Aviopuolisoiden kiinteistökauppa toisen varoilla

Hallinto-oikeuden ratkaisu perustuu siihen, että avioliitossa puolisoiden omaisuus on erillistä. Kun puolisot hankkivat yhteisiin nimiinsä omaisuutta, kysymys on (verotettavasta) lahjasta.

Avauksesa tehdyn tilanteen osalta samoin. Tontti on puolelta osaltaan lahjaa B:lle. Myös muu rahoituksen "epätasapaino" on lahjoitus. Niistä olisi määrättävä lahjavero.

Verotuksellisesti asia ei välttämättä ole samoin kuin puolisoiden yksityisoikeudellisen suhteen osalta. Ne ovat eri asioita

"Toki erotilanteessa A: voi vaatia talosta suurempaa osuutta maksujensa takia, mutta onko muulloin merkitystä?"

Kyllä toki A saa puolisoiden keskinäisessä suhteessa vaatia suurempaa osuutta "lahjoituksistaan", koska niitä ei välttämättä pidetä lahjoitustahdon puuttuessa lahjoina yksityisoikeudellisesti. Omaisuuden osituksessa puolisoiden kesken sillä ei kuitenkaan ole lopulta merkitystä, koska B saa joka tapauksessa tasingon puolisoltaan, ellei puolisoilla ole avioehtoa, joka sulkisi avio-oikeuden pois. [Nimiperiaate on kuitenkin lähtökohta omaisuuden osituksessa, joten ilman vastanäyttöä osituksessakin puolisot omistavat mainitun omaisuuden puoliksi rahoitusosuuksistaan riippumatta.]

Anonyymi kirjoitti:

Hallinto-oikeuden ratkaisu perustuu siihen, että avioliitossa puolisoiden omaisuus on erillistä. Kun puolisot hankkivat yhteisiin nimiinsä omaisuutta, kysymys on (verotettavasta) lahjasta.

Avauksesa tehdyn tilanteen osalta samoin. Tontti on puolelta osaltaan lahjaa B:lle. Myös muu rahoituksen "epätasapaino" on lahjoitus. Niistä olisi määrättävä lahjavero.

Verotuksellisesti asia ei välttämättä ole samoin kuin puolisoiden yksityisoikeudellisen suhteen osalta. Ne ovat eri asioita

"Toki erotilanteessa A: voi vaatia talosta suurempaa osuutta maksujensa takia, mutta onko muulloin merkitystä?"

Kyllä toki A saa puolisoiden keskinäisessä suhteessa vaatia suurempaa osuutta "lahjoituksistaan", koska niitä ei välttämättä pidetä lahjoitustahdon puuttuessa lahjoina yksityisoikeudellisesti. Omaisuuden osituksessa puolisoiden kesken sillä ei kuitenkaan ole lopulta merkitystä, koska B saa joka tapauksessa tasingon puolisoltaan, ellei puolisoilla ole avioehtoa, joka sulkisi avio-oikeuden pois. [Nimiperiaate on kuitenkin lähtökohta omaisuuden osituksessa, joten ilman vastanäyttöä osituksessakin puolisot omistavat mainitun omaisuuden puoliksi rahoitusosuuksistaan riippumatta.]

Lue lisää

Entä ellei erotapausta ja keskinäisiä vaatimuksia koskaan tule, puuttuuko verottaja tälläisiin?

Anonyymi kirjoitti:

Entä ellei erotapausta ja keskinäisiä vaatimuksia koskaan tule, puuttuuko verottaja tälläisiin?

Ihmettelen mistä tälläinen oikeustapaus on siis aiheutunut🤔

Anonyymi kirjoitti:

Entä ellei erotapausta ja keskinäisiä vaatimuksia koskaan tule, puuttuuko verottaja tälläisiin?

Ei puutu. Avio-oikeus on puolison suojaksi luotu siviilioikeudellinen järjestelmä. Avioliittolaissa ei ole määrätty osituspakkoa, eikä laki aseta estettä sille, että puoliso luopuu vaatimasta tasinkoa. Avioliittolain ositusta koskevat säännökset ovat dispositiivisia, joten puolisoilla on oikeus jakaa omaisuutensa muullakin tavalla kuin puolittamisperiaatteen mukaisesti. Puolison avio-oikeuden nojalla osituksessa saama omaisuus on lahjaverosta vapaata. Vastaavasti voidaan katsoa, ettei olemassa olevan tilanteen pysyttäminenkään eli avio-oikeuteen perustuvan tasinko-oikeuden käyttämättä jättäminen muodosta perustetta lahjaverotukselle. (KHO 2014:135)

Anonyymi kirjoitti:

Ihmettelen mistä tälläinen oikeustapaus on siis aiheutunut🤔

Siitä tosiasista että siviilioikeudellisesti jos toinen käyttää varoja toisen varallisuuden kartuttamiseen, se katsotaan lahjaksi tälle saavalle. Se, että toisella tavalla sama varallisuuden siirto ei olisi verotettavaa ei liity tähän. Mutta silloin se perustuu johonkin toiseen sääntelyyn. Silloin mennään sillä.

Anonyymi kirjoitti:

Entä ellei erotapausta ja keskinäisiä vaatimuksia koskaan tule, puuttuuko verottaja tälläisiin?

Ymmärsit väärin. Ei tarvita mitään omaisuuden ositusta. Lahjoitus tapahtuu heti, kun varoja käytetään yhteisiin nimiin. Sitä on verotettava ja siitä kuuluu tehdä lahjaveroilmoitus. Ilmoituksen laiminlyönti on veropetos.

Omaisuuden ositus ei muuta tilannetta mitenkään ja on yhden tekevää, vaatiiko puoliso tasinkoa vai ei.

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärsit väärin. Ei tarvita mitään omaisuuden ositusta. Lahjoitus tapahtuu heti, kun varoja käytetään yhteisiin nimiin. Sitä on verotettava ja siitä kuuluu tehdä lahjaveroilmoitus. Ilmoituksen laiminlyönti on veropetos.

Omaisuuden ositus ei muuta tilannetta mitenkään ja on yhden tekevää, vaatiiko puoliso tasinkoa vai ei.

Lue lisää

Et ainakaan puhu nyt avauksen tapauksesta.

Anonyymi kirjoitti:

Et ainakaan puhu nyt avauksen tapauksesta.

Nimenomaan puhun. Hallinto-oikeus totesin saman asian, että lahjoitustapahtuma on se hetki, kun varoja käytetään omaisuuden hankintaan.

"Edellisen perusteella, kun aviopari avioliiton aikana yhdessä hankkii nimiperiaatteen mukaan yhteiseksi, riskiä ei ole siitä, että kyseeseen tulisi lahja."

Tämä on toisinpäin. Kun puolisot hankkivat yhteisiin nimiin omaisuutta, jonka vain toinen rahoittaa, tapahtuu lahjaverotettava lahjoitus. Nimiperiaatteen mukaan kummatkin tulevat omistajiksi ja puolet (tai omistusosuuden mukaisesti) toinen puolisoista saa lahjan.

Sen sijaan tilanne on toinen, jos toinen vain rahoittaisi puolisonsa omiin nimiinsä tekemää hankintaa. Silloin voidaan ajatella, että puoliso "lainaa" tms. avustaa toisen hankintaa, eikä kysymys ole lahjoitukesta.

Anonyymi kirjoitti:

"Edellisen perusteella, kun aviopari avioliiton aikana yhdessä hankkii nimiperiaatteen mukaan yhteiseksi, riskiä ei ole siitä, että kyseeseen tulisi lahja."

Tämä on toisinpäin. Kun puolisot hankkivat yhteisiin nimiin omaisuutta, jonka vain toinen rahoittaa, tapahtuu lahjaverotettava lahjoitus. Nimiperiaatteen mukaan kummatkin tulevat omistajiksi ja puolet (tai omistusosuuden mukaisesti) toinen puolisoista saa lahjan.

Sen sijaan tilanne on toinen, jos toinen vain rahoittaisi puolisonsa omiin nimiinsä tekemää hankintaa. Silloin voidaan ajatella, että puoliso "lainaa" tms. avustaa toisen hankintaa, eikä kysymys ole lahjoitukesta.

Lue lisää

Jos nuori aviopari hankkii yhteisen ensiasunnon, jossa toinen on kuitenkin päärahoittaja, asunto on yhteinen. Kyseeseen ei tule lahja ja lahjavero. Ennen ositusta tai ilman avioehtoa kaikki avioliiton aikana on yhteistä.

Tapauksessa on erotettava keinotekoinen kikkailu, jossa oikea omistaja pyritään salaamaan. Ns. saamiskonstruktiossa kaikki omaisuus hankitaan toisen varoilla toisen nimiin, mutta tässäkin nimiperiaate pätee. Jos on helposti osoitettavissa, että on hankittu yhteiseen käyttöön vaikkapa koti, vaikka toinen olisikin päärahoittaja, lahjaverovelvollisuutta ei saajaosapuolelle synny. Kyseessä on luottamusperiaate, jossa hankintahetken tarkoitus on ratkaisevaa.

Avaajan tapauksessa ei ole kyseessä saamiskonstruktio tai keinotekoien järjestely, vaan avioparin tarkoitus on ollut hankkia oma yhteinen koti, eli kyseessä on luottamusperiaate. Lahjaverovelvollisuutta ei synny, vaikka toinen olisikin pää- tai suurempi rahoittaja. Jo pieni tai pienehkö rahoitusosuus toiselta osapuolelta riittää kumoamaan lahjaverovelvoitteen.

Edelleen, nimiperiaate ei oman kodin osalta päde siinä tapauksessa, että oma koti olisi hankittu vain toisen nimiin vaikka hankinnassa on käytetty molempien varoja.

Anonyymi kirjoitti:

Jos nuori aviopari hankkii yhteisen ensiasunnon, jossa toinen on kuitenkin päärahoittaja, asunto on yhteinen. Kyseeseen ei tule lahja ja lahjavero. Ennen ositusta tai ilman avioehtoa kaikki avioliiton aikana on yhteistä.

Tapauksessa on erotettava keinotekoinen kikkailu, jossa oikea omistaja pyritään salaamaan. Ns. saamiskonstruktiossa kaikki omaisuus hankitaan toisen varoilla toisen nimiin, mutta tässäkin nimiperiaate pätee. Jos on helposti osoitettavissa, että on hankittu yhteiseen käyttöön vaikkapa koti, vaikka toinen olisikin päärahoittaja, lahjaverovelvollisuutta ei saajaosapuolelle synny. Kyseessä on luottamusperiaate, jossa hankintahetken tarkoitus on ratkaisevaa.

Avaajan tapauksessa ei ole kyseessä saamiskonstruktio tai keinotekoien järjestely, vaan avioparin tarkoitus on ollut hankkia oma yhteinen koti, eli kyseessä on luottamusperiaate. Lahjaverovelvollisuutta ei synny, vaikka toinen olisikin pää- tai suurempi rahoittaja. Jo pieni tai pienehkö rahoitusosuus toiselta osapuolelta riittää kumoamaan lahjaverovelvoitteen.

Edelleen, nimiperiaate ei oman kodin osalta päde siinä tapauksessa, että oma koti olisi hankittu vain toisen nimiin vaikka hankinnassa on käytetty molempien varoja.

Lue lisää

Verottaja ei näe asiaa ihan noin yksinkertaisena:

Ostetun asunnon omistussuhteen pitää vastata rahoitussuhdetta eli sitä, kuinka suuren osan asunnosta kumpikin puoliso on maksanut.

Jos omistus tulee yhteiseksi (asunto ostetaan esimerkiksi puoliksi) mutta vain toinen puolisoista rahoittaa hankinnan ja maksaa asuntolainan, osuus asunnosta on toiselle puolisolle verotettava lahja.

Mutta mitä verottaja tekee asian eteen? Arvatenkin suuri osa kodeista on hankittu siten, että toinen puolisoista on päärahoittaja, mutta nimiperiaatteen mukaan koti on yhteinen.

Anonyymi kirjoitti:

Verottaja ei näe asiaa ihan noin yksinkertaisena:

Ostetun asunnon omistussuhteen pitää vastata rahoitussuhdetta eli sitä, kuinka suuren osan asunnosta kumpikin puoliso on maksanut.

Jos omistus tulee yhteiseksi (asunto ostetaan esimerkiksi puoliksi) mutta vain toinen puolisoista rahoittaa hankinnan ja maksaa asuntolainan, osuus asunnosta on toiselle puolisolle verotettava lahja.

Mutta mitä verottaja tekee asian eteen? Arvatenkin suuri osa kodeista on hankittu siten, että toinen puolisoista on päärahoittaja, mutta nimiperiaatteen mukaan koti on yhteinen.

Lue lisää

Miten verottaja näkee vaikkapa sen, että toinen vanhemmista - varakkaampi - "lahjoittaa" toiselle vanhemmalle yhteisen kodin?

Verottajan kannalta olennaiset seikat ovat ainakin seuraavat: molemmat ovat rahoittaneet hankintaa, molemmat ovat velallisina tai takaajina hankintaa varten otetuissa veloissa, molemmat ovat osallistuneet rahoitukseen tuloillaan ja omaisuus on ollut molempien yhteisessä hallinnassa.

Vaikka asiassa olisikin epäsuhta päärahoittajaan nähden, helpoin tapa on ottaa laina tai lainat yhteisesti molempien nimiin. Verottajaa ei kiinnosta se, eikä verottajalla ole automaattisesti mahdollisuuksiakaan, millä tavoin eli missä suhteessa ja miltä tililtä yhteistä lainaa lyhennetään.

Anonyymi kirjoitti:

Jos nuori aviopari hankkii yhteisen ensiasunnon, jossa toinen on kuitenkin päärahoittaja, asunto on yhteinen. Kyseeseen ei tule lahja ja lahjavero. Ennen ositusta tai ilman avioehtoa kaikki avioliiton aikana on yhteistä.

Tapauksessa on erotettava keinotekoinen kikkailu, jossa oikea omistaja pyritään salaamaan. Ns. saamiskonstruktiossa kaikki omaisuus hankitaan toisen varoilla toisen nimiin, mutta tässäkin nimiperiaate pätee. Jos on helposti osoitettavissa, että on hankittu yhteiseen käyttöön vaikkapa koti, vaikka toinen olisikin päärahoittaja, lahjaverovelvollisuutta ei saajaosapuolelle synny. Kyseessä on luottamusperiaate, jossa hankintahetken tarkoitus on ratkaisevaa.

Avaajan tapauksessa ei ole kyseessä saamiskonstruktio tai keinotekoien järjestely, vaan avioparin tarkoitus on ollut hankkia oma yhteinen koti, eli kyseessä on luottamusperiaate. Lahjaverovelvollisuutta ei synny, vaikka toinen olisikin pää- tai suurempi rahoittaja. Jo pieni tai pienehkö rahoitusosuus toiselta osapuolelta riittää kumoamaan lahjaverovelvoitteen.

Edelleen, nimiperiaate ei oman kodin osalta päde siinä tapauksessa, että oma koti olisi hankittu vain toisen nimiin vaikka hankinnassa on käytetty molempien varoja.

Lue lisää

"Ennen ositusta tai ilman avioehtoa kaikki avioliiton aikana on yhteistä."

Nimenomaan näin ei ole. Avioliitossa varallisuus on erillistä ja samoin (henkilökohtaiset) velat. Yhteistä omaisuutta aviopuolisoilla on vain, jos he ovat sen yhteisiin nimiinsä hankkineet. Lain mukainen oletus omistusosuuksista on puolet kummallakin, mutta puolisot voivat sopia asian toisinkin.

Aina kun omistusosuus ei vastaa todellista, on toinen puolisoista antanut lahjan verotuksen kannalta katsoen.

Anonyymi kirjoitti:

"Ennen ositusta tai ilman avioehtoa kaikki avioliiton aikana on yhteistä."

Nimenomaan näin ei ole. Avioliitossa varallisuus on erillistä ja samoin (henkilökohtaiset) velat. Yhteistä omaisuutta aviopuolisoilla on vain, jos he ovat sen yhteisiin nimiinsä hankkineet. Lain mukainen oletus omistusosuuksista on puolet kummallakin, mutta puolisot voivat sopia asian toisinkin.

Aina kun omistusosuus ei vastaa todellista, on toinen puolisoista antanut lahjan verotuksen kannalta katsoen.

Lue lisää

Saanko myydä yhteisen kodin ja irtaimiston, kun nimiperiaatteen mukaan ne ovat minun?

Anonyymi kirjoitti:

"Ennen ositusta tai ilman avioehtoa kaikki avioliiton aikana on yhteistä."

Nimenomaan näin ei ole. Avioliitossa varallisuus on erillistä ja samoin (henkilökohtaiset) velat. Yhteistä omaisuutta aviopuolisoilla on vain, jos he ovat sen yhteisiin nimiinsä hankkineet. Lain mukainen oletus omistusosuuksista on puolet kummallakin, mutta puolisot voivat sopia asian toisinkin.

Aina kun omistusosuus ei vastaa todellista, on toinen puolisoista antanut lahjan verotuksen kannalta katsoen.

Lue lisää

"Ennen ositusta tai ilman avioehtoa kaikki avioliiton aikana on yhteistä."

Kyllä ja ei.

Avioliitossa kummallakin puolisolla on avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen. Avio-oikeus toteutetaan osituksessa avioliiton päättyessä joko avioeron tai toisen puolison kuoleman johdosta. Avio-oikeus voidaan kuitenkin sulkea pois avioehtosopimuksella joko osittain tai kokonaan. Myös lahjan ja testamentin määräyksillä voidaan vaikuttaa avio-oikeuden sisältöön.

Avioliittolain mukaan se omaisuus, mikä puolisolla on avioliittoon mennessään, kuuluu edelleen hänelle. Niin ikään on hänen omaisuuttaan, mitä hän avioliiton aikana saa. Avioliiton solmiminen ei siis luo oikeudellisesti yhteistä pesää eikä synnytä yhteisomistusta. Silloin, kun syntyy tarve selvittää, kuka omistaa minkäkin esineen tai muun omaisuuserän, lähtökohtana ovat yleiset siviilioikeudelliset säännöt. Peruslähtökohtana on tällöin nimiperiaate.

Irtainta omaisuutta hankitaan perheen tarpeisiin siten, että omaisuus on hankintahetkellä ostettu vain toisen puolison nimiin, vaikka molemmat ovatkin tosiasiassa toimineet esineen rahoittajana. Tällöin omaisuuden hankintahetken tarkoitus ratkaisee omistajakysymyksen. Jos jonkin irtaimen esineen suhteen ei käy olosuhteista selville kumman puolison omaisuuteen se kuuluu, on kyseinen omaisuus lain mukaan yhteistä. Jos jokin omaisuus on hankittu yksinomaan toisen puolison nimiin, mutta kyse on tosiasiassa yhteisomistuksesta, todellinen omistussuhde voidaan vahvistaa tuomioistuimessa.

Anonyymi kirjoitti:

Saanko myydä yhteisen kodin ja irtaimiston, kun nimiperiaatteen mukaan ne ovat minun?

Et saa.

Anonyymi kirjoitti:

"Ennen ositusta tai ilman avioehtoa kaikki avioliiton aikana on yhteistä."

Nimenomaan näin ei ole. Avioliitossa varallisuus on erillistä ja samoin (henkilökohtaiset) velat. Yhteistä omaisuutta aviopuolisoilla on vain, jos he ovat sen yhteisiin nimiinsä hankkineet. Lain mukainen oletus omistusosuuksista on puolet kummallakin, mutta puolisot voivat sopia asian toisinkin.

Aina kun omistusosuus ei vastaa todellista, on toinen puolisoista antanut lahjan verotuksen kannalta katsoen.

Lue lisää

Niin, mutta avioliitossa kummallakin puolisolla on avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen. Kun ositus tehdään, ilman avioehtoa oletuksena omaisuus jaetaan tasan. Tästä siis pois lukien liittoon tuotu omaisuus.

Miten avioliiton aikana ehdoitta hankittu varallisuus ei siis olisi yhteistä?

Anonyymi kirjoitti:

Niin, mutta avioliitossa kummallakin puolisolla on avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen. Kun ositus tehdään, ilman avioehtoa oletuksena omaisuus jaetaan tasan. Tästä siis pois lukien liittoon tuotu omaisuus.

Miten avioliiton aikana ehdoitta hankittu varallisuus ei siis olisi yhteistä?

Lue lisää

Avioliitossa on voimassa surrogaattiperiaate. Se omaisuus, joka avioliittoon mennessä puolisolla on, pysyy hänen omaisuutenaan, vaikka se vaihtuisi toiseksi omaisuuseräksi. Siten omilla pankkitilin varoilla hankittu on aina sen puolison omaa, joka sen on maksanut. Tätä voi todistella tarvittaessa kuitein ja maksutosittein tilitiedoista.

Jollei ole mainittua näyttöä, kumpi on omistaja, astuu kuvaan oletus, että puolisot omistavat omaisuuden yhdessä ja yhtä suurin osuuksin. Tähän ei liity avio-oikeus mitenkään. Se otetaan huomioon vasta omaisuuden osituksessa erotapauksessa tai puolison kuoltua.

Kaikki puolisoiden omaisuus on avio-oikeuden piirissä, olipa hankittu avioliiton aikana tai jo sitä ennen tai saatu lahjana tai perintönä. Lahjakirjassa tai testamentissa voi lahjanantaja poistaa lahjan- /testamentinsaajan puolison avio-oikeuden niin halutessaan.

Anonyymi kirjoitti:

Avioliitossa on voimassa surrogaattiperiaate. Se omaisuus, joka avioliittoon mennessä puolisolla on, pysyy hänen omaisuutenaan, vaikka se vaihtuisi toiseksi omaisuuseräksi. Siten omilla pankkitilin varoilla hankittu on aina sen puolison omaa, joka sen on maksanut. Tätä voi todistella tarvittaessa kuitein ja maksutosittein tilitiedoista.

Jollei ole mainittua näyttöä, kumpi on omistaja, astuu kuvaan oletus, että puolisot omistavat omaisuuden yhdessä ja yhtä suurin osuuksin. Tähän ei liity avio-oikeus mitenkään. Se otetaan huomioon vasta omaisuuden osituksessa erotapauksessa tai puolison kuoltua.

Kaikki puolisoiden omaisuus on avio-oikeuden piirissä, olipa hankittu avioliiton aikana tai jo sitä ennen tai saatu lahjana tai perintönä. Lahjakirjassa tai testamentissa voi lahjanantaja poistaa lahjan- /testamentinsaajan puolison avio-oikeuden niin halutessaan.

Lue lisää

Avioehto nimenomaisesti tehdään sen vuoksi, että toinen on varakkaampi jo alkujaan tai hänellä on suuremmat tulot.

Merkittävä osa eroon päättyvien avioliittojen osituksista tehdään suoraan puolet-ja-puolet -oletuksella avioliittolain ja avio-oikeuden mukaisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Saanko myydä yhteisen kodin ja irtaimiston, kun nimiperiaatteen mukaan ne ovat minun?

"Saanko myydä yhteisen kodin ja irtaimiston, kun nimiperiaatteen mukaan ne ovat minun?"

Avioliittolain 38 ja 39 pykälät nimenomaan suojelevat yhteistä kotia ja sen irtaimistoa, sekä muutamaa muuta henkilökohtaista erää luovutukselta, ilman toisen puolison suostumusta, riippumatta siitä kumpi ne omistaa. Eli et saa.