siinä vaiheessa, kun ei ole vielä valmis sitoutumaan. Avioliitostakin voi erota, mutta jälkiaborttia on vähän vaikeampi tehdä. Vai ovatko kyseiset ihmiset juuri niitä, jotka ovat muutaman vuoden päästä sossun luukulla ruinaamassa rahaa kaljaan, kun lapsi syö kaikki kaljarahat?

        Ne ihmiset, jotka eivät koskaan mene naimisiin, ovat toinen juttu. Naimisiin menemättömyys ei aina merkitse sitä, ettei halua sitoutua. Voihan sitoutumista muutenkin osoittaa.

        Tunnen ainakin yhden, joka halusi lapsen, mutta ei naimisiin. (tai montakin, mutta tämä on ns. surullinen esimerkki...) Oli kuulemma liian suuri sitoumus. Avoero tuli muutaman vuoden jälkeen. Aluksi tapasi lasta, mutta kokoajan se hiipu ja hiipu. Kunnes ei juuri enää kiinnostanut. Jotkut ei välitä eikä ota vastuuta mistään.

        Tai joillakin on vaan niin kova vauvakuume, että ei oo väliä vaikka parisuhde ei niin kukoistaisi. Kunhan saa lapsen.

        Mitä näitä syitä sitten muita on... mene ja tiedä.

      • uusperhe
        Hemuli kirjoitti:

        Tunnen ainakin yhden, joka halusi lapsen, mutta ei naimisiin. (tai montakin, mutta tämä on ns. surullinen esimerkki...) Oli kuulemma liian suuri sitoumus. Avoero tuli muutaman vuoden jälkeen. Aluksi tapasi lasta, mutta kokoajan se hiipu ja hiipu. Kunnes ei juuri enää kiinnostanut. Jotkut ei välitä eikä ota vastuuta mistään.

        Tai joillakin on vaan niin kova vauvakuume, että ei oo väliä vaikka parisuhde ei niin kukoistaisi. Kunhan saa lapsen.

        Mitä näitä syitä sitten muita on... mene ja tiedä.

        Loppujenlopuksi on varmasti jokaisen parin oma asia miten nämäkin asiat hoitavat. Meillä on tilanne se, että uusi mies ollut meidän perheen mukana kuvioissa nyt kolme vuotta ja kihlauduimme viime syksynä. Eka yhteinen lapsi syntyy loppukesällä. Meillä jo ikää sen verran, että laspi haluttiin eikä sitä voinut lykätä enää vuosilla. 40 alkaa mullakin lähestyä ja miehellä meni jo yli. Ennästään lapsia meillä neljä mun entisestä liitosta.

        Häät ei vielä ajankohtaiset monista syistä jotka vaikuttavat siihen. Ei vain oma tahto ole esteenä vain erinäiset muut syyt. Ex miehen kanssa ollut firma konkurssissa ja velkapesä pitää saada ensin kuntoon ettei uusikin mies joudu samaan soppaan mukaan maksajaksi. Naimisiin olisimme menneet varmasti jo aikoja sitten ilman tuota sotkua.

        Häät siis mielessä ja vauva pian kainalossa. Onnellisesti ja erittäin sitoutuneesti avoliitossa. Arvostelkoot kuka tahtoo meidän elämää, mutta ilman avioliittoakin tämä lapsi saa turvallisen ja pysyvän kodin. Emme ole enää parinvaihto iässä. Molemmilla riittävästi historiaa takana.

      • Yksi ihmettelijä
        uusperhe kirjoitti:

        Loppujenlopuksi on varmasti jokaisen parin oma asia miten nämäkin asiat hoitavat. Meillä on tilanne se, että uusi mies ollut meidän perheen mukana kuvioissa nyt kolme vuotta ja kihlauduimme viime syksynä. Eka yhteinen lapsi syntyy loppukesällä. Meillä jo ikää sen verran, että laspi haluttiin eikä sitä voinut lykätä enää vuosilla. 40 alkaa mullakin lähestyä ja miehellä meni jo yli. Ennästään lapsia meillä neljä mun entisestä liitosta.

        Häät ei vielä ajankohtaiset monista syistä jotka vaikuttavat siihen. Ei vain oma tahto ole esteenä vain erinäiset muut syyt. Ex miehen kanssa ollut firma konkurssissa ja velkapesä pitää saada ensin kuntoon ettei uusikin mies joudu samaan soppaan mukaan maksajaksi. Naimisiin olisimme menneet varmasti jo aikoja sitten ilman tuota sotkua.

        Häät siis mielessä ja vauva pian kainalossa. Onnellisesti ja erittäin sitoutuneesti avoliitossa. Arvostelkoot kuka tahtoo meidän elämää, mutta ilman avioliittoakin tämä lapsi saa turvallisen ja pysyvän kodin. Emme ole enää parinvaihto iässä. Molemmilla riittävästi historiaa takana.

        Syitä tosiaan on varmaan monia. Teitä ei luulisi kenenkään arvostelevan. Jotkut tarkoittivat varmaan lähinnä niitä, jotka ei ole valmiita menemään naimisiin kun se on liian suuri sitoumus. Ei tiedä onko toinen "se oikea" jonka kanssa haluaa mennä naimisiin. Vaikka on oikea lapsen äidiksi tai isäksi.

        Ja te kuitenkin olette kihloissa...

      • Liinu
        joopajaapa kirjoitti:

        Mä en kyllä ymmärrä, että mikset ole suostunut miehesi kosintaan, mutta olet kuitenkin valmis tekemään lapsen hänen kanssaa...

        Mikä kumman pakko on mennä naimisiin ennen lapsensaantia tai edes sen harkitsemista? Me itse haluamme lapsen muutaman vuoden päästä mut häistä ei olla puhuttu, eikä kihloistakaan. Tiedämme et pysytään yhdessä ilman kihloja tai avioliittoa. Eri ihmisille eri tilanteet, ei ole olemassa pakkokaavaa että ensin kihlat, sitten häät ja lopuksi lapsi. Takapajuista...

      • mikäs siinä
        Liinu kirjoitti:

        Mikä kumman pakko on mennä naimisiin ennen lapsensaantia tai edes sen harkitsemista? Me itse haluamme lapsen muutaman vuoden päästä mut häistä ei olla puhuttu, eikä kihloistakaan. Tiedämme et pysytään yhdessä ilman kihloja tai avioliittoa. Eri ihmisille eri tilanteet, ei ole olemassa pakkokaavaa että ensin kihlat, sitten häät ja lopuksi lapsi. Takapajuista...

        Ei tietenkään pakko ole, mutta miksei voisi mennä? Mä ihmettelen (niin kun moni muukin) vain sitä, että jos aikoo jokatapauksessa mennä naimisiin niin miksi ei mene ennen "lasten tekoa"? Syitä voi olla erilaisia, mutta kun monelle se syy näyttäisi olevan se, että kun ei halua vielä sitoutua. Ja sitä minä ihmettelen, että miten voi sitten lapsen tehdä?

        Väitetään, että meillä on yhtä hyvä näin ja me ollaan ihan yhtä sitoutuneita avoliitossakin ja ei se muuta mitään. Ja jostain kumman syystä sitten kuitenkin mennään naimisiin joskus. Vaikka se ei muuta mitään, eikä tuo mitään lisäarvoa.

        Ja varsinkin, jos toinen osapuoli haluaa naimisiin ja toinen "pistää vastaan", mutta lapsia kyllä haluaa.

      • Mikäs siinä
        mikäs siinä kirjoitti:

        Ei tietenkään pakko ole, mutta miksei voisi mennä? Mä ihmettelen (niin kun moni muukin) vain sitä, että jos aikoo jokatapauksessa mennä naimisiin niin miksi ei mene ennen "lasten tekoa"? Syitä voi olla erilaisia, mutta kun monelle se syy näyttäisi olevan se, että kun ei halua vielä sitoutua. Ja sitä minä ihmettelen, että miten voi sitten lapsen tehdä?

        Väitetään, että meillä on yhtä hyvä näin ja me ollaan ihan yhtä sitoutuneita avoliitossakin ja ei se muuta mitään. Ja jostain kumman syystä sitten kuitenkin mennään naimisiin joskus. Vaikka se ei muuta mitään, eikä tuo mitään lisäarvoa.

        Ja varsinkin, jos toinen osapuoli haluaa naimisiin ja toinen "pistää vastaan", mutta lapsia kyllä haluaa.

        Ja on se kamalaa jos naimisiin meneminen tuntuu pakolta… Ei silloin varmaan kannata mennä naimisiin!

    • vaimo

      tavatessani mieheni minulla oli takana yksi epäonnistunut avoliitto ja kihlautuminen ja siitä minulla oli maailman ihanin tytär(jonka hän hyväksyi heti) hänellä oli kaksi epäonnistunutta kihlausta. Olimme alusta asti erottomat. Olemme asuneet käytännössä katsoen alusta asti yhdessä.Puolen vuoden seurustelun jälkeen menimme kihloihin ja 10kk seurustelun jälkeen menimme naimisiin. ja rakkaus kukoistaa edelleen ja perheen lisäys toivottavaa....
      ikää 24 ja 25

    • ....

      5 vuotta takana seurustelua josta puolitoista vuotta asuttu yhdessä,eikä kihloista vielä mitään hajuakaan. Jotain tuo likka on tuossa vihjaillut kihloista,mutta mitä sitä turhaan kiirehtimään. =P

    • Sandelo

      Itse menin kihloihin kun oltiin seurusteltu 4kk ja hyvin on mennyt nyt 4,5 vuotta yhdessä oltu.

    • onnellinen :)

      No heippa!

      Tapasin nykyisen poikaystäväni hiukan reilu vuosi sitten ja ollaan oltu yhdessä ihan vähän päälle vuosi. Alussa oli hankaluuksia ja ongelmia ja onnistuttiin satuttamaan toisiamme todella. Kaikki tämä annettiin anteeksi (vaikka se välillä pyöriikin mielessä) ja olemme onnellisesti yhdessä.

      Mentiin kihloihin hiukan vajaan puolen vuoden seurustelun jälkeen. Molempien vanhemmat suhtautuivat hienosti. Muutama ihmetteli ja oli onnellinen ja vain pari ihmistä järkyttyi.

      Olin 17 kun mentiin kihloihin ja poikaystäväni 21. Nyt olen 18 ja poikaystäväni täyttää pian 22. Moni varmasti ajattelee tällä hetkellä, että "daa, mikä teini toi muija!" Olen tosi onnellinen poikaystäväni kanssa ja olen todella tulisesti rakastunut häneen kuin myös hän minuun! (Ja vauvakin on tulossa!!!)

      • vanha täti, muttei niin kov...

        Minä ajattelin vasta siinä vaiheessa, että "daa, mikä teini toi muija!", kun mainitsit vauvakin olevan tulossa :)

        Tai no, mikäs minä vanha täti täältä (poikaystäväsi ikäinen) olen teitä millään muotoa tuomitsemaan. Toivottavasti tulinen rakkautenne kestää ja ette kumpikaan pyörittele jotain vanhoja jo anteeksi annettuja juttuja mielessä. Sellainen voi nakertaa suhdetta jossain vaiheessa ja oma lisä varmaan varmaan oma lisä voi olla tuo perheenlisäyksennekin..

        Mutta toivottavasti asiat sujuu hyvin ja todistatte minun olevan väärässä asenteeni kanssa! Iloista kesän odotusta teille kaikille :)

    • Julia & Julian mies

      Kihlauduimme 10 kk tutustumisesta, häitä vietettiin 10kk kihlauksen jälkeen. Yhteinen koti perustettiin vasta häiden jälkeen. Kihlautessamme ikää meillä oli 22 ja 25.

    • Faxe

      Kihloihin mentiin kolmen kuukauden seurustelun jälkeen, ja aviossa on nyt oltu 32 vuotta.

      • minä vaan

        Kihloihin 6 kuukauden seurustelun jälkeen,siitä 4 kuukautta ja naimisiin. Avioliittoa ja vieläpä onnellista takana 25 vuotta.

    • mie

      Tapasimme chatissa keväällä 2001. Näimme toisemme muutaman kuukauden päästä. Seurustelimme eri paikkakunnilta ja muutimme yhteen vuoden päästä. Nyt olemme saamassa yhteisen lapsen eikä kiire kihloihin vieläkään! (jos nyt jompi kumpi pitäis sanoa niin minä olisin valmiimpi kuin mies!) Puhuttu kyllä on, mutta kummallakaan ei kiire. Olemme molemmat sen verran 'vanhoillisia', että kihlaus on lupaus avioliitosta ja se taas on ikuista! Kunnes kuolema meidät erottaa..
      Saa nähdä mitä miehellä mielessä kun aletaan olla perhe isolla P:llä!? Toivotaan parasta, sillä rakastamme toinen toisiamme suunnattomasti!! Ikää molemmilla reilusti yli 20..

      Tutustukaa toisiinne rauhassa on minun neuvoni!
      Mukavaa kevättä ja kesän odotusta! =)

      • Tane_k

        "Nyt olemme saamassa yhteisen lapsen eikä kiire kihloihin vieläkään! [...] Puhuttu kyllä on, mutta kummallakaan ei kiire. Olemme molemmat sen verran 'vanhoillisia', että kihlaus on lupaus avioliitosta ja se taas on ikuista! Kunnes kuolema meidät erottaa.. "

        Tää on just tätä. Kiire ei ole kihloihin, mutta kersa on tulossa. Naimisiin ei voi vielä mennä, koska "se on ikuista", mutta lapsen voi kyllä hankkia. Mihin ajattelit vauvan pistää siinä vaiheessa, kun tuntuu ettei se olekaan sun juttus? Miten ihminen voi ajatella, että lapsi on jotenkin vähäpätöisempi kuin avioliitto? Avioliittohan on vain virallinen sopimus, jonka voi purkaa milloin vain. Miten ajattelit purkaa lapsen elämästäsi, kun et enää sitä halua?

      • joopajaapa
        Tane_k kirjoitti:

        "Nyt olemme saamassa yhteisen lapsen eikä kiire kihloihin vieläkään! [...] Puhuttu kyllä on, mutta kummallakaan ei kiire. Olemme molemmat sen verran 'vanhoillisia', että kihlaus on lupaus avioliitosta ja se taas on ikuista! Kunnes kuolema meidät erottaa.. "

        Tää on just tätä. Kiire ei ole kihloihin, mutta kersa on tulossa. Naimisiin ei voi vielä mennä, koska "se on ikuista", mutta lapsen voi kyllä hankkia. Mihin ajattelit vauvan pistää siinä vaiheessa, kun tuntuu ettei se olekaan sun juttus? Miten ihminen voi ajatella, että lapsi on jotenkin vähäpätöisempi kuin avioliitto? Avioliittohan on vain virallinen sopimus, jonka voi purkaa milloin vain. Miten ajattelit purkaa lapsen elämästäsi, kun et enää sitä halua?

        Minunkin korviini tuo kuulostaa hirveän ajattelemattomalta ja kypsymättömältä. Ei pitäisi ajatella vain itseään, vaan kun lapsia tekee, on lapsen oltava etusijalla. Ja asia on varmasti niin, että lapsen on onnellisempi elää perheessä, jossa vanhemmat ovat 100% sitoutuneita toisiinsa ja lapsiinsa, eivätkä enää etsi muuta. Surullista. Ettekö te hyvät idiootit voisi jättää lapset tekemättä, jos ette kuitenkaan tahdo elää perheenä.

    • yhdessä

      eikä virallisesti olla oltu kihloissa. Se on vaan sellainen symbolinen ele joka perustuu vanhaan uskontoon. Sehän on lupaus avioliitosta että kannattaa sieltä päin lähteä purkamaan vyyhtiä?

      • pälliaivo

        Kyllä se kihlaus on määritelty ihan Suomen laissa.

      • ATP

        meille riitti 3 viikkoa seurustelua ja nyt on kulunut 3,5 vuotta....eikä olla vielä erottu...

      • tunnin kihlat
        pälliaivo kirjoitti:

        Kyllä se kihlaus on määritelty ihan Suomen laissa.

        Kannattais lukea Suomen lakia, minä kun en tiennyt aikoinani, että se määrää kihloihin menon. Minä seurustelin 6 vuotta. Odotin kyllä kihloja parin vuoden päästä seurustelun aloittamisesta, mutta en halunnut pakottaa miestä kosimaan. Olimme viikonloppu- ja loma-aikojen pariskunta pakon sanelemana eli työn ja opiskelun vuoksi. Olin 25v, mies 35v, kun alettiin vaan olla ilman ehkäisyä. Mies vaan tuumi, mitä sitten, jos tulee lapsi, sehän olis vaan mukavaa. Het tärppäs. Siitäkös mies kosimaan ja eikun naimisiin. Laitoin toisen sormuksen (kihlasormusko) tuntia ennen vihkisormusta. Nyt on takana 30 yhdessäolovuotta saman katon alla. Meillä on kaksi ihanaa lasta, aikuisia jo tosin. Toinen on ollut kolme vuotta säällisesti kihloissa ja toinen opettelee yhdessäasumista ilman kihloja. Emme mieheni kanssa miettineet koskaan avioliittoa, mut tajuttiin, että elämme mielellämme yhdessä. Toivottavasti elomme loppuaika on yhtä onnellista kuin mitä se tähän astikin on ollut.

      • pälliaivo
        tunnin kihlat kirjoitti:

        Kannattais lukea Suomen lakia, minä kun en tiennyt aikoinani, että se määrää kihloihin menon. Minä seurustelin 6 vuotta. Odotin kyllä kihloja parin vuoden päästä seurustelun aloittamisesta, mutta en halunnut pakottaa miestä kosimaan. Olimme viikonloppu- ja loma-aikojen pariskunta pakon sanelemana eli työn ja opiskelun vuoksi. Olin 25v, mies 35v, kun alettiin vaan olla ilman ehkäisyä. Mies vaan tuumi, mitä sitten, jos tulee lapsi, sehän olis vaan mukavaa. Het tärppäs. Siitäkös mies kosimaan ja eikun naimisiin. Laitoin toisen sormuksen (kihlasormusko) tuntia ennen vihkisormusta. Nyt on takana 30 yhdessäolovuotta saman katon alla. Meillä on kaksi ihanaa lasta, aikuisia jo tosin. Toinen on ollut kolme vuotta säällisesti kihloissa ja toinen opettelee yhdessäasumista ilman kihloja. Emme mieheni kanssa miettineet koskaan avioliittoa, mut tajuttiin, että elämme mielellämme yhdessä. Toivottavasti elomme loppuaika on yhtä onnellista kuin mitä se tähän astikin on ollut.

        Ei niillä sormuksilla kihloihin mennä. Silloin kun toinen kosii ja toinen vastaa myöntävästi, on menty kihloihin. Ja Suomen lain vaatima minimiaika kihloille on viikko, minkä aikaa kestää esteiden tutkinta (vai onko se esteettömyystutkinta, no kuitenkin)..

      • rikoit?
        tunnin kihlat kirjoitti:

        Kannattais lukea Suomen lakia, minä kun en tiennyt aikoinani, että se määrää kihloihin menon. Minä seurustelin 6 vuotta. Odotin kyllä kihloja parin vuoden päästä seurustelun aloittamisesta, mutta en halunnut pakottaa miestä kosimaan. Olimme viikonloppu- ja loma-aikojen pariskunta pakon sanelemana eli työn ja opiskelun vuoksi. Olin 25v, mies 35v, kun alettiin vaan olla ilman ehkäisyä. Mies vaan tuumi, mitä sitten, jos tulee lapsi, sehän olis vaan mukavaa. Het tärppäs. Siitäkös mies kosimaan ja eikun naimisiin. Laitoin toisen sormuksen (kihlasormusko) tuntia ennen vihkisormusta. Nyt on takana 30 yhdessäolovuotta saman katon alla. Meillä on kaksi ihanaa lasta, aikuisia jo tosin. Toinen on ollut kolme vuotta säällisesti kihloissa ja toinen opettelee yhdessäasumista ilman kihloja. Emme mieheni kanssa miettineet koskaan avioliittoa, mut tajuttiin, että elämme mielellämme yhdessä. Toivottavasti elomme loppuaika on yhtä onnellista kuin mitä se tähän astikin on ollut.

        Miten rikoitte lakia...? En ymmärtänyt?

        Tuntia ennenkö muka menitte kihloihin ja marssitte vihille? Pappi tai kuka teidät nyt vihki eikä kukaan muukaan tiennyt asiasta aikaisemmin? Ja mies siis kosi ja sinä vastasit myöntävästi silloin tuntia ennen?

        Kihlasormustahan ei tarvitse hankkia ollenkaan, jos sormusta tarkoitat? Se vain symboli/merkki kihlaukselle.

      • sormuskihlaton
        rikoit? kirjoitti:

        Miten rikoitte lakia...? En ymmärtänyt?

        Tuntia ennenkö muka menitte kihloihin ja marssitte vihille? Pappi tai kuka teidät nyt vihki eikä kukaan muukaan tiennyt asiasta aikaisemmin? Ja mies siis kosi ja sinä vastasit myöntävästi silloin tuntia ennen?

        Kihlasormustahan ei tarvitse hankkia ollenkaan, jos sormusta tarkoitat? Se vain symboli/merkki kihlaukselle.

        Niinhän se meni, että sovittiin kesän alussa, että mennään syksyllä naimisiin. Ne vissiin sitten oli kihlat. En sitä koskaan niin ajatellut. Ostettiin mulle toinenkin sormus ja sen laitoin nimettömääni tuntia ennen vihkimistä, samoin mieheni laittoi hänelle ostetun sormuksen sormeensa.
        Oli meillä suloisen ihanat häät, kirkossa vihittiin ja eräällä maatilalla vietettiin juhlaa. Läsnä olivat vanhempamme, sisaruksemme perheineen ja kummit. Ei muistettu polkaista kakun leikkausvaihees, mut eipä siihen aikaan...
        Ihan hassusti edellä kirjoitin, että muka 30 vuotta saman katon alla. Yhdessäoloa on takana 31 vuotta ja vasta häiden jälkeen oli sellainen elämäntilanne, että pääsimme muuttamaan yhteen. Sitä on kestänyt nyt 25 vuotta.
        Edelleen toivon elomme jatkuvan tämmöisenä hyvänä.

      • haloo
        pälliaivo kirjoitti:

        Ei niillä sormuksilla kihloihin mennä. Silloin kun toinen kosii ja toinen vastaa myöntävästi, on menty kihloihin. Ja Suomen lain vaatima minimiaika kihloille on viikko, minkä aikaa kestää esteiden tutkinta (vai onko se esteettömyystutkinta, no kuitenkin)..

        kun menee kihloihin, ei siinä oo mitään aikaa että viikko tai jotain hölmö se on se aika kun haetaan kuulutukset että voi mennä vihille niin siinä on se aika kun tutkitaan esteettömyys naimisiinmenolle.

      • sormuskihlaton
        rikoit? kirjoitti:

        Miten rikoitte lakia...? En ymmärtänyt?

        Tuntia ennenkö muka menitte kihloihin ja marssitte vihille? Pappi tai kuka teidät nyt vihki eikä kukaan muukaan tiennyt asiasta aikaisemmin? Ja mies siis kosi ja sinä vastasit myöntävästi silloin tuntia ennen?

        Kihlasormustahan ei tarvitse hankkia ollenkaan, jos sormusta tarkoitat? Se vain symboli/merkki kihlaukselle.

        Emme kertoneet muille kuin äidilleni naimisiinmenoaikeistamme, ennen kuin kuulutukset olivat kuuluneet. Mieheni ehdotti maistraattia. Syy: Hän ei tykkää olla keskipisteenä. Hän tosin on sitä tahtomattaankin, kun on niin mukava ihminen. Onneksi äitini tahtoi, että edes jokin muisto jäisi vihkiäisistä. Kiva niitä on muistella. Ajan vauhtia vaan hämmästelemme.

      • pälliaivo
        haloo kirjoitti:

        kun menee kihloihin, ei siinä oo mitään aikaa että viikko tai jotain hölmö se on se aika kun haetaan kuulutukset että voi mennä vihille niin siinä on se aika kun tutkitaan esteettömyys naimisiinmenolle.

        MINIMIaika on viikko, haloo. Ainakin minulle on kerrottu, että kuulutukset on haettava vähintään viikkoa ennen vihkimistä ja ne on voimassa muistaakseni neljä kuukautta. Joitain poikkeuksia tähän voi ehkä olla. Muuta siis MINIMIaika on yleensä viikko. Voihan sitä olla kihloissa vaikka sata vuotta, jos sopii menevänsä naimisiin 100 vuoden päästä...

      • hemuli
        sormuskihlaton kirjoitti:

        Niinhän se meni, että sovittiin kesän alussa, että mennään syksyllä naimisiin. Ne vissiin sitten oli kihlat. En sitä koskaan niin ajatellut. Ostettiin mulle toinenkin sormus ja sen laitoin nimettömääni tuntia ennen vihkimistä, samoin mieheni laittoi hänelle ostetun sormuksen sormeensa.
        Oli meillä suloisen ihanat häät, kirkossa vihittiin ja eräällä maatilalla vietettiin juhlaa. Läsnä olivat vanhempamme, sisaruksemme perheineen ja kummit. Ei muistettu polkaista kakun leikkausvaihees, mut eipä siihen aikaan...
        Ihan hassusti edellä kirjoitin, että muka 30 vuotta saman katon alla. Yhdessäoloa on takana 31 vuotta ja vasta häiden jälkeen oli sellainen elämäntilanne, että pääsimme muuttamaan yhteen. Sitä on kestänyt nyt 25 vuotta.
        Edelleen toivon elomme jatkuvan tämmöisenä hyvänä.

        Kyllä aivan niin se sopimus oli se kihlaus. Mitä merkitystä sillä kihlauksella sitten muutoin olisi? Jos olette sopineet menevänne naimisiin ja se ei olisi kihlaus niin miksi vielä mennä sen lisäksi kihloihin...

        Ketkä tahansa voi laittaa sormukset vasempaan nimettömään ei se tarkoita vielä sitä, että ovat kihloissa. Ja kihloissa ja naimisissakin voi olla ilman sormuksia. Eräs ystäväni ei kanssa ajatellut olleensa olleenkaan kihloissa. Mutta sen hän sentään tiesi, että oli mennyt naimisiin vaikkei miehelle sormusta hankittu... heh.

        Ja naimisiin ei tietääkseni voi mennä, jos siitä on ilmoittanut vasta tuntia ennen. Avioliiton esteiden tutkintaa pitää pyytää jo aikaisemmin. Oliko se viikko? Ja kuka pyytäisi sellaista, jos ei ole aikeissa mennä naimisiin. Ja sopinut siitä toisen kanssa eli kihlautunut.

        Onen teille!

      • sormuskihlaton
        hemuli kirjoitti:

        Kyllä aivan niin se sopimus oli se kihlaus. Mitä merkitystä sillä kihlauksella sitten muutoin olisi? Jos olette sopineet menevänne naimisiin ja se ei olisi kihlaus niin miksi vielä mennä sen lisäksi kihloihin...

        Ketkä tahansa voi laittaa sormukset vasempaan nimettömään ei se tarkoita vielä sitä, että ovat kihloissa. Ja kihloissa ja naimisissakin voi olla ilman sormuksia. Eräs ystäväni ei kanssa ajatellut olleensa olleenkaan kihloissa. Mutta sen hän sentään tiesi, että oli mennyt naimisiin vaikkei miehelle sormusta hankittu... heh.

        Ja naimisiin ei tietääkseni voi mennä, jos siitä on ilmoittanut vasta tuntia ennen. Avioliiton esteiden tutkintaa pitää pyytää jo aikaisemmin. Oliko se viikko? Ja kuka pyytäisi sellaista, jos ei ole aikeissa mennä naimisiin. Ja sopinut siitä toisen kanssa eli kihlautunut.

        Onen teille!

        Ihanaa, sillä nyt minusta tuntuu, että olen ollut kihloissa viisi vuotta ennen vihkimistä. Mehän luimme parin vuoden seurustelun jälkeen toistemme ajatukset, että haluamme elää kimpassa. Sanaton sopimus:)
        Tämän keskusteluketjun ansiosta en tosiaankaan enää vastaa, että en ole ollut kihloissa, kun sitä minulta kysytään. Voin ihan hyvin sanoa päivämääränkin, jolloin kihlaus tapahtui. Olin aikoinani liian ujo kysymään mieheltä, että ollaanks me nyt kihloissa. Aina oppii eikä koskaan liian myöhään.

    • ääti

      Mitäs tuota enää jahkaamaan.Mä menin kolmenkuukauden seurustelun jälkeen kihloihin, ja samaa polkua tallaan vieläkin...kuitenkin naimiseen olen myös saman henkilönkanssa mennyt, ja kuusitoista vuotta pysytty yhdessä,enkä usko että mitään järisyttävää enää tapahtuu

    • 12345

      7 vuotta on sopiva seurusteluaika, ei tarvitse avioitua ja erota vähän väliä. Jos 7 vuoden jälkeen vielä tuntuu mahtuvan samaan talouteen voi jollain eleellä osoittaasuhteen pysyvyyden ulkopuolisillekin, liekö sekään tarpeen

      • Nihverö

        Alkoi kovasti kiinnostaa, että miksi tuo seitsemän vuoden rajapyykki tuntuu olevan niin kriittinen parisuhteille? Tietääkö joku mistä moinen "uskomus" on saanut alkunsa, että suhde kaatuu seitsemän vuoden jälkeen jos on kaatuakseen? Ja mitä tuo "seitsemän vuotta Raakelin tähden pitää sisällään"? Tiedonvaloa, kiitos! :)

      • myy
        Nihverö kirjoitti:

        Alkoi kovasti kiinnostaa, että miksi tuo seitsemän vuoden rajapyykki tuntuu olevan niin kriittinen parisuhteille? Tietääkö joku mistä moinen "uskomus" on saanut alkunsa, että suhde kaatuu seitsemän vuoden jälkeen jos on kaatuakseen? Ja mitä tuo "seitsemän vuotta Raakelin tähden pitää sisällään"? Tiedonvaloa, kiitos! :)

        en usko moiseen... tosin parilla ystävällini parisuhde kariutunut juuri tuona maagisena vuonna. Itsellä juuri seitsemäs vuosi menossa ja täytyy sanoa että alku huuma vuoden jälkeen tämä on ollut se paras vuosi meillä..

      • Hemuli
        myy kirjoitti:

        en usko moiseen... tosin parilla ystävällini parisuhde kariutunut juuri tuona maagisena vuonna. Itsellä juuri seitsemäs vuosi menossa ja täytyy sanoa että alku huuma vuoden jälkeen tämä on ollut se paras vuosi meillä..

        8 vuotta yhdessä ja seitsemäs meni ihan "tavallisesti". Ei ollut mitään kriisiä.

      • Tane_k
        Nihverö kirjoitti:

        Alkoi kovasti kiinnostaa, että miksi tuo seitsemän vuoden rajapyykki tuntuu olevan niin kriittinen parisuhteille? Tietääkö joku mistä moinen "uskomus" on saanut alkunsa, että suhde kaatuu seitsemän vuoden jälkeen jos on kaatuakseen? Ja mitä tuo "seitsemän vuotta Raakelin tähden pitää sisällään"? Tiedonvaloa, kiitos! :)

        7 vuotta ei ole uskomus, vaan ihan parisuhdeterapeuttien kertomaa. Kyseessähän on tilastollinen luku, joten sitä ei yksi kriisitön suhde hetkauta mihinkään.

        Luulen tuon johtuvan siitä, että 7 vuodessa suhteeseen astuu arki. Vasta silloin punnitaan, sopiiko pari todella yhteen vai oliko kyse vain hullaantumisesta. Luulen myös, että jos asiat etenevät nopeasti, saattaa tuo kyseinen kriisi tulla aikaisemminkin. Ja joillekin se ei tule ollenkaan.

      • nykyisin
        Tane_k kirjoitti:

        7 vuotta ei ole uskomus, vaan ihan parisuhdeterapeuttien kertomaa. Kyseessähän on tilastollinen luku, joten sitä ei yksi kriisitön suhde hetkauta mihinkään.

        Luulen tuon johtuvan siitä, että 7 vuodessa suhteeseen astuu arki. Vasta silloin punnitaan, sopiiko pari todella yhteen vai oliko kyse vain hullaantumisesta. Luulen myös, että jos asiat etenevät nopeasti, saattaa tuo kyseinen kriisi tulla aikaisemminkin. Ja joillekin se ei tule ollenkaan.

        Pari viikkoa sitten jossain uutisoitiin, että parisuhteen syklit ovat nopeutuneet siten, että tämä perinteinen 7v kriisi tulee nykyisin jo 5 vuoden paikkeilla. Taitaa olla hektisen nykyajan seurauksia...

        Ensimmäinen kriisivaihe lienee edelleen parin vuoden paikkeilla, jolloin alkurakastumisen huuma on haihtunut ja suhde arkistuu.

      • Laura
        nykyisin kirjoitti:

        Pari viikkoa sitten jossain uutisoitiin, että parisuhteen syklit ovat nopeutuneet siten, että tämä perinteinen 7v kriisi tulee nykyisin jo 5 vuoden paikkeilla. Taitaa olla hektisen nykyajan seurauksia...

        Ensimmäinen kriisivaihe lienee edelleen parin vuoden paikkeilla, jolloin alkurakastumisen huuma on haihtunut ja suhde arkistuu.

        Ihan eka kriisi tulee kyllä 3 kk:n kuluttua! Silloin tulee hetki, jolloin pitää päättää, onko tämä tapailua vai haluanko seurustella oikeasti...Itselläni moni suhde loppunut siihen, kun toinen osapuoli ei ole enää halunnut kiiruhtaa hitaasti vaan on pitänyt ruveta puhumaan tapettivalinnoista ja tunteista:(

      • takaisin
        Laura kirjoitti:

        Ihan eka kriisi tulee kyllä 3 kk:n kuluttua! Silloin tulee hetki, jolloin pitää päättää, onko tämä tapailua vai haluanko seurustella oikeasti...Itselläni moni suhde loppunut siihen, kun toinen osapuoli ei ole enää halunnut kiiruhtaa hitaasti vaan on pitänyt ruveta puhumaan tapettivalinnoista ja tunteista:(

        Tarkoitin parisuhdekriisiä, joka tietysti edellyttää sitä että seurustellaan :)
        Se on tietysti vakavan harkinnan ja valinnan paikka, haluaako pysyvään parisuhteeseen ko. henkilön kanssa alkujaankaan.

      • sara
        Laura kirjoitti:

        Ihan eka kriisi tulee kyllä 3 kk:n kuluttua! Silloin tulee hetki, jolloin pitää päättää, onko tämä tapailua vai haluanko seurustella oikeasti...Itselläni moni suhde loppunut siihen, kun toinen osapuoli ei ole enää halunnut kiiruhtaa hitaasti vaan on pitänyt ruveta puhumaan tapettivalinnoista ja tunteista:(

        Kumma, Laura, mielestäni tuo sinun 3 kuukauden juttus, ettäkö silloin se suhde vasta muuttuu vakavaksi ja silloin vasta (tai mielestäsi silloin jo) aletaan miettimään ollaanko suhteessa tosissaan?!!
        Minä ainakin olen ottanut elämän niin että mitä sitä turhaa olla suhteessa jonka ei haluakaan etenevän? Pelkät panokaverit joita muutama nuoruuteen mahtunut on tietenkin eri asia.

      • Essi
        sara kirjoitti:

        Kumma, Laura, mielestäni tuo sinun 3 kuukauden juttus, ettäkö silloin se suhde vasta muuttuu vakavaksi ja silloin vasta (tai mielestäsi silloin jo) aletaan miettimään ollaanko suhteessa tosissaan?!!
        Minä ainakin olen ottanut elämän niin että mitä sitä turhaa olla suhteessa jonka ei haluakaan etenevän? Pelkät panokaverit joita muutama nuoruuteen mahtunut on tietenkin eri asia.

        Nuoruudessa tuli seurusteltua muutaman kerran 2-5 kk. Ja jälkeenpäin ajateltua oli hölmöä olla niinkin kauan yhdessä, koska suhde ei todellakaan muuttunut yhtään vakavammaksi. Ja muutenkin oli syvältä. Onneksi toinen osapuoli sentäs sitten sanoi jossain vaiheessa, että en halua seurustella. Haluan olla vapaa jne. Tai ehdotti vapaata suhdetta. Ja minä tuhlasin elämästäni taas muutaman kuukauden. Kunnes joskus viisastuin. Ehkä jollain vaan on hitaat hoksottimet eikä tajua kun 3 kuukauden päästä, että tästä ei tuu mitään... (jos silloinkaan!)

        Tai sitten on näitä, jotka ei halua olla yksin ja on jonkun kanssa paremman puutteessa. En tiedä, mutta ei kaikki tunnu olevan kovin tosissaan vaikka on ollut aika kauankin jonkun kanssa.

    • piiru

      No sanonpa sanasen minäkin tähän keskusteluun. Oltiin oltu 2viikkoa yhdessä kun mieheni kosi minua. Itse olin tuolloin vielä17-v ja mieheni 26v. Nyt on yhteistä taivalta kaikkine karikkoineen ja onnellisine aikoineen takana 17 vuotta, 15,13 ja 9 -vuotiaat lapset. Enkä päivääkään ole katunut kosintaan suostumistani!!

    • enni

      13kk:n seurustelun jälkee mentiin rakkaan kanssa kihloihin, ja nyt ollaan kohta vuosi ehditty olla kihloissa, onnellisina edelleen! :) Itse parhaiten tiedätte, mutta miettikkää kuitekin sitä tosi vakavissanne. Sitoudutte toisiinne sormuksilla. Meillä toiminu :) Tsemii..

      • pälliaivo

        Ehkä se kihloja edeltänyt avioliittolupaus kuitenkin sitoo enemmän kuin ne sormukset. Vaikka eihän se lupaus avioliitostakaan välttämättä lopullinen ole..

    • No huh huh

      Lähempänä kolmeakymppiä etkä osaa itse päättää elämästäsi?
      Mitenhän sitä on itse saanut ammatin opiskeltua ja perheen perustettua ilman näitä foorumeja?

      • myös minä

        Että kannattako sitä kihlautumista harkita lainkaan, jos ei omista tunteistaan tiedä niin varmaks ja vieraiden ihmisten mielipiteet täällä on merkityksellisempiä...

    • werty

      Kihloihin voi mennä silloin kun tuntuu siltä, ettäpystyy ja haluaa elää saman henkilön kanssa koko loppu elämänsä.

      Itse menin kihloihin jo 4kk seurustelun jälkeen ja nyt ollaan oltu yhdessä 4 vuotta ja hääpäiväkin on jo sovittu. Et jos sinusta tuntuu että, henkilö on sinulle se ainoa oikea niin mikäs siinä. Menkääpä kultasepän liikkeeseen ja kihloja ostamaan! joten ONNEA teille elämään.

    • pietu

      Onkohan minulla ainakin piiriennätys; ensitapaamisella meni aikaa 5 minuuttia, kun olttiin kihloissa!

    • rengastettu

      Alettiin avokkini kanssa seurustelee syksyllä 2003, 2 viikon jälkeen muutettiin yhteen kuukauden päästä sain tietää odottavani lasta, nyt ollaan oltu reilu kuukaus kihloissa ja hyvin on menny. Ei kihloille ole aika rajaa, sillon mennään ku tuntuu siltä. Meillä on tietysti tosi hyvä onni ollu matkassa kun on näin hyvin menny vaikka todella nopeesti ollaan edetty! Jos törkeesti sanotaan, ni eihän se ole kun sormus sormessa, mutta kyllä se merkkaa itelle tosi paljon niin "pienikin" ele, että toinen menee sinne kultakauppaan ja tuo sen sormuksen!

      Onnea jo etukäteen!

    • Eijuli

      Joo, sehän on tunnon kysymys; me mieheni kanssa seurustelimme 2 kk ja ostimme kihlat. Vajaan 2 vuoden kuluttua vietimme häitä ja olemme kohta olleet aviossa 7 vuotta lisääntyneenä yhdellä tenavalla.
      Jokainen menee kihloihin just silloin kun tuntuu siltä että on sen aika!
      Muista se (kuten kälyni aikanaan sanoi), että kihlaus on lupaus avioliitosta. (Vaikka eihän nykyisin enää kunnioiteta vanhoja tapoja niin, että kihlauksen purkautuessa pitäisi antaa kihlalahjat takaisin kuten ennen piti.)

    • teea

      TOTTA KAI kihloihin voi mennä "jo" vuoden jälkeen, etenkin kun teillä on jo hieman yhteisasumistakin takana. Arjessahan suhteenne sitten pohditaan eikä sitä heti tarvitse sitten naimisiin rynnätä!

      Itsekin olen mennyt vuoden seurustelun jälkeen kihloihin, edelleen porskutamme eteenpäin. Kihlauksesta nyt reilu 5v. ja nyt vasta häät tulossa ;)

      • joopajaapa

        Ei sitä nyt avioliittolupausta kannata antaa, jos vielä pitää pohtia, onko suhde sittenkään se oikea. Jos sitä nyt välttämättä tahtoo suhdetta vielä pohtia, niin eikö sitä lupauksen antamistakin voi vielä siirtää. "Lupaan mennä kanssasi naimisiin, mutta tahdon silti vielä pohtia, oletko kuitenkaan oikea minulle", kuulostaa aikea kalskealta..

    • ikuisesti

      kyllä sitä voi jo mennä kihloihin kun minä menin jo 1.5 viikon päästä kihloihin ja oltiin siitä ajasta oltu yhdessä vasta 6 päivää ja sen kyllä huomaa kun se oikea tulee kohdalle niin kuin meillä kävi ja naimisiin mentiin sitten kun oltiin kihloissa noin 11 kk ja meillä menee oikein hyvin ja lapsetkin ovat onnellisia siitä kun meillä menee hyvin sen sitten huomaa kun lapset ovat onnellisia koko ajan.

    • aina yhdessä

      Nyt ollaan oltu yhdessä vähän yli vuosi. Asunto laitettiin hakuun 3 kk jälkeen ja saatiin puolen vuoden päästä. Kihloihin mentiin kun oltiin seurusteltu 6 kk...siis ennen kun asuttiin yhdessä. Itse olen 20 ja mieheni 24.

    • Sii

      Kihloihin menimme 1 vuoden ja 5 kk seurustelun jälkeen. Muutimme yhteen 4 kuukautta kihlauksen jälkeen. Emme siis asuneet yhdessä kihloihin mennessä. Hyvin kuitenkin kävi, nyt takana 7 vuotta yhteiseloa ja kohta 3 vuotta avioliittoakin takana.

    • naimisiin...

      Me ostettiin kihlat ennen kuin muutettiin asuu yhteen ja oltiin silloin seurusteltu noin vuos. Puol vuotta asuttiin yhessä ja mentiin naimisiin. Nyt tuntuu, että oli vähän turhan nopeeta. Oli vaan joku kiire naimisiin.

    • joopa joo

      itse seurustelin päivän ja muutimme yhteen ja kihloihin.ja nyt naimisissa 40 vuotta.

    • tyhmä mikä tyhmä

      nolona voin myöntää että menimme exän kanssa kihloihin 3KK SEURUSTELUN JÄLKEEN.noh..mitäs kävi.kihlojen jälkeen n.2kk tarinamme jatkui, ennenkuin loppui.OLimme kummatkin nuoria(ala ikäisiä) ja muka niin rakastuneita.Opinpahan kantapään kautta että niin ei voi tehdä,ja nykyään mielipiteeni on se, että ei kihloihin ennenkuin mies kosii.Suuri moka,suuri opetus.

    • tapauskohtaista

      Aloin seurustella mieheni kanssa lokakuussa vuonna 1982. Tammikuussa 1983 menimme kihloihin. Toukokuussa samana vuonna naimisiin ja joulukuussa syntyi tytär. Naimisissa olemme edelleen, eikä eroaikeita ole.

      Olimme kuitenkin jo 28-vuotiaita naimisiin mennessämme. Minulla oli sitä ennen ollut useita seurustelusuhteita, pisimmät vuoden ja kahden vuoden juttuja.

      En uskaltaisi lähteä suosittelemaan kenellekään samanlaista ratkaisua. Onhan se näin jälkeen päin ajateltuna aika riskaabelia, kun on tuntenut toisensa niin vähän aikaa. Meille systeemi näytti sopivan, mutta kaikille luultavasti ei.

    • henkka

      Menkää sitten kun ei tarvi kysyä keneltäkään millon. :)

    • mina

      Eihan silla oikeestaan ole mitaan valia etta milloinko kihloihin. Ei kihlautumiselle ole mitaan lakisaateista/tapakirjassa kirjoitettua saantoa. Kaikilla on oma tapansa..joillakin menee vuosia, joillakin viikkoja. Ihan milta itsestaan tuntuu. Jos toisistaan tykataan todella niin mita suotta vetkutella tai hatailla.
      :)

    • meillä

      joten pitää kertoa:
      Seurusteltiin noin 2,5 vuotta
      Kihloissa oltiin 8 kuukautta sitten häät
      minä tuolloin 21 vaimo 19
      Sitten muutettiin yhteen...
      Nykyisin kuin vastarakastuneita olemme...
      ja kolme lasta!

      t:m34

      jos se on oikea niin älä kangistu kaavoihin!!!

    • tyttö 1983

      tunnen monia jotka kihlautuu jo ensimmäisen vuoden sisällä ja se on mun mielest liian nopeesti.mutta päätöshän on teidän ja toivotan onnea milloin ikinä rengastattekaan toisenne.

    • näin meillä

      Me seurustelimme 3kuukautta ja sitten kihloihin. Kihlauksesta 11kk ja oli häät ja häistä 2 vuotta ja 3kk kun syntyi ensimmäinen lapsi. Tällähetkellä meillä on 5 lasta ja olemme onnellisesti naimisissa.Meillä on hyvä suhde ja ulkopuolisetkin ovat sanoneet näkyvän päälle päin että meidän suhde on hyvä.
      Me olimme kihloihin mennessä vähän yli kaksikymppisiä.

    • Elmersson

      meillä homma eteni/etenee näin:
      Seurustelu alkoi kun molemmat oltiin 16. Itse muutin äidin helmoista kun täytin 18, ja siinä se äijän käpy roikku, mutta virallisesti hän näkyi vuokrasopimuksessa vasta kun molemmat oltiin parikymppisiä. Ei se oikeen mitään muuttanut...sen vaan piti ruveta maksamaan siitä että sai nukkua virallisesti mun kainalossa:) Alusta asti kaikki mennyt oikein hyvin, vaikka nuorina ollaan yhteen lyöttäydyttykin.
      Kihlat hän osti kaksi vuotta sitten melkeempä päivälleen:) nyt opiskellaan yhdessä samassa kaupungissa ja elämä ei voisi olla ihanampaa.

      Nyt odottelen että milloin saan sen "ihan oikean" kosinnan. Naimisiin ollaan menossa, mutta aikaa, paikkaa tai edes vuotta ei ole sovittu.

      6 1/2 vuotta takana...hiljaa hyvä tulee:)

      • vähän sekaisin...

        "Kihlat hän osti kaksi vuotta sitten melkeempä päivälleen"

        "Nyt odottelen että milloin saan sen "ihan oikean" kosinnan. Naimisiin ollaan menossa, mutta aikaa, paikkaa tai edes vuotta ei ole sovittu."

        Siis mitä tapahtui 2 v sitten? Ostiko poikaystäväsi teille sormukset vai pyysikö hän myös sinua vaimoksesi? Kuten tässäkin viestiketjussa on pariin kertaan todettu, kihlaus on lupaus avioitumisesta (kosinta); sormukset ovat vain sen symbolinen osoitus.

        Kihlautuessa ei tarvitse sopia /tietää häiden ajankohtaa. Siitä voi sopia milloin tahansa kihlautumisen jälkeen.

        Onnea teille joka tapauksessa!

    • 2 vkoa vihille

      ja yhdessä oltu 31 vuotta vihkimisen jälkeen.

    • Leskinen

      Jos oikein muistan, niin pariskunta on virallisesti kihloissa, kun jompikumpi kosii ja toinen vastaa myötävästi. Siis sormuksilla ei ole kuin symboolista merkitystä. Siis vaikka ostaisittekin sormukset ja kumpikaan ei ole kosinut, ETTE OLE KIHLOISSA. Kihlaus on siis lupaus avioliitosta ts. esisopimus, jotta häitä voidaan ruveta järjestämään. Asiasta lienee korkeimman oikeuden päätöskin olemassa koskien tapausta, jossa kihlaus purkaantui ja tuli riitaa huomattavien kihlalahjojen palauttamisesta.

      • Kärpänen

        Muistat väärin. Tai tietosi on väärä.

        Kihloissa voi todellakin olla vaikka kumpikaan ei ole KOSINUT!! Tästäkin on ollut monia kirjoituksia...

        Se on lupaus/sopimus avioliitosta, mutta asian voi sopia muutoinkin kun varsinaisesti kosimalla toista! Eli "tuletko vaimokseni/miehekseni" tms.

        Ja häitäkään ei tarvitse heti ruveta järjestämään.

    • jeps

      Kun ruvettiin seurustelemaan,oltiin neljä kk kimpassa,mentiin kihloihin,ja siittä kahdeksan kk ja paineltiin naimisiin.Pian kahdeksantoista vuotta naimisissa.

    • VAROKAA

      3 kuukautta seurusteltiin ja mies kosi. Olimme onnellisia. Menimme kihloihin ja ehdimme olla viikon kihloissa kun ero tuli. Ja kysymys on keski-ikäisistä ihmisistä. Rakkauden huuma on sokea, eläkää ensimmäiset riitanne ennen kihlajaisia!

      • sara

        No sittenhän meillä on pullat hyvin uunissa, juuri mentiin kihloihin yhdessä oltu kaksi vuotta. Edellinen sanoi että eläkää ensimmäiset riitanne ennen kihlausta, minä en varmaan ollut ehtinyt kuukauttakaan seurustella kun jo "aloin" riitelemään... ;)
        Noh tietääpähän ukkokulta ainakin jo huonot puoleni! Ja niinhän se pitääkin tietää ennen kihloihin menoa.

    • Mää

      Reilu 4 vuotta siinä meni ;) Siitäkin kulunut jo 5 vuotta. Ollaan kanssa 3-kymppisiä. Ei kannata hoppuilla, ei se sormus mitään muuta.

      • Kyselijä

        Ei näköjään muuta, kun tekään ette ole päätyneet naimisiin. Jos se ei muuta mitään niin miksi menitte kihloihin? Jos saa olla utelias?

    • ....

      Seurusteltiin noin puol vuotta - muutto yhteen - puol vuotta eteenpäin niin oma asunto ja kihlat - nyt vauveli tuloillaan.

    • doris

      Mentiin kihloihin vuoden seurustelun jälkeen. Mies osti kihlasormuksen. Nyt ollaan oltu yhdessä n. 8 vuotta. Mies osti sormuksen. Jälkeenpäin hän on sanonut, että kummankin olisi pitänyt ostaa omansa. Oletteko samaa mieltä?

    • Kekes

      Vähän väliä näkee viestejä "miten te olette tehneet?" "Voiko niin tehdä?" siis herranjumala ei ole mitään syytä verrata itseään muihin ja tehdä kuten muut. Jos tuntuu, että pitäisi mennä kihloihin niin menette kun siltä tuntuu. Ei niinkuin muut menevät :) Sun oma sydän kertoo kyllä oletko valmis.

      Miksi verrata itseään ja omia asioitaan muihin? Olkaa oma itsenne ja tehkää omat päätöksenne. Olkaa vahvoja ja antakaa muiden verrata itseänsä teihin! Itse te auraatte oman elämän polkunne.

    • Eri mielipiteet

      Kihloihin meno on alkanut askarruttaa, koska toinen osapuoli haluaisi kihloihin ja minä en vielä. Haluan, että kihloihin meno tapahtuu siten, että hääpäivä päätetään samalla, ei missään tapauksessa pitkää "epämääräistä" mennään sitten joskus naimisiin -tyyliin. Ollaan seurusteltu 4 vuotta ja asuttu yhdessä 2 vuotta ja toinen haluaa kihloihin ja minä en. Ikää on hieman alle 30.

      Rakastan ja haluan olla toisen kanssa koko elämäni, mutta minusta kihloihin meno ja naimisiin meno kuuluu päätökseen perustaa perhe ja siihen ei kummatkaan olla vielä valmiita, vastapuoli suhtautuu negatiivisemmin lasten hankkimiseen. Joka tapauksessa tämä näkemysero stressaa suhdettamme.

      Olen miettinyt, että helpompaa olisi, jos "avioliittoinstituutiota" ei olisi ollenkaan olemassa, eikä olisi jonkinlaista ihmisille "eri tavoin sisäänrakennettua" toimintamallia, miten hyvän suhteen "kuuluu edetä". Aiheuttaa suorituspaineita perisuhteessa. Kaikkien ulkopuolisten "millon te olette menossa naimisiin" -kommentit ja -kysymykset ärsyttävät.

      Kommentteja?

      • heti tulla!

        Ei heti naimisiin menty tarvitse lapsia "hankkia". Voitte hyvin odottaa vielä vaikka kuinka monta vuotta tai olla "hankkimatta" lapsia ollenkaan. On aviopareja joilla ei ole ollenkaan lapsia. Omasta halusta tai siksi etteivät voi saada lapsia.

        Mielstäni avioliiton poistaminen kokonaan ei ole hyvä asia. Koska jotkut kuitenkin haluavat emnnä naimisiin. Ja sehän on vapaa-ehtoista. Kenenkään ei ole pakko mennä naimisiin.

        Enkä ole koskaan ymmärtänyt mitä se muita kiinnostaa koska joku aikoo mennä naimisiin. Ja sitä pitää kysellä. Sano, että jaa miten niin, odotatko kutsua vai...?

    • *maje

      Mun mielestä tuo on just hyvä aika mennä kihloihin, ei kannata enään oottaa sitä.
      Te ootta tunteneet jo tarpeeksi kauan,
      toivottavasti kaikki menee parhain päin,
      ja onnee teille!;)

    • kihlattu

      Heippa!Itse olen ollut kihloissa kahdesti.Edellisessä suhteessa menin kihloihin vain 16-vuotiaana,mutta suhde kesti silti vielä 4 vuotta kihlojenkin jälkeen.Yhteensä seurustelua kertyi viitisen vuotta.Nyt olen ollut tämän uuden kumppanini kanssa kihloissa kohta 2 vuotta ja sormet rengastettiin jo puolenvuoden seurustelun jälkeen.Itseäni hieman hirvitti,sillä aloitimme kuitenkin seurustelumme lähes heti edellisen suhteeni loputtua.Mutta suurin syy epäilykseeni oli kuitenkin muiden mielipiteet.Pelkäsin,että mitä muut ajattelevat,kun vastahan olin purkanut edelliset kihlat!Ja aivan turhaan!Eihän se muille kuulu!En ole hetkeäkään katunut päätöstäni ja olen onnellisempi kuin koskaan ennen :)
      Minusta kihloihin pitää mennä silloin kun siltä itsestä ja kumppanista tuntuu...kuitenkaan unohtamatta kihlautumisen tarkoitusta.Se taidetaan nykyään liian helposti unohtaa.Omat vanhempanikin kihlautuivat viikon seurustelu jälkeen,eivätkä edes olleet vanhoja tuttuja!!!Ja nyt he ovat asuneet yhdessä yli 10 vuotta.
      Kuunnelkaa sydäntänne,kyllä ne oikeat ratkaisut sieltä löytyvät.Mukavaa kesää!

      • hmm...

        "Itse olen ollut kihloissa kahdesti.Edellisessä suhteessa menin kihloihin vain 16-vuotiaana,mutta suhde kesti silti vielä 4 vuotta kihlojenkin jälkeen.Yhteensä seurustelua kertyi viitisen vuotta.Nyt olen ollut tämän uuden kumppanini kanssa kihloissa kohta 2 vuotta ja sormet rengastettiin jo puolenvuoden seurustelun jälkeen."

        "Omat vanhempanikin kihlautuivat viikon seurustelu jälkeen,eivätkä edes olleet vanhoja tuttuja!!!Ja nyt he ovat asuneet yhdessä yli 10 vuotta."

        Monenlaisia yhteiselojen muotoja.

      • Hömppä
        hmm... kirjoitti:

        "Itse olen ollut kihloissa kahdesti.Edellisessä suhteessa menin kihloihin vain 16-vuotiaana,mutta suhde kesti silti vielä 4 vuotta kihlojenkin jälkeen.Yhteensä seurustelua kertyi viitisen vuotta.Nyt olen ollut tämän uuden kumppanini kanssa kihloissa kohta 2 vuotta ja sormet rengastettiin jo puolenvuoden seurustelun jälkeen."

        "Omat vanhempanikin kihlautuivat viikon seurustelu jälkeen,eivätkä edes olleet vanhoja tuttuja!!!Ja nyt he ovat asuneet yhdessä yli 10 vuotta."

        Monenlaisia yhteiselojen muotoja.

        Ovat asuneet yhdessä yli 10 vuotta? Ovatko he naimisissa?

        Periaatteessa voisin mennä kihloihin vaikka tunnin tuntemisen jälkeen. Jos se ei "tarvi" mennä naimisiin. Tai miksen nopeamminkin!

      • ...
        Hömppä kirjoitti:

        Ovat asuneet yhdessä yli 10 vuotta? Ovatko he naimisissa?

        Periaatteessa voisin mennä kihloihin vaikka tunnin tuntemisen jälkeen. Jos se ei "tarvi" mennä naimisiin. Tai miksen nopeamminkin!

        Niinpä,"monenlaisia yhteiselojen muotoja",kuten edellä mainittiin.Tarkoituksena juuri oli valaista,että monenmoista löytyy.Ja tuskinpa vain antamani esimerkit ovat ainoat laatuaa...Toiset suhteet onnituu,toiset ei.Ei siis kannata hätiköidä liikaa,mutta jos sydän toisin sanoo,niin todistetusti on siis myös onnistumisia!
        Ja kyllä,vanhempani avioituivat,ellen väärin muista,3 vuotisen kihlauksen jälkeen.Itse olen yhden epäonnistuneen kihlauksen kokenut,mutten nyt kuitenkaan pitäisi sitä maailman loppuna,niin monet kuitenkin tänä päivänä joutuvat kokemaan avioeronkin...usein jopa useammin kuin kerran!!!Tarkoituksenani olisi tällä kertaa päästä avioon saakka ja hääpäivästä onkin ollut jo puhetta =) Kuten jo aiemmin sanoin,olen onnellisempi kuin koskaan,enkä kadu mitään menneisyydestänikään.Kaikesta oppii.

    • nopea

      Me mentiin kihloihin 18 päivän seurustelun jälkeen. 8 kk yhdessäolon jälkeen muutettiin saman katon alle ja kuukautta myöhemmin mentiin naimisiin. Elokuussa tulee 3 vuotta avioa täyteen ja voin vain sanoa, että oli elämäni paras ratkaisu!

    • meidän valinta

      sillä saimme ekan lapsemme ,kun olin ite 18 mies silloin 19,olimme tunteneet vuoden verran kihloihin siis 1997 .Samana vuonna muutimme yhteen. Toinen ja kolmas lapsi syntyivät vuosina 1998 ja 2000 ja menimme naimiisiin neljännen lapsemme ristiäisten kanssa samassa juhlassa vuonna 2004 toukokuussa.Nyt saamme viidennen lapsen syyskuussa,joten perheemme on lopullisesti koossa ja lapsiluku täynnä.

    • emppu

      tavattiin 1999
      muutettiin yhteen 2001 alussa
      kihloihin 2002 toukokuussa
      häät kahden vuoden sisällä? Maybee
      lapsia kaksi 2,5v ja 11kk ,mie 25 mies 32

    • jurri ja jaane

      mies liki 39v nainen 31v asuttu yhdessä 5v tavattu noin 11v sitten(lavatansseissa),kihloissa 9v ,häät ensi tammikuussa maistraatissa,uusi vauva tulossa jouluksi ,eka lapsi 3v

      • tumpelo ja tosikko

        -00 keväällä tavattiin siitä parin viikon päästä muutettiin yhteen, talo ostettiin -03 kesällä, kihloihin -03 syksyllä ja häät 1.1.-04 ja lapsi 04/04

    • ensi silmäyksellä

      Tapasimme joulukuussa 13v. sitten ja kihloihin menimme toukokuussa 5kk seurustelun jälkeen. Naimisiin menimme siitä vuoden päästä ja olemme olleet aina tosi onnellisia. Kyllä sen sydämessään tuntee mitä pitää tehdä ja mikä on oikein.
      Ei muuta kuin kihloihin.

      • tunne ja järki

        Tuntee, mutta ei tiedä. Mutta kukapa varmaksi tietäisi... Kihlauksia ja avioliittoja ei purkautuisi varmaankaan, jos kaikki tietäisi tuleeko tästä mitään vai ei. Mutta se on elämää...

    • Kirpsu

      Aloitimme seurustelun 2/2003, minä silloin 17v ja mies 26v. Muutimme yhteen 2/2004. Kaksi päivää sitten kävimmme valitsemassa sormukset ja kihlajaispäiväksi sovimme 3.6.2005. Naimisiin joskus lähivuosina ja perheenlisäyskin on tervetullutta milloin vain. Onnellisia olemme molemmat ja toivon että niin myös jatkossa :)

      • kysyvä mies

        "Kaksi päivää sitten kävimmme valitsemassa sormukset ja kihlajaispäiväksi sovimme 3.6.2005."

        Oliko tämä siis yhteinen juttu, josta puhuttiin ja sen pohjalta sitten tehtiin yhdessä ratkaisu - nyt mennään kihloihin? Ajattelin vaan, että meillä on minulle (mies) alkanut tulla painetta sen suhteen, että pitäisi kosia. Tyttöystävällä on romanttinen ajatus siitä, että häntä pitäisi kosia. Minulla ei olisi vielä kiire, voisin mennä kihloihin ja naimisiin myöhemmin. Minusta myös kosinta on sinäänsä pöhkö tapa, naisen pitää odottaa sitä ja mies saattaa kosia, vaikka nainen ei haluisikaan naimisiin. Kannatan tuonkaltaista keskustelevaa päätöstä naimisiin ja kihloihin menolle.

        Onko tästä kokemusta, miten olette asiat hoitaneet, mitkä on ollut fiilikset kosinnan ja kihloihin menon aikoina? Kommentteja myös muilta?

      • vastaa
        kysyvä mies kirjoitti:

        "Kaksi päivää sitten kävimmme valitsemassa sormukset ja kihlajaispäiväksi sovimme 3.6.2005."

        Oliko tämä siis yhteinen juttu, josta puhuttiin ja sen pohjalta sitten tehtiin yhdessä ratkaisu - nyt mennään kihloihin? Ajattelin vaan, että meillä on minulle (mies) alkanut tulla painetta sen suhteen, että pitäisi kosia. Tyttöystävällä on romanttinen ajatus siitä, että häntä pitäisi kosia. Minulla ei olisi vielä kiire, voisin mennä kihloihin ja naimisiin myöhemmin. Minusta myös kosinta on sinäänsä pöhkö tapa, naisen pitää odottaa sitä ja mies saattaa kosia, vaikka nainen ei haluisikaan naimisiin. Kannatan tuonkaltaista keskustelevaa päätöstä naimisiin ja kihloihin menolle.

        Onko tästä kokemusta, miten olette asiat hoitaneet, mitkä on ollut fiilikset kosinnan ja kihloihin menon aikoina? Kommentteja myös muilta?

        Etkö siis ole valmis menemään vielä naimisiin, mutta voisit mennä kihloihin?

        Mun mielestä ei kannata mennä kihloihin ennen kun on valmis menemään naimisiinkin? Mikä on myöhemmin...? Muutaman vuoden päästä? Ainakin sinun kannattaa tehdä selväksi naiselle mitä kihlaus sinulle merkitsee (ja mitä naiselle). Jotta nainen ei odota innoissaan häitä ja pety kun et olekkaan valmis menemään naimisiin vaikka olette kihloissa. tai odottaa edelleen sitä kosintaa... kun ei ymmärtänyt kihlaustanne lupaukseksi mennä naimisiin...

        Miksi koet painetta kosimisesta? Jos tiedät (vai tiedätkö?) että nainen on valmis menemään naimisiin eli varmaankin vasraa myöntävästi?

        Naiset nyt on "romanttisia höpsöjä"... Mitä jos yhdistäisitte, että puhutte yhdessä asiasta kosit?

      • mies
        vastaa kirjoitti:

        Etkö siis ole valmis menemään vielä naimisiin, mutta voisit mennä kihloihin?

        Mun mielestä ei kannata mennä kihloihin ennen kun on valmis menemään naimisiinkin? Mikä on myöhemmin...? Muutaman vuoden päästä? Ainakin sinun kannattaa tehdä selväksi naiselle mitä kihlaus sinulle merkitsee (ja mitä naiselle). Jotta nainen ei odota innoissaan häitä ja pety kun et olekkaan valmis menemään naimisiin vaikka olette kihloissa. tai odottaa edelleen sitä kosintaa... kun ei ymmärtänyt kihlaustanne lupaukseksi mennä naimisiin...

        Miksi koet painetta kosimisesta? Jos tiedät (vai tiedätkö?) että nainen on valmis menemään naimisiin eli varmaankin vasraa myöntävästi?

        Naiset nyt on "romanttisia höpsöjä"... Mitä jos yhdistäisitte, että puhutte yhdessä asiasta kosit?

        Siis en ole valmis nyt menemään kihloihin, enkä naimisiin. Tiedän, että haluan tämän ihmisen kanssa vielä mennä, mutta en nyt, aika ei ole kypsä. Sen olen myös sanonut vastapuolelle. Myöhemmin voisi olla parin vuoden kuluttua, kihloihin meno mahd. ensi kesänä, jolloin myös hääpäivä kihlatessa tiedossa.

        Painetta koen, koska tiedän, että tyttöystävä olisi jo aikoja sitten halunnut minulta romanttista kosintaa. Ei olisi tätä minulle halunnut sanoa, mutta tivasin asiaa, kun huomasin, että jokin häiritsee häntä.

        Ongelma onkin siinä, että haluamme toisemme, minä elämäntilanteeni vuoksi tällä hetkellä haluan odottaa. Olen myös luonteeltani enemmän harkitseva kuin toimiva.

        Mitä pitäis tehdä? Onko hyviä neuvoja?

      • vastaa vielä
        mies kirjoitti:

        Siis en ole valmis nyt menemään kihloihin, enkä naimisiin. Tiedän, että haluan tämän ihmisen kanssa vielä mennä, mutta en nyt, aika ei ole kypsä. Sen olen myös sanonut vastapuolelle. Myöhemmin voisi olla parin vuoden kuluttua, kihloihin meno mahd. ensi kesänä, jolloin myös hääpäivä kihlatessa tiedossa.

        Painetta koen, koska tiedän, että tyttöystävä olisi jo aikoja sitten halunnut minulta romanttista kosintaa. Ei olisi tätä minulle halunnut sanoa, mutta tivasin asiaa, kun huomasin, että jokin häiritsee häntä.

        Ongelma onkin siinä, että haluamme toisemme, minä elämäntilanteeni vuoksi tällä hetkellä haluan odottaa. Olen myös luonteeltani enemmän harkitseva kuin toimiva.

        Mitä pitäis tehdä? Onko hyviä neuvoja?

        Hyviä neuvoja ei taida olla... mutta vastaan kuitenkin.

        Minusta on tärkeintä, että olet rehellinen tyttöystävällesi. Kerrot syyt miksi et halua vielä naimisiin ja jos "heität" jonkun arvion sen pitää olla realistinen. Jos sanot että kihlat voisi olla kenties ensi kesänä ja meneekin 5 vuotta... Tyttöystäväsi varmasti odottaa ensi kesää, jos on odottanut kosintaakin kauan. Mutta älä ota siitä lisää paineita! Jos pystytte asiallisesti keskustelemaan asiasta yhdessä ja ymmärrätte toisianne niin se on jo paljon. Ja auttaa varmaan asiaa.

        Itse olen ollut saman tapaisessa tilanteessa. Ja en todellakaan halunnut painostaa miestä. Mutta halusin kuitenkin tietää missä mennään ja tärkeintä olisi ollut, että asiasta olisi voinut keskustella. Ja että mies olisi ollut rehellinen.

        On hyvä, että harkitset asiaa. Kihloihin ja naimisiinmeno on iso askel ja tärkeä. En tiedä kuinka kaun olet ollut yhdessä. Rajansa tietysti harkitsemisella. Jos kovin kauan pitää harkita, se kertonee jo jotain... Mutta olet kuitenkin edes harkinnut ja ajtellut asiaa ja jopa ajatellut ehkä ensi kesää kihlaukselle.

        Ja muista, että se romanttinen kosinta ei varmaan ole tyttöystävällesi se tärkein asia. Tai ei pitäisi olla. Ainahan sitä voi haaveilla, mutta uskon, että hän on ihan onnellinen vaikka päätyisitte kihloihin yhdessä keskustellen!

      • Mies
        vastaa vielä kirjoitti:

        Hyviä neuvoja ei taida olla... mutta vastaan kuitenkin.

        Minusta on tärkeintä, että olet rehellinen tyttöystävällesi. Kerrot syyt miksi et halua vielä naimisiin ja jos "heität" jonkun arvion sen pitää olla realistinen. Jos sanot että kihlat voisi olla kenties ensi kesänä ja meneekin 5 vuotta... Tyttöystäväsi varmasti odottaa ensi kesää, jos on odottanut kosintaakin kauan. Mutta älä ota siitä lisää paineita! Jos pystytte asiallisesti keskustelemaan asiasta yhdessä ja ymmärrätte toisianne niin se on jo paljon. Ja auttaa varmaan asiaa.

        Itse olen ollut saman tapaisessa tilanteessa. Ja en todellakaan halunnut painostaa miestä. Mutta halusin kuitenkin tietää missä mennään ja tärkeintä olisi ollut, että asiasta olisi voinut keskustella. Ja että mies olisi ollut rehellinen.

        On hyvä, että harkitset asiaa. Kihloihin ja naimisiinmeno on iso askel ja tärkeä. En tiedä kuinka kaun olet ollut yhdessä. Rajansa tietysti harkitsemisella. Jos kovin kauan pitää harkita, se kertonee jo jotain... Mutta olet kuitenkin edes harkinnut ja ajtellut asiaa ja jopa ajatellut ehkä ensi kesää kihlaukselle.

        Ja muista, että se romanttinen kosinta ei varmaan ole tyttöystävällesi se tärkein asia. Tai ei pitäisi olla. Ainahan sitä voi haaveilla, mutta uskon, että hän on ihan onnellinen vaikka päätyisitte kihloihin yhdessä keskustellen!

        Hyvä, että saa asiaa ulkopuolisen näkökulmaa.

    • mama

      Minä olen sitä mieltä että kannattaa kuunnella omaa sydäntään.Olen 23v äiti, perheeseen kuuluu 3v poika,2kk vanha tyttö sekä kihlattuni. Minä ja kihlattuni olimme seurustelleet n.2kk kun menimme kihloihin, kaksi vuotta kihlautumisesta meillä on yhteinen 2kk vanha tytär. Olemme todellla onnellisia.

    • Sanna

      Me oltiin "seurusteltu" kolme päivää,ennen ku mentiin kihloihin. me oltiin silloin teini-iässä, 16 ja18 vuotiaita. Vuoden päästä mentiin naimisiin. Siitä on nyt kulunut 20vuotta ja ollaan edelleen yhdessä ja onnellisia.

    • mutsi

      lapsi sai alkunsa kuukauden seurustelun jälkeen, kihloihin 1v siitä kun tavattiin, naimisiin 6kk kihlauksen jälkeen, siitä 6kk syntyi toinen lapsemme... Erittäin onnelisia ja toivottavasti ikuisesti!! Ollaan nyt 27 ja 30 vuotiaita.

      • saara

        Me alettiin seurustelemaan 11/01 ja yhteenmuutettiin uutena vuotena 02. Yhteinen koira ostettiin 09/04 ja kihlohin mentiin viikko takaperin. Kyllä on kaiken maailman kriisit koettu niin kotona kuin reissussa, mutta kaikesta on selvitty ja yhdessä porskutellaan eteenpäin.

    • kihloihin

      Poikaystäväni (24-v) kosi minua n. kolmen vuoden seurustelun jälkeen, ja kihloissa ollaan =) Ollaan asuttu yhdessä 2 vuotta. Häät tulossa parin vuoden sisällä, päivä päättämättä...

      Mulla on tällanen mielipide, et eihän se elämä itsessään miksikään muutu kun mennään kihloihin tai naimisiin, sitä on turha odottaa. Mä luulen et monet erot johtuu siitä, et odotetaan et häät mukamas muuttais elämän jotenki ja sen jälkeen kaikki ois ku ruusuilla tanssimista. Ja niin, sit erotaan ku huomataan ettei se elämä juuri muuttunutkaan. Arjesta pitää pitää, sitähän
      -arkea, loppuelämä tulee olemaan.

    • kihloihin

      en tiedä omakohtaista kokemusta on tuostya että mentiin puolen vuoden jälkeen kihloihin ja kolmen vuoden yhdessäolon jälkeen erottiin.

      uudessa suhteessa olen ollut jo yli 5vuotta ja miehen olen tuntenut jo 10vuotta, emme asu yhdessä vieläkään.odottaisin kyllä kovasti kosintaa mutta jotenkin tuntuu etten sitä koskaan saa.ei mies vain yksinkertaisesti tajua.
      ole onnellinen jos mies tajuaa kosia sinua jo nytten.
      ainahan sen kihlauksen voi sitten purkaa jos joskus siltä tulevaisuudessa tuntuu.
      ostakaa tooki kihlat ja nauttikaa onnellisesta parisuhteesta niin kauan kuin voitte :) ja voihan se hyvinkin olla että olette lopun ikäänne yhdessä..ken tietää...

    • Eiko-chan

      Menkää sitten kun MOLEMMISTA siltä tuntuu.
      Olen itse seurustelllut 7kk josta n. 3kk asuttu saman katon alla, hyviä ja huonoja päivä on ollut, mutta tähän asti ollaan kaikesta selvitty.
      Kiirettä kihloihin saati naimisiin meillä ei ole (minä 21v, mies 24v) , se riittää, kun saa herätä aamulla toisen viereltä ja kohdata tämän onnellinen katse =)
      Onnea vain teille!

      • :o)

        Me ollaan asuttu yhdessä heti ensimmäisestä seurustelupäivästä lähtien. Oli helpompi niin, kun mies muutti tänne toiselta puolen Suomea. Mies kosi neljän kuukauden päästä ja naimisiin ollaan menossa elokuussa. Hääpäivänä ollaan sitten oltu yhdessä 2v2kk ja siitä siis kihloissa 1v10kk. :)

      • Eiko-chan
        :o) kirjoitti:

        Me ollaan asuttu yhdessä heti ensimmäisestä seurustelupäivästä lähtien. Oli helpompi niin, kun mies muutti tänne toiselta puolen Suomea. Mies kosi neljän kuukauden päästä ja naimisiin ollaan menossa elokuussa. Hääpäivänä ollaan sitten oltu yhdessä 2v2kk ja siitä siis kihloissa 1v10kk. :)

        Onnea teile :)

      • FF
        Eiko-chan kirjoitti:

        Onnea teile :)

        Ollaan oltu 2 vuotta yhdessä ja mies kosi viikko sitten. Asuttu ollaan yhdessä 8 kk.

    • Kihloja kaipaava

      Olen 21 vuotta täyttävä nainen ja mieheni minua n.3v vanhempi.
      Minä ja avopuolisoni olemme olleet yhdessä reilut 4 vuotta ja asuneet yhdessä siitä ajasta n. 3½ vuotta.
      Emme ole edes kihloissa, vaikka elämme kuin aviopari.. Kaikki ilot ja surut jaamme päivittäin.. Ja asumiskulut olemme pistäneet aina puoliksi.
      Mieheni on nähnyt minut kauneimmillani sekä kauheimmillani. Kaikki tuntuu olevan nyt todella hyvin, paitsi että kaipaamani sormus minulta puuttuu.
      Minulle kihlat olisivat todella tärkeät. Ikään kuin lupaus siitä, ettei mies vaan jonain päivänä katoa johonkin.
      Vanhempani tunsivat aikanaan hyvin vähän aikaan ennen kuin menivät naimisiin ja he ovat yhä yhdessä (ovat olleet reilut 30v) sekä erittäin onnellisia.
      Asia on alkanut nyt todella vaivaamaan päätäni ja olen miettinyt onko kumppanini edes tosissaan kanssani.
      Mieheni tietää minun kantani, mutta haluaa olla tässä asiassa itsekäs. Kertooko tämä sen ettei hän rakasta minua?

    • viisasaikuinenneuvoo1700

      MILLOIN ON OIKEA HETKI KOSIA?
      - Ihanteellisin ikä kosia ja tulla kosittavaksi olisi noin 25-35 ikävuoden välillä, eli kun pariskunta on jo päässyt teini-iän yli mutta ikä ei vielä näy kasvoilla
      - Kun pariskunta on tuntenut toisensa vähintään vuoden ajan
      - Kun on asuttu vähintään puoli vuotta yhdessä
      - Kun olet varma, että rakastat häntä ja hyväksyt hänet virheineen
      - Vähintään vuosi ennen häitä, sillä mm. pukujen hankkimisessa ja häiden järjestämisessä menee paljon aikaa

      MITEN KOSINTA TAPAHTUU?
      - Halutessaan kosija kysyy etukäteen appiukoltaan lupaa pyytää tämän tyttären kättä
      - Kosija polvistuu tai kysyy kysymyksen seisaaltaan, riippuen siitä kumman tavan kokee omakseen
      - Kosija kysyy kosittavalta esimerkiksi ”mennäänkö naimisiin” tai ”tuletko vaimokseni
      - Kosija voi sormuksen sijaan tai lisäksi ojentaa kukan/kukkakimpun kosittavalle
      - Perinteisessä kosinnassa kosija on mies ja kosittava nainen, mutta nykyään roolit voivat vaihdella

      MIKÄ KOSINNASSA VOI MENNÄ PIELEEN?
      - Pelko ja jännitys, joka estää tai vähintään siirtää kosimista
      - Vääränkokoisen sormuksen hankkiminen (sormuksen kokoa on jälkeenpäin kuitenkin mahdollista pienentää tai suurentaa)
      - Kumppani odottaa turhautuneena useita vuosia kosintaasi
      - Et kysy ”mennäänkö naimisiin” vaan ”mennäänkö kihloihin”

      MITÄ SORMUKSESTA TÄYTYY TIETÄÄ?
      - Kihla- ja vihkisormus tarkoittavat eri asiaa. Kihlasormus annetaan kosittaessa ja vihkisormus naimisiin mentäessä
      - Sormuksien hankkiminen on täysin vapaaehtoista, voit siis kosia tai mennä naimisiin ilman sormuksiakin
      - Kauniita sormuksia saa edullisestikin, varsinkin jo timantin aitous tai kulta materiaalina ei ole sinulle tärkeintä. Kultaa edullisempia materiaaleja ovat esimerkiksi kirurginteräs, titaani ja hopea
      - Jos mietit millaisesta sormuksesta kumppani pitää, katso hänen korujaan ja tyyliään. Jos tyyli on moderni, kannattaa sormuksenkin olla yksinkertainen. Jos tyyli on naisellinen, koristeellisuus ja mahdollinen koristekivi ovat todennäköisesti saajan mieleen.
      - Kapea pyöristetty sormus jossa ei ole korkeita ja teräviä yksityiskohtia, ovat mukavimmat käyttää myös hansikkaiden alla.
      - Pyydä apua sen paikan myyjältä, josta sormuksen aiot hankkia
      - Jos et tiedä kokoa, kysy sormuksen saajan ystäviltä/sukulaisilta tai katsele kumppanin jo olemassa sormuksia tai sormia
      - Jos sormus on totaalisen väärää kokoa, voitte yhdessä jälkeenpäin mennä ostamaan uuden tai kosittu voi pitää sitä kaulakorussaan riipuksena. Siksi sormukseen ei kannata käyttää paljoa rahaa
      - Sormusta pidetään yleensä vasemman käden nimettömässä, sillä sanotaan, että siitä sormesta johtaa suoni suoraan sydämeen
      - Sormuksiin voi halutessaan kaiverruttaa esimerkiksi päivämäärän, vuosiluvun tai nimet

      MITÄ KOSIMIMINEN JA AVIOLIITTO MERKITSEE?
      - Kihlaus on lupaus avioliitosta
      - Avioliitto on lupaus olla loppuelämä yhdessä
      - Kihloissa voi halutessaan olla useita vuosia ennen naimisiinmenoa
      - Avioliitto on perinteikäs ja edelleen monien ihmisten suurimpia haaveita
      - Naimisissa olevaa pariskuntaa arvostetaan enemmän kuin avoliitossa elävää
      - Häiden järjestelyyn ei ole pakko käyttää omaisuuksia rahaa, eikä häämatkalle ole pakko mennä heti häiden jälkeen

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      58
      5841

    2. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      26
      3697

    3. Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?

      Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei
      Sinkut
      229
      1968

    4. Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti

      Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei
      Kokkola
      27
      1789

    5. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      95
      1236

    6. MAKEN REMPAT

      Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna
      Suomussalmi
      31
      1199

    7. Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille

      Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel
      Hindulaisuus
      289
      967

    8. Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan

      5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee
      Ähtäri
      52
      962

    9. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      76
      889

    10. Mulla on kyllä

      Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..
      Ikävä
      35
      858
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt