Mun vanhemmat erosi, kun olin n. viisivuotias. Pääsyy eroon oli isän alkoholin käyttö. Se oli runsasta ja äiti oli pistänyt isän valitsemaan joko meidät tai alkoholin, isä valitsi jälkimmäisen, tosin sillä ehdolla, että saisi tavata mua ja olla yhteyksissä. Mä itseasiassa jopa muistan yhden illan ennen eroa; olin varmaan 4-5-vuotias ja äiti oli lukemassa mulle iltasatua. Yhtäkkiä isä laittoi radiosta/kasettisoittimesta volat kaakkoon alakerrassa ja äiti meni huutamaan sille, että laittaa musiikin pois jotta mä voin nukkua. He riitelivät hetken ja kun äiti tuli takaisin lukemaan mulle iltasatua, hän purskahti itkuun. Mä vain kiedoin käteni äidin ympärille ja halasin sitä, kunnes äidin itku laantui ja hän pystyi lukemaan mulle tarinan loppuun.
Mä sitten lapsena kävin isällä yökylässä suunnilleen joka toinen viikonloppu. Lakkasin yökyläilemästä isän luona varmaan joskus 16-vuotiaana.
Pienempänä se oli tosi kivaa, olin aina innoissani menossa isälle kylään, varsinkin sen jälkeen kun isä tapasi hänen pitkäaikaisimman naisystävänsä, kutsutaan häntä nyt vaikka Irmeliksi. Mä pidin Irmelistä todella paljon ja musta oli aina kivaa jos hän oli myös siellä kun kävin isän luona. He eivät kuitenkaan ikinä muuttaneet virallisesti yhteen, joten hän ei joka kerta ollut siellä. Kun mä olin pienempi, hän oli useammin yökylässä, mutta jossain vaiheessa hän alkoi olla harvemmin. Ja silloin isä yleensä joi. Välillä siitä ei ollut mitään haittaa, hän otti tyyliin pari olutta eikä käyttäytynyt erikoisesti, mutta sitten oli kertoja, jotka mä muistan edelleen vaikka niistä on ainakin 15 vuotta aikaa. Yksi huvittava kännitarina hänestä on kun hän kerran päätti ruveta leikkimään mäkihyppääjää ja alkoi hyppiä sohvalta alas ja kännissä kun tasapaino ei aina ole paras, niin melkein rikkoi kaiuttimensa joka oli tuolin päällä. Vähemmän hauskoja tarinoita on esimerkiksi se kun hän jostain syystä suuttui mulle siitä, että olin koneella ja alkoi repiä hiirtä mun kädestä niin aggressiivisesti, että se jopa vähän sattui.
Yhden kerran pienenä petyin isään pahemman kerran. Me oltiin sovittu, että menisin hänen luokseen yöksi eräänä lauantaina. Mä odotin sitä todella innolla. Mä olin pakannut yökylälaukkuni jo ja ihmettelin kun kello oli jo jotain kolme iltapäivällä eikä isästä ollut kuulunut mitään. Sitten hän lopulta soitti ja sanoikin, että "Sori, en mä nyt jaksa hakea sua tänne yökylään".
Valitettavasti nämä känni-isä kokemukset ei jääneet näihin yökyläilyihin vaan lisäksi, etenkin mun varhaisessa teini-iässä, isä soitti mulle usein viikonloppuisin kännissä, mistä mä en pitänyt yhtään (enkä pidä edelleenkään). Välillä hän muisteli isäänsä ja itki mulle puhelimessa, joskus hän selitti mulle tunnin Suomen historiasta. Yksi kerta hän esitelmöi, mitä kaikkia eläimiä oli nähnyt Irmelin perheen mökillä. Oli aihe mikä tahansa, puhelut kestivät aina n. tunnin verran ellen lyönyt hänelle luuria korvaan.
Lisäksi isä soitteli mulle myös selvinpäin ja kyseli kuulumisia, mikä oli ihan kiva. Tästä syystä myös aina vastasin isän puheluihin ja petyin jos hän oli kännissä.
Nykyään tilanne on ihan mahdoton. Irmeli kuoli syöpään yli vuosi sitten samoihin aikoihin isän kaverin kanssa ja siitä lähtien isä on ollut todella ärsyttävä. Me puhutaan puhelimessa melkein joka päivä. Lisäksi hän viestittelee mulle jatkuvasti facebookissa. Ei siinä mitään, mut aiheet on aina samat; kaikkien sen ystävien/naapurien kuulumiset, mun kuulumiset, miks en oo tiktokissa (hän on viime aikoina hurahtanut siihen ja katselee livejä öisin), sen seuraamien tiktokkaajien kuulumiset, poliittiset asiat/mielipiteet, miks en muuta johonkin sen lähelle ja mun mielipide sen somepäivityksistä (joita harvoin ees jaksan kattoo). Aina hänen ollessa kännissä, hän on entistäkin ärsyttävämpi. Välillä hän alkaa paasaamaan jostakin edellä mainitusta aiheesta entistä enemmän ja nykyään hän kysyy usein onko hän ollut huono isä ja minkä arvosanan antaisin ja perusteluja sekä miksi en koskaan käy hänen luonaan kylässä, vaikka kyläilen äitini luona usein (pääsyy on se, että hänen luonaan hänellä on mulle milloin mikäkin projekti esim. siivoaminen, harvoin vain vietetään aikaa yhdessä kuten silloin kun olin pienempi ja kuten äidin kanssa vietän esim. pelaillen lautapelejä. Lisäksi vihaan sitä, että kaikki vaatteet haisee ihan tupakalta siellä käynnin jälkeen)
Ja tässä tulee esiin mun ongelman ydin; mä en uskalla/halua kertoa totuutta, että hän ei ole ollut kovin hyvä isä. Kerran tosin sanoin perusteluksi, että hän olisi varmaan ollut parempi jos olisi juonut vähemmän alkoholia. Siihen hän vastasi, että pitäähän ihmisellä olla jotain iloa elämässä ja alkoi taas valittaa paskasta vuodestaan (tässä vaiheessa ikävistä tapahtumista oli jo yli puoli vuotta aikaa). Ymmärrän, ettei kumppanin kuolemasta ole helppo päästä yli varsinkin jos on menettänyt samoihin aikoihin ystävän, mutta kuinka kauan on hyväksyttävää perustella käyttäytymistään kokemillaan ikävillä asioilla?
Rasittava alkoholisti-isä
47
1895
Vastaukset
- Anonyymi
Paljonko isäsi kuuntelee sinun kuulumisiasi?
Ei yhtään?
Ei kiinnosta?
Tätä se on kun epäkypsät aivokääpiöt tekee lapsia. Sinun tehtäväsi ei ole kuunnella itsekeskeisen isäsi ongelmia oli hän alkoholisti tai ei. Isäsi tehtävä on tukea sinua ja varmistaa että sinä saat elämällesi hyvän pohjan. Nähtävästi elämänkoululais- isäsi on tässä surkeasti epäonnistunut. Ei ole ilmeisesti koskaan pälkähtänyt edes päähän ajatus että isänän pitäisi olla lapsiaan varten olemassa.
Suosittelisin että pistät välit poikki, juokset niin kauas kuin pippuri kasvaa tuollaisista ihmisistä, ja etäännytät itsesi tunnetasolla koko paskasta. Kannattaa katsoa vanhempiaan välillä rationaalisen aikuisen silmin ja jättää tunteet romukoppaan. Yleensä se totuus omista vanhemmista tulee sillä tavoin parhaiten esiin kun pistät omat lapsen lojaliteetit ja vanhempien idealisoinnit kylmästi sivuun ja katsot heidän edesottamuksiaan faktapohjalta.- Anonyymi
Niin, ja sitten kun isäsi kuolee todennäköisesti alkoholisminsa seurauksiin sekään ei sitten ole sinun vikasi. Myöskään siinä tilanteessa jos haistatat äijälle paskat ja sanot että terve, ei tarvi pitää enää yhteyksiä.
Oma isäni kuoli aivosyöpään pari vuotta siskoni kuoleman jälkeen. Loppu suvusta onnistui selittämään isäni kuoleman kaksi vuotta aiemmin kuolleen siskoni syyksi. Koska isän sydän särkyi tyttären kuoleman vuoksi, niin siitä se aivosyöpäkin sitten johtui.
Itsekkäillä, epäkypsillä, vastuuntunnottomilla, itsesäälisillä vanhemmilla on uskomaton taito käännellä kaikki heidän omat edesottamuksensa lastensa syyksi. Siskoni siis onnistui sieltä haudankin takaa olemaan syyllinen isämme kuolemaan. Jopa kuolleena kaksi metriä mullan alta heidän lapsensa kykenevät pahuudellaan murhaamaan viattomat vanhempansa.
Sinunkin isäsi oli aikuinen jo silloin kun sinä vasta synnyit. Hänellä on ollut paljon enemmän aikaa opetella miten ollaan aikuinen ja otetaan aikuisen vastuu sekä itsestä että omista itse aikaansaaduista lapsista. Et sinä ole millään tavoin vastuussa yhtään mistään isääsi tai vanhempiesi keskinäisiin ongelmiin liittyvästä. Et heidän elämänstään etkä heidän kuolemastaan. He ovat itse vastuussa itsestään. - Anonyymi
Hän kyllä myös kysyy ja kuuntelee mun kuulumisia suunnilleen joka päivä, mutta enimmäkseen selittää asioita, jotka ei yleensä mua kiinnosta (miks mun pitäisi olla kiinnostunut ihmisten kuulumisista jotka oon tavannut max. kerran?). Hän ei myöskään tunnu ymmärtävän, että ollaan kaks täysin erilaista ihmistä, joilla on erilaisia kiinnostuksen kohteita ja arvoja. Oon sanonut miljoona kertaa etten oo yhtään kiinnostunut tik tokista, mut silti on ihan pakko aina kannustaa liittymään sinne. En oo myöskään kovin/yhtään kiinnostunut politiikasta, joten ärsyttää kun hän kysyy mielipidettäni johonkin poliittiseen asiaan. Välillä ihmettelen miten voin olla hänelle sukua kun ei meissä oo suunnilleen mitään yhteistä.
Unohtui muuten sanoa aloituksessa, että hänen isänsä oli myös alkoholisti ja kuoli suht nuorena (n. 60-vuotiaana) osittain alkoholin takia. Luulisi, että hän olisi tästä oppinut läksynsä, mutta ei ilmeisesti...
Tiedän, että järkevintä olisi ehkä laittaa välit poikki, mutta en oo hyvä laittamaan välejä poikki kenenkään kanssa. Oon tosi empaattinen ihminen ja mun käy helposti muita sääliksi, joten tuntuu kamalalta ajatukselta laittaa välit poikki oman isän kanssa - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hän kyllä myös kysyy ja kuuntelee mun kuulumisia suunnilleen joka päivä, mutta enimmäkseen selittää asioita, jotka ei yleensä mua kiinnosta (miks mun pitäisi olla kiinnostunut ihmisten kuulumisista jotka oon tavannut max. kerran?). Hän ei myöskään tunnu ymmärtävän, että ollaan kaks täysin erilaista ihmistä, joilla on erilaisia kiinnostuksen kohteita ja arvoja. Oon sanonut miljoona kertaa etten oo yhtään kiinnostunut tik tokista, mut silti on ihan pakko aina kannustaa liittymään sinne. En oo myöskään kovin/yhtään kiinnostunut politiikasta, joten ärsyttää kun hän kysyy mielipidettäni johonkin poliittiseen asiaan. Välillä ihmettelen miten voin olla hänelle sukua kun ei meissä oo suunnilleen mitään yhteistä.
Unohtui muuten sanoa aloituksessa, että hänen isänsä oli myös alkoholisti ja kuoli suht nuorena (n. 60-vuotiaana) osittain alkoholin takia. Luulisi, että hän olisi tästä oppinut läksynsä, mutta ei ilmeisesti...
Tiedän, että järkevintä olisi ehkä laittaa välit poikki, mutta en oo hyvä laittamaan välejä poikki kenenkään kanssa. Oon tosi empaattinen ihminen ja mun käy helposti muita sääliksi, joten tuntuu kamalalta ajatukselta laittaa välit poikki oman isän kanssaSääli ja empatia sekoitetaan usein heikkouteen ja itsekkyyteen. Olisiko aika rueta pitämään huolta omasta hyvinvoinnista?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hän kyllä myös kysyy ja kuuntelee mun kuulumisia suunnilleen joka päivä, mutta enimmäkseen selittää asioita, jotka ei yleensä mua kiinnosta (miks mun pitäisi olla kiinnostunut ihmisten kuulumisista jotka oon tavannut max. kerran?). Hän ei myöskään tunnu ymmärtävän, että ollaan kaks täysin erilaista ihmistä, joilla on erilaisia kiinnostuksen kohteita ja arvoja. Oon sanonut miljoona kertaa etten oo yhtään kiinnostunut tik tokista, mut silti on ihan pakko aina kannustaa liittymään sinne. En oo myöskään kovin/yhtään kiinnostunut politiikasta, joten ärsyttää kun hän kysyy mielipidettäni johonkin poliittiseen asiaan. Välillä ihmettelen miten voin olla hänelle sukua kun ei meissä oo suunnilleen mitään yhteistä.
Unohtui muuten sanoa aloituksessa, että hänen isänsä oli myös alkoholisti ja kuoli suht nuorena (n. 60-vuotiaana) osittain alkoholin takia. Luulisi, että hän olisi tästä oppinut läksynsä, mutta ei ilmeisesti...
Tiedän, että järkevintä olisi ehkä laittaa välit poikki, mutta en oo hyvä laittamaan välejä poikki kenenkään kanssa. Oon tosi empaattinen ihminen ja mun käy helposti muita sääliksi, joten tuntuu kamalalta ajatukselta laittaa välit poikki oman isän kanssa"Oon sanonut miljoona kertaa etten oo yhtään kiinnostunut tik tokista, mut silti on ihan pakko aina kannustaa liittymään sinne."
Isäsi on kiinnostunut tik tokista mutta sinä et. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sääli ja empatia sekoitetaan usein heikkouteen ja itsekkyyteen. Olisiko aika rueta pitämään huolta omasta hyvinvoinnista?
Miten sääli tai empatia sekoitetaan heikkouteen ja itsekkyyteen?
Yhä ihmeellisemmäksi menee. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hän kyllä myös kysyy ja kuuntelee mun kuulumisia suunnilleen joka päivä, mutta enimmäkseen selittää asioita, jotka ei yleensä mua kiinnosta (miks mun pitäisi olla kiinnostunut ihmisten kuulumisista jotka oon tavannut max. kerran?). Hän ei myöskään tunnu ymmärtävän, että ollaan kaks täysin erilaista ihmistä, joilla on erilaisia kiinnostuksen kohteita ja arvoja. Oon sanonut miljoona kertaa etten oo yhtään kiinnostunut tik tokista, mut silti on ihan pakko aina kannustaa liittymään sinne. En oo myöskään kovin/yhtään kiinnostunut politiikasta, joten ärsyttää kun hän kysyy mielipidettäni johonkin poliittiseen asiaan. Välillä ihmettelen miten voin olla hänelle sukua kun ei meissä oo suunnilleen mitään yhteistä.
Unohtui muuten sanoa aloituksessa, että hänen isänsä oli myös alkoholisti ja kuoli suht nuorena (n. 60-vuotiaana) osittain alkoholin takia. Luulisi, että hän olisi tästä oppinut läksynsä, mutta ei ilmeisesti...
Tiedän, että järkevintä olisi ehkä laittaa välit poikki, mutta en oo hyvä laittamaan välejä poikki kenenkään kanssa. Oon tosi empaattinen ihminen ja mun käy helposti muita sääliksi, joten tuntuu kamalalta ajatukselta laittaa välit poikki oman isän kanssaOnhan ne vaikeita aina joskus nuo lapsi vanhempi suhteet.
Mutta sinun isäsi on se mikä on ja sinä tiedät sen millainen hän on.
Kaikki rakastavat lapsiaan , vaikka tapoja on monia. Pinnalliset ihmiset laittavat kovasti sääntöjä miten isien ja äitien pitää olla että kelpaavat, ei siis saisi olla sellainen kun on.
Juominen taas on ongelma ihmisellä kun on riippuvainen
Minä taas en suosittele laittamaan välejä poikki, itse olen myös avioero lapsi jonka isä ei soittanut koskaan.
Ei edes syntymäpäivänä, olisin ollut onnellinen jos hän olisi vaikka ollut kännissä kunhan olisi vaan soittanut, mutta hän ei edes juonut,
Niin että kun vanhemmat erosivat , koski ero minua myös siis ei tapaamisia eron jälkeen.
Koko lapsuuden kaipasin häntä Lähettelin kirjeitä saamatta vastausta ja kuvittelin mielessäni että jossain kaupungissa törmäisin häneen,
Niin että veri on vettä sakeampaa ja ymmärrys toisen ihmisen varjopuolista olisi oltava, siis ei ole pakko puhua puhelimessa jos toinen on juovuksissa , voi sanoa vaan että soittaa sitten kun hän on selvinpäin.
Joten minun mielestäni ei kannattaisi katkaista suhdetta omaan vanhempaansa , mutta tapaamisia ja soittoja voi harventaa ihan vaan siksi jos tuntuu että ne on raskaista.
Onko isäsi koskaan hakenut apua juomisensa ja oletko kysynyt häneltä josko hän haluaisi olla raitis vihdoin kaikkien vuosien jälkeen?
Tiedostaako hän että alkoholismin hänelle ongelma ?
Empaattinen ihminen ei laita koskaan välejä poikki sillä hänellä on konseksvens ajatus voimakas, ja osaa nähdä tilanteen muistakin näkökulmista kuin omastaan.
Joten ymmärrän hyvin sinua ja suhdetta isääsi, minun tätini oli nuorena juuri samassa tilanteessa oman isänsä kanssa .
Mutta oppi ajan kanssa että hän ei voi vaikuttaa, silti yritti saada hoitoon isäänsä , välillä hän itki, välillä huuti ja haukkui isänsä kun tämä tuli kotiin ympäripäissään , mutta hän piti isäänsä yhteyden hänen elämänsä loppuun asti , joskin harvensi aikaväliä siinäkin ettei niin usein ollut puheissa isänsä kanssa, kun hänen isänsä kuoli oli suru kova kaikilla hänen lapsillaan . Niin että kuten sanoin, minä olisin ollut onnellinen jos olisin edes joskus voinut tavata ikioman isäni , mutta kun en saanut , ainoastaan muistella niitä aikoja kun meidän oma perhe oli onnellinen ja isä asui kotona meidän kanssa - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sääli ja empatia sekoitetaan usein heikkouteen ja itsekkyyteen. Olisiko aika rueta pitämään huolta omasta hyvinvoinnista?
Kyllä jokainen voi pitää huolta omasta elämästään, ja silti pitää yhteyden molempiin vanhempiin, voi valita itse miten usein haluaa pitää yhteyttä
Empaattinen ihminen näkee toisen tuskan, ja tuntee myötätuntoa sairasta kohtaan, alkoholismi on myös sairaus.
Sääli tulee usein ihmistä joka ei näe omaa parastaan, joten sekin on aito tunne. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hän kyllä myös kysyy ja kuuntelee mun kuulumisia suunnilleen joka päivä, mutta enimmäkseen selittää asioita, jotka ei yleensä mua kiinnosta (miks mun pitäisi olla kiinnostunut ihmisten kuulumisista jotka oon tavannut max. kerran?). Hän ei myöskään tunnu ymmärtävän, että ollaan kaks täysin erilaista ihmistä, joilla on erilaisia kiinnostuksen kohteita ja arvoja. Oon sanonut miljoona kertaa etten oo yhtään kiinnostunut tik tokista, mut silti on ihan pakko aina kannustaa liittymään sinne. En oo myöskään kovin/yhtään kiinnostunut politiikasta, joten ärsyttää kun hän kysyy mielipidettäni johonkin poliittiseen asiaan. Välillä ihmettelen miten voin olla hänelle sukua kun ei meissä oo suunnilleen mitään yhteistä.
Unohtui muuten sanoa aloituksessa, että hänen isänsä oli myös alkoholisti ja kuoli suht nuorena (n. 60-vuotiaana) osittain alkoholin takia. Luulisi, että hän olisi tästä oppinut läksynsä, mutta ei ilmeisesti...
Tiedän, että järkevintä olisi ehkä laittaa välit poikki, mutta en oo hyvä laittamaan välejä poikki kenenkään kanssa. Oon tosi empaattinen ihminen ja mun käy helposti muita sääliksi, joten tuntuu kamalalta ajatukselta laittaa välit poikki oman isän kanssaToivokaamme että aloittuksen kirjoittanut saa tukea ja turvaa selviytyä ongelmistaan ilman, että jatkaa isänsä tilanteeseen. Jo aikuistumisen kynnyksellä olevalle nuorelle ei voisi suoda sellaista tulevaisuutta!
Suhteet isään voi pitää mutta EI HÄNEN EHDOILLA ALKOHOLIN SUHTEEN sitten kun on saanut oman tilanteensa omaan hallintaan.
Aloituksen kirjoittaneella on ymmärrys ja tieto miksi tilanne on olemassa ja tuntee vanhempiinsa rakkautta jopa isäänkin mutta ei hänen alkoholin käyttöön. Joten terveellä ajattelulla; ammattinsa omaanvan terapeutin luona vierailu on mielestäni paras nuoren ihmisen apu josta oppii oman itsenäisen päätöksen teon tähän hätään ja kun kerran selviää niin kokemuksen oppi muistissa toimii jatkossakin helpoimmin ellei jopa paremmin kuin ensimmäisellä kerralla.
Toivotaan parasta! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Oon sanonut miljoona kertaa etten oo yhtään kiinnostunut tik tokista, mut silti on ihan pakko aina kannustaa liittymään sinne."
Isäsi on kiinnostunut tik tokista mutta sinä et.Vahvista oman tilanteesi korjaamista itsenäisillä terveillä asenteilla NIIN se voisi parhaillaan johtaa siihen, että tietämättäsi itse olet mahdollisesti isällesi antanut korvaamattoman avun ja tuen ja siten hänen kunnioitus sinuun oikeuksineen pääsee sellaiselle tasolle josta molemmille on hyötyä ja iloa.
Tunteesi isääsi kohtaan todistaa, että et ole häntä hyljännyt ja että rakastat häntä mutta vihaat hänen heikkoutta. Sinä olet ilmeisesti vahvempi sielullisesti kuin isäsi mutta samalla omasta itsenäisyydestäsi kiinni omia oikeuksia hallitseva ja niillä ominaisuuksilla on mahdollisuuksia enempään isäsi ja sinun suhteisiin jos hän ei sairastuisi tai ole jo sairatunut tietämättään.
Älä luovu toivosta mutta pidä kiinni asenteista joilla suhteesi isääsi mahdollisesti saisit molempien eduksi terveyden jne huomioon ottaen MUTTA älä koskaan syytä itseesi isäsi ongelmista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onhan ne vaikeita aina joskus nuo lapsi vanhempi suhteet.
Mutta sinun isäsi on se mikä on ja sinä tiedät sen millainen hän on.
Kaikki rakastavat lapsiaan , vaikka tapoja on monia. Pinnalliset ihmiset laittavat kovasti sääntöjä miten isien ja äitien pitää olla että kelpaavat, ei siis saisi olla sellainen kun on.
Juominen taas on ongelma ihmisellä kun on riippuvainen
Minä taas en suosittele laittamaan välejä poikki, itse olen myös avioero lapsi jonka isä ei soittanut koskaan.
Ei edes syntymäpäivänä, olisin ollut onnellinen jos hän olisi vaikka ollut kännissä kunhan olisi vaan soittanut, mutta hän ei edes juonut,
Niin että kun vanhemmat erosivat , koski ero minua myös siis ei tapaamisia eron jälkeen.
Koko lapsuuden kaipasin häntä Lähettelin kirjeitä saamatta vastausta ja kuvittelin mielessäni että jossain kaupungissa törmäisin häneen,
Niin että veri on vettä sakeampaa ja ymmärrys toisen ihmisen varjopuolista olisi oltava, siis ei ole pakko puhua puhelimessa jos toinen on juovuksissa , voi sanoa vaan että soittaa sitten kun hän on selvinpäin.
Joten minun mielestäni ei kannattaisi katkaista suhdetta omaan vanhempaansa , mutta tapaamisia ja soittoja voi harventaa ihan vaan siksi jos tuntuu että ne on raskaista.
Onko isäsi koskaan hakenut apua juomisensa ja oletko kysynyt häneltä josko hän haluaisi olla raitis vihdoin kaikkien vuosien jälkeen?
Tiedostaako hän että alkoholismin hänelle ongelma ?
Empaattinen ihminen ei laita koskaan välejä poikki sillä hänellä on konseksvens ajatus voimakas, ja osaa nähdä tilanteen muistakin näkökulmista kuin omastaan.
Joten ymmärrän hyvin sinua ja suhdetta isääsi, minun tätini oli nuorena juuri samassa tilanteessa oman isänsä kanssa .
Mutta oppi ajan kanssa että hän ei voi vaikuttaa, silti yritti saada hoitoon isäänsä , välillä hän itki, välillä huuti ja haukkui isänsä kun tämä tuli kotiin ympäripäissään , mutta hän piti isäänsä yhteyden hänen elämänsä loppuun asti , joskin harvensi aikaväliä siinäkin ettei niin usein ollut puheissa isänsä kanssa, kun hänen isänsä kuoli oli suru kova kaikilla hänen lapsillaan . Niin että kuten sanoin, minä olisin ollut onnellinen jos olisin edes joskus voinut tavata ikioman isäni , mutta kun en saanut , ainoastaan muistella niitä aikoja kun meidän oma perhe oli onnellinen ja isä asui kotona meidän kanssaHän ei tiedosta tai myönnä, että hänellä olisi ongelmaa. Hänen menehtynyt ystävänsä, josta mainitsin aloituksessa, joi myöskin suht paljon ilmeisesti ja lopulta hänen maksansa petti. Hänen kuolemansa jälkeen, isä tutustui ja ystävystyi tämän menehtyneen ystävänsä tyttären kanssa ja viime aikoina tämä tytär on isän sanojen mukaan saarnannut hänelle alkoholin käytöstä. Kun isä kertoi tästä mulle, hän vain naurahti ja sanoi ettei hänellä ole ongelmaa ja ihmetteli, että miksi tämä ystävä saarnaa... Tämä kaverin tytär muutenkin yrittää saada isää ottamaan itseään niskasta kiinni ja kannustaa häntä esim. hakemaan töitä vaikka isä on jo 60-vuotias. He ovat menetyksen hetkillä tukeneet toisiaan ja ovat nykyään paljon läheisempiä kuin mä ja isä
- Anonyymi
Jotenkin tulee mieleen ylisukupolviset ongelmat esim.isäni ei koskaan hyväksynyt ja se on jo syy juomiselle.Sitä ei läheisetkään jaksa jos aina on oikeutus juoda ja käyttäytyä ikävästi,niin kauan se jatkuu ellei korkki mene kiinni.Itsesi takia ota etäisyyttä,kylään ei kukaan velvoita sinulla on myös oma elämä.Alkoholisti ei itse näe miten käyttäytyy vaan pitää itseään uhrina jolla oikeus juoda mutta samalla toistaa asioita jälkipolville.
- Anonyymi
On hyvin todennäköistä että vaikka hän lopettaisi alkoholinkäytön, samat ongelmat jatkuisivat. Jos eivät samassa muodossa niin sitten jossakin toisessa muodossa. Epäkypsästä ihmisestä ei tule yhtäkkiä henkisesti kypsää vain sillä että lopettaa päihteiden käytön.
Päihderiippuvuuksista on tehty helppoheikkimäinen selitys kaikille ihmissuhdeongelmille.
Tästä seuraa myös käsitys että jos päihderiippuvuutta ei ole, vakavia ongelmia ei voi olla. Suomessa eletään uskomuksessa että kunhan päihderiippuvuus loppuu, loppuvat myös ongelmat. Ja että kun ihmissuhdeongelmissa on yksi päihderiippuvainen, johtuvat kaikki ongelmat vain tästä yhdestä päihderiippuvaisesta. Muut ovat viattomia uhreja. Tämä on aivan puppua. Päihderiippuvuuksilla kaiken selittäminen on keino välttää todellisten ongelmien kohtaaminen.
Aloittajan isä on vastuuntunnoton itsekäs huomiohuora elämänkoululainen. Ja olisi sitä ilman päihderiippuvuuttakin.
- Anonyymi
Turvattomuus ja tuen puute lapsuudessa jättää aina jälkensä, haitat tajuaa vasta vanhempana, kun kohtaa uusia vastoinkäymisiä. Keneen voi lopulta luottaa vai voiko luottaa keneenkään? Yksin olossa on paljon hyvääkin. Siinä on myös omat vaaransa, jos jättäytyy kaiken ulkopuolelle. Itsekriittisyys on hyvä ominaisuus.
Itsellä oli huono isä, jolla oli paljon sosiaalisessa kanssakäymisessä puutteita. Oli arvaamaton, häneen oli vaikea luottaa. Synnytti liian paljon pelkoa myös lasten nähden. Väkivaltaisuutta ja agressiivisuutta. Hänellä oli myös alkoholi ongelma silloin, kun oltiin lapsia ja olisi ollut enemmän tarvetta huolenpidolle ja turvalle.
Häpeä oli yksi tuttu tunne monissa tilanteissa, en ollut ylpeä isästäni kovinkaan usein. Enemmän koin häpeää ja toisarvoisuutta, piti esittää aina jotain muuta kuin oikeasti oli. Pelko joutua toisten polkemaksi oli suuri, kun ei ollut ihmistä, joka olisi synnyttänyt sitä haluamaansa turvaa. Siksi oli helposti tilanteen uhri. Ei osannut myöskään nähdä asioita laajemmassa kuvassa lapsena.
Kyvyttömyys käsitellä vastoinkäymisiä purkautuu niin monella miehellä viinaan. Onneksi itse oppinut käsittelemään ongelmatilanteissa toisin. Ehkä lapsuuden traumat opetti sen, ettei lähde haastamaan riitoja vaan pyrkii mielummin suosittelemaan asioita. Harmillisia asioita kohtaa toisinaan, vaikka niitä pyrkisi välttelemäänkin. Erilaisuus synnyttää meissä riitatilanteita. - Anonyymi
Alkoholisti keksii aina syyn juomiselleen ja narsisti syyttää aina muita. Vaikka olet lapsi ota etäisyyttä ja keskity omaan elämääsi ja niihin ihmisiin, jotka tukevat sinua. Sinä et ole syyllinen isäsi käytökseen ja ennen kaikkea sinä et ole isäsi vanhempi, jonka tulisi ymmärtää ja lohduttaa. Älä tunne häpeää tai syyllisyyttä. Voit sanoa (tai kirjoittaa hänelle) isällesi, että hän on yksin vastuussa omasta elämästään ei kukaan muu. Pilatkoon oman elämänsä, mutta pysyköön pois pilaamasta muiden elämää. Hän on jo pilannut niin monen elämän, että nyt riittää. Tuntuu rankalta, mutta vain näin katkaiset sukupolvien ketjun alkoholisti-isien hyväksikäytöltä. Tulet löytämään elämääsi hyviä isähahmoja ja rakkaita läheisiä ja ystäviä, kun tiputat tämän turhan taakan harteiltasi. Kukin on kuitenkin viime kädessä vastuussa omasta elämästään - eikä sitä tule sälyttää lasten tai puolison harteille. Tsemppiä elämääsi!
- Anonyymi
Mistä päättelit aloittajan olevan lapsi? Hän lakkasi yökyläilemästä joskus 16- vuotiaana joten lienee jo aikuinen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistä päättelit aloittajan olevan lapsi? Hän lakkasi yökyläilemästä joskus 16- vuotiaana joten lienee jo aikuinen.
Lapsuuden taakkaa kantavan tuntee olevansa lapsi ja siitä muistuttaa hänen ikäiset joilla ei ole sellaisia syyttömän taakankantajan ongelmia. Usein syyttömän häpeän tunto taakkana on vielä itsensä syyttämiset olemassa olemisellaan ja silloin viimeistään tulisi saada ulkopuolisen ammattilaisen tukea aikuistumisen lähestyessä olevan psyykkisen kehityksen aikaan saamiseksi; ystävät ei aina riitä ja onhan se hiukan kiusallistakin ystävien tai ystävän rasittaminen....
- Anonyymi
Isällesi olisi varmasti hyvä tietää miten hänen alkoholin käyttönsä on esimerkiksi sinuun vaikuutanut. Mieti ensin itse ja kirjoita ylös, mitä se on merkinnyt ja mihin kaikkeen vaikuttanut. Jos tästä on vaikea keskustella isäsi kanssa laita ensin kirjoitettuna ja siihen lisäys, että mielellään hänen kanssaan asiat läpi käyt kasvokkain tai puhelimessa. Jos soittaminen häiritsee, voin välillä jättää vastaamatta ja kommentoida, pahoitteluni nyt en ehdi, on kiire. Kyse ei ole vain hänen tai sinun elämästäsi vaan teidän molempien elämästä.
- Anonyymi
Tämä oli asiaa! Itsellä samansuuntaista taustaa. Iän myötä ymmärryksen karttuessa olen antanut isälleni anteeksi monia asioita, vaikkakaan ne eivät unohdu. Menneeseen ei kannata jäädä vaan elää rohkeasti omannäköistä elämää, antaen kuitenkin ihmisarvo muillekin!
- Anonyymi
Minunkin isäni oli alkoholisti. En ole hänelle mitään velkaa. Hänelle tärkeintä oli alkoholi, en minä, joten myös minä opin sen, ettei perheen jäsen pelkästään sen takia, että on perhettä, tarvitse olla tärkeä.
En rakasta isääni emmekä ole missään tekemisissä. Miksi edes olisimme?- Anonyymi
Isäsi alkoholismi ei häviä minnekään, vaikka sulkisit silmäsi ja ajatuksesi asialta. Ja se vaikuttaa sinuun ja elämääsi todennäköisesti aina, jollet jotenkin saa asiaa käsitellyksi.
Ja edelleen - alkoholismi on nykytutkimuksen mukaan hoitoa vaativa sairaus, vaikka alkuun olisikin ollut oma valinta. Enkä todellakaan puolustele, toivoisin vain, että mahdollisimman moni ymmärtäisi tämän sairaudeksi.
Tuskin sydänsairaudestakaan kärsivälle sanottaisiin, että on valinnut sairauden lastensa sijasta.
Ehkäpä kuitenkin jossain sisälläsi vihan, tietynlaisen huolen ja surun takana, rakastat isääsi? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Isäsi alkoholismi ei häviä minnekään, vaikka sulkisit silmäsi ja ajatuksesi asialta. Ja se vaikuttaa sinuun ja elämääsi todennäköisesti aina, jollet jotenkin saa asiaa käsitellyksi.
Ja edelleen - alkoholismi on nykytutkimuksen mukaan hoitoa vaativa sairaus, vaikka alkuun olisikin ollut oma valinta. Enkä todellakaan puolustele, toivoisin vain, että mahdollisimman moni ymmärtäisi tämän sairaudeksi.
Tuskin sydänsairaudestakaan kärsivälle sanottaisiin, että on valinnut sairauden lastensa sijasta.
Ehkäpä kuitenkin jossain sisälläsi vihan, tietynlaisen huolen ja surun takana, rakastat isääsi?Olen nähnyt tapauksia missä30 vuotta juonut ihminen lopetti juomisen, tilalle tuli kalastus joka sinänsä oli mukava harrastus ja sai olla ulkoilmassa. Hän eli 25 vuotta selvänä ja ilman mitään hoitoja tai kenenkään painostuksesta . Niin että joskus on näinkin, kun ihminen ajaaitsensä pohjaa. Ensin nii; tajuaa että ratkaisu on tehtävä raittius tai kuolema . Näitä tapauksia on monia, niin ettei kaikki juo hautaan asti, minun isoisä joi kyllä viimeiseen päivään asti
- Anonyymi
Kovia tarinoita mutta anteeksianto auttaa.
- Anonyymi
Parhaimmissa tapauksissa auttaa molempia ellei jopa useampia....
- Anonyymi
Inhimillinen ihminen antaa anteeksi, marttyyrit eivät sitä tee, eivätkä edes tiedä miksi juuri heidän omaisensa tuli alkoholistiksi sillä kaikkeen on syynsä miksi alkoholismi kehittyy..
Anteeksi anto helpottaa , ja ymmärrys ettei tiedä kaikkea edes oman isänsä elämästä ja siitä miten juominen pääsi alkuunsa. - Anonyymi
Mutta anteeksi antokaan ei riitä sillä alkoholi, huumeet, tupakointi ovat voimakkaasti riippuvaisuutta aiheuttavia ihmisen kehon ja ennen kaikkea aivoja turmelevia riippuvaisuuden seurauksiana.
- Anonyymi
Itsesi takia kannattaisi sanoa isälle suoraan miltä sinusta tuntuu. Ei syyttäen, vaan juuri muodossa, "minusta tuntuu pahalta kun".
Alkoholismi on osin periytyvä taipumus ja luokitellaan oikeaksi sairaudeksi.
Meidät on vuosikymmenet opetettu ajattelemaan, että on oma valinta juoko vai ei.
Niin se alkuun onkin, mutta aivokemia muuttuu juomisen myötä ja silloin tietty hyvänolontunne tulee vasta juomisen avulla. Ja sitä juomaa tarvitaankin aina vain enemmän.
Jos on alkoholisti, on silloin sairastunut alkoholismiin ja parantuakseen tarvitsee apua ja hoitoa. Siinä ei auta "ryhdistäydy/lopeta juominen", koska se ei enää ole oma valinta.
Sairastunut tarvitsee vahvan signaalin läheisiltään, hänelle voi esim. kertoa ettei halua olla enää hänen kanssaan tekemisissä, jollei alkoholisti hae itselleen apua. Ja että hän on kuitenkin tärkeä ja rakas.
Ja ap - sinun olisi hyvä myös hakea apua itsellesi, voisit vaikka soittaa ihan anonyyminä esim. Ehyt ry:n päivystävään puhelimeen ja jutella ajatuksiasi ja kertoa miltä isän juominen on tuntunut ja miten se vaikuttaa sinuun.
Toivotan sinulle voimia, t. alkoholistin lasten mummo- Anonyymi
En tulkitsisi alkoholismia sairaudeksi ja jos niin siinä tapauksessa itse tietoisesti hankkimaksi riippuvaisuudeksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En tulkitsisi alkoholismia sairaudeksi ja jos niin siinä tapauksessa itse tietoisesti hankkimaksi riippuvaisuudeksi.
No sehän on laskettu sairaudeksi , heille tulee himo siihen jota on vaikea vastustaa, juuri se ettei itse voi sanoa EI itselleen on sitä että on riippuvainen .siis sairas riippuvaisuus .
Mutta se on niin helppo sanoa säitten se ole sairaus jos ei itsellä ole minkäänlaista riippuvaisuutta mihinkään roåiippuvaisuus sairauksiin, sillä niitä on monia variantteja , alkoholismi on vaan yksi niistä.
Mutta täytyy myöntää että kun katselee alkoholistia niin kyllä siinä vaan ajattelee usein että sitä voi lopettaa jos vaan haluaa.
Tiedän peliriippuvaisia jotka ovat pelanneet pois perheensä ja talonsa eivätkä pysty itse lopettamaan. Ruoka riippuvaisuus on myöskin yksi niistä monista.
Joten pitää vaan yrittää ymmärtää , ja olla onnellinen niin kauan kun itesellä ei ole riippuvaisuutta - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No sehän on laskettu sairaudeksi , heille tulee himo siihen jota on vaikea vastustaa, juuri se ettei itse voi sanoa EI itselleen on sitä että on riippuvainen .siis sairas riippuvaisuus .
Mutta se on niin helppo sanoa säitten se ole sairaus jos ei itsellä ole minkäänlaista riippuvaisuutta mihinkään roåiippuvaisuus sairauksiin, sillä niitä on monia variantteja , alkoholismi on vaan yksi niistä.
Mutta täytyy myöntää että kun katselee alkoholistia niin kyllä siinä vaan ajattelee usein että sitä voi lopettaa jos vaan haluaa.
Tiedän peliriippuvaisia jotka ovat pelanneet pois perheensä ja talonsa eivätkä pysty itse lopettamaan. Ruoka riippuvaisuus on myöskin yksi niistä monista.
Joten pitää vaan yrittää ymmärtää , ja olla onnellinen niin kauan kun itesellä ei ole riippuvaisuuttaVäärä vertous alkoholin ja ruuan välillä SILLÄ RUOKA ON TERVETTÄ ELÄMÄÄ YLLÄPITÄVÄ kun taas alkoholi tasan tarkkaan elimistöä kuten munuaisia, maksaa suolistoa, aivoja jne turmeleva tarpeetomasti itselleen tietoisesti hankittu tottumus JOSTA PÄÄSEE ERILLEEN LÄÄKÄRIN TUELLA PAIKKAAN JOSTA PALAAT RIIPPUVAISUUDESTA VAPAANA jos oma tahtosi on vilpittömän varma.
Tavalliset sisäelinten syövät kuten maksa ja munuaiset sekä suolisto ovat usein nimen omaan alkoholin käytön seurauksina etenkin jos tupakoi niin ne yhdessä ovat pahinta oman terveyden turmelemista. Sypää koskevat hoidot ovat kehittyneet mutta eivät 100% terveyttä anna sillä etenkin aivojen osalta on tilanne vakava ja huolestettuva kun alkoholin ja tupakan ja huumeiden käyttäjät ovat nykyisin usein nuoria. Vieroitus hoitos toki on saatavilla mutta saadut vammat eivät välttämättä korjaannu... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No sehän on laskettu sairaudeksi , heille tulee himo siihen jota on vaikea vastustaa, juuri se ettei itse voi sanoa EI itselleen on sitä että on riippuvainen .siis sairas riippuvaisuus .
Mutta se on niin helppo sanoa säitten se ole sairaus jos ei itsellä ole minkäänlaista riippuvaisuutta mihinkään roåiippuvaisuus sairauksiin, sillä niitä on monia variantteja , alkoholismi on vaan yksi niistä.
Mutta täytyy myöntää että kun katselee alkoholistia niin kyllä siinä vaan ajattelee usein että sitä voi lopettaa jos vaan haluaa.
Tiedän peliriippuvaisia jotka ovat pelanneet pois perheensä ja talonsa eivätkä pysty itse lopettamaan. Ruoka riippuvaisuus on myöskin yksi niistä monista.
Joten pitää vaan yrittää ymmärtää , ja olla onnellinen niin kauan kun itesellä ei ole riippuvaisuuttaPitää ja pitää....
Kaikki ihmiset eivät ole samoilla ominaisuuksilla varustettuja!
Olen itse sotavammaisia nuorena lapsena pitänyt hengissä alkoholilla lääkärin määräyksellä kun ei siihen aikaan ollut veren ohennukseen muuta lääkettä. Eikä isästäni, eikä hänen isästä niinkuin ei äidinkään isästä tullut alkoholistia. Lääkäri kävi joskus kerran tai korkeintaa kahdesti viikossa tarkistamassa tilanteen ja opetti minulle annoksen pienentämisen. Pienen puolikkaan kahvikupillisen aamulla ja illalla neljännekseen ja sen jälkeen vain sekin illalla kunna pulle oli tyhjä! Äitini huomasi ensten sen, että halusivat korvata iltaisin saamansa "terävät" kahvilla mutta vaihtoi sen unen ja sen laadun tarpeen ylläpitämiseksi teehen ja saivat valita puolukka tai mustikka mehua ja ihme kyllä, eivät pahemmin suuttuneet mutta kiusasivat minua että "pojan ryökäle on heidän lääkkeet juonut." Tervehtymisen merkiksi huumorilla ilmeisesti...
Joten yksilölliset ominaisuudet ovat tarkoin tiedettävä ja kohdallani oli lääkärin tuki noin 5-6 vuotiaalle josta Suomen rajavartiosto koulutti lääkintä aliupseerin ja olisi halunnut jatkokouluttaa mutta minulla oli omat tavoitteeni enkä ole katunut päätöstöni. Mottoni palveluksessa ollessani oli: "Vain potilas itse tietää ja tuntee parhaiten kehonsa." Joten omia arvailuja en asettanut.... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En tulkitsisi alkoholismia sairaudeksi ja jos niin siinä tapauksessa itse tietoisesti hankkimaksi riippuvaisuudeksi.
Kannattaa lukea asiasta tehtyjä tutkimuksia, niin asia selviää. On niin paljon musta-tuntuu-tietämystä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kannattaa lukea asiasta tehtyjä tutkimuksia, niin asia selviää. On niin paljon musta-tuntuu-tietämystä.
Huumeet eivät aiheuta riippuvaisuutta jos niitä ei ota!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Huumeet eivät aiheuta riippuvaisuutta jos niitä ei ota!
Oletko itse absolutisti, eli et koskaan juo alkoholia? On niin helppoa tuomita muiden käytös, vaikeampaa tutkiskella itseään.
Ei kukaan valitse tulla alkoholistiksi eli sairastumista alkoholismiin.
Joillekin jo ne ensimmäiset kokeilut aiheuttavat mielihyvää, jota on pakko saada uudestaan, kerta kerralta ajan kanssa lisää.
Perinnöllinen taipumus on olemassa ja siksi kannattaa kohdallaan miettiä ennenkuin juominen muuttuu säännölliseksi.
Ja sitä kautta sairaudeksi, jossa aivot eivät enää ilman alkoholia tuota hyvänolon tunteita.
Edelleen - tutustupa tieteelliseen tietoon, eikä mutu-juttuihin.
- Anonyymi
Välien poikki laittaminen ei ole hyvä ratkaisu. Toki etäisyyttä voi tarvittaessa ottaa, mutta totaalinen välirikko on ääriratkaisu, jota kannattaa välttää. Ihmisillä, jotka laittavat välit poikki toiseen ihmiseen, saattaa tämä ihminen vaivata mielikuvissa. Hyvä on aina hieman jättää ovea raolleen.
- Anonyymi
Niitähän on nykyisin muutamia jotka laittaa välinsä poikki vanhempiinsa, kaikki ovat samaa tyyliä, pinnallinen maailman näkemys, oma itse se tärkein ja kumma kyllä monista näistä välienkatkaisijoista tulee itsestään alkoholisteja se on nähty niin monet kerrat
Epäkypsät ihmiset laittelee poikki välejään joka puolelle , kypsä ihminen osaa antaa anteeksi näkee omankin käyttäytymisensä viat ja toteaa että kukin tavallaan, pitää suhdetta yllä,jollain tasolla vanhempiinsa silti.
- Anonyymi
"...............mutta kuinka kauan on hyväksyttävää perustella käyttäytymistään kokemillaan ikävillä asioilla?"
Ei kysymykseesi minulla ole täydellistä vastausta mutta varaudu varttumisesi myötä oman tai ja isäsi mielialan vaihteluihin ja positiivisiin yllätyksiin sillä ihmisen sielullisuus on monien asioiden osalta omien ja läheistensä ongelmien
hiljainen sovittaja! Ratkaisu teillä voi olla jo valmiina mutta odottaa sen herättävää tapahtumaa joka saa aikaan muutoksen joka korjaa tilanteesi ja toivottavasti isäsi ennenkuin alkoholin pahimmillaan aiheuttama sairaus joka ei ole toivottavaa mutta voisi korjata elämisen arvot sellaisiksi, että alkoholi jää pois ja sen seurauksen myötää avaa mahdollisuuden uuteen parempaan elämään menneisyyden opettavaisen kokemuksien poistamiseksi ja tilalle parhaillaan voi saada sen mitä todellisuudessa molemmat ovat menettäneet.
Tosin ymmärrettävää on se, että olet menettänyt enemmän suhteestasi isääsi ja samalla oppinut tuntemaan tuskaa jota ei ole helppo taakkana kantaa. Mutta sinulla on syyttömän sielullisuuden tuskan taustalla syvällinen aito rakkaus oman itsesi muodossa, kehosi ovat isäsi puuteineen ja äitisi jonka kanssa taakan kantaminen sitovat tunteitanne ja joskus on ihmiselle helpompi antaa anteeksi kuin kantaa vihaa ja tuskaa jolle on, ainakin teoreettisesti ratkaisu osittain joka parhaillaan johtaa parampaan kuin osaatte odottaa mutta tuskin pahenttaa tilannesi.
Jos, siis JOS tunnet tarvetta ulkopuolisen ammattilais apuun niin muutama terapia tapaaminen voisi olla sinulle korvaamaton tuki. Nuorison ongelmiin perehtyneet ymmärtävät ongelmasi laajuuden peremmin kuin arvaatkaan ja vaatimuksena itsellesi on valmistautuminen täydelliseen avomielisyyteen ja sen ominaisuuden omaava aloituksen mukaan omistat! - Anonyymi
Omaa fyysillistä ja psyykkistä terveyttä rakastavan tulisi rakastaa terveellistä elämää oman hyvin voinnin turvaamiseksi.
Aloituksen kirjoittajalla on suuri ongelma josta selviää joko netiltä etsimällä tai teraputin tuella joka olisi varmin ja luotettavin ja sitä suosittelisin mutta jokaisella ihmisellä on tai ainakin tuli olla omat oikeudet valintoihinsa mutta usein valinnat vaativat nuorilta enemmän kuin heillä itsellään on tietoa ja epäonnistuneet yritykset masentavat ja sen myötä tilanne saattaa pahentua entisestään vaikeammaksi. Lastaan rakastavan äidin tuki ja auttaminen hoitoon tavalla toi toisella on korvaamaton tuki etenkin jos ammattilaisen terapeutin ottaa toimintaan mukaan.
EI OLE LAPSELLE HÄPEÄ, että on joutunut tilanteeseen johon ei itse ole ongelmnia itselleen hankkinut. Joten toivon nuorelle voimia ja maltillisuutta terveyden hoitamiseen jonka tavoittamiseksi useimmat tarvitsee tukea mm mielenterveyden ja useimmille ennenkaikkea liikunnan tuomaa fyysillistä terveyttä vaikka ryhmä liikunnalla urheilulajissa joka todella kiinnostaa!
Toivon osaltani voimia sinulle ja kun pääset tilanteesi hallitsijaksi niin pidä hyvää huolta terveydestäsi ja anna tukea jos kohtaa sellaisen jolla on saman kaltaiset ongelmat niin saat samalla hyvän mielen sieluusi... - Anonyymi
Loppukevennys alkoholin vaikutuksista.
Helsingissä päihtynyt mies kohtasi toritapahtumassa naiskansanedustajan,
joka ei ollut aivan missiainesta ja loihe lausumaan : Onpas ruma nainen !
Edustaja nuheli häntä sanomalla: Kylläpäs te olette hävytön ja humalassakin."
Siihen päihtynyt mies totesi kohteliaasti: "Niin, niin tänään minä olen vähän
juovuksissa, mutta huomenna minä olen selvä. Mutte sinä olet tänään ruma
ja huomenna ruma. - Anonyymi
Lapset eivät ole vastuussa alkoholisteista, joten lapsi joka olet nuori tai aikuinen, tee omasta elämästä paljon parempi. Älä sorru näihin ylisukupolvien ongelmiin ja ota niistä mallia.
Alkoholistit eivät parannu jos eivät sitä halua. Alkoholistien lapset ovat saaneet kokea turvattomuutta, näkymättömyyttä, väheksyntää sillä aikaa kun alkoholisti halaa pulloaan. Krapulassa he eivät jaksa olla lasten kanssa ja perhe on heille riesa, koska se vaikeuttaa heidän alkoholin käyttöä. Alkoholisti ei ajattele muuta kuin seuraavaa ryyppyä.
Joten jos vanhempi ei raitista niin miksi juopon elämä edes kiinnostaisi lapsia, enemmänkin se pelottaa heitä. - Anonyymi
Oletko ehdottanut isällesi käydä AA-kerhossa?
Yritä suostutella vaikka vain yhden kerran pika visiitille sinne. AA-kerhot ovat valtavan hyvänä tukena alkoholistille joka haluaa viinasta eroon. Se toimii!
Ellei tuosta ole apua, aivan hyvin voit lopettaa keskustelut lyhyeen. Joka päivä ei tarvitse edes vastata noihin puheluihin ja some-viesteihin!
Silloin kun vastaat, kuuntele hetki ja kerro kiireistäsi ja vain ilmoitat (tietenkin rauhallisella äänellä), hei kuule, sorry, minun täytyy nyt mennä, ja hei hei! ei muuta ja katkaiset puhelun.
Tuo on hyvä tapa alkaa otta enemmän rakoa yhteydenpitoon. Noin menetellen sinä et suinkaan hylkää isääsi, mutta sinun ei tarvitse antaa hänen liimautua sinuun noin tiukasti henkisesti.
Sinulla on oikeus omaan elämään myoskin!
Ellei hänestä kuulu viikkoon pariin mitään, aina voit soittaa, tekstata ja kysyä miten menee.- Anonyymi
Toimimisen suhteen on luottamus hyvä pitää hivenen avoinna. "Lakon kunniaksi" ottavilla on heikkous palauttaa entiset tavat jota tosin ainakin aluksi pyrkivät salamaan.
- Anonyymi
En oo ehdottanut AA-kerhoa, kun ei hän edes tiedosta tai myönnä ongelman olemassaoloa. Eikä kyllä sen puoleen edes vaikuta olevan kiinnostunut jättämään alkoholia.
Viime aikoina oon välillä sanonutkin hänelle etten ehdi puhua puhelimessa ja usein jätän vastamatta esim. yöllisiin selityksiin tik tok-ihmisistä ja selvästi kännissä kirjoitettuihin viesteihin, joista välillä en ees ymmärrä puoliakaan
- Anonyymi
Ehkä aloittajan on hyvä tietää mm nämä...
Sivuilta löytyy lisää linkkejä...
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000008911798.html
https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000009454251.html
jne.... - Anonyymi
mulla melkein sama tilanne
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Valkeakosken 15-v tapauksessa ihmettelen ??
On sääli, että pahoja ihmisiä liikkuu aina vapaana eri puolilla Suomea, mutta minkä ihmeen takia 15-vuotiaan nuoren täyt1443860Nyt ahdistaa
Joku nuori tyttö on surmattu Valkeakoskella. En tunne ihmistä, mutta silti se koskettaa. Uutisissa oli hiljattain, että883508Puhuuko Orpo niin totta kuin osaa?
Vai osaisiko "en muuta keksinyt" -Orpo edes vähän paremmin puhua totta? https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/f8d5241f-3242016Laita viestiä?
Sitten kun on sinulle hyvä hetki, minä odotan. Jotain jäi kesken ja haluan viedä sen loppuun 😘931507Salakamera! Kirsikka Simberg julkaisi Farmilla otetut salakuvat: "Paha tapa" paljastuu! Katso kuvat!
Oho, no nyt on kyllä rikottu sääntöjä… Farmi Suomi -kuvauksista paljastuu yllättävää materiaalia. Lue lisää: https://w61306Olen ollut pois täältä neljä kuukautta
Neljä kuukautta sitten olin tosiaan psykoottinen, ja jouduinkin osastolle hoidettavaksi kahdeksi kuukaudeksi. Ystävyys-1861175Keski-ikäinen nainen raiskasi miehen
https://www.hs.fi/helsinki/art-2000010451173.html Ei olisi varmasti kymmenen vuotta nuorempana tarvinnut pakottaa.152937Olen ollut ikävä, tiedän
ja myönnän sitten ettei johdu mistään vahvuudesta, vaan siitä, että olen ollut aika loukkaantunut. Voit kerätä siitä pi77909- 46803
- 46787