Entinen mies pakottaisi anopin muuttamaan

Anonyymi-ap

Ystäväni Liisa on ymmällä. Liisalla on menossa avioero miehensä Lassen kanssa. Lassen juristi on keksinyt seuraavan.

Liisan äiti Laina asuu miehensä kuoleman jälkeen yksin omakotitalossa. Liisa on ainoa lapsi. Nyt Lassen juristin mukaan Lasselle kuuluu neljännes omakotitaloista. Anopille puolet, Liisalle ja Lasselle toinen puoli. Talon arvo Tampereen lähellä on noin 300te. Ja Lassen osuus 75te. Lainalla ei ole rahaa lunastaa Lassea ulos vaan hänen pitäisi myydä talo ja muuttaa pois..

Miten tämä näin menee.

42

653

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Eihän se noin menekään.

      "Rintaperillisen [Liisan] jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso [Laina] saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan."
      https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L3P1a

      Lasse saa vaatimuksineen odottaa Lainan kuolemaan.

    • Anonyymi

      Lassen juristi täysin hakoteillä.

    • Anonyymi

      Tarina on keksittyä höpöä. Juristi ei kehitä tuollaista asiaa omasta päästään eli olet ymmärtänyt asian täysin väärin.

    • Anonyymi

      Kyllä tiedän tapauksen missä entinen mies sai osuuden anopin asunnosta. Tämä toteutuu anopin kuollessa.

    • Anonyymi

      Tottakai leski asuu talossa mutta hänen kuoltuaan talo on kokonaan Liisan. Jollei Liisalla ja Lassells ole avioehtoa puolet Liisan perinnöstä kuuluu Lasselle. Eli puolet talosta. Revi siitnta.

      • Anonyymi

        Avio-oikeus tarkoittaa sitä, että ositusperusteen(avioeron eka vaihe/kuolema) syntyhetkellä oleva kummankin varallisuus-vastattavat, lasketaan yhteen, jaetaan kahdella. Ellei ollut avioehtoa. Se tarkoittaa maksimissaan puolta varakkaamman omaisuudesta köyhemmälle osapuolelle(jos köyhemmän varallisuus oli nolla euroa, varakkaamman omaisuudesta tasinkoa annetaan puolet).
        Mutta, tässä keississä toisen osapuolen perimää rasittaa lesken käyttöoikeus kuolemaansa asti. Sekin avio-oikeuden turvin. Se pätee, ohi perillisen jakovaatimusten. Että perillisen erotessa eroavan liiton osapuolet odottavat lesken kuolemaa, sen jälkeen voi hoitaa osituksen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Avio-oikeus tarkoittaa sitä, että ositusperusteen(avioeron eka vaihe/kuolema) syntyhetkellä oleva kummankin varallisuus-vastattavat, lasketaan yhteen, jaetaan kahdella. Ellei ollut avioehtoa. Se tarkoittaa maksimissaan puolta varakkaamman omaisuudesta köyhemmälle osapuolelle(jos köyhemmän varallisuus oli nolla euroa, varakkaamman omaisuudesta tasinkoa annetaan puolet).
        Mutta, tässä keississä toisen osapuolen perimää rasittaa lesken käyttöoikeus kuolemaansa asti. Sekin avio-oikeuden turvin. Se pätee, ohi perillisen jakovaatimusten. Että perillisen erotessa eroavan liiton osapuolet odottavat lesken kuolemaa, sen jälkeen voi hoitaa osituksen.

        Perusteella millä kuuluu toisen omistama omaisuus myös toiselle pelkän avio-oikeuden perusteella ja avioehto rajaisi tuon vasta??


    • Anonyymi

      Mutta jos Liisa ja Lasse eroavat Lainan eläessä, miten Lasse turvaa saatavansa. Lainahan voi elää vielä 30 v. Onhan se realiteetit että Lasselle kuluu puolet Liisan omaisuudesta.

      • Anonyymi

        "Onhan se realiteetit että Lasselle kuluu puolet Liisan omaisuudesta."

        Kummallisia "reliteetteja" täällä esitetään! Näillä "tietäjillä ei ole mitään hajua avio-oikeudesta, mistä säädetään avioliittolaissa!

        Lasselle ei suinkaan automaattisesti kuulu puolta Liisan omaisuudesta. Osituksessa vertaillaan puolisoiden nettovarallisuuksia, ja Lasse voi saada Liisalta tasinkoa ainoastaan, jos on köyhempi osapuoli ja ainoastaan määrän, joka tarvitaan puolisoiden varallisuuden tasoittamiseksi (mikä siten voi olla pienempi kuin puolet Liisan omaisuudesta - jopa 0 €).


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Onhan se realiteetit että Lasselle kuluu puolet Liisan omaisuudesta."

        Kummallisia "reliteetteja" täällä esitetään! Näillä "tietäjillä ei ole mitään hajua avio-oikeudesta, mistä säädetään avioliittolaissa!

        Lasselle ei suinkaan automaattisesti kuulu puolta Liisan omaisuudesta. Osituksessa vertaillaan puolisoiden nettovarallisuuksia, ja Lasse voi saada Liisalta tasinkoa ainoastaan, jos on köyhempi osapuoli ja ainoastaan määrän, joka tarvitaan puolisoiden varallisuuden tasoittamiseksi (mikä siten voi olla pienempi kuin puolet Liisan omaisuudesta - jopa 0 €).

        Mitä sinä luulet oikein olevasi?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä sinä luulet oikein olevasi?

        Vähän enemmän kuin kaltaisesi Suoli24:n "realiteettien" jakaja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vähän enemmän kuin kaltaisesi Suoli24:n "realiteettien" jakaja.

        Siitä ei ole kuin sinun sanasi eli yhtä tyhjän kanssa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vähän enemmän kuin kaltaisesi Suoli24:n "realiteettien" jakaja.

        Yksi ainoa edes vähänkään lähelle oikeaa oleva kommentti löytyi.

        Kuitenkin, yhä vieläkin ymmärretään avioliittolain sanamuodot ihan väärin, eli ymmärretään sana puolisoiden väärin eli ymmärretään se sanan tarkoittavan molempien ERILLISTÄ omaisuutta eli kaikkea omaisuutta eli että molempien kaikki omaisuudet yhdistetään ja ne olisivat avio-oikeuden alaista.

        Tulisi osata yhdistää eri pykäliä toisiinsa ja lukea avioliittolaki yhtenä kokonaisuutena, mutta harvan järki kykenee tähän.

        Ensiksi jo avioliitto laki eriyttää kummankin puolison omaisuudet erillisiksi, eli ennen avioliittoa ollut omaisuus on omaisuutensa hankkinut/saanut johon avio-oikeutta EI OLE, eikä myöskään siihen jonka yksinomaan puoliso SAA AVIOLIITON AIKANA (saamistapaa laki ei erittele), joten se on kaikki saantotavat ELI MYÖSKIN PERINTÖNÄ SAATU.

        Mutta jo lainkohdat ilmaisee saman, " 34 §

        Se omaisuus, mikä puolisolla on avioliittoon mennessään, kuuluu edelleen hänelle. Niin ikään on hänen omaisuuttaan, mitä hän avioliiton aikana saa.
        35 §

        Kumpaisellakin puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen. Sen nojalla saavat omaisuuden osituksessa eloonjäänyt puoliso ja kuolleen puolison perilliset taikka kumpikin puoliso puolet ===>puolisoiden omaisuuden<<<=== säästöstä, sen mukaan kuin IV osassa tarkemmin sääädetään", nyt huomioitavaa nuolitetusta kohdasta, eli PUOLISOIDEN, EI siis PUOLISOITTEN ja jos lukisi puolisoitten, niin tarkoittaisi kaikkea omaisuutta, mutta lukeekin PUOLISOIDEN eli ainoastaan vain sitä omaisuutta joka on YHTEISTÄ, eli avioliitonaikana hankittua yhdessä yhteiseen käyttöön.

        Puoliso => puolisot => puolisoitten, kukin näistä sanoista tarkoittaa erillisyyttä, tietenkin liitesana muuttaa merkityksen, esim. minun puolisoni, meidän puolisoitten yhteistä joka sanoina eriyttää yhteisen omaisuuden erilleen omasta omaisuudesta.

        Kun taas, puolisoni, puolisoiden on yhdistävä sanamuoto ja tällöin tarkoittaa omaisuuden suhteen yhdistävää eli yhdessä hankittua, esim. avioliiton aikana rakennettua rakennusta, taikka ostettua autoa jolloinka molemmat avio-oikeuden perusteella omistaa YHDESSÄ auton.

        En ymmärrä miksi tämä äidinkielemme on joillekkin niin vaikeaa ymmärtää, että kun luetaan, niin yhdistetään kaikki omaisuus olevan avio-oikeuden alaista vaikkei lain mukaan niin voida tehdä, vaan avio-oikeus antaa ainoastaan oikeuden KÄYTTÄÄ yhdessä hankittua omaisuutta kuin omaansa, eli toinen ei voi kieltää, mutta avio-oikeus ei kuitenkaan anna oikeutta myydä yksinään yhteistä omaisuutta ilman toisen osapuolen lupaa.

        Yhdistäkää nyt hyvät ihmiset nuo 34 ja 35 pykälä yhdeksi ryppääksi ja lukekaa ymmärtäen kielioppisääntöjen mukaan.

        Avio-oikeus ei tuo omistusoikeutta toisen omaisuuteen, (huomioikaa perustuslain pykälä omaisuuden turvasta joka on siis perusoikeus) joten avioliittolaki on perusoikeuden kanssa ristiriidassa eli avioeron aikana tulisi siis eriyttää kumpaisenkin omaisuudet ja vasta sitten yhteisenomaisuuden säästö olisi se omaisuus joka jaetaan.

        Ymmärrän hyvin, että asia on vaikea ymmärtää muiden kuin,

        T. Professional of the law, Lawetorder Z via V


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksi ainoa edes vähänkään lähelle oikeaa oleva kommentti löytyi.

        Kuitenkin, yhä vieläkin ymmärretään avioliittolain sanamuodot ihan väärin, eli ymmärretään sana puolisoiden väärin eli ymmärretään se sanan tarkoittavan molempien ERILLISTÄ omaisuutta eli kaikkea omaisuutta eli että molempien kaikki omaisuudet yhdistetään ja ne olisivat avio-oikeuden alaista.

        Tulisi osata yhdistää eri pykäliä toisiinsa ja lukea avioliittolaki yhtenä kokonaisuutena, mutta harvan järki kykenee tähän.

        Ensiksi jo avioliitto laki eriyttää kummankin puolison omaisuudet erillisiksi, eli ennen avioliittoa ollut omaisuus on omaisuutensa hankkinut/saanut johon avio-oikeutta EI OLE, eikä myöskään siihen jonka yksinomaan puoliso SAA AVIOLIITON AIKANA (saamistapaa laki ei erittele), joten se on kaikki saantotavat ELI MYÖSKIN PERINTÖNÄ SAATU.

        Mutta jo lainkohdat ilmaisee saman, " 34 §

        Se omaisuus, mikä puolisolla on avioliittoon mennessään, kuuluu edelleen hänelle. Niin ikään on hänen omaisuuttaan, mitä hän avioliiton aikana saa.
        35 §

        Kumpaisellakin puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen. Sen nojalla saavat omaisuuden osituksessa eloonjäänyt puoliso ja kuolleen puolison perilliset taikka kumpikin puoliso puolet ===>puolisoiden omaisuuden<<<=== säästöstä, sen mukaan kuin IV osassa tarkemmin sääädetään", nyt huomioitavaa nuolitetusta kohdasta, eli PUOLISOIDEN, EI siis PUOLISOITTEN ja jos lukisi puolisoitten, niin tarkoittaisi kaikkea omaisuutta, mutta lukeekin PUOLISOIDEN eli ainoastaan vain sitä omaisuutta joka on YHTEISTÄ, eli avioliitonaikana hankittua yhdessä yhteiseen käyttöön.

        Puoliso => puolisot => puolisoitten, kukin näistä sanoista tarkoittaa erillisyyttä, tietenkin liitesana muuttaa merkityksen, esim. minun puolisoni, meidän puolisoitten yhteistä joka sanoina eriyttää yhteisen omaisuuden erilleen omasta omaisuudesta.

        Kun taas, puolisoni, puolisoiden on yhdistävä sanamuoto ja tällöin tarkoittaa omaisuuden suhteen yhdistävää eli yhdessä hankittua, esim. avioliiton aikana rakennettua rakennusta, taikka ostettua autoa jolloinka molemmat avio-oikeuden perusteella omistaa YHDESSÄ auton.

        En ymmärrä miksi tämä äidinkielemme on joillekkin niin vaikeaa ymmärtää, että kun luetaan, niin yhdistetään kaikki omaisuus olevan avio-oikeuden alaista vaikkei lain mukaan niin voida tehdä, vaan avio-oikeus antaa ainoastaan oikeuden KÄYTTÄÄ yhdessä hankittua omaisuutta kuin omaansa, eli toinen ei voi kieltää, mutta avio-oikeus ei kuitenkaan anna oikeutta myydä yksinään yhteistä omaisuutta ilman toisen osapuolen lupaa.

        Yhdistäkää nyt hyvät ihmiset nuo 34 ja 35 pykälä yhdeksi ryppääksi ja lukekaa ymmärtäen kielioppisääntöjen mukaan.

        Avio-oikeus ei tuo omistusoikeutta toisen omaisuuteen, (huomioikaa perustuslain pykälä omaisuuden turvasta joka on siis perusoikeus) joten avioliittolaki on perusoikeuden kanssa ristiriidassa eli avioeron aikana tulisi siis eriyttää kumpaisenkin omaisuudet ja vasta sitten yhteisenomaisuuden säästö olisi se omaisuus joka jaetaan.

        Ymmärrän hyvin, että asia on vaikea ymmärtää muiden kuin,

        T. Professional of the law, Lawetorder Z via V

        Voi HerrKo, Imatran Sinikat ja Itä-Taalainmaan markiisi! Tuota uskoo vain se, joka kovin kovasti haluaa jotakin. Herkko haluaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksi ainoa edes vähänkään lähelle oikeaa oleva kommentti löytyi.

        Kuitenkin, yhä vieläkin ymmärretään avioliittolain sanamuodot ihan väärin, eli ymmärretään sana puolisoiden väärin eli ymmärretään se sanan tarkoittavan molempien ERILLISTÄ omaisuutta eli kaikkea omaisuutta eli että molempien kaikki omaisuudet yhdistetään ja ne olisivat avio-oikeuden alaista.

        Tulisi osata yhdistää eri pykäliä toisiinsa ja lukea avioliittolaki yhtenä kokonaisuutena, mutta harvan järki kykenee tähän.

        Ensiksi jo avioliitto laki eriyttää kummankin puolison omaisuudet erillisiksi, eli ennen avioliittoa ollut omaisuus on omaisuutensa hankkinut/saanut johon avio-oikeutta EI OLE, eikä myöskään siihen jonka yksinomaan puoliso SAA AVIOLIITON AIKANA (saamistapaa laki ei erittele), joten se on kaikki saantotavat ELI MYÖSKIN PERINTÖNÄ SAATU.

        Mutta jo lainkohdat ilmaisee saman, " 34 §

        Se omaisuus, mikä puolisolla on avioliittoon mennessään, kuuluu edelleen hänelle. Niin ikään on hänen omaisuuttaan, mitä hän avioliiton aikana saa.
        35 §

        Kumpaisellakin puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen. Sen nojalla saavat omaisuuden osituksessa eloonjäänyt puoliso ja kuolleen puolison perilliset taikka kumpikin puoliso puolet ===>puolisoiden omaisuuden<<<=== säästöstä, sen mukaan kuin IV osassa tarkemmin sääädetään", nyt huomioitavaa nuolitetusta kohdasta, eli PUOLISOIDEN, EI siis PUOLISOITTEN ja jos lukisi puolisoitten, niin tarkoittaisi kaikkea omaisuutta, mutta lukeekin PUOLISOIDEN eli ainoastaan vain sitä omaisuutta joka on YHTEISTÄ, eli avioliitonaikana hankittua yhdessä yhteiseen käyttöön.

        Puoliso => puolisot => puolisoitten, kukin näistä sanoista tarkoittaa erillisyyttä, tietenkin liitesana muuttaa merkityksen, esim. minun puolisoni, meidän puolisoitten yhteistä joka sanoina eriyttää yhteisen omaisuuden erilleen omasta omaisuudesta.

        Kun taas, puolisoni, puolisoiden on yhdistävä sanamuoto ja tällöin tarkoittaa omaisuuden suhteen yhdistävää eli yhdessä hankittua, esim. avioliiton aikana rakennettua rakennusta, taikka ostettua autoa jolloinka molemmat avio-oikeuden perusteella omistaa YHDESSÄ auton.

        En ymmärrä miksi tämä äidinkielemme on joillekkin niin vaikeaa ymmärtää, että kun luetaan, niin yhdistetään kaikki omaisuus olevan avio-oikeuden alaista vaikkei lain mukaan niin voida tehdä, vaan avio-oikeus antaa ainoastaan oikeuden KÄYTTÄÄ yhdessä hankittua omaisuutta kuin omaansa, eli toinen ei voi kieltää, mutta avio-oikeus ei kuitenkaan anna oikeutta myydä yksinään yhteistä omaisuutta ilman toisen osapuolen lupaa.

        Yhdistäkää nyt hyvät ihmiset nuo 34 ja 35 pykälä yhdeksi ryppääksi ja lukekaa ymmärtäen kielioppisääntöjen mukaan.

        Avio-oikeus ei tuo omistusoikeutta toisen omaisuuteen, (huomioikaa perustuslain pykälä omaisuuden turvasta joka on siis perusoikeus) joten avioliittolaki on perusoikeuden kanssa ristiriidassa eli avioeron aikana tulisi siis eriyttää kumpaisenkin omaisuudet ja vasta sitten yhteisenomaisuuden säästö olisi se omaisuus joka jaetaan.

        Ymmärrän hyvin, että asia on vaikea ymmärtää muiden kuin,

        T. Professional of the law, Lawetorder Z via V

        Shaibaa. Tuo että ennn avioliittoa hankittu omaisuus ei kuuluisi avio- oikeuden piiriin. Tai lahjana saatu,peritty tms. Kyllä kaikki kummankin puolison varallisuus lasketaan osituksessa yhteen ja miinustetaan niistä ensin kummankin velat.
        Saatu lopputulema jaetaan kahdella. Ellei ole avioehtoa. Se avioehtohan tässä asiassa on se avainjuttu,millä rajataan toisen avio- oikeutta. Pelkän avioliittolain pohjalta mikään minään aikana,miten hankittu tai tullut omaisuus ei automaattisesti rajaudu pois. Avioehdon lisäksi voi esim jommankumman puolison perittävä rajata tedtamentissaan perillisensä puolison avio- oikeutta. Se on ainoa toinen tie,avioehdpn lisäksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksi ainoa edes vähänkään lähelle oikeaa oleva kommentti löytyi.

        Kuitenkin, yhä vieläkin ymmärretään avioliittolain sanamuodot ihan väärin, eli ymmärretään sana puolisoiden väärin eli ymmärretään se sanan tarkoittavan molempien ERILLISTÄ omaisuutta eli kaikkea omaisuutta eli että molempien kaikki omaisuudet yhdistetään ja ne olisivat avio-oikeuden alaista.

        Tulisi osata yhdistää eri pykäliä toisiinsa ja lukea avioliittolaki yhtenä kokonaisuutena, mutta harvan järki kykenee tähän.

        Ensiksi jo avioliitto laki eriyttää kummankin puolison omaisuudet erillisiksi, eli ennen avioliittoa ollut omaisuus on omaisuutensa hankkinut/saanut johon avio-oikeutta EI OLE, eikä myöskään siihen jonka yksinomaan puoliso SAA AVIOLIITON AIKANA (saamistapaa laki ei erittele), joten se on kaikki saantotavat ELI MYÖSKIN PERINTÖNÄ SAATU.

        Mutta jo lainkohdat ilmaisee saman, " 34 §

        Se omaisuus, mikä puolisolla on avioliittoon mennessään, kuuluu edelleen hänelle. Niin ikään on hänen omaisuuttaan, mitä hän avioliiton aikana saa.
        35 §

        Kumpaisellakin puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen. Sen nojalla saavat omaisuuden osituksessa eloonjäänyt puoliso ja kuolleen puolison perilliset taikka kumpikin puoliso puolet ===>puolisoiden omaisuuden<<<=== säästöstä, sen mukaan kuin IV osassa tarkemmin sääädetään", nyt huomioitavaa nuolitetusta kohdasta, eli PUOLISOIDEN, EI siis PUOLISOITTEN ja jos lukisi puolisoitten, niin tarkoittaisi kaikkea omaisuutta, mutta lukeekin PUOLISOIDEN eli ainoastaan vain sitä omaisuutta joka on YHTEISTÄ, eli avioliitonaikana hankittua yhdessä yhteiseen käyttöön.

        Puoliso => puolisot => puolisoitten, kukin näistä sanoista tarkoittaa erillisyyttä, tietenkin liitesana muuttaa merkityksen, esim. minun puolisoni, meidän puolisoitten yhteistä joka sanoina eriyttää yhteisen omaisuuden erilleen omasta omaisuudesta.

        Kun taas, puolisoni, puolisoiden on yhdistävä sanamuoto ja tällöin tarkoittaa omaisuuden suhteen yhdistävää eli yhdessä hankittua, esim. avioliiton aikana rakennettua rakennusta, taikka ostettua autoa jolloinka molemmat avio-oikeuden perusteella omistaa YHDESSÄ auton.

        En ymmärrä miksi tämä äidinkielemme on joillekkin niin vaikeaa ymmärtää, että kun luetaan, niin yhdistetään kaikki omaisuus olevan avio-oikeuden alaista vaikkei lain mukaan niin voida tehdä, vaan avio-oikeus antaa ainoastaan oikeuden KÄYTTÄÄ yhdessä hankittua omaisuutta kuin omaansa, eli toinen ei voi kieltää, mutta avio-oikeus ei kuitenkaan anna oikeutta myydä yksinään yhteistä omaisuutta ilman toisen osapuolen lupaa.

        Yhdistäkää nyt hyvät ihmiset nuo 34 ja 35 pykälä yhdeksi ryppääksi ja lukekaa ymmärtäen kielioppisääntöjen mukaan.

        Avio-oikeus ei tuo omistusoikeutta toisen omaisuuteen, (huomioikaa perustuslain pykälä omaisuuden turvasta joka on siis perusoikeus) joten avioliittolaki on perusoikeuden kanssa ristiriidassa eli avioeron aikana tulisi siis eriyttää kumpaisenkin omaisuudet ja vasta sitten yhteisenomaisuuden säästö olisi se omaisuus joka jaetaan.

        Ymmärrän hyvin, että asia on vaikea ymmärtää muiden kuin,

        T. Professional of the law, Lawetorder Z via V

        Jo muutaman lauseen luettuani päätteelin, että asialla on tämän palstan helppoheikki eli L-höppänä. Ja niinhän se oli, kun tekstin alas vieritin. Siihen lopetin lukemisen - ja siihen kannattaa muidenkin lopettaa. L-höpö nimittäin on täydellisesti ulalla, mitä tulee avioliittolakiin ja etenkin siellä säädeltyyn omaisuuden ositukseen. Jos palstalla olisi asiantunteva portinvartija, L-höppänä olisi kauan sitten blokattu täältä uskomuksiaan levittämästä. Mutta kun ei ole!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Shaibaa. Tuo että ennn avioliittoa hankittu omaisuus ei kuuluisi avio- oikeuden piiriin. Tai lahjana saatu,peritty tms. Kyllä kaikki kummankin puolison varallisuus lasketaan osituksessa yhteen ja miinustetaan niistä ensin kummankin velat.
        Saatu lopputulema jaetaan kahdella. Ellei ole avioehtoa. Se avioehtohan tässä asiassa on se avainjuttu,millä rajataan toisen avio- oikeutta. Pelkän avioliittolain pohjalta mikään minään aikana,miten hankittu tai tullut omaisuus ei automaattisesti rajaudu pois. Avioehdon lisäksi voi esim jommankumman puolison perittävä rajata tedtamentissaan perillisensä puolison avio- oikeutta. Se on ainoa toinen tie,avioehdpn lisäksi.

        Ehei arvoton ruiskuliperse, lue ymmärtäen: avioliittolaki "34 §

        Se omaisuus (eli tarkoitetaan KAIKKEA OMAISUUTTA ja nyt astuu esiin perusoikeus omaisuuden suojaan PL 15§ "JOKAISEN OMAISUUS ON TURVATTU", ESITÄ TUOLTA KOHTAA IHAN LAISTA POIKKEUKSET ELI SÄÄDETÄÄN LAILLA, perusoikeutta voidaan rajoittaa joko perusoikeuden antavassa kohdassa taikka säätämällä siitä laissa kun perustuslakiin on kirjattu lakivarauma [lakivaraus], muutoin on laissa tehty poikkeus perustuslainvastainen) mikä puolisolla on avioliittoon mennessään, kuuluu edelleen hänelle. Niin ikään on hänen omaisuuttaan, mitä hän avioliiton aikana saa (Oli saantoperuste mikä tahansa)".

        Nyt kun ymmärrämme lakia han oikein ja luemme omaisuuden turva, tulee käsittää mitä tarkoitetaan, niin tarkoitetaanko sillä sitä, ettei kukaan voi määrätä, käyttää, ottaa tai muullakaan tavalla toisen omistamaan esineeseen tai muuhunkaan toisen omistamaan? ....

        OLENKO VÄÄRÄSSÄ, oi te niin 'viisaat' '??

        T. Professional of the law, Lawetorder Z via V


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jo muutaman lauseen luettuani päätteelin, että asialla on tämän palstan helppoheikki eli L-höppänä. Ja niinhän se oli, kun tekstin alas vieritin. Siihen lopetin lukemisen - ja siihen kannattaa muidenkin lopettaa. L-höpö nimittäin on täydellisesti ulalla, mitä tulee avioliittolakiin ja etenkin siellä säädeltyyn omaisuuden ositukseen. Jos palstalla olisi asiantunteva portinvartija, L-höppänä olisi kauan sitten blokattu täältä uskomuksiaan levittämästä. Mutta kun ei ole!

        Kummallista, että kuitenkin jaksoit noinkin paljon tyhjää tekstiä suoltaa, olisit ohittanut vain, vaiko alkoi persettä kuumottaan, että taasko se paljastaa asioita, että me tehdään rikoksia kaiken aikaan, muutoinhan jos olisi ihan väärin, niin kannattaisi puuttua ollenkaan, koska lukijat kyllä ihan itse huomaisivat milloin menee ihan väärin, EIKÖ VAIN??

        T. Professional of the law, Lawetorder Z via V


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Shaibaa. Tuo että ennn avioliittoa hankittu omaisuus ei kuuluisi avio- oikeuden piiriin. Tai lahjana saatu,peritty tms. Kyllä kaikki kummankin puolison varallisuus lasketaan osituksessa yhteen ja miinustetaan niistä ensin kummankin velat.
        Saatu lopputulema jaetaan kahdella. Ellei ole avioehtoa. Se avioehtohan tässä asiassa on se avainjuttu,millä rajataan toisen avio- oikeutta. Pelkän avioliittolain pohjalta mikään minään aikana,miten hankittu tai tullut omaisuus ei automaattisesti rajaudu pois. Avioehdon lisäksi voi esim jommankumman puolison perittävä rajata tedtamentissaan perillisensä puolison avio- oikeutta. Se on ainoa toinen tie,avioehdpn lisäksi.

        Lyönkö vielä enemmän ruikkushaipailijan maanrakoon takaisin?

        Lyödään vain, ensinnäkin tämä, "Kyllä kaikki kummankin puolison varallisuus lasketaan osituksessa yhteen ja miinustetaan niistä ensin ==>>kummankin velat<<<==".

        Kummankin OMAT VELAT ON OMIA, niitä ei voida maksaa YHTEISELLÄ varannolla, eikä toisen omaisuuden arvolla.

        Sitten toinen, "Se avioehtohan tässä asiassa on se avainjuttu,millä rajataan toisen avio- oikeutta", ja ainoa oikea on, että rajataan avio-oikeutta pois, muuta oikeaa ollutkaan, eli kun toinen avioliiton aikana hankkii omilla varannoillaan jotakin, niin avioehdolla rajataan toisen omistus ja käyttöoikeus pois tuosta hankinnasta, eli ei se avioehto ole se avainjuttu, kun se oikeus toisen omaisuuteen on jo lainsäädännöllä (AvL34§) rajattu pois.

        Tämä että lakia tulkitaan miten sattuu on loputon suo oikomiseen eli kun luemme ja ymmärrämme lakien tarkoituksen, avautuu ne teidånkin silmänne, mutta tehän haette ainoastaan rahastusmahdollisuutta aina.

        T. Professional of the law, Lawetorder Z via V


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lyönkö vielä enemmän ruikkushaipailijan maanrakoon takaisin?

        Lyödään vain, ensinnäkin tämä, "Kyllä kaikki kummankin puolison varallisuus lasketaan osituksessa yhteen ja miinustetaan niistä ensin ==>>kummankin velat<<<==".

        Kummankin OMAT VELAT ON OMIA, niitä ei voida maksaa YHTEISELLÄ varannolla, eikä toisen omaisuuden arvolla.

        Sitten toinen, "Se avioehtohan tässä asiassa on se avainjuttu,millä rajataan toisen avio- oikeutta", ja ainoa oikea on, että rajataan avio-oikeutta pois, muuta oikeaa ollutkaan, eli kun toinen avioliiton aikana hankkii omilla varannoillaan jotakin, niin avioehdolla rajataan toisen omistus ja käyttöoikeus pois tuosta hankinnasta, eli ei se avioehto ole se avainjuttu, kun se oikeus toisen omaisuuteen on jo lainsäädännöllä (AvL34§) rajattu pois.

        Tämä että lakia tulkitaan miten sattuu on loputon suo oikomiseen eli kun luemme ja ymmärrämme lakien tarkoituksen, avautuu ne teidånkin silmänne, mutta tehän haette ainoastaan rahastusmahdollisuutta aina.

        T. Professional of the law, Lawetorder Z via V

        Avioliittolaissa kerrotaan, että kunkin aviopuolison varat ovat hänen omiaan. Ja kerrotaan sekin että puolisoilla on avio-oikeus(ellei sitä ole rajattu avioehdolla tai jonkun muun henkilön tekemässä testamentissa pois).
        Leikitään vaikka, eytytä on olemassa Petra ja Petteri, aviossa keskenään. Petralla on jo ennen avioliittoa ollut säästöjä. Avioon mennessään hän käytti niistä osan yhteiseen kotiin, 50 % kämpästä on Petterin, loput Petran omistuksessa.
        Petterillä on itsellään perintönä ennen avioliittoa saatuja osakkeiota lähes saman verran, mitä Petralla on yhä säästötilillään.
        Lisäksi Petterillä on testamentilla saatu kiinteistö, jonka peltoja hän vuokraa lapsuuskotinsa naapuritilan käyttöön. Tässäpä se kompa tuleekin, ettei testamentissa ollut saajan puolison avio-oikeutta suljettu pois.
        Mikä kaikki näiden mukavien ihmisten omaisuudesta on avio-oikeuden piirissä? Vastaatko, sinä joka sotket, annat väärää tietoa.
        Esimerkkitapauksessa jonka kirjoitin ei ole avioehtoakaan.
        Jos ero tulee, menee kummankin kaikki omaisuus ositettavaan varallisuuteen. Hupsista, se Petterin joaiemmin perintönä saama kiinteistökin.
        Avioliittolaissa, kun on kerrottu se että kunkin omaisuus on omaansa, tarkoittaa avioliiton kestäessä, että kumpikin käyttää ja määrää omaa omaisuuttaan.

        Avio-oikeus kun on odotusoikeus, joka realisoituu vasta osituksessa. Ositusperuste syntyy sillä hetkellä kun avioero on laitettu vireille(harkinta-aika), tai toinen puolisoista on kuollut. Että mistä sinä ihminen saat tähän ketjuun sen virheellisen tiedon hankittuakin? Että se ja tämä ja tuo ei kuulu ositettavaan varallisuuteen. Vain ne eivät kuulu, mistä on se avio-oikeus sopimuksella tai jonkun muun testamentissa suljettu pois.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Avioliittolaissa kerrotaan, että kunkin aviopuolison varat ovat hänen omiaan. Ja kerrotaan sekin että puolisoilla on avio-oikeus(ellei sitä ole rajattu avioehdolla tai jonkun muun henkilön tekemässä testamentissa pois).
        Leikitään vaikka, eytytä on olemassa Petra ja Petteri, aviossa keskenään. Petralla on jo ennen avioliittoa ollut säästöjä. Avioon mennessään hän käytti niistä osan yhteiseen kotiin, 50 % kämpästä on Petterin, loput Petran omistuksessa.
        Petterillä on itsellään perintönä ennen avioliittoa saatuja osakkeiota lähes saman verran, mitä Petralla on yhä säästötilillään.
        Lisäksi Petterillä on testamentilla saatu kiinteistö, jonka peltoja hän vuokraa lapsuuskotinsa naapuritilan käyttöön. Tässäpä se kompa tuleekin, ettei testamentissa ollut saajan puolison avio-oikeutta suljettu pois.
        Mikä kaikki näiden mukavien ihmisten omaisuudesta on avio-oikeuden piirissä? Vastaatko, sinä joka sotket, annat väärää tietoa.
        Esimerkkitapauksessa jonka kirjoitin ei ole avioehtoakaan.
        Jos ero tulee, menee kummankin kaikki omaisuus ositettavaan varallisuuteen. Hupsista, se Petterin joaiemmin perintönä saama kiinteistökin.
        Avioliittolaissa, kun on kerrottu se että kunkin omaisuus on omaansa, tarkoittaa avioliiton kestäessä, että kumpikin käyttää ja määrää omaa omaisuuttaan.

        Avio-oikeus kun on odotusoikeus, joka realisoituu vasta osituksessa. Ositusperuste syntyy sillä hetkellä kun avioero on laitettu vireille(harkinta-aika), tai toinen puolisoista on kuollut. Että mistä sinä ihminen saat tähän ketjuun sen virheellisen tiedon hankittuakin? Että se ja tämä ja tuo ei kuulu ositettavaan varallisuuteen. Vain ne eivät kuulu, mistä on se avio-oikeus sopimuksella tai jonkun muun testamentissa suljettu pois.

        Juuri noin. L-höppänä, joka täällä aktiivisesti koettaa "opettaa" muuta, elää todellisuudelle vieraassa maailmassaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehei arvoton ruiskuliperse, lue ymmärtäen: avioliittolaki "34 §

        Se omaisuus (eli tarkoitetaan KAIKKEA OMAISUUTTA ja nyt astuu esiin perusoikeus omaisuuden suojaan PL 15§ "JOKAISEN OMAISUUS ON TURVATTU", ESITÄ TUOLTA KOHTAA IHAN LAISTA POIKKEUKSET ELI SÄÄDETÄÄN LAILLA, perusoikeutta voidaan rajoittaa joko perusoikeuden antavassa kohdassa taikka säätämällä siitä laissa kun perustuslakiin on kirjattu lakivarauma [lakivaraus], muutoin on laissa tehty poikkeus perustuslainvastainen) mikä puolisolla on avioliittoon mennessään, kuuluu edelleen hänelle. Niin ikään on hänen omaisuuttaan, mitä hän avioliiton aikana saa (Oli saantoperuste mikä tahansa)".

        Nyt kun ymmärrämme lakia han oikein ja luemme omaisuuden turva, tulee käsittää mitä tarkoitetaan, niin tarkoitetaanko sillä sitä, ettei kukaan voi määrätä, käyttää, ottaa tai muullakaan tavalla toisen omistamaan esineeseen tai muuhunkaan toisen omistamaan? ....

        OLENKO VÄÄRÄSSÄ, oi te niin 'viisaat' '??

        T. Professional of the law, Lawetorder Z via V

        HerrKo ja Imatran Sinikat taas vauhdissa.

        Kerro vielä, milla alalla harjoitat tai olet harjoittanut lakia, kun olet Prosessional.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        HerrKo ja Imatran Sinikat taas vauhdissa.

        Kerro vielä, milla alalla harjoitat tai olet harjoittanut lakia, kun olet Prosessional.

        L-höpö on Professional Amateur of the Law, suomeksi helppoheikki.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Avioliittolaissa kerrotaan, että kunkin aviopuolison varat ovat hänen omiaan. Ja kerrotaan sekin että puolisoilla on avio-oikeus(ellei sitä ole rajattu avioehdolla tai jonkun muun henkilön tekemässä testamentissa pois).
        Leikitään vaikka, eytytä on olemassa Petra ja Petteri, aviossa keskenään. Petralla on jo ennen avioliittoa ollut säästöjä. Avioon mennessään hän käytti niistä osan yhteiseen kotiin, 50 % kämpästä on Petterin, loput Petran omistuksessa.
        Petterillä on itsellään perintönä ennen avioliittoa saatuja osakkeiota lähes saman verran, mitä Petralla on yhä säästötilillään.
        Lisäksi Petterillä on testamentilla saatu kiinteistö, jonka peltoja hän vuokraa lapsuuskotinsa naapuritilan käyttöön. Tässäpä se kompa tuleekin, ettei testamentissa ollut saajan puolison avio-oikeutta suljettu pois.
        Mikä kaikki näiden mukavien ihmisten omaisuudesta on avio-oikeuden piirissä? Vastaatko, sinä joka sotket, annat väärää tietoa.
        Esimerkkitapauksessa jonka kirjoitin ei ole avioehtoakaan.
        Jos ero tulee, menee kummankin kaikki omaisuus ositettavaan varallisuuteen. Hupsista, se Petterin joaiemmin perintönä saama kiinteistökin.
        Avioliittolaissa, kun on kerrottu se että kunkin omaisuus on omaansa, tarkoittaa avioliiton kestäessä, että kumpikin käyttää ja määrää omaa omaisuuttaan.

        Avio-oikeus kun on odotusoikeus, joka realisoituu vasta osituksessa. Ositusperuste syntyy sillä hetkellä kun avioero on laitettu vireille(harkinta-aika), tai toinen puolisoista on kuollut. Että mistä sinä ihminen saat tähän ketjuun sen virheellisen tiedon hankittuakin? Että se ja tämä ja tuo ei kuulu ositettavaan varallisuuteen. Vain ne eivät kuulu, mistä on se avio-oikeus sopimuksella tai jonkun muun testamentissa suljettu pois.

        Avio-oikeus todellakn antaa odotusoikeuden, myös avo-oikeus, singelöintikin, mutta antaahan se treffipanokin odotusoikeuden.

        Laissa vain ei ole missään mitään odotusoikeudesta, joten se on vain sana jollekkin jota ei ole olemassakaan.

        Avio-oikeus antaa oikeuksia kyllä, mutta vain ja ainoastaan käyttö- ja hallintaoikeuden OLEMASSA OLEVAAN,mutta kuten on sanottu avioliittolain 34§ sanookin, että omaisuus pysyy omaisuuden saajalla, mutta yhdessä hankittu on avioero tilanteessa se jaettava omaisuus, eli kuten se jo ilmaistaan samaisen lain 35§, sanalla "PUOLISOIDEN" eli kummankin yhteisesti omistamaa, laissa ei lue "PUOLISOITTEN" eli eriytytetään jolloinka tulee kysymykseen kummankin omaisuus, mutta eihän tämä ole vaikea asia teidänkään ymmärtää, vai mitä kun kerran on ihan selkeää äidinkieltäkin?

        Mutta, kuten on sanottu, syökää paskoonne ja tällaisista yksinkertaisista asioista ei kannata vuositolkulla vääntää, tyhmät vääntää vuositolkulla viisaampiaan vastaan, koska ego ei anna periksi myöntää oma tyhmyytensä ja ymmärtämättömyys asioissa ja olen jo viitisen vuotta sitten tästä väåntänyt idioottien kanssa, ruikkulöpslöps, muutama muu ja usea poliisi, kuten paskareikäkin täällä viihtyy, ja tietenkin täällä vääntää minilex ja lelyx (mikä lie olikaan), mitkä haluaisi ulkoistaa jopa raskaudenkin, jos vain kykenisivät, mutta parhain on todellisuudessa paskanruskea "imatransinivuokko" lapsellisuudellaan, mutta laittakaa Kujanpää taas asialle, kyllähän se nyt vielä muutaman ihmisen käy murhaamassa yön hämärissä, kuvitellen, että ihmisen uni on klo 2 - 4:00 sikeimillään.

        Asiasta toiseen, niin vituttaisi se minuakin, kun olisin tehnyt tyhmyyttäni erittäin moneista laeista perustuslain vastaisia ja tulkkailisin lakeja täysin väärin ja teksin perustuslaista paskapaperin veroisen, kuten te.

        Perustuslain 15§ omaisuuden turva (perusoikeusko?) sille ette mahda mitään, kuten ette myöskään saman lain 2§ 3mom. ja 22§.

        Näin tänään, oli eilenkin ja on huomennakin.

        T. Professional of the law, Lawetorder Z via V


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Avio-oikeus todellakn antaa odotusoikeuden, myös avo-oikeus, singelöintikin, mutta antaahan se treffipanokin odotusoikeuden.

        Laissa vain ei ole missään mitään odotusoikeudesta, joten se on vain sana jollekkin jota ei ole olemassakaan.

        Avio-oikeus antaa oikeuksia kyllä, mutta vain ja ainoastaan käyttö- ja hallintaoikeuden OLEMASSA OLEVAAN,mutta kuten on sanottu avioliittolain 34§ sanookin, että omaisuus pysyy omaisuuden saajalla, mutta yhdessä hankittu on avioero tilanteessa se jaettava omaisuus, eli kuten se jo ilmaistaan samaisen lain 35§, sanalla "PUOLISOIDEN" eli kummankin yhteisesti omistamaa, laissa ei lue "PUOLISOITTEN" eli eriytytetään jolloinka tulee kysymykseen kummankin omaisuus, mutta eihän tämä ole vaikea asia teidänkään ymmärtää, vai mitä kun kerran on ihan selkeää äidinkieltäkin?

        Mutta, kuten on sanottu, syökää paskoonne ja tällaisista yksinkertaisista asioista ei kannata vuositolkulla vääntää, tyhmät vääntää vuositolkulla viisaampiaan vastaan, koska ego ei anna periksi myöntää oma tyhmyytensä ja ymmärtämättömyys asioissa ja olen jo viitisen vuotta sitten tästä väåntänyt idioottien kanssa, ruikkulöpslöps, muutama muu ja usea poliisi, kuten paskareikäkin täällä viihtyy, ja tietenkin täällä vääntää minilex ja lelyx (mikä lie olikaan), mitkä haluaisi ulkoistaa jopa raskaudenkin, jos vain kykenisivät, mutta parhain on todellisuudessa paskanruskea "imatransinivuokko" lapsellisuudellaan, mutta laittakaa Kujanpää taas asialle, kyllähän se nyt vielä muutaman ihmisen käy murhaamassa yön hämärissä, kuvitellen, että ihmisen uni on klo 2 - 4:00 sikeimillään.

        Asiasta toiseen, niin vituttaisi se minuakin, kun olisin tehnyt tyhmyyttäni erittäin moneista laeista perustuslain vastaisia ja tulkkailisin lakeja täysin väärin ja teksin perustuslaista paskapaperin veroisen, kuten te.

        Perustuslain 15§ omaisuuden turva (perusoikeusko?) sille ette mahda mitään, kuten ette myöskään saman lain 2§ 3mom. ja 22§.

        Näin tänään, oli eilenkin ja on huomennakin.

        T. Professional of the law, Lawetorder Z via V

        Lisään omaani, hallituksenesitys 62/1986 avioliitonpurkamisesta/avioerosta, niin esityksessä ilmenee selkeästi, että, kun ilmaisu on puolisoiden, on se tällöin yhtestä, "~harkinta-aikaa puolisot olisi tuomittava avioeroon toisen tai ===>>molempien PUOLISOIDEN<<<=== vaatimuksesta~", varmaan muitakin kohtia olisi jossa ilmaisutyyli YHTEISESTÄ om saman kaltainen (voisi kyllä lukasta läpi tuokin esitys, kun tuli ladattua), mutta esityksethän ei todellakaan ole laki, mutta toimpahan vaan esille, että onhan se tuo silloinen hallitus ollut samoilla linjoilla, jolloinka lakejakin alettiin paskemmiksi muuttaan, siitä, että kun kirjoitetaan "puolisoiden", niin tarkoitetaan yhteistä, yhteistuumin, etc. etc.

        Tietenkin myös pahassa erillään asumisessa selviö on, että molempien vaatimus on erillisiä, mutta voi olla myöskin samaan plancoon kirjoitettunakin YHDESSÄ allekirjoitettuna.

        Mutta tämäpä tästä ja koettakaa nyt jo, (ikävanhoja kun olette) niin oppia se luetun ymmärtäminen, kun eihän tällaisesta mitään tule, että se luettu ymmärretään pastersteinin tapaan.

        T. Professional of the law, Lawetorder Z via V


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Avioliittolaissa kerrotaan, että kunkin aviopuolison varat ovat hänen omiaan. Ja kerrotaan sekin että puolisoilla on avio-oikeus(ellei sitä ole rajattu avioehdolla tai jonkun muun henkilön tekemässä testamentissa pois).
        Leikitään vaikka, eytytä on olemassa Petra ja Petteri, aviossa keskenään. Petralla on jo ennen avioliittoa ollut säästöjä. Avioon mennessään hän käytti niistä osan yhteiseen kotiin, 50 % kämpästä on Petterin, loput Petran omistuksessa.
        Petterillä on itsellään perintönä ennen avioliittoa saatuja osakkeiota lähes saman verran, mitä Petralla on yhä säästötilillään.
        Lisäksi Petterillä on testamentilla saatu kiinteistö, jonka peltoja hän vuokraa lapsuuskotinsa naapuritilan käyttöön. Tässäpä se kompa tuleekin, ettei testamentissa ollut saajan puolison avio-oikeutta suljettu pois.
        Mikä kaikki näiden mukavien ihmisten omaisuudesta on avio-oikeuden piirissä? Vastaatko, sinä joka sotket, annat väärää tietoa.
        Esimerkkitapauksessa jonka kirjoitin ei ole avioehtoakaan.
        Jos ero tulee, menee kummankin kaikki omaisuus ositettavaan varallisuuteen. Hupsista, se Petterin joaiemmin perintönä saama kiinteistökin.
        Avioliittolaissa, kun on kerrottu se että kunkin omaisuus on omaansa, tarkoittaa avioliiton kestäessä, että kumpikin käyttää ja määrää omaa omaisuuttaan.

        Avio-oikeus kun on odotusoikeus, joka realisoituu vasta osituksessa. Ositusperuste syntyy sillä hetkellä kun avioero on laitettu vireille(harkinta-aika), tai toinen puolisoista on kuollut. Että mistä sinä ihminen saat tähän ketjuun sen virheellisen tiedon hankittuakin? Että se ja tämä ja tuo ei kuulu ositettavaan varallisuuteen. Vain ne eivät kuulu, mistä on se avio-oikeus sopimuksella tai jonkun muun testamentissa suljettu pois.

        Lisään vielä vähän, oikein että joitakin alkaisi voduttammaan. 😁

        Suomen hallitusmuoto vuodelta 1919 aina vuoteen 2000 asti olleena ilmaisee 6§ näin: "JOKAINEN Suomen kansalainen olkoon LAIN MUKAAN (lakivarauma) turvattu hengen, kunnian, henkilökohtaisen vapauden ja OMAISUUDEN puolesta~" eli tämä tarkoittaa sitä, että omaisuudesta voidaan hallitusmuodon perusoikeudet antavasta POIKETEN määritellä lailla tuon lakivarauman turvin, eli vaikkapa avioliittolailla, ulosottokaaressa, oikeudenkäymiskaaressa, holhouslaissa, rikoslaissa, maakaaressa, tai missä tahansa laissa koskien omaisuutta.

        Entäpä nyt sitten, armon vuonna 2023 onkin nykyisen perusoikeuden antava määritelmä näin, "15§ OmaisuudenSUOJA
        Jokaisen omaisuus on turvattu. (Piste, missä lakivarauma?, kas kummaa kun ei ole 😁🤣🤣ja jatkoa) Omaisuuden PAKKOLUNASTUKSESTA yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan SÄÄDETÄÄN lailla (LAKIVARAUMA), eli ainoa kohta josta voidaan säätää peruoikeudesta poikkeavasti onkin ainoastaan pakkolunastus, eli siis avioliittolaissa ei voida säätää poikkeavasti, eikä missään muussakaan laissa ja jos on ollut jotain, on kyseinen kohta siis perusoikeuden (perustuslain) vastainen.

        Eli älkää tuijottako tyhminä vaan yhtä pykälää, tai no kun ei ymmärrys riitä ja lukutaitokaan, niin tuijottakaa vain pykälä kerrallaan, sinisenkirjavinakin.

        T. Professional of the law, Lawetorder Z via V

        Jk. Venäjällä (joka monen mielestä on takapajula) on perustuslakituomioistuin, niin onko suomaliassa?? Ai eikö olekkaan? Mitä voitaisiin päätellä suomalian takapajuisuudesta sitten??


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lisään vielä vähän, oikein että joitakin alkaisi voduttammaan. 😁

        Suomen hallitusmuoto vuodelta 1919 aina vuoteen 2000 asti olleena ilmaisee 6§ näin: "JOKAINEN Suomen kansalainen olkoon LAIN MUKAAN (lakivarauma) turvattu hengen, kunnian, henkilökohtaisen vapauden ja OMAISUUDEN puolesta~" eli tämä tarkoittaa sitä, että omaisuudesta voidaan hallitusmuodon perusoikeudet antavasta POIKETEN määritellä lailla tuon lakivarauman turvin, eli vaikkapa avioliittolailla, ulosottokaaressa, oikeudenkäymiskaaressa, holhouslaissa, rikoslaissa, maakaaressa, tai missä tahansa laissa koskien omaisuutta.

        Entäpä nyt sitten, armon vuonna 2023 onkin nykyisen perusoikeuden antava määritelmä näin, "15§ OmaisuudenSUOJA
        Jokaisen omaisuus on turvattu. (Piste, missä lakivarauma?, kas kummaa kun ei ole 😁🤣🤣ja jatkoa) Omaisuuden PAKKOLUNASTUKSESTA yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan SÄÄDETÄÄN lailla (LAKIVARAUMA), eli ainoa kohta josta voidaan säätää peruoikeudesta poikkeavasti onkin ainoastaan pakkolunastus, eli siis avioliittolaissa ei voida säätää poikkeavasti, eikä missään muussakaan laissa ja jos on ollut jotain, on kyseinen kohta siis perusoikeuden (perustuslain) vastainen.

        Eli älkää tuijottako tyhminä vaan yhtä pykälää, tai no kun ei ymmärrys riitä ja lukutaitokaan, niin tuijottakaa vain pykälä kerrallaan, sinisenkirjavinakin.

        T. Professional of the law, Lawetorder Z via V

        Jk. Venäjällä (joka monen mielestä on takapajula) on perustuslakituomioistuin, niin onko suomaliassa?? Ai eikö olekkaan? Mitä voitaisiin päätellä suomalian takapajuisuudesta sitten??

        Herkko of the Löö ja Imatran sinikat höpisee taas omiaan.

        Yläkoulussa opetetaan nuorille näin: "Jos avioliiton aikana ei ole tehty avioehtoa, molempien puolisoiden nimissä oleva omaisuus lasketaan liiton päättyessä yhteen ja puolitetaan tasan molemmille. Myös niissä tapauksissa, kun toisen puolison omaisuus on merkittävästi suurempi tai pienempi kuin avioliittoa solmittaessa. Avioero-ositus ei ole pakollinen toimitus, mutta se on tehtävä, jos toinen osapuoli sitä vaatii. Oikeus vaatia ositusta ei vanhene koskaan."

        HerrKo, mikä tuossa asiassa on vialla, vastannet meille muille. Oletko itse käynyt koulua, vaiko pelkän uimakoulun?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Herkko of the Löö ja Imatran sinikat höpisee taas omiaan.

        Yläkoulussa opetetaan nuorille näin: "Jos avioliiton aikana ei ole tehty avioehtoa, molempien puolisoiden nimissä oleva omaisuus lasketaan liiton päättyessä yhteen ja puolitetaan tasan molemmille. Myös niissä tapauksissa, kun toisen puolison omaisuus on merkittävästi suurempi tai pienempi kuin avioliittoa solmittaessa. Avioero-ositus ei ole pakollinen toimitus, mutta se on tehtävä, jos toinen osapuoli sitä vaatii. Oikeus vaatia ositusta ei vanhene koskaan."

        HerrKo, mikä tuossa asiassa on vialla, vastannet meille muille. Oletko itse käynyt koulua, vaiko pelkän uimakoulun?

        Mtä yrität sanoa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mtä yrität sanoa?

        "Mtä"

        Mtä Lawetti tietää? Asiasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mtä yrität sanoa?

        Mtä itse yritit?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lisään omaani, hallituksenesitys 62/1986 avioliitonpurkamisesta/avioerosta, niin esityksessä ilmenee selkeästi, että, kun ilmaisu on puolisoiden, on se tällöin yhtestä, "~harkinta-aikaa puolisot olisi tuomittava avioeroon toisen tai ===>>molempien PUOLISOIDEN<<<=== vaatimuksesta~", varmaan muitakin kohtia olisi jossa ilmaisutyyli YHTEISESTÄ om saman kaltainen (voisi kyllä lukasta läpi tuokin esitys, kun tuli ladattua), mutta esityksethän ei todellakaan ole laki, mutta toimpahan vaan esille, että onhan se tuo silloinen hallitus ollut samoilla linjoilla, jolloinka lakejakin alettiin paskemmiksi muuttaan, siitä, että kun kirjoitetaan "puolisoiden", niin tarkoitetaan yhteistä, yhteistuumin, etc. etc.

        Tietenkin myös pahassa erillään asumisessa selviö on, että molempien vaatimus on erillisiä, mutta voi olla myöskin samaan plancoon kirjoitettunakin YHDESSÄ allekirjoitettuna.

        Mutta tämäpä tästä ja koettakaa nyt jo, (ikävanhoja kun olette) niin oppia se luetun ymmärtäminen, kun eihän tällaisesta mitään tule, että se luettu ymmärretään pastersteinin tapaan.

        T. Professional of the law, Lawetorder Z via V

        Tuosta ei nyt vanha Erkkikään ota selvää... Mutta hauskaa on, että T. Professional of the law, Lawetorder Z via , on ystävä nimeltä Liisa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Shaibaa. Tuo että ennn avioliittoa hankittu omaisuus ei kuuluisi avio- oikeuden piiriin. Tai lahjana saatu,peritty tms. Kyllä kaikki kummankin puolison varallisuus lasketaan osituksessa yhteen ja miinustetaan niistä ensin kummankin velat.
        Saatu lopputulema jaetaan kahdella. Ellei ole avioehtoa. Se avioehtohan tässä asiassa on se avainjuttu,millä rajataan toisen avio- oikeutta. Pelkän avioliittolain pohjalta mikään minään aikana,miten hankittu tai tullut omaisuus ei automaattisesti rajaudu pois. Avioehdon lisäksi voi esim jommankumman puolison perittävä rajata tedtamentissaan perillisensä puolison avio- oikeutta. Se on ainoa toinen tie,avioehdpn lisäksi.

        Perustelisitteko niin, että sihen sopii ihmisoikeus omaisuutensa suojaan, että lakiperustainen määrittely omistuksen synnystä ja sitten avioliittolaki joka noudattaa perusoikeutta.
        Olisiko mahdollista saada perusteltuna mihin näkemys perustuu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Herkko of the Löö ja Imatran sinikat höpisee taas omiaan.

        Yläkoulussa opetetaan nuorille näin: "Jos avioliiton aikana ei ole tehty avioehtoa, molempien puolisoiden nimissä oleva omaisuus lasketaan liiton päättyessä yhteen ja puolitetaan tasan molemmille. Myös niissä tapauksissa, kun toisen puolison omaisuus on merkittävästi suurempi tai pienempi kuin avioliittoa solmittaessa. Avioero-ositus ei ole pakollinen toimitus, mutta se on tehtävä, jos toinen osapuoli sitä vaatii. Oikeus vaatia ositusta ei vanhene koskaan."

        HerrKo, mikä tuossa asiassa on vialla, vastannet meille muille. Oletko itse käynyt koulua, vaiko pelkän uimakoulun?

        Mihinkä paskareikä jätti pankin minkä sivustolta tuon kopioit, kun eihän tuossa mainita koulua ollenkaan ja mikä kummajainen oikein on "yläkoulu", onko se jotenkin mäen päälläkö?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mihinkä paskareikä jätti pankin minkä sivustolta tuon kopioit, kun eihän tuossa mainita koulua ollenkaan ja mikä kummajainen oikein on "yläkoulu", onko se jotenkin mäen päälläkö?

        Herkko the Löö ei tunne edes yläkoulua, jollainen on ollut terminä olemassa jo 25 vuotta. Lienee syytä huomata että ainoa koulu, jota hän on käynyt 1950-luvulla, oli autokoulu. Pois lukien uimakoulu samalla vuosikymmenellä.

        Sinä et taida olla mikään älykkö, puhumattakaan että olisit koskaan opiskellut lakia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Herkko the Löö ei tunne edes yläkoulua, jollainen on ollut terminä olemassa jo 25 vuotta. Lienee syytä huomata että ainoa koulu, jota hän on käynyt 1950-luvulla, oli autokoulu. Pois lukien uimakoulu samalla vuosikymmenellä.

        Sinä et taida olla mikään älykkö, puhumattakaan että olisit koskaan opiskellut lakia.

        Tarkemmin ottaen käsite on paljon vanhempi ja näemmä et tunne suomalian historiaa, mutta eihän teiltä voi sellaista edes vaatia, muutta mennään sitten henkilökohtaisuuksiin kuten te.

        Paskareikä virittelee sakkoansoja ihmisille ihan työkseen helsingissä, koska viitteilee uudelleen käyttöön otettuja termejä täällä, vai mitä pasterstein, oikeammin kunnollinen ruskeanreiänritari.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkemmin ottaen käsite on paljon vanhempi ja näemmä et tunne suomalian historiaa, mutta eihän teiltä voi sellaista edes vaatia, muutta mennään sitten henkilökohtaisuuksiin kuten te.

        Paskareikä virittelee sakkoansoja ihmisille ihan työkseen helsingissä, koska viitteilee uudelleen käyttöön otettuja termejä täällä, vai mitä pasterstein, oikeammin kunnollinen ruskeanreiänritari.

        Onko perheesi sanonut sinulle, että et ole ihan terve?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko perheesi sanonut sinulle, että et ole ihan terve?

        Onko teille jo sanonut, koska osaat kysyäkkin samaa asiaa?

        Kysymästänne päättelin, että on sanottu jo.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko teille jo sanonut, koska osaat kysyäkkin samaa asiaa?

        Kysymästänne päättelin, että on sanottu jo.

        Taidat tietää itsekin, ettet ole täysin terve.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taidat tietää itsekin, ettet ole täysin terve.

        Kuten pasterstein, aivan samoin.


    • Anonyymi

      Olet ymmärtänyt juristin puheen täysin väärin, hän ei ole sanonut noin.

      • Anonyymi

        Mitä yrität sanoa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä yrität sanoa?

        Sitä että avaaja joko valehtelee tai ei vain ymmärrä asioita.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita

      Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p
      Jyväskylä
      56
      1916
    2. Persut petti kannattajansa, totaalisesti !

      Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,
      Maailman menoa
      49
      1662
    3. Ei luottoa lakko maahan

      Patria menetti sovitun ksupan.
      Suomen Keskusta
      52
      1584
    4. Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?

      Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.
      Ikävä
      5
      1527
    5. Sinäkö se olit...

      Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis
      Ikävä
      6
      1505
    6. Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat

      Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin
      Vaipat
      6
      1415
    7. Hyvää yötä ja kauniita unia!

      Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä
      Tunteet
      8
      1316
    8. Lepakot ja lepakkopönttö

      Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta
      12
      1281
    9. Revi siitä ja revi siitä

      Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla
      Varkaus
      4
      1173
    10. Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä

      Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni
      Hämeenlinna
      4
      1148
    Aihe