Mitä hyötyä opiskelusta?

Tekisi mieli kirjoittaa, että opiskelusta ei ole mitään hyötyä. Parhaiten maailmassa tuntuvat pärjäävän seiskan opiskelijat. Minulla oli lukion päästötodistus 8,6 silloisen L:n arvosanoin. Tuntuu, että ihmiset haluavat kieltää tämän tuloksen. Todellakin MIKSI? Miksi he haluavat pettää muita ja ehkä itseäänkin uskotellen, että olin huono koulussa? Luulevatko he, että jos saisin arvostetumman aseman pitäisin yllä vääriä arvoja? Vai eivätkö he todella oivalla, että en ollut täysi nolla koulussa? Olen valtavan ihmeissäni.
9585
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

mitä olet lukion jälkeen opiskellut saadaksesi tutkinnon jolla voi hakea töitä. Yo-todistus sellaisenaan ei ole vielä ammattitutkinto.

Äänestä

Olen kyllä opiskellut yliopistossa itselleni ammatin. Totesin vaan jälkikäteen, ettei se oikeastaan sovi itselleni

Äänestä

jos se tutkinto (ja ammatti) ei ollut alkuunkaan sitä mitä luulit jutun olevan on fundeerattava se oma keissi uusiksi. Reinvent yourself. Yhdistä vanha uuteen. Sellainen yhdistely voi poikia uniikin jutun.

Äänestä

Lukio on ekstraopintoja, joista hyödyksi jää se mitä jää muistiin ja mistä hyötyy jatkossa. Yleensä idea on keskittyä aineisiin joita tarvii korkeakoulutuksessaan ja vain läpäistä muut, ja sitten kirjoittaa vastaavasti plus mistä saa riitävät pisteet, jos haluaa päästä ylioppilastodistuksella opiskeleman, pääsykokeen sijaan, johon auttaa samaten se, mihin lukiossa keskittyy.

On myös hyödyksi säästää energiaa, että jaksaa sitten varsinaisissa ammattiopinnoissa ja menestyy paremmin ja oppii paremmin ja enemmän. Menestyjät sitten oikeassa elämässä on niitä, jotka keskittyy keskeisimpiin, ja koulutusohjelman tekijät niitä, jotka menestyy lukioon asti, ja jos energiaa riittää, korkeakoulutuksessakin.

Fiksummat kuitenkin keskittää energiansa tarpeidensa ja tahtonsa mukaisesti ja saavat aikaan parempia tuloksia sillä saralla. Muut ovat vähemmän fiksuja, joiden ÄO on jossain 100-110:n kieppeillä, kun taas paremmin valikoivilla, 115:sta ylöspäin.

Äänestä
  • Tähän on pakko kommentoida, että hyvin harva tietää jo lukiossa, mitä aineita tarvitsee korkeakouluopinnoissa. Se mieli kun muuttuu nopeasti tuossa iässä ja vielä myöhemminkin. Aika moni vaihtaa alaa kokonaan jossain vaiheessa.

    Lukiossa on viisasta hankkia yleissivistystä mahdollisimman laajalti. Yleissivistyksellä on käyttöä koko elämän ajan.

    Sitten vielä sekin, että yo-todistuksella opiskelupaikan saaminen ei ole yhtään arvokkaampi kuin pääsykokeen kautta hyväksytyksi tuleminen. Samalta viivalta alkaa opinnot molemmille. Sitä paitsi nyt ei ole tietoa, miten opiskelijat valitaan muutaman vuoden kuluttua, kun olet ensimmäiseen valintaasi tyytymättömänä taas hakemassa opiskelupaikkaa.

    Äänestä

Minä suosittelen, että itse kukin panostaa lukiossa siihen, mikä juuri itseä kiinnostaa ja missä menestyy hyvin. Lukion jälkeiset opinnot tietysti jatkavat samaa linjaa. Näin pääsee alalle, joka on se oikea juuri sinulle.

On nurinkurista päättää joku tietty ala, jota varten lukiossa on panostettava erityisesti aineisiin, joiden opiskelu on tervanjuontia tai muuten vain vaatii jotain, mihin omat taipumukset eivät ollenkaan viittaa. Ala on varmasti väärä.

Se oma ala avautuu melkein itsestään, kun panostaa erityisesti itseä kiinnostaviin aineisiin, ei muuhun.

Äänestä
  • "Se oma ala avautuu melkein itsestään, kun panostaa erityisesti itseä kiinnostaviin aineisiin, ei muuuhun."

    Komppaan, mutta täydennän: Ensimmäisten kahdeksan vuoden aikana toteutuneet harrastukset ja kiinnostukset näkyvät ammatillisten opintojen yhteishaussa, kun ammatti-identiteetti alkaa näkymään käytännössä.

    Allekirjoittaneella kävi opisto- ja AMK-asteilla kuten aloittajalle, ja minun on kuulunut epäonnistua kaikissa työpaikkahakemuksissani. Nyt jopa ilmaisen yliopistoharjoittelun löytyminen on täyttä työtä ilman tulosta. Monenlaista roskatyötä (manuaalinen arkistointi ja kopiokoneen päivystys) löytyy, mutta ei akateemista työtä.

    Äänestä

  • Anonyymi00006 kirjoitti:

    "Se oma ala avautuu melkein itsestään, kun panostaa erityisesti itseä kiinnostaviin aineisiin, ei muuuhun."

    Komppaan, mutta täydennän: Ensimmäisten kahdeksan vuoden aikana toteutuneet harrastukset ja kiinnostukset näkyvät ammatillisten opintojen yhteishaussa, kun ammatti-identiteetti alkaa näkymään käytännössä.

    Allekirjoittaneella kävi opisto- ja AMK-asteilla kuten aloittajalle, ja minun on kuulunut epäonnistua kaikissa työpaikkahakemuksissani. Nyt jopa ilmaisen yliopistoharjoittelun löytyminen on täyttä työtä ilman tulosta. Monenlaista roskatyötä (manuaalinen arkistointi ja kopiokoneen päivystys) löytyy, mutta ei akateemista työtä.

    Voi, älä puhu "roskatyöstä"! Tarvitset harjoitteluun työn kuin työn valmistuaksesi. Akateemisiin töihin pääset sitten, kun sinulla on akateeminen tutkinto. Jos sinulle silloinkaan kelpaa mikään... aika pienestä nimittäin on usein aloitettava.

    Äänestä

Opiskelu alaluokilta otettava vakaasti,jotta lukiossakin menestyy,jotta ylemmissä asteissa pääsee sisään joku 4L ja 3 E voi just päästä opiskelemaan.Liian suuret vaatimuksiet tiputtaneet oppimistuloksia,joten väliopinnot,jotta pysyisivät tasoissa,ettei lapsilisistä mennä eläkkeelle 20-40 vuotiaat petissä,kaupassa pelaamassa tupakia ostamassa ja petiin eikä jaksa enempää.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Tekisi mieli kirjoittaa, että opiskelusta ei ole mitään hyötyä. Parhaiten maailmassa tuntuvat pärjäävän seiskan opiskelijat. Minulla oli lukion päästötodistus 8,6 silloisen L:n arvosanoin. Tuntuu, että ihmiset haluavat kieltää tämän tuloksen. Todellakin MIKSI? Miksi he haluavat pettää muita ja ehkä itseäänkin uskotellen, että olin huono koulussa? Luulevatko he, että jos saisin arvostetumman aseman pitäisin yllä vääriä arvoja? Vai eivätkö he todella oivalla, että en ollut täysi nolla koulussa? Olen valtavan ihmeissäni.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu