Hävetkää Suomalaiset lääkärit!!!

Tilastojen mukaan itsarit on vähentynyt sitä mukaa kun pillereiden käyttö on lisääntynyt.

Äläkä herranjumala väitä että muu hoito olisi sitä mukaa parantunut, koska silloin ei voi enää valittaa siitä, että hoito on huonoa.

Isoin ongelmahan on se että koko hoitoala on kriisissä, se ei ole minkään masentuneen tai psykiatrian erityisoikeus.

Anonyymi kirjoitti:

Tilastojen mukaan itsarit on vähentynyt sitä mukaa kun pillereiden käyttö on lisääntynyt.

Äläkä herranjumala väitä että muu hoito olisi sitä mukaa parantunut, koska silloin ei voi enää valittaa siitä, että hoito on huonoa.

Isoin ongelmahan on se että koko hoitoala on kriisissä, se ei ole minkään masentuneen tai psykiatrian erityisoikeus.

Lue lisää

Kuules nyt! Lopeta rienaaminen, Jumalan vetäminen tähän keskusteluun on makaaberia ja turhaa.

Aika monella on omakohtaista kokemusta noista sinun niin kehumista masennuslääkkeistä ja niiden vaikuttavuudesta ja tehosta masennuksen hoidossa, että ne eivät poista masennusta, eivät edes vähennä oireita. Vain parillakymmenellä prosentilla on myönteisiä kokemuksia niistä, tai niiden vaikutuksesta.

Minun puolesta koko psykiatria, sen toimattomattomat systeemit ja koko "hoitotiede" joutaakin romahtaa ja kadota. Ellei sen käyttämät menetelmät ja keinot muutu ja parane olennaisesti. Usko nyt, että ne nykyisin käytössä olevat lääkkeet eivät paranna ja auta ketään! Viimeisimpänä uhrina oli julkkis, joka masentui ja todennäköisesti käytti noita tehottomia ja päinvastaiseen tulokseen johtavia myrkkyjä. Päätyi itsemurhaan, todennäköisesti. Psykiatria, tai siinä toimivat eivät vain kykene näkemään faktoja ja myöntämään, että heidän käyttämänsä metodit eivät auta ja paranna ketään!

Anonyymi kirjoitti:

Tilastojen mukaan itsarit on vähentynyt sitä mukaa kun pillereiden käyttö on lisääntynyt.

Äläkä herranjumala väitä että muu hoito olisi sitä mukaa parantunut, koska silloin ei voi enää valittaa siitä, että hoito on huonoa.

Isoin ongelmahan on se että koko hoitoala on kriisissä, se ei ole minkään masentuneen tai psykiatrian erityisoikeus.

Lue lisää

Ei pillerin käyttö ole vähentänyt itsareita.
Pillereitä ostetaan vaan sen takia että saa kuntoutustukea tai eläkettä.Kyllä se taloudellinen tuki on suuremmassa roolissa oleva tekiä tässä itsareitten vähentymisessä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei pillerin käyttö ole vähentänyt itsareita.
Pillereitä ostetaan vaan sen takia että saa kuntoutustukea tai eläkettä.Kyllä se taloudellinen tuki on suuremmassa roolissa oleva tekiä tässä itsareitten vähentymisessä.

Lue lisää

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/akukopakkala/193580-myytti-masennuslaakkeista-ja-itsemurhista/

Vanha kirjoitus edelleen pätevä
"Itsemurhien kokonaismäärä on vähentynyt Suomessa samaan aikaan, kun masennuslääkkeiden käyttö on suuresti lisääntynyt. Samanaikaisuus ei kuitenkaan välttämättä merkitse syy–seuraus-suhdetta. Jäätelön syöminen ja hukkumiskuolemat kasaantuvat tilastollisesti samoille kuukausille. Silti jäätelön käyttöä ei tästä syystä pyritä rajoittamaan. Samanaikaisuus itsemurhien vähenemisessä ei ole yleismaailmallista, vaan liittyy nimenomaan suomalaisiin miehiin. Itsemurhien voimakas lisääntyminen 50 vuotta 1990- luvun alkuun saakka on edelleen ilman selitystä. (Se tuskin johtui masennuslääkkeitten puutteesta!) 1990-luvun alusta alkaen Suomessa on tehty ansiokasta itsemurhien ehkäisytyötä, minkä ansioksi itse ajattelen osan hyvästä kehityksestä.

Satunnaistetut lääketutkimukset eivät anna varmaa kuvaa asiasta, sillä itsemurha on onneksi melko harvinainen tapahtuma. Itsetuhoajatuksia ja itsemurhayrityksiä koetilanteissa lääkitys on aiheuttanut. Lääketeollisuus on tarkoituksellisesti pyrkinyt antamaan aivan väärän kuvan itsemurhien määristä ainakin joissain todennetuissa tapauksissa.

Mahdollisesti SSRI-aineet sekä altistavat itsemurhille että ehkäisevät niitä. Osassa itsemurhista ne ovat laukaiseva tekijä, joitain itsemurhia ne ehkä estävät. Itsetuhoiset ajatukset lisääntyvät selvästi niitä käytettäessä, mutta on kuitenkin epäselvää, lisääntyvätkö toteutuneet itsemurhat.

Itsemurhatilastojen valossa lääkkeiden vaikutus näyttää olevan pieni. Muut kulttuuriset tekijät vaikuttavat toteutuneiden itsemurhien kokonaismäärään niitä enemmän"

Anonyymi kirjoitti:

Ei pillerin käyttö ole vähentänyt itsareita.
Pillereitä ostetaan vaan sen takia että saa kuntoutustukea tai eläkettä.Kyllä se taloudellinen tuki on suuremmassa roolissa oleva tekiä tässä itsareitten vähentymisessä.

Lue lisää

Ei ole koskaan minun eläkkeet tai kuntoutustuet olleet pillereistä kiinni.

Anonyymi kirjoitti:

Kuules nyt! Lopeta rienaaminen, Jumalan vetäminen tähän keskusteluun on makaaberia ja turhaa.

Aika monella on omakohtaista kokemusta noista sinun niin kehumista masennuslääkkeistä ja niiden vaikuttavuudesta ja tehosta masennuksen hoidossa, että ne eivät poista masennusta, eivät edes vähennä oireita. Vain parillakymmenellä prosentilla on myönteisiä kokemuksia niistä, tai niiden vaikutuksesta.

Minun puolesta koko psykiatria, sen toimattomattomat systeemit ja koko "hoitotiede" joutaakin romahtaa ja kadota. Ellei sen käyttämät menetelmät ja keinot muutu ja parane olennaisesti. Usko nyt, että ne nykyisin käytössä olevat lääkkeet eivät paranna ja auta ketään! Viimeisimpänä uhrina oli julkkis, joka masentui ja todennäköisesti käytti noita tehottomia ja päinvastaiseen tulokseen johtavia myrkkyjä. Päätyi itsemurhaan, todennäköisesti. Psykiatria, tai siinä toimivat eivät vain kykene näkemään faktoja ja myöntämään, että heidän käyttämänsä metodit eivät auta ja paranna ketään!

Lue lisää

Ota Ketipiron kuuri

Lääkäreitä avokätisesti sponsoroi lääketeollisuus !!

Anonyymi kirjoitti:

Ei pillerin käyttö ole vähentänyt itsareita.
Pillereitä ostetaan vaan sen takia että saa kuntoutustukea tai eläkettä.Kyllä se taloudellinen tuki on suuremmassa roolissa oleva tekiä tässä itsareitten vähentymisessä.

Lue lisää

Totta,minäkin heitin pillerit jorpakkoon.Verikokeisiin vetäsin kourallisen ennakkoon,en olisi tässä jos kaikki olisin popsinut.Olen meinaa lääkevastainen aina ollut,mutta loma työtressistä auttoi kyllä.Aikamoiseen masennukseen vie noi myrkyt,olet kuin kävelevä zombi.

Anonyymi kirjoitti:

Ota Ketipiron kuuri

En ole koskaan kuullut, että neuroleptejä määrättäisiin kuurina.
Sellaisia lääkkeitä kun saa, niin hoitopuoli toivonee, että niitä käytettäisiin koko lopun elämän ajan, oli tarve millainen tahansa ajasta välittämättä.

Anonyymi kirjoitti:

En ole koskaan kuullut, että neuroleptejä määrättäisiin kuurina.
Sellaisia lääkkeitä kun saa, niin hoitopuoli toivonee, että niitä käytettäisiin koko lopun elämän ajan, oli tarve millainen tahansa ajasta välittämättä.

Lue lisää

Potilaspuoli toivonee, että hoitopuoli toivonee...

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole koskaan minun eläkkeet tai kuntoutustuet olleet pillereistä kiinni.

Kaikki lääkärit ei suostu kirjottaan b-lausuntoa jos ei suostu lääkityshoitoon ollenkaan.
Yks tuttuki yritti masennuksen takia kuntoutustukea ilman lääkityshoitoa mutta ei ykskään lääkäri ollut suostunut kirjottaan b-lausuntoa.Työkyvyttömänä työnhakiana taitaa olla tälläkin hetkellä.

Ei niitä saisi määrätä ollenkaan.
Ensin pitäisi olla lääketieteellinen objektiivinen näyttö siitä että tarviiko potilas ylipäätään lisää serotoniina vai ei.

Anonyymi kirjoitti:

Ei niitä saisi määrätä ollenkaan.
Ensin pitäisi olla lääketieteellinen objektiivinen näyttö siitä että tarviiko potilas ylipäätään lisää serotoniina vai ei.

Niin. Kuinka sitä mitataan? Ja mikä on se määrä mikä on kenellekkin hyvä?
Onneksi nuorena kieltäydyin masennuslääkkeistä kun oli ollut vastoinkäymisiä.

Anonyymi kirjoitti:

Niin. Kuinka sitä mitataan? Ja mikä on se määrä mikä on kenellekkin hyvä?
Onneksi nuorena kieltäydyin masennuslääkkeistä kun oli ollut vastoinkäymisiä.

Käy sääliksi nuoria jotka uskovat lääkäreiden lässytyksiä masennuslääkkeistä ja menevät lääkeansaan ja jäävät koukkuun haittoineen.

Olen nähnyt kuinka masennuslääke on turvottanut nuoren naisen noin 60 kiloisesta lähes 150 kiloiseksi muutamassa vuodessa ja siihen kaupan päälle sai vielä sydänsairauden ja diabeteksen.

Suuri osa masennuslääkkeistä tekee sen että ihminen menettää normaalin aiheenvaihdunnan ja elimistö ei toimi enää normaalisti kuten ennen lääkitystä.

Masennuslääkkeet tappaa satoja ihmisiä vuosittain Suomessa mutta lääkäreillä ei ole siinä mitään vastuuta.

Laaja-alainen ja täysin vastuuton myrkytyshoito jatkuu edelleen Suomessa.

Anonyymi kirjoitti:

Käy sääliksi nuoria jotka uskovat lääkäreiden lässytyksiä masennuslääkkeistä ja menevät lääkeansaan ja jäävät koukkuun haittoineen.

Olen nähnyt kuinka masennuslääke on turvottanut nuoren naisen noin 60 kiloisesta lähes 150 kiloiseksi muutamassa vuodessa ja siihen kaupan päälle sai vielä sydänsairauden ja diabeteksen.

Suuri osa masennuslääkkeistä tekee sen että ihminen menettää normaalin aiheenvaihdunnan ja elimistö ei toimi enää normaalisti kuten ennen lääkitystä.

Masennuslääkkeet tappaa satoja ihmisiä vuosittain Suomessa mutta lääkäreillä ei ole siinä mitään vastuuta.

Laaja-alainen ja täysin vastuuton myrkytyshoito jatkuu edelleen Suomessa.

Lue lisää

Itsehän lihoin pitkään masennuslääkityksellä ollessani alle 100 kilosta yli 200 kiloon. Lääkkeellä ei lääkärini mukaan ole (tietenkään) osaa eikä arpaa koko asiaan, vaan syy on vain laiskassa potilaassa epäterveellisine elämäntapoineen.

Ihan niin, ja sitten on näitä jotka eivät noudata ohjetta edes kun ottavat lääkkeitä luullen että ne parantaa heti kun on ottanut tabletti. Pitkäaikais lääkkeet eivät tee parannusta ensimmäisillä viikoilla mutta sitten vähitellen alkavat auttamaan , moni lopettaa eka viikolla luullen ettei lääke sovi heille koska lääke tekee usein alussa huonomman olon.paljon johtuu nämä sairaudet siitäkin kun ei lääkkeitä oteta ohjeen mukaisesti .
Niin että nämä jotka valittavat alituisesti netissä ja haukkuvat lääkäreitä eivät ilmeisesti tule paranemaan koskaan , kun ei edes luoteta hoitomenetelmiin ,
Ihmettelen mitä nämä potilaat oikein odottavat vastaan otolla, tottakai lääkäri kirjoittaa lääke reseptin kuten muissakin sairauksissa, ja nyky ajan mieliala lääkkeet ovat huomattavasti miedompaa kun mitä ne oli ennen, joten jutut voimakkaista lääkkeistä ontuu aika pahasti

Anonyymi kirjoitti:

Käy sääliksi nuoria jotka uskovat lääkäreiden lässytyksiä masennuslääkkeistä ja menevät lääkeansaan ja jäävät koukkuun haittoineen.

Olen nähnyt kuinka masennuslääke on turvottanut nuoren naisen noin 60 kiloisesta lähes 150 kiloiseksi muutamassa vuodessa ja siihen kaupan päälle sai vielä sydänsairauden ja diabeteksen.

Suuri osa masennuslääkkeistä tekee sen että ihminen menettää normaalin aiheenvaihdunnan ja elimistö ei toimi enää normaalisti kuten ennen lääkitystä.

Masennuslääkkeet tappaa satoja ihmisiä vuosittain Suomessa mutta lääkäreillä ei ole siinä mitään vastuuta.

Laaja-alainen ja täysin vastuuton myrkytyshoito jatkuu edelleen Suomessa.

Lue lisää

Jo on litania konsanaan , kyllä mieliala lääkkeet ovat pelastaneet monen ihmisen elämän .turhaa säälit nuoria asiasta mistä et tiedä yhtikäs mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Jo on litania konsanaan , kyllä mieliala lääkkeet ovat pelastaneet monen ihmisen elämän .turhaa säälit nuoria asiasta mistä et tiedä yhtikäs mitään.

Taidat tietää mielialalääkkeistä yhtä vähän kuin "yhdys sanoista."

On ne aika voimakkaita aineita silti vaikka kutsut niitä muka miedoksi. Saavat aikaan mm sähköiskumaisia tuntemuksia päässä pahimmillaan jos unohtuu yksikin lääkeannos ja voivat "kemiallisesti kastroida" ihmisiä ainakin jossain määrin ainakin tilapäisesti, osalla pysyvämmin. Myös vieroitusoireet voi olla melkoisia.

Masennuslääkkeet ovat myös tuhonneet elämiä mutta se usein unohdetaan eikä tuhottuja elämiä pidetä juuri yhtään merkityksellisenä kun suu vaahdossa jankataan kuinka ne pelastaa elämiä

. Itse kyllä säälin nuoria jotka luulee että heillä on tyyliin joku kemiallinen/fyysinen vika päässänsä jota korjaavat aineilla. Jotka luulee että ainut ratkaisu on pilleri. Nykyajan järjestelmä laittaa syyttävän sormen ongelmissa yksilön aivojen biologiaan jota sitten sokkona aletaan muokata.

Ja mistä hitosta sinä tiedät vaikka noilla plaseboa marginaalisesti paremmin lääketutkimuksessa toimineilla lääkkeillä välttämättä ei ole edes niin suurta merkitystä siinä että ihminen alkaa voimaan paremmin. Spontaanikin paraneminen ajan kanssa kun on mahdollista. E nen masennus ymmärrettiin hetkellisempänä, ties vaikka nykyajan pillerituputus on kroonistanut sen. Paraneminen laitetaan aina lääkkeiden piikkiin. Haitat taas usein sairauden piikkiin.

Anonyymi kirjoitti:

Käy sääliksi nuoria jotka uskovat lääkäreiden lässytyksiä masennuslääkkeistä ja menevät lääkeansaan ja jäävät koukkuun haittoineen.

Olen nähnyt kuinka masennuslääke on turvottanut nuoren naisen noin 60 kiloisesta lähes 150 kiloiseksi muutamassa vuodessa ja siihen kaupan päälle sai vielä sydänsairauden ja diabeteksen.

Suuri osa masennuslääkkeistä tekee sen että ihminen menettää normaalin aiheenvaihdunnan ja elimistö ei toimi enää normaalisti kuten ennen lääkitystä.

Masennuslääkkeet tappaa satoja ihmisiä vuosittain Suomessa mutta lääkäreillä ei ole siinä mitään vastuuta.

Laaja-alainen ja täysin vastuuton myrkytyshoito jatkuu edelleen Suomessa.

Lue lisää

Nuoria käy sääliksi, ja yksi syy on että he eivät saa tarvitsemaansa hotoa. Mutta väite taas siitä että he sairastuisivat vasta joistain lääkkeistä on silkaa potaskaa.

Koska noin puolet mielenterveysomaisista on vaarassa sairastua itse, niin kyllä se ongelma on enempi niissä monisukupolvisissa ketjuissa, ja siinä että jo sairaat ihmiset kaataa ne ongelmansa läheistensä ja lastensa niskaan.

Meillä ei ole tässä yhteiskunnassa varaa menettää yhtään nuorta jonkun hoitovastaisen, sairaudentunnottoman, tai muuten vaan uhriutuvan narsistin takia.

Anonyymi kirjoitti:

Nuoria käy sääliksi, ja yksi syy on että he eivät saa tarvitsemaansa hotoa. Mutta väite taas siitä että he sairastuisivat vasta joistain lääkkeistä on silkaa potaskaa.

Koska noin puolet mielenterveysomaisista on vaarassa sairastua itse, niin kyllä se ongelma on enempi niissä monisukupolvisissa ketjuissa, ja siinä että jo sairaat ihmiset kaataa ne ongelmansa läheistensä ja lastensa niskaan.

Meillä ei ole tässä yhteiskunnassa varaa menettää yhtään nuorta jonkun hoitovastaisen, sairaudentunnottoman, tai muuten vaan uhriutuvan narsistin takia.

Lue lisää

Masennuslääkkeet kroonistavat ihmisten ongelmia jotka on aluksi tunne-elämän ongelmia muuttaen ne yhä enemmän biologisen tason häiriöiksi pitemmällä aikavälillä ja lisäävät hoitoresistenttiä masennusta pidemmällä aikavälillä. Itsekin olin joskus nuori joka käveli hoitojärjestelmään ja mielestäni hoitojärjestelmä on paska.

Toki se voi jonkun läheisen taakkaa keventää että joku sedatoidaan aineilla tai turrutetaan (keventääkö edes, osa saa omituisesri käyttäytyvän puolison joka ei koe tunteitaan enää normaalisti(emotional numbing), koe edes empatiaa normaalisti (tästäkin tutkimuksia) tai sekavasri aineistaan käyttäytyvän ihmisen joka vuorotellen hilluu haittavaikutusten tai vieroitusoireiden vuoksi)

Moni ihminen ei koskaan tajua lääkkeiden tuottamia haittoja itsessään tai läheisessään kun ovat sokeita sille koska heidän mielestään lääkkeet on hyviä. Surullista.

Taasko argumentit loppui kun pitää alkaa toisia haukkumaan ja käyttämään perinteisiä psykiatrian hallintatermejä? (jotka on minusta vain suorastaan hellyyttäviä).

Anonyymi kirjoitti:

Taidat tietää mielialalääkkeistä yhtä vähän kuin "yhdys sanoista."

On ne aika voimakkaita aineita silti vaikka kutsut niitä muka miedoksi. Saavat aikaan mm sähköiskumaisia tuntemuksia päässä pahimmillaan jos unohtuu yksikin lääkeannos ja voivat "kemiallisesti kastroida" ihmisiä ainakin jossain määrin ainakin tilapäisesti, osalla pysyvämmin. Myös vieroitusoireet voi olla melkoisia.

Masennuslääkkeet ovat myös tuhonneet elämiä mutta se usein unohdetaan eikä tuhottuja elämiä pidetä juuri yhtään merkityksellisenä kun suu vaahdossa jankataan kuinka ne pelastaa elämiä

. Itse kyllä säälin nuoria jotka luulee että heillä on tyyliin joku kemiallinen/fyysinen vika päässänsä jota korjaavat aineilla. Jotka luulee että ainut ratkaisu on pilleri. Nykyajan järjestelmä laittaa syyttävän sormen ongelmissa yksilön aivojen biologiaan jota sitten sokkona aletaan muokata.

Ja mistä hitosta sinä tiedät vaikka noilla plaseboa marginaalisesti paremmin lääketutkimuksessa toimineilla lääkkeillä välttämättä ei ole edes niin suurta merkitystä siinä että ihminen alkaa voimaan paremmin. Spontaanikin paraneminen ajan kanssa kun on mahdollista. E nen masennus ymmärrettiin hetkellisempänä, ties vaikka nykyajan pillerituputus on kroonistanut sen. Paraneminen laitetaan aina lääkkeiden piikkiin. Haitat taas usein sairauden piikkiin.

Lue lisää

Se on hyvä tarttua yksityiskohtiin, jos ei ymmärrä kokonaisuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Masennuslääkkeet kroonistavat ihmisten ongelmia jotka on aluksi tunne-elämän ongelmia muuttaen ne yhä enemmän biologisen tason häiriöiksi pitemmällä aikavälillä ja lisäävät hoitoresistenttiä masennusta pidemmällä aikavälillä. Itsekin olin joskus nuori joka käveli hoitojärjestelmään ja mielestäni hoitojärjestelmä on paska.

Toki se voi jonkun läheisen taakkaa keventää että joku sedatoidaan aineilla tai turrutetaan (keventääkö edes, osa saa omituisesri käyttäytyvän puolison joka ei koe tunteitaan enää normaalisti(emotional numbing), koe edes empatiaa normaalisti (tästäkin tutkimuksia) tai sekavasri aineistaan käyttäytyvän ihmisen joka vuorotellen hilluu haittavaikutusten tai vieroitusoireiden vuoksi)

Moni ihminen ei koskaan tajua lääkkeiden tuottamia haittoja itsessään tai läheisessään kun ovat sokeita sille koska heidän mielestään lääkkeet on hyviä. Surullista.

Taasko argumentit loppui kun pitää alkaa toisia haukkumaan ja käyttämään perinteisiä psykiatrian hallintatermejä? (jotka on minusta vain suorastaan hellyyttäviä).

Lue lisää

Mä vähän pahasti pelkään, että se ei ole argumentoinnista kiinni, jos joku ihminen intternetsissä ei kykene käsittelemään mielenterveyttä minkään muun kuin lääkkeiden sivuvaikutusten kautta.

Se ei myöskään ole lasten tai nuorten tunne elämän ongelma, jos he joutuvat hoitamaan sairastunutta vanhempaansa, tai heidän sijaiskärsijäksi.

Mutta jos lasten ja nuorten kohtalo tuottaa omantunnon tuskia, niin voidaan toki puhua jostain muustakin.

-Vertaisuudesta
-Kokemusasiantuntijoista
-Voimavarakeskeisyydestä
-Toipumisorjentaatiosta
-Täsmätyökyvystä
-Kuntouttavasta työtoiminnasta
-Asumispalveluista
-Jne

Taitaa olla niin, että se on ihan ihmisen oma ahdas mieli joka sedatoi itse itsensä, kun ei pysty ymmärtämään mitään muuta.

Anonyymi kirjoitti:

Jo on litania konsanaan , kyllä mieliala lääkkeet ovat pelastaneet monen ihmisen elämän .turhaa säälit nuoria asiasta mistä et tiedä yhtikäs mitään.

"kyllä mieliala lääkkeet ovat pelastaneet monen ihmisen elämän."

Täys höpö väite.
Kyllä se aika on tehnyt tehtävänsä.Niillä pillereillä ei ole ollut mitään tekemistä jos joku väittää että niillä on hyvinvointi terveys ja elämä parantunut.

Anonyymi kirjoitti:

Taidat tietää mielialalääkkeistä yhtä vähän kuin "yhdys sanoista."

On ne aika voimakkaita aineita silti vaikka kutsut niitä muka miedoksi. Saavat aikaan mm sähköiskumaisia tuntemuksia päässä pahimmillaan jos unohtuu yksikin lääkeannos ja voivat "kemiallisesti kastroida" ihmisiä ainakin jossain määrin ainakin tilapäisesti, osalla pysyvämmin. Myös vieroitusoireet voi olla melkoisia.

Masennuslääkkeet ovat myös tuhonneet elämiä mutta se usein unohdetaan eikä tuhottuja elämiä pidetä juuri yhtään merkityksellisenä kun suu vaahdossa jankataan kuinka ne pelastaa elämiä

. Itse kyllä säälin nuoria jotka luulee että heillä on tyyliin joku kemiallinen/fyysinen vika päässänsä jota korjaavat aineilla. Jotka luulee että ainut ratkaisu on pilleri. Nykyajan järjestelmä laittaa syyttävän sormen ongelmissa yksilön aivojen biologiaan jota sitten sokkona aletaan muokata.

Ja mistä hitosta sinä tiedät vaikka noilla plaseboa marginaalisesti paremmin lääketutkimuksessa toimineilla lääkkeillä välttämättä ei ole edes niin suurta merkitystä siinä että ihminen alkaa voimaan paremmin. Spontaanikin paraneminen ajan kanssa kun on mahdollista. E nen masennus ymmärrettiin hetkellisempänä, ties vaikka nykyajan pillerituputus on kroonistanut sen. Paraneminen laitetaan aina lääkkeiden piikkiin. Haitat taas usein sairauden piikkiin.

Lue lisää

Olipa vastaus joss kiinnitti huomion kieliopillisia asioihin. Asia on niin että minun kännykkäni ei hyväksynyt sanaa , riippuen vieraan maan asetuksista jotka minulla on, joten asiaan. Tavalliset masennuslääkkeet aloitetaan pienellä annoksella, joka usein tåriittää ihmiselle. Joten puhu sinä siitä mistä luulet osaavasi, mitä taas siitä minkä osaan
Koska olen nähnyt elämäni aikana niin monta potilasta jotka ovat saaneet avun lääkkeistä.

Anonyymi kirjoitti:

Mä vähän pahasti pelkään, että se ei ole argumentoinnista kiinni, jos joku ihminen intternetsissä ei kykene käsittelemään mielenterveyttä minkään muun kuin lääkkeiden sivuvaikutusten kautta.

Se ei myöskään ole lasten tai nuorten tunne elämän ongelma, jos he joutuvat hoitamaan sairastunutta vanhempaansa, tai heidän sijaiskärsijäksi.

Mutta jos lasten ja nuorten kohtalo tuottaa omantunnon tuskia, niin voidaan toki puhua jostain muustakin.

-Vertaisuudesta
-Kokemusasiantuntijoista
-Voimavarakeskeisyydestä
-Toipumisorjentaatiosta
-Täsmätyökyvystä
-Kuntouttavasta työtoiminnasta
-Asumispalveluista
-Jne

Taitaa olla niin, että se on ihan ihmisen oma ahdas mieli joka sedatoi itse itsensä, kun ei pysty ymmärtämään mitään muuta.

Lue lisää

Sehän on ihan fine, jos se uhriutuminen on ihmisen oma couping mekanismi, millä hän pääsee aamulla sängystä ylös, mutta sitten menee mettään ja syvälle, jos ruvetaan väittämään, että oma subjektiivinen kokemus on tärkeämpi kuin suomen lapset ja nuoret. Tai että myös heidän pitäisi uhriutua samasta syystä.

Anonyymi kirjoitti:

Olipa vastaus joss kiinnitti huomion kieliopillisia asioihin. Asia on niin että minun kännykkäni ei hyväksynyt sanaa , riippuen vieraan maan asetuksista jotka minulla on, joten asiaan. Tavalliset masennuslääkkeet aloitetaan pienellä annoksella, joka usein tåriittää ihmiselle. Joten puhu sinä siitä mistä luulet osaavasi, mitä taas siitä minkä osaan
Koska olen nähnyt elämäni aikana niin monta potilasta jotka ovat saaneet avun lääkkeistä.

Lue lisää

Aloitetaanhan ne pienillä annoksilla, mutta mitä on tullut ihmisten kanssa puhuttua, niin kyllä monilla menee niitä pillereitä aika isoilla annostuksilla.
Ja onko siihen edes aina tarvetta, vai huvikseenko ne lääkärit laittavat syömään kaikkia maksimiannostuksilla ?
Sama juttu neuroleptien kanssa, ei pelkästään masennuslääkkeiden.
Usein vielä monia eri lääkkeitä päällekkäin, ei mitään järkeä.

Anonyymi kirjoitti:

Aloitetaanhan ne pienillä annoksilla, mutta mitä on tullut ihmisten kanssa puhuttua, niin kyllä monilla menee niitä pillereitä aika isoilla annostuksilla.
Ja onko siihen edes aina tarvetta, vai huvikseenko ne lääkärit laittavat syömään kaikkia maksimiannostuksilla ?
Sama juttu neuroleptien kanssa, ei pelkästään masennuslääkkeiden.
Usein vielä monia eri lääkkeitä päällekkäin, ei mitään järkeä.

Lue lisää

Vanhukset tapetaan HOITOLAITOKSISSA PYYKELÄÄKEILLÄ,ja niitä annetaan kun heillä ei ole MITÄÄN VIRIKETTÄ ELÄMÄSSÄ.TURRUTETAAN APATIAAN.TÄMÄ ON TOSI OMIN SILMIN NÄHTY.MYÖS OMAINEN SAANUT SAMAN KOHTALON.NO ei tapeta mutta ,tomintakyvyttömiä,kaatuilevat.Omaistani menin katsomaan,ilman että ilmoitin siitä.Hoitaja oli hänen huoneessa,omainen oli alushousut polvissa ,katsoi suuauki,sanoin nosta housut ylös.Tää hoitaja nauroi,et olipa kivaa iltatoimia pöntöltkö sitten tuli.

Anonyymi kirjoitti:

Taidat tietää mielialalääkkeistä yhtä vähän kuin "yhdys sanoista."

On ne aika voimakkaita aineita silti vaikka kutsut niitä muka miedoksi. Saavat aikaan mm sähköiskumaisia tuntemuksia päässä pahimmillaan jos unohtuu yksikin lääkeannos ja voivat "kemiallisesti kastroida" ihmisiä ainakin jossain määrin ainakin tilapäisesti, osalla pysyvämmin. Myös vieroitusoireet voi olla melkoisia.

Masennuslääkkeet ovat myös tuhonneet elämiä mutta se usein unohdetaan eikä tuhottuja elämiä pidetä juuri yhtään merkityksellisenä kun suu vaahdossa jankataan kuinka ne pelastaa elämiä

. Itse kyllä säälin nuoria jotka luulee että heillä on tyyliin joku kemiallinen/fyysinen vika päässänsä jota korjaavat aineilla. Jotka luulee että ainut ratkaisu on pilleri. Nykyajan järjestelmä laittaa syyttävän sormen ongelmissa yksilön aivojen biologiaan jota sitten sokkona aletaan muokata.

Ja mistä hitosta sinä tiedät vaikka noilla plaseboa marginaalisesti paremmin lääketutkimuksessa toimineilla lääkkeillä välttämättä ei ole edes niin suurta merkitystä siinä että ihminen alkaa voimaan paremmin. Spontaanikin paraneminen ajan kanssa kun on mahdollista. E nen masennus ymmärrettiin hetkellisempänä, ties vaikka nykyajan pillerituputus on kroonistanut sen. Paraneminen laitetaan aina lääkkeiden piikkiin. Haitat taas usein sairauden piikkiin.

Lue lisää

Miksi sinulla on tarve jotenkin huomautella kirjoitusvirheistä , itselläni on ulkomaalaiset asennukset kännykässä ja usein se ei hyväksy pitkää sanaa , se siitä. Ja kokemukseni ovat riittävät asiaan mistä puhun.
Hoitoalalla oppii näkemään asioita hieman eri tavalla.
Joten monet masennuslääkkeet ovat aika mietoja, jos vertaa niihin mitä oli ennen.
Joten ei kai sinun tarvitse takertua mitenkään siihen mitä kirjoitan, se joka tarvitsee apua saa myös selvityksen miten lääkettä käytetään. Joten pidä sinä näkemyksesi asioista ja minä pidän omani . Ilman huomauttelemista asioista jotka eivät koske kyseistä asiaa edes.

Anonyymi kirjoitti:

"kyllä mieliala lääkkeet ovat pelastaneet monen ihmisen elämän."

Täys höpö väite.
Kyllä se aika on tehnyt tehtävänsä.Niillä pillereillä ei ole ollut mitään tekemistä jos joku väittää että niillä on hyvinvointi terveys ja elämä parantunut.

Lue lisää

No sinä nyt et tiedä jokaisen ihmisen kokemuksia näistä asioista.
Joten jos saa seurata vuosikausia potilaita vaikeyksien kanssa niin tietää että lääkkeet auttaa kun ne otetaan kuten resptissä on kirjoitettu Siis ei mitään puolikkaita ja murusia kuten Moni tekee muka että ottaa vaan vähän ” myrkkyä” tälläiset ihmiset jotka niin tekevät eivätkä reseptin mukaisesti ei oikeastaan tarttis edes mennä lääkäriin ollenkaan
Kun ei edes tiedetä miten lääkkeet otetaan että niistä olisi apu.
Mutta turpaa jaksetaan soittaa , niin silloin ei voi olla niin huonossa kunnossa edes

Anonyymi kirjoitti:

Aloitetaanhan ne pienillä annoksilla, mutta mitä on tullut ihmisten kanssa puhuttua, niin kyllä monilla menee niitä pillereitä aika isoilla annostuksilla.
Ja onko siihen edes aina tarvetta, vai huvikseenko ne lääkärit laittavat syömään kaikkia maksimiannostuksilla ?
Sama juttu neuroleptien kanssa, ei pelkästään masennuslääkkeiden.
Usein vielä monia eri lääkkeitä päällekkäin, ei mitään järkeä.

Lue lisää

Annonstidning on Aina yksilöllinen minä joka patinan 50 kg en saa samaa annostusta kun satakiloinen .
Toisille auttaa pienestä annokset riippuen onko masennus Liebermann, keskivaikea tai vaikea.
Joten nämä asiat koostuvat niin monista asioista mutta lääkäri näkee kokonaisuuden lääkehoidossa potilas näkee pillerin ja ottaa sen kuten lääkäri on annostellut sen .

Anonyymi kirjoitti:

"kyllä mieliala lääkkeet ovat pelastaneet monen ihmisen elämän."

Täys höpö väite.
Kyllä se aika on tehnyt tehtävänsä.Niillä pillereillä ei ole ollut mitään tekemistä jos joku väittää että niillä on hyvinvointi terveys ja elämä parantunut.

Lue lisää

Tarkoitatko, että nykyisin tarjottava muu hoito on jo niin paljon parempaa, että se kompensoi myös mieliala lääkkeiden aiheuttamat haitat, koska itsemurhat ovat vähentyneet vuosien saatosssa?

mistäköhän syystä määrätään nostamaan kipukynnystä?!

Anonyymi kirjoitti:

mistäköhän syystä määrätään nostamaan kipukynnystä?!

Aika loogistahan se on, että kipukynnystä halutaan nostaa sen takia, ettei mahdolliset kivut olisi niin kovia.
Tosin masennuslääkkeet ei taida olla se paras vaihtoehto. Saattaahan siinä kipukynnys nousta, kun lääkkeet lamaavat tunteita. Kun tunteet on lamattuna, ei niin jaksa välittää kivustakaan.

Toivottavasti karma on olemassa. Ette te lääkärit auta ihmisiä määräämällä aineita joiden NNT luku on 8, seitsemän altistetaan haitoille ja sille jota aineet auttaakin voi tulla esim pysyviä seksuaalihaittoja, vieroitusoireita, kaikenlaista paskaa tulevaisuudessa. Teette elämästä luonnotonta frankenlääkkeillänne.

Anonyymi kirjoitti:

Toivottavasti karma on olemassa. Ette te lääkärit auta ihmisiä määräämällä aineita joiden NNT luku on 8, seitsemän altistetaan haitoille ja sille jota aineet auttaakin voi tulla esim pysyviä seksuaalihaittoja, vieroitusoireita, kaikenlaista paskaa tulevaisuudessa. Teette elämästä luonnotonta frankenlääkkeillänne.

Lue lisää

Sen vähän minkä karmata tiedän, niin kaikki tuntemani turhan valittajat ovat kuolleet yksin.

Anonyymi kirjoitti:

Sen vähän minkä karmata tiedän, niin kaikki tuntemani turhan valittajat ovat kuolleet yksin.

Sinä et ole määrittelemään kuka on turhan valittaja.mielipiteesi on minulle yhdentekeviä

Anonyymi kirjoitti:

Sinä et ole määrittelemään kuka on turhan valittaja.mielipiteesi on minulle yhdentekeviä

Niin noh. eiköhän se olennaisempaa ole että kestääkö ne sinun kaverit niitä sinun juttuja.

Anonyymi kirjoitti:

Niin noh. eiköhän se olennaisempaa ole että kestääkö ne sinun kaverit niitä sinun juttuja.

Menepä kirjoittamaan tuo turhan valittaja kommenttisi PSSD palstoille tai masennuslääkevieroitusoireita potevien palstoille. Sinut heitettäisiin kuin leppäkeihäs sieltä pois tyhjänjankkaajana.

Anonyymi kirjoitti:

Menepä kirjoittamaan tuo turhan valittaja kommenttisi PSSD palstoille tai masennuslääkevieroitusoireita potevien palstoille. Sinut heitettäisiin kuin leppäkeihäs sieltä pois tyhjänjankkaajana.

Lue lisää

En juuri nyt näe mitään syytä, miksi lähtisin etsimään ystäviäni sieltä, vaikka sieltä voikin saada hyviä sellaisia.

Sinun sairautesi on se joka tuhoaa elämääsi.
Monelle ovat lääkkeet hyvinkin tarpeellisia .
Joten ei voi yleistää asioita vaikka sinä vihaat, sillä monet ihmiset ovat saaneet elämänsä takaisin lääkkeiden avulla.
Se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.

Anonyymi kirjoitti:

Sinun sairautesi on se joka tuhoaa elämääsi.
Monelle ovat lääkkeet hyvinkin tarpeellisia .
Joten ei voi yleistää asioita vaikka sinä vihaat, sillä monet ihmiset ovat saaneet elämänsä takaisin lääkkeiden avulla.
Se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.

Lue lisää

Sanoo ihminen joka ei ole kokenut PSSD:tä eikä lääkehaittoja. No ehkä elämä vielä opettaa ignorantteja ihmisiä. :)

Kyllä psyykenlääkkeet abauttiarallaa yhtä toksisia on kaikille. Mitä pitempään ja isommilla annoksilla niitä käyttää sen toksisempia ja potentiaalisesti haitallisempia on. Se että joskus selviää kuin koira veräjästä niiden toksisista vaikutuksista ei tarkoita että asia aina on näin.

Suurin virhe elämässäni oli uskoa psykiatria ja tulkita itseäni hänen sanomisiensa / psykiatriahutun läpi.

Anonyymi kirjoitti:

Sinun sairautesi on se joka tuhoaa elämääsi.
Monelle ovat lääkkeet hyvinkin tarpeellisia .
Joten ei voi yleistää asioita vaikka sinä vihaat, sillä monet ihmiset ovat saaneet elämänsä takaisin lääkkeiden avulla.
Se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.

Lue lisää

Niin monet ja monet?
Tutkimuksien mukaan 3% on kokenut saavansa hyötyä lääkkeistä.

Anonyymi kirjoitti:

Sinun sairautesi on se joka tuhoaa elämääsi.
Monelle ovat lääkkeet hyvinkin tarpeellisia .
Joten ei voi yleistää asioita vaikka sinä vihaat, sillä monet ihmiset ovat saaneet elämänsä takaisin lääkkeiden avulla.
Se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.

Lue lisää

"sillä monet ihmiset ovat saaneet elämänsä takaisin lääkkeiden avulla."

Voisit laittaa myös lääketieteelliset objektiiviset todisteet ja faktat pöytään väitteelle.

Kukaan ei pakota sinua ottamaan pillereitä eikä mennä psykiatrille apua hakemaan .
Mitä hoitoa sinä oikeastaan odottelet, lääkehoito on kaikilla joilla on psyykkisiä ongelmia, kuten myös kaikissa muissakin sairauksissa.
Ei edes psykiatri voi heilauttaa taikasauva ja ottaa sinun huonoa oloasi pois.
Ihmeellistä haukkumista aikuiselta ihmiseltä .
Miksi menet yleensäkään lääkärin vastaanotolle jos kerran vihaat niin kamalasti .
Näitä alituisena valittajia on joka päivä ja aina syytetään jotain muuta kun omaa sairauttaan.

Anonyymi kirjoitti:

Sinun sairautesi on se joka tuhoaa elämääsi.
Monelle ovat lääkkeet hyvinkin tarpeellisia .
Joten ei voi yleistää asioita vaikka sinä vihaat, sillä monet ihmiset ovat saaneet elämänsä takaisin lääkkeiden avulla.
Se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.

Lue lisää

"sillä monet ihmiset ovat saaneet elämänsä takaisin lääkkeiden avulla."

Täys höpö väite.
Kyllä se aika on tehnyt tehtävänsä..Niillä pillereillä ei ole ollut mitään tekemistä jos joku väittää että niillä on hyvinvointi terveys ja elämä parantunut.

Anonyymi kirjoitti:

"sillä monet ihmiset ovat saaneet elämänsä takaisin lääkkeiden avulla."

Täys höpö väite.
Kyllä se aika on tehnyt tehtävänsä..Niillä pillereillä ei ole ollut mitään tekemistä jos joku väittää että niillä on hyvinvointi terveys ja elämä parantunut.

Lue lisää

Oletkos sinäkin lääkäri jotenkin kun kovasti esittelet varmana mielipiteitäsi.
Jätä asia siihen , se ei auta ketään joka tarvitsee apua.

Anonyymi kirjoitti:

Niin monet ja monet?
Tutkimuksien mukaan 3% on kokenut saavansa hyötyä lääkkeistä.

Aina kun menee pieraisemaan tällaisia faktoja, niin kannatta miettiä mitä joku 3% todellisuudessa tarkoittaa.

Tuollaisen luvun jälkeen on turha tulla väittämään että kukaan olisi vahingossa syönyt vielä toisenkin pillerin.

Mä tavallaan ymmärrän että on hauska kertoa muunneltua totuutta kun oikein kovasti uskoo oman asiansa puolesta, mutta siinä vaiheessa kun satuilee niin paljon, että sadut ovat ristiriidassa keskenään, niin siitä muunnellusta totuudesta tulee vain rasite.

Harmi, koska mielenterveyskuntotujat tarvitsevat myös sitä aitoa sympatiaa puolelleen, eikä vain muunnellun totuuden mukanaan tuomaa.

Anonyymi kirjoitti:

Oletkos sinäkin lääkäri jotenkin kun kovasti esittelet varmana mielipiteitäsi.
Jätä asia siihen , se ei auta ketään joka tarvitsee apua.

Varmasti aika monet tuntevat ainakin jonkun lääkkeiden käyttäjän, mahdollisesti useammankin, itsekin tunnen, ja vuosien varrella olen tuntenut monia.
Ja on tosi asia, että jotkut kokevat lääkkeet hyvinä ja kertovat saavansa niistä apua, jotkut taas eivät.
Nämä sattuvat olemaan henkilökohtaisia mielipiteitä, joku kokee tarvitsevansa lääkkeitä, joku toinen taas ei. Joku kokee ne huonona juttuna, joku toinen ei.
Minä, tai sinä, ei voida tietää, mikä toisesta tuntuu hyvältä, ja mikä pahalta.

Anonyymi kirjoitti:

Oletkos sinäkin lääkäri jotenkin kun kovasti esittelet varmana mielipiteitäsi.
Jätä asia siihen , se ei auta ketään joka tarvitsee apua.

Kuule voi olla että olen.
Joten tee ihan kuten haluat oman kehosi kanssa, mutta älä syyttele lääkäreitä ja lääkkeitä siitä että sinulla on sairaus . Minä tiedän varmasti näistä asioista enemmän kun sinä, ja nähnyt elämäni aina niin monta tervhtyvän . Joten jos ei luota lääkäriin niin miksi hakeutua apua hakemaan , siis ensinnäkin mitä apua haetaan, sitä,ei kukaan ole selittänyt mitenkään että millainen se apu olis että ennakkoluuloiset tulisivat kädenkäänteessä terveeksi. Voin sanoa että sellaista apua ei ole olemassakaan psykiatriassa.

Tuskin, koska masentuneet ihmiset eivät maksa veroja, mutta tekevät lapsia jotka masentuvat, ja alipalkatut lääkärit voivat vain määrätä heidän lapsilleen lisää lääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

Tuskin, koska masentuneet ihmiset eivät maksa veroja, mutta tekevät lapsia jotka masentuvat, ja alipalkatut lääkärit voivat vain määrätä heidän lapsilleen lisää lääkkeitä.

Lue lisää

Verojen maksaminen ei ole masennuksesta kiinni.
Joka ikinen ihminen, joka saa jotain tuloja, palkkaa, eläkettä, tms. maksaa tuloistaan veroja.
On sitten masentunut, tai ei.

Anonyymi kirjoitti:

Verojen maksaminen ei ole masennuksesta kiinni.
Joka ikinen ihminen, joka saa jotain tuloja, palkkaa, eläkettä, tms. maksaa tuloistaan veroja.
On sitten masentunut, tai ei.

Lue lisää

Tiedät kyllä mitä tarkoitetaan, heti kun luet kelan tilastoja eläköitymisestä.

Älä mene lääkäriin vaivojesi kanssa, hoitele itse itsesi terveeksi,niin et voi syytellä ketään.

"..toki osittain lääkkeistäkin."

Miten voidaan todeta, että vain osittain?
Aika pirullinen systeemi, kun painonnousu voidaan aina kuitata masennuksena, eikä potilas tule kuulluksi huolineen.

On eri asia kokea itsetuhoajatuksia lääkkeiden myötä jolloin tuntui kuin olisi palavassa rakennuksessa ja vaihtoehdot on kitua helvetillisesti ilman mitään mielenrauhaa tai kuolla. Siis se itsetuhoajatus oli kokoajan pinnassa ja kamppailin sen kanssa lähes koka sekunti kokiessani haittaa lääkkeistä jotka teki olon sietämättömäksi. Kun aikanaan aloitin lääkkeet minulla oli TOISINAAN itsetuhoajatuksia(johon en lähtenyt mukaan) pitkälti johtuen elämäntilanteen raskaudesta johon en osannut tehdä muutosta. Osittain johtuen iästä ja elämänkokemuksen puutteesta.

Tämä on silkkaa hevonpaskaa että muka itsetuhoajatukset liittyy lääkkeen aloitukseen ja ne menisi aina ohi. Ei mene. Vaarallisinta aikaa lääkkeissä on annosnostot, laskut, lopetus ja aloitus. Lopetus siksi että vieroitusoireet. Nämä ovat potentiaalisimpia kohtia saada harmia. Pitempään käytettynä keho adaptoituu aineisiin yhä vahvemmin ja mitä pitrmpi käyttöaika mitä isommilla annoksilla sen potentiaalisemmat vieroitusoireet. lääkkeisiin sisältyvien ongelmien riski voi kasvaa mitä pitempään käyttää

Lääkkeistä voi olla kuukausia tai vuosia jatkuvia pitkäaikaisseuraamuksia. Tai vailla loppupäivämäärää. Esim PSSD, tardiivit (lääkkeen jälkeen jatkuvat haitta)oireet ynnä PAWS.

Anonyymi kirjoitti:

On eri asia kokea itsetuhoajatuksia lääkkeiden myötä jolloin tuntui kuin olisi palavassa rakennuksessa ja vaihtoehdot on kitua helvetillisesti ilman mitään mielenrauhaa tai kuolla. Siis se itsetuhoajatus oli kokoajan pinnassa ja kamppailin sen kanssa lähes koka sekunti kokiessani haittaa lääkkeistä jotka teki olon sietämättömäksi. Kun aikanaan aloitin lääkkeet minulla oli TOISINAAN itsetuhoajatuksia(johon en lähtenyt mukaan) pitkälti johtuen elämäntilanteen raskaudesta johon en osannut tehdä muutosta. Osittain johtuen iästä ja elämänkokemuksen puutteesta.

Tämä on silkkaa hevonpaskaa että muka itsetuhoajatukset liittyy lääkkeen aloitukseen ja ne menisi aina ohi. Ei mene. Vaarallisinta aikaa lääkkeissä on annosnostot, laskut, lopetus ja aloitus. Lopetus siksi että vieroitusoireet. Nämä ovat potentiaalisimpia kohtia saada harmia. Pitempään käytettynä keho adaptoituu aineisiin yhä vahvemmin ja mitä pitrmpi käyttöaika mitä isommilla annoksilla sen potentiaalisemmat vieroitusoireet. lääkkeisiin sisältyvien ongelmien riski voi kasvaa mitä pitempään käyttää

Lääkkeistä voi olla kuukausia tai vuosia jatkuvia pitkäaikaisseuraamuksia. Tai vailla loppupäivämäärää. Esim PSSD, tardiivit (lääkkeen jälkeen jatkuvat haitta)oireet ynnä PAWS.

Lue lisää

Esim PSSD foorumeilla usein tapaa nuoria ihmisiä ketkä suunnittelee itsemurhaansa tämän lääkehaitan jälkeen.

Anonyymi kirjoitti:

On eri asia kokea itsetuhoajatuksia lääkkeiden myötä jolloin tuntui kuin olisi palavassa rakennuksessa ja vaihtoehdot on kitua helvetillisesti ilman mitään mielenrauhaa tai kuolla. Siis se itsetuhoajatus oli kokoajan pinnassa ja kamppailin sen kanssa lähes koka sekunti kokiessani haittaa lääkkeistä jotka teki olon sietämättömäksi. Kun aikanaan aloitin lääkkeet minulla oli TOISINAAN itsetuhoajatuksia(johon en lähtenyt mukaan) pitkälti johtuen elämäntilanteen raskaudesta johon en osannut tehdä muutosta. Osittain johtuen iästä ja elämänkokemuksen puutteesta.

Tämä on silkkaa hevonpaskaa että muka itsetuhoajatukset liittyy lääkkeen aloitukseen ja ne menisi aina ohi. Ei mene. Vaarallisinta aikaa lääkkeissä on annosnostot, laskut, lopetus ja aloitus. Lopetus siksi että vieroitusoireet. Nämä ovat potentiaalisimpia kohtia saada harmia. Pitempään käytettynä keho adaptoituu aineisiin yhä vahvemmin ja mitä pitrmpi käyttöaika mitä isommilla annoksilla sen potentiaalisemmat vieroitusoireet. lääkkeisiin sisältyvien ongelmien riski voi kasvaa mitä pitempään käyttää

Lääkkeistä voi olla kuukausia tai vuosia jatkuvia pitkäaikaisseuraamuksia. Tai vailla loppupäivämäärää. Esim PSSD, tardiivit (lääkkeen jälkeen jatkuvat haitta)oireet ynnä PAWS.

Lue lisää

Yksi syy SSRI-lääkkeiden itsemurhayhteyteen on akatisia missä ihminen voi kokea huomattavaa tuskaisuutta sisäisen levottomuuden ja liikkumispakon tunteen vuoksi. Tämä ei mene ohi jos lääkettä jatkaa suurella todennäköisyydellä. Tämä ei katso ikää myöskään.

Jotkut ihmiset kokevat lääkkeidensä seurauksena elämänlaadun merkittävää alenemista haittojen myörä mitä voi olla vaikka minkälaisia (yhdessä suuressa roolissa PSSD jolloin seksuaalitason haitat ei lopu lääkkeen lopetukseen). Tämä voi nostattaa itsemurha-ajatuksia. Tiedän ihmisiä ketkä ovat kuvanneet itsemurha-ajatuksia tämän seurauksena. Usein nuoria jotka on syvästi ahdistuneet haitasta jossa osa heidän elämää on varastettu

Ja kuka tietää mitä harmia lääkkeet oikeasti tekee ihmisaivoille ja keholle. Ne on pitemmän päälle masentavia lääkkeitä monelle jotka kroonistaa oireilun kun pitkään itsensä ja aivonsa aineisiin koukuttaa. Kun tajuaa kusetuksen ja ignoranttiuden psykiatriassa jossa tiedonpuutekaan ongelmista ei estä tyrkyttämästä aineita, mielen valtaa suuri epätoivo. He ovat hölmöläisiä puuttuessan ihmisten kehon toimintaan vuosia. Kun he sitten sotkee jotain, heitä ei kiinnosta vittujakaan. Eikä he edes tiedä mitä tekivät.

Painonnousu voi myös johtua siitä että nuo aineet vaikuttaa negatiivisesti metaboliikkaan. Osa psyykenlääkkeistä on yhteydessä jopa diabetekseen. Noiden vaikutuksista ihmiseen, suolistoon, suolistobakteereihin ym tiedetään vain vähän.

Anonyymi kirjoitti:

"..toki osittain lääkkeistäkin."

Miten voidaan todeta, että vain osittain?
Aika pirullinen systeemi, kun painonnousu voidaan aina kuitata masennuksena, eikä potilas tule kuulluksi huolineen.

Lue lisää

Huolineen ?
Kaikilla masentuneille on huolia, niistä voi sitten keskustella psykologin kanssa .
Psykiatri toteaa mikä sairaus on ihmisellä ja kirjoittaa lääkkeet.
Psykologi kuuntelee niitä huolia sitten , olisipa se mallillaan jos lääkärit kuuntelisivat kaikkia ihmisiä sillä kukaan ei ole ilma; huolia kaikilla on jotain sydämmellä.
Niin että puheterapiaan voi itse hakeutua jos haluaa kertoa huolistaan.

Anonyymi kirjoitti:

On eri asia kokea itsetuhoajatuksia lääkkeiden myötä jolloin tuntui kuin olisi palavassa rakennuksessa ja vaihtoehdot on kitua helvetillisesti ilman mitään mielenrauhaa tai kuolla. Siis se itsetuhoajatus oli kokoajan pinnassa ja kamppailin sen kanssa lähes koka sekunti kokiessani haittaa lääkkeistä jotka teki olon sietämättömäksi. Kun aikanaan aloitin lääkkeet minulla oli TOISINAAN itsetuhoajatuksia(johon en lähtenyt mukaan) pitkälti johtuen elämäntilanteen raskaudesta johon en osannut tehdä muutosta. Osittain johtuen iästä ja elämänkokemuksen puutteesta.

Tämä on silkkaa hevonpaskaa että muka itsetuhoajatukset liittyy lääkkeen aloitukseen ja ne menisi aina ohi. Ei mene. Vaarallisinta aikaa lääkkeissä on annosnostot, laskut, lopetus ja aloitus. Lopetus siksi että vieroitusoireet. Nämä ovat potentiaalisimpia kohtia saada harmia. Pitempään käytettynä keho adaptoituu aineisiin yhä vahvemmin ja mitä pitrmpi käyttöaika mitä isommilla annoksilla sen potentiaalisemmat vieroitusoireet. lääkkeisiin sisältyvien ongelmien riski voi kasvaa mitä pitempään käyttää

Lääkkeistä voi olla kuukausia tai vuosia jatkuvia pitkäaikaisseuraamuksia. Tai vailla loppupäivämäärää. Esim PSSD, tardiivit (lääkkeen jälkeen jatkuvat haitta)oireet ynnä PAWS.

Lue lisää

Kaikki eivät saa merkittäviä oireita kun alkavat laskemaan lääkeannostelussa pienemmäksi. Nämäkin asiat ovat yksilöllisiä jokaisella.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki eivät saa merkittäviä oireita kun alkavat laskemaan lääkeannostelussa pienemmäksi. Nämäkin asiat ovat yksilöllisiä jokaisella.

Riskiä viekkareihin lisää pitkät käyttöajat ja isot hoitoannokset. Osa saattaa myös tulkita viiveellä tulevia ongelmia uutena sairautena. Esim jos puhkeaa ahdistuneisuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Riskiä viekkareihin lisää pitkät käyttöajat ja isot hoitoannokset. Osa saattaa myös tulkita viiveellä tulevia ongelmia uutena sairautena. Esim jos puhkeaa ahdistuneisuutta.

Lue lisää

* psykiatri määrää reseptillä psykoaktiiviset aineet jotka ei hoida mitään biologista poikkeamaa todistetusti aivoissa kuntoon kuten insuliini psykiatrian pseudotieteen omakeksittyjen epämääräisten sairausluokittelusysteemien perusteella ihmisille joilla on hieman samanlaisia oireita. Kutsuttakoon tuota sitten vaikka "sairaudeksi".

Anonyymi kirjoitti:

Riskiä viekkareihin lisää pitkät käyttöajat ja isot hoitoannokset. Osa saattaa myös tulkita viiveellä tulevia ongelmia uutena sairautena. Esim jos puhkeaa ahdistuneisuutta.

Lue lisää

Yhtenä ongelmana lääkitystä lopettaessa voi olla se, että tarkkailee liikaa itseään.
Kun pelkää mahdollisia vieroitusoireita, tai pelottaa voinnin muuttuvan jotenkin muulla tavalla lääkkeen määrän vähetessä, voi tulla enemmän ahdistuneisuutta, tms.

Mitä enemmän tarkkailee itseään, miettii omia tuntemuksiaan ja ajatusmaailmaansa, varmasti huomaa jotakin " erilaista ", tai jotain mikä saattaa poiketa " normaalista ".
Tilannetta voisi auttaa, että keskittyy muihin asioihin, eikä ajattele, tuleeko nyt jotain uutta oiretta, tai muuta, kun lääkeannos alenee.

Anonyymi kirjoitti:

Yhtenä ongelmana lääkitystä lopettaessa voi olla se, että tarkkailee liikaa itseään.
Kun pelkää mahdollisia vieroitusoireita, tai pelottaa voinnin muuttuvan jotenkin muulla tavalla lääkkeen määrän vähetessä, voi tulla enemmän ahdistuneisuutta, tms.

Mitä enemmän tarkkailee itseään, miettii omia tuntemuksiaan ja ajatusmaailmaansa, varmasti huomaa jotakin " erilaista ", tai jotain mikä saattaa poiketa " normaalista ".
Tilannetta voisi auttaa, että keskittyy muihin asioihin, eikä ajattele, tuleeko nyt jotain uutta oiretta, tai muuta, kun lääkeannos alenee.

Lue lisää

Yritätkö vähätellä viekkareista kärsivien ongelmia?

Anonyymi kirjoitti:

Yritätkö vähätellä viekkareista kärsivien ongelmia?

Lääkkeen lopettajiakin on moneen lähtöön siellä voi olla niitä jotka eivät aidosti tarvitse lääkkeitä, mutta on myös niitä draamakuninkaita ja kuningattaria jotka eivät oikeasti elä ilman niitä.

Lääkkeet itsekkin lopettaneena joudun joskus ihmettelemään, selityksiä siitä, että miksi lääkkeitä jotka on turhaa määrätty, eivät ole koskaan auttaneet, syödään kuitenkin vuosikymmeniä? Pelkkä vieroitusoire ei ihan selitä sitä kaikkea.

Anonyymi kirjoitti:

Yritätkö vähätellä viekkareista kärsivien ongelmia?

En vähättele yhtään ketään, enkä mitään.
Kirjoitinkin, että yhtenä ongelmana, voi olla......
Älä ota henkilökohtaisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Yritätkö vähätellä viekkareista kärsivien ongelmia?

Käytä oikeaa sanaa vieroitusoireista kuka näitä keksittyjä muunnoksuja ymmärtää

Anonyymi kirjoitti:

Käytä oikeaa sanaa vieroitusoireista kuka näitä keksittyjä muunnoksuja ymmärtää

Mites sie sen sitten pystyit ymmärtämään?

Anonyymi kirjoitti:

Mites sie sen sitten pystyit ymmärtämään?

No kato kun mä olen vähän fiksumpi kun te muut. :P

Anonyymi kirjoitti:

Yksi syy SSRI-lääkkeiden itsemurhayhteyteen on akatisia missä ihminen voi kokea huomattavaa tuskaisuutta sisäisen levottomuuden ja liikkumispakon tunteen vuoksi. Tämä ei mene ohi jos lääkettä jatkaa suurella todennäköisyydellä. Tämä ei katso ikää myöskään.

Jotkut ihmiset kokevat lääkkeidensä seurauksena elämänlaadun merkittävää alenemista haittojen myörä mitä voi olla vaikka minkälaisia (yhdessä suuressa roolissa PSSD jolloin seksuaalitason haitat ei lopu lääkkeen lopetukseen). Tämä voi nostattaa itsemurha-ajatuksia. Tiedän ihmisiä ketkä ovat kuvanneet itsemurha-ajatuksia tämän seurauksena. Usein nuoria jotka on syvästi ahdistuneet haitasta jossa osa heidän elämää on varastettu

Ja kuka tietää mitä harmia lääkkeet oikeasti tekee ihmisaivoille ja keholle. Ne on pitemmän päälle masentavia lääkkeitä monelle jotka kroonistaa oireilun kun pitkään itsensä ja aivonsa aineisiin koukuttaa. Kun tajuaa kusetuksen ja ignoranttiuden psykiatriassa jossa tiedonpuutekaan ongelmista ei estä tyrkyttämästä aineita, mielen valtaa suuri epätoivo. He ovat hölmöläisiä puuttuessan ihmisten kehon toimintaan vuosia. Kun he sitten sotkee jotain, heitä ei kiinnosta vittujakaan. Eikä he edes tiedä mitä tekivät.

Painonnousu voi myös johtua siitä että nuo aineet vaikuttaa negatiivisesti metaboliikkaan. Osa psyykenlääkkeistä on yhteydessä jopa diabetekseen. Noiden vaikutuksista ihmiseen, suolistoon, suolistobakteereihin ym tiedetään vain vähän.

Lue lisää

Psyyken lääkkeet vaikuttavat monilla suolistoon aiheuttaen ummetusta.
Sekin kenties voi olla jollain tavalla vaikuttamassa myös painon nousuun.

Moni ei tiedosta että SSRI-lääkkeet toisinaan lisää apatiaa. Netissä löytyy tutkimustakin aiheesta nimellä SSRI induced apathy syndrome. Lisäksi ne lisäävät tunteiden leikkautumista (emotional numbing) mikä voi olla myös yksi niiden vaikutusmekanismeista koska ei taevi käsitellä epämiellyttäviä tunnetiloja. Tätä ne on tehneet ihan terveillä aineita kokeilleilla tutkimuksen mukaan.

On aika surkuhupaista että lääke jonka pitäisi auttaa mielialaan ja toimimiseen niin käytännössä saattaa apatisoida ihmistä ja ottaa huippukokemukset pois tunteiden leikkautumisen muodossa ja esim seksuaalisuuden leikkautumisen muodossa. Jos asiat tuntuu meh niin ei se kovin palkitsevalta tunnu tehdä mitään.

En ihmettele jos näitä lääkkeiden myötä apatisoituneita riittää jotka ei tajua lääkkeen vaikutusta itseensä käytön aikana(medication spellbinding tila) ja kun ei heille siitä ole sanottu. Heitä hoidetaan masentuneena vaikka kyse voi olla muustakin

Käsittääkseni on tutkimusta jossa SSRI-lääkkeillä on vaikutuksia suolistobakteereihin jopa sen verran että ne lisää antibioottiresistenttiyttä. Voi miettiä miten SSRI-lääkkeet muutenkin vaikuttaa esim metaboliikkaan. En tiedä onko siitäkin tutkimusta. Joku voi kertoa jos on? Mutta moni sanoo lihovansa lääkkeissä.

Voi olla että annos tekee myrkyn niinsanotusti ja jollakin esim liian korkea annos pahentaa apatiaoireita. Voi myös olla että apatia ei tule heti vaan aivot alkaa reagoida niin aineeseen hiljalleen negatiivisesti. Ehkä suotuisin vaikutus tulee vähän toissijaisena ei niinkään lääkkeen pääasiallisen hyödyllisen vaikutuksen ansiosta vaan että se aivot oikeasti pyrkii tekemään kaikkensa että yrittää kääntää ja kumota lääkkeen vaikutuksen. Ja vaikutus tuleekin siitä että aivot "kapinoi lääkettä vastaan". Tämä saa sitten aikaan jotain hyödyllistä vaikutusta esim hetkellisen neuroplastisuuden kohoamisen vuoksi mutta hiljalleen kun aivot saavuttaa homeostaasin aineen alla ja ainetta" tykitetään " päivästä toiseen reseptoreissa tapahtuu muutoksia ja teho ei ole enää niin suotuisa. Vähän kuin alkoholi ei tuota enää samanlaista vaikutusta pitkässä käytössä tai huumeista ei saa enää samaa euforiaa. Lopputulos on sama kuin huumeissa. Aine muuttuu enemmän masennusta kroonistavaksi ja kun aine lopetetaan masennus jatkuu kroonisena kunnes mieliala jossain vaiheessa alkaa nousta luonnollisissa olosuhteissa ilman aineita

Mutta hienoa kuulla että tokenit rohdoista ja jaoit tarinasi!

"on niin surullista lääkkeet ei paranna."

Ei paranna.Potilas kun lääkkeillä turrutetaan oireettomaksi niin jotkut kehtaa väittää tätä hoitamiseksi ja parantamiseksi.
Suomessakin hussutetaan vuosittain valtavasti rahaa lääkekorvauksiin jotka ei edes käytännössä hoida yhtään mitään.

Thomas Szasz kertoo tässä sen varsinaisen toduuden miksi lääkkeet ei paranna.

Amerikkalainen psykiatrian emeritusprofessori Thomas Szasz (1920-2012), joka on julkaissut psykiatriasta yli 30 kirjaa, kertoo seuraavassa videossa, että psyykkisiksi “sairauksiksi” diagnosoidut tilat eivät ole sairauksia ja että kyseisillä diagnooseilla ainoastaan leimataan ja kontrolloidaan ihmisiä. Sairaudet ovat ihmisen elimistön sairauksia, mutta mieli ei ole elin. Mikään käyttäytyminen ei voi olla sairaus. Termi “psyykkinen sairaus” on vain kielikuva, metafora. Sen vuoksi psyykenlääkkeet eivät voi parantaa, koska ei ole olemassa sairauttakaan. Kielikuvaa ei voi parantaa kemiallisesti. Psyykenlääkkeet ovat myrkkyjä. Vielä Szasz toteaa lastenpsykiatreista puhuessaan, että lastenpsykiatrit ovat kaikkein vaarallisimpia vihollisia lapsille ja myös vanhemmille ja kaikille, jotka välittävät lapsista ja vapaudesta.
https://idiotiantyranniasta.wordpress.com/2016/04/08/professori-szasz-kertoo-mita-psykiatria-on/

Anonyymi kirjoitti:

"on niin surullista lääkkeet ei paranna."

Ei paranna.Potilas kun lääkkeillä turrutetaan oireettomaksi niin jotkut kehtaa väittää tätä hoitamiseksi ja parantamiseksi.
Suomessakin hussutetaan vuosittain valtavasti rahaa lääkekorvauksiin jotka ei edes käytännössä hoida yhtään mitään.

Thomas Szasz kertoo tässä sen varsinaisen toduuden miksi lääkkeet ei paranna.

Amerikkalainen psykiatrian emeritusprofessori Thomas Szasz (1920-2012), joka on julkaissut psykiatriasta yli 30 kirjaa, kertoo seuraavassa videossa, että psyykkisiksi “sairauksiksi” diagnosoidut tilat eivät ole sairauksia ja että kyseisillä diagnooseilla ainoastaan leimataan ja kontrolloidaan ihmisiä. Sairaudet ovat ihmisen elimistön sairauksia, mutta mieli ei ole elin. Mikään käyttäytyminen ei voi olla sairaus. Termi “psyykkinen sairaus” on vain kielikuva, metafora. Sen vuoksi psyykenlääkkeet eivät voi parantaa, koska ei ole olemassa sairauttakaan. Kielikuvaa ei voi parantaa kemiallisesti. Psyykenlääkkeet ovat myrkkyjä. Vielä Szasz toteaa lastenpsykiatreista puhuessaan, että lastenpsykiatrit ovat kaikkein vaarallisimpia vihollisia lapsille ja myös vanhemmille ja kaikille, jotka välittävät lapsista ja vapaudesta.
https://idiotiantyranniasta.wordpress.com/2016/04/08/professori-szasz-kertoo-mita-psykiatria-on/

Lue lisää

Masentavat lääkkeet.
https://www.youtube.com/watch?v=btBuaOOB0VI

Anonyymi kirjoitti:

Masentavat lääkkeet.
https://www.youtube.com/watch?v=btBuaOOB0VI

Oireettomaksi ja oireettomaksi. En tiedä onko apatisoitu ihminen jonka seksuaaliset kyvyt on leikattu ja jolla ei ole normaalia kytköstä tunne-elämäänsä hoidettu oireettomaksi. Joka sitten saa vielä vieroitusoireita hoidostaan jotka voi pahimmillaan viedä olon vielä alkuperäistä kamalammaksi ja jolle on tehty aivoihin biologinen häiriötila hoidoilla ja koukutettu hänen aivonsa aineisiin.

Pikemminkin hoidettu aikapommiksi joka räjähtää jossain vaiheessa. Masennuslääkkeet on kuin ostaisi velaksi jotain. Eka voi olla ihan kivaa mutta velat pitää maksaa.

Anonyymi kirjoitti:

Oireettomaksi ja oireettomaksi. En tiedä onko apatisoitu ihminen jonka seksuaaliset kyvyt on leikattu ja jolla ei ole normaalia kytköstä tunne-elämäänsä hoidettu oireettomaksi. Joka sitten saa vielä vieroitusoireita hoidostaan jotka voi pahimmillaan viedä olon vielä alkuperäistä kamalammaksi ja jolle on tehty aivoihin biologinen häiriötila hoidoilla ja koukutettu hänen aivonsa aineisiin.

Pikemminkin hoidettu aikapommiksi joka räjähtää jossain vaiheessa. Masennuslääkkeet on kuin ostaisi velaksi jotain. Eka voi olla ihan kivaa mutta velat pitää maksaa.

Lue lisää

Niin, mielen ongelmat on abstrakteja asioita. Niitä voisi verrata kuin ohjelmistovikaan. Toki tietokoneessa on olemassa kovalevy mutta kannattaako ohjelmistovioissa avata se kovalevy ja alkaa sorkkia sitä etenkin jos ei täysin ymmärrä mitä tekee. Tokihan psykoaktiivisista aineista voi olla muutosta olotilaan joka voi olla hyödyllinenkin,ainakin alkuun ei välttämättä pitemmällä tähtäimellä, mutta kyse on kuitenkin hyvin monimutkaisista ongelmista joiden palauttaminen johonkin biologiaan suoraan on aikalailla vaikeaa tai mahdotonta ja korjaamalla sitä kautta. Mutta sitä kautta psykiatria lähtee lähestymään asioita.

Anonyymi kirjoitti:

Oireettomaksi ja oireettomaksi. En tiedä onko apatisoitu ihminen jonka seksuaaliset kyvyt on leikattu ja jolla ei ole normaalia kytköstä tunne-elämäänsä hoidettu oireettomaksi. Joka sitten saa vielä vieroitusoireita hoidostaan jotka voi pahimmillaan viedä olon vielä alkuperäistä kamalammaksi ja jolle on tehty aivoihin biologinen häiriötila hoidoilla ja koukutettu hänen aivonsa aineisiin.

Pikemminkin hoidettu aikapommiksi joka räjähtää jossain vaiheessa. Masennuslääkkeet on kuin ostaisi velaksi jotain. Eka voi olla ihan kivaa mutta velat pitää maksaa.

Lue lisää

Kiinnitin myös huomioni " turrutetaan lääkkeillä oireettomiksi..".
Turrutus/tainnutus tapahtuu herkästikin, se on faktaa. Jotkut oireet voivat piiloutua, mutta voi tulla jos vaikka mitä tilalle. Ei hyvä.
Pitäisi pystyä käsittelemään ongelmiaan ja oireiluaan, mutta se on aika vaikeaa turrutettuna .

Anonyymi kirjoitti:

Oireettomaksi ja oireettomaksi. En tiedä onko apatisoitu ihminen jonka seksuaaliset kyvyt on leikattu ja jolla ei ole normaalia kytköstä tunne-elämäänsä hoidettu oireettomaksi. Joka sitten saa vielä vieroitusoireita hoidostaan jotka voi pahimmillaan viedä olon vielä alkuperäistä kamalammaksi ja jolle on tehty aivoihin biologinen häiriötila hoidoilla ja koukutettu hänen aivonsa aineisiin.

Pikemminkin hoidettu aikapommiksi joka räjähtää jossain vaiheessa. Masennuslääkkeet on kuin ostaisi velaksi jotain. Eka voi olla ihan kivaa mutta velat pitää maksaa.

Lue lisää

Silläkin on aika iso merkitys, sekä ihmiselle itselleen, että yhteiskunnalle, mikäli hän kerkiää tehdä vaikka viidentoista vuoden työuran ennen eläköitymistään.

Anonyymi kirjoitti:

Oireettomaksi ja oireettomaksi. En tiedä onko apatisoitu ihminen jonka seksuaaliset kyvyt on leikattu ja jolla ei ole normaalia kytköstä tunne-elämäänsä hoidettu oireettomaksi. Joka sitten saa vielä vieroitusoireita hoidostaan jotka voi pahimmillaan viedä olon vielä alkuperäistä kamalammaksi ja jolle on tehty aivoihin biologinen häiriötila hoidoilla ja koukutettu hänen aivonsa aineisiin.

Pikemminkin hoidettu aikapommiksi joka räjähtää jossain vaiheessa. Masennuslääkkeet on kuin ostaisi velaksi jotain. Eka voi olla ihan kivaa mutta velat pitää maksaa.

Lue lisää

Puhut ainoastaan itsestäsi, muilla on hyviä kokemuksia lääkkeistä.

Saatan jeesustelua kukaan halua kuunella,on olo mikä vaan.

Mä taas en ymmärrä ihmisiä jotka etsii minkä vain "mielenvikaisen" ihmisen tekemiä väkivalta tekoja ja rupeaa "vauhkoamaan" niistä.

Maailmassa vaan on ihmisiä jotka kuuluvat joko vankilaan tai hoitoon. Sitä varten kaikissa sivistysvaltioissa on niille ihan omat systeeminsä. Niihin on turva ruveta jokaista mielenterveyskuntoutujaa vertaamaan.

Psykiatriassa toimivien "potilasta" auttavat hoitokeinot ovat perin vähäiset, vain lääkityksiä, diagnosointia, ylimielistä asennetta, stigmatisointia ja huonoa kohtelua. Lisäksi lääkkeet aiheuttavat vain lisää ongelmia, haittoja, sairauksia, vahinkoa ja tuhoa niitä ( lääkkeitä) käyttäville. Eipä paljon mitään muuta. Mitä tuli tuohon ensimmäiseen lauseeseen, niin potilaita tulisi kohdella ja nimenomaan kohdata ihmisinä, ei kategorisoimalla heitä. Jos jokin jäi tuosta epäselväksi, mitä tarkoitin.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriassa toimivien "potilasta" auttavat hoitokeinot ovat perin vähäiset, vain lääkityksiä, diagnosointia, ylimielistä asennetta, stigmatisointia ja huonoa kohtelua. Lisäksi lääkkeet aiheuttavat vain lisää ongelmia, haittoja, sairauksia, vahinkoa ja tuhoa niitä ( lääkkeitä) käyttäville. Eipä paljon mitään muuta. Mitä tuli tuohon ensimmäiseen lauseeseen, niin potilaita tulisi kohdella ja nimenomaan kohdata ihmisinä, ei kategorisoimalla heitä. Jos jokin jäi tuosta epäselväksi, mitä tarkoitin.

Lue lisää

Kannattaisi ehkä ensin tutustua asiaan, ennen kuin väittää ettei sitä ole.

Ihan totta, ei sellaista hoitoa ole olemassakaan mitä nämä ihmiset haluaa. Yleensä lääkehoito ja tarvittaessa terapia.
Sillä työn tekee itse potilas ei kukaan voi sitä mitenkään toiselle tehdä.

Itsekkin huomannut näitä valittajia, jotka syövät muutaman. Päivän lääkkeitä ja sanovat ettei ne auta. Sillä yleensä pitkäaikaislääkkeet voivat tehdä alussa olon huonommaksi, ja nämä luulee että lääke ei muka sovi .
Alussa on tottakai hankalaa ennen kun kroppa tottuu lääkkeeseen.

Luulen että nämä potilaat elävät luulossa että lääkäri jollain ihme konstilla ottaa pois huonon olon, taikasauvoja on ainoastaan saduissa.

Joten valitettavasti näitä valittajia on aika paljon, usein miehiä , Ja sama juttu kun saavat lääkkeitä muistisairauteen niin luulevat että tabletti antaa jotenkin muistin takaisin , ja kiroilevat kun muisti ei palaa taas lääkäreiden syyksi
. Muistlääkkeet vaan hidastavat muistisairauden edistymistä mutta eivät paranna. Ainoastaan lievittävät hieman.

Niin että niin kauan kun ihmiset luulee että lääkkeissä on aina vika tai sitten lääkäreistä niin ei olla ymmärretty omaa tilaansa edes.

En ole varma, onko kyse edes avun hakemisesta tai siinä määrin lääkäreistä. Kyse on enempi siitä kokonaisvaltaisesta harhaisesta minä- / maailmankuvasta. Jossa lääkäri, hoitotaho, omainen kuka vaan, ei lähde mukaan ihmisen "narsistiseen harhaan".

Sitten niitä kaiken maailman myrkyttäjä natseja on jokapaikassa, mihin vain mielikuvitus riittää.

Anonyymi kirjoitti:

Kannattaisi ehkä ensin tutustua asiaan, ennen kuin väittää ettei sitä ole.

Kyllä siinä 20 vuodessä ennätti "tutustua", tai oikeammin tuli ihan liiankin hyvin tutuksi ja tietoa psykiatriasta ja siitä, miten alalla kohdellaan ja asennoidutaan potilaaseen ja mitä ne terveydenhuollon "tarjoamat hoidot ja avut" oikeasti todella käytännössä ovat. Käytännössä en saanut koskaan mitään apua, enkä hyötyä, puhumattakaan, että olisin tullut kuulluksi, tai ymmärretyksi. Oireiden taustalla olevia syitä ei koskaan selvitetty, eikä ongelmat tulleet ratkaistuksi. Samalla syrjäydyin pysyvästi ja lopullisesti tästä yhteiskunnasta.

Kun jotkut tällä palstalla väittävät lääkäreiden, tai hoitotahon tarjoamia diagnooseja ja lääkkeitä "kaikkien ongelmien ratkaisuksi", niin tässä kohtaa on pakko sanoa, että ei niistä ole suurimmalle osalle, nk. ei minullekaan ollut mitään hyötyä. Lääkkeistä tuli vain haittavaikutuksia ja lisää somaattisia ja neurologisia sairauksia. Neuroleptit lyhentävät myös elinikää ja edesauttavat muistisairauksien puhkeamista. Eli ei oikeastaan tiedä, pitäisikö itkeä, vai nauraa, kun jotkut uskovat niin vakaasti psykiatriaan ja sen hyötyihin ja vieläpä kehuvat ja mainostavat niitä. Tutustukaa itse enemmän lääkkeiden haittavaikutuksiin, etenkin niiden pitkäaikaiskäytössä. Jota jostakin syystä joillekin potilaille suositellaan. Arvatkaapa käytänkö minä enää niitä kyseisiä myrkkyjä, joita lääkkeiksi mainostetaan ja niin "hyvinä" pidetään? No, en todellakaan. Enkä suosittele muillekaan niiden käyttämistä, koska se olisi edesvastuutonta.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä siinä 20 vuodessä ennätti "tutustua", tai oikeammin tuli ihan liiankin hyvin tutuksi ja tietoa psykiatriasta ja siitä, miten alalla kohdellaan ja asennoidutaan potilaaseen ja mitä ne terveydenhuollon "tarjoamat hoidot ja avut" oikeasti todella käytännössä ovat. Käytännössä en saanut koskaan mitään apua, enkä hyötyä, puhumattakaan, että olisin tullut kuulluksi, tai ymmärretyksi. Oireiden taustalla olevia syitä ei koskaan selvitetty, eikä ongelmat tulleet ratkaistuksi. Samalla syrjäydyin pysyvästi ja lopullisesti tästä yhteiskunnasta.

Kun jotkut tällä palstalla väittävät lääkäreiden, tai hoitotahon tarjoamia diagnooseja ja lääkkeitä "kaikkien ongelmien ratkaisuksi", niin tässä kohtaa on pakko sanoa, että ei niistä ole suurimmalle osalle, nk. ei minullekaan ollut mitään hyötyä. Lääkkeistä tuli vain haittavaikutuksia ja lisää somaattisia ja neurologisia sairauksia. Neuroleptit lyhentävät myös elinikää ja edesauttavat muistisairauksien puhkeamista. Eli ei oikeastaan tiedä, pitäisikö itkeä, vai nauraa, kun jotkut uskovat niin vakaasti psykiatriaan ja sen hyötyihin ja vieläpä kehuvat ja mainostavat niitä. Tutustukaa itse enemmän lääkkeiden haittavaikutuksiin, etenkin niiden pitkäaikaiskäytössä. Jota jostakin syystä joillekin potilaille suositellaan. Arvatkaapa käytänkö minä enää niitä kyseisiä myrkkyjä, joita lääkkeiksi mainostetaan ja niin "hyvinä" pidetään? No, en todellakaan. Enkä suosittele muillekaan niiden käyttämistä, koska se olisi edesvastuutonta.

Lue lisää

Eli sinulla on kahdenkymmenen vuoden kokemus erilaisista hoidoista, ja silti väität ettei niitä ole?

Diagnooseilla ja lääkkeillä voidaan parantaa paljon, mutta ei kaikkea. Otetaan vaikka sellainen hypoteettinen esimerkki, että ihmiselle on tarjottu kaikki mahdolliset terapiat ja kuntoutukset, mutta hän vain on niin narsistinen persoona, että tulisi vielä senkin jälkeen väittämään, että "keinot on vähäiset."

Anonyymi kirjoitti:

Eli sinulla on kahdenkymmenen vuoden kokemus erilaisista hoidoista, ja silti väität ettei niitä ole?

Diagnooseilla ja lääkkeillä voidaan parantaa paljon, mutta ei kaikkea. Otetaan vaikka sellainen hypoteettinen esimerkki, että ihmiselle on tarjottu kaikki mahdolliset terapiat ja kuntoutukset, mutta hän vain on niin narsistinen persoona, että tulisi vielä senkin jälkeen väittämään, että "keinot on vähäiset."

Lue lisää

Jaa hei narsistihokija taas!

Aivoja ja hermostoa vahingoittavia koukuttavia aineita ei voi kutsua miksikään hoitaviksi lääkkeiksi. Mitä vähemmän noita käyttää sen todennäköisemmin pääsee vaikeuksistaan elämässä eteenpäin.

Valitettavasti psykiatria on monelle valehdellut että heidän aivoissaan on joku kemiallinen ynnä muu ongelma jota korjaraan lääkkeillä kun oikeastaan asia on ollut ihan toisinpäin. Heidän aineistaan saa kehoonsa kemiallisia epätasapainoja. Lääkkeillä sotkettu keho ei lisää hyvinvointia kun hommat ei pelitä enää oikein kun kehon luonnollisia säätelyjärjestelmiä on sotkettu.

Toki moni käyttää psykoaktiivisia aineita elämänongelmiinsa. Ei siinä mitään. He usein tietävät että ne on huonoksi aivoille toisin kuin psykiatrian aivopesemät ihmiset.

Vähän kuin perustaisi hoitosuunnan jossa ihmisiä lyödään talikolla päähän. Sanoisi että ihmisten aivot on viallisia ja talikolla kumautus korjaisi asian. Ennen talikolla kumautusta ihmiset jaetaan eri karsinoihin heidän ongelmiensa perusteella. Siihen keskitytään tosi paljon, se on itseisarvo ja se että ihmiset määrittelee itsensä karsinan perusteella. Pahoissa ongelmissa lyödään monta kertaa. Kun sitten ihmiset valittaa muistin häiriöistä ynnä muusta talikolla lyömnin jälkeen sanotaan että ei se on vain sinun moelessäsi koko asia. Olit sairas jo ennenkin. Ihminen yrittää sanoa että ei kun kyllä minun muistini oli ihan hyvä ennen talikkoa. Mutta talikkohoitaja sanoo että höpsis. Se on osa sairautta. Ole nyt kiitollinen vaan kun sinua lyötiin talikolla päähän ja yritettiin auttaa. Lopussa moni suuttuu, lähtee karsinastaan ulos ja toteaakin että tuli huijatuksi.
Näin on käynyt monille psykiatrian potilaille. Talikkohoitaka vielä huutaa ei ei ei sinä kuulut tuonne kategoriaan mikset hain kiltisti ottanut talikkoa päähän!

Osa kokee että pienet muistihäiriöt on vain hyvästä. Mutta jos heitä lyötäisiin talikolla pitempään tilanne voisi olla eri.

Anonyymi kirjoitti:

Eli sinulla on kahdenkymmenen vuoden kokemus erilaisista hoidoista, ja silti väität ettei niitä ole?

Diagnooseilla ja lääkkeillä voidaan parantaa paljon, mutta ei kaikkea. Otetaan vaikka sellainen hypoteettinen esimerkki, että ihmiselle on tarjottu kaikki mahdolliset terapiat ja kuntoutukset, mutta hän vain on niin narsistinen persoona, että tulisi vielä senkin jälkeen väittämään, että "keinot on vähäiset."

Lue lisää

"Diagnooseilla ja lääkkeillä voidaan parantaa paljon, mutta ei kaikkea"

Psykiatriset lääkkeet ei valitettavasti paranna yhtään mitään.
Typerintä mitä voi tehdä on uskoa pseudotiede hölynpölyn hoitoon joka ei hoida eikä paranna yhtään mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Eli sinulla on kahdenkymmenen vuoden kokemus erilaisista hoidoista, ja silti väität ettei niitä ole?

Diagnooseilla ja lääkkeillä voidaan parantaa paljon, mutta ei kaikkea. Otetaan vaikka sellainen hypoteettinen esimerkki, että ihmiselle on tarjottu kaikki mahdolliset terapiat ja kuntoutukset, mutta hän vain on niin narsistinen persoona, että tulisi vielä senkin jälkeen väittämään, että "keinot on vähäiset."

Lue lisää

En yleistäsi ketään, enkä mitään narsisti-sanaa käyttämällä.
Itsekin olin yli 20 vuotta psykiatrian rattaissa. Oli osastohoitoja ( vapaaehtoisia sekä muutama pakkohoitokin ), oli avohoitoa, lääkityksiä ( pitkiä aikoja tosi runsaita ja vahvoja ).

Elämäni oli jo nuorena sekavaa, päihteitä, huonoa itsetuntoa, ujoutta, ym. Kaikenlaista, millä nuori saattaa vähän syrjäytyä normi elämänmenosta.

Kun psykiatrian puolelle ajauduin nuorena aikuisena, olin itsekin kapinoimassa vastaan. Toki apua halusin, mutta en kuitenkaan ottanut sitä vastaan. Lääkkeet kyllä kelpasi, niitä oli " mahtavaa " syödä etenkin alkoholin kanssa. Tarkoituksenihan oli saada itseni vain enemmän ja enemmän sekaisin. Se kyllä onnistui. Olin sekaisin, koko elämäni oli, yli 15 vuoden ajan.

Lopulta jouduin pitkään pakkohoitoon, ja silloin sain oikeanlaista hoitoa juuri omaan tilanteeseeni sopivaa, itselleni räätälöityä.
Itse toki jouduin tekemään isoimman työn, oppia ymmärtämään monia asioita sekä omassa elämässä, elintavoissani, kuin myös kaikessa mitä oli ympärilläni.
Eihän yhteiskunta tai muut ihmiset olleet pilanneet elämääni, eikä sitä tehneet psykiatritkaan lääkkeineen, vaikka huonoina aikoina kaikkia näitä syyttelin.

Jälkeen päin olen ajatellut, että menihän elämästäni vuosikausia ns. hukkaan, mutta edelleen olen kuitenkin hengissä ( vaikka senkin yritin aikoinaan riistää monet kerrat ).
Ja totta kai, tuli matkan varrella koettua paljon huonoa, joskus erittäinkin huonoa, mutta myös paljon hyvääkin.
En voi väittää, että olisi ollut vain hyvää tai huonoa.
Hoitava henkilökuntakin koostuu ihmisistä, tavallisista ihmisistä, jotka tekevät työtään psykiatrian alalla. Joillekin se sopii paremmin, joillekin ei ihan yhtä hyvin.

Mutta, joo. Ei minuakaan parantanut pelkästään lääkkeet, pelkät keskustelut, paraneminen/toipuminen oli monen tekijän summa, ja toistan, että itse jouduin tekemään eniten itseni eteen.
Elämäntilanteeni oli ollut vuosia sellainen, että ei olisi kauaa mennyt, kun olisin saattanut kuolla, ja apu tuli oikeaan aikaan. Sekin oli itsestäni kiinni, ymmärsin, että on viimeinen mahdollisuus tehdä jotain, jos aion maallista taivalta jatkaa.
Oli muutoksen aika.

Ihmisillä on mahdollisuus selviytyä mitä vaikeimmista, ja oudoimmistakin tilanteista, jos siihen itse uskoo riittävästi. Siinä on pakko olla ainakin pientä positiivista asennetta matkassa, ainoastaan negatiivisella mielellä ei onnistu mikään.
Olen tyytyväinen, etten missään vaiheessa uhriutunut, en laitostunut, vaan elämä jatkuu, ei tietenkään lähelläkään täydellistä, mutta parempana kuin ennen.
Jos syyttelisin menneiden vuosien ajoilta lääkäreitä, hoitajia, lääkityksiä, jne. , en voisi elää tyytyväisenä nykypäivään.
Toki vuodet jälkensä jättivät, mutta olen huomannut, että elämä ei etene, jos keskittyy vain menneeseen.
Menneisyys on aina mukana, halusi sitä tai ei. On vain siitä kiinni, miten sen antaa vaikuttaa omaan elämään ja mieleen.

Kiva, jos jaksoit/jaksoitte lukea loppuun saakka. ( En ole kirjailija, enkä sellaiseksi kyllä tulossakaan, pitkästä tekstistä huolimatta ).

Anonyymi kirjoitti:

Jaa hei narsistihokija taas!

Aivoja ja hermostoa vahingoittavia koukuttavia aineita ei voi kutsua miksikään hoitaviksi lääkkeiksi. Mitä vähemmän noita käyttää sen todennäköisemmin pääsee vaikeuksistaan elämässä eteenpäin.

Valitettavasti psykiatria on monelle valehdellut että heidän aivoissaan on joku kemiallinen ynnä muu ongelma jota korjaraan lääkkeillä kun oikeastaan asia on ollut ihan toisinpäin. Heidän aineistaan saa kehoonsa kemiallisia epätasapainoja. Lääkkeillä sotkettu keho ei lisää hyvinvointia kun hommat ei pelitä enää oikein kun kehon luonnollisia säätelyjärjestelmiä on sotkettu.

Toki moni käyttää psykoaktiivisia aineita elämänongelmiinsa. Ei siinä mitään. He usein tietävät että ne on huonoksi aivoille toisin kuin psykiatrian aivopesemät ihmiset.

Vähän kuin perustaisi hoitosuunnan jossa ihmisiä lyödään talikolla päähän. Sanoisi että ihmisten aivot on viallisia ja talikolla kumautus korjaisi asian. Ennen talikolla kumautusta ihmiset jaetaan eri karsinoihin heidän ongelmiensa perusteella. Siihen keskitytään tosi paljon, se on itseisarvo ja se että ihmiset määrittelee itsensä karsinan perusteella. Pahoissa ongelmissa lyödään monta kertaa. Kun sitten ihmiset valittaa muistin häiriöistä ynnä muusta talikolla lyömnin jälkeen sanotaan että ei se on vain sinun moelessäsi koko asia. Olit sairas jo ennenkin. Ihminen yrittää sanoa että ei kun kyllä minun muistini oli ihan hyvä ennen talikkoa. Mutta talikkohoitaja sanoo että höpsis. Se on osa sairautta. Ole nyt kiitollinen vaan kun sinua lyötiin talikolla päähän ja yritettiin auttaa. Lopussa moni suuttuu, lähtee karsinastaan ulos ja toteaakin että tuli huijatuksi.
Näin on käynyt monille psykiatrian potilaille. Talikkohoitaka vielä huutaa ei ei ei sinä kuulut tuonne kategoriaan mikset hain kiltisti ottanut talikkoa päähän!

Osa kokee että pienet muistihäiriöt on vain hyvästä. Mutta jos heitä lyötäisiin talikolla pitempään tilanne voisi olla eri.

Lue lisää

Eiks olekki kiva, miten tää anonyymiteetti tuo ihmisen esille aidoimmillaan.

Ai, niin ja mitään mitä sanoit, ei poista sitä tosiasiaa etteikö ihmiselle kahdessakymmenessä vuodessa olisi tarjottu jotain muuta hoitoa, apua, tukea jne.

Joskus vois näyttää paljon fiksummalta, kun ei inttäis vastaan sellasiin asioihin mitkä jokainen kadunmies tietää.

Kuka ny semmosta apua haluaa josta on enemmän haittaa kun hyötyä?
Eihän se käytännössä ole edes mitään apua.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka ny semmosta apua haluaa josta on enemmän haittaa kun hyötyä?
Eihän se käytännössä ole edes mitään apua.

Siinä vaiheessa jos ihmiselle tarjotaankin hyvää apua kun on aivot ja hermosto paskottu lääkkeillä ei siitä kovin paljon apua ole.:) Pitää selvitä lopussa psykiatrian lääkkeistä. Se onkin kova tehtävä. Olen monenlaista kokenut mutta psykiatrian lääkkeiden purku vuosien lääkekoukun jälkeen on ollut haastavin tekoni elämässä. Ja sitten kusetuksesta selviäminen henkisesti on kanssa ollut haastavaa.

Sitten pitää opetella elämään saatujen vaurioiden kanssa. Se on haastavaa.

Tuo yksi kirjoittaja kuulostaa siltä kun hänellä olisi n.Tukholman syndrooma. Hienoa että hyvin tai ainakin paremmin menee ja osaat kääntää toisenkin posken. Toki itsekin olen törmännyt hyviin tyyppeihin psykiatrian puolella murta se ei poista sitä että nykupsykiatria ja psykiatria historiassa on sisältä mätä ja potilaita piilossa vahingoittava.

Anonyymi kirjoitti:

Siinä vaiheessa jos ihmiselle tarjotaankin hyvää apua kun on aivot ja hermosto paskottu lääkkeillä ei siitä kovin paljon apua ole.:) Pitää selvitä lopussa psykiatrian lääkkeistä. Se onkin kova tehtävä. Olen monenlaista kokenut mutta psykiatrian lääkkeiden purku vuosien lääkekoukun jälkeen on ollut haastavin tekoni elämässä. Ja sitten kusetuksesta selviäminen henkisesti on kanssa ollut haastavaa.

Sitten pitää opetella elämään saatujen vaurioiden kanssa. Se on haastavaa.

Tuo yksi kirjoittaja kuulostaa siltä kun hänellä olisi n.Tukholman syndrooma. Hienoa että hyvin tai ainakin paremmin menee ja osaat kääntää toisenkin posken. Toki itsekin olen törmännyt hyviin tyyppeihin psykiatrian puolella murta se ei poista sitä että nykupsykiatria ja psykiatria historiassa on sisältä mätä ja potilaita piilossa vahingoittava.

Lue lisää

Olen törmännyt jopa hyviin terapioihin. Harmi kun niitä olisi saanut ennen psyykenlääketyrkytystä.

Anonyymi kirjoitti:

Olen törmännyt jopa hyviin terapioihin. Harmi kun niitä olisi saanut ennen psyykenlääketyrkytystä.

Oma suurin ongelmani on että pidän psykiatria pseudotieteellisenä kulttina nykyään suurelta osin jonka negatiiviset seuraamukset elämänlaatuun ja ihmiselämään voi olla raskaat. Siinä on hankala ajatella että joku on hyvä hoitaja tai ollut hyvää tai huonoa. Kultti mikä kultti. Pseudotiede mikä pseudotiede.

Aivopesee ihmisiä selittämään itseään pseudotieteen kautta. Olen kuullut niin paljon epätieteellistä hevonP psykiatrien suusta että ei ole oikein hyvää sanottavaa siinä suhteessa.
Itseymmärryksen tasokaan ei ole juuri kasvanut stereotyyppeihin mahduttamalla. Suurin osa henkisen tason eteenpäinmenosta elämässä on tullut näiden havaintojen ymmärryksen kautta

1. Elämä on kärsimystä sr kuuluu siihen. Psykiatriaan naiivi usko on turmellut terveyttäni ja elämänlaatuani mutta rämmin päivästä toiseen.
2. Deal with it. Ei se huumaamalla parane vaan se monimutkaistuu ja voi huonota
3. On paljon keinoja itsellä parantaa sitä esim elämäntapojen kautta. Kun keho ja mieli saa sitä mitä tarvii usein olo paranee
4. Filosofinen ajattelu ja itsereflektio. Psykiatriakokemukset on opettanut minua suojaamaan itseni hevonpaskalta ja olemaan lähtemättä kaikenlaiseen enää naiivisti mukaan eli pitämään rajani. Tämä on sasttanut suojata minua elämässä

Kiitos psykiatrian menisin naiivina idioottina menemääm. Onneksi se on opettanut varauksellisuuden vieraisiin ihmisiin ja heidän agendoihinsa ja kriittisyyttä yleensäkin

Anonyymi kirjoitti:

Oma suurin ongelmani on että pidän psykiatria pseudotieteellisenä kulttina nykyään suurelta osin jonka negatiiviset seuraamukset elämänlaatuun ja ihmiselämään voi olla raskaat. Siinä on hankala ajatella että joku on hyvä hoitaja tai ollut hyvää tai huonoa. Kultti mikä kultti. Pseudotiede mikä pseudotiede.

Aivopesee ihmisiä selittämään itseään pseudotieteen kautta. Olen kuullut niin paljon epätieteellistä hevonP psykiatrien suusta että ei ole oikein hyvää sanottavaa siinä suhteessa.
Itseymmärryksen tasokaan ei ole juuri kasvanut stereotyyppeihin mahduttamalla. Suurin osa henkisen tason eteenpäinmenosta elämässä on tullut näiden havaintojen ymmärryksen kautta

1. Elämä on kärsimystä sr kuuluu siihen. Psykiatriaan naiivi usko on turmellut terveyttäni ja elämänlaatuani mutta rämmin päivästä toiseen.
2. Deal with it. Ei se huumaamalla parane vaan se monimutkaistuu ja voi huonota
3. On paljon keinoja itsellä parantaa sitä esim elämäntapojen kautta. Kun keho ja mieli saa sitä mitä tarvii usein olo paranee
4. Filosofinen ajattelu ja itsereflektio. Psykiatriakokemukset on opettanut minua suojaamaan itseni hevonpaskalta ja olemaan lähtemättä kaikenlaiseen enää naiivisti mukaan eli pitämään rajani. Tämä on sasttanut suojata minua elämässä

Kiitos psykiatrian menisin naiivina idioottina menemääm. Onneksi se on opettanut varauksellisuuden vieraisiin ihmisiin ja heidän agendoihinsa ja kriittisyyttä yleensäkin

Lue lisää

Suuri ongelma sen suhteen että päätyisin naiivina jollekin psykiatrille. En voisi koskaan olla enää noin luottavainen kuin tuo yksi tyyppi.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka ny semmosta apua haluaa josta on enemmän haittaa kun hyötyä?
Eihän se käytännössä ole edes mitään apua.

Tai kuka haluaa apua ylipäätään, jos vika on naapureissa, ystävissä, työnantajassa, omaisissa. lapsissa, jne...??

Anonyymi kirjoitti:

Tai kuka haluaa apua ylipäätään, jos vika on naapureissa, ystävissä, työnantajassa, omaisissa. lapsissa, jne...??

Jos vika on ihan kaikissa muissa, niin kannattaisi varmaan katsoa peiliin.

Anonyymi kirjoitti:

Siinä vaiheessa jos ihmiselle tarjotaankin hyvää apua kun on aivot ja hermosto paskottu lääkkeillä ei siitä kovin paljon apua ole.:) Pitää selvitä lopussa psykiatrian lääkkeistä. Se onkin kova tehtävä. Olen monenlaista kokenut mutta psykiatrian lääkkeiden purku vuosien lääkekoukun jälkeen on ollut haastavin tekoni elämässä. Ja sitten kusetuksesta selviäminen henkisesti on kanssa ollut haastavaa.

Sitten pitää opetella elämään saatujen vaurioiden kanssa. Se on haastavaa.

Tuo yksi kirjoittaja kuulostaa siltä kun hänellä olisi n.Tukholman syndrooma. Hienoa että hyvin tai ainakin paremmin menee ja osaat kääntää toisenkin posken. Toki itsekin olen törmännyt hyviin tyyppeihin psykiatrian puolella murta se ei poista sitä että nykupsykiatria ja psykiatria historiassa on sisältä mätä ja potilaita piilossa vahingoittava.

Lue lisää

Arvasin, että joku vetää tuon Tukholman syndrooman esille.
Itse väittäisin, että kokemukset ja se, että nykyään menee paremmin, johtuu siitä, että olen saanut itseni parempaan kuntoon.
Ja väitän, ettei se olisi onnistunut ilman psykiatrian apua. Oikeanlaisen avun saantiin vain meni turhan monia vuosia, ennen kuin sellainen löytyi, tai sattui kohdalle.

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että esim. lääkitysten lopettaminen on haastavaa.
Koko toipumis- tai paranemisprosessi on selviämistä, ja haasteellista.
Kaikki mitä elämässä tapahtuu, jättää jäljet tavalla tai toisella.
Mitä pahemmista kokemuksista ja tilanteista selviää, se kasvattaa henkisesti.
Jos psyykeä saa parempaan kuntoon, asioita osaa katsoa eri suunnilta, tunnistaa ja tuntea itseään paremmin. Antaa anteeksi itselleen, antaa anteeksi tapahtuneille asioille, jos mahdollista.

Se, että on jostakin hyötynyt, sanotaan vaikka psykiatrisesta avusta, ei se tarkoita välittömästi, että kyseessä olisi Tukholman syndrooma.
On se ollut minullekin haasteellista tavata vuosien varrella kymmeniä, jos ei ihan satoja, psykiatreja, ja siihen määrään mahtuu kaikenlaista.
Se mitä kaikkea on sattunut ja tapahtunut, on kaukana Tukholman syndroomasta.

Ja ei, toista poskea en käännä, en enää palaa samaan vanhaan entiseen, taitaa olla pillerit syöty ja sekoilut sekoiltu tässä elämässä. Toivon, ettei uusintaa tarvitsisi koskaan ottaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tai kuka haluaa apua ylipäätään, jos vika on naapureissa, ystävissä, työnantajassa, omaisissa. lapsissa, jne...??

Ei kyllä psykiatrian aineista saatu harmi on ihan psykiatrian vika että esittelevät aineita ratkaisuksi ihmisten tunne-elämän ongelmiin, määräävät niitä pitemmällä aikavälillä tutkimusnäytön tukien enemmän lyhytkestoisempaa käyttöä(sellaiseksi lääkkeet alunperin suunniteltiin) eivät kerro että ne koukuttaa, valehtelee että ne ei aiheuta riippuvuutta mutta jättää viekkarit mainitsematta, kertoo tieteellisesti paikkaansapitämättömiä teorioita miksi lääkettä pirää käyttää ja sulkee silmänsä pysyväisluonteisemmalta harmilta.

Se miksi ihmiset hakee joskus apua elämänongelmissaan ollen joskus umpikujassa elämänsä kanssa ja kokee masentuneita tunteita ei tarkoita että ihminen on psyykkisesti sairas.

Anonyymi kirjoitti:

Eiks olekki kiva, miten tää anonyymiteetti tuo ihmisen esille aidoimmillaan.

Ai, niin ja mitään mitä sanoit, ei poista sitä tosiasiaa etteikö ihmiselle kahdessakymmenessä vuodessa olisi tarjottu jotain muuta hoitoa, apua, tukea jne.

Joskus vois näyttää paljon fiksummalta, kun ei inttäis vastaan sellasiin asioihin mitkä jokainen kadunmies tietää.

Lue lisää

Kommenttisi oli enemmän, kuin yleistämistä ja hieman kapea-alaisesti ajateltu. Jokainen kadunmies ei välttämättä tiedä, millaista se kyseinen systeemi ja siellä olevien ihmisten toiminta on. Joillakin on sitä tietoa, mutta ei kaikilla. Mutta eiköhän suurin osa kansasta jo tiedä, että mitä se psykiatria on käytännössä on, eli ei paljon muuta kuin diagnosointia ja lääkityksiä, tai sitten "hoitamista" seinin sisällä pakkohoidossa, joista viimeksimainituista ei ole kovin paljon hyväksi itse ihmiselle kaikkine haittavaikutuksineen.

Ja alalla olevat eivät taas pidä lainkaan sitä, että heidän toimintaansa ja käyttämiään hoitomenetelmiä kritisoidaan. Ei kaikki kritiikki ja sen vastaanottaminen ole välttämättä huono asia. Itse asiassa sehän on motivaattori muuttaa ja uudistaa hoitokäytöntöjä paremmiksi ja inhimillisemmiksi. Jos asiat näkee positiivisemmassa, oikeassa ja kehittävässä valossa.

Anonyymi kirjoitti:

Kommenttisi oli enemmän, kuin yleistämistä ja hieman kapea-alaisesti ajateltu. Jokainen kadunmies ei välttämättä tiedä, millaista se kyseinen systeemi ja siellä olevien ihmisten toiminta on. Joillakin on sitä tietoa, mutta ei kaikilla. Mutta eiköhän suurin osa kansasta jo tiedä, että mitä se psykiatria on käytännössä on, eli ei paljon muuta kuin diagnosointia ja lääkityksiä, tai sitten "hoitamista" seinin sisällä pakkohoidossa, joista viimeksimainituista ei ole kovin paljon hyväksi itse ihmiselle kaikkine haittavaikutuksineen.

Ja alalla olevat eivät taas pidä lainkaan sitä, että heidän toimintaansa ja käyttämiään hoitomenetelmiä kritisoidaan. Ei kaikki kritiikki ja sen vastaanottaminen ole välttämättä huono asia. Itse asiassa sehän on motivaattori muuttaa ja uudistaa hoitokäytöntöjä paremmiksi ja inhimillisemmiksi. Jos asiat näkee positiivisemmassa, oikeassa ja kehittävässä valossa.

Lue lisää

Korjaus tekstiin: siis psykiatria on aika pitkälti potilaiden "hoitamista" joko lääkkeillä ja seinien sisällä pakkohoitokeinoin, joista viimeksi mainituista ei ole kovin hyväksi itse ihmiselle, niiden kaikkine haittavaikutuksineen.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan totta, ei sellaista hoitoa ole olemassakaan mitä nämä ihmiset haluaa. Yleensä lääkehoito ja tarvittaessa terapia.
Sillä työn tekee itse potilas ei kukaan voi sitä mitenkään toiselle tehdä.

Itsekkin huomannut näitä valittajia, jotka syövät muutaman. Päivän lääkkeitä ja sanovat ettei ne auta. Sillä yleensä pitkäaikaislääkkeet voivat tehdä alussa olon huonommaksi, ja nämä luulee että lääke ei muka sovi .
Alussa on tottakai hankalaa ennen kun kroppa tottuu lääkkeeseen.

Luulen että nämä potilaat elävät luulossa että lääkäri jollain ihme konstilla ottaa pois huonon olon, taikasauvoja on ainoastaan saduissa.

Joten valitettavasti näitä valittajia on aika paljon, usein miehiä , Ja sama juttu kun saavat lääkkeitä muistisairauteen niin luulevat että tabletti antaa jotenkin muistin takaisin , ja kiroilevat kun muisti ei palaa taas lääkäreiden syyksi
. Muistlääkkeet vaan hidastavat muistisairauden edistymistä mutta eivät paranna. Ainoastaan lievittävät hieman.

Niin että niin kauan kun ihmiset luulee että lääkkeissä on aina vika tai sitten lääkäreistä niin ei olla ymmärretty omaa tilaansa edes.

Lue lisää

Edellinen erehtyy siinä, että tänne keskustelupalstalla kirjoittaisi vain miehiä. Minä olen kylläkin nainen. Ja käytin psyykelääkkeitä, eli neuroleptejä todella kauan ja pitkään, melkein sen 20 vuoden ajan. Lähinnä unettomuuteen ja sen takia. Mutta tosiasia on se, että nykyiset markkinoilla ja tarjolla olevat lääkkeet aiheuttavat enemmän vain harmia, vahinkoa ja tuhoa ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille, ja aiheuttavat lisäsairauksia, ainakin pitkäaikaisesti niitä käytettäessä.

Anonyymi kirjoitti:

Eli sinulla on kahdenkymmenen vuoden kokemus erilaisista hoidoista, ja silti väität ettei niitä ole?

Diagnooseilla ja lääkkeillä voidaan parantaa paljon, mutta ei kaikkea. Otetaan vaikka sellainen hypoteettinen esimerkki, että ihmiselle on tarjottu kaikki mahdolliset terapiat ja kuntoutukset, mutta hän vain on niin narsistinen persoona, että tulisi vielä senkin jälkeen väittämään, että "keinot on vähäiset."

Lue lisää

Julkisella puolella ei ainakaan tarjota mitään muita apuja, tai hoitokeinoja, kuin diagnosoinnit ja lääkitykset, ja niiden päälle ylimielistä, täykeää, asenteellista, autoritääristä ja huonoa kohtelua ja asennoitumista. Onko se eettisesti oikea tapa hoitaa ihmisiä? Kuka sellaista oikeasti muuten haluaa? Pitää olla aika masokisti luonteeltaan, jos sellaista kaipaa ja omalle kohdalleen hyväksyy.

Yksityisestä sektorista en tiedä, siellä saattavat olla toimintavat erilaisia, ja niitä hoitokeinoja on enemmän. Ja ehkä kohtelu on erilaista.

Anonyymi kirjoitti:

Eli sinulla on kahdenkymmenen vuoden kokemus erilaisista hoidoista, ja silti väität ettei niitä ole?

Diagnooseilla ja lääkkeillä voidaan parantaa paljon, mutta ei kaikkea. Otetaan vaikka sellainen hypoteettinen esimerkki, että ihmiselle on tarjottu kaikki mahdolliset terapiat ja kuntoutukset, mutta hän vain on niin narsistinen persoona, että tulisi vielä senkin jälkeen väittämään, että "keinot on vähäiset."

Lue lisää

Et tunne minua, etkä ole koskaan tavannut minua, ja väität minua narsistiksi? Minua enemmän ja paremmin tuntematta. Vain sen perusteella, että toin esille oman mielipiteeni? Narsisti kylläkin toimii vain omaa etua ajaen, oman hyödyn tavoittelun edestä ja tavoitellen niitä. En hyödy tästä yhtään mitään, että osallistun keskusteluun. Esittämäsi "diagnoosi" ja analyysi on enemmän, kuin törkeä ja loukkaava. Jos ei pidä jonkun mielipiteestä, se ei ole mikään oikeutus olla epäasiallinen. Tällä palstalla ei tarvitse tehdä kenestäkään mitään diagnooseja.

Keskustelkaa asiallisemmin, kiitos!

Anonyymi kirjoitti:

Olen törmännyt jopa hyviin terapioihin. Harmi kun niitä olisi saanut ennen psyykenlääketyrkytystä.

Terapioissa on aidosti kohdanto ongelma, mutta se ei aina ole se syy miksi mennään vaikeimman kautta, joskus ihminen itse on luonteeltaan sellainen, että hänen pitää mennä vaikeimman kautta ennen kuin hän on valmis terapiaan.

Anonyymi kirjoitti:

Julkisella puolella ei ainakaan tarjota mitään muita apuja, tai hoitokeinoja, kuin diagnosoinnit ja lääkitykset, ja niiden päälle ylimielistä, täykeää, asenteellista, autoritääristä ja huonoa kohtelua ja asennoitumista. Onko se eettisesti oikea tapa hoitaa ihmisiä? Kuka sellaista oikeasti muuten haluaa? Pitää olla aika masokisti luonteeltaan, jos sellaista kaipaa ja omalle kohdalleen hyväksyy.

Yksityisestä sektorista en tiedä, siellä saattavat olla toimintavat erilaisia, ja niitä hoitokeinoja on enemmän. Ja ehkä kohtelu on erilaista.

Lue lisää

Ja mikä olisi sen avun nimi jota et ole saanut ???
Monella on sairautena Borderline , ja moni ei edes ole tietoinen että hänellä on se, ja se ei ole mitään tavallista masennusta vaikka masennustunteet ovat myös mukana siinä.
Joten lääkäri kirjoittaa lääkkeet jotka tavallisesti tasoittavat mielialaa ja vähitellen paranemista .
Niin että psyykkisiä diagnooseja on monenlaisia, ja potilas joka ei ole vastaanottavainen hoidolle saa taistella lopunelämäsi oireittensa kanssa.
Niin että mitään universaalia hoitoa ei ole sairauksiin vaan kaikki on yksilöllistä

Anonyymi kirjoitti:

"Diagnooseilla ja lääkkeillä voidaan parantaa paljon, mutta ei kaikkea"

Psykiatriset lääkkeet ei valitettavasti paranna yhtään mitään.
Typerintä mitä voi tehdä on uskoa pseudotiede hölynpölyn hoitoon joka ei hoida eikä paranna yhtään mitään.

Lue lisää

Jos sinulle ei lääkkeet ole auttaneet niin monelle muille kyllä ovat sen tehneet. Jokainen tapaus on yksilöllinen ei niitä voi mittailla toistensa kanssa.
Ja sitten on sairauksia joissa potilas ei edes itse ole tietoinen että hänellä on sellainen , lääkärit kyllä näkevät mistä on kyse.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä siinä 20 vuodessä ennätti "tutustua", tai oikeammin tuli ihan liiankin hyvin tutuksi ja tietoa psykiatriasta ja siitä, miten alalla kohdellaan ja asennoidutaan potilaaseen ja mitä ne terveydenhuollon "tarjoamat hoidot ja avut" oikeasti todella käytännössä ovat. Käytännössä en saanut koskaan mitään apua, enkä hyötyä, puhumattakaan, että olisin tullut kuulluksi, tai ymmärretyksi. Oireiden taustalla olevia syitä ei koskaan selvitetty, eikä ongelmat tulleet ratkaistuksi. Samalla syrjäydyin pysyvästi ja lopullisesti tästä yhteiskunnasta.

Kun jotkut tällä palstalla väittävät lääkäreiden, tai hoitotahon tarjoamia diagnooseja ja lääkkeitä "kaikkien ongelmien ratkaisuksi", niin tässä kohtaa on pakko sanoa, että ei niistä ole suurimmalle osalle, nk. ei minullekaan ollut mitään hyötyä. Lääkkeistä tuli vain haittavaikutuksia ja lisää somaattisia ja neurologisia sairauksia. Neuroleptit lyhentävät myös elinikää ja edesauttavat muistisairauksien puhkeamista. Eli ei oikeastaan tiedä, pitäisikö itkeä, vai nauraa, kun jotkut uskovat niin vakaasti psykiatriaan ja sen hyötyihin ja vieläpä kehuvat ja mainostavat niitä. Tutustukaa itse enemmän lääkkeiden haittavaikutuksiin, etenkin niiden pitkäaikaiskäytössä. Jota jostakin syystä joillekin potilaille suositellaan. Arvatkaapa käytänkö minä enää niitä kyseisiä myrkkyjä, joita lääkkeiksi mainostetaan ja niin "hyvinä" pidetään? No, en todellakaan. Enkä suosittele muillekaan niiden käyttämistä, koska se olisi edesvastuutonta.

Lue lisää

Puhu vaan omasta itsestäsi mitä tulee avunsaantiin. Näitä joilla on vuodesta toiseen vaikea olo jolla on lääke fobia mitä tulee lääkkeisiin ovat yksi ryhmä jotka eivät koskaan tule kokemaan normaali tilaa kehossaan .
Siis pelkäävät lääkkeitä , ihan tavallista särkytablettiakin ja omaiset eivät tiedä mikä auttaisi . Jos tälläinen ihminen ottaisi lääkehoidon niin pääsisi taas jaloilleen. Niin että diagnooseja on monia ja sairaita vielä enemmän.
Ihmisten ennakkoluulot asioista ja tietämättömyys ovat usein este tervehtymiselle.
Jos sinä et ole saanut sitä apua ( mitä sekin lienee) jota olet odotellut niin älä yleistä asiaa , koska ihmisten vaivat ovat yksittäisiä ei siis mitään kopioita jonkun toisen tilanteesta.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriassa toimivien "potilasta" auttavat hoitokeinot ovat perin vähäiset, vain lääkityksiä, diagnosointia, ylimielistä asennetta, stigmatisointia ja huonoa kohtelua. Lisäksi lääkkeet aiheuttavat vain lisää ongelmia, haittoja, sairauksia, vahinkoa ja tuhoa niitä ( lääkkeitä) käyttäville. Eipä paljon mitään muuta. Mitä tuli tuohon ensimmäiseen lauseeseen, niin potilaita tulisi kohdella ja nimenomaan kohdata ihmisinä, ei kategorisoimalla heitä. Jos jokin jäi tuosta epäselväksi, mitä tarkoitin.

Lue lisää

Siinä se taas tuli perus syy sairauteen , luulottelu ylimielisestä asenteesta, stigmatisointia
Jne itseluottamus sen tekee kun näkee asiat tuossa valossa.
Voin sanoa että psykiatriassa todellakin yritetään autta.
Mutta jos potilaalla on jo valmiiksi asennoitua mieli että he muka ovat ylimielisiä niin ei ole mistään hoidosta hyötyä.
Kovasti ollaan olevinaan itsevarmoja tyyppejä samalla kun itseluottamus on pohjassa ja sen seurauksena syytellään psykiatreja ettei miåukamsaada apua.
Ei heille masentunut ihminen ole mikään jonka edessä muka olisivat ylimielisiä, heillä on kiinnostus ainoastaan sairauteen ja siihen laadittuun hoitomuotoon. He eivät ole kavereita potilaan kanssa mitenkään. Kuuntelevat asiakannalla potilasta , ja joka sen ymmärtää niin on tyytyväinen hoitoonsa
Oma asenteesi on hyvin tärkeä silloin kun elämä kaltoin kohtelee.

Anonyymi kirjoitti:

Ja mikä olisi sen avun nimi jota et ole saanut ???
Monella on sairautena Borderline , ja moni ei edes ole tietoinen että hänellä on se, ja se ei ole mitään tavallista masennusta vaikka masennustunteet ovat myös mukana siinä.
Joten lääkäri kirjoittaa lääkkeet jotka tavallisesti tasoittavat mielialaa ja vähitellen paranemista .
Niin että psyykkisiä diagnooseja on monenlaisia, ja potilas joka ei ole vastaanottavainen hoidolle saa taistella lopunelämäsi oireittensa kanssa.
Niin että mitään universaalia hoitoa ei ole sairauksiin vaan kaikki on yksilöllistä

Lue lisää

Hahaha psykiatrialla kategorioita riittää. Jos ei masennuslääkkeet toimi niin sitten on varmaan "borderline" ja mielialantasaajat. Eisss. Kannattaa pysyä tuosta kultista erossa.

Tuo yksi kirjoittaja on varmaan sama joka haukkuu ihmisiä narsisteiksi jos ovat eri mieltä psykiatrian kanssa ja saaneet siitä harmia. Aina löytyy joku kategoria tai leima johon ihmiseen lyödään. Samoin toimii psykiatria. En ihmettelisi jos tuo työskentelee psykiatrialla.

Kannattaa havainnoida psykiatriaa etenkin siihen aikaan kun saa lääkkeistä harmia ja ilmaisee asian psykiatrille. Silloin se näyttää kyntensä usein.

Loppupeleissä etenkin pitkäaikaislääkinnän tulos on lääkkeillä vahingoitetut aivot ja hermosto. Seurauksena on mahdollisia kognition häiriöitä (jotka ei auta sitten taas omien ongelmien ratkomisessa), autonomisen hermoston ja hermoston ongelmia, erilaisia stressaavia haittoja,seksuaalipuolen harmia, pahimmillaan esim ekstrapyramidaalioireita.ahdistuskin voi kohota vieroituksessa omalle tasolleen.

Itse odottelen innolla tutkimusta PSSD:stä ja sen tarkemman mekanismin ymmärtämisestä joka tulee kertomaan näiden aineiden kapasiteetista tehdä harmia. Yksi teoria on että PSSD:llä on yhteyksiä small fiber neuropathyyn.

Psykiatria ei edes ymmärrä omien aineidensa vauriopotentiaalia kunnolls niin miten se voi ihmisiä auttaa?

Anonyymi kirjoitti:

Jos sinulle ei lääkkeet ole auttaneet niin monelle muille kyllä ovat sen tehneet. Jokainen tapaus on yksilöllinen ei niitä voi mittailla toistensa kanssa.
Ja sitten on sairauksia joissa potilas ei edes itse ole tietoinen että hänellä on sellainen , lääkärit kyllä näkevät mistä on kyse.

Lue lisää

Milläs todistat että lääke on ihmistä auttanut eikä ihan vain aika ? Psykiatriassa usein puhutaan että lääke auttaa mainitsematta ihan sitä että meihin on kyllä sisäänrakennettuna resilienssiä ja kykyä ratkoa ongelmia myös. En usko että lajina olisimme evoluution aikana selvinneet ilman tätä. Psykiatriassa puhutaan usein kuinka lääke auttaa.

Esim masennuskin ymmärrettiin aiemmin hetkellisempänä spontaanistikin parantuvana vaivana. Toista se on nykyajan pilleriaikakaudella.

Masennus voi olla luonnollinen reaktio elämään. Ei sairaus. Sairaudeksi sitä voi mielestäni vertauskuvallisesti kuvata koska osa päättää päivänsä tuskissaan ja näin mutta mikään biologisesti helposti selitettävä yhteen kategoriaan helposti niputettava tila se ei ole miten psykiatria ja lääkeyhtiöt sen on markkinoineet. Yhdessä vaiheessa tuntui kuin se olisi hahmotettu vain aivokemian häiriönä ja ratkaisuksi ylläripylläri pillereitä

Anonyymi kirjoitti:

Puhu vaan omasta itsestäsi mitä tulee avunsaantiin. Näitä joilla on vuodesta toiseen vaikea olo jolla on lääke fobia mitä tulee lääkkeisiin ovat yksi ryhmä jotka eivät koskaan tule kokemaan normaali tilaa kehossaan .
Siis pelkäävät lääkkeitä , ihan tavallista särkytablettiakin ja omaiset eivät tiedä mikä auttaisi . Jos tälläinen ihminen ottaisi lääkehoidon niin pääsisi taas jaloilleen. Niin että diagnooseja on monia ja sairaita vielä enemmän.
Ihmisten ennakkoluulot asioista ja tietämättömyys ovat usein este tervehtymiselle.
Jos sinä et ole saanut sitä apua ( mitä sekin lienee) jota olet odotellut niin älä yleistä asiaa , koska ihmisten vaivat ovat yksittäisiä ei siis mitään kopioita jonkun toisen tilanteesta.

Lue lisää

En ihmettele jos ihmisille jää lääkekammoja psykiatrian aineista vieroitusoireineen ja haittoineen. Itselläni tämä oli käänteentekevä piste luottamuksessa lääketurvallisuuteen. Herätys. Monet napsii lääkkeitä kuin karkkia. Yksi todennäköisin asia nykypäivän maailmassa pilata terveytensä on huonot elintavat ja siihen päälle naiivi luotto medikalisoituneeseen lääketieteeseen.

Anonyymi kirjoitti:

En ihmettele jos ihmisille jää lääkekammoja psykiatrian aineista vieroitusoireineen ja haittoineen. Itselläni tämä oli käänteentekevä piste luottamuksessa lääketurvallisuuteen. Herätys. Monet napsii lääkkeitä kuin karkkia. Yksi todennäköisin asia nykypäivän maailmassa pilata terveytensä on huonot elintavat ja siihen päälle naiivi luotto medikalisoituneeseen lääketieteeseen.

Lue lisää

"Näitä joilla on vuodesta toiseen vaikea olo jolla on lääke fobia mitä tulee lääkkeisiin ovat yksi ryhmä jotka eivät koskaan tule kokemaan normaali tilaa kehossaan "

*Psyykenlääkkeillä ei tule pahimmillaan kokemaan koskaan normaalitilaa kehossaan koska ne sotkee kehon keinotekoisesti puuttumalla välittäjäaineiden toimintaan joilla on kehossa säätelytehtäviä

Joo mullakin on fobia lääkkeisiin koska ne aiheutti niin kamalaa haittaa. Järkevä ei enää hakkaa päätänsä seinään kokeilemalla samaa mistä oli jo harmia. Tyhmä hakkaa päänsä hakkausta seinään.

Anonyymi kirjoitti:

Et tunne minua, etkä ole koskaan tavannut minua, ja väität minua narsistiksi? Minua enemmän ja paremmin tuntematta. Vain sen perusteella, että toin esille oman mielipiteeni? Narsisti kylläkin toimii vain omaa etua ajaen, oman hyödyn tavoittelun edestä ja tavoitellen niitä. En hyödy tästä yhtään mitään, että osallistun keskusteluun. Esittämäsi "diagnoosi" ja analyysi on enemmän, kuin törkeä ja loukkaava. Jos ei pidä jonkun mielipiteestä, se ei ole mikään oikeutus olla epäasiallinen. Tällä palstalla ei tarvitse tehdä kenestäkään mitään diagnooseja.

Keskustelkaa asiallisemmin, kiitos!

Lue lisää

Ilmeisesti joidenkin psykiatrian työntekijöiden tai perskipuisten potilaiden mielestä kaikki ketkä pitää puoliaan ja kertoo haitoistaan on narsisteja. Heidän pyhän hoitomallinsa kritisointi ja kyseenalaistaminen kertoo narsismista, hoitokielteisyydestä tai muusta persoonallisuushäiriöstä. :-D

Perinteiset argumentit:
Lääkkeet pelastaa elämiä
Menet vain lääkäriin ja syöt ne lääkkeet ihmiset ei vain syö tarpeeksi lääkkeitä (ihmiset kertoo tosi pahoista haitoista ja vuosista pillerikierteitä ja kirjoittajat sivuuttaa tämän)

Mitä argumentit unohtaa tai ei sano
Heillä ei kiinnosta hevonveetujakaan ihmisten saatu paha elämääkin negatiivisella tavalla muuttava harmi
Psykiatriassa vain lakaistaan maton alle harmia saaneet kun yleisesti kuitenkin MUKA jotkut saa hyötyä (kaikki ei tosiaankaan saa vaikka kuinka nostaisivat palvottavan lääkäri-Jumalan alustalle ja NNT-luvutkin lääkkeissä sen kertoo). Psykiatria ei todellakaan ole first do not harm tunkiessaan aineita massiivisia määriä. Aineiden tunkemismäärästä kertoo se että tosi moni ihan ns ihminen ketä tunnen on joutunut masennuslääketyrkyryksen kohteeksi jos on ollut haastavampi elämäntilanne esim loppuunpalamisen oireita. Onneksi moni on tiedostava ja sanoo ei. Psykiatria on aiheuttanut sen että monia normaaleja ihmiselämän reaktioita niputetaan termin disorder alle. Ihmiset puhuu jo kaikista tunteista herkästi psykiatrian termien kautta.

Anonyymi kirjoitti:

Julkisella puolella ei ainakaan tarjota mitään muita apuja, tai hoitokeinoja, kuin diagnosoinnit ja lääkitykset, ja niiden päälle ylimielistä, täykeää, asenteellista, autoritääristä ja huonoa kohtelua ja asennoitumista. Onko se eettisesti oikea tapa hoitaa ihmisiä? Kuka sellaista oikeasti muuten haluaa? Pitää olla aika masokisti luonteeltaan, jos sellaista kaipaa ja omalle kohdalleen hyväksyy.

Yksityisestä sektorista en tiedä, siellä saattavat olla toimintavat erilaisia, ja niitä hoitokeinoja on enemmän. Ja ehkä kohtelu on erilaista.

Lue lisää

Nyt en kyllä malta olla vattuilemati, mutta markkinataloushan toimii siten, että se myy sellaisia tuotteita mitä ihmiset ostaa.

Sairaudentunnottomat ihmiset eivät osta hoitoa sairauteensa, eikä sitä silloin myöskään myydä. Enkelihoidot ja elohopean juonnit on sitten ihan oma juttunsa.

Siksi suosittelen kiukuttelun sijaan ihan kysymään omalta hoitajalta, että mitäs kaikkia hoitoja olisi tarjolla, jos ihan aikuisten oikeasti niihin haluaisi sitoutua.

Se vaara siinä tietysti on, että sieltä saattaa löytyä jotain, ne kaikki kun on julkisen puolen tuotteita.

Anonyymi kirjoitti:

Hahaha psykiatrialla kategorioita riittää. Jos ei masennuslääkkeet toimi niin sitten on varmaan "borderline" ja mielialantasaajat. Eisss. Kannattaa pysyä tuosta kultista erossa.

Tuo yksi kirjoittaja on varmaan sama joka haukkuu ihmisiä narsisteiksi jos ovat eri mieltä psykiatrian kanssa ja saaneet siitä harmia. Aina löytyy joku kategoria tai leima johon ihmiseen lyödään. Samoin toimii psykiatria. En ihmettelisi jos tuo työskentelee psykiatrialla.

Kannattaa havainnoida psykiatriaa etenkin siihen aikaan kun saa lääkkeistä harmia ja ilmaisee asian psykiatrille. Silloin se näyttää kyntensä usein.

Loppupeleissä etenkin pitkäaikaislääkinnän tulos on lääkkeillä vahingoitetut aivot ja hermosto. Seurauksena on mahdollisia kognition häiriöitä (jotka ei auta sitten taas omien ongelmien ratkomisessa), autonomisen hermoston ja hermoston ongelmia, erilaisia stressaavia haittoja,seksuaalipuolen harmia, pahimmillaan esim ekstrapyramidaalioireita.ahdistuskin voi kohota vieroituksessa omalle tasolleen.

Itse odottelen innolla tutkimusta PSSD:stä ja sen tarkemman mekanismin ymmärtämisestä joka tulee kertomaan näiden aineiden kapasiteetista tehdä harmia. Yksi teoria on että PSSD:llä on yhteyksiä small fiber neuropathyyn.

Psykiatria ei edes ymmärrä omien aineidensa vauriopotentiaalia kunnolls niin miten se voi ihmisiä auttaa?

Lue lisää

Mitäs tapahtuis, jos aidosti pysyisit erossa tästä kultista, etkä vaivaisi päätäsi, kinaamalla siitä koko ajan?

Mikä riivaaja saa sinut palaamaan?

Tai miksi ylipäätään viittaat aina vapaaehtoisena, kun narskuista ruvetaan puhumaan?

Anonyymi kirjoitti:

Mitäs tapahtuis, jos aidosti pysyisit erossa tästä kultista, etkä vaivaisi päätäsi, kinaamalla siitä koko ajan?

Mikä riivaaja saa sinut palaamaan?

Tai miksi ylipäätään viittaat aina vapaaehtoisena, kun narskuista ruvetaan puhumaan?

Lue lisää

Siksi koska psykiatrian tuottamasta harmista pitää keskustella.

Anonyymi kirjoitti:

Siksi koska psykiatrian tuottamasta harmista pitää keskustella.

Ei se käy päinsä että psykiatria vaan turmelee ihmisten elämiä ja sitten jatkaa muka jaloa auttamistyötään. Ja on aivan sama mitä osalle ihmisistä käy kun MUKA jotkut saa hyötyä. Tämä asia ansaitsee tapetille nostoa.

Anonyymi kirjoitti:

Kommenttisi oli enemmän, kuin yleistämistä ja hieman kapea-alaisesti ajateltu. Jokainen kadunmies ei välttämättä tiedä, millaista se kyseinen systeemi ja siellä olevien ihmisten toiminta on. Joillakin on sitä tietoa, mutta ei kaikilla. Mutta eiköhän suurin osa kansasta jo tiedä, että mitä se psykiatria on käytännössä on, eli ei paljon muuta kuin diagnosointia ja lääkityksiä, tai sitten "hoitamista" seinin sisällä pakkohoidossa, joista viimeksimainituista ei ole kovin paljon hyväksi itse ihmiselle kaikkine haittavaikutuksineen.

Ja alalla olevat eivät taas pidä lainkaan sitä, että heidän toimintaansa ja käyttämiään hoitomenetelmiä kritisoidaan. Ei kaikki kritiikki ja sen vastaanottaminen ole välttämättä huono asia. Itse asiassa sehän on motivaattori muuttaa ja uudistaa hoitokäytöntöjä paremmiksi ja inhimillisemmiksi. Jos asiat näkee positiivisemmassa, oikeassa ja kehittävässä valossa.

Lue lisää

Kumpaa se kommentti nyt taas oli? Yleistämistä, vai kapea alaista? Vai etkö osaa päättää?

Suomessa on arviolta se neljännesmiljoona miepä palveluiden käyttäjää. Asiakastyytyväisyys kyselyjen mukaan sellainen noin 80% käyttäjistä on tyytyväisiä ja suurin osa heistä voisi suositella niitä myös muillekkin. Että eiköhän kadunmiehellä jonkin lainen käsitys asiasta ole. Se että sinun kapea mielipiteesi ei satu siihen kahdeksaankymmenen prosenttiin, ei tee kadunmiehestä yhtään sen huonompaa.

Ja eiköhän alalla olevat tiedosta, että resurssipula on yksi suurimmista syistä, miksi sille loppuprosentille ei saada parempia palveluita, ja se että on olemassa ihmisiä jotka eivät vain ikinä ole tyytyväisiä saamaansa palveluun, vaikka niitä olisi kehitetty ja tarjottu heille kahdenkymmenen vuoden ajan.

Anonyymi kirjoitti:

Kumpaa se kommentti nyt taas oli? Yleistämistä, vai kapea alaista? Vai etkö osaa päättää?

Suomessa on arviolta se neljännesmiljoona miepä palveluiden käyttäjää. Asiakastyytyväisyys kyselyjen mukaan sellainen noin 80% käyttäjistä on tyytyväisiä ja suurin osa heistä voisi suositella niitä myös muillekkin. Että eiköhän kadunmiehellä jonkin lainen käsitys asiasta ole. Se että sinun kapea mielipiteesi ei satu siihen kahdeksaankymmenen prosenttiin, ei tee kadunmiehestä yhtään sen huonompaa.

Ja eiköhän alalla olevat tiedosta, että resurssipula on yksi suurimmista syistä, miksi sille loppuprosentille ei saada parempia palveluita, ja se että on olemassa ihmisiä jotka eivät vain ikinä ole tyytyväisiä saamaansa palveluun, vaikka niitä olisi kehitetty ja tarjottu heille kahdenkymmenen vuoden ajan.

Lue lisää

Julkisella puolella ei tarjota juuri koskaan ainakaan traumaterapiaa, jos henkilöllä on jokin muu diagnosoitu mt-sairaus, kuten skitsofrenia. Vaikka henkilölle olisi oikeasti tapahtunut elämässä kaikenlaista pahaa, väkivaltaa, tai joutunut esim. raiskatuksi. Arvatkaa vain, että miksi? Tarvitseeko sitä tässä sanoakaan.

Ja tuo resurssipulakortti on aina helppo vetää esille. Ongelmia, puutteita ja vikoja avun ja tuen saamisessa ja ennen kaikkea hoitohenkilökunnan asenteissa on ollut jo useamman vuosikymmenen ajan. Ei ne siitä miksikään selittelemällä ja verukkeita keksimällä muutu. Monella on usean kymmenen vuoden ajalta kokemuksia siitä, mitä psykiatria oikeasti on ja myöskin, että se pohjautuu vain ja ainoastaan lähinnä diagnosointiin ja lääkityksiin, joista ei ole esim. traumojen hoidossa mitään apua. Ei ainakaan neurolepteistä. Niitä ei edes suositella traumojen hoidossa.

Ottakaa asioista enemmän selvää, kiitos! Ennen kuin menette sanomaan asioita, jotka eivät pidä paikkaansa, tai niiden asianlaita on aivan toinen.

Anonyymi kirjoitti:

Ilmeisesti joidenkin psykiatrian työntekijöiden tai perskipuisten potilaiden mielestä kaikki ketkä pitää puoliaan ja kertoo haitoistaan on narsisteja. Heidän pyhän hoitomallinsa kritisointi ja kyseenalaistaminen kertoo narsismista, hoitokielteisyydestä tai muusta persoonallisuushäiriöstä. :-D

Perinteiset argumentit:
Lääkkeet pelastaa elämiä
Menet vain lääkäriin ja syöt ne lääkkeet ihmiset ei vain syö tarpeeksi lääkkeitä (ihmiset kertoo tosi pahoista haitoista ja vuosista pillerikierteitä ja kirjoittajat sivuuttaa tämän)

Mitä argumentit unohtaa tai ei sano
Heillä ei kiinnosta hevonveetujakaan ihmisten saatu paha elämääkin negatiivisella tavalla muuttava harmi
Psykiatriassa vain lakaistaan maton alle harmia saaneet kun yleisesti kuitenkin MUKA jotkut saa hyötyä (kaikki ei tosiaankaan saa vaikka kuinka nostaisivat palvottavan lääkäri-Jumalan alustalle ja NNT-luvutkin lääkkeissä sen kertoo). Psykiatria ei todellakaan ole first do not harm tunkiessaan aineita massiivisia määriä. Aineiden tunkemismäärästä kertoo se että tosi moni ihan ns ihminen ketä tunnen on joutunut masennuslääketyrkyryksen kohteeksi jos on ollut haastavampi elämäntilanne esim loppuunpalamisen oireita. Onneksi moni on tiedostava ja sanoo ei. Psykiatria on aiheuttanut sen että monia normaaleja ihmiselämän reaktioita niputetaan termin disorder alle. Ihmiset puhuu jo kaikista tunteista herkästi psykiatrian termien kautta.

Lue lisää

Miten osuvasti ja naulan kantaan sanottu! Voiko tuota yhtään sen paremmin enää sanoa? Pidän kovasti Sinun tavastasi sanoa, tai kirjoittaa asioita niin paljon. On Sinulla kyllä tosiaan tuo sana hallussa. Saat minut aina joko hymyilemään, tai nauramaan. Olet aina niin oikeassa argumenteissasi!

Anonyymi kirjoitti:

Mitäs tapahtuis, jos aidosti pysyisit erossa tästä kultista, etkä vaivaisi päätäsi, kinaamalla siitä koko ajan?

Mikä riivaaja saa sinut palaamaan?

Tai miksi ylipäätään viittaat aina vapaaehtoisena, kun narskuista ruvetaan puhumaan?

Lue lisää

Eikun tämän loistavan kirjoittajan ja kommentoijan pitää ehdottomasti jatkaa tänne ja muuallekin kirjoittamista. Hän on parhaimpia täällä kirjoittavia. Ja on aina oikeassa siinä, mitä sanoo. Hän osaa todella hyvin ilmaista verbaalisesti ja sanoo nk. asiat oikeasti ovat.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kyllä psykiatrian aineista saatu harmi on ihan psykiatrian vika että esittelevät aineita ratkaisuksi ihmisten tunne-elämän ongelmiin, määräävät niitä pitemmällä aikavälillä tutkimusnäytön tukien enemmän lyhytkestoisempaa käyttöä(sellaiseksi lääkkeet alunperin suunniteltiin) eivät kerro että ne koukuttaa, valehtelee että ne ei aiheuta riippuvuutta mutta jättää viekkarit mainitsematta, kertoo tieteellisesti paikkaansapitämättömiä teorioita miksi lääkettä pirää käyttää ja sulkee silmänsä pysyväisluonteisemmalta harmilta.

Se miksi ihmiset hakee joskus apua elämänongelmissaan ollen joskus umpikujassa elämänsä kanssa ja kokee masentuneita tunteita ei tarkoita että ihminen on psyykkisesti sairas.

Lue lisää

Kyllä se sairaus on se masennuskin silloin kun se estää elämästä normaalisti , sitten on eroa masennuksella ja alakuloisuudella jotka haiset usein sekoittavat sanovat olevansa masentuneita , vaikka usein on kyse alakuloisuudesta mikä,on normaalia.

Anonyymi kirjoitti:

Siksi koska psykiatrian tuottamasta harmista pitää keskustella.

Näiden viiden ihmisen kanssakko jotka ovat kuulleet "keskustelun" jo tuhansia kertoja tässä muutaman vuoden aikana?

Sorry vaan, mutta sillä sinun käytöksellä on aika vähän tekemistä psykiatrian kanssa.

Mitkä on ne sinun henkilökohtaiset kiksit, mitkä saa sinut toistamaan itseäsi kuin papukaija? Eikä taaskaan tarvitse kertoa julkisesti, riittää kun taas käyt siellä peilin edessä ja kerrot ne itsellesi.

Anonyymi kirjoitti:

Hahaha psykiatrialla kategorioita riittää. Jos ei masennuslääkkeet toimi niin sitten on varmaan "borderline" ja mielialantasaajat. Eisss. Kannattaa pysyä tuosta kultista erossa.

Tuo yksi kirjoittaja on varmaan sama joka haukkuu ihmisiä narsisteiksi jos ovat eri mieltä psykiatrian kanssa ja saaneet siitä harmia. Aina löytyy joku kategoria tai leima johon ihmiseen lyödään. Samoin toimii psykiatria. En ihmettelisi jos tuo työskentelee psykiatrialla.

Kannattaa havainnoida psykiatriaa etenkin siihen aikaan kun saa lääkkeistä harmia ja ilmaisee asian psykiatrille. Silloin se näyttää kyntensä usein.

Loppupeleissä etenkin pitkäaikaislääkinnän tulos on lääkkeillä vahingoitetut aivot ja hermosto. Seurauksena on mahdollisia kognition häiriöitä (jotka ei auta sitten taas omien ongelmien ratkomisessa), autonomisen hermoston ja hermoston ongelmia, erilaisia stressaavia haittoja,seksuaalipuolen harmia, pahimmillaan esim ekstrapyramidaalioireita.ahdistuskin voi kohota vieroituksessa omalle tasolleen.

Itse odottelen innolla tutkimusta PSSD:stä ja sen tarkemman mekanismin ymmärtämisestä joka tulee kertomaan näiden aineiden kapasiteetista tehdä harmia. Yksi teoria on että PSSD:llä on yhteyksiä small fiber neuropathyyn.

Psykiatria ei edes ymmärrä omien aineidensa vauriopotentiaalia kunnolls niin miten se voi ihmisiä auttaa?

Lue lisää

En ole koskaan haukkunut ketään narsistiksi ,mutta diagnooseja on monia, jotka ovat eri osassa aivojen toimintaa, joten se sama mitä sinä kirjoitat, itse olen nähnyt elämäni aikan niin paljon tyytyväisiä potilaita jotka ovat tyytyväisiä lääkityksensä .
Joten se joka ei luota lääkäreihin , miksi mennään silloin lääkäriin yleensä, vai ollaanko luulossa että joku miraakkeli tapahtuisi.
Kun ollaan niin kovasti tietävinään näistä asioista , niin ihme ettei sitten olla terveeenä.
Jokainen tapaus on erilainen ja pyrkimys on todella että jokainen saisi avun vaivoihinsa..

Anonyymi kirjoitti:

Milläs todistat että lääke on ihmistä auttanut eikä ihan vain aika ? Psykiatriassa usein puhutaan että lääke auttaa mainitsematta ihan sitä että meihin on kyllä sisäänrakennettuna resilienssiä ja kykyä ratkoa ongelmia myös. En usko että lajina olisimme evoluution aikana selvinneet ilman tätä. Psykiatriassa puhutaan usein kuinka lääke auttaa.

Esim masennuskin ymmärrettiin aiemmin hetkellisempänä spontaanistikin parantuvana vaivana. Toista se on nykyajan pilleriaikakaudella.

Masennus voi olla luonnollinen reaktio elämään. Ei sairaus. Sairaudeksi sitä voi mielestäni vertauskuvallisesti kuvata koska osa päättää päivänsä tuskissaan ja näin mutta mikään biologisesti helposti selitettävä yhteen kategoriaan helposti niputettava tila se ei ole miten psykiatria ja lääkeyhtiöt sen on markkinoineet. Yhdessä vaiheessa tuntui kuin se olisi hahmotettu vain aivokemian häiriönä ja ratkaisuksi ylläripylläri pillereitä

Lue lisää

Kyllä jonkin asteen masennus paranee itsestäänkin ajan kanssa , mutta lääkkeet auttavat ehkä pääsemään nopeammin masennuksen kynsistä.

Anonyymi kirjoitti:

Et tunne minua, etkä ole koskaan tavannut minua, ja väität minua narsistiksi? Minua enemmän ja paremmin tuntematta. Vain sen perusteella, että toin esille oman mielipiteeni? Narsisti kylläkin toimii vain omaa etua ajaen, oman hyödyn tavoittelun edestä ja tavoitellen niitä. En hyödy tästä yhtään mitään, että osallistun keskusteluun. Esittämäsi "diagnoosi" ja analyysi on enemmän, kuin törkeä ja loukkaava. Jos ei pidä jonkun mielipiteestä, se ei ole mikään oikeutus olla epäasiallinen. Tällä palstalla ei tarvitse tehdä kenestäkään mitään diagnooseja.

Keskustelkaa asiallisemmin, kiitos!

Lue lisää

Koko anynyymiteetin idea on se että tiedän sinusta vain sen mitä tänne kirjoitat, ja joudun vetämään siitä omat johtopäätökseni.

Miten sinä luonnehtisit minusta jos yrittäisin syöttää valkoisia valheita totuutena, ja kiinnijäädessäni väittäisinkin niiden olevan mielipiteitä? Ja heittäisin perään vielä pienet Blame gamet?

Olisinko silloin "wife materail of the year?"

Mutta ei siitä sen enempää, sillä tälläkin foorumilla on mahtava toiminto jota kannattaa käyttää.

Joka kerta kun pahoittaa mielensä, niin viestin voi raportoida. Enkä ole edes kuullut, että sarjaraportoijaa olisi mitenkään rangaistu.

Eli eikun napit kaakkoon napsuttelemaan.

Anonyymi kirjoitti:

En ihmettele jos ihmisille jää lääkekammoja psykiatrian aineista vieroitusoireineen ja haittoineen. Itselläni tämä oli käänteentekevä piste luottamuksessa lääketurvallisuuteen. Herätys. Monet napsii lääkkeitä kuin karkkia. Yksi todennäköisin asia nykypäivän maailmassa pilata terveytensä on huonot elintavat ja siihen päälle naiivi luotto medikalisoituneeseen lääketieteeseen.

Lue lisää

Kaikilla ei ole samanlaisia kokemuksia , joten ei voi yleistää mitenkään .
Monet vähentävät lääkkeitään pitkällä ajalla ja sanovat että se on toiminut hyvin heidän kohdallaan.
Ihmiset jotka lukevat näitä yksittäisiä negatiivisia juttuja ja ovat itse avun tarpeessa saattavat pelästyä kaiken maailman mustamaalauksesta lääkäreistä ja lääkkeistä. Sillä voivat luulla että kaikki kokevat negatiivisesti hoidon, niin ei ole , moni on tyytyväinen hoitoonsa .

Anonyymi kirjoitti:

Kaikilla ei ole samanlaisia kokemuksia , joten ei voi yleistää mitenkään .
Monet vähentävät lääkkeitään pitkällä ajalla ja sanovat että se on toiminut hyvin heidän kohdallaan.
Ihmiset jotka lukevat näitä yksittäisiä negatiivisia juttuja ja ovat itse avun tarpeessa saattavat pelästyä kaiken maailman mustamaalauksesta lääkäreistä ja lääkkeistä. Sillä voivat luulla että kaikki kokevat negatiivisesti hoidon, niin ei ole , moni on tyytyväinen hoitoonsa .

Lue lisää

"Ja eiköhän alalla olevat tiedosta, että resurssipula on yksi suurimmista syistä, miksi sille loppuprosentille ei saada parempia palveluita, ja se että on olemassa ihmisiä jotka eivät vain ikinä ole tyytyväisiä saamaansa palveluun, vaikka niitä olisi kehitetty ja tarjottu heille kahdenkymmenen vuoden ajan."

Resurssipula on toki yksi ongelmista, erityisesti kun mietitään että määrätään psykoaktiivisia koukuttavia lääkkeitä joiden käyttöä pitäisi seurata. Eli pitäisi harjoittaa tarkkaa seurantaa haitoista jne. Psykiatrit vaihtuvat jatkuvasti mt-puolella. Aikoja saa harvoin. Ihmiset myös vaihtelee hoitopaikkojaan esim työterveydestä terveyskeskukseen tai nuorisopuolelta aikuispuolelle jolloin lääkitys voi jäädä päälle. Moni vetää lääkkeitä vuosia ja vuosia jolloin ongelmat niiden kanssa voi pahentua

Mutta resurssipula ei ole ongelmien juurisyy. Ongelmien juurisyy on ihmiselämän ja tunteiden medikalisoiminen ja biopsykiatrian tapa hahmottaa asiat joka on johtanut massiiviseen määrään medikalisaatiota ja siihen että ihmiset puhuu tunteistaan psykiatrian diagnoosien kautta.
Olen omassa elämässäni seurannut ihmisiä joille on yritetty masennuslääkkeitä tunkea ja moni heistä on selvittänyt ongelmansa ihan ilman lääkkeitä ja voi että kuinka kiitollisia he saavatkaan olla itselleen etteivät pilleristeiksi alkaneet ja harjoittivat kriittistä ajattelua.

"monet vähentää lääkkeitä pitkällä aikavälillä"....

Miksi pitäisi vähentää lääkkeitä pitkällä aikavälillä joiden psykiatri sanoi määrätessään niitä ettei ne aiheuta riippuvuutta eikä maininnut vieroitusoireistakaan mitään?

Itse olisin ollut kiitollinen että olisin tehnyt ns. informed consentin masennuslääkkeistä aikanaan enkä nykyään joutuisi miettimään mitä pitkäaikaisaltistuminen masennuslääkkeille kasvuiässä teki aivoille ja hermostolle ja miksi minulla on esim PSSD.

Anonyymi kirjoitti:

"Ja eiköhän alalla olevat tiedosta, että resurssipula on yksi suurimmista syistä, miksi sille loppuprosentille ei saada parempia palveluita, ja se että on olemassa ihmisiä jotka eivät vain ikinä ole tyytyväisiä saamaansa palveluun, vaikka niitä olisi kehitetty ja tarjottu heille kahdenkymmenen vuoden ajan."

Resurssipula on toki yksi ongelmista, erityisesti kun mietitään että määrätään psykoaktiivisia koukuttavia lääkkeitä joiden käyttöä pitäisi seurata. Eli pitäisi harjoittaa tarkkaa seurantaa haitoista jne. Psykiatrit vaihtuvat jatkuvasti mt-puolella. Aikoja saa harvoin. Ihmiset myös vaihtelee hoitopaikkojaan esim työterveydestä terveyskeskukseen tai nuorisopuolelta aikuispuolelle jolloin lääkitys voi jäädä päälle. Moni vetää lääkkeitä vuosia ja vuosia jolloin ongelmat niiden kanssa voi pahentua

Mutta resurssipula ei ole ongelmien juurisyy. Ongelmien juurisyy on ihmiselämän ja tunteiden medikalisoiminen ja biopsykiatrian tapa hahmottaa asiat joka on johtanut massiiviseen määrään medikalisaatiota ja siihen että ihmiset puhuu tunteistaan psykiatrian diagnoosien kautta.
Olen omassa elämässäni seurannut ihmisiä joille on yritetty masennuslääkkeitä tunkea ja moni heistä on selvittänyt ongelmansa ihan ilman lääkkeitä ja voi että kuinka kiitollisia he saavatkaan olla itselleen etteivät pilleristeiksi alkaneet ja harjoittivat kriittistä ajattelua.

"monet vähentää lääkkeitä pitkällä aikavälillä"....

Miksi pitäisi vähentää lääkkeitä pitkällä aikavälillä joiden psykiatri sanoi määrätessään niitä ettei ne aiheuta riippuvuutta eikä maininnut vieroitusoireistakaan mitään?

Itse olisin ollut kiitollinen että olisin tehnyt ns. informed consentin masennuslääkkeistä aikanaan enkä nykyään joutuisi miettimään mitä pitkäaikaisaltistuminen masennuslääkkeille kasvuiässä teki aivoille ja hermostolle ja miksi minulla on esim PSSD.

Lue lisää

"mutta diagnooseja on monia, jotka ovat eri osassa aivojen toimintaa"

Nytpä olet astunut oikein neurotieteilijäksi. Anna mun kaikki kestää.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä jonkin asteen masennus paranee itsestäänkin ajan kanssa , mutta lääkkeet auttavat ehkä pääsemään nopeammin masennuksen kynsistä.

Minulla on kokemusta että ihan vaikean asteen masennus paranee ilman lääkitystä. Toki voi olla että psykiatria väärintulkitsi saamani harmin. Kummasti alkoi masennuskin lähteä kun aivot alkoi toimia paremmin ilman aineita jotka häiritsevät kemiallisesti aivojen toimintaa.

Ymmärrän myös että masennus on normaali elämään kuuluva reaktio joka voi kummuta päälle jos tapahtuu paljon ikävää esim lyhyen ajan sisällä.

Avainsana oli kokonaisvaltaisuus itsensä hoitamisessa joka tukee terveyttä, aivoterveyttä ja vastaa henkisen tason tarpeisiin mitä ihmisellä on. Tälle tasolle psykiatria ei koskaan mene koska se on kiinnostunut vaan nopeasti välittäjäaineiden sotkemisesta ja biologisesti aivojen sorkinnasta eri tavoin.

Asiat ei tapahdu pikana mirä psyykessä tapahtuu. On aika sairasta oikeastaan että ihminen vain huumataan nopeasti ratkaisuna. Lieköhän tämäkin jotain kvartaalikapitalismi ajattelua jossa ihminen pitää nopeasti sulloa työelämään ja pitää siellä, siitä viis vaikka ongelmat pitemmällä tähtäimellä vain kroonistuu pahimmassa tapauksessa lääkityksellä koska aine voi leikata tunteita ja estää kokonaisvaltaisempaa juurisyihin pääsyä.

Anonyymi kirjoitti:

Näiden viiden ihmisen kanssakko jotka ovat kuulleet "keskustelun" jo tuhansia kertoja tässä muutaman vuoden aikana?

Sorry vaan, mutta sillä sinun käytöksellä on aika vähän tekemistä psykiatrian kanssa.

Mitkä on ne sinun henkilökohtaiset kiksit, mitkä saa sinut toistamaan itseäsi kuin papukaija? Eikä taaskaan tarvitse kertoa julkisesti, riittää kun taas käyt siellä peilin edessä ja kerrot ne itsellesi.

Lue lisää

Sinäkö olet jotenkin arvokkaampi ja tärkeämpi kirjoittamaan?

Sinullehan ei kuulu pätkääkään miksi teen mitä teen ja jätän nojatuolipsykologisointisi omaan arvoonsa.

Anonyymi kirjoitti:

Julkisella puolella ei tarjota juuri koskaan ainakaan traumaterapiaa, jos henkilöllä on jokin muu diagnosoitu mt-sairaus, kuten skitsofrenia. Vaikka henkilölle olisi oikeasti tapahtunut elämässä kaikenlaista pahaa, väkivaltaa, tai joutunut esim. raiskatuksi. Arvatkaa vain, että miksi? Tarvitseeko sitä tässä sanoakaan.

Ja tuo resurssipulakortti on aina helppo vetää esille. Ongelmia, puutteita ja vikoja avun ja tuen saamisessa ja ennen kaikkea hoitohenkilökunnan asenteissa on ollut jo useamman vuosikymmenen ajan. Ei ne siitä miksikään selittelemällä ja verukkeita keksimällä muutu. Monella on usean kymmenen vuoden ajalta kokemuksia siitä, mitä psykiatria oikeasti on ja myöskin, että se pohjautuu vain ja ainoastaan lähinnä diagnosointiin ja lääkityksiin, joista ei ole esim. traumojen hoidossa mitään apua. Ei ainakaan neurolepteistä. Niitä ei edes suositella traumojen hoidossa.

Ottakaa asioista enemmän selvää, kiitos! Ennen kuin menette sanomaan asioita, jotka eivät pidä paikkaansa, tai niiden asianlaita on aivan toinen.

Lue lisää

Tuo on juuri tuota että psykiatria tarttuu oireisiin eikä juurisyihin. Jos on esim skitsofrenia tai muu vastaava diagnoosi, sitä pidetään jollain tavoin jonain biologisena häiriötilana aivoissa tai ihmisiä kategorisoidaan toivottamammaksi tapauksiksi joita ei sitten terapia auta tai siitä ei ole riittävästi näyttöä tietyn diagnoosin kohdalla.

Toki terapiaa voi saada mutta saisiko terapiatyyppiä josta oikeasti voisikin olla jotain hyötyä sille kyseiselle yksilölle?
Väittäisin että monelle voi olla hyötyä siitä että heillä ei ole kyseistä diagnoosia leimaamassa heitä ja olisi vaikka traumftaustalla oikeasti se PTSD-diagnoosi jota painotettaisiin enemmän. Kaikessa ajatellaan niin että onko näyttöön pohjautuvaa hoitoa sille kyseiselle karsinalle.

Tungetaan pillereitä kun ei juuri muutakaan osata. Psykiatrit suorastaan pelkäävät ihmisten niitä psyyken puolia joissa joku esim kuulee ääniä ja haluavat lamata ihmiset.
lääkkeillä. Se on se mitä he osaavat. He eivät halua selvitellä välttämättä syvemmältä mistä on kyse esim juuri trauma. Olen törmännyt netissä monien ihmisten tarinoihin jossa se mitä pidetään skitsofreniana on ollut trauma ja traumapohjainen apu on ratkaissut ongelmia. Myös tarinoihin joissa lääkitys on ollut harmillinen ja apatisoiva skitsofreniassa ja lääkkeettömyys on toiminut parhaiten.

On suorastaan kauhistuttavaa kuvitella millainen taakka tuo diagnoosi voi olla joillekin jotka ei mahdu siihen stereotyyppiin skitsofreenikosta jonka pitää syödä lääkkeensä tai jotka ei saa tarpeeksi traumapohjaista apua kun on kerran joskus lätkäisty skitsofreniadiagnoosi ja traumapuolen merkitystä ei ymmärretä. Sitten tulee joku tuollainen pelottavalta kuulostava toivottomiakin paranemisennusteita laittava krooninen stigmatisoiva merkintä (yksi stigmatisoivimmista mielestäni psykiatriassa)

En ihmettelisi jos joukossa on myös "skitsofreenikkoja" jotka on päätyneet kroonisesti sekavaan tilaan sarjan psykiatrian psykoaktiivisia aineita kokeillessaan. Kenties päihteitä mennyt samalla. Ja apu voisikin olla kun purkaa tuon jatkuvam aivojen kemiallisen sorkkimisen. Se sitten tulkitaan vain skitsofreniana jossa ihminen nyt vain on sekaisin ja tyrkytetään hamaan tappiin asti pilleriä toisen perään.

Anonyymi kirjoitti:

Koko anynyymiteetin idea on se että tiedän sinusta vain sen mitä tänne kirjoitat, ja joudun vetämään siitä omat johtopäätökseni.

Miten sinä luonnehtisit minusta jos yrittäisin syöttää valkoisia valheita totuutena, ja kiinnijäädessäni väittäisinkin niiden olevan mielipiteitä? Ja heittäisin perään vielä pienet Blame gamet?

Olisinko silloin "wife materail of the year?"

Mutta ei siitä sen enempää, sillä tälläkin foorumilla on mahtava toiminto jota kannattaa käyttää.

Joka kerta kun pahoittaa mielensä, niin viestin voi raportoida. Enkä ole edes kuullut, että sarjaraportoijaa olisi mitenkään rangaistu.

Eli eikun napit kaakkoon napsuttelemaan.

Lue lisää

Älä mene tekemään niitä johtopäätelmiä. Se ei ole ollenkaan fiksua, eikä asiallista. Kertoo sellaisen tekijästä itsestään vain jotakin. Sitäpaitsi se mitä teit, on diagnosointia, ja sitä ei saa mennä koskaan tekemään, jos ei ole henkilöä koskaan kasvokkain edes tavannut. Minäkään en tee kenestäkään täällä mitään "johtopäätelmiä", enkä diagnoosia. Olen sen verran älykäs ja sivistynyt sentään, että tiedän, missä rajat kulkevat. Ja omaan paremmat käytöstavat.

Anonyymi kirjoitti:

En ole koskaan haukkunut ketään narsistiksi ,mutta diagnooseja on monia, jotka ovat eri osassa aivojen toimintaa, joten se sama mitä sinä kirjoitat, itse olen nähnyt elämäni aikan niin paljon tyytyväisiä potilaita jotka ovat tyytyväisiä lääkityksensä .
Joten se joka ei luota lääkäreihin , miksi mennään silloin lääkäriin yleensä, vai ollaanko luulossa että joku miraakkeli tapahtuisi.
Kun ollaan niin kovasti tietävinään näistä asioista , niin ihme ettei sitten olla terveeenä.
Jokainen tapaus on erilainen ja pyrkimys on todella että jokainen saisi avun vaivoihinsa..

Lue lisää

"Jokainen tapaus on erilainen ja pyrkimys on todella että jokainen saisi avun vaivoihinsa.."

Minun kohdallani "apu" oli pitkäkestoisten viekkareiden väärindiagnosointi toistuvaksi masennukseksi. Siihen lisäksi tietysti lääkityksen uudelleenaloitus pikavauhtia isolla annoksella ja antipsykoottia päälle. Ei varmaan ihme, että traumatisoiduin pahasti.

Miksi enää jatkossa hakeutuisin kemiallisen pahoinpit.. anteeksi, "avun" piiriin?

Hakeutukoon mieluummin ne, jotka kokevat apua saavansa.

Anonyymi kirjoitti:

Olen törmännyt jopa hyviin terapioihin. Harmi kun niitä olisi saanut ennen psyykenlääketyrkytystä.

Tyrkytystä???????
Jokaiselle potilaalle kirjoitetaan lääkkeitä kun käy hoitoa etsimässä .joten älä käytä sanaa tyrkytys, sillä se jo paljastaa asenteesi näihin asioihin. Yleensä lääke ja terapia ovat hyvä yhdistelmä hoidossa.
Oikein ajatteluttaa kun eräät käyttävät sanaa ” tyrkyttää” se on kuule lääkärille se sama jos et syö lääkkeitäkin, sillä erolla että menet samasta asiasta sitten seuraavan kerran toiselle lääkärille, joka taas ”tyrkyttää” samaa lääkehoitoa . Näinhän se aina menee kun ei tiedetä asioista sen laajemmin ja vedetään niitä omia johtopäätöksiä asioista mistä ei tietenkään ole lääketieteellistä koulutusta mutta kas vaan kun ollaan osaavinaan.
Epäluuloiselle ihmiselle ei vielä olla hoitomuotoa keksitty edes.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kyllä psykiatrian aineista saatu harmi on ihan psykiatrian vika että esittelevät aineita ratkaisuksi ihmisten tunne-elämän ongelmiin, määräävät niitä pitemmällä aikavälillä tutkimusnäytön tukien enemmän lyhytkestoisempaa käyttöä(sellaiseksi lääkkeet alunperin suunniteltiin) eivät kerro että ne koukuttaa, valehtelee että ne ei aiheuta riippuvuutta mutta jättää viekkarit mainitsematta, kertoo tieteellisesti paikkaansapitämättömiä teorioita miksi lääkettä pirää käyttää ja sulkee silmänsä pysyväisluonteisemmalta harmilta.

Se miksi ihmiset hakee joskus apua elämänongelmissaan ollen joskus umpikujassa elämänsä kanssa ja kokee masentuneita tunteita ei tarkoita että ihminen on psyykkisesti sairas.

Lue lisää

Ehkä lääketieteellä on sanalla koukutus ihanteisiin perustein meinattu kun mitä sinä sen ymmärrät .
Joten sitä koukutusta lääkkeillä ei ole , joka on sinun käsityksesi mukaan koukutusta
Joten ihan turha edes selitellä asioita näille netti psykiatreille jotka sanovat että lääkäri valehtelee on aika yksinkertainen ajattelutavaltamme. He eivät voi valehdella asioista koska joutuisivat vastaamaan niistä jos jotain sattuisi, niin että puhut tunne elämän asioista niin kyllä masennus aiheuttaa aika vakavia oireita ihmisessä , taas alakuloisuus on sitä mitä moni sanoo muka masennukseksi kuten tavallista väärin ymmärtäen

Anonyymi kirjoitti:

Edellinen erehtyy siinä, että tänne keskustelupalstalla kirjoittaisi vain miehiä. Minä olen kylläkin nainen. Ja käytin psyykelääkkeitä, eli neuroleptejä todella kauan ja pitkään, melkein sen 20 vuoden ajan. Lähinnä unettomuuteen ja sen takia. Mutta tosiasia on se, että nykyiset markkinoilla ja tarjolla olevat lääkkeet aiheuttavat enemmän vain harmia, vahinkoa ja tuhoa ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille, ja aiheuttavat lisäsairauksia, ainakin pitkäaikaisesti niitä käytettäessä.

Lue lisää

Ennen oli lääke jonka nimi oli anafranil joka oli tehokas juuri syvissä maswnnuksissa, mutta joillekkinnsitä vieläkin kirjoitetaan , ennevanhaisissa lääkkeissä oli enemmän sivuvaikutuksia se kun nykyisissä , niitä tutkitaan koko ajan ja yritetään saada lpois sivuvaikutuksia joita on kaikissa lääkkeissä oli lääke mihin sairauteen hyvänsä.

Anonyymi kirjoitti:

Milläs todistat että lääke on ihmistä auttanut eikä ihan vain aika ? Psykiatriassa usein puhutaan että lääke auttaa mainitsematta ihan sitä että meihin on kyllä sisäänrakennettuna resilienssiä ja kykyä ratkoa ongelmia myös. En usko että lajina olisimme evoluution aikana selvinneet ilman tätä. Psykiatriassa puhutaan usein kuinka lääke auttaa.

Esim masennuskin ymmärrettiin aiemmin hetkellisempänä spontaanistikin parantuvana vaivana. Toista se on nykyajan pilleriaikakaudella.

Masennus voi olla luonnollinen reaktio elämään. Ei sairaus. Sairaudeksi sitä voi mielestäni vertauskuvallisesti kuvata koska osa päättää päivänsä tuskissaan ja näin mutta mikään biologisesti helposti selitettävä yhteen kategoriaan helposti niputettava tila se ei ole miten psykiatria ja lääkeyhtiöt sen on markkinoineet. Yhdessä vaiheessa tuntui kuin se olisi hahmotettu vain aivokemian häiriönä ja ratkaisuksi ylläripylläri pillereitä

Lue lisää

Onhan se niinkin että usein ihminen joka menettää jotain elämästään saa vaikean masennuksen oli se sitten puoliso, lapsi tai että on otettava joku osa kehosta pois sairauden vuoksi leikkaamalla , kaikki menetykset elämässä ovat tunnetasolla työläitä, sitten meitä ihmisiä on varustettuna eri herkillä Hermostolla , samaan asiaan minkä joku ohittaa vaan olan kohautuksella voi toinen reagoida hyvin vaikeasti ja tarvitsee apua tilanteeseensa.
Joten nämä sairaudet ovat aina yksilöllisiä siis ei voi verrata kenenkään toisen olotiloihin tai lääkkeisiin

Anonyymi kirjoitti:

Ilmeisesti joidenkin psykiatrian työntekijöiden tai perskipuisten potilaiden mielestä kaikki ketkä pitää puoliaan ja kertoo haitoistaan on narsisteja. Heidän pyhän hoitomallinsa kritisointi ja kyseenalaistaminen kertoo narsismista, hoitokielteisyydestä tai muusta persoonallisuushäiriöstä. :-D

Perinteiset argumentit:
Lääkkeet pelastaa elämiä
Menet vain lääkäriin ja syöt ne lääkkeet ihmiset ei vain syö tarpeeksi lääkkeitä (ihmiset kertoo tosi pahoista haitoista ja vuosista pillerikierteitä ja kirjoittajat sivuuttaa tämän)

Mitä argumentit unohtaa tai ei sano
Heillä ei kiinnosta hevonveetujakaan ihmisten saatu paha elämääkin negatiivisella tavalla muuttava harmi
Psykiatriassa vain lakaistaan maton alle harmia saaneet kun yleisesti kuitenkin MUKA jotkut saa hyötyä (kaikki ei tosiaankaan saa vaikka kuinka nostaisivat palvottavan lääkäri-Jumalan alustalle ja NNT-luvutkin lääkkeissä sen kertoo). Psykiatria ei todellakaan ole first do not harm tunkiessaan aineita massiivisia määriä. Aineiden tunkemismäärästä kertoo se että tosi moni ihan ns ihminen ketä tunnen on joutunut masennuslääketyrkyryksen kohteeksi jos on ollut haastavampi elämäntilanne esim loppuunpalamisen oireita. Onneksi moni on tiedostava ja sanoo ei. Psykiatria on aiheuttanut sen että monia normaaleja ihmiselämän reaktioita niputetaan termin disorder alle. Ihmiset puhuu jo kaikista tunteista herkästi psykiatrian termien kautta.

Lue lisää

Ongelma on usein se että juuri nämä jotka kyseenalaistaa kaiken mitä lääkäri ehdottaa ovat juuri niitä jotka todella luulevat että juuri heidän tarinansa olotilasta on jotenkin erikoinen, vain se että lääkäri kuulee ihan samat jutut kaikilta joilla on mielenterveys ongelmia ja tietää jo ensi tapaamisella mikä potilasta vaivaa.

Vastaanotolla ei mitenkään asennoiduta niin että potilas olis mitenkään ala arvoinen heidän mielestään, vaan yritetään auttaa, koska yleensä lääkäri tietää miten tämä potilas on kokenut oman sairautensa.
On niitäkin jotka menevät psykiatrille toivossa että psykiatri sanoisi heille että syy ei olekaan psyykkinen vaan ihan somaattinen jonka nyt tietysti olisi tavallinen lääkäri missannut jotenkin.
Ei nämä tapaukset ole mitenkään harvinaisia , mutta osa potilaista vaan änkkää omiaan kyseenalaistaen hoidon. Mielestäni tälläinen potilas ei tarvitse edes hoitoa koska ei ole vastaan ottavainen millekkään . Joten asiat eivät todellisuudessa ole niin ihmeellisiä kun moni potilas luulee, ihmeellistä on se että mennään hakemaan apua mitä ei ole edes olemassakaan .
Että potilas usein kuvittelee että häntä aliarvioidaan on yksi oire masennuksesta jota potee.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se käy päinsä että psykiatria vaan turmelee ihmisten elämiä ja sitten jatkaa muka jaloa auttamistyötään. Ja on aivan sama mitä osalle ihmisistä käy kun MUKA jotkut saa hyötyä. Tämä asia ansaitsee tapetille nostoa.

Lue lisää

Ei mitenkään MUKA sillä niin moni on todella saanut lääkkeistä hyödyn. Kumpa vaan tietäisit niin et sanoisi mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Julkisella puolella ei tarjota juuri koskaan ainakaan traumaterapiaa, jos henkilöllä on jokin muu diagnosoitu mt-sairaus, kuten skitsofrenia. Vaikka henkilölle olisi oikeasti tapahtunut elämässä kaikenlaista pahaa, väkivaltaa, tai joutunut esim. raiskatuksi. Arvatkaa vain, että miksi? Tarvitseeko sitä tässä sanoakaan.

Ja tuo resurssipulakortti on aina helppo vetää esille. Ongelmia, puutteita ja vikoja avun ja tuen saamisessa ja ennen kaikkea hoitohenkilökunnan asenteissa on ollut jo useamman vuosikymmenen ajan. Ei ne siitä miksikään selittelemällä ja verukkeita keksimällä muutu. Monella on usean kymmenen vuoden ajalta kokemuksia siitä, mitä psykiatria oikeasti on ja myöskin, että se pohjautuu vain ja ainoastaan lähinnä diagnosointiin ja lääkityksiin, joista ei ole esim. traumojen hoidossa mitään apua. Ei ainakaan neurolepteistä. Niitä ei edes suositella traumojen hoidossa.

Ottakaa asioista enemmän selvää, kiitos! Ennen kuin menette sanomaan asioita, jotka eivät pidä paikkaansa, tai niiden asianlaita on aivan toinen.

Lue lisää

Minulla oli yksi kollega joka joutui kolmeksi kuukaudeksi hoitoon, ja hän ei tuntenut että kukaan olisi asennoitunut häneen mitenkään alentavasti, tuli terveenä sairaalasta kotiin ja elämä taas oli kohdallaan, vaikka hän sairaana ollessaan koskaan edes uskonut että tulisi ennalleen .
Niin että masentuneet ihmiset usein syyttelevät lääkäreitä kylmästä kohtelusta koska heillä ei ole itseluottamusta olenkaan.
Mitä he oikeastaan odottavat lääkäriltä, sitäkö että hän istuisi kuuntelemassa tunti kaupalla masentuneen kerrontaa, sitähän voi tilata ajan psykiatrille jos on halu juttelemalla selvitellä traumojaan .

Anonyymi kirjoitti:

"mutta diagnooseja on monia, jotka ovat eri osassa aivojen toimintaa"

Nytpä olet astunut oikein neurotieteilijäksi. Anna mun kaikki kestää.

Annan sinun kestää. Oletko mennyt euforiiaan jotenkin näiden asioiden vuoksi kun kirjoittelet mitä ihmeellisimpiä juttuja.
Kun vastaanotolle tulee potilas niin totta kai häntä kuunnellaan, sillä on olemassa eri tyyppisiä psyykkisiä sairauksia . Tavallisin on masennus paniikki kohtausten kanssa. Ja jokainen näistä potilaista kertoo ihan saman lapsen tarinan kokemuksistaan . Joten tiedossa on , kyö kukin potee, se vaan että potilas ei aina ole tietoinen omasta tilastaan vaan haluaa mielellään muuttaa sen joksikin toiseksi, kas kun naapurillakin oli niin tai näin. Näihin vertailuihin kyllästyy ajan mittaan. Miten autaråt potilasta joka kyseenalaistaa ihan kaiken, niin että jos ei lääkärin ehdottama hoito kelpaa niin silloin mennään toiselle lääkärille, mutta yleensä se toinenkin lääkäri ehdottaa ihan samoja asioita kun ensimmäinen. Onnea matkaan vaan koska sinun sairautesi ei tule väistymään ennenkuin itse huomaat oman tilanteesi.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla on kokemusta että ihan vaikean asteen masennus paranee ilman lääkitystä. Toki voi olla että psykiatria väärintulkitsi saamani harmin. Kummasti alkoi masennuskin lähteä kun aivot alkoi toimia paremmin ilman aineita jotka häiritsevät kemiallisesti aivojen toimintaa.

Ymmärrän myös että masennus on normaali elämään kuuluva reaktio joka voi kummuta päälle jos tapahtuu paljon ikävää esim lyhyen ajan sisällä.

Avainsana oli kokonaisvaltaisuus itsensä hoitamisessa joka tukee terveyttä, aivoterveyttä ja vastaa henkisen tason tarpeisiin mitä ihmisellä on. Tälle tasolle psykiatria ei koskaan mene koska se on kiinnostunut vaan nopeasti välittäjäaineiden sotkemisesta ja biologisesti aivojen sorkinnasta eri tavoin.

Asiat ei tapahdu pikana mirä psyykessä tapahtuu. On aika sairasta oikeastaan että ihminen vain huumataan nopeasti ratkaisuna. Lieköhän tämäkin jotain kvartaalikapitalismi ajattelua jossa ihminen pitää nopeasti sulloa työelämään ja pitää siellä, siitä viis vaikka ongelmat pitemmällä tähtäimellä vain kroonistuu pahimmassa tapauksessa lääkityksellä koska aine voi leikata tunteita ja estää kokonaisvaltaisempaa juurisyihin pääsyä.

Lue lisää

Ihan totta masennus paranee myös ilman lääkkeitä, mitä nuorempi ihminen on sitä äkkiämpää tulee terveeksi
Mutta myös lääkkeiden kanssa on aika nopea muutos masennus taudeissa

Anonyymi kirjoitti:

Annan sinun kestää. Oletko mennyt euforiiaan jotenkin näiden asioiden vuoksi kun kirjoittelet mitä ihmeellisimpiä juttuja.
Kun vastaanotolle tulee potilas niin totta kai häntä kuunnellaan, sillä on olemassa eri tyyppisiä psyykkisiä sairauksia . Tavallisin on masennus paniikki kohtausten kanssa. Ja jokainen näistä potilaista kertoo ihan saman lapsen tarinan kokemuksistaan . Joten tiedossa on , kyö kukin potee, se vaan että potilas ei aina ole tietoinen omasta tilastaan vaan haluaa mielellään muuttaa sen joksikin toiseksi, kas kun naapurillakin oli niin tai näin. Näihin vertailuihin kyllästyy ajan mittaan. Miten autaråt potilasta joka kyseenalaistaa ihan kaiken, niin että jos ei lääkärin ehdottama hoito kelpaa niin silloin mennään toiselle lääkärille, mutta yleensä se toinenkin lääkäri ehdottaa ihan samoja asioita kun ensimmäinen. Onnea matkaan vaan koska sinun sairautesi ei tule väistymään ennenkuin itse huomaat oman tilanteesi.

Lue lisää

No jos jatketaan tällä henkilön ivaamiseen keskittyvällä linjallasi niin minua vain huvitti tuo toteamuksesi siitä kuinka diagnoosit ovat eri osissa aivojen toimintaa. Kuulostaa todella tieteelliseltä. :D sinun kanssasi on kyllä hyvin hankala keskustellessa olla euforinen. Tyypillistä psykiatria-analysointia yrität harrastaa jossa yrität alkaa ihmisestä kaivelemaan diagnooseja. Perus psykiatriaa. :)

Anonyymi kirjoitti:

Ei mitenkään MUKA sillä niin moni on todella saanut lääkkeistä hyödyn. Kumpa vaan tietäisit niin et sanoisi mitään.

Ongelmapa onkin se että niin vaan nekin jotka ns kokee lääkkeistä hyötyä voi saada pitemmällä tähtäimellä haittaa jos jatkavat pillerilinjallaan ja se suhtautuminen potilaisiin ketkä on saaneet lääkkeistä haittaa on surkeaa. Psykiatrialla ei edes kiinnosta kehittyä, tarjota potilaille kunnon informaatiota riskeistä suhtautua pilleripuskentaan varovaisemmin. On suorastaan surkuhupaisaa kun jotkut kertoo negatiivisia kokemuksiaan niin joku sivuttaa ne todeten mutta suurin osa saa hyötyä. Ainakin oma empiirinen tutkimukseni on että aika moni tuttuni ei ole saanut hyötyä mt-systeemistä tai masennuslääkkeistä laisinkaan.

Olisinko oikeasti halunnut ottaa tällaisia riskejä aloittaessani lääkkeet jotka on verrattavissa pitkälti plaseboon. En. Ongelma on se etten ymmärtänyt mihin aloin ikäni vuoksi koska kriittinen ajattelu oli vielä niin kehnoa.

Mutta turha jankata. Olemme eri linjoilla asioissa.

Anonyymi kirjoitti:

Onhan se niinkin että usein ihminen joka menettää jotain elämästään saa vaikean masennuksen oli se sitten puoliso, lapsi tai että on otettava joku osa kehosta pois sairauden vuoksi leikkaamalla , kaikki menetykset elämässä ovat tunnetasolla työläitä, sitten meitä ihmisiä on varustettuna eri herkillä Hermostolla , samaan asiaan minkä joku ohittaa vaan olan kohautuksella voi toinen reagoida hyvin vaikeasti ja tarvitsee apua tilanteeseensa.
Joten nämä sairaudet ovat aina yksilöllisiä siis ei voi verrata kenenkään toisen olotiloihin tai lääkkeisiin

Lue lisää

Itse vastustan henkisen kärsimyksen automaattista niputusta taudiksi tai sairaudeksi mitä muuten harrastat.
Ihmisen tunne-elämäsrä, kasvusta, ja opettelusta diilaamaan tunteidensa kanssa on tehty disorder. Diagnoosi jossa kokoajan viitataan aivoihin.

Anonyymi kirjoitti:

Julkisella puolella ei tarjota juuri koskaan ainakaan traumaterapiaa, jos henkilöllä on jokin muu diagnosoitu mt-sairaus, kuten skitsofrenia. Vaikka henkilölle olisi oikeasti tapahtunut elämässä kaikenlaista pahaa, väkivaltaa, tai joutunut esim. raiskatuksi. Arvatkaa vain, että miksi? Tarvitseeko sitä tässä sanoakaan.

Ja tuo resurssipulakortti on aina helppo vetää esille. Ongelmia, puutteita ja vikoja avun ja tuen saamisessa ja ennen kaikkea hoitohenkilökunnan asenteissa on ollut jo useamman vuosikymmenen ajan. Ei ne siitä miksikään selittelemällä ja verukkeita keksimällä muutu. Monella on usean kymmenen vuoden ajalta kokemuksia siitä, mitä psykiatria oikeasti on ja myöskin, että se pohjautuu vain ja ainoastaan lähinnä diagnosointiin ja lääkityksiin, joista ei ole esim. traumojen hoidossa mitään apua. Ei ainakaan neurolepteistä. Niitä ei edes suositella traumojen hoidossa.

Ottakaa asioista enemmän selvää, kiitos! Ennen kuin menette sanomaan asioita, jotka eivät pidä paikkaansa, tai niiden asianlaita on aivan toinen.

Lue lisää

No annahan kun otetaan selvää.

Terapia on työmenetelmä, jossa ihminen itse työskentelee oman elämänsä haasteita ja vaikeuksia, terapeutin kanssa. Se ei siis ole pillerin, (tai suomi 24 foorumin) korvike, vaikka sillä pyritäänkin parempaan elämään ja sitä kautta saataviin hyötyihin.

Siksi terapian ehkä tärkein vaihe onkin se kun päätät lähteä terapiaan ja sitoudut siihen.

Jos siis aidosti tiedät että traumaterapia pelastaa elämäsi, niin mene pihlajamehiläiseen ja saat lähetteen jos ei parissa tunnissa, niin muutamassa päivässä kuitenkin.

Myös julkiselta puolelta saa lähetteitä, se vain ei tapahdu niin nopeasti. Julkisella puolella on myös terapiaa, mutta se rahoitetaan verovaroin.

Jokainen keskiverto tallukka käyttää itse elämänsä aikana, maksamansa verot. Voit siis käydä omasta verokortistasi katsomassa, että montako tuntia terapiaa sillä saat.

Siksi on vain luonnollista että julkisesti tuotetuilta palveluilta vaaditaan jonkinlaisia tuloksia tai vaikuttavuutta. Yksilön sitoutumisen lisäksi sillä voidaan siis hoitaa vain sellaisia ongelmia, joihin terapiasta on tilastollisesti jotain hyötyä.

Haluatko kuulla pari sellaista ongelmaa mitä terapialla ei voi hoitaa? No et tietenkään koska ne on Skitsofrenia ja Narsismi. Ai niin ja mainittakoon, että tilastotiede tai se että hoitaja ei lähde mukaan harhoihisi ei muuten sitten ole asenteellisuutta.

Otin joutessani selvää myös terapiatakuusta. Vaikka se olikin tarkoitettu enemmän ratkaisukeskeisiin lyhytterapiohin, niin se olisi osittain tuonut myös helpotusta vaikkapa eläkkeellä olevien ihmisten terapioihin.

Jos arvata täytyy, niin suurin syy sen kaatumiseen oli juuri se että se olisi generoinut niitä turhia terapioita, joihin ihmiset eivät halua sitoutua, eikä niitä tilastollisesti voida hoitaa.

Itseäni terapiatakuun kaatuminen harmittaa, koska se olisi tuonut mukanaan myös hyvääkin.

Mutta se mikä minua terapiatakuussa kiinnostaa eniten tässä asiayhteydessä, on se että kukaan näistä tuhansista lääkehaittoja kokeneista tälläkään foorumilla ei maininnut halaistua sanaakaan terapiatakuusta vaalien alla. En nyt varsinaisesti tarkoita että täällä olisi pitänyt jotain ehdokaslistoja jakaa, mutta ehkä se terapia tai hoidon kehittäminen ei ole ihan tämän foorumin ykkös juttuja. Taitaa siis olla enempi sellainen paikallinen natsi kortti jota on kiva vilauttaa kun ei muuta keksi.

Haluatko että otan vielä jotain muuta selville sinun puolesta, vai googlaatko ite jotain sellasta mikä sopii paremmin vahvistusharhaasi?

Anonyymi kirjoitti:

No annahan kun otetaan selvää.

Terapia on työmenetelmä, jossa ihminen itse työskentelee oman elämänsä haasteita ja vaikeuksia, terapeutin kanssa. Se ei siis ole pillerin, (tai suomi 24 foorumin) korvike, vaikka sillä pyritäänkin parempaan elämään ja sitä kautta saataviin hyötyihin.

Siksi terapian ehkä tärkein vaihe onkin se kun päätät lähteä terapiaan ja sitoudut siihen.

Jos siis aidosti tiedät että traumaterapia pelastaa elämäsi, niin mene pihlajamehiläiseen ja saat lähetteen jos ei parissa tunnissa, niin muutamassa päivässä kuitenkin.

Myös julkiselta puolelta saa lähetteitä, se vain ei tapahdu niin nopeasti. Julkisella puolella on myös terapiaa, mutta se rahoitetaan verovaroin.

Jokainen keskiverto tallukka käyttää itse elämänsä aikana, maksamansa verot. Voit siis käydä omasta verokortistasi katsomassa, että montako tuntia terapiaa sillä saat.

Siksi on vain luonnollista että julkisesti tuotetuilta palveluilta vaaditaan jonkinlaisia tuloksia tai vaikuttavuutta. Yksilön sitoutumisen lisäksi sillä voidaan siis hoitaa vain sellaisia ongelmia, joihin terapiasta on tilastollisesti jotain hyötyä.

Haluatko kuulla pari sellaista ongelmaa mitä terapialla ei voi hoitaa? No et tietenkään koska ne on Skitsofrenia ja Narsismi. Ai niin ja mainittakoon, että tilastotiede tai se että hoitaja ei lähde mukaan harhoihisi ei muuten sitten ole asenteellisuutta.

Otin joutessani selvää myös terapiatakuusta. Vaikka se olikin tarkoitettu enemmän ratkaisukeskeisiin lyhytterapiohin, niin se olisi osittain tuonut myös helpotusta vaikkapa eläkkeellä olevien ihmisten terapioihin.

Jos arvata täytyy, niin suurin syy sen kaatumiseen oli juuri se että se olisi generoinut niitä turhia terapioita, joihin ihmiset eivät halua sitoutua, eikä niitä tilastollisesti voida hoitaa.

Itseäni terapiatakuun kaatuminen harmittaa, koska se olisi tuonut mukanaan myös hyvääkin.

Mutta se mikä minua terapiatakuussa kiinnostaa eniten tässä asiayhteydessä, on se että kukaan näistä tuhansista lääkehaittoja kokeneista tälläkään foorumilla ei maininnut halaistua sanaakaan terapiatakuusta vaalien alla. En nyt varsinaisesti tarkoita että täällä olisi pitänyt jotain ehdokaslistoja jakaa, mutta ehkä se terapia tai hoidon kehittäminen ei ole ihan tämän foorumin ykkös juttuja. Taitaa siis olla enempi sellainen paikallinen natsi kortti jota on kiva vilauttaa kun ei muuta keksi.

Haluatko että otan vielä jotain muuta selville sinun puolesta, vai googlaatko ite jotain sellasta mikä sopii paremmin vahvistusharhaasi?

Lue lisää

Terapialähetettä ei saa ekakerralla. Käsittääkseni pitää käydä kaksi kertaa psykiatrilla ja olla ainakin joku hoitosuhde välillä. Yhdellä henkilöllä hoitosuhteeksi kävi nettiterapia. Hinta kahdesta psykiatrikäynneistä voi nousta jopa 350-400 euroon riippuen ajan pituudesta. Toki se kannattaa jos terapiaan haluaa.

Yksityisellä myös harvemmin joutuu johonkin raskaisiin diagnoosikartoituksiin kuten julkisella. Yksityisellä tosin psykiatrit räiskii diagnooseja melkolailla helpommin.

Anonyymi kirjoitti:

Terapialähetettä ei saa ekakerralla. Käsittääkseni pitää käydä kaksi kertaa psykiatrilla ja olla ainakin joku hoitosuhde välillä. Yhdellä henkilöllä hoitosuhteeksi kävi nettiterapia. Hinta kahdesta psykiatrikäynneistä voi nousta jopa 350-400 euroon riippuen ajan pituudesta. Toki se kannattaa jos terapiaan haluaa.

Yksityisellä myös harvemmin joutuu johonkin raskaisiin diagnoosikartoituksiin kuten julkisella. Yksityisellä tosin psykiatrit räiskii diagnooseja melkolailla helpommin.

Lue lisää

Terapia ei ole mielestäni automaattisesti autuaaksi tekevä asia. Toki jos pitäisi jollekin läheiselle jotain hoitomuotoa suositella suosittelisin terapiaa koska harvemmin siitä saa semmoisia vaurioita kuin lääkkeistä. Toki osaamaton terapeutti tai typerä terapeutti voi pahentaa tilannetta.

Ihmiselle joka esim ylianalysoi asioita, on pään sisällä jumissa terapia voi myös mielestäni vaan pahentaa tätä luuppia. Ihminen jää ylianalysoinnin kehään ja epäilen että tämä ei aina auta asioita.

Traumojen kohdalla terapia voi myös uudelleentraumatisoida varsinkin jos terapeutti on kokematon. Joskus on parempi vain vakauttaa tilannetta oppia rauhoittamaan hermostoaan(jonka trauma on voinut vetää ylikierroksille) ja vahvistamalla perusturvallisuuden kokemustaan. Joissakin tilanteissa traumojen purkaminen ei ole fiksuin idea jos on jollain tapaa henkisesti herkillä .Traumoja pitäisi oppia käsittelemään rauhallisesti ja turvallisesti, oppien pitämään rajansa. Hyvä terapeutti osaa sen. Osaa myös sen milloin minkälaisessa tilanteessa on parempi olla käsittelemättä niitä.

Puhe ei välttämättä ratkaise mitään jos päätyy ylianalysoimaan asioita liian pitkälle ja on entistä enemmän luupissa ajatuksia. Joskus on hyvä oppia tyhjentämään pää, meditoimaan, olemaan läsnä hetkessä, oppia tuntemaan perusturvallisuutta ynnä muita tällaisia asioita. Toki tällaista voi oppia myös terapiassa.

Olen itse kiinnostunut esim EDMR-terapiasta tai on olemassa esim. psykofyysisiä terapioita jossa traumoja käsitellään tätä kautta vak,auttaen. usein psykiatria keskittyy vain aivoihin vaikka on olemassa myös kokonaisvaltaisempi kehollinen terapiatyöskentelymuoto. EDMR on mielestäni myös mielenkiintoinen juttu vaikken ole siihen erityisesti perehtynyt.

Joskus puhe ihan vain ihmisen kanssa, hänen koulutuksesta viis voi auttaa. Mielestäni terapiamuodoilla ei välttämättä ole niin suuri merkitys, vaan henkilökemioilla ja sillä millainen terapeutti sinulle tulee. Ihan liikaa terapia nostetaan joksikin itseisarvoksi jossa korostetaan terapian hyötyjä verrattuna muihin ihmiskontakteihin ja muunlaiseen matalamman kynnyksen tukeen mitä systeemi voisi tarjota, jossa esim vertaistukikin voisi olla yksi tuen muoto. Monelle ihmiselle ketkä on saaneet lääkkeistä haittaa netti voi olla yksi vertaistuen muoto.

Toki positiivista on että psykoterapeutiksi opiskelleet ovat kouluttautuneet ja lisäksi heillä on käsittääkseni taustalla omaakin terapiatyöskentelyä.

Jos traumat liittyvät hoitojärjestelmään tai lääkkeistä saatuihin haittoihin, tilanne on erityisen monimutkainen.

Tässä esim. psykiatrian selviytyjä, lääkkeensä purkanut Laura Delano sanoo näin videolla:

"– Muut eivät usein usko, miten paljon psykiatria vammauttaa, joten ihminen jää helposti yksin vieroittautuessaan psyykenlääkkeistä. Kuitenkin toisten ihmisten tuki on erittäin tärkeää." https://madinfinland.org/selviytyja_laura_delano/

Tästä päästäänkin ongelmatilanteeseen jos potilas joutuu kohtaamaan hoitotaholta esim vähättelyä saamistaan vammoista lääkkeistä.

Tuli vaan mieleen minkälainen markkinarako voisikaan olla esim. lääkevieroituksesta tietävät terapeutit jolla olisi omaakin kokemusta. Tämä on varmaan tulevaisuutta, koska ihmisiä on laitettu niin massiivisia määriä lääkkeille että osa kokee ongelmia vieroituksessa. Suomessa tähän on tarttunut esim mielipalvelut vertaistukiryhmänsä kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Terapia ei ole mielestäni automaattisesti autuaaksi tekevä asia. Toki jos pitäisi jollekin läheiselle jotain hoitomuotoa suositella suosittelisin terapiaa koska harvemmin siitä saa semmoisia vaurioita kuin lääkkeistä. Toki osaamaton terapeutti tai typerä terapeutti voi pahentaa tilannetta.

Ihmiselle joka esim ylianalysoi asioita, on pään sisällä jumissa terapia voi myös mielestäni vaan pahentaa tätä luuppia. Ihminen jää ylianalysoinnin kehään ja epäilen että tämä ei aina auta asioita.

Traumojen kohdalla terapia voi myös uudelleentraumatisoida varsinkin jos terapeutti on kokematon. Joskus on parempi vain vakauttaa tilannetta oppia rauhoittamaan hermostoaan(jonka trauma on voinut vetää ylikierroksille) ja vahvistamalla perusturvallisuuden kokemustaan. Joissakin tilanteissa traumojen purkaminen ei ole fiksuin idea jos on jollain tapaa henkisesti herkillä .Traumoja pitäisi oppia käsittelemään rauhallisesti ja turvallisesti, oppien pitämään rajansa. Hyvä terapeutti osaa sen. Osaa myös sen milloin minkälaisessa tilanteessa on parempi olla käsittelemättä niitä.

Puhe ei välttämättä ratkaise mitään jos päätyy ylianalysoimaan asioita liian pitkälle ja on entistä enemmän luupissa ajatuksia. Joskus on hyvä oppia tyhjentämään pää, meditoimaan, olemaan läsnä hetkessä, oppia tuntemaan perusturvallisuutta ynnä muita tällaisia asioita. Toki tällaista voi oppia myös terapiassa.

Olen itse kiinnostunut esim EDMR-terapiasta tai on olemassa esim. psykofyysisiä terapioita jossa traumoja käsitellään tätä kautta vak,auttaen. usein psykiatria keskittyy vain aivoihin vaikka on olemassa myös kokonaisvaltaisempi kehollinen terapiatyöskentelymuoto. EDMR on mielestäni myös mielenkiintoinen juttu vaikken ole siihen erityisesti perehtynyt.

Joskus puhe ihan vain ihmisen kanssa, hänen koulutuksesta viis voi auttaa. Mielestäni terapiamuodoilla ei välttämättä ole niin suuri merkitys, vaan henkilökemioilla ja sillä millainen terapeutti sinulle tulee. Ihan liikaa terapia nostetaan joksikin itseisarvoksi jossa korostetaan terapian hyötyjä verrattuna muihin ihmiskontakteihin ja muunlaiseen matalamman kynnyksen tukeen mitä systeemi voisi tarjota, jossa esim vertaistukikin voisi olla yksi tuen muoto. Monelle ihmiselle ketkä on saaneet lääkkeistä haittaa netti voi olla yksi vertaistuen muoto.

Toki positiivista on että psykoterapeutiksi opiskelleet ovat kouluttautuneet ja lisäksi heillä on käsittääkseni taustalla omaakin terapiatyöskentelyä.

Jos traumat liittyvät hoitojärjestelmään tai lääkkeistä saatuihin haittoihin, tilanne on erityisen monimutkainen.

Tässä esim. psykiatrian selviytyjä, lääkkeensä purkanut Laura Delano sanoo näin videolla:

"– Muut eivät usein usko, miten paljon psykiatria vammauttaa, joten ihminen jää helposti yksin vieroittautuessaan psyykenlääkkeistä. Kuitenkin toisten ihmisten tuki on erittäin tärkeää." https://madinfinland.org/selviytyja_laura_delano/

Tästä päästäänkin ongelmatilanteeseen jos potilas joutuu kohtaamaan hoitotaholta esim vähättelyä saamistaan vammoista lääkkeistä.

Tuli vaan mieleen minkälainen markkinarako voisikaan olla esim. lääkevieroituksesta tietävät terapeutit jolla olisi omaakin kokemusta. Tämä on varmaan tulevaisuutta, koska ihmisiä on laitettu niin massiivisia määriä lääkkeille että osa kokee ongelmia vieroituksessa. Suomessa tähän on tarttunut esim mielipalvelut vertaistukiryhmänsä kanssa.

Lue lisää

* Psykiatrit siis keskittyvät pitkälti aivoihin siinä kun määräävät esim aineita. Puheterapioita myös pidetään jotenkin erittäin tärkeänä psykiatrian välineenä. Mielestäni myös muita terapianäkemyksiä joissa keskityttäisiin enemmän toiminnallisuuteen ja jopa kehoon pitäisi tuoda enemmän saataville. Keskustelu voi olla osa terapiaa ja tietenkin voikin olla tärkeässä roolissa.

Uskon että kuntoutus jossa voitaisiin mennä muuallekin terapeutin toimistosta voisi olla hyvinkin paljon auttavampaa kuin se terapiassa lässytys. Jos olisi mahdollista vaikkapa että harjoiteltaisiin konkreettisesti kotoa lähtöä jos siihen sisältyy ahdistusta, yhdessä lenkillä käyntiä tai jos jollakin on pakko-oireita, terapiaa olisi saatavilla siirtyvästi myös käymään siellä missä pakko-oireet tapahtuvat. Uskon että tällainen toiminnallisuuden yhdistäminen terapiaan voisi olla antoisampaa monen toimintakyvylle Toki siis varmaan mt-toimistoista voisi joku lähteä auttamaan tilanteissa jotka esim tuottaa haasteita.

Mielestäni myös kehollisuuden nostaminen keskiöön olisi merkittävä shift psykiatriassa. Ja en tarkoita sillä pillerien ja biologisten kehoa sotkevien hoitojen lisätunkemista vaan kehon terveyden edistämistä ja paljon sen miettimistä miten elintavoilla voisi vaikuttaa oireisiin. Kehollisten terapioiden tukemista lisää.

Toki nykyäänkin puhutaan esim elintapojen merkityksestä hyvinvoinnissa mutta tällainen elintapakartoitus ei kuitenkaan ole niin merkittävässä roolissa psykiatriassa. Fanitan yhtä psykiatria netissä joka puhuu juuri elintapojen merkityksestä esim. ahdistuksen kokemisessa https://www.washingtonpost.com/wellness/2022/12/21/anxiety-body-responses/

Tällaiset psykiatrit usein kuvaavat itseään holistisina miettien ihmistä enemmän kokonaisuutena kuin vain tunkien niitä pillereitä. Elintapojen tarkan kartoituksen kautta ja muutosten kautta voidaan huomata muutoksia olossa lähtien ihan siitä miten ihminen rytmittää päivänsä. Kehossa asiat usein tapahtuu rytmissä, ja jo esim valo tahdittaa sisäistä kelloa ja sen mukaan asiat tapahtuu kehossa.

Olen seurannut esim. Olet mitä syöt - ohjelmaa, jossa usein ihmisillä on paino-ongelmia ja eivät liiku ja syövät mitä sattuu. Usein se johtaa väsymykseen. Lääkäri Pippa Laukka kartoittaa kokonaisvaltaisesti mitä terveysongelmia ihmisillä on, usein ottaa huomioon ihmisen kokeman stressinkin (onko hermosto esim ylikierroksilla) ja sen mukaan antaa liikuntavinkkejä. Usein ihmiset piristyvät silmin nähden väsymyksestä ynnä muusta ohjelman aikana. Toki ohjelma on ohjelma, eikä vastaa todellisuutta mutta mielestäni on jotenkin hupaisaa tai enemmänkin kauhistuttavaa että psykiatriassa usein ongelmaa aletaan ratkoa psykoaktiivisten aineiden kautta jotka eivät välttämättä auta tukemaan kaaoksessa olevaa hermostoa joka on esim liian pitkään ollut ylikuormitustilassa.

Uskon että moni voi psykiatrian aineiden kautta vain jatkaa esim haitallisia elämäntapoja ja valintoja.

Toki uskon että holististyyppinen psykiatria on lähes mahdotonta taloudellisesti toteuttaa julkisella puolella. Veikkaan että moni vähättelee elintapojen merkitystä hyvinvoinnille ja heikosti esim sitoutuisi jos olisi vaikkapa ryhmämuotoista elintapojen parannusta mt-toimistossa jossa analysoitaisiin sen vaikutusta olotilaan. Moni valitsee lyhytkestoisen mielihyvän pitkän tähtäimen mielihyvän sijaan eikä ihmiset oikeasti ole valmiita tekemään työtä asian eteen. He odottaa pikaratkaisuja. Toki todella masentuneelta on hankala tällaista odottaa ja siksi psykiatria tyytyykin tunkemaan pillereitä maagisesti uskoen kuinka psykoaktiivisilla aineilla ihminen sitten jaksaa taas parantaa asioitaan. Tosiasia on että tulevaisuudessa ihminen voi ajautua aineiden seurauksean yhä enemmän ongelmiin siinä missä elintapojaan parantanut, erilaisia strategioita jaksamiseen kehittänyt ja tunteitaan käsittelemään opetellut voi hyötyä näistä keinoista paljon tulevaisuudessakin. Tunteita leikkaavat sedatoivat ja fyysistä mukautumista aiheuttavat lääkkeet ei välttämättä ratkaise ongelmia pitemmällä tähtäimellä.

Anonyymi kirjoitti:

* Psykiatrit siis keskittyvät pitkälti aivoihin siinä kun määräävät esim aineita. Puheterapioita myös pidetään jotenkin erittäin tärkeänä psykiatrian välineenä. Mielestäni myös muita terapianäkemyksiä joissa keskityttäisiin enemmän toiminnallisuuteen ja jopa kehoon pitäisi tuoda enemmän saataville. Keskustelu voi olla osa terapiaa ja tietenkin voikin olla tärkeässä roolissa.

Uskon että kuntoutus jossa voitaisiin mennä muuallekin terapeutin toimistosta voisi olla hyvinkin paljon auttavampaa kuin se terapiassa lässytys. Jos olisi mahdollista vaikkapa että harjoiteltaisiin konkreettisesti kotoa lähtöä jos siihen sisältyy ahdistusta, yhdessä lenkillä käyntiä tai jos jollakin on pakko-oireita, terapiaa olisi saatavilla siirtyvästi myös käymään siellä missä pakko-oireet tapahtuvat. Uskon että tällainen toiminnallisuuden yhdistäminen terapiaan voisi olla antoisampaa monen toimintakyvylle Toki siis varmaan mt-toimistoista voisi joku lähteä auttamaan tilanteissa jotka esim tuottaa haasteita.

Mielestäni myös kehollisuuden nostaminen keskiöön olisi merkittävä shift psykiatriassa. Ja en tarkoita sillä pillerien ja biologisten kehoa sotkevien hoitojen lisätunkemista vaan kehon terveyden edistämistä ja paljon sen miettimistä miten elintavoilla voisi vaikuttaa oireisiin. Kehollisten terapioiden tukemista lisää.

Toki nykyäänkin puhutaan esim elintapojen merkityksestä hyvinvoinnissa mutta tällainen elintapakartoitus ei kuitenkaan ole niin merkittävässä roolissa psykiatriassa. Fanitan yhtä psykiatria netissä joka puhuu juuri elintapojen merkityksestä esim. ahdistuksen kokemisessa https://www.washingtonpost.com/wellness/2022/12/21/anxiety-body-responses/

Tällaiset psykiatrit usein kuvaavat itseään holistisina miettien ihmistä enemmän kokonaisuutena kuin vain tunkien niitä pillereitä. Elintapojen tarkan kartoituksen kautta ja muutosten kautta voidaan huomata muutoksia olossa lähtien ihan siitä miten ihminen rytmittää päivänsä. Kehossa asiat usein tapahtuu rytmissä, ja jo esim valo tahdittaa sisäistä kelloa ja sen mukaan asiat tapahtuu kehossa.

Olen seurannut esim. Olet mitä syöt - ohjelmaa, jossa usein ihmisillä on paino-ongelmia ja eivät liiku ja syövät mitä sattuu. Usein se johtaa väsymykseen. Lääkäri Pippa Laukka kartoittaa kokonaisvaltaisesti mitä terveysongelmia ihmisillä on, usein ottaa huomioon ihmisen kokeman stressinkin (onko hermosto esim ylikierroksilla) ja sen mukaan antaa liikuntavinkkejä. Usein ihmiset piristyvät silmin nähden väsymyksestä ynnä muusta ohjelman aikana. Toki ohjelma on ohjelma, eikä vastaa todellisuutta mutta mielestäni on jotenkin hupaisaa tai enemmänkin kauhistuttavaa että psykiatriassa usein ongelmaa aletaan ratkoa psykoaktiivisten aineiden kautta jotka eivät välttämättä auta tukemaan kaaoksessa olevaa hermostoa joka on esim liian pitkään ollut ylikuormitustilassa.

Uskon että moni voi psykiatrian aineiden kautta vain jatkaa esim haitallisia elämäntapoja ja valintoja.

Toki uskon että holististyyppinen psykiatria on lähes mahdotonta taloudellisesti toteuttaa julkisella puolella. Veikkaan että moni vähättelee elintapojen merkitystä hyvinvoinnille ja heikosti esim sitoutuisi jos olisi vaikkapa ryhmämuotoista elintapojen parannusta mt-toimistossa jossa analysoitaisiin sen vaikutusta olotilaan. Moni valitsee lyhytkestoisen mielihyvän pitkän tähtäimen mielihyvän sijaan eikä ihmiset oikeasti ole valmiita tekemään työtä asian eteen. He odottaa pikaratkaisuja. Toki todella masentuneelta on hankala tällaista odottaa ja siksi psykiatria tyytyykin tunkemaan pillereitä maagisesti uskoen kuinka psykoaktiivisilla aineilla ihminen sitten jaksaa taas parantaa asioitaan. Tosiasia on että tulevaisuudessa ihminen voi ajautua aineiden seurauksean yhä enemmän ongelmiin siinä missä elintapojaan parantanut, erilaisia strategioita jaksamiseen kehittänyt ja tunteitaan käsittelemään opetellut voi hyötyä näistä keinoista paljon tulevaisuudessakin. Tunteita leikkaavat sedatoivat ja fyysistä mukautumista aiheuttavat lääkkeet ei välttämättä ratkaise ongelmia pitemmällä tähtäimellä.

Lue lisää

"Haluatko kuulla pari sellaista ongelmaa mitä terapialla ei voi hoitaa? No et tietenkään koska ne on Skitsofrenia ja Narsismi. Ai niin ja mainittakoon, että tilastotiede tai se että hoitaja ei lähde mukaan harhoihisi ei muuten sitten ole asenteellisuutta."

Itse en ajattele asioista näin mustavalkoisesti. Olen törmännyt netissä tarinoihin, joissa skitsofreenikoksi todettu ihminen on hyötynyt traumatyöskentelystä ja se mitä pidetään skitsofreniana on todellisuudessa ollut reaktiota traumaan ja kun tätä puolta on käsitelty, ihminen on alkanut voida huomattavasti paremmin. On sellaisiakin tarinoita joissa ihminen käytännössä lopettaa lääkityksensä ja voi paremmin ja toimii paremmin. Psykiatria on tulkinnut skitsofreniadiagnoosin saaneita aivo-ongelmaisina jolla on biologinen häiriö aivoissaan joka on ollut heille huomattavan ahdistavakin kokemus.

Jos tutustuisit siihen miten erilaisia diagnooseja psykiatrit voi antaa, voisit myös havaita sen että virheen mahdollisuuskin on diagnoosissa on. Itselleni sana skitsofrenia ei lukemieni tarinoiden perusteella vaikuta niin toivottomalta millaista kuvaa siitä maalaat kuin kaikki skitsofreenikot olisi sellaisia ja tällaisia ja heille ei sovi kuin sellainen tai tällainen hoito. Uskon että diagnoosin skitsofrenia alle on niputettu heterogeeninen joukko ihmisiä. Toki voi olla että isolle osalle heistä voi sopia joku tietty hoitomalli mutta on aika väärin sanoa että skitsofreenikkoja ei terapia auttaisi,.

Olen myös lukenut kirjoituksia joissa koko skitsofreniadiagnoosi on kyseenalaistettu niin että nähdään että jo sen nimi pitäisi muuttaa tai sitä on muutenkin kyseenalaistettu

https://www.sciencedaily.com/releases/2016/02/160203090208.htm
https://theconversation.com/the-concept-of-schizophrenia-is-coming-to-an-end-heres-why-82775

En ihmettelisi jos skitsofreenikoksi olisi niputettu myös psykiatrian hoidoista paljon haittaa saaneita ihmisiä. Moni ei vain osaa kyseenalaistaa aineiden negatiivista vaikutusta aivoihinsa ja tehdä muutoksia pelastaakseen itsensä psykiatriakierteestä.

Anonyymi kirjoitti:

"Haluatko kuulla pari sellaista ongelmaa mitä terapialla ei voi hoitaa? No et tietenkään koska ne on Skitsofrenia ja Narsismi. Ai niin ja mainittakoon, että tilastotiede tai se että hoitaja ei lähde mukaan harhoihisi ei muuten sitten ole asenteellisuutta."

Itse en ajattele asioista näin mustavalkoisesti. Olen törmännyt netissä tarinoihin, joissa skitsofreenikoksi todettu ihminen on hyötynyt traumatyöskentelystä ja se mitä pidetään skitsofreniana on todellisuudessa ollut reaktiota traumaan ja kun tätä puolta on käsitelty, ihminen on alkanut voida huomattavasti paremmin. On sellaisiakin tarinoita joissa ihminen käytännössä lopettaa lääkityksensä ja voi paremmin ja toimii paremmin. Psykiatria on tulkinnut skitsofreniadiagnoosin saaneita aivo-ongelmaisina jolla on biologinen häiriö aivoissaan joka on ollut heille huomattavan ahdistavakin kokemus.

Jos tutustuisit siihen miten erilaisia diagnooseja psykiatrit voi antaa, voisit myös havaita sen että virheen mahdollisuuskin on diagnoosissa on. Itselleni sana skitsofrenia ei lukemieni tarinoiden perusteella vaikuta niin toivottomalta millaista kuvaa siitä maalaat kuin kaikki skitsofreenikot olisi sellaisia ja tällaisia ja heille ei sovi kuin sellainen tai tällainen hoito. Uskon että diagnoosin skitsofrenia alle on niputettu heterogeeninen joukko ihmisiä. Toki voi olla että isolle osalle heistä voi sopia joku tietty hoitomalli mutta on aika väärin sanoa että skitsofreenikkoja ei terapia auttaisi,.

Olen myös lukenut kirjoituksia joissa koko skitsofreniadiagnoosi on kyseenalaistettu niin että nähdään että jo sen nimi pitäisi muuttaa tai sitä on muutenkin kyseenalaistettu

https://www.sciencedaily.com/releases/2016/02/160203090208.htm
https://theconversation.com/the-concept-of-schizophrenia-is-coming-to-an-end-heres-why-82775

En ihmettelisi jos skitsofreenikoksi olisi niputettu myös psykiatrian hoidoista paljon haittaa saaneita ihmisiä. Moni ei vain osaa kyseenalaistaa aineiden negatiivista vaikutusta aivoihinsa ja tehdä muutoksia pelastaakseen itsensä psykiatriakierteestä.

Lue lisää

Ja mitä narsismiin ja terapiaan tulee, en ole tutustunut aiheen tilastoihin kuinka moni narsistisen persoonallisuushäiriödiagnoosin saanut hyötyy terapiasta. Ilmeisesti narsismissa on jotain sellaista mikä voi tehdä terapiaan hakeutumisen sellaiseksi ettei sinne halua mennä tai se voi olla hankalampaa.

Esimerkiksi tällä sivustolla eritellään terapian mahdollisuuksia narsismin hoidossa.

"Narcissistic personality disorder treatment is centered around psychotherapy. Psychotherapy can help you:

Learn to relate better with others so your relationships are closer, more enjoyable and more rewarding.
Understand the causes of your emotions and what drives you to compete, to distrust others, and to dislike others and possibly yourself.

The focus is to help you accept responsibility and learn to

Accept and maintain real personal relationships and work together with co-workers.
Recognize and accept your actual abilities, skills and potential so you can tolerate criticism or failures.
Increase your ability to understand and manage your feelings.
Understand and learn how to handle issues related to your self-esteem.
Learn to set and accept goals that you can reach instead of wanting goals that are not realistic.

Therapy can be short term to help you manage during times of stress or crisis. Therapy also can be provided on an ongoing basis to help you achieve and maintain your goals. Often, including family members or others in therapy can be helpful"

https://www.mayoclinic.org/diseases-conditions/narcissistic-personality-disorder/diagnosis-treatment/drc-20366690

Olen aika kyseenalaistava sen suhteen että joku ihminen niputetaan täysin olemaan jotain diagnoosia. Voi olla että on sellaisia ihmisiä joilla on todettu narsismi tai skitsofrenia jotka ei hyödy terapiasta tai joku voi sanoa että he eivät täysin parane oireistaan. Mutta siis kyseenalaistan psykiatrian kyvyn sanoa onko joku ihminen sataprosenttisesti heidän kuvauksiensa ja diagnoosiensa mukainen joka myös kyseenalaistaa ihmisen kyvyn muuttua ja kehittyä ja persoonan kehittymisen. Toki psykiatriassa tiedostetaan että jostakin persoonallisuushäiriöistä voi tietyllä tapaa parantua.. Ihmisissä on eroja vaikka heidät on niputettu keinotekoiseen karsinaansa minkä mukaan psykiatria pyrkii määrittelemään heidän syvimmän olemuksensa. Itse uskon että joukossa on enemmän heterogeenisuutta, myös diagnoosivirheiden mahdollisuus on olemassa (sikälijmikäli tuo karsina on edes kykenevä kuvaamaan ihmisen syvintä olemusta muutenkaan).

Jos on kiinnostunut persoonallisuushäiriökritiikistä, sitä kirjoittaa mm. tällainen traumaterapeutti:

https://www.independent.co.uk/voices/personality-disorder-mental-health-girl-interrupted-fatal-attraction-misdiagnosis-a7825066.html

"We need to recognise that the idea of “personality disorders” is one that can distract us from the real questions that we need to ask to understand why someone is suffering, and what we can do to help. Why is someone struggling to fit in? What does that say about our society, and our ideas of what men and women are supposed to be like? What is emotional turmoil a consequence of? Why are relationships difficult, and what early experiences have set up such damaging ways of relating? What is the story behind the surface? "

Anonyymi kirjoitti:

Ja mitä narsismiin ja terapiaan tulee, en ole tutustunut aiheen tilastoihin kuinka moni narsistisen persoonallisuushäiriödiagnoosin saanut hyötyy terapiasta. Ilmeisesti narsismissa on jotain sellaista mikä voi tehdä terapiaan hakeutumisen sellaiseksi ettei sinne halua mennä tai se voi olla hankalampaa.

Esimerkiksi tällä sivustolla eritellään terapian mahdollisuuksia narsismin hoidossa.

"Narcissistic personality disorder treatment is centered around psychotherapy. Psychotherapy can help you:

Learn to relate better with others so your relationships are closer, more enjoyable and more rewarding.
Understand the causes of your emotions and what drives you to compete, to distrust others, and to dislike others and possibly yourself.

The focus is to help you accept responsibility and learn to

Accept and maintain real personal relationships and work together with co-workers.
Recognize and accept your actual abilities, skills and potential so you can tolerate criticism or failures.
Increase your ability to understand and manage your feelings.
Understand and learn how to handle issues related to your self-esteem.
Learn to set and accept goals that you can reach instead of wanting goals that are not realistic.

Therapy can be short term to help you manage during times of stress or crisis. Therapy also can be provided on an ongoing basis to help you achieve and maintain your goals. Often, including family members or others in therapy can be helpful"

https://www.mayoclinic.org/diseases-conditions/narcissistic-personality-disorder/diagnosis-treatment/drc-20366690

Olen aika kyseenalaistava sen suhteen että joku ihminen niputetaan täysin olemaan jotain diagnoosia. Voi olla että on sellaisia ihmisiä joilla on todettu narsismi tai skitsofrenia jotka ei hyödy terapiasta tai joku voi sanoa että he eivät täysin parane oireistaan. Mutta siis kyseenalaistan psykiatrian kyvyn sanoa onko joku ihminen sataprosenttisesti heidän kuvauksiensa ja diagnoosiensa mukainen joka myös kyseenalaistaa ihmisen kyvyn muuttua ja kehittyä ja persoonan kehittymisen. Toki psykiatriassa tiedostetaan että jostakin persoonallisuushäiriöistä voi tietyllä tapaa parantua.. Ihmisissä on eroja vaikka heidät on niputettu keinotekoiseen karsinaansa minkä mukaan psykiatria pyrkii määrittelemään heidän syvimmän olemuksensa. Itse uskon että joukossa on enemmän heterogeenisuutta, myös diagnoosivirheiden mahdollisuus on olemassa (sikälijmikäli tuo karsina on edes kykenevä kuvaamaan ihmisen syvintä olemusta muutenkaan).

Jos on kiinnostunut persoonallisuushäiriökritiikistä, sitä kirjoittaa mm. tällainen traumaterapeutti:

https://www.independent.co.uk/voices/personality-disorder-mental-health-girl-interrupted-fatal-attraction-misdiagnosis-a7825066.html

"We need to recognise that the idea of “personality disorders” is one that can distract us from the real questions that we need to ask to understand why someone is suffering, and what we can do to help. Why is someone struggling to fit in? What does that say about our society, and our ideas of what men and women are supposed to be like? What is emotional turmoil a consequence of? Why are relationships difficult, and what early experiences have set up such damaging ways of relating? What is the story behind the surface? "

Lue lisää

"Vastaanotolla ei mitenkään asennoiduta niin että potilas olis mitenkään ala arvoinen heidän mielestään, vaan yritetään auttaa, koska yleensä lääkäri tietää miten tämä potilas on kokenut oman sairautensa.
On niitäkin jotka menevät psykiatrille toivossa että psykiatri sanoisi heille että syy ei olekaan psyykkinen vaan ihan somaattinen jonka nyt tietysti olisi tavallinen lääkäri missannut jotenkin."

En ihmettelisi jos syy oikeasti on somaattinen monessakin tapauksessa vaikka psykiatrian ja lääketieteen kyvyt diagnosoida se onkin rajallinen ja ymmärrys esim hermoston toiminnan häiriöistä on heikkoa. Tokihan psykiatriahutunkin mukaan psykiatrian oireyhtymät ovat luonteeltaan biologisia (vaikka mitään testiä tämän biologisen poikkeaman toteamiseksi ei ole). Monen diagnoosin saamisessa voi myös kestää.. Vuosia ja taas vuosia.

Tulee mieleen esim tapaukset kuten CFS eli krooninen väsymysoireyhtymä, helposti psyykkiseksi niputettava vaiva. Ehkä se nykyään otetaan vakavammin long covidista puhumisen jälkeen koska ilmiö on täysin samanlainen.

Long Covidissa ihminen voi kärsiä mm. univaikeudet.
aloitekyvyttömyys.
aaltoilevaa yleistä jaksamattomuutta ja uupumusta.
rasituksen siedon aleneminen.
lihas- ja nivelkivut tai muut kipuoireet.
päänsärky.
hikoiluhäiriöt.
haju- ja makuaistin häiriöt.

Aivosumusta kärsivä väsynyt potilas jonka kuuppa ei pelaa helposti niputetaan masentuneeksi vaikka kyse voi olla huomattavan monesta somaattisestakin vaivasta joka oikeasti sitten puhkaisee tätä aivosumua ja väsymystä.

Siinä missä esim masentunut voi hyötyä liikunnasta, CFS:ää sairastavan olo voi romahtaa liikunnan myötä.

Useilla CFS:ää sairastavilla on todettu autonomisen hermoston oireita.

Vieroituspalstalla Surviving Antidepressants on esitetty hypoteesi, että vieroitus hermostoon vaikuttavista lääkkeistä voi toisinaan laukaista dysautonomian kaltaisia oireita ja siis dysautonomia voisi olla selitys sille miksi osa saa pitkäkestoisempia oireita vieroituksesta joilla on paljon yhteneväisyyksiä toisiinsa. https://www.survivingantidepressants.org/topic/392-one-theory-of-antidepressant-withdrawal-syndrome/page/3/

Dysautonomia on siis tila jossa autonominen hermosto autonomic nervous system ANS ei toimi kunnolla. Dysautonomia on monien sairauksien ikäänkuin liitännäisoire.

Dysautonomiaan voi kuulua mm. tällaisia oireita (lähde wikipedia)

Anhydrosis[1]
Anxiety[better source needed][4]
Blurry or double vision[1]
Bowel incontinence[1]
Brain fog[1]
Constipation[4]
Dizziness[4]
Difficulty swallowing[11]
Exercise intolerance[1]
Insomnia[4]
Low blood pressure[4]
Orthostatic hypotension[1]
Syncope[4]
Tachycardia[5]
Tunnel vision[4]
Urinary incontinence or urinary retention[1]
Vertigo[4]
Weakness[4]

Surviving Antidepressants palstan perustaja joka on auttantu tuhansia vieroittautumaan lääkkeistä ja seurannut vieroitusoireissa yhteneväisyyksiä sanookin näin yllälinkatussa linkissä

"Im pretty sure the autonomic explanation is correct for most withdrawal syndrome except for those in whom the stress of withdrawal touches off autoimmune reactions or other pre-existing subclinical illnesses, a much more complex situation, as if autonomic instability isn't complex enough.

When I've talked to physicians who've looked into withdrawal syndrome, the autonomic dysfunction paradigm gives us a common understanding."

Hän siis näkee että myös vieroituksen aiheuttama stressi voi laukaista joillakin pohjalla olevia fyysisiä sairauksia tai vaikkapa autoimmuunireaktioita. Kukapa lääkäri ikinä ajattelisi oikeasti että heidän potilailleen voidaan tehdä tällaista harmia syöttämällä lääkkeitä?


Dysautonomiaan voi kuulua erilaisia tiloja kuten esimerkiksi POTS Postural Orthostatic Tachycardia Syndrome (POTS).

Yksi hypoteesi PSSD:n eli SSRI-lääkkeiden jälkeen jatkuvien seksuaalihäiriöiden takana on "small fiber neuropathy" https://rxisk.org/pssd-withdrawal-small-fiber-neuropathy/
Ihmiset kellä on PSSD voivat kokea kokonaisuutta oireita, joista ainoa ei ole vain seksuaalihäiriöt.

Mikä mielenkiintoisinta myös long covid oireissa on nähty mahdollisena selityksenä small fiber neuropathy. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/34766365/

Voi olla että monessa sairaudessa on yhteneväisyyksiä ja ne yhteneväisyydet on autonomisen hermoston ongelmat.

On suorastaan hupaisaa kuinka jotkut lääkärit uskovat long covidiin mutta eivät usko psyykenlääkkeiden, hermostoon vaikuttavien aineiden kroonisen käytön negatiivisiin vaikutuksiin kehossa ja hermostossa ja tietynlaiseen omanlaiseensa "long covidiin" mitä ne aiheuttaa.

Koska somatiikka vaikuttaa psyykeeseen ja psyyke somatiikkaan on tietysti hankala sanoa mikä on muna ja kana. Esim. pitkäänjatkunut stressi ja kynttilän polttaminen molemmista päistä voi oikeasti sairastuttaa. Onko loppuunpalanut ihminen jonka keho ja aivot on tiltissä siitä psyykkisesti sairas?

Anonyymi kirjoitti:

"Vastaanotolla ei mitenkään asennoiduta niin että potilas olis mitenkään ala arvoinen heidän mielestään, vaan yritetään auttaa, koska yleensä lääkäri tietää miten tämä potilas on kokenut oman sairautensa.
On niitäkin jotka menevät psykiatrille toivossa että psykiatri sanoisi heille että syy ei olekaan psyykkinen vaan ihan somaattinen jonka nyt tietysti olisi tavallinen lääkäri missannut jotenkin."

En ihmettelisi jos syy oikeasti on somaattinen monessakin tapauksessa vaikka psykiatrian ja lääketieteen kyvyt diagnosoida se onkin rajallinen ja ymmärrys esim hermoston toiminnan häiriöistä on heikkoa. Tokihan psykiatriahutunkin mukaan psykiatrian oireyhtymät ovat luonteeltaan biologisia (vaikka mitään testiä tämän biologisen poikkeaman toteamiseksi ei ole). Monen diagnoosin saamisessa voi myös kestää.. Vuosia ja taas vuosia.

Tulee mieleen esim tapaukset kuten CFS eli krooninen väsymysoireyhtymä, helposti psyykkiseksi niputettava vaiva. Ehkä se nykyään otetaan vakavammin long covidista puhumisen jälkeen koska ilmiö on täysin samanlainen.

Long Covidissa ihminen voi kärsiä mm. univaikeudet.
aloitekyvyttömyys.
aaltoilevaa yleistä jaksamattomuutta ja uupumusta.
rasituksen siedon aleneminen.
lihas- ja nivelkivut tai muut kipuoireet.
päänsärky.
hikoiluhäiriöt.
haju- ja makuaistin häiriöt.

Aivosumusta kärsivä väsynyt potilas jonka kuuppa ei pelaa helposti niputetaan masentuneeksi vaikka kyse voi olla huomattavan monesta somaattisestakin vaivasta joka oikeasti sitten puhkaisee tätä aivosumua ja väsymystä.

Siinä missä esim masentunut voi hyötyä liikunnasta, CFS:ää sairastavan olo voi romahtaa liikunnan myötä.

Useilla CFS:ää sairastavilla on todettu autonomisen hermoston oireita.

Vieroituspalstalla Surviving Antidepressants on esitetty hypoteesi, että vieroitus hermostoon vaikuttavista lääkkeistä voi toisinaan laukaista dysautonomian kaltaisia oireita ja siis dysautonomia voisi olla selitys sille miksi osa saa pitkäkestoisempia oireita vieroituksesta joilla on paljon yhteneväisyyksiä toisiinsa. https://www.survivingantidepressants.org/topic/392-one-theory-of-antidepressant-withdrawal-syndrome/page/3/

Dysautonomia on siis tila jossa autonominen hermosto autonomic nervous system ANS ei toimi kunnolla. Dysautonomia on monien sairauksien ikäänkuin liitännäisoire.

Dysautonomiaan voi kuulua mm. tällaisia oireita (lähde wikipedia)

Anhydrosis[1]
Anxiety[better source needed][4]
Blurry or double vision[1]
Bowel incontinence[1]
Brain fog[1]
Constipation[4]
Dizziness[4]
Difficulty swallowing[11]
Exercise intolerance[1]
Insomnia[4]
Low blood pressure[4]
Orthostatic hypotension[1]
Syncope[4]
Tachycardia[5]
Tunnel vision[4]
Urinary incontinence or urinary retention[1]
Vertigo[4]
Weakness[4]

Surviving Antidepressants palstan perustaja joka on auttantu tuhansia vieroittautumaan lääkkeistä ja seurannut vieroitusoireissa yhteneväisyyksiä sanookin näin yllälinkatussa linkissä

"Im pretty sure the autonomic explanation is correct for most withdrawal syndrome except for those in whom the stress of withdrawal touches off autoimmune reactions or other pre-existing subclinical illnesses, a much more complex situation, as if autonomic instability isn't complex enough.

When I've talked to physicians who've looked into withdrawal syndrome, the autonomic dysfunction paradigm gives us a common understanding."

Hän siis näkee että myös vieroituksen aiheuttama stressi voi laukaista joillakin pohjalla olevia fyysisiä sairauksia tai vaikkapa autoimmuunireaktioita. Kukapa lääkäri ikinä ajattelisi oikeasti että heidän potilailleen voidaan tehdä tällaista harmia syöttämällä lääkkeitä?


Dysautonomiaan voi kuulua erilaisia tiloja kuten esimerkiksi POTS Postural Orthostatic Tachycardia Syndrome (POTS).

Yksi hypoteesi PSSD:n eli SSRI-lääkkeiden jälkeen jatkuvien seksuaalihäiriöiden takana on "small fiber neuropathy" https://rxisk.org/pssd-withdrawal-small-fiber-neuropathy/
Ihmiset kellä on PSSD voivat kokea kokonaisuutta oireita, joista ainoa ei ole vain seksuaalihäiriöt.

Mikä mielenkiintoisinta myös long covid oireissa on nähty mahdollisena selityksenä small fiber neuropathy. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/34766365/

Voi olla että monessa sairaudessa on yhteneväisyyksiä ja ne yhteneväisyydet on autonomisen hermoston ongelmat.

On suorastaan hupaisaa kuinka jotkut lääkärit uskovat long covidiin mutta eivät usko psyykenlääkkeiden, hermostoon vaikuttavien aineiden kroonisen käytön negatiivisiin vaikutuksiin kehossa ja hermostossa ja tietynlaiseen omanlaiseensa "long covidiin" mitä ne aiheuttaa.

Koska somatiikka vaikuttaa psyykeeseen ja psyyke somatiikkaan on tietysti hankala sanoa mikä on muna ja kana. Esim. pitkäänjatkunut stressi ja kynttilän polttaminen molemmista päistä voi oikeasti sairastuttaa. Onko loppuunpalanut ihminen jonka keho ja aivot on tiltissä siitä psyykkisesti sairas?

Lue lisää

Puhumattakaan psykiatristen lääkkeiden aiheuttamista aivojen toiminnan häiriöistä. Chronic brain impairmentiksi näitä kutsuu psykiatri Peter Breggin.

Joku voi toki kokea hänet hörhöksi mutta en ihmettele yhtään mikäli psykiatria oikeasti vahingoittaa ihmisten aivoja lääkkeillä. Seurauksena on aivojen toiminnan häiriöitä.

Hän vertaa psyykenlääkkeiden aiheuttamaa CBI:ta traumaattisen aivovamman oireisiin taikka aivotärähdyksen oireisiin.

http://www.ectresources.org/ECTscience/Breggin_2011_Chronic_Brain_Impairment___Brain_Damage__Memory_Loss_.pdf

https://www.youtube.com/watch?v=1x5hf-VgNMM

Hän niputtaa oireet näin

1) Cognitive dysfunctions which manifest in the early stages as short-term memory dysfunction and
impaired new learning, inattention and difficulty concentrating.
(2) Apathy or loss of energy and vitality, often manifesting as indifference ("not caring") and fatigue.
The individual commonly loses interest in creative activities, as well as other endeavors requiring
higher mental processes, sensitivity to others, and spontaneity. The loss of empathy seen in these
patients is probably an aspect of apathy as well as an aspect of the overall affective worsening.
(3) Emotional worsening (affective dysregulation) including loss of empathy, increased impatience,
hTitability, and anger, as well as frequent mood changes with depression and anxiety. This dete
rioration usually has a gradual onset over months or years so that it seems "normal" or becomes
attributed to "stress," "mental illness," or "getting old".
(4) Anosognosia -lack of self-awareness of these symptoms of brain dysfunction. Whether it involves
TBI, Alzheimer's disease, drug-induced tardive dyskinesia, or psychiatry drug CBI patients
commonly fail to identify their mental symptoms of brain dysfunction. Often someone other than
the patient notices these changes. This is an aspect of anosognosia or the inability to recognize
brain dysfunction in oneself [23]

As a result of these deficits, there is an associated reduction in the quality of life."

Itse en ihmettele ollenkaan, mikäli psykiatria pitkäaikaislääkityksillä potilailleen haittaa heidän aivojensa toimintaa ja mitä kroonisemmin ja pitempään niitä käyttää, sen pahempi. En yhtään kokemani perusteella. Haitallisimpia on lääkekoktailit ja isot lääkeannokset.

En ihmettelisi jos psykiatria sitten tulkitsee ihmisten kokemia aivojen "vammoja" miksi näitä nyt kutsuttaisiin sairauden oireina. Voi olla että myös osa on oikeasti kokenut jotain aivovammoja joita ei ole diagnosoitu joita sitten pidetään mt-sairauden oireina.

Mitä psykiatrialla on tarjota tässä tilanteessa? Lisää lääkkeitä johtaen pahoihin lääkekierteisiin.

Voi olla että alussa myönteisiä vaikutuksia aikaansaava psykiatrian psykoaktiivinen aine on pitkän tähtäimen myrkky aivoille. Onko ihme että monet ihmiset sairastaa kroonisesti mt-ongelmia tällä hoitomallilla?

Anonyymi kirjoitti:

"Vastaanotolla ei mitenkään asennoiduta niin että potilas olis mitenkään ala arvoinen heidän mielestään, vaan yritetään auttaa, koska yleensä lääkäri tietää miten tämä potilas on kokenut oman sairautensa.
On niitäkin jotka menevät psykiatrille toivossa että psykiatri sanoisi heille että syy ei olekaan psyykkinen vaan ihan somaattinen jonka nyt tietysti olisi tavallinen lääkäri missannut jotenkin."

En ihmettelisi jos syy oikeasti on somaattinen monessakin tapauksessa vaikka psykiatrian ja lääketieteen kyvyt diagnosoida se onkin rajallinen ja ymmärrys esim hermoston toiminnan häiriöistä on heikkoa. Tokihan psykiatriahutunkin mukaan psykiatrian oireyhtymät ovat luonteeltaan biologisia (vaikka mitään testiä tämän biologisen poikkeaman toteamiseksi ei ole). Monen diagnoosin saamisessa voi myös kestää.. Vuosia ja taas vuosia.

Tulee mieleen esim tapaukset kuten CFS eli krooninen väsymysoireyhtymä, helposti psyykkiseksi niputettava vaiva. Ehkä se nykyään otetaan vakavammin long covidista puhumisen jälkeen koska ilmiö on täysin samanlainen.

Long Covidissa ihminen voi kärsiä mm. univaikeudet.
aloitekyvyttömyys.
aaltoilevaa yleistä jaksamattomuutta ja uupumusta.
rasituksen siedon aleneminen.
lihas- ja nivelkivut tai muut kipuoireet.
päänsärky.
hikoiluhäiriöt.
haju- ja makuaistin häiriöt.

Aivosumusta kärsivä väsynyt potilas jonka kuuppa ei pelaa helposti niputetaan masentuneeksi vaikka kyse voi olla huomattavan monesta somaattisestakin vaivasta joka oikeasti sitten puhkaisee tätä aivosumua ja väsymystä.

Siinä missä esim masentunut voi hyötyä liikunnasta, CFS:ää sairastavan olo voi romahtaa liikunnan myötä.

Useilla CFS:ää sairastavilla on todettu autonomisen hermoston oireita.

Vieroituspalstalla Surviving Antidepressants on esitetty hypoteesi, että vieroitus hermostoon vaikuttavista lääkkeistä voi toisinaan laukaista dysautonomian kaltaisia oireita ja siis dysautonomia voisi olla selitys sille miksi osa saa pitkäkestoisempia oireita vieroituksesta joilla on paljon yhteneväisyyksiä toisiinsa. https://www.survivingantidepressants.org/topic/392-one-theory-of-antidepressant-withdrawal-syndrome/page/3/

Dysautonomia on siis tila jossa autonominen hermosto autonomic nervous system ANS ei toimi kunnolla. Dysautonomia on monien sairauksien ikäänkuin liitännäisoire.

Dysautonomiaan voi kuulua mm. tällaisia oireita (lähde wikipedia)

Anhydrosis[1]
Anxiety[better source needed][4]
Blurry or double vision[1]
Bowel incontinence[1]
Brain fog[1]
Constipation[4]
Dizziness[4]
Difficulty swallowing[11]
Exercise intolerance[1]
Insomnia[4]
Low blood pressure[4]
Orthostatic hypotension[1]
Syncope[4]
Tachycardia[5]
Tunnel vision[4]
Urinary incontinence or urinary retention[1]
Vertigo[4]
Weakness[4]

Surviving Antidepressants palstan perustaja joka on auttantu tuhansia vieroittautumaan lääkkeistä ja seurannut vieroitusoireissa yhteneväisyyksiä sanookin näin yllälinkatussa linkissä

"Im pretty sure the autonomic explanation is correct for most withdrawal syndrome except for those in whom the stress of withdrawal touches off autoimmune reactions or other pre-existing subclinical illnesses, a much more complex situation, as if autonomic instability isn't complex enough.

When I've talked to physicians who've looked into withdrawal syndrome, the autonomic dysfunction paradigm gives us a common understanding."

Hän siis näkee että myös vieroituksen aiheuttama stressi voi laukaista joillakin pohjalla olevia fyysisiä sairauksia tai vaikkapa autoimmuunireaktioita. Kukapa lääkäri ikinä ajattelisi oikeasti että heidän potilailleen voidaan tehdä tällaista harmia syöttämällä lääkkeitä?


Dysautonomiaan voi kuulua erilaisia tiloja kuten esimerkiksi POTS Postural Orthostatic Tachycardia Syndrome (POTS).

Yksi hypoteesi PSSD:n eli SSRI-lääkkeiden jälkeen jatkuvien seksuaalihäiriöiden takana on "small fiber neuropathy" https://rxisk.org/pssd-withdrawal-small-fiber-neuropathy/
Ihmiset kellä on PSSD voivat kokea kokonaisuutta oireita, joista ainoa ei ole vain seksuaalihäiriöt.

Mikä mielenkiintoisinta myös long covid oireissa on nähty mahdollisena selityksenä small fiber neuropathy. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/34766365/

Voi olla että monessa sairaudessa on yhteneväisyyksiä ja ne yhteneväisyydet on autonomisen hermoston ongelmat.

On suorastaan hupaisaa kuinka jotkut lääkärit uskovat long covidiin mutta eivät usko psyykenlääkkeiden, hermostoon vaikuttavien aineiden kroonisen käytön negatiivisiin vaikutuksiin kehossa ja hermostossa ja tietynlaiseen omanlaiseensa "long covidiin" mitä ne aiheuttaa.

Koska somatiikka vaikuttaa psyykeeseen ja psyyke somatiikkaan on tietysti hankala sanoa mikä on muna ja kana. Esim. pitkäänjatkunut stressi ja kynttilän polttaminen molemmista päistä voi oikeasti sairastuttaa. Onko loppuunpalanut ihminen jonka keho ja aivot on tiltissä siitä psyykkisesti sairas?

Lue lisää

Ja vielä lisäykseksi Surviving Antidepressants palstan pitäjä sanoi omista lähes vuosikymmenen kestäneistä masennuslääkevieroituksessa puhjenneista oireistaan näin

"Off paroxetine, I initially experienced hypomania, sweating, and electrical-feeling “brain zaps”,26 the last continuing for 7 months. After several weeks, my acute withdrawal symptom pattern changed to other odd symptoms, among them disorientation, depersonalization, insomnia, light and heat intolerance, indigestion, palpitations, and unease,27 punctuated by spontaneous weeping spells, attacks of sheer terror, or sudden plunges into unprecedented contentless black holes of pure dread.16,28 I felt a vacuum of positive emotion as well as genital anesthesia (post-SSRI sexual dysfunction or PSSD), which took several years to resolve.29,30 I had never felt anything like this before. It did not feel like “relapse”. I spent hours hunting for journal articles about antidepressant withdrawal syndrome. My request to my psychiatrists for reinstatement of paroxetine, as the literature said was appropriate,26,31 was refused.

My symptoms persisting over years, I must have contacted dozens of psychiatrists who had written about antidepressant withdrawal. Every one immediately told me I was experiencing “relapse” – except Richard Shelton at Vanderbilt University,26 who responded, “I actually think the discontinuation syndrome is pretty bad in some situations and truly horrible in others….almost all resolve; that is, except for a very small group, where the symptoms become persistent”. (R Shelton, personal communication, 2006)"

Hän kirjoitti pitkän kirjoituksen siitä mitä hän oppi auttaessaan vieroittautumaan tuhansia potilaita masennuslääkkeistä

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7970174/

Palstan perustajaa joka esiintyy nimellä Altostrata kuultiin Britanniassa siinä vaiheessa kun masennuslääkevieroitusoireet alettiin ottamaan vakavammin ihan viralliseltakin taholta joten mikään hörhö hän ei ole https://blogs.bmj.com/bmj/2020/09/25/wendy-burn-medical-community-must-ensure-that-those-needing-support-to-come-off-anti-depressants-can-get-it/

SA palstan perustaja erittelee erittäin hyvin ongelmia mitä masennuslääkevieroitukseen voi liittyä ja pitkäaikaisharmeihin mitä lääkkeistä voi seurata, kaikkia nyansseja mitä aineista johon keho mukautuu ja ne puretaan voi seurata (seuraukset voi olla pitkäaikaisia). Monet lääkärit ei ymmärrä murto-osaakaan ongelmista mitä masennuslääkkeet pitää sisällään vaikka niitä laajasti määrätään terveydenhuollossa.

Siksi pidän psykiatriaa epäeettisenä tieteenhaarana. He ei kunnolla edes siivoa likapyykkiään ollen oikeasti kiinnostuneita yhtä paljon aineisiin sisältyvistä harmeista kuin hyödyistä mitä ihmisille aiheuttavat vaan sen siivoaa joku muu. He voi ratsastaa tieteellisen tutkimuksen puutteella vain nostellen käsiään "ei näistä nyt suurelle osalle harmia tule" heittäen osan vuosiksi selviytymään. Entäpä sitten kun he vain lääkitsevät lääkkeillä lääkkeiden harmia? Ihmisten kokema kärsimys vain lisääntyy. Siitä kaivosta onkin haasteensa itsensä nostaa takaisin maanpinnalle, vuosia menetettyä elämää psykiatrian hyödyllisten lääkkeiden takia.

Toki voidaan sanoa että masennuslääkkeet pelastaa elämiä mutta jos mietitään oikeasti niiden tehoa plaseboon ja niihin sisältyviä potentiaalisia ongelmia en näe niitä riskin arvoiseksi enkä näe niitä samalla tavoin elämää pelastavina kokiessani niiden haitat pitemmällä aikavälillä. Jos mietitään niiden biologisia mekanismeja en näe niitä hyödylliseksi aivoille lukemani perusteella etenkään pitkällä aikavälillä. On paljon turvallisempia tapoja kohottaa hyvinvointiaan, jotka vaatii toki työtä mutta jotka pitemmällä tähtäimellä auttaa myös ylläpitämään olotilaa hyvänä.

Anonyymi kirjoitti:

* Psykiatrit siis keskittyvät pitkälti aivoihin siinä kun määräävät esim aineita. Puheterapioita myös pidetään jotenkin erittäin tärkeänä psykiatrian välineenä. Mielestäni myös muita terapianäkemyksiä joissa keskityttäisiin enemmän toiminnallisuuteen ja jopa kehoon pitäisi tuoda enemmän saataville. Keskustelu voi olla osa terapiaa ja tietenkin voikin olla tärkeässä roolissa.

Uskon että kuntoutus jossa voitaisiin mennä muuallekin terapeutin toimistosta voisi olla hyvinkin paljon auttavampaa kuin se terapiassa lässytys. Jos olisi mahdollista vaikkapa että harjoiteltaisiin konkreettisesti kotoa lähtöä jos siihen sisältyy ahdistusta, yhdessä lenkillä käyntiä tai jos jollakin on pakko-oireita, terapiaa olisi saatavilla siirtyvästi myös käymään siellä missä pakko-oireet tapahtuvat. Uskon että tällainen toiminnallisuuden yhdistäminen terapiaan voisi olla antoisampaa monen toimintakyvylle Toki siis varmaan mt-toimistoista voisi joku lähteä auttamaan tilanteissa jotka esim tuottaa haasteita.

Mielestäni myös kehollisuuden nostaminen keskiöön olisi merkittävä shift psykiatriassa. Ja en tarkoita sillä pillerien ja biologisten kehoa sotkevien hoitojen lisätunkemista vaan kehon terveyden edistämistä ja paljon sen miettimistä miten elintavoilla voisi vaikuttaa oireisiin. Kehollisten terapioiden tukemista lisää.

Toki nykyäänkin puhutaan esim elintapojen merkityksestä hyvinvoinnissa mutta tällainen elintapakartoitus ei kuitenkaan ole niin merkittävässä roolissa psykiatriassa. Fanitan yhtä psykiatria netissä joka puhuu juuri elintapojen merkityksestä esim. ahdistuksen kokemisessa https://www.washingtonpost.com/wellness/2022/12/21/anxiety-body-responses/

Tällaiset psykiatrit usein kuvaavat itseään holistisina miettien ihmistä enemmän kokonaisuutena kuin vain tunkien niitä pillereitä. Elintapojen tarkan kartoituksen kautta ja muutosten kautta voidaan huomata muutoksia olossa lähtien ihan siitä miten ihminen rytmittää päivänsä. Kehossa asiat usein tapahtuu rytmissä, ja jo esim valo tahdittaa sisäistä kelloa ja sen mukaan asiat tapahtuu kehossa.

Olen seurannut esim. Olet mitä syöt - ohjelmaa, jossa usein ihmisillä on paino-ongelmia ja eivät liiku ja syövät mitä sattuu. Usein se johtaa väsymykseen. Lääkäri Pippa Laukka kartoittaa kokonaisvaltaisesti mitä terveysongelmia ihmisillä on, usein ottaa huomioon ihmisen kokeman stressinkin (onko hermosto esim ylikierroksilla) ja sen mukaan antaa liikuntavinkkejä. Usein ihmiset piristyvät silmin nähden väsymyksestä ynnä muusta ohjelman aikana. Toki ohjelma on ohjelma, eikä vastaa todellisuutta mutta mielestäni on jotenkin hupaisaa tai enemmänkin kauhistuttavaa että psykiatriassa usein ongelmaa aletaan ratkoa psykoaktiivisten aineiden kautta jotka eivät välttämättä auta tukemaan kaaoksessa olevaa hermostoa joka on esim liian pitkään ollut ylikuormitustilassa.

Uskon että moni voi psykiatrian aineiden kautta vain jatkaa esim haitallisia elämäntapoja ja valintoja.

Toki uskon että holististyyppinen psykiatria on lähes mahdotonta taloudellisesti toteuttaa julkisella puolella. Veikkaan että moni vähättelee elintapojen merkitystä hyvinvoinnille ja heikosti esim sitoutuisi jos olisi vaikkapa ryhmämuotoista elintapojen parannusta mt-toimistossa jossa analysoitaisiin sen vaikutusta olotilaan. Moni valitsee lyhytkestoisen mielihyvän pitkän tähtäimen mielihyvän sijaan eikä ihmiset oikeasti ole valmiita tekemään työtä asian eteen. He odottaa pikaratkaisuja. Toki todella masentuneelta on hankala tällaista odottaa ja siksi psykiatria tyytyykin tunkemaan pillereitä maagisesti uskoen kuinka psykoaktiivisilla aineilla ihminen sitten jaksaa taas parantaa asioitaan. Tosiasia on että tulevaisuudessa ihminen voi ajautua aineiden seurauksean yhä enemmän ongelmiin siinä missä elintapojaan parantanut, erilaisia strategioita jaksamiseen kehittänyt ja tunteitaan käsittelemään opetellut voi hyötyä näistä keinoista paljon tulevaisuudessakin. Tunteita leikkaavat sedatoivat ja fyysistä mukautumista aiheuttavat lääkkeet ei välttämättä ratkaise ongelmia pitemmällä tähtäimellä.

Lue lisää

Ei taas tätä. On tainnut jäädä pari omahoitaja käyntiä välistä?

Muutamaa fobiaa jne. lukuunottamatta kaikki perus kotoalähtemiset, kauppa ja kahvilakäynnit yms. On sitä omahoitajan (tai jonkun ryhmämuotoisen hoidon.) kanssa touhuttavaa toimintaa.

Se ero siinä toki on, että ihmisellä on vähän eri tavalla motia lätheä mukaan, jos itse maksaa sen yli viisikymmentä euroa siitä huvista että saa terapeutin mukaansa.

Käykää hyvät ihmiset ensin siellä omahoitajalla, ennen kun valitatte että mitä sieltä ei muka löydy.

Anonyymi kirjoitti:

"Haluatko kuulla pari sellaista ongelmaa mitä terapialla ei voi hoitaa? No et tietenkään koska ne on Skitsofrenia ja Narsismi. Ai niin ja mainittakoon, että tilastotiede tai se että hoitaja ei lähde mukaan harhoihisi ei muuten sitten ole asenteellisuutta."

Itse en ajattele asioista näin mustavalkoisesti. Olen törmännyt netissä tarinoihin, joissa skitsofreenikoksi todettu ihminen on hyötynyt traumatyöskentelystä ja se mitä pidetään skitsofreniana on todellisuudessa ollut reaktiota traumaan ja kun tätä puolta on käsitelty, ihminen on alkanut voida huomattavasti paremmin. On sellaisiakin tarinoita joissa ihminen käytännössä lopettaa lääkityksensä ja voi paremmin ja toimii paremmin. Psykiatria on tulkinnut skitsofreniadiagnoosin saaneita aivo-ongelmaisina jolla on biologinen häiriö aivoissaan joka on ollut heille huomattavan ahdistavakin kokemus.

Jos tutustuisit siihen miten erilaisia diagnooseja psykiatrit voi antaa, voisit myös havaita sen että virheen mahdollisuuskin on diagnoosissa on. Itselleni sana skitsofrenia ei lukemieni tarinoiden perusteella vaikuta niin toivottomalta millaista kuvaa siitä maalaat kuin kaikki skitsofreenikot olisi sellaisia ja tällaisia ja heille ei sovi kuin sellainen tai tällainen hoito. Uskon että diagnoosin skitsofrenia alle on niputettu heterogeeninen joukko ihmisiä. Toki voi olla että isolle osalle heistä voi sopia joku tietty hoitomalli mutta on aika väärin sanoa että skitsofreenikkoja ei terapia auttaisi,.

Olen myös lukenut kirjoituksia joissa koko skitsofreniadiagnoosi on kyseenalaistettu niin että nähdään että jo sen nimi pitäisi muuttaa tai sitä on muutenkin kyseenalaistettu

https://www.sciencedaily.com/releases/2016/02/160203090208.htm
https://theconversation.com/the-concept-of-schizophrenia-is-coming-to-an-end-heres-why-82775

En ihmettelisi jos skitsofreenikoksi olisi niputettu myös psykiatrian hoidoista paljon haittaa saaneita ihmisiä. Moni ei vain osaa kyseenalaistaa aineiden negatiivista vaikutusta aivoihinsa ja tehdä muutoksia pelastaakseen itsensä psykiatriakierteestä.

Lue lisää

Kyl maar määki netissä.

Keskiverto skitsofreenikko on aika hauton ja mauton tullessaan vastaan kadulla.

Kyllä tiedän lukuisia skitsofreenikkoja jotka ovat jossain vaiheessa elämäänsä, joko ennen tai jälkeen diagnoosin olleet tai ovat terapiassa.

Jokaisen tällaisen tuhkimotarinan takana on kuitenkin tusina tuskaista turmiota. Ihmisiä jokta keksivät kerran kuukaudessa uuden syyn, mistä skitsofrenia tulee, Epätoivoisia yrityksiä kävellä ajatukset terveeksi, Tai bisnes moguleja, jotka ostavat omakotitalolla krääsää alibabasta ja luulevat olevansa huolintaliikkeen toimitusjohtajia.

Eikä heidän kohdalla ole kyse terapian puutteesta.

Kyl maar olen netissä törmännyt ideoihin skitofrenian tai ylipäätäänkin diagnoosien muuttamisesta.

Skitsofrenian nimihän on tainnut vaihtua säännöllisesti kuin sweitsiläinen kello.

Sinänsä ihan mielenkiintoinen ajatus, eikä minulla ole mitään sitä vastaan, mutta samalla kannattaa muistaa, että joku asia on kehittynyt sadassa vuodessa tietynlaiseksi niin siihenkin on joku syy.

Ja kun terapiasta puhutaan, niin vaikka ihmisillä ei olisi diganooseja, niin edelleen toiset ihmiset hytyisivät siitä enemmän kuin toiset. Se johtaisi siihen, että julkisilla rahoilla ei voitasi tarjota sitäkään vähää terapioita, koska niiden hyödyttömyys riskiä ei pystyttäisi etukäteen ennakoimaan.

Diagnoosi kikkailua potentiaalisempana pidän tulevaisuudessa täsmätyökyvyn ja työmarkkinoiden muutosta. Kysyntä ja tarjonta on jo valmiina, nyt tarvitsee vain tehdä asenne muutos. Eikä puhuta pelkästään työnantajapuolesta.

Anonyymi kirjoitti:

Ei taas tätä. On tainnut jäädä pari omahoitaja käyntiä välistä?

Muutamaa fobiaa jne. lukuunottamatta kaikki perus kotoalähtemiset, kauppa ja kahvilakäynnit yms. On sitä omahoitajan (tai jonkun ryhmämuotoisen hoidon.) kanssa touhuttavaa toimintaa.

Se ero siinä toki on, että ihmisellä on vähän eri tavalla motia lätheä mukaan, jos itse maksaa sen yli viisikymmentä euroa siitä huvista että saa terapeutin mukaansa.

Käykää hyvät ihmiset ensin siellä omahoitajalla, ennen kun valitatte että mitä sieltä ei muka löydy.

Lue lisää

No hyvä kuulla että näin on. Ainakin ystäväni on kovasti valitellut sitä että apu ei kohdennu sinne missä sitä tarvittaisiin tietyllä diagnoosilla.

Anonyymi kirjoitti:

Terapia ei ole mielestäni automaattisesti autuaaksi tekevä asia. Toki jos pitäisi jollekin läheiselle jotain hoitomuotoa suositella suosittelisin terapiaa koska harvemmin siitä saa semmoisia vaurioita kuin lääkkeistä. Toki osaamaton terapeutti tai typerä terapeutti voi pahentaa tilannetta.

Ihmiselle joka esim ylianalysoi asioita, on pään sisällä jumissa terapia voi myös mielestäni vaan pahentaa tätä luuppia. Ihminen jää ylianalysoinnin kehään ja epäilen että tämä ei aina auta asioita.

Traumojen kohdalla terapia voi myös uudelleentraumatisoida varsinkin jos terapeutti on kokematon. Joskus on parempi vain vakauttaa tilannetta oppia rauhoittamaan hermostoaan(jonka trauma on voinut vetää ylikierroksille) ja vahvistamalla perusturvallisuuden kokemustaan. Joissakin tilanteissa traumojen purkaminen ei ole fiksuin idea jos on jollain tapaa henkisesti herkillä .Traumoja pitäisi oppia käsittelemään rauhallisesti ja turvallisesti, oppien pitämään rajansa. Hyvä terapeutti osaa sen. Osaa myös sen milloin minkälaisessa tilanteessa on parempi olla käsittelemättä niitä.

Puhe ei välttämättä ratkaise mitään jos päätyy ylianalysoimaan asioita liian pitkälle ja on entistä enemmän luupissa ajatuksia. Joskus on hyvä oppia tyhjentämään pää, meditoimaan, olemaan läsnä hetkessä, oppia tuntemaan perusturvallisuutta ynnä muita tällaisia asioita. Toki tällaista voi oppia myös terapiassa.

Olen itse kiinnostunut esim EDMR-terapiasta tai on olemassa esim. psykofyysisiä terapioita jossa traumoja käsitellään tätä kautta vak,auttaen. usein psykiatria keskittyy vain aivoihin vaikka on olemassa myös kokonaisvaltaisempi kehollinen terapiatyöskentelymuoto. EDMR on mielestäni myös mielenkiintoinen juttu vaikken ole siihen erityisesti perehtynyt.

Joskus puhe ihan vain ihmisen kanssa, hänen koulutuksesta viis voi auttaa. Mielestäni terapiamuodoilla ei välttämättä ole niin suuri merkitys, vaan henkilökemioilla ja sillä millainen terapeutti sinulle tulee. Ihan liikaa terapia nostetaan joksikin itseisarvoksi jossa korostetaan terapian hyötyjä verrattuna muihin ihmiskontakteihin ja muunlaiseen matalamman kynnyksen tukeen mitä systeemi voisi tarjota, jossa esim vertaistukikin voisi olla yksi tuen muoto. Monelle ihmiselle ketkä on saaneet lääkkeistä haittaa netti voi olla yksi vertaistuen muoto.

Toki positiivista on että psykoterapeutiksi opiskelleet ovat kouluttautuneet ja lisäksi heillä on käsittääkseni taustalla omaakin terapiatyöskentelyä.

Jos traumat liittyvät hoitojärjestelmään tai lääkkeistä saatuihin haittoihin, tilanne on erityisen monimutkainen.

Tässä esim. psykiatrian selviytyjä, lääkkeensä purkanut Laura Delano sanoo näin videolla:

"– Muut eivät usein usko, miten paljon psykiatria vammauttaa, joten ihminen jää helposti yksin vieroittautuessaan psyykenlääkkeistä. Kuitenkin toisten ihmisten tuki on erittäin tärkeää." https://madinfinland.org/selviytyja_laura_delano/

Tästä päästäänkin ongelmatilanteeseen jos potilas joutuu kohtaamaan hoitotaholta esim vähättelyä saamistaan vammoista lääkkeistä.

Tuli vaan mieleen minkälainen markkinarako voisikaan olla esim. lääkevieroituksesta tietävät terapeutit jolla olisi omaakin kokemusta. Tämä on varmaan tulevaisuutta, koska ihmisiä on laitettu niin massiivisia määriä lääkkeille että osa kokee ongelmia vieroituksessa. Suomessa tähän on tarttunut esim mielipalvelut vertaistukiryhmänsä kanssa.

Lue lisää

Omasta terapiakokemuksestani sanoisin, että ehkä täydellistä henkilökemiaa tärkeämpää on käytetty terapiasuuntaus.

Juuri tuon takia, mitä sanoit, märehtiikö liikaa, onko kyse traumaterapiasta, käyttäytymisterapiasta jne. Eli mikä on se työkalu, mikä toimii juuri parhaiten ”sinulle”.

Toki henkilökemiallakin on osuutta, mutta kunhan kemiat toimii edes sinne päin, niin kyllä kaksi aikuista ihmistä joilla on yhteinen tavoite, saa yleensä homman toimimaan.

Terapeutin tehtävähän ei ole olla ”jeesmies” tai vahvistusharhan tukija. Päin vastoin, terapeutin pitää myös pystyä puuttumaan niihin ajatuksen tai toiminnan ongelmakohtiin jotka aiheuttavat konfliktia ihmisen elämässä. Ja yhdessä he kehittelevät coupping mekanismeja joilla pärjätä.

Kuten siis jo mainittu. Terapia vaatii sitoutumista ja tavoitteellisuutta, eikä mielestäni siihen nähden pieni maksu ole yhtään pahitteeksi. Se mikä on pieni, on sitten oma keskustelunsa.


Kun katsoo lääkkeiden käyttö tilastoja, niin helposti tulee mieleen, että vieroitusryhmien tai hoitojen tarjoaminen on mielettömän hyvä bisnes. Ja voi siis olla että niitä tulee tulevaisuudessa lisää.

Mutta markkinataloudessa täytyy muistaa, että siihen pätee kysynnän ja tarjonnan laki.

- Kuinka moni lääkkeen käyttäjä haluaa lopettaa?
- Kuinka monelle niistä halukkaista se on realistista.
- Kuinka monelle niistä taas puolestaan tulee vieroitusoireita?
- Kuinka moni niistä vieroitusoireita saaneista tarvitsee tukea?
- Kuinka monta näistä tuen tarvitsijoista on valmis maksamaan siitä tuesta?
- Kuinka pitkään nämä ihmiset ovat valmiita maksamaan tästä tuesta?
- Mitä tapahtuu jos vieroitus epäonnistuu?

En sano, etteikö tarvetta olisi, mutta tämä kyseinen foorumi toimii aika hyvänä esimerkkinä tilanteen ongelmasta. Täällä on tuhansia postauksia joissa tavalla tai toisella viitataan lääkitykseen, sen lopettamisen vaikeuteen, vieroitusoireisiin jne. Mutta potentiaalisia asiakkaita on viidestä kymmeneen. Ja kuinka moni heistä on sitten valmis maksamaan siitä, tai kuinka pitkän aikaa?

Eli ei sellainen tuote jonka itse osaisin tähän ja nyt tuotteistaa.

Sivu mainintana, vielä mainittakoon, että osakeyhtiölain mukaan osakeyhtiön ainoa tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen. Lyhykäisesti näkisin itse, että vastaavat vieroituspalvelut, tai lääkkeettömät hoidot, sopisivat paljon paremmin jonkun säätiön alaisuuteen.

Anonyymi kirjoitti:

Kumpaa se kommentti nyt taas oli? Yleistämistä, vai kapea alaista? Vai etkö osaa päättää?

Suomessa on arviolta se neljännesmiljoona miepä palveluiden käyttäjää. Asiakastyytyväisyys kyselyjen mukaan sellainen noin 80% käyttäjistä on tyytyväisiä ja suurin osa heistä voisi suositella niitä myös muillekkin. Että eiköhän kadunmiehellä jonkin lainen käsitys asiasta ole. Se että sinun kapea mielipiteesi ei satu siihen kahdeksaankymmenen prosenttiin, ei tee kadunmiehestä yhtään sen huonompaa.

Ja eiköhän alalla olevat tiedosta, että resurssipula on yksi suurimmista syistä, miksi sille loppuprosentille ei saada parempia palveluita, ja se että on olemassa ihmisiä jotka eivät vain ikinä ole tyytyväisiä saamaansa palveluun, vaikka niitä olisi kehitetty ja tarjottu heille kahdenkymmenen vuoden ajan.

Lue lisää

Nämä luulee että he ovat koko suomen kansa

Anonyymi kirjoitti:

"mutta diagnooseja on monia, jotka ovat eri osassa aivojen toimintaa"

Nytpä olet astunut oikein neurotieteilijäksi. Anna mun kaikki kestää.

Ikävä kyllä sinun suruksesi on neurologia suuri osa elämääni, joten kouta kestää vaan.

Anonyymi kirjoitti:

"Jokainen tapaus on erilainen ja pyrkimys on todella että jokainen saisi avun vaivoihinsa.."

Minun kohdallani "apu" oli pitkäkestoisten viekkareiden väärindiagnosointi toistuvaksi masennukseksi. Siihen lisäksi tietysti lääkityksen uudelleenaloitus pikavauhtia isolla annoksella ja antipsykoottia päälle. Ei varmaan ihme, että traumatisoiduin pahasti.

Miksi enää jatkossa hakeutuisin kemiallisen pahoinpit.. anteeksi, "avun" piiriin?

Hakeutukoon mieluummin ne, jotka kokevat apua saavansa.

Lue lisää

Viekkareiden???

Anonyymi kirjoitti:

No jos jatketaan tällä henkilön ivaamiseen keskittyvällä linjallasi niin minua vain huvitti tuo toteamuksesi siitä kuinka diagnoosit ovat eri osissa aivojen toimintaa. Kuulostaa todella tieteelliseltä. :D sinun kanssasi on kyllä hyvin hankala keskustellessa olla euforinen. Tyypillistä psykiatria-analysointia yrität harrastaa jossa yrität alkaa ihmisestä kaivelemaan diagnooseja. Perus psykiatriaa. :)

Lue lisää

Sinä voit hoitaa ihan itse päättämällä tavallasi itseesi kuntoon , eikä se kosketa henkilökohtaisesti psykiatria, aikuinen ihminen joko ottaa avun vastaan, ta ei,
Ole niin huvittunut kun haluat, kiva että voin auttaa edes että saan jonkun huvittuneesti .

Anonyymi kirjoitti:

"mutta diagnooseja on monia, jotka ovat eri osassa aivojen toimintaa"

Nytpä olet astunut oikein neurotieteilijäksi. Anna mun kaikki kestää.

Ovatko aivot kunnossa, jos luulee, että ne sisältävät diagnooseja?
Aivoista voi löytyä sairauksia, joita pystytään diagnosoimaan.

Anonyymi kirjoitti:

Sinäkö olet jotenkin arvokkaampi ja tärkeämpi kirjoittamaan?

Sinullehan ei kuulu pätkääkään miksi teen mitä teen ja jätän nojatuolipsykologisointisi omaan arvoonsa.

Lue lisää

Tästäkin jo näkee yhden asenteen, mikä saattaa aiheuttaa vastahankaisuutta psykiatriaa kohtaan.
Luuleeko joku olevansa jotain, ja sinullehan ei pätkääkään kuulu.....
Tuollaisella asenteella on varmasti kiva käväistä siellä tohtorin juttusilla.

Anonyymi kirjoitti:

"Jokainen tapaus on erilainen ja pyrkimys on todella että jokainen saisi avun vaivoihinsa.."

Minun kohdallani "apu" oli pitkäkestoisten viekkareiden väärindiagnosointi toistuvaksi masennukseksi. Siihen lisäksi tietysti lääkityksen uudelleenaloitus pikavauhtia isolla annoksella ja antipsykoottia päälle. Ei varmaan ihme, että traumatisoiduin pahasti.

Miksi enää jatkossa hakeutuisin kemiallisen pahoinpit.. anteeksi, "avun" piiriin?

Hakeutukoon mieluummin ne, jotka kokevat apua saavansa.

Lue lisää

Alkoholistit ja narkomaanitkin joutuvat käymään vieroitusoireet läpi yrittäessään päästä eroon aineista.
Hekään eivät välttämättä ala vieroitusoireiden takia heti käyttämään uudestaan. Toki sellaistakin valitettavasti tapahtuu. Monet palaavat vanhaan, ja yrittävät taas ja taas uudestaan, ennen kuin irti pääseminen onnistuu.

Ja jos/kun vieroitusoireista pääsee eroon helpommalla tai vaikeammalla tavalla, ajan myötä on vain hyvä olla tyytyväinen, että on onnistunut, ja huono tilanne on parantunut.
Kaikki eivät traumatisoidu, mutta ymmärrettävää sekin, että joillekin voi niin käydä.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan totta masennus paranee myös ilman lääkkeitä, mitä nuorempi ihminen on sitä äkkiämpää tulee terveeksi
Mutta myös lääkkeiden kanssa on aika nopea muutos masennus taudeissa

Lue lisää

Se ei katso ikää, kuinka kauan kenelläkin menee toipumisessa tai parantumisessa.

Anonyymi kirjoitti:

No annahan kun otetaan selvää.

Terapia on työmenetelmä, jossa ihminen itse työskentelee oman elämänsä haasteita ja vaikeuksia, terapeutin kanssa. Se ei siis ole pillerin, (tai suomi 24 foorumin) korvike, vaikka sillä pyritäänkin parempaan elämään ja sitä kautta saataviin hyötyihin.

Siksi terapian ehkä tärkein vaihe onkin se kun päätät lähteä terapiaan ja sitoudut siihen.

Jos siis aidosti tiedät että traumaterapia pelastaa elämäsi, niin mene pihlajamehiläiseen ja saat lähetteen jos ei parissa tunnissa, niin muutamassa päivässä kuitenkin.

Myös julkiselta puolelta saa lähetteitä, se vain ei tapahdu niin nopeasti. Julkisella puolella on myös terapiaa, mutta se rahoitetaan verovaroin.

Jokainen keskiverto tallukka käyttää itse elämänsä aikana, maksamansa verot. Voit siis käydä omasta verokortistasi katsomassa, että montako tuntia terapiaa sillä saat.

Siksi on vain luonnollista että julkisesti tuotetuilta palveluilta vaaditaan jonkinlaisia tuloksia tai vaikuttavuutta. Yksilön sitoutumisen lisäksi sillä voidaan siis hoitaa vain sellaisia ongelmia, joihin terapiasta on tilastollisesti jotain hyötyä.

Haluatko kuulla pari sellaista ongelmaa mitä terapialla ei voi hoitaa? No et tietenkään koska ne on Skitsofrenia ja Narsismi. Ai niin ja mainittakoon, että tilastotiede tai se että hoitaja ei lähde mukaan harhoihisi ei muuten sitten ole asenteellisuutta.

Otin joutessani selvää myös terapiatakuusta. Vaikka se olikin tarkoitettu enemmän ratkaisukeskeisiin lyhytterapiohin, niin se olisi osittain tuonut myös helpotusta vaikkapa eläkkeellä olevien ihmisten terapioihin.

Jos arvata täytyy, niin suurin syy sen kaatumiseen oli juuri se että se olisi generoinut niitä turhia terapioita, joihin ihmiset eivät halua sitoutua, eikä niitä tilastollisesti voida hoitaa.

Itseäni terapiatakuun kaatuminen harmittaa, koska se olisi tuonut mukanaan myös hyvääkin.

Mutta se mikä minua terapiatakuussa kiinnostaa eniten tässä asiayhteydessä, on se että kukaan näistä tuhansista lääkehaittoja kokeneista tälläkään foorumilla ei maininnut halaistua sanaakaan terapiatakuusta vaalien alla. En nyt varsinaisesti tarkoita että täällä olisi pitänyt jotain ehdokaslistoja jakaa, mutta ehkä se terapia tai hoidon kehittäminen ei ole ihan tämän foorumin ykkös juttuja. Taitaa siis olla enempi sellainen paikallinen natsi kortti jota on kiva vilauttaa kun ei muuta keksi.

Haluatko että otan vielä jotain muuta selville sinun puolesta, vai googlaatko ite jotain sellasta mikä sopii paremmin vahvistusharhaasi?

Lue lisää

Terapiaankaan eivät kaikki pääse. On myös omasta psyykkisestä voinnista kiinni, onko se riittävän hyvä tilanteessa, että aloitettaisiin terapia.
Liian huonokuntoisille ei terapioita aloiteta.

Anonyymi kirjoitti:

Terapialähetettä ei saa ekakerralla. Käsittääkseni pitää käydä kaksi kertaa psykiatrilla ja olla ainakin joku hoitosuhde välillä. Yhdellä henkilöllä hoitosuhteeksi kävi nettiterapia. Hinta kahdesta psykiatrikäynneistä voi nousta jopa 350-400 euroon riippuen ajan pituudesta. Toki se kannattaa jos terapiaan haluaa.

Yksityisellä myös harvemmin joutuu johonkin raskaisiin diagnoosikartoituksiin kuten julkisella. Yksityisellä tosin psykiatrit räiskii diagnooseja melkolailla helpommin.

Lue lisää

On niitä räiskitty julkisellakin puolella takavuosina aika helpolla, ilman mitään suurempia kartoituksia.

Anonyymi kirjoitti:

"Vastaanotolla ei mitenkään asennoiduta niin että potilas olis mitenkään ala arvoinen heidän mielestään, vaan yritetään auttaa, koska yleensä lääkäri tietää miten tämä potilas on kokenut oman sairautensa.
On niitäkin jotka menevät psykiatrille toivossa että psykiatri sanoisi heille että syy ei olekaan psyykkinen vaan ihan somaattinen jonka nyt tietysti olisi tavallinen lääkäri missannut jotenkin."

En ihmettelisi jos syy oikeasti on somaattinen monessakin tapauksessa vaikka psykiatrian ja lääketieteen kyvyt diagnosoida se onkin rajallinen ja ymmärrys esim hermoston toiminnan häiriöistä on heikkoa. Tokihan psykiatriahutunkin mukaan psykiatrian oireyhtymät ovat luonteeltaan biologisia (vaikka mitään testiä tämän biologisen poikkeaman toteamiseksi ei ole). Monen diagnoosin saamisessa voi myös kestää.. Vuosia ja taas vuosia.

Tulee mieleen esim tapaukset kuten CFS eli krooninen väsymysoireyhtymä, helposti psyykkiseksi niputettava vaiva. Ehkä se nykyään otetaan vakavammin long covidista puhumisen jälkeen koska ilmiö on täysin samanlainen.

Long Covidissa ihminen voi kärsiä mm. univaikeudet.
aloitekyvyttömyys.
aaltoilevaa yleistä jaksamattomuutta ja uupumusta.
rasituksen siedon aleneminen.
lihas- ja nivelkivut tai muut kipuoireet.
päänsärky.
hikoiluhäiriöt.
haju- ja makuaistin häiriöt.

Aivosumusta kärsivä väsynyt potilas jonka kuuppa ei pelaa helposti niputetaan masentuneeksi vaikka kyse voi olla huomattavan monesta somaattisestakin vaivasta joka oikeasti sitten puhkaisee tätä aivosumua ja väsymystä.

Siinä missä esim masentunut voi hyötyä liikunnasta, CFS:ää sairastavan olo voi romahtaa liikunnan myötä.

Useilla CFS:ää sairastavilla on todettu autonomisen hermoston oireita.

Vieroituspalstalla Surviving Antidepressants on esitetty hypoteesi, että vieroitus hermostoon vaikuttavista lääkkeistä voi toisinaan laukaista dysautonomian kaltaisia oireita ja siis dysautonomia voisi olla selitys sille miksi osa saa pitkäkestoisempia oireita vieroituksesta joilla on paljon yhteneväisyyksiä toisiinsa. https://www.survivingantidepressants.org/topic/392-one-theory-of-antidepressant-withdrawal-syndrome/page/3/

Dysautonomia on siis tila jossa autonominen hermosto autonomic nervous system ANS ei toimi kunnolla. Dysautonomia on monien sairauksien ikäänkuin liitännäisoire.

Dysautonomiaan voi kuulua mm. tällaisia oireita (lähde wikipedia)

Anhydrosis[1]
Anxiety[better source needed][4]
Blurry or double vision[1]
Bowel incontinence[1]
Brain fog[1]
Constipation[4]
Dizziness[4]
Difficulty swallowing[11]
Exercise intolerance[1]
Insomnia[4]
Low blood pressure[4]
Orthostatic hypotension[1]
Syncope[4]
Tachycardia[5]
Tunnel vision[4]
Urinary incontinence or urinary retention[1]
Vertigo[4]
Weakness[4]

Surviving Antidepressants palstan perustaja joka on auttantu tuhansia vieroittautumaan lääkkeistä ja seurannut vieroitusoireissa yhteneväisyyksiä sanookin näin yllälinkatussa linkissä

"Im pretty sure the autonomic explanation is correct for most withdrawal syndrome except for those in whom the stress of withdrawal touches off autoimmune reactions or other pre-existing subclinical illnesses, a much more complex situation, as if autonomic instability isn't complex enough.

When I've talked to physicians who've looked into withdrawal syndrome, the autonomic dysfunction paradigm gives us a common understanding."

Hän siis näkee että myös vieroituksen aiheuttama stressi voi laukaista joillakin pohjalla olevia fyysisiä sairauksia tai vaikkapa autoimmuunireaktioita. Kukapa lääkäri ikinä ajattelisi oikeasti että heidän potilailleen voidaan tehdä tällaista harmia syöttämällä lääkkeitä?


Dysautonomiaan voi kuulua erilaisia tiloja kuten esimerkiksi POTS Postural Orthostatic Tachycardia Syndrome (POTS).

Yksi hypoteesi PSSD:n eli SSRI-lääkkeiden jälkeen jatkuvien seksuaalihäiriöiden takana on "small fiber neuropathy" https://rxisk.org/pssd-withdrawal-small-fiber-neuropathy/
Ihmiset kellä on PSSD voivat kokea kokonaisuutta oireita, joista ainoa ei ole vain seksuaalihäiriöt.

Mikä mielenkiintoisinta myös long covid oireissa on nähty mahdollisena selityksenä small fiber neuropathy. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/34766365/

Voi olla että monessa sairaudessa on yhteneväisyyksiä ja ne yhteneväisyydet on autonomisen hermoston ongelmat.

On suorastaan hupaisaa kuinka jotkut lääkärit uskovat long covidiin mutta eivät usko psyykenlääkkeiden, hermostoon vaikuttavien aineiden kroonisen käytön negatiivisiin vaikutuksiin kehossa ja hermostossa ja tietynlaiseen omanlaiseensa "long covidiin" mitä ne aiheuttaa.

Koska somatiikka vaikuttaa psyykeeseen ja psyyke somatiikkaan on tietysti hankala sanoa mikä on muna ja kana. Esim. pitkäänjatkunut stressi ja kynttilän polttaminen molemmista päistä voi oikeasti sairastuttaa. Onko loppuunpalanut ihminen jonka keho ja aivot on tiltissä siitä psyykkisesti sairas?

Lue lisää

Somaattisten syiden takia oireilu on kovin helppoa selittää masennuksella, ei tarvitse tehdä mitään kalliita tutkimuksia. Menisi vain aikaa ja rahaa.
Noin sitä kai yleisesti ajatellaan, ja ihmiset ovat hukassa vaivoinensa.

Anonyymi kirjoitti:

Kyl maar määki netissä.

Keskiverto skitsofreenikko on aika hauton ja mauton tullessaan vastaan kadulla.

Kyllä tiedän lukuisia skitsofreenikkoja jotka ovat jossain vaiheessa elämäänsä, joko ennen tai jälkeen diagnoosin olleet tai ovat terapiassa.

Jokaisen tällaisen tuhkimotarinan takana on kuitenkin tusina tuskaista turmiota. Ihmisiä jokta keksivät kerran kuukaudessa uuden syyn, mistä skitsofrenia tulee, Epätoivoisia yrityksiä kävellä ajatukset terveeksi, Tai bisnes moguleja, jotka ostavat omakotitalolla krääsää alibabasta ja luulevat olevansa huolintaliikkeen toimitusjohtajia.

Eikä heidän kohdalla ole kyse terapian puutteesta.

Kyl maar olen netissä törmännyt ideoihin skitofrenian tai ylipäätäänkin diagnoosien muuttamisesta.

Skitsofrenian nimihän on tainnut vaihtua säännöllisesti kuin sweitsiläinen kello.

Sinänsä ihan mielenkiintoinen ajatus, eikä minulla ole mitään sitä vastaan, mutta samalla kannattaa muistaa, että joku asia on kehittynyt sadassa vuodessa tietynlaiseksi niin siihenkin on joku syy.

Ja kun terapiasta puhutaan, niin vaikka ihmisillä ei olisi diganooseja, niin edelleen toiset ihmiset hytyisivät siitä enemmän kuin toiset. Se johtaisi siihen, että julkisilla rahoilla ei voitasi tarjota sitäkään vähää terapioita, koska niiden hyödyttömyys riskiä ei pystyttäisi etukäteen ennakoimaan.

Diagnoosi kikkailua potentiaalisempana pidän tulevaisuudessa täsmätyökyvyn ja työmarkkinoiden muutosta. Kysyntä ja tarjonta on jo valmiina, nyt tarvitsee vain tehdä asenne muutos. Eikä puhuta pelkästään työnantajapuolesta.

Lue lisää

Skitsofreenikkoa voi olla aika vaikea tunnistaa kadulla vastaan tulevasta ihmisjoukosta.
Useimmiten se ei näy mitenkään ulospäin, paitsi silloin, jos on todella vahvat lääkitykset.
Eikä silloinkaan sitä osaa tunnistaa ihminen, joka ei tiedä mitään psyyken sairauksista ja lääkkeistä.

Anonyymi kirjoitti:

Skitsofreenikkoa voi olla aika vaikea tunnistaa kadulla vastaan tulevasta ihmisjoukosta.
Useimmiten se ei näy mitenkään ulospäin, paitsi silloin, jos on todella vahvat lääkitykset.
Eikä silloinkaan sitä osaa tunnistaa ihminen, joka ei tiedä mitään psyyken sairauksista ja lääkkeistä.

Lue lisää

Jotkut saattavat olla skitsofreenikkoja, kun heillä ei ole riittävän aikaisessa pisteessä ollut kykyä kyseenalaistaa päihteidenkäyttöään tai psyykenlääkityksiä jotka turmelee aivoja pitemmän päälle. Silloinkin pää voi vielä selvitä kun myöhemminkin oppii kyseenalaistamaan vaikka jotain jälkeä jääkin. Tärkeässä osassa paranemista on itsestä huolenpidon oppiminen niin että keho voi hyvin ja kultainen keskitie ja kohtuus kaikessa ja terveet elintavat jossa sama periaate. Joillakin päihteisiin ei voi suhtaurua kohtuudella ja ne pitää lopettaa jos ei halua olla kokoajan sekaisin.

Voikin olla että se mikä on skitsofreniaksi pidettyä on ollut esim traumojen hukuttamista päihteisiin, siitä seurahnut psykoosi ja siitä puhjennut neurolepti+lääkekierre. En ihmettelist jos psyykenlääkkeetkin vieroituksineen voi puhkaista psykooseja siinä missä kannabis tai alkoholi ja muut pä ihdeongelmat voi puhkaista psykooseja joillain. Josta jääkin ajaksi x sekava tila jota pidetään riittävän pitkänä aikana tehdäkseen skitsofreniadiagnoosi. Tottakai mitä pitempään on sekavassa tilassa sitä suuremmat jäljet se jättää aivoihin. Psykoosi on varmasti myös traumatisoiva kokemus.

Haittoja tulkitaan aina skitsofrenian oireena sitten, esim sekavuutta, kognition ongelmia, levotonta kokoajan toistuvaa samanlaista liikehdintää,negatiivisia oireita, apatiaa, vieroituksessa puhjennutta pahoinvointia (selviäminen lääkevieroituksesta voi ottaa sellaisen kuukausia vuosiakin jopa pahimmassa keississä). Osa höpsähtää ja luulee että heidän lisääntynyt pahoinvointinsa on joku päähän asennettu siru ja huonot traumaattiset hoitokokemukset oireilee sitten esim lisääntyneenä paranoidisuutena. Osa saattaa selitää jopa lääkehaittansa jonkun sirun aiheuttamana jota ohjaillaan muualta. Ehkä todellisuus on hankala kestää niin osa katoaa siksikin mielikuvitusmaailmaansa.
Se mitä ihminen selittää harhana voikin olla ihan vain jonkun kokema kaltoinkohtelu joka on mielikuvituksen myötä tai psyyken itsesuojelun takia saanut uusia sävyjä tai Lapin lisää. Se ydinidea ihmisen kokemista huolista on havaittavissa kuitenkin puheesta harhojen seasta.

Yksi unitutkija vertasi REM unen vaihetta psykoosiin. Mitä jos unta sotkevat aineet puhkaisee jollekin tilan jossa tavallaan REM unen ajatuskulut tulee valveillaoloon koska lääkkeet voi muokata myös haitallisesti unen arkkitehtuuria niin että esim vieroituksessa ja haittana uni voi häiriintyä? Osa on herkempiä tälle?

Olen joskus jutellut päihteitä tosi pitkään vetäneen skitsofreenikoksi diagnosoidun kanssa jolla meni raskas lääkitys. Hänen estonsa oli menneet täysin. Hän ei ymmärtänyt mikä osa on sopivaa puhua mitä ei puhuen alapääjutuista kesken small talkin. En ihmettele jos monilla on oikeasti jotain alkavaa dementiaa, aivojen rappeumaa ynnä muuta tuommoisista määristä aivoja sotkeavia kemikaaleja, päihteitä ja raskaita lääkityksiä.

Toki skitsofreniana pidetty tila voi ilmeisesti tulla lääkitsemättömällekin. Mutta en ihmettele jos aineilla päänsä sotkeminen, mitä ne ikinä onkaan altistaa tälle vaikuttaen negatiivisesti myös korkeampaan ajatteluun, suunnittelukykyyn aivoissa, estoihin ja kykyyn reflektoida itseään. Jos pilaa aivonsa aineilla sillä on seurauksena.

Anonyymi kirjoitti:

Terapiaankaan eivät kaikki pääse. On myös omasta psyykkisestä voinnista kiinni, onko se riittävän hyvä tilanteessa, että aloitettaisiin terapia.
Liian huonokuntoisille ei terapioita aloiteta.

Lue lisää

Sekin on lääkäristä kiinni määrääkö huonokuntoiselle terapiaa vai ei. Yksi lääkäri sanoi kerran että ajatukset on muuttuneet ja huonokuntoisemmatkin voi hyöryä terapiasta. Toki jos tila on sitä että asuu jossain sotkuläjässä eikä elämänhallinta toimi niin että pääsisi edes terapiaan asti niin hankalahan se on terapiassa käydä.

Anonyymi kirjoitti:

Tästäkin jo näkee yhden asenteen, mikä saattaa aiheuttaa vastahankaisuutta psykiatriaa kohtaan.
Luuleeko joku olevansa jotain, ja sinullehan ei pätkääkään kuulu.....
Tuollaisella asenteella on varmasti kiva käväistä siellä tohtorin juttusilla.

Lue lisää

Mikäköhän syndrooma itselläsi on kun näet käveleviä diagnooseja joka puolella

Anonyymi kirjoitti:

Jotkut saattavat olla skitsofreenikkoja, kun heillä ei ole riittävän aikaisessa pisteessä ollut kykyä kyseenalaistaa päihteidenkäyttöään tai psyykenlääkityksiä jotka turmelee aivoja pitemmän päälle. Silloinkin pää voi vielä selvitä kun myöhemminkin oppii kyseenalaistamaan vaikka jotain jälkeä jääkin. Tärkeässä osassa paranemista on itsestä huolenpidon oppiminen niin että keho voi hyvin ja kultainen keskitie ja kohtuus kaikessa ja terveet elintavat jossa sama periaate. Joillakin päihteisiin ei voi suhtaurua kohtuudella ja ne pitää lopettaa jos ei halua olla kokoajan sekaisin.

Voikin olla että se mikä on skitsofreniaksi pidettyä on ollut esim traumojen hukuttamista päihteisiin, siitä seurahnut psykoosi ja siitä puhjennut neurolepti lääkekierre. En ihmettelist jos psyykenlääkkeetkin vieroituksineen voi puhkaista psykooseja siinä missä kannabis tai alkoholi ja muut pä ihdeongelmat voi puhkaista psykooseja joillain. Josta jääkin ajaksi x sekava tila jota pidetään riittävän pitkänä aikana tehdäkseen skitsofreniadiagnoosi. Tottakai mitä pitempään on sekavassa tilassa sitä suuremmat jäljet se jättää aivoihin. Psykoosi on varmasti myös traumatisoiva kokemus.

Haittoja tulkitaan aina skitsofrenian oireena sitten, esim sekavuutta, kognition ongelmia, levotonta kokoajan toistuvaa samanlaista liikehdintää,negatiivisia oireita, apatiaa, vieroituksessa puhjennutta pahoinvointia (selviäminen lääkevieroituksesta voi ottaa sellaisen kuukausia vuosiakin jopa pahimmassa keississä). Osa höpsähtää ja luulee että heidän lisääntynyt pahoinvointinsa on joku päähän asennettu siru ja huonot traumaattiset hoitokokemukset oireilee sitten esim lisääntyneenä paranoidisuutena. Osa saattaa selitää jopa lääkehaittansa jonkun sirun aiheuttamana jota ohjaillaan muualta. Ehkä todellisuus on hankala kestää niin osa katoaa siksikin mielikuvitusmaailmaansa.
Se mitä ihminen selittää harhana voikin olla ihan vain jonkun kokema kaltoinkohtelu joka on mielikuvituksen myötä tai psyyken itsesuojelun takia saanut uusia sävyjä tai Lapin lisää. Se ydinidea ihmisen kokemista huolista on havaittavissa kuitenkin puheesta harhojen seasta.

Yksi unitutkija vertasi REM unen vaihetta psykoosiin. Mitä jos unta sotkevat aineet puhkaisee jollekin tilan jossa tavallaan REM unen ajatuskulut tulee valveillaoloon koska lääkkeet voi muokata myös haitallisesti unen arkkitehtuuria niin että esim vieroituksessa ja haittana uni voi häiriintyä? Osa on herkempiä tälle?

Olen joskus jutellut päihteitä tosi pitkään vetäneen skitsofreenikoksi diagnosoidun kanssa jolla meni raskas lääkitys. Hänen estonsa oli menneet täysin. Hän ei ymmärtänyt mikä osa on sopivaa puhua mitä ei puhuen alapääjutuista kesken small talkin. En ihmettele jos monilla on oikeasti jotain alkavaa dementiaa, aivojen rappeumaa ynnä muuta tuommoisista määristä aivoja sotkeavia kemikaaleja, päihteitä ja raskaita lääkityksiä.

Toki skitsofreniana pidetty tila voi ilmeisesti tulla lääkitsemättömällekin. Mutta en ihmettele jos aineilla päänsä sotkeminen, mitä ne ikinä onkaan altistaa tälle vaikuttaen negatiivisesti myös korkeampaan ajatteluun, suunnittelukykyyn aivoissa, estoihin ja kykyyn reflektoida itseään. Jos pilaa aivonsa aineilla sillä on seurauksena.

Lue lisää

Aika pitkälti tämä teksti vaikutti tosi tutulta.
Minulle kävi juuri noin, että meni päihteet ja lääkkeet sekaisin, tuli ajan myötä psykooseja, entistä huonompi kunto, psyyke heitteli, ja lisää lääkkeitä, kun sairaus oli mennyt pahemmaksi (?), diagnoosejakin tuli sekoilun myötä.
Vuosia tilanne jatkui, henkikultakin oli lähellä lähteä monia kertoja, useimmiten omatoimisesti.
On niistä vuosista jälkensä jääneet, mutta kaiken kaikkiaan saan olla tyytyväinen, että hengissä selvisin, ja elämä sujuu paremmin kuin ennen.

On se vaan kummallista, miten ihmiset pystyvät selviytymään jostakin, mistä ei uskoisi millään selviytyvänsä silloin kun on pohjalla.

Anonyymi kirjoitti:

Mikäköhän syndrooma itselläsi on kun näet käveleviä diagnooseja joka puolella

Heh, en ole ketään diagnosoinut, koulutus ei riitä siihen.
Eikä kyllä missään ole diagnoosi kadulla tai muuallakaan vastaan kävellyt, ainakaan tietääkseni.
Asenteesta ja asennoitumisesta oli tarkoitus, ja mainitsinkin asenteen. Sanaa diagnoosi en käyttänyt.
Anteeksi kovasti, jos loukkasin jotenkin henkilökohtaisesti, eipä ollut tarkoitus.

Anonyymi kirjoitti:

Heh, en ole ketään diagnosoinut, koulutus ei riitä siihen.
Eikä kyllä missään ole diagnoosi kadulla tai muuallakaan vastaan kävellyt, ainakaan tietääkseni.
Asenteesta ja asennoitumisesta oli tarkoitus, ja mainitsinkin asenteen. Sanaa diagnoosi en käyttänyt.
Anteeksi kovasti, jos loukkasin jotenkin henkilökohtaisesti, eipä ollut tarkoitus.

Lue lisää

Jos täällä on itse opiskelleita lääke expterttejä, niin miksei täällä voisi yhtä hyvin olla itse opiskelleita diagnosointi experttejä?

Anonyymi kirjoitti:

Jos täällä on itse opiskelleita lääke expterttejä, niin miksei täällä voisi yhtä hyvin olla itse opiskelleita diagnosointi experttejä?

Voihan tuokin olla mahdollista, mutta itse en kuulu siihen ryhmään.
Olen sitä mieltä, että diagnoosit saa jäädä lääkäreiden tehtäviksi.
Nämä " itse opiskelleet " tuntuvat osaavan diagnosoida hyvin ainakin narsismin ja hulluuden... Ovat kenties eniten käytettyjä sanoja muista ihmisistä, kun lueskelee näitä palstoja.

Anonyymi kirjoitti:

Siinä se taas tuli perus syy sairauteen , luulottelu ylimielisestä asenteesta, stigmatisointia
Jne itseluottamus sen tekee kun näkee asiat tuossa valossa.
Voin sanoa että psykiatriassa todellakin yritetään autta.
Mutta jos potilaalla on jo valmiiksi asennoitua mieli että he muka ovat ylimielisiä niin ei ole mistään hoidosta hyötyä.
Kovasti ollaan olevinaan itsevarmoja tyyppejä samalla kun itseluottamus on pohjassa ja sen seurauksena syytellään psykiatreja ettei miåukamsaada apua.
Ei heille masentunut ihminen ole mikään jonka edessä muka olisivat ylimielisiä, heillä on kiinnostus ainoastaan sairauteen ja siihen laadittuun hoitomuotoon. He eivät ole kavereita potilaan kanssa mitenkään. Kuuntelevat asiakannalla potilasta , ja joka sen ymmärtää niin on tyytyväinen hoitoonsa
Oma asenteesi on hyvin tärkeä silloin kun elämä kaltoin kohtelee.

Lue lisää

Tästä tuli mieleen, kun minulla on yksi kaveri, jolla on omat diagnoosinsa ja ongelmansa.
Sattui niin jossain vaiheessa, että hän oli käynyt saman psykiatrin luona, jonka luona kävin sittemmin itsekin.
Yksi ja sama lääkäri, kaksi erilaista ihmistä vastaanotollaan. Meillä oli kaverin kanssa täysin toisistaan poikkeava mielipide tuosta lääkäristä.
Tosin meillä on erilaiset diagnoositkin, joka myös aiheuttaa erilaista näkökulmaa.

Mutta itse jo parempaan kuntoon toipuneena pystyn käsittämään asiat eri tavalla, kuin ihminen, joka luulee, että kaikki hoito tehdään vain hänen kiusakseen.
Muistan, kuinka itsekin varhaisina alkuvuosina mt-taipaleella olin itsekin kaikkea ja kaikkia vastaan, en halunnut olla sairas, en hyväksynyt, että olin sairas. Kaikki olivat vain minua vastaan ja halusivat minulle kaikkea muuta paitsi hyvää.
Monien mutkien kautta onnistuin pääsemään kuilusta ylös, ja toivoisin, että se olisi kaikille helpompaa kuin mitä se vaikuttaa olevan, kun näitä palstoja selailee.

Jokaisessa on potentiaalia onnistua, kun uskoo itseensä ja tietää mitä haluaa.

Kyllä ne jotkut meinaa vähä suuttua.
Sitte jos sattuu lääkäri olemaan narsisti niin se menee jo lähes raivonvaltaan/mielivaltaseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ne jotkut meinaa vähä suuttua.
Sitte jos sattuu lääkäri olemaan narsisti niin se menee jo lähes raivonvaltaan/mielivaltaseksi.

En tiedä johtuiko suuttumisesta, mutta minua lääkäri lähestulkoon uhkasi pakkohoidolla, kun kerroin lopettaneeni lääkkeet.
En joutunut pakkohoitoon, enkä edelleenkään lääkkeitä käytä.

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä johtuiko suuttumisesta, mutta minua lääkäri lähestulkoon uhkasi pakkohoidolla, kun kerroin lopettaneeni lääkkeet.
En joutunut pakkohoitoon, enkä edelleenkään lääkkeitä käytä.

Lue lisää

En ihmettelisi jos tuohon ammattikuntaan kuuluu oksaksi niitä ihmisiä jotka rakastaa kontrolloida toisia ihmisiä ja käyttää heihin valtaa. Mikäs se termi olikaan....

Ei kai lääkäri suutu , sillä jos ei potilas itse huomaa tilaansa ja kieltäytyy lääkehoidosta, niin lääkäriä saattaa ärsyttää ainoastaan se että tälläinen potilas vie aikaa joltain toiselta joka todella tarvitsee apua.
Paras kun ei mene lääkäriin ollenkaan kun ei lääkärin antama diagnoosi ja hoito kelpaa.
Siis lääkärille on se sama jos kieltäydyt hoidosta ja vielä kivempaa jos et yleensä edes hakeudu lääkäriin, ennakkoluuloilla mitä sinulla on.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kai lääkäri suutu , sillä jos ei potilas itse huomaa tilaansa ja kieltäytyy lääkehoidosta, niin lääkäriä saattaa ärsyttää ainoastaan se että tälläinen potilas vie aikaa joltain toiselta joka todella tarvitsee apua.
Paras kun ei mene lääkäriin ollenkaan kun ei lääkärin antama diagnoosi ja hoito kelpaa.
Siis lääkärille on se sama jos kieltäydyt hoidosta ja vielä kivempaa jos et yleensä edes hakeudu lääkäriin, ennakkoluuloilla mitä sinulla on.

Lue lisää

Kommentoin tähän sen verran, mitä tuli vuosien varrella huomattua, hoitolaitoksissa ja avohoidossa.
Toki yrittävät alkuun auttaa lääkkeillään ja jonkinlaisilla keskusteluilla. Lääkityksiä voi joutua käyttämään jopa vuosikymmeniä.
Ihmettelevät, kun ei potilas tahdo millään kuntoutua.

Kun kuntoutuminen lopulta onnistuu, ja ihmisellä alkaa mennä paremmin, hoidon tarve vähenee, lääkitysten tarve vähenee. Tilanteen huomaavat myös läheiset, tuttavat, ym. ja asiat alkavat sujua normaaliin malliin.
Tässä kohtaa voikin käydä niin, että se ei sitten olekaan hoitotahon mielestä hyvä asia, lääkityksiä haluttaisiin jatkaa, keskusteluja ei niinkään enää, katsotaan ettei ole tarvetta.

Olisi ihan hyvä jo potilaankin/toipilaan kannalta, kun hyväksyttäisiin toipuminen/parantuminen.
Outoja tilanteita nuokin, kun mikään ei tunnu olevan riittävän hyvä.
Jos tai kun ihmisellä alkaa mennä paremmin, niin miksi täytyisi roikottaa hoidon piirissä.

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä johtuiko suuttumisesta, mutta minua lääkäri lähestulkoon uhkasi pakkohoidolla, kun kerroin lopettaneeni lääkkeet.
En joutunut pakkohoitoon, enkä edelleenkään lääkkeitä käytä.

Lue lisää

Älä käytä sanaa UHKASI hänhän sanoi vaan että on riskinä lopettamisen kanssa että sairautesi pahenee ja silloin voi olla pakkohoito kysymyksessä. Joten älä vääntele asiaa.
Kukaan ei uhkaile mitenkään, ja totta on sekin että suurin osa näistä jotka eivät syö lääkkeitään joutuvat pakkohoitoon jossain vaiheessa. Kun sairaus menee huonommaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Älä käytä sanaa UHKASI hänhän sanoi vaan että on riskinä lopettamisen kanssa että sairautesi pahenee ja silloin voi olla pakkohoito kysymyksessä. Joten älä vääntele asiaa.
Kukaan ei uhkaile mitenkään, ja totta on sekin että suurin osa näistä jotka eivät syö lääkkeitään joutuvat pakkohoitoon jossain vaiheessa. Kun sairaus menee huonommaksi.

Lue lisää

Kirjoitinkin " lähestulkoon uhkasi ".
Sellaisena sen käsitin, kun lääkäri sanoi " no jos avohoito ei riitä...." ja jätti sitten lauseen kesken. Ajattelin kyllä saman tien, miksi lause jäi kesken.
Enkä mitään vääntele, takavuosina oli pitkä pakkohoito, jonka ansiosta sain asiani kuntoon, ongelmat selvitettyä.
Kymmenen vuotta jo mennyt, eikä sairaus ole mennyt yhtään huonommaksi. En edes ajattele yleensä, että minulla on diagnoosi olemassa.
Onko siinä jotain väärää ?
Äläkä kirjoita " kun sairaus menee huonommaksi ", käytetään mieluummin tässä kohtaa sanaa " jos " se sairaus menee huonommaksi.
Etukäteen kun ei kukaan voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoitinkin " lähestulkoon uhkasi ".
Sellaisena sen käsitin, kun lääkäri sanoi " no jos avohoito ei riitä...." ja jätti sitten lauseen kesken. Ajattelin kyllä saman tien, miksi lause jäi kesken.
Enkä mitään vääntele, takavuosina oli pitkä pakkohoito, jonka ansiosta sain asiani kuntoon, ongelmat selvitettyä.
Kymmenen vuotta jo mennyt, eikä sairaus ole mennyt yhtään huonommaksi. En edes ajattele yleensä, että minulla on diagnoosi olemassa.
Onko siinä jotain väärää ?
Äläkä kirjoita " kun sairaus menee huonommaksi ", käytetään mieluummin tässä kohtaa sanaa " jos " se sairaus menee huonommaksi.
Etukäteen kun ei kukaan voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan.

Lue lisää

On niin hupaisaa että psykiatrit tuolla tavoin "uhkailevat" ihmisiä että jos et käytä lääkkeitä niin pitäisiköhän osastohoidon ovi napsahtaa taas ja sitten ihminen esim vetääkin aineet alas ja alkaa voida paremmin. Psykiatriassahan usein suhtaudutaan asiaan niin että lääkkeensä lopettava on potentiaalinen pyöröovipotilas joka tulee kalliiksi sitten hoitaa.

Tokihan siihen voi jotain syytä olla miksi näin toimitaan, esim potilas on toistuvasti yrittänyt lopettaa aineensa ja joutuu aina kalliille osastojaksoille tai lääkkeettömyys on joskus johtanut johonkin katastrofiin. Hänen ei ikäänkuin nähdä ymmärtävän parastaan vaan psykiatrian pitää isällisesti vähän niinkuin survoa se lääke mielellään sinne kehoon erilaisin strategioin esim suljettujen ovien sisällä.

Psykiatriassa on kehitelty monenlaisia keinoja kurittomien potilaiden ruotuun laittamiseen suussa sulavista lääkkeistä pitkäaikaisinjektioihin,. Olen jopa lukenut jostain lääkekehittelyistä joissa pystyttäisiin jotenkin elektronisesti seuraamaan onko aine vedetty vai ei.

Voi voi kun lääkkeet lopettava on mennyt lopettamaan toimivat lääkkeensä he tuhisevat kun ihminen potentiaalisesti vieroitusoireistaan kärsien päätyy osastolle takaisin sisään jossa pidetään huoli että potilas on kyllästetty korviaan myöten neurolepteillä.

Ihminen on ollut niin höppänä että on mennyt lopettamaan lääkityksensä. Ja kaikkihan tietävät tämän kliseen esim. skitsofreenikosta ilman lääkkeitään. Voi kauhea kun ne ei tajua syödä lääkkeitään.

Osastolla
sivuuttaen täysin aineisiin sisätyviä ongelmia kuin physical dependencen tai neurolepteissä vaikka supersensitivity psychosis ilmiön.

Siinä koska neuroleptit vaimentaa dopamiinin aktiivisuutta aivoissa aivot yrittää kompensoida tulemalla yliherkäksi "supersensitive" dopamiinille. Dopamiinireseptorien tiheys nousee. Häiriö dopamiinin toiminnassa pitemmällä aikavälillä tekee ihmisen enemmän biologisesti alttiiksi psykoosille ja johtaa mahdollisesri pahempiin relapseihin vieroituksessa. Eli supersensitivity psychosis voi johtaa siihen että ihminen kokee pahoja relapseja mitä ei muuten sairautensa vuoksi kokisi.

Mutta myrkky joka pahentaa potentiaalisesti oireita nähdään pelastavana enkelinä joka pitää oireet poissa samalla tosin saaden ihmisen terveyden turmeltumaan yhä enemmän ja aiheuttaen ihmiselle esim häiriöitä motoriikassa koska ne peukaloi olennaisia välittäjäaineita jotka säätelee asioita kehossa.

. Elämänlaatu ei aina psykiatriassa ole keskiössä. Tärkeää on vain se että mahdollisesti jollain tavoin epämiellyttävästi käyttäytyvä kärsivä potilas on kontrolloitu kemialliseen pakkopaitaan. Sitähän s e homma on. Eräänlaista sosiaalista kontrollia jossa tietty osa käytöstä siivotaan aineilla pois. Sitähän ei kukaan sano.

Anonyymi kirjoitti:

On niin hupaisaa että psykiatrit tuolla tavoin "uhkailevat" ihmisiä että jos et käytä lääkkeitä niin pitäisiköhän osastohoidon ovi napsahtaa taas ja sitten ihminen esim vetääkin aineet alas ja alkaa voida paremmin. Psykiatriassahan usein suhtaudutaan asiaan niin että lääkkeensä lopettava on potentiaalinen pyöröovipotilas joka tulee kalliiksi sitten hoitaa.

Tokihan siihen voi jotain syytä olla miksi näin toimitaan, esim potilas on toistuvasti yrittänyt lopettaa aineensa ja joutuu aina kalliille osastojaksoille tai lääkkeettömyys on joskus johtanut johonkin katastrofiin. Hänen ei ikäänkuin nähdä ymmärtävän parastaan vaan psykiatrian pitää isällisesti vähän niinkuin survoa se lääke mielellään sinne kehoon erilaisin strategioin esim suljettujen ovien sisällä.

Psykiatriassa on kehitelty monenlaisia keinoja kurittomien potilaiden ruotuun laittamiseen suussa sulavista lääkkeistä pitkäaikaisinjektioihin,. Olen jopa lukenut jostain lääkekehittelyistä joissa pystyttäisiin jotenkin elektronisesti seuraamaan onko aine vedetty vai ei.

Voi voi kun lääkkeet lopettava on mennyt lopettamaan toimivat lääkkeensä he tuhisevat kun ihminen potentiaalisesti vieroitusoireistaan kärsien päätyy osastolle takaisin sisään jossa pidetään huoli että potilas on kyllästetty korviaan myöten neurolepteillä.

Ihminen on ollut niin höppänä että on mennyt lopettamaan lääkityksensä. Ja kaikkihan tietävät tämän kliseen esim. skitsofreenikosta ilman lääkkeitään. Voi kauhea kun ne ei tajua syödä lääkkeitään.

Osastolla
sivuuttaen täysin aineisiin sisätyviä ongelmia kuin physical dependencen tai neurolepteissä vaikka supersensitivity psychosis ilmiön.

Siinä koska neuroleptit vaimentaa dopamiinin aktiivisuutta aivoissa aivot yrittää kompensoida tulemalla yliherkäksi "supersensitive" dopamiinille. Dopamiinireseptorien tiheys nousee. Häiriö dopamiinin toiminnassa pitemmällä aikavälillä tekee ihmisen enemmän biologisesti alttiiksi psykoosille ja johtaa mahdollisesri pahempiin relapseihin vieroituksessa. Eli supersensitivity psychosis voi johtaa siihen että ihminen kokee pahoja relapseja mitä ei muuten sairautensa vuoksi kokisi.

Mutta myrkky joka pahentaa potentiaalisesti oireita nähdään pelastavana enkelinä joka pitää oireet poissa samalla tosin saaden ihmisen terveyden turmeltumaan yhä enemmän ja aiheuttaen ihmiselle esim häiriöitä motoriikassa koska ne peukaloi olennaisia välittäjäaineita jotka säätelee asioita kehossa.

. Elämänlaatu ei aina psykiatriassa ole keskiössä. Tärkeää on vain se että mahdollisesti jollain tavoin epämiellyttävästi käyttäytyvä kärsivä potilas on kontrolloitu kemialliseen pakkopaitaan. Sitähän s e homma on. Eräänlaista sosiaalista kontrollia jossa tietty osa käytöstä siivotaan aineilla pois. Sitähän ei kukaan sano.

Lue lisää

No voi voi...
Kappas kun omalla kohdallani lääkkeiden lopetus tapahtui jo reilut kymmenen vuotta sitten, enkä ole koko aikana tarvinnut/joutunut minkäänlaiseen hoitoon, ei osastolle eikä avohoitoon.
Kyllähän vuosia sitten sanottiin, että riskinä on sairauden uusiutuminen/pahentuminen, mikä on toki täysin ymmärrettävää.
Mutta tämäkin on hyvin yksilöllistä. Ja vielä kun elämästä ovat poistuneet kokonaan ne tekijät, jotka sairautta ja sen oireita aiheuttivat ( tekijöillä en tarkoita keitään ihmisiä ).
Enkä puhu pelkästään omasta puolesta, on varmasti olemassa iso joukko ihmisiä, jotka ovat sairautensa pystyneet selättämään, ja elämä alkanut sujua ns. normaalisti.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kai lääkäri suutu , sillä jos ei potilas itse huomaa tilaansa ja kieltäytyy lääkehoidosta, niin lääkäriä saattaa ärsyttää ainoastaan se että tälläinen potilas vie aikaa joltain toiselta joka todella tarvitsee apua.
Paras kun ei mene lääkäriin ollenkaan kun ei lääkärin antama diagnoosi ja hoito kelpaa.
Siis lääkärille on se sama jos kieltäydyt hoidosta ja vielä kivempaa jos et yleensä edes hakeudu lääkäriin, ennakkoluuloilla mitä sinulla on.

Lue lisää

En hakeudu lääkäriin diagnoosin takia, joka on annettu monta kymmentä vuotta sitten.
En syö lääkkeitä, mutta ei ole ennakkoluulojakaan. Jos tulisi tilanne, että tarvitsisin apua, niin menisin sitä kyselemään.
Eihän yksi tuntematon voi luulla, että jollain muulla tuntemattomalla olisi jotain ennakkoluuloja.

Ja kyky tuntea tunteitaan normaalisti voi kadota myös. Masennuslääkkert on aiheuttaneet tutkimuksesssa emotional numbing ilmiötä ihan tavallisille ei masentuneille ihmisille.

Ongelma voi muuttua tikittäväksi aikapommiksi, johon kuuluu lääkeriippuvuus, vieroitusoireisto, omasta itsestään ja tunteistaan erkaalla olo lääkkeissä, itsensä selittäminen valheellisten psykiatrien termien kautta osaamatta nähdä oikeasti mistä omissa tunne-elämän ongelmissa on kyse jos näkee ongelmiensa syyksi lähinnä jonkun psykiatrisen sairauden.

Ja kuka lie pysyy työelämässä psykiatrian myrkyillä. Alkavat vaikuttaa varmaan työkykyynkin pitemmällä aikavälillä negatiivisesti. Vieroitukset etenkin voi tehdä hankalaksi keskittymisen työhön. Toki jotkut väittää että psyykenlääkkeet pitää yllä työkykyä vaan mitenköhän on jos samaan turvautuu sen kymmenisen vuotta tai enemmän tai antaa psykiatrian vähän määräillä lisää ja vaihdella ja tunkea lisää ja lisää pillereitä. Veikkaan että jossain vaiheessa kamelin selkä katkeaa.

Sitä tietenkin aina pidetään sairauden pahenemisena. :)

Pitemmän päälle helvetin kallis.
Suomiki maksaa miljardeja euroja vuosittain tästä halvasta ja helposta ratkaisusta.!!!

Älä jää pamikoukkuun. Sitten vasta ahdistaakin jos niihin koukkuun jäät ja purat niitä joskus.

Yksi tuttuni sai ahdistuneisuushäiriödiagnoosin mitä ihmettä tuo tarkoittaakaan ekavisiitilla psykiatrilla. Ei ollut koskaan ennen psykiatrilla käynytkään. Eikä ole sen jälkeen käynyt. Oli tilapäinen vaikea elämäntilanne joka puhkaisi ahdistusta. Psykiatri lätkäisi tuon diagnoosin salamannopeaa.

Jätti terapiat hakematta ja lääkkeet syömättä. Voi ihan hyvin nykyään eikä ole ahdistunut. Elämäntilanteet muuttuu, ahdistuskin voi laskea. Jos ajautuu lääkekoukkuihin usein saa maksaa hinnan hetken helpotuksesta,(mikäli sitä edes saa) ja ahdistus voi olla entistä pahempaa kun lääkkeitä purkaa tai saa haitan. Eihän se pilleri oikeasti mitään etenkään pitkällä aikavälillä tehokkaasti ratkaise. Se peittää oireita se ei opeta elämään niidrn kanssa.

Mutta olisi niin väärin sanoa että siedättäytyminenkin ja aikakin voi auttaa ahdistukseen jos kerran kyseessä on häiriö.

Ahdistus voi olla myös kehossa, eikä niinkään reaktiona johonkin. Esim univaje, liian stressaava elämäntilanne ilman kunnon rentoututumista, kofeiiniöverit, hermoston ylivireys ja flight or fightin yliaktivoituminen kokoajan, lääkevieroitus ja huonot lääkereaktiot joka sotkee hermostoa, alkoholin ja päihteiden käyttö, epämääräiset elintavat jossa elimistöön tungetaan kaikenmaailman lisäaineita ja epämääräistä prosessoitua moskaa ja sokeria ja aiheutetaan verensokeripiikkejä ja keinotekoisia lisäaineita sen sijaan mitä keho ja suolisto tarvii eli ravinnepitoista ruokaa. Suoliston hoito kunnon ruokavaliolla tuo tyyneyden tunnetta. Ihminen pystyy kehittymään ahdistuksen kanssa.

Sosiaalinen ahdistus on monimutkaisempi ilmiö mutta myös selätettävissä ainakin johonkin pisteeseen asti. Siedätys.

Ahdistukseen olevat lääkkeet voivat lääkityksen alussa tehdä olon kahta pahemmaksi , kun jaksaa vaan sen ajan ja ottaa silti lääkkeensä niin siitä se sitten vähitellen alkaa paraneminen. Monelle potilaalle on yritetty selvittää tämä asia että adsistus pahenee joillakin alussa kun alkaa lääkehoidon.
Mutta potilaat vaan änkkäävät ettei lääke sovi heille , mitäs teet silloin lääkärinä, kun et saa potilasta ymmärtämään asia että parin viikon päästä olo paranee.
Miten luulet kaikkien syöpä potilaiden voivan lääkkeistään , he oksentelevat ja voivat todella huonosti, mutta niin se on monella ja syöpä potilas haluaa tervehtyä joten siksi ottaa lääkityksen . Niin että kaikissa lääkkkeissä on aina jotain sivuvaikutuksia , senhän tietää tavallisesti kaikki jotka lääkkeitä käyttävät.
Siksi ei lääkärin ammattiaan ole mitään ruusuilla tanssimista kun käy aina joskus niin ettei potilas haluakaan ymmärtää asioita.
Miksi nämä yleensä menevätköön lääkäriin , kun itse ovat niin varmoja muka omasta tilastaan

Anonyymi kirjoitti:

Ahdistukseen olevat lääkkeet voivat lääkityksen alussa tehdä olon kahta pahemmaksi , kun jaksaa vaan sen ajan ja ottaa silti lääkkeensä niin siitä se sitten vähitellen alkaa paraneminen. Monelle potilaalle on yritetty selvittää tämä asia että adsistus pahenee joillakin alussa kun alkaa lääkehoidon.
Mutta potilaat vaan änkkäävät ettei lääke sovi heille , mitäs teet silloin lääkärinä, kun et saa potilasta ymmärtämään asia että parin viikon päästä olo paranee.
Miten luulet kaikkien syöpä potilaiden voivan lääkkeistään , he oksentelevat ja voivat todella huonosti, mutta niin se on monella ja syöpä potilas haluaa tervehtyä joten siksi ottaa lääkityksen . Niin että kaikissa lääkkkeissä on aina jotain sivuvaikutuksia , senhän tietää tavallisesti kaikki jotka lääkkeitä käyttävät.
Siksi ei lääkärin ammattiaan ole mitään ruusuilla tanssimista kun käy aina joskus niin ettei potilas haluakaan ymmärtää asioita.
Miksi nämä yleensä menevätköön lääkäriin , kun itse ovat niin varmoja muka omasta tilastaan

Lue lisää

No jos mietitään oloa mitä itse olen pahimmillaan lääkkeistä saanut niin vieroitusoireina kuin haittoina niin en ihmettele jos joku haluaa jättää leikin kesken. Kunpa itsekin olisin saanut pahimmat haitat alkupuolella käyttöä niin ei olisi tarvinnut kehoaan altistaa niin monta vuotta noille myrkyille ja ehkä olisin selvinnyt pienemmillä jälkiseuraamuksilla. Kun selvisin vieroituksesta vihdoin, jolloin koin elämäni pahimmat ahdistukset, siis tasoa 24/7 paniikkikohtaus, huomasin että elintapakeinoilla voi saada lievitettyä ahdistustaan paljon. Kun sen kohtaa silmästä silmään, siihen siedättyy ja ei pidä sitä mörkönä.

Älä vertaa oikeasti biologista vaivaa hoitavaa lääkettä psykoaktiivisiin aineisiin.

Anonyymi kirjoitti:

No jos mietitään oloa mitä itse olen pahimmillaan lääkkeistä saanut niin vieroitusoireina kuin haittoina niin en ihmettele jos joku haluaa jättää leikin kesken. Kunpa itsekin olisin saanut pahimmat haitat alkupuolella käyttöä niin ei olisi tarvinnut kehoaan altistaa niin monta vuotta noille myrkyille ja ehkä olisin selvinnyt pienemmillä jälkiseuraamuksilla. Kun selvisin vieroituksesta vihdoin, jolloin koin elämäni pahimmat ahdistukset, siis tasoa 24/7 paniikkikohtaus, huomasin että elintapakeinoilla voi saada lievitettyä ahdistustaan paljon. Kun sen kohtaa silmästä silmään, siihen siedättyy ja ei pidä sitä mörkönä.

Älä vertaa oikeasti biologista vaivaa hoitavaa lääkettä psykoaktiivisiin aineisiin.

Lue lisää

Hetken helpompi ahdistus, maksu tulee perässä kuitenkin ja ahdisrus vaan pahenee. Hyvä diili nuo psyykenlääkkeet. Muutenkin elämä on kumman paljon tasaisempaa kun ei ole mitään lääkettä purkaa eikä kokeilla.

Surullisra että niin moni ihminen kokee ettei pärjää ilman pilleriä tietyistä tilanteista joissa ahdistus kohoaa. Onko tuo sitten ratkaisu lääkitä itsensä? Miksi ajaksi? Kun joskus ahdistus helpottaisi ja tilanteisiin tottuu

Tämäpä. Moni lääkäri on kuin lääkeyhtiöiden puhuva papukaija. Hoitosuositukset psykiatriassa on Suomessa rakennettu myös hyvin lääkemyönteisemmäksi. Ja pahemmaksi menee mitä vähemmän resursseja on, sitä enemmän pillereitä sitten.

Itse en katso enää kritiiikittä valkotakkeja ylöspäin. Siitä seurasi vain pahaa kärsimystä elämässä. Toki lääkäreillä on tietopohjaa mutta onko loppupeleissä kuitenkaan esim lääkehaitoista, pitkäaikaiskäytön ongelmista tai vieroitukseen liittyvistä ongelmista.

Anonyymi kirjoitti:

Tämäpä. Moni lääkäri on kuin lääkeyhtiöiden puhuva papukaija. Hoitosuositukset psykiatriassa on Suomessa rakennettu myös hyvin lääkemyönteisemmäksi. Ja pahemmaksi menee mitä vähemmän resursseja on, sitä enemmän pillereitä sitten.

Itse en katso enää kritiiikittä valkotakkeja ylöspäin. Siitä seurasi vain pahaa kärsimystä elämässä. Toki lääkäreillä on tietopohjaa mutta onko loppupeleissä kuitenkaan esim lääkehaitoista, pitkäaikaiskäytön ongelmista tai vieroitukseen liittyvistä ongelmista.

Lue lisää

Ei ole meinikikään että jotain katsotaan ylöspäin. Lääkäri tekee työtään mihin hänellä on koulutus ja vuosien kokemus, eikä vaadi mitään kunnioitusta mitenkään hänellä on palkka joka riittää elämiseen

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole meinikikään että jotain katsotaan ylöspäin. Lääkäri tekee työtään mihin hänellä on koulutus ja vuosien kokemus, eikä vaadi mitään kunnioitusta mitenkään hänellä on palkka joka riittää elämiseen

Lue lisää

Lääkärit eivät ole mitään yli-ihmisiä, joita pitäisi kumartaa ja katsoa ylöspäin.
Tosiaankin, tavallisia ihmisiä, jotka ovat ammattinsa itse valinneet.

Olet aika sairas koska kirjoittelet vainoharhaisen tavalla.
Eikö itse näe miten ennakkoluuloista on tullut sinulle totuus jotenkin

On siinä oikea vainoharhainen kummallisten ajatusten kanssa
Kostavat ???
Niin mitä he kostavat ja miksi Ajattele hieman , vai etkö pysty näkemään asioita loogisesti.
Ei kellään ole mitään syytä kostaa mitään kellekään , aika lapsellinen ajatus sinänsä

Suomi on sairas lääkkeistä.
Lääkeyhtiöitten tavoite ei olekaan potilaitten parantaminen vaan sairastuttaminen ja sitä kautta tuloksen maksimointi.

Anonyymi kirjoitti:

Suomi on sairas lääkkeistä.
Lääkeyhtiöitten tavoite ei olekaan potilaitten parantaminen vaan sairastuttaminen ja sitä kautta tuloksen maksimointi.

Itselläni vituttaa lääkeyhtiöt etenkin masennuslääkkeiden kohdalla vaikka monen muunkin lääkkeen kohdalla kyllä. Lääkeyhtiöt on joutuneet massiivisiin sakkoihinkin joskus epäeettisestä toiminnastaan. Kaikki se tarkoituksenmukainen "nämä ei aiheuta riippuvuutta" mitä sitten on kuullut lääkärien suusta (varmaan kulkeutunut sinne suuhun lääkeyhtiösponsoroiman tutkimuksen ja lääkepromotoinnin kautta). Ja muka discontinuation symptoms "lopetusoireet" withdrawal symptoms sijaan kuin nuo olisi jotain uniikki lumihiutalelääkkeitä psykoaktiivisten/psykotrooppisten aineiden ryhmässä joista ei tule vieroitusoireita vaan "lopetusoireita". Ja kaikki mainonta kemiallisen epätasapainon ympärillä(mainokset nähtävillä netissä, tuo on ollut ihan tarkoituksenmukaista tieteellisen näytön ollessa epämääräistä) ja maininnat tästä hutusta pakkausselosteessa. Moni kuullut lääkäriltään tästä vaikka tiede ei ole vahvistanut tätä jolla on saatu ihmisiä nalkkiin kun lääke on saatu kuulostamaan siltä kuin se muka korjaisi jotain aivoissa/aivokemiallisesti joka on edelleen psykiatrian intressi todistaa

Entä peitellyt tutkimukset jotka ei antanetkaan niin suotuisaa kuvaa joita pimiteltiin. Entäpä kaikki se intressin puute tutkia oikeasti aineiden haittoja keholle ja aivoille pitemmän päälle eikä vain lyhytkestoinen hyöty? Monissa tutkimuksissa vieroitusoireet on sekoitettu relapsiin myös herkästi.

Kutsun näitä petokseksi ja harhaanjohtamiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Itselläni vituttaa lääkeyhtiöt etenkin masennuslääkkeiden kohdalla vaikka monen muunkin lääkkeen kohdalla kyllä. Lääkeyhtiöt on joutuneet massiivisiin sakkoihinkin joskus epäeettisestä toiminnastaan. Kaikki se tarkoituksenmukainen "nämä ei aiheuta riippuvuutta" mitä sitten on kuullut lääkärien suusta (varmaan kulkeutunut sinne suuhun lääkeyhtiösponsoroiman tutkimuksen ja lääkepromotoinnin kautta). Ja muka discontinuation symptoms "lopetusoireet" withdrawal symptoms sijaan kuin nuo olisi jotain uniikki lumihiutalelääkkeitä psykoaktiivisten/psykotrooppisten aineiden ryhmässä joista ei tule vieroitusoireita vaan "lopetusoireita". Ja kaikki mainonta kemiallisen epätasapainon ympärillä(mainokset nähtävillä netissä, tuo on ollut ihan tarkoituksenmukaista tieteellisen näytön ollessa epämääräistä) ja maininnat tästä hutusta pakkausselosteessa. Moni kuullut lääkäriltään tästä vaikka tiede ei ole vahvistanut tätä jolla on saatu ihmisiä nalkkiin kun lääke on saatu kuulostamaan siltä kuin se muka korjaisi jotain aivoissa/aivokemiallisesti joka on edelleen psykiatrian intressi todistaa

Entä peitellyt tutkimukset jotka ei antanetkaan niin suotuisaa kuvaa joita pimiteltiin. Entäpä kaikki se intressin puute tutkia oikeasti aineiden haittoja keholle ja aivoille pitemmän päälle eikä vain lyhytkestoinen hyöty? Monissa tutkimuksissa vieroitusoireet on sekoitettu relapsiin myös herkästi.

Kutsun näitä petokseksi ja harhaanjohtamiseksi.

Lue lisää

Ja tottahan se on, psyykenlääkkeet sairastuttaa koska ihminen ei ole niin fiksu että handlaa jonkun ihmisen aivojen ja tunneyhteyden ja hermoston peukaloinnin jollain naurettavasti muutamaa välittäjäainetta venkslaavalla aineella.(Vähän eri tavalla vaikuttaa välittäjäaineisiin kuin huumeet mutta sama konsepti). Vaan ihminen sotkee tällä kehoa mistä vieroitusoireet ja haitat. Se on jännä kun harva tajuaa sen. Ensin on kehitelty aine ja vieläkin kuumeisesti mietitään miksi se autraa masennukseen. Öh. Hmm..

No onneksi on tarjolla yhä sairaampia kansalaisia ja lääkeyhtiöt kiittää. Minun kehoani ei onneksi lääkeyhtiöt eikä psykiatrit psyykenlääkkeillä pääse sotkemaan yhtään enää lisää.

Anonyymi kirjoitti:

Itselläni vituttaa lääkeyhtiöt etenkin masennuslääkkeiden kohdalla vaikka monen muunkin lääkkeen kohdalla kyllä. Lääkeyhtiöt on joutuneet massiivisiin sakkoihinkin joskus epäeettisestä toiminnastaan. Kaikki se tarkoituksenmukainen "nämä ei aiheuta riippuvuutta" mitä sitten on kuullut lääkärien suusta (varmaan kulkeutunut sinne suuhun lääkeyhtiösponsoroiman tutkimuksen ja lääkepromotoinnin kautta). Ja muka discontinuation symptoms "lopetusoireet" withdrawal symptoms sijaan kuin nuo olisi jotain uniikki lumihiutalelääkkeitä psykoaktiivisten/psykotrooppisten aineiden ryhmässä joista ei tule vieroitusoireita vaan "lopetusoireita". Ja kaikki mainonta kemiallisen epätasapainon ympärillä(mainokset nähtävillä netissä, tuo on ollut ihan tarkoituksenmukaista tieteellisen näytön ollessa epämääräistä) ja maininnat tästä hutusta pakkausselosteessa. Moni kuullut lääkäriltään tästä vaikka tiede ei ole vahvistanut tätä jolla on saatu ihmisiä nalkkiin kun lääke on saatu kuulostamaan siltä kuin se muka korjaisi jotain aivoissa/aivokemiallisesti joka on edelleen psykiatrian intressi todistaa

Entä peitellyt tutkimukset jotka ei antanetkaan niin suotuisaa kuvaa joita pimiteltiin. Entäpä kaikki se intressin puute tutkia oikeasti aineiden haittoja keholle ja aivoille pitemmän päälle eikä vain lyhytkestoinen hyöty? Monissa tutkimuksissa vieroitusoireet on sekoitettu relapsiin myös herkästi.

Kutsun näitä petokseksi ja harhaanjohtamiseksi.

Lue lisää

Lääkeyhtiöt käyttää massiivisia määriä rahaa markkinointiin ja uskon kaiken tämän olleen laskelmoitua. Jokaisen askeleen. Joskus luin yhdestä kampanjasta historiassa Briteissä masislääkkeiden alkukaudella joissa oli tutkittu ihmisten käsityksiä masennuslääkkeistä jossa yhdeksi huoleksi nousi riippuvuus. (No esim bentsojen historia, daa!) No, lääkeyhtiöt lähti vähän markkinoimaan masennuslääkkeitä lääkäreille ja levittämään ilosanomaa masennuksesta ja miten sitä voidaan hoitaa lisäten sivussa tietoisuutta tästä ikävästä tilasta. "Ei aiheuta riippuvuutta"......

Eikös cfs ole Suomessa kautta aikojen pidetty psykiatrisena ongelmana eikä muutosta ole näkyvissä.

Anonyymi kirjoitti:

Eikös cfs ole Suomessa kautta aikojen pidetty psykiatrisena ongelmana eikä muutosta ole näkyvissä.

Neurolepteillä ei hoideta mitään CFS sairautta. Mitä on tämän maan terveydenhuollon, etenkin psykiatrian puolelta useille kuitenkin määrätty hoidoksi. Koska potilaan oireet on tulkittu joksikin muuksi, mitä se oikeasti on. Tätä on tehty myös joskus tahallisestikin. Tai sitten ei ole vain viitsitty tutkia tarkemmin ja paremmin ja otettu huomioon muiden somaattisten, tai autoimmuunisairauksien mahdollisuutta. Neuroleptilääkkeet vain pahentavat vaikutuksiensa takia väsymystä, jaksamattomuutta ja lisäävät toimintakyvyttömyyttä.

Anonyymi kirjoitti:

Neurolepteillä ei hoideta mitään CFS sairautta. Mitä on tämän maan terveydenhuollon, etenkin psykiatrian puolelta useille kuitenkin määrätty hoidoksi. Koska potilaan oireet on tulkittu joksikin muuksi, mitä se oikeasti on. Tätä on tehty myös joskus tahallisestikin. Tai sitten ei ole vain viitsitty tutkia tarkemmin ja paremmin ja otettu huomioon muiden somaattisten, tai autoimmuunisairauksien mahdollisuutta. Neuroleptilääkkeet vain pahentavat vaikutuksiensa takia väsymystä, jaksamattomuutta ja lisäävät toimintakyvyttömyyttä.

Lue lisää

Ei.Mutta kun neuroleptejä määrätään nykyään vaivaan kun vaivaan.
Kaikki tätäkään ei ymmärrä että sinne psykiatrian polille päätyy potilaita jotka ei olekkaan psykiatrisia potilaita sanan varsinaisessa merkityksessä.Ja näistä hoitovirheista hyvin harvoin saa mitään korvauksia.

Anonyymi kirjoitti:

Eikös cfs ole Suomessa kautta aikojen pidetty psykiatrisena ongelmana eikä muutosta ole näkyvissä.

Me/cfs diagnoosilla ei myönnetä kuntoutustukeja tai sairauseläkkeitä vedoten siihen että ei ole lääketieteellistä diagnosointia.
No ei ole esim masenukseenkaan lääketieteellistä näyttöä/diagnosointia mutta silti myönnetään kuntoutustuet ja joillekin vielä pysyvä eläke.Ehkä pieni ristiriita.
Tästä se johtuu miksi masennusdiagnoosi on yleisin syy hakea eläkettä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei.Mutta kun neuroleptejä määrätään nykyään vaivaan kun vaivaan.
Kaikki tätäkään ei ymmärrä että sinne psykiatrian polille päätyy potilaita jotka ei olekkaan psykiatrisia potilaita sanan varsinaisessa merkityksessä.Ja näistä hoitovirheista hyvin harvoin saa mitään korvauksia.

Lue lisää

Minun silmissä psykiatria on 100% valhe tiedettä.
Paycheä ei ole olemassa,
On ikuiken ylös nouseva sielu ja sen yisin tubtee jumala.

Yli-opistot on täynnä massa tyhmäsksi tekeviä teorita,
Kun massa tyhmyys saa vallan ihmisä, vangitaan kidutetaan, twreorisoidaan, trauamtisoidaan eeittäin tahallaan psykiatrian teorialla joka on puhdasta evoluutiota eli evoluutiossa kehitys kelvottomien meekkaamista kristikistä ja ajatus rikoksista mielisaiaaksi ja vankiöaan, joita mielisairaalat ovat.

Psykiatria on stalin, se ei siedä gurujen ajatuksista poikkeavia mielipiteitä,

Eli suomi on kansalle vankila, heroille parariisi.
Herroja jotka elää valtion rahoilla ei merkata evoluutiossa kehitys kelvottomiksi, vain yksityisen sektorin työköiset merkataan, koska heitä ei suojele valtio, eikä kukaan.