Fysikaaliset lait partikkelin koon mukaan

Jos subatomaarisella tasolla maailma on kvantittunut, niin atomaarisella tasolla maailma noudattaa Einsteinin suhteellisuusteoriaa.

Minkä kokoisissa partikkeleissa siirrytään klassillisen fysiikan ja kvanttifysiikan maailmojen välillä ?

Onko näiden maailmojen erottava tekijä fotonin koko ?

Jos fotoni kykenee luovuttamaan energiaansa toiselle partikkelille, niin liikutaan klassillisen fysiikan maailmassa.

Ja jos fotoni ei kykene luovuttamaan energiaansa toiselle partikkelille, niin liikutaan kvanttifysiikan maailmassa.

Einsteinin mukaan valon nopeus on vakio ja suurin mitattava nopeus.

Ehkä tämä pitääkin paikkansa vain klassillisen fysiikan maailmassa ?

Subatomaaristen partikkeleiden kvanttifysiikan maailmassa valon fotoni menettää energiaan sidotun luonteensa, kun massat ovat niin pieniä, että fotoni ei voi enää luovuttaa energiaansa näille massoille.

Tällöin fotonia pienemmillä massoilla on kvanttifysiikan maailmassa erilaisia ominaisuuksia kuin klassillisen fysiikan maailmassa, jossa valon fotonit vaikuttavat partikkeleiden energiasisältöön.

Subatomaarisessa kvanttifysiikan maailmassa valon fotonin energia ei enää kahlitse partikkeleiden käyttäytymistä.

Raamatussa luultavasti käsitellään fysikaalista maailmaa : "Tulkoon valkeus. Ja valkeus tuli maailmaan, eikä pimeys sitä käsittänyt."

Tämä tarkoittaa ilmeisesti sitä, että kun maailmankaikkeus oli vielä syntymässä, niin partikkelit olivat vielä subatomaarisella tasolla. Kun partikkelit kasvoivat ajan kuluessa kokoa, niin lopulta syntyi tähtiä, jotka tuottivat fotoneita eli valoa. Näin pimeästä kvanttifysiikan maailmankaikkeudesta oltiin siirrytty valoisaan klassillisen fysiikan maailmankaikkeuteen.

Silti alkuaikojen pimeä kvanttifysiikan maailma on edelleen olemassa ympärillämme subatomaarisella tasolla, ja määrittelee kaikkein pienempien partikkeleiden epätarkan käyttäytymisen.

Aaltohiukkasdualismi voi siis johtua partikkeleiden erilaisesta käyttäytymisestä riippuen yksinomaan partikkeleiden koosta.

Kun partikkeleita mitataan, niin osa partikkeleista ovat niin pieniä, että ne käyttäytyvät hiukkasten tavoin. Vähän suuremmmat partikkelit käyttäytyvät aallon tavoin. Mittaustuloksen virhe johtuu siitä, kun mukana on sekä pieniä että suuria partikkeleita.

Mitattavalla kohteella on sekä hiukkasominaisuuksia että aalto-ominaisuuksia, vaikka tulos johtuukin ainoastaan partikkeleiden erilaisesta kokojakaumasta.

Mitattavat subatomaariset partikkelit antavat vastaukseksi hiukkasille ominaisen tuloksen, kun isommat partikkelit antavat aalloille ominaisen tuloksen.

Ilmeisesti isompien partikkeleiden aaltomainen käyttäytyminen noudattelee klassillisen fysiikan Einsteinin suhteellisuusteoriaa, ja pienemmät subatomaariset partikkelit käyttäytyvät epämääräisesti ja vielä tuntemattomien lainalaisuuksien mukaan.

Einsteinin mukaan mittaustekniikan kehittyessä ihminen kykenee lopulta päättelemään myös kvanttifyysisen maailman lainalaisuudet.