Tarkoitan kodin ulkopuolisilta saatua rahaa.
Itse myin pellolla kasvaneita kukkia pienessä kaupungissa jalkakäytävällä. Olin hyvin nuori, 4-6v. Muistan kuinka häpesin myymistäni, kun meillä ei ollut rahapulaa. Kun lopetin myynnin, he tulivat kotiin ja tilasivat kukkakimppuja. Silloin ajattelin että säälistä tulevat. Tai jotan sentapaisesti, en oikein muista.
8-11-vuotiaana menin ystävieni kanssa hotellin isoon roskikseen ja etsin tulitikkurasijoita. Myytiin niitä vajaa parikymmpsille kavereille.
Eka työpaikka oli työelmään tutustuminen, koulusta, 1 viiko S-kaupassa. Palkaksi omena. 1962.
Mistä saitte rahaa ensimmäisenä lapsuudessa.
Anonyymi-ap
33
66
Vastaukset
- Anonyymi
12v ikäisenä äitini "myi" minut propsin kuorintaan saareen noin 3km:n vesimatkan päähän. Maanantaiaamuisin soutaen saareen. Havumaja pinon vierellä. Vaatteiden lisäksi ainoa majoittumisväline oli huopa. Näkkileipää, teetä, sokeria, voita lasipurkissa, hevosenlihasäilykettä. Siinä syötävät.
Pikiöljyä itikoita vastaan.
Lauantaisin soutaen mantereelle kotiin, syömään, saunaan, syömään ja nukkumaan pitkälle sunnuntaihin. Tietenkin perunat ja läskisoosi maistui silloinkin.
Maanantaiaamuisin sama uudelleen. Kesäkuu meni rattoisasti.
Palkastani en nähnyt killinkiäkään koska äitini peri sen.
Myöhemmät kesälomat olin vieraissa töissä päivästä päivään.
Tilipussit avaamattomina äitini käteen.
Muutama kuukaus ennen inttiin menoa selvisin pelkällä ruokarahan maksamisella.
Heti intin jälkeen häivyin siitä riitaisesta, äitini myrkyttämästä pesästä Ruotsiin josta palasin aikanaan Suomeen opiskelemaan.
Olen hyvilläni, että on harvoja asioita josta tunnen olevani kiitollinen.
Nimimerkki äitinsä halveksima vahingonlaukaus 1943.- Anonyymi
Miten selvisit Ruotsissa 60-luvulla siis pystypropsimetsästä lähteneenä
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten selvisit Ruotsissa 60-luvulla siis pystypropsimetsästä lähteneenä
Tukholman keskustyönvälityksestä littera Blekingeen Sölvesborgin lähistöllä sijainneeseen autojen jäähdyttimiä valmistavaan tehtaaseen.
Kyllästyin 3:ssa kuukaudessa ja sain välityksestä työpaikan Södertäljessä Scanialla.
Yrittivät pitää syyläritehtaalla kehumalla päällystettyjä teitä, pitkäsäärisiä naisia yms.
Asuin virolaisen pakolaisen yläkerrassa itse kaupungissa enkä parakeilla. En havainnut vähäisintäkään suomalaisten vieroksuntaa. Meitä kaupunkiasujia oli 2 heppua.
Henkilöstöpäällikkö oli suomea puhuva Ruotsin lappalainen.
Scanialla olin pitempään. Viikon parakissa asumisen jälkeen järjestivät poikamisesmajoituksen. Kämppäkaverina Gävleläinen sveduheppu.
Piipahdettuani välillä Suomessa ja palatessani Scanialle järjestivät asunnon sveduperheen rivarin huoneeseen.
Olisi ollut helppo kotoutua. Toimin osastollani työnopastajana.
Kävin Scanian fakki-inssikoulun naurettavan helpoissa pääsykokeissa. En kuitenkaan aloittanut.
Minulla ei ole moitteen sanaa sanottavana sen aikaisesta työnantajastani. Kun hoiti työnsä viimeisen päälle hyvin ja tunnollisesti niin sai huomaamatta erilaisia vapauksia ja etuja.
Lopulta palasin Suomeen opiskelemaan ja olin vielä yhden 4kk kesäloman Scanialla.
Yhdessä työpaikassani oli ruotsista jotain hyötyäkin vaikka enkku oli oikeastaan parempi.
Ruotsin osaamisella on lähinnä viihdearvoa. Ruotsalaiset eivät ota huomioon, että supisuomalainen joka ei mokella rannikkoruotsia, ymmärtää heitä.
Poikkeuksia lukuun ottamatta pakkoruotsitetut eivät ymmärrä saatika sitten puhu!
Olen nyt 79v ja vaikka en ole tarvinnut ruotsia pariin kymmeneen vuoteen ja silloinkin vain läpiajojen pysähdyksissä, niin ihmeen sitkeässä se silti istuu korvien välissä.
Bekingska on oma lukunsa, varsinkin puhelimessa! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tukholman keskustyönvälityksestä littera Blekingeen Sölvesborgin lähistöllä sijainneeseen autojen jäähdyttimiä valmistavaan tehtaaseen.
Kyllästyin 3:ssa kuukaudessa ja sain välityksestä työpaikan Södertäljessä Scanialla.
Yrittivät pitää syyläritehtaalla kehumalla päällystettyjä teitä, pitkäsäärisiä naisia yms.
Asuin virolaisen pakolaisen yläkerrassa itse kaupungissa enkä parakeilla. En havainnut vähäisintäkään suomalaisten vieroksuntaa. Meitä kaupunkiasujia oli 2 heppua.
Henkilöstöpäällikkö oli suomea puhuva Ruotsin lappalainen.
Scanialla olin pitempään. Viikon parakissa asumisen jälkeen järjestivät poikamisesmajoituksen. Kämppäkaverina Gävleläinen sveduheppu.
Piipahdettuani välillä Suomessa ja palatessani Scanialle järjestivät asunnon sveduperheen rivarin huoneeseen.
Olisi ollut helppo kotoutua. Toimin osastollani työnopastajana.
Kävin Scanian fakki-inssikoulun naurettavan helpoissa pääsykokeissa. En kuitenkaan aloittanut.
Minulla ei ole moitteen sanaa sanottavana sen aikaisesta työnantajastani. Kun hoiti työnsä viimeisen päälle hyvin ja tunnollisesti niin sai huomaamatta erilaisia vapauksia ja etuja.
Lopulta palasin Suomeen opiskelemaan ja olin vielä yhden 4kk kesäloman Scanialla.
Yhdessä työpaikassani oli ruotsista jotain hyötyäkin vaikka enkku oli oikeastaan parempi.
Ruotsin osaamisella on lähinnä viihdearvoa. Ruotsalaiset eivät ota huomioon, että supisuomalainen joka ei mokella rannikkoruotsia, ymmärtää heitä.
Poikkeuksia lukuun ottamatta pakkoruotsitetut eivät ymmärrä saatika sitten puhu!
Olen nyt 79v ja vaikka en ole tarvinnut ruotsia pariin kymmeneen vuoteen ja silloinkin vain läpiajojen pysähdyksissä, niin ihmeen sitkeässä se silti istuu korvien välissä.
Bekingska on oma lukunsa, varsinkin puhelimessa!Et jäänyt Ruotsiin kumminkaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Et jäänyt Ruotsiin kumminkaan.
Svedujen perusasenne suomalaisiin oli heijastumaa entisiin riistoalueen asukkeihin.
Ruotsiin oli tullut, ja tuli edelleen kreikkalaisia ja muita saman suunnan kansalaisia.
Tanskalaisilla ja norjalaisilla oli suorastaan kansalaisten asema.
Suomalaiset jäivät noiden ryhmien kehnommalle puolelle.
En voi henkilökohtaisesti valittaa kohtelua mutta kaikessa heijastui ruotsalaisten ylemmyydentuntoinen asenne suomalaisia kohtaan.
Ruotsin lappalaiset, äidinkielenä suomi, olivat samassa asemassa.
Tuo Scanian fakki-inssikoulutus oli lapsellisen tasoista. Se ei antanut mitään yleistä pätevyyttä vaan tähtäsi tehtaan omiin tarpeisiin rajallisella alueella.
Tarinoin muutama ko. ryhmän hepun kanssa ja he olivat jotenkin kateellisia koska ansaitsivat vähemmän kuin me urakassa tahtaan puolella.
Bonuksena he sanoivat sen, että voivat työskennellä kauluspaidassa ja konttorin ovi on eri puolella tehdasta kuin duunareiden.
- Anonyymi
Me maalla harrastettiin ravustusta,
siitä saatiin aika hyvin ulkopuolista rahaa,
kylällä oli 2 rapujen ostajaa,
jotka toimitti lasten pyydystämät ravut eteenpäin ravintoloihin, - Anonyymi
Kuljin pieni punainen käsilaukku mukana talosta taloon ja lauloin tai lausuin runoja. Sain sitten 5 penniä. Olin perunoita noukkimassa naapureissa ja sain omaa rahaa. Keräsin Postipankin kultaiseen porsaaseen rahani. Oli hienoa olla kultapossukerhon jäsen. Mitkä sitten kriteerit mahtoivat olla kun toiset possut olivat punaisia. Olin pitkäaikainen asiakas. Menin sitten 70-80-luvun vaihteessa kysymään, voisinko saada korkoa rahalleni, kun olin säästänyt, ja toiset pankit maksavat. Pankkineiti sanoi etten saa ja kannattaa erota. Vaihdoin pankkia. Että sellainen pankkineiti.
- Anonyymi
Pajunparkkia kiskoimme ja kuivattelimme, myimme kaverin kanssa nahkatehtaalle.
- Anonyymi
Joskus 1955-1961 , en muista vuotta, mutta sen muista kun keräsin orapihlajan marjoja ja vein kauppaan. Niitä vastaanotettiin aivan 1-2 kg eriä. E-kaupassa.
- Anonyymi
Sain mummiltani 20 markan kolikon. Se on minulla vieläkin.
Sitten olin mukana levyn teossa ja pikkupalkkio tuli Postipankin kautta postiennakkona?
Sellainen neliönmuotoinen punavalkoinen kuitti.
Beng Olin 13v. Kävin polkupyörällä 10km päässä jäätelökioskilla myymässä.
Keräsin viinimarjoja naapurin puutarhassa.
Ja kyllä harmitti kun palkanmaksunaika tuli,
naapuri kysyi, että ottaisitko palkan perunoina.
En taatusti, ottanut, kun koko kerätessä
suunnittelin, mitä ja mistä ostaisin niillä rahoilla.
Koulun alku eli syyskuun eka oli jo aika lähellä,
joten koulutarvikkeissin ne pennoset meni.- Anonyymi
10-vuotiaana olin kesän läheisen maalaistalon 2-vuotiasta lasta hoitamassa.
Tuurasin hesarin jakajaa tämän pitäessä kesälomaa, taisin olla jotain ehkä 14 vuotias. Joutui lähtee töihin kun muut nukkui käki kukkui eikä väsyttäny yhtään, moitteita tuli kun joku jäi ilman lehteä, jakelun jälkeen oli monta ylimääräistä lehteä, ne annoin naapureille. Virheestä otin vaarin, palkasta ei jäänyt säästöön.
- Anonyymi
Mikä oli jakopiirisi hesarin jaossa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä oli jakopiirisi hesarin jaossa?
Oot meiltäpäin kun kysyt, Nuijamiehen alueella.
pe
- Anonyymi
Minä jaoin lehtiä aamuisin ja seitsenvuotiaasta. 30 pakkasessa ja kovassa tuulessa rankkaa,heikoin varustein!
- Anonyymi
Totta maar!
Joka suuntaan oli aina ylämäki ja kesät talvet mentiin sukset jalassa! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Totta maar!
Joka suuntaan oli aina ylämäki ja kesät talvet mentiin sukset jalassa!Joo ja irtokoirat jahtasi.. piti sotkee fillaria kovaa!
- Anonyymi
Naapurikylän sokerijuurikaspellolla harventamassa.- Liksallani sain ostettua Abu-matic 20 ja heittovavan sekä uistimet , kyllä minä olin poikaa :)
Gubbe 73 - Anonyymi
Tätini lupasivat mulle viisi penniä, jos olen viisi minuuttia hiljaa.
- Anonyymi
Mamilla oli silloin paksu lompakko ja myö vaan huilattiin!🍀
- Anonyymi
Ensimmäinen työpaikka, 15 vuotiaana, oli SOK, Fleminginkatu, Helsinki.
Tsuppari eli lähetti, asiapoika, tms. Palkka oli 200mk/kk- Anonyymi
Mikä oli vuosiluku? Olin 1964 sain 100 mk /kk lihakaupassa Savossa.
- Anonyymi
Muistan kun 12 vuotiaana halusin ” palipalit” syksyllä ja äiti ei ottanut asiaa kuuleviin korviinsa, vaan sanoi että ne ovat kesäkenkiä eikä sellaisia ostella.
Sitten koulussa eräänä päivänä opettaja kertoi että jokainen lapsi jolla ei ole esim varaa saada kenkiä saa niihin avustusta , ja häneltä saisi lomakkeen jonka vanhemmat sitten täyttäisivät.
Tuumasta toimeen minä paras ystäväni oteimme lomakkeet kotiin vietäväksi, mutta täytimme ne salaa vanhemmilta ja kirjoitimme jopa huoltajan allekirjoituksen siihen.
No raha lappu tuli joka oli kiinnitetty paikkakunnan yhteen kauppaan, niin että menimme ostamaan kengät , ystävätär osti reilut nahkakengät ja minä ne palipalit , ihmettelen itsekkin näi jälkeenpäin miten se oli edes mahdollista.
Kun sitten kävelin ne palipalit jalassa ensimmäistä päivää kuraisella kylätiellä ja tulin kotiin ja äiti näki mitä minulla oli jaloissa , niin tuli ristikuulustelu ja minun oli pakkomtunnustaa miten olimme tehneet ystävän kanssa. Ja sain oikein reilusti
tukkapöllyä ja selityksen siitä kenelle nämä avustukset oli tarkoitettu, siis ei minulle ,
sain myöskin informaatiota mitä seuraa kun väärentää jonkun nimen virastopapereihin .
Äiti otti palipalit minulta ja en tänäänkään tiedä mikä niiden kohtalo oli, enkä liioin sitä että ottiko äiti yhteyttä vastuussa oleviin tahoihin vai jättikö asian silleen , en kehdannut edes kysellä koskaan kun niin hävetti.
Joten se oli ystävän ja minun ensimmäinen ekonominen asia millä saimme lyhyen ilon, tienaamista erikoisella tavalla ja samalla kova opetus asioista mitä ei saa tehdä .
Niin että elämä opettaa ,- Anonyymi
Minä jouduin jo 13-vuotiaana vehnäjauhokaivokselle töihin.
Siellä ei ollut edes hissiä käytössä ja 4 kerrokseen noustiin hiivan avulla.
Muutaman vuoden olin myös Italiassa makaroonitehtaalla, missä porasin reikiä makarooneihin.
Välillä oltiin makaroonipellolla poimimassa pensaista kypsät makaroonit.
Olin myöskin vähän aikaa teurastamolla hommissa, mutta se ei oikein minulle sopinut, sillä siellä sai joka päivä maksaa ja kärsiä.
Ennen eläkkeelle joutumista toimin 3 vuotta Parilan Panssarimuseossa hyökkäysvaunun rahastajana ja armeijankin taisin käydä kirjekurssin kautta.
Ei minun lapsuudessani ollut mitään rahaa, sillä kauppaa käytiin kärpännahoilla ja juurikkailla.
Minä tulen särkyneestä kodista! Särjin sen itse! No oli teillä luovaa ajattelua, kun moisen keksitte.
Köyhemmille perheille kunnissa jaettiin tosiaan tuota kenkäavustusta hakemuksesta.
Muistan myös nuo palipalit.
Muistelen, että itsellänikin taisi olla sellaiset.- Anonyymi
Eliaana kirjoitti:
No oli teillä luovaa ajattelua, kun moisen keksitte.
Köyhemmille perheille kunnissa jaettiin tosiaan tuota kenkäavustusta hakemuksesta.
Muistan myös nuo palipalit.
Muistelen, että itsellänikin taisi olla sellaiset.Nyt menin ulalle noista palipaleista, voisitko avata itäsuomalaiselle, kun en muista moisia kenkiä tuolla nimellä.
Anonyymi kirjoitti:
Nyt menin ulalle noista palipaleista, voisitko avata itäsuomalaiselle, kun en muista moisia kenkiä tuolla nimellä.
Ne oli alunperin semmoset puupohjaiset, missä remmi meni jalkapöydän päältä.
Vähän kun kesäsandaalit.
Myöhemmin muitakin versioita, sulavampia oli.- Anonyymi
Eliaana kirjoitti:
Ne oli alunperin semmoset puupohjaiset, missä remmi meni jalkapöydän päältä.
Vähän kun kesäsandaalit.
Myöhemmin muitakin versioita, sulavampia oli.Joo ihan niin olivat minunkin , siis puiset ja vaaleanruskea yksi remmi päällä .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä jouduin jo 13-vuotiaana vehnäjauhokaivokselle töihin.
Siellä ei ollut edes hissiä käytössä ja 4 kerrokseen noustiin hiivan avulla.
Muutaman vuoden olin myös Italiassa makaroonitehtaalla, missä porasin reikiä makarooneihin.
Välillä oltiin makaroonipellolla poimimassa pensaista kypsät makaroonit.
Olin myöskin vähän aikaa teurastamolla hommissa, mutta se ei oikein minulle sopinut, sillä siellä sai joka päivä maksaa ja kärsiä.
Ennen eläkkeelle joutumista toimin 3 vuotta Parilan Panssarimuseossa hyökkäysvaunun rahastajana ja armeijankin taisin käydä kirjekurssin kautta.
Ei minun lapsuudessani ollut mitään rahaa, sillä kauppaa käytiin kärpännahoilla ja juurikkailla.
Minä tulen särkyneestä kodista! Särjin sen itse!Mulla oli kyllä hyvä bisnes pienenä.
Talvella kävin aina kolkuttelemassa naapurien ovea ja kysyin, että tarvitsevatko he polttopuita?
Sanoivat aina ei, joten otin puut liiteristä ja kävin myymässä ne muualle.
Kyllä maaseudulla aina pärjäsi! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mulla oli kyllä hyvä bisnes pienenä.
Talvella kävin aina kolkuttelemassa naapurien ovea ja kysyin, että tarvitsevatko he polttopuita?
Sanoivat aina ei, joten otin puut liiteristä ja kävin myymässä ne muualle.
Kyllä maaseudulla aina pärjäsi!Ja kehtaat vielä esitellä ketkun kallosi julkisesti.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 663025
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai252113Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä671699Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t241560- 281301
Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian161297Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61206Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja281170Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik101127Noh joko sä nainen oot lopettanut sen
miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu621011