Eläkeläisen ajantaju

Anonyymi-ap

Pysyttekö ajan tasalla yhä?
Minä olen ollut eläkkeellä 30 v.
Ei ole koskaan kiire. Viime aikoina on ollut vaikea pysyä oikeassa ajassa. Joka aamu miettiä, mikä viikonpäivä. Silti saattaa heittää monella päivällä. Hämmästyin kun on jo perjantai, enkä ole tehnyt viikon varrella oikein mitään. Piti tavata tuttua kaupungilla - no, ensi viikolla sitten.
Ja kello on talviajassa vieläkin.

43

669

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      En käytä kelloa. Teen mitä kulloinkin huvittaa, vaikka nukun koko päivän. Keinutuolissa joskus menee koko päivä.
      Taas ramasee, meen nukkuu,,,

      • Anonyymi

        Minä en ole noussut keinutuolista ollenkaan. Istuin siihen aamukahvimuki kourassa katsomaan aamuteeveetä. Nukuin siihen, hyvä ettei muki pudonnut.


    • Anonyymi

      Eläkkeellä vasta 23 vuotta mutta oireet saman tyyppiset.
      Kelloni on yöpöydällä ja puhelimeni oh:n pöydällä johon vaimo vastaa hälyttäessä.
      Viikonpäivät ovat todella hakusessaan joten pidän oh:n pöydällä viiko tv-ohjelmaa merkintöineen sekä taskukalenteriani johon olen merkinnyt etukäteen raamit kunkin päivän kuntoiluohjelmasta. Lauantai vapaapäivä.
      Kalenterissa on myös merkittynä vaimoni kuljetusten päivät ja kellonajat.
      Kauppaan on turha lähteä ilman lyhyttäkään muistilistaa.
      Paitsi ajan hahmotus laajemmissa puitteissa niin lähimuisti on melkein kadonnut muisto. Harrastukseni parissa käytän "apuhiluja" seuratakseni sarjalukua mutta kotona ollessa ei ole niin haitallista vaikka jääkaapille talloessani en muistakaan miksi menin ja mitä hakemaan.

      • Anonyymi

        Olen oppinut minäkin merkitsemään joka menon seinäallakkaan, joka roikkuu jääkaapin ovessa. Sen voi lukea monta kertaa päivässä, silti voi joku asia melkein unohtua.
        Joku juttu voi unohtua jatkuvasti. Pitäisi vaihtaa käsipyyhe vessaan, ja muistan sen vain, kun pesen käteni.
        Postilaatikolle ei muista mennä, onneksi laskut ovat suoravelotuksessa.
        Onneksi mikään unohdus ei aiheuta kamalia seuraamuksia. Pelkkiä pikkuharmeja, jotka pian unohtuvat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen oppinut minäkin merkitsemään joka menon seinäallakkaan, joka roikkuu jääkaapin ovessa. Sen voi lukea monta kertaa päivässä, silti voi joku asia melkein unohtua.
        Joku juttu voi unohtua jatkuvasti. Pitäisi vaihtaa käsipyyhe vessaan, ja muistan sen vain, kun pesen käteni.
        Postilaatikolle ei muista mennä, onneksi laskut ovat suoravelotuksessa.
        Onneksi mikään unohdus ei aiheuta kamalia seuraamuksia. Pelkkiä pikkuharmeja, jotka pian unohtuvat.

        Minulla oli keskiviikkona tunne että on maanantai jostain syystä ja meni ohi.
        Luin joskus että joku perhe äiti ja lapsi oli tunne erää yksi päivä katosi heiltä.


    • Anonyymi

      On myös niin, että uuden oppiminen tuntuu ylivoimaiselta. Esimerkiksi junalipun ostaminen. Ilman lapsenlapsen apua jäisin laiturille. Lipun ostaminen ei onnistu sellaiselta hajamieliseltä, joka matkustaa junalla kerran parissa vuodessa. Lapsenlapsella on taito tullut kokemuksen myötä, kun ajelee kodin ja opiskelupaikan väliä.

    • Tuttua on minullekin.
      Olen oppinut ottamaan rennosti.
      Yritän jonkin verran kuntoilla että pystyisi liikkumaan sen aikaa minkä täällä vietän.
      Mikä lie, miulta tahtoo aika loppua kesken. Johtuu varmaan siitä kun virkkaan kiivaasti kaiken aikaa ja kuuntelen äänikirjoja.
      Huvittavaa, kaikki muu touhuaminen on turhaa, se aika on poissa virkkaamisesta. :)
      Koronan alettua aloin virkkaaman ainakin 50-vuoden tauon jälkeen. Nyt en pysty vieroittamaan siitä itseäni millään.

    • Anonyymi

      Päiväkirjan pito. Pidättekö päiväkirjaa? Minä olen kirjoittanut Kalenteriin muistiin mitä tehnyt, mikä sää ja mikä on olo satunnaisesti jotain pientä. Jos on joku haaveri esim hammas kipu tai nivelkipu pahentunut niin laitan ylös ja jos olo huono. Lakanan vaihdot merkitsen pidän 3vk ja joskus mennyt 5vk.En minä pikku juttuja niitä lue ja harvoin tulee mitään tarkistetavaa. Säilytän ne kuitenkin on n 20v ajalta. En juuri unohtele asioita. Joskus ajattelee jotain asiaa ja unohtaa hetkeksi mitä piti hakea mm esim. Kannattaa keskittyä tekemisen ettei tule haaveria esim pudottaa jotain, kompastuu mattoon. Kirjoitan ostoslistan ruokakauppaan ja kerään tavarat ensin ja tarkistan lopuksi. Kauppaan mennessä saatoin edetä osasto kerrallaan ja muistaa mitä tarvitsen mutta nykyään isompi kauppa on niin hajallaan tavarat ettei toim

      • Anonyymi

        Jaksat olla järjestelmällinen.
        Minulla on tapana kirjoittaa monta päivää kauppalistaa. Merkkaan muistiin heti asian, joka puuttuu. On mukava sitten mennä ostoksille.
        Paha vain, että usein unohdan ostoslistan keittiön pöydälle.
        Sen kun vielä vanhoilla päivillään oppisi tarkistamaan eteisessä. :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaksat olla järjestelmällinen.
        Minulla on tapana kirjoittaa monta päivää kauppalistaa. Merkkaan muistiin heti asian, joka puuttuu. On mukava sitten mennä ostoksille.
        Paha vain, että usein unohdan ostoslistan keittiön pöydälle.
        Sen kun vielä vanhoilla päivillään oppisi tarkistamaan eteisessä. :)

        Minä ostan ruokaa kotiin kuljetuksella noin x1 tai toinen viikko. Laitan ylös jos jotain harvemmin ostettavaa tarvitsee ja sitten ennen tilausta kaikki tilattava paperille. Muistan kyllä ilman sitäkin koska siinä on tietty järjestys kaupan sivulla ja etenemällä kyllä muistaa mitä ostaa mutta nopeata jos runko valmis.
        Kun its lähden kaupoille niin aitan ylös mitä mistäkin ostettavaa kun on useampi kauppa.


    • Anonyymi

      Puhelimesta näkee aamulla mikä päivä on, ja myös kellon ajan.
      Päivät kuluu nopeasti vaikka ei mitään erikoista teekkään.
      Lapsena oli koulussa yksintuntikin kamalan pitkä ja aitä katseli usein seinällä olevaan kelloon , kun tuntui että viisarit ovat paikallaan , niin se ajantaju vaan muuttuu.

      • Anonyymi

        Muistan, kuinka kamalan pitkä aika kaksi viikkoa mummulassa oli kesäloman aikana. Ehti tehdä vaikka mitä serkkujen kanssa.
        Nyt menee vilauksessa, eikä aika riitäkään. Serkut eivät ehtisi edes paikalle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Muistan, kuinka kamalan pitkä aika kaksi viikkoa mummulassa oli kesäloman aikana. Ehti tehdä vaikka mitä serkkujen kanssa.
        Nyt menee vilauksessa, eikä aika riitäkään. Serkut eivät ehtisi edes paikalle.

        Muutama vuosikymmen sitten piipahdettiin kaupungilla. Nykyisin samaan reissuun menee koko päivä alkuvalmisteluineen ja paluun jälkeen toipumiseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Muutama vuosikymmen sitten piipahdettiin kaupungilla. Nykyisin samaan reissuun menee koko päivä alkuvalmisteluineen ja paluun jälkeen toipumiseen.

        Ninpä, kaikki vie enemmän aikaa.
        Kansakoulua käydessä 1950 luvulla ja 60,alussa oli 6 pv Koulupäivät. Sunnuntaina piti opetella ulkoa jotain merkityksetöntä. Ulkona tuli oltua tarpeeksi kun hiihdin lukuun j kesällä pyöräilin 4 km. Ei ollut elämä helppoa.


    • En käytä rannekelloa minäkään, kännykkähän kulkee lähes kaikkialla mukana. Ostoslistankin laitan siihen, muistutukset tapaamisista jne.
      On mukavaa tehdä nyt kaikessa rauhassa sellaista, mikä ruuhkavuosina piti saada nopeasti valmiiksi, kuten päivällinen arkisin pöytään. On nautinto käsitellä raikkaita värikkäitä kasviksia, silputa ja paloitella. Kauniiseen kattamiseen voi käyttää aikaa, saada vaatimatonkin ateria pieneksi nautintohetkeksi. Kaikkinainen fiilistely on eläkeläiselle mahdollista, viipyillä hyvissä tunnelmissa ja luoda niitä.

      Täällä mökillä savusaunan lämmitys on tuntikausia aikaa vievä rituaali, monen pesällisen oikeanlaisten puiden polttoa, kaikki vaiheet on tehtävä oikeaoppisesti ja kiirehtimättä, maltettava vielä lopuksi odottaa saunan siintymistä. Palkintona on lempeät sieluakin hyväilevät löylyt, ihana savuinen tuoksu, muttei savua tai kitkua. Löylyä riittää iltapäivästä keskiyöhön, varsinkin yöuinnit savusaunasta käsin ovat kuin unelmaa. Koivuvasta kuuluu asiaan, eikä sitäkään saa sitaista millään narunpätkällä, vaan vitsaspannalla.

      Muumeilla on paljon elämänviisauksia, tässä yksi Tove Janssonin runo:

      " Pään painan ruohikolle
      ja oion jalkojain.
      En jaksa pohdiskella,
      mä tahdon olla vain.

      Sen viisaammat voi tehdä,
      mä päivän kultaan jään.
      Mä tunnen kaikki tuoksut
      ja luonnon loiston nään.

      Voi leikitellä mielikseen,
      voi ottaa jättää paikoilleen
      tai olla niin kuin luonnostaan
      ja maata vaan.

      Mä peikko siihen uskoon jään,
      on maailmaa tää minkä nyt mä nään."

      Täällä mökillä ei ruohikkoa ole, mutta lämmin kallio on hyvä makoilupaikka, vielä parempi on laituri. Tässäpä näpyttelen, kirjakin on tuossa alassuin, mutten osaa keskittyä siihen. Lautojen raoista näkyy vilistäviä pikkukaloja, laineet liplattavat lauluaan, auringonkilo leikkii aalloilla. Lounaaksi laitan kohta, kunhan ehdin, kaupasta ostettua vasikka-aladobia leivän ja salaatin kanssa. En ole vuosikymmeniin tuota "tytinää" syönytkään, mutta mies halusi maistella lapsuutensa herkkua.
      Ajatella, on aikaa muistaa myös tätä ikäpalstaa keskellä mitä ihaninta heinäkuun lauantaipäivää ;)))Kiva kun muutkin ilmoittaudutte !

      • Anonyymi

        Ruohikolla onkin oltava varuillaan, punkit vaanii! Punkkeja on tänä kesänä ennätyspaljon, oletteko ottaneet rokotuksia niitä vastaan?
        Eipä ole kiireitä minullakaan, yksi juttu päivässä riittää. Tänään kävin apteekissa ja samalla ostin litran mansikoita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ruohikolla onkin oltava varuillaan, punkit vaanii! Punkkeja on tänä kesänä ennätyspaljon, oletteko ottaneet rokotuksia niitä vastaan?
        Eipä ole kiireitä minullakaan, yksi juttu päivässä riittää. Tänään kävin apteekissa ja samalla ostin litran mansikoita.

        Punkeista puheen ollen niin minun kissallani oli punkki korvan vieressä eilen.
        Oli se hommaa ottaa aitä pois kun kodissa ei tykännyt kun pitelin häntä päästä kiinni, että sain pienellä punkkien ostoon tarkoitetulla välineellä otettua sen pois .
        Oli inhottava otus sinänsä .
        Mansikoita sitä on tullut ostettua meilläkin, ja hyviä ovat


      • Nyt kun satuttiin kohdakkain, Ramoona, täytyy kiittää sinuakin viesteistäsi. Aina ovat rakentavia ja sovinnollisia, niitä oikein odottaa..)) Tuossa Eläkeläisen ajantaju- ketjussa oli niin kesäinen kuvaus, että melkein pääsi itsekin nauttimaan savusaunasta ja rantakallioista..))
        Aladobia en kyllä laittaisi suuhuni..))

        Sama toivotus minultakin kaikille: voimia ja kauneutta kesäänne !

        Minulle taitaa tulla hiukan "kiireinen" ja suruntäyteinen loppukesä, lähiomaisen vakavan sairauden vuoksi. Meitä on onneksi "iso" joukko mukana tapahtumisessa ja jo tässä vaiheessa on saanut huomata , miten yhteinen suru yhdistää, vie ihmiset lähemmäksi toisiaan.
        Ihminen on ihmisen toivo.


      • demeter1 kirjoitti:

        Nyt kun satuttiin kohdakkain, Ramoona, täytyy kiittää sinuakin viesteistäsi. Aina ovat rakentavia ja sovinnollisia, niitä oikein odottaa..)) Tuossa Eläkeläisen ajantaju- ketjussa oli niin kesäinen kuvaus, että melkein pääsi itsekin nauttimaan savusaunasta ja rantakallioista..))
        Aladobia en kyllä laittaisi suuhuni..))

        Sama toivotus minultakin kaikille: voimia ja kauneutta kesäänne !

        Minulle taitaa tulla hiukan "kiireinen" ja suruntäyteinen loppukesä, lähiomaisen vakavan sairauden vuoksi. Meitä on onneksi "iso" joukko mukana tapahtumisessa ja jo tässä vaiheessa on saanut huomata , miten yhteinen suru yhdistää, vie ihmiset lähemmäksi toisiaan.
        Ihminen on ihmisen toivo.

        Taas mummo höperehti. Tämä repliikki kuului oikeastaan toiseen, "Aman ketjuun". Kun joutuu leikkaamaan ja liimaamaan - koska rekisteröinti ei pidä - ja sukkuloimaan (tällä hetkellä) kahdella eri ikäpalstalla niin sekaisinhan siinä menee..))

        Luin tämä ketjun aikaisemmin mutta en "ehtinyt" vastata. Tuttua on tuo ajantajun heikkeneminen minullakin, käynnistyminen uuteen aamuun vie aikaa ja muistilappuja ja kalenteria pitää käyttää. Kiva huomata kuitenkin, etten ole yksin omien oireitteni kanssa.


      • demeter1 kirjoitti:

        Taas mummo höperehti. Tämä repliikki kuului oikeastaan toiseen, "Aman ketjuun". Kun joutuu leikkaamaan ja liimaamaan - koska rekisteröinti ei pidä - ja sukkuloimaan (tällä hetkellä) kahdella eri ikäpalstalla niin sekaisinhan siinä menee..))

        Luin tämä ketjun aikaisemmin mutta en "ehtinyt" vastata. Tuttua on tuo ajantajun heikkeneminen minullakin, käynnistyminen uuteen aamuun vie aikaa ja muistilappuja ja kalenteria pitää käyttää. Kiva huomata kuitenkin, etten ole yksin omien oireitteni kanssa.

        Mukava oli viestisi, löytyipä se mistä ketjusta tahansa. Tuntuu hyvältä saada vastakaikua ajatuksilleen, löytää samoja asioita arvostavia ja samoissa puuhissa viihtyviä palstoilla kuten täällä niinsanotussa livessäkin. Tosin en sitä rajaa mitenkään kovin jyrkkänä näe, inhimillisin tuntein liikumme somessakin. Vaikka yksilöllisyys on kunniassaan ja massasta pitäisi erottua, meissä ihmisissä on hyvin paljon samaa, varsinkin me isojen isoluokkien tytöt olemme hämmästyttävän ja joskus ärsyttävänkin samankaltaisia.

        Meidän on tänne laitettu elämään ihmisinä ihmisille. Ennen meitä nuoria evästettiin : eläkää ihmisiksi! Monet virheet kuitattiin: erehtyminen on inhimillistä. Inhimillinen virhe on ihmiselle ominainen, ymmärrettävä ja anteeksi annettava. Inhimillinen kohtelu on ihmisarvon mukaista, ihmisiä ymmärtävää ja kunnioittavaa, ihmisystävällistä, lempeää, humaania.

        Tuota ihmisenä ihmiselle olemista on saanut yhä enemmän kokea ja arvostaa elämänkokemusten myötä , varsinkin surujen kohdatessa. Nyt kun yksi sisaruksistani ja yksi sisaruksen puoliso ovat edesmenneet, me jälkeenjääneet olemme entisestäänkin tiivistäneet rivejä, ja isosiskoni on nyt suvun vanhin. Ensimmäinen vedenjakaja oli omien vanhempien menettäminen. Tämä on luonnollinen järjestys, mutta ihmiset voivat joutua omia lapsiaankin hautaamaan. Varsinkin sankarihaudoilla tuntee sen pohjattoman menetyksen ja surun määrän vieläkin, koko kansakuntaa syvästi koskettavana. On kaunis tapa hoitaa hyvin sankarihaudat, laittaa niille kukat ja kynttilät.


      • Ramoona kirjoitti:

        Mukava oli viestisi, löytyipä se mistä ketjusta tahansa. Tuntuu hyvältä saada vastakaikua ajatuksilleen, löytää samoja asioita arvostavia ja samoissa puuhissa viihtyviä palstoilla kuten täällä niinsanotussa livessäkin. Tosin en sitä rajaa mitenkään kovin jyrkkänä näe, inhimillisin tuntein liikumme somessakin. Vaikka yksilöllisyys on kunniassaan ja massasta pitäisi erottua, meissä ihmisissä on hyvin paljon samaa, varsinkin me isojen isoluokkien tytöt olemme hämmästyttävän ja joskus ärsyttävänkin samankaltaisia.

        Meidän on tänne laitettu elämään ihmisinä ihmisille. Ennen meitä nuoria evästettiin : eläkää ihmisiksi! Monet virheet kuitattiin: erehtyminen on inhimillistä. Inhimillinen virhe on ihmiselle ominainen, ymmärrettävä ja anteeksi annettava. Inhimillinen kohtelu on ihmisarvon mukaista, ihmisiä ymmärtävää ja kunnioittavaa, ihmisystävällistä, lempeää, humaania.

        Tuota ihmisenä ihmiselle olemista on saanut yhä enemmän kokea ja arvostaa elämänkokemusten myötä , varsinkin surujen kohdatessa. Nyt kun yksi sisaruksistani ja yksi sisaruksen puoliso ovat edesmenneet, me jälkeenjääneet olemme entisestäänkin tiivistäneet rivejä, ja isosiskoni on nyt suvun vanhin. Ensimmäinen vedenjakaja oli omien vanhempien menettäminen. Tämä on luonnollinen järjestys, mutta ihmiset voivat joutua omia lapsiaankin hautaamaan. Varsinkin sankarihaudoilla tuntee sen pohjattoman menetyksen ja surun määrän vieläkin, koko kansakuntaa syvästi koskettavana. On kaunis tapa hoitaa hyvin sankarihaudat, laittaa niille kukat ja kynttilät.

        Tuo on minustakin vanhenemisessa armollista ja hyvää, Ramoona, ettei tarvitse enää osoittaa eikä todistaa mitään, ei tarvitse erottua muista vaan olla mukana vertaisena, ei mitenkään erityisenä. "Kuin olisi tullut pitkältä matkalta kotiin" Helena Anhavaa lainaten.

        Onhan tässä tietysti omat haasteensa ja onnekas on, ellei ole vielä isompaa sairautta kohdannut, menetyksiä tietysti on jokaisella ja juuri niissä ihmiset minustakin punnitaan.
        Tuntuu todella kuin jokainen lähtö avaisi jälkeenjääville uuden mahdollisuuden nähdä toisensa uusin silmin, olla lähellä toisia.
        Ihan samalla tavalla kuin kuvaat koen tämän sometodellisuuden ja etenkin korona-aikana sen merkitys korostui kun rajoitukset estivät muuta kanssakäymistä.
        Ja meille ikääntyneille - itsestäni puhun..)) - some tarjoaa edelleen paljon seuraa ja mielenvirkistystä milloin sitä tahtookin hakea - ja ilman hankalia etukäteisjärjestelyjä...
        Ollaan siis kanavilla kaikki..))


    • Anonyymi

      Kyllä mun pitää tarkistaa kännykästä mitä päivää kulutan. Varmuudeksi.
      Mikä tahansa erityinen meno aiheuttaa sen, että varmistelen sen muistamisen moninkerroin.
      Muistutus edelliselle päivälle ja pari tuntia ennen ajankohtaa.
      Nyt on Alzheimeriin lupaava lääke kehitteillä. Siitä ei taida olla avuksi muihin muistihäiriöihin.
      Muistista puheenollen pitäisi tilata aika kampaajalle. Sekin mieltä ennen piristävä operaatio tuntuu nyt työläältä. Ajanvaraus, päättäminen mitä hiuksille tehdään, meneminen ja sosiaaliseksi heittäytyminen on rasittavaa.

      • Anonyymi

        Joissakin kampaamossa on käytössä nettiajanvaraus enkä minä semmosta osaa käyttää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joissakin kampaamossa on käytössä nettiajanvaraus enkä minä semmosta osaa käyttää.

        Sekin on yksi harmitus, että kaikki siirtyy nettiin.
        Viime viikolla Lidlissä oli laput hyllyissä, että ajantasaiset hinnat ja tarjoukset saatavissa netissä. Hinta puuttui ainakin yhdestä tuotteesta. Niissä hyllyissä oli QR-koodit. Onkohan tarkoitus, että asiakkaat lataavat QR-lukijan ja lukee koodeista kaupassa hinnat. Se on kyllä kuluttajasuoja-asia, ei noin voi olla.
        Huoh, kivijalkakaupat takaisin. Omat kalakaupat ja lihakaupat, vihannestorit ja sekatavarakaupat takaisin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sekin on yksi harmitus, että kaikki siirtyy nettiin.
        Viime viikolla Lidlissä oli laput hyllyissä, että ajantasaiset hinnat ja tarjoukset saatavissa netissä. Hinta puuttui ainakin yhdestä tuotteesta. Niissä hyllyissä oli QR-koodit. Onkohan tarkoitus, että asiakkaat lataavat QR-lukijan ja lukee koodeista kaupassa hinnat. Se on kyllä kuluttajasuoja-asia, ei noin voi olla.
        Huoh, kivijalkakaupat takaisin. Omat kalakaupat ja lihakaupat, vihannestorit ja sekatavarakaupat takaisin.

        Miksi te niissä Litteereissä käytte? Moskaa..


    • Anonyymi

      Tulipahan tännekin hämeeseen "Hyvinvointikeskus"ja ukaasina on jopa lähin Terveyskeskuksen lopetus, joten taksimatkat pitenee. Sitten muuttui labra- ja muut ajanvaraukset johonkin "ihme" systeemiin, joita en hallitse.

      Sitten kiusallisin minulle, koska ajokortin uusintaan tarvittavaa lääkärintodistusta ei enää saa, vaan yksityiseltä 120,-€ hintaan.

      No, ei se mitään, mitäs se rikkaan rahoissa, köyhäähän se koettelee, mutta kun rahat jäikin pankkitunnuksien mitätöintiin ja siihen tarvitaankin voimassa oleva Henkilökortti. Ei kelpaa vanha passi eikä voimassa oleva ajokortti, eikä sukulaisten todistukset valtakirjalla .

      Siihen se asia taas tyssäsi. Uuden kuvan sentään kävin otattamassa, mutta poliisille on kuukauden jono ja ilmeisesti toinen kuukausi, ,kunnes se kortti on käytössä.

      Pankin toimipiste on vain pari päivää viikossa auki ja sinnekin on ajanvaraus, ties miten pitkään, joten kyllä tänne tarvitaan lisäätyöntekijöitä.

      • Anonyymi

        Uusia hyviä asioita keksitään ja toteutetaan, niin kuin nyt tuo Hyvinvointikeskuskin. Tuntuu uudenmoiselta ja modernilta, kun uuteen sijoituspaikkaan keskitetään kaikki palvelut, ultrat ja labrat.
        Netin kautta sitten vaan aikoja tilaamaan, ja jos se ei onnistu, niin siinä häviää vain se potilas, joka ei ole vaivautunut opettelemaan elämistä nykyajassa. Mitään puolustusta ei ole, kun ajatellaan, että ihminen sentään on ollut eläkkeellä parikin vuosikymmentä, joten aikaa opiskeluun ja itsensä kehittämiseen on ollut runsain mitoin.
        Hyvinvointikeskushan ei siitä kärsi. On kuin entinen pankki, joka murehti sitä, että asiakkaat tuovat kurakelillä kengissään hiekkaa pankkisaliin. H-keskus pysyy paremmassa ja näyttävämmässä kunnossa, kun siellä ei turhaan juosta vaivoja valittamassa. On suositeltavaa sijoittaa keskukset kauas bussipysäkeistä ja mäen päälle, kuten kirkot ja vanhainkoditkin aina perinteisesti on sijoitettu.
        Pelkällä laitoksen oikealla sijoittamisella saadaan käyntikerrat alenemaan ja väestö tervehtyy, tilastot kaunistuvat.
        Elinikämme senkun kohoaa. Palstalaisetkin voivat todistaa, että kuolinilmoituksissa ei juuri meitä vanhempia voi bongata, ja viime aikojen trendi on sekin, että kuolinilmoitusten määrä lehdissä on vähentynyt huomattavasti viime vuosina. Sekin jo todistaa Hyvinvointikeskusten voiman.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uusia hyviä asioita keksitään ja toteutetaan, niin kuin nyt tuo Hyvinvointikeskuskin. Tuntuu uudenmoiselta ja modernilta, kun uuteen sijoituspaikkaan keskitetään kaikki palvelut, ultrat ja labrat.
        Netin kautta sitten vaan aikoja tilaamaan, ja jos se ei onnistu, niin siinä häviää vain se potilas, joka ei ole vaivautunut opettelemaan elämistä nykyajassa. Mitään puolustusta ei ole, kun ajatellaan, että ihminen sentään on ollut eläkkeellä parikin vuosikymmentä, joten aikaa opiskeluun ja itsensä kehittämiseen on ollut runsain mitoin.
        Hyvinvointikeskushan ei siitä kärsi. On kuin entinen pankki, joka murehti sitä, että asiakkaat tuovat kurakelillä kengissään hiekkaa pankkisaliin. H-keskus pysyy paremmassa ja näyttävämmässä kunnossa, kun siellä ei turhaan juosta vaivoja valittamassa. On suositeltavaa sijoittaa keskukset kauas bussipysäkeistä ja mäen päälle, kuten kirkot ja vanhainkoditkin aina perinteisesti on sijoitettu.
        Pelkällä laitoksen oikealla sijoittamisella saadaan käyntikerrat alenemaan ja väestö tervehtyy, tilastot kaunistuvat.
        Elinikämme senkun kohoaa. Palstalaisetkin voivat todistaa, että kuolinilmoituksissa ei juuri meitä vanhempia voi bongata, ja viime aikojen trendi on sekin, että kuolinilmoitusten määrä lehdissä on vähentynyt huomattavasti viime vuosina. Sekin jo todistaa Hyvinvointikeskusten voiman.

        Jokaiseen kunnalliseen paikkaan on pakko päästä puhelimitsekin.
        Ei kaikilla ole nettiä ollenkaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Uusia hyviä asioita keksitään ja toteutetaan, niin kuin nyt tuo Hyvinvointikeskuskin. Tuntuu uudenmoiselta ja modernilta, kun uuteen sijoituspaikkaan keskitetään kaikki palvelut, ultrat ja labrat.
        Netin kautta sitten vaan aikoja tilaamaan, ja jos se ei onnistu, niin siinä häviää vain se potilas, joka ei ole vaivautunut opettelemaan elämistä nykyajassa. Mitään puolustusta ei ole, kun ajatellaan, että ihminen sentään on ollut eläkkeellä parikin vuosikymmentä, joten aikaa opiskeluun ja itsensä kehittämiseen on ollut runsain mitoin.
        Hyvinvointikeskushan ei siitä kärsi. On kuin entinen pankki, joka murehti sitä, että asiakkaat tuovat kurakelillä kengissään hiekkaa pankkisaliin. H-keskus pysyy paremmassa ja näyttävämmässä kunnossa, kun siellä ei turhaan juosta vaivoja valittamassa. On suositeltavaa sijoittaa keskukset kauas bussipysäkeistä ja mäen päälle, kuten kirkot ja vanhainkoditkin aina perinteisesti on sijoitettu.
        Pelkällä laitoksen oikealla sijoittamisella saadaan käyntikerrat alenemaan ja väestö tervehtyy, tilastot kaunistuvat.
        Elinikämme senkun kohoaa. Palstalaisetkin voivat todistaa, että kuolinilmoituksissa ei juuri meitä vanhempia voi bongata, ja viime aikojen trendi on sekin, että kuolinilmoitusten määrä lehdissä on vähentynyt huomattavasti viime vuosina. Sekin jo todistaa Hyvinvointikeskusten voiman.

        Kerrassaan mainio kuvaus uudesta sote-ajasta ! ..)) Tämä kannattaisi varmasti julkaista jollakin isommalla forumilla.
        Ja tietysti näissä Hyvinvointikeskuksissakin suodaan käyttäjille mahdollisuus antaa palautetta "palvelun parantamiseksi"..))


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uusia hyviä asioita keksitään ja toteutetaan, niin kuin nyt tuo Hyvinvointikeskuskin. Tuntuu uudenmoiselta ja modernilta, kun uuteen sijoituspaikkaan keskitetään kaikki palvelut, ultrat ja labrat.
        Netin kautta sitten vaan aikoja tilaamaan, ja jos se ei onnistu, niin siinä häviää vain se potilas, joka ei ole vaivautunut opettelemaan elämistä nykyajassa. Mitään puolustusta ei ole, kun ajatellaan, että ihminen sentään on ollut eläkkeellä parikin vuosikymmentä, joten aikaa opiskeluun ja itsensä kehittämiseen on ollut runsain mitoin.
        Hyvinvointikeskushan ei siitä kärsi. On kuin entinen pankki, joka murehti sitä, että asiakkaat tuovat kurakelillä kengissään hiekkaa pankkisaliin. H-keskus pysyy paremmassa ja näyttävämmässä kunnossa, kun siellä ei turhaan juosta vaivoja valittamassa. On suositeltavaa sijoittaa keskukset kauas bussipysäkeistä ja mäen päälle, kuten kirkot ja vanhainkoditkin aina perinteisesti on sijoitettu.
        Pelkällä laitoksen oikealla sijoittamisella saadaan käyntikerrat alenemaan ja väestö tervehtyy, tilastot kaunistuvat.
        Elinikämme senkun kohoaa. Palstalaisetkin voivat todistaa, että kuolinilmoituksissa ei juuri meitä vanhempia voi bongata, ja viime aikojen trendi on sekin, että kuolinilmoitusten määrä lehdissä on vähentynyt huomattavasti viime vuosina. Sekin jo todistaa Hyvinvointikeskusten voiman.

        Katso netistä Jyväskylän uudehkoa Nova sairaalaa ja mitä näet siitä?
        Sen sivustolla on videoita sisätiloista ja alueesta jota en kuvista tunnista. Mullinnmallin. Vuosia sitten olen käynyt entisissä rakennuksissa. Asun itse sen piirin alueella ja hirvityää jos joutuu menemään.


    • Anonyymi

      Alhaalta synnytettäessä käy useimmin juurikin niin kuin käykin.

      • Anonyymi

        Se on kyllä aika kaukana tämän päivän palstalaisten elämänpiiristä.


    • Anonyymi

      Vähätkin asiat aiheuttavat suorituspaineita. Ei niinkään niiden vaatiman ajan vuoksi vaan niistä huolehtimisen. Muistamisen. Tekemisen "kierroslukukin" on laskenut.
      2:n henkilön taloutemme varsinaiset puuhat, ruokahuolto alusta loppuun, siivoukset, yms. eivät stressaa mutta pikkuaisoista huolehtiminen painaa joskus päälle.
      Tuuletusikkunat, sälekaihtimet, stereoiden äänenvoimakkuus, tv:n ja videoiden käyttäminen, asunnon järjestykseen liittyvät välttämättömät peruspuuhat.
      Yms.
      Kaikki ottaen huomioon elinkumppanin mieltymykset ja hyvinvointi.
      Kyse ei ole lähelläkään omaishoitaja tilannetta.

      • Anonyymi

        Tuttua tekstiä sinulta "FLEGU", joten toivotan vain jaksamista sinulle ja miksi et jaksaisi, koska ai
        naha ,000000000000sinä korostat "mieskuntoasi????

        Hyökkäsi jo veväjä?


    • Anonyymi

      Hyvää iltaa, aurinko vielä valaisee ja lämmittää. Tulin juuri punaisia viinimarjoja poimimasta, olivat jo hyvin kypsiä.
      Mustatkin jo alkaa hyvältä maistumaan, meillä on kahta lajia, toinen suurempimarjainen ja mehukas, toinen taas kypsyy paljon myöhemmin.

      Leikkasin vähän nurmikenttää ja huomasin mehilaisen, joka juuri laskeutui apilankukalle ja alkoi imemään mettä. Tein kunnon kierron toiseen suuntaan,
      että en pilannut hänen ruokarauhaansa.

      Tuttuja nimimerkkejä täällä, kaikilla tuntuu hyvin kesä sujuvan.
      Kiva lukea kaikkien viestejä, itse en ole paljoa ehtinyt täällä käymään.
      Ehkä olen hidastunut askareissani, kun aina on kiire!
      Onneksi sain nuorta väkeä käymään, he kyllä passasivat mummia ja auttoivat
      ruuan laitossa ja kaikessa.
      Mukava oli yhdessä olla. Nyt taas tuntuu vähän yksinäiseltä, mutta kun on pientä askaresta, niin päivät sujuu huomaamatta.
      Kesä on parhaimmillaan, saadaan nauttia siitä!
      Neeasa

      • Anonyymi

        On tuo älypuhelin oiva keksintö, mutta eräs huonopuoli on, se on liian iso mahtumaan tavallisiin taskuihin. Helposti se kolhiintuu ulkona ja ovat sen verran kallita, ettei mielellään sitä riko.


      • Tuttuja nimimerkkejä minäkin aina haeskelen Neeasa, kai se "silmä "on sellainen, että tuttuutta hakee, vaikka ei pane pahakseen muutakaan (sovinnollista) seuraa.
        Vähän eksyksissä kuitenkin on, kun nojatuolia ei enää ole. Ei oikein tiedä minne kirjoittaisi..))

        Minunkin jälkikasvu aloittaa normaalin rutiininsa kun lomat loppuvat ja lapsenlapset alkavat koulutyönsä, nuorin esikoulunsa.

        Moni kertoo tuosta väsymyksestä. Kyllä se minullekin tuttua on, välillä huolestuttaa suorastaan. Siitä syystä tilasin Synlabista "Terveystutkimuspaketin", jonka perusteella voi maallikkokin päätellä, "onko jotain vialla". Ei ollut. Hb, hemoglobiini, oli ainut, joka alitti viitearvot.
        En huolestunut, koska olen aina ollut "aneeminen", eikä syy ole oikein koskaan selvinnyt.

        Olen itse ajatellut tuosta väsymyksestä niin, että yritän edelleen pitää kiinni noista tavallisista aktiviteeteistani, jopa siitä entisestä tekemisen rytmistä. En siis hyväksy vanhuutta enkä suostu siihen hitauden kulttuuriin, joka kai sitten olisi tämänikäiselle soveliasta. Oppia ikä kaikki..))

        Ehkä syksyn saapuminen hidastaa tuota liian runsasta tapahtumista ja malttaa paremmin tuumailla tulevaa.
        Voimia kaikille, tutuille ja vähemmän tutuille,
        "Kyllä se tästä. Tai sitten ei."
        demeter1


    • Anonyymi

      Tämä heinäkuu meni nopeasti. Miten voi nykyään aika kulua niin nopeasti. Juhannusviiikosta alkaen on ollut kaikenlaista tekemistä eikä se lopu. Ruokahuolto onneksi sujuu kun tuodaan kotiin kuljetuksella. Asun keskustan alueella pikku kaupunki kunnassa. Kunhan palvelu vaan jatkuisi. En halua käyttää jotain yksit tai kunnan asiointia. Siitä yksit on kokemusta. Virheitä ja huolimattomuutta jota ihmettelin. Tuntui että oli tahallista. En jaksaisi käydä kaupassa joka viikko. Pyörällä ei uskalla,nivel vammoja, enää ajaa ja matka on hankalan mutkikas mäkineen. Olen kyllä käynyt nyt viime aikoina itsekin muilla asioilla useimmin. Kun olisi kaunis ja pitkä syksy ja lehdet puussa. Sain laitettua parvekekukat tänä vuonna viime kesäksi en. Täytyy olla tyytyväinen kaikesta mitä jaksaa tehdä. Kaikki tulee tehtyä aikanaan.

      • Anonyymi

        "Täytyy olla tyytyväinen kaikesta mitä jaksaa tehdä." Aivan samoin ajattelen minäkin ja
        kun on saanut työnsä tehhdyksi, oi mikä ilon siitä saa itselleen.
        Onhan se myös liikuntaa, siivoamiset ja leipomiset, siinä lihakset pysyy kunnossa, kun
        jotain tekee, vaikka pientäkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Täytyy olla tyytyväinen kaikesta mitä jaksaa tehdä." Aivan samoin ajattelen minäkin ja
        kun on saanut työnsä tehhdyksi, oi mikä ilon siitä saa itselleen.
        Onhan se myös liikuntaa, siivoamiset ja leipomiset, siinä lihakset pysyy kunnossa, kun
        jotain tekee, vaikka pientäkin.

        Kun ikää on tässä yllin kyllin, luulee jaksavansa enemmän kuin jaksaakaan. Sen huomaa, kun tarttuu johonkin hommaan. On harkittava tarkkaan, mitä tekee, että saa sen tehdyksi loppuun asti. Voimat hupenevat tuossa tuokiossa, selkä jumittuu ja askel alkaa painaa.
        Liikkuminen tietysti helpottaa jalkojen turvotusta. Menee kenkä paremmin jalkaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun ikää on tässä yllin kyllin, luulee jaksavansa enemmän kuin jaksaakaan. Sen huomaa, kun tarttuu johonkin hommaan. On harkittava tarkkaan, mitä tekee, että saa sen tehdyksi loppuun asti. Voimat hupenevat tuossa tuokiossa, selkä jumittuu ja askel alkaa painaa.
        Liikkuminen tietysti helpottaa jalkojen turvotusta. Menee kenkä paremmin jalkaan.

        Minä sain ennnen näitä sateitä pestyä koneella ja kuivattua kaikki mitä halusin.
        Eilen aloitin kylpyhuoneen siivousta,pikkumattojen pesua, kph siivous töitä jotka vielä kesken. Sauna on sitten eri juttu tuonnempana kun on pölyyttynyt enkä ole käyttänyt pitkään aikaan. Kivet pestävä vedellä vaikka kiuas on suojattu päältä. Nyt on vain väsynyt olo ja pitäisi pestä kph lattia ja käydä suihkussa vielä. Pää ja niska kipua ja huteraa oloa. Voin tehdä sen huomenna ja käydä suihkussa tänään. Koko päivä sadetta ja taivas tumma.
        Minulla on sydän lääkitys beeta salpaaja joka tekee ahtaan olon ettei pysty tekemään ja oltava makuulla liika rasituksen takia.


    • Anonyymi

      Alkuviikolla mietin onko maanantai vai tiistai. Kun lehdestä katsoin oli
      keskiviikko. Aamuisin luen kahvia juodessa lehden päällisinpuolin läpi
      ja myöhemmin uudestaan tarkemmin. Monesti kun aloitan lukea tarkemmin
      lehti on kuin uusi, niinkuin en olisi sitä lukenut ollenkaan.
      Merkeistäni tiedän, että olen sitä lukenut. Merkkaan aamulla
      kuulakärkikynällä tärkeitä juttuja.
      Alan olla huolissani, tuleeko eteen joku päivä, etten yht'äkkiä muista mitään.
      Tiedän kyllä, että muistitestiin pitäisi mennä jne. En vaan saa aikaiseksi.
      Aloitekykyä ei ole paljon enää.

      • Anonyymi

        Eipä ne testit muistia paranna, luulen, että jos tulee huono testin tulos, vai masentuu.
        No, se on sitten eri juttu, jos haluaisi noita uusia dementialääkkeitä saada, mutta nekään ei vielä ole myynnissä.
        Normaalit rutiinit päivässä, on parasta. Myös hyvälle ystävälle soitto, jossa saa puhua ja vitsailla, nauraa oikein kunnolla, se tekee hyvää!

        Kaikilla se aloitekyky tahtoo hiipua, enemmän,
        tai vähemmän. Aamu on minulla parasta aikaa,
        silloin kaikki tuntuu kevyeltä. Jo vuoteessa mietin päivän puuhien ja kaupassa käyntien järjestystä, iltaa kohden tahtoo väsähtää ja telkun ääressä sitten hyvin viihtyy!


        Sinulle Demeter hyvät veriarvot! Hyvä, se onkin yksi edellytys jaksamiselle.
        Kiva kuulla , että olet hyvässä kunnossa ja lonkkakin on jo kuin oma.
        Näin kesällä ei tarvi pelätä liukastumisia, kuin talvella, voi vaikka juosta, siihen en tosin
        taida ryhtyä.
        Marjaisaa loppukesää!
        Neeasa


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ammuskelu Härmän häjyissä

      Onko jollain enempää tietoa?
      Seinäjoki
      238
      7998
    2. Minä itkin kotona kun tajusin että

      Pelkuruuteni takia kun en lähestynyt vaikka järjestit otollisen hetken ja myöhemmin huomasin lasittuneen katseesi miten
      Ikävä
      13
      2621
    3. Siis oikeasti S... En ymmärrä...

      Oletko se sinä joka täällä kaipailee? Kaikki täsmää.
      Ikävä
      47
      1975
    4. Keksin sinulle tänään uuden lempinimen

      Olet kisu-muija. Mitäs tykkäät älynväläyxestäni?
      Ikävä
      79
      1778
    5. Ylen jälkiviisaat estotonta Kamala Harris suitsutusta

      Kolme samanmielistä naikkosta hehkutti Kamala Harrisia ja haukkui Trumpia estottomasti. Nyt oli tarkoituksella valittu
      Maailman menoa
      333
      1731
    6. Muistutus t-Naiselle.

      Olet ilkeä ja narsistinen k-pää. Annat itsestäsi kiltin kuvan ulospäin kelataksesi ihmiset ansaan. Sitten päsmäröit, hau
      Ikävä
      153
      1704
    7. Oiskohan se aika

      Selvittää pää vihdoin ja viimein. Minun kaivattu ei todellakaan käy täällä ja piste. Ei ole mitään järkeä enää tuhlata t
      Ikävä
      8
      1681
    8. Onko jotain sanottavaa vielä, nyt voi kertoa

      Poistun kohta täältä ja unohdan ajatuksen naimisiin menosta. Mieheltä
      Ikävä
      29
      1639
    9. Oho! Varmistusta odotellaan.

      Pitäneekö paikkansa? "🇺🇦Ukrainian drones hit a 🇷🇺Russian Tu-22M3 bomber at the Olenya airfield,"
      NATO
      153
      1601
    10. Kun Suomen uutisiin ei voi luottaa?

      Kertoisitteko te uutismaailmasn perehtyneet ASIANTUNTIJAT nyt sitten sen, mihin voi?
      Maailman menoa
      342
      1314
    Aihe