Mistä saitte rahaa ensimmäisenä lapsuudessa.

Anonyymi-ap

Tarkoitan kodin ulkopuolisilta saatua rahaa.

Itse myin pellolla kasvaneita kukkia pienessä kaupungissa jalkakäytävällä. Olin hyvin nuori, 4-6v. Muistan kuinka häpesin myymistäni, kun meillä ei ollut rahapulaa. Kun lopetin myynnin, he tulivat kotiin ja tilasivat kukkakimppuja. Silloin ajattelin että säälistä tulevat. Tai jotan sentapaisesti, en oikein muista.

8-11-vuotiaana menin ystävieni kanssa hotellin isoon roskikseen ja etsin tulitikkurasijoita. Myytiin niitä vajaa parikymmpsille kavereille.

Eka työpaikka oli työelmään tutustuminen, koulusta, 1 viiko S-kaupassa. Palkaksi omena. 1962.

52

245

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      12v ikäisenä äitini "myi" minut propsin kuorintaan saareen noin 3km:n vesimatkan päähän. Maanantaiaamuisin soutaen saareen. Havumaja pinon vierellä. Vaatteiden lisäksi ainoa majoittumisväline oli huopa. Näkkileipää, teetä, sokeria, voita lasipurkissa, hevosenlihasäilykettä. Siinä syötävät.
      Pikiöljyä itikoita vastaan.
      Lauantaisin soutaen mantereelle kotiin, syömään, saunaan, syömään ja nukkumaan pitkälle sunnuntaihin. Tietenkin perunat ja läskisoosi maistui silloinkin.
      Maanantaiaamuisin sama uudelleen. Kesäkuu meni rattoisasti.
      Palkastani en nähnyt killinkiäkään koska äitini peri sen.
      Myöhemmät kesälomat olin vieraissa töissä päivästä päivään.
      Tilipussit avaamattomina äitini käteen.
      Muutama kuukaus ennen inttiin menoa selvisin pelkällä ruokarahan maksamisella.
      Heti intin jälkeen häivyin siitä riitaisesta, äitini myrkyttämästä pesästä Ruotsiin josta palasin aikanaan Suomeen opiskelemaan.

      Olen hyvilläni, että on harvoja asioita josta tunnen olevani kiitollinen.
      Nimimerkki äitinsä halveksima vahingonlaukaus 1943.

      • Anonyymi

        Miten selvisit Ruotsissa 60-luvulla siis pystypropsimetsästä lähteneenä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten selvisit Ruotsissa 60-luvulla siis pystypropsimetsästä lähteneenä

        Tukholman keskustyönvälityksestä littera Blekingeen Sölvesborgin lähistöllä sijainneeseen autojen jäähdyttimiä valmistavaan tehtaaseen.
        Kyllästyin 3:ssa kuukaudessa ja sain välityksestä työpaikan Södertäljessä Scanialla.
        Yrittivät pitää syyläritehtaalla kehumalla päällystettyjä teitä, pitkäsäärisiä naisia yms.
        Asuin virolaisen pakolaisen yläkerrassa itse kaupungissa enkä parakeilla. En havainnut vähäisintäkään suomalaisten vieroksuntaa. Meitä kaupunkiasujia oli 2 heppua.
        Henkilöstöpäällikkö oli suomea puhuva Ruotsin lappalainen.

        Scanialla olin pitempään. Viikon parakissa asumisen jälkeen järjestivät poikamisesmajoituksen. Kämppäkaverina Gävleläinen sveduheppu.
        Piipahdettuani välillä Suomessa ja palatessani Scanialle järjestivät asunnon sveduperheen rivarin huoneeseen.
        Olisi ollut helppo kotoutua. Toimin osastollani työnopastajana.
        Kävin Scanian fakki-inssikoulun naurettavan helpoissa pääsykokeissa. En kuitenkaan aloittanut.
        Minulla ei ole moitteen sanaa sanottavana sen aikaisesta työnantajastani. Kun hoiti työnsä viimeisen päälle hyvin ja tunnollisesti niin sai huomaamatta erilaisia vapauksia ja etuja.

        Lopulta palasin Suomeen opiskelemaan ja olin vielä yhden 4kk kesäloman Scanialla.
        Yhdessä työpaikassani oli ruotsista jotain hyötyäkin vaikka enkku oli oikeastaan parempi.
        Ruotsin osaamisella on lähinnä viihdearvoa. Ruotsalaiset eivät ota huomioon, että supisuomalainen joka ei mokella rannikkoruotsia, ymmärtää heitä.
        Poikkeuksia lukuun ottamatta pakkoruotsitetut eivät ymmärrä saatika sitten puhu!

        Olen nyt 79v ja vaikka en ole tarvinnut ruotsia pariin kymmeneen vuoteen ja silloinkin vain läpiajojen pysähdyksissä, niin ihmeen sitkeässä se silti istuu korvien välissä.
        Bekingska on oma lukunsa, varsinkin puhelimessa!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tukholman keskustyönvälityksestä littera Blekingeen Sölvesborgin lähistöllä sijainneeseen autojen jäähdyttimiä valmistavaan tehtaaseen.
        Kyllästyin 3:ssa kuukaudessa ja sain välityksestä työpaikan Södertäljessä Scanialla.
        Yrittivät pitää syyläritehtaalla kehumalla päällystettyjä teitä, pitkäsäärisiä naisia yms.
        Asuin virolaisen pakolaisen yläkerrassa itse kaupungissa enkä parakeilla. En havainnut vähäisintäkään suomalaisten vieroksuntaa. Meitä kaupunkiasujia oli 2 heppua.
        Henkilöstöpäällikkö oli suomea puhuva Ruotsin lappalainen.

        Scanialla olin pitempään. Viikon parakissa asumisen jälkeen järjestivät poikamisesmajoituksen. Kämppäkaverina Gävleläinen sveduheppu.
        Piipahdettuani välillä Suomessa ja palatessani Scanialle järjestivät asunnon sveduperheen rivarin huoneeseen.
        Olisi ollut helppo kotoutua. Toimin osastollani työnopastajana.
        Kävin Scanian fakki-inssikoulun naurettavan helpoissa pääsykokeissa. En kuitenkaan aloittanut.
        Minulla ei ole moitteen sanaa sanottavana sen aikaisesta työnantajastani. Kun hoiti työnsä viimeisen päälle hyvin ja tunnollisesti niin sai huomaamatta erilaisia vapauksia ja etuja.

        Lopulta palasin Suomeen opiskelemaan ja olin vielä yhden 4kk kesäloman Scanialla.
        Yhdessä työpaikassani oli ruotsista jotain hyötyäkin vaikka enkku oli oikeastaan parempi.
        Ruotsin osaamisella on lähinnä viihdearvoa. Ruotsalaiset eivät ota huomioon, että supisuomalainen joka ei mokella rannikkoruotsia, ymmärtää heitä.
        Poikkeuksia lukuun ottamatta pakkoruotsitetut eivät ymmärrä saatika sitten puhu!

        Olen nyt 79v ja vaikka en ole tarvinnut ruotsia pariin kymmeneen vuoteen ja silloinkin vain läpiajojen pysähdyksissä, niin ihmeen sitkeässä se silti istuu korvien välissä.
        Bekingska on oma lukunsa, varsinkin puhelimessa!

        Et jäänyt Ruotsiin kumminkaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et jäänyt Ruotsiin kumminkaan.

        Svedujen perusasenne suomalaisiin oli heijastumaa entisiin riistoalueen asukkeihin.
        Ruotsiin oli tullut, ja tuli edelleen kreikkalaisia ja muita saman suunnan kansalaisia.
        Tanskalaisilla ja norjalaisilla oli suorastaan kansalaisten asema.
        Suomalaiset jäivät noiden ryhmien kehnommalle puolelle.
        En voi henkilökohtaisesti valittaa kohtelua mutta kaikessa heijastui ruotsalaisten ylemmyydentuntoinen asenne suomalaisia kohtaan.
        Ruotsin lappalaiset, äidinkielenä suomi, olivat samassa asemassa.

        Tuo Scanian fakki-inssikoulutus oli lapsellisen tasoista. Se ei antanut mitään yleistä pätevyyttä vaan tähtäsi tehtaan omiin tarpeisiin rajallisella alueella.
        Tarinoin muutama ko. ryhmän hepun kanssa ja he olivat jotenkin kateellisia koska ansaitsivat vähemmän kuin me urakassa tahtaan puolella.
        Bonuksena he sanoivat sen, että voivat työskennellä kauluspaidassa ja konttorin ovi on eri puolella tehdasta kuin duunareiden.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Svedujen perusasenne suomalaisiin oli heijastumaa entisiin riistoalueen asukkeihin.
        Ruotsiin oli tullut, ja tuli edelleen kreikkalaisia ja muita saman suunnan kansalaisia.
        Tanskalaisilla ja norjalaisilla oli suorastaan kansalaisten asema.
        Suomalaiset jäivät noiden ryhmien kehnommalle puolelle.
        En voi henkilökohtaisesti valittaa kohtelua mutta kaikessa heijastui ruotsalaisten ylemmyydentuntoinen asenne suomalaisia kohtaan.
        Ruotsin lappalaiset, äidinkielenä suomi, olivat samassa asemassa.

        Tuo Scanian fakki-inssikoulutus oli lapsellisen tasoista. Se ei antanut mitään yleistä pätevyyttä vaan tähtäsi tehtaan omiin tarpeisiin rajallisella alueella.
        Tarinoin muutama ko. ryhmän hepun kanssa ja he olivat jotenkin kateellisia koska ansaitsivat vähemmän kuin me urakassa tahtaan puolella.
        Bonuksena he sanoivat sen, että voivat työskennellä kauluspaidassa ja konttorin ovi on eri puolella tehdasta kuin duunareiden.

        Ajat on muuttuneet onneksi.


    • Anonyymi

      Me maalla harrastettiin ravustusta,

      siitä saatiin aika hyvin ulkopuolista rahaa,

      kylällä oli 2 rapujen ostajaa,
      jotka toimitti lasten pyydystämät ravut eteenpäin ravintoloihin,

    • Anonyymi

      Kuljin pieni punainen käsilaukku mukana talosta taloon ja lauloin tai lausuin runoja. Sain sitten 5 penniä. Olin perunoita noukkimassa naapureissa ja sain omaa rahaa. Keräsin Postipankin kultaiseen porsaaseen rahani. Oli hienoa olla kultapossukerhon jäsen. Mitkä sitten kriteerit mahtoivat olla kun toiset possut olivat punaisia. Olin pitkäaikainen asiakas. Menin sitten 70-80-luvun vaihteessa kysymään, voisinko saada korkoa rahalleni, kun olin säästänyt, ja toiset pankit maksavat. Pankkineiti sanoi etten saa ja kannattaa erota. Vaihdoin pankkia. Että sellainen pankkineiti.

    • Anonyymi

      Pajunparkkia kiskoimme ja kuivattelimme, myimme kaverin kanssa nahkatehtaalle.

    • Anonyymi

      Joskus 1955-1961 , en muista vuotta, mutta sen muista kun keräsin orapihlajan marjoja ja vein kauppaan. Niitä vastaanotettiin aivan 1-2 kg eriä. E-kaupassa.

    • Anonyymi

      Sain mummiltani 20 markan kolikon. Se on minulla vieläkin.
      Sitten olin mukana levyn teossa ja pikkupalkkio tuli Postipankin kautta postiennakkona?
      Sellainen neliönmuotoinen punavalkoinen kuitti.
      Beng

    • Olin 13v. Kävin polkupyörällä 10km päässä jäätelökioskilla myymässä.

    • Keräsin viinimarjoja naapurin puutarhassa.
      Ja kyllä harmitti kun palkanmaksunaika tuli,
      naapuri kysyi, että ottaisitko palkan perunoina.
      En taatusti, ottanut, kun koko kerätessä
      suunnittelin, mitä ja mistä ostaisin niillä rahoilla.
      Koulun alku eli syyskuun eka oli jo aika lähellä,
      joten koulutarvikkeissin ne pennoset meni.

    • Anonyymi

      10-vuotiaana olin kesän läheisen maalaistalon 2-vuotiasta lasta hoitamassa.

    • Tuurasin hesarin jakajaa tämän pitäessä kesälomaa, taisin olla jotain ehkä 14 vuotias. Joutui lähtee töihin kun muut nukkui käki kukkui eikä väsyttäny yhtään, moitteita tuli kun joku jäi ilman lehteä, jakelun jälkeen oli monta ylimääräistä lehteä, ne annoin naapureille. Virheestä otin vaarin, palkasta ei jäänyt säästöön.

      • Anonyymi

        Mikä oli jakopiirisi hesarin jaossa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä oli jakopiirisi hesarin jaossa?

        Oot meiltäpäin kun kysyt, Nuijamiehen alueella.

        pe


    • Anonyymi

      Minä jaoin lehtiä aamuisin ja seitsenvuotiaasta. 30 pakkasessa ja kovassa tuulessa rankkaa,heikoin varustein!

      • Anonyymi

        Totta maar!

        Joka suuntaan oli aina ylämäki ja kesät talvet mentiin sukset jalassa!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Totta maar!

        Joka suuntaan oli aina ylämäki ja kesät talvet mentiin sukset jalassa!

        Joo ja irtokoirat jahtasi.. piti sotkee fillaria kovaa!


    • Anonyymi

      Naapurikylän sokerijuurikaspellolla harventamassa.- Liksallani sain ostettua Abu-matic 20 ja heittovavan sekä uistimet , kyllä minä olin poikaa :)

      Gubbe 73

    • Anonyymi

      Tätini lupasivat mulle viisi penniä, jos olen viisi minuuttia hiljaa.

    • Anonyymi

      Mamilla oli silloin paksu lompakko ja myö vaan huilattiin!🍀

      • Anonyymi

        huilailee


    • Anonyymi

      Ensimmäinen työpaikka, 15 vuotiaana, oli SOK, Fleminginkatu, Helsinki.
      Tsuppari eli lähetti, asiapoika, tms. Palkka oli 200mk/kk

      • Anonyymi

        Mikä oli vuosiluku? Olin 1964 sain 100 mk /kk lihakaupassa Savossa.


    • Anonyymi

      Muistan kun 12 vuotiaana halusin ” palipalit” syksyllä ja äiti ei ottanut asiaa kuuleviin korviinsa, vaan sanoi että ne ovat kesäkenkiä eikä sellaisia ostella.

      Sitten koulussa eräänä päivänä opettaja kertoi että jokainen lapsi jolla ei ole esim varaa saada kenkiä saa niihin avustusta , ja häneltä saisi lomakkeen jonka vanhemmat sitten täyttäisivät.

      Tuumasta toimeen minä paras ystäväni oteimme lomakkeet kotiin vietäväksi, mutta täytimme ne salaa vanhemmilta ja kirjoitimme jopa huoltajan allekirjoituksen siihen.

      No raha lappu tuli joka oli kiinnitetty paikkakunnan yhteen kauppaan, niin että menimme ostamaan kengät , ystävätär osti reilut nahkakengät ja minä ne palipalit , ihmettelen itsekkin näi jälkeenpäin miten se oli edes mahdollista.

      Kun sitten kävelin ne palipalit jalassa ensimmäistä päivää kuraisella kylätiellä ja tulin kotiin ja äiti näki mitä minulla oli jaloissa , niin tuli ristikuulustelu ja minun oli pakkomtunnustaa miten olimme tehneet ystävän kanssa. Ja sain oikein reilusti
      tukkapöllyä ja selityksen siitä kenelle nämä avustukset oli tarkoitettu, siis ei minulle ,

      sain myöskin informaatiota mitä seuraa kun väärentää jonkun nimen virastopapereihin .

      Äiti otti palipalit minulta ja en tänäänkään tiedä mikä niiden kohtalo oli, enkä liioin sitä että ottiko äiti yhteyttä vastuussa oleviin tahoihin vai jättikö asian silleen , en kehdannut edes kysellä koskaan kun niin hävetti.
      Joten se oli ystävän ja minun ensimmäinen ekonominen asia millä saimme lyhyen ilon, tienaamista erikoisella tavalla ja samalla kova opetus asioista mitä ei saa tehdä .
      Niin että elämä opettaa ,

      • Anonyymi

        Minä jouduin jo 13-vuotiaana vehnäjauhokaivokselle töihin.
        Siellä ei ollut edes hissiä käytössä ja 4 kerrokseen noustiin hiivan avulla.
        Muutaman vuoden olin myös Italiassa makaroonitehtaalla, missä porasin reikiä makarooneihin.
        Välillä oltiin makaroonipellolla poimimassa pensaista kypsät makaroonit.

        Olin myöskin vähän aikaa teurastamolla hommissa, mutta se ei oikein minulle sopinut, sillä siellä sai joka päivä maksaa ja kärsiä.
        Ennen eläkkeelle joutumista toimin 3 vuotta Parilan Panssarimuseossa hyökkäysvaunun rahastajana ja armeijankin taisin käydä kirjekurssin kautta.

        Ei minun lapsuudessani ollut mitään rahaa, sillä kauppaa käytiin kärpännahoilla ja juurikkailla.
        Minä tulen särkyneestä kodista! Särjin sen itse!


      • No oli teillä luovaa ajattelua, kun moisen keksitte.
        Köyhemmille perheille kunnissa jaettiin tosiaan tuota kenkäavustusta hakemuksesta.
        Muistan myös nuo palipalit.
        Muistelen, että itsellänikin taisi olla sellaiset.


      • Anonyymi
        Eliaana kirjoitti:

        No oli teillä luovaa ajattelua, kun moisen keksitte.
        Köyhemmille perheille kunnissa jaettiin tosiaan tuota kenkäavustusta hakemuksesta.
        Muistan myös nuo palipalit.
        Muistelen, että itsellänikin taisi olla sellaiset.

        Nyt menin ulalle noista palipaleista, voisitko avata itäsuomalaiselle, kun en muista moisia kenkiä tuolla nimellä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Nyt menin ulalle noista palipaleista, voisitko avata itäsuomalaiselle, kun en muista moisia kenkiä tuolla nimellä.

        Ne oli alunperin semmoset puupohjaiset, missä remmi meni jalkapöydän päältä.
        Vähän kun kesäsandaalit.
        Myöhemmin muitakin versioita, sulavampia oli.


      • Anonyymi
        Eliaana kirjoitti:

        Ne oli alunperin semmoset puupohjaiset, missä remmi meni jalkapöydän päältä.
        Vähän kun kesäsandaalit.
        Myöhemmin muitakin versioita, sulavampia oli.

        Joo ihan niin olivat minunkin , siis puiset ja vaaleanruskea yksi remmi päällä .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä jouduin jo 13-vuotiaana vehnäjauhokaivokselle töihin.
        Siellä ei ollut edes hissiä käytössä ja 4 kerrokseen noustiin hiivan avulla.
        Muutaman vuoden olin myös Italiassa makaroonitehtaalla, missä porasin reikiä makarooneihin.
        Välillä oltiin makaroonipellolla poimimassa pensaista kypsät makaroonit.

        Olin myöskin vähän aikaa teurastamolla hommissa, mutta se ei oikein minulle sopinut, sillä siellä sai joka päivä maksaa ja kärsiä.
        Ennen eläkkeelle joutumista toimin 3 vuotta Parilan Panssarimuseossa hyökkäysvaunun rahastajana ja armeijankin taisin käydä kirjekurssin kautta.

        Ei minun lapsuudessani ollut mitään rahaa, sillä kauppaa käytiin kärpännahoilla ja juurikkailla.
        Minä tulen särkyneestä kodista! Särjin sen itse!

        Mulla oli kyllä hyvä bisnes pienenä.
        Talvella kävin aina kolkuttelemassa naapurien ovea ja kysyin, että tarvitsevatko he polttopuita?
        Sanoivat aina ei, joten otin puut liiteristä ja kävin myymässä ne muualle.
        Kyllä maaseudulla aina pärjäsi!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mulla oli kyllä hyvä bisnes pienenä.
        Talvella kävin aina kolkuttelemassa naapurien ovea ja kysyin, että tarvitsevatko he polttopuita?
        Sanoivat aina ei, joten otin puut liiteristä ja kävin myymässä ne muualle.
        Kyllä maaseudulla aina pärjäsi!

        Ja kehtaat vielä esitellä ketkun kallosi julkisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mulla oli kyllä hyvä bisnes pienenä.
        Talvella kävin aina kolkuttelemassa naapurien ovea ja kysyin, että tarvitsevatko he polttopuita?
        Sanoivat aina ei, joten otin puut liiteristä ja kävin myymässä ne muualle.
        Kyllä maaseudulla aina pärjäsi!

        Kieroa peliä, mutta minua kyllä nauratti tuo . Lieneekö totta.


    • Anonyymi

      ME lapsena RAVUSTETTIIN RAPUJA siitä saatiin jonkin verran rahaa
      tietenki me lapset rahat vietiin aina äidille, olihan sota-aika ja sen jälkeinen aika, kaikesta oli pulaa, eikä lapset rahalla oikeestaan tehny mitään,
      muistan ensimmäisen itsenäisen ostoksen, se oli TOMATTI en ikinä ollu enne nähny punasta tomattia se näytti lapsen silmissä herkulliselta, en muista mitä se maksoi, mutta sen muistan kun olin kotiin tulossa niin aattelin maistaa sitä, olin sillalla menossa kotiin kun purasin tomattia kylkeen, hyiii kauhistus kun se lapsen suussa maitui pahalle, heitin sen sillalta jokeen,
      oli pettyny kun se ei ollutkaan karkkia eikä hyvälle maistuvaa hedelmää,
      sen pituinen se tarina !

    • Anonyymi

      Minä ulkoilutin naapurin suht'varakkaan kotirouvan alle kouluikäistä lasta
      kaksi tuntia päivässä, kun hän pyysi ja sain siitä markan.

    • Anonyymi

      Pikkupoikana myin kukkapenkeistä pyydystämiäni kassuja tehtaan portilla töistä kotiin meneville työmiehille.

    • Anonyymi

      Kesätöissä tienasin ensimmäisen palkkani.

      • Anonyymi

        Silloin sai töitä jos viitsi vain mennä, ajat on nyt toiset....


    • Anonyymi

      12-13 vuotiaana keräsin männynkäpyjä, jotka vein kyläkaupan keräilypisteeseen.
      Käpyjen piti olla vähintään 3:n cm:n pituisia.
      Ensimmäisillä itse hankituilla rahoilla ostin aurinkolasit.

      • Anonyymi

        Pohjoissuomessa oli tapana.


    • Anonyymi

      Olin n. 10-vuotias.
      Kukkakaupan ikkunassa oli lappu jossa haettiin lähettiä.
      No, saapastelin sisään ja kyselin vähän hommasta.
      Sain sitten viedä tilattuja kukkalaitteita ja -puskia asiakkaille
      koteihin, sairaaloihin, työpaikoille ja milloin mihinkin.
      Ei ollut tietenkään virallinen työpaikka.
      Palkaksi sain 50 penniä per keikka mustana käteen.
      Ja työsuhdebussikortin.
      Ne oli ensimmäiset ulkopuolisilta saadut rahat.

      • Anonyymi

        Ja työsuhdebussikortin.

        eikusillon mitää korteeja ollut paitti pelikortteja


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja työsuhdebussikortin.

        eikusillon mitää korteeja ollut paitti pelikortteja

        Oli pahvinen 10 matkan kortti jonka rahastajatäti leimasi.


    • Anonyymi

      Ensimmäisiä tienestejäni taisi olla, kun tädit sanoivat, että jos olet hiljaa viisi minuuttia, saat viisi penniä.

      • Anonyymi

        Et tienannut juurikaan?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et tienannut juurikaan?

        Enpä tainnut, laulelin paljon ja juttuakin taisi riittää. Lempparikysymykseni on edelleen; miksi ja esikoinen ihmettelee, eikö mun kyselyiän pitäisi olla jo ohi.


    • 11-vuotiaasya lapsenvahtina kesäisin. 14-vuotiaana verotoimiston siivousta kesätyönä. Tosin palkkoja en muista. Rahaa kuotenkin.

    • Anonyymi

      Minä jaoin mainoksia jo aika nuorena ja sain siitä rahaa kivasti kun otin useamman piirin jaettavaksi. Ensin jaettavana oli lähinnä omat kerrostalot ja sitten lisäksi omakotialuetta. Kerrostalojen jakaminen hoitui pikkuväen avustuksella. He jakoivat rapun ja saivat namia palkaksi. :D
      Sittetn menin päiväkotiin TET-harjoitteluun 13-14-vuotiaana ja henkilökunta tykästyi minuun ja työtaitoihini sen verran että pyysivät minu töihin loma-ajoiksi ja kiireajoiksi (pukemiset ja ulkoilu) sieltä sain ihan hyvää palkkaa. päiväkotiajoista on jäänyt mieleen 3-vuotiaat lempilapset Ronja ja Jalmari, joista viimeisin kertoi äitinsä olevan kipeä kun pyttyyyn oli tullut verta) Seuraavaksi laitoin lastenhoitoilmoituksia eri paikkoihin ja pääsin kesätöihin hoitamaan 2-vuotiasta Päiviä ihan koko kesäksi ja taisin olla vasta vain 14-vuotias. Muitakin hoitokeikkoja oli, esim jos vanhemmat menivät jonnekin.
      Kuitenkin ihan ensimmäinen lastenhoitopestini oli jo silloin kun olin vasta noin 8-vuotias, kun hoidin ajoittain yläkerran lapsia. Vanhemmat olivat teatteri-ihmisiä ja paljon poissa. Perheeseen syntyi poikavauva ja hoidin jo silloin häntä säännöllisesti, kun 3 vuotta vanhempaa siskoa olin hoitanut jo 7-vuotiaasta. :O
      Viimeisillä kerroilla kun hoidin heitä olin ehkä 13-14-vuotias ja olin heilä yötä kun tiedossa oli että menisi myöhään. Heräsin siihen, että kaljapäissään ollut Ekku-isä meinaa tulla viereeni sohvalle jossa nukun. :/

      No, tästä näette, että töitä on tehty melkein lapsesta asti ja se jatkuu yhä. :))
      Mitään ei saa ilmaiseksi ja minä olen kieltämättä pärjännyt aina hyvin taloudellisesti, mistä olen tietenkin kiitollinen. Ja mikä tärkeintä, minä tykkään tylnteosta eli nautin melkein joka hetkestä työtäni tehdessäni. <3

      • Anonyymi

        Kiitos kun kerroit tarinasi.


    • Anonyymi

      Rahan ansaitseminen ja rahan saaminen saattavat olla eri asioita.
      50-luvun puolella oilin 14v ikäisenä EG:n tehtaan edessä järvellä järjestelemässä propsinippuja ja osana työtä lajittelemassa tukkeja.
      Normaali työaika ja yksi viikko hinaajan keluvenekuskina tehden viikon ajan pitkää yövuoroa. Klo 16.00 > klo 7.00.
      Jokainen killinki ahneen äitini käteen.
      Aloin saamaan rahaa muutama kuukaus ennen inttiin menoa. Äidilleni riitti pelkkä ruokaraha joka silloin 60-luvun alkupuolella oli 100mk/kk. Lopun palkastani sain pitää itse. Armeijassa oli täysihoito mutta päivärahat naurettavan pienet.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ootko nainen noin mustis musta

      Onhan se toki imartelevaa kun olet kaunis ja kaikkea muutakin, mutta ehkä vähän kummallista, kun ei varsinaisesti olla t
      Ikävä
      74
      5228
    2. Sen kerran kun siellä käyn

      Voisit olla paikalla💚💛☘️
      Ikävä
      33
      2891
    3. Kumpa tietäisin. Miehelle.

      Vieläkö toivot jotain viestiä, vai suutuitko taas...kun...🤔
      Ikävä
      40
      2594
    4. Ajattelen sinua tänäkin iltana

      Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin
      Ikävä
      26
      1993
    5. Kauan säkin jaksoit

      Minun perässä juosta. Kunnes pahoitit mielen. Kuinka monta anteeksipyyntöä olet vailla? 🧐
      Ikävä
      40
      1952
    6. Miksi kaipaat

      Ja olet elämässäni vielä kaiken tämän jälkeen? Eikö kaikki ole jo selvää välillämme?
      Ikävä
      29
      1809
    7. Sä olet nainen kuuluisa..

      ..etkä mitenkään hyvällä tavalla.
      Suhteet
      95
      1782
    8. Joel Harkimo ja Janni Hussi eroavat

      Tämä on ilon päivä 😊
      Kotimaiset julkkisjuorut
      167
      1657
    9. Mietin tässä T....

      Oletko jo kesälomalla.?Keli on ihanaa, ja sinä nautit veneilystä.... Edelleen käyt mielessä.... En ole unohtanut sinua..
      Suhteet
      24
      1398
    10. Miehelle...

      Oliko kaikki mökötus sen arvoista? Ei mukavalta tuntunut, kun aloit hiljaisesti osoittaa mieltä ja kohtelit välinpitämät
      Ikävä
      94
      1220
    Aihe