Psykoottinen sisko

No aika harvakseltaan noita tulee, jos vertaa kaikkiin hoidonvastaisiin keskusteluihin. Itse asiassa taitaa jopa olla ainoa kirjoittaja joka ylipäätään aloittaa muita kuin hoidonvastaisia keskusteluja.

Anonyymi kirjoitti:

No aika harvakseltaan noita tulee, jos vertaa kaikkiin hoidonvastaisiin keskusteluihin. Itse asiassa taitaa jopa olla ainoa kirjoittaja joka ylipäätään aloittaa muita kuin hoidonvastaisia keskusteluja.

Lue lisää

Se on voi voi. Sun täytyy sitten tehdä niitä, vaikka niissä ei ole päätä eikä häntää.

Anonyymi kirjoitti:

No aika harvakseltaan noita tulee, jos vertaa kaikkiin hoidonvastaisiin keskusteluihin. Itse asiassa taitaa jopa olla ainoa kirjoittaja joka ylipäätään aloittaa muita kuin hoidonvastaisia keskusteluja.

Lue lisää

Arvaapa vaan, miksi tällä palstalla sitten on niin paljon hoidonvastaisia kirjoituksia ja keskusteluja? Siksi, koska ne psykiatrian, tai terveydenhuollon tarjoamat "hoidot", ja avut eivät ole auttaneet palveluita käyttäviä ja apua pyytäneitä ihmisiä millään tavalla Vaan pikemminkin on käynyt aivan päinvastoin. Ihmisille on tullut vain lisää terveyshaittoja ja ongelmia, lääkkeiden sivuvaikutusten takia, joita en nyt lähde tässä edes luettelemaan. Löytyy, kun vain googlaa. Satojentuhansien ihmisten terveydet, hyvinvoinnit ja elämät ovat menneet pilalle ja jopa tuhoutuneet täysin ja kokonaan. Kuka korvaa ne niille ihmisille? Lisäksi alalla ei edes nähdä ja myönnetä, että näin on tapahtunut. Puhumattakaan, että niitä kivikaudella olevia hoitokeinoja edes yritettäisiin uudistaa ja parantaa inhimillisemmiksi ja lääkkettömiksi. Diagnoosikeskeisyydestä luopuminen olisi edistysaskel, koska se vähentäisi merkittävästi stigmatisointia, eli leimaantumista. Taustasyihin pureutuminen ja yksilöllinen hoito olisi myös paljon järkevämpää, kuin että niitä oireita "hoidetaan" vahinkoa aiheuttavilla lääkkeillä.

Anonyymi kirjoitti:

Arvaapa vaan, miksi tällä palstalla sitten on niin paljon hoidonvastaisia kirjoituksia ja keskusteluja? Siksi, koska ne psykiatrian, tai terveydenhuollon tarjoamat "hoidot", ja avut eivät ole auttaneet palveluita käyttäviä ja apua pyytäneitä ihmisiä millään tavalla Vaan pikemminkin on käynyt aivan päinvastoin. Ihmisille on tullut vain lisää terveyshaittoja ja ongelmia, lääkkeiden sivuvaikutusten takia, joita en nyt lähde tässä edes luettelemaan. Löytyy, kun vain googlaa. Satojentuhansien ihmisten terveydet, hyvinvoinnit ja elämät ovat menneet pilalle ja jopa tuhoutuneet täysin ja kokonaan. Kuka korvaa ne niille ihmisille? Lisäksi alalla ei edes nähdä ja myönnetä, että näin on tapahtunut. Puhumattakaan, että niitä kivikaudella olevia hoitokeinoja edes yritettäisiin uudistaa ja parantaa inhimillisemmiksi ja lääkkettömiksi. Diagnoosikeskeisyydestä luopuminen olisi edistysaskel, koska se vähentäisi merkittävästi stigmatisointia, eli leimaantumista. Taustasyihin pureutuminen ja yksilöllinen hoito olisi myös paljon järkevämpää, kuin että niitä oireita "hoidetaan" vahinkoa aiheuttavilla lääkkeillä.

Lue lisää

No kyllä lääkkeet ovat monessa tapauksessa ainoa apu. Skitsofrenia tai harhat eivät oikein parane terapialla.

Monet hoitovastaiset eivät vaan tajua omaa sairauttaan ja pitävät itseään täysin terveinä. Sitten psykiatrit lääkkeineen ovat ärsyttäviä. Nähdään vain haittavaikutukset, mutta ei sitä, että lääkkeet ovat välttämättömiä.

Kaikki irti hoidosta olevat sairaudentunnottomat valittavat psykiatriasta.

Siskonikin on siinä tilassa, että hän kokee kaikkien tavaroidensa muuttuneen, asunnon koko muuttuu, ruoka ja vesi myrkytettyä jne. Kaikki valtion tahot kiduttavat häntä ja yrittävät tappaa. Ei tuo parane muulla kuin lääkkeillä.

Tuota on rankkaa katsella vierestä. Koska kaikki kärsimykset ovat täysin turhia.

Anonyymi kirjoitti:

Arvaapa vaan, miksi tällä palstalla sitten on niin paljon hoidonvastaisia kirjoituksia ja keskusteluja? Siksi, koska ne psykiatrian, tai terveydenhuollon tarjoamat "hoidot", ja avut eivät ole auttaneet palveluita käyttäviä ja apua pyytäneitä ihmisiä millään tavalla Vaan pikemminkin on käynyt aivan päinvastoin. Ihmisille on tullut vain lisää terveyshaittoja ja ongelmia, lääkkeiden sivuvaikutusten takia, joita en nyt lähde tässä edes luettelemaan. Löytyy, kun vain googlaa. Satojentuhansien ihmisten terveydet, hyvinvoinnit ja elämät ovat menneet pilalle ja jopa tuhoutuneet täysin ja kokonaan. Kuka korvaa ne niille ihmisille? Lisäksi alalla ei edes nähdä ja myönnetä, että näin on tapahtunut. Puhumattakaan, että niitä kivikaudella olevia hoitokeinoja edes yritettäisiin uudistaa ja parantaa inhimillisemmiksi ja lääkkettömiksi. Diagnoosikeskeisyydestä luopuminen olisi edistysaskel, koska se vähentäisi merkittävästi stigmatisointia, eli leimaantumista. Taustasyihin pureutuminen ja yksilöllinen hoito olisi myös paljon järkevämpää, kuin että niitä oireita "hoidetaan" vahinkoa aiheuttavilla lääkkeillä.

Lue lisää

Olisin itse arvannut kyllä jotain muuta.

Diagnoositon mielenterveyden hoito on kiehtova ja mielestäni jopa positiivinen ajatus samalla se kuitenkin hyvin haastava ellei jopa mahdoton. Käsittääkseni samoja ongelmia on esimerkiksi trans sukupuolisten hoidossa. Mutta koska en ole diganosoinnin, tai muunkaan terveydenhuollon ammattilainen, niin joudun vain toteamaan, että diganoosit ovat tällä hetkellä se loogisin tapa räätälöidä hoidosta yksilöllistä.

Tiedän myös että on olemassa paljon ihmisiä joita ei vain yksinkertaisestti pystytä auttamaan. Joko lääketiede ei ole tarpeeksi kehittynyttä, tai ihmiset ovat liian sairaita. Ihan miten päin sen itse haluaa nähdä.

Ja kyllä, siihen liittyy myös eri lääkkeiden tai hoitojen sivuvaikutukset.

Näiden lisäki on tietenkin ihmisiä jotka ovat syystä tai toisesta saaneet huonoa tai suorastaan epäasiallista kohtelua. Heitä kehoitan vain pitämään huolen oikeuksistaan, ja valittamaan, kantelemaan jne. sinne minne kuuluukin.

Mutta sitten se mutta.

Siinä vaiheessa kun näistä sadoista tuhansista ihmisistä vain ehkä viisi tulee tänne foorumille ja täyttää sen. Eikä vain näille epäkohdille varattuja ketjuja tai aihealueita. Vaan kaiken sen muunkin, tekee sen vuodesta toiseen ja vielä valittaa, jos joku erehtyy tekemään aiheen jostain muusta.

Näillä huomioilla oma arvaukseni olisi lähempänä vaikka psykoosipiirteistä persoonallisuutta. Mutta onneksi en ole, alalla niin arvaukseni voi olla myös väärä, eikä sillä ole mitään merkitystä.

Anonyymi kirjoitti:

Olisin itse arvannut kyllä jotain muuta.

Diagnoositon mielenterveyden hoito on kiehtova ja mielestäni jopa positiivinen ajatus samalla se kuitenkin hyvin haastava ellei jopa mahdoton. Käsittääkseni samoja ongelmia on esimerkiksi trans sukupuolisten hoidossa. Mutta koska en ole diganosoinnin, tai muunkaan terveydenhuollon ammattilainen, niin joudun vain toteamaan, että diganoosit ovat tällä hetkellä se loogisin tapa räätälöidä hoidosta yksilöllistä.

Tiedän myös että on olemassa paljon ihmisiä joita ei vain yksinkertaisestti pystytä auttamaan. Joko lääketiede ei ole tarpeeksi kehittynyttä, tai ihmiset ovat liian sairaita. Ihan miten päin sen itse haluaa nähdä.

Ja kyllä, siihen liittyy myös eri lääkkeiden tai hoitojen sivuvaikutukset.

Näiden lisäki on tietenkin ihmisiä jotka ovat syystä tai toisesta saaneet huonoa tai suorastaan epäasiallista kohtelua. Heitä kehoitan vain pitämään huolen oikeuksistaan, ja valittamaan, kantelemaan jne. sinne minne kuuluukin.

Mutta sitten se mutta.

Siinä vaiheessa kun näistä sadoista tuhansista ihmisistä vain ehkä viisi tulee tänne foorumille ja täyttää sen. Eikä vain näille epäkohdille varattuja ketjuja tai aihealueita. Vaan kaiken sen muunkin, tekee sen vuodesta toiseen ja vielä valittaa, jos joku erehtyy tekemään aiheen jostain muusta.

Näillä huomioilla oma arvaukseni olisi lähempänä vaikka psykoosipiirteistä persoonallisuutta. Mutta onneksi en ole, alalla niin arvaukseni voi olla myös väärä, eikä sillä ole mitään merkitystä.

Lue lisää

Siinä olit oikeassa sanoessasi, että psykiatriassa ei pystytä auttamaan, itse asiassa suurtakaan osaa väestöstä. Nimenomaan siksi, koska se pohjautuu vääriin hoitomenetelmiin, eli kuten itse sanoit, se kyseinen lääketiedettä edustava linja ei ole tarpeeksi kehittynyttä, tai edistynyttä. Hyvä kun myönsin sen. Koska sehän on totta.

Jos potilaita edes kohdeltaisiin inhimillisesti, tasa-arvoisesti ja tasaveroisesti kohdattavina ihmisinä, luovuttaisiin kategorisoinnista, diagnosoinnista ja lääkekeskeisyydestä, ja lähdettäisiin oireiden taustalla olevien syiden selvittämisestä ja ongelmien ratkaisemisesta, se olisi oikea pohja, suunta ja oikea tapa toimia.

Anonyymi kirjoitti:

Olisin itse arvannut kyllä jotain muuta.

Diagnoositon mielenterveyden hoito on kiehtova ja mielestäni jopa positiivinen ajatus samalla se kuitenkin hyvin haastava ellei jopa mahdoton. Käsittääkseni samoja ongelmia on esimerkiksi trans sukupuolisten hoidossa. Mutta koska en ole diganosoinnin, tai muunkaan terveydenhuollon ammattilainen, niin joudun vain toteamaan, että diganoosit ovat tällä hetkellä se loogisin tapa räätälöidä hoidosta yksilöllistä.

Tiedän myös että on olemassa paljon ihmisiä joita ei vain yksinkertaisestti pystytä auttamaan. Joko lääketiede ei ole tarpeeksi kehittynyttä, tai ihmiset ovat liian sairaita. Ihan miten päin sen itse haluaa nähdä.

Ja kyllä, siihen liittyy myös eri lääkkeiden tai hoitojen sivuvaikutukset.

Näiden lisäki on tietenkin ihmisiä jotka ovat syystä tai toisesta saaneet huonoa tai suorastaan epäasiallista kohtelua. Heitä kehoitan vain pitämään huolen oikeuksistaan, ja valittamaan, kantelemaan jne. sinne minne kuuluukin.

Mutta sitten se mutta.

Siinä vaiheessa kun näistä sadoista tuhansista ihmisistä vain ehkä viisi tulee tänne foorumille ja täyttää sen. Eikä vain näille epäkohdille varattuja ketjuja tai aihealueita. Vaan kaiken sen muunkin, tekee sen vuodesta toiseen ja vielä valittaa, jos joku erehtyy tekemään aiheen jostain muusta.

Näillä huomioilla oma arvaukseni olisi lähempänä vaikka psykoosipiirteistä persoonallisuutta. Mutta onneksi en ole, alalla niin arvaukseni voi olla myös väärä, eikä sillä ole mitään merkitystä.

Lue lisää

Joo, uskon olevani edesmennnyt Buddha, tai inkarnoitunut naispuolinen Jeesus...Tämä oli siis pelkkää vitsailua.

Viimeinen "diagnosointisi", tai arviosi siitä, että omaisin psykoosipiirteisen persoonallisuuden ei voisi mennä enempää vikaan. Se, että kirjoittaa omia mielipiteitään, tai kertoo omista kokemuksistaan keskustelupalstalle ei tarkoita välttämättä sitä, että olisi mielisairas, tai psykoottinen. Koska ne pohjautuvat aivan oikeisiin, todellisiin kokemuksiin. Alalla olevat usein pitävät kaikkea mt-diagnosoitua ja heidän sanomisiaan epäuskottavina. Joskus jopa automaattisesti ja systemaattisesti. Mikä on hel*etin helppo tehdä.

Jos olisin sivistymätön sanoisin, että työnnä ne analyysisi sanonko minne.

Anonyymi kirjoitti:

Siinä olit oikeassa sanoessasi, että psykiatriassa ei pystytä auttamaan, itse asiassa suurtakaan osaa väestöstä. Nimenomaan siksi, koska se pohjautuu vääriin hoitomenetelmiin, eli kuten itse sanoit, se kyseinen lääketiedettä edustava linja ei ole tarpeeksi kehittynyttä, tai edistynyttä. Hyvä kun myönsin sen. Koska sehän on totta.

Jos potilaita edes kohdeltaisiin inhimillisesti, tasa-arvoisesti ja tasaveroisesti kohdattavina ihmisinä, luovuttaisiin kategorisoinnista, diagnosoinnista ja lääkekeskeisyydestä, ja lähdettäisiin oireiden taustalla olevien syiden selvittämisestä ja ongelmien ratkaisemisesta, se olisi oikea pohja, suunta ja oikea tapa toimia.

Lue lisää

Edelliseen tekstiin pujahti pieni kirjoitusvirhe. Anteeksi. Siis kuten edellä kirjoittanut sanoi, että kyseinen lääketiedettä edustava linja ei ole tarpeeksi edistynyttä. Hyvä, kun myönsit ja sanoit suoraan sen. Niinhän se on!

Anonyymi kirjoitti:

Siinä olit oikeassa sanoessasi, että psykiatriassa ei pystytä auttamaan, itse asiassa suurtakaan osaa väestöstä. Nimenomaan siksi, koska se pohjautuu vääriin hoitomenetelmiin, eli kuten itse sanoit, se kyseinen lääketiedettä edustava linja ei ole tarpeeksi kehittynyttä, tai edistynyttä. Hyvä kun myönsin sen. Koska sehän on totta.

Jos potilaita edes kohdeltaisiin inhimillisesti, tasa-arvoisesti ja tasaveroisesti kohdattavina ihmisinä, luovuttaisiin kategorisoinnista, diagnosoinnista ja lääkekeskeisyydestä, ja lähdettäisiin oireiden taustalla olevien syiden selvittämisestä ja ongelmien ratkaisemisesta, se olisi oikea pohja, suunta ja oikea tapa toimia.

Lue lisää

Miksi se on niin vaikea hyväksyä, että oireiden taustalla oleva syy voi olla sairaus?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi se on niin vaikea hyväksyä, että oireiden taustalla oleva syy voi olla sairaus?

Useiden ihmisten mt-oireiksi tulkittujen asioiden taustalla on reagointi mm. ulkoisiin paineisiin, stressiin, epärealistiset käsitykset omista voimavaroista ja kyvyistä, uupumisesta, ympäristön taholta kohdistuvasta kiusaamisesta, vääränlaisesta, tai puutteellisesta ruokavaliosta, unettomuudesta huonosta itsetunnosta, ongelmista ihmissuhteissa, tai edellä olevien puutteesta, että niitä ihmissuhteita ei edes ole elämässä, joidenkin kohdalla myös oman yhteisönsä ulkopuolelle jääminen, tai jätetyksi tuleminen, tapahtui se sitten ihmissuhteissa, tai yhteisön puolelta. Syrjäytyminen ja ihmissuhteiden puuttuminen ovat yksiä merkittävimpiä taustalla olevia syitä, minkä takia ihminen voi henkisesti huonosti ja pahoin. Onko silloin mikään ihme, josa ihminen oireilee psyykkisesti?

Oireilujen takana, tai taustalla ei tarvitse olla välttämättä mitään mt-sairaudeksi tulkittua, tai luokiteltua varsinaista sairautta. Jos ja kun kaikki nähdään vain hoidettavina sairauksina on ns. kapea-alaista ajattelua, ns. helpomman kautta menemistä, jossa kaikki yksilön elämään kuuluvat asiat ja tapahtuneet asiat medikalisoidaan ja tehdään niistä vain lääkkeillä hoidettavia "sairauksia". Tällöin ja itse asiassa lähes aina käy niin, että ne oikeat, taustalla olevat asiat ja syyt jäävät aina kokonaan selvittämättä ja ratkaisematta. Ota asioista, kiitos, enemmän selvää, ja avarra omaa ajatteluasi, ennen kuin tulet edes ehdottamaan tuota lääke ja diagnoosipohjaisen linjan ehdottomana oikeassa olemista!

Anonyymi kirjoitti:

Useiden ihmisten mt-oireiksi tulkittujen asioiden taustalla on reagointi mm. ulkoisiin paineisiin, stressiin, epärealistiset käsitykset omista voimavaroista ja kyvyistä, uupumisesta, ympäristön taholta kohdistuvasta kiusaamisesta, vääränlaisesta, tai puutteellisesta ruokavaliosta, unettomuudesta huonosta itsetunnosta, ongelmista ihmissuhteissa, tai edellä olevien puutteesta, että niitä ihmissuhteita ei edes ole elämässä, joidenkin kohdalla myös oman yhteisönsä ulkopuolelle jääminen, tai jätetyksi tuleminen, tapahtui se sitten ihmissuhteissa, tai yhteisön puolelta. Syrjäytyminen ja ihmissuhteiden puuttuminen ovat yksiä merkittävimpiä taustalla olevia syitä, minkä takia ihminen voi henkisesti huonosti ja pahoin. Onko silloin mikään ihme, josa ihminen oireilee psyykkisesti?

Oireilujen takana, tai taustalla ei tarvitse olla välttämättä mitään mt-sairaudeksi tulkittua, tai luokiteltua varsinaista sairautta. Jos ja kun kaikki nähdään vain hoidettavina sairauksina on ns. kapea-alaista ajattelua, ns. helpomman kautta menemistä, jossa kaikki yksilön elämään kuuluvat asiat ja tapahtuneet asiat medikalisoidaan ja tehdään niistä vain lääkkeillä hoidettavia "sairauksia". Tällöin ja itse asiassa lähes aina käy niin, että ne oikeat, taustalla olevat asiat ja syyt jäävät aina kokonaan selvittämättä ja ratkaisematta. Ota asioista, kiitos, enemmän selvää, ja avarra omaa ajatteluasi, ennen kuin tulet edes ehdottamaan tuota lääke ja diagnoosipohjaisen linjan ehdottomana oikeassa olemista!

Lue lisää

Miksi sekin on niin vaikeaa hyväksyä, että joku on saattanut ottaa selvää asioista ja on tullut avarissa katseissaan eri tulokseen kuin sinun subjektiivinen käsityksesi?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi se on niin vaikea hyväksyä, että oireiden taustalla oleva syy voi olla sairaus?

Lyhyesti asian kiteyttäen: moni oireilee olosuhteiden, ei varsinaisesti sairauden takia. Liian paljon stressiä, paineita, kuormitusta, ja vaikeita ihmissuhdekuvioita aiheuttavat ihmiselle ahdistusta, masennusta ja monen tekijän yhteisvaikutuksena tulee sitten unettomuutta ja jopa psykoottisiksi katsottavia oireita. Mutta se, että tarvitseeko niihinkään välttämättä niitä neuroleptejä, vaan menevätkö oireet ohi itsestään aikanaan tilanteen helpotuttua muulla tavoin (esim. psykososiaalisen tuen ja taustalla olevien ongelmien ratkaisemisen keinoin), on pohdinnan arvoinen seikka. Sama koskee myös sitä, että onko välttämättä monenkaan kohdalla tarpeen ja hyväksi se elinikäinen ja pitkäaikaiskäyttöön määrätty lääkitys. Ei, mikäli ne lääkkeet aiheuttavat vain lisää muita somaattisia, neurologisia, tai muita ongelmia ja sairauksia.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi sekin on niin vaikeaa hyväksyä, että joku on saattanut ottaa selvää asioista ja on tullut avarissa katseissaan eri tulokseen kuin sinun subjektiivinen käsityksesi?

Näkemykseni ja esittämäni arvio mt-oireiksi tulkituista asioista on huomattavasti oikeampi arvio ja lähempänä objektiivista, kuin subjektiivista käsitystä.

Anonyymi kirjoitti:

Siinä olit oikeassa sanoessasi, että psykiatriassa ei pystytä auttamaan, itse asiassa suurtakaan osaa väestöstä. Nimenomaan siksi, koska se pohjautuu vääriin hoitomenetelmiin, eli kuten itse sanoit, se kyseinen lääketiedettä edustava linja ei ole tarpeeksi kehittynyttä, tai edistynyttä. Hyvä kun myönsin sen. Koska sehän on totta.

Jos potilaita edes kohdeltaisiin inhimillisesti, tasa-arvoisesti ja tasaveroisesti kohdattavina ihmisinä, luovuttaisiin kategorisoinnista, diagnosoinnista ja lääkekeskeisyydestä, ja lähdettäisiin oireiden taustalla olevien syiden selvittämisestä ja ongelmien ratkaisemisesta, se olisi oikea pohja, suunta ja oikea tapa toimia.

Lue lisää

Niinkö siinä taas tarkallaeen ottaen sanottiin, vai annoitko konkreettisen esimerkin siitä mielen voimistelu taidoista joista arvelin olevan kyse?

Yksi, kaksi, monta ei ole sama kuin suuriosa, ja joskus syöpäsairaatkin joutuvat tyytymään siihen, ettei lääketiede ole tarpeeksi kehittynyttä.

Anonyymi kirjoitti:

Joo, uskon olevani edesmennnyt Buddha, tai inkarnoitunut naispuolinen Jeesus...Tämä oli siis pelkkää vitsailua.

Viimeinen "diagnosointisi", tai arviosi siitä, että omaisin psykoosipiirteisen persoonallisuuden ei voisi mennä enempää vikaan. Se, että kirjoittaa omia mielipiteitään, tai kertoo omista kokemuksistaan keskustelupalstalle ei tarkoita välttämättä sitä, että olisi mielisairas, tai psykoottinen. Koska ne pohjautuvat aivan oikeisiin, todellisiin kokemuksiin. Alalla olevat usein pitävät kaikkea mt-diagnosoitua ja heidän sanomisiaan epäuskottavina. Joskus jopa automaattisesti ja systemaattisesti. Mikä on hel*etin helppo tehdä.

Jos olisin sivistymätön sanoisin, että työnnä ne analyysisi sanonko minne.

Lue lisää

Se että kirjoittaa omista subjektiivisista kokemukista, ei varsinaisesti poista sitä mahdollisuutta, etteikö sinne tulisi sitä lapinlisää ja ajatusvääristymää.

Sama tilannehan on rasismissakin. Ihmiset yrittävät kirkkain silmin väittää että heidän rasisstiset ajatuksensa ovat vain mielipiteitä.

Oletko muuten koskaan kuunnellut MT- Ihmisten sanomisia? Tarinoita, kokemuksia? Suosittelen lämpimästi, koska opittavaa riittää.

Anonyymi kirjoitti:

Niinkö siinä taas tarkallaeen ottaen sanottiin, vai annoitko konkreettisen esimerkin siitä mielen voimistelu taidoista joista arvelin olevan kyse?

Yksi, kaksi, monta ei ole sama kuin suuriosa, ja joskus syöpäsairaatkin joutuvat tyytymään siihen, ettei lääketiede ole tarpeeksi kehittynyttä.

Lue lisää

Minä luen suoraan niinkuin jokin asia kirjoitetaan. Niinhän sie ite sanoit, tai ainakin joku tuossa edellä kirjoitti ja myönsi itsekin suoraan sen, että psykiatria ei ole välttämättä niin tarpeeksi kehittynyttä, että pystyisi auttamaan kaikkia, jotka apua tarvitsevat.

Joko tämä meni sittenkin venkoiluksi, onko se, vai ei, juupas tai ei-linjalle...?

Mitä tulee viimeiseen lauseeseesi, ja siihen, että lääketiede ei ole tarpeeksi edistynyttä auttamaan edes kaikkia syöpään sairastuneita, niinhän se on, se on totta, mutta se ei tarkoita kyllä sitäkään, että psykiatriassakaan tarvitsisi, tai pitäisi jäädä paikalleen jämähtäneisiin, tehottomiin, tai vahinkoa ja haittaa ihmisille aiheuttaviin hoitomuotoihin ja keinoihin.

Anonyymi kirjoitti:

Se että kirjoittaa omista subjektiivisista kokemukista, ei varsinaisesti poista sitä mahdollisuutta, etteikö sinne tulisi sitä lapinlisää ja ajatusvääristymää.

Sama tilannehan on rasismissakin. Ihmiset yrittävät kirkkain silmin väittää että heidän rasisstiset ajatuksensa ovat vain mielipiteitä.

Oletko muuten koskaan kuunnellut MT- Ihmisten sanomisia? Tarinoita, kokemuksia? Suosittelen lämpimästi, koska opittavaa riittää.

Lue lisää

Voin puhua vain omasta puolestani, mutta en ole taatusti laittanut koskaan mihinkään kirjoittamaani, tai esittämääni mielipiteeseen mitään "lapinlisää", puhumattakaan siitä, että minulla olisi jotakin "ajatusvääristymiä". Pohjasin kaikki mielipiteeni omiin objektiivisiin kokemuksiini, siihen, mitä olen lukenut psykiatriasta ja useiden, monien muidenkin huonoista ja ikävistä kokemuksista kyseisen systeemin kanssa tekemisissä ollessaan

Viimeiseen kysymykseesi voin vastata oikein lämpimästi, että kyllä, olen kuunnellut, tai ainakin lukenut useiden foorumien kautta mt-diagnosoitujen omakohtaisista erittäin ikävistä ja negatiivisista kokemuksista ja monien kokemukset vastaavat täysin sitä, mitä ne minullakin olivat. Vapauden ja liikkumisen rajoittamista, mielivaltaista ja autoritääristä ja asenteellista kohtelua, jopa nimittelemistä päin naamaa toisen kuullen, sekä kiusaamista; henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa. Sekö on oikea tapa harjoittaa "sairaan, tai terveydenhoitoa"? Suurimmalla osalla hoito on pelkästään ja ainoastaan diagnosointia, terveyttä tuhoavia ja vahingoittavia lääkityksiä, joiden elämä on pysyvästi pilattu joko lääkkeillä, tai terveydenhuollossa toimivien puolelta tietokantaan tehtyjen kirjausten ja diagnoosien takia stigmatisoitu, ja ne syyt, joiden takia ihmiset ovat oikeasti hakeutuneet hoitoon, ovat jääneet kokonaan selvittämättä ja ongelmat ratkaisematta.

Anonyymi kirjoitti:

Lyhyesti asian kiteyttäen: moni oireilee olosuhteiden, ei varsinaisesti sairauden takia. Liian paljon stressiä, paineita, kuormitusta, ja vaikeita ihmissuhdekuvioita aiheuttavat ihmiselle ahdistusta, masennusta ja monen tekijän yhteisvaikutuksena tulee sitten unettomuutta ja jopa psykoottisiksi katsottavia oireita. Mutta se, että tarvitseeko niihinkään välttämättä niitä neuroleptejä, vaan menevätkö oireet ohi itsestään aikanaan tilanteen helpotuttua muulla tavoin (esim. psykososiaalisen tuen ja taustalla olevien ongelmien ratkaisemisen keinoin), on pohdinnan arvoinen seikka. Sama koskee myös sitä, että onko välttämättä monenkaan kohdalla tarpeen ja hyväksi se elinikäinen ja pitkäaikaiskäyttöön määrätty lääkitys. Ei, mikäli ne lääkkeet aiheuttavat vain lisää muita somaattisia, neurologisia, tai muita ongelmia ja sairauksia.

Lue lisää

Sellanen sairaudentunnottomuus klassikko.

Tässä lista miksi se ei voi olla minun syy.

Anonyymi kirjoitti:

Minä luen suoraan niinkuin jokin asia kirjoitetaan. Niinhän sie ite sanoit, tai ainakin joku tuossa edellä kirjoitti ja myönsi itsekin suoraan sen, että psykiatria ei ole välttämättä niin tarpeeksi kehittynyttä, että pystyisi auttamaan kaikkia, jotka apua tarvitsevat.

Joko tämä meni sittenkin venkoiluksi, onko se, vai ei, juupas tai ei-linjalle...?

Mitä tulee viimeiseen lauseeseesi, ja siihen, että lääketiede ei ole tarpeeksi edistynyttä auttamaan edes kaikkia syöpään sairastuneita, niinhän se on, se on totta, mutta se ei tarkoita kyllä sitäkään, että psykiatriassakaan tarvitsisi, tai pitäisi jäädä paikalleen jämähtäneisiin, tehottomiin, tai vahinkoa ja haittaa ihmisille aiheuttaviin hoitomuotoihin ja keinoihin.

Lue lisää

Pro, tipsi. Netissä ei kannata esittää tyhmää, koska kaikki uskovat sen.

Anonyymi kirjoitti:

Sellanen sairaudentunnottomuus klassikko.

Tässä lista miksi se ei voi olla minun syy.

Voi kuule, kyllä minäkin olin se kiltti, systeemiin ja ihmisiin luottavainen, kun menin ensimmäisiä kertoja mt-puolelle. Mutta siellä olevat "ammattilaiset" tuhosivat sen uskon ja luottamuksen myös koko tähän yhteiskuntaan ja ihmislajiin. Kahdessakymmenessä vuodessa oppii hyvin, miten systeemi ja psykiatria toimii. Tai itse asiassa se valaistuminen tapahtui vähän aikaisemmin, noin 13 vuoden jälkeen, joillakin se tapahtuu hyvin nopeasti, mutta jokaisen kohdalla ennemmin, tai myöhemmin. Nyt olen onnellisempi, kun en ole käyttänyt kyseisiä "myrkkylääkkeitä", tosin niistä jo haittavaikutusten myötä tulleita vaurioita, vahinkoja ja tuhoa terveydelle ei voi enää korjata, eikä muuttaa.

Mutta on sekin hyvä, että olen tullut järkiini, nähnyt, ja käsittänyt, miten paljon alalla on sokeutta ja ymmärtämättömyyttä. Kyvyttömyyttä asettua potilaan asemaan ja yksinkertaisesti kuunnella potilasta, olla empaattinen ja tukea ihmisiä oikealla, eikä autoritäärisellä ja kylmän tunteettomalla tavalla ja asennoitumisella. Ja niistä nykyisin käytössä olevista hoitokeinoista, diagnoosi ja lääkepohjaisista hoidoista ei ole suurimmalle osalle mitään hyötyä. Koska eihän niillä ja millään pillereillä ratkaista oireiden ja ongelmien taustalla olevia syitä, jos ne johtuvat ihmisen elämässä olevista olosuhteista ja päällä olevista tilanteista, tai traumataustasta. Päinvastoin useimmat lääkkeet eivät paranna ihmisiä, vaan heidän tilanteensa kroonistuu, ja tulee lisäkylkiäisenä vain lisää somaattisia, neurologisia ja muita ongelmia.

Pitää olla todella tyhmä, jos uskoo heidän satuiluihinsa ja väittämiinsä, tai siihen, mitä he edustavat, tai millä keinoilla he väittävät auttavansa ihmisiä.

Miten ihmeessä tätä niin itsestäänselvää asiaa, on joidenkin niin vaikeata ymmärtää?

Anonyymi kirjoitti:

Voi kuule, kyllä minäkin olin se kiltti, systeemiin ja ihmisiin luottavainen, kun menin ensimmäisiä kertoja mt-puolelle. Mutta siellä olevat "ammattilaiset" tuhosivat sen uskon ja luottamuksen myös koko tähän yhteiskuntaan ja ihmislajiin. Kahdessakymmenessä vuodessa oppii hyvin, miten systeemi ja psykiatria toimii. Tai itse asiassa se valaistuminen tapahtui vähän aikaisemmin, noin 13 vuoden jälkeen, joillakin se tapahtuu hyvin nopeasti, mutta jokaisen kohdalla ennemmin, tai myöhemmin. Nyt olen onnellisempi, kun en ole käyttänyt kyseisiä "myrkkylääkkeitä", tosin niistä jo haittavaikutusten myötä tulleita vaurioita, vahinkoja ja tuhoa terveydelle ei voi enää korjata, eikä muuttaa.

Mutta on sekin hyvä, että olen tullut järkiini, nähnyt, ja käsittänyt, miten paljon alalla on sokeutta ja ymmärtämättömyyttä. Kyvyttömyyttä asettua potilaan asemaan ja yksinkertaisesti kuunnella potilasta, olla empaattinen ja tukea ihmisiä oikealla, eikä autoritäärisellä ja kylmän tunteettomalla tavalla ja asennoitumisella. Ja niistä nykyisin käytössä olevista hoitokeinoista, diagnoosi ja lääkepohjaisista hoidoista ei ole suurimmalle osalle mitään hyötyä. Koska eihän niillä ja millään pillereillä ratkaista oireiden ja ongelmien taustalla olevia syitä, jos ne johtuvat ihmisen elämässä olevista olosuhteista ja päällä olevista tilanteista, tai traumataustasta. Päinvastoin useimmat lääkkeet eivät paranna ihmisiä, vaan heidän tilanteensa kroonistuu, ja tulee lisäkylkiäisenä vain lisää somaattisia, neurologisia ja muita ongelmia.

Pitää olla todella tyhmä, jos uskoo heidän satuiluihinsa ja väittämiinsä, tai siihen, mitä he edustavat, tai millä keinoilla he väittävät auttavansa ihmisiä.

Miten ihmeessä tätä niin itsestäänselvää asiaa, on joidenkin niin vaikeata ymmärtää?

Lue lisää

No ehkä se sitten ottaa sen toisen kakskytä vuotta, ennen kuin rupeaa sitä kokonaisuutta hahmottamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Voi kuule, kyllä minäkin olin se kiltti, systeemiin ja ihmisiin luottavainen, kun menin ensimmäisiä kertoja mt-puolelle. Mutta siellä olevat "ammattilaiset" tuhosivat sen uskon ja luottamuksen myös koko tähän yhteiskuntaan ja ihmislajiin. Kahdessakymmenessä vuodessa oppii hyvin, miten systeemi ja psykiatria toimii. Tai itse asiassa se valaistuminen tapahtui vähän aikaisemmin, noin 13 vuoden jälkeen, joillakin se tapahtuu hyvin nopeasti, mutta jokaisen kohdalla ennemmin, tai myöhemmin. Nyt olen onnellisempi, kun en ole käyttänyt kyseisiä "myrkkylääkkeitä", tosin niistä jo haittavaikutusten myötä tulleita vaurioita, vahinkoja ja tuhoa terveydelle ei voi enää korjata, eikä muuttaa.

Mutta on sekin hyvä, että olen tullut järkiini, nähnyt, ja käsittänyt, miten paljon alalla on sokeutta ja ymmärtämättömyyttä. Kyvyttömyyttä asettua potilaan asemaan ja yksinkertaisesti kuunnella potilasta, olla empaattinen ja tukea ihmisiä oikealla, eikä autoritäärisellä ja kylmän tunteettomalla tavalla ja asennoitumisella. Ja niistä nykyisin käytössä olevista hoitokeinoista, diagnoosi ja lääkepohjaisista hoidoista ei ole suurimmalle osalle mitään hyötyä. Koska eihän niillä ja millään pillereillä ratkaista oireiden ja ongelmien taustalla olevia syitä, jos ne johtuvat ihmisen elämässä olevista olosuhteista ja päällä olevista tilanteista, tai traumataustasta. Päinvastoin useimmat lääkkeet eivät paranna ihmisiä, vaan heidän tilanteensa kroonistuu, ja tulee lisäkylkiäisenä vain lisää somaattisia, neurologisia ja muita ongelmia.

Pitää olla todella tyhmä, jos uskoo heidän satuiluihinsa ja väittämiinsä, tai siihen, mitä he edustavat, tai millä keinoilla he väittävät auttavansa ihmisiä.

Miten ihmeessä tätä niin itsestäänselvää asiaa, on joidenkin niin vaikeata ymmärtää?

Lue lisää

Ap jatkaa...
Itselläni on myös skitsofrenia ja minulla on tosi positiiviset kokemukset psykiatriasta nyt. Osastolla oltiin tosi ymmärtäväisiä ja autettiin kaikessa ja että sain asiani kuntoon. Avohoidossakin on ollut avuliasta porukkaa. Olen heidän avullaan päässyt eteenpäin.

Kyllä monet mielenterveyden ongelmat korjaantuvat lääkkeillä. Uskon, että ne johtuvat ihan aivokemiasta ja niillä on siten fyysinen syy.

------

Ennen minäkin ajattelin, että masennus johtuu olosuhteista. Voi ollakin, mutta masennuslääkkeiden kanssa olen huomannut, että olen todella paljon pirteämpi ja iloisempi niiden kanssa. Joten olen ruvennut miettimään onko minulla luonnostaan ollut masennukseen taipuvainen mieli. Koska lääkkeet pitävät mielen tasaisena ja tyytyväisenä. Vaikka onkin negatiivisia juttuja.

Ja ne lisäävä toimintakykyä.

Lääkkeeni nostavat itsetuntoani. Mulla on psyykenlääke myös. En ole yhtä ärtyisä ja kinaa ja tappele ihmisten kanssa pikkuasioista. Tunteet ei mene laidasta laitaan. Ennen vaikka pitkä shoppailupäivä kaupungilla, niin olin kotiin päästyä niin väsynyt, että saatoin itkeä tai huutaa, kun yliärsykkeitä pää täynnä. Sitten kesti monta päivää toipua siitä.

Nyt pystyn menemään useammin paikkoihin enkä kilju ja ylikuormitu.

Anonyymi kirjoitti:

No ehkä se sitten ottaa sen toisen kakskytä vuotta, ennen kuin rupeaa sitä kokonaisuutta hahmottamaan.

Kiitos, sain ainakin hyvät naurut ja sait hymyilemään kommentillasi!😁😁😁😁😁😁😁

Anonyymi kirjoitti:

Pro, tipsi. Netissä ei kannata esittää tyhmää, koska kaikki uskovat sen.

Pysytäänpä kuitenkin ihan asiallisina, kohteliaina ja sivistyneinä toisia kohtaan, myös somessa kommentoidessa! Ei mennä henkilökohtaisuuksiin, eikä loukata ja nimitellä toisia, ja arvioida toisten älykyyttä, vaikka oltaisiin asioista eri mieltä, eikös juu?

Anonyymi kirjoitti:

Pysytäänpä kuitenkin ihan asiallisina, kohteliaina ja sivistyneinä toisia kohtaan, myös somessa kommentoidessa! Ei mennä henkilökohtaisuuksiin, eikä loukata ja nimitellä toisia, ja arvioida toisten älykyyttä, vaikka oltaisiin asioista eri mieltä, eikös juu?

Lue lisää

Pieni korjaus tekstiin: siis, ei arvioida ja arvostella toisten älykkyyttä, vaikka oltaisiin eri mieltä asioista, eikö niin? On paljon kivempi jokaisella.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos, sain ainakin hyvät naurut ja sait hymyilemään kommentillasi!😁😁😁😁😁😁😁

Se on hyvä jos voi tuottaa iloa tosien ihmisen elämään, mutta se mikä kannattaa intternetistä muistaa, on se, että siellä on aina joku jolla on enemmän kokemusta kuin itsellä.

Anonyymi kirjoitti:

Voin puhua vain omasta puolestani, mutta en ole taatusti laittanut koskaan mihinkään kirjoittamaani, tai esittämääni mielipiteeseen mitään "lapinlisää", puhumattakaan siitä, että minulla olisi jotakin "ajatusvääristymiä". Pohjasin kaikki mielipiteeni omiin objektiivisiin kokemuksiini, siihen, mitä olen lukenut psykiatriasta ja useiden, monien muidenkin huonoista ja ikävistä kokemuksista kyseisen systeemin kanssa tekemisissä ollessaan

Viimeiseen kysymykseesi voin vastata oikein lämpimästi, että kyllä, olen kuunnellut, tai ainakin lukenut useiden foorumien kautta mt-diagnosoitujen omakohtaisista erittäin ikävistä ja negatiivisista kokemuksista ja monien kokemukset vastaavat täysin sitä, mitä ne minullakin olivat. Vapauden ja liikkumisen rajoittamista, mielivaltaista ja autoritääristä ja asenteellista kohtelua, jopa nimittelemistä päin naamaa toisen kuullen, sekä kiusaamista; henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa. Sekö on oikea tapa harjoittaa "sairaan, tai terveydenhoitoa"? Suurimmalla osalla hoito on pelkästään ja ainoastaan diagnosointia, terveyttä tuhoavia ja vahingoittavia lääkityksiä, joiden elämä on pysyvästi pilattu joko lääkkeillä, tai terveydenhuollossa toimivien puolelta tietokantaan tehtyjen kirjausten ja diagnoosien takia stigmatisoitu, ja ne syyt, joiden takia ihmiset ovat oikeasti hakeutuneet hoitoon, ovat jääneet kokonaan selvittämättä ja ongelmat ratkaisematta.

Lue lisää

Foorumeilla on paljonkin hyviä yksittäisiä kirjoituksia.

Ihan esimerkkinä vaikka tämä foorumi. Nautin todella huolella kirjoitetusta postauksesta, riippumatta siitä, että kertooko se omasta kokemuksesta vai jostain tietellisestä näkökulmasta.

Mutta

Kun näitä kirjoittajia on vain viisi, ne tehtailevat sitä yhtä ja samaa kirjoitusta tuhansia, ja sillä kuvittelevat olevansa tuhatpäinen joukko. Anteeks nyt vaan, mutta se ei edusta mitään muuta kuin vahvistusharhaa.

Kehoitan edelleen ottamaan pään pois pensaasta ja tutustumaan todellisuuteen, todellisiin ihmisiin jotka kamppailevat mielenterveyden ja sen mukanaan tuomien haasteiden kanssa.

Muistutan myös, että jollain yhteiskuntakelpoisuudella tai vaikka monisukupolvisen ketjun katkaisemisella ei ole mtiään tekemistä vapaudenriistojen autoritääristen toimien kanssa. Paitsi tietysti siinä sairaassa mielessä, jolla ei ole muutenkaan aikomusta sitoutua yhteiskunnassa hyväksyttyihin normeihin, tai lasten oikeuksiin.

Anonyymi kirjoitti:

Foorumeilla on paljonkin hyviä yksittäisiä kirjoituksia.

Ihan esimerkkinä vaikka tämä foorumi. Nautin todella huolella kirjoitetusta postauksesta, riippumatta siitä, että kertooko se omasta kokemuksesta vai jostain tietellisestä näkökulmasta.

Mutta

Kun näitä kirjoittajia on vain viisi, ne tehtailevat sitä yhtä ja samaa kirjoitusta tuhansia, ja sillä kuvittelevat olevansa tuhatpäinen joukko. Anteeks nyt vaan, mutta se ei edusta mitään muuta kuin vahvistusharhaa.

Kehoitan edelleen ottamaan pään pois pensaasta ja tutustumaan todellisuuteen, todellisiin ihmisiin jotka kamppailevat mielenterveyden ja sen mukanaan tuomien haasteiden kanssa.

Muistutan myös, että jollain yhteiskuntakelpoisuudella tai vaikka monisukupolvisen ketjun katkaisemisella ei ole mtiään tekemistä vapaudenriistojen autoritääristen toimien kanssa. Paitsi tietysti siinä sairaassa mielessä, jolla ei ole muutenkaan aikomusta sitoutua yhteiskunnassa hyväksyttyihin normeihin, tai lasten oikeuksiin.

Lue lisää

Paitsi että ainakin takavuosikymmeninä psykiatriassa oli tapana lähes systemaattisesti laittaa pakkohoitoon psykoottisia oireita kärsiviä. Ilman, että oireilujen taustalla olevia laukaisevia syitä olisi selvitetty, tai olosuhteisiin mitenkään kiinnitetty huomiota.

Sekin on kylmä fakta, että psykiatriassa on asennoiduttu ja toimittu autoritäärisellä asenteella ja käytöksellä potilaita kohtaan. Ainakin suljetuilla osastoilla. Pakkohoitokäytännöt, vapauden ja liikkumisen rajoittamisineen, kaikkine seikkoineen ja potilaan näkökulmia ottamatta huomioon ovat ihmisoikeuksia ja kaikkia eettisiä sääntöjä rikkovia. Sitä ei voi ymmärtää, puolustella ja hyväksyä millään tavalla.

Viimeinen lauseesi osoittaa vain oman ymmärtämättömyytesi tai selkeän asenteellisuutesi. Koska kyllä suurin osa hoitoon tulevista ovat ainakin lähtötilanteessa olleet halukkaita integroitumaan yhteiskuntaan ja sen toimintaan. Ja olleet kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista. Ja noudattaneet kaikkia yhteiskunnassa olevia normeja. Suurin osa heistä ovat luonteeltaan kilttejä, ystävällisiä ja hyväkäytöksisiä. Ja uskoneet systeemissä toimiviin virkahenkilöihin. Mutta saatuaan heidänkin osaltaan huonoa, tai epäasiallista kohtelua tai sellaista hoitoa, josta ei ole ollut muuta, kuin haittaa ja vahinkoa, ja ovat kentiesj opa traumatisoituneet ja syrjäytyneet tästä yhteiskunnasta huonojen kokemusten takia. Kukaan ei ole heitä edes yrittänyt auttaa, kuunnellut, tai ymmärtänyt heitä. Ja heidät ( syrjäytyneet) on myös unohdettu täysin ja kokonaan. Heistä ei kukaan välitä oikeasti. Ja tämäkin on totta, eli täysi fakta.

Anonyymi kirjoitti:

Voin puhua vain omasta puolestani, mutta en ole taatusti laittanut koskaan mihinkään kirjoittamaani, tai esittämääni mielipiteeseen mitään "lapinlisää", puhumattakaan siitä, että minulla olisi jotakin "ajatusvääristymiä". Pohjasin kaikki mielipiteeni omiin objektiivisiin kokemuksiini, siihen, mitä olen lukenut psykiatriasta ja useiden, monien muidenkin huonoista ja ikävistä kokemuksista kyseisen systeemin kanssa tekemisissä ollessaan

Viimeiseen kysymykseesi voin vastata oikein lämpimästi, että kyllä, olen kuunnellut, tai ainakin lukenut useiden foorumien kautta mt-diagnosoitujen omakohtaisista erittäin ikävistä ja negatiivisista kokemuksista ja monien kokemukset vastaavat täysin sitä, mitä ne minullakin olivat. Vapauden ja liikkumisen rajoittamista, mielivaltaista ja autoritääristä ja asenteellista kohtelua, jopa nimittelemistä päin naamaa toisen kuullen, sekä kiusaamista; henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa. Sekö on oikea tapa harjoittaa "sairaan, tai terveydenhoitoa"? Suurimmalla osalla hoito on pelkästään ja ainoastaan diagnosointia, terveyttä tuhoavia ja vahingoittavia lääkityksiä, joiden elämä on pysyvästi pilattu joko lääkkeillä, tai terveydenhuollossa toimivien puolelta tietokantaan tehtyjen kirjausten ja diagnoosien takia stigmatisoitu, ja ne syyt, joiden takia ihmiset ovat oikeasti hakeutuneet hoitoon, ovat jääneet kokonaan selvittämättä ja ongelmat ratkaisematta.

Lue lisää

Sinä rakastat lapinlisää. On se kookas, vetkula, valtava, löllö runsas, pläjäys vasten kasvoja. Voi melkein tukehtua runsauteen.

Anonyymi kirjoitti:

Olisin itse arvannut kyllä jotain muuta.

Diagnoositon mielenterveyden hoito on kiehtova ja mielestäni jopa positiivinen ajatus samalla se kuitenkin hyvin haastava ellei jopa mahdoton. Käsittääkseni samoja ongelmia on esimerkiksi trans sukupuolisten hoidossa. Mutta koska en ole diganosoinnin, tai muunkaan terveydenhuollon ammattilainen, niin joudun vain toteamaan, että diganoosit ovat tällä hetkellä se loogisin tapa räätälöidä hoidosta yksilöllistä.

Tiedän myös että on olemassa paljon ihmisiä joita ei vain yksinkertaisestti pystytä auttamaan. Joko lääketiede ei ole tarpeeksi kehittynyttä, tai ihmiset ovat liian sairaita. Ihan miten päin sen itse haluaa nähdä.

Ja kyllä, siihen liittyy myös eri lääkkeiden tai hoitojen sivuvaikutukset.

Näiden lisäki on tietenkin ihmisiä jotka ovat syystä tai toisesta saaneet huonoa tai suorastaan epäasiallista kohtelua. Heitä kehoitan vain pitämään huolen oikeuksistaan, ja valittamaan, kantelemaan jne. sinne minne kuuluukin.

Mutta sitten se mutta.

Siinä vaiheessa kun näistä sadoista tuhansista ihmisistä vain ehkä viisi tulee tänne foorumille ja täyttää sen. Eikä vain näille epäkohdille varattuja ketjuja tai aihealueita. Vaan kaiken sen muunkin, tekee sen vuodesta toiseen ja vielä valittaa, jos joku erehtyy tekemään aiheen jostain muusta.

Näillä huomioilla oma arvaukseni olisi lähempänä vaikka psykoosipiirteistä persoonallisuutta. Mutta onneksi en ole, alalla niin arvaukseni voi olla myös väärä, eikä sillä ole mitään merkitystä.

Lue lisää

Voi luoja. Liian sairas autettavaksi. No mitenkä kirjoittaja? Oletko sinä myös liian sairas kun et ole hoidon piirissä?

Anonyymi kirjoitti:

Siinä olit oikeassa sanoessasi, että psykiatriassa ei pystytä auttamaan, itse asiassa suurtakaan osaa väestöstä. Nimenomaan siksi, koska se pohjautuu vääriin hoitomenetelmiin, eli kuten itse sanoit, se kyseinen lääketiedettä edustava linja ei ole tarpeeksi kehittynyttä, tai edistynyttä. Hyvä kun myönsin sen. Koska sehän on totta.

Jos potilaita edes kohdeltaisiin inhimillisesti, tasa-arvoisesti ja tasaveroisesti kohdattavina ihmisinä, luovuttaisiin kategorisoinnista, diagnosoinnista ja lääkekeskeisyydestä, ja lähdettäisiin oireiden taustalla olevien syiden selvittämisestä ja ongelmien ratkaisemisesta, se olisi oikea pohja, suunta ja oikea tapa toimia.

Lue lisää

Itseasiassa useimmat potilaat itse laiminlyövät hoitoaan. Ei ota lääkkeitään, peruu terapia-aikoja, suuttuu, kun terapiassa sanotaan, tee tuo toisella tavalla, tai valehtelee siellä, tai sitten ei muuta itsessään ja elintavoissaan mitään. Tiedän tämän, sillä itse olen skitsofreenikko ja tunnen myös useamman sellaisen. Olen keskustellut heidän kanssa sairaudesta ja olemme tulleet siihen tulokseen, että pärjäämme hyvin, kun muutamme itsessämme sen mikä/mitkä hankaloittavat elämää ja se, että itse muutumme eikä, että toisten pitää muuttua. Skitsofrenia on nimittäin itsekkyyttä, jos sitä ei hoideta. En tyrkytä kenellekkään miljoonaa eri lääkettä skitsofreniaan, mutta joistain psyykelääkkeistä on minulla ollut apua ja lisäksi otan vastaan minulle tarjotun avun hoitokontaktilta, perhetyöltä, lastensuojelulta ja omilta läheisiltäni. Elän siis niin kuin normaalia perhe-elämää, minulla on mies ja kaksi teinitytärtä ja toinen heistä on jo täysi-ikäinen. Itseasiassa etenkin lapseni ovat saaneet minut ajattelemaan, että en luovuta ja jätä asioita tekemättä, vaan hoidan velvollisuuteni riittävästi. Lisäksi toisella lapsellani on diabetes ja tarvitsee paljon tukea, joten en kerkeäkkään sairastamaan itse, toisella lapsellani on ahdistuneisuushäiriö, kun pienenä näki kuinka äiti aikoinaan sekosi (huusin ja mekastin, kun luulin jonkun haluavan meille pahaa). Se sekoaminen kesti onneksi hetken ja tulin järkiini, jonka jälkeen olen huolehtinut itsestäni, jottei minun läheiseni ärsisi. Sekoilni ei ole uusinut ja olen saanut jopa kehuja psykiatriltani, että minua on helppo hoitaa, koska olen valmis kokeilemaan hänen antamiaan niksejä ja neuvoja. Lisäksi oma lääkärini on hyvä ja kuuntelee minua. Kokeilkaa joszkus tehdä joitain asioita toisin ja olla syyttämättä toisia pahastaolosta.

Vaikka ei ehkä tähän tapaukseen liitykkään, niin lähes puolella MT omaisia on vaara sairastua itse. ELi sillä mittarilla mitattuna ihmisillä on aika hemmetin rankkaa.

Miksi pitäisi jäädä potilaaksi? Miksi ei voi elää normaali elämää?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi pitäisi jäädä potilaaksi? Miksi ei voi elää normaali elämää?

Lääkkeitä otetaan vain jotta saadaan elatusmaksu. Työkkäri jakaa 550e kk mistä saattaa kadota verojen jälkeen satku. Sitä paljonko tämä elatusm... Lukekaa kaikki DSM-5 insanely simplified.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi pitäisi jäädä potilaaksi? Miksi ei voi elää normaali elämää?

Normaalissa elämässä ei voi uhriutua loputtomiin.