Kuollut koiramme

Siitä on nyt suunilleen 5 vuotta, ku meijän Maxi- koira lopetettiin. Syynä lopettamiselle oli sairaus.
Eräänä päivänä mä vaan heräsin helvetin moiseen pamaukseen. Se oli meijän faijan haulikko, jolla faija Maxin lopetti. Muutama kuukaus myöhemmin mun faija heräs yöllä mennäkseen kuselle. Sitten se astu johonki. Oli pimeetä, joten se ei nähny mitään. Se laitto valon päälle ja se mitä se sen jalan alla näki oli mahtava kasa koiran paskaa. Se ei voinu usko silmiään. Kiroten se lähti hakemaan paperia, jolla se keräis paskat lattialta. Ku se tuli pökäleen luo uudelleen se ei enää ollu siinä.
Me mietittiin asiaa aamulla, mutta ei keksitty mitään selitystä. Näin kävi monta kertaa uudestaan isälle. Ihme kyllä se ei koskaan oo tapahtunu mulle ati mutsille. Tuntuu, et katkera maxi- koiran haamu paskoo lattialle vaan isän kiusaks.

Eikä siinä vielä kaikki. Lopulta isä tuli hulluks ja se ampu ittensä samalla haulikolla, jolla se ampu maxin. Nyt max kiusaa meitä muita. Mä en enää kestä. Yhtenä aamuna mä huomasin ku joku oli tuonu mun sängylle isän haulikon. Haulikon varressa oli kuolaa. Koiran kuolaa. Max haluaa meijät sinne missä seki on. Ja se tekee kaikkensa, jotta se onnistuis. Se ajaa meitä hulluuteen. Ei se oo mikään paha koira, se haluu vaan seuraa.

Mitä sanotte? Kannattaisko mun alkaa kirjottaa kirjaa ton synopsiksen pohjalta? Kirjan Alussa koiran kummitelu on hauskaa (Paskominen ja muu) Lopulta koiran kummittelu muuttuu painajaiseksi.

Sanokaa ihan rehellisesti. Ei ollu läppä.