Kuinka kaatua oikein

Anonyymi-ap

Yleensä puhutaan siitä kuinka ollaan hyvä kumppani, kuinka petrataan omaa osaa.

Mutta entä sitten kun ollaankin oikeasti ongelma? Kuinka oppia häviämään oikein? Ja tarkoittaako tämä fataali vajavaisuus sitten ikuista yksinäisyyden ja osattomuuden kierrettä?

Itselläni ainakin on selvä ongelma sosiaalisten suhteiden ylläpidossa, löytää kiinnostusta toiseen ihmiseen. Sosiaalinen ja emotionaalinen askartelu on yleensä tylsää joten teen jotain muuta. Tämä ei ole etenkään lämpimissä ja tarkoitushakuisissa suhteissa lainkaan hyvä asia tietenkään, jättää toista kärvistelemään useimmiten yksin.

Onko täällä muita jotka tietävät ja kokevat että ovat huonoja ihan oikeasti? En puhu nyt siitä että joku on jäänyt täysin osattomaksi ja siksi kuvittelee että olisi viallinen tai kokematon tai vailla asioita joita peilata ja pelkää olevansa, vaan siitä että on huomannut olevansa ihan oikeasti huono tai vajaa ihmissuhteissaan.

Paskamaiseksi tälläsien tilanteen tekee se että kaipuu ihmiseen kuitenkin on. Toisaalta sitten kun on kompastunut itseensä tarpeeksi monta kertaa sitä alkaa tiedostamaan että tämä on myös toisille osapuolille huono juttu. Miten helvetissä tässä muodostetaan suhdetta edes itseensä kun johtopäätös on nimenomaan ala-arvoisuus? Ja kun vielä nuppiin on iskostettu ymmärrys oikeasta ja väärästä sekä kuitenkin kyky aloittaa ja luoda ihmissuhteita ja ainakin ratsastaa jollain innolla ja mielikuvalla siitä että homma on ok - niin itsensä tuntien - tämä tekee ikäänkuin huijariksi kun itsetuntemus on alkanut kasvamaan. Moraalinen ahdistus joka koskee toisten kärsimystä itsestä jos tavoittelee itselleen jotain.

Miten epäonnistua ja olla huono? Siihen ei ole ohjekirjaa.

19

101

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Oletko etsinyt vääränlaisia ihmisiä? Tarvitset kumppanin, joka myös kokee ihmissuhteet sosiaaliseksi ja emotiaaliseksi askarteluksi ja jonka tarve läheisyyteen ja läsnäoloon on pieni. Esimerkiksi joku, jolla on lieviä aspergerpiirteitä, saataisi olla ihan tyytyväinen samaan kuin sinä. Samoin introvertit tarvitsee useimmiten paljon tilaa ja pieni osa on myös sen lisäksi selkeän epäsosiaalisia. Toinen vaihtoehto on, ihminen jolla on merkittävästi matkapäiviä jos pystyt edes ajoittain sosiaaliseen läsnäoloon, mutta et vain jaksa paljon.

      Olen itse päinvastainen luonne kuin sinä ja ollut pitkässä suhteessa kaltaisesi kanssa. Se oli hyvin kuluttavaa ja hukkaisin itseni, koska lapset sitoi muun vapaa-aikani täysin eikä puoliso mahdollistanut edes kerran viikossa tapahtuvaa harrastamista. Kaksi kautta maksoin turhaa liikuntamaksua, pääsemättä kertaakaan paikalle, hän tuli aina kotiin niin myöhään etten enää ehtinyt klo 18 tai 20 alkavaan harrastukseen). Siis olet siinä oikeassa, että läheisyyttä, läsnäoloa, tunneyhteyttä ja sosiaalisuutta kaipaavan kanssa kumpikin voi huonosti. Jollekin toiselle, täysin erilaiselle, hän voisi olla ihan hyvä puoliso. Kun halusin erota hänen mielestään oli mennyt ihan hyvin, vaikka minusta ainoa parisuhteeseen viittaava asia oli yksi taputus olalle 3v aikana. Vika ei ollut minussa tai hänessä vaan siinä, että olimme liian erilaisia. Tosin siinä mielessä vika oli hänessä, että hän esitti ja sanoitti itse täysin muuta mitä on ennen kuin meillä oli yhteinen asuntolaina ja lähteminen ei enää ollut yksinkertaista. Kehoitankin sinua rehellisyyteen jo etsimiskohdassa.

      • Anonyymi

        Minulla vastaavanlanen kokemus. Minä olin suhteessa sosiaalisempi osapuoli ja tavallaan koko suhteen mahdollistaja. Kaipasin juuri noita asioita, läheisyyttä, läsnoloa, tunneyhteyttä ja sosiaalisuutta, mutta kumppani ei sellaiseen pystynyt. Olin nuori kun aloimme seurustella, eikä sen ikäisenä vielä tunne itseään. Muutaman vuoden yli kolmikymppisenä aloin pohtia kuka ja millainen minä oikeastaan olen ja mitä parisuhteelta haluan. Silloin yritin saada puolisoni kanssa keskustelua aikaan ja olisin halunnut meidän menevän parisuhdeterapiaan, mutta hän ei erityispiirteisenä sellaiseen pystynyt. Kun vuosia kului lisää väsyin suhteen toimimattomuuteen ja ero oli ainoa mahdollisuus, koska tunteet puolisoa kohtaan loppuivat totaalisesti.


    • Jos vaikka ihan ekana hyväksymällä itsensä ja tarpeensa? Sitten katselemaan ihmistä, joka kykenee ymmärtämään mitä olet ja millaisia asioita ja arvoja edustat.

      Mielellään joku jolle samat asiat on hyvää arkea, kuten sullekin. Niin ei kai se kaatuminen silloin kovin korkealta pääse tapahtumaan?

    • Anonyymi

      "Kuinka kaatua oikein"

      Jos kysyjä on tyttö niin nöyrästi seljälleen kaatuminen on yksi oikeista tavoista.

    • Anonyymi

      Hyvä ja huono voidaan määritellä ja mitata vain suhteessa tavoitteeseen. Viestistäsi päätellen sinulla ei sellaisia ole, eli et ole selvittänyt edes itsellesi, millainen hyvä ihmissuhde mielestäsi on. Ihan varmasti menee pieleen, jos noudattaa muiden näkemyksiä siitä, millainen hyvän ihmissuhteen tulisi olla.

      Minä en ole lainkaan huono ihmissuhteissani, jos mittaan asiaa sitä vasten, mikä minulle on hyvä ja onnistunut ihmissuhde. Joku muu voisi olla eri mieltä, mutta en tee mitään sellaisilla mielipiteillä.

      🦄

    • Anonyymi

      Ratkaisu kaikkeen on:

      Täytyy osata olla armollinen sekä itselleen että muille. Lisäksi täytyy osata tyytyä ja ymmärtää että riittävän hyvä on oikeasti riittävän hyvä.

      -keinovaginamies-

      • Anonyymi

        Älä puhu kukkua! Tyytyminen on kaiken onnettomuuden alku ja juuri.

        Armollisuudesta olen kanssasi samaa mieltä.

        🦄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Älä puhu kukkua! Tyytyminen on kaiken onnettomuuden alku ja juuri.

        Armollisuudesta olen kanssasi samaa mieltä.

        🦄

        Tähän voisi todeta sen palstalla opitun:
        Mielipide on kuin se yksikin reikä, kaikilla on sellainen.

        Väitän edelleen, että olet nuori. Oletko sisäistänyt riittävän hyvän? Täydellisyyteen pyrkiminen on hyvän pahin vihollinen.

        Sitä paitsi sinun ei pitänyt enää kommentoida minulle.

        -keinovaginamies-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tähän voisi todeta sen palstalla opitun:
        Mielipide on kuin se yksikin reikä, kaikilla on sellainen.

        Väitän edelleen, että olet nuori. Oletko sisäistänyt riittävän hyvän? Täydellisyyteen pyrkiminen on hyvän pahin vihollinen.

        Sitä paitsi sinun ei pitänyt enää kommentoida minulle.

        -keinovaginamies-

        "Oletko sisäistänyt riittävän hyvän?"

        Hyvään tyytyminen on erinomaisuuden pahin vihollinen.

        Pääsääntöisesti kommentointisi on asiatonta. En vastaa kommentteihisi, jotka ovat asiattomia tai joista olen vain eri mieltä. Mutta jos alat väittää, että "tyytyminen" olisi tie onneen, syyllistyt valehteluun. Silloin koen asiakseni tuoda esiin myös vaihtoehtoisia näkemyksiä.

        🦄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Oletko sisäistänyt riittävän hyvän?"

        Hyvään tyytyminen on erinomaisuuden pahin vihollinen.

        Pääsääntöisesti kommentointisi on asiatonta. En vastaa kommentteihisi, jotka ovat asiattomia tai joista olen vain eri mieltä. Mutta jos alat väittää, että "tyytyminen" olisi tie onneen, syyllistyt valehteluun. Silloin koen asiakseni tuoda esiin myös vaihtoehtoisia näkemyksiä.

        🦄

        Voi voi.
        Näkökulmakysymys.

        Maailmassa on paljon onnellisia ja köyhiä ihmisiä jotka osaavat elää pienimuotoista elämäänsä tyytyväisinä ja onnellisina.

        On paljon myös heitä jotka ovat tavoitteellisia, vauraita ja onnettomia.

        Onkohan tuolla ensin mainitulla ryhmällä joku salaisuus?

        Ihan vapaasti jokainen voi jatkaa erinomaisuuteen pyrkimistä, jos katsoo sen aiheelliseksi. Minä jatkan hyväksi havaitsemallani tyytyväisyyden ja onnellisuuden linjalla. Yhteiskunnalliselle aivopesulle tavoitteellisuudesta olen haistattanut pitkät jo kauan aikaa.

        -keinovaginamies-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi voi.
        Näkökulmakysymys.

        Maailmassa on paljon onnellisia ja köyhiä ihmisiä jotka osaavat elää pienimuotoista elämäänsä tyytyväisinä ja onnellisina.

        On paljon myös heitä jotka ovat tavoitteellisia, vauraita ja onnettomia.

        Onkohan tuolla ensin mainitulla ryhmällä joku salaisuus?

        Ihan vapaasti jokainen voi jatkaa erinomaisuuteen pyrkimistä, jos katsoo sen aiheelliseksi. Minä jatkan hyväksi havaitsemallani tyytyväisyyden ja onnellisuuden linjalla. Yhteiskunnalliselle aivopesulle tavoitteellisuudesta olen haistattanut pitkät jo kauan aikaa.

        -keinovaginamies-

        Salaisuus on siinä, että parempaan pyrkiessä täytyy samalla iloita siitä, mitä jo on. Yleensähän ihmiset (myös sinä) ajattelevat, että parempaan pyrkivät eivät voi iloita nykyisestä tilanteesta.

        Merkitystä on myös sillä, ajatteleeko paremman tulevaisuuden olevan vain tavoitteellisesti saavutettava asia vaiko ihmisen luonnollinen etenemissuunta. Sinä ilmeisesti pidät paikallaan pysymistä jotenkin luonnollisempana kuin kehittymistä?

        🦄


    • Anonyymi

      Häh, minä luulin, että puhutaan jäisellä kadulla kaatumisesta.
      No eikös me ätmit voitais olla pehmusteina naisille, kun nainen kaaatua kellahtaa, niin me sutjakkaan salaman nopeasti ponnahdamme naisen alle pehmentänään kaatumista ja nainen tunee olonsa, kuin pehmeälle patjalle kaatuisi.

    • Anonyymi

      Mitä vanhemmaksi tässä on tullut ja ehkä jopa jossain määrin viisastunut jos mahdollista niin yhä enemmän vaikutelma siitä että kaikki ovat jossain määrin sokeita omalle itselleen ja ominaisuuksilleen on vahvistunut. Ei se ihmisestä huonoa tee jos palaset eivät vain loksahda kohdalleen, ollaan ja opitaan tehdyistä virheistä.

      • Anonyymi

        Yksi tärkeä puoli ihmissuhteissa on se, että niiden kautta näemme, millaisia todellisuudessa (kuvitelmistamme huolimatta) olemme, niin hyvässä kuin pahassa.

        🦄


    • No ehkä pitäisi hyväksyä itsensä....tiedostaminen on jo yksi askel, mutta hyväksyminen se vasta onkin iso steppi.

      Hyväksymisen jälkeen on mahdollisuus taas kehittää itseään. Jos miettii vaikka suhteessa tarvittavaa emotionaalisuutta, niin eihän se ole tavallaan kaikille sellainen sormilla napsautettava ominaisuus. Mietitään vaikka sellaista ihmistä, joka ei ole itse kokenut kovin lämpimää rakkautta vaikka vanhemmiltaan, eikä siihen mennessä olleilta kumppaneilta, niin vaikea siihen on osata tuosta vaan tarttua ja toimia niin, että osaa tukea, lohduttaa ja olla läsnä, kun lisäksi vielä se oma mieli ei sitä hyväksy, ettei osaa "tehdä" mitään....menee lukkoon.

      Vika, puute, virhe, vajavaisuus nähdään itsessä monesti todella negatiivisena ja luotaantyöntävänä asiana, mutta jos sen oikeasti näkisi kehityskohteena ja hyväksyisi sen/ne itsessään, voisi tuollaisesta kehittymisestä suhteessa olla syventävä vaikutus...puolin jos toisin. :o)

    • Anonyymi

      Pistä se puhelin pois ja ala olemaan sen kaipaamasi kanssa.

      • Anonyymi

        Samaa mieltä. Taitaa olla tyyppi jolle puheet parasta, teot puuttuu


    • Oikea tapa kaatua on:

      Kävellä rämeessä makaavien miesten ohitse ja sanoa heille ensin, että: "No niin pojjaat. Eiköhän mennä tämän suon yli niin että heilahtaa". Tämän tultua sanotuksi on välittömästi jatkettava huutamalla: "Hakkaa päälle Suomen poika", jonka jälkeen kaatuminen tulee melkein itsestään.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mikä on sun mielestä suurin kusetus maailmassa?

      Mikä on sun mielestä suurin kusetus maailmassa?
      Ikävä
      335
      32350
    2. Voima biisejä, mikä antaa hyvää mieltä ja vomaannuttaa

      Mikä antaa voimaa ja hyvää mieltä, jos tuntuu hankalalta ja vaikealta, voima biisi tai biisejä?
      Ikävä
      60
      2556
    3. Hallitus pyrkii rajoittamaan kaupan omien halpamerkkien myyntiä

      Helsingin Sanomien mukaan hallitus valmistelee lakihanketta, joka suitsii kaupan valtaa ja rajoittaa omien halpamerkkien
      Yhteiskunta
      74
      2008
    4. Kysy jotain kaivatultasi

      Tämä ketju on sitä varten.
      Ikävä
      207
      1777
    5. Huomenna sähkö maksaa jo yli 60 snt/kWh. Milloin ALV putoaa?

      Kysynkin persuilta, että milloin aiotte pudottaa sähkön arvonlisäveron kuten Marinin hallitus teki sähkön hinnan noustes
      Maailman menoa
      168
      1678
    6. Varmaan koet, ettet ole tehnyt mitään väärää

      Mutta olet sinä tehnyt.
      Ikävä
      49
      1481
    7. Persut päättivät hiilivoimaloiden alasajosta

      Persut ovat Suomen kansan vastainen putinistiporukka, josta nyt maksamme kovaa hintaa.
      Maailman menoa
      96
      1254
    8. Mitä ajattelet hänestä

      Millaisena pidät kaivattuasi?
      Ikävä
      122
      1068
    9. Sinkkusiskoni pliis kertokaa

      Sinkkunaisena haluaisin joskus normaalia läheisyyttä ja yhdessäoloa, ilman velvoitteita. Olen vapaa ja lapseton, eikä ex
      Sinkut
      103
      1021
    10. Huomioon ottaminen

      Oletko osannut ottaa kaivattusi tai hänen (mahdolliset) tunteet huomioon? Oletko sivuuttanut ne tarkoituksella tai vahin
      Ikävä
      31
      974
    Aihe