Kibbutzilla!

Kibbutz Yironin vesitorni seisoo Galilean matalien vuorten kumpuilevassa maisemassa kuin jättimäinen fallossymboli. Läheisille wadeille, kuivuneisiin joenuomiin, tai kukkuloille aina Libanonin rajan likelle asti retkeillessään vesitorni näkyi pitkään takaisin opastavana maamerkkinä. Näkyypä torni naapurikibbutziin Baramiin asti.

Olin ollut Yironin kibbutzilla jo kolme viikkoa hakemassa seikkailua elämääni, kesätöitäkään kun Suomessa ei ollut tahtonut löytyä. Vapaaehtoistyöntekijöitä, volunteereja, välittävä yhdistys oli sijoittanut minut tänne pohjoiseen, Libanonin rajan pintaan pienelle kibbutzille, joka oli erikoistunut omenapuiden kasvattamiseen ja kokeili nyt myös pientä viinituotantoa omista rypäleistä.

Paikallisiin ihmisiin oli vaikea luoda kontakteja. Kibbutzin vakituiset asukkaat, kibbutznikit, vieläpä varoittivat tyttäriään ja ehkä myös poikiaan edes liikkumasta kansainvälisten volunteerien majoituskämppien alueella kibbutzin laidalla. Syynä oli lomaromanssien pelko – ulkomaalaisten vapaaehtoisten tiedettiin tulevan ja vääjäämättömästi lähtevän aina parin kuukauden päästä. Liian usein oli hyvä tyttö lähtenyt ulkomaalaisen perään koskaan palaamatta.

Syystäkin siis volunteerit pyörivät omissa porukoissaan. Eniten oli brittejä, sitten valkoihoisia eteläafrikkalaisia, jotka puhuivat keskenään hollannin sukuista afrikaansia. Skandinaavit sitten yleensä koplattiin yhdeksi ryhmäksi, vaikka enemmistön siitä muodostivat tanskalaiset. Jostain syystä suomalaiset ja norjalaiset viihtyivät toistensa seurassa, ja kuppikuntien muodostumista oli helppo seurata ”dainingruumin”, kibbutzin yhteisen ruokalan pöytäseurueista.

Kuullessani uuden suomalaisryhmän saapuvan olin tietysti jännittynyt näkemään mitä porukkaa tulisi. Sakari, Tiina, Kukka-Maaria ja Sanna sieltä lopulta saapuivat. Jotenkin ensimmäisestä hetkestä aavistin, että tulisin viihtymään Kukka-Maarian kanssa. Vaaleahiuksinen povekas kaunotar oli kotoisin Lappeenrannasta ja vaikutti alusta alkaen mukavalta juttukaverilta helsinkiläispojalle.

Yhteinen työnteko onkin paras tapa tutustua, eikä kibbutzilla työskentelevien heilasteluja voi väliaikaisuutensa vuoksi pitää tyypillisinä työpaikkaromansseina. Olinkin Kukka-Maarian kanssa poimimassa omenoita, sahaamassa omenapuiden kuivia oksia, dainingruumin keittiössä tiskaamassa ja pienellä vetoketjutehtaallakin vaihetyöntekijänä.

Paremmin pääsin – kuten perkele muutkin pojat ja kaverit – näkemään Kukka-Maarian kurvikasta vartaloa kibbutzin uima-altaalla, jonne hikisten työpäivien päätteeksi päädyimme polskimaan. Katsoin ihaillen läheltä kun tyttö sukelsi altaan reunalta ja ui kuin pieni ahven. Oli siinä monesti vähällä meikäläisen mela herkkänä heilua uimahousujen sisällä…

Aina iltaseitsemältä Galilean vuorten ylle laskeutui äkillinen pimeys, ja pimeässä aikaa ei voinut tappaa kuin iltanuotiolla tai jonkun volunteerin kämpille juttelemaan kokoontuen. Jotkut kirjoittivat pitkiä kirjeitä tai aerogrammeja kotiin, rämpyttivät kitaraa tai joivat halpaa punaviiniä. Suuri osa päivästä ja viikosta meni työn parissa, sillä työpäivät olivat hyvinkin kymmentuntisia ja viikonpäivistä vain lauantai oli vapaa. Silloin taas bussit eivät kulkeneet, ja kibbutzilta oli vaikea päästä pois muuten kuin kävelemällä tai liftaamalla.

Eräänä iltana olin neljän hengen kämpässäni vaihteeksi yksin kämppisteni lähdettyä iltaneljän bussilla käymään läheisimmässä kaupungissamme Safedissa, jota paikalliset Tzfat-nimellä kutsuivat. Aerogrammi kotiin oli juuri tullut valmiiksi, kun ovi narahti auki ja Kukka-Maaria tuli sisään.

- Shalom! Ma nishma?, Kukka-Maaria aloitti jo oppimillaan hepreankielisillä tervehdyksillä. Jo pari viikkoa kibbutzilla oltuamme puhuimme yleisesti heprean ja englannin sotkemaa sekakieltä, jossa hämähäkit olivat ”spaidereita” , keittiö ”kitcheni”, ruokala ”dainingruumi” ja vapaaehtois-työntekijät ”mitnadvimejä” tai ”voluja” ja mikä tahansa hyvä asia oli joko ”oukei” tai sitäkin yleisemmin ”jofi”.

- Kol beseder, vastasin yhtä lailla paikalliskieltä oppineena, että ihan hyvää kuului.

Kukka-Maaria istahti Sakarin tyhjälle kerrossängyn alapunkalle ja kertoi tyttökämppistensä lähteneen Safediin shoppailemaan ja olutta ostamaan. Turhaan sikäli, että vodkaa olisi saanut kibbutzin omasta kaupasta kibbutzin omalla kuponkivaluutalla, mutta silkkaa hienosteluaan tytöille ei ollut riittänyt kibbutzikaupan halpa Nesher- tai Maccabee-olut, vaan piti saada ihan Tuborgia.

- Ja totta puhuen, Kukka-Maaria nauroi, - Mari halus lähteä ostamaan kondomeja!

Tästäpä päästiinkin mieliaiheeseeni…eikä vaisinkaan. Taisin jopa punastua.

- Vai niin…, mutisin häkeltyneenä tytön suorasukaisuudesta.

- Ei siullekaan tullut sitten omia mukaan?

Ei tainnut tulla. Vaikka olisi kai pitänyt. Kibbutzihan muuten vaati meiltä ennen tuloa paitsi pakollisen englanninkielisen terveystodistuksen, myös todistuksen siitä, ettei meillä ole aidsia.

- Niinhän tuo oli. Vaikka ei kai tuo ihan pussaamisesta leviä.

Kukka-Maarian huumori oli aika omituista.

- No, mites on, ootko sie paljon pussaillu sitten?

Myönsin että ei nyt hirveästi ole tässä työn lomassa ehtinyt. Aina on joku kyttäämässä.

Juttelimme myös kibbutzin suunnittelemasta yhteisestä retkestä, joka suuntautuisi ilmeisesti Eilatin rannoille kesän loppupuolella. Rantalomasta haaveilevat tytöt eivät kuulemma muusta puhuneetkaan. Tämä vuoristoinen sisämaa alkoi heitä ahdistaa kun kesällä Suomessa pääsi aina järvien ääreen. Lappeenrantalainen Kukka-Maaria puhui lämmöllä Saimaan rannoista. Itse pidin Galilean louhikkoisesta karuudesta ja siitäkin, että täällä sentään kasvoi puita toisin kuin etelämpänä tasankojen Israelissa Negevin autiomaa-alueesta puhumattakaan.

Kukka-Maaria ei ollut unohtanut aloittamaansa puheenaihetta.

- Sie sanoit ettei ole tullut pussailtua. Onko sitten tullut kortongit muistettua?

En kehdannut myöntää, että oli. Sanoin jotain väistelevää ja ehdotin, että sen verran pitkään on tullut kirjeitä kotoväelle kirjoitettua ja istuttua, että voisi käydä kävelyllä. Lähdimme sitten yhdessä.

- Sakari löysi chickenhausin edestä violetin skorpparin eilen. Se oli istunu ulkona ja kirjoittanu postikorttia kun se skorppari tuli siihen ja Sakari pysäytti sen skorpparin sillä postikortilla. Se skorppari oli peruuttanu ja Sakari tukki taas sen tien postikortilla. Sitten se skorppari jo suuttu ja iski hännällään sitä postikorttia niin että läiskähti!

- Ei violetit skorpparit oo vaarallisia.

- Niin Hilik sanoi myös, ja Itzik. Keltaiset on, ja niitä on vain autiomaassa.

Kävellessämme pitkin joidenkin havupuiden reunustamaa kibbutzin hiekkatietä mieleeni tuli idea.

- Ootko muuten käyny kibbutzin romanttisimmassa paikassa?

- Ai vesitornissa? Sinnehän kaikki uudet volut viedään ekana päivänä. Semmoset ruosteiset tikkaat vielä, mie olin varma et mie putoon.

- En mä sua sinne yöllä veisi. Yks ihan toinen paikka tässä lähellä, mä keksin sen eilen.

Todellakin eilisiltana olin kiinnittänyt huomioita vanhaan jo ammoin hylättyyn vartiotorniin, josta jo ikkunatkin olivat säpäleinä. Lieneekö torni pystytetty 50-luvulla, sillä Yironin kibbutzi oli yhtä vanha kuin itsenäinen Israel, 1948 perustettu, kuten muutkin lähiseudun kibbutzit, jotka kartalla erottuivat ikään kuin Libanonin rajaa reunustavaksi helminauhaksi. Piikkilangoilla edelleen rajan läheisyyden takia aidattuina ne varmaan alun perin olivat pieniä sotilastukikohtia osoittamassa missä raja kulkee.

Nimensä Yiron oli ottanut itse Raamatusta, väitettiin, tosin sillä oli kilpaileva ”sisarkylä” Libanonin puolella, Yaroun nimeltään. Kumpi oli alkuperäisempi ”Yiron” , oli mahdoton sanoa. Joka tapauksessa tuulen käydessä pohjoisesta Yarounin kylästä kuului moskeijan muezzinin rukouskutsuhuuto auringon laskun aikoihin. Vuoriston teillä saattoi joskus erottaa Israelin rajavartioston maastoautojen valokeiloja heidän tarkistaessaan raja-aidan koskemattomuutta.

Torniin oli raivattava tie tiheäksi kasvaneen piikkipusikon läpi, ja shortseissa se oli tuskaisaa pohkeiden naarmuuntuessa verille. Yritin saada pusikkoon aukkoa Kukka-Maarialle, joka pääsikin jo helpommin puskan läpi. Vartiotorni oli neljän metallipylvään päässä noin kolmen metrin korkeudella oleva koppi, jonkalaisia oli kibbutzin aitojen tuntumassa yhä ainakin puolenkymmentä. Myös vartiokoirat vahtivat edelleen porttien ja aitojen vieruksia.

Kiipesin ruosteisia tikapuita kopin sisään johtavalle luukulle asti kammeten itseni sisään. Kukka-Maaria antoi minun auttaa itsensä hiekan ja pölyn jo peittämään koppiin, jonne lapsetkin olivat käyneet kirjoittamassa heprealaisin kirjaimin nimiään. Tornissa oli kaksi pehmustamatonta, pyörivää tuolia jäljellä, joten istuimme niille katsellen pimeneville vuorille rikkinäisten lasiruutujen läpi.

- Viikko ennen teidän porukan tuloa oli tuolla rinteellä Rihaniyan suunnassa pensaspalo. Se nä-kyi yöllä tänne asti.

Nyt erotimme vastakkaisessa suunnassa vain Avivimin moshav-kylän valot pienen kukkulan laella. Siellä oli isot kanalat, selitin, ja joskus kuulimme kukon kiekuvan.

Kukka-Maaria istui levollisena lähelläni ja ilmeisesti viihtyi hyvin maisemasta nauttien. Oman kibbutzimme talojen valot pilkottivat lähinnä, mutta tämän nurkan tiestönvarret oli huonosti valaistu.

Yhtäkkiä tunsin Kukka-Maarian kumartuneen lähemmäs minua ja ottaneen kiinni käsivarrestani. Hänen huulensa olivat huulillani ennen kuin ehdin suunnitella tytön kanssa soveliaita keskustelunaiheita. Kiivas kielisuudelma oli rajuudessaan yllättävä, sillä se tuli niin varoittamatta.

Käteni kietoutuivat Kukka-Maarian harteiden ympäri hyväillen tytön olkapäitä. Tyttö itse siveli käsillään rintakehääni ja pörrötti tukkaani minua sitten silmiin katsoen ja hymyillen. Jotenkin lupaa kysymättä seuraavaan suudelmaan antautuessamme käteni olivat jo puristelemassa Kukka-Maarian pehmeitä rintoja.

Kukka-Maaria nojasi kättään koko painollaan paljaaseen polveeni ja tunsin kahdeksantoistavuotiaan vehkeeni alkavan kovettua shortsien kevyen kankaan alla. Huomasikohan tyttö sen? Käteni vaelsivat kysyvästi tunnustellen Kukka-Maarian T-paidan alle hivellen tytön kiinteää vatsaa ja tyttö antoi tämän kaiken tapahtua. Siispä käteni vaellus ei voinut olla päätymättä Kukka-Maarian rinnoille hänen keltaisen paitansa alla.

Rintsikat olivat tietysti tiellä, joten sujautin toisenkin käteni Kukka-Maarian selän takaa paidan alle ja käteni kohtasivat siellä missä liivien lukko kahlehti tyttöni uhkeita puskureita pääsemästä vapauteen. Solki aukeni nopeasti ja tyttö auttoi ottamalla itse liivit alas olkapäiltään, jolloin sain ne kiskaistua kokonaan paidan alta pois. Likaisen lattian sijaan asetin rintsikat ikkuna-aukkoon roikkumaan toivoen, etteivät ohikulkijat näkisi erikoista liputustani.

Liputuksesta puheen ollen ainakin tanko oli kiitettävästi pystyssä. Kukka-Maarian utelias käsi sukelsi shortsinkauluksestani sisään tarttuen muitta mutkitta kovaan tappiini. Toisella kädellään tyttö riuhtaisi shortsini kerralla polvitaipeisiini asti alas, mikä oli mahdollista vain siksi, että auliisti nostin peffaani penkiltä. Tietäen mitä tehdä Kukka-Maaria veteli esinahkaani edestakaisin saaden liputtoman tankoni todella juhlakuntoon.

Housut kintuissani autoin Kukka-Maariaa vapautumaan T-paidastaan, joka päätyi ikkuna-aukkoon roikkumaan sekin. Kauniit ja sopusuhtaiset ikäiseni teinitytön c-kuppiset pyöreät rinnat olivat upeinta mitä olin nähnyt. Edes Helsingin Hietaniemen rannalla ei kesäisin nähty tuollaisia kiihottavia taideteoksia! Kukka-Maarian nänninpihat olivat laajat ja nännit ulkonevat kuin kaksi imeskelemiseen tarkoitettua tuttia, jotka tuntuivat kutsuvasti huutavan huuliani suutelemaan niitä.

Huuleni koskettivat Kukka-Maarian pehmeää rintaa ja tyttö värähti hieman. Suutelin hänen naisellisia ihanuuksiaan siirtyen kohta alemmas suukottelemaan tytön kiinteää vatsaa ja työnsin leikilläni kieleni hänen napaansa. Kukka-Maaria kikatti leikillisyydelleni, mutta taisi vakavoitua, kun asetin kämmeneni hänen lanteilleen vetäen määrätietoisesti tytön farkkushortseja alas.

Kukka-Maaria avitti suuresti avaamalla farkkujensa napin ja vetoketjun, jolloin sain helposti hänen farkuista leikatut shortsinsa tipautettua ihan nilkkoihin asti. Hämärässä vartiotornissa oli vaikeaa nähdä, mutta aavistuksen taisin saada tytön hentoisesta karvoituksesta, jonka hän ahkerana uimapuvun käyttäjänä oli pitänyt aisoissa.

Käsilläni hyväilin Kukka-Maarian pakaroita ja suutelin tietäni kuin tunnustellen vatsalta alas kohti vaarallisia alueita. Kukka-Maaria levitti jalkojaan ilmeisen hyväksyväisenä toimilleni. Itseäni rohkaisten painauduin nuolaisemaan tytön turpeaa vittua ja Kukka-Maaria värähti kieleni kosketuksesta.

Nuolaisin Kukka-Maarian vittua ryhtyen lipomaan sitä ylhäältä alas. Päätin siinä samassa, että jos tyttö nyt rupeisi perumaan aikeitaan, en ainakaan saisi syytettä raiskausyrityksestä, jos olisin hellinyt häntä tarpeeksi pitkälle. Jos tyttö oikein vastahakoinen olisi, tyytyisinkin vain orgasmin tuottamiseen hänelle itselleen jatkaaksemme ehkä toisella kertaa. Helsingistä R-kioskilta ostettu kondomi tuntui polttelevan takataskuani vaikka housut olivatkin kintuissani.

Kukka-Maarian oli jo pakko liikutella värähtelevää lantiotaan vartiotornin pehmustamattomalla penkillä. Pidin tytön reisistä kiinni nuollen kosteaa pillua ja pyöritellen klitorista kielenpäälläni ja imaisten sitä välillä. Kukka-Maaria vaikeroi työntäessäni viimein sormeni hänen sisäänsä nuolemista yhä jatkaen.

Olin kuin taivaassa, mutta niin taisi olla Kukka-Maariakin tässä Galilean tähtikirkas mutta lämmin yö ympärillämme lämpimän kieleni koskettaessa tytön klitorista ja sormeni tavoitellessa pian löytämäänsä g-pistettä. Puristelin välillä Kukka-Maarian kauniita rintoja nuolemista hänen jalkovälissään lopettamatta. Kohta olisi aika kokeilla muutakin…

Niin oli Kukka-Maariankin mielestä. Hän tarttui käsillään hiuksiini ei tarkoituksenaan tukistaa tuhmaa poikaa vaan katsoakseen minua silmiin.

- Ihan tosissaan…onko siulla niitä?

Nyökkäsin hiljaa ja vastasin myöntävästi. Polviini valuneiden shortsien taskusta kaivoin kortsupaketin ojentaen sen Kukka-Maarialle. Tyttö tarttui pakettiin ja avasi sen hampaillaan ottaen varmuuskumin esille. Minun oli noustava omalle tuolilleni istumaan – kiinteät tuolit pyörivät kivasti paikallaan ympäri rasvan puutteesta tosin natisten. Tuntui äärimäisen hyvältä, kun Kukka-Maaria tarttui jälleen seisovaan kyrpääni ja rullasi ohuen varmuuskumin heiluvan heppini peitoksi.

Nyt aseeni olisi varmistettu ja Kukka-Maaria tiesi voivansa laukaista sen milloin tahtoi ilman vaaraa itselleen. Tyttö kumartui ottamaan kumin peittämän kaluni syvälle suuhunsa. Kiimassaan hän imi kulliani oikein kunnolla vedellen samalla esinahkaani kaluni pitkää vartta pitkin ja punniten toisella kädellä arvioivasti kiveksiäni. Suihinotto tuntui niin hyvältä, että minun oli pyydettävä Kukka-Maariaa lopettamaan etten purkaisi lastiani tässä ja heti.

Nyt oli meidän kahdella tuolilla istujien päätettävä kumpi tulisi kumman luo. Olin ajatellut itse nousta polviasentoon pystyyn ja painaa kaluni tuolilla istuvan Kukka-Maarian kutsuvan onkalon uumeniin, mutta Kukka-Maaria ehti toimia ensin ja nousta hajareisin syliini. Siitä ei ollutkaan pitkä matka lopulliseen päämäärään, kun Kukka-Maaria kaulastani kahta puolta kiinni ottaen nousi sen verran, että kaluni tökkäsi hänen häpyhuuliaan.

Nopealla kätensä liikkeellä Kukka-Maaria oli tarttunut heppiini ja ohjannut sen liukkaille häpyhuulilleen, ja alemmas painautuen tyttö vähä vähältä seivästi itsensä pystyssä pysyvään tappiini. Liukastusaineella käsitelty kumi liukui helposti Kukka-Maarian sisään, ja olkapäistäni kiinni ottaen tyttö liikutteli itseään ylös ja alas sylissäni.

Vieläkin muistan, kuinka oli kahdeksantoistavuotiaalle harvinaista herkkua olla tällä lailla vaalean amatsonin naitavana. Kaluni kirnusi syvällä Kukka-Maarian kuumassa pillussa, jonka nesteet valuivat valtoimenaan reisilleni ja siitä kovalle vartiotornin penkille. Sillä hetkellä säälitti niiden täällä aikoinaan vartiovuoroaan kykkineiden puolesta, että he varmaan saivat vain kytätä silmänsä uuvuksiin Libanonin vastaista rajaa ja korkeintaan haaveilla menosta, joka nyt tapahtui tällä samaisella tuolilla. ”Sillä joka Israelia vartioi, se ei nuku…”

Yritin nostella kankkuani penkiltä puskeakseni mahdollisuuksien mukaan vehjettäni Kukka-Maarian sisään tämän voimakkaisiin puskuihin vastaten, mutta taisi silti olla niin, että Kukka-Maaria itse hakkasi pilluaan vasten nivusiani niin että lopulta jo suorastaan sattui. En ollut koskaan saanut naista näin lujaa! Kukka-Maarian pillu haukkasi kaluani viiden sentin paloina ja melkein irrottuaan kosteasta pillusta se aina tunkeutui uudestaan nuoren naisen hyvin venyneen syvän aukon pohjaan asti.

Kukka-Maarian pyöreät rinnat hypähtelivät edessäni ja yritin vielä kesken rakastelummekin haukata niitä huulteni hyväiltäväksi, mutta tytön rajussa rynkytyksessä ei niin helliin toimiin enää ollut sijaa.

Kukka-Maaria vingahteli koiranpennun tavoin hyvänolontunteensa kourissa ja kiihdytti naimiseni tahtia. Vaikka rynkytinkin penistäni minkä kykenin, ei sillä näyttänyt olevan tehtävää tilanteessa, jonka Kukka-Maaria oli ottanut hallittavakseen. Kiirettä oli pidettävä, mikäli mielin ehtiä mukaan hänen orgasmiinsa. Onneksi mieheltä se käy nopeasti ja pojalta vielä nopeammin.

Annoin viimeistenkin pidäkkeitteni mennä huomatessani Kukka-Maarian jo vavahtelevan orgasmissaan kaluni yhä syvällä hänessä. Puristin vielä Kukka-Maarian rintoja ja samassa tulin itsekin. Tunsin spermojeni roiskivan jonnekin syvälle Kukka-Maarian niin hyvää tehneen pillun uumeniin, jossa virtojani odotti tyly kumipussin muodostama pato sanoen ”Stop – ei tästä pi-demmälle, ainakaan toistaiseksi!”.

Olimme pitkään sylikkäin paikallamme lauennut kaluni yhä Kukka-Maariassa ja hyväilin käsilläni tytön pehmeää selkää hänen silittäessään hiuksiani. Annoin vielä helliä suudelmia hänen kauniille rinnoilleen, mutta sitten kävi Galilean yö kolakaksi ja Yarounin kylästä Libanonin puolelta kantautuva muezzinin viimeinen rukouskutsu kertoi yön koittaneen muistuttaen meitäkin huomisen päivän velvoitteista.

Pukeuduimme vaatteemme löydettyämme ja irrotin hyvin täyttyneen kumin jättäen sen roikkumaan vartiotornin rikkinäiseen ikkuna-aukkoon siinä olevaan ruuvinkantaan sen seivästäen. Hymähdin itsekseni Kukka-Maarialle ajatustani kertomatta, että keräisinkö kesän mittaan tähän tornin ikkunalaudalle oikein kokoelman näitä käytettyjä kortsuja. Tokihan muutkin kibbutzin volut ja paikallisetkin tytöt olisivat kiinnostuneita näkemään, missä oli löytämäni ”kibbutzin romanttisin paikka”.

Erosimme volunteerien parakkien kohdalla kun Egged-yhtiön illan viimeisen saapuvan bussin valot näkyvät kibbutzin portilla ystäviemme palatessa kaupungista.

- Laila tov, toivotti Kukka-Maaria vielä hyvät yöt minulle vienosti hymyillen.

- Laila tov, vastasin. Aamulla taas nähtäisiin, kun pakettiauto hakisi meidät Hulen laaksoon kibbutzimme avokadoviljelmille.

R-kioskilta ostettu varastoni hupenisi pian. Kohta pitäisi käydä Safedista lisää. Mitähän oli kondomi hepreaksi?