Parisuhteen elinkaari

Anonyymi-ap

Aika usein, nimenomaan naisen kannalta, tapahtuu seuraavanlainen kiertokulku. Osaatteko selittää mistä johtuu? Usein tämä tapahtuu pitkän parisuhteen aikana, monesti jossain 40 ikävuoden korvilla.

Eli. Mies ja nainen ajautuvat parisuhteeseen, kaikki menee hyvin, ei riitoja, paljon yhteisiä kokemuksia jne. Hankitaan yhteinen koti. Tulee lapsia. Edelleen menee hyvin, naiselle mies on kaiken kulmakivi ja onni. Lapsiaika vaatii veronsa, ei jää aikaa enää niin paljoa kuin ennen. Välillä tulee riitaa jostain, mutta pienet asiat saadaan sovittua, ja taas on kivaa. Välillä on kahdenkeskistä laatuaikaa, ja rakkaus kukoistaa. Lapset kasvaa ja asiat helpottuu vuosi vuodelta. Kaikki etenee omalla painollaan, kodin tiimi on tehokas ja toimiva, molemmat osallistuu, ja mieskin osallistuu siivoamiseen, ja nainen hakee miehelle ruuveja kaupasta. Niin kuin hyvin usein normaalisti asiat sujuilee, normaaleissa suhteissa. Eli hyvää tiimityöskentelyä, ihan objektiivisessakin mielessä.

Vuosia jatkuu näin, kunnes nainen turhautuu. Hän alkaa pohtia, onko tämä parisuhde sittenkään sitä, mitä hän haluaa elämältä. Hänestä alkaa tuntua, että jotain puuttuu, kipinä, tai joku. Mies jatkaa samaan aikaan yhtä tyytyväisenä mitä ennenkin, eikä pohdi mitään. Nainen sen sijaan alkaa suhtautua koko ajan kriittisemmin mieheen, ja samaan aikaan hän alkaa etsiä syitä pahaan oloonsa. Hän avautuu asiasta kavereilleen, joilta saa lisää pontta asiaan. Lopulta hän ajautuu jossain tilanteessa, usein työpaikka, juttelemaan jonkin miespuolisen kanssa, johon sitten hieman ihastuu samalla.

Menee aikaa, nainen säikähtää itsekin, mutta huomaa viihtyvänsä uuden miespuolisen tuttavuuden seurassa. Mitään ei tapahdu, mutta siemen on kylvetty. Tästä alkaa prosessi. Eli nainen alkaa kritisoida aviomiestään, lähes kaikesta mahdollisesta. Ne voi olla kotityöt, tai ihan mitä tahansa, kipinän puutetta, osallistumisen puutetta, usein vailla mitään realismia tai objektiivisuutta. Pikku hiljaa nainen alkaa ottaa henkistä etäisyyttä aviomieheen, joka ei tätä tietenkään heti huomaa, arjen kiireissä. Pienissä asioissa alkaa tulla erimielisyyksiä, johtuen siitä että nainen on ottanut henkistä etäisyyttä, ja kritisointi lisääntynyt. Mies taas reagoi tästä tietämättä liian tylysti, ja kohtelee naista liian itsestäänselvyytenä, eikä huomioi tätä tarpeeksi.

Yhä enemmän naisen ajatukset ovat positiivisella tapaa uudessa tuttavuudessa, ja yhä enemmän negatiivisella tapaa aviomiehessä. Eroajatukset alkavat tulvahtaa mieleen. Mies ei tiedä tässä vaiheessa sellaisesta vielä mitään, vaan enemmänkin turhautuu naisen itsekkääseen käytökseen, ja kokee että itse joutuu tekemään kaiken. Usein tässä vaiheessa tilanne onkin se, että mies todellakin huomaa olevansa yhtäkkiä tilanteessa, jossa nainen ei enää huolehdi kodista eikä lapsista, vaan liihottaa jossain menoissaan.

Toiset miehet tajuaa tässä vaiheessa, mikä on pelin henki. Toiset eivät vielä tässäkään vaiheessa, vaan turhautuvat ja tiuskivat vaimolleen aina vain enemmän, ja ihan syystäkin, koska nainen on alkanut vältellä kotia ja perhettään.

Tästä se eroprosessi sitten alkaa, ja selviää miehelle viimeistään siinä vaiheessa, kun nainen siitä kertoo. Usein aikaa on mennyt jo sen verran, että nainen on jo etäsuhteessa tämän uuden tuttavuuden kanssa, ja yhteisesti ovat sopineet että hoidetaan ero ensin pois alta, ja sitten aletaan olemaan.

Mikä näissä on sitten lopputulos. Usein se on niin, että nainen lähtee eron varmistuttua uuden miehen matkaan, entinen jää suu auki ihmettelemään, lapset mukaanlukien, että mitä ihmettä täs oikein tapatui.

Ja monesti se uusi mies saattaa osoittautua, vieläpä sellaiseksi, jolla ei ole sitten oikeasti mitään kiinnostusta mihinkään uusperhekuvioihin, eikä välttämättä muuhunkaan osallistumiseen, muuta kuin sänkyhommiin. Toki poikkeuksiakin on.

Mutta pointtina lähinnä se, että hyvin usein eron syy lähtee oman pään sisältä. Ei mistään kotitöiden tekemisestä eikä muustakaan. Koska mikä järki muutoin olisi jättää ookoosti osallistuva mies ja lapset, ja lähteä jonkin uuden matkaan, josta ei osaa sanoa yhtään, pysyykö ns tiskiharja kädessä vielä parin vuoden jälkeen.

Silti se on jännää, että syyksi usein naamioidaan kotityöt tms aivan epäolennainen asia. Vaikka alkusysäys olisi lähtenyt ihan oman pään sisältä. Samaan aikaan kun kirjaa lukiessa leppoisasti lepotuolissa, mies pesi saunaa ennen kuin meni tekemään lumityöt.

Toki ei tämä yksin naisen logiikkaakaan ole. Mutta useimmiten tämänkaltaiset erot, lähtee nimenomaan naisen päästä liikkeelle, vaikka mitään varsinaisia syitä (alkoholi, väkivalta, tms) ei edes olisi. Tiedän monta ns "hyvää miestä", joilla tämänkaltainen ero on käynyt.

Eli mitä tapahtuu ihmisen (usein naisen) pääkopassa, pitkässä parisuhteessa? Kun tämänkaltainen tapahtumaketju saa alkunsa, ja kun se pääsee alkuunsa, niin sitä ei voi juuri pysäyttää. Tiedän myös parikin naista, jotka ovat myöhemmin harmitelleet, kun on näin käynyt.

44

693

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Aivan yhtä hyvin voisi kysyä mitä tapahtuu miehen pääkopassa pitkän suhteen aikana vai tapahtuuko mitään? Sanoisin niin, että ei naisen pääkopassa yhtäkkisesti tapahdu mitään. Tutkimusten mukaan ihmiset miettii eroa keskimäärin 7 vuotta eli eiköhän tuo koko parisuhdeaika ja mahdollisesti puhumattomuus, vaikeiden asioiden ratkaisemattomuus, ongelmien pakeneminen ym. ole loppujen lopuksi monissa tapauksissa ne eron syyt, kommunikointiongelmat. Luullaan paljon, tiedetään vähän ja huomiointi tapahtuu omalla rakkauden kielellä, jos sitä rakkautta nyt edes on.

    • Anonyymi

      Noin pitkää parisuhdetta en ole kokenut ja olin vasta hieman päälle 30 kun erosin. Ehkä se selittää sen, että omalla kohdallani kehitys ei ollut tuo. Ne ongelmakohdat olivat aina olemassa, jos suhteen alusta saakka. Niistä puhuttiin kyllä (tai siis minä yrititn puhua) jo ihan sieltä alusta saakka. Alussa niitä juttuja yritti sietää, vaikka v.tuttivat. Toiselle antoi mahdollisuuden ja aikaa korjata niitä juttuja. Joskus meni paremmin ja joskus huonommin, mutta aina vaan ne samat jutut olivat olemassa. Kun asiat olivat muutoin ok niin niitä juttuja sieti paremmin ja joskus kun kaikki muukin oli päin helvettiä niin sitä mietti, että hittojako mä tässä vielä olen. sitten lopulta tuli se hetkin, kun niitä positiivisia asioita ei enää juuri ollut jäljellä, mutta ne samat vanhat huonot asiat aina vaan olivat olemassa. Siinä kohtaa sain tarpeekseni ja lähdin.

      Mies olisi kyllä taas ja jälleen kerran halunnut jutella niistä samoista hiton asioista. Mihin ne muka olisivat sillä sadannella keskustelukerralla muuttunneet? Eivät mihinkään, joten totesin, että eiköhän ne keskustelut ole jo keskusteltu ja jos ei niillä kerta valmista tullut niin antaa olla.

      • Anonyymi

        Ja joo, munkin eksä puhui siinä jossain kohtaa, että eikö meillä kuitenkin ollut kaikki suhteellisen hyvin. Jaa no miten sen nyt ottaa. Jos on jo kymmenen vuotta jauhettu samoista asioista, niin kuinkahan hyvin ne asiat sitten muka mahtavat olla? Oletan, että hänellä ilmeisesti hyvin. Minulla olivat kaikkea muuta kuin hyvin.


      • Anonyymi

        Sama. Sanottu oli, ainakin sataan kertaan. Silti tuli miehelle yllätyksenä. Outoa.


      • Anonyymi

        Saako kysyä, minkä sorttisia ne teidän ongelmat oli? Oliko ne jotain isompiakin asioita?

        Itsellä kun kävi aikanaan niin, että parisuhteessa puhuttiin paljon, eikä mitään suurempia ongelmia ollut. Enemmänkin sain kehuja kaikesta, ja hän kehui minua kavereilleen ja sukulaisillekin yms. Mitään puhumattomuutta ei ollut. Silti, yhtäkkiä tuuli kääntyi, ja lähin ihminen muuttui täysin päinvastaiseksi mitä oli aiemmin ollut. Ja kolmas osapuoli siitäkin kuviosta paljastui.

        Tietysti, jos parisuhteessa on jo alkujaan joitain isoja ongelmia, joita yritetään korjata, niin silloin ymmärrän ihan täysin, että toisen kuppi voi jossain kohtaa täyttyä ja mennä nurin. Mutta omassa tapauksessa, mitään sellaista ei ollut. Ei olisi tullut edes mieleen, kun kaikesta puhuttiin avoimesti ja mitään isoja erimielisyyksiä ja kiistoja ei ollut. Kumpikin sai olla omia itsejänsä.

        Muistan vielä kuukausi ennen eropuheita, kuinka exä sanoi minulle kuinka ihanasti hänellä on elämässään asiat, kun on löytänyt näin ihanan loppuelämän miehen, ja kehui minun olevan parasta maailmassa. Kuukausi tämän jälkeen kaikki oli täysin päinvastoin, ja kuitenkin yli 15 vuotta yhteiseloa takana, lapsia ja kaikkea. Myöhemmin selvisi, että uusi romanssi oli hänellä ollut jo vireillä paljon ennen kaunopuheita ja kehumisia.

        En ole tämän jälkeen etsinyt uutta kumppania, koska perusluottamus ihmisiin romahti täysin. En vieläkään täysin ymmärrä, miten joku voi noin edes tehdä. Mutta onneksi olen tästä jo turvallisilla vesillä, eikä minun tarvitsekaan ymmärtää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Saako kysyä, minkä sorttisia ne teidän ongelmat oli? Oliko ne jotain isompiakin asioita?

        Itsellä kun kävi aikanaan niin, että parisuhteessa puhuttiin paljon, eikä mitään suurempia ongelmia ollut. Enemmänkin sain kehuja kaikesta, ja hän kehui minua kavereilleen ja sukulaisillekin yms. Mitään puhumattomuutta ei ollut. Silti, yhtäkkiä tuuli kääntyi, ja lähin ihminen muuttui täysin päinvastaiseksi mitä oli aiemmin ollut. Ja kolmas osapuoli siitäkin kuviosta paljastui.

        Tietysti, jos parisuhteessa on jo alkujaan joitain isoja ongelmia, joita yritetään korjata, niin silloin ymmärrän ihan täysin, että toisen kuppi voi jossain kohtaa täyttyä ja mennä nurin. Mutta omassa tapauksessa, mitään sellaista ei ollut. Ei olisi tullut edes mieleen, kun kaikesta puhuttiin avoimesti ja mitään isoja erimielisyyksiä ja kiistoja ei ollut. Kumpikin sai olla omia itsejänsä.

        Muistan vielä kuukausi ennen eropuheita, kuinka exä sanoi minulle kuinka ihanasti hänellä on elämässään asiat, kun on löytänyt näin ihanan loppuelämän miehen, ja kehui minun olevan parasta maailmassa. Kuukausi tämän jälkeen kaikki oli täysin päinvastoin, ja kuitenkin yli 15 vuotta yhteiseloa takana, lapsia ja kaikkea. Myöhemmin selvisi, että uusi romanssi oli hänellä ollut jo vireillä paljon ennen kaunopuheita ja kehumisia.

        En ole tämän jälkeen etsinyt uutta kumppania, koska perusluottamus ihmisiin romahti täysin. En vieläkään täysin ymmärrä, miten joku voi noin edes tehdä. Mutta onneksi olen tästä jo turvallisilla vesillä, eikä minun tarvitsekaan ymmärtää.

        Olivat isoja ongelmia. Ei mulla ole tapana pienistä olla millänsäkään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Saako kysyä, minkä sorttisia ne teidän ongelmat oli? Oliko ne jotain isompiakin asioita?

        Itsellä kun kävi aikanaan niin, että parisuhteessa puhuttiin paljon, eikä mitään suurempia ongelmia ollut. Enemmänkin sain kehuja kaikesta, ja hän kehui minua kavereilleen ja sukulaisillekin yms. Mitään puhumattomuutta ei ollut. Silti, yhtäkkiä tuuli kääntyi, ja lähin ihminen muuttui täysin päinvastaiseksi mitä oli aiemmin ollut. Ja kolmas osapuoli siitäkin kuviosta paljastui.

        Tietysti, jos parisuhteessa on jo alkujaan joitain isoja ongelmia, joita yritetään korjata, niin silloin ymmärrän ihan täysin, että toisen kuppi voi jossain kohtaa täyttyä ja mennä nurin. Mutta omassa tapauksessa, mitään sellaista ei ollut. Ei olisi tullut edes mieleen, kun kaikesta puhuttiin avoimesti ja mitään isoja erimielisyyksiä ja kiistoja ei ollut. Kumpikin sai olla omia itsejänsä.

        Muistan vielä kuukausi ennen eropuheita, kuinka exä sanoi minulle kuinka ihanasti hänellä on elämässään asiat, kun on löytänyt näin ihanan loppuelämän miehen, ja kehui minun olevan parasta maailmassa. Kuukausi tämän jälkeen kaikki oli täysin päinvastoin, ja kuitenkin yli 15 vuotta yhteiseloa takana, lapsia ja kaikkea. Myöhemmin selvisi, että uusi romanssi oli hänellä ollut jo vireillä paljon ennen kaunopuheita ja kehumisia.

        En ole tämän jälkeen etsinyt uutta kumppania, koska perusluottamus ihmisiin romahti täysin. En vieläkään täysin ymmärrä, miten joku voi noin edes tehdä. Mutta onneksi olen tästä jo turvallisilla vesillä, eikä minun tarvitsekaan ymmärtää.

        Ja siis siihen oli syynsä, että meillä ei lapsia ollut. Juurinkin ne ongelmat, jotka eivät tuntuneet koskaan muuttuvan pysyvämmin mihinkään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja siis siihen oli syynsä, että meillä ei lapsia ollut. Juurinkin ne ongelmat, jotka eivät tuntuneet koskaan muuttuvan pysyvämmin mihinkään.

        Okei, silloin tuon ymmärtää hyvin, jos teillä oli ongelmia, ja niistä puhuttiin, eikä tullut muutosta.

        Entä miten näkisit minun kokemukseni, tuon loppuosan, missä kerroin tuon oman kokemukseni, minkä johdosta menetin luottamuksen ihmisiin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Okei, silloin tuon ymmärtää hyvin, jos teillä oli ongelmia, ja niistä puhuttiin, eikä tullut muutosta.

        Entä miten näkisit minun kokemukseni, tuon loppuosan, missä kerroin tuon oman kokemukseni, minkä johdosta menetin luottamuksen ihmisiin?

        Niistä "puhuttiin". Kuten nyt isossa osassa parisuhteissa tuppaa käymään. Toiselle menee koko keskustelu toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tai keskustelun positiivinen tulos muuten vaan kestää korkeintaan kuukauden.

        Itse en enää nykyään oikeastaan usko mihinkään "keskusteluihin" minkään isomman ongelman kanssa. Niitä on oikeasti ihan täysin turha yrittää korjata, kun eivät ne koskaan tunnu kenelläkään mihinkään korjaantuvan. Parempi vaan nostaa heti kädet pystyyn ja etsi sellainen, jonka kanssa niitä korjattavia ongelmia ei ole.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja siis siihen oli syynsä, että meillä ei lapsia ollut. Juurinkin ne ongelmat, jotka eivät tuntuneet koskaan muuttuvan pysyvämmin mihinkään.

        Liittynee jotenkin myös ihmisen perusluonteeseen. Kyllähän noita pahoja kolauksia monille tulee ja lähes jokaiselle sitten ainakin niitä pienempiä. Toiset jotenkin jäävät niihin kiinni ja toiset sitten pysyvät edelleen positiivisina.


    • Anonyymi

      Tuttu juttu ja osuu kohdalleen, paitsi sitä uutta ukkoa ei liene vieläkään löytynyt :D

    • Anonyymi

      Nainen tulee nelikymppisenä tietoiseksi omasta itsestään eli kirjaimellisesti lopulta omaksi itsekseen. Miehet eivät, valitettavasti. Ihminen saa ja hänen tuleekin muuttua kehittyessään. Täysin luonnollista. Ei nuoruudesta kestävä pitkä parisuhde sitäpaitsi ole mikään yksioikoinen tavoiteltava tila enää.

    • Anonyymi

      Nuorena sitä vielä uskoo,luottaa ja toivoo, että asiat paranee.Vanhempana jo alkaa uskoa että mikään ei enään muutu,kun ei ole tähänastikkaan muuttunut. Se on jonkinlainen herätys.Ainoa tapa lakata kiduttamasta itseään vielä viimeisillä kilometreillä, on ottaa ja lähteä. Lopulta huomaa miten vapauttavaa on elää ilman minkäänlaista riippakiveä. Voi taas hengittää. Oi tätä iloa kun hokaa,että onni löytyy omasta itsestä,ei kenestäkään muusta ihmisestä. Vasta tästä alkaa onnellinen elämä.Elämä on oppimista!!

    • Anonyymi

      Hyviä vastauksia. Entä mikä saa naisen hakeutumaan sellaiseen parisuhteeseen, missä mies ei osallistu kotitöihin yms, sitäkään vähää mitä edellinen teki. Mutta on jollain tapaa erilaisempi ja jännempi. Onko se uutuuden jännitys ja viehätys vai mikä? Tai jotain sellaista, että halutaan mennä elämässä eteenpäin. Monesti tuntuu kun näitä juttuja kuuntelee, että varsinkin naisilla, parisuhde on eräänlainen projekti, jolla on alku ja loppu, ja sitten kuuluu mennä eteenpäin uuteen.

      • Anonyymi

        Sitähän jokapaikassa toitotetaan, että mene eteenpäin ja uuteen. Se uusi voi sitten olla jossakin asiassa huonompi, mutta toisessa parempi. Siinä sitten punnitsee kumpi enempi vaa-assa painaa ja merkitsee. Voi jopa osoittautua virhetikiksi. Minun mielestä ei tarvii suinpäin syöksyä uuteen,vaan pysähtyä. Opetella löytämään onni ja tyytyväisyys omasta itsestään. Ja kas,huomaatkin että tämä on niin mukavaa,etteihän tähän ketään muuta tarvitakkaan. Niin helppoa ja huoletonta. Onnellista. Yksinkertaista ja selkeää.


      • Anonyymi

        Enpä tiedä, kun en ole moista koskaan tehnyt. Vaihdoin täysin kodin asioihin osallistumattoman miehen täysin omatoimisesti kaikkeen osallistuvaan mieheen.


      • Anonyymi

        En itse tunne yhtään naista, jolle parisuhde olisi projekti. Heitä taas tunnen useamman, jotka ovat lähteneet, koska parisuhde olisi ollut projekti eivätkä sitä projektia halunneet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitähän jokapaikassa toitotetaan, että mene eteenpäin ja uuteen. Se uusi voi sitten olla jossakin asiassa huonompi, mutta toisessa parempi. Siinä sitten punnitsee kumpi enempi vaa-assa painaa ja merkitsee. Voi jopa osoittautua virhetikiksi. Minun mielestä ei tarvii suinpäin syöksyä uuteen,vaan pysähtyä. Opetella löytämään onni ja tyytyväisyys omasta itsestään. Ja kas,huomaatkin että tämä on niin mukavaa,etteihän tähän ketään muuta tarvitakkaan. Niin helppoa ja huoletonta. Onnellista. Yksinkertaista ja selkeää.

        Todellakin juuri noin. Valtaosa itse tuntemistani eronneista naisista on opetellut nimenomaan tuota onnen löytämistä omasta itsestä. Oleet yksinään useampia vuosia, ennen kun ovat mitään uusia suhteita miettineet. Mun tuttavapiirisäni ne ovat olleet ne eronnet miehet, jotka ryntäävät suinpäin uusiin suhteisiin ja karauttavat karille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Todellakin juuri noin. Valtaosa itse tuntemistani eronneista naisista on opetellut nimenomaan tuota onnen löytämistä omasta itsestä. Oleet yksinään useampia vuosia, ennen kun ovat mitään uusia suhteita miettineet. Mun tuttavapiirisäni ne ovat olleet ne eronnet miehet, jotka ryntäävät suinpäin uusiin suhteisiin ja karauttavat karille.

        Juttelin juuri 6 kk sitten eronneen miehen kanssa ja hän totesi, että kuusi kuukautta se vei, ennen kuin tajusin, mitä olen menettänyt. Hän haluaa takaisin parisuhteeseen koska ei arvannut, miten tylsää ja yksinäistä sinkkuelämä voi olla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juttelin juuri 6 kk sitten eronneen miehen kanssa ja hän totesi, että kuusi kuukautta se vei, ennen kuin tajusin, mitä olen menettänyt. Hän haluaa takaisin parisuhteeseen koska ei arvannut, miten tylsää ja yksinäistä sinkkuelämä voi olla.

        Eikö saanutkaan p..lua enää joka pvä ja ihan ilmaseksi? Nyyh.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö saanutkaan p..lua enää joka pvä ja ihan ilmaseksi? Nyyh.

        On se karua huomata, että kodinkone lähti


    • Anonyymi

      Ei taida nämä asiat olla sukupuolisidonnaisia vaan pää kopan sisällä tapahtuu kaikilla vaikka sun mitä pitkässä parisuhteessa. Ja pettäminen on tosiaan sen pettäjän pääkopan tuotos eli jokainen meistä voi halutessaan päättää miten käyttäytyy. TOiset eivät tätä taitoa käytä ja toiset käyttävät. On myös ihmisiä, jotka eivät arvosta omaa parisuhdettaan tai toisten, ja tämäkin on pääkoppajuttu eli KAIKKI tunteemme ja tekomme perustuvat ajatuksiimme ja ajatusmalleihimme.

    • Anonyymi

      Näinhän se on . Mutta toinenkin voi pitkässä liitossa naivin naisen kanssa,saattaa toisen luulemaan ,että kuluu esim. pornostella ja porsastella ja pitää toista itsestäänselvyytenä. Niin henkisesti kehittymätön ihminen,aivopesee toista samaan porsasteluun. Ihan itseään saa silloin peilistä katsoa.Jossain kohti tulee stoppi,että ansaitsen parempaa ja pikkasen kehittyneemää seuraa💩

      • Anonyymi

        Kun toinen on vuosikaudet katsonut sitä possuilua ja viimein alkaa aivot raksuttaa ja lähtee,nousee kauhea poru,syyttely ja syyllistäminen. Helvetinmoinen itsesääli. Voi aikoja,voi tapoja. Ja sitäkun saa mitä tilaa💩


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun toinen on vuosikaudet katsonut sitä possuilua ja viimein alkaa aivot raksuttaa ja lähtee,nousee kauhea poru,syyttely ja syyllistäminen. Helvetinmoinen itsesääli. Voi aikoja,voi tapoja. Ja sitäkun saa mitä tilaa💩

        No muttakun elämässä ollaan oppimassa,niin tilattu on oppikoulumme jo tuonpuoleisessa. Siksi kiitos näistäkin opinnoista. Ilman niitä en olisi nyt se,mitä tänäpäivänä olen.


    • Anonyymi

      Vaihdevuosierot saavat mitä merkillisimpiä selittelyjä, avauksessa yksi tavallisimmista. Toisessa tavallisessa versiossa mies on ollut "uskoton" ("50 villitys") ja siksi nainen jättää miehen. Voimaantumista eli femakkouhoa kummatkin.

      Todellisuudessa, kun ero ajoittuu naisen vaihdevuosiin, niin se on lähes aina mies joka lähtee (järjestää niin että ero saadaan aikaan). Mehen mahdotonta elää sellaisen kanssa josta kaikki loogisuus, realismi ja suhteellisuudentaju on täysin kaikonnut.

      Vain hava nainen kykenee mummeloitumaan arvokkaasti.

      • Anonyymi

        Nuoren naiivin pllun himo on joillekkin taakka, joka on vaan kestettävä, vai mitä. En sanoisi sitä toimintaa erityisen arvokkaaksi, kuten ei osoittamaasi jääryyttäkään, mutta tyylimieltymyksensä kullakin.


    • Anonyymi

      Ihmisiä ajaa päätäpahkaa uusiin suhteisiin,varsinkin miehiä, seksin himo.Mutta myös läheisyyden tai turvallisuuden tunteen kaipuu ja epätoivoisesti sitä haetaan itsensä ulkopuolelta. Itsekkin aikoinaan siihen ajauduin. Oli turvallista halia ja pussailla,vaikkakin lähes tuntematonta. Seksi taas oli lähinnä miehen miellyttämistä. Sitähän se yleensä on. Kun olen onnen löytänyt itsestäni,en ole enään riippuvainen mistään noista. Kerran mieleen tuli,miltä tuntuisi olla toisen kainalossa ja olinkin,ihan vaan nukkumassa,vähän säälistäkin,kun hänen naisensa kuoli. Ja ylläripylläri,ei tuntunutkaan hyvältä vaan ahdistavalta. Tahdoin oman peiton alle kotia,omaan sänkyyn. Omaan maailmaani olemaan minä itse! En kenenkään toinen puolisko💩

      • Anonyymi

        "Ihmisiä ajaa päätäpahkaa uusiin suhteisiin,varsinkin miehiä, seksin himo"

        Se on juuri noin. Kun pari menee yhteen, ovat kummatkin hedelmällisessä iässä eli käyvät kuumana, sitten vaihdevuosien alussa nainen menettää seksuaalisuutensa mutta mies on vielä vahvassa iskussa ja siksi tarvitsee seksuaalisen kumppanin.

        Päätäpahkaa uusiin suhteisiin voidaan ajaa ainoastaan yhdessä, siis kun uuden suhteen kummatkin osapuolet niin himoavat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Ihmisiä ajaa päätäpahkaa uusiin suhteisiin,varsinkin miehiä, seksin himo"

        Se on juuri noin. Kun pari menee yhteen, ovat kummatkin hedelmällisessä iässä eli käyvät kuumana, sitten vaihdevuosien alussa nainen menettää seksuaalisuutensa mutta mies on vielä vahvassa iskussa ja siksi tarvitsee seksuaalisen kumppanin.

        Päätäpahkaa uusiin suhteisiin voidaan ajaa ainoastaan yhdessä, siis kun uuden suhteen kummatkin osapuolet niin himoavat.

        Iso osa pariskunnista pariutuu myös sen hedelmällisen iän jälkeen ja silloinkin tuo sama syy on edelleen voimissaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Iso osa pariskunnista pariutuu myös sen hedelmällisen iän jälkeen ja silloinkin tuo sama syy on edelleen voimissaan.

        No luovutan suosiolla nuo himohiiret nuoremmille😃en tarvitse,enkä tahdo sellaista mihinkään. Jos ei ole elämässä kiinnostunut syvällisemmistä asioista kun porno tai seksi,niin ei riitä minulle. Jos joskus vielä parisuhteeseen eksyisin,mihin en kyllä usko lankeavani😃,täytyisi miehellä olla aivan eri arvot,kuin edellisillä.Ja samanlaiset kokemukset ja opiksiottamiset takana. Silloin voisi olla suhteelle mahdollisuudet,ja molempien tulisi olla tyytyväisiä omina itseinään, jo ilman kumppaniakin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No luovutan suosiolla nuo himohiiret nuoremmille😃en tarvitse,enkä tahdo sellaista mihinkään. Jos ei ole elämässä kiinnostunut syvällisemmistä asioista kun porno tai seksi,niin ei riitä minulle. Jos joskus vielä parisuhteeseen eksyisin,mihin en kyllä usko lankeavani😃,täytyisi miehellä olla aivan eri arvot,kuin edellisillä.Ja samanlaiset kokemukset ja opiksiottamiset takana. Silloin voisi olla suhteelle mahdollisuudet,ja molempien tulisi olla tyytyväisiä omina itseinään, jo ilman kumppaniakin.

        Monet ihmiset harrastavat seksiä vielä reilusti eläkeikäisinäkin. Vaan ei se tietenkään tarkoita, että sinun olisi pakko.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Iso osa pariskunnista pariutuu myös sen hedelmällisen iän jälkeen ja silloinkin tuo sama syy on edelleen voimissaan.

        "Iso osa pariskunnista pariutuu myös sen hedelmällisen iän jälkeen"

        Aika laajan havaintojoukon perusteella, tuo väite ei ole totta. Kerro mihin väitteesi perustuu.

        Vanhemmat miehet, jotka vielä ovat kovassa iskussa, usein eroavat ja ottavat tilalle nuoremman kumppanin, näin tapahtuu massiivisesti verrattuna siihen että (yhtään kukaan) mies ottasi kumppanikseen mummelin (lukuunottamatta harvojen rikkaiden julkkismummeleiden toy-boy suhmuroinnit).


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Iso osa pariskunnista pariutuu myös sen hedelmällisen iän jälkeen"

        Aika laajan havaintojoukon perusteella, tuo väite ei ole totta. Kerro mihin väitteesi perustuu.

        Vanhemmat miehet, jotka vielä ovat kovassa iskussa, usein eroavat ja ottavat tilalle nuoremman kumppanin, näin tapahtuu massiivisesti verrattuna siihen että (yhtään kukaan) mies ottasi kumppanikseen mummelin (lukuunottamatta harvojen rikkaiden julkkismummeleiden toy-boy suhmuroinnit).

        Oman hyvinkin laajan havaintojoukkoni perusteella tuo taas on täysin totta. Nuoremmilla tuppaa olemaan enemmän hankaluuksia tuossa pariutumisessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Iso osa pariskunnista pariutuu myös sen hedelmällisen iän jälkeen"

        Aika laajan havaintojoukon perusteella, tuo väite ei ole totta. Kerro mihin väitteesi perustuu.

        Vanhemmat miehet, jotka vielä ovat kovassa iskussa, usein eroavat ja ottavat tilalle nuoremman kumppanin, näin tapahtuu massiivisesti verrattuna siihen että (yhtään kukaan) mies ottasi kumppanikseen mummelin (lukuunottamatta harvojen rikkaiden julkkismummeleiden toy-boy suhmuroinnit).

        Jos sun lähipiirissäsi pariudutaan kovasti eri-ikästen kanssa, niin sehän kertoo vain sun lähipiiristäsi. Tilastojen mukaan suomalaisilla pariskunnilla on iästä riippumatta keskimäärin vain vuosi tai pari ikäeroa suuntaan tai toiseen. Tuollainen kovasti eri ikäisen etsiminen on harvinaista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos sun lähipiirissäsi pariudutaan kovasti eri-ikästen kanssa, niin sehän kertoo vain sun lähipiiristäsi. Tilastojen mukaan suomalaisilla pariskunnilla on iästä riippumatta keskimäärin vain vuosi tai pari ikäeroa suuntaan tai toiseen. Tuollainen kovasti eri ikäisen etsiminen on harvinaista.

        Tapauksessa johon möläytit täysin lukematta, on juurikin tavallista että miehellä on paljon enemmän ikää kuin tytöllä.

        Siis, kun pariskunta eroaa siksi että seksi on päättynyt vaihdevuosien alkamisen takia, on tavallista että mummeli jää ilman kumppania (ja voimaantuu), mies usein ottaa nuoren seksuaalisesti aktiivin tytön kumppanikseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tapauksessa johon möläytit täysin lukematta, on juurikin tavallista että miehellä on paljon enemmän ikää kuin tytöllä.

        Siis, kun pariskunta eroaa siksi että seksi on päättynyt vaihdevuosien alkamisen takia, on tavallista että mummeli jää ilman kumppania (ja voimaantuu), mies usein ottaa nuoren seksuaalisesti aktiivin tytön kumppanikseen.

        Ei ole olemassa mitään tyypillistä tuollaista tapausta. Siihen pätee tasan tarkkaan se, mitä aiemmin sinulle vastadin. Jos teillä on noin, niin se kertoo ihmisistä, joiden seurassa liikut. Minun piireissäni pariskunna ihan aidosti rakastavat toisiaan ja välittävät toisistaan ja silloin painavat eniten ihan muut asiat, kuin vaihdevuodet ja seksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tapauksessa johon möläytit täysin lukematta, on juurikin tavallista että miehellä on paljon enemmän ikää kuin tytöllä.

        Siis, kun pariskunta eroaa siksi että seksi on päättynyt vaihdevuosien alkamisen takia, on tavallista että mummeli jää ilman kumppania (ja voimaantuu), mies usein ottaa nuoren seksuaalisesti aktiivin tytön kumppanikseen.

        Ei kaikilla lopu halut eikä kaikki mummoonnu.


    • Anonyymi

      🙄 kahta en vaihda, nimittäin kulinaarin päitä.

    • Anonyymi

      Ihmiset ovat genomiltaan ja laumaeläimenä moniavioisia, kuten se on tutkimuksissakin todettu. Nisäkkäistä on mm 98 % moniavioisia. Siksi parisuhteet eivät useinmiten toimi. Ympäristön pakottamina kyllä. Tälaisia sisko ja sen veli suhteita omissakin tutuissa. On lottovoitto kohdata se oikea, jonka kanssa viihtyy vuosikymmeniä. Onnittelut heille.

      • Anonyymi

        Ai, missä tutkimuksissa noin on todettu, laitahan linkkiä!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai, missä tutkimuksissa noin on todettu, laitahan linkkiä!

        "2022-11-11 10:18:38" on oikeassa. On olemassa valtavasti vankkoja faktoja, jotka voisi todistaa oikeaksi muiden vankkojen tutkittujen faktojen avulla, mutta ne ovat niin vankkoja faktoja ettei niistä kukaan viitsi tehdä meta-analyysiä.

        Sinun purskahduksesi voisi yhtä hyvin seurata toteamaa ”vain nainen voi synnyttää lapsia”. Niin hassu purskahduksesi on.


    • Anonyymi

      Elämän kaareni kulkee luvulla 7. Kuin suhteeni.

    • Anonyymi

      Asiaa sivuten... tajusin juuri että en muista enää yhtäkään erillistä hyvää hetkeä ex-vaimoni kanssa 10v naimisissaolon aikana (tietoisena kutenkin että niitä oli), mutta muistan yhden illan 20v sitten jolloin vietin pari tuntia sylikkäin silloisen ihastukseni kanssa jutellen kokemistamme asioista.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?

      Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta
      Ikävä
      79
      1927
    2. Tietysti jokainen ansaitsee

      Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt
      Ikävä
      18
      1729
    3. Millä voin

      Hyvittää kaiken?
      Ikävä
      16
      1594
    4. 50+ naiset kyl

      Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin
      Ikävä
      20
      1326
    5. Välitän sinusta mies

      Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv
      Työpaikkaromanssit
      6
      1252
    6. En voi sille mitään

      Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee
      Ikävä
      12
      1244
    7. hieman diabetes...

      Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo
      Pattaya
      12
      1216
    8. Miten joku voi käyttää koko elämänsä

      siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää
      Tunteet
      10
      1192
    9. Jotain puuttuu

      Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu
      Ikävä
      44
      1186
    10. Annetaanko olla vaan

      Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N
      Ikävä
      29
      1181
    Aihe