Perämoottori purjeveneessä

Kyllä se on epämukava se perämoottori ja aallokossa aivan mahdoton. Pelkkään satamasuristeluun sopii. Se taas onnistunee takakannelta ja samalla pääset peräköysiin käsiksi. On vaikea kuvitella että vene joka on niin pitkä ja korkea että et ylety perämoottoriin olisi sopiva sähkökoneelle.

Kyllä perämoottori on purjeveneessä todella hankala.
Sähköstartin saa usein vasta 15hp koneisiin ja sellainen on taas älyttömän kallis ja painava tuohon käyttöön.
Aallokossa pitkärikinenkin haukkoo ilmaa ja satamamanööverit ovat järkyttävän hankalia, kun vaihteen vaihtaminen pakille ja eteen vaatii kurkottelua.

Parhaimmassa tapauksessa prutku sammuu juuri kriittisellä hetkellä tuhoisin seurauksin (kuvat ei herkille).

Itselläni oli joskus Rock20:sen perässä 4hp Yamaha ja sehän ei ollut huoltoa nähnyt varmaan koskaan. Satamaan tulo ja sieltä lähtö oli aina arpapeliä, koneen käynnistäminen oli yhtä painajaista.
Vaikka Rockissa perä on suhteellisen lyhyt, silti kurkottelu laidan yli käynnistystä, moottorin laskemista/nostamista varten oli kyllä varsinainen näytös.

Myöhemmin ostin First 21.7:n ja siihen sähkömoottorin. Sen käsittely oli aivan eri planeetalta ja potku riitti erittäin hyvin satamaan ja sieltä pois ajoon. Parhaimmillaan pläkässä 70Ah akku riitti yli tunnin ajoon 3,5 solmun vauhdilla (tosin virta loppui kilometri ennen kotisatamaa laivaväylällä ja tietysti laiva tulossa vastaan - tuli kiire repiä kulutusakku hätiin keulasohvan alta).
Huippuja tuo pikkuvene meni sähkömoottorilla tyynessä yli viittä solmua ja jaksoi muutaman sekuntimetrin vastaiseenkin työntää venettä ihan kohtuudella.

Jollain 150-200Ah litiumakulla systeemi olisi ollut ihan siedettävä.

Jos perämoottori pitää olla, siitä pitäisi vähintään löytyä kauko-ohjaus, mutta ovathan ne kaapeli/vipuhässäkät kamalan näköisiä eivätkä poista sitä, että se prutku ei välttämättä käynnisty tiukassa paikassa välittömästi (ei koske sähkömoottoria).

Joku Torqeedo tietysti voisi olla sähkössä vielä parempi mutta se usein maksaa enemmän kuin koko vene.

Toisaalta - perämoottoreita näkee edelleen monissa pienissä purjeveneissä, eivätkä nillä purjehtijat näytä tuskasta huutavan.....

Valintojahan nämä ovat. Ja muuten - se perämoottorin muutaman ampeerin latausvirta ei riitä mihinkään muuhun kuin kulkuvaloille....akun lataukseen se on lähinnä vitsi.

Tonnin kiinalainen litiumakku ja sähkömoottori, joku Yamaha tai MinnKota - sillä minä lähtisin tuota ongelmaa käsittelemään,. Siihen sen kauko-ohjauksen virittelykin on bensakonetta helpompi tehdä.

Jaa, riippuu tietysti tottumuksesta, ketteryydestä, veneen ominaisuuksista jne. kuinka käteväksi tai epäkäteväksi perämoottorin kokee.

Kone tavataan lukita keskiasentoon ja pinnalla ohjataan. H-veneessä tapaan kuitenkin satamamanööverit hoitaa konetta pyörittelemällä, joskus pinna keskiasentoon lukittaen tai joskus pinnan ja koneen käännön yhteispelinä. Silloin ainakin H:n saa kääntymään vaikka paikallaan kölin suhteen.

Jotkut kokevat peräkannella kököttämisen hankalaksi, mutta minä en.

Faija duunas joskus aikanaan 9.9hp Johnsoniin jatkopinnan kudosvahvisteisen letkun ja pyöreän puupalikan yhdistelmästä.

Letku edellä tökkäsi puupatukan moottorin kaasukahvaan ja sillä sai annettua hanaa ja käänneltyä keskipenkillä (soutuvene) istuen.
Startti ja pakki tietysti vaativat koneeseen kurkottelua.

Saahan noita jatkopinnoja mutta satamaan ajossa tarvitsee hanskata ne vaihteetkin.
Tietysti siiheen voi jostain 20mm alumiiniputkesta pään litistämällä ja reiän poraamalla tehdä jonkun jatkovaihdestaagin.

Helpottaahan se ainakin yksin rantautuessa, jos pystyy vaihtamaan eteen/taakse pinna kädessä.

Sekä moottoria että peräsintä kääntämällä kääntyy kyllä pienessä tilasa.

Sähkömoottorin etuna on tietysti sekin, että sen voi kääntää 180 astetta ympäri ja saada myös pakilla saman verran työntövoimaa kuin eteen ajettaessa...

Aloittaja kysyi myös voiko pinnan ka perämoottorin yhdistää. Helpottaisi ohjailua. Periaatteessa voisi, mutta systeemi pitää olla helposti kiinnitettävä ja helposti irrotettava.

Minulla oli perätuuppari H-veneessä. Ei koskaan enää, jos rehellisiä ollaan. Suzukin kone oli sinänsä todella luotettava, lähti ekalla vedolla käyntiin talvenkin jäljiltä, ja kävi nätisti. Kierrokset eivät seilannut tai muutakaan hämärää oiretta. Ja toki telakoinnissa oli kätevää kun koneen sai nostettua suoraan auton perään ja vietyä lämpimään huoltoon/säilytykseen.

Siinä ne hyvät puolet olivatkin. H:n takaylitys on niin pitkä, että on valittava, hoidatko moottoria vai pinnaa. Molempiin ei ylety yhtäaikaa. Vaihteita vaihtaessa katsot käytännössä taaksenpäin, ja etenkin rantautuessa suuntavaisto on ihan hukassa hetken aikaa että mihin kela nyt menee.. yksin en halunnut rantautua oikeastaan kuin tyynellä. Kovassa tuulessa sen muutaman sekunnin aikana, mikä vaihteenvaihdon kanssa vähintään meni, keula ehti mennä hevon kuuseen joka kerta. Lisäksi isossa aallokossa on jo pieni riski, että putoat takakannelta kun kurottelee alas vaihdekeppiä. Kaiteitahan H:ssa ei ole.

Kerran muuten ajoin selkämeren isossa aallokossa koneella vastatuleen, ja pitkärikinen toimi kyllä siinä. Eli jos huonot puolet sietää, niin tuupparillakin pärjää merellä.

Perämoottori on halpa ratkaisu ja sen kanssa pärjää, jos ei ole tarve aallokossa puskea koneella. Normaalisti ohjaus pinnasta. Moottorista vain silloin, jos haluat pyöräyttää veneen satamassa paikoillaan (tässä perämoottorin etu sisäkoneeseen nähden).

Kaasun ja vaihteen käyttäminen etenkin ilman kaukohallintalaitetta on sen verran hankalaa, että kannattanee suhtautua rantautumisiin samoin kuin purjein toimiessa - vapaalle jo selvästi ennen laituria sellaisella vauhdilla, että menee perille. Pysäytys poiju-/ankkuriköydestä tai laiturista tilanteen mukaan. Pieniä ja kevyitähän kaikki perämoottorilliset purkkarit ovat.

Merkittävimmät huonot puolet perämoottorissa ovat laturin puuttuminen, ääni ja ulkonäkö.

Nykyaikaisessa perämoottorissa ei ole vaihdevipua. Kaasukahvaa kääntämällä myötäpäivaan tai vastapäivään kytkeytyy vaihde päälle.