Elämä on perseestä.

Olipas tyhjentävästi sanottu. Vähän tai aika paljonkin sama täällä. Paitsi ettei edes sitä parisuhdetta. Pitäis hankkia koko elämä, mutten osaa enkä varsinkaan uskalla.

Ja mikä on vaimosi merkitys elämässäsi? Ei nähtävästi mikään. Minäkin olen ollut koulukiusattu. Olet kuitenkin työkykyinen.Minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä. En nyt ymmärtänyt viestisi pointtia muuta kuin että sua vituttaa. Onko sun pakko ajatella putinia? Miksi häntä mietit?

Liity Mies sakit ry. Löydät yhteystiedot netistä.Tai pyydä ystävä itsellesi Punainen Risti. Ikän katsomatta ja sukupuoleen voi niin tehdä.Sivut löyyy netti. Tai ryhdy itse ystäväksi yksinäiselle,Mikä etää? Punanen risti on siihenkin kursseja kuin serakunnalla ilmaisia ne. Ystävänä olo ei velvoita mitään kuluja Tapaat häntä kerran viikossa tai 2 viikon- 4viikon välein.

Hei ja hyvä, että kirjoitit tänne!

Saitkin jo hyviä neuvoja, mutta vastaan vielä minäkin. Etenkin itsetuhoisista ajatuksista kannattaisi keskustella ammattilaisen kanssa.

Sanoit, että olet jo kokeillut monenlaista, mutta laitan sitli tiedoksi auttavia tahoja, joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä. Ao. palveluista voi halutessaan saada tukea ja vinkkejä myös muuhun avun hakemiseen.

- Tukinet.net - Tukipisteesti netissä https://tukinet.net/

Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy mm. Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/

Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Esimerkiksi joka viikko maanantaista keskiviikkoon klo 15-19 ja torsaisin klo 15-21 on Solmussa-chat päivystys, jossa voi jutella kahden kesken päivystäjän kanssa. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.

Myös aikaisemmassa viestissä minitun Miessakit ry:n toimintaa löytyy Tukinetistä https://tukinet.net/toimijat/miessakit-ry/

- Valtakunnallinen kriisipuhelin

Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.

- Kriisikeskukset

Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Osassa yksiköistä myös etävastaanotto on mahdollinen. Yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/

Ystävällisin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata

Minäkin olin lapsena rankasti koulukiusattu. Oikeastaan olin kiusattu niin pitkään kuin opiskelin. Peruskoulussa kiusattiin, lukiossa kiusattiin, vittu korkeakoulussa kiusattiin.

Töissä ei kiusata. Onneksi on etätyömahdollisuus niin ei edes tarvitse nähdä kollegoida eikä kiinnosta vittuakaan mitä minusta ajattelevat.

Minulla ei ole yhtään kavereita enkä näe ihmisiä vapaalla enkä edes töissä, koska teen niitä etänä. Olen oppinut että ihmiset on vitun mulkkuja eikä minua voisi vähempää kiinnostaa niiden seura.

Olin nuorempana liian kiltti ja autoin muita ihmisiä, esimerkiksi lainaamalla rahaa jos tarvitsivat. No kannattiko? Ne paskat ei koskaan maksanut takaisin eikä kukaan vastavuoroisesti auttanut minua. Nykyään en auta ketään, kärsikööt paskaansa.

Sinulla on sentään puoliso. Olen yksinäinen nainen, ei ole koskaan ollut parisuhdetta, ei sisaruksia, vanhemmat eivät ole enää elossa. Minulla ei oikeastaan ole ollut koskaan ystäviä, ehkä opiskeluaikoina joku opintoihin liittyen. Työkaverit ovat ainoita, kun pian jään eläkkeelle, ei ole heidänkään seuraansa eikä puhekavereita enää. Olen ollut pahasti koulukiusattu, työssä ei onneksi kiusata, mutta en ehkä taustani vuoksi luota ihmisiin. Olen työuupunut, väsynyt, mikään ns. vapaa-ajan aktiviteetti yksin harrastettua liikuntaa lukuun ottamatta ei kiinnosta. Univajeen vuoksi en edes jaksa lähteä mihinkään iltaisin haluan vain nukkumaan. En käytä alkoholia, ihmisten seura ei oikeastaan kiinnosta. Toisaalta pelottaa, mihin tämä jatkuva yksinäisyys johtaa. Viikonloppuisin ja juhlapyhien aikaan en edes välttämättä puhu kenenkään kanssa, kun ei ole sukulaisia eikä ystäviä - ei siis edes yhtä läheistä ystävää. Vapaaehtoistyötä en usko jaksavani, vaikka sieltä saisi ihmiskontakteja.

ok

Kuuntele kaunis laulu, jossa ei ole soittimien räminää, vaan tasapainoinen lauluääni:
https://youtu.be/f2SwcPgv_ZI

Mitä yhteistä olisikaan kaverilla ja ystävyydellä.

Hyvää joulukuuta kaikesta huolimatta.

https://www.youtube.com/watch?v=rgGaQWCCjR0

No puukkoa kurkku vaan sitten

Meinasin tulla kirjoittamaan sinulle jotakin lohduttavaa ja mieltä keventävää, mutta vihaatkin naisia niin tuskinpa haluat apuani.

Aurinko voi vielä joskus paistaa sinne risukasaankin.

https://www.youtube.com/watch?v=-55UKKv2TLo

Huhhuh. Taas näitä joilla on parisuhde(avioliitto) ja on muka yksinäinen. Et tiedä yksinäisyydestä mitään. Sulla on sentään toinen ihminen asunnossa jonka kanssa olla.

Ei parisuhteessa olla koko aikaa käsikädessä, toinen voi olla työn takia muualla tai vaikka salasuhteensa luona ja silloin voi tuntea todella olevansa yksin. Kannattaa tutustua itseensä ja myös luottaa. Kokemusta on yksinäisestä parisuhteesta ja nyt elän yksin ja olen onnellinen verrattuna aiempaan elämään. Tsemppiä!

SAATANA

Just noin se menee. Itseäni on vituttanut jo niin kauan, että en edes muista mistä ja miloin se alkoi. Mutta 42 vuotiaana olin jo heittänyt pyyhkeen kehään. Vitutukseni on kroonistunut, eli eroon siitä en enää pääse. Itsari on mielessä päivittäin. Rohkeus ja kyky vain puuttuvat.

Ohoh! Onpa jyrkästi ilmaistu. Onhan elämässä hyviäkin kohtia, sanoi entinen mies kun mehiläispesää "otoksissa" söi.

Minunkin vanhempani olivat uskossa eläviä. Oli köyhyyttä ja kurjuuttakin. He ovat jo kirkonmaahan siunattu aikoja sitten.

Yritin nuoruuden innossani kotoa pois muuton jälkeen yrittää kulttuuriharrastuksiakin, mutta kun itsetuntoni oli kotoa lähtiessäkin jo kovin huono, pyrstölleen pian tuiskahin.
. jo siintää lopullinen ranta iän takii.