Minulle riittää silloin tällöin. Minusta teot ja asenteet, suuret tai pienet, kertovat siitä paljon enemmän. Onhan sitä mukavaa tai lohduttavaa kuulla mutta silti usein itsestään selvyys jos joku kuitenkin aina jaksaa pysyä lähellä, meni hyvin tai ei.
Jos joku olisi kertomassa jatkuvasti joka päivä että "rakastan sinua" jne. alkaisi tulla jo hieman epätodellinen olo. Niin että mikä tuon aiheuttaa ja onko epätoivo kyseessä.
Jos joku olisi kertomassa jatkuvasti joka päivä että "rakastan sinua" jne. alkaisi tulla jo hieman epätodellinen olo. Niin että mikä tuon aiheuttaa ja onko epätoivo kyseessä.
Vastaukset 87
Vanhimmat
"Minulle riittää silloin tällöin. Minusta teot ja asenteet, suuret tai pienet"
Sama on oma näkemykseni siitä mikä itselleni riittää ja sen myös jakelen kumppanille. Enemmän tosiaan painaa ne teot, se että rakkaus näkyy arjessa tekoina, huolehtimisena ja välittämisenä siitä mitä me ollaan yhdessä.
Jos oikeasti painat 64 et ole se joksi sua luulin.
Luulottelu ja olettaminen ei kannata ikinä, niillä kerjää itselleen vain pettymyksiä jonoon 😉
En ole pettynyt sinäkö olet?
En, pois se minusta. Mutta luulemalla tai olettamalla usein pääty jonkinlaiseen pettymykseen. Siksi totesin asian edellä. Kun asioita selvittää, kysyy, on ei tarvitse luulla.
Ei minua sun paino kiinnosta.
Näytti kiinnostavan, kun se oli yksi määrittävä tekijälle sille, että päädyit miettimään olisinko joku toinen.
Ei paino kiinnostanut vaan se ihminen.
Hyvin todennäköisesti en ole se ihminen jota etsit. Tai mistä sitäkään ikinä tietää.
En etsi ketään enkä usko että hän olisit.
Mutta jokin sinut ajoi pohtimaan, että olisiko se sittenkin mahdollista, että olisin joku tietty...
Haluatko kertoa mikä?
Haluatko että olisit kun kysyt noin?
Enemmänkin kiinnostaa se miten päädyit puntaroimaan asiaa ylipäänsä. Ja voihan se olla, haluaisinkin, mutta en mitenkään pelkän kirjoittelun perusteella.
Vastasit jännästi.
Aaaaa, lisää mielenkiintoisia mysteerejä... Nyt kiinnostaa jo kaksia asiaa, tuo aiemmin esittämäni ja nyt tämäkin. Eli miksi sanoit noin, miksi koet edellisen viestini sisällön jännästi esitetyksi?
Olen utelias paskiainen, myönnän 😉
Kun vastasit että ehkä haluaisit olla. 😊
Aivan. Ja onhan se toki mahdollista, voisihan asia alkaa keskustellessa kirkastumaan, että todella tiedämme toisemme irl myös, mutta emme vain ehkä ole hetkeen olleet tekemisissä, olisimme tavallaan hukanneet aiemman yhteyden, mikä se sitten lieneekään. Siten voisi ollakin mielenkiintoista ja mukavaa tavallaan löytää toisemme uudelleen tätä kautta, anonyymisti virtuaalimaailmasta 😁
Palaan takaisin edelliseen asiaan eli:
"Enemmänkin kiinnostaa se miten päädyit puntaroimaan asiaa ylipäänsä"
Koska uteliaan lisäksi olen myös sitkeä. Paskiainen 😂
En usko että olet kukaan jonka tietäisin tai tuntisin.
Hieno väistöliike ja hyvin arvattavakin 😁
Varsin epätodennälöistä se onkin, että olisimme muutenkin tuttuja toisillemme. Tosin tunnen, tiedän niin jumalattoman liudan ihmisiä, että koko S24:n keskusteluissa on varmasti enemmän tai vähemmän satunnaisesti kymmenittäin tietämiäni ihmisiä ja melko varmasti jokunen täällä Suhteet-alueen aliosastoillakin.
Totean sivusta vain ihan tuohon tuntemiseen, että Suomi on lopulta ihan jumalattoman pieni maa. Jokainen meistä tuntee korkeintaan parin muun henkilön kautta samoja ihmisiä ja hyvin suurella todennäköisyydellä ihan vaan muutamalla kysymyksellä ja rehellisellä vastauksella todella monilta löytyisi ihan samojankin tuttuja.
Kyllä, tämä tuli aikanaan huomattua Facessa, ihmeellisiä yhteyksiä löytyi vähän väliä 😁
Silloin kun olet parisuhteessa niin pussailetko paljon?
En voi sanoa olevani aktiivipusuttelija, mutta kahden kauppaahan se aina on. Eli on mahdollista, hyvinkin mahdollista itse asiassa, että exänikään eivät hirveän aktiivisia pusuttelijoita olleet. Olivat enemmän ns. suoran toiminnan leidejä 😉
Jos kumppani tykkää entä silloin onko niin ettet tykkää itse vai johtuiko se niistä kumppaneista?
Onhan pusuttelu kivaa, kyse on vain siitä mikä on kummallekin se riittävän hyvä määrä. Ja aika äkkiä se johtaa muunlaiseen läheisyyteen kylläkin 😁
Ei kai joka kerta johda voi kai sitä muuten vaan pusutella kumppania?
Enpä tiiä... Paha kysymys... Tuu kokeilee?
Sun huuliako?
Ootas... yhdet... toiset... kolmannet... noo, voithan tietty pusutella noita kahta mirriänikin, niin katsotaan mitä tapahtuu. Mutta prinssejä ei saa suutelemalla kuoriudu, kuten minustakaan 😂
Pus pus.
Kenelles noi nyt sitten oli? 😁
Ohhoh 😚
🌹❤️
Hmm, nyt kun pusuteltiin, alkoi tekemään mieli... Minähän sanoin! 😉😂
Höpö höpö🤭😊
Ei ole nyt höpö höpöä, vaan sinulle merkki hypätä taksiin hopi hopi, koska aiheutit tämän 😁
No niin, liikettä, tulee lisää 😚😘😏
Höpö höpö höpö höpö😍👄
Huoh... Ja lisää suukkoja, mutta ovikello ei soi... Kai mun sit tarttee mennä hoitamaan asia itsekseni... Tällä kertaa 😁😘👄
😍😍😍😋😋😋😋😍😍😍
🔞 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17802021Z
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞
En koskaan sanoja, puhe on halpaa. Teot merkitsevät.
Kyllähän se nyt on kiva kuullakin aika ajoin. Mutta teot ratkaisee. Jos teot ja sanat on ristiriidassa niin ei niillä sanoilla oikeastaan ole silloin merkitystä .
Kunhan sanoo muutaman kerran viikossa että joo, niin kyllä se mulle riittää.
Tai oikeastaan pääasia että ei sano niitä eitä juuri näiden ratkaisevien hetkien kohdalla.
-keinovaginamies-
sanoilla eikä millään henkilökorte3illakan voi todewntaa mitään henkilöä on onge4lmwqllistwq
No onhan se tietysti kiv, jos toinen sen joskus ääneen sanookin, mutta sanat ovat halpoja, enkä mä oikeastaan sanoja tarvitse. Teoilla ja käytöksellä on väliä, ei sanoilla.
Lisään vielä, että minulle tärkein rakkauden kieli on kosketus, halaukset ja suukot jne. Itse kyllä myös sanon usein, mutta jos se on toiselle vaikeaa, niin ei hänen tarvitse.
"Lisään vielä, että minulle tärkein rakkauden kieli on kosketus, halaukset ja suukot jne. Itse kyllä myös sanon usein"
-Samaten mulla. Ja toiselle se on yleensä vaikeampaa, kun mulle. Ollut ainakin kaikissa suhteissani, aivan jokaisessa missä olen ikinä ollut.
Mä en ole aina itsekään osannut sanoittaa tunteitani eikä se ole aina ollut mulle helppoa. Olen siis ollut joskus sellaisesakin parisuhteessa, jossa mies sanoitti tunteitaan enemmän. Vaan hänen kohdallaan kaikki se mitä sanottiin ei ehkä ollut ihan valtavan syviä tunteita. En mä hänen tunteitaan vähättele, vaan totean, että ne olivat ehkä hieman ailahtelevia.
Okei. Taito jonka voi siis oppia.
Olis jännää joskus kohdata ihminen näin teoriassa, joka osaisi, pystyisi ja tahtoisi näyttää ja sanoittaa tunteitaan kuten minä itse.
Luultavasti lentäisin perseelleni hämmästyksestä, jos joku edes yrittäisi. Kun en ole moiseen ikuna törmännyt.
Millaista ailahtelua se oli?
Todellakin voi oppi ja ikä ja elämänkokemukset ovat omalla kohdallani muuttaneet tuota ihan luonnostaankin. Mä olen Sellaisen äidin läpsi, joka ei näyttänyt tuonteitaan oikeastaan lainkaan. Mutsi ei vaan yksinkertaisesti osaa sitä. Isä kyllä näytti, mutta ei hänkään hirveämmin sitä sanonut, vaan näytti nimenomaan teoin. Eli vaikka se sanominen on mulle luonteeni puolesta ihan toimiva keino ilmaista, niin se piti oppetella.
No hän oli sellainen ihminen jolla tunteet syttyivät nopeastija vaikkakaan ne eivät ihan suorastaan kuolleet yhtä nopeasti, niin ainakin hetkittäin viilenivät. Ainoa mies, joka mua on koskaan pettänyt ja se tapahtui tilanteessa, jossa suhteessa oli muihin tapahtuneisiin liittyviä ongelmia. Sitten hän otti ja ihastui siihen, jonka kanssa petti ja olikin taad kuukauden päästä hinkumassa takaisin, Siinä kohtaa mä en edes epäillyt, ettiekö hän olisi oikeasti halunnut takaisin, kun tunsin hänet aika hyvin. Mä en kuitenkaan itse olisi kyennyt siinä kohtaa enää yrittämään uudelleen, vaikka tiedänkin varsin hyvin mikä se kuvio oli, joka siihen kaikken johti.
Hän siis oli, tai on varmaan vieläkin, ihminen joka on lapsena jäänyt vailel rakkautta. Mä en ole koskaan jäänyt vaille, vaikkei sitä niin selkeästi aina ole ilmaisutkaan. Kun pistetään yhteen ihminen, joka kärsii kroonisesta rakkaudentarpeesta ja ihminen, joka ei kauhean hyvin osaa omia tunteitaan ilmaista, niin luvassa on selvästi isoja ongelmia. 🙂
"Jos joku olisi kertomassa jatkuvasti joka päivä että "rakastan sinua" jne. alkaisi tulla jo hieman epätodellinen olo. Niin että mikä tuon aiheuttaa ja onko epätoivo kyseessä."
Täytyy muuten kysyä aloittajalta, että miksi noin? mitä väärää on sen sanomisessa, että toista rakastaa? Mä kyllä sanon sen ihan joka päivä, nukkumaan mennessä. Hyvää yötä, kauniita unia, rakastan sinua ... mulle tuo on täysin normaalia, enkä koe asiasta mitään epätoivoa.
Pitäs osua yhteen samanmoiset, toimisko se sitten? 😛
Oon itekin toivonut, että osus toinen kaltaiseni kumppaniksi, joka antaa arvoa hellyydelle, läheisyydelle, yhdessä hyviepåin elämiselle ja näyttää tykkäämistään anelematta, vaan en oo osannu tykästyä semmoseen. Eikä oo osunnu kohdalle kun itsestäni poikkeavia noissa asioissa. 🙂
Melkein vastakohtia.
Eipä se liika samanlaisuuskaan olisi tainnut olla hyvä, vaikka tuossa kohta ainakin olisi ollut parempi, jos oltaisiin oltu tuon tyypin kanssa enemmän samankaltaisia. Tai pikemmin se suurin ongelma kai oli, että oltiin molemmat niin nuoria ja kykyä lukea toista tai edes itseä ei niin kauheassa määrin ollut. Vaan sellasta se elämä on, oppia ikä kaikki. Sekin vaan vaatii se, että haluaa oppia ja kehittyä paremmaksi eri asioissa. Ylättävän moni ihminen ei tunnu haluavan ja se on musta aika outoa. Tosi moni vaan hokee, että mä nyt oon tällänen ja se siitä, ilman mitään yritystäkään kehittyä.
Ihmiset ottaa usein parisuhteet ihan liian jotenkin itsestäänselvinä.
Niin minullekin. Se tulee jo ihan luonnostaan.
Joo. Ikävä kyllä moni tekee noin.
Jos toinen on mykkä?
Nih. Ei sen pitäisi olla vaikeata.
Sama
Joskus vain tulee sellainen olo että onko tuo tosissaan jos hän käyttää vain sanoja, yrittääkö kompensoida jotakin.
Ehkä olen tullut vähän liiankin varovaiseksi.
Miten tuo mielestäsi eroaa tilanteesta "mutta jos se on toiselle vaikeaa, niin ei hänen tarvitse"?
Mä en kykene tajuamaan joidenkin ihmisten estoisuutta. Ei riitä, että eivät itse kykene sanomaan, mutta toistenkin sanat aiheuttavat ahdistusta. Mä olen elämässäni sen verran monta rakasta ihmistä jo kuolemalle menettänyt, että en todellakaan aio salailla, jos toinen on minulle rakas.
Sama juttu mulla. Suomessa on typerä sanonta "kel onni on, se onnen kätkeköön", jossa ei ole mitään järkeä. Sen vielä voisi tajuta, jos muilta kätkee, mutta on se kumma jos sitä pitää sen onnellisuuden lähteeltäkin piilotella.
Ehkä minun pitikin lukea juuri tuo.
En kaipaa rakkaudentunnustuksia. Ihan normaali ystävällinen toisen huomioiva keskustelu riittää.
En myöskään ole romanttisten eleiden ja tekojen perään. Teoissakin ihan normaali toisen huomioiva oleminen tai tekeminen riittää.
xLiner
Heti vaan sanoista tekoihin, joo...
Mutta eilen podin pahaa tuulta, hetken kiukuttelin itselleni ja lopuksi oli pakko kysyä puolisolta "rakastaksä mua vielä?"
Jo tuon kysymyksen esittäminen, sen tarve, kertoo, että toinen ei samalla tavalla rakasta. Hän kertoisi, osoittaisi sen niin, ettei epäselvyyttä olisi.
Been there....
Kuvailin tilannetta laiskasti ja jätin paljon kertomatta.
Kun hän katsoo televisiota, jään vähemmälle huomiolle ja kun minä tuskailen samaan aikaan jonkun ulkopuolisen ongelman kanssa, annos extrarakkautta rauhoittaa kummasti.
Kiva, jos edes joskus sanoo rakastavansa eikä vain sitten, kun minä sanon ensin. Mutta yleinen käytös arjessa minua kohtaan kertoo kyllä tarpeeksi.
Kuten sekin, että olen ilmaa.
Oon luullut olevani estoinen, mutta huomannut monen muun olevan paljon estoisempi mitä tule tunteiden näyttämiseen. Mähän olen edelläkävijä verraten heihin. 😄
Kyl sen huomaa, kun en merkitse mitään ja on ns. vedetty perttiin. Valehdeltu.
joskus ollut tuollaisessakin järjetöskkä jäsznenä;:
https://en.wikipedia.org/wiki/Imperial_Klans_of_America
Kauniita sanoja ja asioita on aina mukava kuulla mutta teot on kyllä tärkeämpiä. En jatkuvaa varmistusta sanallisesti kaipaa mutta en pistä pahaksenikaan sitä kuulla. Ite tykkään näyttää ja kertoa kiintymykseni toiseen niin teoin kuin sanoinkin usein. Toisen hellittely ja hyvänäpitäminen on vain niin mukavaa ja tuntuu itsestäkin hyvältä kun näkee ja kuulee kuinka toiselle siitä tulee hyvämieli.🙂.
Suhteen alussa sitä tulee varmaan hoettua useammin, puolin ja toisin. Pitkässä juoksussa sanat harvenee ja välittämisen huomaa enemmän teoissa.
viyun ulkun peinkka poju..... sanonta järke
Olen 41vnainen ja usein tarvin rakkauden osoituksia eli rahaa niin raha on aito rakkaus
Jaahs, nyt olet siis Välis taas nainen.
Tarvitsen tasan nolla sanaa, tekoja sitäkin enemmän.
AV
Toivon sanallisen tunteilun tulevan aidosti luonnostaan. Ollaan hetkessä. Ei mekaanisesti joka päivä, kuin olisi jatkuvasti jollain autopilotilla.
Pieni halaus, suukko ja korvaan kuiskaus riittää oikein hyvin. En kaipaa mitään draamaa, enkä teatraalisia eleitä.
Arjen romantiikka on parasta.
Kerro se hänelle. Mut eeiiii.
Jep! Kerron.
Se o raha joka puhuu rakkaus asioita eli raha on aito rakkaus
Sanon lapsilleni usein, että he ovat minulle rakkaita ja tärkeitä. Kyllä he tietävätkin sen, mutta haluan, että he eivät koskaan unohda sitä.❤️
Parisuhteessa.., niin.., se vähän riippuu.. - Hellän hetken yhteydessä on kyllä kiva puhua myös tunteista, mutta, suoraan sanoen, minun vahvuuteni osoittaa rakkautta on enemmän teoissa. Tämä tarkoittaa sitä, että kyllä mieluummin ehkä sitten itsekin tulen pidetyksi hyvänä kuin että toinen vakuuttelisi rakkauttaan vain sanoissa, eikä siltä kuitenkaan tuntuisi. 🤔
Pystyn elämään sillainkin, että minulle kerrotaan vaan sitten, jos tilanne muuttuu. 😉
Joskus mietin itse että jos sanon monta kertaa "rakastan sinua" niin se alkaa tuntua jossain kohtaa valheelta. Ja joskus se tuntuu siltä että yrittää ostaa itselleen arvoa.
Ehkä silloin sen sanoo herkästi kun sitä itse tarvii eniten, ainakin itsestäni tunnistan tämän siivun epätoivoa.
Enemmän kuin se yksi kerta viiteen ja puoleen vuoteen.
Se oli valhe. Olit pulassa.
Et ole koko aikana rakastanut minua.
Et ole voinut sellaista kertoa, mikä ei ole totta.
T: N, kämppäkaveri
Ei tarvitse sanoja ollenkaan, teot ja tunnelma riittää.
- Sheena
Pidän puhumista, sanoja tärkeinä. Minulta ne tulevat ulos luontevasti.
Ymmärrän jjärjelläni, etteivät kaikki ole samankaltaisia. Onneksi ihmiset ovat erilaisia.
Kuitenkin jään ihmettelemään, eikö joskus olisi vastapuoli kertoa sanoin rakkaudesta?
Ja miksi ei.
Mieleeni nousee ajatus, että vastapuoli ei voinut tällaista asiaa ilmaista, kun ei niin tuntenut. Äärimmäisen fiksu. hän oli, nyt just suhde loppu, - ei voinut valehdella minulle, höpötellä.
Ymmärrän sen. Hän ei koskaan ilmeisesti rakastanut minua, noina vuosina yhteistä elämämmejaksoa.
Minä rakastin häntä. Heti nähtyäni "tuossa se nyt on".
Hän jätti minut.