Kaikki nykyiset masennuslääkkeet ainoastaan sairastuttavat lisää

Törmäsin Redditissä masennuslääkevieroitusta tutkineen tutkija Mark Horowitzin AMA:n jonka masennuslääkevieroitustutkimuksista on kirjoitettu New York Timesia myöten ja julkaistu Lancetissa. Hän ilmeisesti oli alunperin ollut kovin innoissaan tästä urallaan, kuinka masennuslääkkeet lisää neurogeneesiä ja osa hänen tohtorinväitöskirjaansakin on aiheesta. Väitöskirjassaan hän tutki sitä miten masennuslääkkeet toimii. Hän oli siis tutkinut myös tätä hypoteesia. Hän on myös itse käyttänyt masennuslääkkeitä pitkään ja vieroittautunut niistä eli hänellä on lääkkeistä myös omakohtainen kokemus.

Joku kysyi häneltä tästä aiheesta AMAssa.

Nykyään on skeptisempi lääkkeiden tekemän neurogeneesin suhteen ja ymmärtää että asian ymmärtämiselle on myös vaihtoehtoinen tapa. Myös esim aivoinfarktit ja myös erilaisten kemiallisten aineiden vaikutukset aivoille ("chemical insults to the brain") ja sähkövirta voi lisätä neurogeneesiä aivoissa. Aivot vastaa siis näihin "insultteihin" erilaisilla korjausmekanismeilla mihin kuuluu uusien aivosolujen kasvattaminen.

Psykiatrian työkalupakkiin tulleen ketamiinin tiedetään olevan neurotoksinen ja aiheuttavan eläinkokeissa aivovaurioita, hän sanoo. (Tietenkin annos myös tekee myrkyn.)

Horowitz on ollut mukana tekemässä tutkimuspaperia tutkimuksesta jossa jyrsijöille eläinkokeissa annettiin kokoonsa nähden ihmisille vastaava määrä ketamiinia. Osa näistä sai epileptisiä kohtauksia ja ne jouduttiin lopettamaan tutkimuseettisistä syistä. Näillä eläimillä oli poikkeuksellisen paljon neurogeneesiä aivoissa. Voi olla että lääkkeiden toksisuus laukaisi epileptiset kohtaukset ja neurogeneesin. On siis epäilyä että neurogeneesi ei ole aina merkki hyvistä vaikutuksista aivoille.

Voikin siis olla että neurogeneesi aivoissa on siis reaktio erilaisiin kemikaaleihin ja "insultteihin" aivoille ja se ei ole osoitus että ne on hyödyllisiä vaan ne aiheuttaa toksisuutta jota aivot kompensoi suojamekanismein. Eli kyseessä saattaisi olla aivojen erääntyyppinen suojamekanismi. Se olisi myös Horowitzin mukaan linjassa SSRI-lääkkeiden negatiivisten pitkäaikaisvaikutusten kanssa kuten PSSD, pitkittyneet vieroitusoireet ja masennuslääkkeiden laukaisemat kognitiiviset ongelmat (hänen mukaansa pitkäaikaiskäyttäjien lisääntyneestä dementiariskistä on pikkuisen tutkimusta).

Anonyymi kirjoitti:

Törmäsin Redditissä masennuslääkevieroitusta tutkineen tutkija Mark Horowitzin AMA:n jonka masennuslääkevieroitustutkimuksista on kirjoitettu New York Timesia myöten ja julkaistu Lancetissa. Hän ilmeisesti oli alunperin ollut kovin innoissaan tästä urallaan, kuinka masennuslääkkeet lisää neurogeneesiä ja osa hänen tohtorinväitöskirjaansakin on aiheesta. Väitöskirjassaan hän tutki sitä miten masennuslääkkeet toimii. Hän oli siis tutkinut myös tätä hypoteesia. Hän on myös itse käyttänyt masennuslääkkeitä pitkään ja vieroittautunut niistä eli hänellä on lääkkeistä myös omakohtainen kokemus.

Joku kysyi häneltä tästä aiheesta AMAssa.

Nykyään on skeptisempi lääkkeiden tekemän neurogeneesin suhteen ja ymmärtää että asian ymmärtämiselle on myös vaihtoehtoinen tapa. Myös esim aivoinfarktit ja myös erilaisten kemiallisten aineiden vaikutukset aivoille ("chemical insults to the brain") ja sähkövirta voi lisätä neurogeneesiä aivoissa. Aivot vastaa siis näihin "insultteihin" erilaisilla korjausmekanismeilla mihin kuuluu uusien aivosolujen kasvattaminen.

Psykiatrian työkalupakkiin tulleen ketamiinin tiedetään olevan neurotoksinen ja aiheuttavan eläinkokeissa aivovaurioita, hän sanoo. (Tietenkin annos myös tekee myrkyn.)

Horowitz on ollut mukana tekemässä tutkimuspaperia tutkimuksesta jossa jyrsijöille eläinkokeissa annettiin kokoonsa nähden ihmisille vastaava määrä ketamiinia. Osa näistä sai epileptisiä kohtauksia ja ne jouduttiin lopettamaan tutkimuseettisistä syistä. Näillä eläimillä oli poikkeuksellisen paljon neurogeneesiä aivoissa. Voi olla että lääkkeiden toksisuus laukaisi epileptiset kohtaukset ja neurogeneesin. On siis epäilyä että neurogeneesi ei ole aina merkki hyvistä vaikutuksista aivoille.

Voikin siis olla että neurogeneesi aivoissa on siis reaktio erilaisiin kemikaaleihin ja "insultteihin" aivoille ja se ei ole osoitus että ne on hyödyllisiä vaan ne aiheuttaa toksisuutta jota aivot kompensoi suojamekanismein. Eli kyseessä saattaisi olla aivojen erääntyyppinen suojamekanismi. Se olisi myös Horowitzin mukaan linjassa SSRI-lääkkeiden negatiivisten pitkäaikaisvaikutusten kanssa kuten PSSD, pitkittyneet vieroitusoireet ja masennuslääkkeiden laukaisemat kognitiiviset ongelmat (hänen mukaansa pitkäaikaiskäyttäjien lisääntyneestä dementiariskistä on pikkuisen tutkimusta).

Lue lisää

Lääkkeet eivät ole siis vain epätäydellisiä, vaan potentiaalisesti aivoille haitallisia mahdollisesti lisäten riskejä pitkäaikaiskäytössä. Uusia tutkimuksia odotellessa! Onneksi on tutkijoita, kuten Horowitz, jotka näkevät myös toisen puolen lääkkeistä. Joiden pyrkimys on tutkimuksillaan suojella ihmisiä harmeilta esim löytämällä turvallisia keinoja vierottaa ihmisiä.

Milloinkohan psykiatria ja lääkeyhtiöt alkaa laittamaan miljoonia tutkimukseen, jossa tutkitaan esim PSSD:n mekanismeja. Euroopan lääkevirasto kirjasi vuonna 2019 merkinnän seksuaalihäiriöiden mahdollisesta jatkumisesta lopettamisen jälkeen joissain tapauksissa ja se löytyy pakkausselosteesta nykyään. Tässä vaiheessa SSRI-ryhmän lääkkeet olivat olleet markkinoilla vuosikymmeniä. Somessa ihmiset on alkaneet organisoitua aiheen tiimoilta ja alkaneet kokoamaan tutkimusnäyttöä ja spekuloimaan mistä PSSD johtuu ja voiko sitä parantaa. Paljon on nuoria joille masennuslääke on puhkaissut PSSD-oireita. Toivon että jokainen tällainen nuori laittaa varjoa kaikenmaailman masennuslääkkeiden hyötyjä korostaville tutkimuksille.
Foorumeilla ihmiset on havainneet myös muita yhteisiä oireita kuin PSSD ja esimerkiksi kaljuuntumislääke finasteridin kohdalla on käytetty jopa termiä post finasteride syndrome oireyhtymästä mikä lääkkeen seurauksena puhkeaa joillekin, jonka vain yksi osa on seksuaalihäiriöt.
Monille ei ole mainittu tästä lääkettä aloittaessa että osa vaikutuksista voi jatkua lääkkeen lopetuksen jälkeen kuten seksuaalihäiriöt.

Moni psykiatrialla satutettu odottelee näitä tutkimuksia innolla! Ja heille tällaiset Castrenien tutkimukset on sellaisia, joilla voisi vaikka pyyhkiä takalistonsa.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeet eivät ole siis vain epätäydellisiä, vaan potentiaalisesti aivoille haitallisia mahdollisesti lisäten riskejä pitkäaikaiskäytössä. Uusia tutkimuksia odotellessa! Onneksi on tutkijoita, kuten Horowitz, jotka näkevät myös toisen puolen lääkkeistä. Joiden pyrkimys on tutkimuksillaan suojella ihmisiä harmeilta esim löytämällä turvallisia keinoja vierottaa ihmisiä.

Milloinkohan psykiatria ja lääkeyhtiöt alkaa laittamaan miljoonia tutkimukseen, jossa tutkitaan esim PSSD:n mekanismeja. Euroopan lääkevirasto kirjasi vuonna 2019 merkinnän seksuaalihäiriöiden mahdollisesta jatkumisesta lopettamisen jälkeen joissain tapauksissa ja se löytyy pakkausselosteesta nykyään. Tässä vaiheessa SSRI-ryhmän lääkkeet olivat olleet markkinoilla vuosikymmeniä. Somessa ihmiset on alkaneet organisoitua aiheen tiimoilta ja alkaneet kokoamaan tutkimusnäyttöä ja spekuloimaan mistä PSSD johtuu ja voiko sitä parantaa. Paljon on nuoria joille masennuslääke on puhkaissut PSSD-oireita. Toivon että jokainen tällainen nuori laittaa varjoa kaikenmaailman masennuslääkkeiden hyötyjä korostaville tutkimuksille.
Foorumeilla ihmiset on havainneet myös muita yhteisiä oireita kuin PSSD ja esimerkiksi kaljuuntumislääke finasteridin kohdalla on käytetty jopa termiä post finasteride syndrome oireyhtymästä mikä lääkkeen seurauksena puhkeaa joillekin, jonka vain yksi osa on seksuaalihäiriöt.
Monille ei ole mainittu tästä lääkettä aloittaessa että osa vaikutuksista voi jatkua lääkkeen lopetuksen jälkeen kuten seksuaalihäiriöt.

Moni psykiatrialla satutettu odottelee näitä tutkimuksia innolla! Ja heille tällaiset Castrenien tutkimukset on sellaisia, joilla voisi vaikka pyyhkiä takalistonsa.

Lue lisää

Hypoteeseja harmeista on. Esimerkiksi yksi teoria PSSD:stä on että kyseessä olisi "small fiber neuropathy" eli jos oikein käsitin, suomennettuna ohutsäieneuropatia. Mikä mielenkiintoisinta, "small fiber neuropathy" on joissain tieteellisissä tutkimuksissa linkitetty myös Long Covid oireistoon. https://www.neurologyadvisor.com/topics/neuropathy/long-covid-mild-infection-small-fiber-neuropathy/

Tokihan SSRI-lääkkeiden vaikutukset kehoon ovat moninaiset jo hormoneihin asti eikä varmuutta ole onko kyse tästä ja ei ole poissuljettu että PSSD:n syyt myös olla erit eri ihmisillä. Tässä neuropatiassa ihmiset kokee tunnottomuutta eri puolella kehoaan ja genitaaleissa, mutta myös mahdollisesti kivuliaitakin tuntemuksia. Erilaiset toksiinit ja pillerit voivat olla yhteydessä neuropatian puhkeamiseen. Eli aine ei olisi vain aivoille haitallinen vaan myös aiheuttaa harmia hermoston toimintaan puhkaisten neuropaattisia oireita ja tuntopuutoksia. Spekulaatiota aiheesta SSRI:t ja neuropatia. Psykiatri David Healyn sivustolla Rxisk usein pyritään heittelemään hypoteeseja esim PSSD:n syistä https://rxisk.org/antidepressant-neuropathy-and-the-color-of-life/

Antipsykooteista tiedetään, että niihin voi liittyä oireita jotka jatkuu käytön loputtua. "Tardive dyskinesia" on yksi, jossa käytännössä ihmisen kasvoissa on pakkoliikkeitä lääkkeen lopetuksen jälkeen. Se voi jäädä pysyväksi. Pakkoliikkeet johtunee aineen taipumuksesta salvata myös motoriikalle tärkeitä välittäjäaineita kuten dopamiinia mutta mikä tämän tilan loppuviimeinen selittäjä on kun se jää pysyväksi? Mitä vahinkoa keholle ja aivoille on tapahtunut ja miksi oireisto ei palaudu? Tardiiveja oireita voi olla monentyyppisiä esim "tardive akathisia" jossa akatisiaoireet eivät lopu lääkkeen lopettamisen jälkeen tai suoranaisesti puhkeavat esim vieroituksessa. Siinä missä antipsykootteihin liittyy tällaisia oireita, voi myös liittyä masennuslääkkeisiin lopetuksen jälkeen jatkuvaa oireistoa. PSSD on esimerkki siitä. Eli haitat mitä lääke aiheuttaa eivät välttämättä lopu sillä hetkellä, kun viimeisen pillerin syö vaan aine on tehnyt kehoon, aivoihin ja hermostoon muutoksia jotka jatkuvat käytön loputtua. Ei voida myös poissulkea, että lääkkeen lopettaminen itsessään puhkaisee uusia pitkittyneitä oireita koska lääkettä lopetettaessa kehon pitää muodostaa uusi homeostaasi ilman lääkettä sen jälkeen kun keho on ollut mukautunut lääkkeen alla oloon(physical dependence) ja kuvauksia lopetuksessa puhjenneistä pitkäkestoisista oireista on. Kuten PSSD ja protracted withdrawal symptoms. https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/2045125320980573 ). Silti lääkärit tuntuu aika naiiveilta sen suhteen että lääke voisi aiheuttaa vahinkoa käytön loputtua.

Anonyymi kirjoitti:

Hypoteeseja harmeista on. Esimerkiksi yksi teoria PSSD:stä on että kyseessä olisi "small fiber neuropathy" eli jos oikein käsitin, suomennettuna ohutsäieneuropatia. Mikä mielenkiintoisinta, "small fiber neuropathy" on joissain tieteellisissä tutkimuksissa linkitetty myös Long Covid oireistoon. https://www.neurologyadvisor.com/topics/neuropathy/long-covid-mild-infection-small-fiber-neuropathy/

Tokihan SSRI-lääkkeiden vaikutukset kehoon ovat moninaiset jo hormoneihin asti eikä varmuutta ole onko kyse tästä ja ei ole poissuljettu että PSSD:n syyt myös olla erit eri ihmisillä. Tässä neuropatiassa ihmiset kokee tunnottomuutta eri puolella kehoaan ja genitaaleissa, mutta myös mahdollisesti kivuliaitakin tuntemuksia. Erilaiset toksiinit ja pillerit voivat olla yhteydessä neuropatian puhkeamiseen. Eli aine ei olisi vain aivoille haitallinen vaan myös aiheuttaa harmia hermoston toimintaan puhkaisten neuropaattisia oireita ja tuntopuutoksia. Spekulaatiota aiheesta SSRI:t ja neuropatia. Psykiatri David Healyn sivustolla Rxisk usein pyritään heittelemään hypoteeseja esim PSSD:n syistä https://rxisk.org/antidepressant-neuropathy-and-the-color-of-life/

Antipsykooteista tiedetään, että niihin voi liittyä oireita jotka jatkuu käytön loputtua. "Tardive dyskinesia" on yksi, jossa käytännössä ihmisen kasvoissa on pakkoliikkeitä lääkkeen lopetuksen jälkeen. Se voi jäädä pysyväksi. Pakkoliikkeet johtunee aineen taipumuksesta salvata myös motoriikalle tärkeitä välittäjäaineita kuten dopamiinia mutta mikä tämän tilan loppuviimeinen selittäjä on kun se jää pysyväksi? Mitä vahinkoa keholle ja aivoille on tapahtunut ja miksi oireisto ei palaudu? Tardiiveja oireita voi olla monentyyppisiä esim "tardive akathisia" jossa akatisiaoireet eivät lopu lääkkeen lopettamisen jälkeen tai suoranaisesti puhkeavat esim vieroituksessa. Siinä missä antipsykootteihin liittyy tällaisia oireita, voi myös liittyä masennuslääkkeisiin lopetuksen jälkeen jatkuvaa oireistoa. PSSD on esimerkki siitä. Eli haitat mitä lääke aiheuttaa eivät välttämättä lopu sillä hetkellä, kun viimeisen pillerin syö vaan aine on tehnyt kehoon, aivoihin ja hermostoon muutoksia jotka jatkuvat käytön loputtua. Ei voida myös poissulkea, että lääkkeen lopettaminen itsessään puhkaisee uusia pitkittyneitä oireita koska lääkettä lopetettaessa kehon pitää muodostaa uusi homeostaasi ilman lääkettä sen jälkeen kun keho on ollut mukautunut lääkkeen alla oloon(physical dependence) ja kuvauksia lopetuksessa puhjenneistä pitkäkestoisista oireista on. Kuten PSSD ja protracted withdrawal symptoms. https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/2045125320980573 ). Silti lääkärit tuntuu aika naiiveilta sen suhteen että lääke voisi aiheuttaa vahinkoa käytön loputtua.

Lue lisää

Vieroituspalstoilla on havaittu ihmisille vieroituksessa puhjenneiden oireiden yhteneväisyyksistä autonomisen hermoston toiminnan häiriöihin jossa esim masennuslääke vieroitus laukaisee eräänlaisen dysautonomian. https://www.survivingantidepressants.org/topic/392-one-theory-of-antidepressant-withdrawal-syndrome/ Dysautonomia on tila jossa autonominen hermosto ei toimi kunnolla millä voi olla vaikutuksia sydämen, rakon, sisäelinten toimintaan, kykyyn hikoilla, pupilleihin ja verisuoniin. Autonominen hermosto on suurimmalta osin tahdosta riippumaton sillä se säätelee sydänlihaksen ja sileän lihaksiston toimintaa sekä vaikuttaa erilaisten rauhasten eritykseen.

Dysautonomian oireita on mm aivosumu, kykenemättömyys hikoilla, ahdistus, kaksoisnäkö tai näkökentän sumuisuus, ummetus, huimaus, kyvyttömyys sietää liikuntaa, unettomuus, alhainen verenpaine, ortostaattinen hypotensio, takykardia, virtsaamisongelmat, lihasheikkous jne.

Autonomiseen hermostoon liittyy parasympaattinen hermosto jota voisi pitää lepohermostona ja kehon jarruna ja sympaattinen hermosto jota voisi kärjistäen kutsua kehon kaasuksi. Terveyden ollessa optimaalinen nämä toimivat hyvässä synkassa keskenään kummankaan olematta liikaa vallitseva, "keho painaa kaasua kun tarvii ja jarrua kun tarvii". Uhkien tullessa kehossa aktivoituu flight or fight mutta hermosto rauhoittaa itsensä tämän jälkeen. Sympaattinen hermosto esim on yhteydessä pupillien suurenemiseen siinä missä parasympaattinen niiden supistumiseen. Siinä missä esim SSRI-lääkkeiden ottaminen mielenkiintoisesti saa pupillit joillain suurenemaan niin silmälääkärit käyttävät pupilleja laajentavia tippoja jotka vaikuttaa automomiseen hermostoon esim näin "inhibits the parasympathetic drive, allowing the sympathetic actions to dominate". Kysymys on, mitä SSRI lääkkeet tekevät autonomisen hermoston toiminnalle pitkässä juoksussa ja vieroituksessa? Sotkeeko ne tätä balanssia aiheuttaen häiriöitä autonomisen hermoston toiminnalle?

Vieroitus voi olla keholle myös iso stressi koska keho voi kokea uhkana myös sen toiminnan häiriöt nostattaen esim flight or fight tilaa. Jatkuva stressi ja sen vaikutukset kehossa esim pitkäaikaisista vieroitusoireista voi sairastuttaa.

Autonomisen hermoston häiriöt voivat liittyä tiloihin kuten krooninen väsymysoireyhtymä. Masennuslääkkeet voivat myös aiheuttaa joillekin esim lisääntynyttä päiväväsymystä minkä voidaan spekuloida liittyvän esim m.lääkkeiden vaikutuksiin unen rakenteisiin(esim. REM-uni). Mikä mielenkiintoista, myös long covid oireisiin ja yleensä covidiin on linkitetty autonomisen hermoston toiminnan häiriöitä ja jotkut pitävät long covidia samankaltaisena kuin CFS eli väsymysoireyhtymä.
Siinä missä nykyään lääketiede tuntuu hyväksyvän long covidin todellisena ilmiönä, se ignooraa vuosien hermostoon vaikuttavien lääkkeiden vaikutukset terveydelle ja siitä kumpuavat mahdolliset pitkäkestoiset oireet. Toki positiivista on että pitkistä vieroitusoireista on alettu puhua, mutta kissaa ei ole nostettu pöydälle kunnolla harmeista.

Siinä missä long covid potilaalle voi olla saatavilla vähän tukea, psykiatrian lääkkeistä pitkäaikaisharmia saaneille vielä vähemmän. Itseasiassa on aika mielenkiintoista kuinka kumpaisessakin tilassa voi olla samoja ulottuvuuksia samantyyppisten mekanismienkin kautta vaikka toki kyse eri tiloista missä eri aiheuttaja.

Kumpiakin toki voi lääkäri vähätellä minkä ehtii laittaen oireita mt-ongelmien piikkiin.

Tuosta palkitusta tutkimuksesta sitten vielä..

"Vastikään Cell-tiedelehdessä julkaistu tutkimus osoittaa, että masennuslääkkeet sitoutuvat suoraan BDNF-kasvutekijän TrkB-nimiseen reseptoriin." ...
Kaikki masennuslääkkeet lisäävät aivoperäisen neurotrofisen kasvutekijän BDNF:n määrää ja signalointia aivoissa, mutta lääkkeiden on tähän mennessä luultu vaikuttavan kasvutekijään epäsuorasti, serotoniinin tai glutamaattireseptorien välityksellä...
Tutkimuksessamme selvisi, että kaikki masennuslääkkeet lisäävät kasvutekijä BDNF:n signalointia sitoutumalla sen TrkB-reseptoriin. Tämä signalointi on välttämätöntä masennuslääkkeiden solu- ja käyttäytymisvaikutuksille tutkimissamme kokeellisissa malleissa. Masennuslääkkeiden muovautuvuutta edistävät vaikutukset eivät siis vaatineet serotoniinimäärän lisääntymistä tai glutamaattireseptorin estymistä, kuten aiemmin on luultu" https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/uutiset/uutta-tietoa-masennuslaakkeiden-vaikutuksista-aivoissa/?public=82e56fcb48f833b2f40d6d4cbb08a6b2

BDNF (aivoperäinen neurotrofinen tekijä) on yksi eniten tehokkaista parantumiseen liittyvistä yhdisteitä aivoissa. Riittävästi BNDF:ää tarvitaan aivojen plastisuudelle, älykkyydelle, oppimiselle ja mielialalle. Toisin sanoin BNDF on kuin aivojen nuorentamiseen liittyvä yhdiste. Aivoperäinen hermokasvutekijä BDNF on voimakas proteiini, minkä tehtävä on stimuloida siis uusien aivosolujen tuotantoa sekä vahvistaa olemassa olevia. 

Mutta... BNDFää siis aktivoituu myös aivovamman seurauksena korjaamaan vammaa. Hermosolujen pitää korjata itseään ja niillä pitää olla "strategia" kehittää uutta hermojen kasvua: kummatkin prosessit tarvitsevat BNDFää. Hermosolut aivoissa on hieman erilaisia kuin solut muualla kehossa. Yksi tapa stimuloida BNDF:ää on siis myös vahingoittaa hermosoluja. https://www.wellnessresources.com/news/why-antidepressants-cause-brain-damage-breast-cancer-and-early-mortality
Alhainen pitoisuus BNDFää on yhdistetty johonkin aivosairauksiin kuten dementia mutta ei ole varmaa aiheuttaako nämä aivosairaudet alhaista BNDFää vai johtuuko alhainen BNDF tavallaan niistä ollen sivuvaikutus.

Oppimisen ja muistin kannalta tärkeässä hippokampuksessa, eräissä aivojen osissa, syntyy uusia hermosoluja lävitse elämän. Tämä on aikuisiän neurogeneesiä. Masennuslääkkeidenkin osoitetaan laukaisevan neurogeneesiä.
Mutta kun ottaa tuon tutkija Horowitzin sanoman huomioon, voi myös kysyä, onko neurogeneesi yksinomaa merkki aivoissa tapahtuvista hyödyllisistä asioista esim erilaisten kemiallisten aineiden seurauksena. Tätä neurogeneesin lisääntymistä aiheuttaa esim aivoinfarkti ja kemialliset aineet ja muut insultit aivoille. Aivot vastaa näihin "insultteihin" erilaisilla korjausmekanismeilla mihin kuuluu uusien aivosolujen kasvattaminen.
" Tutkijat yllättyivät huomatessaan, että sekä hitaasti vaikuttavat SSRI-lääkkeet että nopeavaikutteinen ketamiini vaikuttavat sitoutumalla samaan paikkaan." Hupaisaa on, että tuo Horowitz otti esiin jotain jyrsijäkokeita, joissa epilepsiakohtauksia ketamiinista saaneet eläimet lopetettiin ja niillä havaittiin suuria määriä neurogeneesiä aivoissa. Horowitz otti esille ketamiinin neurotoksisuuden. Tässä palkitussa tutkimuksessa taas havaittiin kuinka masennuslääkkeet ja ketamiini sitoutuu samaan paikkaan. Mielenkiintoista että niiden vaikutus on niin samankaltainen tässä suhteessa vaikka erilaisia lääkkeitä, miksiköhän...
Mutta mistä sitä tietää, ehkä SSRI-lääkkeet tekee aivoista nuorekkaat ja muovautumiskykyiset ja aivot suorastaan muovautumaan onnellisiksi! Tosin, miettien esim sitä kuinka antipsykoottien on apinakokeissa nähty kutistavan aivoja, antikolinergisten masennuslääkkeiden kohdalla on dementiariski ja Horowitz puhuu pienestä näytöstä masennuslääkepitkäaikaiskäyttäjien lisääntyneestä dementiariskistä niin voi toki harjoittaa kriittisyyttä sen suhteen kuinka hyödyllistä tämä neurogeneesi on.

Masennuslääkkeiden neuroplastisuutta lisäävän vaikutuksen on arveltu edistävän myös hermosolujen apoptoottista kuolemaa (Andrews ym. 2012). Esim tämän katsauksen mukaan masennuslääkkeistä on paljon enemmän harmia kuin hyötyä:
"Contrary to a widely held belief in psychiatry, studies that purport to show that antidepressants promote neurogenesis are flawed because they all use a method that cannot, by itself, distinguish between neurogenesis and neuronal death. In fact, antidepressants cause neuronal damage and mature neurons to revert to an immature state, both of which may explain why antidepressants also cause neurons to undergo apoptosis (programmed death). Antidepressants can also cause developmental problems, they have adverse effects on sexual and romantic life, and they increase the risk of hyponatremia (low sodium in the blood plasma), bleeding, stroke, and death in the elderly. Our review supports the conclusion that antidepressants generally do more harm than good by disrupting a number of adaptive processes regulated by serotonin." https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/22536191/

Anonyymi kirjoitti:

Tuosta palkitusta tutkimuksesta sitten vielä..

"Vastikään Cell-tiedelehdessä julkaistu tutkimus osoittaa, että masennuslääkkeet sitoutuvat suoraan BDNF-kasvutekijän TrkB-nimiseen reseptoriin." ...
Kaikki masennuslääkkeet lisäävät aivoperäisen neurotrofisen kasvutekijän BDNF:n määrää ja signalointia aivoissa, mutta lääkkeiden on tähän mennessä luultu vaikuttavan kasvutekijään epäsuorasti, serotoniinin tai glutamaattireseptorien välityksellä...
Tutkimuksessamme selvisi, että kaikki masennuslääkkeet lisäävät kasvutekijä BDNF:n signalointia sitoutumalla sen TrkB-reseptoriin. Tämä signalointi on välttämätöntä masennuslääkkeiden solu- ja käyttäytymisvaikutuksille tutkimissamme kokeellisissa malleissa. Masennuslääkkeiden muovautuvuutta edistävät vaikutukset eivät siis vaatineet serotoniinimäärän lisääntymistä tai glutamaattireseptorin estymistä, kuten aiemmin on luultu" https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/uutiset/uutta-tietoa-masennuslaakkeiden-vaikutuksista-aivoissa/?public=82e56fcb48f833b2f40d6d4cbb08a6b2

BDNF (aivoperäinen neurotrofinen tekijä) on yksi eniten tehokkaista parantumiseen liittyvistä yhdisteitä aivoissa. Riittävästi BNDF:ää tarvitaan aivojen plastisuudelle, älykkyydelle, oppimiselle ja mielialalle. Toisin sanoin BNDF on kuin aivojen nuorentamiseen liittyvä yhdiste. Aivoperäinen hermokasvutekijä BDNF on voimakas proteiini, minkä tehtävä on stimuloida siis uusien aivosolujen tuotantoa sekä vahvistaa olemassa olevia. 

Mutta... BNDFää siis aktivoituu myös aivovamman seurauksena korjaamaan vammaa. Hermosolujen pitää korjata itseään ja niillä pitää olla "strategia" kehittää uutta hermojen kasvua: kummatkin prosessit tarvitsevat BNDFää. Hermosolut aivoissa on hieman erilaisia kuin solut muualla kehossa. Yksi tapa stimuloida BNDF:ää on siis myös vahingoittaa hermosoluja. https://www.wellnessresources.com/news/why-antidepressants-cause-brain-damage-breast-cancer-and-early-mortality
Alhainen pitoisuus BNDFää on yhdistetty johonkin aivosairauksiin kuten dementia mutta ei ole varmaa aiheuttaako nämä aivosairaudet alhaista BNDFää vai johtuuko alhainen BNDF tavallaan niistä ollen sivuvaikutus.

Oppimisen ja muistin kannalta tärkeässä hippokampuksessa, eräissä aivojen osissa, syntyy uusia hermosoluja lävitse elämän. Tämä on aikuisiän neurogeneesiä. Masennuslääkkeidenkin osoitetaan laukaisevan neurogeneesiä.
Mutta kun ottaa tuon tutkija Horowitzin sanoman huomioon, voi myös kysyä, onko neurogeneesi yksinomaa merkki aivoissa tapahtuvista hyödyllisistä asioista esim erilaisten kemiallisten aineiden seurauksena. Tätä neurogeneesin lisääntymistä aiheuttaa esim aivoinfarkti ja kemialliset aineet ja muut insultit aivoille. Aivot vastaa näihin "insultteihin" erilaisilla korjausmekanismeilla mihin kuuluu uusien aivosolujen kasvattaminen.
" Tutkijat yllättyivät huomatessaan, että sekä hitaasti vaikuttavat SSRI-lääkkeet että nopeavaikutteinen ketamiini vaikuttavat sitoutumalla samaan paikkaan." Hupaisaa on, että tuo Horowitz otti esiin jotain jyrsijäkokeita, joissa epilepsiakohtauksia ketamiinista saaneet eläimet lopetettiin ja niillä havaittiin suuria määriä neurogeneesiä aivoissa. Horowitz otti esille ketamiinin neurotoksisuuden. Tässä palkitussa tutkimuksessa taas havaittiin kuinka masennuslääkkeet ja ketamiini sitoutuu samaan paikkaan. Mielenkiintoista että niiden vaikutus on niin samankaltainen tässä suhteessa vaikka erilaisia lääkkeitä, miksiköhän...
Mutta mistä sitä tietää, ehkä SSRI-lääkkeet tekee aivoista nuorekkaat ja muovautumiskykyiset ja aivot suorastaan muovautumaan onnellisiksi! Tosin, miettien esim sitä kuinka antipsykoottien on apinakokeissa nähty kutistavan aivoja, antikolinergisten masennuslääkkeiden kohdalla on dementiariski ja Horowitz puhuu pienestä näytöstä masennuslääkepitkäaikaiskäyttäjien lisääntyneestä dementiariskistä niin voi toki harjoittaa kriittisyyttä sen suhteen kuinka hyödyllistä tämä neurogeneesi on.

Masennuslääkkeiden neuroplastisuutta lisäävän vaikutuksen on arveltu edistävän myös hermosolujen apoptoottista kuolemaa (Andrews ym. 2012). Esim tämän katsauksen mukaan masennuslääkkeistä on paljon enemmän harmia kuin hyötyä:
"Contrary to a widely held belief in psychiatry, studies that purport to show that antidepressants promote neurogenesis are flawed because they all use a method that cannot, by itself, distinguish between neurogenesis and neuronal death. In fact, antidepressants cause neuronal damage and mature neurons to revert to an immature state, both of which may explain why antidepressants also cause neurons to undergo apoptosis (programmed death). Antidepressants can also cause developmental problems, they have adverse effects on sexual and romantic life, and they increase the risk of hyponatremia (low sodium in the blood plasma), bleeding, stroke, and death in the elderly. Our review supports the conclusion that antidepressants generally do more harm than good by disrupting a number of adaptive processes regulated by serotonin." https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/22536191/

Lue lisää

Voi taas tätä sun järjenjuoksua.

Tämä reseptori löytö ei voi johtaa tulevaisuudessa täsmällisempiin tai parempiin masennuslääkkeisiin, koska vanhat lääkkeet ovat toksisia...

Vaikka kuinka yritän, niin en kuule keksi mitään pätevää vasta-argumenttia väitteellesi.

Anonyymi kirjoitti:

Hypoteeseja harmeista on. Esimerkiksi yksi teoria PSSD:stä on että kyseessä olisi "small fiber neuropathy" eli jos oikein käsitin, suomennettuna ohutsäieneuropatia. Mikä mielenkiintoisinta, "small fiber neuropathy" on joissain tieteellisissä tutkimuksissa linkitetty myös Long Covid oireistoon. https://www.neurologyadvisor.com/topics/neuropathy/long-covid-mild-infection-small-fiber-neuropathy/

Tokihan SSRI-lääkkeiden vaikutukset kehoon ovat moninaiset jo hormoneihin asti eikä varmuutta ole onko kyse tästä ja ei ole poissuljettu että PSSD:n syyt myös olla erit eri ihmisillä. Tässä neuropatiassa ihmiset kokee tunnottomuutta eri puolella kehoaan ja genitaaleissa, mutta myös mahdollisesti kivuliaitakin tuntemuksia. Erilaiset toksiinit ja pillerit voivat olla yhteydessä neuropatian puhkeamiseen. Eli aine ei olisi vain aivoille haitallinen vaan myös aiheuttaa harmia hermoston toimintaan puhkaisten neuropaattisia oireita ja tuntopuutoksia. Spekulaatiota aiheesta SSRI:t ja neuropatia. Psykiatri David Healyn sivustolla Rxisk usein pyritään heittelemään hypoteeseja esim PSSD:n syistä https://rxisk.org/antidepressant-neuropathy-and-the-color-of-life/

Antipsykooteista tiedetään, että niihin voi liittyä oireita jotka jatkuu käytön loputtua. "Tardive dyskinesia" on yksi, jossa käytännössä ihmisen kasvoissa on pakkoliikkeitä lääkkeen lopetuksen jälkeen. Se voi jäädä pysyväksi. Pakkoliikkeet johtunee aineen taipumuksesta salvata myös motoriikalle tärkeitä välittäjäaineita kuten dopamiinia mutta mikä tämän tilan loppuviimeinen selittäjä on kun se jää pysyväksi? Mitä vahinkoa keholle ja aivoille on tapahtunut ja miksi oireisto ei palaudu? Tardiiveja oireita voi olla monentyyppisiä esim "tardive akathisia" jossa akatisiaoireet eivät lopu lääkkeen lopettamisen jälkeen tai suoranaisesti puhkeavat esim vieroituksessa. Siinä missä antipsykootteihin liittyy tällaisia oireita, voi myös liittyä masennuslääkkeisiin lopetuksen jälkeen jatkuvaa oireistoa. PSSD on esimerkki siitä. Eli haitat mitä lääke aiheuttaa eivät välttämättä lopu sillä hetkellä, kun viimeisen pillerin syö vaan aine on tehnyt kehoon, aivoihin ja hermostoon muutoksia jotka jatkuvat käytön loputtua. Ei voida myös poissulkea, että lääkkeen lopettaminen itsessään puhkaisee uusia pitkittyneitä oireita koska lääkettä lopetettaessa kehon pitää muodostaa uusi homeostaasi ilman lääkettä sen jälkeen kun keho on ollut mukautunut lääkkeen alla oloon(physical dependence) ja kuvauksia lopetuksessa puhjenneistä pitkäkestoisista oireista on. Kuten PSSD ja protracted withdrawal symptoms. https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/2045125320980573 ). Silti lääkärit tuntuu aika naiiveilta sen suhteen että lääke voisi aiheuttaa vahinkoa käytön loputtua.

Lue lisää

No juuri tämä. Ja hemmetti saivat pystyyn vuodessa kaikenmaailman tukisysteemit ja muut avut mm. Kelaan long covid oireistolle, mutta masennuksen pitkäaikaisille oireille ei ole mitään. Et saa edes diagnoosia, joka olisi edellytyksenä tuille. Ja sopivastihan se hemmetin Kela järjestää tutkimuksia vain niille, joilla ei ole hoitosuhdetta muualla. Ja kaksi vuotta jonoja nepsytutkimuksiin, AIKUISIÄLLÄ EI OLE MIKÄÄN KIIRE DIAGNOSOIMISEEN, sanovat! Koita itse olla 2 vuotta syömättä ja kerro sen jälkeen minulle sama asia, jos jollain tavalla pysyt vielä hengissä sen jälkeen. Ja kaikkein parasta on, etteivät huoli edes masentuneita koko testeille. Huomaatteko korruption? Systemaattisesti ajetaan tietty osa ihmisistä avun ja tukien ulkopuolelle. Ja samaan aikaan päivitellään työkyvyttömyyseläkkeiden määrää. On kerrassaan ihmeellistä.

Anonyymi kirjoitti:

Voi taas tätä sun järjenjuoksua.

Tämä reseptori löytö ei voi johtaa tulevaisuudessa täsmällisempiin tai parempiin masennuslääkkeisiin, koska vanhat lääkkeet ovat toksisia...

Vaikka kuinka yritän, niin en kuule keksi mitään pätevää vasta-argumenttia väitteellesi.

Lue lisää

On niin herttaista, miten jotkut uskovat että psykiatria kehittää jonkun vähähaittaisen täsmähoidon ihmisten monimutkaisiin tunne-elämän ongelmiin jolla on tällainen epämääräinen yhteinen nimittäjä nimeltä masennus, jonka alle niputetaan paljon erilaista sakkia.

Toki toivon et näin on, mutta nykyisellään olemme nähneet kehitystarinan psyykenlääkkeissä alunperin leikkauksen esilääkityksinä sattumalta löydetyistä aineista jotka aiheutti joillekin naaman nykimistä katuhuume ketamiiniin ja toinen toistaan toksisempiä kyhäelmiä joita en ainakaan itse laittaisi enää aivoihini. Tästä voisi tulla johtopäätökseen että onko aivojen jatkuva sorkkiminen jollain aivoilla lähtökohtaisesti edes hyvä asia.

Kaava on tämä
1. Meillä on uusi ja mullistava lääke! Kaikki lehdet hehkuttaa ihmelääkettä. On niin vähähaittaisia että, paljon parempia kuin edelliset
2. Ei aiheuta riippuvuutta ( muuta pharma talkkia niistä potilaalle mistä puolenkaan ei tarvi paljastaa tosiasiallisia haittoja)
3. Oho, keho mukautuukin fyysisesti ja tulee viekkareita. Potilaat perustaa tukisivustoja selvitäkseen haittojen kanssa ja pohtiakseen mitä nämä aineet heidän keholleen teki
4. Oho, niistä voi jäädä haittoja lopetuksenkin jälkeen. Oho viekkarit onkin pahempia kuin luultiin.
5. Paluu kohtaan 1 ja siitä eteenpäin

Itse ainakaan en olisi kyllä etunenässä kokeilemassa näitä uusia labrakyhäelmiä. Kerran on jo tullut oltua ja sen hinta oli kova.

Anonyymi kirjoitti:

On niin herttaista, miten jotkut uskovat että psykiatria kehittää jonkun vähähaittaisen täsmähoidon ihmisten monimutkaisiin tunne-elämän ongelmiin jolla on tällainen epämääräinen yhteinen nimittäjä nimeltä masennus, jonka alle niputetaan paljon erilaista sakkia.

Toki toivon et näin on, mutta nykyisellään olemme nähneet kehitystarinan psyykenlääkkeissä alunperin leikkauksen esilääkityksinä sattumalta löydetyistä aineista jotka aiheutti joillekin naaman nykimistä katuhuume ketamiiniin ja toinen toistaan toksisempiä kyhäelmiä joita en ainakaan itse laittaisi enää aivoihini. Tästä voisi tulla johtopäätökseen että onko aivojen jatkuva sorkkiminen jollain aivoilla lähtökohtaisesti edes hyvä asia.

Kaava on tämä
1. Meillä on uusi ja mullistava lääke! Kaikki lehdet hehkuttaa ihmelääkettä. On niin vähähaittaisia että, paljon parempia kuin edelliset
2. Ei aiheuta riippuvuutta ( muuta pharma talkkia niistä potilaalle mistä puolenkaan ei tarvi paljastaa tosiasiallisia haittoja)
3. Oho, keho mukautuukin fyysisesti ja tulee viekkareita. Potilaat perustaa tukisivustoja selvitäkseen haittojen kanssa ja pohtiakseen mitä nämä aineet heidän keholleen teki
4. Oho, niistä voi jäädä haittoja lopetuksenkin jälkeen. Oho viekkarit onkin pahempia kuin luultiin.
5. Paluu kohtaan 1 ja siitä eteenpäin

Itse ainakaan en olisi kyllä etunenässä kokeilemassa näitä uusia labrakyhäelmiä. Kerran on jo tullut oltua ja sen hinta oli kova.

Lue lisää

Yhtä herttaista on se miten yrität taas unohtaa sen, että masentunut voi aina vetää haulit hattuun ja kämpän tuleen, kokeilematta yhtään lääkettä.

Mutta sitähän sairaanloisen huomion hakia ei ymmärrä.

Anonyymi kirjoitti:

Yhtä herttaista on se miten yrität taas unohtaa sen, että masentunut voi aina vetää haulit hattuun ja kämpän tuleen, kokeilematta yhtään lääkettä.

Mutta sitähän sairaanloisen huomion hakia ei ymmärrä.

Lue lisää

Ja psykiatria unohtaa satuttamansa ihmiset ja vie huomion aina "mutta kun joku on masentunut ja lääkkeet on hyviä". Ihanniinkuin heidän hoidoilla satuttamien kohtaloilla ei olisi mitään merkitystä. Niillä on, ihan yhtä lailla kuin heidän hoidoistaan hyötyä saaneilla. Haittojen ehkäisyn pitäisi olla tärkeä prioriteetti mitä se ei ole.

Heillä ei ole heille mitään merkitystä. Eikä lääkeyhtiöille jotka käyttää lääkemarkkinointiin enemmän kuin lääketutkimukseen rahaa. Jos olisi, PSSD:tä esim tutkittaisiin näiden lääkkeiden ulottuvuutena ja yritettäisiin hahmottaa mikä lääkkeessä aiheuttaa sen ja miten sen voisi palauttaa. PSSD-piireissäkin on tapahtunut itsemurhia. Ihmiset kokee syvää hämmennystä mitä lääke on heille tehnytkään.

Itselläni on yli kymmenen vuoden kokemus psykiatrian lääkkeistä enkä kyllä näe että ne on itsemurha-ajatuksilta suojaavia. Jos joku tilapäinen pieni mielialan nousu on niin aika lyhytkestoinen on.

Harvemmissa paikoissa olen törmännyt vastaavaan kärsimykseen kuin niiden piireissä jotka yrittelee tiputella lääkekoktailejaan pois kärsien, kärsien ja kärsien pitkiä aikoja vieroitusoireista ja haitoista joiden kanssa on hankala olla.

Vuosikymmenet oli oletus kuinka ne toimivat ja sitä potilaille kerrottiin. Itse kysyin kuinka muka aivojen välittäjäaineita mitataan eri ihmisiltä enkä vastausta saanut siihenkään minkä mukaan ja millä tasolla kenelläkin niiden välittäjäaineiden olisi oltava.

Joitakin lääkkeitä syödään biologisesti todistettuun ongelmaan kuten insuliinia. Psyykenpotilaille sanotaan että heillä on biologinen ongelma ilman testejä. Tässä on vissi ero.
Kannattaa aina alkaa kysellä lääkäriltä syitä miksi lääkettä alkaa syödä ja miten se toimii. Ihan mielenkiinnosta katsoa miten reagoi. Jatkokysymyksiä kehiin vielä niin ei voi jargonillakaan kuitata!

Jos olisikin näyttöä että masennuspotilaan aivoissa on esim pitkittyneen stressin jäljiltä muutoksia niin olisi keinoa tehostaa aivotoimintaa ja esim lisätä BNDF:ää, kasvutekijöitä ja neurogeneesiä myös elintapakeinojen kautta mikä auttaisi tehostamaan aivotoimintaa ja voisi myös monella nostaa mielialaa. Stressinhallintaan erikoishuomiota. Kokonaisvaltainen kehosta huolenpito voisi tukea olotilaa, terveyttä ja jaksamista. tärkeää huomioida autonomisen hermoston balanssi ja lepo mitä lääkkeet ei huomioi. Toki moni ei jaksa, ei huvita, ei kiinnosta lähteä moiseen ja masennus laittaa hankalaksi aloittaa asioita. Mutta ainakin itse pillerien lopetuksen jälkeen olen havainnut asteittaisen toiminnan lisäämisen auttavan jos joskus on hankalaa. Olen nähnyt kuinka kehossa kaikki alkaa toimia paremmin elämäntapakeinoilla mutta menee myös aikaa että elintapakeunojen vaikutus alkaa tuntua.

Haittavaikutukset voidaan ymmärtää olevan lääkkeen tosiasiallisia vaikutuksia siinä missä hyödylliseltäkin tuntuva vaikutus mikä nyt johtuu siitä että lääke puuttuu prosesseihin mitä serotoniini säätelee kehossa. Täten myös haittoja voi tutkia lääkkeen ulottuvuuksina mitä lääke voi tehdä kehossa. Esim PSSD on mahdollinen ulottuvuus johtuen siirä mitä lääke keholle tekee ja näitä haittoja voitaisiin tutkia yhtä innokkaasti siksi kuten näitä suotuisia vaikutuksia. Esim sähköiskutuntemuksia päässä ja mitä hermostossa tapahtuu silloim

Masennuslääkkeet ei korjaa vaan sotkee. Ihmisellä on kehossaan homeostaasi jota lääke horjuttaa, keho alkaa tottua lääkkeeseen(dependence) ja lopuksi on epätasapainotila kehossa. Ja kun lääke lisöä muovautuvuutta kuulemma aivoissa niin mikä on tilanne aivoissa vieroituksen jälkeen? Keho yrittää reagoida aineeseen tekemällä muutoksia että mitään ei ole liikaa (esim toksisissa määrin) ja lopputuloksena esim säätää reseptorien määrää alemmas. On myös dominopalikkamaisia vaikutuksia jotka ulottuu laajalle kehossa esim hormoneihin vaikutus ja kehon pitää lopussa saavuttaa uusi homeostaasi. Aika monella ihmeen hyvin tämä korjautuu vaan jos kokeilee jatkaa samaa linjaa kymmeniä vuosia pistäen kehon kokoajan aineen alle, aineesta irti, aineen alle niin on selvää että sekasotkun ja riskien mahdollisuus lisääntyy.

Masislääkkeet on kuin ottaisi velan joka pitää pahimmillaan maksaa takaisin korkojen kanssa siinä missä elintavat on kuin pistäisi rahaa pankkiin. Pharman parantavaan voimaan uskominen voi räjähtää käsiin. Moni uskoo mutta voi toki oppiakin.

"Eivätkä suoranaisesti poista traumaa"
Niin tai voivat torpata trauman käsittelyn koska ihminen ei enää koe tunteitaan normaalisti huumatruna. Seurauksena on pahempia ongelmia koska ei tuollainen ole luontaista.

Ja lisäävät traumoja haittojen takia. Ties vaikka lisöävät depersonalisaatiota, dissosiaatiota tai muutakin, ihminen elelee sumussa aineissa hiukan irtaalla itsestään.

Jos ihmiselle myös sanotaan että heillä on masennua joka johtuu kemiallisesta häiriöstä ihmiselle voi tulla tunne että se on se mikä hänen ongelmansa alkujuuri on ja napeilla hoitaa tätä kemialliata epätasapainoa tai muuta. On katsos vialliset geenit ja alttius kemialliselle epätasapainolle!Oppimatta paljoa itsestään. Oppimatta tunteiden käsittelyä kunnolla.

Toisin kuin psykiatria ja lääketiede väittää meissä on sisällämme suuri voima osata parantaa tilannettamme ilman myös pharmamyrkkyjä. Moni kärsimys on olosuhteisiin liittyvää ja on kuin myrsky joka menee pois. Lääkkeet saattavat kroonistaa asioita. Lisäksi mielenterveys pitäisi ymmärtää myös niistä lähtökohdin että ei ole sairasta kärsiä vaan mielenterveyttä on ennenkaikkea oppia käsittelemään kärsimystä ja löytää työkaluja, selvitä vaikeista asioista yli. Se on mielenterveyttä.

Anonyymi kirjoitti:

Vuosikymmenet oli oletus kuinka ne toimivat ja sitä potilaille kerrottiin. Itse kysyin kuinka muka aivojen välittäjäaineita mitataan eri ihmisiltä enkä vastausta saanut siihenkään minkä mukaan ja millä tasolla kenelläkin niiden välittäjäaineiden olisi oltava.

Lue lisää

Kekseliäs potilas kysyy, hienoa.

Tuo tuntuu ihan absurdilta ajatukselta jo ajatella että välittäjäaineet olisi jotenkin epätasapainossa ja lääke fiksaisi välittäjäaineiden tasapainon pysyväluonteisesti kohdilleen esim pumppaamalla jotain yhtä välittäjäainetta ylemmäs. Visualisoikaa mielessänne miten tämä tapahtuu. Tästä ylöspumppauksesta toki seuraa sitten se että aivot voi vähentää reseptoreita koska liika jotain voi olla toksista. Aivomme ja kehomme ovat jatkuvasti muuttuvassa tilassa ja reagoivat kun vuorovaikutamme ympäristön kanssa.

Psykiatria on varmaan halunnut jollain tavoin irtautua siitä, että olisivat promotoineet tätä kemiallinen epätasapaino-teoriaa vaikka siitä näyttöä on https://www.madinamerica.com/2014/06/psychiatry-promote-chemical-imbalance-theory/ keskittyen nykyään näihin BNDF/neurogeneesi/aivojen muovautuvuusteorioihin masennuslääkkeissä. Kemiallinen epätasapaino teoriaa ei tiede ole vahvasti tukenut, lieköhän taustalla enemmän lääkeyhtiöiden markkinointi johon laitettu massiivisia määriä rahaa. Tässä esimerkkiä mainoksista mitä lääkeyhtiöt teki missä tämä mainittiin: https://youtu.be/twhvtzd6gXA
Teoriaa vastaan on tullut lisätutkimusta:
https://www.nature.com/articles/s41380-022-01661-0
Tutkimuksessa otetaan tästä esille aika mielenkiintoisia pointteja:
"The chemical imbalance theory of depression is still put forward by professionals [17], and the serotonin theory, in particular, has formed the basis of a considerable research effort over the last few decades [14]. The general public widely believes that depression has been convincingly demonstrated to be the result of serotonin or other chemical abnormalities [15, 16], and this belief shapes how people understand their moods, leading to a pessimistic outlook on the outcome of depression and negative expectancies about the possibility of self-regulation of mood [64,65,66]. The idea that depression is the result of a chemical imbalance also influences decisions about whether to take or continue antidepressant medication and may discourage people from discontinuing treatment, potentially leading to lifelong dependence on these drugs"

Tästä on myös yritetty psykiatrian toimesta vielä uudelleenlämmitellä tutkimusta
https://www.theguardian.com/society/2022/nov/05/study-finds-first-evidence-of-link-between-low-serotonin-levels-and-depression
mutta tutkimus on saanut kritiikkiä mm.luotettavuusesta.

Ei ole edes montaa vuotta aikaa kun olen kuullut hoitajan käyttävän tätä teoriaa syynä syödä lääkkeitä. Myös aikanaan kun minulle määrättiin lääkkeitä tähän vedottiin syynä syödä niitä.

Anonyymi kirjoitti:

Kekseliäs potilas kysyy, hienoa.

Tuo tuntuu ihan absurdilta ajatukselta jo ajatella että välittäjäaineet olisi jotenkin epätasapainossa ja lääke fiksaisi välittäjäaineiden tasapainon pysyväluonteisesti kohdilleen esim pumppaamalla jotain yhtä välittäjäainetta ylemmäs. Visualisoikaa mielessänne miten tämä tapahtuu. Tästä ylöspumppauksesta toki seuraa sitten se että aivot voi vähentää reseptoreita koska liika jotain voi olla toksista. Aivomme ja kehomme ovat jatkuvasti muuttuvassa tilassa ja reagoivat kun vuorovaikutamme ympäristön kanssa.

Psykiatria on varmaan halunnut jollain tavoin irtautua siitä, että olisivat promotoineet tätä kemiallinen epätasapaino-teoriaa vaikka siitä näyttöä on https://www.madinamerica.com/2014/06/psychiatry-promote-chemical-imbalance-theory/ keskittyen nykyään näihin BNDF/neurogeneesi/aivojen muovautuvuusteorioihin masennuslääkkeissä. Kemiallinen epätasapaino teoriaa ei tiede ole vahvasti tukenut, lieköhän taustalla enemmän lääkeyhtiöiden markkinointi johon laitettu massiivisia määriä rahaa. Tässä esimerkkiä mainoksista mitä lääkeyhtiöt teki missä tämä mainittiin: https://youtu.be/twhvtzd6gXA
Teoriaa vastaan on tullut lisätutkimusta:
https://www.nature.com/articles/s41380-022-01661-0
Tutkimuksessa otetaan tästä esille aika mielenkiintoisia pointteja:
"The chemical imbalance theory of depression is still put forward by professionals [17], and the serotonin theory, in particular, has formed the basis of a considerable research effort over the last few decades [14]. The general public widely believes that depression has been convincingly demonstrated to be the result of serotonin or other chemical abnormalities [15, 16], and this belief shapes how people understand their moods, leading to a pessimistic outlook on the outcome of depression and negative expectancies about the possibility of self-regulation of mood [64,65,66]. The idea that depression is the result of a chemical imbalance also influences decisions about whether to take or continue antidepressant medication and may discourage people from discontinuing treatment, potentially leading to lifelong dependence on these drugs"

Tästä on myös yritetty psykiatrian toimesta vielä uudelleenlämmitellä tutkimusta
https://www.theguardian.com/society/2022/nov/05/study-finds-first-evidence-of-link-between-low-serotonin-levels-and-depression
mutta tutkimus on saanut kritiikkiä mm.luotettavuusesta.

Ei ole edes montaa vuotta aikaa kun olen kuullut hoitajan käyttävän tätä teoriaa syynä syödä lääkkeitä. Myös aikanaan kun minulle määrättiin lääkkeitä tähän vedottiin syynä syödä niitä.

Lue lisää

On hupaisaa, että masennuslääkevieroituksesta ja ylläolevaa serotoniinitutkimusta tehnyt psykiatrian tutkija Mark Horowitz muisteli opiskeluaikojaan ja kummasti esim siellä puhuttiin tästä teoriasta. Arvostan häntä siksi,koska hän on myös itse käynyt vieroitusongelmia masennuslääkkeistä läpi ja näkee varmaan "hevonkakan" läpi jo vähän paremmin kokemuksensa valossa:

"Horowitz remembers first learning about this idea as an undergraduate. One lecture from a "top professor" really stuck with him, he said, because it laid everything out in such a clear way: Mild depression was caused by serotonin dysfunction and needed SSRIs to correct the imbalance, while more moderate cases of depression were helped by regulating both serotonin and norepinephrine. Psychotic depression, "the worst form," was caused by dysregulation of three chemicals: serotonin, noradrenaline, and dopamine."

"I remember in that lecture thinking, 'Wow!'" Horowitz said. "'This is incredible, they know what's going on.'"

Siis lievemmät masennukset aiheutui huippuprofessorin mielestä ongelmista serotoniinin kanssa ja tarvitsivat SSRI-lääkkeitä korjaamaan tämän epätasapainon ja keskivaikeissa avuksi tuli myös noradrenaliini ja psykoottiset masennukset aiheutuivat kolmen kemikaalin dysregulaatiosta eli serotoniini, noradrenaliini ja dopamiini. https://rb.gy/9p7xhb

Voin niin kuvitella millaisia psykiatrien opinnot ovat.

Jutussa haastateltiin myös yhtä toista psykiatria jolta kysyttiin mitä nämä lääkkeet tekee johon hän vastasi:
" The simple answer is: We don't really know yet."
Yksinkertainen vastaus, emme tiedä. On jotain ymmärrystä mutta pitää oppia lisää. Emme täysin ummärrä tapoja millä lääkkeet vaikuttaa oireisiin.
"We have some understanding, but we need to learn more," Winsberg said. "We don't fully understand some of the ways in which they may be alleviating symptoms."

"By changing the way that serotonin moves through the brain, it's possible SSRIs "may be stimulating the birth of new brain cells," she said. That, in turn, could have an impact on depression."
Näistä spekseistä on aika kaamea tulla hoidetuksi vuosia, kun ei edes kunnolla hahmoteta mitä lääkkeet tekee mutta niitä määrätään. Kun niistä nähdään hyötyä oireissa, niin hei, määrätään vaan!

Seurauksia tästä vuosien lääkeputkesta joutuu kantamaan kehossaan. Osa psykiatreista hahmottaa sen niin, että kun lääke on poissa, ongelmia ei ole sivuuttaen lääkkeen tekemät muutokset kehossa käytön aikana ja vieroituksen puhkaisemat asiat millä voi olla pitkäkestoisia seurauksia. Sitten saa loppupeleissä vain luulotautisen leiman. Hieno diili oli!

Lääkiksessä pitäisikin olla pakollinen tuotetestaus. Täytyyhän ola omakohtainen tuotetuntemus markkinoitaviin aineisiin.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkiksessä pitäisikin olla pakollinen tuotetestaus. Täytyyhän ola omakohtainen tuotetuntemus markkinoitaviin aineisiin.

Pikkaisen ontuva ajatus.

Jos lääkärin itselleen mieluisaksi löytämänsä lääke, ei sovikkaan suurimmalle osalle ihmisiä...

Anonyymi kirjoitti:

Pikkaisen ontuva ajatus.

Jos lääkärin itselleen mieluisaksi löytämänsä lääke, ei sovikkaan suurimmalle osalle ihmisiä...

Niin mut Zombit on kivoja ja hyviä orjia, eikä niistä oo muuta riesaa ku et pitää niiten repsuja uusii jatkuvasti

Tai sitten, jos joku ei tehoa, kirjoitetaan toinen lääke lisäksi edellisen yhteyteen, ja sit ehkä kolmas, jne...

Anonyymi kirjoitti:

Pikkaisen ontuva ajatus.

Jos lääkärin itselleen mieluisaksi löytämänsä lääke, ei sovikkaan suurimmalle osalle ihmisiä...

Jos lääkärit tai sellaisiksi aikovat itse testaisivat isoissa määrin lääkkeitään, tuskin pääsisivät työelämässään kovinkaan pitkälle.
Voisi tulla paljon työkyvyttömyyseläkkeelle jääneitä lääkäreitä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos lääkärit tai sellaisiksi aikovat itse testaisivat isoissa määrin lääkkeitään, tuskin pääsisivät työelämässään kovinkaan pitkälle.
Voisi tulla paljon työkyvyttömyyseläkkeelle jääneitä lääkäreitä.

Lue lisää

Monen lääkekeskeisellä psykiatrialla hoidetun ihmisen tie vie eläkkeelle. Lääkärit varmaan painottaa itse terapiaa monet jos heillä on vaikeaa. Heillähän on tunne-elämän ongelmia jossa hoidetaan kuin ohjelmistovikaa tietokoneessa, potilailla on mielenterveyden ongelmia jossa pitää hoitaa kovalevyä, sairaat aivot ja silleen.

Anonyymi kirjoitti:

Monen lääkekeskeisellä psykiatrialla hoidetun ihmisen tie vie eläkkeelle. Lääkärit varmaan painottaa itse terapiaa monet jos heillä on vaikeaa. Heillähän on tunne-elämän ongelmia jossa hoidetaan kuin ohjelmistovikaa tietokoneessa, potilailla on mielenterveyden ongelmia jossa pitää hoitaa kovalevyä, sairaat aivot ja silleen.

Lue lisää

Voit ihan huviksesi käydä terapoimassa psykoosisairasta tai vaikka narskua.

Anonyymi kirjoitti:

Pikkaisen ontuva ajatus.

Jos lääkärin itselleen mieluisaksi löytämänsä lääke, ei sovikkaan suurimmalle osalle ihmisiä...

Ja anna mun arvata, kuinka moni testasi mieluummin ”oppimista edistäviä” adhd-lääkkeitä kuin neuroleptejä. Taitaisi olla 100:1. Eli ei apua meille skitsofreenikoille.

Anonyymi kirjoitti:

Niin mut Zombit on kivoja ja hyviä orjia, eikä niistä oo muuta riesaa ku et pitää niiten repsuja uusii jatkuvasti

Min on vaikea kuvitella, että kukaan psykiatri haluaisi lääkitä ketään zombiksi. Se nyt vaan on surullinen seuraus siihen, kun rahaa ei anneta vaikka eläkkeiden määrä koko ajan kasvaa. Toinen hoitaa ja toinen maksaa ja maksaja ihmettelee suureen ääneen mikä meni pieleen. Ne kelan tyttöjen ahdistuneisuus -tutkimukset ja julkaisutkin on aivan pelkkää sitä itteensä, elleivät he systemaattisesti lähde kehittämään tukipalveluita. Toinen asia, joka kummastuttaa tai oikeastaan ei kummastuta, on se, että poliitikot jotenkin suhmuroivat sen kansan toivoman terapiatakuunkin, joka vaan hokkus pokkus hävisi jonnekin. Näitä sattuu ja tapahtuu ja ihmisiä heitetään rahattomina kadulle. Ja kelan byrokraatit vaan nakkelevat selvityspyyntöjä tai vastaavat ihmisten todelliseen hätäpuheluun jollain lakipykälillä. Että semmosta täällä Suomessa. Kelan henkilökunnan vastuuttomuus heti tarkkaan syyniin!

Anonyymi kirjoitti:

Ja anna mun arvata, kuinka moni testasi mieluummin ”oppimista edistäviä” adhd-lääkkeitä kuin neuroleptejä. Taitaisi olla 100:1. Eli ei apua meille skitsofreenikoille.

Juu vaan HC potilaitaan rakastavat psykiatrit kokeilisi neuroleptejä jotka haluaisi samaistua potilaskokemukseensa. Tällaisille psykiatreille pointsit. Tosin saattaisivat riskeerata vointiaan aika pahasti koska psyyke voi heittää noiden lääkkeiden seurauksena aika pahasti.

Anonyymi kirjoitti:

Ja anna mun arvata, kuinka moni testasi mieluummin ”oppimista edistäviä” adhd-lääkkeitä kuin neuroleptejä. Taitaisi olla 100:1. Eli ei apua meille skitsofreenikoille.

Niin kiehtoa ajatus. Voisiko skitsofreniasta "oppia" ulos, jos se on kerta suulla tehty diagnoosi?

Anonyymi kirjoitti:

Ja anna mun arvata, kuinka moni testasi mieluummin ”oppimista edistäviä” adhd-lääkkeitä kuin neuroleptejä. Taitaisi olla 100:1. Eli ei apua meille skitsofreenikoille.

Totta hitossa minäkin testaisin. Miksi haluaisin salvata itseltäni dopamiinia ja motivaatioon liittyvää välittäjäainetta joka olisi sedatiivi. Mielummin piriä kehiin!

Anonyymi kirjoitti:

Voit ihan huviksesi käydä terapoimassa psykoosisairasta tai vaikka narskua.

No käsittääkseni esim Keroputaan mallissa psykoosisairaisiin käytetään avoimen dialogin mallia. Lääkehoito voidaan nähdä myös prosessointia ja tunnekäsittelyä haittaavana vaikka sitä käytetään. Esim ensipsykoosin ei nähdä vahingoittavan kognitiivisia taitoja jos lääkkeitä ei aloiteta heti.
Muualla Suomessa tarjolla on lääkehoito heti mallia jossa psykoottisessa horinassa ei ole varmaan juuri mitään mieltä ja parempi salvata dopamiinia ja sedatoida ihminen mahdollisimman nopeaa että hänen aivonsa ei lahoa. Osastoilla jossa vain lähinnä lääkitään ihmisiä.

Narskujen terapiasta etsin tietoa ja sitä käytetään yhtenä hoitomuotona. Siitä sanottiin mm. näin "The goal is to build up the person's poor self-esteem and have more realistic expectations of others"

Anonyymi kirjoitti:

Niin mut Zombit on kivoja ja hyviä orjia, eikä niistä oo muuta riesaa ku et pitää niiten repsuja uusii jatkuvasti

kuten uni lääke, mirtazapin, nukuttaa päivälläkin,

Anonyymi kirjoitti:

kuten uni lääke, mirtazapin, nukuttaa päivälläkin,

Joo, huomattu on.
Sen takia ainakin itse käytän hyvin harvoin, kun menee sit seuraava päivä ihan tokkurassa, huonolla tuurilla jopa kaksi seuraavaa päivää.

Ei he saa mitään provikkaa lääkemääräyksistä. Toki lääkeyhtiöt saattaa aloittaa nuorten lääkärien voitelun jo opiskeluaikana. On ollut esim tapahtumia missä näitä nuoria lääkäreitä kosiskellaan, lähetellään materiaaleja. Rahan sijaan tärkeää on mielipidevaikuttaminen lääkärin mieliin.
Lääketeollisuus laittaa rahaa tutkimukseen ja rahalliset intressit suuntaa sitä mitä tutkitaan. Täydennyskouluttaa lääkäreitä. Lääkeyhtiöt voitelee asiantuntijapsykiatreja, mielipidejohtajia, joita pidetään isossa arvossa ja heille on tärkeää saada nämä lääkärit puhumaan heidän tuotteidensa puolesta esim tilaisuuksissa ja muuten. Nämä saa asiantuntijapalkkioita ym. Sitten on vielä nämä haamukirjoittajat. Lääkeyhtiöt työllistää lääketieteellisiä haamukirjoittajia tuottamaan näennäisesti riippumattomia käsikirjoituksia vertaisarvioituihin aikakauslehtiin, konferenssiesitelmiin ja muuhun viestintään.
https://www.duodecimlehti.fi/duo97847

No mitä jos sitä työelämää lähdettäisiin kehittämään jollain tavalla ja mahdollistettaisiin esimerkiksi työelämän joustot. Pienten lasten vanhemmilla on oikeus osittaiseen työntekoon ( kunnes lapsi on 3v), mutta sairas joutuu anelemaan, käykö osa-aika järjestely työnantajalle vai ei. Jos ei ole sairautta, niin osa-aikajärjestely ei käy ollenkaan. Osa-aika eläke on vissiin pakko sallia, en tiedä. Kuinkakohan moni näistä osa-aikaisista vaan ajautuu osa-aikaeläkkeelle tai ihan kunnon eläkkeelle, kun tilanne tämä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei he saa mitään provikkaa lääkemääräyksistä. Toki lääkeyhtiöt saattaa aloittaa nuorten lääkärien voitelun jo opiskeluaikana. On ollut esim tapahtumia missä näitä nuoria lääkäreitä kosiskellaan, lähetellään materiaaleja. Rahan sijaan tärkeää on mielipidevaikuttaminen lääkärin mieliin.
Lääketeollisuus laittaa rahaa tutkimukseen ja rahalliset intressit suuntaa sitä mitä tutkitaan. Täydennyskouluttaa lääkäreitä. Lääkeyhtiöt voitelee asiantuntijapsykiatreja, mielipidejohtajia, joita pidetään isossa arvossa ja heille on tärkeää saada nämä lääkärit puhumaan heidän tuotteidensa puolesta esim tilaisuuksissa ja muuten. Nämä saa asiantuntijapalkkioita ym. Sitten on vielä nämä haamukirjoittajat. Lääkeyhtiöt työllistää lääketieteellisiä haamukirjoittajia tuottamaan näennäisesti riippumattomia käsikirjoituksia vertaisarvioituihin aikakauslehtiin, konferenssiesitelmiin ja muuhun viestintään.
https://www.duodecimlehti.fi/duo97847

Lue lisää

Ja sitten on näitä ihmisia, jotka eivät hae tietoa netistä vaan kopioivat jonkun toisen (lääkärin, psykologin, neurologin tai muun kriittisen ajattelijan) testejä ilman että tarkistavat faktat kirjoituksen takana. No eihän se edes kovin helppoa tai pienitöistä olekaan, jos ei ole alalla. Ja amerikassa kaiken maailman homeopaatit ovat doctoreita, joten tittelikään ei kerro välttämättä yhtään mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Ja sitten on näitä ihmisia, jotka eivät hae tietoa netistä vaan kopioivat jonkun toisen (lääkärin, psykologin, neurologin tai muun kriittisen ajattelijan) testejä ilman että tarkistavat faktat kirjoituksen takana. No eihän se edes kovin helppoa tai pienitöistä olekaan, jos ei ole alalla. Ja amerikassa kaiken maailman homeopaatit ovat doctoreita, joten tittelikään ei kerro välttämättä yhtään mitään.

Lue lisää

Tarkoitatko satutettuja potilaita jotka on yrittäneet ymmärtää ja korjata mitä heille on sattunut lääkkeillä kun lääkäri ei sitä tee? Itse olen seurannut vuosia keskustelua aiheesta yrittäen ymmärtää paremmin kokemaani vahinkoa ja keinoja korjata sitä.

Ylläolevat kirjoitukseni olivat löytämiäni hypoteeseja siitä mitä vahinkoa potentiaalisesti masennuslääkkeet voivat aiheuttaa. Voit toki kommentoida mikä sinun mielestäni hypoteeseissa on vikana eikä heitellä henkilöön ja lainaamiini henkilöihin liittyviä hyökkäyksiä.

Se että joku on lääkeyhtiö sponsored by koulutuksen saanut lääkäripsykiatri ei kerro minulle että kyseessä olisi lääkeharmien suuri asiantuntija.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitatko satutettuja potilaita jotka on yrittäneet ymmärtää ja korjata mitä heille on sattunut lääkkeillä kun lääkäri ei sitä tee? Itse olen seurannut vuosia keskustelua aiheesta yrittäen ymmärtää paremmin kokemaani vahinkoa ja keinoja korjata sitä.

Ylläolevat kirjoitukseni olivat löytämiäni hypoteeseja siitä mitä vahinkoa potentiaalisesti masennuslääkkeet voivat aiheuttaa. Voit toki kommentoida mikä sinun mielestäni hypoteeseissa on vikana eikä heitellä henkilöön ja lainaamiini henkilöihin liittyviä hyökkäyksiä.

Se että joku on lääkeyhtiö sponsored by koulutuksen saanut lääkäripsykiatri ei kerro minulle että kyseessä olisi lääkeharmien suuri asiantuntija.

Lue lisää

Väitteet jotka netistä olin kaivanut olivat

a) masennuslääkkeet voi joillakin(!) johtaa jopa vaikeisiin pitkittyneisiin vieroitusoireisiin (yleistä tietoa jo, tosin vähän puhuttu aihe kumminkin).

Mistä tämä johtuu?
hypoteesi: yhteydet dysautonomiaan eli autonomisen hermoston häiriöihin. Lähde tälle iso vieroituspalsta jossa aiheella spekuloitu. Toki tämä on hypoteesi

Ketkä on riskissä saada pahempia vieroitusoireita ja työskennelläänkö psykiatriassa aktiivisesti sen eteen että ihmiset ei saa tällaisia harmeja joka myös näkyy hoitotyökäytännöissä? Pitää muistaa että lääkkeet on olleet kymmeniä vuosia markkinoilla ja paljon on kysymysmerkkejä.

b) psyykenlääkkeisyä kuten antipsykooteissa voi seurata pysyviä vaurioita (Tardiivi dyskinesia). Tai masennuslääkkeen jälkeen voi olla jatkuvia haittoja/vaurioita joista esimerkki siis PSSD eli seksuaalihäiriöt(lähde lääkepaketti). Post-finasteride-syndromen kaltaisesti jotkut liittää PSSD:hen useita erilaisia oireita mitkä ei liity vain seksuaalihäiriöihin. .

mistäköhän nämä johtuu että antipsykoottiaineet tekee pysyvää vahinkoa esim tardiivissa dyskinesiassa? tai mistä johtuu ilmiö PSSD? Voisiko olla että lääke tekisi vielä enemmän erilaista vahinkoa mitä ei ymmärretä mikä jatkuu lääkkeen lopetuksen jälkeen joka voisi jollain tavoin ihmisen tietämättä vaikuttaa hänen elämänlaatuunsa esim altistaen masennukselle? Tästä masennuslääkkeiden masennukselle altistamisesta hypoteeseja on heitellyt esim tutkija Giovanni Fava.

Hypoteesi: PSSD aiheesta heitelty erilaisia hypoteeseja joista yksi on että kyse voi ainakin jossain kohdin olla eräänlaisesta neuropatiasta "small fiber neuropathy" koska on PSSD potilaita jotka on siis saaneet tällaisia tuloksia muun muassa mutta PSSD voi myös poiketa aiheuttajaltaan eri ihmisillä. Ei ole varmuutta. Lisätutkimusta tarvitaan, todellakin tarvitaan. Mutta hypoteeseista kaikki lähtee.

c) neurogeneesi ja BNDF:n lisääntyminen masennuslääkkeillä? Onko se hyvä asia yksinomaan ja osoitus neuroprotektiivisuudesta tai aineen suotuisuudesta aivoille?

Hypoteesi: Aivot siis voi vastata aineisiin erilaisilla korjausmekanismeilla mihin kuuluu uusien aivosolujen kasvattaminen.
Jos mietitään että aine voi aiheuttaa PSSD:n, pitkäkestoisia vieroitusoireita tai lisätä dementiariskiä tai mahdollisesti kognitiivisia ongelmia pidemmän päälle niin silloin vaikuttaisi että asia ei ole yksinomaa suotuisa. Lähde: psykiatrian tutkija joka on ollut tekemässä tutkimusta masennuslääkkeistä ja virallisia ohjeita Britanniassa masennuslääkepurulle


Tarvii lisää tutkimusta onko lääkkeen tekemä neurogeneesi yksinomaa suotuisaa. Myös olisi mielenkiintoista selvitellä lääkkeen myös negatiivisia vaikutuksia aivoille paremmin koska yleensä tutkimukset on tasoa : hei katsokaa tämä lääke on lyhyellä käytöllä näin suotuisa aivoille ja lisää positiivista ajattelua jo yhdellä annoksella ja kahden vuoden perusteella voimme suositella ylläpitohoitoa! Se on tehokasta! Lisää tutkimusta käytön lopettamisen jälkeen sekä erityisesti ongelmatapauksissa joissa ihminen kokee että jotain on mennyt pieleen

Voimme käydä aiheesta keskustelua!

Anonyymi kirjoitti:

Väitteet jotka netistä olin kaivanut olivat

a) masennuslääkkeet voi joillakin(!) johtaa jopa vaikeisiin pitkittyneisiin vieroitusoireisiin (yleistä tietoa jo, tosin vähän puhuttu aihe kumminkin).

Mistä tämä johtuu?
hypoteesi: yhteydet dysautonomiaan eli autonomisen hermoston häiriöihin. Lähde tälle iso vieroituspalsta jossa aiheella spekuloitu. Toki tämä on hypoteesi

Ketkä on riskissä saada pahempia vieroitusoireita ja työskennelläänkö psykiatriassa aktiivisesti sen eteen että ihmiset ei saa tällaisia harmeja joka myös näkyy hoitotyökäytännöissä? Pitää muistaa että lääkkeet on olleet kymmeniä vuosia markkinoilla ja paljon on kysymysmerkkejä.

b) psyykenlääkkeisyä kuten antipsykooteissa voi seurata pysyviä vaurioita (Tardiivi dyskinesia). Tai masennuslääkkeen jälkeen voi olla jatkuvia haittoja/vaurioita joista esimerkki siis PSSD eli seksuaalihäiriöt(lähde lääkepaketti). Post-finasteride-syndromen kaltaisesti jotkut liittää PSSD:hen useita erilaisia oireita mitkä ei liity vain seksuaalihäiriöihin. .

mistäköhän nämä johtuu että antipsykoottiaineet tekee pysyvää vahinkoa esim tardiivissa dyskinesiassa? tai mistä johtuu ilmiö PSSD? Voisiko olla että lääke tekisi vielä enemmän erilaista vahinkoa mitä ei ymmärretä mikä jatkuu lääkkeen lopetuksen jälkeen joka voisi jollain tavoin ihmisen tietämättä vaikuttaa hänen elämänlaatuunsa esim altistaen masennukselle? Tästä masennuslääkkeiden masennukselle altistamisesta hypoteeseja on heitellyt esim tutkija Giovanni Fava.

Hypoteesi: PSSD aiheesta heitelty erilaisia hypoteeseja joista yksi on että kyse voi ainakin jossain kohdin olla eräänlaisesta neuropatiasta "small fiber neuropathy" koska on PSSD potilaita jotka on siis saaneet tällaisia tuloksia muun muassa mutta PSSD voi myös poiketa aiheuttajaltaan eri ihmisillä. Ei ole varmuutta. Lisätutkimusta tarvitaan, todellakin tarvitaan. Mutta hypoteeseista kaikki lähtee.

c) neurogeneesi ja BNDF:n lisääntyminen masennuslääkkeillä? Onko se hyvä asia yksinomaan ja osoitus neuroprotektiivisuudesta tai aineen suotuisuudesta aivoille?

Hypoteesi: Aivot siis voi vastata aineisiin erilaisilla korjausmekanismeilla mihin kuuluu uusien aivosolujen kasvattaminen.
Jos mietitään että aine voi aiheuttaa PSSD:n, pitkäkestoisia vieroitusoireita tai lisätä dementiariskiä tai mahdollisesti kognitiivisia ongelmia pidemmän päälle niin silloin vaikuttaisi että asia ei ole yksinomaa suotuisa. Lähde: psykiatrian tutkija joka on ollut tekemässä tutkimusta masennuslääkkeistä ja virallisia ohjeita Britanniassa masennuslääkepurulle


Tarvii lisää tutkimusta onko lääkkeen tekemä neurogeneesi yksinomaa suotuisaa. Myös olisi mielenkiintoista selvitellä lääkkeen myös negatiivisia vaikutuksia aivoille paremmin koska yleensä tutkimukset on tasoa : hei katsokaa tämä lääke on lyhyellä käytöllä näin suotuisa aivoille ja lisää positiivista ajattelua jo yhdellä annoksella ja kahden vuoden perusteella voimme suositella ylläpitohoitoa! Se on tehokasta! Lisää tutkimusta käytön lopettamisen jälkeen sekä erityisesti ongelmatapauksissa joissa ihminen kokee että jotain on mennyt pieleen

Voimme käydä aiheesta keskustelua!

Lue lisää

Myös tämä väite oli oikein mielenkiintoinen

Tutkimukset psykiatriassa joiden tarkoitus on näyttää että masennuslääkkeet lisää neurogeneesiä ovat viallisia koska ne käyttävät metodia mikä ei pysty erottamaan neurogeneesiä ja neuronien kuolemaa ja masennuslääkkeet saattaa edistää hermosolujen apoptooppista kuolemaa. Tuon katsauksen mukaan harmeihin otettiin aika valideja pointteja, voidaanko nähdä että lääkeryhmä synnyttää enemmän hyötyä kuin haittaa jos sillä on esim.negatiivisia seurauksia romanttiselle elämälle ja seksuaalisuudelle(siis lääkkeellä jonka pitäisi auttaa masennukseen). Lääke siis häiritsee paljon tärkeitä prosesseja kehossa, mitä serotoniini säätelee ja tästä siis voi koitua monenlaisia häiriöitä terveydelle, mutta myös sosiaaliselle elämälle ja tunne-elämälle.
(Andrews ym. 2012)

Pystyn allekirjoittamaan pitkäaikaisena ex SSRI-käyttäjänä täysin väitteen että lääkeryhmästä voi etenkin pitkällä tähtäimellä runsaasti hyötyjä isompia haittoja. Miten kukaan voi oikeasti voida sataprosenttisen hyvin jos hänen kehoaan sotketaan tällä tavoin. Haittoja ei pysty hahmottamaan täysin kuin vasta vieroituksen jälkimainingeissa.

Voi olla, että kaikki siteeraamani kirjoittajat on väärässä ja amerikkalaisia homeopaatteja tai sitten ei. Luen mielenkiinnolla erilaisia hypoteeseja lääkkeistä.

Anonyymi kirjoitti:

No mitä jos sitä työelämää lähdettäisiin kehittämään jollain tavalla ja mahdollistettaisiin esimerkiksi työelämän joustot. Pienten lasten vanhemmilla on oikeus osittaiseen työntekoon ( kunnes lapsi on 3v), mutta sairas joutuu anelemaan, käykö osa-aika järjestely työnantajalle vai ei. Jos ei ole sairautta, niin osa-aikajärjestely ei käy ollenkaan. Osa-aika eläke on vissiin pakko sallia, en tiedä. Kuinkakohan moni näistä osa-aikaisista vaan ajautuu osa-aikaeläkkeelle tai ihan kunnon eläkkeelle, kun tilanne tämä.

Lue lisää

Työelämässä on ainakin tusinan verran erilaisia joustoja ja muita hässäköitä joilla tuetaan osatyökykyisiä. Niitä ei pidä mennä sekoittamaan varhennettuun vanhuuseläkkeeseen, joka aikaisemmin tunnettiin osa-aika eläkkeenä.

Työnantaja ei voi myöskään olla se, joka lähee ehdottamaan sinulle joustoja ja järjestelyitä, vaan sen täytyy olla työntekijä ja työterveydenhuolto jonka aloitteesta toimitaan.

Osatyökyvystä on runsaasti tietoa netissä, enkä siitä tähän sen enempää rupea linkkailemaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitatko satutettuja potilaita jotka on yrittäneet ymmärtää ja korjata mitä heille on sattunut lääkkeillä kun lääkäri ei sitä tee? Itse olen seurannut vuosia keskustelua aiheesta yrittäen ymmärtää paremmin kokemaani vahinkoa ja keinoja korjata sitä.

Ylläolevat kirjoitukseni olivat löytämiäni hypoteeseja siitä mitä vahinkoa potentiaalisesti masennuslääkkeet voivat aiheuttaa. Voit toki kommentoida mikä sinun mielestäni hypoteeseissa on vikana eikä heitellä henkilöön ja lainaamiini henkilöihin liittyviä hyökkäyksiä.

Se että joku on lääkeyhtiö sponsored by koulutuksen saanut lääkäripsykiatri ei kerro minulle että kyseessä olisi lääkeharmien suuri asiantuntija.

Lue lisää

Tarkoitan, että on olemassa kahden laisia ihmisiä. On ihmisiä joita kiinnostaa asiat ja ilmiöt, ja yrittävät tutkia mikä niiden takana on.

Sitten on olemassa ihmisiä joilla on joku akenda tai päähänpinttymä, johon he sokeasti etsivät vahvistusta.

Oletko koskaan miettinyt, että kumpaan ryhmään sinä kuulut? Ja koska itsensä pettäminen on joskus se helpoin juttu, niin voi myös leikitellä ajatuksella että mitähän muut ihmiset mahtaavat olla mieltä kyseisestä valinnasta.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitan, että on olemassa kahden laisia ihmisiä. On ihmisiä joita kiinnostaa asiat ja ilmiöt, ja yrittävät tutkia mikä niiden takana on.

Sitten on olemassa ihmisiä joilla on joku akenda tai päähänpinttymä, johon he sokeasti etsivät vahvistusta.

Oletko koskaan miettinyt, että kumpaan ryhmään sinä kuulut? Ja koska itsensä pettäminen on joskus se helpoin juttu, niin voi myös leikitellä ajatuksella että mitähän muut ihmiset mahtaavat olla mieltä kyseisestä valinnasta.

Lue lisää

Minulla ainakin on selvä agenda.
Tuoda esille psykiatrian tuottamia haittoja, epäeettisiä asioita ja toivon muutosta biopsykiatrian paradigmaan jossa lääkkeitä määrätään liian paljon mielestäni ei turvallisuusnäkökohdat tai potilaan informointi huomioiden. Näen myös oman pitkän hoitohistorian valossa kuinka tehottomia ja haitallisia lääkkeet on ja muitakin tehokkaampia ihmisiä satuttamattomia tapoja auttaa ihmisiä olisi. Sen kummempia agendoita minulla ei ole

Anonyymi kirjoitti:

Työelämässä on ainakin tusinan verran erilaisia joustoja ja muita hässäköitä joilla tuetaan osatyökykyisiä. Niitä ei pidä mennä sekoittamaan varhennettuun vanhuuseläkkeeseen, joka aikaisemmin tunnettiin osa-aika eläkkeenä.

Työnantaja ei voi myöskään olla se, joka lähee ehdottamaan sinulle joustoja ja järjestelyitä, vaan sen täytyy olla työntekijä ja työterveydenhuolto jonka aloitteesta toimitaan.

Osatyökyvystä on runsaasti tietoa netissä, enkä siitä tähän sen enempää rupea linkkailemaan.

Lue lisää

Anna mun kaikki kestää. Tartuit sitten yhteen termiin, jota käytin väärin, korjaan siis en puhunut osa-aikaeläkkeestä vaan osatyökyvyttömyyseläkkeestä. Ei mun tarvi lukea asiasta netistä, minä voin kertoa ihan omakohtaisista kokemuksista. Jos joku Kelan tai vakuutuseläkeyhtiön johtava ylilääkäri on eri mieltä, voitaisiin vaihtaa paikkaa vaikka heti, niin tulisi ns. reality check. TTH ja TA voivat ja jyräävätkin masennuspotilaan näissä kokouksissa. Koska eihän masennuspotilas millään itse voi tietää, mikä on hänelle parasta. Painaako potilaan sana yhtä paljon kuin näiden ammattilaisten. No ei kai, kun siellä on yksi potilas ja viisi muuta TTH:n ja TA:n edustajaa. Ja hupsista keikkaa TA määrittää mikä TTH on käytössä ja maksaa TTH:n. Näkeekö joku jotain erikoista tässä systeemissä? Mulle se tarkoittaa potilaan mitätöintiä mahdollisesti myös korr. nimissä. Potilas voi ottaa yhden tukihenkilön mukaan. Silti tasa-arvo on tästä kaukana.

Anonyymi kirjoitti:

Anna mun kaikki kestää. Tartuit sitten yhteen termiin, jota käytin väärin, korjaan siis en puhunut osa-aikaeläkkeestä vaan osatyökyvyttömyyseläkkeestä. Ei mun tarvi lukea asiasta netistä, minä voin kertoa ihan omakohtaisista kokemuksista. Jos joku Kelan tai vakuutuseläkeyhtiön johtava ylilääkäri on eri mieltä, voitaisiin vaihtaa paikkaa vaikka heti, niin tulisi ns. reality check. TTH ja TA voivat ja jyräävätkin masennuspotilaan näissä kokouksissa. Koska eihän masennuspotilas millään itse voi tietää, mikä on hänelle parasta. Painaako potilaan sana yhtä paljon kuin näiden ammattilaisten. No ei kai, kun siellä on yksi potilas ja viisi muuta TTH:n ja TA:n edustajaa. Ja hupsista keikkaa TA määrittää mikä TTH on käytössä ja maksaa TTH:n. Näkeekö joku jotain erikoista tässä systeemissä? Mulle se tarkoittaa potilaan mitätöintiä mahdollisesti myös korr. nimissä. Potilas voi ottaa yhden tukihenkilön mukaan. Silti tasa-arvo on tästä kaukana.

Lue lisää

Luulisi näidenkin ylilääkärien olevan kiinnostuneita tästä, koska potilaan lisäksi he maksavat viulut.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla ainakin on selvä agenda.
Tuoda esille psykiatrian tuottamia haittoja, epäeettisiä asioita ja toivon muutosta biopsykiatrian paradigmaan jossa lääkkeitä määrätään liian paljon mielestäni ei turvallisuusnäkökohdat tai potilaan informointi huomioiden. Näen myös oman pitkän hoitohistorian valossa kuinka tehottomia ja haitallisia lääkkeet on ja muitakin tehokkaampia ihmisiä satuttamattomia tapoja auttaa ihmisiä olisi. Sen kummempia agendoita minulla ei ole

Lue lisää

Itseasiassa nauttisin siitä jos koko pillerikeskeinen ja diagnoosikeskeinen hoitojärjestelmä kaadettaisiin huonoja hoitotuloksia tuottavana ihmisten terveyttä etenkin pitkäsaä juoksussa rapauttavana, lääkeyhtiöt jäisi nuolemaan näppejään kun vakiohoito ei olisi SSRI:t käteen ja lähdettäisiin toteuttamaan hoitoa ja rakentamaan järjestelmä toisista näkökohdista alkaen jossa huomioitaisiin ihmisten esim fyysinen hyvinvointi paremmin ja kokonaisvaltaisemmin ja sen yhteys mielenterveyteen. Ymmärettäisiin myös ihmisten tarpeet elämässä mitkä lisöä hyvinvointia(mitkä ei välttämättä liity siis pillerien puutteeseen joka tuntuu olevan monen mt-henkilön ajatus asioista), sosiaalisen yhteisön vaikutus kuten avoimessa dialogiasa,keskityttäisiin siihen mitä ihmisille on sattunut yrittämättä löytää henkilöön liittyviä ongelmia ensimmäisenä ködet syyhyten diagnoosia etsien. Hoito olisi vahvasti traumainformoitua. Olisi myös normaalia olla ihminen eikä diagnoosi tänä sairaana medikalisaation aikana. Ihmisille olisi tarjolla osastohoitoa jossa myös lääkepurut olisi osa arkipäivää ja vuosien pillerikierteistä irtautuminen. valinnanvapaus olisi arkipäivää, terapian saamiseksi ei edellytettäisi pillereitä vaan olisi lääkkeetön hoitopolku

En ole täysin lääkkeitä vastaan mutta valitettavasti niihin sisältyy täysin maagisia odotuksia mitkä ei pidä paikkaansa mt-työntekijöillä. Jos niihin olisi realistisempi kuva jossa ymmärretään että ei ne korjaa kenenkään aivoja vaan niitä pitää käyttää varoen ja niissä on ongelmansa.

Myöskin ihmiset saisi kunnon oikeutta joiden elämän nämä heikosti tutkitut kemikaalit on romuttaneet jossa ei voisi vain ilman seurauksia paskoa toisten elämää, kertoa mitä sattuu lääkkeistä ja lopuksi vielä vieroittaa ihmisiä miten sattuu ja olla silleen kädet pystyssä "oho, no lääketiede kehittyy". First do not harm.

Koko aikana kun olin mt-puolella ei kukaan puhunut esim ravinnosta mitään mutta oli kuitenkin muokkaamassa aineilla aivojani uusiksi.

Tokihan voi olla että resurssit ei riitä tällaiseen systeemiin. Eikä tahtotila.

Anonyymi kirjoitti:

Itseasiassa nauttisin siitä jos koko pillerikeskeinen ja diagnoosikeskeinen hoitojärjestelmä kaadettaisiin huonoja hoitotuloksia tuottavana ihmisten terveyttä etenkin pitkäsaä juoksussa rapauttavana, lääkeyhtiöt jäisi nuolemaan näppejään kun vakiohoito ei olisi SSRI:t käteen ja lähdettäisiin toteuttamaan hoitoa ja rakentamaan järjestelmä toisista näkökohdista alkaen jossa huomioitaisiin ihmisten esim fyysinen hyvinvointi paremmin ja kokonaisvaltaisemmin ja sen yhteys mielenterveyteen. Ymmärettäisiin myös ihmisten tarpeet elämässä mitkä lisöä hyvinvointia(mitkä ei välttämättä liity siis pillerien puutteeseen joka tuntuu olevan monen mt-henkilön ajatus asioista), sosiaalisen yhteisön vaikutus kuten avoimessa dialogiasa,keskityttäisiin siihen mitä ihmisille on sattunut yrittämättä löytää henkilöön liittyviä ongelmia ensimmäisenä ködet syyhyten diagnoosia etsien. Hoito olisi vahvasti traumainformoitua. Olisi myös normaalia olla ihminen eikä diagnoosi tänä sairaana medikalisaation aikana. Ihmisille olisi tarjolla osastohoitoa jossa myös lääkepurut olisi osa arkipäivää ja vuosien pillerikierteistä irtautuminen. valinnanvapaus olisi arkipäivää, terapian saamiseksi ei edellytettäisi pillereitä vaan olisi lääkkeetön hoitopolku

En ole täysin lääkkeitä vastaan mutta valitettavasti niihin sisältyy täysin maagisia odotuksia mitkä ei pidä paikkaansa mt-työntekijöillä. Jos niihin olisi realistisempi kuva jossa ymmärretään että ei ne korjaa kenenkään aivoja vaan niitä pitää käyttää varoen ja niissä on ongelmansa.

Myöskin ihmiset saisi kunnon oikeutta joiden elämän nämä heikosti tutkitut kemikaalit on romuttaneet jossa ei voisi vain ilman seurauksia paskoa toisten elämää, kertoa mitä sattuu lääkkeistä ja lopuksi vielä vieroittaa ihmisiä miten sattuu ja olla silleen kädet pystyssä "oho, no lääketiede kehittyy". First do not harm.

Koko aikana kun olin mt-puolella ei kukaan puhunut esim ravinnosta mitään mutta oli kuitenkin muokkaamassa aineilla aivojani uusiksi.

Tokihan voi olla että resurssit ei riitä tällaiseen systeemiin. Eikä tahtotila.

Lue lisää

Tosin systeemillä on varaa varmaan maksaa sitten tk-eläkkeitä kun joidenkin ihmisten hermosto alkaa kärsiä vuositolkulla aineita tai sairauksista mitä lääkkeet puhkaisee.

On helpompi auttaa tunne-elämään liittyvissä ongelmissa kuin lääkkeillä aiheutetuissa aivo- ja hermosto-ongelmissa. Chronic brain impairmentiksikin tuota on kutsuttu erään "huuhaapsykiatrin" toimesta mikä toki on aika kuvaava.

Siinäkin selitys joka on tavallinen aina jos joku on saanut mielestään väärän disgnoosin
Näitähän riittää

Anonyymi kirjoitti:

Ja sitten on näitä ihmisia, jotka eivät hae tietoa netistä vaan kopioivat jonkun toisen (lääkärin, psykologin, neurologin tai muun kriittisen ajattelijan) testejä ilman että tarkistavat faktat kirjoituksen takana. No eihän se edes kovin helppoa tai pienitöistä olekaan, jos ei ole alalla. Ja amerikassa kaiken maailman homeopaatit ovat doctoreita, joten tittelikään ei kerro välttämättä yhtään mitään.

Lue lisää

Netissä ei Ole mitään tietoja muuta kun omatekoisten kansakoulu pohjalta kertottuja tarinoita jotka tietysti ovat negatiivisia näin nämä netti psykiatrit hilluu

Anonyymi kirjoitti:

Itseasiassa nauttisin siitä jos koko pillerikeskeinen ja diagnoosikeskeinen hoitojärjestelmä kaadettaisiin huonoja hoitotuloksia tuottavana ihmisten terveyttä etenkin pitkäsaä juoksussa rapauttavana, lääkeyhtiöt jäisi nuolemaan näppejään kun vakiohoito ei olisi SSRI:t käteen ja lähdettäisiin toteuttamaan hoitoa ja rakentamaan järjestelmä toisista näkökohdista alkaen jossa huomioitaisiin ihmisten esim fyysinen hyvinvointi paremmin ja kokonaisvaltaisemmin ja sen yhteys mielenterveyteen. Ymmärettäisiin myös ihmisten tarpeet elämässä mitkä lisöä hyvinvointia(mitkä ei välttämättä liity siis pillerien puutteeseen joka tuntuu olevan monen mt-henkilön ajatus asioista), sosiaalisen yhteisön vaikutus kuten avoimessa dialogiasa,keskityttäisiin siihen mitä ihmisille on sattunut yrittämättä löytää henkilöön liittyviä ongelmia ensimmäisenä ködet syyhyten diagnoosia etsien. Hoito olisi vahvasti traumainformoitua. Olisi myös normaalia olla ihminen eikä diagnoosi tänä sairaana medikalisaation aikana. Ihmisille olisi tarjolla osastohoitoa jossa myös lääkepurut olisi osa arkipäivää ja vuosien pillerikierteistä irtautuminen. valinnanvapaus olisi arkipäivää, terapian saamiseksi ei edellytettäisi pillereitä vaan olisi lääkkeetön hoitopolku

En ole täysin lääkkeitä vastaan mutta valitettavasti niihin sisältyy täysin maagisia odotuksia mitkä ei pidä paikkaansa mt-työntekijöillä. Jos niihin olisi realistisempi kuva jossa ymmärretään että ei ne korjaa kenenkään aivoja vaan niitä pitää käyttää varoen ja niissä on ongelmansa.

Myöskin ihmiset saisi kunnon oikeutta joiden elämän nämä heikosti tutkitut kemikaalit on romuttaneet jossa ei voisi vain ilman seurauksia paskoa toisten elämää, kertoa mitä sattuu lääkkeistä ja lopuksi vielä vieroittaa ihmisiä miten sattuu ja olla silleen kädet pystyssä "oho, no lääketiede kehittyy". First do not harm.

Koko aikana kun olin mt-puolella ei kukaan puhunut esim ravinnosta mitään mutta oli kuitenkin muokkaamassa aineilla aivojani uusiksi.

Tokihan voi olla että resurssit ei riitä tällaiseen systeemiin. Eikä tahtotila.

Lue lisää

Kun ei mene lääkäriin vaan hoitaa itse itsensä niin ei tartte syytellä ketään kun netti tieto näyttää korvaavan monen vuoden opiskelut
Netti psykiatria on luulotautisen alasti epäilen ihmisen taivas

Anonyymi kirjoitti:

Kun ei mene lääkäriin vaan hoitaa itse itsensä niin ei tartte syytellä ketään kun netti tieto näyttää korvaavan monen vuoden opiskelut
Netti psykiatria on luulotautisen alasti epäilen ihmisen taivas

Lue lisää

Lääkäriin voin mennä, mutta tiedostan nykyään myös nykyajan medikalisoituneen hoitotavan, jossa reseptejä annetaan lyhyillä lääkäriajoilla. Ennaltaehkäisevä hoito puuttuu ja kokonaisvaltainen terveyden tukeminen jonka korvaa pilleri. Sen sijaan että esim lähdettäisiin kokonaisvaltaisesti tukemaan terveyttä aloitetaan mt-hoito monessa tapauksessa koukuttavilla hermostopillereillä jotka voi jäädä vuosikausiksi päälle. Ihmisyyden tunteet ja kärsimykset on vahvasti medikalisoitu.

Otankin terveydestäni paljon vastuuta että lääkäriä ei tarvittaisi.

Mikään ei estäisi minua menemästä psykiatrillekaan jolla olisi lääkekriittisiä ajatuksia ja joka olisi kiinnostunut aidosti vuosikausien lääkekäytön puhkaisemista harmeista. Valitettavasti enpä ole tällaisiin Suomen Joanna Moncrieffeihin törmännyt. Jos harmit jätetään ymmärtämättä ei voida tehdä luotettavaa diagnoosia.

Älä sinä ainakaan mistään kansakoulupohjasta muita syyttele kirjoitusasusi perusteella. :D

Nettipsykiatri en ole, olen harmia saanut potilas joka on vuosia selvitellyt terveysongelmavyyhtiä mikä puhkesi lääkkeiden seurauksena.

Kyllä, usein psykiatristen aineiden myötä hermosto-ongelmia ja terveysongelmia kokevat potilaat leimataan luulotautisiksi ja höpsöiksi yrittäen leimata, mitätöidä ja vähätellä heidän ajatuksiaan koska ne ei sovi omaan kokemusmaailmaan. Sitten alkaa leimakirves heilua.
Tämä on osa koko kokemuksen ilkeyttä. Voin toki ymmärtää pahoja lääkeharmeja kokemattomia ihmisiä että jos ei kokemusmaailma riitä siihen eli ei ole kokenut, niin minkäs sille voi. On hankala ymmärtää asioita mitä ei ole kokenut. Kukaan muu ei ole niin vähällä tuella kun lääkeharmeja saaneet monesti. Onneksi nykyään on some joka mahdollistaa myös haittaa saaneiden organisoitumisen ja vertaistuen saannin jossa ei ole kaltaisiasi kokemuksen vähättelijöitä!

Itseasiassa en koe erityisesti edes nykyistä diagnoosiani vääräksi vaan se on auttanut myös ymmärtämään itseäni joten huti meni tässäkin nojatuolipsykologiarviossa. Toisaalta tiedostan psyykendiagnoosien reliabiliteetin ongelmat sillä niiden anto on kovin tulkitsijasta riippuvaista, yksi psykiatri on yhtä mieltä toinen toista.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkäriin voin mennä, mutta tiedostan nykyään myös nykyajan medikalisoituneen hoitotavan, jossa reseptejä annetaan lyhyillä lääkäriajoilla. Ennaltaehkäisevä hoito puuttuu ja kokonaisvaltainen terveyden tukeminen jonka korvaa pilleri. Sen sijaan että esim lähdettäisiin kokonaisvaltaisesti tukemaan terveyttä aloitetaan mt-hoito monessa tapauksessa koukuttavilla hermostopillereillä jotka voi jäädä vuosikausiksi päälle. Ihmisyyden tunteet ja kärsimykset on vahvasti medikalisoitu.

Otankin terveydestäni paljon vastuuta että lääkäriä ei tarvittaisi.

Mikään ei estäisi minua menemästä psykiatrillekaan jolla olisi lääkekriittisiä ajatuksia ja joka olisi kiinnostunut aidosti vuosikausien lääkekäytön puhkaisemista harmeista. Valitettavasti enpä ole tällaisiin Suomen Joanna Moncrieffeihin törmännyt. Jos harmit jätetään ymmärtämättä ei voida tehdä luotettavaa diagnoosia.

Älä sinä ainakaan mistään kansakoulupohjasta muita syyttele kirjoitusasusi perusteella. :D

Nettipsykiatri en ole, olen harmia saanut potilas joka on vuosia selvitellyt terveysongelmavyyhtiä mikä puhkesi lääkkeiden seurauksena.

Kyllä, usein psykiatristen aineiden myötä hermosto-ongelmia ja terveysongelmia kokevat potilaat leimataan luulotautisiksi ja höpsöiksi yrittäen leimata, mitätöidä ja vähätellä heidän ajatuksiaan koska ne ei sovi omaan kokemusmaailmaan. Sitten alkaa leimakirves heilua.
Tämä on osa koko kokemuksen ilkeyttä. Voin toki ymmärtää pahoja lääkeharmeja kokemattomia ihmisiä että jos ei kokemusmaailma riitä siihen eli ei ole kokenut, niin minkäs sille voi. On hankala ymmärtää asioita mitä ei ole kokenut. Kukaan muu ei ole niin vähällä tuella kun lääkeharmeja saaneet monesti. Onneksi nykyään on some joka mahdollistaa myös haittaa saaneiden organisoitumisen ja vertaistuen saannin jossa ei ole kaltaisiasi kokemuksen vähättelijöitä!

Itseasiassa en koe erityisesti edes nykyistä diagnoosiani vääräksi vaan se on auttanut myös ymmärtämään itseäni joten huti meni tässäkin nojatuolipsykologiarviossa. Toisaalta tiedostan psyykendiagnoosien reliabiliteetin ongelmat sillä niiden anto on kovin tulkitsijasta riippuvaista, yksi psykiatri on yhtä mieltä toinen toista.

Lue lisää

Ja sinällään en enää haluaisi hankkia lääkettä ja kokeilla huumata päätäni millään aineella enää kyetäkseni jotenkin tuntemaan jotain vähemmän tai jotain enemmän tai kyetäkseni toiminaan paremmin ja olen nähnyt lopputuleman lääkehoidoista ja huonoja puolia psykiatriasta, joten näistä syistä en enää psykiatrilta apua hakisi. Koen turvattomaksi oloni paikassa missä potilaan ja lääkärin välillä on niin iso valtaepäsuhta jossa kaiken määrittelyn ja kirjaukset tekee vain toinen ihminen jättäen papereihin merkintöjä jotka saattaa vaarantaa yksityisyyttäni esim terveyspalveluissa. Olen elämässä tehnyt päätöksen kokea tunteeni sellaisena kuin ne ovat "huumattuani" itseäni vuositolkulla

Uskon tuen toki auttavan ja psykiatrialla on tarjota muutakin kuin pillereitä mutta ajatus on aina yhtä epämieluisa lähteä enää uudestaan kokeilemaan kepillä jäätä millaisia kokemuksia seuraavan kerran tulee.

Anonyymi kirjoitti:

Tosin systeemillä on varaa varmaan maksaa sitten tk-eläkkeitä kun joidenkin ihmisten hermosto alkaa kärsiä vuositolkulla aineita tai sairauksista mitä lääkkeet puhkaisee.

On helpompi auttaa tunne-elämään liittyvissä ongelmissa kuin lääkkeillä aiheutetuissa aivo- ja hermosto-ongelmissa. Chronic brain impairmentiksikin tuota on kutsuttu erään "huuhaapsykiatrin" toimesta mikä toki on aika kuvaava.

Lue lisää

Ei siihen auttamiseen tarvita helppoutta tai vaikeutta, jos tulee hermosto-ongelmia.
Kukaan ei auta mitenkään, yksin ihminen niiden kanssa jää.

Anonyymi kirjoitti:

Itseasiassa nauttisin siitä jos koko pillerikeskeinen ja diagnoosikeskeinen hoitojärjestelmä kaadettaisiin huonoja hoitotuloksia tuottavana ihmisten terveyttä etenkin pitkäsaä juoksussa rapauttavana, lääkeyhtiöt jäisi nuolemaan näppejään kun vakiohoito ei olisi SSRI:t käteen ja lähdettäisiin toteuttamaan hoitoa ja rakentamaan järjestelmä toisista näkökohdista alkaen jossa huomioitaisiin ihmisten esim fyysinen hyvinvointi paremmin ja kokonaisvaltaisemmin ja sen yhteys mielenterveyteen. Ymmärettäisiin myös ihmisten tarpeet elämässä mitkä lisöä hyvinvointia(mitkä ei välttämättä liity siis pillerien puutteeseen joka tuntuu olevan monen mt-henkilön ajatus asioista), sosiaalisen yhteisön vaikutus kuten avoimessa dialogiasa,keskityttäisiin siihen mitä ihmisille on sattunut yrittämättä löytää henkilöön liittyviä ongelmia ensimmäisenä ködet syyhyten diagnoosia etsien. Hoito olisi vahvasti traumainformoitua. Olisi myös normaalia olla ihminen eikä diagnoosi tänä sairaana medikalisaation aikana. Ihmisille olisi tarjolla osastohoitoa jossa myös lääkepurut olisi osa arkipäivää ja vuosien pillerikierteistä irtautuminen. valinnanvapaus olisi arkipäivää, terapian saamiseksi ei edellytettäisi pillereitä vaan olisi lääkkeetön hoitopolku

En ole täysin lääkkeitä vastaan mutta valitettavasti niihin sisältyy täysin maagisia odotuksia mitkä ei pidä paikkaansa mt-työntekijöillä. Jos niihin olisi realistisempi kuva jossa ymmärretään että ei ne korjaa kenenkään aivoja vaan niitä pitää käyttää varoen ja niissä on ongelmansa.

Myöskin ihmiset saisi kunnon oikeutta joiden elämän nämä heikosti tutkitut kemikaalit on romuttaneet jossa ei voisi vain ilman seurauksia paskoa toisten elämää, kertoa mitä sattuu lääkkeistä ja lopuksi vielä vieroittaa ihmisiä miten sattuu ja olla silleen kädet pystyssä "oho, no lääketiede kehittyy". First do not harm.

Koko aikana kun olin mt-puolella ei kukaan puhunut esim ravinnosta mitään mutta oli kuitenkin muokkaamassa aineilla aivojani uusiksi.

Tokihan voi olla että resurssit ei riitä tällaiseen systeemiin. Eikä tahtotila.

Lue lisää

"Koko aikana kun olin mt-puolella ei kukaan puhunut esim ravinnosta mitään mutta oli kuitenkin muokkaamassa aineilla aivojani uusiksi."

Älä heittäydy tyhmäksi. Terveystieto kuuluu yläkouluun.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla ainakin on selvä agenda.
Tuoda esille psykiatrian tuottamia haittoja, epäeettisiä asioita ja toivon muutosta biopsykiatrian paradigmaan jossa lääkkeitä määrätään liian paljon mielestäni ei turvallisuusnäkökohdat tai potilaan informointi huomioiden. Näen myös oman pitkän hoitohistorian valossa kuinka tehottomia ja haitallisia lääkkeet on ja muitakin tehokkaampia ihmisiä satuttamattomia tapoja auttaa ihmisiä olisi. Sen kummempia agendoita minulla ei ole

Lue lisää

Miten luulet voivasi muuttaa psykiatriaa jos et kykene tarkastelemaan sitä objektiivisesti?

Anonyymi kirjoitti:

Miten luulet voivasi muuttaa psykiatriaa jos et kykene tarkastelemaan sitä objektiivisesti?

Tarkasteleeko psykiatrit tai muut lääkärit jotka jakelee psykiatrian lääkkeitä psykiatriaa objektiivisesti jotka ei ole käyneet hoitopolkua läpi tai käyttäen lääkkeitä ymmärtäen niiden riskit tunne-elämälle ja terveydelle sekä potilaan osan joka saa hoidoista tai lääkkeistä haittaa? Objektiiviseksi näen esim tuon yhden psykiatrian tutkijan joka itse on käyttänyt lääkkeitä, kokeillut vieroittautua niistä ja varmaan sitäkin myöten silmät avautuneet. Näkee varmaan hyödyt mutta ymmärtää haitat omakohtaisesti vieroitusoireongelmien takia miksi varmaan kokee erityisen tärkeäksi informoida potilaita haitoista ja varmaan antaa potilaille melko objektiivisen kuvan tietäessään kummatkin puolet sekä tutkimusnäytön lääkkeen hyödyistä ja harmeista. Omalla kohdallani ei tarjottu mitään kunnon tietoa vaan kuin jotain lääkeyhtiöpropagandaa.

On eri asia puhua haitoista kuin kokea ne.

En minä psykiatriaa ole muuttamassa, vaikka toivon että se muuttuu. Minun tekoni ovat pieni kärpäsenkakka valtameressä ja tuskin kovin monellakaan psykiatrilla tai psykiatrialla kiinnosta minun mielipiteeni ja olen pieni ja arvoton potilas joka käyttää näiden asiantuntijoiden palveluita. "Jotkut saa haittaa, kaikissa lääkkeissä on haittoja mutta kun suuri osa saa hyötyä!" "Se oli vain huonoa psykiatriaa, oikea psykiatria on niin hyvää". Voitaisiin sanoa. Minä saan silti heidän hoitomallinsa kokeneena ilmaista mielipiteeni heidän suorittamastaan hoidosta ja resurssipulaisesta hoitosysteemistä jossa silti on itseisarvo määrätä lääkkeitä. Minä saan olla vihainenkin asioista mitkä on menneet pieleen koska kyse on minun elämästäni, minun aivoistani, minun ainutkertaisesta maailmastani, minun terveydestäni, hermostosta, minun tunne-elämästäni ilman että olen hoitovastainen, luulotautinen tai vedotaan minun alkuperäisiin vaikeuksiin miksi menin psykiatrialle. Tätähän tässä roolissa usein tehdään, ei ole mukava rooli.

Toivon että tietoisuus lääkekeskeisen hoidon haitoista pikkuhiljaa kasvaa niin ja ymmärrys nykyisen hoitotyylin haitallisista ulottuvuuksista että joku päivä näemme turvallisemman, ihmisläheisemmän psykiatrian jonka ykkösprioriteetti on olla satuttamatta ihmisten kehoa tuottamatta lisää harmia ja jossa ihmisyys nähdään yhä vähemmän medikalisaation läpi. Kyllä niitä instansseja on ja onneksi ammattilaisiakin jotka aiheesta puhuu. Ehkö myös tulevaisuudessa ihmiset alkaa puhua yhä enemmän vaikeuksistaan sanomatta niitä heti "häiriöksi".

Toisaalta osa minusta ei usko että koskaan mikään muuttuu koskaan monista syistä.

Tiedostan myös että jotkut saa hyötyä. Kyllä minäkin joskus alkupuolella käyttöä varmaan kehuin pillereitä. Voin siis myös ymmärtää tämän puolen.
Toki olen nähnyt myös toisen puolen, niin itse kuin monella muulla.

Anonyymi kirjoitti:

"Koko aikana kun olin mt-puolella ei kukaan puhunut esim ravinnosta mitään mutta oli kuitenkin muokkaamassa aineilla aivojani uusiksi."

Älä heittäydy tyhmäksi. Terveystieto kuuluu yläkouluun.

Lue lisää

"terveystieto kuuluu yläkouluun"

No en ymmärtänyt sen vaikutusta mielialaan nuorena

Edelliseen vielä lisäten, anteeksi että jäi sanomatta vielä jotakin: Kukaan ei ota, eikä kanna mitään vastuuta, eikä välitä psyykelääkkeiden ihmisille aiheutuvista kärsimyksistä, vaivoista, puhkeavista somaattisista sairauksista, tai muista vahinkoa aiheuttavista ongelmista. Eikä tee asialle oikeasti mitään.

Lisäksi maassamme kohdellaan huonosti ja epätasa-arvoisesti erilaisen sairaustaustan ja diagnoosit omaavia. Joten ei täällä mitään ihmisoikeuksia, tasa-arvoa ja demokratiaa oikeasti ole.

Tätä on suomalainen terveydenhuolto ja yhteiskunta ja niiden toiminta käytännössä, oikeasti. Täällä on aika paljon valheellisuutta ja valehtelua, että muka ihmisiä autettaisiin heidän kriiseissään, kokemissaan traumoissa, tai elämässä olevissa ongelmissa. Kis*anpas*at mitä autetaan, tuetaan ja hoidetaan ihmisarvoisella, tai välittävällä tavalla. Määrätään vain pelkästään terveyttä tuhoavia myrkkyjä. Se on olevinaan jotakin "hoitoa"....

No näin voi sitten sanoa yli puolelle psykiatrian pillereistä. Ja vaihtoehtoisia lääkkeitä tai hoitoja, kuten neuromodulaatiohoidot, ei saa. No ei kai saa kun nämä psykiatrit eivät hae sairaalajohtajien paikkoihin ja siellä on vaan fyysisen puolen edustusta. Ja niillä ei ole mitään tietämystä psykiatriasta ja psykiatrisista hoitokeinoista. Helpompi sitten vielä sysätä rahaa ns. omaan taskuun eli omalle erikoisalalle. Jos ajatellaan nyt sitten ihan rahojen jakoa, niin voitaisiin jakaa rahatkin tasan tällä perusteella mieli (50 %) ja keho (50%), kun on kerran nimettykin sillä tavalla. Tai psyyke 33%, fysiikka 33% ja sosiaaliset ongelmat/sairaudet 33 %. Millainen huuto tästä tulisikaan ja millä tavalla esimerkiksi kuolema alkaisi korjata nykyisiä syöpäpotilaita, kun sädehoidot nimettäisiin tertiäärisiksi hoidoiksi, joita saisi arpapelillä vaan muutama ja jonot sinne olisi vuosia. Testataanko empiirisesti?

Anonyymi kirjoitti:

No näin voi sitten sanoa yli puolelle psykiatrian pillereistä. Ja vaihtoehtoisia lääkkeitä tai hoitoja, kuten neuromodulaatiohoidot, ei saa. No ei kai saa kun nämä psykiatrit eivät hae sairaalajohtajien paikkoihin ja siellä on vaan fyysisen puolen edustusta. Ja niillä ei ole mitään tietämystä psykiatriasta ja psykiatrisista hoitokeinoista. Helpompi sitten vielä sysätä rahaa ns. omaan taskuun eli omalle erikoisalalle. Jos ajatellaan nyt sitten ihan rahojen jakoa, niin voitaisiin jakaa rahatkin tasan tällä perusteella mieli (50 %) ja keho (50%), kun on kerran nimettykin sillä tavalla. Tai psyyke 33%, fysiikka 33% ja sosiaaliset ongelmat/sairaudet 33 %. Millainen huuto tästä tulisikaan ja millä tavalla esimerkiksi kuolema alkaisi korjata nykyisiä syöpäpotilaita, kun sädehoidot nimettäisiin tertiäärisiksi hoidoiksi, joita saisi arpapelillä vaan muutama ja jonot sinne olisi vuosia. Testataanko empiirisesti?

Lue lisää

Mitä on vaihtoehtoiset lääkkeet?

Ja jos halutaan säästää, voitaisiin käyttää PT:n sijaan liikuntatutoreita, kuten monilla opiskelupaikoilla on käytössä. masennuspotilaan ongelma on usein aloituskyvyn puute. Jos liikuntaa aloitettaessa olisi joku toinen mukana, niin kynnys lähteä olisi matalampi. Mutta ei, psyk. polit tarjoavat ehkä jotain liikunta-/fysioterapiaryhmiä mt-potilaille. Mitä jos se liikuntatutor veisikin näitä sairaita terveiden joukkoon eli kaupungin järjestämille liikuntatunneille (ovat suht edullisia) ja voisiko esimerkiksi psykiatrisen polin asiakkaat saada ne ns. maksusitoumuksella, jos painoindeksi on yli 30 ja nousee vaan?

Anonyymi kirjoitti:

Ja jos halutaan säästää, voitaisiin käyttää PT:n sijaan liikuntatutoreita, kuten monilla opiskelupaikoilla on käytössä. masennuspotilaan ongelma on usein aloituskyvyn puute. Jos liikuntaa aloitettaessa olisi joku toinen mukana, niin kynnys lähteä olisi matalampi. Mutta ei, psyk. polit tarjoavat ehkä jotain liikunta-/fysioterapiaryhmiä mt-potilaille. Mitä jos se liikuntatutor veisikin näitä sairaita terveiden joukkoon eli kaupungin järjestämille liikuntatunneille (ovat suht edullisia) ja voisiko esimerkiksi psykiatrisen polin asiakkaat saada ne ns. maksusitoumuksella, jos painoindeksi on yli 30 ja nousee vaan?

Lue lisää

Olen kanssasi täysin samaa mieltä, että monia voisi auttaa lääke keskusteluterapian ulkopuolelta olevat hyvinvointia kohentavat seikat ja liikaa on jumiuduttu lääke yleensä keskusteluterapiamalliin. Osa ei pääse edes sinne asti kun ei nähdä terapiakuntoisina. Uskon, että monella todellisuudessa elämäntapakeinot toimivat tärkeänä osana kuntoutusta

Ihmiset saattaisi tarvita konkreettista tukea esim kotoa lähtemiseen ainakin alkuvaiheessa.

Toimeentuloasioiden pitäisi olla helpompia ihmiselle jolla raskasta että ei menisi kohtuuttoman kauan tai olisi hankala saada esim rahaa kuntoutumisen tueksi. Törmäsin yhteen twiittiketjuun jossa ihmiset puhui asioista mistä saivat hyötyä mielenterveydelle mikä ei liittynyt terapiaan tai lääkkeisiin ja yleisimmät vaataukset oli lopuksi koottu näin:

Kävely, luonto, eläimet, liikunta, luovuus, lepo, yhteisössä oleminen ja työskentely, uni, hyvä ravinto, oma rauha, oivaltavat ja merkitykselliset leffat ja kirjat, toksisuuden pakeneminen,taloudellinen tuki,kaverit,välittävät perheet,musiikki, välittäminen ja rakkaus

Anonyymi kirjoitti:

Ja jos halutaan säästää, voitaisiin käyttää PT:n sijaan liikuntatutoreita, kuten monilla opiskelupaikoilla on käytössä. masennuspotilaan ongelma on usein aloituskyvyn puute. Jos liikuntaa aloitettaessa olisi joku toinen mukana, niin kynnys lähteä olisi matalampi. Mutta ei, psyk. polit tarjoavat ehkä jotain liikunta-/fysioterapiaryhmiä mt-potilaille. Mitä jos se liikuntatutor veisikin näitä sairaita terveiden joukkoon eli kaupungin järjestämille liikuntatunneille (ovat suht edullisia) ja voisiko esimerkiksi psykiatrisen polin asiakkaat saada ne ns. maksusitoumuksella, jos painoindeksi on yli 30 ja nousee vaan?

Lue lisää

Tiedän yhden lihavan jolle psykiatri määräsi vain lisää masennuslääkkeitä kun hän ei jaksa. On varmaan aika selvää, että jos keho voi huonosti ei mielikään voi voida hyvin.

Anonyymi kirjoitti:

Ja jos halutaan säästää, voitaisiin käyttää PT:n sijaan liikuntatutoreita, kuten monilla opiskelupaikoilla on käytössä. masennuspotilaan ongelma on usein aloituskyvyn puute. Jos liikuntaa aloitettaessa olisi joku toinen mukana, niin kynnys lähteä olisi matalampi. Mutta ei, psyk. polit tarjoavat ehkä jotain liikunta-/fysioterapiaryhmiä mt-potilaille. Mitä jos se liikuntatutor veisikin näitä sairaita terveiden joukkoon eli kaupungin järjestämille liikuntatunneille (ovat suht edullisia) ja voisiko esimerkiksi psykiatrisen polin asiakkaat saada ne ns. maksusitoumuksella, jos painoindeksi on yli 30 ja nousee vaan?

Lue lisää

Tämä oli ensimmäinen järkevä mielipide

Anonyymi kirjoitti:

Ja jos halutaan säästää, voitaisiin käyttää PT:n sijaan liikuntatutoreita, kuten monilla opiskelupaikoilla on käytössä. masennuspotilaan ongelma on usein aloituskyvyn puute. Jos liikuntaa aloitettaessa olisi joku toinen mukana, niin kynnys lähteä olisi matalampi. Mutta ei, psyk. polit tarjoavat ehkä jotain liikunta-/fysioterapiaryhmiä mt-potilaille. Mitä jos se liikuntatutor veisikin näitä sairaita terveiden joukkoon eli kaupungin järjestämille liikuntatunneille (ovat suht edullisia) ja voisiko esimerkiksi psykiatrisen polin asiakkaat saada ne ns. maksusitoumuksella, jos painoindeksi on yli 30 ja nousee vaan?

Lue lisää

miesten vaihdevuodet saa myös aikaan masennuksen kaltaiset oideet kuten juuri aloitekyvyn puute väsymys uni ongelmat seksi halujen puute, korvaushoitoja ei miehille tehdä julkisellä puolella miehille, niin syy on mielentervydessä ,

Se olisi kanssa hupaisa idea ihmisten kuntouttamiseen jos esim kuntoutustuella tai sairaspäivärahalla oleville annettaisiin joku vapaaehtoinen raha kuin ttössäkäyville liikuntasetelit joka olisi korvamerkitty juuri esim liikuntapalveluihin tai ravitsemusneuvojalle. Lisäksi jokaisesta käynnistä saisi lisäboonusta :D

Ei se tarkoitus ole mutta silti tekevät niin, kun eivät ymmärrä fyysistä riippuvuutta (physical dependence) ja psykotrooppisten aineiden neurofysiologisia prosesseja jatkuvassa käytössä. Jos tajuaisivat ja olisivat eettisiä, he mainitsisi esimerkiksi vieroitusoireista määräämishetkellä jotka voi joillakin olla haastaviakin eikä pelkästään kertoisi että lääke ei aiheuta riippuvuutta "addiction" pimittäen tietoa kuten allekirjoittaneelle. Kyllä, mutta niistä voi seurata dependence eli fyysinen riippuvuus. Dependence ei ole addiktio mutta sekin voi olla ongelma. Dependencen suhteen masennuslääkkeet ei ole siis merkittävissä määrin erilaisia kuin opioidit, kannabis tai bentsot joten turha piirtää kaunista kuvaa ongelmattomasta riippuuvuutta aiheuttamattomasta lääkkeestä, koska se on liian kaunis.Psykotrooppisten aineiden lakeihin kuuluu adaptaatio, toleranssi, potentiaalinen fyysinen riippuvuus johon liittyy vieroitusoireita ainetta vähentäessä. Masennuslääkkeillekin voi kehittyä toleranssia jossa lääke lakkaa olemasta hyödyllinen (Antidepressant tachyphylaxis, "Prozac poop out"). Keho mukautuu olemaan aineen alaisuudessa ja kehittää homeostaasin lääkkeen alla. Lopettaessa pitää kehittää taas uusi homeostaasi ja molemmissa voi olla haasteensa keholle. Lääkkeissä ihmisen keho laitetaan kaksi kertaa läpikäymään muutoksia ja löytämään uusi tasapaino, aloituksessa ja lopetuksessa ja muissa annosmuutoksissa.
"According to established pharmacological principles, chronic application of any psychotropic brings about neurophysiological processes: adaption, tolerance, and potential dependence with withdrawal upon reduction of the drug.58 A homeostasis premised on presence of the drug, physiological “dependence” is not synonymous with “addiction”, which may co-occur with some psychotropics.59–61 Considered evidence of physiological dependence, withdrawal symptoms are the unwinding of drug-induced neurophysiological adaptation.36,57,62,63 Symptomatic experience of adaptation, dependence, tolerance, or withdrawal is individual.64""https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7970174/

Dependencestä seuraa viekkarien lisäksi siis se että se voi tehdä lopettamisen hankalaksi sekä se että on hankala erottaa mikä osa lääkkeestä on oikeasti hyödyllinen vaikutus lääkkeistä ja mikä osa vieroitusoireiden välttelyä."How much of this benefit is a genuinely beneficial drug effect, and how much is the avoidance of withdrawal?" https://toxandhound.com/toxhound/dependenceaddiction/
Joku kehuu lääkkeitään ja sanoo että romahdan aina ilman niitä, onko lääke siis tästä huolimatta välttämättä hyödyllinen? Voisiko se myös näytellä osaa näissä romahduksissa?
Dependencen takia lääke voi vaikuttaa hyödylliseltä vaikka se oikeasti aiheuttaa harmia. Miljardit neuronit ei toimi oikein hetkellisesti kun lääke otetaan pois ja kehossa on eräänlainen epätasapainotila, kun lääkkeen tekemien muutosten jälkeen sen pitää kehittää uusi uusi homeostaasu ilman ainetta ja palauttaa muutoksia. Se tulee ilmi esim silloin jos vaikka ihminen alkaa saada äkillisiä itsemurha-ajatuksia vieroituksessa mitä hänellä ei ennen ole ollut ja lääkäri palauttaa hänet lääkkeelle.

Tarviiko potilas sitä lääkettä oikeasti ja sen hyöty ylittää harmit vai voiko olla että tilanne, jossa lääke on laukaissut dependencen ja olo voi tuntua tasapainoiselta vain lääkittynä. En ihmettele yhtään jos psykiatriassa lääkkeiden lopetuksessa olevat romahtelut ihmisillä eivät monessa tapauksessa ole ihmisten mielenterveydestä johtuvia eivätkä osoita että ihminen tarvii "insuliiniaan". Mitä roolia esim ns "pyöröovipotilailla" jotka lopettelee lääkkeitään ja päätyy uudelleen sairaalaan ilmiö dependence näyttelee?
Vieroitusoireet voi olla jopa alkuperäistä pahempia erilaisia oireita. Toki ilmiötä dependence ei koskaan tarvi nähdä jos näkee sen aina potilaan uutena/uusivana sairautena.



Dependencestä seuraa viekkarien lisäksi siis se että se voi tehdä lopettamisen hankalaksi sekä se että on hankala erottaa mikä osa lääkkeestä on oikeasti hyödyllinen vaikutus lääkkeistä ja mikä osa vieroitusoireiden välttelyä."How much of this benefit is a genuinely beneficial drug effect, and how much is the avoidance of withdrawal?" https://toxandhound.com/toxhound/dependenceaddiction/
Joku kehuu lääkkeitään ja sanoo että romahdan aina ilman niitä, onko lääke siis välttämättä hyödyllinen?
Dependencen takia lääke voi vaikuttaa hyödylliseltä vaikka se oikeasti aiheuttaa harmia. Miljardit neuronit ei toimi oikein hetkellisesti kun lääke otetaan pois ja kehossa on epätasapainotila. Se tulee ilmi esim silloin jos vaikka ihminen alkaa saada äkillisiä itsemurha-ajatuksia vieroituksessa mitä hänellä ei ennen ole ollut ja lääkäri palauttaa hänet lääkkeelle. Tarviiko potilas sitä lääkettä oikeasti ja sen hyöty ylittää harmit vai voiko olla että tilanne, jossa lääke on laukaissut näitä erinäisiä harmeja ja dependencen ja olo voi tuntua tasapainoiselta vain lääkittynä.