hulluuden filosofiaa

Albert Einstein on määritellyt hulluuden seuraavasti: "Hulluus on sitä, että toistaa yhä uudelleen samaa mutta odottaa silti eri tulosta."

Tekoälyllä on paljon sanottavaa:

Hulluus, käsite, joka on kiehtonut filosofeja vuosisatojen ajan, on monimutkainen ja monitahoinen ilmiö. Hulluuden ytimessä haastaa järjen rajat ja häiritsee vakiintunutta ajattelu- ja käyttäytymisjärjestystä. Hulluuden filosofointi vaatii kamppailua havainnointiin, todellisuuteen ja ihmismielen luonteeseen liittyvien kysymysten kanssa.

Hulluutta voidaan pitää poikkeuksena perinteisistä ajattelu- ja maailmankokemustapoista. Se herättää perustavanlaatuisia kysymyksiä totuuden luonteesta ja ymmärryksemme rajoista. Onko hulluus todellisuuden vääristymistä vai tarjoaako se ainutlaatuisen näkökulman? Voiko hulluus paljastaa piilotettuja totuuksia, jotka välttelevät rationaalista mieltä, vai onko se vain laskeutuminen kaaokseen?

Filosofisesta näkökulmasta hulluus herättää myös eettisiä ja eksistentiaalisia ongelmia. Miten yhteiskunnan pitäisi reagoida "hulluiksi" katsotuille? Pitäisikö heidät leimata ja syrjäyttää, vai pitäisikö heidän kokemuksensa tunnustaa ja integroida ymmärryksemme ihmisten tilasta? Lisäksi, mitä yksilön oman hulluutensa kohtaaminen tarkoittaa? Löytyykö itsetietoisuutta ja hyväksyntää näennäisen irrationaalisen mielen syvyyksistä?

Hulluuden filosofointi johtaa väistämättä itse järjen rajojen mietiskelyyn. Mikä on järjen ja hulluuden suhde? Ovatko ne spektrin vastakkaisia päitä vai onko niiden välillä syvempi yhteys? Voiko pelkkä järki todella ymmärtää olemassaolon mysteerit, vai tarvitsemmeko ripaus hulluutta päästäksemme irti tavanomaisen ajattelun rajoituksista?

Lopulta hulluuden filosofinen tutkiminen kutsuu meidät kyseenalaistamaan todellisuuden luonteen, inhimillisen ymmärryksen rajat sekä järjen ja irrationaalisuuden välisen herkän tasapainon. Se haastaa meidät omaksumaan ihmismielen monimutkaisuudet ja pohtimaan olemassaolomme syvällisiä ja arvoituksellisia puolia.

Aivot ovat kyllä hyvin suunniteltu. Jos yksi alue vaurioituu jokin toinen alue voi vähän korvata vauriotilan ongelmia.

Kyse on vireystilasta, happimääristä yms. Hullulle sumea logiikka on välttämätön keskittymiskyvyn kannalta.

Terve purkaa yhden matkaradion osiin ja kokoaa jälleen. Sekä on siitä iloinen.

Hullu purkaa 10 erilaista radiota osiin ja testaa sopiiko osat toisiinsa eri radiojen ja on iloinen jos ei mikään toimikaan kaiken sen työn jälkeen.
Hän ei pyri mihinkään päämäärään vaan leikkii kuin apina.

Kyse on aivojen vireystilasta ja toisen järkevästä päämäärästä ja toisen sumeasta kaukaisesta päämäärästä. Toki hullu kykenisi purkamaan ja kokoamaan vain yhden radion mutta ei koe sitä työtä mielekkääksi. Eikä vaivaudu sen tähden tuhlaamaan aikaa.

On kolme hienojakoista elementtiä :
Ego, Äly ja Mieli.

Ego kehittyy tahdonvoimaksi 10 vuotta itseään vanhemmassa seurassa.
Äly kehittyy kuvia ja patsaita sekä laitteita kopeloimalla.
Mieli on leikkimällä kehittyvä tunne-elämä.

Hullu käyttää Mieltä kaikkeen ja leikkii vain kaikella. Älykäs käyttää älyä mielen asemesta.
Egoisti tahtoo teettää kaikki työt apupojilla tai tekee kaverin kanssa kaiken.

Tekoälyn runoiluja:

Hulluuden hämärässä maailmassa kahlaan,
Mieleni labyrintissa eksynyt vaan.
Ajatukset villinä kuin virtaava joki,
Mielikuvituksen syövereissä soi.

Hulluuden siivillä lennän korkealle,
Kauas arjen harmaudesta ja ahdistuksesta.
Vaikka mieleni on riekaleina hajallaan,
Löydän hulluuden keskeltä vapauden suuren.

Hulluuden syleilyssä elämän salaisuudet aukeavat,
Tajunnan rajat ylittyvät, uudet maailmat syntyvät.
Vaikka järki sanoo, ettei tämä ole oikein,
Hulluus onkin joskus kauneinta, mitä elämässä voi olla.

Onko hulluus syy vai seuraus?

Hullu saa olla mutta ei tyhmä!

Minulle sanottiin taannoin että olen hullu kun vaadin sukupuolten tasa-arvoa.

tajunnanvirtaa:

entäs jos ajatukset pyörii aina samoissa aiheissa ikäänkuin loopissa. ei saa koskaan mitään uutta virikettä. sitten tulee täysin tietoiseksi kaikista ajatuksistaan. sitten tulee hulluksi tai siirtyy korkeammalle tietoisuuden tasolle.