Elämässä tulee tilanteita, jossa on pakko luopua Vanhasta tai joskus jopa itse haluaa irrottaa vanhasta ja aloittaa ihan uuden sivun. Klassinen esimerkki on av(i)oero. Joskus joutuu luopumaan jostain ihmisestä tietyllä tavalla, vaikka hänet aina muistaisi sydämessä, joskus joutuu luopumaan työpaikasta tai rakkaasta harrastuksesta tai lapset itsenäistyy ja aloittaa oman itsenäisen elämänsä tai pitää luopua ajatuksesta, että saa lapsia tai löytää rakkauden.
Ilman luopumista, harvoin alkaa uuttakaan. Silti vaatii rohkeutta astua tuntemattomaan ja valita uusi suunta. Epävarmuuden sietokykyä ja uskoa kaiken järjestykseen koetellaan. Muutos voi melkein ahdistaa. Silti, muutos on joskus välttämätön ja pakollinen, sitä ei pääse karkuun. Joskus kun luopumista on usealla rintamalla samaan aikaan, tarvitsisi vaan pitkän halauksen ja ihmisen lähelle. Vahvan naisen heikko kohta.
En tiedä pystyykö täällä enää keskustelemaan, vai pitääkö siitäkin luopua siinä sivussa. 😂 Jos pystyy, miten olette selvinneet luopumisen tuskasta ja mitä sisäisiä työkaluja siihen olette käyttäneet?
Luopumisen tuskasta
56
163
Vastaukset
- Anonyymi
En mitenkään. Suljin sen kaiken ulkopuolelleni. Into pinkeänä nyt odotan koko näytön tukkivia luentoja, kuinka hienosti muut tämän ovat hanskanneet ja miksi timanttikristalleiksi itsensä jalostuaneet. Pahoittelut tämä happamuus, että olen surkea naispuolinen pärjäämisen mestari 😆
Itse toivon, että voin oppia muiden onnistumisista. Poimia itselleni työkalut jotka voisi toimia. Joskus on mentävä pidempää ja vaikeampaa reittiä löytääkseen perille. Joskus taas menee vähän helpommin.
- Anonyymi
Palaan tähän sielunvaellus-aiheeseen. Siihen on pakko palata kun tässä ----maassa talsii.
Kun ruumis, eli solujen yhteistoimintakommuuni, lopettaa "elämänsä", on pakko luopua vanhasta ruumiista ja seuraava on siis hiukan mysteeri, mutta karman-laki jonkinlaisen maallisen viitteen pyrkii antamaan tulevasta.
Toisaalta kun ajattelee kaikkia ruumiita mitä maa päällään kantaa, onko niistä kovin moni kovin onnellinen, kun tämä elämä maan päällä on pelkkää eloonjäämiskamppailua ...
Meillä on ratkaisu! Buddha sen on meille kertonut. Valaistu, sinä elämään pettynyt kurja maan vaeltaja. Valaistumalla saavutat, ruumiiseesi vangittu sielu, henkiolennon aseman, päädyt jopa lopulta jumalalliseen osaan taivaan hierarkiassa.
Kuolemassa on pakko luopua vanhasta, ja uuden edellä vanhat teot punnitaan. ...Buddhalaisuus ei usko sieluun, mutta uskoo elämän jatkumiseen muuna olentona, ja karmaan eli edellisen inkarnaation hyvyyden tai velkataakan siirtymiseen seuraavaan olioon. 🌹👀
- Anonyymi
kynä..mi kirjoitti:
Buddhalaisuus ei usko sieluun, mutta uskoo elämän jatkumiseen muuna olentona, ja karmaan eli edellisen inkarnaation hyvyyden tai velkataakan siirtymiseen seuraavaan olioon. 🌹👀
Joka tapauksessa, karma-logiikka vaatii ihmisen elämän ja maailman kannalta filosofian dualismia, objektin ja subjektin. On aivan sama miksi tätä subjektia nimitetään, sieluksi, elämän voimaksi, hengeksi, niiden käsitteellinen yläkäsite on subjekti.
Maailma on taas kerran huonon karman vallassa. Maailmasta luopuminen ei todellakaan ole tuskallista, kun tavoitellaan hyvää karmaa.
On kahdenlaista kärsimystä, huonon karman toisille aiheuttamaa ja huonon karman tekijälleen aiheuttamaa. Maailma on taas jatkossa varattu huonolle karmalla tekijöineen, ja sitä voidaan kutsua raamatun termein helvetiksi.
Uskonnot luovat uskoa oikeudenmukaisuudesta, siinä että ne kertovat "pahan saavan palkkansa", ja se palkka on rangaistus.
Mutta mikä ero on keskitysleirivangin elämällä ja uskonnon kertomalla helvetillä tai karman lain mukaisella kärsimyksen tiellä. Ei niillä ole reaalisesti eroa. Siksi uskontojen tuonpuoleiseen parempaan tähyävä odotus ei ole moraalifilosofisesti kestävä. Ei, nykyuskonnot eivät ole tuoneet parannusta maailman tuskaan. Rikoslaki, uskonnon kaltaisena uskomuksena, rankaisee rikoksesta, huonon karman tekijä aiheuttaa itselleen kärsimystä, mutta aiheuttaa myös kärsimystä uhrille.
Hyvä karma ei tuo onnea.
Moraalinen maailma on mahdollinen ainoastaan prediktiivisenä, huonon karman ehkäisevänä, ei futuurisena rankaisuna. Meidän on tehtävä täyskäännös hyvän ja pahan tarinassa. Paha ei poistu jälkikäteen, tekoja ei saa tekemättömäksi, paha on poistettava tekemällä maailmasta hyvän.
Tietenkin subjektilla on vapaa tahto tehdä pahaa, huonoa karmaa. Mutta kun maailma ympärillä on kaunis, ei yksi ihminen voi murtaa sen voimaa ja paha jää pelkäksi hetken houreeksi.
- Anonyymi
Täyttä elämää palstalla, ei tästä tarvitse luopua. :)
- Anonyymi
Avioerossa käsittelin asiaa tutun entisen työkaverin kanssa, hän oli kokenut saman viimeisen vuoden sisällä. Hänen kokemuksestaan oli apua. Ahdisti yötä päivää, joskus katkaisin sen alkoholilla. Jotenkin se auttoi että edes hetken suhtatui asiaan välinpitämättömästi, aivot lepäsivät, en tarkoita mitään sammumiskänniä. Lenkkeilin jopa yöllä, kävelin pitkiä matkoja. Löysin myös yhtä revityn kumppanin, jonka kanssa yhdessä liikuimme ja puimme eroamme. Siitä tuli pitkä ja hyvä suhde.
Yleensä kun vastoinkäyinen tulee, lakkaan nukkumasta ja syömästä muuten kuin pakosta ja vain jotain terveellistä se vähä mikä uppoaa. Olen elänyt päiviä pelkillä hedielmillä ja marjoilla kun muu ei mennyt. Uni tulee kyllä kun aikansa valvoo, ajoin joskus tösitä tullessa bussissa ohi. On hirveä olo mutta en ota mitään. Ihme kyllä, tila alkaa rankan potemisen jälkeen hälvetä. Luulen että läpikäyminen on ainut tie, ei kannata paeta tai turruttaa jatkuvalla lääkityksellä tai alkoholilla. Sitä luulee että jää lopuksi elämää tähän tuskaan mutta ei sitä jää. Elämänhalu voittaa kuitenkin. Sitkeys vaatii pajon mutta kannattaa. Välillä voi luovuttaa ja lyödä selviytymispyrkimyksen lössiksi mutta vain hetkeksi. Näin minä ole selvinnyt, olen aika täyspäinen. Ja vielä sanonta, se mikä ei tapa, vahvistaa, on täyttä soopaa. Aina kun jälkeenpäin vastaavan tyyppinen vaikeus kohtaa, joutuu käymään läpi uudelleen saman tuskan. Ilo on siinä että joka kerta tuska tulee lievempänä, kunnes hälvenee mitättömäksi. Vain selvänä potemalla pääsen tapauhtuneista tuskallisista kokemuksista terveesti ja lopullisesti eroon. Tuohon vaikuttaa kaksi asiaa; aika ja kuinka monia läheisiä se koskee ja miten.
Jos itse on valmistautunut eroon jo pidemmän aikaa niin lähtökohta on aivan eri kuin tulla töistä kotiin jossa on eropaperit ja avaimet pöydällä. Ensimmäisessä tapauksessa surutyö on jo ehkä tehty ja suunnitelmat valmiina mutta jälkimmäisessä ne työkalut on vielä hakusessa.
Äitini kuoli aikanaan syöpään ja sen viimeisten viikojen aikana ehti jo hieman valmistautua ja miettiä miten esim isääni ja siskoani pystyisin asiassa tukemaan. Tilanne olisi ollut eri jos äiti olisi kuollut vaikka liikenneonnettomuudessa.
Työ ja herrastukset ovat sellaisia joissa en koe edes luopumista. Työpaikat ja harrastukset vaihtuvat eikä niissä sen enempää tuskaa ole. Vielä kun on pienehkö paikkakunta niin ihmiset tulee kyllä muissa yhteyksissä vastaan.
Itsellä nyt tilanne että lapset ovat juuri lähteneet omilleen ja lähinnä tuntuu hyvälle että olen kasvattanut heidät siihen malliin että uskaltavat kokeilla omia siipiään. Takaisin kotiin voi aina tulla.
Kunhan ajattelee että täällä ollaan toisia varten ja että pyrkii pitämään itsensä sellaisessa fyysisessä ja henkisessä kunnossa että pystyy olemaan tukena toisille niin tuolla pärjää niin rutiineissa kuin muutoksissa.- Anonyymi
En ollut varautunut. Ei ollut erolappua pöydällä, mutta henkilö soitti kun puolisoni on rikkomassa heidän avioliittonsa. Teidänkö lainkaan että pulisoni ei pitkään aikaa ole ollut siellä missä luultavasti kotona kertoo olevansa. Suu kuivi korpuksi ja hyökkäsin täyttämään tiskikonetta naama valkoisena. Siitä se lähti ensin romuttuminen lyhyeksi aikaa ja sitten pitkän kärsimyksen kautta eheytymien.
- Anonyymi
Elämänhän on lopulta nimenomaan luopumisne opettelemista. Kaikesta on jossain kohtaa pakko luopua. Aina joskus saakin jotain, mutta luopuminen on aina lopulta edessä. Mitä enemmän on jostain pitänyt, niin sitä vaikeampaa luopuminen on. Jos ei ole pitänyt lainkaan niin luopuminen voi tuntua jopa hyvältä asialta.
- Anonyymi
Omassa elämässäni lopulta vain ne lopulliset luopumiset, eli kuolemat, ovat olleet niitä todella tiukkoja paikkoja. Se kun jotakuta ei enää ole, eikä tule koskaan enää olemaan ja mitään mahdollisuutta sen tilanteen muuttumiseen ei ole. Se tunne on murskaava, mutta siihenkin tottuu, vaikka ei se koskaan kokonaan katoa.
Itse olen eronnut kolmasti. Tai no, se ensimmäinen "ero" johtui kuolemasta. Siitä on jo niin kauan, että se on kuin toisesta elämästä. Jos on toki käynyt mielessä miten toisin elämä olisi voinutkaan mennä tai olisiko se lopulta mennytkään toisin. Ei sitä voi tietää.
Toista eroani tein kauan. Mä olin jo alunperin lähtenyt siihen suhteeseen ihan väärin perutein ja yritin useamman vuoden pitää sitä kasassa ihan vaan periaatteen voimalla. Kun kerran on leikkiin lähtenyt, niin ei voi antaa periksi. No sitten yhdessä kohtaa tajusin mitä idiotismia se mun ajatteluni oli ja kuinka paljon vahinkoa tein itselleni sinnittelemällä siinä. Se ero oli taatusti loppupeleissä parempi molemmille, vaikkei eksäni vielä silloin erotessa sitä myöntänytkään. Eron jälkeen vaikeaa oli oikeastaan vaan yksinolemiseen tottuminen ja se olikin sitten hankalaa. Olin päättänyt olla nimenomaan yksin, enkä edes etsiä mitään uutta. Halusin päästä siihen tasapainoon, jossa mä seison omilla jaloillani ja enkä laastaroi sitä tyhjyyttä. Se vei aikansa ja lopulta oli taas hyvä olla.
Vaan tuo viimeinen eroni. Hetkittäin sydän huutaa vieläkin tuskaansa sen jälkeen. Se kun jokin tuntui niin oikealta ja silti se ei toimi. Se kun kumpikaan ei tee varsinaisesti mitään väärää ja siltikään se ei toimi. Se kun niin monta asiaa olisi voinut olla, mutta niitä ei ole. En mä niinkään sen suhteen vuoksi enää kärsi, enkä varsinaisesti enää eksänikään, vaan nimenomaan sen, että sekään ei toiminut niin voiko mikään toimia. Sitä tunnetta on vaikea selittää, jos ei ole sitä koskaan kokenut.
- Anonyymi
Kannattaa keskittyä palstaelämään ja minimoida kaikki live-kontaktit 🤘
- Anonyymi
Kun oikein tuntuu pahalle, niin voi juosta metsään ja huutaa. Huutaa niin paljon, että ei enää yhtään pysty. Helpottaa hetkeksi.
- Anonyymi
Ei huono!
Välttämättä ei tarvitse juosta. Voi heittää repun selkään ja lähteä pitkälle kävelylle sinne mettään. Ai että 😊
xLiner Juokseminen tai uiminen, varsinkin kovaa, auttaa. Tunnistan tuon itsekin. Viime viikolla uin 3km ja useampia 25m meni niin paljon kuin varresta lähtee. 😉
Kun luopumisprosessi tulee yllättäen ja joutuu miettimään tietyllä tavalla perusteitaan uusiksi, on hyvä että löytyy varaventtiileitä. Erossa tässä ei ole omalla kohdalla kyse, mutta joskus eron sattuessa kuuntelin tätä:
https://m.youtube.com/watch?v=-SoxOb2ir5Q
- Anonyymi
Vaikeimmissa paikoissa oikein mikään ei ole auttanut. Pieni määrä rauhoittavaa lääkettä äärimmäiseen stressiin ja romahdukseen tilapäisesti käytettäväksi. Niitäkään ei enää saa. Lääkärit eivät määrää, koska väärinkäyttäjiä on niin paljon. Viinaa kyllä saa joka paikasta. Sen olen huomannut, ettei yksin oleminen eron jälkeen mitenkään jalosta.
- Anonyymi
Eikö määräämistä rajoiteta vasta kun potilaalla on merkintä tiedoissa väärinkäytöstä?
- Anonyymi
Entä jos kokeilisit mieluisaa tekemistä/harrastusta stressiin? Se voi auttaa paremmin kuin lääkkeet.
Lääkärillä ei ole mitään syytä olla määräämättä rauhoittavia, etenkin jos sinulla ei ole mitään addktiotaustaa.
- Anonyymi
Toki sitä on hyväkin miettiä mitä menettää. Mutta mä ajattelen, että saa jotain uutta tilalle.
Jos ja kun irtisanoudun nykyisestä työsuhteestani, mahdollinen karenssi hiukan huolestuttaa, jos ei heti olekaan töitä suunnitellun loman pitämisen jälkeen. Siltikin, vaikkei rahasta ole kysymys. Täytyy kuitenkin arvottaa asiat. Mun terveyteni on tärkeämpää kuin jonkun typerän natsipomon lompakko.
xLiner- Anonyymi
Rupea sabotoimaan natsipomon hommia.
- Anonyymi
Mitä jos puhuisit asiasta natsipomon pomolle? Vai onko hänkin samaa sarjaa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Rupea sabotoimaan natsipomon hommia.
Ei ole tarvetta. Se sabotoi hommansa ihan itse 😄
xLiner
- Anonyymi
Lemmikin kuolema oli pahin luopuminen minkä olen koskaan kokenut. Suru oli musertava ja teki mieli lähteä samaan suuntaan.
En osaa sanoa, että miten selvisin. Heti kuoleman jälkeen sain tukea ja lohdutusta ystävältä, se varmasti oli tärkeintä. Hän tuli heti, halasi ja piti sylissä kun itkin.
Muuten luopumisessa käytän selviytymistyökaluna kärsivällisyyttä ja uskoa, että tunteet ja mahdollinen harmitus kyllä tasaantuvat, kun aikaa kuluu tarpeeksi, esim vuosi.
En ole vieläkään luopunut toivosta vanhan ihastuksen suhteen. Tunteet olivat voimakkaita ja molemminpuolisia, mutta jotenkin kaikki vaan meni pieleen. Nyt hänellä on tainnut olla jo pitkään toinen nainen.
Tilanne on vaikea, kun tuntuu, ettei ole halua muihin miehiin sitten ollenkaan.
Kohtaan tämän asian kärsivällisyydellä ja sillä, että saan rakkautta läheisiltäni.
Tunne häipyy pois tai jää loppuelämäksi, minkä minä sille voin. En halua tuhlata energiaa torjumaan omia tunteita. Jos takastan häntä, niin minkäs sille voin.
Eli myös hyväksyntä, etten voi hallita kaikkea edes itsessäni, on hyvä. No mä tavallaan luopuisin monestakin asiasta, jos se olisi niin helppoa. Esimerkiksi omakotitalosta, mutta oikeastaan mun onkin pitänyr luopua myyntiaikeista, kun aika on nyt huono myyntiin.
Toisaalta se on saanut auttamaan ottamaan riskejä. Hommaan paremman lämmityksen tönöön ja laitan muutenkin tätä edustavammaksi pikkuhiljalleen. Jos joskus tulee parempi aika myydä, tai sitten asustelen itse mukavemmin ja halvemmin. 😊
Oon mäkin ihmisistä elämässä joutunut luopumaan, joko kuoleman kautta tai muuten, mutta ei ihmisille kannata liian suurta tarpeellisuutta elämässä laittaa odotusarvoksi, ihminen on kuitenkin heikko. Hyvät ihmiset pysyy ympärillä kyllä ja itse kun kohtelee ihmisiä ihmisinä, niin ei ole liian suuri kaaos, jos joku tärkeäkin ihminen lähtee elämästä pois.
Luopumisissa ehkä kannattaa pitää reagointi maltillisena ja etsiä itsestään lohtua, vaikka voihan sitä koettaa jotain menettämisentuskaa jakaakin...usein vaan se on oms tunne, eikä sitä voi toidille värjätä...- Anonyymi
"kun aika on nyt huono myyntiin."
Huono aika myyntiin voi jatkua forever. Tai jos joskus koittaa hyvä aika, talo on vanha ja rapistunut, täydellisen peruskorjauksen tarpeessa, kaikesta korjaamisesta ja laitteluista huolimatta. Anonyymi kirjoitti:
"kun aika on nyt huono myyntiin."
Huono aika myyntiin voi jatkua forever. Tai jos joskus koittaa hyvä aika, talo on vanha ja rapistunut, täydellisen peruskorjauksen tarpeessa, kaikesta korjaamisesta ja laitteluista huolimatta.Kokeillaanpas, voiko täällä jo keskustella?
Niin, näihin taloihin pitää tehdä koko ajan jotain. Ei pelkkä asuminen riitä. Kaikki kuluu..- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Kokeillaanpas, voiko täällä jo keskustella?
Niin, näihin taloihin pitää tehdä koko ajan jotain. Ei pelkkä asuminen riitä. Kaikki kuluu..Aika usein kuvitellaan, että omakotitalo on sijoitus, mutta todellisuudessa se on kulutushyödyke. Arvon määrittelee aika moni seikka.
Omakotitalossa, etenkin vähänkään vanhemmassa arvo on lähinnä tontissa. Sen arvo taas on hyvin riippuvainen sijainnista. - Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Kokeillaanpas, voiko täällä jo keskustella?
Niin, näihin taloihin pitää tehdä koko ajan jotain. Ei pelkkä asuminen riitä. Kaikki kuluu..Sivusta kommentoin ...
Noinhan se on. Asunto vaatii aina myös korjaamista ja talo eritoten. Moni kuitenkin laiminlyö noita tarpeita, joko tahallaan tai ajattelemattomuuttaan. Lisäksi moni vuokralla-asuva ei koskaan edes opi tajuamaan noiden tarvetta, sillä eihän niiden laiminlyöminen vuokralaisen niskaan tipahda. Moni asunnon omistavankaan ei tajua kaikkea, kun asuntoyhtiö ja isännöitsijät hoitavat tällaiset hommat ja pohidnnat heidän puolestaan ja osakkaan hommaksi jää vain valittaa "turhaan" nousevista vastikkeista.
Itse esimerkiksi asun talossa, jossa on tehty paljon pikku remontteja noin parikymmentä vuotta sitten ja nyt huomaa, että kaikenlaista pientä (ja hieman isompaakin) laittoa alkaa ilmaantumaan yhtäaikaisesti moneen kohtaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aika usein kuvitellaan, että omakotitalo on sijoitus, mutta todellisuudessa se on kulutushyödyke. Arvon määrittelee aika moni seikka.
Omakotitalossa, etenkin vähänkään vanhemmassa arvo on lähinnä tontissa. Sen arvo taas on hyvin riippuvainen sijainnista.Täytyy kysyä, että mihin perustat tuon: "Omakotitalossa, etenkin vähänkään vanhemmassa arvo on lähinnä tontissa. Sen arvo taas on hyvin riippuvainen sijainnista"? Ainakin omassa talossani tontin arvo on noin kymmenesosan itse talon arvosta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Täytyy kysyä, että mihin perustat tuon: "Omakotitalossa, etenkin vähänkään vanhemmassa arvo on lähinnä tontissa. Sen arvo taas on hyvin riippuvainen sijainnista"? Ainakin omassa talossani tontin arvo on noin kymmenesosan itse talon arvosta.
"Ainakin omassa talossani tontin arvo on noin kymmenesosan itse talon arvosta."
Aika hurjaa. Talon arvo laskee kokoajan, mutta hyvällä talon sijainnilla tontin arvo nousee. Ellei valtavasti, niin kuitenkin nousee. Talon arvon määrittelee lopullisesti sen seuraava ostaja. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sivusta kommentoin ...
Noinhan se on. Asunto vaatii aina myös korjaamista ja talo eritoten. Moni kuitenkin laiminlyö noita tarpeita, joko tahallaan tai ajattelemattomuuttaan. Lisäksi moni vuokralla-asuva ei koskaan edes opi tajuamaan noiden tarvetta, sillä eihän niiden laiminlyöminen vuokralaisen niskaan tipahda. Moni asunnon omistavankaan ei tajua kaikkea, kun asuntoyhtiö ja isännöitsijät hoitavat tällaiset hommat ja pohidnnat heidän puolestaan ja osakkaan hommaksi jää vain valittaa "turhaan" nousevista vastikkeista.
Itse esimerkiksi asun talossa, jossa on tehty paljon pikku remontteja noin parikymmentä vuotta sitten ja nyt huomaa, että kaikenlaista pientä (ja hieman isompaakin) laittoa alkaa ilmaantumaan yhtäaikaisesti moneen kohtaan.Korjauksiin tarvitaan rahaa, jota monella ei ole, ainakaan riittävästi. Etenkin syrjäseuduilla ja sen sellaisissa kunnissa ei myöskään saa taloaan myytyä. Moni vanha ihminen on siinä tilanteessa, ettei pysty, ja kykene korjaamaan taloa itse ja/tai korjauksiin ei ole rahaa. "Vastapainoksi" talosta ei pysty muuttamaankaan, koska ei saa sitä myytyä, ei millään hinnalla, kukaan ei tule edes katsomaan.
Anonyymi kirjoitti:
Aika usein kuvitellaan, että omakotitalo on sijoitus, mutta todellisuudessa se on kulutushyödyke. Arvon määrittelee aika moni seikka.
Omakotitalossa, etenkin vähänkään vanhemmassa arvo on lähinnä tontissa. Sen arvo taas on hyvin riippuvainen sijainnista.Joo. Kyllä sijainnilla on merkitystä.
Mutta on talon kunnollakin. Sijainnin päälle maksettava osuus tulee siitä. Ja se kunto määräytyy lopulta aika yksinkertaisilla asioilla...Anonyymi kirjoitti:
Korjauksiin tarvitaan rahaa, jota monella ei ole, ainakaan riittävästi. Etenkin syrjäseuduilla ja sen sellaisissa kunnissa ei myöskään saa taloaan myytyä. Moni vanha ihminen on siinä tilanteessa, ettei pysty, ja kykene korjaamaan taloa itse ja/tai korjauksiin ei ole rahaa. "Vastapainoksi" talosta ei pysty muuttamaankaan, koska ei saa sitä myytyä, ei millään hinnalla, kukaan ei tule edes katsomaan.
Totta...
Anonyymi kirjoitti:
Sivusta kommentoin ...
Noinhan se on. Asunto vaatii aina myös korjaamista ja talo eritoten. Moni kuitenkin laiminlyö noita tarpeita, joko tahallaan tai ajattelemattomuuttaan. Lisäksi moni vuokralla-asuva ei koskaan edes opi tajuamaan noiden tarvetta, sillä eihän niiden laiminlyöminen vuokralaisen niskaan tipahda. Moni asunnon omistavankaan ei tajua kaikkea, kun asuntoyhtiö ja isännöitsijät hoitavat tällaiset hommat ja pohidnnat heidän puolestaan ja osakkaan hommaksi jää vain valittaa "turhaan" nousevista vastikkeista.
Itse esimerkiksi asun talossa, jossa on tehty paljon pikku remontteja noin parikymmentä vuotta sitten ja nyt huomaa, että kaikenlaista pientä (ja hieman isompaakin) laittoa alkaa ilmaantumaan yhtäaikaisesti moneen kohtaan.Joo. Talonyhtiöitäkin on mennyt nurin jo. Ei yhtiövastikkeella kaikkea kateta ja moneen asiaan joutuu, tai pitäisi osata puuttua etukäteen, ennenkuin tulee vahinko.
Joku yläkerrassa tapahtunut vesivuoto/vahinko, mikä ei täytä vakuutuksen määräyksiä voi kaataa ja onkin kaatanut kokonaisia talonyhtiöitä.
Mutta vaikka omakotiasujana voin itse valita monta asiaa itse, on koko vastuukin itsellä.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Korjauksiin tarvitaan rahaa, jota monella ei ole, ainakaan riittävästi. Etenkin syrjäseuduilla ja sen sellaisissa kunnissa ei myöskään saa taloaan myytyä. Moni vanha ihminen on siinä tilanteessa, ettei pysty, ja kykene korjaamaan taloa itse ja/tai korjauksiin ei ole rahaa. "Vastapainoksi" talosta ei pysty muuttamaankaan, koska ei saa sitä myytyä, ei millään hinnalla, kukaan ei tule edes katsomaan.
Harva vanha ihminen ajatteleekaan taloa sijoituksena. Ne ovat pikemmin niin päin, että aikanaan kuolinpesän "riesoja".
Raha onki sellainen juttu, joka kannattaisi nuoremman ihmisen miettiä siinä kohtaa, kun sitä taloa harkitsee ostavansa. Yllättävän moni ihminen tosiaan ei mieti sitä asunnon omistamisen realiteettia lainkaan.
- Anonyymi
ihmissuhteet on mailman vaikein asija, varsinkin miehen ja naisen kesken, ei auta opinnot tai perus viisaus kun mennään tunteilla matkaan,
Olen kuiville päästyäni joutunut luopumaan melkein kaikista ystävistä, koska ei ollut juuri ketään, joka olisi viihtynyt kuivilla olevan seurassa. En siinä ole menettänyt paljon, koska sosiaalinen kanssakäyminen on minulle raskasta, enkä halua joutua esiintymään. 🌹👀
- Anonyymi
Nyt en ihan usko tuota
Mut hienoo jos totta - Anonyymi
On paljon ihmisiä, jotka eivät juo alkoholia.
- Anonyymi
Aika vähän on enää mistä luopua. Kun elämä on pelkistettyä ja vähän minimalistista niin ainoa luopuminen taitaa olla se minkä kuolo luonnostaan korjaa.
- Anonyymi
Noinko ikävästi? En ihan usko. Ihminen ei vain välttämättä osaa arvostaa sitä mitä on, pitää itsestäänselvänä kaikkea mikä ei ole itsestäänselvää.
- Anonyymi
Koko elämä on yhtä luopumista (elämästä sitten lopulta), ts. muutosta jostakin johonkin toiseen. Ei ole mitään varmaa.
- Anonyymi
Olen luopunut viimeisten vuosien aikana parisuhteesta, ydinperheestä, yhdessä puolison kanssa suunnitellusta ja rakennetusta omakotitalosta, työstäni ja sen mukana mitä ihanimmasta työyhteisöstä, äidistäni, lemmikeistäni ja kokenut pelon siitä, että joudunko luopumaan myös lapsestani, mikä ei onneksi toteutunut. Olen luopunut ajatuksesta saada lisää lapsia. Olen lähestulkoon luopunut myös ajatuksesta löytää enää uutta parisuhdetta. Kipeää on tehnyt. Niin kipeää välillä, että tuntuu kuin sydän olisi kutistunut pieneksi, mustaksi, jääkylmäksi möykyksi, joka takoo rinnassa, mutta ei ole elossa. Useina päivinä ainoa asia, joka minut on pitänyt liikkeellä, on lapseni.
En olisi halunnut kulkea tätä tietä. En minä tätä Itselleni toivonut enkä olisi koskaan uskonut polkuni olevan tällainen. Ihminen on silti yllättävän sitkeä otus. Joka aamu sitä vain nousee ylös ja tekee sen, mikä on tehtävä. Kipu on läsnä joka päivä, mutta päivä päivältä kipu hellittää. Kun on työstänyt kipua riittävän pitkälle, tulee jossain vaiheessa tunne, että on valmis päästämään irti, luopumaan. Se on tietyllä tavalla kivuliain hetki, mutta myös toiveikas, sillä kun päästää irti jostain asiasta, antaa samalla tilaa jollekin uudelle. Minulla tämä on tyypillisesti ihan konkreettinen hetki. Olen usein istunut esim meren rannalla, käynyt asian kokonaisuudessaan läpi mielessäni ja kun aurinko on enää haalea kajastus horisontissa, olen päästänyt asiasta irti.
Ihmisen on pakko osata luopua. Jokainen meistä joutuu elämässään luopumaan monista asioista. Itse koen, että tärkeintä on antaa itsensä kokea kaikki ne tunteet, joita luopuminen itsessä aiheuttaa. Joskus se vaatii todella paljon aikaa ja sekin on ihan ok. Ei luopumisen tarvitse olla helppoa, jollei se sitä kerran ole. Itsensä takia täytyy kuitenkin jossain vaiheessa päästää irti, jos meinaa vielä elää.No huh, olet sinä joutunut paljon luopumaan muutamaan vuoteen. Varmaan aikamoinen mylly ollut. En voi sanoa muuta kuin halaus ja jaksamista sinulle. ♥️
En ole noin monesta asiasta asiaa joutunut luopumaan koskaan kerralla. Vain yksi asia kerrallaan on mennyt ja muut jalat on pitänyt ”pöydän”
vakaana. Sopeudun yleensä muutoksiin kohtuullisen joustavasti ja harvoin jään jumiin viikoiksi vaan kun on pakko luopua päästän irti. En kyllä tiedä miten pärjäisin, jos kaikki menisi kerralla. Nostan hattua, että olet selvinnyt ja päättänyt päästää irti.- Anonyymi
Voimahali 💓🌻 Muista ettet ole yksin.
- Anonyymi
Hei, voimia ja pitkä lämmin halaus sinulle ❤️❤️❤️. Juuri tätä tarkoitin, kun ensimmäisenä aloitukseen vastasin. Ero on helposti kokonainen kauhistuttava menetysten ja romahdusten sarja, kun kaikki tukiverkot kaatuilee ympäriltä. Kävin itse alkuun ja väliajoin terapiassa, josta jäi mielikuva vain olkapäälle taputuksista, kuinka olen vahva. Eivät pystyneet ymmärtämään kokonaisuutta, enkä minä kertomaan. En käytännössä kyllä pystynyt tuntemaan mitään, olin enemmän solmu ja möykky. Sitä expuolisoa ei voinut edes ajatella sen pahan tähden, jonka aiheutti ja sen välinpitämättömyyden tähden, johon jätti. Sen tähden jostain kauniista luopuminen on irvokasta, ja sen sureminen mahdotonta. Omaan erooni liittyi myös muuta, mutten halua puhua niistä täällä.
- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
No huh, olet sinä joutunut paljon luopumaan muutamaan vuoteen. Varmaan aikamoinen mylly ollut. En voi sanoa muuta kuin halaus ja jaksamista sinulle. ♥️
En ole noin monesta asiasta asiaa joutunut luopumaan koskaan kerralla. Vain yksi asia kerrallaan on mennyt ja muut jalat on pitänyt ”pöydän”
vakaana. Sopeudun yleensä muutoksiin kohtuullisen joustavasti ja harvoin jään jumiin viikoiksi vaan kun on pakko luopua päästän irti. En kyllä tiedä miten pärjäisin, jos kaikki menisi kerralla. Nostan hattua, että olet selvinnyt ja päättänyt päästää irti.Kiitos kauniista sanoista ❤️ Ei nämäkään kaikki yhdessä rysäyksessä tapahtuneet, mutta aina kun alkoi pääsemään jaloilleen, tuli uusi aalto, joka heitti takaisin syvään päähän. Kun voimavarat ovat vähissä, niin rämpiminen kuiville on ollut ajoittain todella raskasta. Mutta kuten sanoin, ihminen on sitkeä otus ja vaikka kaikki kivut jättää arpia, on niistä huolimatta mahdollista elää täysin onnellista elämää 😊
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voimahali 💓🌻 Muista ettet ole yksin.
Kiitos sinulle ❤️ Tämä on lause, joka on todella vaikeina hetkinä äärettömän arvokas..
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hei, voimia ja pitkä lämmin halaus sinulle ❤️❤️❤️. Juuri tätä tarkoitin, kun ensimmäisenä aloitukseen vastasin. Ero on helposti kokonainen kauhistuttava menetysten ja romahdusten sarja, kun kaikki tukiverkot kaatuilee ympäriltä. Kävin itse alkuun ja väliajoin terapiassa, josta jäi mielikuva vain olkapäälle taputuksista, kuinka olen vahva. Eivät pystyneet ymmärtämään kokonaisuutta, enkä minä kertomaan. En käytännössä kyllä pystynyt tuntemaan mitään, olin enemmän solmu ja möykky. Sitä expuolisoa ei voinut edes ajatella sen pahan tähden, jonka aiheutti ja sen välinpitämättömyyden tähden, johon jätti. Sen tähden jostain kauniista luopuminen on irvokasta, ja sen sureminen mahdotonta. Omaan erooni liittyi myös muuta, mutten halua puhua niistä täällä.
Kiitos ja halaus sinne takaisin ❤️ Yritin itsekin käydä terapiassa, mutta koin kuten sinä, ettei minua ymmärretty. Onnekseni minulla on muutama läheinen ystävä, joihin olen voinut turvautua vaikeina hetkinä. He ovat olleet korvaamattomia kaiken muun luhistuessa. Toivottavasti myös sinä olet saanut tukea läheisiltäsi.
- Anonyymi
Lainaus >>>
Juokseminen tai uiminen, varsinkin kovaa, auttaa. Tunnistan tuon itsekin. Viime viikolla uin 3km ja useampia 25m meni niin paljon kuin varresta lähtee. 😉
Kun luopumisprosessi tulee yllättäen ja joutuu miettimään tietyllä tavalla perusteitaan uusiksi, on hyvä että löytyy varaventtiileitä. Erossa tässä ei ole omalla kohdalla kyse, mutta joskus eron sattuessa kuuntelin tätä:
https://m.youtube.com/watch?v=-SoxOb2ir5Q
>>>>
No hyi! Tuota vanha täti suositteli. Niinkään siitä ollut kuitenkaan kiinni, vaan jostakin järkyttävässä, tuskin mieleni sitä edes tajusi. Tiesin kuitenkin niin paljon asioita, joista en voinut muille kertoa. Tuollaiset herkistelyt tuntuivat rukojoilta- Anonyymi
..rujoilla, jos saan edes tämän korjata..
Anonyymille klo18.38.
Alkoholistin tuttavapiiriin kuuluu enimmäkseen alkoholisteja ja suurkuluttajia. Jos pääsee kuiville, ei juuri muita jää. - kynä..mi 🌹👀- Anonyymi
Tuttavapiiriä voi muuttaa. Tehdä ja harrastaa asioita, joissa tutustuu uusiin, ei-alko ihmisiin.
- Anonyymi
Luopumisen tuskassa toimii oma lokerointi erityisen hyvin. Elikkäs kolme eri tyyppiä luopumisesta:
1. - on saavuttanut jo sen mistä on luopumassa
2. - oma terveyden kannalta luopuminen on välttämätöntä
3. - kuolema/sairaus luopuminen
Esimerkit:
1. on päässyt ihannetyöpaikkaansa, ja työskennellyt siellä vaikkapa 10v. Työ tuntuu ihan tavalliselta, tai jopa kyllästyttävältä eikä siitä saa iloa > on aika vaihtaa työpaikkaa tai -tehtävää.
2. on luovuttava pitkästä parisuhteesta, sitä ei voi saada enää millään toimimaan, ilo on kadonnut, terveys kärsii. Sama, jos on työpaikalla kokee jatkuvaa häirintää, maalitusta ja johto väheksyy.
3. Kun läheinen ihminen kuolee luopuminen on selvää. Jos läheinen sairastuu vakavasti, niin ainakin jostain osa-alueista suhteessa on luovuttava.
Parhaiten osaa päästä irti/luopua, kun etsii tilalle vähintään jotain yhtä hyvää - vieläkin parempaa, tai vain erilaista. Itselläni toimii ihan tanssiharrastuksessa, että välillä keksittyy johonkin, josta ei pidä 😁 Esimerkiksi street/hiphop tanssi -liikehdintä, twerkkaus. Voi tavaton miten ilahduttaa 😎
- Sheena - Anonyymi
No onhan tämä aivan kauheaa.
Tässä on menny jo viis päivää, eikä ole panettanut kuin pari kertaa.
Aattelin jo että mies on tullu vanhaksi, testot laskee ja hyvästä libidosta ollaan luopumassa.
Mutta tänään tajusin ostaa koronatestin. Perhana mullahan on korona. Ilmankos panettaa niin huonosti.
Kyllä tästä vielä nousuun lähetään :)
-keinovaginamies- - Anonyymi
😍😋😍😋😍😋😍😋😍
❤️ Kuumat tytöt odottavat sinua -> https://www.ero4.fun/girl4love
🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 904413
Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä
Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?593182Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä1132531Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell1182368Pekka Aittakumpu ja Jenni Simula kiistävät väitetyn aviorikoksen
"Yleisessä tiedossa oleva asia”, sanovat Kalevan lähteet https://www.kaleva.fi/pekka-aittakumpu-ja-jenna-simula-ki862127- 402043
Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian281987Aloitetaan puhtaalta pöydältä
Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei2241743Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni91637- 291618