Vainajan velat

Mutta entä kun kuolinpesän osakkaat eivät hyväksy?
Pesänjakaja ei ota kantaa korvausvaatimukseen.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta entä kun kuolinpesän osakkaat eivät hyväksy?
Pesänjakaja ei ota kantaa korvausvaatimukseen.

Sitten mennään käräjille.

Tässä on kyse siitä, että pesänjakaja kyselee muilta pesän osakkailta, että pitääkö hänen/siis pesänjakajan tehdä asiassa ratkaisu.
Muut pesän osakkaat sanovat, että pesänjakjan ei tarvitse päättää.
Sillä varjolla se vahingonkorvaus/velka jää takaisin saamatta.

Eikös pesänjakajan velvollisuuteen ole päättää?
Siksihän hänet on nimenomaan valittu tehtäväänsä, että päättää riita-asiassa.

Vahinkorvausvaatimus on aiheellinen, ja sen voi osoittaa,

Anonyymi kirjoitti:

Tässä on kyse siitä, että pesänjakaja kyselee muilta pesän osakkailta, että pitääkö hänen/siis pesänjakajan tehdä asiassa ratkaisu.
Muut pesän osakkaat sanovat, että pesänjakjan ei tarvitse päättää.
Sillä varjolla se vahingonkorvaus/velka jää takaisin saamatta.

Eikös pesänjakajan velvollisuuteen ole päättää?
Siksihän hänet on nimenomaan valittu tehtäväänsä, että päättää riita-asiassa.

Vahinkorvausvaatimus on aiheellinen, ja sen voi osoittaa,

Lue lisää

Eipä aiheellisessa mitään päättämistä ole. Se pitää vain maksaa pesän varoista.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä on kyse siitä, että pesänjakaja kyselee muilta pesän osakkailta, että pitääkö hänen/siis pesänjakajan tehdä asiassa ratkaisu.
Muut pesän osakkaat sanovat, että pesänjakjan ei tarvitse päättää.
Sillä varjolla se vahingonkorvaus/velka jää takaisin saamatta.

Eikös pesänjakajan velvollisuuteen ole päättää?
Siksihän hänet on nimenomaan valittu tehtäväänsä, että päättää riita-asiassa.

Vahinkorvausvaatimus on aiheellinen, ja sen voi osoittaa,

Lue lisää

Korvausasiat eivät kuulu pesänjakajalle. Perittävän oikeudenomistajat päättävät, onko aihetta maksaa korvauksia jollekin.

Jos asiasta ei ole sopua, korvausta vaativa voi nostaa kanteen käräjäoikeudessa. Se on ainoa taho, joka voi velvoittaa kuolinpesän osakkaita maksamaan korvauksia vahinkoa kärsineelle.

Siis onko täytäntöönpanokelpoinen? Miten asia on ratkaistu, käräjillä vaiko myönnetty?

Anonyymi kirjoitti:

Siis onko täytäntöönpanokelpoinen? Miten asia on ratkaistu, käräjillä vaiko myönnetty?

"Korvausasiat eivät kuulu pesänjakajalle. Perittävän oikeudenomistajat päättävät, onko aihetta maksaa korvauksia jollekin".

Miksi silloin pesänjakaja yleensä kyselee toisilta osakkailta?
Eikö asiansa osaava pesänjakaja vain kertoisi, että hänelle ei kuulu?
Puolustaa kuitenkin pelkästään toista osapuolta.
Eikö pesänjakajan pitäisi olla puolueeton, - ottaa kaikkien osakkaiden etu huomioon?
Kirjoitti kyselynsä jopa perintökirjaan.

Näin kävi omassa tapauksessani.
Kaikki toisten psakkaiden mielipiteet otti huomioon.
Oli koko ajan puolueellinen.

Anonyymi kirjoitti:

"Korvausasiat eivät kuulu pesänjakajalle. Perittävän oikeudenomistajat päättävät, onko aihetta maksaa korvauksia jollekin".

Miksi silloin pesänjakaja yleensä kyselee toisilta osakkailta?
Eikö asiansa osaava pesänjakaja vain kertoisi, että hänelle ei kuulu?
Puolustaa kuitenkin pelkästään toista osapuolta.
Eikö pesänjakajan pitäisi olla puolueeton, - ottaa kaikkien osakkaiden etu huomioon?
Kirjoitti kyselynsä jopa perintökirjaan.

Näin kävi omassa tapauksessani.
Kaikki toisten psakkaiden mielipiteet otti huomioon.
Oli koko ajan puolueellinen.

Lue lisää

"Perittävän oikeudenomistajat päättävät, onko aihetta maksaa korvauksia jollekin".

Ei voi pitää paikkaansa!

Vertailukelpoinen esimerkki:
Jos joku ilman omistajan lupaa ottaa toisen omistajan auton, ja ajaa sen sitten lyttyyn, - niin korvaus siirtyy sille auton lyttyyn ajajalle (joka luvatta otti toisen auton) - ei auton omistajalle.
Kun tämä lyttyyn ajaja ehtii kuolla, eikä korvaa verstaan autonkorjauskuluja, - niin se vahingonkorvaus siirtyy kuolinpesälle.

Ei voi olla niin, että muut kuolinpesän osakkaat saavat sitten päättää, että tarvitseeko kuolinpesästä oikeastaan maksaa vahingonkorvauskulut vai ei. Päättävät että se autonomistaja (jolta toinen luvatta otti auton ja ajoi sen lyttyyn) saakin maksaa ne korjauskulut.

Onhan kuolinpesän maksettava - kun auton omistaja voi osoittaa että auton lyttyyn ajaja oli ottanut luvatta toisen auton ja ajanut sen lyttyyn.

Onko tällaiseen olemassa jokin lakipykälä, mihin voi viitata?

Anonyymi kirjoitti:

"Perittävän oikeudenomistajat päättävät, onko aihetta maksaa korvauksia jollekin".

Ei voi pitää paikkaansa!

Vertailukelpoinen esimerkki:
Jos joku ilman omistajan lupaa ottaa toisen omistajan auton, ja ajaa sen sitten lyttyyn, - niin korvaus siirtyy sille auton lyttyyn ajajalle (joka luvatta otti toisen auton) - ei auton omistajalle.
Kun tämä lyttyyn ajaja ehtii kuolla, eikä korvaa verstaan autonkorjauskuluja, - niin se vahingonkorvaus siirtyy kuolinpesälle.

Ei voi olla niin, että muut kuolinpesän osakkaat saavat sitten päättää, että tarvitseeko kuolinpesästä oikeastaan maksaa vahingonkorvauskulut vai ei. Päättävät että se autonomistaja (jolta toinen luvatta otti auton ja ajoi sen lyttyyn) saakin maksaa ne korjauskulut.

Onhan kuolinpesän maksettava - kun auton omistaja voi osoittaa että auton lyttyyn ajaja oli ottanut luvatta toisen auton ja ajanut sen lyttyyn.

Onko tällaiseen olemassa jokin lakipykälä, mihin voi viitata?

Lue lisää

"Vertailukelpoinen esimerkki:
Jos joku ilman omistajan lupaa ottaa toisen omistajan auton, ja ajaa sen sitten lyttyyn, - niin korvaus siirtyy sille auton lyttyyn ajajalle (joka luvatta otti toisen auton) - ei auton omistajalle.
Kun tämä lyttyyn ajaja ehtii kuolla, eikä korvaa verstaan autonkorjauskuluja, - niin se vahingonkorvaus siirtyy kuolinpesälle."

Auton omistaja A maksaa autokorjaamo B:n laskun. Lyttääjä C on velvollinen korvaamaan A:lle aiheuttamansa vahingon. Jos C ei vahinkoa vapaaehtoisesti korvaa, A:n tulee haastaa C käräjille, jonka jälkeen tuomioistuin voi velvoittaa C:n korvaamaan vahingon. Lainvoimaisen tuomion panee tarvittaessa täytäntöön ulosottovirasto.

"Perittävän oikeudenomistajat päättävät, onko aihetta maksaa korvauksia jollekin".
"Ei voi pitää paikkaansa!"

Kyllä vaan voi!

Pesänjakajalla ei ole kompetenssia velvoittaa pesää maksamaan vahingonkorvausta. Korvausta vaativan tulee haastaa kuolinpesä käräjille je esittää vaatimuksensa siellä. Kun asiassa on lainvoimainen tuomio, pesänjakaja ottaa sen huomioon jakopäätöksessään.

Anonyymi kirjoitti:

"Vertailukelpoinen esimerkki:
Jos joku ilman omistajan lupaa ottaa toisen omistajan auton, ja ajaa sen sitten lyttyyn, - niin korvaus siirtyy sille auton lyttyyn ajajalle (joka luvatta otti toisen auton) - ei auton omistajalle.
Kun tämä lyttyyn ajaja ehtii kuolla, eikä korvaa verstaan autonkorjauskuluja, - niin se vahingonkorvaus siirtyy kuolinpesälle."

Auton omistaja A maksaa autokorjaamo B:n laskun. Lyttääjä C on velvollinen korvaamaan A:lle aiheuttamansa vahingon. Jos C ei vahinkoa vapaaehtoisesti korvaa, A:n tulee haastaa C käräjille, jonka jälkeen tuomioistuin voi velvoittaa C:n korvaamaan vahingon. Lainvoimaisen tuomion panee tarvittaessa täytäntöön ulosottovirasto.

"Perittävän oikeudenomistajat päättävät, onko aihetta maksaa korvauksia jollekin".
"Ei voi pitää paikkaansa!"

Kyllä vaan voi!

Pesänjakajalla ei ole kompetenssia velvoittaa pesää maksamaan vahingonkorvausta. Korvausta vaativan tulee haastaa kuolinpesä käräjille je esittää vaatimuksensa siellä. Kun asiassa on lainvoimainen tuomio, pesänjakaja ottaa sen huomioon jakopäätöksessään.

Lue lisää

Käräjille ollaan kyllä menossa.
Sain nyt varmuuden asiasta, kiitos!
Kuolinpesä on velvollinen korvaamaan.

Mutta olisiko joku lainpykälä tästä olemassa?

Anonyymi kirjoitti:

Käräjille ollaan kyllä menossa.
Sain nyt varmuuden asiasta, kiitos!
Kuolinpesä on velvollinen korvaamaan.

Mutta olisiko joku lainpykälä tästä olemassa?

Lue lisää

Ei kannata mennä käräjille periaatteesta vaan rahan vuoksi.

Anonyymi kirjoitti:

"Perittävän oikeudenomistajat päättävät, onko aihetta maksaa korvauksia jollekin".

Ei voi pitää paikkaansa!

Vertailukelpoinen esimerkki:
Jos joku ilman omistajan lupaa ottaa toisen omistajan auton, ja ajaa sen sitten lyttyyn, - niin korvaus siirtyy sille auton lyttyyn ajajalle (joka luvatta otti toisen auton) - ei auton omistajalle.
Kun tämä lyttyyn ajaja ehtii kuolla, eikä korvaa verstaan autonkorjauskuluja, - niin se vahingonkorvaus siirtyy kuolinpesälle.

Ei voi olla niin, että muut kuolinpesän osakkaat saavat sitten päättää, että tarvitseeko kuolinpesästä oikeastaan maksaa vahingonkorvauskulut vai ei. Päättävät että se autonomistaja (jolta toinen luvatta otti auton ja ajoi sen lyttyyn) saakin maksaa ne korjauskulut.

Onhan kuolinpesän maksettava - kun auton omistaja voi osoittaa että auton lyttyyn ajaja oli ottanut luvatta toisen auton ja ajanut sen lyttyyn.

Onko tällaiseen olemassa jokin lakipykälä, mihin voi viitata?

Lue lisää

"Päättävät että se autonomistaja (jolta toinen luvatta otti auton ja ajoi sen lyttyyn) saakin maksaa ne korjauskulut."

Ilmeinen väärinkäsitys. Kuolinpesän osakkaat eivät päätä, että vahingonkärsinyt korvaa vahingon itse omista varoistaan. Siihen heillä ei ole valtuuksia. He päättävät vain siitä, että kuolinpesä EI KORVAA vahinkoa.

Kieltätyminen korvaamasta vahinkoa jäämistön varoista on aivan samanlainen tilanne, jos henkilö eläessään olisi kieltäytynyt maksamasta jotakin aiheuttamaansa vahinkoa. Silloin vahingonkärsinyt voi nostaa kanteen tuomioistuimessa. Se on usein molempien osapuolien oikeusturvan kannalta parasta. Tuomioistuin päättää korvauksista osapuolia kuultuaan ja todisteita arvioituaan.

Anonyymi kirjoitti:

Käräjille ollaan kyllä menossa.
Sain nyt varmuuden asiasta, kiitos!
Kuolinpesä on velvollinen korvaamaan.

Mutta olisiko joku lainpykälä tästä olemassa?

Lue lisää

"Mutta olisiko joku lainpykälä tästä olemassa?"

Ei ole lakia siitä, että kuolinpesän on korvattava henkilön eläessään aiheuttamansa vahinko. Se oletetaan tunnetuksi ilman lainsäädäntöä.

Perittävän oikeudenomistajat eivät voi saada parempaa etua kuin henkilöllä oli eläessään. Tämä periaate on ollut voimassa ainakin roomalaisesta oikeudesta alkaen.

Anonyymi kirjoitti:

"Vertailukelpoinen esimerkki:
Jos joku ilman omistajan lupaa ottaa toisen omistajan auton, ja ajaa sen sitten lyttyyn, - niin korvaus siirtyy sille auton lyttyyn ajajalle (joka luvatta otti toisen auton) - ei auton omistajalle.
Kun tämä lyttyyn ajaja ehtii kuolla, eikä korvaa verstaan autonkorjauskuluja, - niin se vahingonkorvaus siirtyy kuolinpesälle."

Auton omistaja A maksaa autokorjaamo B:n laskun. Lyttääjä C on velvollinen korvaamaan A:lle aiheuttamansa vahingon. Jos C ei vahinkoa vapaaehtoisesti korvaa, A:n tulee haastaa C käräjille, jonka jälkeen tuomioistuin voi velvoittaa C:n korvaamaan vahingon. Lainvoimaisen tuomion panee tarvittaessa täytäntöön ulosottovirasto.

"Perittävän oikeudenomistajat päättävät, onko aihetta maksaa korvauksia jollekin".
"Ei voi pitää paikkaansa!"

Kyllä vaan voi!

Pesänjakajalla ei ole kompetenssia velvoittaa pesää maksamaan vahingonkorvausta. Korvausta vaativan tulee haastaa kuolinpesä käräjille je esittää vaatimuksensa siellä. Kun asiassa on lainvoimainen tuomio, pesänjakaja ottaa sen huomioon jakopäätöksessään.

Lue lisää

Olet varmastikin suurelta osin oikeassa, mutta itse jäin pohtimaan seuraavaa:

Jos edesmenneen väittetään aiheuttaneen jonkin vahingon josta hän olisi korvausvelvollinen, niin eikö tuo velvollisuus korvata vahinko synny vasta oikeuden lainvoimaisen päätöksen jälkeen. (tässä siis oletuksena, että vainaja kiisti aiheuttaneensa vahinkoa). Toisin sanoen henkilön kuollessa tuota velkaa ei olisi ollut olemassa eikä siten myöskään kuolinpesällä. Jos tuo pesä on ehditty esimerkiksi jakaa sen osakkaille, niin varat ovat jakamisen jälkeen kunkin osakkaan varallisuutta ja kuolinpesä lakannut olemasta. Kukaan osakkaista ei kuitenkaan ollut vahinkoa aiheuttanut, joten miten heidät voitaisiin velvoittaa korvaamaan jonkun toisen aiheuttama vahinko?
Johannes2

Anonyymi kirjoitti:

Olet varmastikin suurelta osin oikeassa, mutta itse jäin pohtimaan seuraavaa:

Jos edesmenneen väittetään aiheuttaneen jonkin vahingon josta hän olisi korvausvelvollinen, niin eikö tuo velvollisuus korvata vahinko synny vasta oikeuden lainvoimaisen päätöksen jälkeen. (tässä siis oletuksena, että vainaja kiisti aiheuttaneensa vahinkoa). Toisin sanoen henkilön kuollessa tuota velkaa ei olisi ollut olemassa eikä siten myöskään kuolinpesällä. Jos tuo pesä on ehditty esimerkiksi jakaa sen osakkaille, niin varat ovat jakamisen jälkeen kunkin osakkaan varallisuutta ja kuolinpesä lakannut olemasta. Kukaan osakkaista ei kuitenkaan ollut vahinkoa aiheuttanut, joten miten heidät voitaisiin velvoittaa korvaamaan jonkun toisen aiheuttama vahinko?
Johannes2

Lue lisää

"Kukaan osakkaista ei kuitenkaan ollut vahinkoa aiheuttanut, joten miten heidät voitaisiin velvoittaa korvaamaan jonkun toisen aiheuttama vahinko?"

Tämä asia askarruttaa nyt useampaakin henkilö. Perintöoikeudessa on jo roomalaisen oikeuden ajoista voimassa periaate, ettei perillinen saa parempaa oikeutta mihinkään sellaiseen, minkä hän perintönä saa. Periminen on yleisseuraanto juridisesti, eli kaikki, mikä perittävällä oli varallisuutta ja etuja tulee perillisille, ja velvoitteiden osalta samoin rajoittuen toki jäämistön arvoon. Yleisseuraanto ei voi antaa ylimääräistä etua perillisille, muutoinhan he saisivat perusteetonta etua siitä, että perittävä kuoli.

Niinpä perittävän eläessään aiheuttama vahinko on oikeudenomistajien vastuulla (rajoittuen siihen, mitä oikeudenomistajat perintönä saavat).

Anonyymi kirjoitti:

"Mutta olisiko joku lainpykälä tästä olemassa?"

Ei ole lakia siitä, että kuolinpesän on korvattava henkilön eläessään aiheuttamansa vahinko. Se oletetaan tunnetuksi ilman lainsäädäntöä.

Perittävän oikeudenomistajat eivät voi saada parempaa etua kuin henkilöllä oli eläessään. Tämä periaate on ollut voimassa ainakin roomalaisesta oikeudesta alkaen.

Lue lisää

Olisiko joku vastaavanlainen esimerkkitapaus?

Näillä ko kuolinpesän osakkailla kun on ollut koko ajan heikonlainen oivalluskysy.
Jos olisi joku ennakkoesimerkki, niin ehkä saattaisi parhaassa tapauksessa "mennä jakoon".

Ehkä tällaista on sattunut roomalaisen oikeudenajoista lähtien joku kerta?
Muistuisiko mieleen?
Vai oliskohan tämä eka kerta?
Siinä tapauksessa olisi kunnia ottaa tämä asia ennakkotapauksena oikeudessa!

Anonyymi kirjoitti:

"Kukaan osakkaista ei kuitenkaan ollut vahinkoa aiheuttanut, joten miten heidät voitaisiin velvoittaa korvaamaan jonkun toisen aiheuttama vahinko?"

Tämä asia askarruttaa nyt useampaakin henkilö. Perintöoikeudessa on jo roomalaisen oikeuden ajoista voimassa periaate, ettei perillinen saa parempaa oikeutta mihinkään sellaiseen, minkä hän perintönä saa. Periminen on yleisseuraanto juridisesti, eli kaikki, mikä perittävällä oli varallisuutta ja etuja tulee perillisille, ja velvoitteiden osalta samoin rajoittuen toki jäämistön arvoon. Yleisseuraanto ei voi antaa ylimääräistä etua perillisille, muutoinhan he saisivat perusteetonta etua siitä, että perittävä kuoli.

Niinpä perittävän eläessään aiheuttama vahinko on oikeudenomistajien vastuulla (rajoittuen siihen, mitä oikeudenomistajat perintönä saavat).

Lue lisää

Ei siinä mitään erikoisetua ja ylimääräistä etua ole!
Sen autonomistajan tarvitsee ottaa yhteyttä verstaaseen, sopia aika, ehkä hinauskuljetuksella viedä (siihen on kyllä vakuutus).
Siellä verstaalla menee aikaa, sitten odotella että milloin saa sen auton takaisin, maksaa, esittää sitten vahingonkorvaus. Sitten se auton lyttyyn ajaja kuolee, ja alkaa sama ralli esittää kuolinpesälle. No kuolinpesä kieltäytyy, Pesänjakaja ei osaa vastata, mutta kyllä vetää tuntiliksan, kun setvitään sitä, kirjoittaa perinnönjakokirjaan, että kysyi muilta, ja kertoivat että eivät maksa jne

Ei takuulla tule voittoa, kun laskee haaskuun menneet tunnit!

Lopulta sitten käräjäoikeuteen kirjuittelemisien jälkeen saa ehkä.
Käräjäoikeus kun ei aina välttämättä osaa yhdistää asiaa.

Lopulta, parhaassa tapauksessa se autonomistaja sai vahingonkorvauksen, mikä meni verstaalle.

Anonyymi kirjoitti:

Olisiko joku vastaavanlainen esimerkkitapaus?

Näillä ko kuolinpesän osakkailla kun on ollut koko ajan heikonlainen oivalluskysy.
Jos olisi joku ennakkoesimerkki, niin ehkä saattaisi parhaassa tapauksessa "mennä jakoon".

Ehkä tällaista on sattunut roomalaisen oikeudenajoista lähtien joku kerta?
Muistuisiko mieleen?
Vai oliskohan tämä eka kerta?
Siinä tapauksessa olisi kunnia ottaa tämä asia ennakkotapauksena oikeudessa!

Lue lisää

Heikosti itsestään selvistä asioista löytyy ennakkotapauksia.

Tällain löytyy kuitenkin finlexistä:

KKO 1947-II-240
"Perillisillä katsottiin olleen sellainen tieto erään säätiön vahingonkorvaussaatavasta kuolinpesältä, että heidän vuosihaastetta vainajan jälkeen pyytäessään olisi pitänyt ilmoittaa säätiö velkojaksi, vaikka he eivät hyväksyneetkään säätiön vaatimusta eivätkä tienneet sen määrää."

Järkevä kuolinpesähän maksaa heti aiheellisen korvauksen.
Esimerkiksi yhtä hyvin voi olla kyse korvauksesta, kun kuolinpesän metsästä on ajettu puuta ja tie on rikkoutunut. Korvaus vain maksetaan, kuten tekevät muutkin. Ei olla aina oikeuksiin menossa muuallakaan.
Muutoin tie tukitaan omistajien toimesta ja käyttää ei voi vuosikymmeniin oikeuden kerran jauhettua asiaa.

Anonyymi kirjoitti:

Järkevä kuolinpesähän maksaa heti aiheellisen korvauksen.
Esimerkiksi yhtä hyvin voi olla kyse korvauksesta, kun kuolinpesän metsästä on ajettu puuta ja tie on rikkoutunut. Korvaus vain maksetaan, kuten tekevät muutkin. Ei olla aina oikeuksiin menossa muuallakaan.
Muutoin tie tukitaan omistajien toimesta ja käyttää ei voi vuosikymmeniin oikeuden kerran jauhettua asiaa.

Lue lisää

Mitään ei kannata maksaa ellei korvaussaamisella ole lainvoimaa tai asiasta sovittu kirjallisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Mitään ei kannata maksaa ellei korvaussaamisella ole lainvoimaa tai asiasta sovittu kirjallisesti.

Kyllä kannattaa, jos on normaali järkevä ihminen.
Pahat vihat päälleen saa kuolinpesä ikuisesti muutoin.

Anonyymi kirjoitti:

Mitään ei kannata maksaa ellei korvaussaamisella ole lainvoimaa tai asiasta sovittu kirjallisesti.

Kyllä kannattaa, jos on normaali järkevä ihminen.
Pahat vihat päälleen saa kuolinpesä ikuisesti muutoin.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä kannattaa, jos on normaali järkevä ihminen.
Pahat vihat päälleen saa kuolinpesä ikuisesti muutoin.

Tuo on hyvä vitsi. Laskut maksetaan mutta muuta ei.

Anonyymi kirjoitti:

Mitään ei kannata maksaa ellei korvaussaamisella ole lainvoimaa tai asiasta sovittu kirjallisesti.

Eli päivänselvä vahingonkorvausvaatimus kannattaa aina kierrättää käräjien kautta ja ottaa maksettavakseen vielä vastapuolen oikeudenkäymiskulut. Kannattaa sitten varmaan käydä läpi kaikki mahdolliset muutoksenhakuasteetkin, että voi maksimoida rahanmenetyksensä, eikö?

Mielipide se tuokin tietysti, vaikken samaa mieltä olekaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo on hyvä vitsi. Laskut maksetaan mutta muuta ei.

Laskulla ja vahingonkorvauksella ei ole itse asiassa mitään eroa tuossa tienrikkomistapauksessa. Se voi sisältää monia laskuja.
Muutoin kuolinpesä joutuu maksamaan myös vastapuolen oikeudenkäyntikulut, kun kuolinpesä on selvästi rikkonut tien.
Vastapuolella on vakuutus If-vakuutusyhtiössä ja on Suomen tieyhdistys ry:n jäsen.

Hölmö jättää maksamatta, kun tietää olevansa siitä vastuussa kuin mikä muu kuolinpesä tahansa tien varrella. Tiemaksuna se olisi suoraan ulosottokelpoinen.

Anonyymi kirjoitti:

Laskulla ja vahingonkorvauksella ei ole itse asiassa mitään eroa tuossa tienrikkomistapauksessa. Se voi sisältää monia laskuja.
Muutoin kuolinpesä joutuu maksamaan myös vastapuolen oikeudenkäyntikulut, kun kuolinpesä on selvästi rikkonut tien.
Vastapuolella on vakuutus If-vakuutusyhtiössä ja on Suomen tieyhdistys ry:n jäsen.

Hölmö jättää maksamatta, kun tietää olevansa siitä vastuussa kuin mikä muu kuolinpesä tahansa tien varrella. Tiemaksuna se olisi suoraan ulosottokelpoinen.

Lue lisää

Vahingonkorvaus kannattaa maksaa, jos maksu on täytäntöönpantavissa. Ei muutoin.

Anonyymi kirjoitti:

Vahingonkorvaus kannattaa maksaa, jos maksu on täytäntöönpantavissa. Ei muutoin.

Eli siis kannattaa odottaa että saa maksettavakseen ne oikeudenkäymiskukutkin. Sitähän tuo "täytäntöönpantavissa" käytännössä tarkoittaa. Aika huono neuvo jos itse asia on selvä.

Anonyymi kirjoitti:

"Kukaan osakkaista ei kuitenkaan ollut vahinkoa aiheuttanut, joten miten heidät voitaisiin velvoittaa korvaamaan jonkun toisen aiheuttama vahinko?"

Tämä asia askarruttaa nyt useampaakin henkilö. Perintöoikeudessa on jo roomalaisen oikeuden ajoista voimassa periaate, ettei perillinen saa parempaa oikeutta mihinkään sellaiseen, minkä hän perintönä saa. Periminen on yleisseuraanto juridisesti, eli kaikki, mikä perittävällä oli varallisuutta ja etuja tulee perillisille, ja velvoitteiden osalta samoin rajoittuen toki jäämistön arvoon. Yleisseuraanto ei voi antaa ylimääräistä etua perillisille, muutoinhan he saisivat perusteetonta etua siitä, että perittävä kuoli.

Niinpä perittävän eläessään aiheuttama vahinko on oikeudenomistajien vastuulla (rajoittuen siihen, mitä oikeudenomistajat perintönä saavat).

Lue lisää

Niin, mutta nähdäkseni tässä tapauksessa kuolinpesällä ei vielä ollut velvoitetta maksaa vahingonkorvausta, koska siitä ei ollut lainvoimaista tuomiolla sellaiseen velvoitettu. Ja edelleen, jos perintö on jo ehditty jakaa, niin kuolinpesän olemassaolo on lakannut. Eli ei enää ole olemassa kuolinpesää, jota voisi mihinkään velvoittaa.

Anonyymi kirjoitti:

"Vertailukelpoinen esimerkki:
Jos joku ilman omistajan lupaa ottaa toisen omistajan auton, ja ajaa sen sitten lyttyyn, - niin korvaus siirtyy sille auton lyttyyn ajajalle (joka luvatta otti toisen auton) - ei auton omistajalle.
Kun tämä lyttyyn ajaja ehtii kuolla, eikä korvaa verstaan autonkorjauskuluja, - niin se vahingonkorvaus siirtyy kuolinpesälle."

Auton omistaja A maksaa autokorjaamo B:n laskun. Lyttääjä C on velvollinen korvaamaan A:lle aiheuttamansa vahingon. Jos C ei vahinkoa vapaaehtoisesti korvaa, A:n tulee haastaa C käräjille, jonka jälkeen tuomioistuin voi velvoittaa C:n korvaamaan vahingon. Lainvoimaisen tuomion panee tarvittaessa täytäntöön ulosottovirasto.

"Perittävän oikeudenomistajat päättävät, onko aihetta maksaa korvauksia jollekin".
"Ei voi pitää paikkaansa!"

Kyllä vaan voi!

Pesänjakajalla ei ole kompetenssia velvoittaa pesää maksamaan vahingonkorvausta. Korvausta vaativan tulee haastaa kuolinpesä käräjille je esittää vaatimuksensa siellä. Kun asiassa on lainvoimainen tuomio, pesänjakaja ottaa sen huomioon jakopäätöksessään.

Lue lisää

Varsin huono esimerkki, kun kyse on suoraan rangaistavaksi tarkoitetusta rikoksesta korvauksineen oikeuteen mennen. Rikosprosessihan on täytynyt jo olla meneillään, jos ei jo ratkaistu. Päätös tulee kyllä itsekseen oikeudesta ja syyllisenä olevan asianajajan kera. Ei kuolinpesän tarvitse päättää mitään enää, jos ei ole jo päätetty. Kuolinpesä maksaa.
Rikoslain 28 luku. 9 a §. Moottorikulkuneuvon käyttövarkaus. Pykälän 1 momentin mukaan se, joka ottaa luvattomasti käyttöönsä toisen moottorikäyttöisen kulkuneuvon, on tuomittava moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi.

Anonyymi kirjoitti:

Heikosti itsestään selvistä asioista löytyy ennakkotapauksia.

Tällain löytyy kuitenkin finlexistä:

KKO 1947-II-240
"Perillisillä katsottiin olleen sellainen tieto erään säätiön vahingonkorvaussaatavasta kuolinpesältä, että heidän vuosihaastetta vainajan jälkeen pyytäessään olisi pitänyt ilmoittaa säätiö velkojaksi, vaikka he eivät hyväksyneetkään säätiön vaatimusta eivätkä tienneet sen määrää."

Lue lisää

Niin, mutta tässä siis kuolinpesällä oli olemassa tieto, että jollakin oli vahingonkorvaussaatava (sanamuodosta päätellen tapauksessa on ollut kyse siitä, että osakkaat olisivat kiistäneet tiedon olemassa olon)

Tällä palstalla olevassa esimerkissä ei ole vielä ollut mitään vahingonkorvausaatavaa kuolinpesältä, koska ei ollut lainvoimaista tuomioita kuolleen vahingonkorvausvastuusta.

Olisit tietysti myös voinut lainata tapausta
KKO:1931-II-425'

"Vaatimus kuolinpesän osakkaiden velvoittamisesta henkilökohtaiseen vastuuseen vainajan vekselisitoumuksesta hylättiin, mutta osakkaat velvoitettiin kuolinpesän varoista maksamaan vekselin määrä, koska heillä PerLuovA 6 §:n mukaan oli oikeus saatavan tultua lopullisella tuomiolla vahvistetuksi ja saatuaan siitä tiedon luovuttaa kuolinpesä konkurssiin."

Jossa siis kuolinpesän (joka mitä ilmeisimmin oli vielä jakamatta) osakkaita ei velvoitettu henkilökohtaisesti vastuuseen, vaikka perintöä ei vielä ollut jaettu.

Johannes2

Anonyymi kirjoitti:

Niin, mutta tässä siis kuolinpesällä oli olemassa tieto, että jollakin oli vahingonkorvaussaatava (sanamuodosta päätellen tapauksessa on ollut kyse siitä, että osakkaat olisivat kiistäneet tiedon olemassa olon)

Tällä palstalla olevassa esimerkissä ei ole vielä ollut mitään vahingonkorvausaatavaa kuolinpesältä, koska ei ollut lainvoimaista tuomioita kuolleen vahingonkorvausvastuusta.

Olisit tietysti myös voinut lainata tapausta
KKO:1931-II-425'

"Vaatimus kuolinpesän osakkaiden velvoittamisesta henkilökohtaiseen vastuuseen vainajan vekselisitoumuksesta hylättiin, mutta osakkaat velvoitettiin kuolinpesän varoista maksamaan vekselin määrä, koska heillä PerLuovA 6 §:n mukaan oli oikeus saatavan tultua lopullisella tuomiolla vahvistetuksi ja saatuaan siitä tiedon luovuttaa kuolinpesä konkurssiin."

Jossa siis kuolinpesän (joka mitä ilmeisimmin oli vielä jakamatta) osakkaita ei velvoitettu henkilökohtaisesti vastuuseen, vaikka perintöä ei vielä ollut jaettu.

Johannes2

Lue lisää

KKO 1931-II-425 on erityistapaus, koska siinä on kysymys vekselivastuusta. Jos kuolinpesän osakas voisi joutua vekselistä henkilökohtaiseen vastuuseen, se epäisi osakkailta mahdollisuuden hakea kuolinpesä konkurssiin. Siksi korkein oikeus hylkäsi osakkaiden vastuun perittävän ottamasta vekselistä. Tätä tapausta ei voi verrata ollenkaan normaaliin korvausvastuuseen perittävän aiheuttamasta vahingosta. Vahingonkorvaus vastuu on aina osakkailla perittävän oikeudenomistajina rajoittuen jäämistön arvoon.

"Kuolinpesän osakkaalla tai osakkailla ei ole oikeutta maksaa perustelematonta ja perimiskelpoista laskua ilman pelkoa omasta vahingonkorvausvastuusta..."

Pitää olla: "Kuolinpesän osakkaalla tai osakkailla ei ole oikeutta maksaa perustelematonta ja perimiskelvotonta laskua ilman pelkoa omasta vahingonkorvausvastuusta..."

"Jos kyseessä on vahingonkärsijälle merkittävä asia, sekä kuolinpesällä että vahingonkärsijällä on oikeus hakea käräjäoikeudelta pesään pesänselvittäjää."

Ei pesänselvittäjä voi korvausvaateesta päättää. Vahingonkärsijä voi haastaa kuolinpesän osakkaat vastaajiksi, jotka voivat valtuuttaa haluamansa henkilön asiamiehekseen oikeudenkäyntiin. Jos pesänselvittäjä hankitaan, hän vastaa kanteeseen pesän puolesta.

Pesänselvittäjä maksaa vainajan tai kuolinpesän selvät velat, tarvittaessa pesän omaisuutta realisoiden. Perinnönjaon kuitenkin tekee pesässä oleva pesänjakaja.

Tuossa tapauksessa kuitenkin korvaus pitäisi olla selvä tietä käyttävästä kuolinpesäosakkaasta tai järkimäärästä riippumatta, kun se perustuu Yksityistielain 43 pykälään ja on laskutettavissa sinällään.
"...joka on huomattavasti lisännyt tien kulumista tai vaurioittanut sitä, hän on velvollinen korvaamaan tien kuntoon panemisesta aiheutuvat lisäkustannukset."

Referoitu kommentoija oli oikeassa.

Anonyymi kirjoitti:

"Jos kyseessä on vahingonkärsijälle merkittävä asia, sekä kuolinpesällä että vahingonkärsijällä on oikeus hakea käräjäoikeudelta pesään pesänselvittäjää."

Ei pesänselvittäjä voi korvausvaateesta päättää. Vahingonkärsijä voi haastaa kuolinpesän osakkaat vastaajiksi, jotka voivat valtuuttaa haluamansa henkilön asiamiehekseen oikeudenkäyntiin. Jos pesänselvittäjä hankitaan, hän vastaa kanteeseen pesän puolesta.

Pesänselvittäjä maksaa vainajan tai kuolinpesän selvät velat, tarvittaessa pesän omaisuutta realisoiden. Perinnönjaon kuitenkin tekee pesässä oleva pesänjakaja.

Lue lisää

"Ei pesänselvittäjä voi korvausvaateesta päättää."

Missä näin on väitetty, että voisi päättää? Mutta hyvä kun esitit asiasi, sillä voi silti toki hyvinkin päättää. Pesänselvittäjä on kuitenkin kuolinpesässä virallisselvittäjä, jonka tehtävänä on velkojen selvitys ja velkojen maksaminen sekä muut toimenpiteet, joita tarvitaan pesän saattamiseksi tilaan, jotta perinnönjako voidaan toteuttaa.

PK 19:13:n mukaan selvittäjä edustaa kuolinpesää kolmatta henkilöä vastaan sekä kantaa ja vastaa pesää koskevissa asioissa. Pesänselvittäjä on tuomioistuimen virkaansa määräämä asiamies, jonka on kaikissa hallintotoimissaan otettava huomioon sekä osakkaiden että muiden jäämistöintressenttien edut. Pesäselvittäjän on siis toimittava myös velkojien etujen mukaisesti, mutta selvittäjällä ei ole toimivaltaa realisoida omaisuutta sellaisessa pesässä, jossa rahavaroja on riittävästi velkojen maksuun.

PK 19.12a: "Jos on syytä epäillä, että pesän varat eivät riitä pesän ja vainajan velkojen maksuun, pesänselvittäjän on pyrittävä tekemään velkojien kanssa sopimus velkojen maksusta. Jollei sopimusta tehdä, pesänselvittäjällä on, kun 18 luvun 5 §:ssä tarkoitetut pesänselvitysvelat on maksettu, oikeus päättää muiden velkojen maksamisesta noudattaen, mitä velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetussa laissa (1578/1992) ja tämän lain 21 luvun 1 §:n 2 momentissa säädetään velkojen maksamisesta kuolinpesän konkurssissa."

K 19:12a:3 mukaan velkojalla ja pesän osakkaalla on oikeus vaatia pesänselvittäjän tekemän velkojen maksunsaantipäätöksen muuttamista. Aluksi on kuitenkin selvitettävä, onko kyseessä velka ensinnäkään. On vahingonkärsijän, mahdollisen velkojan, etu hakea asiaansa pesänselvittäjää, jos asiaa voidaan pitää riitaisena. Kuolinpesän mahdollisuudet vaikuttaa asiaan ovat vähäiset.

Pesänselvittäjän tehtävä on velkojen selvittäminen ja maksaminen ammattiosaamisensa puitteissa. Pesänselvittäjällä on siis oikeus maksaa perusteltu ja perimiskelpoinen vahingonkorvaus, joka on muotoiltu laskun muotoon. Jos asia on riitainen, jopa ns. kolmannen keksimä, ainoa taho ratkaisemaan asia on oikeuslaitos. Pesänselvittäjän täytyy noudattaa kaikkea huolellisuutta ja joutuisuutta toimissaan. Ellei näin tosiasiallisesti tapahdu, pesänselvittäjän hallintoa vastaan voidaan nostaa moitekanne, ja vastaajaksi haastetaan pesänselvittäjä. Pesänselvittäjän hallintoa koskeva moitekanne voidaan nostaa vasta lopputilityksen jälkeen eli sen jälkeen, kun pesä on selvitetty ja pesänselvitys julistettu päättyneeksi.

" Esimerkkinä tällaisesta velasta on vahingonkorvaus, jota vaaditaan maksettavaksi vasta kuoleman jälkeen. MUTTA tällainen asia perimiskelpoisuudesta pitää olla kuolinpesällä tiedossa ja ellei se ole, asiaa ei voida kirjata perukirjaan."

Kyllä voidaan kirjata. Tietenkin pesän ilmoittaja voi kirjata perukirjaan epävarmankin velan, muutoinhan perilliset joutuvat turhaan maksamaan ylimääräisiä perintöveroja, jos pätevä vähennys jää merkitsemättä perukirjaan. Sellainen on perillisten oman edun mukaista. Jos korvausvastuu ei toteudukaan, voidaan jälkikäteen pyytää oikaisua perintöverotukseen.

Perukirjana tehty merkintä ei tarkoita sitä, että velkavastuu olisi tunnustettu ja pitäisi maksaa. Se on eri prosessin asia. Perukirjaan voidaan toki myös tehdä huomautuksia jonkin velan epävarmuudesta, jottei osakkaiden kesken synny väärinkäsityksiä asiassa.

Perittävän takaussitoumus on hankala josissakin tapauksissa, koska perukirjaan saadaan merkitä vain sellainen vastuu, joka on todennäköisesti realisoitumassa. Takauksen osalta tiedon saaminen päävelallisen maksukyvystä voi olla vaikeaa ja vaikeasti osakkaiden arvioitavissa.

Anonyymi kirjoitti:

" Esimerkkinä tällaisesta velasta on vahingonkorvaus, jota vaaditaan maksettavaksi vasta kuoleman jälkeen. MUTTA tällainen asia perimiskelpoisuudesta pitää olla kuolinpesällä tiedossa ja ellei se ole, asiaa ei voida kirjata perukirjaan."

Kyllä voidaan kirjata. Tietenkin pesän ilmoittaja voi kirjata perukirjaan epävarmankin velan, muutoinhan perilliset joutuvat turhaan maksamaan ylimääräisiä perintöveroja, jos pätevä vähennys jää merkitsemättä perukirjaan. Sellainen on perillisten oman edun mukaista. Jos korvausvastuu ei toteudukaan, voidaan jälkikäteen pyytää oikaisua perintöverotukseen.

Perukirjana tehty merkintä ei tarkoita sitä, että velkavastuu olisi tunnustettu ja pitäisi maksaa. Se on eri prosessin asia. Perukirjaan voidaan toki myös tehdä huomautuksia jonkin velan epävarmuudesta, jottei osakkaiden kesken synny väärinkäsityksiä asiassa.

Perittävän takaussitoumus on hankala josissakin tapauksissa, koska perukirjaan saadaan merkitä vain sellainen vastuu, joka on todennäköisesti realisoitumassa. Takauksen osalta tiedon saaminen päävelallisen maksukyvystä voi olla vaikeaa ja vaikeasti osakkaiden arvioitavissa.

Lue lisää

On erotettava muutamia asioita toisistaan.

- Osakkaat voivat olla vastuussa myös niistä vainajan veloista, jotka tulevat perimiskelpoisiksi vasta hänen kuolemansa jälkeen. Esimerkkinä tällaisesta velasta on vahingonkorvaus, jota vaaditaan maksettavaksi vasta kuoleman jälkeen. (HE 14/2004)

-Perukirjaan ei voida tai ei ole syytä kirjata epävarmoja velkoja, vastuita tai vastaavia huhuja, joiden olemassa olo on kuin veteen piirretty viiva. Kirjallinen vaade tai lasku on asia, joka tulee kirjata tarvittaessa jopa epävarmana. Huhupuhetta ei pidä kirjata. Vaade voi siitä huolimatta pätevöityä vasta myöhemmin ja voi siten tulla perimiskelpoiseksi ja kuolinpesän maksettavaksi.

-On tiedossa useita tapauksia, joissa vaikkapa rikoshyödyn palauttaminen on vasta kuoleman jälkeen kirjautunut kuolinpesän maksettavaksi. Tämä siitä huolimatta, että vastuu ei ole ollut edes kuolinpesän tiedossa, eikä asiaa ole silloin tietenkään edes kirjattu perukirjaan.

Vastaavalla tavalla kuin epäselvä lasku merkitään perukirjaan, se voidaan jättää merktsemättä. Kummassakin tapauksessa on mahdollisuus täydentämiseen tai oikaisuun.

Anonyymi kirjoitti:

" Esimerkkinä tällaisesta velasta on vahingonkorvaus, jota vaaditaan maksettavaksi vasta kuoleman jälkeen. MUTTA tällainen asia perimiskelpoisuudesta pitää olla kuolinpesällä tiedossa ja ellei se ole, asiaa ei voida kirjata perukirjaan."

Kyllä voidaan kirjata. Tietenkin pesän ilmoittaja voi kirjata perukirjaan epävarmankin velan, muutoinhan perilliset joutuvat turhaan maksamaan ylimääräisiä perintöveroja, jos pätevä vähennys jää merkitsemättä perukirjaan. Sellainen on perillisten oman edun mukaista. Jos korvausvastuu ei toteudukaan, voidaan jälkikäteen pyytää oikaisua perintöverotukseen.

Perukirjana tehty merkintä ei tarkoita sitä, että velkavastuu olisi tunnustettu ja pitäisi maksaa. Se on eri prosessin asia. Perukirjaan voidaan toki myös tehdä huomautuksia jonkin velan epävarmuudesta, jottei osakkaiden kesken synny väärinkäsityksiä asiassa.

Perittävän takaussitoumus on hankala josissakin tapauksissa, koska perukirjaan saadaan merkitä vain sellainen vastuu, joka on todennäköisesti realisoitumassa. Takauksen osalta tiedon saaminen päävelallisen maksukyvystä voi olla vaikeaa ja vaikeasti osakkaiden arvioitavissa.

Lue lisää

Aarnio ja Kangas sekä Puronen ja Räbinä ovat eri mieltä:

"Vainajan veloista perukirjaan merkitään kaikki vähentämiskelpoiset velat. Vähentämiskelpoisuuden edellytyksenä ei ole velan erääntyminen eikä merkitystä ole silläkään, mihin tarkoitukseen velka on otettu. Vähentämiskelpoisia velkoja ovat esimerkiksi asuntovelka, autovelka, osamaksuvelka, kulutusluotot, luottokorttivelat, verovelat, puhelin-, vesi- ja sähkölaskut, elatusavut, sakot ja sairaalalaskut. " (Aarnio ja Kangas s. 323 sekä Aarnio, Kangas, Puronen & Räbinä 2016, 233)

Oleellista on sanamuoto "vähentämiskelpoinen". Velan tulee olla olemassa perinnönjättäjän kuolinhetkellä, jotta se on vähennyskelpoinen. (veronmaksajat.fi)

Vähennyskelpoisuudesta määrää verohallinto. Perukirjan osalta verottaja tulkitsee asiaa siten, että yksikään epävarma varaus ei ole verottajan kannalta vähentämiskelpoinen, vaan epävarmaan laskuun, velkaan tai korvaukseen tulee vaatia muutosta eli laatia oikaisu tai täydennys, mutta vasta maksutapahtumasta.

Anonyymi kirjoitti:

Aarnio ja Kangas sekä Puronen ja Räbinä ovat eri mieltä:

"Vainajan veloista perukirjaan merkitään kaikki vähentämiskelpoiset velat. Vähentämiskelpoisuuden edellytyksenä ei ole velan erääntyminen eikä merkitystä ole silläkään, mihin tarkoitukseen velka on otettu. Vähentämiskelpoisia velkoja ovat esimerkiksi asuntovelka, autovelka, osamaksuvelka, kulutusluotot, luottokorttivelat, verovelat, puhelin-, vesi- ja sähkölaskut, elatusavut, sakot ja sairaalalaskut. " (Aarnio ja Kangas s. 323 sekä Aarnio, Kangas, Puronen & Räbinä 2016, 233)

Oleellista on sanamuoto "vähentämiskelpoinen". Velan tulee olla olemassa perinnönjättäjän kuolinhetkellä, jotta se on vähennyskelpoinen. (veronmaksajat.fi)

Vähennyskelpoisuudesta määrää verohallinto. Perukirjan osalta verottaja tulkitsee asiaa siten, että yksikään epävarma varaus ei ole verottajan kannalta vähentämiskelpoinen, vaan epävarmaan laskuun, velkaan tai korvaukseen tulee vaatia muutosta eli laatia oikaisu tai täydennys, mutta vasta maksutapahtumasta.

Lue lisää

Outo kommentti sinulta anonyymi.

Aarnio, kangas ja Puronen eivät ole eri mieltä kanssani. Vahingonkorvausvelka on olemassa kuolinhetkellä, jos perittävä on aiheuttanut vahinkoa jollekin henkilölle yms. Vahinko syntyy vahingon aiheuttabeeb teon tapahtuma-ajankohtana. Vaikka vaatimus siitä esittettäisiin vahingonaiheuttajan kuoltua, vastuu on alkanut jo vahingon tapahtuessa. Rikoksella aiheutuneen vahingon osalta viivästyskorkokin lasketaan vahingon/rikoksen tapahtumisesta (riita-asiassa korko alkaa 1 kk kuluttua vaatimuksen teosta).

Perukirjaan voidaan merkitä vahingonkorvausvastuuseen perustuva velka, kunhan se on todennäköisesti realisoituva. Sen ei tarvitse olla varma. Verottaja ei voi tietää sanotun velan epävarmuudesta mitään. Jos vastuu ei toteutuisikaan, voidaan asia oikaista.

Epätodennäköistä vastuuta ei kuulu merkitä perukirjaan, kuten ei merkittäisi kirjanpitoonkaan elinkeinotoiminnassa, jos johonkin haluaa asiaa verrata.

Anonyymi kirjoitti:

"Ei pesänselvittäjä voi korvausvaateesta päättää."

Missä näin on väitetty, että voisi päättää? Mutta hyvä kun esitit asiasi, sillä voi silti toki hyvinkin päättää. Pesänselvittäjä on kuitenkin kuolinpesässä virallisselvittäjä, jonka tehtävänä on velkojen selvitys ja velkojen maksaminen sekä muut toimenpiteet, joita tarvitaan pesän saattamiseksi tilaan, jotta perinnönjako voidaan toteuttaa.

PK 19:13:n mukaan selvittäjä edustaa kuolinpesää kolmatta henkilöä vastaan sekä kantaa ja vastaa pesää koskevissa asioissa. Pesänselvittäjä on tuomioistuimen virkaansa määräämä asiamies, jonka on kaikissa hallintotoimissaan otettava huomioon sekä osakkaiden että muiden jäämistöintressenttien edut. Pesäselvittäjän on siis toimittava myös velkojien etujen mukaisesti, mutta selvittäjällä ei ole toimivaltaa realisoida omaisuutta sellaisessa pesässä, jossa rahavaroja on riittävästi velkojen maksuun.

PK 19.12a: "Jos on syytä epäillä, että pesän varat eivät riitä pesän ja vainajan velkojen maksuun, pesänselvittäjän on pyrittävä tekemään velkojien kanssa sopimus velkojen maksusta. Jollei sopimusta tehdä, pesänselvittäjällä on, kun 18 luvun 5 §:ssä tarkoitetut pesänselvitysvelat on maksettu, oikeus päättää muiden velkojen maksamisesta noudattaen, mitä velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetussa laissa (1578/1992) ja tämän lain 21 luvun 1 §:n 2 momentissa säädetään velkojen maksamisesta kuolinpesän konkurssissa."

K 19:12a:3 mukaan velkojalla ja pesän osakkaalla on oikeus vaatia pesänselvittäjän tekemän velkojen maksunsaantipäätöksen muuttamista. Aluksi on kuitenkin selvitettävä, onko kyseessä velka ensinnäkään. On vahingonkärsijän, mahdollisen velkojan, etu hakea asiaansa pesänselvittäjää, jos asiaa voidaan pitää riitaisena. Kuolinpesän mahdollisuudet vaikuttaa asiaan ovat vähäiset.

Pesänselvittäjän tehtävä on velkojen selvittäminen ja maksaminen ammattiosaamisensa puitteissa. Pesänselvittäjällä on siis oikeus maksaa perusteltu ja perimiskelpoinen vahingonkorvaus, joka on muotoiltu laskun muotoon. Jos asia on riitainen, jopa ns. kolmannen keksimä, ainoa taho ratkaisemaan asia on oikeuslaitos. Pesänselvittäjän täytyy noudattaa kaikkea huolellisuutta ja joutuisuutta toimissaan. Ellei näin tosiasiallisesti tapahdu, pesänselvittäjän hallintoa vastaan voidaan nostaa moitekanne, ja vastaajaksi haastetaan pesänselvittäjä. Pesänselvittäjän hallintoa koskeva moitekanne voidaan nostaa vasta lopputilityksen jälkeen eli sen jälkeen, kun pesä on selvitetty ja pesänselvitys julistettu päättyneeksi.

Lue lisää

Kommentoin myös tätä: "Pesänselvittäjällä on siis oikeus maksaa perusteltu ja perimiskelpoinen vahingonkorvaus, joka on muotoiltu laskun muotoon. Jos asia on riitainen, jopa ns. kolmannen keksimä, ainoa taho ratkaisemaan asia on oikeuslaitos."

Pesänselvittäjä ei voi omin päin päättää, mikä esim. vahingonkorvausvaatimus olisi kuolinpesän maksettava. PK 19:12,2 mukaisesti kuultava pesän osakkaiden kanta vainajan vastuisiin ja velkoihin.

"Pesänselvittäjän on, jos se hankaluudetta käy päinsä, tiedusteltava osakkaiden mielipidettä, kun on kysymys perittävän harjoittaman liikkeen selvittämisestä, 12 a §:ssä tarkoitetun sopimuksen tai päätöksen tekemisestä tai sellaisen omaisuuden myymisestä, jolla on osakkaille erityistä arvoa, taikka muista osakkaille tärkeistä asioista."

Jos osakkaat vastustavat velan merkitsemistä pitäen sitä riitaisena, on pesänselvittäjän kehotettava velkojaa selvittämään asiaa oikeusteitse.

Vahingonkorvausta kuolinpesästä haluava voi hakea pesänselvittäjää kuolinpesään, mutta osakkailla on oikeus asettaa po. velkojalle vakuus velasta, jolloin hänen tekemänsä pesänselvittäjän hakemus hylätään.

Anonyymi kirjoitti:

Kommentoin myös tätä: "Pesänselvittäjällä on siis oikeus maksaa perusteltu ja perimiskelpoinen vahingonkorvaus, joka on muotoiltu laskun muotoon. Jos asia on riitainen, jopa ns. kolmannen keksimä, ainoa taho ratkaisemaan asia on oikeuslaitos."

Pesänselvittäjä ei voi omin päin päättää, mikä esim. vahingonkorvausvaatimus olisi kuolinpesän maksettava. PK 19:12,2 mukaisesti kuultava pesän osakkaiden kanta vainajan vastuisiin ja velkoihin.

"Pesänselvittäjän on, jos se hankaluudetta käy päinsä, tiedusteltava osakkaiden mielipidettä, kun on kysymys perittävän harjoittaman liikkeen selvittämisestä, 12 a §:ssä tarkoitetun sopimuksen tai päätöksen tekemisestä tai sellaisen omaisuuden myymisestä, jolla on osakkaille erityistä arvoa, taikka muista osakkaille tärkeistä asioista."

Jos osakkaat vastustavat velan merkitsemistä pitäen sitä riitaisena, on pesänselvittäjän kehotettava velkojaa selvittämään asiaa oikeusteitse.

Vahingonkorvausta kuolinpesästä haluava voi hakea pesänselvittäjää kuolinpesään, mutta osakkailla on oikeus asettaa po. velkojalle vakuus velasta, jolloin hänen tekemänsä pesänselvittäjän hakemus hylätään.

Lue lisää

Ei koske lainkohta tuota vahingonkorvausta, jos pesän varat riittävät ja kerralla maksu onnistuu kuten muissakin kuolinpesän kuluissa. Niinhän tuossa kerrotaan.

Anonyymi kirjoitti:

Aarnio ja Kangas sekä Puronen ja Räbinä ovat eri mieltä:

"Vainajan veloista perukirjaan merkitään kaikki vähentämiskelpoiset velat. Vähentämiskelpoisuuden edellytyksenä ei ole velan erääntyminen eikä merkitystä ole silläkään, mihin tarkoitukseen velka on otettu. Vähentämiskelpoisia velkoja ovat esimerkiksi asuntovelka, autovelka, osamaksuvelka, kulutusluotot, luottokorttivelat, verovelat, puhelin-, vesi- ja sähkölaskut, elatusavut, sakot ja sairaalalaskut. " (Aarnio ja Kangas s. 323 sekä Aarnio, Kangas, Puronen & Räbinä 2016, 233)

Oleellista on sanamuoto "vähentämiskelpoinen". Velan tulee olla olemassa perinnönjättäjän kuolinhetkellä, jotta se on vähennyskelpoinen. (veronmaksajat.fi)

Vähennyskelpoisuudesta määrää verohallinto. Perukirjan osalta verottaja tulkitsee asiaa siten, että yksikään epävarma varaus ei ole verottajan kannalta vähentämiskelpoinen, vaan epävarmaan laskuun, velkaan tai korvaukseen tulee vaatia muutosta eli laatia oikaisu tai täydennys, mutta vasta maksutapahtumasta.

Lue lisää

"Velan tulee olla olemassa perinnönjättäjän kuolinhetkellä, jotta se on vähennyskelpoinen."

Nimenomaan. Velan tulee olla olemassa, pelkkä vaatimus ei asiassa riitä. Arvauksia ja oletuksia ei perukirjaan oteta.

Anonyymi kirjoitti:

Aarnio ja Kangas sekä Puronen ja Räbinä ovat eri mieltä:

"Vainajan veloista perukirjaan merkitään kaikki vähentämiskelpoiset velat. Vähentämiskelpoisuuden edellytyksenä ei ole velan erääntyminen eikä merkitystä ole silläkään, mihin tarkoitukseen velka on otettu. Vähentämiskelpoisia velkoja ovat esimerkiksi asuntovelka, autovelka, osamaksuvelka, kulutusluotot, luottokorttivelat, verovelat, puhelin-, vesi- ja sähkölaskut, elatusavut, sakot ja sairaalalaskut. " (Aarnio ja Kangas s. 323 sekä Aarnio, Kangas, Puronen & Räbinä 2016, 233)

Oleellista on sanamuoto "vähentämiskelpoinen". Velan tulee olla olemassa perinnönjättäjän kuolinhetkellä, jotta se on vähennyskelpoinen. (veronmaksajat.fi)

Vähennyskelpoisuudesta määrää verohallinto. Perukirjan osalta verottaja tulkitsee asiaa siten, että yksikään epävarma varaus ei ole verottajan kannalta vähentämiskelpoinen, vaan epävarmaan laskuun, velkaan tai korvaukseen tulee vaatia muutosta eli laatia oikaisu tai täydennys, mutta vasta maksutapahtumasta.

Lue lisää

Lisäksi ei tässä erikseen kysytty perukirjaan hyväksytyistä veloista. Voi olla myös velkoja, joita ei tarvitse olla tuossa verottajaa varten hyväksytyssä olevassa listassa.
Muutoinkin kuolinpesä voi saada ja saa jatkuvasti laskuja.
Kaikki kuolinpesän laskut ovat tietenkin tarkoitus maksaa varoista, joita on tai tulee jatkossa.
Sekä... aivan riippumatta perukirjastakin.
"Entä jos on vahingonkorvaus vaatimus?'
Eikös se ole velkaa?"

Anonyymi kirjoitti:

Ei koske lainkohta tuota vahingonkorvausta, jos pesän varat riittävät ja kerralla maksu onnistuu kuten muissakin kuolinpesän kuluissa. Niinhän tuossa kerrotaan.

PK 19:2 koskee kaikkia kuolinpesän velkoja. Ne ovat laissa mainittuja osakkaille tärkeitä asioita, joissa pesänselvittäjän on otettava huomioon, mitä osakkaat asiasta ovat mieltä.

Pesänselvittäjä ei ole tuomioistuimen korvike, vaan jos velkavastuu on riitainen (eli osakkaat eicvät sitä hyväksy vainajan velaksi), selvittäjä kehottaa velkojaa nostamaan kanteen niin halutessaan tuomioistuimessa. Peäsnselvittäjällä ei ole käytännössä mahdollisuuksiakaan mitään todistelua ryhtyä vahingonkorvauksen selvittämiseksi ottamaan vastaan.

Anonyymi kirjoitti:

PK 19:2 koskee kaikkia kuolinpesän velkoja. Ne ovat laissa mainittuja osakkaille tärkeitä asioita, joissa pesänselvittäjän on otettava huomioon, mitä osakkaat asiasta ovat mieltä.

Pesänselvittäjä ei ole tuomioistuimen korvike, vaan jos velkavastuu on riitainen (eli osakkaat eicvät sitä hyväksy vainajan velaksi), selvittäjä kehottaa velkojaa nostamaan kanteen niin halutessaan tuomioistuimessa. Peäsnselvittäjällä ei ole käytännössä mahdollisuuksiakaan mitään todistelua ryhtyä vahingonkorvauksen selvittämiseksi ottamaan vastaan.

Lue lisää

...niin paitsi vahingonkorvauksen, jolle on peruste, myös pesänselvittäjä maksaa viivytyksettä. Kuolinpesän varat riittävät tähän korvaukseen hyvin kuten muihinkin juokseviin menoihin, kun mitään 12 a pykälään viittaavaa varojen vähyyttä tai konkurssiuhkaa ei ilmaannu. Kyse ei myöskään liene liikkeen selvityksestä, josta pitänee pääpiirteet kertoa osakkaille menemättä yksityiskohtiin joka laskulta tai korvaukselta.

Anonyymi kirjoitti:

...niin paitsi vahingonkorvauksen, jolle on peruste, myös pesänselvittäjä maksaa viivytyksettä. Kuolinpesän varat riittävät tähän korvaukseen hyvin kuten muihinkin juokseviin menoihin, kun mitään 12 a pykälään viittaavaa varojen vähyyttä tai konkurssiuhkaa ei ilmaannu. Kyse ei myöskään liene liikkeen selvityksestä, josta pitänee pääpiirteet kertoa osakkaille menemättä yksityiskohtiin joka laskulta tai korvaukselta.

Lue lisää

Ihan sama, mitä perustetta velkoja esittää korvaussaatavalle. Jos se on osakkaista riitainen (eikä ole lainvoimaista tuomiota vielä), pesänselvittäjä kehottaa kääntymään tuomioistuimen puoleen. Hän ei voi korvauksia maksella. (ks. PK 19:12)

Anonyymi kirjoitti:

Ihan sama, mitä perustetta velkoja esittää korvaussaatavalle. Jos se on osakkaista riitainen (eikä ole lainvoimaista tuomiota vielä), pesänselvittäjä kehottaa kääntymään tuomioistuimen puoleen. Hän ei voi korvauksia maksella. (ks. PK 19:12)

Lue lisää

Eipä tässä kyllä mistään pesänselvittäjästä tai perukirjsta kysyttykään.
Kysyttiin vain hieman yksinkertaisesti kuolinpesän veloista. Laskujahan kuolinpesä voi saada maan tappiin asti, jotka tietenkin maksetaan.
Osa kaksi koski vahingonkorvausta. Tähänkään ei mitään pesänselvittäjää tarvita eikä oikeutta. Osa on heti maksettavia ja aiheellisia. Osa ei sitten ehkä ole.

Ei kuitenkaan tuo lainkohta kehota pesänselvittäjää mistään muusta syystä kuin mainituista viivästyttämään selvää maksettavaa laskua tai korvausta.

Anonyymi kirjoitti:

Eipä tässä kyllä mistään pesänselvittäjästä tai perukirjsta kysyttykään.
Kysyttiin vain hieman yksinkertaisesti kuolinpesän veloista. Laskujahan kuolinpesä voi saada maan tappiin asti, jotka tietenkin maksetaan.
Osa kaksi koski vahingonkorvausta. Tähänkään ei mitään pesänselvittäjää tarvita eikä oikeutta. Osa on heti maksettavia ja aiheellisia. Osa ei sitten ehkä ole.

Ei kuitenkaan tuo lainkohta kehota pesänselvittäjää mistään muusta syystä kuin mainituista viivästyttämään selvää maksettavaa laskua tai korvausta.

Lue lisää

Riitaista velkaa eri makseta pesänselvittäjän toimesta eikä sitä maksa osakkaatkaan, jollei selvittäjää ole määrätty. Velkojan on nostettav kanne saatavansa turvaamiseksi. PK 19:12 velvoittaa pesänselvittäjää kuulemaan osakkaita kaikista osakkaille tärkeistä asioista, joita kuolinepsän velat ja vastuut titenkin ovat.

Verottajalle kelpaamisella ei ole mitään väliä. Perukirjaan tulemiseen ei ole mitään syytä aina.

Anonyymi kirjoitti:

Verottajalle kelpaamisella ei ole mitään väliä. Perukirjaan tulemiseen ei ole mitään syytä aina.

Perukirja tehdään erityisesti ja varta vasten verottajaa varten. Älä siis höpise turhaa vai oletko Lawetti?

Anonyymi kirjoitti:

Perukirja tehdään erityisesti ja varta vasten verottajaa varten. Älä siis höpise turhaa vai oletko Lawetti?

Verovähennysten keräily on oma asiansa, jos ei niihin mahdu.

Vastaus aloittajalle olisi vain, että kyllä kuolinpesän täytyy maksaa velat ja korvaukset kuolinpesän varoista, kun vain varat riittävät.
2. Pesänselvittäjä on varsin harvinainen ihmetys. Ei ole mikään itsestään selvyys kuolinpesälle.
1. Perukirjasta löytyvät vain perintöverotuksessa vähennyskelpoiset velat(, kun verohallinnon virkamies uskottuna miehenä laatii).
Jos omaisuus ei ole Suomessa veronalaista, niin siihen kohdistuvia velkoja ja velvotteita ei vähennetä mitenkään.
Perintö- ja lahjaverolaki 2. luku 9 § toinen momentti "Kuolinpesän omaisuuden arvosta saadaan vähentää vainajan hautaamisesta sekä perunkirjoituksesta ja hautakiven hankkimisesta ja pystyttämisestä aiheutuvat kohtuulliset kustannukset, samoin kuin velat, joihin luetaan myös kuolinpesästä menevät, perinnönjättäjän elinaikaan kohdistuvat verot ja maksut. Perintöveroa ei kuitenkaan saa vähentää."

"Kaikki velat eivät ole vähennyskelpoisia perukirjassa, vaikka ovatkin välttämättömiä pesänselvityksen ja hallinnoinnin kannalta. Jne."
Jos olet verohyötyä hakemassa, niin edellisen vainajan metsänhakkuusta syntyneen korvauksen merkitys metsäverotuksessa on merkittävämpi kuin muualla. Veronpalautus tulee tilille. Sama koskee tietenkin kaikkia vuokraukseen, liiketoimintaan, maatalouteen jne. liittyviä korvauksia.

Kaikki velat eivät siis ole muutoinkaan edes perukirjaan tai perintöverotukseen hyväksyttäviä.
https://www.veronmaksajat.fi/Veroarkistot/Taloustaidon-artikkelit/Perintoverotus/Perukirjan-vahennykset---Mita-verottaja-hyvaksyy/#cb1e3010

Entäs jos pesänselvittäjää ei ole valittu?
Kuka silloin maksaa?

Anonyymi kirjoitti:

Entäs jos pesänselvittäjää ei ole valittu?
Kuka silloin maksaa?

Kuolinpesä osakkaineen hoitaa asiat, verot ja laskut itse. Joku asiaan olisi syytä valtuuttaa, kun joku kuolinpesän ilmoittaa perukirjaankin. Harvoin päädytään hitaisiin oikeuden määräämiin kalliisiin ratkaisuihin.
Harvinainen on myös varsinainen byrokraattinen kuolinpesän yhteishallinto sopimuksien kera.

Anonyymi kirjoitti:

Entäs jos pesänselvittäjää ei ole valittu?
Kuka silloin maksaa?

Sinä maksat.

Yleensä korvausvaade voi olla aiheellinen lasku ja perustuu johonkin lakiin. Toki aiheetonta ei saa esittää lainkaan.

...Tai ne aiheettomat esitetään sitten oikeudessa, jos sitä tarkoitat.
Aiheelliset korvaukset perustein kuolinpesän on syytä maksaa viiveettä.

Anonyymi kirjoitti:

Yleensä korvausvaade voi olla aiheellinen lasku ja perustuu johonkin lakiin. Toki aiheetonta ei saa esittää lainkaan.

Vai että lasku perustuu oikein lakiin...? Kiitos tiedosta.

Anonyymi kirjoitti:

Vai että lasku perustuu oikein lakiin...? Kiitos tiedosta.

Niin moni muukin lasku, jos on laki määrittämällä.
Edellä oli Yksityistielain korvaus tien rikkomisesta.
Vahingonkorvauslaissa esinevahinko on helppo mieltää ja tietoisena myöntää.

Koko pointti onkin tässä jutussa se, että tämä kuolinpesä EI toimi vastuullisesti.
Kun ei maksa, niin pitää mennä käräjien kautta.
Todisteet on.
Tekivät kuolinpesän kavalluksenkin.

Lainaus: "Vastapuolella on vakuutus If-vakuutusyhtiössä ja on Suomen tieyhdistys ry:n jäsen."

Mitä sitten? Onko asiasta vahva näyttö, syy-yhteys on olemassa ja perustuuko asia myöntämiseen; onko vainaja myöntänyt korvausvastuunsa asiassa?

Kuolinpesä voi myöntää tai kiistää asian sekä perusteeltaan että määrältään, vaikka vastassa olisi itse katolisen kirkon paavi.

Lainaus; "Hölmö jättää maksamatta, kun tietää olevansa siitä vastuussa kuin mikä muu kuolinpesä tahansa tien varrella. Tiemaksuna se olisi suoraan ulosottokelpoinen."

Vain hölmö maksaa, jos on epäilystä siitä, että vaatimus on tai voisi olla riitaisa tai aiheeton joko perusteeltaan tai määrältään. Kuka kuolinpesässä tai kuolinpesän puolesta on päättänyt, että esitetty vaatimus on aiheellinen sekä perusteeltaan että määrältään?

Perukirjaan ei merkitä mitään arvauksia, sillä verohallinto ei sellaisia hyväksy. Perukirjaan merkitään vain ne velat, jotka ovat vähennyskelpoisia, siten yleensä myös perimiskelpoisia. Verottajalla on oikeus ja velvollisuus hylätä vainajan tai kuolinpesän velkana sellainen velka, joka on epäselvä joko perusteeltaan tai määrältään.

Velka siis joko on perukirjoitushetkellä olemassa tai ei ole. Perukirjaa voi täydentää ja siihen voi vaatia oikaisua. Aiemmin perintö- ja lahjaverotuksen oikaisuaika oli lyhyt eli vain vuosi henkilön kuolemasta tai lahjan saamisesta. Verottajan nykyisen ohjeistuksen mukaan perintö- ja lahjaverotusta voi oikaista 3–4 vuoden ajan henkilön kuolemasta tai lahjan saamisesta. Oikaisuaika saattaa olla jopa 5 vuotta henkilön kuolemasta.

Anonyymi kirjoitti:

Lainaus: "Vastapuolella on vakuutus If-vakuutusyhtiössä ja on Suomen tieyhdistys ry:n jäsen."

Mitä sitten? Onko asiasta vahva näyttö, syy-yhteys on olemassa ja perustuuko asia myöntämiseen; onko vainaja myöntänyt korvausvastuunsa asiassa?

Kuolinpesä voi myöntää tai kiistää asian sekä perusteeltaan että määrältään, vaikka vastassa olisi itse katolisen kirkon paavi.

Lainaus; "Hölmö jättää maksamatta, kun tietää olevansa siitä vastuussa kuin mikä muu kuolinpesä tahansa tien varrella. Tiemaksuna se olisi suoraan ulosottokelpoinen."

Vain hölmö maksaa, jos on epäilystä siitä, että vaatimus on tai voisi olla riitaisa tai aiheeton joko perusteeltaan tai määrältään. Kuka kuolinpesässä tai kuolinpesän puolesta on päättänyt, että esitetty vaatimus on aiheellinen sekä perusteeltaan että määrältään?

Perukirjaan ei merkitä mitään arvauksia, sillä verohallinto ei sellaisia hyväksy. Perukirjaan merkitään vain ne velat, jotka ovat vähennyskelpoisia, siten yleensä myös perimiskelpoisia. Verottajalla on oikeus ja velvollisuus hylätä vainajan tai kuolinpesän velkana sellainen velka, joka on epäselvä joko perusteeltaan tai määrältään.

Velka siis joko on perukirjoitushetkellä olemassa tai ei ole. Perukirjaa voi täydentää ja siihen voi vaatia oikaisua. Aiemmin perintö- ja lahjaverotuksen oikaisuaika oli lyhyt eli vain vuosi henkilön kuolemasta tai lahjan saamisesta. Verottajan nykyisen ohjeistuksen mukaan perintö- ja lahjaverotusta voi oikaista 3–4 vuoden ajan henkilön kuolemasta tai lahjan saamisesta. Oikaisuaika saattaa olla jopa 5 vuotta henkilön kuolemasta.

Lue lisää

Kiitos tiedosta, oli hyvä tieto, että perukirjaa voi täydentää!

Mutta kävi melko erikoisesti, kun tein sen.
Lähetin hakemuksen käräjäoikeudelle, ja hain, että tehtäisiin täydennysperunkirjoitus, ja perustelin asian.
Mutta käräjäoikeus ei ottanut huomioon tätä kohtaa hakemuksessani, että hain täydennysperukirjoitusta.
Ei ottanut huomioon myöskään, että hain myös pesänselvittäjää.

Olisi kai pitänyt edes lähettää vastaus, että "ei hyväksytä täydennysperunkirjoitusta, eikä myöskään pesänjakajaa"?

Päätöksen teki harjoittelija-notaari. Sain sen selville, kun soitin myöhemmin käräjille ja kysyin, että kuka oli tuomarina.

Entäs nyt?
Saiko käräjät jättää huomiotta hakemukseni? On kopio hakemuksesta jäljellä.
Mitä tehdä?
Yksityisenä ei jaksa lähteä hakemaan eteenpäin. En usko että kukaan lakimieskään uskaltaa ryhtyä käräjäoikeutta vastaan.

Huom! Tämä on totta!

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos tiedosta, oli hyvä tieto, että perukirjaa voi täydentää!

Mutta kävi melko erikoisesti, kun tein sen.
Lähetin hakemuksen käräjäoikeudelle, ja hain, että tehtäisiin täydennysperunkirjoitus, ja perustelin asian.
Mutta käräjäoikeus ei ottanut huomioon tätä kohtaa hakemuksessani, että hain täydennysperukirjoitusta.
Ei ottanut huomioon myöskään, että hain myös pesänselvittäjää.

Olisi kai pitänyt edes lähettää vastaus, että "ei hyväksytä täydennysperunkirjoitusta, eikä myöskään pesänjakajaa"?

Päätöksen teki harjoittelija-notaari. Sain sen selville, kun soitin myöhemmin käräjille ja kysyin, että kuka oli tuomarina.

Entäs nyt?
Saiko käräjät jättää huomiotta hakemukseni? On kopio hakemuksesta jäljellä.
Mitä tehdä?
Yksityisenä ei jaksa lähteä hakemaan eteenpäin. En usko että kukaan lakimieskään uskaltaa ryhtyä käräjäoikeutta vastaan.

Huom! Tämä on totta!

Lue lisää

Korjaus:
Siis pesänselvittäjää!
Piti olla: "Olisi kai pitänyt edes lähettää vastaus, että "ei hyväksytä täydennysperunkirjoitusta, eikä myöskään pesänselvittäjää"?

Menee helposti sekaisin nuo kaksi nimitystä.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos tiedosta, oli hyvä tieto, että perukirjaa voi täydentää!

Mutta kävi melko erikoisesti, kun tein sen.
Lähetin hakemuksen käräjäoikeudelle, ja hain, että tehtäisiin täydennysperunkirjoitus, ja perustelin asian.
Mutta käräjäoikeus ei ottanut huomioon tätä kohtaa hakemuksessani, että hain täydennysperukirjoitusta.
Ei ottanut huomioon myöskään, että hain myös pesänselvittäjää.

Olisi kai pitänyt edes lähettää vastaus, että "ei hyväksytä täydennysperunkirjoitusta, eikä myöskään pesänjakajaa"?

Päätöksen teki harjoittelija-notaari. Sain sen selville, kun soitin myöhemmin käräjille ja kysyin, että kuka oli tuomarina.

Entäs nyt?
Saiko käräjät jättää huomiotta hakemukseni? On kopio hakemuksesta jäljellä.
Mitä tehdä?
Yksityisenä ei jaksa lähteä hakemaan eteenpäin. En usko että kukaan lakimieskään uskaltaa ryhtyä käräjäoikeutta vastaan.

Huom! Tämä on totta!

Lue lisää

Perukirjan muutokset, oikaisut ja täydennykset tehdään verohallinolle ja tarvittaessa oikaisulautakunnalle. Lopulta tietenkin hallinto-oikeus ratkaisee.

Käräjäoikeus käsittelee rikos- ja riita-asiat.

Anonyymi kirjoitti:

Perukirjan muutokset, oikaisut ja täydennykset tehdään verohallinolle ja tarvittaessa oikaisulautakunnalle. Lopulta tietenkin hallinto-oikeus ratkaisee.

Käräjäoikeus käsittelee rikos- ja riita-asiat.

Lue lisää

Kun se oli rikos, minkä vainaja teki!

Rikos on osoitettu ja on todiste. että se oli todella rikos §.. mistä koituu x euroa vahinkoa, ja se on korvattava.
Se vahingonkorvausvaatimus esitettiin numeromääräisesti perunkirjoittajalle. Mutta perunkirjoittaja ei merkinnyt sitä perunkirjaan.

Eikös käräjien olisi pitänyt ainakin ilmoittaa esim: "koskien hakemustasi täydennysperunkirjoituksesta, se asia ei kuulu meille. Tee siitä ilmoitus Verohallinnolle".

Mitä tulee siihen, että käräjät ei ottanut huomioon, että pyydettiin myös pesänselvittäjää, niin eikös se ole selvä laiminlyönti käräjiltä, että ei edes käsittele asiaa?

Anonyymi kirjoitti:

Lainaus: "Vastapuolella on vakuutus If-vakuutusyhtiössä ja on Suomen tieyhdistys ry:n jäsen."

Mitä sitten? Onko asiasta vahva näyttö, syy-yhteys on olemassa ja perustuuko asia myöntämiseen; onko vainaja myöntänyt korvausvastuunsa asiassa?

Kuolinpesä voi myöntää tai kiistää asian sekä perusteeltaan että määrältään, vaikka vastassa olisi itse katolisen kirkon paavi.

Lainaus; "Hölmö jättää maksamatta, kun tietää olevansa siitä vastuussa kuin mikä muu kuolinpesä tahansa tien varrella. Tiemaksuna se olisi suoraan ulosottokelpoinen."

Vain hölmö maksaa, jos on epäilystä siitä, että vaatimus on tai voisi olla riitaisa tai aiheeton joko perusteeltaan tai määrältään. Kuka kuolinpesässä tai kuolinpesän puolesta on päättänyt, että esitetty vaatimus on aiheellinen sekä perusteeltaan että määrältään?

Perukirjaan ei merkitä mitään arvauksia, sillä verohallinto ei sellaisia hyväksy. Perukirjaan merkitään vain ne velat, jotka ovat vähennyskelpoisia, siten yleensä myös perimiskelpoisia. Verottajalla on oikeus ja velvollisuus hylätä vainajan tai kuolinpesän velkana sellainen velka, joka on epäselvä joko perusteeltaan tai määrältään.

Velka siis joko on perukirjoitushetkellä olemassa tai ei ole. Perukirjaa voi täydentää ja siihen voi vaatia oikaisua. Aiemmin perintö- ja lahjaverotuksen oikaisuaika oli lyhyt eli vain vuosi henkilön kuolemasta tai lahjan saamisesta. Verottajan nykyisen ohjeistuksen mukaan perintö- ja lahjaverotusta voi oikaista 3–4 vuoden ajan henkilön kuolemasta tai lahjan saamisesta. Oikaisuaika saattaa olla jopa 5 vuotta henkilön kuolemasta.

Lue lisää

Jos haluat korvauksen perukirjaankin, niin voit tehdä siitä reilun sooivan varauksen. Ohjeita kyllä löytyy.
To. lasku voi tulla aivan hyvin, kun perukirjasi on jo kuukausia verottajan käsittelyssä.
Vainajan, metsäkoneyrittäjän, metsäyhtiö ja naapureiden tietämät hakkuuvauriot voit maksaa heti pois. Tarvittaessa voi neuvotella asiasta ja kysyä kuluista. (Tämän käräjäoikeus ottaa myös huomioon ohjeessaan, kun maksattaa kulut vastapuoleltakin sinulla turhasta oikeudenkäynnistä. Vastapuolella se on sitä vastoin luvallista vetoamalla ulosottokelpoisen tuomion saamiseksi.)

Anonyymi kirjoitti:

Kun se oli rikos, minkä vainaja teki!

Rikos on osoitettu ja on todiste. että se oli todella rikos §.. mistä koituu x euroa vahinkoa, ja se on korvattava.
Se vahingonkorvausvaatimus esitettiin numeromääräisesti perunkirjoittajalle. Mutta perunkirjoittaja ei merkinnyt sitä perunkirjaan.

Eikös käräjien olisi pitänyt ainakin ilmoittaa esim: "koskien hakemustasi täydennysperunkirjoituksesta, se asia ei kuulu meille. Tee siitä ilmoitus Verohallinnolle".

Mitä tulee siihen, että käräjät ei ottanut huomioon, että pyydettiin myös pesänselvittäjää, niin eikös se ole selvä laiminlyönti käräjiltä, että ei edes käsittele asiaa?

Lue lisää

Mistä ihme rikoksesta tässä puhutaan? Ei perukirjaan kirjata mitään rikoksia, vaan perukirja on dokumentti omistuksista ja oikeudenomistajista lähinnä verottajalle.

Anonyymi kirjoitti:

Mistä ihme rikoksesta tässä puhutaan? Ei perukirjaan kirjata mitään rikoksia, vaan perukirja on dokumentti omistuksista ja oikeudenomistajista lähinnä verottajalle.

Puhutaan siitä, että vainaja oli tehnyt rikoksen §...
Siitä johtuen siis tuli vahingonkorvausvaatimus ajankohtaiseksi kuolinpesälle, koska rikoksentekijä-vainaja kuoli, velkansa siirtyi näin ollen kuolinpesälle.
Vahingonkorvausvaatimus esitettiin kuolinpesälle, joka ei suostu sitä korvaamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Mistä ihme rikoksesta tässä puhutaan? Ei perukirjaan kirjata mitään rikoksia, vaan perukirja on dokumentti omistuksista ja oikeudenomistajista lähinnä verottajalle.

Käräjäoikeudelta ei haeta myöskään mitään "täydennysperunkirjoitusta". Jos perunkirjoituksen jälkeen tulee siihen jotakin oikaistavaa, pitää osakkaiden tai jonkun heistä tehdä täydennysperunkirjoitus kuukauden kuluessa siitä, kun jokin muutos perukirjan tietoihin on tullut osakkaiden tietoon. Täydennysperukirja toimitetaan verottajalle.

Käräjäoikeus käsittelee vain perunkirjoituksen määräajan pidentämistä silloin, kun mitään perunkirjoitusta ei ole vielä pidetty.

Anonyymi kirjoitti:

Puhutaan siitä, että vainaja oli tehnyt rikoksen §...
Siitä johtuen siis tuli vahingonkorvausvaatimus ajankohtaiseksi kuolinpesälle, koska rikoksentekijä-vainaja kuoli, velkansa siirtyi näin ollen kuolinpesälle.
Vahingonkorvausvaatimus esitettiin kuolinpesälle, joka ei suostu sitä korvaamaan.

Lue lisää

Jos on olemassa rikos, saman rikoksen yhteydessä on käsitelty vahingonkorvaus. Jos tuomio on lainvoimainen, myös vahingonkorvaus on toimeenpantavissa tarvittaessa pakkokeinoin.

Vaihtoehtoisesti on olemassa rikos, josta on erotettu riita-asiaksi vahingonkorvauskanne. Onko tuomio jutussa lainvoimainen?

Lainvoimainen ratkaisu asiassa on ulosottokelpoinen ja kuolinpesän on se maksettava, jos varoja on olemassa. Tällainen korvaus on suoraan perukirjaan otettavissa tai vastaavalla tavalla muutos haettavissa. Ellei lainvoimaista vahingonkorvaustuomiota ole olemassa, mitään ei tarvitse maksaa.

Anonyymi kirjoitti:

Käräjäoikeudelta ei haeta myöskään mitään "täydennysperunkirjoitusta". Jos perunkirjoituksen jälkeen tulee siihen jotakin oikaistavaa, pitää osakkaiden tai jonkun heistä tehdä täydennysperunkirjoitus kuukauden kuluessa siitä, kun jokin muutos perukirjan tietoihin on tullut osakkaiden tietoon. Täydennysperukirja toimitetaan verottajalle.

Käräjäoikeus käsittelee vain perunkirjoituksen määräajan pidentämistä silloin, kun mitään perunkirjoitusta ei ole vielä pidetty.

Lue lisää

Hyvää tietoa.

Mutta ei tavallinen kansalainen voi tietää tällaista

Eikös käräjien olisi pitänyt kertoa tämä minulle?
Ja kääntää hakemus verottajalle?

Lähetin käräjille hakemuksen kuukauden kuluessa, kun sain tietää asiasta.

Entäs sitten tuo, että ei ottanut huomioon pesänselvittäjä-vaadettani?
Olisi kai pitänyt käsitellä?

Anonyymi kirjoitti:

Puhutaan siitä, että vainaja oli tehnyt rikoksen §...
Siitä johtuen siis tuli vahingonkorvausvaatimus ajankohtaiseksi kuolinpesälle, koska rikoksentekijä-vainaja kuoli, velkansa siirtyi näin ollen kuolinpesälle.
Vahingonkorvausvaatimus esitettiin kuolinpesälle, joka ei suostu sitä korvaamaan.

Lue lisää

Minä en kyllä muista nähneeni, että olisi puhuttu rikoksesta. Puhuttiin vahingonkorvauksesta. Ja vieläpä siten, että tuota korvausta ei vielä ollut lainvoimaiseksi tuomiolla määrätty sittemmin kuolleelle henkilölle. En tosin nyt lukenut kaikkia viestejä.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvää tietoa.

Mutta ei tavallinen kansalainen voi tietää tällaista

Eikös käräjien olisi pitänyt kertoa tämä minulle?
Ja kääntää hakemus verottajalle?

Lähetin käräjille hakemuksen kuukauden kuluessa, kun sain tietää asiasta.

Entäs sitten tuo, että ei ottanut huomioon pesänselvittäjä-vaadettani?
Olisi kai pitänyt käsitellä?

Lue lisää

Kansalaisen on käännyttävä lakimiehen juttusille, jos ei osaa hoitaa lakiasioita. Käräjäoikeus ei ole lakitoimisto. Sen tehtäviin ei kuulu kertoa, mitä asiassa pitäisi tehdä.

Hakemus pitää ylipäänsä tehdä tiettyjen asiaan kuuluvien tunnusmerkkien mukaisesti, jotta se voi tulla käsittelyyn.

Anonyymi kirjoitti:

Minä en kyllä muista nähneeni, että olisi puhuttu rikoksesta. Puhuttiin vahingonkorvauksesta. Ja vieläpä siten, että tuota korvausta ei vielä ollut lainvoimaiseksi tuomiolla määrätty sittemmin kuolleelle henkilölle. En tosin nyt lukenut kaikkia viestejä.

Lue lisää

"Kun se oli rikos, minkä vainaja teki!"

Joku anonyymi puhuu rikoksesta ja tuon anonyymin asiaa on yritetty selvittää.

Anonyymi kirjoitti:

Kansalaisen on käännyttävä lakimiehen juttusille, jos ei osaa hoitaa lakiasioita. Käräjäoikeus ei ole lakitoimisto. Sen tehtäviin ei kuulu kertoa, mitä asiassa pitäisi tehdä.

Hakemus pitää ylipäänsä tehdä tiettyjen asiaan kuuluvien tunnusmerkkien mukaisesti, jotta se voi tulla käsittelyyn.

Lue lisää

Haloo, kyllä käräjäoikeuden tarttee tietää minne pitäisi lähettää ja olis hyvä kun kertoisivat sen.
Jos minä teen hakemuksen asunnonvälitykseen, ja lähetän sen esim sosiaalitoimistoon, niin tulee tieto, että "lähetä ystävällisesti asunnonvälitykseen".

Ei tavallisen kansalaisen tarvitse tietää kaikkea!
Miten kaikki toimisi, jos kansalaisen pitäisi osata lakikirja ulkoa ja tietää milloin mihinkin paikkaan mitäkin pitää lähettää?

Ai että pitäisi mennä lakimiehelle, maksaa jotain 300 euroa, ja että sitten vasta ruveta lähettelemään.
Täälläkin on monta kertaa neuvottu lähettämään käräjille.

Ok, se siitä!

Mutta onko käräjäoikeuden velvollisuus käsitellä asia, puhun nyt tuostä pesänselvittäjän hakemisesta, mitä asiaa ei käsitellyt.

Vähän tosin uumoilen, että vastaus tähän on että "ei ole velvollisuus, käräjäoikeus vastaa vain niihin kysymyksiin, johon tietää vastaukset"

Anonyymi kirjoitti:

Haloo, kyllä käräjäoikeuden tarttee tietää minne pitäisi lähettää ja olis hyvä kun kertoisivat sen.
Jos minä teen hakemuksen asunnonvälitykseen, ja lähetän sen esim sosiaalitoimistoon, niin tulee tieto, että "lähetä ystävällisesti asunnonvälitykseen".

Ei tavallisen kansalaisen tarvitse tietää kaikkea!
Miten kaikki toimisi, jos kansalaisen pitäisi osata lakikirja ulkoa ja tietää milloin mihinkin paikkaan mitäkin pitää lähettää?

Ai että pitäisi mennä lakimiehelle, maksaa jotain 300 euroa, ja että sitten vasta ruveta lähettelemään.
Täälläkin on monta kertaa neuvottu lähettämään käräjille.

Ok, se siitä!

Mutta onko käräjäoikeuden velvollisuus käsitellä asia, puhun nyt tuostä pesänselvittäjän hakemisesta, mitä asiaa ei käsitellyt.

Vähän tosin uumoilen, että vastaus tähän on että "ei ole velvollisuus, käräjäoikeus vastaa vain niihin kysymyksiin, johon tietää vastaukset"

Lue lisää

Kansalaisen on tunnettava laki sillä tavoin, että hän ei voi vedota sanontaan ' en tiennyt'.

Oikeus ratkaisee vain ne oikeudelliset kysymykset, jotka sille on esitetty. Se ei ole mikään veikkaus ja lotto oy.

Anonyymi kirjoitti:

Kansalaisen on tunnettava laki sillä tavoin, että hän ei voi vedota sanontaan ' en tiennyt'.

Oikeus ratkaisee vain ne oikeudelliset kysymykset, jotka sille on esitetty. Se ei ole mikään veikkaus ja lotto oy.

Lue lisää

Entäs tämä?
Tunnetko sen verran lakia, että osaat vastata tähän kysymykseen?


Mutta onko käräjäoikeuden velvollisuus käsitellä asia, puhun nyt tuostä pesänselvittäjän hakemisesta, mitä asiaa ei käsitellyt.

Vähän tosin uumoilen, että vastaus tähän on että "ei ole velvollisuus, käräjäoikeus vastaa vain niihin kysymyksiin, johon tietää vastaukset"

Anonyymi kirjoitti:

Entäs tämä?
Tunnetko sen verran lakia, että osaat vastata tähän kysymykseen?


Mutta onko käräjäoikeuden velvollisuus käsitellä asia, puhun nyt tuostä pesänselvittäjän hakemisesta, mitä asiaa ei käsitellyt.

Vähän tosin uumoilen, että vastaus tähän on että "ei ole velvollisuus, käräjäoikeus vastaa vain niihin kysymyksiin, johon tietää vastaukset"

Lue lisää

En tiedä, mitä olet käräjäoikeudessa puuhastellut, mutta veikkaan sinun kirjoitelleen jotakin sen suuntaista, että olisihan se kiva, jos olisi pesänselvittäjä kuolinpesässä. Tällaista kirjoitusta tuomioistuin ei käsittele.

"Miten kaikki toimisi, jos kansalaisen pitäisi osata lakikirja ulkoa ja tietää milloin mihinkin paikkaan mitäkin pitää lähettää?"

Hallintoviranomaisella on velvollisuus palvella asiakkaita, jos asiakkaat eivät hallintonippeleitä osaa. Käräjäoikeus ei kuitenkaan ole tuollainen viranomainen. Sen ei kuulu ottaa kantaa sinne hakemuksia lähettävien asioihin kuin vasta lopullisessa päätöksessään asiaan. Tällä tavalla pyritään takaamaan asioiden käsittelyn puolueettomuutta tuomioistuimessa, jottei käsittelijä jo ennalta ota kantaa, mikä asiassa olisi oikein.

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä, mitä olet käräjäoikeudessa puuhastellut, mutta veikkaan sinun kirjoitelleen jotakin sen suuntaista, että olisihan se kiva, jos olisi pesänselvittäjä kuolinpesässä. Tällaista kirjoitusta tuomioistuin ei käsittele.

"Miten kaikki toimisi, jos kansalaisen pitäisi osata lakikirja ulkoa ja tietää milloin mihinkin paikkaan mitäkin pitää lähettää?"

Hallintoviranomaisella on velvollisuus palvella asiakkaita, jos asiakkaat eivät hallintonippeleitä osaa. Käräjäoikeus ei kuitenkaan ole tuollainen viranomainen. Sen ei kuulu ottaa kantaa sinne hakemuksia lähettävien asioihin kuin vasta lopullisessa päätöksessään asiaan. Tällä tavalla pyritään takaamaan asioiden käsittelyn puolueettomuutta tuomioistuimessa, jottei käsittelijä jo ennalta ota kantaa, mikä asiassa olisi oikein.

Lue lisää

Kerronpa sinulle, että hakemuksessani pyysin nimenomaan pesänselvittäjää.
En kirjoittanut että "olisipa kiva". Liitin jopa pesänselvittäjäksi suostuvan myöntymyksen mukaan.

Jos käräjät ei huomioi, että joku tekee selvän pyynnön pesänselvittäjäksi, niin se on kas laiminlyönti. Olisivat edes vastanneet että "ei onnistu", olisi ollut vastaus ainakin.

Kyllä siellä käräjilläkin töppäillään.
Paitsi, että eivät itse myönnä.
Oletkohan itse käräjillä hommissa?

"Hallintoviranomaisella on velvollisuus palvella asiakkaita, jos asiakkaat eivät hallintonippeleitä osaa". Tarkoittaako se, että hallintoviranomaisella olisi ollut siis velvollisuus palvella minua ja ohjata pyyntöni myös täydennysperunkirjoitusta koskien Verohallinnolle, - kun en osannut hallintonippeleitä.

Taas muuten uumoilen, mikä on seuraava heittosi...

Anonyymi kirjoitti:

Kerronpa sinulle, että hakemuksessani pyysin nimenomaan pesänselvittäjää.
En kirjoittanut että "olisipa kiva". Liitin jopa pesänselvittäjäksi suostuvan myöntymyksen mukaan.

Jos käräjät ei huomioi, että joku tekee selvän pyynnön pesänselvittäjäksi, niin se on kas laiminlyönti. Olisivat edes vastanneet että "ei onnistu", olisi ollut vastaus ainakin.

Kyllä siellä käräjilläkin töppäillään.
Paitsi, että eivät itse myönnä.
Oletkohan itse käräjillä hommissa?

"Hallintoviranomaisella on velvollisuus palvella asiakkaita, jos asiakkaat eivät hallintonippeleitä osaa". Tarkoittaako se, että hallintoviranomaisella olisi ollut siis velvollisuus palvella minua ja ohjata pyyntöni myös täydennysperunkirjoitusta koskien Verohallinnolle, - kun en osannut hallintonippeleitä.

Taas muuten uumoilen, mikä on seuraava heittosi...

Lue lisää

Uumoile rauhassa. Täydennysperunkirjoitusta koskevaa hakemusta ei käsittele mikään viranomainen Suomessa. Siihen ei tarvita mitään hakemusta, vaan kuolinpesässä jokainen osakas voi sellaisen tehdä ja se pitää tehdä kuukauden kuluessa siitä, kun aihetta on.

On oma asiasi, oletko yhteydessä verottajaan. Hyvä tapa olisi ollut kohdallasi kehottaa palkkaamaan lakimies itsellesi.

Anonyymi kirjoitti:

Kerronpa sinulle, että hakemuksessani pyysin nimenomaan pesänselvittäjää.
En kirjoittanut että "olisipa kiva". Liitin jopa pesänselvittäjäksi suostuvan myöntymyksen mukaan.

Jos käräjät ei huomioi, että joku tekee selvän pyynnön pesänselvittäjäksi, niin se on kas laiminlyönti. Olisivat edes vastanneet että "ei onnistu", olisi ollut vastaus ainakin.

Kyllä siellä käräjilläkin töppäillään.
Paitsi, että eivät itse myönnä.
Oletkohan itse käräjillä hommissa?

"Hallintoviranomaisella on velvollisuus palvella asiakkaita, jos asiakkaat eivät hallintonippeleitä osaa". Tarkoittaako se, että hallintoviranomaisella olisi ollut siis velvollisuus palvella minua ja ohjata pyyntöni myös täydennysperunkirjoitusta koskien Verohallinnolle, - kun en osannut hallintonippeleitä.

Taas muuten uumoilen, mikä on seuraava heittosi...

Lue lisää

Ellei osaa itse, pitää pyytää (maksullista) apua. Keneltä sinä olet pyytänyt apua asiassa?

Anonyymi kirjoitti:

Käräjäoikeudelta ei haeta myöskään mitään "täydennysperunkirjoitusta". Jos perunkirjoituksen jälkeen tulee siihen jotakin oikaistavaa, pitää osakkaiden tai jonkun heistä tehdä täydennysperunkirjoitus kuukauden kuluessa siitä, kun jokin muutos perukirjan tietoihin on tullut osakkaiden tietoon. Täydennysperukirja toimitetaan verottajalle.

Käräjäoikeus käsittelee vain perunkirjoituksen määräajan pidentämistä silloin, kun mitään perunkirjoitusta ei ole vielä pidetty.

Lue lisää

"Käräjäoikeus käsittelee vain perunkirjoituksen määräajan pidentämistä silloin, kun mitään perunkirjoitusta ei ole vielä pidetty."

Ei tokkiinsa tuollainen asia käräjäoikeudelle kuulu, vaan verottajalle!

PK 20:1
"Perunkirjoitus on toimitettava kolmen kuukauden kuluessa kuolemantapauksesta, jollei asianomainen lääninverovirasto saman ajan kuluessa tehdystä hakemuksesta pesän laatuun katsoen tai muusta erityisestä syystä tätä aikaa pidennä."

Anonyymi kirjoitti:

Kansalaisen on tunnettava laki sillä tavoin, että hän ei voi vedota sanontaan ' en tiennyt'.

Oikeus ratkaisee vain ne oikeudelliset kysymykset, jotka sille on esitetty. Se ei ole mikään veikkaus ja lotto oy.

Lue lisää

No, on kyllä olemassa kieltoerehdys lainsäädännössä, joka tarkoittaa juuri sitä, että voi vedota "en tiennyt". Toki tuon perusteet on sitten laissa säädetty. En viitsi mennä yksityiskohtiin..

Anonyymi kirjoitti:

Lainaus: "Vastapuolella on vakuutus If-vakuutusyhtiössä ja on Suomen tieyhdistys ry:n jäsen."

Mitä sitten? Onko asiasta vahva näyttö, syy-yhteys on olemassa ja perustuuko asia myöntämiseen; onko vainaja myöntänyt korvausvastuunsa asiassa?

Kuolinpesä voi myöntää tai kiistää asian sekä perusteeltaan että määrältään, vaikka vastassa olisi itse katolisen kirkon paavi.

Lainaus; "Hölmö jättää maksamatta, kun tietää olevansa siitä vastuussa kuin mikä muu kuolinpesä tahansa tien varrella. Tiemaksuna se olisi suoraan ulosottokelpoinen."

Vain hölmö maksaa, jos on epäilystä siitä, että vaatimus on tai voisi olla riitaisa tai aiheeton joko perusteeltaan tai määrältään. Kuka kuolinpesässä tai kuolinpesän puolesta on päättänyt, että esitetty vaatimus on aiheellinen sekä perusteeltaan että määrältään?

Perukirjaan ei merkitä mitään arvauksia, sillä verohallinto ei sellaisia hyväksy. Perukirjaan merkitään vain ne velat, jotka ovat vähennyskelpoisia, siten yleensä myös perimiskelpoisia. Verottajalla on oikeus ja velvollisuus hylätä vainajan tai kuolinpesän velkana sellainen velka, joka on epäselvä joko perusteeltaan tai määrältään.

Velka siis joko on perukirjoitushetkellä olemassa tai ei ole. Perukirjaa voi täydentää ja siihen voi vaatia oikaisua. Aiemmin perintö- ja lahjaverotuksen oikaisuaika oli lyhyt eli vain vuosi henkilön kuolemasta tai lahjan saamisesta. Verottajan nykyisen ohjeistuksen mukaan perintö- ja lahjaverotusta voi oikaista 3–4 vuoden ajan henkilön kuolemasta tai lahjan saamisesta. Oikaisuaika saattaa olla jopa 5 vuotta henkilön kuolemasta.

Lue lisää

Esimerkiksi tapahtuneessa tievahingossa sinun ei tarvitse turvautua oikaisuun edes perintöverotuksessa, kun voit tehdä kaikista menoista myös varauksen.
Yllä oleviin kommentoijiin varraten et ole myöskään muita laskuja viemässä oikeuteen ja ulosottoon. Tässäkin voit neuvotella asiasta, jos mielestäsi mitään neuvoteltavaa tai lisätiedon tarvetta on. Kulut tulevat kuitenkin maksettavaksi vahinkoon kuuluvalta osin.

Anonyymi kirjoitti:

No, on kyllä olemassa kieltoerehdys lainsäädännössä, joka tarkoittaa juuri sitä, että voi vedota "en tiennyt". Toki tuon perusteet on sitten laissa säädetty. En viitsi mennä yksityiskohtiin..

Lue lisää

Höpö höpö. Asia koskee tilannetta jossa ao. on pyrkinyt toimimaan lain mukaan, mutta on erehtynyt lain sisällöstä vaikkapa sen vaikeaselkoisuuden mukaan. Kansalainen ei voi lähtökohtaisesti vedota siihen että 'kun mä en tiennyt'.

Näytön kieltoerehdyksessä pitää olla vahva, sillä laki on oletuksena riittävän selkeä.

Anonyymi kirjoitti:

Esimerkiksi tapahtuneessa tievahingossa sinun ei tarvitse turvautua oikaisuun edes perintöverotuksessa, kun voit tehdä kaikista menoista myös varauksen.
Yllä oleviin kommentoijiin varraten et ole myöskään muita laskuja viemässä oikeuteen ja ulosottoon. Tässäkin voit neuvotella asiasta, jos mielestäsi mitään neuvoteltavaa tai lisätiedon tarvetta on. Kulut tulevat kuitenkin maksettavaksi vahinkoon kuuluvalta osin.

Lue lisää

Ei oletuksista tehdä varauksia vaan niihin haetaan jälkikäteen muutosta. Avainsana on vähennys- tai perimiskelpoinen. Oletus on tarina ja satua.

Asiaan:

Kysyin, että voiko käräjät jättää huomiotta, jos joku tekee hakemuksen täydennysperunkirjoitukseen ja pyytää pesänselvittäjää.

Onko kyseessä käräjien tekemä "laiminlyönnin", jos ei käsittele kysyttyä asiaa?

No ei pesänselvittäjän määräämiseksi tarvitse kuulla muita osakkaita, sillä jokaisella osakkaalla on oikeus sellaista hakea. Ideana tietenkin, että jos ei sopuun päästä, niin sitten tarvitaan ulkopuolista apua pesän selvittelyyn. Aikaa tosin voi silti mennä, tuomioistuimillahan on toki muutakin tehtävää...

Anonyymi kirjoitti:

No ei pesänselvittäjän määräämiseksi tarvitse kuulla muita osakkaita, sillä jokaisella osakkaalla on oikeus sellaista hakea. Ideana tietenkin, että jos ei sopuun päästä, niin sitten tarvitaan ulkopuolista apua pesän selvittelyyn. Aikaa tosin voi silti mennä, tuomioistuimillahan on toki muutakin tehtävää...

Lue lisää

Toki käräjäoikeus kuulee kaikkia osakkaita aina kuolinpesää koskevissa asioissa, ellei sitten kaikilta osakkailta ole valtakirjaa hakemuksen liitteenä. Usein riitaa saattaakin tulla siitä, kuka valittaisiin pesnselvittäjäksi ja -jakajaksi.

Kiitos näistä tiedoista!

Oma käsitykseni on, että tottumaton nuori harjoittelija-notaari ei vain huomioinut asiaa ja teki laiminlyönnin, mikä johti sitten yhteen ja toiseen.

Koko tämä kuolinpesän hoito on ollut yhtä "sirkusta". Pitkä juttu.
Voisin kirjoittaa oppikirjan: "Miten ei saa hoitaa kuolinpesää".

Velkoja ei ole huomioitu, uskottu mies hyväksyi olemattomia varauksia, pesänjakaja jätti pois tärkeitä kohtia kokouspöytäkirjassa, kirjoitti väärin kauppakirjan (laskutti tosin kaksi kertaa), oli sopimusrikkomus, hautarauhan rikkominen, laitonta hallussapitoa, perättömiä väitteitä, epävarsinainen laiminlyöntikin, asianajajaliiton tapaohjeita ei noudatettu, asianajaja puhui "epätotuuksia", kuolinpesän kavallus, pesänjakaja ja perunkirjoittaja yhdessä tuumin hoitivat, ei minkäänlaista sovitteluyritystä ym ym.

Täällä olen ruotinut ja kysellyt, ja saanut hyviä vastauksia.
Moni on saattanut hermostuakin. Ehkä kuitenkin on ollut "ajankulua", kun on ollut paljon äksöniä?

Aion moittia pesänositus- ja perinnönjakokirjaa, on vielä aikaa.
Teen myös ilmoituksen kuolinpesän kavalluksesta.

On ollut vaikeuksia saada lakimiestä, joka ryhtyisi toimeen, tulisi kalliiksi, kun tuntipalkalla selvittäisi kaikkia koukeroita.

Korjataan virheet.

"Jos perunkirjoitus on jo ehditty toimittaa, tulee pesänjakajan hakemukseen liittää oikeaksi todistettu jäljennös perukirjasta. (PK 19:3)"

Pitäisi olla:

"Kun hakemus pesänselvittäjän määräämisestä tehdään, on samalla ilmoitettava pesän osakkaat ja testamentin toimeenpanija, milloin sellainen on määrätty, sekä näiden kotipaikat. Jos perunkirjoitus on toimitettu, on hakemukseen liitettävä perukirjasta oikeaksi todistettu ote, josta käy selville pesän tila ja varojen laatu." (PK 19:3)

Kyse siis pesänselvittäjästä.