Aviopuolisoiden kiinteistökauppa toisen varoilla

Anonyymi-ap

Olisiko jollakulla tietoon perustuvaa vastausta seuraavaan:
Aviopari ostaa tontin, jonka A maksaa omistamiensa osakkeiden myynnistä saamillaan rahoilla. Tontin omistajiksi tulevat molemmat puolisot.
Muutaman vuoden kuluttua he rakentavat talon jonka A rahoittaa osittain säästöillään sekä ottamallaan lainalla. B.ottaa tässä vaiheessa asuntosäästötililleen säästämänsä summan sekä asuntolainan ja osallistuu siis rahoittamiseen, mutta kylläkin pienemmällä panoksella kuin B.
Voidaanko tontin osalta katsoa että B onkin saanut puolet siitä lahjana josta kuuluu maksaa lahjavero koska hän ei rahoittanut sitä lainkaan?
Ja jos voidaan niin mikä voisi olla osuus jonka maksamalla sitä ei katsottaisi lahjaksi?
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ei merkitse mitään vaikka vain toinen maksaisi suurimman osan koko omakotitalosta ja omistus olisi puoliksi. Eikö se ole aivan asiaan kuuluvaa elämään kuuluvaa perheen elatusta?

Toki erotilanteessa A: voi vaatia talosta suurempaa osuutta maksujensa takia, mutta onko muulloin merkitystä?

23

287

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Lisään tuomioistuimen ratkaisun vastaavanlaisesta tapauksesta:
      https://www.edilex.fi/hao/helsingin_hao20060246

      Tapauksessa luulen olevan kysymyksessä avioeron jälkeinen omaisuuden jako ja siihen liittyvät vaatimukset. Siitä enkyllä löytänyt mitään tarkempaa tietoa, mutta päätös tuntuu aika oudolta siihen nähden mitä olen seurannut perheiden talonrakennuksia ja niiden maksuja

      • Anonyymi

        Hallinto-oikeuden ratkaisu perustuu siihen, että avioliitossa puolisoiden omaisuus on erillistä. Kun puolisot hankkivat yhteisiin nimiinsä omaisuutta, kysymys on (verotettavasta) lahjasta.

        Avauksesa tehdyn tilanteen osalta samoin. Tontti on puolelta osaltaan lahjaa B:lle. Myös muu rahoituksen "epätasapaino" on lahjoitus. Niistä olisi määrättävä lahjavero.

        Verotuksellisesti asia ei välttämättä ole samoin kuin puolisoiden yksityisoikeudellisen suhteen osalta. Ne ovat eri asioita

        "Toki erotilanteessa A: voi vaatia talosta suurempaa osuutta maksujensa takia, mutta onko muulloin merkitystä?"

        Kyllä toki A saa puolisoiden keskinäisessä suhteessa vaatia suurempaa osuutta "lahjoituksistaan", koska niitä ei välttämättä pidetä lahjoitustahdon puuttuessa lahjoina yksityisoikeudellisesti. Omaisuuden osituksessa puolisoiden kesken sillä ei kuitenkaan ole lopulta merkitystä, koska B saa joka tapauksessa tasingon puolisoltaan, ellei puolisoilla ole avioehtoa, joka sulkisi avio-oikeuden pois. [Nimiperiaate on kuitenkin lähtökohta omaisuuden osituksessa, joten ilman vastanäyttöä osituksessakin puolisot omistavat mainitun omaisuuden puoliksi rahoitusosuuksistaan riippumatta.]


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hallinto-oikeuden ratkaisu perustuu siihen, että avioliitossa puolisoiden omaisuus on erillistä. Kun puolisot hankkivat yhteisiin nimiinsä omaisuutta, kysymys on (verotettavasta) lahjasta.

        Avauksesa tehdyn tilanteen osalta samoin. Tontti on puolelta osaltaan lahjaa B:lle. Myös muu rahoituksen "epätasapaino" on lahjoitus. Niistä olisi määrättävä lahjavero.

        Verotuksellisesti asia ei välttämättä ole samoin kuin puolisoiden yksityisoikeudellisen suhteen osalta. Ne ovat eri asioita

        "Toki erotilanteessa A: voi vaatia talosta suurempaa osuutta maksujensa takia, mutta onko muulloin merkitystä?"

        Kyllä toki A saa puolisoiden keskinäisessä suhteessa vaatia suurempaa osuutta "lahjoituksistaan", koska niitä ei välttämättä pidetä lahjoitustahdon puuttuessa lahjoina yksityisoikeudellisesti. Omaisuuden osituksessa puolisoiden kesken sillä ei kuitenkaan ole lopulta merkitystä, koska B saa joka tapauksessa tasingon puolisoltaan, ellei puolisoilla ole avioehtoa, joka sulkisi avio-oikeuden pois. [Nimiperiaate on kuitenkin lähtökohta omaisuuden osituksessa, joten ilman vastanäyttöä osituksessakin puolisot omistavat mainitun omaisuuden puoliksi rahoitusosuuksistaan riippumatta.]

        Entä ellei erotapausta ja keskinäisiä vaatimuksia koskaan tule, puuttuuko verottaja tälläisiin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Entä ellei erotapausta ja keskinäisiä vaatimuksia koskaan tule, puuttuuko verottaja tälläisiin?

        Ihmettelen mistä tälläinen oikeustapaus on siis aiheutunut🤔


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Entä ellei erotapausta ja keskinäisiä vaatimuksia koskaan tule, puuttuuko verottaja tälläisiin?

        Ei puutu. Avio-oikeus on puolison suojaksi luotu siviilioikeudellinen järjestelmä. Avioliittolaissa ei ole määrätty osituspakkoa, eikä laki aseta estettä sille, että puoliso luopuu vaatimasta tasinkoa. Avioliittolain ositusta koskevat säännökset ovat dispositiivisia, joten puolisoilla on oikeus jakaa omaisuutensa muullakin tavalla kuin puolittamisperiaatteen mukaisesti. Puolison avio-oikeuden nojalla osituksessa saama omaisuus on lahjaverosta vapaata. Vastaavasti voidaan katsoa, ettei olemassa olevan tilanteen pysyttäminenkään eli avio-oikeuteen perustuvan tasinko-oikeuden käyttämättä jättäminen muodosta perustetta lahjaverotukselle. (KHO 2014:135)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihmettelen mistä tälläinen oikeustapaus on siis aiheutunut🤔

        Siitä tosiasista että siviilioikeudellisesti jos toinen käyttää varoja toisen varallisuuden kartuttamiseen, se katsotaan lahjaksi tälle saavalle. Se, että toisella tavalla sama varallisuuden siirto ei olisi verotettavaa ei liity tähän. Mutta silloin se perustuu johonkin toiseen sääntelyyn. Silloin mennään sillä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Entä ellei erotapausta ja keskinäisiä vaatimuksia koskaan tule, puuttuuko verottaja tälläisiin?

        Ymmärsit väärin. Ei tarvita mitään omaisuuden ositusta. Lahjoitus tapahtuu heti, kun varoja käytetään yhteisiin nimiin. Sitä on verotettava ja siitä kuuluu tehdä lahjaveroilmoitus. Ilmoituksen laiminlyönti on veropetos.

        Omaisuuden ositus ei muuta tilannetta mitenkään ja on yhden tekevää, vaatiiko puoliso tasinkoa vai ei.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ymmärsit väärin. Ei tarvita mitään omaisuuden ositusta. Lahjoitus tapahtuu heti, kun varoja käytetään yhteisiin nimiin. Sitä on verotettava ja siitä kuuluu tehdä lahjaveroilmoitus. Ilmoituksen laiminlyönti on veropetos.

        Omaisuuden ositus ei muuta tilannetta mitenkään ja on yhden tekevää, vaatiiko puoliso tasinkoa vai ei.

        Et ainakaan puhu nyt avauksen tapauksesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et ainakaan puhu nyt avauksen tapauksesta.

        Nimenomaan puhun. Hallinto-oikeus totesin saman asian, että lahjoitustapahtuma on se hetki, kun varoja käytetään omaisuuden hankintaan.


    • Anonyymi

      Puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, mikäli avio-oikeutta ei ole rajoitettu avioehtosopimuksella tai esimerkiksi testamentissa tai lahjakirjassa eli lain nojalla osituksessa kumpikin puoliso saa puolet puolisoiden omaisuuden säästöstä. Avioliiton solmimisen jälkeenkin puoliso omistaa yksin sen omaisuuden, joka hänellä avioliiton solmiessaan oli. Avioliiton aikana hankittava omaisuus ei tule yhteiseksi yksin sillä perusteella, että henkilö on avioliitossa.

      Nimiperiaatteen mukaisesti omaisuus on pääsääntöisesti sen puolisoista, jonka nimissä se on. Aviovarallisuusjärjestelmä perustuu varojen ja velkojen erillisyyteen. Tällä tarkoitetaan sitä, että avioliiton aikana kumpikin puoliso omistaa itsenäisesti oman omaisuutensa ja vastaa itse omista veloistaan. Se puolisoista, jonka nimiin omaisuus on hankittu, on omistaja (nimiperiaate). Aviopuolisoilla on kuitenkin avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Avio-oikeus tarkoittaa sitä, että kummallakin puolisolla on avioliiton päättyessä oikeus puoleen yhteisen omaisuuden yhteenlasketusta arvosta.

      Omaisuus on mainitun nimiperiaatteen mukaisesti sen puolison omistuksessa, jonka nimiin se on hankittu. Hankitun omaisuuden rahoittamisella ei synny omistusoikeutta toisen puolison nimiin hankittuun omaisuuteen, ellei kysymys ole toisen puolison omistamalle maapohjalle avioliiton aikana rakennetusta rakennuksesta. Tällöin rakennuksen omistusoikeus määräytyy maapohjan omistusoikeudesta itsenäisesti ja erillisenä esitetyn rahoitusselvityksen perusteella.

      Edellisen perusteella, kun aviopari avioliiton aikana yhdessä hankkii nimiperiaatteen mukaan yhteiseksi, riskiä ei ole siitä, että kyseeseen tulisi lahja.

      (Lisää tietoa vero.fi.)

      • Anonyymi

        "Edellisen perusteella, kun aviopari avioliiton aikana yhdessä hankkii nimiperiaatteen mukaan yhteiseksi, riskiä ei ole siitä, että kyseeseen tulisi lahja."

        Tämä on toisinpäin. Kun puolisot hankkivat yhteisiin nimiin omaisuutta, jonka vain toinen rahoittaa, tapahtuu lahjaverotettava lahjoitus. Nimiperiaatteen mukaan kummatkin tulevat omistajiksi ja puolet (tai omistusosuuden mukaisesti) toinen puolisoista saa lahjan.

        Sen sijaan tilanne on toinen, jos toinen vain rahoittaisi puolisonsa omiin nimiinsä tekemää hankintaa. Silloin voidaan ajatella, että puoliso "lainaa" tms. avustaa toisen hankintaa, eikä kysymys ole lahjoitukesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Edellisen perusteella, kun aviopari avioliiton aikana yhdessä hankkii nimiperiaatteen mukaan yhteiseksi, riskiä ei ole siitä, että kyseeseen tulisi lahja."

        Tämä on toisinpäin. Kun puolisot hankkivat yhteisiin nimiin omaisuutta, jonka vain toinen rahoittaa, tapahtuu lahjaverotettava lahjoitus. Nimiperiaatteen mukaan kummatkin tulevat omistajiksi ja puolet (tai omistusosuuden mukaisesti) toinen puolisoista saa lahjan.

        Sen sijaan tilanne on toinen, jos toinen vain rahoittaisi puolisonsa omiin nimiinsä tekemää hankintaa. Silloin voidaan ajatella, että puoliso "lainaa" tms. avustaa toisen hankintaa, eikä kysymys ole lahjoitukesta.

        Jos nuori aviopari hankkii yhteisen ensiasunnon, jossa toinen on kuitenkin päärahoittaja, asunto on yhteinen. Kyseeseen ei tule lahja ja lahjavero. Ennen ositusta tai ilman avioehtoa kaikki avioliiton aikana on yhteistä.

        Tapauksessa on erotettava keinotekoinen kikkailu, jossa oikea omistaja pyritään salaamaan. Ns. saamiskonstruktiossa kaikki omaisuus hankitaan toisen varoilla toisen nimiin, mutta tässäkin nimiperiaate pätee. Jos on helposti osoitettavissa, että on hankittu yhteiseen käyttöön vaikkapa koti, vaikka toinen olisikin päärahoittaja, lahjaverovelvollisuutta ei saajaosapuolelle synny. Kyseessä on luottamusperiaate, jossa hankintahetken tarkoitus on ratkaisevaa.

        Avaajan tapauksessa ei ole kyseessä saamiskonstruktio tai keinotekoien järjestely, vaan avioparin tarkoitus on ollut hankkia oma yhteinen koti, eli kyseessä on luottamusperiaate. Lahjaverovelvollisuutta ei synny, vaikka toinen olisikin pää- tai suurempi rahoittaja. Jo pieni tai pienehkö rahoitusosuus toiselta osapuolelta riittää kumoamaan lahjaverovelvoitteen.

        Edelleen, nimiperiaate ei oman kodin osalta päde siinä tapauksessa, että oma koti olisi hankittu vain toisen nimiin vaikka hankinnassa on käytetty molempien varoja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos nuori aviopari hankkii yhteisen ensiasunnon, jossa toinen on kuitenkin päärahoittaja, asunto on yhteinen. Kyseeseen ei tule lahja ja lahjavero. Ennen ositusta tai ilman avioehtoa kaikki avioliiton aikana on yhteistä.

        Tapauksessa on erotettava keinotekoinen kikkailu, jossa oikea omistaja pyritään salaamaan. Ns. saamiskonstruktiossa kaikki omaisuus hankitaan toisen varoilla toisen nimiin, mutta tässäkin nimiperiaate pätee. Jos on helposti osoitettavissa, että on hankittu yhteiseen käyttöön vaikkapa koti, vaikka toinen olisikin päärahoittaja, lahjaverovelvollisuutta ei saajaosapuolelle synny. Kyseessä on luottamusperiaate, jossa hankintahetken tarkoitus on ratkaisevaa.

        Avaajan tapauksessa ei ole kyseessä saamiskonstruktio tai keinotekoien järjestely, vaan avioparin tarkoitus on ollut hankkia oma yhteinen koti, eli kyseessä on luottamusperiaate. Lahjaverovelvollisuutta ei synny, vaikka toinen olisikin pää- tai suurempi rahoittaja. Jo pieni tai pienehkö rahoitusosuus toiselta osapuolelta riittää kumoamaan lahjaverovelvoitteen.

        Edelleen, nimiperiaate ei oman kodin osalta päde siinä tapauksessa, että oma koti olisi hankittu vain toisen nimiin vaikka hankinnassa on käytetty molempien varoja.

        Verottaja ei näe asiaa ihan noin yksinkertaisena:

        Ostetun asunnon omistussuhteen pitää vastata rahoitussuhdetta eli sitä, kuinka suuren osan asunnosta kumpikin puoliso on maksanut.

        Jos omistus tulee yhteiseksi (asunto ostetaan esimerkiksi puoliksi) mutta vain toinen puolisoista rahoittaa hankinnan ja maksaa asuntolainan, osuus asunnosta on toiselle puolisolle verotettava lahja.

        Mutta mitä verottaja tekee asian eteen? Arvatenkin suuri osa kodeista on hankittu siten, että toinen puolisoista on päärahoittaja, mutta nimiperiaatteen mukaan koti on yhteinen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Verottaja ei näe asiaa ihan noin yksinkertaisena:

        Ostetun asunnon omistussuhteen pitää vastata rahoitussuhdetta eli sitä, kuinka suuren osan asunnosta kumpikin puoliso on maksanut.

        Jos omistus tulee yhteiseksi (asunto ostetaan esimerkiksi puoliksi) mutta vain toinen puolisoista rahoittaa hankinnan ja maksaa asuntolainan, osuus asunnosta on toiselle puolisolle verotettava lahja.

        Mutta mitä verottaja tekee asian eteen? Arvatenkin suuri osa kodeista on hankittu siten, että toinen puolisoista on päärahoittaja, mutta nimiperiaatteen mukaan koti on yhteinen.

        Miten verottaja näkee vaikkapa sen, että toinen vanhemmista - varakkaampi - "lahjoittaa" toiselle vanhemmalle yhteisen kodin?

        Verottajan kannalta olennaiset seikat ovat ainakin seuraavat: molemmat ovat rahoittaneet hankintaa, molemmat ovat velallisina tai takaajina hankintaa varten otetuissa veloissa, molemmat ovat osallistuneet rahoitukseen tuloillaan ja omaisuus on ollut molempien yhteisessä hallinnassa.

        Vaikka asiassa olisikin epäsuhta päärahoittajaan nähden, helpoin tapa on ottaa laina tai lainat yhteisesti molempien nimiin. Verottajaa ei kiinnosta se, eikä verottajalla ole automaattisesti mahdollisuuksiakaan, millä tavoin eli missä suhteessa ja miltä tililtä yhteistä lainaa lyhennetään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos nuori aviopari hankkii yhteisen ensiasunnon, jossa toinen on kuitenkin päärahoittaja, asunto on yhteinen. Kyseeseen ei tule lahja ja lahjavero. Ennen ositusta tai ilman avioehtoa kaikki avioliiton aikana on yhteistä.

        Tapauksessa on erotettava keinotekoinen kikkailu, jossa oikea omistaja pyritään salaamaan. Ns. saamiskonstruktiossa kaikki omaisuus hankitaan toisen varoilla toisen nimiin, mutta tässäkin nimiperiaate pätee. Jos on helposti osoitettavissa, että on hankittu yhteiseen käyttöön vaikkapa koti, vaikka toinen olisikin päärahoittaja, lahjaverovelvollisuutta ei saajaosapuolelle synny. Kyseessä on luottamusperiaate, jossa hankintahetken tarkoitus on ratkaisevaa.

        Avaajan tapauksessa ei ole kyseessä saamiskonstruktio tai keinotekoien järjestely, vaan avioparin tarkoitus on ollut hankkia oma yhteinen koti, eli kyseessä on luottamusperiaate. Lahjaverovelvollisuutta ei synny, vaikka toinen olisikin pää- tai suurempi rahoittaja. Jo pieni tai pienehkö rahoitusosuus toiselta osapuolelta riittää kumoamaan lahjaverovelvoitteen.

        Edelleen, nimiperiaate ei oman kodin osalta päde siinä tapauksessa, että oma koti olisi hankittu vain toisen nimiin vaikka hankinnassa on käytetty molempien varoja.

        "Ennen ositusta tai ilman avioehtoa kaikki avioliiton aikana on yhteistä."

        Nimenomaan näin ei ole. Avioliitossa varallisuus on erillistä ja samoin (henkilökohtaiset) velat. Yhteistä omaisuutta aviopuolisoilla on vain, jos he ovat sen yhteisiin nimiinsä hankkineet. Lain mukainen oletus omistusosuuksista on puolet kummallakin, mutta puolisot voivat sopia asian toisinkin.

        Aina kun omistusosuus ei vastaa todellista, on toinen puolisoista antanut lahjan verotuksen kannalta katsoen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Ennen ositusta tai ilman avioehtoa kaikki avioliiton aikana on yhteistä."

        Nimenomaan näin ei ole. Avioliitossa varallisuus on erillistä ja samoin (henkilökohtaiset) velat. Yhteistä omaisuutta aviopuolisoilla on vain, jos he ovat sen yhteisiin nimiinsä hankkineet. Lain mukainen oletus omistusosuuksista on puolet kummallakin, mutta puolisot voivat sopia asian toisinkin.

        Aina kun omistusosuus ei vastaa todellista, on toinen puolisoista antanut lahjan verotuksen kannalta katsoen.

        Saanko myydä yhteisen kodin ja irtaimiston, kun nimiperiaatteen mukaan ne ovat minun?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Ennen ositusta tai ilman avioehtoa kaikki avioliiton aikana on yhteistä."

        Nimenomaan näin ei ole. Avioliitossa varallisuus on erillistä ja samoin (henkilökohtaiset) velat. Yhteistä omaisuutta aviopuolisoilla on vain, jos he ovat sen yhteisiin nimiinsä hankkineet. Lain mukainen oletus omistusosuuksista on puolet kummallakin, mutta puolisot voivat sopia asian toisinkin.

        Aina kun omistusosuus ei vastaa todellista, on toinen puolisoista antanut lahjan verotuksen kannalta katsoen.

        "Ennen ositusta tai ilman avioehtoa kaikki avioliiton aikana on yhteistä."

        Kyllä ja ei.

        Avioliitossa kummallakin puolisolla on avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen. Avio-oikeus toteutetaan osituksessa avioliiton päättyessä joko avioeron tai toisen puolison kuoleman johdosta. Avio-oikeus voidaan kuitenkin sulkea pois avioehtosopimuksella joko osittain tai kokonaan. Myös lahjan ja testamentin määräyksillä voidaan vaikuttaa avio-oikeuden sisältöön.

        Avioliittolain mukaan se omaisuus, mikä puolisolla on avioliittoon mennessään, kuuluu edelleen hänelle. Niin ikään on hänen omaisuuttaan, mitä hän avioliiton aikana saa. Avioliiton solmiminen ei siis luo oikeudellisesti yhteistä pesää eikä synnytä yhteisomistusta. Silloin, kun syntyy tarve selvittää, kuka omistaa minkäkin esineen tai muun omaisuuserän, lähtökohtana ovat yleiset siviilioikeudelliset säännöt. Peruslähtökohtana on tällöin nimiperiaate.

        Irtainta omaisuutta hankitaan perheen tarpeisiin siten, että omaisuus on hankintahetkellä ostettu vain toisen puolison nimiin, vaikka molemmat ovatkin tosiasiassa toimineet esineen rahoittajana. Tällöin omaisuuden hankintahetken tarkoitus ratkaisee omistajakysymyksen. Jos jonkin irtaimen esineen suhteen ei käy olosuhteista selville kumman puolison omaisuuteen se kuuluu, on kyseinen omaisuus lain mukaan yhteistä. Jos jokin omaisuus on hankittu yksinomaan toisen puolison nimiin, mutta kyse on tosiasiassa yhteisomistuksesta, todellinen omistussuhde voidaan vahvistaa tuomioistuimessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Saanko myydä yhteisen kodin ja irtaimiston, kun nimiperiaatteen mukaan ne ovat minun?

        Et saa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Ennen ositusta tai ilman avioehtoa kaikki avioliiton aikana on yhteistä."

        Nimenomaan näin ei ole. Avioliitossa varallisuus on erillistä ja samoin (henkilökohtaiset) velat. Yhteistä omaisuutta aviopuolisoilla on vain, jos he ovat sen yhteisiin nimiinsä hankkineet. Lain mukainen oletus omistusosuuksista on puolet kummallakin, mutta puolisot voivat sopia asian toisinkin.

        Aina kun omistusosuus ei vastaa todellista, on toinen puolisoista antanut lahjan verotuksen kannalta katsoen.

        Niin, mutta avioliitossa kummallakin puolisolla on avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen. Kun ositus tehdään, ilman avioehtoa oletuksena omaisuus jaetaan tasan. Tästä siis pois lukien liittoon tuotu omaisuus.

        Miten avioliiton aikana ehdoitta hankittu varallisuus ei siis olisi yhteistä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, mutta avioliitossa kummallakin puolisolla on avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen. Kun ositus tehdään, ilman avioehtoa oletuksena omaisuus jaetaan tasan. Tästä siis pois lukien liittoon tuotu omaisuus.

        Miten avioliiton aikana ehdoitta hankittu varallisuus ei siis olisi yhteistä?

        Avioliitossa on voimassa surrogaattiperiaate. Se omaisuus, joka avioliittoon mennessä puolisolla on, pysyy hänen omaisuutenaan, vaikka se vaihtuisi toiseksi omaisuuseräksi. Siten omilla pankkitilin varoilla hankittu on aina sen puolison omaa, joka sen on maksanut. Tätä voi todistella tarvittaessa kuitein ja maksutosittein tilitiedoista.

        Jollei ole mainittua näyttöä, kumpi on omistaja, astuu kuvaan oletus, että puolisot omistavat omaisuuden yhdessä ja yhtä suurin osuuksin. Tähän ei liity avio-oikeus mitenkään. Se otetaan huomioon vasta omaisuuden osituksessa erotapauksessa tai puolison kuoltua.

        Kaikki puolisoiden omaisuus on avio-oikeuden piirissä, olipa hankittu avioliiton aikana tai jo sitä ennen tai saatu lahjana tai perintönä. Lahjakirjassa tai testamentissa voi lahjanantaja poistaa lahjan- /testamentinsaajan puolison avio-oikeuden niin halutessaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Avioliitossa on voimassa surrogaattiperiaate. Se omaisuus, joka avioliittoon mennessä puolisolla on, pysyy hänen omaisuutenaan, vaikka se vaihtuisi toiseksi omaisuuseräksi. Siten omilla pankkitilin varoilla hankittu on aina sen puolison omaa, joka sen on maksanut. Tätä voi todistella tarvittaessa kuitein ja maksutosittein tilitiedoista.

        Jollei ole mainittua näyttöä, kumpi on omistaja, astuu kuvaan oletus, että puolisot omistavat omaisuuden yhdessä ja yhtä suurin osuuksin. Tähän ei liity avio-oikeus mitenkään. Se otetaan huomioon vasta omaisuuden osituksessa erotapauksessa tai puolison kuoltua.

        Kaikki puolisoiden omaisuus on avio-oikeuden piirissä, olipa hankittu avioliiton aikana tai jo sitä ennen tai saatu lahjana tai perintönä. Lahjakirjassa tai testamentissa voi lahjanantaja poistaa lahjan- /testamentinsaajan puolison avio-oikeuden niin halutessaan.

        Avioehto nimenomaisesti tehdään sen vuoksi, että toinen on varakkaampi jo alkujaan tai hänellä on suuremmat tulot.

        Merkittävä osa eroon päättyvien avioliittojen osituksista tehdään suoraan puolet-ja-puolet -oletuksella avioliittolain ja avio-oikeuden mukaisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Saanko myydä yhteisen kodin ja irtaimiston, kun nimiperiaatteen mukaan ne ovat minun?

        "Saanko myydä yhteisen kodin ja irtaimiston, kun nimiperiaatteen mukaan ne ovat minun?"

        Avioliittolain 38 ja 39 pykälät nimenomaan suojelevat yhteistä kotia ja sen irtaimistoa, sekä muutamaa muuta henkilökohtaista erää luovutukselta, ilman toisen puolison suostumusta, riippumatta siitä kumpi ne omistaa. Eli et saa.


    • Anonyymi

      Olet siis loisinut pennittömänä? Ja nyt haluat puolet itsellesi. Sitäkönyrität selittää?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sille jollekin, edelleen tunnistat kyllä

      Jatkamme siitä mihin jäimme. Tekniikkakin meni kauhusta polvilleen kun rikoimme rajat. Edelleen on vielä verkko avaamatta. Nyt huomaat, että pidät si
      Ikävä
      191
      1365
    2. Tältä näyttää Elastiselle rakennettava luksusmökki Lapissa - Jopa Samu Haber hehkuttaa: "Upee"

      No nyt ei ole kyllä mikään pikkumökki, vaan aika öky... Ela on jakanut kuvia rakennusvaiheessa olevasta vapaa-ajan asunnosta. Se ei todellakaan näytä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      14
      825
    3. Maisa menetti autonsa

      Alamäki on alkanut...todellisuudessa auto lähti liisarista kun rahat loppui... https://www.seiska.fi/Kotimaa/Voi-ei-Maisa-Torppa-joutui-autokiipeliin
      Kotimaiset julkkisjuorut
      39
      793
    4. Hyvää iltaa

      Etenkin yhdelle naiselle täällä :).
      Ikävä
      99
      687
    5. Katja Ståhl sai yllätyksekseen masennusdiagnoosin - Yksi asia herätti: "Rupesin hirveesti..."

      Tsemppiä ja voimia, Katja Ståhl! Juontaja, hevosnainen Ståhl avaa yksityiselämäänsä Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa. Lue lisää: https://www.suomi
      Suomalaiset julkkikset
      4
      675
    6. Olisitko nainen hävennyt mun kanssa

      liikkuessa, vai päinvastoin? Luin jostain lehdestä kauan sitten että naiset miettii tätä kautta asioita. Ja olisitko hävennyt mua faijasi edessä? Ei s
      Ikävä
      127
      610
    7. Niin solmussa

      Voi kun tietäisit miten suuria tunteita mulla on sua kohtaan. Naiselle ❤️
      Ikävä
      23
      601
    8. Haluun vaan, että tiedät

      Olet ensimmäinen ja viimeinen päivän ajatuksissani - en voi sinua unohtaa, vaikka aikaa on kulunut, kyyneleet edelleen virtaavat..
      Ikävä
      13
      548
    9. Kuka palstalainen

      Olisi hyvää matkaseuraa? -flowersreally-
      Sinkut
      152
      533
    Aihe