EMME OSANNEET RAKASTAA !

Kyllä se rakkaus omaisiin oli olemassa vaan ei sodan jälekeisillä lapsilla oikein ollut nykyajan tapaa kykyä osoittaa sitä kuten nykyajan ihmiset vaativat että olisi pitänyt olla .
Heillä ei ole pienintäkään aavistusta miten elämä oli sodan jälkeen syntyneillä. Ei meitä paapottu mitenkään
Eikä meidän vanhempiakaan mitenkään oltu halittu tai muuten ylistetty , kaikki elivät sodan jälkeistä lamaa jossa monella oli vaikea elämän tilanne. Joten nyky tavat eivät olleet silloin mitenkään käytännössä tai ajankohtaisia. Silti sitä rakasti omaisiaan sillä tavalla kun osasi,
Viisaat lapset ymmärtävät taustat asioihin, pinnalliset eivät tule koskaan ymmärtämään
Joten turha syytellä itseään siitä mitä ei muuttaa siitä entisestä .

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se rakkaus omaisiin oli olemassa vaan ei sodan jälekeisillä lapsilla oikein ollut nykyajan tapaa kykyä osoittaa sitä kuten nykyajan ihmiset vaativat että olisi pitänyt olla .
Heillä ei ole pienintäkään aavistusta miten elämä oli sodan jälkeen syntyneillä. Ei meitä paapottu mitenkään
Eikä meidän vanhempiakaan mitenkään oltu halittu tai muuten ylistetty , kaikki elivät sodan jälkeistä lamaa jossa monella oli vaikea elämän tilanne. Joten nyky tavat eivät olleet silloin mitenkään käytännössä tai ajankohtaisia. Silti sitä rakasti omaisiaan sillä tavalla kun osasi,
Viisaat lapset ymmärtävät taustat asioihin, pinnalliset eivät tule koskaan ymmärtämään
Joten turha syytellä itseään siitä mitä ei muuttaa siitä entisestä .

Lue lisää

Rakkaus on henkilökohtainen tunne. Vanhempien rakkaus näkyy huolenpitona eikä sitä toitoteta arkielämässä. Lämmin takki ja terveellinen ruoka ovat rakkautta. Turha jättää rakkauden osoittamista puheisiin ja rukouksiin. Vähän käytännön järkeä kehiin. Läheiset ovat rakkaita. Veri on vettä sakeampaa.
Ei pidä vaatia rakkaudentunnustuksia. Ne osoitetaan elävässä elämässä.

Niin tuo on hyvä kysymys,
itse tykönäni olen tuota miettiny,
kun itse en osaanut oikein rakastaa, EIHÄN mun lapsetkaan oppineet koskaan oikeaa rakkautta rakastamaan,

oi kuinka tyhmäksi ja vajavaiseksi äidiksi olenkaan itsenni humomaan,
kun lapset oli pieniä, " luulin " että mä kasvatan maailman ihanimmat lapset maailmaan ,
niin minä kasvatinki he ovat LOISTO YKSILÖITÄ jokainen yhteiskunnassamme kunniallisia hyödyllisiä kansalaisia, osa antanu töitä muillekki,
mutta
se rakkauden osotus rakkauden tunteminen
se taisi kadota jonnekki maailman myrskyihin, äitinä en osannu osottaa taakutta, vaikka he oli sydänkäpysiä joka ikinen aidin sydämessä,
suuri ikävä ja parku on varsinki sitä ihanaa ykslöä kohtaan
johon en ole saanu yhteyttä moneen vuoteen,
kuitenki luojalle suuri kiitos,, "toisen käden " tietojen mukaan hänki voi hyvin siellä jossaki, johon minulla ei ole ollu oikeutta tutustua, enkä ole saanu rakkauttani osottaa hänelle tai hänen perheelleen,
sen tiedän hänki on omassa elämässään LOISTO YKSILÖ, nyt vain en tiedä kuinka hän voi onko pysyny terveenä,
hänelläki ikä jo painaa, isänsä sairastui häntä hieman nuorempana,
luoja pidä hänestä huola, tiedän luoja takuulla pitää hänestä huola kaikesta huolimatta,, kiitos siitä kuuluu luojalle,,

Anonyymi kirjoitti:

Niin tuo on hyvä kysymys,
itse tykönäni olen tuota miettiny,
kun itse en osaanut oikein rakastaa, EIHÄN mun lapsetkaan oppineet koskaan oikeaa rakkautta rakastamaan,

oi kuinka tyhmäksi ja vajavaiseksi äidiksi olenkaan itsenni humomaan,
kun lapset oli pieniä, " luulin " että mä kasvatan maailman ihanimmat lapset maailmaan ,
niin minä kasvatinki he ovat LOISTO YKSILÖITÄ jokainen yhteiskunnassamme kunniallisia hyödyllisiä kansalaisia, osa antanu töitä muillekki,
mutta
se rakkauden osotus rakkauden tunteminen
se taisi kadota jonnekki maailman myrskyihin, äitinä en osannu osottaa taakutta, vaikka he oli sydänkäpysiä joka ikinen aidin sydämessä,
suuri ikävä ja parku on varsinki sitä ihanaa ykslöä kohtaan
johon en ole saanu yhteyttä moneen vuoteen,
kuitenki luojalle suuri kiitos,, "toisen käden " tietojen mukaan hänki voi hyvin siellä jossaki, johon minulla ei ole ollu oikeutta tutustua, enkä ole saanu rakkauttani osottaa hänelle tai hänen perheelleen,
sen tiedän hänki on omassa elämässään LOISTO YKSILÖ, nyt vain en tiedä kuinka hän voi onko pysyny terveenä,
hänelläki ikä jo painaa, isänsä sairastui häntä hieman nuorempana,
luoja pidä hänestä huola, tiedän luoja takuulla pitää hänestä huola kaikesta huolimatta,, kiitos siitä kuuluu luojalle,,

Lue lisää

Niin moni iäkäs syyttelee itseään , ja ihan turhaan me kaikkihan ollaan aikamme yksilöitä jolloin tunteiden näyttäminen oli jopa lapsellista toisten mielestä .
Viisaat lapset sen ymmärtävät , egoistin eivät vaan vetelevät esiin tarinoita lapsuudestaan ja usein vielä hieman Lapin lissämwttä oikein surkeita olisi.
Mitä näiltä lapsilta puuttuu, heille on annettu koti ja rakastettu ihan samalla tunteella kun kaikki muutkin vaan ei olla osoitettu sitä haalimiselle mitenkään . Kaikki saman ikäiset samassa junassa .ajat ovat muuttuneet .
Joten jotenkin ällöttää se valittaminen. Yksikin opettaja sanoi ettei ole tavannut vanhempiaan moniin vuosiin , ja vielä että he ovat tyhmää porukkaa, itse ei omaan tyhmyyttänsä huomannut .
Eiköhän ne kaikki vanhempien sortamiseen johdu sellaisesta minä minä syndroomasta , jossa joku aina uhriintuu . Hyvin harva sentään on saanut pahaa kohtelua, muutamia todella on, mutta usein he eivät sano mitään pahaa, koska ymmärtävät miksi ennen elämä vaikutti tunne köyhältä . Joten älkää suåyytäkö itseänne turhilla asioilla mennyt on mennyttä ja jos ei lapset välitä niin sille ei voi mitään. Heillä on nämä uudet tavat kalliossa kiinni joita meidän muidenkin olisi pitänyt heidän mielestään toteuttaa .
Ei voi antaa sitä mitä ei ole. Eikä sitä mitä itse ei ole saanut.
Rakkaus omiin on silti sydämmessä

Usimkissa tapauksissa rakkauden varjolla mangutaan etuja itselleen , jos ei saa tahtoaan läpi niin syytetään ettei rakasta , niin että oikea rakkaus pitäisimolla pyyteetön eikä aseta vaatimuksia kenellekkään
Kuinka moninaiihen pystyy. En usko että moni

EI ihminen sitä tajuakkaa,,

jos tajuaisi
maailma olisiki paratiisi,

tuo koulukiusaaminenki loppuis, sitä ei olisi ollenkaa,,,

Niin ja kukaan vanha ei enään huoli ketään vaivoikseen,,,

Eikös se rakkaus omiin lapsiin ole ihan normaalitilassa vanhemmille , monet vaikeudet sen rakkauden kanssa mennään lävitse . Mutta se kestää .

Olipa surullinen tarina,,,,, syvä osaanottoni sinun käsrmystesi takia,
kumpa taakkaasi voisin kantaa edes hitusen,
luoja sinua auttakoon jaksamaan ja antamaan iloa ja hyvää mieltä tästä eteenpäin,
ja kaikke hyvää tämän päivän jälkeiseen elämääsi,


-- mun vanhemmat rakasti meitä kaikkia sisarruksia viimesen päälle loppuun asti, tekivät kaikkensa että meillä kaikilla olisi ollu hyvä elämä,

liin pitkä elämäntarina tähän kirjoitettavaksi,
mutta
kaipaan tänä päivänäki heitä vaikka heidän kuolemastaan on kymmeniä vuosia,
he elävät tänä päivänäki minun muistoissani
kuin olisivat läsnä nytki,
vanhempieni rakkaus on suurinta,

pakko todeta raamatun sanan mukaan
RAKKAUS ON SUURIN KAIKESTA !

Anonyymi kirjoitti:

Olipa surullinen tarina,,,,, syvä osaanottoni sinun käsrmystesi takia,
kumpa taakkaasi voisin kantaa edes hitusen,
luoja sinua auttakoon jaksamaan ja antamaan iloa ja hyvää mieltä tästä eteenpäin,
ja kaikke hyvää tämän päivän jälkeiseen elämääsi,


-- mun vanhemmat rakasti meitä kaikkia sisarruksia viimesen päälle loppuun asti, tekivät kaikkensa että meillä kaikilla olisi ollu hyvä elämä,

liin pitkä elämäntarina tähän kirjoitettavaksi,
mutta
kaipaan tänä päivänäki heitä vaikka heidän kuolemastaan on kymmeniä vuosia,
he elävät tänä päivänäki minun muistoissani
kuin olisivat läsnä nytki,
vanhempieni rakkaus on suurinta,

pakko todeta raamatun sanan mukaan
RAKKAUS ON SUURIN KAIKESTA !

Lue lisää

Avioiduin 1969 eikä vaimoni muutamaan vuoteen ymmärtänyt asennettani.
Viimein, saatuaan riittävän monta kertaa nenälleen alkoi hänkin havaitsemaan itseensäkin ja lapsiimme kohdistuvan hylkimisilmiön.
Anoppini oli hieno ihminen!
Koko kuvion täydensi se, että erinomaisen vanhemman veljeni vaimo oli sentään sairaanhoitaja ja minun vaimoni vain kansakoulun käynyt liikeapulainen.

Eräs esimerkki riittämättömyydestä. Tyttäremme sai lukion päättäjäisissä pitkän matematiikan stipendin. Äitini reaktio. Jos se on niin etevä niin miksi se ei saanut USEAMPIA?
Poikamme sai samoin matikkastipendin mutta sitä ei äitini ollut näkemässä eikä moittimassa.

Jospaäitisi ei ollut terve psyykkisesti eikä saanut mistään apua. Paljon sitä voi sanoa kiukuspäissäni meinaamatta mitään . Jospa hän ei ollut onnellinen isäsi kanssa , tai oliko hän saanut osakseen rakkautta lapsena .syitä on monia ei niiden aina tarvitse olla ilkeyttä edes .
Itse kyllä yritin viimeiseen asti olla yhteydessä äitiini, vaikka se elämä hänen kanssaan ei ollut ihan sitä mitä olisin toivonut, sillä hän oli vaikeiden olosuhteiden uhri itse joa tietysti oli vaurioittanut häntä elämässään .
Joten kaikkeeen on aina syynsä , ja kun ajattelee niitä ilman katkeruutta ja vihaa niin herää huomaamaan syytkin . Joten sisällä sydämmessään hän varmaan rakasti lapsiaan osaamatta sitä näyttää .

Anonyymi kirjoitti:

Jospaäitisi ei ollut terve psyykkisesti eikä saanut mistään apua. Paljon sitä voi sanoa kiukuspäissäni meinaamatta mitään . Jospa hän ei ollut onnellinen isäsi kanssa , tai oliko hän saanut osakseen rakkautta lapsena .syitä on monia ei niiden aina tarvitse olla ilkeyttä edes .
Itse kyllä yritin viimeiseen asti olla yhteydessä äitiini, vaikka se elämä hänen kanssaan ei ollut ihan sitä mitä olisin toivonut, sillä hän oli vaikeiden olosuhteiden uhri itse joa tietysti oli vaurioittanut häntä elämässään .
Joten kaikkeeen on aina syynsä , ja kun ajattelee niitä ilman katkeruutta ja vihaa niin herää huomaamaan syytkin . Joten sisällä sydämmessään hän varmaan rakasti lapsiaan osaamatta sitä näyttää .

Lue lisää

Hylkiminen oli systemaattista. Olin ilmeisesti vahingon laukaus. Isäni päästyä haavoittumisensa jälkeisten sairaalakuukausien jälkeen pois niin aloin itämään ja synnyin 1943.
Sotien kokemukset olivat vaikuttaneet isäni psyykeen ja kotiutumisen jälkeinen, päivittäinen riitely tuli minun syykseni. Äitini teki sen selväksi.

Entä inhon siirtäminen meidän lapsiimme? Veljeni oli perheineen suurenmoinen, täydellinen.

Eräs kuvaava tapahtuma. Stipendillä palkitun tyttäremme lakkiaisjuhlissa äitini vaati kesken iltapäivän juhlan ja talon ollessa täynnä vieraita, tyttöä viemään hänet hautausmaalle minun isäni haudalle. Ei ollut mikään kalenteriin liittyvä päivä. Ei isäni syntymäpäivä, ei kuolinpaivä, ei nimipäivä, ei mitään yhdistävää.
Kokemuksesta tiesimme. että hautausmaareisu 3:n kilometrin päähän kestäisi ainakin pari tuntia. Penskamme olivat tottuneet siihen, ettei vanhemmille jekylöity vastaan ja äitini oli mestari keksimään vaikka mitä hyppyytystä.
Tämä on taivahan tosi.
Aikaisemmin oli yksi jouluaattopäivän hautausmaareisu kestänyt tuon pari tuntia. Poikamme toimi silloin kuskina ja me odotimme aikamme junnua mukaan kuusen koristamiseen.

Jotain ansioitakin sentään. Olin 13v ikäinen kun äitini järjesti minut erään agraarin propsin kuorintaan saareen. Vesimatkaa noin 3km soutaen. Majoitus yksin havumajassa.
Yksi huopa, sokeria, näkkäriä, voita, teetä ja hevosenlihasäilykettä.
Kuorin viikottain 6 päivää. Lauantaisin arvioin puolen päivän tienoon jolloin läksin soutamaan kotiin. Venerannasta matkaa vielä noin 5km.
Yhden kerran pakenin uidessani vastaan tulevaa kyytä rantaan. Kyy tuli samalle alueelle ja tapoin sen pienen, noin 40cm lyhyen sahaselkäisen.
Kuorin kuukauden. Tietenkään en saanut pitää palkastani killinkiäkään kuten en myöskään tuon jälkeisten kesätöiden ansioista.
Häivyin siitä saatanan riitapesästä heti vapaaehtoisen intin jälkeen.
Häivyin Ruotsiin josta tulin aikanaan Suomeen opiskelemaan.
Ensimmäisen "oikean" kesälomani, 2 viikkoa, vietin nykyisen vaimoni kanssa 27 vuotisena.

Tätä kokemustaustaani vasten ärsyynnyn nykyisten nisuahtereiden vinkumisesta!

Anonyymi kirjoitti:

Hylkiminen oli systemaattista. Olin ilmeisesti vahingon laukaus. Isäni päästyä haavoittumisensa jälkeisten sairaalakuukausien jälkeen pois niin aloin itämään ja synnyin 1943.
Sotien kokemukset olivat vaikuttaneet isäni psyykeen ja kotiutumisen jälkeinen, päivittäinen riitely tuli minun syykseni. Äitini teki sen selväksi.

Entä inhon siirtäminen meidän lapsiimme? Veljeni oli perheineen suurenmoinen, täydellinen.

Eräs kuvaava tapahtuma. Stipendillä palkitun tyttäremme lakkiaisjuhlissa äitini vaati kesken iltapäivän juhlan ja talon ollessa täynnä vieraita, tyttöä viemään hänet hautausmaalle minun isäni haudalle. Ei ollut mikään kalenteriin liittyvä päivä. Ei isäni syntymäpäivä, ei kuolinpaivä, ei nimipäivä, ei mitään yhdistävää.
Kokemuksesta tiesimme. että hautausmaareisu 3:n kilometrin päähän kestäisi ainakin pari tuntia. Penskamme olivat tottuneet siihen, ettei vanhemmille jekylöity vastaan ja äitini oli mestari keksimään vaikka mitä hyppyytystä.
Tämä on taivahan tosi.
Aikaisemmin oli yksi jouluaattopäivän hautausmaareisu kestänyt tuon pari tuntia. Poikamme toimi silloin kuskina ja me odotimme aikamme junnua mukaan kuusen koristamiseen.

Jotain ansioitakin sentään. Olin 13v ikäinen kun äitini järjesti minut erään agraarin propsin kuorintaan saareen. Vesimatkaa noin 3km soutaen. Majoitus yksin havumajassa.
Yksi huopa, sokeria, näkkäriä, voita, teetä ja hevosenlihasäilykettä.
Kuorin viikottain 6 päivää. Lauantaisin arvioin puolen päivän tienoon jolloin läksin soutamaan kotiin. Venerannasta matkaa vielä noin 5km.
Yhden kerran pakenin uidessani vastaan tulevaa kyytä rantaan. Kyy tuli samalle alueelle ja tapoin sen pienen, noin 40cm lyhyen sahaselkäisen.
Kuorin kuukauden. Tietenkään en saanut pitää palkastani killinkiäkään kuten en myöskään tuon jälkeisten kesätöiden ansioista.
Häivyin siitä saatanan riitapesästä heti vapaaehtoisen intin jälkeen.
Häivyin Ruotsiin josta tulin aikanaan Suomeen opiskelemaan.
Ensimmäisen "oikean" kesälomani, 2 viikkoa, vietin nykyisen vaimoni kanssa 27 vuotisena.

Tätä kokemustaustaani vasten ärsyynnyn nykyisten nisuahtereiden vinkumisesta!

Lue lisää

"ja synnyin 1943".

Niin minäkin olen, joten tervehdys sinulle "Flegu", koska olen hyvin liikuttunut jutuistasi, joita olen lukenut ja tunnistan sinut, käytitpä mitä nimmaria hyvänsä ja nyt olet päättynyt anonyymiksi. Ymmärrettävää, vaikka ei niin salaperäistä.

Minäkin lähdin kodistani jo 11-vuotiaana, mutta vain saattamaan serkkuani Hesaan , mutta en vihassa, vaan koska "olin niin luotettava" saattamaan 8-vuotiasta kotiinsa.

Olinhan aloittanut kouluni jo 5-vuotiaana, joten sen aikainen oppivelvollisuus oli suoritettua jotain jatkokoulua vaille ja sen kävin kotona.

Rippikouluun kuitenkin palasin Hesaan, vaikka alun kävinkin siellä kotipaikkakunnalla.

No, eipä tässä tämän enempää tällä kertaa.

Kuin omasta elämästäni olisin lukenut varsinkin äidistäni. Isäni ei ollut yhtä kova ja
armoton.
Päätin, että minusta ei samanlaista tule. Mitä rakkauteen ja sen näyttämiseen tulee
olen "antanut palaa".
Ihmiset ja "maailma" tarvitsee eniten rakkautta.
Kaikki rakkaus on hyvää.

JAAAA,, milloin tuo ihme tapahtui,
jäit verkkoon ????

Rakkaus on huolenpitoa, vierellä kulkemista ja taakse poistumista ´kun ei ole tarpeellinen.
Sitä, että jaksaa kun ei millään jaksaisi.
Ettei kaivele menneitä. Muisti ei ole kaikilla sama.
Kyllä sitä on harjoiteltu muutama vuosikymmen. Nyt on muistelemisen vuoro ja lastenlastenlasten elämän seuraaminen,

Anonyymi kirjoitti:

Rakkaus on huolenpitoa, vierellä kulkemista ja taakse poistumista ´kun ei ole tarpeellinen.
Sitä, että jaksaa kun ei millään jaksaisi.
Ettei kaivele menneitä. Muisti ei ole kaikilla sama.
Kyllä sitä on harjoiteltu muutama vuosikymmen. Nyt on muistelemisen vuoro ja lastenlastenlasten elämän seuraaminen,

Lue lisää

Voi lähteä rauhassa, omakin elämä jatkuu lastenlastenlapsissa ja siitäkin eteenpäin.

11:06:03 Hyvin kirjoitit, samaa mieltä kanssasi.

Turha muhia katkeruudessa ja kateudessa, jotka kulkevat usein yhdessä, ja syy on aina
muissa. Järjenkäyttö puuttuu näiltä suruvirren veisaajilta.

"Mitään ei voi antaa jota ei itse ole kokenut"
Rakkautta voi antaa, vaikkei olisi sitä itse saanut.

Minun lapseni on 60 v. ja asuu peräkammarissani minun kustannuksellani. Hän eli työnsä ja avioliittonsa loppuun, eikä hän enää selviydy työttömänä ja perheettömänä. En tiedä, onko se rakkautta, että sallin hänen elää huushollissani korvauksetta.
Mihin hän menisi?

Anonyymi kirjoitti:

"Mitään ei voi antaa jota ei itse ole kokenut"
Rakkautta voi antaa, vaikkei olisi sitä itse saanut.

Tuosta voisi olla vahvasti eri mieltä. Sellainen, joka ei ole saanut rakkautta, ei tiedä, mitä ja miten sitä annetaan. Rakkaus voi olla myös kylmää, rakastaa ihan hirrrveästi, muttei osaa sitä mitenkään näyttää eikä sanoittaa.

Niimpä,
kukaan meistä ei ole täydellinen,
vaikka omat lapset ovatki maailman rakkaipia ja tärkeitä
mutt-ku nuorena ihminen tekee virheitä , niin minäki,
kun esm saa väärää informointia esm. kasvatuksesta, huh,
kasvatus medootiki ovat muuttuneet vuosien varrella, siihen aikaan kun omat lapset oli pieniä
julkisuudessa vouhotettiin ninsanotun " VAPAAN KASVATUKSEN " puolesta ,
siinä meni moni vanhempi suu pyöreeksi,
muaki sanottiin " EI SAA KOMENTAA TULEE TRAUMOJA LAPSELLE "
huh ja kauhistus sitä aikaa,

luojan kiitos kaikista tuli kunniallisia yhteiskuntakelpoisia ihmisiä,
yrittäjiäki joistaki,

maailma vei heidät mennessään,

Onko ihmisillä niin kiire, vai ovatko he laput silmillä, ovatko he aina oikeassa, eivätkö he osaa myötäelää, vai mistä johtuu, että perhe kaikkoaa ympäriltä ja vanhuus vietetään yksin? Eikä ikääntyneenäkään ymmärrä syytä?

Mietin, miltä tuntuu lapsistasi ja lapsenlapsistasi, kun tietävät asenteesi. Kyllä tuollainen valittaminen ja katkeruus karkoittaa rakastavimmankin ihmisen.

Anonyymi kirjoitti:

Onko ihmisillä niin kiire, vai ovatko he laput silmillä, ovatko he aina oikeassa, eivätkö he osaa myötäelää, vai mistä johtuu, että perhe kaikkoaa ympäriltä ja vanhuus vietetään yksin? Eikä ikääntyneenäkään ymmärrä syytä?

Lue lisää

Kun aikoinaan otin puhelun, vanha sukulainen sanoi JOKA kerran: "No sinäkö siellä soitat, minä kun olen luullut, että olit kuollut ja kuopattu, kun et meikäläistä enää muista. Onko joku hätänä?"
Soittovälit pitenivät, eihän minulla ollut koskaan sellaista hätätilannetta, että olisin häneltä apua tarvinnut.
Olen varma, että hän kertoi muille senioritalossa, kuinka kiittämätön olin.
Tässäkin ketjussa näitä marttyyreja on.

Anonyymi kirjoitti:

Mietin, miltä tuntuu lapsistasi ja lapsenlapsistasi, kun tietävät asenteesi. Kyllä tuollainen valittaminen ja katkeruus karkoittaa rakastavimmankin ihmisen.

Ei minua häiritse mitenkään, enkä koe ihmisen tunteita ja tuntemuksia
valittamiseksi.
Ennemmin häiritsee itseensä tyytyväiset ihmiset, jotka mainostavat hyvyyttään
ja erinomaisuuttaan. Mitä he sillä yrittävät todistaa ?

Anonyymi kirjoitti:

Mietin, miltä tuntuu lapsistasi ja lapsenlapsistasi, kun tietävät asenteesi. Kyllä tuollainen valittaminen ja katkeruus karkoittaa rakastavimmankin ihmisen.

SInä ilmeisesti olet tunneköyhä,
siis narsisti-luonne, et koe empatiaa etkä muitakaan myötä elämisen tunteita, ainaki tekstin perusteella tulee vahva vaikutus narsistiluonteesta,

meikäläinen on taas hyvinki tunneherkkä, myötäeläjä tyyppi,
jaksan kunnella jos jollaki on jotain vaivaa tai elämä kolhii liian lujaa,
olen ehdottomasti avuksi jos voin,

no meitä on menlaisia taapalaajia maanpäällä,
en pidä ilkeistä ilkeämielisistä ihmissitä
kuten sinäki vaikutat ilkeä luonteiselta tyypiltä,

toivottavasti elämä kantaa sinuaki vaikka olet ilmeisen katkera elämälle, olet ilmeisesti kokenu paljon pettymyksiä,
siksi olet piittaamaton toista ihmisistä tunne lähinnä ärtymystä muitten ihmisten elämän ilosta ja myötä elämisen rakkaudesta.

luoja sinuaki auttakoon ,

Lopeta itkeminen ja ole hyvillä mielin, että sinulla on läheisiä omaisia. Pidä itse yhteyttä. Muista merkkipäivät. Ota yhteyttä Facebookissa. Osallistu.kerro omat kuulumisesi. Lopeta marttyyrin rukoushetket, pyydä lapsillesi hyvää elämää.
Lähetä joulukortit lapsille.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei minua häiritse mitenkään, enkä koe ihmisen tunteita ja tuntemuksia
valittamiseksi.
Ennemmin häiritsee itseensä tyytyväiset ihmiset, jotka mainostavat hyvyyttään
ja erinomaisuuttaan. Mitä he sillä yrittävät todistaa ?

Lue lisää

Oletpa kovakorvainen, jos tuo ruikutus ei häiritse. Mitä vastaat valittajalle?

Anonyymi kirjoitti:

Ei minua häiritse mitenkään, enkä koe ihmisen tunteita ja tuntemuksia
valittamiseksi.
Ennemmin häiritsee itseensä tyytyväiset ihmiset, jotka mainostavat hyvyyttään
ja erinomaisuuttaan. Mitä he sillä yrittävät todistaa ?

Lue lisää

Millaisia teidän tapaamisenne ovat? Ettekö iloitse toisistanne, nauti yhdessä olon hetkistä,?
Millä tavoin koette tapaamisenne valittamisen ja vaihtoehtoisesti hyvyyden mainostamiseksi!
Minä suosittelen ihan normaalia kyläilyä ja kuulumisten vaihtoa ilman taka-ajatuksia.

Anonyymi kirjoitti:

SInä ilmeisesti olet tunneköyhä,
siis narsisti-luonne, et koe empatiaa etkä muitakaan myötä elämisen tunteita, ainaki tekstin perusteella tulee vahva vaikutus narsistiluonteesta,

meikäläinen on taas hyvinki tunneherkkä, myötäeläjä tyyppi,
jaksan kunnella jos jollaki on jotain vaivaa tai elämä kolhii liian lujaa,
olen ehdottomasti avuksi jos voin,

no meitä on menlaisia taapalaajia maanpäällä,
en pidä ilkeistä ilkeämielisistä ihmissitä
kuten sinäki vaikutat ilkeä luonteiselta tyypiltä,

toivottavasti elämä kantaa sinuaki vaikka olet ilmeisen katkera elämälle, olet ilmeisesti kokenu paljon pettymyksiä,
siksi olet piittaamaton toista ihmisistä tunne lähinnä ärtymystä muitten ihmisten elämän ilosta ja myötä elämisen rakkaudesta.

luoja sinuaki auttakoon ,

Lue lisää

Jos karsinoit omaisesi noiden päättelyittesi mukaan, niin luoja sinuakin auttakoon.

Anonyymi kirjoitti:

Jos karsinoit omaisesi noiden päättelyittesi mukaan, niin luoja sinuakin auttakoon.

07:07:26

sinun on syytä mennä psykiatriseenhoitoon,
suositellaan piakista terapiaa
saadaksesi elämäsi jokseenki normalisoitua
ja tuo katkeruus se on sinulle itsellesi todella huonojuttu,
se heijastuu kaikkin lähisiisi
olet katkera elämään pettyny kylmäävä ihminen,

hakeudu pikaisesti pykiatsiseen hoitoon, saat edes loppuelämäsi normalisoitua, luulisin,
vai onko kenties jo liian myöhäistä sinulle toipua hyvään onneliseen elämään,

koitahan opetella olemaan ihminen ihmiselle,

läheisesikin siitä tulisi onnelisemmaksi. hekin kaipaa varmasti sinulta rakkautta, mutta saavatko,
luulempa eivät saa
sillä luonteesi on kylmä
pelkää vaatimuksia ja tuomitseva mieli moitit varmasti kaikkialäheisiäsi, ja heillä taatusti on paha olla, kärsivät suunnattomasti rakkauden puuteesta.

Anonyymi kirjoitti:

SInä ilmeisesti olet tunneköyhä,
siis narsisti-luonne, et koe empatiaa etkä muitakaan myötä elämisen tunteita, ainaki tekstin perusteella tulee vahva vaikutus narsistiluonteesta,

meikäläinen on taas hyvinki tunneherkkä, myötäeläjä tyyppi,
jaksan kunnella jos jollaki on jotain vaivaa tai elämä kolhii liian lujaa,
olen ehdottomasti avuksi jos voin,

no meitä on menlaisia taapalaajia maanpäällä,
en pidä ilkeistä ilkeämielisistä ihmissitä
kuten sinäki vaikutat ilkeä luonteiselta tyypiltä,

toivottavasti elämä kantaa sinuaki vaikka olet ilmeisen katkera elämälle, olet ilmeisesti kokenu paljon pettymyksiä,
siksi olet piittaamaton toista ihmisistä tunne lähinnä ärtymystä muitten ihmisten elämän ilosta ja myötä elämisen rakkaudesta.

luoja sinuaki auttakoon ,

Lue lisää

Terävästi kuite kin pystyt lyhyestä kommentista lukemaan luonteenpiirteet ja pettymykset.
Ei kovin sydämelliseltä tunnu loppukaneettisikaan:" luoja sinuaki auttakoon".

Anonyymi kirjoitti:

07:07:26

sinun on syytä mennä psykiatriseenhoitoon,
suositellaan piakista terapiaa
saadaksesi elämäsi jokseenki normalisoitua
ja tuo katkeruus se on sinulle itsellesi todella huonojuttu,
se heijastuu kaikkin lähisiisi
olet katkera elämään pettyny kylmäävä ihminen,

hakeudu pikaisesti pykiatsiseen hoitoon, saat edes loppuelämäsi normalisoitua, luulisin,
vai onko kenties jo liian myöhäistä sinulle toipua hyvään onneliseen elämään,

koitahan opetella olemaan ihminen ihmiselle,

läheisesikin siitä tulisi onnelisemmaksi. hekin kaipaa varmasti sinulta rakkautta, mutta saavatko,
luulempa eivät saa
sillä luonteesi on kylmä
pelkää vaatimuksia ja tuomitseva mieli moitit varmasti kaikkialäheisiäsi, ja heillä taatusti on paha olla, kärsivät suunnattomasti rakkauden puuteesta.

Lue lisää

Unohdit sanoa, että hänen tulisi ottaa sinusta oppia, sillä onhan selvää, että olet empaattinen ja sydämellinen ihminen, täynnä lähimmäisen rakkautta ja hyväntahtoisuutta. Jokainen lukija voi sen todeta kirjoituksesi perusteella.
Lämminhenkinen kehoitus mennä psykiatriseen hoitoon kannustaa yksinäistä vanhusta selviytymään.

Itse 90- vuotisena ymmärrän olla kiitollinen mahdollisuudesta yhdessäoloon ja tapaamisiin, eikä ole tapanani vaivojeni luettelemisella pilata niitä hetkiä, puhumattakaan, että tekisin niistä jäähyväistiaisuuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Itse 90- vuotisena ymmärrän olla kiitollinen mahdollisuudesta yhdessäoloon ja tapaamisiin, eikä ole tapanani vaivojeni luettelemisella pilata niitä hetkiä, puhumattakaan, että tekisin niistä jäähyväistiaisuuksia.

Lue lisää

Jaaa
Sinähän fiksu olet , hyvä niin, täydellinen ileisesti,

olet varmaanki tavallista parempi ihmisenä,



meikäläinen on ihan tavllinen ihminen
minussa on kaikki hyvät ja huonot puoleni
katos kun olen vain i h m i n e n !

Anonyymi kirjoitti:

Jaaa
Sinähän fiksu olet , hyvä niin, täydellinen ileisesti,

olet varmaanki tavallista parempi ihmisenä,



meikäläinen on ihan tavllinen ihminen
minussa on kaikki hyvät ja huonot puoleni
katos kun olen vain i h m i n e n !

Lue lisää

Tavallinen ihminen?
Joten järjestät hyvästijättötilaisuuksia jälkipolviesi kanssa. Ihmettelet sitten, mikseivät käy useammin.
Jäähyväiset jätetään vain kerran.

jaaaa, mä huomasin aina kun meillä puolison kanssa oli ollu riitaa ja minä vihanen, sitten kun illalla hän oikein rakasteli mun kaa,
hän aina oletti että riita on sitten sovittu,

pikkusen mua salaa nauratti mutta en ollu moksiskaan
annoin hänen luulla niin,

elettiin kunnes kuolema erotti,
joskus kyselen luojalta, erottiko kuolema meidät,
ku en ole uuttakaa ettiny ainutta päivääkää, olen eläny ihan yksin ja ootellu omaa kuolemaa jo yli kymmenen vuotta, eikä vieläkää ole viikate mies tullu mua hakemaan,

ties kuinka kauan vielä pitää elää, varmaan pitkästi yli sata vuotta , luulen,

Ei pidä paikkaansa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa.

joo ei niin, rakkautta on ilman seksiäki,
kuten kaikki tietää

kaikein suurin takkaus olisko itserakkaus siis joka käsittää kaikki omat läheiset sillä jostain syystä oamiset
kuten omat vanhemmat, omat lapset , sisaret ja veljet serkut sedät ja tädit
niitä ihminen rakastaa elämän loppuun asi , eikä siihen llity seksiä, seksi kuuluu avioparin elämään ja tietenki oma puoliso on aina se maailman tärkein ihminen
koska onhan se minun, ja minun jälkeläisteni isä,
siimäpä miettimistä juhannukseksi
joille rakkaus ja rakkauden merkitys on vielä hakusessa ja hukassa.

Anonyymi kirjoitti:

joo ei niin, rakkautta on ilman seksiäki,
kuten kaikki tietää

kaikein suurin takkaus olisko itserakkaus siis joka käsittää kaikki omat läheiset sillä jostain syystä oamiset
kuten omat vanhemmat, omat lapset , sisaret ja veljet serkut sedät ja tädit
niitä ihminen rakastaa elämän loppuun asi , eikä siihen llity seksiä, seksi kuuluu avioparin elämään ja tietenki oma puoliso on aina se maailman tärkein ihminen
koska onhan se minun, ja minun jälkeläisteni isä,
siimäpä miettimistä juhannukseksi
joille rakkaus ja rakkauden merkitys on vielä hakusessa ja hukassa.

Lue lisää

Kuulostaa ihanalta :)

Anonyymi kirjoitti:

Kuulostaa ihanalta :)

joo , se on myös totta eleämässä .

Anonyymi kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa.

Mikä ei pidä paikkaansa sinun mielestä, kerrohan, ?

Anonyymi kirjoitti:

Mikä ei pidä paikkaansa sinun mielestä, kerrohan, ?

Väite, ettei rakkautta ole ilman rakastelua.

Anonyymi kirjoitti:

Väite, ettei rakkautta ole ilman rakastelua.

olet oikeassa,
kyylä on rakkautta ilman seksiäki,

pitkän elämän eläneentä jokainen ihminen tietää että seksi loppuu ihan luonnolisista syystä fyysisen rapeutumisen seurauksen
mutta siittä huolimatta rakkaus kestää ilman seksiäki
kunnes kuolema erottaa
ON itse koettu juttu.

jaa niinkö sinä teet,
no hyvä
oletko nyt pirteämpi,

kerrohan,

minkä ikänen olet
75 , 80, 85, ?

Anonyymi kirjoitti:

minkä ikänen olet
75 , 80, 85, ?

Täytän Elokuussa 80v.
Nelikymppisenä oli ikäkriisi, sitä jatkui noin seitsemänkymppiseksi, en halunnut kertoa ikääni.
Nyt ei ole minkäänlaista ikäkriisiä, olen tyytyväinen kun san herätä uuteen päivään kohtalaisessa kunnossa. Kaikkea ei enää jaksa, eikä ole tarpeenkaan.
Mutta on minussa turhamaisuutta, ottivat niin huonon kuvan ajokorttia varten että en hyväksynyt sitä.
Itseänikin huvittaa, kai se kamera on armoton, sellainen kuva kun malli.
Mutta uskokaa tai älkää, sain ajokorttiin sen kuvan mikä oli entisessä ajokortissa. Sanoivat että kyllä sinut vielä tuostakin tuntee.
Älkää tuomitko, olkaa armollisa ja naurakaa minulle kuten itsekin teen kun saan vähän aikaa ajatella.

Älä yleistä. Ei kukaan ihminen voi puhua missään asiassa jokaisen puolesta.

Anonyymi kirjoitti:

Älä yleistä. Ei kukaan ihminen voi puhua missään asiassa jokaisen puolesta.

TÄH
HÄH ????

TÄH
HÄH

mulle ainaki puoliso oli tärkein
ja lapset toisena sen jälkeen kun aikuistuivat ja lähtivät pesästä,
sillä lapset keskittyy / keskittyi oman perheensä rakentamiseen
ja tietenki minä kykyni mukaan myös rahotin heidän elämäänsä, mutta oma puoliso oli lähin ja tärkein hänen kansaanhan minä elin ja " tappelin "
kyllä puolison on aina täekein ja lapset tietenki pienenä ja vauvana vivät kaiken huomion, mutta kuten nytki näkee
jälkeläiset EI kerkiä vanhusta katsomaan hyvä kun puhelimella soittelevat kyselevät vieläkö olen elossa, yksi ei edes puhelimella pidä yhteyttä, mutta perintö kelpaa,

Anonyymi kirjoitti:

TÄH
HÄH

mulle ainaki puoliso oli tärkein
ja lapset toisena sen jälkeen kun aikuistuivat ja lähtivät pesästä,
sillä lapset keskittyy / keskittyi oman perheensä rakentamiseen
ja tietenki minä kykyni mukaan myös rahotin heidän elämäänsä, mutta oma puoliso oli lähin ja tärkein hänen kansaanhan minä elin ja " tappelin "
kyllä puolison on aina täekein ja lapset tietenki pienenä ja vauvana vivät kaiken huomion, mutta kuten nytki näkee
jälkeläiset EI kerkiä vanhusta katsomaan hyvä kun puhelimella soittelevat kyselevät vieläkö olen elossa, yksi ei edes puhelimella pidä yhteyttä, mutta perintö kelpaa,

Lue lisää

Etkö ole vielä elossa? Perintö kuitenkin jaettu?
Tee lopusta testamentti.

Anonyymi kirjoitti:

Etkö ole vielä elossa? Perintö kuitenkin jaettu?
Tee lopusta testamentti.

heh heh heeee jjooo en ole vielä kuollu,

enkä tee testamenttia, olen jo niitä varottanu että sitten kun kuolen
perinnöstä EI TAPELLA vaan sovussa jaetaan kaiken kesken tasan,

Onneksi ei joutunut tuommoisen akan kanssa naimisiin.

Anonyymi kirjoitti:

Onneksi ei joutunut tuommoisen akan kanssa naimisiin.

.... jonka mielestä puolisolla ei ole väliä,

Lapsen paras koti on vanhempien hyvä, lämmin ja sopuisa suhde, joka takaa tunnevammojen vähäisyyden.

Olet oikeassa. Kaikki ihmissuhteet ovat vuorovaikutteisia. Molempien osapuolten
olisi yritettävä ymmärtää ja huomioida toista. Jos kaikki ei mene niinkuin toivoisi
tai olisi toivonut, ihmisellä on taipumus syyttää itseään, vaikkei toisessakin on saattanut
olla puutteensa ja asiat ovat menneet solmuun, kun "yhteistä säveltä" ei ole löydetty.
Ei se kaikkien kanssa ole mahdollistakaan. Joskus ihmisten ajatusmaailmat eivät
kohtaa, vaikka minkä tekisi. Ihmisen olisi hyvä oppia olemaan joustava ajattelussaan,
nähdä asiat laajemmin eikä vain omasta näkökulmastaan.
Kyky asettua toisen ihmisen sijaan on välttämätön kyky ja edellytys hyviin ihmissuhteisiin.

Rakkauden ilmaiseminen on joillekin vaikeaa. Vaikka saa rakkautta ei osaa ilmaista vastarakkauttaan. Ihmiset ovat niin erilaisia, toiset ovat avoimia ja välittömiä
ja näyttävät tunteensa, toiset ovat luonteeltaan pidättyväisiä.
Suomessa yleensäkin ennenvanhaan oltiin pidättyväisiä.
Ei perheessä sanoilla ilmaistu rakkautta, miehet varsinkin olivat jähmeitä.
Esimerkiksi isän rakkaus poikaansa saattoi ilmetä ihan muulla tavalla:
"Ostin pojalle mopon".

Anonyymi kirjoitti:

Rakkauden ilmaiseminen on joillekin vaikeaa. Vaikka saa rakkautta ei osaa ilmaista vastarakkauttaan. Ihmiset ovat niin erilaisia, toiset ovat avoimia ja välittömiä
ja näyttävät tunteensa, toiset ovat luonteeltaan pidättyväisiä.
Suomessa yleensäkin ennenvanhaan oltiin pidättyväisiä.
Ei perheessä sanoilla ilmaistu rakkautta, miehet varsinkin olivat jähmeitä.
Esimerkiksi isän rakkaus poikaansa saattoi ilmetä ihan muulla tavalla:
"Ostin pojalle mopon".

Lue lisää

Niin, onko "rakastaminen" hellyydenosoituksia ja halipai-hetkiä?
Eikö vakaa elämä, turvallinen koti, ruoka ja lämmin ole rakkautta, jonka turvin lapsi elää?
Turvalliset vanhemmat, koulunkäynnin turvaaminen ja läheiset sukulaiset ovat osa sitä rakkautta, jonka turvin suurin osa meistä on kasvanut. Ei "entisaikaan" ollut edes aikaa hypitellä pienokaisia polvella kuin aniharvoin. Monien isät olivat kuukausikaupalla sodissa ja työpäivät olivat pitkiä, työviikot 6-päiväisiä. Pula ja toimeentulo aiheuttivat huolta perheissä. Yhtä kuitenkin pidettiin ja kaikesta selviydyttiin.
Kyllä se mopon osto on ollut ihan käyttökelpoinen rakkaudenosoitus.
Mkr.

Just noin

mun mummoni oli viisas ja hyvin rakas meille lapsille,
hän antoi aina myös pieniä töitä meille lapsille,
olin vain muutaman vuoden 3-5 hän tetätti pieniä hommia myös meillä lpsilla,
esm. käski hakea rantteelta puita
keittiön hällässä poltettiin puita,
saattoi olla vai yksi kapula mukana ja se oli hyvä,
käski joskus puistella pieni matto,
me lapseki saatiin osallistua muka siivoukseen,
se oli meistä mukavaa ja tärkeää,
me veljeni kanssa tunsimme ittemme hyvin tärkeiksi ihmisiksi
aina kun olimme mummolassa käymässä,

Anonyymi kirjoitti:

Just noin

mun mummoni oli viisas ja hyvin rakas meille lapsille,
hän antoi aina myös pieniä töitä meille lapsille,
olin vain muutaman vuoden 3-5 hän tetätti pieniä hommia myös meillä lpsilla,
esm. käski hakea rantteelta puita
keittiön hällässä poltettiin puita,
saattoi olla vai yksi kapula mukana ja se oli hyvä,
käski joskus puistella pieni matto,
me lapseki saatiin osallistua muka siivoukseen,
se oli meistä mukavaa ja tärkeää,
me veljeni kanssa tunsimme ittemme hyvin tärkeiksi ihmisiksi
aina kun olimme mummolassa käymässä,

Lue lisää

Pientä siivousta ja pintojen pyyhkimistä, siitä lapset tykkää, saa olla avuksi, tuntuu hyvältä lapsista.
Myös usein pieni halaus ja kiitos, että olet rakas!
Suomalaiset ovat usein niin kuin häpeilisivät sanoa toiselle, että olet rakas!
Se on kuitenkin lapsille kuin vesisade kuihtumassa olevalle kukalle. Tärkeää.
Usein kyllä moitteita jaetaa vaikka millä mitalla!!. Mutta kiitos on kiven alla.

Älä vie mopon ostajalta hyvää mieltä. Hän arvosti poikaa, osti mopon, nyt olet sitä mieltä, että halaus olisi riittänyt.

Anonyymi kirjoitti:

Pientä siivousta ja pintojen pyyhkimistä, siitä lapset tykkää, saa olla avuksi, tuntuu hyvältä lapsista.
Myös usein pieni halaus ja kiitos, että olet rakas!
Suomalaiset ovat usein niin kuin häpeilisivät sanoa toiselle, että olet rakas!
Se on kuitenkin lapsille kuin vesisade kuihtumassa olevalle kukalle. Tärkeää.
Usein kyllä moitteita jaetaa vaikka millä mitalla!!. Mutta kiitos on kiven alla.

Lue lisää

"Pientä siivousta" saivat tyttölapset opetella pienestä pitäen, keittiössä kuoria perunat, kuivata tiskit, juosta käskyn mukaan hakemassa ja tuomassa, pienempiä vahtien, ei koskaan kiitoksen sanaa. Käskyjä toisen perään. Ei lupaa lähteä kavereitten kanssa leikkimään, Laiskuudesta rähjättiin.
Missäs siinä se rakkaus oli? Missä oli lapsen mielihyvä? Laset tunsivat rakkautta toisiaan kohtaan, mutta aikuisia vältettiin mahdollisuuksien mukaan. Heitä piti teititellä, olla hiljaa ja vastata kun kysytään. Antaa paikka junassa.

Anonyymi kirjoitti:

"Pientä siivousta" saivat tyttölapset opetella pienestä pitäen, keittiössä kuoria perunat, kuivata tiskit, juosta käskyn mukaan hakemassa ja tuomassa, pienempiä vahtien, ei koskaan kiitoksen sanaa. Käskyjä toisen perään. Ei lupaa lähteä kavereitten kanssa leikkimään, Laiskuudesta rähjättiin.
Missäs siinä se rakkaus oli? Missä oli lapsen mielihyvä? Laset tunsivat rakkautta toisiaan kohtaan, mutta aikuisia vältettiin mahdollisuuksien mukaan. Heitä piti teititellä, olla hiljaa ja vastata kun kysytään. Antaa paikka junassa.

Lue lisää

Minunki lapsuuteni ytävän kotona oli jämäkkä kuri kaikille lapsille, siellä muistaakseni oli lapsia lähes 10
jokaisella oli tarkaan tiedossa senpäivän velvollisuudet tehtävänä, siellä oli tarkaan jaettu työt,
joknkun vuoro oli huolehtia tiskaamisesta jonkun vuoro siivoa lattiat joka päivä puhtaaksi, jolla navetta vuoro YM. minusta se oli ihan fiksu perhe, mun tyttö kaverin kanssa oli myös tarkka aikataulu milloin hän sai leikkiä minun kanssa, meillä oli hauskoja leikkejä pihapiirissä, joskus harmitti hänen t a r k k a aikataulu milloin sai lähteä mun kaa leikkimään,

mun äidillä oli erilainen tapa kasvataa ja opettaa mulla oli enemmän vaapa ,
mutta kun jotain piti tehdä esm. luututa lattiat , jos ei ollu nurkkia myöten siivottu , mun piti siivota koko lattia uudellen, samoin tiskipöytä piti olla hyvin siivottu, mutta olin myös vapaampi lähtemään leikkimään muitten lasten kanssa,
vaikkasitten murroijässä tuli taas kyllä ankarat rajotteet,
äitini saatoi lukita minut huoneeseen etten pöäässy illalla " nyrrisakkiin " mukaan
se oli kylän nuorten illan myöhäistä kiljumista ja jonkilaista leikkiä
sinne en päässy heh, jälkeenpäin nyt naurataa,
hän kai suojeli etti pojat pääse kynsimään liian läheltä,
huh je heh,
sain silti elää ihan villin ihan nuoruuden, kuuluin nuorioseuraan , meillä oli tanukursseja ja esiintymisiä pitkin suomea
kyllä nuoruus ihmisen elämässä on elämän parasta aikaa,
silloin kaikki on niin ihanaa ja uteliasta ,,,

Anonyymi kirjoitti:

Minunki lapsuuteni ytävän kotona oli jämäkkä kuri kaikille lapsille, siellä muistaakseni oli lapsia lähes 10
jokaisella oli tarkaan tiedossa senpäivän velvollisuudet tehtävänä, siellä oli tarkaan jaettu työt,
joknkun vuoro oli huolehtia tiskaamisesta jonkun vuoro siivoa lattiat joka päivä puhtaaksi, jolla navetta vuoro YM. minusta se oli ihan fiksu perhe, mun tyttö kaverin kanssa oli myös tarkka aikataulu milloin hän sai leikkiä minun kanssa, meillä oli hauskoja leikkejä pihapiirissä, joskus harmitti hänen t a r k k a aikataulu milloin sai lähteä mun kaa leikkimään,

mun äidillä oli erilainen tapa kasvataa ja opettaa mulla oli enemmän vaapa ,
mutta kun jotain piti tehdä esm. luututa lattiat , jos ei ollu nurkkia myöten siivottu , mun piti siivota koko lattia uudellen, samoin tiskipöytä piti olla hyvin siivottu, mutta olin myös vapaampi lähtemään leikkimään muitten lasten kanssa,
vaikkasitten murroijässä tuli taas kyllä ankarat rajotteet,
äitini saatoi lukita minut huoneeseen etten pöäässy illalla " nyrrisakkiin " mukaan
se oli kylän nuorten illan myöhäistä kiljumista ja jonkilaista leikkiä
sinne en päässy heh, jälkeenpäin nyt naurataa,
hän kai suojeli etti pojat pääse kynsimään liian läheltä,
huh je heh,
sain silti elää ihan villin ihan nuoruuden, kuuluin nuorioseuraan , meillä oli tanukursseja ja esiintymisiä pitkin suomea
kyllä nuoruus ihmisen elämässä on elämän parasta aikaa,
silloin kaikki on niin ihanaa ja uteliasta ,,,

Lue lisää

Minun äitini teki ristisänatehtäviä sillä aikaa, kun lapset korjasivat pöydän astioista, tiskasivat ja siistivät keittiön, siillä äiti oli tehnyt pitkän työpäivän ja valmistanut ruuan ja nyt lepäsi. Lapset olivat olleet koulussa ja tehneet läksyjä, nyt joutivat hommiin joutessaan ruuan päälle.

Suomalainen on oppinut pitämään läheisetkin perheenjäsenet käsivarren mitan päässä.
Tämä mannermainen tyyli poskisuudelmin ja halauksin on monelle varmasti väristyksiä aiheuttava tuskatila. Koronan aikana oli helpompaa, kun ihan käskyn perään piti olla matkan päässä muista.
Mutta nyt se alkaa taas.
Monet lapsemmekin karsastavat sukulaistätejä, jotka käyvät kimppuun tervehdyshalauksin. Moni lapsi vetäytyy kuoreensa ja tuntee, että hänen reviirilleen on tunkeuduttu.
Ei halaaminen ja pusuttelu riitä rakkaudeksi. Pitää olla kiinnostunut lapsesta, puhua hänen asioistaan hänen ehdoillaan, kuunnella ja hyväksyä.
Se ei merkitse kuulustelua: Miten koulussa menee? Tuliko hyvä todistus? Etkö osaa vielä uida? Pitää mennä ajoissa nukkumaan. Sinun pitää leikata tuo tukkasi.
Ei se ole rakkautta, se on manipulointia.

Anonyymi kirjoitti:

Suomalainen on oppinut pitämään läheisetkin perheenjäsenet käsivarren mitan päässä.
Tämä mannermainen tyyli poskisuudelmin ja halauksin on monelle varmasti väristyksiä aiheuttava tuskatila. Koronan aikana oli helpompaa, kun ihan käskyn perään piti olla matkan päässä muista.
Mutta nyt se alkaa taas.
Monet lapsemmekin karsastavat sukulaistätejä, jotka käyvät kimppuun tervehdyshalauksin. Moni lapsi vetäytyy kuoreensa ja tuntee, että hänen reviirilleen on tunkeuduttu.
Ei halaaminen ja pusuttelu riitä rakkaudeksi. Pitää olla kiinnostunut lapsesta, puhua hänen asioistaan hänen ehdoillaan, kuunnella ja hyväksyä.
Se ei merkitse kuulustelua: Miten koulussa menee? Tuliko hyvä todistus? Etkö osaa vielä uida? Pitää mennä ajoissa nukkumaan. Sinun pitää leikata tuo tukkasi.
Ei se ole rakkautta, se on manipulointia.

Lue lisää

tota noin ,


mä en koskaan oppinu halaileen ystäviäni

ainostaan puolisoni teki poikeuden
häntä saatoin halata ilman että olisin tuntenu vastenmielisyyttä
läheisestä kontaktista, se tuntui luonnoliselta,

olin aina vaivautunu jos ja kun silloin tällöin joku hyökkäsi kimppuun
mua halamaan
kun pitkiin aikoihin ei oltu nähty, halaaminen ei ollu koskaan mulle luontaista, vain oma puoliso ja o m a t lapset niitä saatoin halataki,

joskus mietinki
onkohan koko halaus kultuuri jotenki SUOMALAISELLE ihmiselle OUTO tapa,
EI oikeesti kuulu suomaliseen kulttuuriin,
vai kuinka, oletteko erimieltä,

joskus puolisoni kanssa naureskeltiin venäläisille mies politikoille TV:ssä,
kun ne jopa pussasivat toisiaan poskelle ,
se tuntu meistä suomalaisista tosi oudolta tervehtimiseltä,

Anonyymi kirjoitti:

tota noin ,


mä en koskaan oppinu halaileen ystäviäni

ainostaan puolisoni teki poikeuden
häntä saatoin halata ilman että olisin tuntenu vastenmielisyyttä
läheisestä kontaktista, se tuntui luonnoliselta,

olin aina vaivautunu jos ja kun silloin tällöin joku hyökkäsi kimppuun
mua halamaan
kun pitkiin aikoihin ei oltu nähty, halaaminen ei ollu koskaan mulle luontaista, vain oma puoliso ja o m a t lapset niitä saatoin halataki,

joskus mietinki
onkohan koko halaus kultuuri jotenki SUOMALAISELLE ihmiselle OUTO tapa,
EI oikeesti kuulu suomaliseen kulttuuriin,
vai kuinka, oletteko erimieltä,

joskus puolisoni kanssa naureskeltiin venäläisille mies politikoille TV:ssä,
kun ne jopa pussasivat toisiaan poskelle ,
se tuntu meistä suomalaisista tosi oudolta tervehtimiseltä,

Lue lisää

Onko se niin, että suomalainen ei ole tottunut fyysiseen läheisyyteen ?
Suomalaisen reviiri on ainakin metrin päässä hänestä itsestään.
Sen lähemmäksi ei kannata eikä sovi yrittää.

Amerikkalaisten "ailavjuu". hokema kuulostaa aika kornilta suomalaisen mielestä.

Anonyymi kirjoitti:

Amerikkalaisten "ailavjuu". hokema kuulostaa aika kornilta suomalaisen mielestä.

Varsinkin suomalaisen suusta se on irvokas.

Kyllähän äidin rakkaus omiin lapsiin ei kuole koskaan
se on totuus,

vaikka usein näkee tekstejä joissa moititaan äitejä, kyllä joskus isätki saa lunta tupaan jälkeläisiltään,


" elä elämäsi hymyillen aina "

vaikka sydän märkänis,

vanhempien rakkaus omiin lapsiinsa
todellisuudessa ei kuole koskaan,

Anonyymi kirjoitti:

Kyllähän äidin rakkaus omiin lapsiin ei kuole koskaan
se on totuus,

vaikka usein näkee tekstejä joissa moititaan äitejä, kyllä joskus isätki saa lunta tupaan jälkeläisiltään,


" elä elämäsi hymyillen aina "

vaikka sydän märkänis,

vanhempien rakkaus omiin lapsiinsa
todellisuudessa ei kuole koskaan,

Lue lisää

Rakkautta on se, että hyväksyy, vaikka olisi itse toiminut toisin. Että ei ilmoita joka asiassa eriävää mielipidettä. Että ei jakele neuvojaan pyytämättä.
Sukulaisella oli tapana sanoa, että jos ylipäätään haluat onnistua, tuo asia pitää tehdä niinjaniin, mutta TIETYSTI teet kuten haluat.
Kuinka hauskaa olikaan sitten tehdä ohjeen mukaan!