HS mukaan valtaosassa avoveneitä on merkittäviä puutteita huvivenedirektiivin täyttämisessä. Lehdessä ei käyty tarkaan läpi asioita, mutta viitattiin vakavuuteen ja uppoamiseen.
Veneiden valmistajat lupasivat alkaa noudattamaan lakia. Oliko vaihtoehtoja???
Mitä tapahtuu niille sadoille tai yuhansille veneille, jotka on ostettu siinä uskossa, että ne ovat turvallisia?
Saako kaupan purkaa vai laittaako myyjä veneet siihen kuntoon, että ne ovat lainmukaisia? Myyjä on kuitenkin ensisijaisessa vastuussa asiakkaaseen nähden ja myyjä saa puolestaan vaatia korvausta valmistajalta.
Veneiden valmistajat lupasivat alkaa noudattamaan lakia. Oliko vaihtoehtoja???
Mitä tapahtuu niille sadoille tai yuhansille veneille, jotka on ostettu siinä uskossa, että ne ovat turvallisia?
Saako kaupan purkaa vai laittaako myyjä veneet siihen kuntoon, että ne ovat lainmukaisia? Myyjä on kuitenkin ensisijaisessa vastuussa asiakkaaseen nähden ja myyjä saa puolestaan vaatia korvausta valmistajalta.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Otappa yhteyttä valmistajan asiakaspalveluun ja kysy mitä tehdään, uskoisin heidän olevan velvoitettuja saattamaan veneet vaatimusten mukaisiksi, kun ovat CE kyltin kiinnittäneet.
Ongelmana on CE C ja D luokissa, että noissa ei tehdä oikeita testejä, kuten A ja B luokissa. C ja D luokissa riittää laskelmat ja valmistajan vakiuttelu, jotta paatti täyttää vaatimukset, eli kuten testi josta AP mainitsi osoitti, että on tyjänpäiväistä valmistajan mietteet.
Ainoastaan fyysisillä testeillä voi todeta vakaudet, ei 3d softalla ja laskelmilla, vaikka ne ovatkin luonnollisesti kaiken pohjalla suunnittelussa.
Myyjällä on myös osuus ketjussa eikä hän voi siirtää vastuutaan muille.
Asiakas reklamoi sille, jolle on maksanut rahat ja se reklamoi eteenpäin. Toki voi reklamoida valmistajalle, mutta jos haluaa rahallista hyvitystä tai kaupan purkua, myyjä on oikea osoite.
Vastuu tuotteen lain vastaisista ominaisuuksita ei katoa takuuajan loputtua. Takuu ei muutenkaan voi lyhentää valmistajan, maahantuojan ja myyjän vastuuta. Se voi vain parantaa asiakkaan saamaa etua.
Myyjä on vastuussa vain, jos on maahantuoja, valmistaja on se, joka tässä on vastuullinen.
Siinä olet oikeassa jos haluat alennuksia tai kaupanpurkua, niin osoite on jälleenmyyjä ja tietysti voi olla yhteydessä myös tuotteen korjausasiassa.
Itse olen tottunut hoitamaan asioita suoremmin ja tehokkaasti.
Katoaa se. Normaalia kulumaa, huollon puutetta jne. Heikkolaatuinen vene jossa uretaanit vettyy muutamassa vuodessa muuttuu uppoavaksi ongelmajätteeksi eikä valmistaja siitä vastaa. Sama kun perälaudat mätänee, kumiletkut pettää jne. Takuuajan jälkeen ostajan pitää pystyä osoittamaan että kriittinen vika oli veneessä jo uutena niillä varusteilla joilla vene myytiin.
Juuri näin, artikkeli oli tehty uusista veneistä ja malleja/merkkejä ei mainittu, ei liioin epäkohtiakaan tarkasti.
Huonolla pidolla ollutta vettynyttä kalaltahaisevaa ei koske mikään laki tai joo, se pitää hävittää asianmukaisesti, ettei tule ymäristö rikosta.
Takuuajan jälkeen on turha ihmetellä heikkoa suunnittelun laatua.
Tuotevastuu jatkunee takuuajan päätyttyä.
Mutta todistaakka kääntyy. Millä todistat, että juuri sinun veneesi ei täytä direktiivin vaatimuksia?
Tehty tutkimus todistaa sen. Jos on samanlainen, ei täytä.
Jostain löytyy varmasti yksilöidyt tiedot koska kyse on viranomaistoiminnasta.
Pienessä veneessä varustelutaso voi vaikuttaa merkittävästi ja tuotannossakin on voinut tapahtua muutoksia mallin muuttumatta. Kunka kattava tutkimus?
HS ei avannut asiaa kovin syvällisesti.
Avoveneiden direktiivinmukaisutta oli tutkittu ja kaikissa tai lähes kaikissa oli merkitäviä puutteita. Esille tuli vakavuus ja uppoamattomuus ja jossain taisi olla merkinnöissä virheitä.
Kun puhutaan sarjatuotantoveneistä, niin jos tietyn merkkinen ja mallinen vene ei ole uppoamaton, vaikka pitäsi, niin ei ole muutkaan saman malliset. Uskon, että direktiivin tekijät osaavat testata oikein.
Oliko testattujen veneiden rakenteita tutkittu? Jos joku harjoittelija on ruutannut liian vähän urtsia koteloihin niin se valmistuserä uppoaa. Tai jos jonkun lisävarusteen asennuksessa on kelluke puhkottu tai kellukkeelle jäänyt liian vähän tilavuutta kokonaispainon noustessa. jne jne. Valmistussarjat on aika pieniä ja sarjatuotannosta huolimatta paljon käsityötä.
Ja varsinkin veneen CE sertifioinnissa ei varmasti tule aikarajaa vastaan.
Ainoastaan lakimuutokset, asiaa tulkitaan valmistusajan vaatimusten mukaisesti.
Tuskin niin paljon, ettei vene pysy pinnalla.
Ei ole hirveästi väliä sillä, miksi joku venemalli ei pysy pinnalla. Jos se ei pysy, se ei pysy.
Oletko tutkinut? Jos kelluketila täyttyy vedellä koska asentaja on porannut siihen reikiä, niin vene hissuksiin uppoaa.
Nimenomaan uppoamissyyllä on merkitystä.
Jos se on uuden veneen ominaisuus, niin vene ei täytä direktiivin vaatimuksia.
Kaikki uudetkin direktiivin vaatimukset täyttävät veneet on upotettavissa joko rikkomalla rakenteita tai virheellisellä kuormauksella.
Ensinnäkään, hyvin harvat käyttää uretaania soutuveneen koteloiden täytteenä. Valmistajan on testattava jokaisen kellukekotelon tiiveys ja paineenkesto 0.3bar. sen takia koteloissa on kondenssitulpat että ne joskus tyhjättäisiinkin.
Kyseessä oli valmistajan itse "sertifioimat" veneet, ja en yhtään ihmettele vaikkei ne säädöksiä täyttänytkään. Meidän veneet on eurofinssin testaamat ja mikäli direktiiveihin tulee muutoksia jotka on ajankohtaisia meidän venemalleille niin ne infoaa niistä. Siltikin, jokainen vene sisältää valmistajan vakuuden että kyseinen vene on valmistettu sertifioidulla tavalla ja vastaa täysin direktiivien mukaan hyväksyttyä venettä.
Ja kyllä, hyväksytyn veneen valmistaja on velvollinen vetämään markkinoilta veneensä jotka ei täytä vaatimuksia.
Eihän sitä kondenssia kerry, ellei ilma vaihdu... eli kun kotelo on tiivis, eli kun tulppa ei vuoda koska sille ei ole reikää.
Ellei kipossa ole CE-kylttiä niin eihän valmistaja ole edes luvannut että vene täyttää direktiivin vaatimukset. Eikä toisaalta direktiivillä ole lain eikä edes asetuksen voimaa joten saahan sitä valmistaa ja myydä myös direktiiviä täyttämättömiä ammeita. Niitä ei toki vaan ole pakko ostaa.
Saa myydä omavalmisteita käytettyinä ilman CE:tä. Mitään uutta sarjatuotettua ei saa saattaa markkinoille edes ilmaiseksi ilman CE:tä.
Onko nyt ko. veneiden testaajat ja jotkut toimittajat ainoita, jotka osaavat välttää näitä uppoavia veneitä. Muu kansa jatkaa niiden ostamista ettei valmistajille tule paha mieli. Reilua.
Ihme ja kumma että tämäkin kansa on pärjännyt näinkin pitkälle ilman kaiken maailman turhanpäiväisiä direktiivejä.
Vanhimmat standardit ovat n. 2 miljoonaa vuotta vanhoja.
Siihen asti pärjättiin ilman.
Direktiivi ei ole standardi.
Direktiivi on standardi, mutta kaikki standardit eivät ole direktiivejä.
Standardi eli normi kertoo, miten joku asia pitää tahdä tai milaainen sen pitää olla.
Direktiivi ei ole standardi. Direktiivi sanelee, että näin on tehtävä. Standardi on sovittu yhteinen käytäntö jota voi noudattaa tai olla noudattamatta.
Direktiivi kylläkin on ohje!
"Direktiivi eli EU-direktiivi on Euroopan unionin jäsenvaltioille tarkoitettu lainsäädäntöohje. Se ei suoraan muuta jäsenvaltion lainsäädäntöä, vaan antaa kansalliselle lainsäätäjälle toimintaohjeita. "
Direktiivi yleisenä käsitteenä on ohjesääntö, mutta EU-direktiivi on käytännössä laki. Sanktioita on odotettavissa ellei ratifioida kansalliseen lainsäädäntöön. Aina voi tietysti erota EU:sta, mutta yksittäinen yritys ei sitä niin vain voi tehdä, vaan direktiivejä on pakko noudattaa. Standardien noudattaminen on täysin vapaaehtoista, mutta standardista poikkeava tuote ei välttämättä käy kaupaksi.
Ei standardien noudattaminen ole läheskään aina vapaaehtoista. Moni laki ja direktiivi esittää vaatimukset viitaten voimassa oleviin standardeihin.
Esimerkkinä vaikka lääkkeet, paloturvallisuus, radiot, ilmailu kokonaisuudessaan, elintarvikkeet, sähkölaitteet, veneet jne jne jne
On vaijeampi keksiä tuotteita tai palveluita, joissa ei ole pakottavia standardeja noudatettavaksi. Jopa konsertissa on maksimi äänitaso, joka mitataan standardin mukaisella laitteella standardin määräämälöä tavalla.
Juu, tuossa kohtaa onkin melkoinen aukko perustuslaissa, sekä Suomen että EU:n.
Niihin pitäisi sisältyä pykälät, joiden mukaan sellaiset lait ja asetukset olisivat mitättömiä, joissa vaaditaan noudattamaan sellaista dokumenttia, jonka sisältö ei ole julkisesti saatavilla korkintaan toimituskuluilla taikka täysin ilmaiseksi vaikkapa julkisesta nettipalvelusta.
Nykyäänhän osa standardeista on IP-oikeuksien piirissä, ja niillä myös rahastetaan sen mukaisesti jokaista tahoa, jonka lainsäädännöllä pakotetaan kyseisiä dokumentteja noudattamaan. Vielä hullumpaa on, ettei mikään estä sitäkään, että jonkin lainsäädännön pakottamana noudatettavaksi määrätty standardi voi jonain päivänä olla vaikkapa jonkin yksityisen yrityksen liikesalaisuutena täysin saavuttamattomissa muilta toimijoilta!
Se ei silloin ole standardi joka pakottaa, vaan sen tekee se laki tai direktiivi jossa standardiin viitataan. Standardi ei pakota. Standardista voi poiketa ellei laki tai direktiivi pakota noudattamaan sitä.
Standardi ja normi ovat yksityisomaisuutta ja toisinaan jopa liikesalaisuuksia. Useimmiten maksullisia.
Direktiivi taas on julkinen lainsäädäntöohje, jonka sisällön saa halutessaan ilmaiseksi selville, esim kirjastossa. Näin ei ole standardien osalta juuri koskaan, vaan lukeminen maksaa jopa tuhansia euroja.