Intohimo parisuhteessa

Anonyymi-ap

Miten tärkeää intohimo on sinulle parisuhteessa? Kun tutustut uuteen ihmisen, miten ratkaisevaa on se, että tunnet intohimoa toista kohtaan jo alkumetreillä? Millaista roolia intohimo yleensäkin näyttelee elämässäsi?

188

3383

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Ei tärkeää, paitsi sen kannalta että minä pyrin nimenomaan aiheuttamaan miellyttävässä naisessa intohimoa ja tykkään lietsoa sitä. Itse en osaa olla oikeastaan intohimoinen, se suunta on minulle liian sekavaa ja ahdistavaa ja suhteet joissa koen jotain sensuuntaista ravistavat itsensä palasiksi.

      Naiset ovat minulle risukasoja. Tuikkaa tuleen ja lämmittele.

      • Anonyymi

        Mielenkiintoista, että koet intohimon sekavana ja ahdistavana. Ymmärrän toki tuon, että intohimoiset suhteet saattavat ravistaa itsensä palasiksi. Intohimoon saattaa kuitenkin liittyä ehkä järjettömiä tai hallitsemattomiakin tunteita, mikä saattaa saada ihmisen käyttäytymään itselleen poikkeavalla tavalla.

        Saatko siis jotain hyvän olon tunnetta siitä, kun nainen osoittaa intohimoa sinua kohtaan?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielenkiintoista, että koet intohimon sekavana ja ahdistavana. Ymmärrän toki tuon, että intohimoiset suhteet saattavat ravistaa itsensä palasiksi. Intohimoon saattaa kuitenkin liittyä ehkä järjettömiä tai hallitsemattomiakin tunteita, mikä saattaa saada ihmisen käyttäytymään itselleen poikkeavalla tavalla.

        Saatko siis jotain hyvän olon tunnetta siitä, kun nainen osoittaa intohimoa sinua kohtaan?

        Kyllä! Se on hienoa ja koen hyvinkin paljon positiivisia fiiliksiä tuosta sekä ihan suoraa vallantunnetta joka on mukavasti juovuttavaa suorastaan. Toisaalta siten olen myös hiukan kateellinenkin.

        Pitämällä itseni erossa äärimmäisistä emootioista pysyn jotenkin toimintakykyisenä. Naisen intohimo on minulle nimenomaan se ainoa tapa kokea sitä puolta stabiilissa muodossa, välittömästi läsnäolevana mutta epäsuorasti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä! Se on hienoa ja koen hyvinkin paljon positiivisia fiiliksiä tuosta sekä ihan suoraa vallantunnetta joka on mukavasti juovuttavaa suorastaan. Toisaalta siten olen myös hiukan kateellinenkin.

        Pitämällä itseni erossa äärimmäisistä emootioista pysyn jotenkin toimintakykyisenä. Naisen intohimo on minulle nimenomaan se ainoa tapa kokea sitä puolta stabiilissa muodossa, välittömästi läsnäolevana mutta epäsuorasti.

        Kiehtovaa.. En ole koskaan törmännyt tuollaiseen tapaan käsitellä intohimoa. Keskusteletko tästä avoimesti naisen kanssa vai onko tämä ns "oma juttusi"?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiehtovaa.. En ole koskaan törmännyt tuollaiseen tapaan käsitellä intohimoa. Keskusteletko tästä avoimesti naisen kanssa vai onko tämä ns "oma juttusi"?

        Oma juttuni. Hiukan mutkan kautta olen keskustellut asioistani ja sisäisestä järjestyksestäni, arvoistani ja tavastani elää ja mieltää asioita. Tämä on sellainen juttu että pelkään tulevani väärintulkituksi koska "en ole samalla aallonpituudella" jakamassa sitä nimenomaista tunnetta. Siinä on selvästi kohtaamisongelma mutta pidän sen omana ongelmanani.

        Eivätkä nuo naiset ole sitä kyseenalaistaineet koskaan, ei sillä ole heille merkitystä käytännössä että kosketukseni ei ole intohimoinen vaan analyyttisesti intohimoa myötäilevä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oma juttuni. Hiukan mutkan kautta olen keskustellut asioistani ja sisäisestä järjestyksestäni, arvoistani ja tavastani elää ja mieltää asioita. Tämä on sellainen juttu että pelkään tulevani väärintulkituksi koska "en ole samalla aallonpituudella" jakamassa sitä nimenomaista tunnetta. Siinä on selvästi kohtaamisongelma mutta pidän sen omana ongelmanani.

        Eivätkä nuo naiset ole sitä kyseenalaistaineet koskaan, ei sillä ole heille merkitystä käytännössä että kosketukseni ei ole intohimoinen vaan analyyttisesti intohimoa myötäilevä.

        Kiitos, kun avasit tätä. Tämä kiehtoo minua, sillä se on aivan uudenlainen näkökulma.

        Ymmärrän hyvin, jos haluat pitää tämän enemmän itselläsi. Kaikki eivät välttämättä ymmärtäisi enkä tiedä antaisiko kertominen mitään lisäarvoa tilanteeseen. Kuten sanoit, niin käytännössähän sillä ei ole ollut merkitystä. Itse jollain tavalla ehkä haluaisin tietää, minua kiehtoo ajatus, että voisin kumppanin kanssa jakaa tällaisiakin asioita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos, kun avasit tätä. Tämä kiehtoo minua, sillä se on aivan uudenlainen näkökulma.

        Ymmärrän hyvin, jos haluat pitää tämän enemmän itselläsi. Kaikki eivät välttämättä ymmärtäisi enkä tiedä antaisiko kertominen mitään lisäarvoa tilanteeseen. Kuten sanoit, niin käytännössähän sillä ei ole ollut merkitystä. Itse jollain tavalla ehkä haluaisin tietää, minua kiehtoo ajatus, että voisin kumppanin kanssa jakaa tällaisiakin asioita.

        Se olisi iso juttu itsellenikin. Jotenkin vaistoan/aavistelen että saattaisin avaamalla itseni ikäänkuin tappaa sen toisen fiiliksen, aiheuttaa tunteen että häntä on petetty. Tätä minä siinä pelkään. Olen läsnä kuitenkin aina todellisena omana itsenäni joten sikäli moinen pettymys tuntuisi itsestäni myös kohtuuttomalta, on hiukan surullista joutua peittelemään itseään tällä tavalla, olkoonkin että kyseessä on vain viipale elämän koko sisällöstä - niin kuitenkin.

        Toisaalta sitten tuollainen tilaisuus tai avoimuus tuntuisi myös hyvin pelottavalta, minulla kun on aina ollut paloja itseäni, vain itselläni ja itselleni, ihan jo kun tunnustelen tuota mahdollisuutta ja kuvittelen millainen se tilanne voisi olla niin pulssini nousee ihan jo tässä kirjoittaessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se olisi iso juttu itsellenikin. Jotenkin vaistoan/aavistelen että saattaisin avaamalla itseni ikäänkuin tappaa sen toisen fiiliksen, aiheuttaa tunteen että häntä on petetty. Tätä minä siinä pelkään. Olen läsnä kuitenkin aina todellisena omana itsenäni joten sikäli moinen pettymys tuntuisi itsestäni myös kohtuuttomalta, on hiukan surullista joutua peittelemään itseään tällä tavalla, olkoonkin että kyseessä on vain viipale elämän koko sisällöstä - niin kuitenkin.

        Toisaalta sitten tuollainen tilaisuus tai avoimuus tuntuisi myös hyvin pelottavalta, minulla kun on aina ollut paloja itseäni, vain itselläni ja itselleni, ihan jo kun tunnustelen tuota mahdollisuutta ja kuvittelen millainen se tilanne voisi olla niin pulssini nousee ihan jo tässä kirjoittaessa.

        Pelkosi on varmaan ihan validi. Moni saattaisi ehkä kokea tulleensa petetyksi tai muutoin tulkita tuntemuksesi väärin. Uskon kuitenkin, että moni saattaisi myös yllättää ja olisi avoin sille, mitä kerrot. Esim minulle tuli tunne, että haluaisin pystyä tällaisista keskustelemaan kumppanin kanssa ja tuskin olen ainoa. Juuri tuo, mitä sanoit siitä, että joudut piilottelemaan osaa itsestäsi on se syy, miksi minä haluaisin ainakin antaa mahdollisuuden toiselle kertoa miten asian kokee.

        Kuuntele itseäsi ja tee mikä tuntuu oikealta 😊 Jokaisella meistä on oikeus pitää joitain osia itsestään vain itsellään. Ihan kaikkea ei tarvitse kumppaninkaan kanssa jakaa jollei se tunnu syystä tai toisesta hyvältä.


      • Anonyymi

        Ai, yleensä ei tuu mitään jos ei ole kipinää.Kuka haluaa suhdetta missä ei tuu nostetta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai, yleensä ei tuu mitään jos ei ole kipinää.Kuka haluaa suhdetta missä ei tuu nostetta.

        Sivusta totean, että tuo varmasti muodostuu helposti ongelmaksi. Taitaa suurimmalla osalla ihmisistä mennä niin, että toisen intohimo ruokkii omaa intohimoa. Jos alussa tilanne on se, että se intohimo pitäisi löytyä vain toiselta, niin se voi olla vaikeaa. Se vaatii voimakkaan ja rohkean ihmisen, joka lähtee tavoittelemaan jotain, joka vaikuttaa alussa epäkiinnostuneelta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai, yleensä ei tuu mitään jos ei ole kipinää.Kuka haluaa suhdetta missä ei tuu nostetta.

        No minä haluan. Haluan suhteen ihmiseen. Rauhallisen, lempeän, ymmärtäväisen, hyväksyvän. Minulle suhteet eivät ole mitään huumausainetta josta haetaan maksimaalisia nousuja. Toinen voi olla innostava, antoisa, kumppani, rakastettu ja kiintymyksen kohde ilman että haetaan jotain kuumaa ilmaa väkisin. Minä haen yksinkertaista positiivista toteutumista läheisyydessä. Jotain mikä on enemmänkin kuin ailahtelevaa tunnetta.

        Minusta koko tämä intohimojuttu vaikuttaa enemmän itsesuggestiolta kuin tosiolevalta jutulta. Suoranaiselta hypeltä. Enkä sano tätä pahalla, vaan kivaahan se on pöristä milloin mistäkin. Mutta onko se tuonut onnea ja autuutta näille ihmisille jotka sen ovat kokeneet? MInusta vaikuttaa että ei ole, se on mukava ja toivottava asia mutta onko se ... tärkeä?

        Minä tiedän mitä minä tarvitsen ja haen sitä. Se mitä minä tahdon ... vaihtelee. Minä haluan olla onnellinen siitä toisesta ihmisestä ja sellainen onni perustuu väistämättä johonkin kauaskantoisempaan.


      • Anonyymi

        😜😜😜😜😜😜😜
        👫👫👫👫👫👫👫

        https://did.li/cGerl

        ⬆️⬆️⬆️⬆️⬆️⬆️


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä! Se on hienoa ja koen hyvinkin paljon positiivisia fiiliksiä tuosta sekä ihan suoraa vallantunnetta joka on mukavasti juovuttavaa suorastaan. Toisaalta siten olen myös hiukan kateellinenkin.

        Pitämällä itseni erossa äärimmäisistä emootioista pysyn jotenkin toimintakykyisenä. Naisen intohimo on minulle nimenomaan se ainoa tapa kokea sitä puolta stabiilissa muodossa, välittömästi läsnäolevana mutta epäsuorasti.

        Ilman intohimoa ei pysy parisuhde koossa
        Sitä rupeaa äkkiä hakemaan muualta
        Ei riirä pelkkä kaveruus parisuhteessa kerta kamut on erikseen


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ilman intohimoa ei pysy parisuhde koossa
        Sitä rupeaa äkkiä hakemaan muualta
        Ei riirä pelkkä kaveruus parisuhteessa kerta kamut on erikseen

        Säästä vaimoa/tyttöystävää,. Käy vieraissa tai muissa tutuissa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No minä haluan. Haluan suhteen ihmiseen. Rauhallisen, lempeän, ymmärtäväisen, hyväksyvän. Minulle suhteet eivät ole mitään huumausainetta josta haetaan maksimaalisia nousuja. Toinen voi olla innostava, antoisa, kumppani, rakastettu ja kiintymyksen kohde ilman että haetaan jotain kuumaa ilmaa väkisin. Minä haen yksinkertaista positiivista toteutumista läheisyydessä. Jotain mikä on enemmänkin kuin ailahtelevaa tunnetta.

        Minusta koko tämä intohimojuttu vaikuttaa enemmän itsesuggestiolta kuin tosiolevalta jutulta. Suoranaiselta hypeltä. Enkä sano tätä pahalla, vaan kivaahan se on pöristä milloin mistäkin. Mutta onko se tuonut onnea ja autuutta näille ihmisille jotka sen ovat kokeneet? MInusta vaikuttaa että ei ole, se on mukava ja toivottava asia mutta onko se ... tärkeä?

        Minä tiedän mitä minä tarvitsen ja haen sitä. Se mitä minä tahdon ... vaihtelee. Minä haluan olla onnellinen siitä toisesta ihmisestä ja sellainen onni perustuu väistämättä johonkin kauaskantoisempaan.

        "No minä haluan. Haluan suhteen ihmiseen..."

        Juuri noin itsekkin ajattelen :)


    • Anonyymi

      No uudessa parisuhteessa se tietenkin on ihan ehdoton välttämättömyys. Jos siinä kohtaa ei himoja ole, niin parin vuoden päästä ei ole mitään toivoa enää.

      • Anonyymi

        Itse ajattelen vähän samalla tavalla. Jollei tunnu minkäänlaista roihua, niin onko suhteella edellytyksiä kehittyä vahvaksi parisuhteeksi?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse ajattelen vähän samalla tavalla. Jollei tunnu minkäänlaista roihua, niin onko suhteella edellytyksiä kehittyä vahvaksi parisuhteeksi?

        Riippuu tietenkin niistä osapuolista. Eihän kaikilla seksuaalisia tarpeita ole. Minulla kuitenkin on, joten intohimolla on minulle väliä. Jos tarpeita on, eikä sen kummempaa paloa ole, niin tuskin suhde kovin kauaa kestää. Se hiipuun pikkuhiljaa siihen laimeuteensa. En osaa lainkaan samaistua sellaiseen tilanteeseen, että intohimoa ei olisi, eikä se haittaisi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Riippuu tietenkin niistä osapuolista. Eihän kaikilla seksuaalisia tarpeita ole. Minulla kuitenkin on, joten intohimolla on minulle väliä. Jos tarpeita on, eikä sen kummempaa paloa ole, niin tuskin suhde kovin kauaa kestää. Se hiipuun pikkuhiljaa siihen laimeuteensa. En osaa lainkaan samaistua sellaiseen tilanteeseen, että intohimoa ei olisi, eikä se haittaisi.

        Itse kaipaan myös sitä poltetta tai suhde ei tunnu oikeanlaiselta. Se jää laimeaksi, kaverimaiseksi ja se ahdistaa minua koska koen, että joudun sivuttamaan jonkin oleellisen osan itsestäni.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse kaipaan myös sitä poltetta tai suhde ei tunnu oikeanlaiselta. Se jää laimeaksi, kaverimaiseksi ja se ahdistaa minua koska koen, että joudun sivuttamaan jonkin oleellisen osan itsestäni.

        Mä en voi sanoa kaipaavani sitä. Se on ihan ehdoton välttämättömyys, että edes rakastun. Tai oikeastaan, että edes ihastun. Mä koen intohimoa ihastukseni kohdetta kohtaa ja jollen saa sitä takaisin, niin ei se juttu siitä mihinkään etene. En koe toisen olevan kiinnostunut, jos hän ei vastaa intohimooni.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä en voi sanoa kaipaavani sitä. Se on ihan ehdoton välttämättömyys, että edes rakastun. Tai oikeastaan, että edes ihastun. Mä koen intohimoa ihastukseni kohdetta kohtaa ja jollen saa sitä takaisin, niin ei se juttu siitä mihinkään etene. En koe toisen olevan kiinnostunut, jos hän ei vastaa intohimooni.

        Noin se itsellänikin on mennyt, että jollei sitä intohimoa tunne (molemminpuolisesti) niin ei suhde siitä etene. Miten nopeasti intohimo on kohdallasi syttynyt? Onko se välitöntä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noin se itsellänikin on mennyt, että jollei sitä intohimoa tunne (molemminpuolisesti) niin ei suhde siitä etene. Miten nopeasti intohimo on kohdallasi syttynyt? Onko se välitöntä?

        Mä olen hitaasti ihastuva tyyppi, joten ei se välitöntä ole. Mä voin kyllä pitää ihmisestä välittömästi, mutta ihastuminen on sellainen vähän hiipivä juttu, jonka sitten jossain kohtaa yhtäkkiä tajuaa. Se miten nopeasti se tapahtuu on aika suoraan verrannollinen siihen miten paljon aikaa yhdessä tulee vietettyä ja miten nopeasti sitä toista oppii tuntemaan. Se voi olla nopeaakin, jos tilanne on otollinen ja mieli vastaanottavainen.


      • Anonyymi

        Monesti miehet haluaa vaan jonkun.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Monesti miehet haluaa vaan jonkun.

        Tuotakaan en ymmärrä lainkaan. Itselleni ei ole koskaan osunut tuollaista miestä kohdalle (tai ainakaan en ole itse innostunut, jos joku tuollainen joskus on itseään tyrkyttänyt). En ole siis koskaan päässyt tuollaisen tyypin ajatuksia luotaamaan. Jotenkin mietin, että onko se ihme, että suhteet eivät nykyajassa enää toimi, jos kuka vaan kelpaa. Nykyään kun ei ole enää pakko pysyä yhdessä, vaan eroaminen on mahdollista. Aikoinaan tuokin tapa on varmasti toiminut ihan hyvin, kun kerran yhteen mentyään ei toisesta ole enää päässyt eroon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Riippuu tietenkin niistä osapuolista. Eihän kaikilla seksuaalisia tarpeita ole. Minulla kuitenkin on, joten intohimolla on minulle väliä. Jos tarpeita on, eikä sen kummempaa paloa ole, niin tuskin suhde kovin kauaa kestää. Se hiipuun pikkuhiljaa siihen laimeuteensa. En osaa lainkaan samaistua sellaiseen tilanteeseen, että intohimoa ei olisi, eikä se haittaisi.

        Parisuhde ilman parittelua on ookoo jos tallista löytyy kakkoskuski.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Riippuu tietenkin niistä osapuolista. Eihän kaikilla seksuaalisia tarpeita ole. Minulla kuitenkin on, joten intohimolla on minulle väliä. Jos tarpeita on, eikä sen kummempaa paloa ole, niin tuskin suhde kovin kauaa kestää. Se hiipuun pikkuhiljaa siihen laimeuteensa. En osaa lainkaan samaistua sellaiseen tilanteeseen, että intohimoa ei olisi, eikä se haittaisi.

        " Eihän kaikilla seksuaalisia tarpeita ole."

        Mistä päättelet että intohimo on vain seksuaalista ja mistä päättelet että seksuaalisuus ei näyttele intohimottoman ihmisen elämässä mitään roolia?

        Aivan päin helvettiä meni. Seksi on kivaa ja nautittavaa mutta intohimottomana minulla ei ole mitään ehdotonta pakkoa saada sitä ja se on ehdollista muutamalle asialle (kuten esim. yleiselle vireystilalle ja siihen miten koen kumppanini).

        Seksi ei aja minua eteenpäin juuri millään tasolla, se ei ole itsetarkoitus vaikka se on kivaa. Panetus poistuu panemalla tai vetämällä käteen.

        Tästä(kin) syystä olen oikeasti uskollinen kumppani, minulle ei ole minkäänlainen oikea uhraus heittää kaikkia maailman muita naisia menemään seksuaalisesti tai suhteen toisena osapuolena - voin jättää sen valitun ihmisen ainoana vaihtoehtona itselleni enkä kärsi tästä valinnasta käytännössä lainkaan vaikka menisi huonosti. Se että minulla ei ole intohimoa - tarkoittaa että minulla ei ole sitä kirjaimellisesti ketään kohtaan. Siksi jäljelle jää vain se ihminen johon olen sitoutunut ja josta välitän - niin seksikumppanina kuin elämänkumppanina.


      • Anonyymi

        Miehille riittää vaan joku nainen mitään tunnetta ei tarvii..Naiset hakee että niitten tarvii haluta sitä miestä..Kemiasta puhutaan sekä tietysti sopivuudesta.


    • Eihän täällä väitetyn perusteella voi olla intohimoa ilman seksinnälkää. Joten parasta, kun olen hiljaa, kun vitut mistään mitään tiiäkkään.

      • Anonyymi

        Eipä kun kaikille mielipiteille ja ajatuksille on tilaa tässä keskustelussa ❤️ Mielelläni kuulisin sinunkin ajatuksia tästä aiheesta 😊


      • Kiitos nauruista 😂


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eipä kun kaikille mielipiteille ja ajatuksille on tilaa tässä keskustelussa ❤️ Mielelläni kuulisin sinunkin ajatuksia tästä aiheesta 😊

        Kiitos. 💖
        Minua vaan hiukan turhauttaa kertoa mielipiteeni tai ajatukseni, kun ne tuppaa aiheuttamaan vain vastavänkäämistä. Mikä ainakin itseäni tympii, sillä mielipiteeni ei ole yhtä ok, kun muiden on. Ilman helvetinmoista vastaväittelyä ja kalkattamista.

        Mutta kyllä, olen intohimoinen ihminen jopa siinä määrin, että minua pelästytään, kun päästän tunteeni irti.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Kiitos. 💖
        Minua vaan hiukan turhauttaa kertoa mielipiteeni tai ajatukseni, kun ne tuppaa aiheuttamaan vain vastavänkäämistä. Mikä ainakin itseäni tympii, sillä mielipiteeni ei ole yhtä ok, kun muiden on. Ilman helvetinmoista vastaväittelyä ja kalkattamista.

        Mutta kyllä, olen intohimoinen ihminen jopa siinä määrin, että minua pelästytään, kun päästän tunteeni irti.

        Olen huomannut, että herätät monessa tarvetta kommentoida ja aina se ei ole niin asiallista, joten ymmärrän turhautumisesi, mutta minä kuulen mielipiteesi enemmän kuin mielelläni 🥰

        Minussa on myös intohimo hyvin vahvana ja olen tässä pallotellut kaikenlaisia ajatuksia intohimoon liittyen. Huomaan kaipaavani sitä todella paljon, mutta kyseenalaistan itseni siinä, että miten tärkeä asia se parisuhteessa todellisuudessa on? En halua suhteelta pelkkää intohimoa, vaan luottamus, hellyys, kumppanuus yms ovat minulle ehdottomia parisuhteessa myös.

        Ajattelen vähän niin, että jos joku on pelästynyt intohimoasi, niin hänellä ei ole ollut työkaluja ottaa vastaan sitä. Olen kerran ollut suhteessa, jossa sain täydellisen vapaasti ilmaista intohimoani eikä mies säikähtänyt tai aristellut tai tuominnut vaan antoi minun ilmaista itseäni juuri niin, miten kulloinkin halusin. Se oli upeaa ja loi myös henkisesti turvallisen olon. En osaa selittää sitä paremmin, mutta sai tuntea itsensä täysin hyväksytyksi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olen huomannut, että herätät monessa tarvetta kommentoida ja aina se ei ole niin asiallista, joten ymmärrän turhautumisesi, mutta minä kuulen mielipiteesi enemmän kuin mielelläni 🥰

        Minussa on myös intohimo hyvin vahvana ja olen tässä pallotellut kaikenlaisia ajatuksia intohimoon liittyen. Huomaan kaipaavani sitä todella paljon, mutta kyseenalaistan itseni siinä, että miten tärkeä asia se parisuhteessa todellisuudessa on? En halua suhteelta pelkkää intohimoa, vaan luottamus, hellyys, kumppanuus yms ovat minulle ehdottomia parisuhteessa myös.

        Ajattelen vähän niin, että jos joku on pelästynyt intohimoasi, niin hänellä ei ole ollut työkaluja ottaa vastaan sitä. Olen kerran ollut suhteessa, jossa sain täydellisen vapaasti ilmaista intohimoani eikä mies säikähtänyt tai aristellut tai tuominnut vaan antoi minun ilmaista itseäni juuri niin, miten kulloinkin halusin. Se oli upeaa ja loi myös henkisesti turvallisen olon. En osaa selittää sitä paremmin, mutta sai tuntea itsensä täysin hyväksytyksi.

        Hmm, luulen että ihmisille intohimokin voi olla erilaisia asioita, tunnetiloja. Kuitenkin jotain hyvin intensiivisesti mukaansa tempaavaa ja otteessaan pitävääkin?

        Minun intohimo muotoutuu parisuhteessa pehmeään muotoon, se on sitä että tunteeni toiseen pysyy yllä ja säilyy, pirskahtelee ja pulpahtelee lämpöisin tuntein ja fyysisin tavoin. Pitkäikäisyys tulee intohimosta toista kohtaan, rakkaudesta, tunteista eikä minun intohimoni vaadi päärooliin seksiä syttyäkseen. Vaan sen, että janoan toista ihmistä itsenään elämääni, osaksi sitä ja osaksi tunteitani.

        Ehkä joku on pelästynyt juuri siksi, ettei ole ollut työkaluja käsitellä sitä tai se on muuten tuntunut liian voimakkaalta? Kaikki ei siedä vahvoja tunteita.


      • G-LoveR kirjoitti:

        Hmm, luulen että ihmisille intohimokin voi olla erilaisia asioita, tunnetiloja. Kuitenkin jotain hyvin intensiivisesti mukaansa tempaavaa ja otteessaan pitävääkin?

        Minun intohimo muotoutuu parisuhteessa pehmeään muotoon, se on sitä että tunteeni toiseen pysyy yllä ja säilyy, pirskahtelee ja pulpahtelee lämpöisin tuntein ja fyysisin tavoin. Pitkäikäisyys tulee intohimosta toista kohtaan, rakkaudesta, tunteista eikä minun intohimoni vaadi päärooliin seksiä syttyäkseen. Vaan sen, että janoan toista ihmistä itsenään elämääni, osaksi sitä ja osaksi tunteitani.

        Ehkä joku on pelästynyt juuri siksi, ettei ole ollut työkaluja käsitellä sitä tai se on muuten tuntunut liian voimakkaalta? Kaikki ei siedä vahvoja tunteita.

        Minun intohimo on myös sitä, että voin rakastua roihuten uudestaan ja uudestaan samaan kumppaniin. Eli pysyvyys, pitkäikäisyys, tunne säilyy vaikkei se jatkuvasti ole soihtuna.

        Joilkain intohimo on alussa leimahdus ja kihta jo lopahdus. Nopea ja pikainen valonleimahdus.

        Mulla se on ikituli, kun sen osaa pitää hengissä itse ja toinen.


      • G-LoveR kirjoitti:

        Minun intohimo on myös sitä, että voin rakastua roihuten uudestaan ja uudestaan samaan kumppaniin. Eli pysyvyys, pitkäikäisyys, tunne säilyy vaikkei se jatkuvasti ole soihtuna.

        Joilkain intohimo on alussa leimahdus ja kihta jo lopahdus. Nopea ja pikainen valonleimahdus.

        Mulla se on ikituli, kun sen osaa pitää hengissä itse ja toinen.

        Kaikki kumppanini ivat olleet näitä joilla intohimo on alussa roihuavaa ja suhteen edetessä hiipuva. Erilaisia siis täysin kun minä. Nykyinenkin.

        Tuntuu että heiltä tunteetkin loppuu kun intohimo hiipuu, kun mulla taas intohimo elää tunteissa.


      • G-LoveR kirjoitti:

        Kaikki kumppanini ivat olleet näitä joilla intohimo on alussa roihuavaa ja suhteen edetessä hiipuva. Erilaisia siis täysin kun minä. Nykyinenkin.

        Tuntuu että heiltä tunteetkin loppuu kun intohimo hiipuu, kun mulla taas intohimo elää tunteissa.

        Sori kirjoitusvirheet... Keskityn ipanoihin samalla.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Minun intohimo on myös sitä, että voin rakastua roihuten uudestaan ja uudestaan samaan kumppaniin. Eli pysyvyys, pitkäikäisyys, tunne säilyy vaikkei se jatkuvasti ole soihtuna.

        Joilkain intohimo on alussa leimahdus ja kihta jo lopahdus. Nopea ja pikainen valonleimahdus.

        Mulla se on ikituli, kun sen osaa pitää hengissä itse ja toinen.

        Ai niin, mä olin jo ihan unohtanut, että olet kanssa samanlainen - ihminen, jonka on helppo sytyttää se sama tunne myös pitkässä liitossa. Mä en ole oikein vieläkään tajunnut, miten jotkut taas eivät ole samanlaisia. Minullekin se tosiaan on niin äärimmäisen helppoa, jos toinen vaan antaa siihen mahdollisuuden, eikä jatkuvasti tee jotain idioottimaista.

        Tosin mulle intohimo on kyllä läheisyyttä. Ei sen seksiä tarvitse olla, mutta lähellä olemista, halaamista, suukottelua, jne. kyllä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ai niin, mä olin jo ihan unohtanut, että olet kanssa samanlainen - ihminen, jonka on helppo sytyttää se sama tunne myös pitkässä liitossa. Mä en ole oikein vieläkään tajunnut, miten jotkut taas eivät ole samanlaisia. Minullekin se tosiaan on niin äärimmäisen helppoa, jos toinen vaan antaa siihen mahdollisuuden, eikä jatkuvasti tee jotain idioottimaista.

        Tosin mulle intohimo on kyllä läheisyyttä. Ei sen seksiä tarvitse olla, mutta lähellä olemista, halaamista, suukottelua, jne. kyllä.

        "Tosin mulle intohimo on kyllä läheisyyttä. Ei sen seksiä tarvitse olla, mutta lähellä olemista, halaamista, suukottelua, jne. kyllä."

        No nämä on juuri niitä mainitsemiani fyysisiä asioita. Rakastan hellyyttää, kuten halailua, silittelyä, suukottelua, hiusten silittelyä, ihan vaan toisessa ihollani olemista. Ei vaadi seksiä lainkaan, vain näitä ihania rakkauden osoituksia.


      • G-LoveR kirjoitti:

        "Tosin mulle intohimo on kyllä läheisyyttä. Ei sen seksiä tarvitse olla, mutta lähellä olemista, halaamista, suukottelua, jne. kyllä."

        No nämä on juuri niitä mainitsemiani fyysisiä asioita. Rakastan hellyyttää, kuten halailua, silittelyä, suukottelua, hiusten silittelyä, ihan vaan toisessa ihollani olemista. Ei vaadi seksiä lainkaan, vain näitä ihania rakkauden osoituksia.

        Onhan se kummallista, kuten sanoit. En ole ennen tavannut toista, joka olisi samanlainen tässä rakkauden sytyttämisessä. Nyt sinä anonyymi olet eka, jonka tiedän itsesi kertomana. Irl en tunne ketään. Vain niitä joille intohimo on alkuun kohdistuva tulivuorenpurkaus ja sitten hiipuu hiljalleen.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Onhan se kummallista, kuten sanoit. En ole ennen tavannut toista, joka olisi samanlainen tässä rakkauden sytyttämisessä. Nyt sinä anonyymi olet eka, jonka tiedän itsesi kertomana. Irl en tunne ketään. Vain niitä joille intohimo on alkuun kohdistuva tulivuorenpurkaus ja sitten hiipuu hiljalleen.

        Kyllähän tuota näkee aina välillä kaikenlaisten parisuhdeterapeuttien sanomana, että on mahdollista rakastua uudelleen. Jotenkin mä siis ajattelen, että ehkä valtaosa ihmisistä ei vaan osaa luonnostaan olla avoimia sille. Yleensähän ne ohjeen on jotain tyyliin, että menkää uudestaan trefeille ja ottakaan kahdenkeskeistä romanttista aikaa jne. Itse tosiaan saan sen tunteen aikaiseksi ihan omassa päässäni, jos toinen tosiaan antaa siihen mahdollisuuden. Parhaassa tilanteessa, jos on sitä läheisyyttä ja hellyyttä, halauksia, suukkoja, jne. niin mä olen vaikka ikuisuuden siinä rakastuneen rakkaushuumaantumispöllyssä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllähän tuota näkee aina välillä kaikenlaisten parisuhdeterapeuttien sanomana, että on mahdollista rakastua uudelleen. Jotenkin mä siis ajattelen, että ehkä valtaosa ihmisistä ei vaan osaa luonnostaan olla avoimia sille. Yleensähän ne ohjeen on jotain tyyliin, että menkää uudestaan trefeille ja ottakaan kahdenkeskeistä romanttista aikaa jne. Itse tosiaan saan sen tunteen aikaiseksi ihan omassa päässäni, jos toinen tosiaan antaa siihen mahdollisuuden. Parhaassa tilanteessa, jos on sitä läheisyyttä ja hellyyttä, halauksia, suukkoja, jne. niin mä olen vaikka ikuisuuden siinä rakastuneen rakkaushuumaantumispöllyssä.

        Mulla on aivan samanlaista mitä kuvailet lopussa itseäsi. Kissanminttua nuo halit yms.

        Ehkä ihmiset ei usko ikuiseen rakkauteen, sen mahdollisuuteen? Tai pitää olla jatkuvasti jotain uutta.


      • G-LoveR kirjoitti:

        Mulla on aivan samanlaista mitä kuvailet lopussa itseäsi. Kissanminttua nuo halit yms.

        Ehkä ihmiset ei usko ikuiseen rakkauteen, sen mahdollisuuteen? Tai pitää olla jatkuvasti jotain uutta.

        Mä oon aina sanonut, että mulle olis riittänyt olla vaikka koko elämäni yhden ja ainoan ihmisen kanssa, jos olisi vaan osunut kohdalleen rakennuspalikat. Ei ole tarvetta ollut koskaan keräillä ihmisiä kuin sulkia hattuuni.

        Nekin mitä on kertynyt on ollut sitä ettei ole käynyt rakennuspalikat yhteen.. Heti kun käy, se on siinä eikä ikinä muita tarvita.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Mä oon aina sanonut, että mulle olis riittänyt olla vaikka koko elämäni yhden ja ainoan ihmisen kanssa, jos olisi vaan osunut kohdalleen rakennuspalikat. Ei ole tarvetta ollut koskaan keräillä ihmisiä kuin sulkia hattuuni.

        Nekin mitä on kertynyt on ollut sitä ettei ole käynyt rakennuspalikat yhteen.. Heti kun käy, se on siinä eikä ikinä muita tarvita.

        Sama. Mä en tykkää uuteen ihmiseen tutustumisesta lainkaan. Mä tiedän ihmisiä, joiden mielestä se on jännittävää ja innostavaa ja jotenkin elähdyttävää ja minusta se on lähinnä rasittavaa. Mä rakastan sitä monien mielestä tylsää arkea, enkä kaipaa mitään ihmeellistä laatuaikaa ja treffi-iltoja jne. Rakastan, kun tunnen toisen ja asiat rullaavat omalla painollaan. Mulle riittää laatuajaksi se, jos mua tosiaan pitäisi lähellä ja halaisi ja suukottaisi ja olisi läsnä siinä hetkessä. Ei tarvitse tehdä mitään, ei sanoa mitään, vaan ihan vaan olla siinä samassa hetkessä ja samassa tilassa. Mitään muuta minä en tarvitsisi siihen, että rakastan loputtomiin.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Hmm, luulen että ihmisille intohimokin voi olla erilaisia asioita, tunnetiloja. Kuitenkin jotain hyvin intensiivisesti mukaansa tempaavaa ja otteessaan pitävääkin?

        Minun intohimo muotoutuu parisuhteessa pehmeään muotoon, se on sitä että tunteeni toiseen pysyy yllä ja säilyy, pirskahtelee ja pulpahtelee lämpöisin tuntein ja fyysisin tavoin. Pitkäikäisyys tulee intohimosta toista kohtaan, rakkaudesta, tunteista eikä minun intohimoni vaadi päärooliin seksiä syttyäkseen. Vaan sen, että janoan toista ihmistä itsenään elämääni, osaksi sitä ja osaksi tunteitani.

        Ehkä joku on pelästynyt juuri siksi, ettei ole ollut työkaluja käsitellä sitä tai se on muuten tuntunut liian voimakkaalta? Kaikki ei siedä vahvoja tunteita.

        Ihan varmasti tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Joillekin intohimo edustaa ehkä sellaista mustasukkaista ja raivoavaa kiihkoa, kun itselleni se ei tarkoita mitään tuollaista.

        Intohimo ei minullekaan ole pelkkää kiihkeää seksiä. Se on kokonaisvaltaista tunnetta haluta toista eikä vain seksuaalisesti. Seksuaalisuus on minussa hyvin voimakkaana, joten intohimo kyllä linkittyy siihen vahvasti, mutta juuri tuo toisen ihmisen kokonaisvaltainen janoaminen osaksi elämäänsä, tunteitaan oli osuvasti sanottu.

        Vahvat tunteet tosiaan pelottavat joitakin. Toiset eivät ehkä edes halua kokea niin vahvoja tunteita vaan mieluummin pitäytyvät tasaisemmassa maastossa. Sekin on ihan ok. Itselleni se tuntuisi tyytymiseltä, ehkä jopa jollain tavalla valheelliselta, sillä en ole sellainen sisimmässäni. Haluan tuntea täysillä ja nauttia siitä!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ihan varmasti tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Joillekin intohimo edustaa ehkä sellaista mustasukkaista ja raivoavaa kiihkoa, kun itselleni se ei tarkoita mitään tuollaista.

        Intohimo ei minullekaan ole pelkkää kiihkeää seksiä. Se on kokonaisvaltaista tunnetta haluta toista eikä vain seksuaalisesti. Seksuaalisuus on minussa hyvin voimakkaana, joten intohimo kyllä linkittyy siihen vahvasti, mutta juuri tuo toisen ihmisen kokonaisvaltainen janoaminen osaksi elämäänsä, tunteitaan oli osuvasti sanottu.

        Vahvat tunteet tosiaan pelottavat joitakin. Toiset eivät ehkä edes halua kokea niin vahvoja tunteita vaan mieluummin pitäytyvät tasaisemmassa maastossa. Sekin on ihan ok. Itselleni se tuntuisi tyytymiseltä, ehkä jopa jollain tavalla valheelliselta, sillä en ole sellainen sisimmässäni. Haluan tuntea täysillä ja nauttia siitä!

        Kuulostaa tutulta. Kyllä minäkin olen halunnut kokea seksuaalista himoa, siten kun kykenen sen tuntemaan itsessäni, vain jokin puuttuu, että tavoitan sen toisen ihmisen kanssa niin, että häntä katsoessa tunnen sen.

        No sukupuoltaan ei kukaan pysty muuksi taikomaan. Mutta sekin intohimo riittää, että janoan ihmistä elämääni muutoin ja sytyn hänestä muutoin.

        Juu, ne tunteet on niin isoja, että niiden tunteminenkin on välttämätöntä. :)


      • Mene suolle siitä trolli..


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sama. Mä en tykkää uuteen ihmiseen tutustumisesta lainkaan. Mä tiedän ihmisiä, joiden mielestä se on jännittävää ja innostavaa ja jotenkin elähdyttävää ja minusta se on lähinnä rasittavaa. Mä rakastan sitä monien mielestä tylsää arkea, enkä kaipaa mitään ihmeellistä laatuaikaa ja treffi-iltoja jne. Rakastan, kun tunnen toisen ja asiat rullaavat omalla painollaan. Mulle riittää laatuajaksi se, jos mua tosiaan pitäisi lähellä ja halaisi ja suukottaisi ja olisi läsnä siinä hetkessä. Ei tarvitse tehdä mitään, ei sanoa mitään, vaan ihan vaan olla siinä samassa hetkessä ja samassa tilassa. Mitään muuta minä en tarvitsisi siihen, että rakastan loputtomiin.

        Se on tosiaan rasittavaa, jatkuvasti jotain uutta ja selvää otettavaa. Tuttu on hyvä. :)


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Kuulostaa tutulta. Kyllä minäkin olen halunnut kokea seksuaalista himoa, siten kun kykenen sen tuntemaan itsessäni, vain jokin puuttuu, että tavoitan sen toisen ihmisen kanssa niin, että häntä katsoessa tunnen sen.

        No sukupuoltaan ei kukaan pysty muuksi taikomaan. Mutta sekin intohimo riittää, että janoan ihmistä elämääni muutoin ja sytyn hänestä muutoin.

        Juu, ne tunteet on niin isoja, että niiden tunteminenkin on välttämätöntä. :)

        Kaipaan sitä tunnetta, että kiihko sumentaa mielen ja toista haluaa niin paljon, ettei muista enää missä ajassa elää eikä tunne kehonsa ääriviivoja vaan sulautuu täydellisesti toiseen, tunne on pelkkää polttavaa nautintoa ja räjähtävää kiihkoa, johon tekee mieli hukuttautua yhä uudelleen ja uudelleen.. Tuollaista voin kokea ainoastaan ihmisen kanssa, jota janoan myös elämääni eli se ei ole pelkkää seksiä.

        Sukupuoltaan ei oikein voi sinänsä muuttaa, korjata ehkä jos sellainen tilanne on. Muistelenko väärin, että olet seksuaalisesti kiinnostunut enemmänkin naisista?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kaipaan sitä tunnetta, että kiihko sumentaa mielen ja toista haluaa niin paljon, ettei muista enää missä ajassa elää eikä tunne kehonsa ääriviivoja vaan sulautuu täydellisesti toiseen, tunne on pelkkää polttavaa nautintoa ja räjähtävää kiihkoa, johon tekee mieli hukuttautua yhä uudelleen ja uudelleen.. Tuollaista voin kokea ainoastaan ihmisen kanssa, jota janoan myös elämääni eli se ei ole pelkkää seksiä.

        Sukupuoltaan ei oikein voi sinänsä muuttaa, korjata ehkä jos sellainen tilanne on. Muistelenko väärin, että olet seksuaalisesti kiinnostunut enemmänkin naisista?

        Heh, multa on tuollanen kokematta. Kuulostaa kieltämättä hurjalle.

        Niin se taitaa ikävä kyllä olla. Ikävä kyllä sattuneesta syystä, liian myöhään älyämiselle. Monia hyviä asioita ei halua rikkoa, vain siksi että on ymmärtänyt yhden asian. Joku ei ikinä elämänsä aikana käy ulkomailla, enkä minä päädy naisen kanssa sänkyyn. Elämä on. 😂👍


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Heh, multa on tuollanen kokematta. Kuulostaa kieltämättä hurjalle.

        Niin se taitaa ikävä kyllä olla. Ikävä kyllä sattuneesta syystä, liian myöhään älyämiselle. Monia hyviä asioita ei halua rikkoa, vain siksi että on ymmärtänyt yhden asian. Joku ei ikinä elämänsä aikana käy ulkomailla, enkä minä päädy naisen kanssa sänkyyn. Elämä on. 😂👍

        Vaikea asia, enkä voi väittää tuntevani miltä sinusta tuntuu, mutta elämä tosiaan joskus on. Täytyy vain toimia niin, mikä tuntuu oikeimmalta itselleen ja läheisilleen.

        Nyt pakko mennä nukkumaan ja koska en osaa mitään fiksua sanoa, niin lähetän sinulle lämpimän vietuaalihalin 🥰 Hyvää yötä 😴


      • Anonyymi kirjoitti:

        Vaikea asia, enkä voi väittää tuntevani miltä sinusta tuntuu, mutta elämä tosiaan joskus on. Täytyy vain toimia niin, mikä tuntuu oikeimmalta itselleen ja läheisilleen.

        Nyt pakko mennä nukkumaan ja koska en osaa mitään fiksua sanoa, niin lähetän sinulle lämpimän vietuaalihalin 🥰 Hyvää yötä 😴

        Näinhän se on. Olen oppinut omalla tavallani kokemaan asioita ja tykkäämään niistä asioista mitä koen ja miten koen.

        Vaikka nyt ymmärrän miten moni muu kokee asioita, niin en koe omia kokemuksiani yhtään vääremmiksi tai huonommiksi, kun ne tuntuvat oikeilta ja hyviltä, minulle ja kumppanille.

        Toiset tyylillään ja minä omallani. :)


      • G-LoveR kirjoitti:

        Näinhän se on. Olen oppinut omalla tavallani kokemaan asioita ja tykkäämään niistä asioista mitä koen ja miten koen.

        Vaikka nyt ymmärrän miten moni muu kokee asioita, niin en koe omia kokemuksiani yhtään vääremmiksi tai huonommiksi, kun ne tuntuvat oikeilta ja hyviltä, minulle ja kumppanille.

        Toiset tyylillään ja minä omallani. :)

        On vain ollut oivaltavaa ymmärtää ja havaita, että pystyy eri tavoin itsekin päätymään hyvään lopputulokseen. Ettei tarvi olla 1 kaava, kun voi olla erilaisia kaavoja.

        Vaikka enemmistö tekisi asiat oikeakätisesti, vähemmistö vasenkätisesti, niin itse voin tehdä kaksikätisesti. Sehän on etu eikä haitta.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        On vain ollut oivaltavaa ymmärtää ja havaita, että pystyy eri tavoin itsekin päätymään hyvään lopputulokseen. Ettei tarvi olla 1 kaava, kun voi olla erilaisia kaavoja.

        Vaikka enemmistö tekisi asiat oikeakätisesti, vähemmistö vasenkätisesti, niin itse voin tehdä kaksikätisesti. Sehän on etu eikä haitta.

        Tiedätkö mitä ... vielä yksi samankaltaisuus. Mäkin olen kaksikätinen. Onkohan näillä asioilla yhteys? Osaavatko kaksikätiset rakastaa loputtomiin? xD

        Mä tosin olen pitkälti menettänyt kyvyn tehdä kaikkea molemmilla käsillä. Esimerkiksi kirjoittaminen on huteraa, kun sitä ei ole tullut harjoiteltua enää vasemmalla. Kouluaikana se kaksikätisyys painettiin niin totaalisesti pois. Mun siskoni muistelee sitä aina vaan, että muksuna mä tosiaan tein kaiken ihan yhtä näppärästi kummalla kädellä vaan. Nykyäänkin huomaan, että mulla on tiettyjä asioita, jotka teen luonnostani "vääräkätisesti" muihin oikeakätisiin verrattuna.

        Hassu sattuma.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tiedätkö mitä ... vielä yksi samankaltaisuus. Mäkin olen kaksikätinen. Onkohan näillä asioilla yhteys? Osaavatko kaksikätiset rakastaa loputtomiin? xD

        Mä tosin olen pitkälti menettänyt kyvyn tehdä kaikkea molemmilla käsillä. Esimerkiksi kirjoittaminen on huteraa, kun sitä ei ole tullut harjoiteltua enää vasemmalla. Kouluaikana se kaksikätisyys painettiin niin totaalisesti pois. Mun siskoni muistelee sitä aina vaan, että muksuna mä tosiaan tein kaiken ihan yhtä näppärästi kummalla kädellä vaan. Nykyäänkin huomaan, että mulla on tiettyjä asioita, jotka teen luonnostani "vääräkätisesti" muihin oikeakätisiin verrattuna.

        Hassu sattuma.

        Voi olla? 😄

        Mä teen ihan ristiin rastiin vääränkätisesti. Oikealla kirjoitan, mutta vasurillakin onnistuu vähän hitaammin.

        Joskus joku psykologi teki testejä koulussa ja sain tuloksen, että aivopuoliskoni olisi tasavahvat. Liittyykö sekin asiaan? 🥴🤷🏼‍♂️

        Tein se testin vielä eri vuosina ja tulos oli sama molemmilla kerroilla.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Voi olla? 😄

        Mä teen ihan ristiin rastiin vääränkätisesti. Oikealla kirjoitan, mutta vasurillakin onnistuu vähän hitaammin.

        Joskus joku psykologi teki testejä koulussa ja sain tuloksen, että aivopuoliskoni olisi tasavahvat. Liittyykö sekin asiaan? 🥴🤷🏼‍♂️

        Tein se testin vielä eri vuosina ja tulos oli sama molemmilla kerroilla.

        No siis mun mielenihän rupesi heti pohtimaan, että voisiko siinä olla jotain aivolohkojen erilaisia yhteyksiä kuin ns. yksikätisillä. Tuo olisi mielenkiintoinen tutkimuskohde. Täytyyköhän oikein vinkata, kun mulla on pari aivotutkijatuttua. xD


      • G-LoveR kirjoitti:

        Voi olla? 😄

        Mä teen ihan ristiin rastiin vääränkätisesti. Oikealla kirjoitan, mutta vasurillakin onnistuu vähän hitaammin.

        Joskus joku psykologi teki testejä koulussa ja sain tuloksen, että aivopuoliskoni olisi tasavahvat. Liittyykö sekin asiaan? 🥴🤷🏼‍♂️

        Tein se testin vielä eri vuosina ja tulos oli sama molemmilla kerroilla.

        Ja koulussahan ope tosiaan pakotti valitsemaan oikean käden kirjoittamiseen ja piirtämiseen, mutten ikinä oppinut pitämään ruokailuvälineitä oikeakätisesti enkä osaa vieläkään. Mulla ne on aina väärinpäin käsissä, kun syön. Samoin lapio on väärässä kädessä tai molemmissa, moppi ja imuri jne. Kaksikätisesti toimii muutoin melkein kaikki.


      • Anonyymi kirjoitti:

        No siis mun mielenihän rupesi heti pohtimaan, että voisiko siinä olla jotain aivolohkojen erilaisia yhteyksiä kuin ns. yksikätisillä. Tuo olisi mielenkiintoinen tutkimuskohde. Täytyyköhän oikein vinkata, kun mulla on pari aivotutkijatuttua. xD

        Vinkkaappa.

        Minusta tuntuu, että olen monessa asiassa "kaksinen" , kun moni muu on yhtä jotain, minulla voi olla sekä että.

        Pätee niin persoonaan, identiteettiin kuin seksuaalisuuteenkin. Ei ole yhtä ainoaa yhtä vakiota toteuttaa, toteutua.

        Bipersoona, bikätinen... 😂


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Ja koulussahan ope tosiaan pakotti valitsemaan oikean käden kirjoittamiseen ja piirtämiseen, mutten ikinä oppinut pitämään ruokailuvälineitä oikeakätisesti enkä osaa vieläkään. Mulla ne on aina väärinpäin käsissä, kun syön. Samoin lapio on väärässä kädessä tai molemmissa, moppi ja imuri jne. Kaksikätisesti toimii muutoin melkein kaikki.

        Juu ja edelleenkin vaativat sitä toisen käden valitsemista. Mun muksu on kanssa molempikätinen ja sitä pidettiin neuvolassa oikein vikana, kun kätisyys ei ole vakiintunut ja tuputettiin jotain harjoituksia.

        Mullakin menee ruokailuvälineet väärinpäin ja seurassa syödessä pitää aina oikein muistella, että miten tämän nyt tehdään oikein. Myös noi lapiot, mopit, yms. toimii ihan kummin vaan. Pääosin tosiaan pystyn tekemään kummalla vaan, mutta ihan sellanen tarkka hienomotoriikka on oikeassa parempi, esim. siis tosiaan kirjoittamisessa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Juu ja edelleenkin vaativat sitä toisen käden valitsemista. Mun muksu on kanssa molempikätinen ja sitä pidettiin neuvolassa oikein vikana, kun kätisyys ei ole vakiintunut ja tuputettiin jotain harjoituksia.

        Mullakin menee ruokailuvälineet väärinpäin ja seurassa syödessä pitää aina oikein muistella, että miten tämän nyt tehdään oikein. Myös noi lapiot, mopit, yms. toimii ihan kummin vaan. Pääosin tosiaan pystyn tekemään kummalla vaan, mutta ihan sellanen tarkka hienomotoriikka on oikeassa parempi, esim. siis tosiaan kirjoittamisessa.

        Jännää kun kaikki on vika, heti kun ei ole kuin enemmistö. 😑

        Sama. 👍


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllähän tuota näkee aina välillä kaikenlaisten parisuhdeterapeuttien sanomana, että on mahdollista rakastua uudelleen. Jotenkin mä siis ajattelen, että ehkä valtaosa ihmisistä ei vaan osaa luonnostaan olla avoimia sille. Yleensähän ne ohjeen on jotain tyyliin, että menkää uudestaan trefeille ja ottakaan kahdenkeskeistä romanttista aikaa jne. Itse tosiaan saan sen tunteen aikaiseksi ihan omassa päässäni, jos toinen tosiaan antaa siihen mahdollisuuden. Parhaassa tilanteessa, jos on sitä läheisyyttä ja hellyyttä, halauksia, suukkoja, jne. niin mä olen vaikka ikuisuuden siinä rakastuneen rakkaushuumaantumispöllyssä.

        Vanhaa ei pysty lämmittään jos ei ole ollutkaan mitään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vanhaa ei pysty lämmittään jos ei ole ollutkaan mitään.

        Tuokaan ei ihan pidä paikkaansa. Niitä rakastumisen tunteita ja rakkaushormoneja alkaa tutkimusten mukaan kehittymään, ihan vaan pitkään silmiin tuijottelemalla, vaikka se tuijottelun kohde olisi tuntematonkin.


      • Anonyymi

        Sinä itse itsesi parhaiten tunnet muiden kokemuksia voi ehkä korkeintaan käyttää varteuksina siihen kuinka paljon paremmin itsellä menee kuin muilla


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaipaan sitä tunnetta, että kiihko sumentaa mielen ja toista haluaa niin paljon, ettei muista enää missä ajassa elää eikä tunne kehonsa ääriviivoja vaan sulautuu täydellisesti toiseen, tunne on pelkkää polttavaa nautintoa ja räjähtävää kiihkoa, johon tekee mieli hukuttautua yhä uudelleen ja uudelleen.. Tuollaista voin kokea ainoastaan ihmisen kanssa, jota janoan myös elämääni eli se ei ole pelkkää seksiä.

        Sukupuoltaan ei oikein voi sinänsä muuttaa, korjata ehkä jos sellainen tilanne on. Muistelenko väärin, että olet seksuaalisesti kiinnostunut enemmänkin naisista?

        Ihastuneena tuntee joskus tuolloin, harmi joskus voi olla yksipuolista jää toteutumatta..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuokaan ei ihan pidä paikkaansa. Niitä rakastumisen tunteita ja rakkaushormoneja alkaa tutkimusten mukaan kehittymään, ihan vaan pitkään silmiin tuijottelemalla, vaikka se tuijottelun kohde olisi tuntematonkin.

        Ei pidä paikkaansa että silmiin tuijjottamalla alkaa tarvitaan muutakin..Usein ei ihastu ja rakastu..Se tunne lyö kuin salama ja sitä miettii mikä on se juttu nyt...Ulkonäkökään ei tarvii olla syynä..


    • Anonyymi

      Kyllä naisilla on himo jännämiehiin kuten mika moringiin joka saanut kymmeniä naisia.

      • Anonyymi

        Sä olet kiinnostunut vääränlaisista naisista, jos sulla tollasia ongelmia on.


      • Anonyymi

        Näinkin on kyllä..Toivotaan että löytyy kunnollisia.


    • Anonyymi

      Raikkauteen on suurimmat intohimot.

    • Hyvä kysymys. 😊👌

      Tosi tärkeää.

      Siihenhän itse ihastun. Hullaannun minusta hullaantuneeseen.

      Ainoa dilemma tässä yhtälössä on se, että hullaantuuko toinen ihmiseen, vai siihen tunteeseen, minkä alkuun saa aikaan. 🤔
      Sen näkee vaan aikanaan kumpikin ja sitähän tämä kaikki pariutumishässäkkäongelma minun mielestä onkin. Jos se ihminen löytyy tunteiden alta ja pystyy näkemään hänen persoonan vaikutuksen kaikkeen....puolin ja toisin, voi intohimoa riittää maailman tappiin. Ihminen muuttuu matkan vareella...mutta jokin persoona hänessä on synnytyssalista monttuun. 😁

      • Anonyymi

        Tuopa onkin oiva pointti, että hullaantuuko siihen hullaantumiseen vai toiseen ihmiseen. Jokinhan sen tunteen on synnyttänyt, mutta joskus se saattaa olla hyvin pinnallinen asia ja silloin koen itse, ettei intohimo ole kovinkaan kestävillä kantimilla. Siinä täytyy olla jotain muutakin, jotain sisäistä tunteiden paloa ja lieskoja, jotka kietoutuvat toisiinsa lietsoen yhä suurempaa tulta.
        Huh, ehkä jossain vaiheessa on hyvä liekkien palaa hieman hillitymminkin 😂 Aihe vähän kuumottava näin sinkkunaiselle 🙈


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuopa onkin oiva pointti, että hullaantuuko siihen hullaantumiseen vai toiseen ihmiseen. Jokinhan sen tunteen on synnyttänyt, mutta joskus se saattaa olla hyvin pinnallinen asia ja silloin koen itse, ettei intohimo ole kovinkaan kestävillä kantimilla. Siinä täytyy olla jotain muutakin, jotain sisäistä tunteiden paloa ja lieskoja, jotka kietoutuvat toisiinsa lietsoen yhä suurempaa tulta.
        Huh, ehkä jossain vaiheessa on hyvä liekkien palaa hieman hillitymminkin 😂 Aihe vähän kuumottava näin sinkkunaiselle 🙈

        Minusta hullaantumiseen hullaantujat hullaantuu aika usein. Toisin kuin ihmisistä hullaantujat harvoin. Näkisin tuossa selvän eron. Oleellisen eron.


      • G-LoveR kirjoitti:

        Minusta hullaantumiseen hullaantujat hullaantuu aika usein. Toisin kuin ihmisistä hullaantujat harvoin. Näkisin tuossa selvän eron. Oleellisen eron.

        On selvä ero hullaantuuko parin vuoden sisällä kouralliseen ihmisiä vaiko vain yhteen. Ne on sellaisia selkeitä eroja millä voi asiaa arvioida.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuopa onkin oiva pointti, että hullaantuuko siihen hullaantumiseen vai toiseen ihmiseen. Jokinhan sen tunteen on synnyttänyt, mutta joskus se saattaa olla hyvin pinnallinen asia ja silloin koen itse, ettei intohimo ole kovinkaan kestävillä kantimilla. Siinä täytyy olla jotain muutakin, jotain sisäistä tunteiden paloa ja lieskoja, jotka kietoutuvat toisiinsa lietsoen yhä suurempaa tulta.
        Huh, ehkä jossain vaiheessa on hyvä liekkien palaa hieman hillitymminkin 😂 Aihe vähän kuumottava näin sinkkunaiselle 🙈

        No itse näen omslls kohdallani haasteen juuri itsessäni, että miten luen itseäni. Ja tottakai haluaisin löytäää itse sitä ihmisen persoonaa esiin ja se minun mielestä tulee monelta eri osa-alueelta aikanaan esiin.

        Miten teet työsi?
        Miten hoidat kotisi?
        Miten otat ihmiset huomioon?
        Miten otat läheiset huomioon?
        Miten otat itsesi huomioon?
        Jne...

        Persoonsn tapa toimia löytyy näistä kaikista ja tuossa oli vain äkkiä mieleen tulleet osa-alueet randomijärjestyksessä...


      • Anonyymi
        Disseisback kirjoitti:

        No itse näen omslls kohdallani haasteen juuri itsessäni, että miten luen itseäni. Ja tottakai haluaisin löytäää itse sitä ihmisen persoonaa esiin ja se minun mielestä tulee monelta eri osa-alueelta aikanaan esiin.

        Miten teet työsi?
        Miten hoidat kotisi?
        Miten otat ihmiset huomioon?
        Miten otat läheiset huomioon?
        Miten otat itsesi huomioon?
        Jne...

        Persoonsn tapa toimia löytyy näistä kaikista ja tuossa oli vain äkkiä mieleen tulleet osa-alueet randomijärjestyksessä...

        Toisen oppii tuntemaan vain ajan kanssa. Parhaimmillaanhan nuo toisen ominaisuudet ovat sellaisia, että ne vahvistavat intohimon tunnetta. Itselleni vahva tunneside, luottamus yms ovat asioita, joiden päälle intohimo rakentuu. Siis sellainen syvällinen intohimo, ei pelkkä hetken kiima, jonka moni ehkä mieltää intohimoksi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Toisen oppii tuntemaan vain ajan kanssa. Parhaimmillaanhan nuo toisen ominaisuudet ovat sellaisia, että ne vahvistavat intohimon tunnetta. Itselleni vahva tunneside, luottamus yms ovat asioita, joiden päälle intohimo rakentuu. Siis sellainen syvällinen intohimo, ei pelkkä hetken kiima, jonka moni ehkä mieltää intohimoksi.

        Noinhan se on ja kuulkuukin olla. Mutta tuon ymmärtäminenkin vie oman aikansa ja elämänsä. :o)


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Minusta hullaantumiseen hullaantujat hullaantuu aika usein. Toisin kuin ihmisistä hullaantujat harvoin. Näkisin tuossa selvän eron. Oleellisen eron.

        En tiedä montaakaan joka usein hullaantuu..Miehillä joilla ollut paljon suhteita eivät ole kykeneviä enään mihinkään kunnolliseen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        En tiedä montaakaan joka usein hullaantuu..Miehillä joilla ollut paljon suhteita eivät ole kykeneviä enään mihinkään kunnolliseen.

        Monet ihmiset hullaantuu tiuhaan treffikumppaneihinsa. Aina on hehkutuksen paikka. Seuraappa vaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tiedä montaakaan joka usein hullaantuu..Miehillä joilla ollut paljon suhteita eivät ole kykeneviä enään mihinkään kunnolliseen.

        Hyvin monet ihmiset Hullaantuvat siihen tutustumiseen. Mä tunnen monta ihmistä, jotka ovat sarjaihastujia ja heille se toiseen ihmiseen tutustuminen on jotenkin suorastaan huumeen kaltaista. Jotain uutta ja jännittävää ja jotain mitä tutkia. Heidän kiinnostuksensa katoaa aina, sitten kun oppivat tuntemaan sen toisen. En tiedä mitä patologiaa tuo on, mutta tosi moni on tuollainen. Onko se sitten joku juuri tähän aikaan liittyvä oire, jatkuvan stimulaation etisiminen ja keskittymiskyvyttömyys. Tosin kai tuollaisia ihmisiä on ainaa ollut.


    • On se tärkeää.

    • Anonyymi

      Oli se tärkeää että haluan tutustua alussa mieheen ja olla sen vierellä koko ajan ja tehdä juttuja sen kanssa. Nykyään olen ollut mieheni kanssa 4 vuotta ja himoa on edelleen koska mies on ihana ja kohtelee hyvin niin himo säilyy.

      • Anonyymi

        Miehenkin täytyy kunnioittaa naista..Monet miehet soimaavat naisia johtuu varmaan omista pettymyksistä..


    • Anonyymi

      "miten ratkaisevaa on se, että tunnet intohimoa toista kohtaan jo alkumetreillä"

      Ei ollenkaan ratkaisevaa. Olen sapioseksuaali, joten keskusteluista ja ajatusten vaihdosta se pikku hiljaa kasvaa.

    • Anonyymi

      Intohimo = seksi. Ilman intohimoa ei ole oikeaa seksiä ja kyse kaveruudesta. Intohimo on siis välttämättömyys suhteelle. Noin yleisesti elämässä kannattaa keskittyä vain töihin ja harrastuksiin mitä kohtaan tuntee intohimoa. Samoin pyydän jättämään rauhaan seksikumppanit joita kohtaan ei ole voimakkaita tunteita. Muu on näpertelyä mistä ei tule aitoa täyttymystä ja onnea.

      • Anonyymi

        Totta...Täytyy vaan löytää missä molemmat tuntevat sitä halua.


    • Intohimoa ei tarvitse kokea ensitreffeillä, mutta jos se ei ala molemminpuolin heräilemään aika pian tutustuessa, ei parisuhteen edellytyksiä ole. Painotan tässä asiassa sanaa molemminpuolinen. Jos intohimoa ei löydy, loppuu seksielämä parissa vuodessa ja seksi jää alussakin vain kylmäksi velvollisuusjyskyttämiseksi. Ilman intohimoa syvää tunneyhteyttä on vaikeampi saada ja ylläpitää.

      En tarvitse suhdetta taloudelliseen turvaan, jakamaan kuluja enkä tarvitse kaveripuolisoa. Intohimo, läheisyys, tunneyhteys ja läsnäolo on itselle tärkeitä osia hyvässä parisuhteessa.

      Olen elämässä ja tekemisessä yleensäkin intohimoinen. On toki asioita, joita hoidan vain tarkoituksella juuri ja juuri riman yli eli tasolla joka on riittävä. Sitten on asioita, joihin panostan ja joiden tekemisessä koen intohimoa.

      • Anonyymi

        Koen täysin samalla tavalla kuin sinä. En tarvitse kaveria, remppaajaa tai sponsoria vaan aidon parisuhteen, jossa on noita mainitsemiasi asioita. Intohimon tunteminen on minulle jonkinlainen elämässä kiinni pitävä voima, joka vahvistaa kokemista ja tuntemista.


      • Anonyymi

        Olen toista mieltä tuon tunneyhteyden kanssa. Intohimoa ja nautinnollista seksiä voi olla ilman tunneyhteyttä vuosikausia. Liiallinen tuttu, turvallinen muunlainen läheisyys ja hipsuttelu parisuhteessa saattaa tappaa intohimon ja seksin. Intohimo vaatii tiettyä etäisyyttä ja salaperäisyyttä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen toista mieltä tuon tunneyhteyden kanssa. Intohimoa ja nautinnollista seksiä voi olla ilman tunneyhteyttä vuosikausia. Liiallinen tuttu, turvallinen muunlainen läheisyys ja hipsuttelu parisuhteessa saattaa tappaa intohimon ja seksin. Intohimo vaatii tiettyä etäisyyttä ja salaperäisyyttä.

        Jokainen tykkää mistä tykkää. Minulle ei olisi mielenkiintoa edes viettää aikaa etäisessä ja/tai salaperäisessä seurassa. En tuntisi minkäänlaista himoa sellaista ihmistä kohtaan.

        Tämä tuli sivusta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olen toista mieltä tuon tunneyhteyden kanssa. Intohimoa ja nautinnollista seksiä voi olla ilman tunneyhteyttä vuosikausia. Liiallinen tuttu, turvallinen muunlainen läheisyys ja hipsuttelu parisuhteessa saattaa tappaa intohimon ja seksin. Intohimo vaatii tiettyä etäisyyttä ja salaperäisyyttä.

        Olemme eri mieltä, itsellä tuttuus ei tapa intohimoa vaan syvällinen tunteminen ja tuttuus parantaa seksiä. Intohimo syntyy minulle eri asioista kuin sinulle, intohimo tosin voi olla sekä uuden että vuosikausia ”vanhan” kumppanin kanssa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koen täysin samalla tavalla kuin sinä. En tarvitse kaveria, remppaajaa tai sponsoria vaan aidon parisuhteen, jossa on noita mainitsemiasi asioita. Intohimon tunteminen on minulle jonkinlainen elämässä kiinni pitävä voima, joka vahvistaa kokemista ja tuntemista.

        Vaikeus on juuri tässä.Kaveri tunteesta ei saa samaa.


    • Anonyymi

      *curse*

    • Anonyymi

      Intohimo on tärkeää intiimeissä suhteissa, mutta se ei voi tulla alkumetreillä. Toinen osapuoli on ensin tunnettava.

      Ehkä vielä tärkeämpää kuin oma intohimo on naisen tuntema ja osoittama intohimo.
      Joku kirjoitti omasta analyyttisestä tavastaan suhtautua toisen intohimoon. Jotain samantyyppistä tunnistan itsessänikin. Olenhan perusluonteeltani tarkkailija ja utelias.

      -keinovaginamies-

      • Anonyymi

        Tämä tapa suhtautua intohimoon on todella mielenkiintoinen. Koetko saavasi enemmän nautintoa naisen intohimosta kuin jos heittäytyisit siihen itse täysillä mukaan? Onko se tavallaan omalla mukavuusalueellaan pysymistä, ei menetä omaa kontrollia tms kun suhtautuu intohimoon analyyttisemmin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä tapa suhtautua intohimoon on todella mielenkiintoinen. Koetko saavasi enemmän nautintoa naisen intohimosta kuin jos heittäytyisit siihen itse täysillä mukaan? Onko se tavallaan omalla mukavuusalueellaan pysymistä, ei menetä omaa kontrollia tms kun suhtautuu intohimoon analyyttisemmin?

        En osaa sitä kovin hyvin ja kauniisti sanoittaa eli vedän tähän oman terminologian ja harrastukset mukaan:
        Ensinnäkin, en ole tällä elämän osa-alueella kontrollihakuinen, vaan kokeileva. Joka nainen on erilainen ja mielenkiintoista on se miten itse kukin syttyy.
        Tykkään kiimaisista naisista, eli naisista jotka osaavat ottaa sängyssäkin omansa häpeilemättä. Se saa oman intohimoni syttymään. Lisäksi eroottista viihdettä katsellessa tykkään pätkistä joissa nainen saa oikeasti, eli amatööripätkistä jotka ovat mahdollisimman aitoja. Eli suomeksi sanottuna hyvää materiaalia on harmittavan vähän :)

        -keinovaginamies-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En osaa sitä kovin hyvin ja kauniisti sanoittaa eli vedän tähän oman terminologian ja harrastukset mukaan:
        Ensinnäkin, en ole tällä elämän osa-alueella kontrollihakuinen, vaan kokeileva. Joka nainen on erilainen ja mielenkiintoista on se miten itse kukin syttyy.
        Tykkään kiimaisista naisista, eli naisista jotka osaavat ottaa sängyssäkin omansa häpeilemättä. Se saa oman intohimoni syttymään. Lisäksi eroottista viihdettä katsellessa tykkään pätkistä joissa nainen saa oikeasti, eli amatööripätkistä jotka ovat mahdollisimman aitoja. Eli suomeksi sanottuna hyvää materiaalia on harmittavan vähän :)

        -keinovaginamies-

        Jos sain ajatuksesta kiinni, niin toisen (tässä tapauksessa naisen) osoittama intohimo ruokkii miehen nautintoa, syöttää polttoainetta yhteiseen nautinnolliseen hetkeen. Kiehtovaa todella, hieman erilainen näkökulma intohimoon 😊

        Amatööripornon saatavuuteen en osaa ottaa kantaa, en koskaan katso pornoa. Mikä ehkä joitain saattaisi ihmetyttää siihen nähden, miten voimakkaasti seksuaalinen olen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos sain ajatuksesta kiinni, niin toisen (tässä tapauksessa naisen) osoittama intohimo ruokkii miehen nautintoa, syöttää polttoainetta yhteiseen nautinnolliseen hetkeen. Kiehtovaa todella, hieman erilainen näkökulma intohimoon 😊

        Amatööripornon saatavuuteen en osaa ottaa kantaa, en koskaan katso pornoa. Mikä ehkä joitain saattaisi ihmetyttää siihen nähden, miten voimakkaasti seksuaalinen olen.

        Mäkin noita lukiessani mietin, että tosi mielenkiintoinen näkökulma intohimoon. Vaikka siis joo, kyllähän toisen intohimo aina ruokkiin minunkin intohimoani. Mä vaan mietin, että entä se naisen intohimo? Eikö naisen intohimo tarvitse sytykettä? Omani ainakin tarvitsee. Ei se syttyisi, jos toinen on aluksi vain analyyttinen. Onneksi meitä ihmisiä on niin moneksi.


    • Anonyymi

      Onhan se tärkeää.
      Intohimo on kuin räjähdys, joka saattaa olla toiselle liikaa ennen kuin tullaan tutummiksi. Alkumetrit ovat ratkaisevassa asemassa, kuinka suhde kehittyy.

      • Anonyymi

        Täytyy vaan antaa siihen heti mahdollisuus..Monesti yksipuolista tai toinen varattu.


    • Anonyymi

      Pitää olla himo nussija, ei muuten suhde toimi.

    • Anonyymi

      Onhan se tärkeää. Silti muistutan, ettei intohimo ole lähellekään sama asia kuin seksi. Voi tuntea mitä suurinta mieltymystä kumppaniinsa haluamatta kuitenkaan seksiä jatkuvasti tai ollenkaan. Oma intohimo kumppania kohtaan ei myöskään tuo kumppanille rakastelutaitoja. Ei silloinkaan, vaikka kumppani itsekin tuntisi valtavaa intohimoa.

      Palstalla usein jankataan miten välttämättämätön, suorastaan elintärkeä parisuhteelle seksi on. Tosiasia on kuitenkin, että pelkällä seksillä ei parisuhde luonnistu. Pelkällä intohimolla se on mahdollista.

    • Anonyymi

      Itselleni äärettömän tärkeää, että on sitä palavaa halua ja "säkenöintiä" alusta alkaen, muuten sitä ollaan pian kuin sisarukset, turhautumista aletaan purkamaan negatiivisellä tavalla toiseen ja intohimon kohdetta ruvetaan etsimään suhteen ulkopuolelta. Nämä tietysti vain minun ajatuksia/kokemuksia.

      • Anonyymi

        Kirjoituksessasi häiritsee sisarus vertaus. Parisuhde ei ole koskaan sisarussuhde. Sisarussuhteitakin on erilaisia.

        Tuossa edellä mainittu intohimon sekoittaminen seksiin on yleisin virhe.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirjoituksessasi häiritsee sisarus vertaus. Parisuhde ei ole koskaan sisarussuhde. Sisarussuhteitakin on erilaisia.

        Tuossa edellä mainittu intohimon sekoittaminen seksiin on yleisin virhe.

        Muakin häiritsee tuollsinen parisuhteen vertaaminen sisarussuhteeseen. Millaisia sisarussuhteita ihmisillä oikein on, jos se vertautuu parisuhteeseen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Muakin häiritsee tuollsinen parisuhteen vertaaminen sisarussuhteeseen. Millaisia sisarussuhteita ihmisillä oikein on, jos se vertautuu parisuhteeseen.

        Mua häiritsee kaverisuhteeseen vertaaminen, jos suhteessa ei ole seksiä tai sitä on vähän. Millaisia kaverisuhteita ihmisillä oikein on? Itselläni kavereita kohtaan ei liity tipan tippaa samanlaisia tunteita, mitä kumppaniin. Edes seksittömään kumppaniin.

        Tuntuu, että osa on ihan pervoja ihmisiä, jos tunteet ei eroa mitenkään suhteen mukaan.


      • G-LoveR kirjoitti:

        Mua häiritsee kaverisuhteeseen vertaaminen, jos suhteessa ei ole seksiä tai sitä on vähän. Millaisia kaverisuhteita ihmisillä oikein on? Itselläni kavereita kohtaan ei liity tipan tippaa samanlaisia tunteita, mitä kumppaniin. Edes seksittömään kumppaniin.

        Tuntuu, että osa on ihan pervoja ihmisiä, jos tunteet ei eroa mitenkään suhteen mukaan.

        Vai eikö ihmiset kykene romanttiseen rakkauteen, kuin kusivehkeitä aktivoimalla? Aika heikosti on sitten asiat, sääli olisi joutua sellaisen kumppaniksi, jolta tunteet lopouu kun kusivehjettä ei näpelöidä.


      • G-LoveR kirjoitti:

        Vai eikö ihmiset kykene romanttiseen rakkauteen, kuin kusivehkeitä aktivoimalla? Aika heikosti on sitten asiat, sääli olisi joutua sellaisen kumppaniksi, jolta tunteet lopouu kun kusivehjettä ei näpelöidä.

        Ei passaa niissä suhteissa tapahtua mitään poikkeavaa tai arkea mullistavaa, mikä suistaisi raiteiltaan suhteen välittömästi kun kusivehje on jäänyt liian vähälle huomiolle tai huomiotta kokonaan. Hataralla pohjalla on rakkaus näissä suhteissa, joiden rakkaus perustuu kusivehkeille. Onnee vaan ja lyhyttä parisuhde ikää.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Mua häiritsee kaverisuhteeseen vertaaminen, jos suhteessa ei ole seksiä tai sitä on vähän. Millaisia kaverisuhteita ihmisillä oikein on? Itselläni kavereita kohtaan ei liity tipan tippaa samanlaisia tunteita, mitä kumppaniin. Edes seksittömään kumppaniin.

        Tuntuu, että osa on ihan pervoja ihmisiä, jos tunteet ei eroa mitenkään suhteen mukaan.

        Vertaako ihmiset sitten joskus noin? Ite en ole törmännyt tollaseen, että parisuhdetta, jossa on seksiä, verrattais kaverisuhteeseen. Seksitöntä parisuhdetta oon kyllä kuullut noin verrattavan. Sekin on outoa. Miten latteita ne ihmisten parisuhteet oikein on, kun kumppani on vain kaveri? Kai nyt vähintään edes ystävä? Onko se lopulta kovinkaan outoa, jos ei kyetä puhaltamaan yhteen hiileen ja pitämään toisen puolia, jos ei olla edes ystäviä? Mun eksäni oli myös paras ystäväni ja luotettuni ja sen loppuminen oli se eron kaikkein rajuin puoli.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vertaako ihmiset sitten joskus noin? Ite en ole törmännyt tollaseen, että parisuhdetta, jossa on seksiä, verrattais kaverisuhteeseen. Seksitöntä parisuhdetta oon kyllä kuullut noin verrattavan. Sekin on outoa. Miten latteita ne ihmisten parisuhteet oikein on, kun kumppani on vain kaveri? Kai nyt vähintään edes ystävä? Onko se lopulta kovinkaan outoa, jos ei kyetä puhaltamaan yhteen hiileen ja pitämään toisen puolia, jos ei olla edes ystäviä? Mun eksäni oli myös paras ystäväni ja luotettuni ja sen loppuminen oli se eron kaikkein rajuin puoli.

        To si kuten sanoit, niin ei parisuhdetta voi ystävyyssuhteeseenkaan verrata, jos seksiä yhdessä harrastetaan. Tai sitten omat ystävyyssuhteet ovat aika outoja.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Vertaako ihmiset sitten joskus noin? Ite en ole törmännyt tollaseen, että parisuhdetta, jossa on seksiä, verrattais kaverisuhteeseen. Seksitöntä parisuhdetta oon kyllä kuullut noin verrattavan. Sekin on outoa. Miten latteita ne ihmisten parisuhteet oikein on, kun kumppani on vain kaveri? Kai nyt vähintään edes ystävä? Onko se lopulta kovinkaan outoa, jos ei kyetä puhaltamaan yhteen hiileen ja pitämään toisen puolia, jos ei olla edes ystäviä? Mun eksäni oli myös paras ystäväni ja luotettuni ja sen loppuminen oli se eron kaikkein rajuin puoli.

        Kyllä vertaa, kuullut monta kertaa miten turha kuin kaverisuhde on parisuhde, jossa ei seksiä ole tai sitä on vähän, joskus, harvoin.

        Ihmiset nyt tuntuu olevan pöljempiä, kun muistinkaan. Muistuu taas miksei niitä joiden seurassa viihtyy ikinä oikein löydy.

        Niinno toisten mielestä kumppani ja ystävät on erikseen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        To si kuten sanoit, niin ei parisuhdetta voi ystävyyssuhteeseenkaan verrata, jos seksiä yhdessä harrastetaan. Tai sitten omat ystävyyssuhteet ovat aika outoja.

        Ja vaikkei harrastettaisikaan, niin silti tunteet on ihan erilaiset kun kavereita kohtaan. Vai moniko täällä halailee, pussailee, kyhnää kainalossa kavereitaan ja tuntee rakastavansa toista, niin että halkeaa?

        Äijätkin varmaan pussaa kavereitaan mennen tullen.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Kyllä vertaa, kuullut monta kertaa miten turha kuin kaverisuhde on parisuhde, jossa ei seksiä ole tai sitä on vähän, joskus, harvoin.

        Ihmiset nyt tuntuu olevan pöljempiä, kun muistinkaan. Muistuu taas miksei niitä joiden seurassa viihtyy ikinä oikein löydy.

        Niinno toisten mielestä kumppani ja ystävät on erikseen.

        Seksitöntä suhdetta olen minäkin kuullut kaverisuhteeseen verrattavan. Jos tosiaan vertaa parisuhdetta, jossa harrastetaan seksiä; kaverisuhteeseen, niin on todella outoja kaverisuhteita hänellä.

        Vielä oudompaa on minusta kuitenkin verrata parisuhdetta sisarussuhteeseen. Se kuulostaa suorastaan sairaalta, vaikka seksiä ei lainkaan olisikaan. Todella kieroutunut sisarussuhde.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Kyllä vertaa, kuullut monta kertaa miten turha kuin kaverisuhde on parisuhde, jossa ei seksiä ole tai sitä on vähän, joskus, harvoin.

        Ihmiset nyt tuntuu olevan pöljempiä, kun muistinkaan. Muistuu taas miksei niitä joiden seurassa viihtyy ikinä oikein löydy.

        Niinno toisten mielestä kumppani ja ystävät on erikseen.

        "Niinno toisten mielestä kumppani ja ystävät on erikseen."

        Kyllä minullakin kumppani ja ystävät ovat erikseen. En ole koskaan ollut ystävä ensiksi ja sitten alkanut parisuhteeseen. Olen kyllä joskus ihastunut ystävään, mutta en ikinä lähtisi riskeeraamaan ystävyyssuhdetta muuttamalla sitä parisuhteeksi. Vaan tuosta huolimatta kyllä mun kumppanini (varsinkin viimeisin eksä) tuntevat minut paremmin kuin yksikään muu ihminen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Seksitöntä suhdetta olen minäkin kuullut kaverisuhteeseen verrattavan. Jos tosiaan vertaa parisuhdetta, jossa harrastetaan seksiä; kaverisuhteeseen, niin on todella outoja kaverisuhteita hänellä.

        Vielä oudompaa on minusta kuitenkin verrata parisuhdetta sisarussuhteeseen. Se kuulostaa suorastaan sairaalta, vaikka seksiä ei lainkaan olisikaan. Todella kieroutunut sisarussuhde.

        Yhtä outoa on verrata kaverisuhteeseen seksitöntäkin suhdetta. Seksihän on voinut loppua syystä tai toisesta, rakkaus ei. Einsaa olla niin tyhmä, että ei ymmärrä kaveri ja parisuhteen eroa muulla kuin seksillä.


      • G-LoveR kirjoitti:

        Yhtä outoa on verrata kaverisuhteeseen seksitöntäkin suhdetta. Seksihän on voinut loppua syystä tai toisesta, rakkaus ei. Einsaa olla niin tyhmä, että ei ymmärrä kaveri ja parisuhteen eroa muulla kuin seksillä.

        Tai saa olla tyhmä, mutta turha ihmetellä jos sitten tyhmänä myös pidetään.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Ja vaikkei harrastettaisikaan, niin silti tunteet on ihan erilaiset kun kavereita kohtaan. Vai moniko täällä halailee, pussailee, kyhnää kainalossa kavereitaan ja tuntee rakastavansa toista, niin että halkeaa?

        Äijätkin varmaan pussaa kavereitaan mennen tullen.

        No aika moni ei tee noita kumppaninkaan kanssa. Aika moni suhde kylmenee. Itsekin elin seksittä ja myös ilman läheisyyttä yhden eksän kanssa melkein viisi vuotta. Se ainoa yhdessä pitänyt asia oli juuri se luja ystävyys ja siitä seurannut rakkaus. Tai se oli se ainoa asia mikä piti minua siinä. Hänestä en tiedä.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Ja vaikkei harrastettaisikaan, niin silti tunteet on ihan erilaiset kun kavereita kohtaan. Vai moniko täällä halailee, pussailee, kyhnää kainalossa kavereitaan ja tuntee rakastavansa toista, niin että halkeaa?

        Äijätkin varmaan pussaa kavereitaan mennen tullen.

        Kyllä minä ystäviäni rakastan ja kyllä minä myös halaan. Joskus kun asuin ystävän kanssa kämppiksenä, niin kyllä silloin tuli istuttua sohvalla katsomassa leffaa saman peiton alla. Siitä puuttui vain se seksuaalinen vire. Mä olen muutenkin ilmeisesti hyvin outo suomalaiseksi, kun ei mua häiritse, jos joku mulle läheinen tulee fyysisestikin lähelle.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Yhtä outoa on verrata kaverisuhteeseen seksitöntäkin suhdetta. Seksihän on voinut loppua syystä tai toisesta, rakkaus ei. Einsaa olla niin tyhmä, että ei ymmärrä kaveri ja parisuhteen eroa muulla kuin seksillä.

        Mniusta siinä on outoa lähinnä sen tunteen laimeus. Kas kun ei tuttavasuhde. Kaveri ei minulle ole kovinkaan tärkeä ihminen. Ystävässä ja kaverissa on vissi ero.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mniusta siinä on outoa lähinnä sen tunteen laimeus. Kas kun ei tuttavasuhde. Kaveri ei minulle ole kovinkaan tärkeä ihminen. Ystävässä ja kaverissa on vissi ero.

        Jos mietin asiaa, niin Kyllä minä periaatteessa voinisn asustella samassa taloudessa ystävksi määrittämäni ihmisen kanssa. Voisin jakaa talouteni ystävän kanssa. Voin luottaa jälkikascuni ystävän huomaan ja voin hoitaa ystävän jälkikasvua. Periaatteessa voisin hyvin tehdä ystävän kanssa kaiken ei seksuaalisen, jota kumppaninkin kanssa teen. Ja kyllä minä ystäviäni rakastan ja tekisin heidän eteensä kaiken sen, mitä muidenkin rakkaideni eteen. Ne muutamat ystävät, jotka minulla on, he ovat minulle perhettä, he ovat minulle minun omiani. Minä siis en vilpittömästi näe mitään outoa siinä, jos seksitön parisuhde määritettäisiin ystävyyssuhteeksi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä minä ystäviäni rakastan ja kyllä minä myös halaan. Joskus kun asuin ystävän kanssa kämppiksenä, niin kyllä silloin tuli istuttua sohvalla katsomassa leffaa saman peiton alla. Siitä puuttui vain se seksuaalinen vire. Mä olen muutenkin ilmeisesti hyvin outo suomalaiseksi, kun ei mua häiritse, jos joku mulle läheinen tulee fyysisestikin lähelle.

        Nojoo. Mä taas en päästä ketään niin lähelle ilman, että on lapseni joka halaa ja haluaa syliin tai sitten kumppani joka halaa ja tulee kiinni minuun. Kaverit saa pysyä ystävällisen kaverihalin päässä minusta.

        Ja minulla ei kavereihin ja ystäviin ole tunnetta, etten voisi ilman häntä olla tai elää. Eikä tule edes ikävä kuten niitä joita rakastan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jos mietin asiaa, niin Kyllä minä periaatteessa voinisn asustella samassa taloudessa ystävksi määrittämäni ihmisen kanssa. Voisin jakaa talouteni ystävän kanssa. Voin luottaa jälkikascuni ystävän huomaan ja voin hoitaa ystävän jälkikasvua. Periaatteessa voisin hyvin tehdä ystävän kanssa kaiken ei seksuaalisen, jota kumppaninkin kanssa teen. Ja kyllä minä ystäviäni rakastan ja tekisin heidän eteensä kaiken sen, mitä muidenkin rakkaideni eteen. Ne muutamat ystävät, jotka minulla on, he ovat minulle perhettä, he ovat minulle minun omiani. Minä siis en vilpittömästi näe mitään outoa siinä, jos seksitön parisuhde määritettäisiin ystävyyssuhteeksi.

        Itse en asuisi kenenkään kanssa, johon mulla ei ole tunnesidettä kuten oma lapsi tai kumppani tai oma vanhempi. En ikinä halunnut solukämppiinkään edes kaverin kanssa asumaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mniusta siinä on outoa lähinnä sen tunteen laimeus. Kas kun ei tuttavasuhde. Kaveri ei minulle ole kovinkaan tärkeä ihminen. Ystävässä ja kaverissa on vissi ero.

        Minulle ystävä on ihminen jonka kanssa jaan enemmän sisintäni ja elämääni verbaalisesti, kaveri taas on enemmän hyvänpäivän tuttu jota joskus morotetaan tai ohimennen vietetään aikaa jonkun asian tiimoilla, kuten kahvi tai kyyti jonnekin.


      • G-LoveR kirjoitti:

        Minulle ystävä on ihminen jonka kanssa jaan enemmän sisintäni ja elämääni verbaalisesti, kaveri taas on enemmän hyvänpäivän tuttu jota joskus morotetaan tai ohimennen vietetään aikaa jonkun asian tiimoilla, kuten kahvi tai kyyti jonnekin.

        Ystävä on pitkän ajan tuttava ja vuosia kestävä, tietää ja tuntee minut paremmin kuin kaverit, kaverit taas voi vaihtua melkein koska vaan.


      • G-LoveR kirjoitti:

        Ystävä on pitkän ajan tuttava ja vuosia kestävä, tietää ja tuntee minut paremmin kuin kaverit, kaverit taas voi vaihtua melkein koska vaan.

        En ole mitenkään riippuvainen ihmissuhteista kuten ystävät tai kaverit.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Itse en asuisi kenenkään kanssa, johon mulla ei ole tunnesidettä kuten oma lapsi tai kumppani tai oma vanhempi. En ikinä halunnut solukämppiinkään edes kaverin kanssa asumaan.

        No minulla on tunneside ystäviksi määrittämiini ihmisiin.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        En ole mitenkään riippuvainen ihmissuhteista kuten ystävät tai kaverit.

        Mä taas en ole sen kummemmin riippuvainen ihmissuhteesta kuten parisuhde.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Muakin häiritsee tuollsinen parisuhteen vertaaminen sisarussuhteeseen. Millaisia sisarussuhteita ihmisillä oikein on, jos se vertautuu parisuhteeseen.

        Lähinnä minä (joka tuon alunperin kirjoitti) tarkoitin sitä, että ei enää se kumppani haluta seksuaalisessa merkityksessä käytännössä yhtään ja mennään vaan arkea eteenpäin päivä kerrallaan saman katon alla. Kaikenlaiset kosketukset, suudelmat yms. hiipuvat pikkuhiljaa siihen pisteeseen, että suukko poskelle kerta viikkoon muuttuu normiksi. Ei tietenkään mitään sisarellista sitten jos/kun sitä seksiä kerran kuukaudessa sattuu olemaankin, mutta sitäkin harjoittaisi (varmaan molemmat) loppujen lopuksi mieluiten jonkun muun kanssa. Tällaisesta parisuhteesta on ikävä kyllä kokemusta. Eli minun mielestä sitä intohimon tunnetta on oltava toista kohtaan alusta alkaen ja sitä on ylläpidettävä keinolla millä hyvänsä jos haluaa suhteen kestävän. Jokainen tietysti kokee asiat omalla tavallaan, no bad feelings.


      • Anonyymi kirjoitti:

        No minulla on tunneside ystäviksi määrittämiini ihmisiin.

        Mulla ei rakkaudellista. Vain ystävällinen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mä taas en ole sen kummemmin riippuvainen ihmissuhteesta kuten parisuhde.

        En siitäkään, mutta siitä mielummin kuin muista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirjoituksessasi häiritsee sisarus vertaus. Parisuhde ei ole koskaan sisarussuhde. Sisarussuhteitakin on erilaisia.

        Tuossa edellä mainittu intohimon sekoittaminen seksiin on yleisin virhe.

        Muutenhan löytys helposti kumppani jos ei tunnetta vaadittasiin.


    • Anonyymi
      • Anonyymi

      • Anonyymi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä ei aina päde, mutta Popedan parhaimpia biisejä.

        https://www.youtube.com/watch?v=TKGnlyd8UhY

        - Sheena

        Sait minut hymyilemään.
        Ensimmäistä kertaa kuulin tämän Popedan biisin lentokoneessa. Olin melkein vuoden poissa Suomesta maassa jossa oli vain mustat paksut hiukset omaavia naisia.
        Se mikä tunne oli astuessa Finnairin koneeseen kun koneeseen vastaanotti suomalainen vaalea nainen ja kun laittoi kuulokkeet päähän tuli tämä Popedan biisi. En heti ymmärtänyt mistä 20 sentistä laulettiin:)
        Suomalainen nainen on todella kaunis kun harvakseltaan sellainen näkee, suorastaan haluttava.

        AV


    • Anonyymi

      Parisuhteessa se ei ole kovin tärkeää. Mutta pelkässä seksisuhteessa intohimoa tietysti tarvitsee olla, muutenhan koko suhdetta ei tarvittaisi.

      • Anonyymi

        Tunteettomassa hyötysuhteessa noin voi olla.


      • Anonyymi

        Noin voi olla mutta kannattaa myös miettiä elämää tärkeimpiä asioita.
        Hitto, minäkin eronnut jo aikaa sitten mutta nyt tuli laskuja, 177 euroa, 550 euroa, 70 euroa ihan samalle kuukaudelle. Mitä laskuja, no siittä rakkauden hedelmästä tietysti. Maksanko, no tietysti maksan vaikkei seksiä tuohon hintaan vielä saakaan:)

        AV


    • Anonyymi

      Erotan intohimon, rakkauden ja seksuaalisen jännitteen/vetovoiman toisistaan. Intohimo on sitä mitä rakastaa tehdä. Rakkaus on syvää kiintymystä. Seksuaalista jännitettä ei tarvitse selittää, se on jos on.

      Itselleni tärkeää parisuhteessa on sopiva kokonaisuus noita kaikkia. Kokonaisuus vaihtelee kaiken aikaa ja elämän mukana. Se parisuhteessa onkin hankalinta 🤣

      - Sheena

      • Anonyymi

        Noin voi olla mutta suhde on kovin riitainen.
        Kokenut.

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noin voi olla mutta suhde on kovin riitainen.
        Kokenut.

        AV

        Mut ei se mitään. ihmiset voivat muuttua.
        Toi homomainen tyyli on onneksi jo muuttunut.
        https://www.youtube.com/watch?v=cy7qSYS3zuE

        Piiskaa, sitä elämässä kaipaa.

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noin voi olla mutta suhde on kovin riitainen.
        Kokenut.

        AV

        Jos sinulla on riitainen suhde, se ei tarkoita että kaikilla on riitainen suhde edellä mainituilla elementeillä.


      • Anonyymi

        Kaikki ei löydä koskaan tuota suhdetta missä olis edes vetovoimaa...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikki ei löydä koskaan tuota suhdetta missä olis edes vetovoimaa...

        Pelkkä vetovoimakin on vähän huono parisuhteen kantava voima. Elämälle tyypillistä, että vetovoimaa tai intohimoa löytyy parisuhteen ulkopuolelta. Tai sinkkunakin löytyy intohimoa ja vetovoimaa, miksei rakkauttakin, mutta sellaiseen ihmiseen, jonka kanssa ei voisi edes harkita parisuhdetta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noin voi olla mutta suhde on kovin riitainen.
        Kokenut.

        AV

        Suhde riitainen? Öö. Tarkoitin sopivalla kokonaisuudella ja sen vaihteluilla läheisyyden ja etäisyyden molemminpuolista sopivaa vuorottelua. Mm. molempien tilannetaju, suhteellisuudentaju, tyylitaju ja tunnetaidot puolestaan vaikuttaa sopivaan vuorotteluun. Ehkäpä kaiken yläpuolella on ymmärrys siitä, että kumppani on erillinen ihminen, eikä kaikki osu parisuhteessa yksiin.

        - Sheena


    • Anonyymi

      Parasta on kai kysyä itseltään mikä on se "intohimo" joka omassa elämässä kantaa.
      Elämä on lyhyt, kannattaa siis valita viisaasti.

      AV

    • Anonyymi

      Alkumetreillä on hyvä, että intohimo löytyy.

      Parisuhteessa parasta on kuitenkin hyvä ja sujuva arki, oli intohimoa tai ei.

    • Anonyymi

      Parisuhteessa? Intohimo? Mitä se on?

      • Anonyymi

        *hakee sanakirjan*


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        *hakee sanakirjan*

        Joo, niin tämä. Muistin intohimon 20 v. sitten.


    • Anonyymi

      Tärkeää se olisi.
      Pitkään kun on ollut ilman intohimon tunnetta, ei sitä enää kaipaa.
      Jatkuvat pettymykset saa jopa välttelemään kaikkea mikä saattaisi lipua kontaktiin toisen ihmisen kanssa. Tuon tunteen ikävöinti hiipuu sisältä.

      • Anonyymi

        Minä (ap) olen ollut pitkään ilman parisuhdetta, mutta intohimon kaipuu ei ole kyllä hävinnyt minnekään. Toki yksinoloon tottuu ja oppii elämään kaipuun kanssa, mutta itselläni se ei ole kyllä hävinnyt minnekään eikä edes vähentynyt. Melkein päinvastoin, tunne vain vahvistuu.


      • Anonyymi

        Tarkoitatko tuota yleisesti vai parisuhteessa ollessa? Parisuhteessa ollessa allekirjoitan tuon osin. Olen ollut parisuhteessa, jossa miehellä ei ollut seksiviettiä ja vähän noin se meni. sitä intohimon tunnetta häntä kohtaan ei enää lopulta kaivannut. Tosin ei se minulta kokonaan kadonnut, se vaan ei enää kohdistunut siihen omaan kumpaaniin. Aikani mä patosin sitä tunnetta, mutta neljän vuoden kohdalla olivat muutkin tunteet kumppania kohtaan kuolleet. Ja joo, ne jatkuvat pettymykset ja mieheltä tullut torjunta, saivat välttelemään kaikkea, mikä olisi voitu tulkita seksuaalisen kontaktin hakemiseksi (ei siis välttämättä edes juuri seksin hakemiseksi).


    • Anonyymi

      Pitää olla halua ja himoa toista kohtaa. Kyllä minä vaadin että mieheni haluaa minua ja olemme molemmat aika hyviä tekemään alotteita.

      • Anonyymi

        Olisi joku kauppa mistä voisi ostaa intohimoisen hyvän suhteen..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisi joku kauppa mistä voisi ostaa intohimoisen hyvän suhteen..

        Eikö netistä nykyään saa mitä vaan?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö netistä nykyään saa mitä vaan?

        Tinder-ihmiskatalogi. Voi shoppailla pikarakkautta.


    • Anonyymi

      Se on todella tärkeää. Miehen tuoksun pitää sopia nenääni, muuten ei seksi kiinnosta. Myös ulkonäön pitää miellyttää silmää, pitää tuntua halattavan oloiselta, jos sellaista tunnetta ei tule, en halua jatkaa tutustumista.

    • Anonyymi

      Mulla rupee aina ståndaan likkojen vessas. Ja sitte ranne liikettä kehiin...

      Rauno-Osmo 12v kehari

    • Anonyymi

      Ennen ajattelin sen olevan tavoiteltavissa oleva asia, nyt riittäisi sopiva vetovoima, fyysinen ja henkinen.
      En varmaan jaksaisikaan enään tunteen paloa ja leiskuntaa.

    • Anonyymi

      Intohimo parisuhteessa on jotain sellaista että sitä joko on tai ei ole mutta onko suhde toimiva jos ei himoitse sitä jonka kanssa on 🤔👍🏾

    • Anonyymi

      Me emme ole parisuhteessa emmekä avioliitossa vaan naimisissa.

      • Anonyymi

        Sama täällä. Avioliitto on sopimus ja lupaus. Ei siinä intohimio aina tarvita. Kyse on siitä ovatko molemmat tyytyväisiä ja jopa onnellisia.

        Jutun rikkominen ja uuden kuvion etsiminen vain intohimon vuoksi on aivan liian suuri riski. Se osoittaisi epäluotettavuutta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sama täällä. Avioliitto on sopimus ja lupaus. Ei siinä intohimio aina tarvita. Kyse on siitä ovatko molemmat tyytyväisiä ja jopa onnellisia.

        Jutun rikkominen ja uuden kuvion etsiminen vain intohimon vuoksi on aivan liian suuri riski. Se osoittaisi epäluotettavuutta.

        Tässä ei nyt ollut kyse mistään suhteiden rikkomisista vaan intohimosta.


    • Anonyymi

      Kyllä se hyvä olis jo eka treffeillä panemaan päästä. Miks naiset pihtaa vittuaan, kun lähtevät hakemaan seuraa?

      • Anonyymi

        Sun kaltaisille itsekeskeisille ja kylmille panoäijille ei todellakaan. Jokin taso on säilytettävä muutoin ihmiskunta degeneroituu täysin. Kammottava äijä, hyi..


    • Anonyymi

      Itse henkilökohtaisesti pyrin heti köyrimään, mahdollisimman nopeasti. Lisänä on paljaalla kalulla painaminen ja mällit sisään. Tärkeintä onkin huolehtia omista hytinöistä ja siemenet sisään. Kumia voi käyttää jos kohde vaikuttaa hiukan huonolta hygienian suhteen, silloin toki voi kättää kosteuspyyhkeitä. Anaaliin laukean myös mieluusti, lihavaa onkin parasta pökkiä persereikään. Sitten vaan nautitaaaaaaaahhhhh....

    • Anonyymi

      Koira voi olla se Kolmas, mukana nuolemassa. Miksei ihan aktiakin koiran kanssa, menettelee sekin.

      • Anonyymi

      • Anonyymi

      • Anonyymi

        Kaikki ilmeisesti jo koettu ja kokeiltu omakohtaisesti? Miltä tuntui?
        Se vaan on niin että eläin ei voi antaa suostumustaan yhtään mihinkään joten hyväksikäytöstä ellei jopa raiskauksesta on sitten kyse.
        Aika epätoivoisesti jotkut yrittävät saada seksistä jotain irti. Suostuisit nyt itsekin jo ymmärtämään ettei seksi kiinnosta sinua lainkaan, eikä , resurssit eivät riitä, eivätkä halut. Myöntäisit että olet henkilö joka ei tunne yhtään mitään sen sijaan että epätoivoisesti kokeilet kaikkea ja teet itsestäsi naurettavan ja säälittävän. Eikö olisi vain helpompi myöntää ettei seksi kiinnosta pätkääkään ? Eihän siirä ketään rangaista vai häpeätkö itse erilaisuuttasi?


    • Anonyymi

      Pannaan kolme kuukautta....ja erotaan ystävinä.

      • Anonyymi

        Hyvin kiteytetty. Samaa mieltä.
        Ja taas alusta. Ja taas.... Jne....


    • Anonyymi

      kun huomioit toista ja puhe väli on toiseen hyvä..pääsee pitkälle😘

    • Alkuvaiheessa välttämätöntä. Sitten myöhemmässä vaiheessa intohimon voi korvata muilla asioilla....

    • Anonyymi

      Kokemuksien kerääminen on aina pelkkää plussaa. Suostumus on tyytyväinen winwin tilanne,

    • Anonyymi

      Kyllä maaseudulla kumppanin löytäminen on haastavaa,jos et ota viinaa,ole uskovainen tai kulje porukoissa harrastamassa,ainoat ihmiskontaktit on ruokakaupassa tai huoltoasemalla,mitä parisuhteeseen tulee,itsellänikin niitä vuosien aikana ollut useita,puhumattomuus,mt ja päihdeongelmat,traumat antaa tietyn kaavan ja ennakkoluulot omasta itsestä,alussa ihastutaan ja jotku rakastuu,tulee suku ja uudet tuttavat kuvioihin,lapset,lemmikit,uuden kaverin harrastukset ja bestikset,paletti on kaikkia muutakuin helppo,katkeruus,marttyyrimäinen asenne,addiktiot ym.saa olla kiitollinen jokaisesta päivästä ja onnen hetkistä jos oma kulta on vielä vierellä ja siihen voi luottaa,parasta intohimoa on kun syttyy hetkestä ja tuntee että toinen tarvii lähelle,edelläluetut panomiesten kommentit voi jätttää omasn kategoriaan,yleensä nämä tyypit on päihteitten ja viagran käyttäjiä ja eivät välitä toisesta kunhan saavat muka nauttia..t.mies

    • Anonyymi

      Näyttelee isoa roolia ja on merkityksellinen ja jopa ratkaiseva. Nuorena nättinä naisena oli paljon mahdollisuuksia: komeita, koulutettuja, fiksuja sun muuta. Valitsin sitten sen, jonka kosketus tuntui aivan erilaiselta kuin kenenkään muun. Ihana remonttireiska, joka vei kosketuksellaan jalat altani.

      Ja vie vieläkin, yli 40 yhteisen vuoden jälkeenkin.

    • Anonyymi

      ei tuu mitään ilman kipinää, jos toisilla treffeillä ei tapahu mitään niin ghostaan ja etsin uuden.

    • Anonyymi

      Parisuhteeseen kaksi näistä kolmesta - intohimo/seksi, yhteiset arvot ja päämäärät.

      • Anonyymi

        Hyvin paljon samaa. Olen ilmaissut asian siten, että ajan saatossa kiima laimenee mutta kiintymys lisääntyy. Tuloksena aktiivinen seksielämä. Ei enää päivittäin mutta viikoittain muutaman kerran vaimoni ehdoilla. 54v kokemusta.


    • Anonyymi

      Parisuhteet pitäis lailla kieltää..

    • Anonyymi

      Yks irtohomo suhteesas piristää sitähäh`

    • Anonyymi

      16 v on intohimoa

    • Anonyymi

      Jos intohimoa ei ole alussa, ei sitä tule olemaan myöhemminkään. Miehillä on viisari sitä varten, että se kertoo, onko himoa riittävästi vai ei: viisari joko värähtää tai sitten ei. On ihan turha yrittää mitään seurusteluhommia sellaisen kanssa, joka ei saa kankea laajenemaan heti ensikohtaamisesta alkaen.

    • Anonyymi

      Kyllä se on tärkeää, mutta intohimoa ei välttämättä koe heti alussa, vaan vasta sitten kun tutustuu paremmin.

      • Anonyymi

        Irtohomo


      • Anonyymi

        Tämän kirjoittaja ei sitä ole. Nainen jota kiinnostaa ikäsensä miehet. Ei kannata tuijottaa numeroita aina.


    • Anonyymi

      Irtohomo

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Seiska: "Naimisissa oleva kansanedustaja Matias Mäkynen (SDP) iski nuoren opiskelijan"

      https://www.seiska.fi/Kotimaa/Skandaalipaljastus-Naimisissa-oleva-kansanedustaja-Matias-Makynen-iski-nuoren-opiskelijan "Opiskelija on kertonut lähip
      Maailman menoa
      423
      2555
    2. Maisa menetti autonsa

      Alamäki on alkanut...todellisuudessa auto lähti liisarista kun rahat loppui... https://www.seiska.fi/Kotimaa/Voi-ei-Maisa-Torppa-joutui-autokiipeliin
      Kotimaiset julkkisjuorut
      83
      2144
    3. Sille jollekin, edelleen tunnistat kyllä

      Jatkamme siitä mihin jäimme. Tekniikkakin meni kauhusta polvilleen kun rikoimme rajat. Edelleen on vielä verkko avaamatta. Nyt huomaat, että pidät si
      Ikävä
      232
      1893
    4. Tältä näyttää Elastiselle rakennettava luksusmökki Lapissa - Jopa Samu Haber hehkuttaa: "Upee"

      No nyt ei ole kyllä mikään pikkumökki, vaan aika öky... Ela on jakanut kuvia rakennusvaiheessa olevasta vapaa-ajan asunnosta. Se ei todellakaan näytä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      32
      1190
    5. Katja Ståhl sai yllätyksekseen masennusdiagnoosin - Yksi asia herätti: "Rupesin hirveesti..."

      Tsemppiä ja voimia, Katja Ståhl! Juontaja, hevosnainen Ståhl avaa yksityiselämäänsä Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa. Lue lisää: https://www.suomi
      Suomalaiset julkkikset
      7
      1137
    6. Olisitko nainen hävennyt mun kanssa

      liikkuessa, vai päinvastoin? Luin jostain lehdestä kauan sitten että naiset miettii tätä kautta asioita. Ja olisitko hävennyt mua faijasi edessä? Ei s
      Ikävä
      132
      910
    7. Haluun vaan, että tiedät

      Olet ensimmäinen ja viimeinen päivän ajatuksissani - en voi sinua unohtaa, vaikka aikaa on kulunut, kyyneleet edelleen virtaavat..
      Ikävä
      18
      826
    8. Hyvää iltaa

      Etenkin yhdelle naiselle täällä :).
      Ikävä
      100
      814
    9. Niin solmussa

      Voi kun tietäisit miten suuria tunteita mulla on sua kohtaan. Naiselle ❤️
      Ikävä
      23
      750
    Aihe