Pitääkö kumppanin hoitaa lemmikkiä avoliitossa

Anonyymi-ap

Kuvituskuva.

Muutettiin yhteen tyttökaverin kanssa, tyttökaverilla on koira joka tuli mukaan. Olen aina ollut täysin neutraali koiraa kohtaan, en pidä mitenkään erityisesti, mutten myöskään vihaa.
Nyt kun asutaan yhdessä ja ollaan "perhe" niin tyttökaveri haluaa että minäkin osallistun koiran hoitoon ja kuluihin. Tietenkin olin tätä vastaan, sillä minä en ole koiraa hankkinut eikä se mun vastuu ole.
Voin kuitenkin hoitaa koiraa jos tyttökaveri on esim matkoilla tai kipeä, en kuitenkaan alkaisi koiraa hoitaan sen takia että voi pitää viikonloppuna tyttöjeniltoja.

Tyttökaverin mielestä olen täysin kohtuuton, kun en tule yhtään vastaan, vaikka luulin näin tehneen juuri suostumalla hoitaan koiraa jos tyttökaveri olisi kipeä.

Mitä mieltä te muut olette tästä, pitääkö kumppanin osallistua koiran hoitamiseen jos asutaan saman katon alla?

En tajua miksi se vastuu vierisi mulle yhtäkkiä, tyttökaveri sen koiran on hommannut ja sitoutunut siitä pitämään huolta, minä en ole sitoutunut muuta kuin tyttökaveriin.

Miten voi olla, että yksinasuessa pärjää hyvin koiran kanssa, mutta nyt kun vuokra, kotityöt yms menee puoliksi, jolloin on enemmän aikaa ja rahaa käytössä, niin ei olekaan tarpeeksi aikaa tai rahaa hoitaa omaa koiraansa ilman kumppqnin apua?

212

3912

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Miksi valita kumppani, jolla on lemmikki, jos se lemmikki kerta on ongelma. Mä en tajua ihmisten ajatuksenjuoksua. Eipä olisi itselläni käynyt edes mielessä huolia miestä, jolle koira muodostaa ongelman, millään tasolla.

      • Anonyymi

        Koira ei muodosta mulle mitään ongelmaa, olen täysin neutraali sitä kohtaan. Sen hoitaminen ei kuitenkaan ole mun vastuu, minä en sitä hankkinut, en ole siihen sitoutunut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koira ei muodosta mulle mitään ongelmaa, olen täysin neutraali sitä kohtaan. Sen hoitaminen ei kuitenkaan ole mun vastuu, minä en sitä hankkinut, en ole siihen sitoutunut.

        kyä vaa nykyajan jätkät ovat nii-in lapsellisia ja narsistisia, etteivät ne mitään akkaa tarvitse

        paree elää ihan yksin oman m u@ lk@ kunsa kanssa tollaisten "tarviiko mun hoitaa ja kuuluuko mun hoitaa ja mä en ole sitoutunut emännän muuhun kuin p i@ l@l u un ja ei oo mun vastuu" ja hoh hoijakkaa taas!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koira ei muodosta mulle mitään ongelmaa, olen täysin neutraali sitä kohtaan. Sen hoitaminen ei kuitenkaan ole mun vastuu, minä en sitä hankkinut, en ole siihen sitoutunut.

        Et selvästikään ole neutraali. Asennoitumisesi on kaukana neutraalista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koira ei muodosta mulle mitään ongelmaa, olen täysin neutraali sitä kohtaan. Sen hoitaminen ei kuitenkaan ole mun vastuu, minä en sitä hankkinut, en ole siihen sitoutunut.

        Sulla on ilmeisesti ongelmia ymmärtää mikä on neutraalia. Neutraalia olisi, jos sinulle olisi aivan sama. Sinä nimenomaan asennoidut negatiivisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et selvästikään ole neutraali. Asennoitumisesi on kaukana neutraalista.

        En mä vihaa tai ole koiraa mitenkään vastaan, mutten mä siitä mitenkään erityisesti tykkää tai sitä aio hoitaa ellei tyttökaverilla ole jotain estettä ettei itse voi hoitaa.

        Mä en tajua miksi mun pitäisi tyttökaverini koiraa hoitaa sillon kun se itse voisi sen tehdä myös, miksi ylipäätään hankkia koira jos ei nauti liikkua sen kanssa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En mä vihaa tai ole koiraa mitenkään vastaan, mutten mä siitä mitenkään erityisesti tykkää tai sitä aio hoitaa ellei tyttökaverilla ole jotain estettä ettei itse voi hoitaa.

        Mä en tajua miksi mun pitäisi tyttökaverini koiraa hoitaa sillon kun se itse voisi sen tehdä myös, miksi ylipäätään hankkia koira jos ei nauti liikkua sen kanssa?

        Niin, eli kuten sanoin niin asennoitumisesta on lähtökohtaisesti negatiivinen. Et ole lainkaan neutraali asenteessasi. En ota kantaa oikeaan tai väärään, totean vain että määritelmäsi neutraaliudestasi on väärä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        kyä vaa nykyajan jätkät ovat nii-in lapsellisia ja narsistisia, etteivät ne mitään akkaa tarvitse

        paree elää ihan yksin oman m u@ lk@ kunsa kanssa tollaisten "tarviiko mun hoitaa ja kuuluuko mun hoitaa ja mä en ole sitoutunut emännän muuhun kuin p i@ l@l u un ja ei oo mun vastuu" ja hoh hoijakkaa taas!

        Kyllä naisetkin osaavat olla ihan samanlaisia narsisteja. Eri asioista taasen mutta kuitenkin.
        Vaikka ei sen puoleen, mulla on kissa ja mun kaksi edellistä naisystävää, tai suhdeyritystä/-erehdystä pikemminkin, vaativat taasen sitä, että mun olisi pitänyt hukata kissa pois heidän takiaan.
        Jos ei nyt heti, niin sitten heti sillä sekunnilla,kun/jos he niin ilmoittavat.
        Toinen vielä piti kissaani "rasitteena" "suhteellemme" ja "suhde" ei olisi voinut edetä eikä kehittyä normaaliksi koska olen kissassani vielä niin monta vuotta kiinni ja elämä menee sen osilta kissan ehdoilla. Kuten asian ilmaisi. Ja oli vielä kissasta(kin) sairaalloisen mustasukkainen. Valitti ja haukkui vielä mua siitä, kuten monesta muustakin aiheettomasti, etten muka osaa hoitaa kissaani edes ruokinnan suhteen oikein.
        Sen verran kyllä kuulin hänestä jälkeenpäin, että oli hommannut itselleen koiran ja tämä hänen nykyisen avomiehensä kuuluu hyväksyä ja hoitaa ko koira kuin omansa. Vaikkei tosiaan hyväksynyt taasen aikanaan tosiaan sitä, että mulla on lemmikki. Niin ja tällä hänen avokillaan oli myöskin kissa, mutta oli kuulemma vienyt sen piikille jossain vaiheessa heidän suhteensa alettua. SItä en tiedä, mikä oli virallinen syy(ei kiinnostanut niin paljoa), mutta epäilen, että sama syy, minkä takia yritti saada mua luopumaan omasta kissastani.
        No, hän ja tämä myöhempi yritys olivat kumpikin kyllä henkisesti sairaita. Siis oikeasti, toinen oli ollut mt-osastolla hoidossakin ja kummallakin mt-lääkitys. Nuo asiat selvisivät vasta myöhemmin, niistä en ollut kumaankaan tutustuessa enkä suhteiden alkuvaiheessakaan vielä tietoinen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sulla on ilmeisesti ongelmia ymmärtää mikä on neutraalia. Neutraalia olisi, jos sinulle olisi aivan sama. Sinä nimenomaan asennoidut negatiivisesti.

        Höh, miten ihmeessä sait negatiivisen mieleesi? En tuota juttua ajatellut "negatiivisena" vaan minusta oli hyvä huomio, eikä tuo aloittaja ole varmaan yksin. Niinhän siinä useimmiten tuppaa käymään, että se koiran hoito, lenkitys, ruokkiminen jää sitten toisten niskoille, kun ei itse enää viitsi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En mä vihaa tai ole koiraa mitenkään vastaan, mutten mä siitä mitenkään erityisesti tykkää tai sitä aio hoitaa ellei tyttökaverilla ole jotain estettä ettei itse voi hoitaa.

        Mä en tajua miksi mun pitäisi tyttökaverini koiraa hoitaa sillon kun se itse voisi sen tehdä myös, miksi ylipäätään hankkia koira jos ei nauti liikkua sen kanssa?

        Ei teillä taida olla edes koiraa!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        kyä vaa nykyajan jätkät ovat nii-in lapsellisia ja narsistisia, etteivät ne mitään akkaa tarvitse

        paree elää ihan yksin oman m u@ lk@ kunsa kanssa tollaisten "tarviiko mun hoitaa ja kuuluuko mun hoitaa ja mä en ole sitoutunut emännän muuhun kuin p i@ l@l u un ja ei oo mun vastuu" ja hoh hoijakkaa taas!

        Nyt kuule itä ätmi turpa kiinni! Kenenä nyt esiinnyt ja oikein kahtena! Olet sairas paskaläjä!
        Sivusta eräs, sut tunnistava😂


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koira ei muodosta mulle mitään ongelmaa, olen täysin neutraali sitä kohtaan. Sen hoitaminen ei kuitenkaan ole mun vastuu, minä en sitä hankkinut, en ole siihen sitoutunut.

        Lähi sitten kävelee siitä suhteesta tollo


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Höh, miten ihmeessä sait negatiivisen mieleesi? En tuota juttua ajatellut "negatiivisena" vaan minusta oli hyvä huomio, eikä tuo aloittaja ole varmaan yksin. Niinhän siinä useimmiten tuppaa käymään, että se koiran hoito, lenkitys, ruokkiminen jää sitten toisten niskoille, kun ei itse enää viitsi

        Hän nimenomaan suhtautuu negatiivisesti, ei neutraalisti. Hänen ajattelutapansa on negatiivinen. Oli yksin tai missä seurassa tahansa, niin hänen ajattelutapansa on negatiivinen. Neutraali on neutraali, eli ihan sama, voin hoitaa tai olla hoitamatta, en nyt ehkä sen kummemmin halua, mutta voin ilman mitään ongelmaa. Se on neutraaliutta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koira ei muodosta mulle mitään ongelmaa, olen täysin neutraali sitä kohtaan. Sen hoitaminen ei kuitenkaan ole mun vastuu, minä en sitä hankkinut, en ole siihen sitoutunut.

        Et siis ole myöskään sitoutunut siihen parisuhteeseen, eli kannattaa erota.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En mä vihaa tai ole koiraa mitenkään vastaan, mutten mä siitä mitenkään erityisesti tykkää tai sitä aio hoitaa ellei tyttökaverilla ole jotain estettä ettei itse voi hoitaa.

        Mä en tajua miksi mun pitäisi tyttökaverini koiraa hoitaa sillon kun se itse voisi sen tehdä myös, miksi ylipäätään hankkia koira jos ei nauti liikkua sen kanssa?

        Ap vaikuttaa täysin neutraalilta ja itse asiassa hyvin fiksulta! Todella ihana ajatus hänellä minun mielestäni, että on valmis auttamaan juuri jos on kipeä tai muuta. Sen enempää mielestäni ei pitäisi odottaa. Täällä 35-vuotias nainen, jolla koira. Oma mieheni tekee juurikin tätä, auttaa välillä ihan oma-aloitteisesti, jos itsellä vaikka tiukka työjuttu tai tärkeä meno, mutta missään nimessä hänen ei tarvitse ottaa vastuuta koirasta tai osallistua kuluihin. Apua mikä ajatusmalli! Veikkaa, että nuo katkerat kommentit on naisilta ja olen huomannut, että suomalaiset naiset ovat todella huonolla tavalla vaativia miehiään kohtaan ilman, että ovat itse valmiita juurikaan antamaan. Hirveää katsottavaa. Mieheni ei alussa ihan täysin pitänyt ajatuksesta, että hänenkin elämään vaikuttaa nyt koira. Mutta en ikinä odottanut hänellä mitään, ja nykyisin hän ihan oikeasti pitää mun koirasta. Mikä sen parempaa ja sulattaa emännän sydämen. Mistä luulette, arvostuksen toista kohtaa syntyvän? Se, että on noin vaativa toista kohtaan kohtuuttomine odotuksineen valitettavasti tekee juuri päinvastaista. Jos mitään vinkkiä antaisin miehille, niin pitäkää puolenne alusta saakka, jos ette halua 20 vuoden päästä herätä katkerana kontrolloivan keski-ikäisen naisen rinnalta. Kyllä mies saa paikkansa ottaa ja mitä tahansa ei tarvii niellä. Naisten taas kannattaisi joskus katsoa ihan sinne peiliin :) T. 35-vuotias koirallinen nainen


    • Anonyymi

      Ja tuosta asiasta ei voitu keskustella ennen yhteenmuuttoa koska? Tietysti sinulla on oikeus tehdä juuri noin eikä tyttöystävälläsi pitäisi olla aihetta suuttua asiasta. Itse toivoisin kumppaniltani että löytyisi omasta takaa halua auttaa satunnaisesti ulkoilutuksessa mutta koen kohtuuttomana että osallistuisi taloudellisesti ellei itse aivan välttämättä halua. Muijallasi on aivan muut intressit jos tekee tuosta asiasta ongelman eikä ota sinun näkökulmaasi huomioon ja suosittelen miettimään parisuhdetta hänen kanssaan uudemman kerran.

      • Anonyymi

        (Ja tuosta asiasta ei voitu keskustella ennen yhteenmuuttoa koska? )
        No en osannut ennakoida, että koiran hoito tulisi kaupan päälle yhteenmuuttaessa.
        Ajattelin että koiran omistajalla on vastuu hoitaa koiraansa.

        Jos itse koiran omistajana toivoisin kumppanilta osallistumista koiran hoitoon avoliitossa, niin sehän olisi minun vastuu ottaa asia puheeksi ja sopia siitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        (Ja tuosta asiasta ei voitu keskustella ennen yhteenmuuttoa koska? )
        No en osannut ennakoida, että koiran hoito tulisi kaupan päälle yhteenmuuttaessa.
        Ajattelin että koiran omistajalla on vastuu hoitaa koiraansa.

        Jos itse koiran omistajana toivoisin kumppanilta osallistumista koiran hoitoon avoliitossa, niin sehän olisi minun vastuu ottaa asia puheeksi ja sopia siitä.

        Tuo no normaalielle ihmisille niin itsestään selvä asia, että eipä tuota tule edes mieleen puhua. Usko pois, asenteesi on ollut tyttöystävällesi paljon suurempi yllätys. hän kun on luultavasti kuvitellut sinut ihan normaaliksi ihmiseksi.


    • Anonyymi

      Minä olen aina tehnyt niin kutsutun "kaiken mahdollisen" tyttöni eteen, kunhan hän on tehnyt saman minun eteeni. Olen hoitanut ja kustantanut koiraakin, aina siihen asti kunnes havaitsin että tyttöni ei enää nuku vieressäni, vaan siinä onkin koira.

      • Anonyymi

        Eli koira on sun tyttökaveri? Se on vielä laillista suomessa.


      • Anonyymi

        Kyl se koira vie komiasti voiton tyttö-/poikaystävästä, aviovaimosta/-miehestä. Sinulla on taatusti luotettava kumppani, jonka kanssa ulkoilet, paijaat sitä, on aina yhtä iloinen, kun tulet kotiin, purkaat huoliasi sille, ei taatusti juorua asioitasi ja kun v***taa kuin pientä sikaa, se vie sut lenkille ja kaikki v***tus jää sinne lenkkipolulle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyl se koira vie komiasti voiton tyttö-/poikaystävästä, aviovaimosta/-miehestä. Sinulla on taatusti luotettava kumppani, jonka kanssa ulkoilet, paijaat sitä, on aina yhtä iloinen, kun tulet kotiin, purkaat huoliasi sille, ei taatusti juorua asioitasi ja kun v***taa kuin pientä sikaa, se vie sut lenkille ja kaikki v***tus jää sinne lenkkipolulle.

        Jäi mainitsematta, kun menet sen kanssa nukkumaan ja suukottelet iltaisin niin päivän murheet jää unholaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jäi mainitsematta, kun menet sen kanssa nukkumaan ja suukottelet iltaisin niin päivän murheet jää unholaan.

        Tyttökaveri kyllä tuoksuu paremmalle kuin koira ja nyt etenkin märkä koira.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli koira on sun tyttökaveri? Se on vielä laillista suomessa.

        Ei normaalit ihmiset aattele noin! Mene hoitoon!


    • Anonyymi

      Minusta noita asioita olisi pitänyt keskustella läpi ennen yhteen muuttoa, ei sen jälkeen? Jos tällaiset synnyttää jo riitoja teillä, uskon niitä piisaavan jälkeenpäin vielä paljon enemmän. Nainen muistaa tämän riidan aina, kun tulee uusi aihe riideltäväksi. Ja niitä tulee, tällainen ruokkii uusia riitoja helposti ;(

      • Anonyymi

        Vähentäisi toki ongelmia jos niiden aiheuttajista ennalta "keskusteltaisiin" (sovittaisiin). Mutta normaali parisuhde ei synny neuvottelemalla, vaan seksuaalisen valinnan perusteella. Lisäksi, ennalta ei voi aina hahmottaa mistä seikoista/asioista tulee syntymään erimielisyyttä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vähentäisi toki ongelmia jos niiden aiheuttajista ennalta "keskusteltaisiin" (sovittaisiin). Mutta normaali parisuhde ei synny neuvottelemalla, vaan seksuaalisen valinnan perusteella. Lisäksi, ennalta ei voi aina hahmottaa mistä seikoista/asioista tulee syntymään erimielisyyttä.

        Siis, normaalin parinvalinnan aikana mm. lemmikkitilanne tuodaan/tulee jotenkin esille. Mutta siinä vaiheessa kun mies kuulee lemmikistä, tieto ei mene perille koska mies on niin tarmokkaasti keskittynyt siihen kunka hän saisi tytön punkan pojalle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vähentäisi toki ongelmia jos niiden aiheuttajista ennalta "keskusteltaisiin" (sovittaisiin). Mutta normaali parisuhde ei synny neuvottelemalla, vaan seksuaalisen valinnan perusteella. Lisäksi, ennalta ei voi aina hahmottaa mistä seikoista/asioista tulee syntymään erimielisyyttä.

        Normaali ihminen ei muuta kenenkään kanssa yhteen puhumatta tällaisia juttuja. Yhteen muuttaminen nimenomaan on neuvottelua, ainakin normaaleille ihmisille. Siinne punkan pohjalle pääsee kyllä ilman yhteistalouttakin.


      • Anonyymi

        (Nainen muistaa tämän riidan aina, kun tulee uusi aihe riideltäväksi)
        Tällänen on toisista naisten käyttäytymistä, puuttuisi asiaan heti tai otan eron sitten.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Normaali ihminen ei muuta kenenkään kanssa yhteen puhumatta tällaisia juttuja. Yhteen muuttaminen nimenomaan on neuvottelua, ainakin normaaleille ihmisille. Siinne punkan pohjalle pääsee kyllä ilman yhteistalouttakin.

        Aivan totta. Ei tässä jutussa oo kumpikaan osapuoli ihan täysillä valoilla liikenteessä. Varmaan jotain syrjäytyneitä. Kun eihän se koiranruokakaan paljoa kukkarossa tunnu jos ei ole Kelan rahoilla..


    • Anonyymi

      Miten itsekäs ihminen voi olla? Niin pitääkö puolison kalsarit pestä. En minä ole niitä hankkinut. Toki voin jos hän kipeä tai matkoilla tai jotain. Et taida olla vielä valmis parisuhteeseen.

      • Anonyymi

        Samalla koneellisella ne pesee, ei ole yhtään enempää vaivaa. Olen valmis tekemään asioita kumppanin puolesta jos saan samanlaista vastakaikua takaisin.
        Koiran hoitamiseen olen valmis osallistumaan vain kun tyttökaverilla jokin oikea estä sille, esim kipeenä.
        Itse on ottanut koiran, joten vastuu on sillä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samalla koneellisella ne pesee, ei ole yhtään enempää vaivaa. Olen valmis tekemään asioita kumppanin puolesta jos saan samanlaista vastakaikua takaisin.
        Koiran hoitamiseen olen valmis osallistumaan vain kun tyttökaverilla jokin oikea estä sille, esim kipeenä.
        Itse on ottanut koiran, joten vastuu on sillä

        Sulla on outo suhtautuminen suhteeseen? Yleensä asioita tehdään rakkaudesta eikä nyt sen kummempaa vasta palvelusta odoteta. Mutta tuskinpa tuo suhde kestää muutenkaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sulla on outo suhtautuminen suhteeseen? Yleensä asioita tehdään rakkaudesta eikä nyt sen kummempaa vasta palvelusta odoteta. Mutta tuskinpa tuo suhde kestää muutenkaan.

        No ei kestä tolla asenteella. Hirveä virhe molemmilta höhliltä muuttaa yhteen. Mää en kestä tyhmiä ihmisiä välillä..


      • Anonyymi

        No ei se tuokaan, "pesen omat pyykit, pesköön se omansa", ole mitenkään normaalia parisuhteessa. Kyl sitä normaalissa parisuhteessa koneeseen laitetaan molempien pyykit.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sulla on outo suhtautuminen suhteeseen? Yleensä asioita tehdään rakkaudesta eikä nyt sen kummempaa vasta palvelusta odoteta. Mutta tuskinpa tuo suhde kestää muutenkaan.

        Miksi pitää väkisin pakottaa ottamaan vastuuta sellaisesta mitä itse ei ole halunnut. Ei toinen sitä koiraa ole itselleen ottanut. Voisihan sitä koiran omistaja miettiä uuden miehen, joka haluaa ottaa koirasta vastuuta tai sitten olla yksin ja hoitaa koko homma. Tai mies voi sitten ostaa pari käärmettä ja muita lemmikkejä lisäksi, ja sanoa että niistä otat sinäkin vastuun kun yhdessä ollaan.


    • Anonyymi

      No tää on ihan perus kusetuskäytöstä naiselta, itellä kans muija vakuutteli että koira ei vaikuta omiin tekemisiin eikä suhteeseen ja itse selvästi sanoin että mua ei kiinnosta osallistua mutta kas kummaa äkkiä sitä huomas että elämä loppu ku aina vaan pitää hyysätä koiraa. Siinä vaiheessa meni kuppi totaalisen nurin kun koira raahattiin väkisin sänkyyn kun ei kuulemma voi nukkua ilman. Jokanen voi arvata mitä se tekee parisuhteelle. Eli älkää ukot ikinä suostuko lemmikin hankkimiseen tai muuttako yhteen naisen kanssa jolla on lemmikki.

      • Anonyymi

        Onneksi parisuhde-ikäisillä tytöillä harvemmin on koira tai muu yhtälailla vaativa lemmikki.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onneksi parisuhde-ikäisillä tytöillä harvemmin on koira tai muu yhtälailla vaativa lemmikki.

        Niin vähän sinä näköjään tytöistä tiedät. Tyttösillä niitä koiria ja vastaavia nimenomaan on. Vanhemmista naisista vähemmistöllä on lemmikkejä. He eivät yleensä enää halua sitoa itseään lemmikkien hoitoon.


      • Anonyymi

        Sinä pelle et sovi yhteen koiran etkä naisen kanssa. Takas äidin luokse kasvamaan. Ja sanon tämän ihan miehenä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä pelle et sovi yhteen koiran etkä naisen kanssa. Takas äidin luokse kasvamaan. Ja sanon tämän ihan miehenä

        Väitätkö sä että se on henkisesti tervettä olla koiran kanssa samassa sängyssä eikä kumppanin? Koskaan ei voi olla mitään menoja kun koiraa ei voi jättää yksin? Muthan eihän sitä parisuhteessa seksiäkään kuulu harrastaa kun koiran lääppiminen on niin tärkeetä


      • Anonyymi

        Voihan sitä sanoa ettei koira tule sänkyyn.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onneksi parisuhde-ikäisillä tytöillä harvemmin on koira tai muu yhtälailla vaativa lemmikki.

        Niin niillä yleensä onkin pieni lapsi ja lapsella etävanhempi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Väitätkö sä että se on henkisesti tervettä olla koiran kanssa samassa sängyssä eikä kumppanin? Koskaan ei voi olla mitään menoja kun koiraa ei voi jättää yksin? Muthan eihän sitä parisuhteessa seksiäkään kuulu harrastaa kun koiran lääppiminen on niin tärkeetä

        En väittänyt mitään koirasta sängyssä. Itse olen pariutunut koirallisen naisen kanssa enkä ruvennut asiasta itkua vääntämään kuten sinä kakara


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En väittänyt mitään koirasta sängyssä. Itse olen pariutunut koirallisen naisen kanssa enkä ruvennut asiasta itkua vääntämään kuten sinä kakara

        Voi vaan kuvitella millainen vätys aloittaja olisi isänä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onneksi parisuhde-ikäisillä tytöillä harvemmin on koira tai muu yhtälailla vaativa lemmikki.

        Tämä pitänee paikkansa. Kyllä fiksuilla nuorilla naisilla on aivan muut harrastukset kuin koiran hoito. Nuoret naiset haluavat matkustella ulkomailla, seurustella, shoppailla ja käydä kahvilla ystävien kanssa. Paras ystäväkin voi asua eri kaupungeissa tai jopa eri maassa. Sukulaisia on ympäri Eurooppaa ja heitäkin tavataan vuosittain. Koira olisi varsinainen kiviriippa, jolle pitäisi järjestää hoito. Siihen uppoisi kaikki se raha, minkä voisi käyttää paljon paremmin. Ystävän kanssa on kivempi lenkkeilläkin, kun ei ole koira häiritsemässä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi vaan kuvitella millainen vätys aloittaja olisi isänä

        Eihän siittä tiedä onko mies vai nainen? 50v mieheke taitaa olla!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Väitätkö sä että se on henkisesti tervettä olla koiran kanssa samassa sängyssä eikä kumppanin? Koskaan ei voi olla mitään menoja kun koiraa ei voi jättää yksin? Muthan eihän sitä parisuhteessa seksiäkään kuulu harrastaa kun koiran lääppiminen on niin tärkeetä

        Meikäläinen nukkuu koira vieressään että haista sinä iso pas*a kyllä se on tervettä sillä koira on paljon parempi kuin ihminen ( ainakin minun mielestäni)
        Ja se ymmrtää sinua eikä kyseen alaista


    • Anonyymi

      Niin no ... kuuluuko puolison sotkut siivota tai kuuluuko puolison pyykit pestä tai kuuluuko puolisollekin laittaa ja ostaa ruokaa? Näitä asioita riittää, jotka nyt vaan yleensä kuuluvat parisuhteeseen. En minäkään lemmikiä itse valitse, mutta jos valitsen kumppanin, jolla on lemmikki, niin se lemmikki kuuluu siihen pakettiin. Jos lemmikki on ongelma, niin en muuta samaan talouteen sen lemmikin kanssa.

      • Anonyymi

        (kuuluuko puolison sotkut siivota tai kuuluuko puolison pyykit pestä tai kuuluuko puolisollekin laittaa ja ostaa ruokaa?)
        Kyllä näitä voi tehdä parisuhteessa, kunhan tälle saa vastakaikua. Se on muuten hyväksikäyttöä vaan.
        Jos mies sotkee ja nainen siivoaa jäljet aina, ilman että mies osallistuu mihinkään, se on hyväksikäyttöä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        (kuuluuko puolison sotkut siivota tai kuuluuko puolison pyykit pestä tai kuuluuko puolisollekin laittaa ja ostaa ruokaa?)
        Kyllä näitä voi tehdä parisuhteessa, kunhan tälle saa vastakaikua. Se on muuten hyväksikäyttöä vaan.
        Jos mies sotkee ja nainen siivoaa jäljet aina, ilman että mies osallistuu mihinkään, se on hyväksikäyttöä.

        Niin, tietenkin niitä voi tehdä. Itselleni se on vähän itsestään selvää, että kun vaikkapa käyn kaupassa, niin en osta ruokaa vain itselleni. Jos kumppanilla olisi jokin eläin, niin kyllä mä sillekin ruokaa samalla reisulla ostaisin. Ihan niin julma nihilisti en ole, että pitäisin eläintä nälässä periaatteen vuoksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        (kuuluuko puolison sotkut siivota tai kuuluuko puolison pyykit pestä tai kuuluuko puolisollekin laittaa ja ostaa ruokaa?)
        Kyllä näitä voi tehdä parisuhteessa, kunhan tälle saa vastakaikua. Se on muuten hyväksikäyttöä vaan.
        Jos mies sotkee ja nainen siivoaa jäljet aina, ilman että mies osallistuu mihinkään, se on hyväksikäyttöä.

        Ensinnäkään ett tiedä toisten asioita! Hoida vaan ätmelöinen omat paskas!


    • Näkisin, että sen hoitaminen kuuluu nyt myös sinulle, kun olette saman katon alla, mutta koiran kuitenkin omistaa kumppanisi, joten päävastuu siitä on hänellä. Kaikesta sitä voikin saada ongelman.

      • Anonyymi

        "Kaikesta sitä voikin saada ongelman."

        Paljon vähemmästäkin voi syntyä ongelma.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Kaikesta sitä voikin saada ongelman."

        Paljon vähemmästäkin voi syntyä ongelma.

        Naiset ovat usein pikkusieluja ja egoisteja - sitten seuraa kädet puuskassa mökötys ja uhriutuminen....


    • Anonyymi

      Itse olen kissaihminen, mutta hamassa nuoruudessa asuin muutaman vuoden miehen kanssa, jolla oli koira. Ei käynyt mielessänikään, etteikö vastuu koiran hoidosta olisi kuulunut yhtä lailla minulle. Koiraa ulkoilutettiin 3xpäivässä, ja varmaan tehtiin se aikalailla fifty-fifty. Koiran ruoat maksettiin yhdessä, mutta lääkärikulut jäi omistajalle. Taidettiin olla niin nuoria, että poikaystävä varmaan pummi ne vanhemmiltaan.

      Taisin ajatella meitä jonkin sortin perheenä ja koiraa perheenjäsenenä. Toimisin nytkin ihan samoin.

      • Anonyymi

        Näinhän se menee täyspäisillä joihin ei aloittaja kuulu.

        Itse kanssa menin yhteen koirallisen kanssa eikä tosiaan asiasta keskusteltu. Onhan se normaalille ihmiselle itsestäänselvyys.

        Nää on näitä syrjäytyneitä jotka ei ulkoiluta puolison koiraa eikä ruoki puolison lasta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näinhän se menee täyspäisillä joihin ei aloittaja kuulu.

        Itse kanssa menin yhteen koirallisen kanssa eikä tosiaan asiasta keskusteltu. Onhan se normaalille ihmiselle itsestäänselvyys.

        Nää on näitä syrjäytyneitä jotka ei ulkoiluta puolison koiraa eikä ruoki puolison lasta

        (Nää on näitä syrjäytyneitä jotka ei ulkoiluta puolison koiraa eikä ruoki puolison lasta)
        Jos mies hoitaa toisen miehen lasta se on cuck, suunnilleen sama olo tulee koiran hoidosta.
        Jos pärjää yksin koiran ja lapsen kanssa, niin miksi yhteenmuuttaessa tarvitsee kumppanin apua ja rahaa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        (Nää on näitä syrjäytyneitä jotka ei ulkoiluta puolison koiraa eikä ruoki puolison lasta)
        Jos mies hoitaa toisen miehen lasta se on cuck, suunnilleen sama olo tulee koiran hoidosta.
        Jos pärjää yksin koiran ja lapsen kanssa, niin miksi yhteenmuuttaessa tarvitsee kumppanin apua ja rahaa?

        Apu on suhteellinen käsite. Mitä apua se tyttöystävä sitten on pyytänyt siihen koiran hoitoon? Että antaudu sille ruoan eteen? Että käyttäisit ulkona? No, jos et suostu, niin eiköhän hän sitten hoida ne tyttöjen illat samoin kun on hoitanut ennen sinuakin. Sinun suostumattomuutesi "hoitamaan koiraa" tuskin niitä tyttöjen iltoja estää.

        Mitä lapseen tulee, niin lapsi ihan eri asia kuin koira. Uskomatonta, että joku edes rinnastaa lapsen ja lemmikin. Sellaisen yksilön ei todellakaan kannata edes harkita yhteiseloa ihmisen kanssa, jolla on lapsi/lapsia. Ihan vinkkinä, että lapset ovat ihmisiä ja ihan itse hakevat sitä kontaktia aikuiseen, joka asustelee heidän kanssaan samassa taloudessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Apu on suhteellinen käsite. Mitä apua se tyttöystävä sitten on pyytänyt siihen koiran hoitoon? Että antaudu sille ruoan eteen? Että käyttäisit ulkona? No, jos et suostu, niin eiköhän hän sitten hoida ne tyttöjen illat samoin kun on hoitanut ennen sinuakin. Sinun suostumattomuutesi "hoitamaan koiraa" tuskin niitä tyttöjen iltoja estää.

        Mitä lapseen tulee, niin lapsi ihan eri asia kuin koira. Uskomatonta, että joku edes rinnastaa lapsen ja lemmikin. Sellaisen yksilön ei todellakaan kannata edes harkita yhteiseloa ihmisen kanssa, jolla on lapsi/lapsia. Ihan vinkkinä, että lapset ovat ihmisiä ja ihan itse hakevat sitä kontaktia aikuiseen, joka asustelee heidän kanssaan samassa taloudessa.

        (Mitä lapseen tulee, niin lapsi ihan eri asia kuin koira.)
        En ole verrannut lasta lemmikkin, sanoin vaan että jos lapsi tai koira on yhdessä hankittu niin siitä pidetään huolta myös yhdessä. Jos lapsi tai koira on vain toisen hankkima, ei kumppanien silloin tarvitse siitä pitää huolta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        (Mitä lapseen tulee, niin lapsi ihan eri asia kuin koira.)
        En ole verrannut lasta lemmikkin, sanoin vaan että jos lapsi tai koira on yhdessä hankittu niin siitä pidetään huolta myös yhdessä. Jos lapsi tai koira on vain toisen hankkima, ei kumppanien silloin tarvitse siitä pitää huolta

        Minä en tiedä kuka tuon yllä kirjoitti, joten en tiedä kuka vertasi lasta koiraan. Joku kuitenkin vertasi: "Jos pärjää yksin koiran ja lapsen kanssa, niin miksi yhteenmuuttaessa tarvitsee kumppanin apua ja rahaa?"


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        (Mitä lapseen tulee, niin lapsi ihan eri asia kuin koira.)
        En ole verrannut lasta lemmikkin, sanoin vaan että jos lapsi tai koira on yhdessä hankittu niin siitä pidetään huolta myös yhdessä. Jos lapsi tai koira on vain toisen hankkima, ei kumppanien silloin tarvitse siitä pitää huolta

        Aikuisen, joka asuu lapsen kanssa samassa taloudessa, täytyy kyetä ja suostu myös pitämään lapsesta huolta. Lapsi on ihminen ja lapsi kaipaa huolenpitoa taloudessa asuvilta aikuisilta, tunteakseen olonsa turvalliseksi, Jos ei tuohon kykene, niin ei sittne muuta samaan talouteen lapsen/lasten kanssa. Tämä ei liity mitenkään lapsen biologisen vanhemman tarpeisiin, vaan sen LAPSEN tarpeisiin. Joka ei tuota tajua, kasvakoon ensi itse aikuiseksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        (Mitä lapseen tulee, niin lapsi ihan eri asia kuin koira.)
        En ole verrannut lasta lemmikkin, sanoin vaan että jos lapsi tai koira on yhdessä hankittu niin siitä pidetään huolta myös yhdessä. Jos lapsi tai koira on vain toisen hankkima, ei kumppanien silloin tarvitse siitä pitää huolta

        Eli ... aikuinen ihminen asuu lapsen kanssa samassa taloudessa ja lapsi haluaa syliin, mutta aikuinen työntää lapsen pois ja käskee biologisen vanhempansa luo. Lapsi pyytää leikkimään, käsketään painu äitis luo siitä. Lapsi pyytää vettä, painu äiti luo siitä. Lapsi pyytää, että mentäisiin ulos, painu äitis luo siitä. Lapsi pyytää apua vaateiden pukemiseen, leivän tekemiseen, läksyihin, painu äitis luo siitä. Lapsi pyytää ruokaa, kun aikuinen itse ottaa itselleen ruokaa, ei pyydä äidiltäs. Lapsi satuttaa itsensä ja itkee, painu äitis luo siitä.

        Ihan oikeasti, kasva aikuiseksi!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Apu on suhteellinen käsite. Mitä apua se tyttöystävä sitten on pyytänyt siihen koiran hoitoon? Että antaudu sille ruoan eteen? Että käyttäisit ulkona? No, jos et suostu, niin eiköhän hän sitten hoida ne tyttöjen illat samoin kun on hoitanut ennen sinuakin. Sinun suostumattomuutesi "hoitamaan koiraa" tuskin niitä tyttöjen iltoja estää.

        Mitä lapseen tulee, niin lapsi ihan eri asia kuin koira. Uskomatonta, että joku edes rinnastaa lapsen ja lemmikin. Sellaisen yksilön ei todellakaan kannata edes harkita yhteiseloa ihmisen kanssa, jolla on lapsi/lapsia. Ihan vinkkinä, että lapset ovat ihmisiä ja ihan itse hakevat sitä kontaktia aikuiseen, joka asustelee heidän kanssaan samassa taloudessa.

        >>Mitä apua se tyttöystävä sitten on pyytänyt siihen koiran hoitoon?<<

        Tämä besserwisseri ei näköjään lukenut aloitusta ollenkaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        (Mitä lapseen tulee, niin lapsi ihan eri asia kuin koira.)
        En ole verrannut lasta lemmikkin, sanoin vaan että jos lapsi tai koira on yhdessä hankittu niin siitä pidetään huolta myös yhdessä. Jos lapsi tai koira on vain toisen hankkima, ei kumppanien silloin tarvitse siitä pitää huolta

        Voiko tuollaista vajakkia oikeasti olla olemassa? Entä jos kaadut portaissa ja katkaiset jalkasi. Sitten toipilaana ollessa nainen ei auta sua koska ite oot jalkas telonut. Näinhän se menee idiootti kakaroilla.

        Tee palvelus maailmalle ja pysy sinkkuna


      • Anonyymi

        Lemmikihän on perheenjäsen nimenomaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli ... aikuinen ihminen asuu lapsen kanssa samassa taloudessa ja lapsi haluaa syliin, mutta aikuinen työntää lapsen pois ja käskee biologisen vanhempansa luo. Lapsi pyytää leikkimään, käsketään painu äitis luo siitä. Lapsi pyytää vettä, painu äiti luo siitä. Lapsi pyytää, että mentäisiin ulos, painu äitis luo siitä. Lapsi pyytää apua vaateiden pukemiseen, leivän tekemiseen, läksyihin, painu äitis luo siitä. Lapsi pyytää ruokaa, kun aikuinen itse ottaa itselleen ruokaa, ei pyydä äidiltäs. Lapsi satuttaa itsensä ja itkee, painu äitis luo siitä.

        Ihan oikeasti, kasva aikuiseksi!

        Mitä lapset tähän aiheeseen liittyy mitenkään. Kyse on ollut koirasta joka ei ole ihmislapsi. Joten ei tarvitse näihin keskusteluihin tuoda esiin sellaisia mielipiteitä mitä ei ole kysytty.


    • Anonyymi

      Jopa on lapsellista touhua; ja varmasti aika nuoria olettekin. Muuttakaa erillenne, niiin ei ole ongelmaa. Ja taitaa muutoinkin olla turhan aikaista teille olla noin tiiviissä parisuhteess.

    • Anonyymi

      Varmaan ajattelisit lapsesta samoin kuin koirasta kun se tyttöystävä sen pulautti ihan itsekseen sen tähän maailmaan.
      Voi hyvänen aika miten itsekäs olet!

      • Anonyymi

        En ikinä aloittaisi vakavaa suhdetta yh-äitejen kanssa


      • Anonyymi

        Miehet ei kovin mielellään ala leikkiä isäpuolta, mutta poikkeuksiakin on.


    • Parisuhde on sopimussuhde, periaatteessa siis ihan puhdas bisnesdiili.
      Nyt jos et ole tajunnut lukea sopimuksen pientä pränttiä, kaikkia ehtoja ja olet silti sopimuksen tehnyt, niin vikahan on yksin sinun. Toki sopimuksen voi aina purkaa, mutta siitä yleensä seuraa kuluja.

      • Anonyymi

        Eli jos minä hoidan koiraa, niin mitä tyttökaveri antaa mulle vastikkeeksi?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eli jos minä hoidan koiraa, niin mitä tyttökaveri antaa mulle vastikkeeksi?

        En minä tiedä mitä kaikkea siinä teidän sopimuksessanne lukee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli jos minä hoidan koiraa, niin mitä tyttökaveri antaa mulle vastikkeeksi?

        Pitääkö aina saadaa vastikkeeksi? Elämään kuuluu luovuus, ei tiukat rajat. Elämän voi elää kivana seikkaluna, ei pelkästään tiukkien rajoitusten saattelemana. Älä ole niin tiukka ja laskelmoiva. Joskus voi antaa itsestä myös niin että et vaatii mitään vastaan. Opi rakastamaan- oma tyttöystävää, elämää, opi huolehtimaan, opi antamaan. Älä laske vaan etuja ja vastikkeitä tai saataviä. Opi antamaan eikä saaman koko ajan. Rakkaus on sitää- antamista, huolehtimistä koko sydämmestä, läsnäoloa, lämpöä. Opi hymyilemään, opi nauramaan, opi hellyyttää, opi lempeyttä. Koska näköjään olet saanut valitettavasti ihan toisenlaisen kasvatuksen ja suhtautumisen elämään. Opi iloitseten tekemän kaikkea. Älä odota vastaan mitään. Anna, tee- ja myös sinulle tehdään ja annettaan. Anna ensimmäisenä, tee ensimmäisenä, tee se lämmöllä ja koko sydämmestä, ilman vastaodotuksia- ja sa näet, miten sinunkin elämä tulee muuttuman- parempaan, värikämän, vapamaan ja iloisempaan suuntaan. Rohkene vaan yritämään. Opi rakastamaan ja rakasta( älä sekoita rakastelemisen kanssa). Rakkauden löydät omasta sydämmestämme, sisältäpäin. Hymyile ja elämä hymyile vastaan. Sun jäykyys katoa, kireys häipyy, elämä saa värit ja päivä tuntuu valoisemmalta. Tsemppiä!


      • Anonyymi

        "Parisuhde on sopimussuhde"

        Ei ole, sekä parinvalinta että parisuhde ovat vakiintuneita käsitteitä ja ne perustuvat seksuaaliseen valintaan. Yleensä ei nimenomaisesti sovita mistään, vaan havainnoidaan toisiaan. Joskus naimisiin mennessä laaditaan avioehto.

        Muita suhteita voi hyvinkin olla, esim. pärjäilijänvalinta josta seuraa pärjäilysuhde. Tai seniorinvalinta josta seuraa seniorisuhde. Jne. Niissä sopimustenteolle saattaa olla tarvetta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Parisuhde on sopimussuhde"

        Ei ole, sekä parinvalinta että parisuhde ovat vakiintuneita käsitteitä ja ne perustuvat seksuaaliseen valintaan. Yleensä ei nimenomaisesti sovita mistään, vaan havainnoidaan toisiaan. Joskus naimisiin mennessä laaditaan avioehto.

        Muita suhteita voi hyvinkin olla, esim. pärjäilijänvalinta josta seuraa pärjäilysuhde. Tai seniorinvalinta josta seuraa seniorisuhde. Jne. Niissä sopimustenteolle saattaa olla tarvetta.

        Siis havainnoidaan ja sitten jos on tarve niin keskustellaan/sovitaan. Ei niin että ensin sovitaan ja sitten ryhdytään sopimussuhteeseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Parisuhde on sopimussuhde"

        Ei ole, sekä parinvalinta että parisuhde ovat vakiintuneita käsitteitä ja ne perustuvat seksuaaliseen valintaan. Yleensä ei nimenomaisesti sovita mistään, vaan havainnoidaan toisiaan. Joskus naimisiin mennessä laaditaan avioehto.

        Muita suhteita voi hyvinkin olla, esim. pärjäilijänvalinta josta seuraa pärjäilysuhde. Tai seniorinvalinta josta seuraa seniorisuhde. Jne. Niissä sopimustenteolle saattaa olla tarvetta.

        Normaalit ihmiset nimenomaan miettivät tällaisia asioita ennen yhteen muuttamista. Tapaillahan voi ja seurustella ja kaikkea sellaista, mutta saman katon alle muuttaminen on vähän eri juttu. Vaan siis eiväthän kaikki tietenkään näitä tajua miettiä ja osa ei ole mm. valmiita yhteiseloon kenenkään kanssa, vaikka niin ehdin kuvitteleekin. Elämä on oppimista ja osaa sitten seuraavalla kerralla pohtia sellaisia mitä normaalit ihmiset ennen yhteen muuttamista puntaroivat.


    • Anonyymi

      Lyhyesti: Kyllä pitää.

      Jos et sitä tajunnut ennen yhteen muuttoa niin olet aika vajaa. Nainen ei tietenkään asiaa maininnut koska se on itsestäänselvyys.

      • Anonyymi

        En ole kertaakaan sitä ulkoiluttanut enkä aio, ellei tyttökaverilla ole jotain oikeeta estettä ettei itse sitä voi tehdä. Vain täysi cuck tollaseen suostuu, nää on naisten paskatestejä vaan miten paljon miestä voi pompottaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole kertaakaan sitä ulkoiluttanut enkä aio, ellei tyttökaverilla ole jotain oikeeta estettä ettei itse sitä voi tehdä. Vain täysi cuck tollaseen suostuu, nää on naisten paskatestejä vaan miten paljon miestä voi pompottaa

        Voi kuule. Onnea vaan sulle nuori mies jos oikeasti aattelet että sua ei parisuhteessa kukaan pomota. Älä nyt ainakaan luojan tähden hanki niitä lapsia ennen kuin kasvat aikuiseksi. Et ole ollenkaan valmis edes suhteeseen saati isäksi. Pikkupoika olet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi kuule. Onnea vaan sulle nuori mies jos oikeasti aattelet että sua ei parisuhteessa kukaan pomota. Älä nyt ainakaan luojan tähden hanki niitä lapsia ennen kuin kasvat aikuiseksi. Et ole ollenkaan valmis edes suhteeseen saati isäksi. Pikkupoika olet.

        Vaikka meillä olisi lapsia, niin voisin hyvin mielin lähteä menemään jos parisuhteessa olo ei miellytä.
        Pahemmin se lapseen vaikuttaa nähdä riitelyä ja halveksuntaa päivittäin, kuin elää kahdessa osoitteessa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi kuule. Onnea vaan sulle nuori mies jos oikeasti aattelet että sua ei parisuhteessa kukaan pomota. Älä nyt ainakaan luojan tähden hanki niitä lapsia ennen kuin kasvat aikuiseksi. Et ole ollenkaan valmis edes suhteeseen saati isäksi. Pikkupoika olet.

        Mikä ongelma sinulla on noiden pikkupoikahokemisiesi kanssa...heikko itsetunto?
        sivusta seuraten, en ole aloittaja..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä ongelma sinulla on noiden pikkupoikahokemisiesi kanssa...heikko itsetunto?
        sivusta seuraten, en ole aloittaja..

        Koska aloittaja on aivan äärettömän lapsellinen. En tiedä ikää. Kakara se on henkisesti. Aivan taapero


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole kertaakaan sitä ulkoiluttanut enkä aio, ellei tyttökaverilla ole jotain oikeeta estettä ettei itse sitä voi tehdä. Vain täysi cuck tollaseen suostuu, nää on naisten paskatestejä vaan miten paljon miestä voi pompottaa

        Uskomaton komentti. Toivottavasti eroatte koska tuollaisella asenteella ei mitään hyvää seuraa. Potkitko koiraa kun tyttöystävä ei näe? Tai kiusaatko muutoin? Todennäköisesti purat vihasi ja inhosi, mitä et pure tyttöystävääsi, , koiraan. Eläinsuojelurikokseen syyllistyt todennäköisesti, ennemmin tai myöhemin. Sen verran psyykeeltäsi ja tunne- elämältäsi häiriintyneeltä vaikutat.


    • Anonyymi

      Aloittaja lienee aika nuori. Ensin pitäisi yksin eläen muutama vuosi aikuistua niin sen jälkeen ymmärtää nämä asiat kyselemättä

      • Anonyymi

        Sanotko tuon myös sille koirunaiselle?? :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sanotko tuon myös sille koirunaiselle?? :)

        Sanon sille että kattoo vähän millaista idioottia ottaa luokseen asumaan


    • Anonyymi

      Antaako tyttöystäväsi sulle pimpsaa? Jos antaa niin pidä koiran kusetusta maksuna tuosta lemmenhetkestä. Jos koet että vaihtosuhde on huono niin pistä koira tai nainen pihalle. Muussa tapauksessa tyydyt kohtaloosi ja jatkat rietastelua (ja koiran kusetusta)

      • Anonyymi

        Tuo on miehen puhetta.

        Aloittaja on poika eikä vielä mies


      • Anonyymi

        (Antaako tyttöystäväsi sulle pimpsaa? Jos antaa niin pidä koiran kusetusta maksuna tuosta lemmenhetkestä)
        Eli tyttökaverini on maksullinen? N=H :)
        Ei ollutkaan meme että pillusta pitää maksaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo on miehen puhetta.

        Aloittaja on poika eikä vielä mies

        Taidat olla itse vähän ylipäivätty, katkeruudestasi päätellen...


      • Anonyymi

        Vaihtotalous- ajattelua. Noin ajattelee narsistit ja sosiopaatit. Tunnevammaiset siis.


    • Anonyymi

      Ja mites sitten kun se lapsi tulee? Jatkuuko sama kina silloin?

      Jos ei koiran kanssa yhteiselämä onnistu, ei onnistu lapsenkaan kanssa. Vaikeus- ja vastuukertoimet pompsahtavat silloin kattoon.

      • Anonyymi

        Karseinta on se että tälläsillä tapauksilla aina ehkäisy pettää ja sitten ollaan ihmeissään vauvan kanssa ja nuori isä riitelee lapsen kanssa kumman vuoro käyttää pleikkaria


      • Anonyymi

        (Ja mites sitten kun se lapsi tulee? Jatkuuko sama kina silloin?)
        Jos lapsi on yhteinen, niin sillon se on yhteinen vastuu.
        Jos lapsi on naisen ja toisen miehen, niin se on niitten vastuu. Ei tää niin vaikeeta ole.


      • Anonyymi

        Eikö ole helppoa käsittää että koira ja lapsi ovat ihan eri asioita, kuten ylempänä todettiin.


    • Anonyymi

      Minä en haluae lämääni yhtään sellaista ihmistä, jolla on jokin lemmikki. Sen teen heti selväksi, kun alan tutustua mahdollisiin uusiin kumppaneihin.

      • Anonyymi

        Te epäsosiaaliset ette kenenkään kanssa yhteen päädy koska ette kestä toisia epäsosiaalisia ja me muut emme teitä friikkejä kelpuuta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Te epäsosiaaliset ette kenenkään kanssa yhteen päädy koska ette kestä toisia epäsosiaalisia ja me muut emme teitä friikkejä kelpuuta.

        Moni psykopaattikin pitää itseään "normaalina" ja haukkuu siis muita friikeiksi tjmv..


    • Anonyymi

      Ehdottomasti kyllä pitää.

    • Anonyymi

      Pari lemmikkiä on paras ratkaisu eron hetkellä kyllä.

    • Anonyymi

      No minä jouduin nyt jo onneksi ex naisystävän koiraa ulkoiluttaan melkein päivittäin kun naiselle tuli niitä ahdistuksia ja muita ongelmia päänsisällä, vuoden jaksoin hoitaa naista ja koiraa kunnes pakkasin tavarani kun akka oli sukulaisen luona vkonlopun,
      Laitoin lapun pöydälle ja selitin tilanteen etten jaksa akan hulluuskohtauksia ja ei kiitosta koskaan osannut sanoa niin toivotin tsemppiä elämään. No kuulun exästä 3v eron jälkeen ja koira oli kuollut (ei vanhuuteen tai sairauteen vaan akan kilahduksen takia se vei koiran lopetettavaksi sukulaiselleen kun ei jaksanut huolta pitää), typerä nainen! Naisella oli tulossa ensimmäiset tuomiot mm eläinsuojelurikoksesta, tapon yrityksestä (oli seuraavaa miesystävää puukolla lyönyt kaulaan), törkeitä petoksia ja huumejuttuja, kun seurustelin hänen kanssaan ei hänellä ollut ensimmäistään rikostuomioi,ei edes näpistyksiä ym sakkotuomioita, akkeli vaan sekosi kun jäi yksin kun lähdin, kuulin syyttelyitä sieltä täältä hänen sukulaisien kertomana mutta en noteerannut heidän uhkailuita vaan toivotin ne haluamaansa paikkaan tasottaan tilit mutta ei niistä kovisjätkistä ollut siihen. Tämän hullun exä akan äiti syytti minua useasti tyttönsä rikoksista vaikka en ole ikinä nähnyt hänen rikosia mitä nyt mua joskus haarukalla ja paistinpannulla lyönyt, kehotin molempia äitiä ja tytärtä hakeutumaan hoitoon jonne molemmat kuuluvatkin, hänen äidillään 2suuntainen mielihäiriö ja tytöllään vakavia persoonallisuushäiriöitä. Heidän isä hyvä tyyppi, hän ymmärsi miksi jätin hänen tyttönsä kun selitin minkalaista piinaa se oli lähes viikottain.

      • Anonyymi

        Tollasille sekopäille jotka ei osaa pitää omasta koirasta huolta, ei saisi edes antaa koiraa.
        Osa syystä oli tietenkin sinussa kun et tehnyt eläinsuojeluun ilmoitusta tollasesta.


      • Anonyymi

        Tuollaisilla ihmisillä on sitten lemmikkieläimiä. Voi taivas. Kuka idiootti myy tai lahjoittaa sekopäille yhtään mitään eläintä. Lapsetkin huostaanotetaan tuollaisilta ihmisiltä.


    • Anonyymi

      Odota, kohta sillä koiralla on jotain monen tonnin remppaa vielä, saat nekin maksaa. Onko sillä vakuutusta, ja jos ei, onko jo vanhus? Ja samaan kysymyspinoon eikä tartte vastata, olettteko kauan seurustelleet ennen yhteenmuuttoa? Jos se puoliso on koiran virallinen omistaja kaikissa papereissa ettekä ole naimisissa ettekä hankkineet päälle lapsiakaan vielä, sanoisin, että anna hänen maksaa, välillä voit ostaa luupaketin tai ruokaakin koiralle, ulkoiluissa voit kyllä auttaa, mutta päävastuu on hänellä, kaikki rutiininomaiset ulkoilut hänelle, jos työrytmi teillä sama. Jos nyt olet oikein koiraihminen, asia on eri, mutta siltä se ei kuulosta. Jos tuo puolisosi osallistuu johonkin sinun kuluusi, vaikka autoon, niin sitten menee tasan.

      • Anonyymi

        (Odota, kohta sillä koiralla on jotain monen tonnin remppaa vielä, saat nekin maksaa.)
        En varmasti maksa mitään, jos omistajalla ei ole varaa pitää koiraa, niin joko antaa pois tai piikille.
        (Jos tuo puolisosi osallistuu johonkin sinun kuluusi, vaikka autoon, niin sitten menee tasan.)
        Ei osallistu mihinkään mun lukuun, käyttää kyllä mun autoa. Alankin pyytää tankkaan auton aina täyteen kun sitä käyttää


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        (Odota, kohta sillä koiralla on jotain monen tonnin remppaa vielä, saat nekin maksaa.)
        En varmasti maksa mitään, jos omistajalla ei ole varaa pitää koiraa, niin joko antaa pois tai piikille.
        (Jos tuo puolisosi osallistuu johonkin sinun kuluusi, vaikka autoon, niin sitten menee tasan.)
        Ei osallistu mihinkään mun lukuun, käyttää kyllä mun autoa. Alankin pyytää tankkaan auton aina täyteen kun sitä käyttää

        "(Odota, kohta sillä koiralla on jotain monen tonnin remppaa vielä, saat nekin maksaa.)
        En varmasti maksa mitään, jos omistajalla ei ole varaa pitää koiraa, niin joko antaa pois tai piikille."

        Eli jos eläin tarvitsee esim. lääkärihoitoa, josta tulee ylimääräisiä kuluja, ja tyttöystäväsi talous on siksi tiukilla, niin oletettavasti annat siis hänen pihistää samoin kun pihistäisi yksin asuessaankin. Et odota tuolloin mitään leffareissuja tai ulkonasyömisiä ja vastaavia ja hänen kaupassakäyntinsä saa rajoittua vaikkapa pelkkään kaurapuuroon. Tähän tietysti toteat, että joo mutta ei sitten pupella sun ruokiasi. Sekin varmaan käy. Muistat sitten merkitä nimesi jokaiseen ostamaasi purkkiin ja merkata aina käytön jälkeen mehupurkkien ym. nesterajat, oikein kunnon solukämppätyyliin. Ikävä kyllä oletan, että et huomaa liikaa tuohon edelliseen lauseeseen sisältyvää sarkasmia ja sitä miten kaukana tuollaisessa toiminnassa ollaan oikeasta parisuhteesta.

        Rehellisesti, en ennusta suhteelle kummoista kestoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "(Odota, kohta sillä koiralla on jotain monen tonnin remppaa vielä, saat nekin maksaa.)
        En varmasti maksa mitään, jos omistajalla ei ole varaa pitää koiraa, niin joko antaa pois tai piikille."

        Eli jos eläin tarvitsee esim. lääkärihoitoa, josta tulee ylimääräisiä kuluja, ja tyttöystäväsi talous on siksi tiukilla, niin oletettavasti annat siis hänen pihistää samoin kun pihistäisi yksin asuessaankin. Et odota tuolloin mitään leffareissuja tai ulkonasyömisiä ja vastaavia ja hänen kaupassakäyntinsä saa rajoittua vaikkapa pelkkään kaurapuuroon. Tähän tietysti toteat, että joo mutta ei sitten pupella sun ruokiasi. Sekin varmaan käy. Muistat sitten merkitä nimesi jokaiseen ostamaasi purkkiin ja merkata aina käytön jälkeen mehupurkkien ym. nesterajat, oikein kunnon solukämppätyyliin. Ikävä kyllä oletan, että et huomaa liikaa tuohon edelliseen lauseeseen sisältyvää sarkasmia ja sitä miten kaukana tuollaisessa toiminnassa ollaan oikeasta parisuhteesta.

        Rehellisesti, en ennusta suhteelle kummoista kestoa.

        Osamaksulla voi maksaa ne eläinlääkäri kulut myös, ei edelleen ole mun vastuu.
        Miten se yksinasuessa pärjäisi sitten?
        Jos ei ole varaa lääkäri maksuihin, niin vakuutus olisi fiksua


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Osamaksulla voi maksaa ne eläinlääkäri kulut myös, ei edelleen ole mun vastuu.
        Miten se yksinasuessa pärjäisi sitten?
        Jos ei ole varaa lääkäri maksuihin, niin vakuutus olisi fiksua

        Ei kaikkialla pysty. Aika harvassa paikassa itseasiassa, että riippuu ihan paljonkon noissa on valinnanvaraa. Sanoinko olevansinun vastuu? Luitko ollenkaa n mitä kirjoitin? No voin mä kopioda tähän, jos nyt vaikka sitten lukisit: "Eli jos eläin tarvitsee esim. lääkärihoitoa, josta tulee ylimääräisiä kuluja, ja tyttöystäväsi talous on siksi tiukilla, niin oletettavasti annat siis hänen pihistää samoin kun pihistäisi yksin asuessaankin. Et odota tuolloin mitään leffareissuja tai ulkonasyömisiä ja vastaavia ja hänen kaupassakäyntinsä saa rajoittua vaikkapa pelkkään kaurapuuroon." Eli miten on? Sanoinko, ettei yksinasuessa pärjäisi? Tähänkin täytyy kysyä, että luitko ollenkaan mitä kirjoitin. Tähän en nyt kuitenkaan viitsi tuota tasan samaa kohtaa copypasteta. Jos et osannut lukea sitä tuosta edeltä, niin ei sen toistaminen luultavasti asiaan mihinkään muuta.

        Vakuutuksen saaminenkin riippuu koirasta. Aikuiselle koiralle on monesta paikasta vaikea saada vakuutusta ja lähes kaikissa lemmikkivakuutuksissa on ikäraja, jonka jälkeen vakuutus ei enää kata. Monesti siinä kohtaa kun koiralla on ikää niitä ongelmia alkaa tulla, mutta vakuutus ei enää katakaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kaikkialla pysty. Aika harvassa paikassa itseasiassa, että riippuu ihan paljonkon noissa on valinnanvaraa. Sanoinko olevansinun vastuu? Luitko ollenkaa n mitä kirjoitin? No voin mä kopioda tähän, jos nyt vaikka sitten lukisit: "Eli jos eläin tarvitsee esim. lääkärihoitoa, josta tulee ylimääräisiä kuluja, ja tyttöystäväsi talous on siksi tiukilla, niin oletettavasti annat siis hänen pihistää samoin kun pihistäisi yksin asuessaankin. Et odota tuolloin mitään leffareissuja tai ulkonasyömisiä ja vastaavia ja hänen kaupassakäyntinsä saa rajoittua vaikkapa pelkkään kaurapuuroon." Eli miten on? Sanoinko, ettei yksinasuessa pärjäisi? Tähänkin täytyy kysyä, että luitko ollenkaan mitä kirjoitin. Tähän en nyt kuitenkaan viitsi tuota tasan samaa kohtaa copypasteta. Jos et osannut lukea sitä tuosta edeltä, niin ei sen toistaminen luultavasti asiaan mihinkään muuta.

        Vakuutuksen saaminenkin riippuu koirasta. Aikuiselle koiralle on monesta paikasta vaikea saada vakuutusta ja lähes kaikissa lemmikkivakuutuksissa on ikäraja, jonka jälkeen vakuutus ei enää kata. Monesti siinä kohtaa kun koiralla on ikää niitä ongelmia alkaa tulla, mutta vakuutus ei enää katakaan.

        Miksi tämä tyttöfrendi on sitten koiran hommannut jos ei pysty hoitamaan?? Suu säkkiä myöten.


    • Anonyymi

      Sinun pitää vielä kasvaa aikuiseksi, että ymmärrät mitä yhteiselämä on.
      Ei siinä jaeta tehtäviä palkkioiden saamiseksi vaan tehdään yhteisen hyvänolon saavuttamiseksi.

      • Anonyymi

        Toi koiran hoito ja maksu on vain hyväksikäyttöä, jos tähän pitää suostua, niin auton käytöstä pitää maksaa aina bensat


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toi koiran hoito ja maksu on vain hyväksikäyttöä, jos tähän pitää suostua, niin auton käytöstä pitää maksaa aina bensat

        "auton käytöstä pitää maksaa aina bensat"

        No tuon nyt luulisi olevan itsestäänselvää aikuisille ihmisille. Auto palautetaan tankattuna. Taidatte molemmat olla vielä ihan kakaroita. No mutta harjoittelette siinä nyt hetken yhteiseloa ja jatkatte sitten omiin suuntiinne. Oppia ikä kaikki ja osaatte seuraavan yrityksen kanssa molemmat ottaa tällaisetkin asiat huomioon jo ennen yhteen muuttamista.


    • Anonyymi

      Vaikuttaa ettei aloittajan ongelma suinkaan ole koira, vaan naisen tapa lähteä naisten iltaan, jolloin koira jää miehen vastuulle ja mustasukkaisuudessaan kieltäytyy hoitamasta tuolloin koiraa, että saa pidettyä pikku vosunsa kotona valvonnan alla.
      Ei tule toimimaan tuo "kolmiodraama", vaikka saisit koiran jopa hengiltä salaa.
      Se on paha tauti tuo mustasukkaisuus!

      • Anonyymi

        En ole huolissani että mua petetään, en häviö siinä mitään. Olisin jopa onnellinen että jää kiinni siitä ennen avioliittoa, johon muutenkaan en aio helposti suostua


      • Anonyymi

        Yritä nyt vaan selvitä itse ilman noiden saippuaoopperajuonien kehittelyä...vai oletko oikein ammattimainen "sykolooki"?


    • Anonyymi

      Umpum -Umpum on kraaaten lausasu väli.

    • Anonyymi

      Älö pelkää. Eiköhän tyttösi osaa pian vetää omat johtopäätöksensä ja poistuu koiransa kanssa elämästäsi. Saat sitten elellä taas ihan rauhassa ilman tuollaisia vastuita.

    • Anonyymi

      Millä tavalla sitä koiraa sitten muka tarvitsee hoitaa, jos naisella on tyttöjen ilta? Tuskinpa koira sen ihmeempää huolenpitoa tuolloin tarvitsee kuin on tarvinnut naisen asuessa kaksin koiran kanssa.

      • Anonyymi

        Tämä. Mistä huolenpidosta aloittaja mahtaa puhua. Omat koirani ovat pärjänneet hyvin satunnaiset "tyttöjen illat" siinä missä työpäivätkin. Ruoka ja ulkoilutus ennen kun lähden ja ulkoilu taas kun palaan

        Se toki hieman arveluttaa, että millaisesta tyypistä mahtaa olla kysymys, kun "koiranhoito" on hänestä noin vaikeaa. Mahtaako tuollaisen kanssa edes uskaltaa jättää koiraa kaksin? Ei minun miehelleni koira ole koskaan ollut ongelma, vaikka hän ei itse mikään varsinainen koiraihminen olekaan. Hän on aidosti neutraali koiran kanssa, eikä hänelle ole mikään ylitsepääsemättömän vaikea homma esim. antaa koiralle ruokaa. Se homma kun ei vaadi edes mitään kokkaamista, vaan helpoimmillaan sen kun antaa valmiiksi täyttämäni kupin koiran eteen noin suurinpiirtein oikeaan aikaan. Aikaakaan ei tarvitse huolehtia, vaan tarvittaessa koira kyllä muistuttaa, että olis aika saada sapuskaa. Tietenkin näin omakotitalossa asuessa yksi helppous on siinä, että koiran voi poissaollessani ihan vaan päästää pihalle asioilleen. Harvemmin noille tosin poissaollessani ulkoilutarvetta on tullut, mutta mies päästää ne silti aina hetkeksi ulos, varmuuden vuoksi. Onni on, fiksu puoliso.


      • Anonyymi

        Pyytää ihan arkisin hoitaa sitä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pyytää ihan arkisin hoitaa sitä

        Eli tekemään mitä? Koira nyt ei lopulta paljoa vaadi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä. Mistä huolenpidosta aloittaja mahtaa puhua. Omat koirani ovat pärjänneet hyvin satunnaiset "tyttöjen illat" siinä missä työpäivätkin. Ruoka ja ulkoilutus ennen kun lähden ja ulkoilu taas kun palaan

        Se toki hieman arveluttaa, että millaisesta tyypistä mahtaa olla kysymys, kun "koiranhoito" on hänestä noin vaikeaa. Mahtaako tuollaisen kanssa edes uskaltaa jättää koiraa kaksin? Ei minun miehelleni koira ole koskaan ollut ongelma, vaikka hän ei itse mikään varsinainen koiraihminen olekaan. Hän on aidosti neutraali koiran kanssa, eikä hänelle ole mikään ylitsepääsemättömän vaikea homma esim. antaa koiralle ruokaa. Se homma kun ei vaadi edes mitään kokkaamista, vaan helpoimmillaan sen kun antaa valmiiksi täyttämäni kupin koiran eteen noin suurinpiirtein oikeaan aikaan. Aikaakaan ei tarvitse huolehtia, vaan tarvittaessa koira kyllä muistuttaa, että olis aika saada sapuskaa. Tietenkin näin omakotitalossa asuessa yksi helppous on siinä, että koiran voi poissaollessani ihan vaan päästää pihalle asioilleen. Harvemmin noille tosin poissaollessani ulkoilutarvetta on tullut, mutta mies päästää ne silti aina hetkeksi ulos, varmuuden vuoksi. Onni on, fiksu puoliso.

        Sinä varmaan passatat itseäsi reilusti toisella- ja olisit muuten rouva hyvä voinut edes lukea aloituksen, minäkin sen miehenä käsitin, etkä siirtää aihetta sivuun, mutta noinhan se aina tuppaa menemään..:/


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli tekemään mitä? Koira nyt ei lopulta paljoa vaadi.

        Niin voihan sille nakata vaikka luun tai keksin....aika kuluu,,


    • Anonyymi

      Näyttää siltä, että aloittajalle oikeasti on ongelma se, että joutuisi koiraa hoitamaan tyttöystävän lähtiessä tyttöjen iltaan. Eli tämä ei ole se pätevä syy hänen mielestään hoitaa koiraa.

      Meinasitko siis, että mikäli et koiraa tuolloin hoida, tyttöystävä pysyy kotona? Sanoisin, että metsään menee. Ystävien tapaaminen kuuluu myös parisuhteessa oleville. Kuten myös se, että koko kombinaatio kuuluu pakettiin, jos et koirasta halua huolehtia, silloin et muuta yhteen.

      Kiinnostaisi tietää, mitä sinä annat tähän parisuhteeseen ja mitä odotat tyttöystävältä? Jätätkö myös poikien illat väliin, kuuluu samaan kastiin, eli ei ole oikea meno mielestäsi. Vai vetoatko siihen, että voit mennä kun sulla ei ole koiraa? Tämä parisuhde ei tuu toimimaan.

      • Anonyymi

        Eli kiva kääntää koko asetelma toisinpäin ja syytellä tuota miestä, vaikka et tiedä hänestä mitään? Haiskahtaa vähän ns. "naisen logiikalta"...
        Etkö muka lukenut sitä aloitusta vai unohditko sen tietoisesti , jotta saisit rakentaa omia teorioitasi, joihin -sinä - haluat uskoa...hohoijjaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli kiva kääntää koko asetelma toisinpäin ja syytellä tuota miestä, vaikka et tiedä hänestä mitään? Haiskahtaa vähän ns. "naisen logiikalta"...
        Etkö muka lukenut sitä aloitusta vai unohditko sen tietoisesti , jotta saisit rakentaa omia teorioitasi, joihin -sinä - haluat uskoa...hohoijjaa.

        Tämä ei todellakaan ole sukupuoli kysymys. Idiootteja on molemmissa. Itse olen mies ja minusta aloittaja mies on tyhmä pelle


      • Anonyymi

        Koiran omistamiseen kuuluu vastuu. Jos ei hoitajaa järjesty, niin ulkona ei vaan voi hillua liian kauan. Ei kumppani ole ainoa, joka voi koiraa hoitaa. Voi kysyä perheeltä, suvulta, ystäviltä, tai etsiä vaikka netistä joku hoitaja. Ei kannata hommata koiraa, jos tämä on ongelma


    • Anonyymi

      jotain tekoälyn tekemiä kuvia

    • Anonyymi

      Tuo suhteenne on näköjään tuollainen vähän turhan nuorten ja turhan keskeneräisten lyhytkestoiseksi jäävä harjoittelusuhde. Hyvähän se kai on tollastakin kokeilla, niin tajuatte sitten ihan oikeassa parisuhteessa miettiä näitä juttuja jo etukäteen.

    • Anonyymi

      Älä hyvä mies ainakaan avioon mene,kaksi vuotta aamenesta loppuu kaikki läheisyys.Kaikki uskomattomat temput ja nautinnot eivät enää kanssasi kiinnosta.

      • Anonyymi

        Mies ei hyödy mitään naimisiin menosta, vain täysi kallu menisi naimisiin


    • Anonyymi

      Tottakai. Kun ottaa tämän kumppanin,ottaa siihen kuuluvan koko paketin. Tietäkää tämä. Se ,minkä toinen on omistanut ennen sinua,on yhtäkuin hän. Jos häntä vaadit siitä eroamaan,on kuin tahtoisit hänen katkaisevan toisen jalkansa. Joka ei tähän kykene on turn off ja voit heittää heipat💩

      • Anonyymi

        Ja kun hän omistaa koiran,omistat siis jatkossa itsekkin,ja siihen sitoudut. Mikä tässä on vaikeaa ymmärtää💩


      • Anonyymi

        Nainen saa hoitaa koiransa itse, jos on niin rakas. Sitten pitää osata luopua, mikäli pitää vinkua rahaa sen hoitoon.-
        Aloittaja teki sen virheen, ettei tehnyt noita asioita selväksi ennen parisuhteen aloittamista.

        Tiestysti sitä olettaa toista normaaliksi ja käsittää , että kumppani pitäisi omasta "alivuokralaisestaan" huolen...mutta se ihmismieli..hmm.

        Jos minulla miehenä olisi vaikka hevonen, niin en ikinä ilkeäisi edes esittää, että naisystävän pitäisi osallistua kaurojen ja heinien ostoon! Olisinpa melkoinen mäntti/juntti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja kun hän omistaa koiran,omistat siis jatkossa itsekkin,ja siihen sitoudut. Mikä tässä on vaikeaa ymmärtää💩

        Sanelupolitiikka on kuule aina vaikeata ymmärtää, pikku natsi! 💩💩


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nainen saa hoitaa koiransa itse, jos on niin rakas. Sitten pitää osata luopua, mikäli pitää vinkua rahaa sen hoitoon.-
        Aloittaja teki sen virheen, ettei tehnyt noita asioita selväksi ennen parisuhteen aloittamista.

        Tiestysti sitä olettaa toista normaaliksi ja käsittää , että kumppani pitäisi omasta "alivuokralaisestaan" huolen...mutta se ihmismieli..hmm.

        Jos minulla miehenä olisi vaikka hevonen, niin en ikinä ilkeäisi edes esittää, että naisystävän pitäisi osallistua kaurojen ja heinien ostoon! Olisinpa melkoinen mäntti/juntti.

        Höpö höpö. Rakkaista perheenjäseniatä ei luovuta jonku kalsilahkeisen ego ukon vuoksi. Se on potkut palleille ja heippa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Höpö höpö. Rakkaista perheenjäseniatä ei luovuta jonku kalsilahkeisen ego ukon vuoksi. Se on potkut palleille ja heippa.

        Mie jätin miehen, siksi että sillä oli susikoira. Se oli pelottava otus.


    • Anonyymi

      Elämä on valintoja. Itse en koskaan ole niin pillunkipee että ottaisin samaan huusholliin naisen jolla on lemmikki, en edes jatka tuttavuutta alkua pitemmälle sen jälkeen kun lemmikki tulee tietooni eikä sillä mikä se elukka on ole mitään merkitystä.

    • Anonyymi

      Koira on ensisijaisesti,itseasiassa mielestäni omistajan vastuulla,kaveri vieressä samaa mieltä. Vaikka hoitaisikin mahdollista lemmikkiä muutenkin.

    • Anonyymi

      Soon väärin, kun munkin kaveri otti hatkat vain sen takia, kun satun omistamaan kaksi helluusta käärmettä.

      Miehet on kaikki luusereita.

    • Anonyymi

      Pitääpitääpitää. Ei kahta sanaa.

    • Anonyymi

      Eläinten vihaaja on pahinta pohjasakkaa. Sellaista ei kannata ottaa. Se näyttää ihmisen ihmisyyden,miten suhtautuu eläimiin. Se jolla on sydän,ei tee pahaa kaikista pienimmillekkään elollisille olennoille.

      • Anonyymi

        Koiran kanssa nukkuva on eläinrakas ja ulkokoiraa pitävä ei ole.

        Koiran omistajista 95% ei huolehdi alueensa pikkulinnuista ja käsittävät olevansa eläinrakkaita, kun suukottelevat koiraa.


      • Anonyymi

        Niin. Millainen sairas paska haluaa ottaa "kaverikseen" olennon jonka ihmisen jalostustoiminta on täysin kierouttanut luonnollisesta muodostaan, olennon johon on iskostettu niin vahva laumauskollisuus että on aivan sama miten koiraa kohtelee niin se hyväksyy kohtelunsa osana lauman toimintaa. Samalla nämä ihmiset voivat teeskennellä itsekeskeistä onnistumistaan elollisella olennolla jolla ei ole vaihtoehtoja, nähdä tilanteen sosiaalisena onnistumisena ja aitona "kytköksenä".

        Koiralemmikeissä ilmenee jokainen ihmisen pimeä puoli; itsekeskeisyys, narsistisuus, jumalan leikkiminen ja elollisen luontokappaleen hyväksikäyttö täysin yksipuolisesti.

        Minusta ainoastaan suurempaa hyvää palvelevat koirat (työkoirat, avustajakoirat) ovat yleensäkään oikeutettuja olemassaoloon. Muut ovat ihmisen perversioiden lopputulosta, ei-tarkoituksenmukaisia luonnonmuodostaan väkisin väännettyjä eläimen irvikuvia itseriittoisesti ihmiseltä ihmiselle.


    • Anonyymi

      Ei ole mikään pakko. Toinen osapuolisi sitten vetää tuosta itse omat johtopäätöksensä ja parisuhde voi hiipua siihen. Parisuhteessakaan ei ole mikään pakko olla.

    • Anonyymi

      Minä en aio hoitaa yhdenkään ihmisen lemmikkieläintä. Mahdolliselta kumppaniehdokkaalta täytyy heti alussa kysyä onko hänellä lemmikkiä, jos on niin tutustuminen ei jatku enempää.

      • Anonyymi

        Varokaa eläin kammoisia ihmisiä. Niissä ei ole lähimmäisen rakkautta eikä heikompiosaisien sympatiaa. Ne on kylmiä,psyko narsisreja sellaiset.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Varokaa eläin kammoisia ihmisiä. Niissä ei ole lähimmäisen rakkautta eikä heikompiosaisien sympatiaa. Ne on kylmiä,psyko narsisreja sellaiset.

        Tämä on nähty.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Varokaa eläin kammoisia ihmisiä. Niissä ei ole lähimmäisen rakkautta eikä heikompiosaisien sympatiaa. Ne on kylmiä,psyko narsisreja sellaiset.

        Kun tutustut ehdokkaaseen niin katso onko hänen alueellaan eläimille pesintäpönttöjä.

        Jos pelkästään koira niin jätä välittömästi, hän on pelkkä koiraihminen. Ei kykene yhteiselämään ihmisen kanssa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Varokaa eläin kammoisia ihmisiä. Niissä ei ole lähimmäisen rakkautta eikä heikompiosaisien sympatiaa. Ne on kylmiä,psyko narsisreja sellaiset.

        Ei pidä paikkaansa. Minulla oli lapsena kolmekin koiraa ja kun omat lapset olivat pieniä meillä oli koira. Olen hoitanut aikuisen lapseni koiraa.Yksi hänen isoista koiristaan oli aggressiivinen mikä johtui siitä, että koiran lonkat olivat huonot ja siksi koiralla oli kipuja. Se jouduttiin lopettamaan, koska se olisi joutunut syömään vahvoja kipulääkkeitä loppuelämänsä ajan. Siitä minulle jäi pelkoa koiria kohtaan ja toinen asia on että, ne levittävät punkkeja. Minulla on jo kroonisia sairauksia, enkä halua enää lisää sellaisia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei pidä paikkaansa. Minulla oli lapsena kolmekin koiraa ja kun omat lapset olivat pieniä meillä oli koira. Olen hoitanut aikuisen lapseni koiraa.Yksi hänen isoista koiristaan oli aggressiivinen mikä johtui siitä, että koiran lonkat olivat huonot ja siksi koiralla oli kipuja. Se jouduttiin lopettamaan, koska se olisi joutunut syömään vahvoja kipulääkkeitä loppuelämänsä ajan. Siitä minulle jäi pelkoa koiria kohtaan ja toinen asia on että, ne levittävät punkkeja. Minulla on jo kroonisia sairauksia, enkä halua enää lisää sellaisia.

        Joo se ettei halua olla tekemisissä koirien kanssa ei tarkoita että olisi eläinkammoinen, kylmä tai psyko. Ne, jotka eivät pidä kovinkaan paljon koirista ovat rakastettavia, ihania ihmisiä. Lämpimiä toisia ihmisiä kohtaan. Sitävastoin nämä koirahullut vihaavat lapsia, muita ihmisiä ja ovat psykoja, jotka kannattaa kiertää kaukaa.


    • Anonyymi

      Kun otat muijan jolla on kenties lapsi tai lemmikki,otat koko paketin. He ovat yhtä ja samaa,sama erottamaton paketti. Jos et siihen kykene,niin häivy hyvän sään aikana.

      • Anonyymi

        Äiti lapsi ja lemmikki on aina ykkönen. Joka noista miehen vuoksi luopuu on luuseri


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Äiti lapsi ja lemmikki on aina ykkönen. Joka noista miehen vuoksi luopuu on luuseri

        Suomennettuna, tuo kolmikko vaihtaa isän elättäjään.


    • Anonyymi

      Ei tietenkään ole mikään pakko. Eikä sen toisenkaan ole pakko pysyä parisuhteessa, ellei toinen osallistu tuohon. Elämä on valintoja ja jokainen tekee ne omien toiveidensa mukaan.

    • Anonyymi

      Ei ole mikään pakko. Vaan jos ei ole valmis ottamaan osittaista vastuuta myös lemmikistä, niin parisuhde sellaisen kanssa, jolla on jokin lemmikki, voi olla vaikeaa.

    • Anonyymi

      Ei pidä. Henkilö, joka lemmikin on hommannut, on yksin siitä vastuussa. Muut voivat ottaa vastuuta juuri sen verran, kuin itse haluavat.

      Riittävänä kumppanin huomiointina pitäisin sitä, jos lemmikistä voi huolehtia silloin, kun toinen sairastuu tai tulee jotakin muuta odottamatonta eteen. Lomamatkojen ja muiden menojen ajaksi sen sijaan voi etsiä jonkun toisenkin hoitajan. Kaikki tämän yli menevä on bonusta, ihan omasta halusta kiinni olevaa.

      Jos ei itse kykene kantamaan vastuuta lemmikistään, pitää siitä luopua. Vastuuta ei voi vierittää muille ilman heidän suostumustaan.

      Terveisin koiran omistaja

      • Anonyymi

        Niin no. Kun mä olen vaikka työreissuun lähdössä, niin koiranhoitaja on tullut mun kotiin asustelemaan siksi aikaa, eikä koiran tarvitse lähteä mihinkään kotoaan. Menishän se aika oudoksi, että mies olisi kotona ja vaikkapa veljeni tulisi samaan kämppään viikoksi koiraa hoitamaan. Mitähän siitäkin mahtais tulla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin no. Kun mä olen vaikka työreissuun lähdössä, niin koiranhoitaja on tullut mun kotiin asustelemaan siksi aikaa, eikä koiran tarvitse lähteä mihinkään kotoaan. Menishän se aika oudoksi, että mies olisi kotona ja vaikkapa veljeni tulisi samaan kämppään viikoksi koiraa hoitamaan. Mitähän siitäkin mahtais tulla.

        Juurikin tuon vuoksi en ota koiraa, kun sille pitäisi hoitaja saada, kun olen 3-4 viikkoa ulkomailla lomalla.


    • Anonyymi

      Olen pahoillani, että olet joutunut kohtaamaan noin vastuuttoman koiranomistajan. Emme me kaikki noin ajattele. Toiset meistä kantavat itse vastuun omista valinnoistamme. Jos itse olemme lemmikin hankkineet, niin siitä itse myös kannamme vastuun

    • Anonyymi

      En tietenkään jättäisi eläintä sellaisen vastuulle, joka ei siitä mielellään huolehtisi. Ties mitä tekisi, hoitaisiko oikein, voisi tehdä vaikka pahaa eläimelle. Vaan siis en mä alunperinkään menisi yhteen sellaisen kanssa, joka olisi turvallinen myös lemmikilleni.

      • Anonyymi

        Samaa mieltä. Ei tulisi mieleenkikään jättää lemmikkiä ihniselle joka " suhtautuu neutraalisti" vaikka tosiasiallisesti suhteessa syntyy jo konfliktia siitä kuka ulkoiluttaa koiraa. Ne tilanteet eivät ovat kaukana neutraalista, vaikka muut oin " neutraalisti" koiriin ylipäätään suhtautuisikin.
        Ei voida erottaa neutraalia suhtautumista ja akuuttia pottuuntumista , neutraali voi olla vain jos jos eturistiriitaa ei synny.
        Se että suhtautuu koiriin neutraalisti ylipäätään ei tietenkään tarkoita että suhtauduttaisiin koiran aiheuttamiin tilanteisiin ja eturistiriitoihin neutraalisti jolloin väistämättä myös eturistiriita vaikuttaa siihen miten koiraan , eturistiriidan aiheuttavaan tekijään, suhtaudutaan.
        Se alkaa raivostuttamaan ja ärsyttämään ja siitä seuraa eläimen kaltoinkohtelua, kiusaaminen, ruoatta ja vedettä jättämistä, jne.


    • Anonyymi

      Itse en kyllä olettaisi, että uusi kumppani edes yhdessä asuessa olisi näille koirilleni elatusvelvollinen, vaikka "vain" neljä harrastuskoiraa minulla onkin. Enemmän toivoisin saman harrastuksen piiristä kumppanin löytäväni, mutta hänellä voisi omat "elastusvelvolliset" koiransa jo myös olla, ja elatuskulut menisivät koirien mukaan, eivät yhteisesti.

    • Anonyymi

      Jos syödään samas pöydäs ja pestään pyykit samas konees niin koira on ongelma🤔 Mitä läks jos tiesi jo etukäteen? No, eipä tuosta pitkää suhdetta kehity.

    • Anonyymi

      Oon oppinut aika lailla pelkään ja inhoaan koiria naapureitteni takia, jotka pitää helvetillistä meteliä koirillaan.
      Siksi ei tulisi mieleenkään muuttaa kenenkään kanssa yhteen jolla koira ja kyllä sun asenne on aika kakkamainen. Ja lapsellinen. Kun väität että suhtaudut neutraalisti. Aika negat kuten mullakin mutta myös tyttöystävä ei vaikuta sulle rakkaalta kun et sen koiran kohdalla tee poikkeusta.

    • Anonyymi

      Kyllä sä löydät vielä koirattoman tyttöystävän. Itsekään en huolisi puolisoksi tyyppiä, jolla on koira. Kyllä lemmikin hankinta päätetään sitten yhdessä ja otetaan kissa tai pari.

    • Anonyymi

      Kun tyttöystäväsi lähtee tyttöjen iltaa viettämään, lähde sinä kavereittesi kanssa kaljalle. Kummankaan ei tarvitse hoitaa koiraa. Jos koira tarvitsee "hoitoa", se on omistajan ongelma.
      Sitten jos päädytte naimisiin ja päätätte tehdä lapsiakin, niin pidätte ne bileillat vuorotellen. Lapset ovat yhteisiä, koira tässä sinun tapauksessasi ei ole.

      • Anonyymi

        ON Heittejättöä jos molemmat vain häipyvät omille teilleen ja koira jätetään vuorokaudeksikin yksin. Ei ole vastuuntuntoisen ihmisen toimintatapa.
        Jos ei pysty eläimestä huolehtimaan, anna eläin eläinsuojeluyhdistykselle. Älä missään tapauksessa päihdeongelmaiselle kaverillesi joka lupaa ja vannoo siitä huolehtivansa koska sitä hän ei tule tekemään tai mielipuolisellev naapurillesi joka mielellään ottaa vastaan kaiken mitä tälle tarjoat esittäen terveen ihmisen roolia.
        . Eläinsuojeluyhdistys hakee lemmikille vastuuntuntoisen uuden omistajan.
        Et jätä pientä lastakaan yksi kotiin vuorokaudeksi. Vai jätätkö?
        Koiraa on ulkoilutettava säännölisesti ja tarjottava ruokaa joka ei ole seissyt ruokakipossa lämpimässä vuorokauden kesähelteellä tai vesi kuivunut vesikipossa kuumuuden vuoksi. Koiran läähättäessä kotona henkitoreissaan.
        Eläinrääkkäjiä ja eläinten kaltoinkohtelijoita näyttää Suomessa riittävän valitettavan paljon.


    • Anonyymi

      Koirat ja tyttöystävät ovat kivoja.

      • Anonyymi

        Kyllä, mutta aina erikseen. Ei samassa paketissa, jos valita voi. Itse haluan nähdä maailmaa ja siihen kuvioon koira ei sovi. Hoitopaikka tulee liian kalliiksi, kun on pitkään reissussa.


    • Anonyymi

      Olen ratkaissut tämän dilemman siten etten tapaile koiria omaavia naisia, tässä asiassa olen ehdottomampi kuin alkoholin ja tupakan kanssa.

      Katson koiran olevan elämänlaadulleni suunnilleen samantasoinen haitta kuin mahdollisen kumppanin huumeaddiktio.

      Lapsetkaan eivät ole ongelma, ne sentään kehittyvät aikaa myöten ja ovat kuitenkin samaa lajia, arvokkuudessaan pari magnitudia eläimen yläpuolella.

      • Anonyymi

        Ja myönnän että ennakkoluuloni myös koiranomistajien henkisiä avuja kohtaan ovat varsin karkeat ja syvät, kiitos monen monituisten henkilökohtaisten kokemusten.

        Koirat eivät kuulu kauppoihin, eivät lasten leikkialueille, niiden ulosteet eivät kuulu teiden pientareille saati sitten sinne missä ihmiset kulkevat. Koirat eivät ole substituutti lapselle eikä koiria pidä käsittää ihmisen arvoisena. Kun spurgu hukkuu 500metrin päässä ja koira uikuttaa vieressä tulessa sinä juokset ja pelastat spurgun ja jätät sen koiran kitumaan kunnes asiaan pystytään puuttumaan.

        Saatana.


    • Anonyymi

      Kyllä ihmisen pitää tuntea rajansa. Itse en voi sietää koiran hajuakaan. Huom. en pelkää, enkä vihaa koiria. Mielestäni niiden haju on vain kuvottava. Siksi tuli nuorena pari koirallista miestä jätettyä.
      Jokaiselle löytyy kyllä ihannekumppani. Nyt on mies, joka ei pelkää, eikä vihaa koiria, mutta joka laillani ei koskaan hanki omaa koiraa. Meillä on ihana vapaus tehdä mitä haluamme, ilman koiran tuomaa vastuuta (ja pahoja hajuja), likaa, kuolaa, rikottuja huonekaluja, seiniä, raavittuja lattioita ja sisäilma- ja terveyshaittoja.

      • Anonyymi

        Jos koira repii ja kynsii lattioita, rikkoo huonekaluja niin josain on jotain vikaa.
        Pentukoiratkin ovat opetettavissa, puruleluja ja muuta järsittävää ja säännölliset kynsien leikkaamiset kuuluvst normaaliin koiraperheen arkeen. Pentuaikakin kestää vsin tietyn ajan.

        Koiran voi myös pestä säännöllisesti, joten en oikein alekirjoita tuota hajuakaan. Toki jos on herkkä hajuaisti niin tietysti esim.märkä koiran turkki haisee omanlaiseltaan, eikä niin miellyttävälle ehkä.
        .. Hampaiden harjauskin vie suusta pahat hajut yleensä. Säännölliset hammaskiven poistot ja anaalirauhasten puhdistus ja tyhjennykset lääkärin vadtaanotolla kuukuvat normielämään koiraperheessä.
        Samoin tassujen pesut ja pepun huuhtelut ulkoilun jölkeen. Koira on siltä osin kuin pieni lapsi. Sitä pitää hoitaa ja helliä ja kasvattaa positiivisesti.


    • Anonyymi

      Ihan huvikseni tätä lukiessani heti huomasin, miten monen mielestä koira on parisuhteessa molemman yhteinen ensihankinta tai valinta, ja rotu on yleensä vielä kompromissi monelle, kun toinen haluaa toista jne. Ja sitten tulee se lapsi... Koira lähtee, kun ei olekaan aikaa sille, tai sitten tulee ero, eikä kumpikaan halua koiraa. Tai sitten toinen ottaa koiran, mutta sille ei sitten olekaan tarpeeksi aikaa tai seuraa, koska ei ole mitään omaa menoa enää, kun eroahdistunut koira vaatii kaiken ajan. Sääli, että näin, mutta itse koiraihmisenä en kyllä ole koskaan omalta mieheltäni vaatinut omista koiristani maksua, neljä niitä on, ja rajoittavat kyllä menojani, mutta kaikki on tehty toiselle osapuolelle alusta asti selväksi, kaiken maksan itse. Hänellä myös omat koiransa samassa harrastuksessa, joten ymmärrämme toisiamme tässä asiassa. Oikea koiraihminen ymmärtääkin nämä suhteen kommervenkit heti ja osaa ne heti toiselle kertoa.

      Mutta olipahan paljon ylipäänsä koirien vihaajia ja inhoajia taas pätemässä tässä ketjussa, siis sellaisia, jotka eivät ikipäivänä yhtään "piskiä" omistaisi yhdessä tai erikseenkään. Kertoo paljon valitettavasti heidän henkisestä pahoinvoinnistaan ja heidän piilevistä ellei jo todetuista mielenterveysongelmistaan tulla tännekin asti noin inhoaan kommentoimaan, paljon on tosiaan koiravihaajia maassammekin jo (ja moni tänne purkaakin sitten ihme mielensä patoumia vihansa merkeissä, kun naapurin piskit, rakit, hurtat ja sesset ärsyttävät).

      • Anonyymi

        Tykkään itse niin koirista kuin kissoistakin ja ylipäätään kaikista eläimistä. On ollut miesystävän kissat ja itse omilla rahoilla ostettu kissa ja koira ja kaikkien eläinlääkärikuluista olen huolehtinut. Myös niiden miesystävän omistamista. Kas kummaa, kyllä vaan. Jopa hankin kissanhiekatkin.
        No se juttu oli ihan omanlaisensa tarina.

        Tuossa aloittajan tapauksessa olisi pitänyt jo ennen yhteenmuuttamista tehdä selväksi kaikki, kuka huolehtii ulkoilutukset ja muut.
        Koiran omistajan vastuulla on tietysti koiran ruoan hankinta eli maksaa omasta pussistaan ruoat kuin myös maksaa eläinlääkärikulut.
        Toinen voi vapaaehtoisesti hyvyyttään toki ostaa ruokia mutta päävastuu on aina koiran virallisella omistajalla. Se on itsestään selvyys ja eriryisesti kun on kyse eläinlääkärikuluista. Niitä ei voi nakittaa toiselle.
        Yhteen muuttaminen ja lemmikin jomman kumman kotiin tuominen laittaa kyllä miettimään myös miten sohvat ja lattiat kestävät, ovatko lemmikkiystävällisiä.
        Ulkoilutukset mm.silloin kun toinen lähtee tyttöjen iltaan on sovittava aina erikseen, kuten menot muutoinkin kun koiraa täytyy ulkoilluttaa myös iltaisin ja jopa öidin , aina tarpeen mukaan.
        Vaikka asenne olisi aloittajalla alun alkaen neutraali voi keskinäiset kiistat lopulta heijastua myös eläimeen ja siihen miten sitä kohtelee ja hoitaa.
        Siksi en koskaan luottaisi sokeasti kehenkään joka jo alun alkaenkin on sitä mieltä etei koiran ulkoilutus kuulu hänelee. Se kertoo jo ettei alkuasetelma ole hyvä. Ja jos siitä syntyy kiistaa on selvää ettei yhteiselo tule onnostumaan pitemmän päälle.
        Eläimistä joko pitää tai ei pidä., neutraalia suhtautumista ei ole olemassa enää silloin kun tarpeet , toiveet ja odotukset menevät ristiin.


    • Anonyymi

      Tälläiseen liittoon ei pidä missään nimessä mennä jos koiratouhut eivät kiinnosta. Kohtuullinen odotus on että osallistut oma-aloitteisesti muttet ehkä pääasiallisesti.

      Itselleni nainen joka omistaa koiran on suunnilleen samaa kategoriaan syöpäpotilaan ja huumeaddiktin kanssa. Ei helvetti, ei ikinä. Lapseen liittyvä vastuu on vielä ymmärrettävä, mutta se että väkisin sitouttaa itsensä johonkin vaateliaaseen lemmikkieläimeen elämän määräävänä sisältönä on mielestäni täysin käsittämätön valinta. Lapset sentään myös kasvavat joskus aikuisiksi ja kehittyvät, joten sillä vanhemmuuden prosessilla on järkevä lopputulos ja suunta. Lemmikki vain on että olisi kirjaimellisesti vaikeampaa.

      • Anonyymi

        Lapsi ei siis edusta vaativuutta, elämän määrävää sisältöä? 😆 ompa outo asennoituminen.
        Koirahan on helppo verrattuna lapseen. Toisaalta jos lapsi ei ole oma edes niin kuinka sitoutunut luulet oikeasti olevasi ensimmäisen vakavamman kuprun tullessa vaikka Nepsyn muodossa tullessa eteen? Nepsy on tiedät varmaan lyhenteen, on ADHD , autismikirjoa, oppimisvaikeutta, agressiivista käyttäytymistä jne. Ja jos nepsy on oma?
        Mites sitten suu pannaan, otetaan ero ja haetaan uusi, paremmalla onnella siitiöt sisään vai?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lapsi ei siis edusta vaativuutta, elämän määrävää sisältöä? 😆 ompa outo asennoituminen.
        Koirahan on helppo verrattuna lapseen. Toisaalta jos lapsi ei ole oma edes niin kuinka sitoutunut luulet oikeasti olevasi ensimmäisen vakavamman kuprun tullessa vaikka Nepsyn muodossa tullessa eteen? Nepsy on tiedät varmaan lyhenteen, on ADHD , autismikirjoa, oppimisvaikeutta, agressiivista käyttäytymistä jne. Ja jos nepsy on oma?
        Mites sitten suu pannaan, otetaan ero ja haetaan uusi, paremmalla onnella siitiöt sisään vai?

        "Lapsi ei siis edusta vaativuutta, elämän määrävää sisältöä? "

        No siinä meni mutkat suoriksi ja auto löytyy metsästä...

        Lapsi on ensinnäkin omaa lajiamme, lapsi antaa vasteen paljon monitasoisemmin kuin koira. Lapsi kehittyy eteenpäin oikeasti ja suhde häneen on todellinen myös kuin se fakta että lapsi onneksi myös alkaa eriytyä lopulta vanhemmistaan. Lapsi oppii aina vain omatoimisemmaksi, oppii paskantamaan pönttöön muutamassa vuodessa ja saa oman kotiavaimen ja juoksutuksen huolehtii junnuvalmentaja.

        Kyse on aivan eritasoisesta asiasta, en näe lapsessa ja koirassa mitään vastaavutta. Koira on aina alisteinen omistajalleen, lapsi sensijaan on oma todellinen itseytensä.

        Ja kyllä, lapsiin liittyy näitä ikäviä riskejä joka nyt tarkoittaa vain että sitoutumisen ja toiminnan taso on aivan eri kuin sillä rakkaalla koiralla joka viedään piikille kun tulee ongelmia.

        Sinulla ilmeisesti koirat ovat vastanneet siihen tarpeeseen johon valkkaamasi sitoutumiskyvyttömät äijät eivät ole kyenneet. Ongelma voi olla se että miehellä on lopulta oma tahto, koiraa ajaa laumauskollisuus imperatiivina.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lapsi ei siis edusta vaativuutta, elämän määrävää sisältöä? 😆 ompa outo asennoituminen.
        Koirahan on helppo verrattuna lapseen. Toisaalta jos lapsi ei ole oma edes niin kuinka sitoutunut luulet oikeasti olevasi ensimmäisen vakavamman kuprun tullessa vaikka Nepsyn muodossa tullessa eteen? Nepsy on tiedät varmaan lyhenteen, on ADHD , autismikirjoa, oppimisvaikeutta, agressiivista käyttäytymistä jne. Ja jos nepsy on oma?
        Mites sitten suu pannaan, otetaan ero ja haetaan uusi, paremmalla onnella siitiöt sisään vai?

        Turhia kysymyksiä esitätte molemmat, sinä ja edellinen kommentoija. Se ainoa oikea kysymys on, miksi sinä ihme psyykehäiriöinen itse edes haluat hakeutua suhteisiin, siinä samalla kun pilaat sen toisenkin eläinrakkaan elämän, ja miksi sinä toinen olet edes tässä ketjussa, jos eläimet ylipäänsä saavat sinut miltei oksentamaan ja kommentoimaan noin inhoten? Oikea eläinihminen rakastaa niitä kumppaninsakin eläimiä, kaikki toki oikeassa suhteessa, eli kulut vain toiselle eli oikealle omistajalle, ellei ole molempien omistuksessa koko eläin, muuten erossa vi*uttaa vielä enemmän. Ehkä te koiria paskendalina pitävät siirrytte ketjuihin, mitkä ovat teidän kiinnostuksen kohteillenne parempia, nyt haluatte vain vihata ja valittaa. Tai onko teillä muutakaan, kas siinä kysymys.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Turhia kysymyksiä esitätte molemmat, sinä ja edellinen kommentoija. Se ainoa oikea kysymys on, miksi sinä ihme psyykehäiriöinen itse edes haluat hakeutua suhteisiin, siinä samalla kun pilaat sen toisenkin eläinrakkaan elämän, ja miksi sinä toinen olet edes tässä ketjussa, jos eläimet ylipäänsä saavat sinut miltei oksentamaan ja kommentoimaan noin inhoten? Oikea eläinihminen rakastaa niitä kumppaninsakin eläimiä, kaikki toki oikeassa suhteessa, eli kulut vain toiselle eli oikealle omistajalle, ellei ole molempien omistuksessa koko eläin, muuten erossa vi*uttaa vielä enemmän. Ehkä te koiria paskendalina pitävät siirrytte ketjuihin, mitkä ovat teidän kiinnostuksen kohteillenne parempia, nyt haluatte vain vihata ja valittaa. Tai onko teillä muutakaan, kas siinä kysymys.

        Hienoa, kun lastenkasvatus vertautuu jo koiriin. Sama asia siis, lapset ja koirat, paitsi että noille kommentoijille tai heidän mielestään lasten kasvatus on vaikeampaa, mutta silti yhtä verrattavaa kuin koirien opettaminen. Hienoja (selvästi nyt) miehiä jakamassa kasvatusperiaatteitaan ihmislasten suhteen täällä alunperin koira-aiheisessa parisuhdeketjussa, kun toisen mielestä koira on helppo ylipäänsä kasvattaa ja toisen mielestä helpompi kuin lapsi kasvattaa. Kyllä, hienosti vertautuu nämä asiat keskenään, eli koiran ja lapsen kasvatus ilman, että puhutaan edes parisuhteesta, jossa on se koira mukana. Jään seuraamaan lisäviisauksia aiheeseen, jospa niitä vielä täältä löytyy noiden muutamien kultakimpaleiden viisauksien kautta lisää.

        Mutta ehkä tässä onkin jokin viisausparadoksi kyseessä, koska alkuperäinen ketjun aihe koskee parisuhteessa (yhdessä asuessa) lemmikkien yhteistä hoitoa ylipäänsä. Nämä mainitsemani miehet (?) osasivat jo puhua lapsista, eli näkivät suhteen tulevaisuuden tai luulivat näkevänsä sen koirien kautta, ja vihasivat jo (kaikkia) koiria sairauksineen, mutta joku jopa osasi verrata mitä tahansa koiraa yleismaallisesti keneen vain lapseen, jolla on neuropsykiatrisia haasteita. Eli alkuperäinen puheenaihe koirien maksullisesta hoidosta suhteessa päätyi hienosti jo uuden puolison mahdollisiin haasteelliseempiin lapsiin ja siihen, että koira on sitoutumiskyvyttömälle lasten vastike...

        Oh yeah, hienoja idioottimaisia kommentteja henkilöiltä, jotka luulevat aina tietävänsä kaikesta kaiken. Hyvää yötä, ja kiitos, oli ilo nähdä taas liikettä täälläkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Lapsi ei siis edusta vaativuutta, elämän määrävää sisältöä? "

        No siinä meni mutkat suoriksi ja auto löytyy metsästä...

        Lapsi on ensinnäkin omaa lajiamme, lapsi antaa vasteen paljon monitasoisemmin kuin koira. Lapsi kehittyy eteenpäin oikeasti ja suhde häneen on todellinen myös kuin se fakta että lapsi onneksi myös alkaa eriytyä lopulta vanhemmistaan. Lapsi oppii aina vain omatoimisemmaksi, oppii paskantamaan pönttöön muutamassa vuodessa ja saa oman kotiavaimen ja juoksutuksen huolehtii junnuvalmentaja.

        Kyse on aivan eritasoisesta asiasta, en näe lapsessa ja koirassa mitään vastaavutta. Koira on aina alisteinen omistajalleen, lapsi sensijaan on oma todellinen itseytensä.

        Ja kyllä, lapsiin liittyy näitä ikäviä riskejä joka nyt tarkoittaa vain että sitoutumisen ja toiminnan taso on aivan eri kuin sillä rakkaalla koiralla joka viedään piikille kun tulee ongelmia.

        Sinulla ilmeisesti koirat ovat vastanneet siihen tarpeeseen johon valkkaamasi sitoutumiskyvyttömät äijät eivät ole kyenneet. Ongelma voi olla se että miehellä on lopulta oma tahto, koiraa ajaa laumauskollisuus imperatiivina.

        Aika törkeä vihjaus loppussa, mikä sinua oikein närästää? Pahin tölväys ja solvaus mihin olen törmännyt täällä tähän asti. Omaatko narsistisia persoonallisuuspiirteitä? 🤨🙄
        Jos pienessä sairaassa mielessäsi kuvittelet jonkun korvaavan miehen eläimillä niin häiriintynyt olet.😵‍💫
        Ilmeisesti jotain on taustalla koska noin ilmiselvästi rinnastat miehen ja alistettavuuden ja koulutettavuuden koiraan? Ja siihen vielä nainen kaiken kukkuraksi kouluttamaan sitä mieskoiraa! No onhan noita mieskoiriakin olemassa 🤔jotka haluavat olla koiran roolissa, koulutettavina..😕
        Kenties joku henkilökohtainen katkera kokemus naisesta jolle et voinut pistää hanttiin ja jäi ikuinen katkeruus.

        Lemmikkinä voi olla myös kissa tai kani ellet ole huomannut?

        Minä en korvaa miessuhteitani tai ihmissuhteitani ylipäätäänkään milläään eläimillä saatika mitään muutakaan puuttuvaa elämässäni koska minkäänlaisia eläimiä ei talouteeni kuulu. Se on täysin sinun oma tulkintasi ja kertoo jotain oleellista itsestäsi..🤔.🤨 ja on kyllä aika lailla hyvin erikoinen tulkinta syistä hankkia lemmikki!

        Kaipaatko kenties itse kunnon kuria ja koulutusta..🤔

        Eläin edustaa itselleni periaatteessa lähinnä lasta. Eläin on yhtä avuton ja vaatii huolenpitoa kuten lapsikin. Lapsi toki kasvaa ja kehittyy ja on lopulta itsenäinen.
        On muistettava että myös aikuiset ihmiset tarvitsevat toisiaan. Vaikka ehkä tarpeen kiellätkin, koska et mitä ilmeisemminn halua olla riippuvainen kenestäkään tai mistään. Inhoat riippuvuutta jota myös eläimen omistaminen edustaa.
        Eläintä hoivataan, se on hyvin pitkälle täysin riippuvainen ihmisisten avusta, ihmisen tarjamasta ruoasta jne.
        Oletko kade siitä että jotakuta hoivataan ja sinua ei? Joku osoittaa kiintymystä ja huolehtivuutta enemmän eläintä, kissaa tai koiraa kohtaan enemmin kuin huomioi sinua?

        Siinä mielessä lapsi ja eläin voitanee rinnastaa vaikka ne eivät tietenkään ole sama asia.

        Ja toki parasta tässä kaikessa on se että suhtaudut alunperinkin kielteisesti mihin tahansa lemmikkieläimeen koska se tarkoittaa sitä ettet tule niitä koskaan hankkimaankaan, mikä on ainoastaan hyvä asia.
        Lapsen joku saattaa erehtyä sun kanssa tekemään mutta mites suu pannaan sitten kun se sinun lapsesi itse haluaakin koiran tai kissan? Kiellät ehdottomast , entä vaimo, jos hän haluaa hankkia lapselle lemmikin? Otatko eron? Ehkä olisi hyvä ajatus? Säästyisi perhekin ylimääräsiltä draamoilta.
        Ehkä sulle sopiikin yksineläminen kaikkein parhaiten tai yhteiselo tai kumppanuus jonkun tosi viileän, kylmän asiallisen "viskaalikonservatiivisen" naisen kanssa joka ei halua edes sitä lasta.
        Vai mitä, jos nyt mennään siihen henkilökohtaisuuksiin ja loukkauksiin niihin samoihin mihin olet itsekin syyllistynyt kuten tuolla aiemmin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Turhia kysymyksiä esitätte molemmat, sinä ja edellinen kommentoija. Se ainoa oikea kysymys on, miksi sinä ihme psyykehäiriöinen itse edes haluat hakeutua suhteisiin, siinä samalla kun pilaat sen toisenkin eläinrakkaan elämän, ja miksi sinä toinen olet edes tässä ketjussa, jos eläimet ylipäänsä saavat sinut miltei oksentamaan ja kommentoimaan noin inhoten? Oikea eläinihminen rakastaa niitä kumppaninsakin eläimiä, kaikki toki oikeassa suhteessa, eli kulut vain toiselle eli oikealle omistajalle, ellei ole molempien omistuksessa koko eläin, muuten erossa vi*uttaa vielä enemmän. Ehkä te koiria paskendalina pitävät siirrytte ketjuihin, mitkä ovat teidän kiinnostuksen kohteillenne parempia, nyt haluatte vain vihata ja valittaa. Tai onko teillä muutakaan, kas siinä kysymys.

        Ketähän nyt tarkoiti kommentillasi? En koe olevani psyyykenhäiriöinen enkä ymmärrä mikä kommentissani sellaiseen edes viittasi?

        Olen siis tuon kommentin kirjoittaja jossa viitattiin " lapsi ei siis edusta vaativuutta"
        29.10.23 klo: 21:48

        Minusta lapsi vaatii todella paljon. Lemmikkikoiran kasvattaminen toki myös , mutta kun koira kerran oppii, se , oppi pysyy. Lasta joutuu kasvattamaan ja ohjaamaan monia vuosia eikä sittenkään ole varma siitä mihin tämä lopulta päätyy.. käyttämään huumeita tai selviytymään karikoista ilman päihteitä.
        Ovat todellakin kaksi eri asiaa, yhteistä on vain se että kumpikin hankitaan jostain syystä. Lemmikki usein koska on hoivaamisvietti olemassa, tarve hoitaa ja huolehtia jostain pienemmästä ja hellyyttävästä. Siinä samassa tarjoutuu tilaisuus myös koiran ollessa kyseessä, liikunnallisuus, agility- harrastus, koiranäyttelyt jne. Eli harrastuksia jotka liittyvät lemmikin omistamiseen. Sama koskee kissoja.
        Eli sosiaaliset kontaktit tulevat harrastuksen myötä..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hienoa, kun lastenkasvatus vertautuu jo koiriin. Sama asia siis, lapset ja koirat, paitsi että noille kommentoijille tai heidän mielestään lasten kasvatus on vaikeampaa, mutta silti yhtä verrattavaa kuin koirien opettaminen. Hienoja (selvästi nyt) miehiä jakamassa kasvatusperiaatteitaan ihmislasten suhteen täällä alunperin koira-aiheisessa parisuhdeketjussa, kun toisen mielestä koira on helppo ylipäänsä kasvattaa ja toisen mielestä helpompi kuin lapsi kasvattaa. Kyllä, hienosti vertautuu nämä asiat keskenään, eli koiran ja lapsen kasvatus ilman, että puhutaan edes parisuhteesta, jossa on se koira mukana. Jään seuraamaan lisäviisauksia aiheeseen, jospa niitä vielä täältä löytyy noiden muutamien kultakimpaleiden viisauksien kautta lisää.

        Mutta ehkä tässä onkin jokin viisausparadoksi kyseessä, koska alkuperäinen ketjun aihe koskee parisuhteessa (yhdessä asuessa) lemmikkien yhteistä hoitoa ylipäänsä. Nämä mainitsemani miehet (?) osasivat jo puhua lapsista, eli näkivät suhteen tulevaisuuden tai luulivat näkevänsä sen koirien kautta, ja vihasivat jo (kaikkia) koiria sairauksineen, mutta joku jopa osasi verrata mitä tahansa koiraa yleismaallisesti keneen vain lapseen, jolla on neuropsykiatrisia haasteita. Eli alkuperäinen puheenaihe koirien maksullisesta hoidosta suhteessa päätyi hienosti jo uuden puolison mahdollisiin haasteelliseempiin lapsiin ja siihen, että koira on sitoutumiskyvyttömälle lasten vastike...

        Oh yeah, hienoja idioottimaisia kommentteja henkilöiltä, jotka luulevat aina tietävänsä kaikesta kaiken. Hyvää yötä, ja kiitos, oli ilo nähdä taas liikettä täälläkin.

        Et ole ymmärtänyt yhtään mitään . Vaan tulkinnut asioita oman näkökulmasi kautta. Ja täysin päin helvettiä, omassa ylimielisessä viisaudessasi tietenkin. Narsisti kun mitä ilmeisemmin olet.
        Et ilmeisesti osaa tulkita lukemaasi oikein vaan suodatat kaiken omien asenteittesi ja ylimielisen egosi kautta.
        Ja vielä tuo toisten halventaminen ; idioottimaisia kommentteja..
        Mitä alkuperäisen kommentoijan mielipiteeseen tulee niintähän on kommentoitu myös, mm. sitä ettei taloudellinen vastuu kuulu miehelle vaan koiran omistavalle. Näinhön ymmärtääkseni osa kirjoituksista on tulkittavissa.
        Mitä koiran hoitamiseen tulee, niin jokainen voi itse päättää hoitaako koiraa vai ei , mutta laki tulee vastaan siinäkin. Koiran omistaja vastaa siitä että koiraa ulkoilutetaan, se saa ruokaa ja tarvitsemiaan lääkäripalveluita ja ettei sitä kohdella kaltoin, potkita tai laiminlyödä sen hoitoa.
        Vastuu on siis koiran omistajalla ja tässä tapauksessa naisella joka asuu jonkun miehen kanssa yhdessä. Jurdisesti vastuu on omistalla, moraalinen vastuu taas jos sellaista on ja toki on, koska jos koiraa ei ulkoiluteta se kärsii ja tekee tarpeensa sitten asuntoo. Tai jos se ei saa ruokaa ja vettä, sama juttu, koira kärsii..
        Ymmärtääkseni tässä on parempi ratkaisu jos pariskunta ei asu yhdessä koska mies selkeästi haraa koiran hoitamista vastaan. Ja kokee sen epäoikeudenmukaisena.
        Paras vain lähteä eri teitä, näinhän se menee.


    • Anonyymi

      Kyllä pitää...kylläpä olet kylmä tyyppi..koira vaistoaa kyllä kun et pidä siitä.. tyttöystävän pitäisi kammata sinut ulos

    • Anonyymi

      Kyllä se vain näin on että jos tulevalla naisystävällä on koira, niin täytyy itsekkin olla kiinnostunut koirasta. Koska jokatapauksessa ennen pitkään sinut kuitenkin "ylennetään" koiran ulkoiluttajaksi ;)
      Eihän sitä koiraa voi muutenkaan ignoorata, siitä tulee myös sun kaveri. Silloin tällöin jos on tyttöjen ilta luulis voivan hoitaa, mutta jos se tyttöjen ilta on joka perjantai, ni sit kannattaa vähän miettiä.

    • Anonyymi

      En koskaan edellyttäisi mahdolliselta poikaystävältä minkäänlaista vastuuta omista lemmikeistäni vain sen takia että asuisimme saman katon alla. Totta kai olisin aivan myyty siitä että tulisivat keskenään toimeen ja se on tärkeää että pitää eläimistä mutta kaikki vastuu on yksin minulla ja jos toinen osapuoli haluaa itse osallistua johonkin milloin haluaakin niin tietysti saa ja olen todella otettu. Mutta velvollisuutta ei missään vaiheessa ole ei hoitamisen kannalta eikä varsinkaan rahallisesti. Toki haluan löytää sellaisen miehen joka välittää minusta niin että jos olen todella kipeä niin haluaa omasta tahdostaan käydä lenkittämässä edes tarpeiden verran koska huolehtii. Jos tilanne olisi toisin päin niin tekisin sen itsekkin silkasta rakkaudesta toista osapuolta kohtaan.

    • Anonyymi

      Mikset ottanu tyttökaveria jolla on mirri?

    • Anonyymi

      Itselläni ei enää lemmikkiä, enkä näillä näkymin ole ottamassa uutta. Jos kuitenkin ottaisin, niin en mä muuttaisi samaan asuntoon sellaisen kanssa, joka ei ihan aidosti pitäisi siitä lemmikistä. Pelkkä sietäminen ja neutraali käytös ei riittäisi, vaan kyllä siitä elikosta oikeasti pitäisi pitää ja sen kanssa viihtyä. Tämä ainakin, jos kyse on sellaisesta jatkuvasti vapaana asunnossa olevasta lemmikistä kuin vaikka koira tai kissa. Jos kyse on häkkieläimestä tai terrarioeläimestä tai vaikka akvaariosta, niin se on sitten eri juttu. Jos mulla olisi vaikka käärme tai hämähäkki, niin ei siitä tarvitsisi pitää. Pelkkä sietäminen riittäisi.

      Jos mulla olisi jokin vähänkään eksoottisempi lemmikki, niin en mä helposti edes antaisi sen toisen osapuolen hoitaa sitä. Osaamisensa pitäisi ensiksi osoittaa toimimalla apuna, muutoin ei siihen hommaan pääse. Jos itse lähtisin vaikka lomalle tai olisin tosi kipeä, niin silloin pyytäisin jonkun oikeasti osaavan paikalle tekemään tarvittavat hoitotoimenpiteet.

      • Anonyymi

        Itseltäni pois suljettuja lemmikkejä olisi käärmeet ja isot hämähäkit, skorpionit , kotisirkat ja muut eksoottisemmat eläimet. Siilit, fretit, hiiret, marsut, linnut, pienemmät kilpikonnat, puput, koirat, kissat käyvät tietyin varauksin kyllä.
        Toisaalta suhde noihin kaikkiin on sellainen että pidän tiettyjen eläinten pitämistä jonkintasoisena eläinrääkkäyksenä kuten lintujen, frettien, siilien, liskojen, kilpikonnien jne. pitämisen, samaan sarjaan jollain tasolla lasken myös hiiret, rotat, marsut ja jopa pupunkin ehkä? . Mutta tuskin niitä kovin monilla aikuisilla edes onkaan, ellei ole lapsia.
        Koirat ja kissat ovat kai yleisimpiä lemmikkejä. Ihmettelisin oikeasti aikuista, mutta jolla ei olisi lasta ja jolla olisi hiiriä, marsuja tai rottia lemmikkeinä, ovat mielestäni lasten ja teini- ikäisten harastuksia.
        lsot akvaariot herättäisivät huolta jos lasi menee rikki vaikka vahingossa niihin törmätessä ja vedet kaloineen tulee lattialle. Kauniita katseltavia toki mutta samalla jotenkin surullista kun kaloja itseään ajattelee. No toki ilmeisemmin ovat jalostettuja elämään akvaariossa eivätkä kai muusta tiedä mitään. Mutta jos tiedostaisivatkin jollain tasolla elävävänsä vankeina, se on ahdistava ajatuksena.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itseltäni pois suljettuja lemmikkejä olisi käärmeet ja isot hämähäkit, skorpionit , kotisirkat ja muut eksoottisemmat eläimet. Siilit, fretit, hiiret, marsut, linnut, pienemmät kilpikonnat, puput, koirat, kissat käyvät tietyin varauksin kyllä.
        Toisaalta suhde noihin kaikkiin on sellainen että pidän tiettyjen eläinten pitämistä jonkintasoisena eläinrääkkäyksenä kuten lintujen, frettien, siilien, liskojen, kilpikonnien jne. pitämisen, samaan sarjaan jollain tasolla lasken myös hiiret, rotat, marsut ja jopa pupunkin ehkä? . Mutta tuskin niitä kovin monilla aikuisilla edes onkaan, ellei ole lapsia.
        Koirat ja kissat ovat kai yleisimpiä lemmikkejä. Ihmettelisin oikeasti aikuista, mutta jolla ei olisi lasta ja jolla olisi hiiriä, marsuja tai rottia lemmikkeinä, ovat mielestäni lasten ja teini- ikäisten harastuksia.
        lsot akvaariot herättäisivät huolta jos lasi menee rikki vaikka vahingossa niihin törmätessä ja vedet kaloineen tulee lattialle. Kauniita katseltavia toki mutta samalla jotenkin surullista kun kaloja itseään ajattelee. No toki ilmeisemmin ovat jalostettuja elämään akvaariossa eivätkä kai muusta tiedä mitään. Mutta jos tiedostaisivatkin jollain tasolla elävävänsä vankeina, se on ahdistava ajatuksena.

        Ei kannata inhimillistää eläintä ja olettaa tietävänsä mitä se ajattelee. Eläimilläkin on monenlaisia luonteita. Kannattaa tutustua. Osa koiristakin on sellaisia, että niiden lemmikkinäpito vaikuttaa pikemmin eläinrääkkäykseltä, mutta toisaalta osa on hyvin mukavuudenhaluisia. Sama oikeastaan kaikkien eläinten kanssa. Akvaariokaloillakin on omat luonteensa ja on hassua olettaa että niistä jokaista yksilöä haittaisi lainkaan tiedostaa olevansa "vanki". Ihmisissäkin on hyvin paljon sellaisia, jotka olisvat lopulta hyvinkin tyytyväisiä elämäänsä, jos saisivat olla täysin turavllisessa ympäritässä, jossa kaikki oleellinen tulee valmiina eteen ja voisivat vain touhuta omiaan päivät pitkät. Toisille yksilöille sellainen taas ei sopisi lainkaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kannata inhimillistää eläintä ja olettaa tietävänsä mitä se ajattelee. Eläimilläkin on monenlaisia luonteita. Kannattaa tutustua. Osa koiristakin on sellaisia, että niiden lemmikkinäpito vaikuttaa pikemmin eläinrääkkäykseltä, mutta toisaalta osa on hyvin mukavuudenhaluisia. Sama oikeastaan kaikkien eläinten kanssa. Akvaariokaloillakin on omat luonteensa ja on hassua olettaa että niistä jokaista yksilöä haittaisi lainkaan tiedostaa olevansa "vanki". Ihmisissäkin on hyvin paljon sellaisia, jotka olisvat lopulta hyvinkin tyytyväisiä elämäänsä, jos saisivat olla täysin turavllisessa ympäritässä, jossa kaikki oleellinen tulee valmiina eteen ja voisivat vain touhuta omiaan päivät pitkät. Toisille yksilöille sellainen taas ei sopisi lainkaan.

        En inhimmillistä mutta olen sitä mieltä että elämillä on samanlaisia tunteita ja lajikohtaisia tarpeita kuten ihmisilläkin.
        Kaikki tuntevat kipua, ovat huolissaan lapsistaan ja haluavat suojella niitä, tajuavat kuolevansa eli ymmärtävät elämän rajallisuuden ? Tunnistavat ilmansuunnat ja maan magneettikentät, ymmärtävät vuodenajat

        Kerrompa erään tosi oudon jutun. Olin ostanut parsakaalin kaupasta, sellaisen muoviin pakatun, alkuperämaa Espanja.

        Paketin sisältä löytyi vihertävä toukka. Vuodenaika oli tuolloin maaliskuu eli ulkona oli talvi ja pakkasta.
        Toukka oli ilmeisesti säilynyt elävänä koko matkan sieltä mistä se psrsakaali oli kerätty ja aina pakkaamisvaiheeseen asti ja vielä senkin jälkeen ollut torkkumassa muovin sisällä kääriytyneenä parsakaalin varsilehtien tai kukintojen suojaan.
        Otin toukan ja laitoin lautaselle johon asettelin babypinaatin lehtiä ja sitä parsakaalia ja hiukan vettä . Ja lautanen olohuoneen pöydälle. En raaskinut tappaa toukkaa vaan halusin nähdä mitä tapahtuu.
        Olin jo unohtanut koko toukan kun yksi ilta ihmetelin mikä lentää lattiavalaisimen varsostimen sisällä?! En muista kuinka monta päivää oli kulunut, ehkä muutama päivä.. viikko tai kaksi..?
        Kaaliperhonen lensi ympyrää lämpimän lampun ympärillä.
        Hämmästelin mistä ihmeestä maaliskuussa huoneeseen on tullut kaaliperhonen! Olin jo siis unohtanut sen koko toukkalautasen.
        Katsoin lasipöydän pintaa ja sen metallijalkaa ja sieltä löytyi kotelon jämät jotka kaaliperhosen toukka oli itsensä ympärille kehittänyt, kasvattanut siis kotelon itselleen ja kehittynyt kaaliperhosen toukasta kaaliperhoseksi?!
        Laitoin varovasti kaaliperhosen eteen sormeni ja kas kummaa se istahti sormani päälle täysin mitään pelkäämättä ja katseli pienillä silmillään ympäriinsä. Juttelin sille kuten teen yleensä aina kaikille elollisille, hämähäkeistä löhtien ja kerroin että nyt maaliskuu ja ulkona on pakkasta, kerroin vielä että vien hänet katsomaan ulos maailmaa, nökee että oikeasti nyt on talvi.
        Se istui sormeni päällä jakatseli minua ja ympäristöää tarkasti. Avasin parvelkeen oven samalla koko ajan jutellen perhoselle että tämä katsoisi nyt miltä maailma näyttää ja etten voi päästää sitä ulos kylmään koska se kuolisi ja aivan uskomatonta oli perhosen ilmeet, siis ihan oikeasti; ILMEET ne näkyivät täysin selkeästi; hämmästys, pään pyöritys, tuntosarvien liikkeet, kääntymiset jne. ja ympäristön havainnointi ja tarkastelu, suoraan ylös taivaalle ja samalla hetkellä minä tajusin miten perhonen teki päässään päätelmiä pallonpuoliskosta missä hän oli ja ilmansuunnista ja kaikesta ympärillään olevasta...vuodenajasta ..näky oli uskomattoman pysäyttävä..se kaikki jysähti kerralla tajuntaani...näin miten perhonen, hyönteinen jolla ei ole ihmisen aivoja teki loogisia päätelmiä ihan kaikesta, siis ihan kaikesta ja miten tämä reagoi kun päätelmät oli tehty..se hämmästyi, häkeltyi, masentui ja tajusi kuoriutuneensa väärään vuodenaikaan eikä ymmärtänyt millään miten se oli mahdollista, se kaikki näkyi perhosesta ja samalla tajuten ettei se koskaan voi lisääntyä tai lentää ulkona...
        Se sulkeutui itseensä silminnähden , laski päänsä alas ja alistui kohtaloonsa. Yritin pitää sitä hengissä sokeri- hunajavedellä ja kadun vain sitä etten tappanu sitä heti alkuunsa. Vaan annoin sen kärsiä, sitä kadun eniten. Ajatuksenani oli päästää se ulos kun lumet ovat sulaneet..ja ilma lämmennyt..talvi kuitenkin kestikin pitempään...
        Mutta opin monta tärkeää asiaa, hyönteinen hahmottaa maailman, hahmottaa kaiken ympärillään olevan, ymmärtää asioita ja niillä esiintyy ajattelua loogista päättelykyä ja tunteita. Ne myös masentuvat.

        Ero ihmisiin on vain siinä että eläimet, hyönteiset mukautuvat, sopeutuvat kohtaloonsa kun taas ihninen kieltää kaiken eikä hyväksy mitään vaan pyrkii koko ajan muuttamaan kaiken haluamalleen, oman tahtonsa mukaiseksi.
        ..
        No jokainen saa ajatella ihan mitä tahansa mutta se kokemus muutti minun käsityksiäni hyönteisistä ja niiden ajattelusta, kyvystä tehdä havaintoja ajan ja paikan ,ympäristön ja kaiken muun suhteen. hyvin radikaalisti.
        Saa ihan vapaasti kyseenalaistaa, mikään väite ei tule muuttamaan käsityksiäni toisiksi, se mitä näin ja koin ja havaitsin oli täysin totta. Ei oman mielikuvitukseni tuotetta tai sitä että kuvittelin kaiken.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        En inhimmillistä mutta olen sitä mieltä että elämillä on samanlaisia tunteita ja lajikohtaisia tarpeita kuten ihmisilläkin.
        Kaikki tuntevat kipua, ovat huolissaan lapsistaan ja haluavat suojella niitä, tajuavat kuolevansa eli ymmärtävät elämän rajallisuuden ? Tunnistavat ilmansuunnat ja maan magneettikentät, ymmärtävät vuodenajat

        Kerrompa erään tosi oudon jutun. Olin ostanut parsakaalin kaupasta, sellaisen muoviin pakatun, alkuperämaa Espanja.

        Paketin sisältä löytyi vihertävä toukka. Vuodenaika oli tuolloin maaliskuu eli ulkona oli talvi ja pakkasta.
        Toukka oli ilmeisesti säilynyt elävänä koko matkan sieltä mistä se psrsakaali oli kerätty ja aina pakkaamisvaiheeseen asti ja vielä senkin jälkeen ollut torkkumassa muovin sisällä kääriytyneenä parsakaalin varsilehtien tai kukintojen suojaan.
        Otin toukan ja laitoin lautaselle johon asettelin babypinaatin lehtiä ja sitä parsakaalia ja hiukan vettä . Ja lautanen olohuoneen pöydälle. En raaskinut tappaa toukkaa vaan halusin nähdä mitä tapahtuu.
        Olin jo unohtanut koko toukan kun yksi ilta ihmetelin mikä lentää lattiavalaisimen varsostimen sisällä?! En muista kuinka monta päivää oli kulunut, ehkä muutama päivä.. viikko tai kaksi..?
        Kaaliperhonen lensi ympyrää lämpimän lampun ympärillä.
        Hämmästelin mistä ihmeestä maaliskuussa huoneeseen on tullut kaaliperhonen! Olin jo siis unohtanut sen koko toukkalautasen.
        Katsoin lasipöydän pintaa ja sen metallijalkaa ja sieltä löytyi kotelon jämät jotka kaaliperhosen toukka oli itsensä ympärille kehittänyt, kasvattanut siis kotelon itselleen ja kehittynyt kaaliperhosen toukasta kaaliperhoseksi?!
        Laitoin varovasti kaaliperhosen eteen sormeni ja kas kummaa se istahti sormani päälle täysin mitään pelkäämättä ja katseli pienillä silmillään ympäriinsä. Juttelin sille kuten teen yleensä aina kaikille elollisille, hämähäkeistä löhtien ja kerroin että nyt maaliskuu ja ulkona on pakkasta, kerroin vielä että vien hänet katsomaan ulos maailmaa, nökee että oikeasti nyt on talvi.
        Se istui sormeni päällä jakatseli minua ja ympäristöää tarkasti. Avasin parvelkeen oven samalla koko ajan jutellen perhoselle että tämä katsoisi nyt miltä maailma näyttää ja etten voi päästää sitä ulos kylmään koska se kuolisi ja aivan uskomatonta oli perhosen ilmeet, siis ihan oikeasti; ILMEET ne näkyivät täysin selkeästi; hämmästys, pään pyöritys, tuntosarvien liikkeet, kääntymiset jne. ja ympäristön havainnointi ja tarkastelu, suoraan ylös taivaalle ja samalla hetkellä minä tajusin miten perhonen teki päässään päätelmiä pallonpuoliskosta missä hän oli ja ilmansuunnista ja kaikesta ympärillään olevasta...vuodenajasta ..näky oli uskomattoman pysäyttävä..se kaikki jysähti kerralla tajuntaani...näin miten perhonen, hyönteinen jolla ei ole ihmisen aivoja teki loogisia päätelmiä ihan kaikesta, siis ihan kaikesta ja miten tämä reagoi kun päätelmät oli tehty..se hämmästyi, häkeltyi, masentui ja tajusi kuoriutuneensa väärään vuodenaikaan eikä ymmärtänyt millään miten se oli mahdollista, se kaikki näkyi perhosesta ja samalla tajuten ettei se koskaan voi lisääntyä tai lentää ulkona...
        Se sulkeutui itseensä silminnähden , laski päänsä alas ja alistui kohtaloonsa. Yritin pitää sitä hengissä sokeri- hunajavedellä ja kadun vain sitä etten tappanu sitä heti alkuunsa. Vaan annoin sen kärsiä, sitä kadun eniten. Ajatuksenani oli päästää se ulos kun lumet ovat sulaneet..ja ilma lämmennyt..talvi kuitenkin kestikin pitempään...
        Mutta opin monta tärkeää asiaa, hyönteinen hahmottaa maailman, hahmottaa kaiken ympärillään olevan, ymmärtää asioita ja niillä esiintyy ajattelua loogista päättelykyä ja tunteita. Ne myös masentuvat.

        Ero ihmisiin on vain siinä että eläimet, hyönteiset mukautuvat, sopeutuvat kohtaloonsa kun taas ihninen kieltää kaiken eikä hyväksy mitään vaan pyrkii koko ajan muuttamaan kaiken haluamalleen, oman tahtonsa mukaiseksi.
        ..
        No jokainen saa ajatella ihan mitä tahansa mutta se kokemus muutti minun käsityksiäni hyönteisistä ja niiden ajattelusta, kyvystä tehdä havaintoja ajan ja paikan ,ympäristön ja kaiken muun suhteen. hyvin radikaalisti.
        Saa ihan vapaasti kyseenalaistaa, mikään väite ei tule muuttamaan käsityksiäni toisiksi, se mitä näin ja koin ja havaitsin oli täysin totta. Ei oman mielikuvitukseni tuotetta tai sitä että kuvittelin kaiken.

        Tössä tulee toinen juttu. Tapasi tänään lattialla kulkevan mustan, pienen muurahaisen . Se kömpi jostain keittiön kaapiston alta ja vaikutti selkeästi traumatisoituneelta. Kädelle tämä ei suostunut tulemaan joten talouspaperiin lopulta kiipesi.
        Oli todella vaisu eikä oikein reagoinut mihinkäön, joten päättelin tämän olevan traumatisoitunut, shokissa.
        Oli ilmeisesti ennen talvea mennyt talviunille syvälle maan alle, käytäviin. Ennen siis kuin masta on alettu myllätä ja päälle rakennettu kerrostalo.
        Sillä aikaa oli koneurakoitsija myllännyt koko pesäpaikan ja muurahaisyhteisö kuollut pakkaseen, osa ehkä selvinnyt , ja juuri tämä yksilö herännyt kevään lämpöön ja vaeltanut pitkän pitkän matkan talon perustusten alta huonetilaan. Ja oli pois tolaltaan, shokkitilassa, se näkyi selkeästi,koko lauma ja pesä kadonnut kuin tuhka tuuleen ja olikohan ainoa hengissä selvinnyt? .
        Vein hänet ulos ja laitoin istutetun puun juureen, mutta luuken että kuolee kun muurahaisyhteisön muita jäseniä ei ole eikä näy, pesä, koti on tuhottu ja oletettavasti kuolee siihen paikkaan kun ei ole toukkia tuottavaa kungingatarmuurahaista eikä muita työläisiä seurana.
        Surullista miten monta sataa tuhatta tuhottua, traumatisoitunutta eläin- hyönteiselämää ihminen on saanut aikaan, puhumattakaan metsähiiristä , myyristä ja muista pikkuisista.
        Surullista todella.
        Ja sen traumatisoitumisen saattoi aistia muurahaisesta, ihan shokissa oli raukka.🥺😫😢


    • Anonyymi

      Minä en koskaan valitse kumppaniksi sellaista ihmistä jolla on joku lemmikki. Enkä myöskään tee koskaan työtä sellaisessa asunnossa jossa asuu lemmikkieläin!

      • Anonyymi

        Superallergikko kyseessä jos ei voi tehdä töitäkään vaikka huoltomiehenä tai putki- sähkö- tietoliikenne jne.asentajana. Ei taida ambulanssikuskinkaan ura soveltua?


    • Anonyymi

      Itse pidän siitä että jos mieheni ei suostu hoitamaan lemmikkiä saan käydä vieraissa. Tämä on toiminut meillä ainakin 2vuotta kun hankimme koiran.

      • Anonyymi

        Tuo varmaan hyvin mittaa suhteen tiiviyttä, kun mies lakkaa hoitamasta lemmikkiä, hän tuskin edes vilkaiseekaan sinua, ja saat käydä missä tahansa vieraissa ja tutuilla.


    • Anonyymi

      Itselläni on koira enkä oleta että kukaan muu sitä hoitaa kuin minä itse. Toki jos on akuutti tilanne esim. ylityöt, niin silloin on reilua eläintä kohtaan että toinen vie sen ulos.

    • Anonyymi

      Ei ole mikään pakko, mutta enpä mä kyllä alkaisi kauaa myöskään katselemaan sellaista jolla olisi ongelma lemmikkini kanssa (mulla tosin ei sellaista tällä hetkellä ole). Elelköön omassa kämpässään ja minä eläisin lemmikkini kanssa omassani.

    • Anonyymi

      Jos on allerginen koirille silloin voi ulkoistaa itsensä velvollisuuksista.

      • Anonyymi

        Silloin ei varmaankaan kannata myöskään muuttaa samaan asuntoon sen eläimen kanssa.


    • Anonyymi

      Ei.
      Miksi tämä aloitus on kestoekana jatkuvasti?

      • Anonyymi

        Koska se on kiinnostava...


    • Anonyymi

      Ap vaikuttaa täysin neutraalilta ja itse asiassa hyvin fiksulta! Todella ihana ajatus hänellä minun mielestäni, että on valmis auttamaan juuri jos on kipeä tai muuta. Sen enempää mielestäni ei pitäisi odottaa. Täällä 35-vuotias nainen, jolla koira. Oma mieheni tekee juurikin tätä, auttaa välillä ihan oma-aloitteisesti, jos itsellä vaikka tiukka työjuttu tai tärkeä meno, mutta missään nimessä hänen ei tarvitse ottaa vastuuta koirasta tai osallistua kuluihin. Apua mikä ajatusmalli! Veikkaa, että nuo katkerat kommentit on naisilta ja olen huomannut, että suomalaiset naiset ovat todella huonolla tavalla vaativia miehiään kohtaan ilman, että ovat itse valmiita juurikaan antamaan. Hirveää katsottavaa. Mieheni ei alussa ihan täysin pitänyt ajatuksesta, että hänenkin elämään vaikuttaa nyt koira. Mutta en ikinä odottanut hänellä mitään, ja nykyisin hän ihan oikeasti pitää mun koirasta. Mikä sen parempaa ja sulattaa emännän sydämen. Mistä luulette, arvostuksen toista kohtaa syntyvän? Se, että on noin vaativa toista kohtaan kohtuuttomine odotuksineen valitettavasti tekee juuri päinvastaista. Jos mitään vinkkiä antaisin miehille, niin pitäkää puolenne alusta saakka, jos ette halua 20 vuoden päästä herätä katkerana kontrolloivan keski-ikäisen naisen rinnalta. Kyllä mies saa paikkansa ottaa ja mitä tahansa ei tarvii niellä. Naisten taas kannattaisi joskus katsoa ihan sinne peiliin :) T. 35-vuotias nainen + koira

    • Anonyymi

      Olet ihan oikeassa! Ei se koira ole sinun ottama, et ole siitä vastuussa. Älä anna periksi. Nykyään niitä rakkeja on pilvin pimein, samoin koirankakkoja. Joillekin se koira on tärkeämpi kuin ihminen tai oma lapsi. Kyllä ennenvanhaan oli helpompaa, ei ollut koiria kuin jossakin maalaistalossa vahtina. En tiedä mistä tää tällainen koiravillitys on lähtenyt alkujaan.

      • Anonyymi

        Koirankakat ärsyttää, sen ymmärrän mutta syy on koiran omistajien jotka eivät kakkoja korjaa.
        Ei ole koiran syy että omistaja on tyhmä. Rakiksi en kutsuisi yhtäkään koiraa, sellaisen nimityksen käyttö viittaa siihen ettei nimittelijä ole eläinten ystävä alkuunkaan vaan lähinnä kokee vastenmielisyyttä kaikkia eläimiä kohtaan.
        Ja ihminen joka tuntee vastenmielisyyttä eläimiä kohtaan ei ole kovin houkutteleva ja mukava kumppaninakaan.


      • Anonyymi

        Silloin ei pidä mennä avoliittoon tai avioliittoon tai edes suhteeseen lemmikin omistajan kanssa, jos ei eläimistä välitä. Avoliitto nyt kuitenkin on jo vähän vakiintuneempi suhde kuin pelkkä seurusteleminen jos saman katon alla asutaan.
        Pesettekö kumpikin omat astiannekin vai pesettekö kaikki astiat samanaikaisesti? Entä miten pyykinpesu hoituu, erikseen toki se on selvää. Erikseen molempien lakanat ja tyynyliinat, ja merkitsette omat käsipyyhkeenne?
        Joten lemmikin hoitaminen, ruoan ja veden laitto, ruokakippojem puhtaana pitäminen ja ulkoilutus kuuluu asiaan. Jos siihen ei suostu, on paras erota ja asua erillään täysin..

        Itse en ikinä seurustelisi miehen kanssa joka suhtautuu lemmikkieläimiin noin välinpitämättömästi. En jättäisi lastakaan tuollaiselle ihmiselle. Laiminlöisi kaikki normivelvollisuutensa avuttoman eläimen kuin myös lapsen hoitamisessakin.
        Koska periaate on: ei kuulu mulle.


    • Anonyymi

      Mielestäni kyllä sillä vanhempani (asun vanhempien luona ja en seurustele) ovat sopineet näin ” se mikä on sinun on myös minun” joten jos Matilla olisi koira ja hän muutaisi liisan kanssa yhteen niin koirasta tulisi matin ja liisan yhteinen ( paitsi jos he muuttavat yhteen kämppis mielessä mutta sinä ja tyttöystäväsi ette taida asua yhdessä kämppis mielessä) joten kyllä sinun täytyy huolehtia koirasta

    • Anonyymi

      Kauhee haloo koirankusetuksesta, mut jokainen saa olla mitä mieltä haluaa. Se kuitenkin on hyvä muistaa ettei täällä keskustelupalstalla voi kusettaa koiraa, vaikka muita voisikin.

    • Anonyymi
      UUSI

      Itse ainakin uskon siihen, että jos suhteeseen alkaa ja ootte muuttaneet jo yhteenkin, niin kyllä se koira on nyt jokseenkin sinun vastuulla. Hienoa kuulla, että oletkin ottanut koppia ja voitkin ottaa koiran hoitamisesta koppia.
      Mutta kyllä sanoisin siltikin, että vähintä mitä voit tehdä niin maksaa puolet asioista jotka liittyvät koiran hoitoon, ihan vain sen takia kun ei ole sinä, tyttöystävä ja koira vaan olette perhettä ja valmiita sitoutumaan toisiinne. Jos tuo tuntuu liialliselta, niin kannatan vielä keskustelua kumppanisi kanssa asiasta

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      110
      8116
    2. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      35
      2492
    3. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      121
      2223
    4. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      18
      1876
    5. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      14
      1634
    6. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      11
      1469
    7. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      15
      1435
    8. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      14
      1379
    9. Näkymätöntä porukkaa vai ei

      Mon asuu yksin. Mitas mieltä ootte ?
      Ikävä
      15
      1262
    10. Kristityt "pyhät"

      Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.
      Kristinusko
      12
      1143
    Aihe