Olen jo 42v. Ihminen ja hanki kavereita kommentti on aivan perseestä. Olen ikäni yrittänyt tehdä kavereita ym. Mutta eipä niitä juuri ole. Enää ei ole yhtään kappaletta. Olen sentään naimisissa. Mutta vaimoani en laske mukaan.
Elämä vituttaa melkein joka päivä.. Itsemurhaa harkitsen viikottain. Olen elämäni varrella pyrkinyt etsimään vastauksia ja lukenut paljon kirjoja. En ole löytänyt muita vastauksia, kuin sen että tämä tulee tuskin koskaan paranemaan.
Kaikennäköistä henkistä vaivaa on. Ajattelen liikaa, olen pärjannyt hyvin nokkeluutta vaativissa tehtävissä ja olen monesti askeleen edellä muita ajattelussani. Näen kokonaiskuvan ts. Ihmiset ei ymmärrä minua, paitsi aniharvat.
Elämä on yhtä vitun vuoristorata, mutta yleensä aina masentaa. Ihmiset vituttaa. Välinpitämättömyys vituttaa. Työpaikka vituttaa. Byrokratia vituttaa. Se että kaikki on niin vitun kallista vituttaa, välillä naapurit vituttaa. Pomo vituttaa. Naiset vituttaa. Putin vituttaa. Se että olin aikanaan koulukiusattu vituttaa ja se että se laittoi kaiken sekaisin.
Vituttamisen aiheita on siis ihan vitusti.. Ainoa mikä ei vituta on luonto ja aitous. Rehellisyys. Hyvät arvot.
Tätä tämä on ollut teini iästä lähtien. Kaikkea on kokeiltu ja yritetty, mutta sama paska jatkuu vuodesta toiseen. Vanhempana ei ole enää yhtä impulsiivinen, mutta jo liikaa nähnyt, ei tunnu olevan enää vaihtoehtoja olonsa helpottamiseksi.
Lienee vielä huonompi. Elämä on vitun vaikeaa, vitun tylsää, hyvin ennalta arvattavaa.. Monesti menee perseelleen asiat monta viikkoa eikä tule onnistumisen tunteita vaikka kuinka yrittäisi.
Kaikille onnittelijoille tiedoksi, ettei tarvitse tulla vittuilemaan kuinka voit muuttaa elämääsi jne. Minkä sitä vittu itselleen voi kerran on tälläiseksi syntynyt. P. S. En ole mulkku. Ehkä sellaisille toki ketkä sen ansaitsee. Olen liian toisia auttava hyväsydäminen ihminen ja fiksu. Sitä vittua kai tässä kä.rsinkin.
Elämä on perseestä.
46
2765
Vastaukset
- Anonyymi
Olipas tyhjentävästi sanottu. Vähän tai aika paljonkin sama täällä. Paitsi ettei edes sitä parisuhdetta. Pitäis hankkia koko elämä, mutten osaa enkä varsinkaan uskalla.
- Anonyymi
Ja mikä on vaimosi merkitys elämässäsi? Ei nähtävästi mikään. Minäkin olen ollut koulukiusattu. Olet kuitenkin työkykyinen.Minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä. En nyt ymmärtänyt viestisi pointtia muuta kuin että sua vituttaa. Onko sun pakko ajatella putinia? Miksi häntä mietit?
- Anonyymi
Aloittajalla sentään on työ ja vaimo.
Jotkut on työkyvyttömyys eläkkeellä eikä puolisoa ja hyviä ystäviä ole. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aloittajalla sentään on työ ja vaimo.
Jotkut on työkyvyttömyys eläkkeellä eikä puolisoa ja hyviä ystäviä ole.Tuska on subjektiivista. Meillä kaikilla on aina pahemmat ongelmat kuin toisella.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuska on subjektiivista. Meillä kaikilla on aina pahemmat ongelmat kuin toisella.
Me ainoastaan luulemme, että kenelläkään muulla ei ole yhtä pahoja tai pahempia ongelmia.
Aina löytyy ihmisiä, joilla on vielä vaikeampaa kuin itsellä.
- Anonyymi
Liity Mies sakit ry. Löydät yhteystiedot netistä.Tai pyydä ystävä itsellesi Punainen Risti. Ikän katsomatta ja sukupuoleen voi niin tehdä.Sivut löyyy netti. Tai ryhdy itse ystäväksi yksinäiselle,Mikä etää? Punanen risti on siihenkin kursseja kuin serakunnalla ilmaisia ne. Ystävänä olo ei velvoita mitään kuluja Tapaat häntä kerran viikossa tai 2 viikon- 4viikon välein.
Hei ja hyvä, että kirjoitit tänne!
Saitkin jo hyviä neuvoja, mutta vastaan vielä minäkin. Etenkin itsetuhoisista ajatuksista kannattaisi keskustella ammattilaisen kanssa.
Sanoit, että olet jo kokeillut monenlaista, mutta laitan sitli tiedoksi auttavia tahoja, joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä. Ao. palveluista voi halutessaan saada tukea ja vinkkejä myös muuhun avun hakemiseen.
- Tukinet.net - Tukipisteesti netissä https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy mm. Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/
Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Esimerkiksi joka viikko maanantaista keskiviikkoon klo 15-19 ja torsaisin klo 15-21 on Solmussa-chat päivystys, jossa voi jutella kahden kesken päivystäjän kanssa. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.
Myös aikaisemmassa viestissä minitun Miessakit ry:n toimintaa löytyy Tukinetistä https://tukinet.net/toimijat/miessakit-ry/
- Valtakunnallinen kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.
- Kriisikeskukset
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Osassa yksiköistä myös etävastaanotto on mahdollinen. Yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/
Ystävällisin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata- Anonyymi
Minäkin olin lapsena rankasti koulukiusattu. Oikeastaan olin kiusattu niin pitkään kuin opiskelin. Peruskoulussa kiusattiin, lukiossa kiusattiin, vittu korkeakoulussa kiusattiin.
Töissä ei kiusata. Onneksi on etätyömahdollisuus niin ei edes tarvitse nähdä kollegoida eikä kiinnosta vittuakaan mitä minusta ajattelevat.
Minulla ei ole yhtään kavereita enkä näe ihmisiä vapaalla enkä edes töissä, koska teen niitä etänä. Olen oppinut että ihmiset on vitun mulkkuja eikä minua voisi vähempää kiinnostaa niiden seura.
Olin nuorempana liian kiltti ja autoin muita ihmisiä, esimerkiksi lainaamalla rahaa jos tarvitsivat. No kannattiko? Ne paskat ei koskaan maksanut takaisin eikä kukaan vastavuoroisesti auttanut minua. Nykyään en auta ketään, kärsikööt paskaansa.- Anonyymi
Pistä pahuus kiertoon, saat hyvät fiilikset. Kokeiltu on
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pistä pahuus kiertoon, saat hyvät fiilikset. Kokeiltu on
ooahoiddfva<dfgauioidgkabscijhdcjbxjhxcvhjilaegfyuytaef8gfr
OOTTE KAIKKI PERSEEEEESTTT - Anonyymi
HAISTAKAA PASKA
- Anonyymi
Et ole ainut. Yhteiskunta ei tajua että koulukiusaaminen jättää jäljet
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Et ole ainut. Yhteiskunta ei tajua että koulukiusaaminen jättää jäljet
Ei yhteiskunta ole mikään henkilö, joka voisi tajutakaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei yhteiskunta ole mikään henkilö, joka voisi tajutakaan.
Siellä on kuule ihmisiä päättämässä asioista, mutta kehitystä ihmisten hyvinvointiin ei Kokoomuksen mm. Kiinnosta tehdä pätkääkään.
- Anonyymi
Sinulla on sentään puoliso. Olen yksinäinen nainen, ei ole koskaan ollut parisuhdetta, ei sisaruksia, vanhemmat eivät ole enää elossa. Minulla ei oikeastaan ole ollut koskaan ystäviä, ehkä opiskeluaikoina joku opintoihin liittyen. Työkaverit ovat ainoita, kun pian jään eläkkeelle, ei ole heidänkään seuraansa eikä puhekavereita enää. Olen ollut pahasti koulukiusattu, työssä ei onneksi kiusata, mutta en ehkä taustani vuoksi luota ihmisiin. Olen työuupunut, väsynyt, mikään ns. vapaa-ajan aktiviteetti yksin harrastettua liikuntaa lukuun ottamatta ei kiinnosta. Univajeen vuoksi en edes jaksa lähteä mihinkään iltaisin haluan vain nukkumaan. En käytä alkoholia, ihmisten seura ei oikeastaan kiinnosta. Toisaalta pelottaa, mihin tämä jatkuva yksinäisyys johtaa. Viikonloppuisin ja juhlapyhien aikaan en edes välttämättä puhu kenenkään kanssa, kun ei ole sukulaisia eikä ystäviä - ei siis edes yhtä läheistä ystävää. Vapaaehtoistyötä en usko jaksavani, vaikka sieltä saisi ihmiskontakteja.
- Anonyymi
Ihankuin mun kirjoittamana monesti kyl mietin kun ikä tulee lisää ja kaikenmaailman kremppoja et kuka mua auttaa jos saisin kotona jonkun kohtauksen enkä pysty soittamaan ambulanssia? Ei kukaan! Kotiini kuolen eikä ole ketään joka jäisi kaipaamaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihankuin mun kirjoittamana monesti kyl mietin kun ikä tulee lisää ja kaikenmaailman kremppoja et kuka mua auttaa jos saisin kotona jonkun kohtauksen enkä pysty soittamaan ambulanssia? Ei kukaan! Kotiini kuolen eikä ole ketään joka jäisi kaipaamaan.
Samaa pelkään minäkin-joku päivä voin kuolla kotiini ja kukaan ei siitä tiedä. Vielä muutama läheinen mutta hekin jo keski-iän ylittäneitä...
- Anonyymi
ok
- Anonyymi
Kuuntele kaunis laulu, jossa ei ole soittimien räminää, vaan tasapainoinen lauluääni:
https://youtu.be/f2SwcPgv_ZI - Anonyymi
Mitä yhteistä olisikaan kaverilla ja ystävyydellä.
- Anonyymi
Hyvää joulukuuta kaikesta huolimatta.
https://www.youtube.com/watch?v=rgGaQWCCjR0 - Anonyymi
No puukkoa kurkku vaan sitten
- Anonyymi
Meinasin tulla kirjoittamaan sinulle jotakin lohduttavaa ja mieltä keventävää, mutta vihaatkin naisia niin tuskinpa haluat apuani.
- Anonyymi
Aurinko voi vielä joskus paistaa sinne risukasaankin.
https://www.youtube.com/watch?v=-55UKKv2TLo - Anonyymi
Huhhuh. Taas näitä joilla on parisuhde(avioliitto) ja on muka yksinäinen. Et tiedä yksinäisyydestä mitään. Sulla on sentään toinen ihminen asunnossa jonka kanssa olla.
- Anonyymi
Ei parisuhteessa olla koko aikaa käsikädessä, toinen voi olla työn takia muualla tai vaikka salasuhteensa luona ja silloin voi tuntea todella olevansa yksin. Kannattaa tutustua itseensä ja myös luottaa. Kokemusta on yksinäisestä parisuhteesta ja nyt elän yksin ja olen onnellinen verrattuna aiempaan elämään. Tsemppiä!
- Anonyymi
SAATANA
- Anonyymi
Just noin se menee. Itseäni on vituttanut jo niin kauan, että en edes muista mistä ja miloin se alkoi. Mutta 42 vuotiaana olin jo heittänyt pyyhkeen kehään. Vitutukseni on kroonistunut, eli eroon siitä en enää pääse. Itsari on mielessä päivittäin. Rohkeus ja kyky vain puuttuvat.
- Anonyymi
Olisiko sinulla rohkeutta yrittää pääsemään siitä vitutuksesta eroon, miettiä keinoja sen taltuttamiseksi ?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olisiko sinulla rohkeutta yrittää pääsemään siitä vitutuksesta eroon, miettiä keinoja sen taltuttamiseksi ?
Vitutuksen määrä on vakio. Ei siitä pääse eroon eikä tarvikaan. Vitutus on suuri luonnonvoima, joka auttaa tekemään asioille jotain. Jokaisen oma päätös, mihin sen purkaa. Vähän sama asia, jos positiivisuudesta pitäisi päästä eroon. Elämä ei ole yhtä onnea ja ruusuilla tanssimista kenellekään. Se puhuu paskaa, joka niin väittää. Nauti vitutuksestasi niin kauan kuin sitä kestää. ✨
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vitutuksen määrä on vakio. Ei siitä pääse eroon eikä tarvikaan. Vitutus on suuri luonnonvoima, joka auttaa tekemään asioille jotain. Jokaisen oma päätös, mihin sen purkaa. Vähän sama asia, jos positiivisuudesta pitäisi päästä eroon. Elämä ei ole yhtä onnea ja ruusuilla tanssimista kenellekään. Se puhuu paskaa, joka niin väittää. Nauti vitutuksestasi niin kauan kuin sitä kestää. ✨
Onnen ja vitutuksen välinen tasapaino on hyvä löytää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olisiko sinulla rohkeutta yrittää pääsemään siitä vitutuksesta eroon, miettiä keinoja sen taltuttamiseksi ?
Olisikin kyse rohkeuden puutteesta siinä mielessä. Tajuatkohan ollenkaan sitä, ettei henkisesti tässä tilassa olevaa voi kovinkaan helpolla auttaa paskoilla neuvoilla. Lääkäritkin määräävät tähän murheeseen pillereitä, joka ei ole mikään oikea ratkaisu sekään. Ne vain peittävät kaiken alleen.
Jokainen muuttaisi tilanteensa heti toiseksi, jos se mahdollista olisi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olisikin kyse rohkeuden puutteesta siinä mielessä. Tajuatkohan ollenkaan sitä, ettei henkisesti tässä tilassa olevaa voi kovinkaan helpolla auttaa paskoilla neuvoilla. Lääkäritkin määräävät tähän murheeseen pillereitä, joka ei ole mikään oikea ratkaisu sekään. Ne vain peittävät kaiken alleen.
Jokainen muuttaisi tilanteensa heti toiseksi, jos se mahdollista olisi.Mikä olisi omasta mielestäsi oikea ratkaisu ? Minkälainen apu olisi sinulle hyödyllistä ?
Mitä pitäisi tapahtua, minkä pitäisi muuttua, että vitutuksesi vähenisi ?
Aika paljon on mahdollista, itseään pystyy muuttamaan, ajatustapaansa pystyy muuttamaan, asenteitaan pystyy muuttamaan, ja niiden mukaan toki tilanteet muuttuvat.
Oletko yrittänyt millään tavalla käsitellä niitä murheitasi, päässyt terapiaan, tms. ?
Tiedän sen, että lääkkeet eivät poista oireiden taustalla olevia syitä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olisiko sinulla rohkeutta yrittää pääsemään siitä vitutuksesta eroon, miettiä keinoja sen taltuttamiseksi ?
Niinpä! Kunpa kaikilla olisi. Kunpa kaikki löytäisivät huumeenomaisen itsevarmuuden ja valon sisältään, täyttymyksen ja onnen, jossa loistaisivat yksin tai yhdessä, aina täyttyneinä kuitenkin.
- Anonyymi
Ohoh! Onpa jyrkästi ilmaistu. Onhan elämässä hyviäkin kohtia, sanoi entinen mies kun mehiläispesää "otoksissa" söi.
Minunkin vanhempani olivat uskossa eläviä. Oli köyhyyttä ja kurjuuttakin. He ovat jo kirkonmaahan siunattu aikoja sitten.
Yritin nuoruuden innossani kotoa pois muuton jälkeen yrittää kulttuuriharrastuksiakin, mutta kun itsetuntoni oli kotoa lähtiessäkin jo kovin huono, pyrstölleen pian tuiskahin.
. jo siintää lopullinen ranta iän takii.- Anonyymi
Harmillista, sinulla.
Itsetunnosta puheen ollen, sitä pystyy kyllä kohentamaan.
Se vaatii työskentelyä itsensä kanssa, mutta on täysin mahdollista.
Huonosta itsetunnosta ei ole pakko kärsiä koko elämäänsä.
- Anonyymi
Kyllähän tervettä miestä aina vähän pitää vituttaakin
- Anonyymi
Ihan jokaista vituttaa aina joskus, se on ihan tervettä.
Oudompaahan se olisi, jos aina tuntuisi hyvältä.
- Anonyymi
Taitaapi olla kysymys ihan siitä vanhanaikaisesta - löytää elämän tarkoitus. Aloittaja vaikuttaa fiksulta, ajattelevalta ja myös ilmeisesti kroonisesti masentuneelta, kuten minäkin, siksi tunnistan. Kaikkea voi yrittää, mutta mikään ei ole ratkaisu, jotta elämä tuntuisi helpommalta. Aina voi yrittää jonkinmoisten vaihtelua tuovien asioiden tai tekemisten kautta ja tuella löytää hetkittäistä helpotusta, niin jonkin pätkän jaksaa taas vaeltaa. Se mua häiritsee kovin, että miksi käyttää tuota kamalaa v-verbiä. Se ainakin minulle vei terän koko eksistentiaalista kysymystä käsittelevästä asiain kuvauksesta, häiritsi kovin. Lapsuuden jotkin osattomuuden kokemukset plus just tuo kiusaaminen häiriinnyttää ihmisen, itsetunnon ja yhteyden omaan itseen. Ei oikein koskaan ole hyvä olla siinä kuin on. Tuo em. kuvaa siis minuakin, joka tässä kommentoi.
- Anonyymi
Itse olen kohta 36-vuotias ja yksinäisyyden lisäksi kärsin myös vakavasta masennuksesta.
Omaisuutta kyllä on mutta ei se ongelmia ratkaise ja tee onnelliseksi kun henkiseltä kantilta katsottuna elämä on ihan perseestä.
Tuntuu että kaikki toivo on jo aikaa sitten menetetty sen suhteen että voisin mitään kumppaniakaan löytää. Lapsista en ole koskaan haaveillutkaan ja ehkä parempikin näillä mielenterveysongelmilla ettei lapsia hanki.
Tuntuu että lähinnä odottelen ja toivon jo kuolemaa vaikka elämää pitäisi olla vielä aika paljon jäljellä jos nyt ei mene fyysinenkin terveys. Aika paljon on läheisiä jo kuollut ja lisäksi moni kaverisuhde on päättynyt. Hyvä kuulla ettei kannata tuhlata elämäänsä sen "elämän" tavoitteluun. Näyttäisi nimittäin siltä että sinulla on miltei kaikki se mitä tavallisesti normaalissa elämässä voi tavoitella, paitsi ne kaverit, tai sanoisiko että "yhteisö". Lopussa toteat että ongelmasi johtuvat sinusta itsestäsi.
Minulla olisi tuohon ratkaisu, mutta kun et halunnut neuvoja kuulla niin kunnioitan valintaasi.- Anonyymi
Tutustu stoalaiseen filosofiaan. Marcus Aurelius "itselleni" on rationaalisen miehen raamattu.
Muista liikunta , laadukas ravinto ja riittävä uni, pyhä kolminaisuus.
Meditaatiota suosittelen kans, jos ei kuulosta liian hipiltä jutulta sulle.
Aika kliseitähän nuo, mutta elämä on lopulta aika yksinkertaista.
En tiedä kuunteletko podeja, mut YouTube on täynnä podeja, joissa viissat ihmiset puhuvat mielenkiintoisista asioista syvällisellä tasolla. Tiedän, että ei korvaa vastavuoroista keskustelua, mutta auttaa ainakin musitamaan, että maailmassa on muitakin ihmisiä, jotka ajattelevat ja että olet ihan järjissäsi, vaikka se vaikeaa välillä onkin, kun argumentoi pelkästään lasten tasolla.- Anonyymi
Ai niin ja sitten vielä jotain luovaa toimintaa. Musiikki (esim. osta kitara tai hommaa joku musiikki ohjelma tietokoneelle), maalaus, kirjoittaminen tai sitten vaikka puutyöt, jos olet enemmän äijä tyyppiä.
Jos olet päättänyt vaimosi kanssa elämäsi jakaa, niin panosta suhteeseesi.
Kannattaa olla kiitollinen siitä mitä sinulla on. Jos joka päivä ummistat silmät ja teet kiitollisuus harjoituksen, jossa olet kiitollinen että saat elää sen päivän, olet suht. terve, sinulla on ruokaa, puhdasta vettä, koti joka antaa turvaa ja suojaa, sekä vaimo, joka jaksaa katsella sinua, niin lupaan, että alat arvostamaan noita asioita ihan eri levelillä.
Liikunta, liikunta. liikunta.
- Anonyymi
Minäkin koulukiusattu.
Muutenkin elämässä tosi rankkoja juttuja joista en nyt tänne kirjoita.
Jostain syystä olen vielä täällä, joku ihme pistää minut vain jatkamaan elämääni.
Iloitsen pienistä asioista. Todellakin pienistä asioista.
Kerran meinasin antaa periksi, taisin jo antaakin kun olin sairaalassa. Onneksi läheiseni pelasti minut. Älä anna periksi.- Anonyymi
P.s. Ja se liikunta ei todellakaan auta ihmistä kellä on paha olla.
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Anteeksi mies
En vaan osaa kohdata sinua ja olla normaali. En tiedä mikä vaivaa. Samaan aikaan tekee mieli tulla lähelle ja kuitenkin263056Ripeyttä asiointiin
Ottaa päähän yhden ja saman asiakkaan hitaus kassalla kun yhdellä kädellä nostelee ostoksia kärrystä ja välillä pitelee252098Palstan henkisesti sairaat ja lihavat
Täällä on sairaita, työttömiä ihmisiä kirjoittelemassa joilla ei ole tarkoituksena kuin satuttaa ihmisiä. Jos eksyt pals1141640Mietin aina vain
Minä niin haluaisin nähdä sinut. Ei tuo yhden ainoan kuvan katsominen paljon helpota... Miksi sinä et voisi olla se roh71348- 761339
Kysyin kaikilta yhteisiltä tutuilta mielipidettä siitä, että kannattaako sinun kanssa alkaa!
Päätös oli lähestulkoon yksimielinen. Minunkin vaisto antoi vaaranmerkkejä, mutta järkytyin mitä sinusta kuulin. Aluksi1381216- 641046
Olen vähän
Hysteerinen se on totta. Etkai ymmärrä miten syvästi tunnen sinua kohtaan. Ja olet aina lähelläni. Olet osa jo jotain. I10964Ollaan kuin yö ja päivä
Monessa asiassa… molemmat ollaan kuitenkin älykkäitä ja tiedämme, ettei kannata edetä tämän pidemmälle.70921- 102902