Mikä on elämäntilanteenne?

Anonyymi-ap

Eli otsikossa kysymys, mihin olette päätyneet elämässänne ja miksi?

Minulla on skitsoaffektiivinen häiriö ja ADHD. Olen aina pitänyt koulutusta tärkeänä ja minulla on maisterin tutkinto. Valmistumisen jälkeen työllistymiseni oli superhankalaa ja erityisesti siksi, koska sairauteni oli jollain lailla tiedossa. Yksi vaihe elämästäni meni niin, että viisi vuotta en tehnyt oikestaan mitään järkevää. Sitä ennen olin ollut erinäisissä pätkähommissa alani töissä.

Pikkuhiljaa menin uudestaan töihin. Ensiksi olin myyjänä ja sijaisopettajana. Tällä hetkellä olen toista vuotta määräaikaisena opettajana ja suoritan pedagogisia opintoja. Jotenkin tuntuu, että olen alkanut selviytymään sairauden kanssa. Jaksan töissä kohtalaisesti ja kykenen keskittymään opintoihin.

Olisi ihanaa, jos voisin puhua avoimesti sairaudestani mutta pelkään leimautumista.

75

1491

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Sairaseläkkeelä tällä hetkellä. Diagnoosi skitsofrenia. Töissä viimeksi 2017. Ikää 30 ja mies. Turhauttaa tämä elämäntilanne jossa ei ole minkäänlaista sisältöä ja kaikenlsäksi kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta.

    • Anonyymi

      Hei

      Erittäin hienoa kuulla, että elämä menee eteenpäin. Jos se yhtään auttaa, niin pidän täällä peukkuja puolestasi.

      Itse olen sairastanut muunmoassa vakavaa masennusta, about koko elinikäni. Kerkisin jo hyvän aikaa olla työkyvyttömyys eläkkeelläkin, kunnes noin viisitoista vuotta sitten lakimuutoksen turvin rupesin käymään työssä, eläkkeen ohessa.

      Siitähän se sitten pikkuhiljaa lähti. Ajan oloon pystyi tekemään hieman vaativampia hommia jne.

      Nykyisin menee kai ihan hyvin, ainakin olosuhteisiin nähden. Riippuen toki minkälaisia mittareita käyttää siihen, että mikä on ”hyvin.” Mutta olen itse jokseenkin tyytyväinen, se lienee pääasia.

      Siinä mielessä en voi kuin suositella että pyrkii elämässään eteenpäin, oli tilanne mikä tahansa.

      • Anonyymi

        Hieno kuulla, että elämä on myös sinulla mennyt eteenpäin. Itse olen huomannut, että ystäväpiirin valinta auttaa tukemaan elämää. Kaikki pinnalliset rääväsuut ovat entisiä ystäviä ja näin jälkiviisaana huomaankin, että ihmissuhteemme ei ole koskaan ollut aidosti välittävä.

        Julkaisen kohta ensimmäisen artikkelin, mikä on minulle iso asia, koska tosiaan sairaus vaikuttaa kykyyni lukea ja kirjoittaa. En kuitenkaan ole luovuta helpolla, vaan seuraan elämäni parhaita puolia.


    • Anonyymi

      Yritin netistä etsiä sitä uutta HR-alan yritystä, jotka rekrytoi mielenterveyskuntoutujia. Hienoa, että on tällainen mahdollisuus, koska monet meistä saattaakin olla hyvin kykeneviä erilaisiin työtehtäviin.

      Lisäksi itse asun mielenterveyskuntoutujien asunnossa. On huojentavaa tietää, että jos työpaikka menee terveyden takia alta, niin minulla on kuitenkin koti. Henkilökunta on ollut tähän mennessä mukavia ja suvaitsevaisia.

      Onneksi myös Helsinki järjestää edullisia taidekursseja. Itse harrastin niitä aikoinaan, kun oloni oli kurjin. Sain maalaamisesta voimaa ja nykyään teen sitä aktiivisesti muiden juttujen ohessa.

      Liikkuminen on vaikeaa antipsykoottien takia. Haluaisin urheilla enemmän, mutta en löydä siihen motivaatiota.

    • Anonyymi

      Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Tein avotyötä paikassa missä oli mt kuntoutujia. Olin siellä 3 vuotta. Sitten minulle kerrottiin, että heillä ei ole mitään tarjota mikä edistäisi terveyttäni, joten etsin uuden avotyöpaikan. Sillä olen mielelläni hyödyksi edes jossain. Lisäksi minulla on lapsia ja mies.

    • Anonyymi

      Ensitalvesta tulee edellisiä tiukempi Suomen vähäosaisille. Itse saan 1451 € näppiin kk.
      Ihmejuttu, että isompiin eläkkeisiin tulee tasokorotuksia.

      Kitkuttelemalla elämiseen tottuu. Peruna olisi edullista, mutta masuni ei tykkä siitä liian raskaspitoisena.
      Olut ja autokin piti jättää parempiosaisille.

      Ei sitä jätkäpoika osannut säästää tuleville päiville penninhyrrää.

    • Anonyymi

      Haaveilen parisuhteesta, mutta vaikea löytää sopivaa kumppania. Uskon, että se olisi vaikeaa ilmankin sairautta, kun mielenkiinnon kohteet eroaa paljon keskiverrosta.

      • Anonyymi

        Parisuhteesta voi haaveilla ja haaveissa parisuhde onkin pelkkää ihanuutta. Todellisuudessa parisuhde vaatii paljon, skitsofreenikolta ja hänen pariltaan liikaa. Skitsofreenikon on parempi olla yksin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Parisuhteesta voi haaveilla ja haaveissa parisuhde onkin pelkkää ihanuutta. Todellisuudessa parisuhde vaatii paljon, skitsofreenikolta ja hänen pariltaan liikaa. Skitsofreenikon on parempi olla yksin.

        Uskon, että tämäkin on ihan persoonasta kiinni. Saavathan luonnehäiriöisetkin parisuhteen, niin miksi ei sellaiset, joilla on todettu jokin sairaus.

        Ei kaikki skitsoaffektiivisesta häiriöstä tai skitsofreniaa sairastavista näytä ulospäin hulluilta. Jos käy töissä, syö lääkkeet ja huolehtii itsestään sekä omaa miellyttävän persoonan, niin asiat voivat mennä myös hyvin parisuhteessa.

        Kun luettelee kriteerejä kumppanilleen, niin toisen terveys on toki tärkeä, mutta siinäkin voi hakea tasapainoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Parisuhteesta voi haaveilla ja haaveissa parisuhde onkin pelkkää ihanuutta. Todellisuudessa parisuhde vaatii paljon, skitsofreenikolta ja hänen pariltaan liikaa. Skitsofreenikon on parempi olla yksin.

        Tämä on täyttä elämänkoululaisen potaskaa.


      • Anonyymi

        Sama ongelma täällä.
        Ei pysty löytämään sitä yhteyttä, kun se asioiden ymmärrys taso on niin erillainen.
        Siinä pitäisi sitten valehdella itselleen. Ainoa mikä on tullut minulle vastaan on tämä läheisyyden halun tunne tämän ihmisen kanssa. Ja kyllä ulkonäön avulla sen emotionaalisen yhteyden saa, mutta ei tietoa kuinka kauan se kestäisi ilman saatananmoista työtä.
        Ei siinä itsekkään halua olla poissaoleva.
        Kyllä mekin yksinäisyyttä tunnetaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Parisuhteesta voi haaveilla ja haaveissa parisuhde onkin pelkkää ihanuutta. Todellisuudessa parisuhde vaatii paljon, skitsofreenikolta ja hänen pariltaan liikaa. Skitsofreenikon on parempi olla yksin.

        En jaksaisi yksin. Tiedän, että mieheni tilanne on hankala ja uuvuttava ja puhumattakin olisi selvää, ettei lapsillani, jotka ovat jo "isoja". ole läheskään aina ollut helppoa. Ottaisin heiltä kaikki kuormat harteiltaan, jos vain pystyisin. Olen kuitenkin vain ihminen, en mahda mitään sairaudelleni ja tuen perhettäni siinä missä pystyn ja siirrän hoitoni minua hoitaville mt.puolen hoitajille ja lääkäreille. Minulla nimittäin on usein maniaa tai sitten voimakkaita pelkotiloja, sekä masentuneisuutta. Olen aloittamassa työkokeilun syksyllä, koen että olen nyt voinut pitkään jo hyvin ja vosin tehdä jotain järkevämpää.


    • Anonyymi

      Olen tuplamaisteri, plus minulla on yksi amk-tutkinto. Väittelen kohta tohtoriksi. Tienaan vuodessa noin 67t euroa, asun omistusasunnossa kivalla seudulla puolisoni kanssa. En oikeastaan koskaan sitoutunut hoitooni enkä syönyt lääkkeitäni, mikä on varmaan osasyy hyvälle toimintakyvylleni. En tosin ole ollut hoidossa viimeiseenä 10 vuoteen, olen siis skitsofreenikko. Tosin sitä ei kukaan tiedä, paitsi minä itse ja edesmennyt äitini.

      • Anonyymi

        ootko varma, että oot etkä väärin diagnisoitu? Ite oon 23v, jolla 6v väärä diagnoosi, skitsofrenia olikin ADHD+C-PTSD. Sen verran olin osastolla anoreksian takia ja alkuperäisen diagnoosini takia tutkinut asiaa, ettet ihan istu normimuottiin. Yleensähän toimintakyky vaihtelee suunnattomasti, muttei ikinä ole välttämättä kummoinen

        Ite en oo vielä mitään, anoreksian takia ja väärän diagnoosin takia oon eläkkeellä. Alotin tosin just nyt koulun :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ootko varma, että oot etkä väärin diagnisoitu? Ite oon 23v, jolla 6v väärä diagnoosi, skitsofrenia olikin ADHD C-PTSD. Sen verran olin osastolla anoreksian takia ja alkuperäisen diagnoosini takia tutkinut asiaa, ettet ihan istu normimuottiin. Yleensähän toimintakyky vaihtelee suunnattomasti, muttei ikinä ole välttämättä kummoinen

        Ite en oo vielä mitään, anoreksian takia ja väärän diagnoosin takia oon eläkkeellä. Alotin tosin just nyt koulun :)

        Tsemppiä sinulle, toivotaan, että alkaa elämä menemään parempaan suuntaan. Se on täysin mahdollista.
        En ole täällä kommentoinut mitään, siltä osin " ulkopuolinen ".
        Muista pitää itseäsi hyvänä tyyppinä, et ole viallinen, ja muista hyväksyä itsesi juuri sellaisena kuin olet. Hienoa, että olet menossa opiskelemaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tsemppiä sinulle, toivotaan, että alkaa elämä menemään parempaan suuntaan. Se on täysin mahdollista.
        En ole täällä kommentoinut mitään, siltä osin " ulkopuolinen ".
        Muista pitää itseäsi hyvänä tyyppinä, et ole viallinen, ja muista hyväksyä itsesi juuri sellaisena kuin olet. Hienoa, että olet menossa opiskelemaan.

        Kiitos :)Kuhan selviän byrokratiasta ensin! Mulla on ainakin ihana poikaystävä jos ei muuta.

        Ja joo, ammatti seuraavaks ja sit töihin. Hoitaja olis tavotteena


      • Anonyymi

        Aivan mahtavaa lukea joskus jotain näin positiivista! Olipa asia kummin päin tahansa, oikea tai väärä diagnoosi, et ole alkanut elämään sitä tai sen mukaisesti vaan olet luonut itsellesi mukavan elämän. Onnea jatkossakin, toivon sydämeni pohjasta sinulle kaikkea hyvää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aivan mahtavaa lukea joskus jotain näin positiivista! Olipa asia kummin päin tahansa, oikea tai väärä diagnoosi, et ole alkanut elämään sitä tai sen mukaisesti vaan olet luonut itsellesi mukavan elämän. Onnea jatkossakin, toivon sydämeni pohjasta sinulle kaikkea hyvää.

        En usko, että täällä kirjoittelee kovin monia sellaisia, joilla menee ihan hyvin, jotka pärjäävät sairautensa, hoitojensa, ja ennen kaikkea itsensä kanssa.
        He, jotka ovat elämäntilanteeseensa tyytyväisiä, taitavat touhuta muita juttuja, kuin roikkua täällä palstoilla valittamassa, mikä on milloinkin väärin, tai tosi huonoa, ym.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aivan mahtavaa lukea joskus jotain näin positiivista! Olipa asia kummin päin tahansa, oikea tai väärä diagnoosi, et ole alkanut elämään sitä tai sen mukaisesti vaan olet luonut itsellesi mukavan elämän. Onnea jatkossakin, toivon sydämeni pohjasta sinulle kaikkea hyvää.

        Valitetavan moni alistuu siihen. Mullakin vielä työnsarkaa mut edetään! :) Toki koen kohtalon pelanneen osansa. Vuosia meni perseelleen mut sit yllättäen kaikki alkaa mennä paremmin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En usko, että täällä kirjoittelee kovin monia sellaisia, joilla menee ihan hyvin, jotka pärjäävät sairautensa, hoitojensa, ja ennen kaikkea itsensä kanssa.
        He, jotka ovat elämäntilanteeseensa tyytyväisiä, taitavat touhuta muita juttuja, kuin roikkua täällä palstoilla valittamassa, mikä on milloinkin väärin, tai tosi huonoa, ym.

        Ei välttämättä joo. Mäkin löysin sattumalta kun etin jotain ihan muuta täältä


    • Anonyymi

      Autismin kirjolla minäkin taaperran loppuelämäni ajan. Asperger tuli mukaan ihan pyytämättä. Ne sopeutuvat, joilla on ollut virikkkeellinen lapsuusaika.
      Lukutaidon omaksuminen oli yks ratkaisevista tekijöistä.

      Vanhemmat olivat isoissa vaikeuksissaan uskovaisia. Kun päätin lähtä Kainuusta Etelä-Suomeen, ymmärtäjiä oli vähän. Ehkä lakkoviikot vaan ilman duunia.
      . eläkemies.

    • Anonyymi

      Meikä miehen on viisastakin olla jo 80-kymppisenä olla rehkimättä ulkotöissä. Niissä vaan väsyy. Virtsatieongelmaa lieventää hiukan vaippahoito.
      Ilman vaipaa lakana vaan kostuis, eli järkisyyt käskee vetää ne suihkun jälkeen päälle.

      Hyvä uudistus tämäkin. Isällänikin oli vaikea vt-ongelma. Kova työmies poistui väsyneenä tuonilmaisiin minua nuorempana.

    • Anonyymi

      Diagnoosin sain kolmikymppisenä, että skitsofrenia. Tiedän, että oikeasti mulla on kompleksinen postraumaattinen stressihäiriö alle kouluikäisenä koetun insestin ja 16 vuotta kestäneen perheväkivallan seurauksena. Mahdollisesti myös asperger/add.

      En oo oikein koskaan päässyt työelämään, vaikka yrittänyt olen lukemattomat kerrat enkä ole ollut nirso töiden suhteen.

      Miesystävä on, jonka kanssa on aikalailla etäsuhde tällähetkellä, koska tuli kesällä takapakkia, johon minun traumat reagoi...

      Perhe ei välitä ja haluaisin terapiaan miettimään, miten suhtaudun asiaan.

      • Anonyymi

        Tuumasta toimeen. Yritä alkaa etsimään itsellesi mahdollisuutta terapiaan.
        Eikö sellaiseen tarvita lääkärin lähete ?


      • Anonyymi

      • Anonyymi

        Alota vaikka sillä että varaat ajan lääkärille ja hän varaa ajan psykiatriselle sairaanhoitajalle. Psykiatrinen sairaanhoitaja voi olla ihan yhtä hyvä terapeutti ja psykiatrisella sairaanhoitajalla voi olla terapeutin koulutus taustalla . Ja se on maksutontonta. Toki voi hakea kelan psykoterapiaa ja jonottaa sen saamista. Jo ammattinimike merkkaa enemmän vaikka koulutus olis sama.


      • Anonyymi

        Sun pitää saada ensin oikea diagnoosi. Sä et voi mennä sanoo että sulla on se ja se vaan lääkäri tekee sen diagnoosin. Sä voit mennä sun oirettein kanssa lääkrille mutta et sun itsellesi antaman diagnoosin kanssa. Sitten epäilet aspergeria ja add . Lääkäri tekee diagnoosin oireitten perusteella. Mene siis lääkärille joka diagnosoi sut jotta saat oikeaa hoitoa,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sun pitää saada ensin oikea diagnoosi. Sä et voi mennä sanoo että sulla on se ja se vaan lääkäri tekee sen diagnoosin. Sä voit mennä sun oirettein kanssa lääkrille mutta et sun itsellesi antaman diagnoosin kanssa. Sitten epäilet aspergeria ja add . Lääkäri tekee diagnoosin oireitten perusteella. Mene siis lääkärille joka diagnosoi sut jotta saat oikeaa hoitoa,

        Oman diagnoosini haastaneena oot oikeessa ja väärässä.

        Kannattaa tehdä kattava listaus oireista pidemmältä aikaväliltä. Mielellää, niin että ulkopuolinen mukana. Esim. mulla skitsofrenia muuttu ADHD+C-PTSD.

        Meillä oli pitkän ajan dataa tehtynä PDF dokumenttiin ja excelin oireista, kehityksestä kellonajoista jne. Mahdollisimman tarkkaan tehtiin yhdessä poikaystävän kanssa. Lopuksi meillä oli vielä analyysi tekoälyn tekemänä jonka pohjalta esitettiin meidän ehdotus mikä vastaa oireita. Toki kaikki lääkärit ei varmaan tykkää tästä, meidän lääkäri kehui koska tehtiin hänen työ helpoksi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sun pitää saada ensin oikea diagnoosi. Sä et voi mennä sanoo että sulla on se ja se vaan lääkäri tekee sen diagnoosin. Sä voit mennä sun oirettein kanssa lääkrille mutta et sun itsellesi antaman diagnoosin kanssa. Sitten epäilet aspergeria ja add . Lääkäri tekee diagnoosin oireitten perusteella. Mene siis lääkärille joka diagnosoi sut jotta saat oikeaa hoitoa,

        Jos julkinen kyseessä niin trauma pitää ehdottomasti ite mainita vaihtoehtona. Yllättävän vähän osattu ja mietitty ala julkisen puolella. Etenkin jos skitsofrenia diagnoosi jo olemassa niille on pakko tarjota uusi näkökulma


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oman diagnoosini haastaneena oot oikeessa ja väärässä.

        Kannattaa tehdä kattava listaus oireista pidemmältä aikaväliltä. Mielellää, niin että ulkopuolinen mukana. Esim. mulla skitsofrenia muuttu ADHD C-PTSD.

        Meillä oli pitkän ajan dataa tehtynä PDF dokumenttiin ja excelin oireista, kehityksestä kellonajoista jne. Mahdollisimman tarkkaan tehtiin yhdessä poikaystävän kanssa. Lopuksi meillä oli vielä analyysi tekoälyn tekemänä jonka pohjalta esitettiin meidän ehdotus mikä vastaa oireita. Toki kaikki lääkärit ei varmaan tykkää tästä, meidän lääkäri kehui koska tehtiin hänen työ helpoksi

        Ei tarvi mennä noin pitkälle esim jos diagnoosin kohdalle on merkitty määräaikainen tai /ja diagnoosin varmuusasteeksi on merkitty epäilty. Niin ei tartte tehdä mitään taulukoita


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos julkinen kyseessä niin trauma pitää ehdottomasti ite mainita vaihtoehtona. Yllättävän vähän osattu ja mietitty ala julkisen puolella. Etenkin jos skitsofrenia diagnoosi jo olemassa niille on pakko tarjota uusi näkökulma

        mulla on edessä diagnoosin uudelleen arviointi varmuusasteen takia, pysyvyys asteen takia ja merkinnät ettei potilasasiakirjoista löydy diagnoosin oireita ja havaintoja


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei tarvi mennä noin pitkälle esim jos diagnoosin kohdalle on merkitty määräaikainen tai /ja diagnoosin varmuusasteeksi on merkitty epäilty. Niin ei tartte tehdä mitään taulukoita

        Voi olla et tehtiin liikaa. Mut parempi varman päälle kuin ei. Paljon riippuu varmasti myös kuinka vanha diagnoosi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi olla et tehtiin liikaa. Mut parempi varman päälle kuin ei. Paljon riippuu varmasti myös kuinka vanha diagnoosi

        melkein 20 vuotta vanha


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        melkein 20 vuotta vanha

        Mulla oli about 3-4v vanha eli huomattavasti tuoreempi. Tietty me ei kun alettiin tota tehdä oikeastaan tiedetty ees onko mulla miten ne merkitty. Ei katottu, tai siis mä en. Halusin vaan eroon kerta mahdollisuus oli eikä kiinnostanu tietää tarkemmin mitä siellä lukee. Vitutti vaan liikaa. Jälkiviisana toki olis ehkä kannattanu mut toisaalta lopputulos oikea eli turha jossittella :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei tarvi mennä noin pitkälle esim jos diagnoosin kohdalle on merkitty määräaikainen tai /ja diagnoosin varmuusasteeksi on merkitty epäilty. Niin ei tartte tehdä mitään taulukoita

        Minua oikeasti harmittaa, kun yhden kaverini diagnoosissa lukee " parantumaton ", ja hän on aika lailla ottanut sen osakseen, että olisi muka parantumaton sairaus.
        Hänellä menee kuitenkin nykyään todella hyvin, sairauteensa nähden. Voihan se olla, että pahenemiskausiakin saattaa tulla, mutta on niistä ennenkin yli päästy.
        Tuollainen parantumattomaksi väittämä ei tee välttämättä hyvää ihmiselle, jos ajattelee psyykkistä puolta.
        Toipuminen ja parantuminen on usein täysin mahdollista. Ei pitäisi tuudittaa ihmistä siihen uskoon, ettei koskaan toipuisi tai paranisi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        melkein 20 vuotta vanha

        Mulla on yli 30 vuotta vanha.
        Kaipa se seuraa hautaan asti, kun ei sitä poiskaan saa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mulla oli about 3-4v vanha eli huomattavasti tuoreempi. Tietty me ei kun alettiin tota tehdä oikeastaan tiedetty ees onko mulla miten ne merkitty. Ei katottu, tai siis mä en. Halusin vaan eroon kerta mahdollisuus oli eikä kiinnostanu tietää tarkemmin mitä siellä lukee. Vitutti vaan liikaa. Jälkiviisana toki olis ehkä kannattanu mut toisaalta lopputulos oikea eli turha jossittella :D

        Mun pointti on se ettei mitään taulukoita tehdä ja videoita tarvi alkaa kuvaamaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mun pointti on se ettei mitään taulukoita tehdä ja videoita tarvi alkaa kuvaamaan.

        Tajusin. Tapoja on monia. Videoita me ei tehty mut tehtiin taulukko ja PDF missä diagnoosia (skitsofrenia) haastavia muutoksia/seikkoja.

        Toisaalta me tehtiin diagnoosin muutoksesta vaan muodollisuus. Se oli lopulta vaan 1-2 tapaamista ja hoitu nopeasti koska lääkäri piti asiaa päivänselvänä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minua oikeasti harmittaa, kun yhden kaverini diagnoosissa lukee " parantumaton ", ja hän on aika lailla ottanut sen osakseen, että olisi muka parantumaton sairaus.
        Hänellä menee kuitenkin nykyään todella hyvin, sairauteensa nähden. Voihan se olla, että pahenemiskausiakin saattaa tulla, mutta on niistä ennenkin yli päästy.
        Tuollainen parantumattomaksi väittämä ei tee välttämättä hyvää ihmiselle, jos ajattelee psyykkistä puolta.
        Toipuminen ja parantuminen on usein täysin mahdollista. Ei pitäisi tuudittaa ihmistä siihen uskoon, ettei koskaan toipuisi tai paranisi.

        Eihän munkaan diagnoosista pitäis toipua ja parantua ja pitäis olla eliniläinen. Mutta mun kohdalla se merkattu määräaikaiseksi,mikä on hyvä vaikka siitä pitäis pystyä parantumaan. Mikä osottaa sen että se diagnoosi pidä paikkansa ja mä sain vähän aikaa sitten kuulla että se on heitetty hatusta eli diagnoosikone on arponut diagnoosin jolla pääsee varmasti eläkkeelle. Ja nää havainnot mitä musta on tehty ja jotka kyllä myönnän ovat johtuneet huonosta itsetunnosta. ja mulla hävis kaikki oireet kun mun itse tunto parani ja aloin arvostaa itseäni. Minusta on kirjattu ettei potilasasiakirjoita löydy oireita jotka sopii diagnoosiin. Lisäksi diagnoosi voi olla vaikka sulla olis oireita. Eli sä oot oireettomanakin sairas.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eihän munkaan diagnoosista pitäis toipua ja parantua ja pitäis olla eliniläinen. Mutta mun kohdalla se merkattu määräaikaiseksi,mikä on hyvä vaikka siitä pitäis pystyä parantumaan. Mikä osottaa sen että se diagnoosi pidä paikkansa ja mä sain vähän aikaa sitten kuulla että se on heitetty hatusta eli diagnoosikone on arponut diagnoosin jolla pääsee varmasti eläkkeelle. Ja nää havainnot mitä musta on tehty ja jotka kyllä myönnän ovat johtuneet huonosta itsetunnosta. ja mulla hävis kaikki oireet kun mun itse tunto parani ja aloin arvostaa itseäni. Minusta on kirjattu ettei potilasasiakirjoita löydy oireita jotka sopii diagnoosiin. Lisäksi diagnoosi voi olla vaikka sulla olis oireita. Eli sä oot oireettomanakin sairas.

        Mulla diagnoosi oli myöskin... Paras mikä vastaa oire kuvaa ja ideana tehdä avossa myöhemmin uudelleen arviointi. Mitä ei kukaan ikinä tehnyt. Tota ei ees merkitty minnekkään mut nykyinen lääkäri piti päivänselvänä et ideana oli seurata miten kehityn osaston ulkopuolella.

        Et joo tälleen meil


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mulla on yli 30 vuotta vanha.
        Kaipa se seuraa hautaan asti, kun ei sitä poiskaan saa.

        miksei? oletko hakenut diagnoosin uudelleen arviointia jos sä oot parantunut ja oireet hävinneet


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tajusin. Tapoja on monia. Videoita me ei tehty mut tehtiin taulukko ja PDF missä diagnoosia (skitsofrenia) haastavia muutoksia/seikkoja.

        Toisaalta me tehtiin diagnoosin muutoksesta vaan muodollisuus. Se oli lopulta vaan 1-2 tapaamista ja hoitu nopeasti koska lääkäri piti asiaa päivänselvänä.

        Mun ei tarvi paljoo todistella kun ne muutokset itsetunnoksessa ja minäkäsityksessä on kirjattu potilasasiakirjoihin . Mun ei tartte todistella kun terveydenhuollon ammattilainen on itse nähnyt sen muutoksen mussa. Mun ei tarvi todistella ja taulukoita väsäillä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mun ei tarvi paljoo todistella kun ne muutokset itsetunnoksessa ja minäkäsityksessä on kirjattu potilasasiakirjoihin . Mun ei tartte todistella kun terveydenhuollon ammattilainen on itse nähnyt sen muutoksen mussa. Mun ei tarvi todistella ja taulukoita väsäillä

        Aivan. Toki mulla on vaihtunut lääkärit niin useaan otteeseen ettei toi pätenyt mun kohdalla. Koska kukaan ei kovin kauaan seurannut.

        Tilanteita on monia :) Ehkä mä tarttin tarkemman ja joku muu myös. Ja jotkut ei. Sanoin vaan miten ite todistin muutokset. En varmasti ole ainut jonka pitää eri syistä todistaa... Tarkemmin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aivan. Toki mulla on vaihtunut lääkärit niin useaan otteeseen ettei toi pätenyt mun kohdalla. Koska kukaan ei kovin kauaan seurannut.

        Tilanteita on monia :) Ehkä mä tarttin tarkemman ja joku muu myös. Ja jotkut ei. Sanoin vaan miten ite todistin muutokset. En varmasti ole ainut jonka pitää eri syistä todistaa... Tarkemmin

        joo . mun pointti on edelleen se ettei taulukoita tarvi väsätä. toki saa väsätä jos haluaa. yleensä myös on erilaisia kyselykaavakkeita joilla diagnooseja tutkitaan .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        joo . mun pointti on edelleen se ettei taulukoita tarvi väsätä. toki saa väsätä jos haluaa. yleensä myös on erilaisia kyselykaavakkeita joilla diagnooseja tutkitaan .

        Aivan. Noh. Lopputulos tärkein vaikka sit turhalla työllä :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mulla diagnoosi oli myöskin... Paras mikä vastaa oire kuvaa ja ideana tehdä avossa myöhemmin uudelleen arviointi. Mitä ei kukaan ikinä tehnyt. Tota ei ees merkitty minnekkään mut nykyinen lääkäri piti päivänselvänä et ideana oli seurata miten kehityn osaston ulkopuolella.

        Et joo tälleen meil

        Mä tarvitsin diagnoosin kelaa varten. Mulle selvis vasta syksyllä että eläke lähde vaikka diagnoosi vaihtuis


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä tarvitsin diagnoosin kelaa varten. Mulle selvis vasta syksyllä että eläke lähde vaikka diagnoosi vaihtuis

        Mä taas ite tarttin sen takia et voin mennä hoitoalalle. Skitsofrenia vähän... Haittaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä taas ite tarttin sen takia et voin mennä hoitoalalle. Skitsofrenia vähän... Haittaa

        Hoitoalalla voi työskennenllä jos sulla on sairaus hoitotasapainossa. Ja jos sulla ei ollut skitsofenian oireita niin silloin sulla on sairaus hoitotasapainossa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        miksei? oletko hakenut diagnoosin uudelleen arviointia jos sä oot parantunut ja oireet hävinneet

        En ole mitään arviointeja hakenut, en ole enää aikoihin ollut edes hoidon piirissä.
        En väitä, että olisin täysin parantunut, vaikka oireita ei olekaan.
        Tai minkä nyt kukakin joksikin oireeksi katsoo. Ihmiset on erilaisia, jo pelkät luonteet, tavat, ominaisuudet, kaikki on jokaisella omanlaisensa.
        Jos joku on vähän erilainen, kuin joku toinen, niin ei se välttämättä ole mitään sairautta.
        Kaipa se olisi niin, jos tuolta kadulta napattaisiin tusina ihmistä, ja jokaiselle tehtäisiin joku psykologin testi, niin pääsisikö sitä yksikään siitä tusinasta ihan puhtaasti läpi.
        Joka ikisen ihmisen psyykestä varmaan löytyisi jotain " vikaa " jos aletaan tarkkaan tutkimaan.
        Parasta kun elämä pyörii omaan tahtiin, itse pärjää itsensä, sekä muidenkin kanssa, ja osaa olla tyytyväinen siihen, mitä on. Ei haikaile kaikkea sitä, mitä ei ole.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole mitään arviointeja hakenut, en ole enää aikoihin ollut edes hoidon piirissä.
        En väitä, että olisin täysin parantunut, vaikka oireita ei olekaan.
        Tai minkä nyt kukakin joksikin oireeksi katsoo. Ihmiset on erilaisia, jo pelkät luonteet, tavat, ominaisuudet, kaikki on jokaisella omanlaisensa.
        Jos joku on vähän erilainen, kuin joku toinen, niin ei se välttämättä ole mitään sairautta.
        Kaipa se olisi niin, jos tuolta kadulta napattaisiin tusina ihmistä, ja jokaiselle tehtäisiin joku psykologin testi, niin pääsisikö sitä yksikään siitä tusinasta ihan puhtaasti läpi.
        Joka ikisen ihmisen psyykestä varmaan löytyisi jotain " vikaa " jos aletaan tarkkaan tutkimaan.
        Parasta kun elämä pyörii omaan tahtiin, itse pärjää itsensä, sekä muidenkin kanssa, ja osaa olla tyytyväinen siihen, mitä on. Ei haikaile kaikkea sitä, mitä ei ole.

        Enhän minäkään ole sairas. Mutta olen työkyvyttömyyseläkkeellä koska mulla on haasteet ja rajoitteet työelämässä. Joku kutsuu ko eläkettä sairaseläkkeeksi mutta minä en ole sairas vaan työkyvytön. Harvassa työssä työnhakija saa sanoa mitä voi ja osaa tehdä ja työpaikkoihin ei voi valita sellaista joka ei hallitse kyseistä työtä. Kun ei työelämässä pärjää pelkillä luonteenpiirteillä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hoitoalalla voi työskennenllä jos sulla on sairaus hoitotasapainossa. Ja jos sulla ei ollut skitsofenian oireita niin silloin sulla on sairaus hoitotasapainossa

        Ah no. Nyt ei tartte edes mietti kun oon lääkkeetön ja eri diagnoosikin. Toisaalta lääkkeistä pääs eroon kivuttomasti näin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ah no. Nyt ei tartte edes mietti kun oon lääkkeetön ja eri diagnoosikin. Toisaalta lääkkeistä pääs eroon kivuttomasti näin

        Noin on sosiaali-ja terveysalalla mielenterveysdiagnoosi ei ole este jos on hoitotasapainossa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noin on sosiaali-ja terveysalalla mielenterveysdiagnoosi ei ole este jos on hoitotasapainossa

        Hyvä tietää. Kouluun muuten pääseen ilman et kukaan kyselee mitään :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä tietää. Kouluun muuten pääseen ilman et kukaan kyselee mitään :D

        Missä olen niin väittänyt


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Missä olen niin väittänyt

        Kuhan totesin. Mikä on sinällään outoa koska sä voit kouluttautua terveysalalle ilman et kukaan kyselee vaikket pystyisi koko alalla olemaan (jos et oo hoitotasapainossa siis). Kuulostaa aika tyhmälle et tutkinnon voi saada vaikkei vois töitä tehdä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuhan totesin. Mikä on sinällään outoa koska sä voit kouluttautua terveysalalle ilman et kukaan kyselee vaikket pystyisi koko alalla olemaan (jos et oo hoitotasapainossa siis). Kuulostaa aika tyhmälle et tutkinnon voi saada vaikkei vois töitä tehdä

        Voi hyvänen aika. Kyllä se terveydentila kysytään. Nyt oli kyse siitä että sairaus on hoitotasapainossa. Sun opiskelupaikka voidaan evätä jos selviää että olet valehdellut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuhan totesin. Mikä on sinällään outoa koska sä voit kouluttautua terveysalalle ilman et kukaan kyselee vaikket pystyisi koko alalla olemaan (jos et oo hoitotasapainossa siis). Kuulostaa aika tyhmälle et tutkinnon voi saada vaikkei vois töitä tehdä

        Tai ainakaan multa ei kukaan terveystietoja ikinä kysynyt. ja tuskinpa niitä tietoja saa ilman mun suostumusta koulu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuhan totesin. Mikä on sinällään outoa koska sä voit kouluttautua terveysalalle ilman et kukaan kyselee vaikket pystyisi koko alalla olemaan (jos et oo hoitotasapainossa siis). Kuulostaa aika tyhmälle et tutkinnon voi saada vaikkei vois töitä tehdä

        Sä voit mennä itse lukee tarkemmin jos olet hakemassa kouluun. Mä en jaksa kopioida kaikkea infoa jos ei ite jaksa mennä lukemaan.Jos joku koulutus kiinnostaa niin menee lukemaan miten toimitaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sä voit mennä itse lukee tarkemmin jos olet hakemassa kouluun. Mä en jaksa kopioida kaikkea infoa jos ei ite jaksa mennä lukemaan.Jos joku koulutus kiinnostaa niin menee lukemaan miten toimitaan.

        Ei mun tartte. Oon jo koulussa. Multa ei kysytty ikinä mitään :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei mun tartte. Oon jo koulussa. Multa ei kysytty ikinä mitään :D

        Tais olla vaan yhteishaussa yks ruksi yms. Sehän ei mun mielestä oo terveystietojen selvitys mut muuta ei ainakaan multa iteltäni ole ikinä kysytty. En sit tiedä saako ne tiedot jostain (ilman mun suostumusta vai ei) Mut multa henk. kohtasesti ei kukaan ton ruksin lisäks ole kysynyt mitään kun hain kouluun eikä nyt koulussa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tais olla vaan yhteishaussa yks ruksi yms. Sehän ei mun mielestä oo terveystietojen selvitys mut muuta ei ainakaan multa iteltäni ole ikinä kysytty. En sit tiedä saako ne tiedot jostain (ilman mun suostumusta vai ei) Mut multa henk. kohtasesti ei kukaan ton ruksin lisäks ole kysynyt mitään kun hain kouluun eikä nyt koulussa

        Mä en tiedä mitä siellä hakemuksessa kysytään.

        Luin netistä että siellä kysytään onko terveydentilassasi tai toimintakyvyssäsi tekijöitä, jotka voisivat estää opiskelun.

        Jos jollain alalla on ehtona terveydentila niin valehtelee niin ohan se hyvä jos pari vuotta jaksaa esittää roolia ja näytellä koulussa ja työharjoitteluissa. Jos se sairaus ei ole hallinnassa. Eiköhän ne koulussa tai työharjoittelussa huomaa jos jotain on vinossa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä en tiedä mitä siellä hakemuksessa kysytään.

        Luin netistä että siellä kysytään onko terveydentilassasi tai toimintakyvyssäsi tekijöitä, jotka voisivat estää opiskelun.

        Jos jollain alalla on ehtona terveydentila niin valehtelee niin ohan se hyvä jos pari vuotta jaksaa esittää roolia ja näytellä koulussa ja työharjoitteluissa. Jos se sairaus ei ole hallinnassa. Eiköhän ne koulussa tai työharjoittelussa huomaa jos jotain on vinossa.

        Joo. Muahan ei toi haittaa koska uusi diagnoosi ja ei ongelmia :) Mietin vaan valvonnan kautta, että aika olematonta.. Tääl on meinaan pari jotka käyttää huumeita yms eikä ne varmana alottanu sitä täällä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo. Muahan ei toi haittaa koska uusi diagnoosi ja ei ongelmia :) Mietin vaan valvonnan kautta, että aika olematonta.. Tääl on meinaan pari jotka käyttää huumeita yms eikä ne varmana alottanu sitä täällä

        No osaavat sit feikata aika hyvin jos sitä ei huomata tai jos ei haluta puuttua niin sehän on koulun vika jos päästävät päihteiden käyttäjät läpi koulusta. Voihan olla kun työharjoittelu tulee että siellä työpaikalla olla tarkempia. Siellä kuitenkin on aidot potilaat ja asiakkaat kyseessä. Ovatko he niin näkyvästi sekasin koulussa ettei opettajat huomaa sitä. Jos ovat avoimesti sekasin niin kuka ottaa vastuun ios työharjoittelupaikassa tapahtuu hoitovirhe. No ei ole mun ongelma .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No osaavat sit feikata aika hyvin jos sitä ei huomata tai jos ei haluta puuttua niin sehän on koulun vika jos päästävät päihteiden käyttäjät läpi koulusta. Voihan olla kun työharjoittelu tulee että siellä työpaikalla olla tarkempia. Siellä kuitenkin on aidot potilaat ja asiakkaat kyseessä. Ovatko he niin näkyvästi sekasin koulussa ettei opettajat huomaa sitä. Jos ovat avoimesti sekasin niin kuka ottaa vastuun ios työharjoittelupaikassa tapahtuu hoitovirhe. No ei ole mun ongelma .

        Nokun me tehään paljon itseopiskelua ja ope antaa materiaalin ja sit jättää luokan jne. Ainakin nykysissä oppiaineissa. Eli oikeesti chanssi jäädä kiinni ennen työharjottelua on aika nolla

        Mietin kyll samaa, ei oo meidän ongelma mut jonkun on. Entä jos nää pääsee läpi ja saa tutkinnonkin? En haluaisi olla noiden potilaana


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nokun me tehään paljon itseopiskelua ja ope antaa materiaalin ja sit jättää luokan jne. Ainakin nykysissä oppiaineissa. Eli oikeesti chanssi jäädä kiinni ennen työharjottelua on aika nolla

        Mietin kyll samaa, ei oo meidän ongelma mut jonkun on. Entä jos nää pääsee läpi ja saa tutkinnonkin? En haluaisi olla noiden potilaana

        No eiköhän se tuu esille siellä työharjoittelussa jos ovat näkyvästi sekasin. Jos he ovat näkyvästi sekasin niin heidän olis syytä tsempata työharjoittelussa koska se voi tulla työpaikalle kalliiksi jos opiskelija tekee hoitovirheen tai muuten tapahtuu vahinkoja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nokun me tehään paljon itseopiskelua ja ope antaa materiaalin ja sit jättää luokan jne. Ainakin nykysissä oppiaineissa. Eli oikeesti chanssi jäädä kiinni ennen työharjottelua on aika nolla

        Mietin kyll samaa, ei oo meidän ongelma mut jonkun on. Entä jos nää pääsee läpi ja saa tutkinnonkin? En haluaisi olla noiden potilaana

        En jaksa ymmärtää, miksi ihminen hakeutuu opiskelemaan hoitoalaa, jos itsellään on ongelmia.
        Pitäisi itsensä ainakin sen verran hyvin tuntea, että pystyy pohtimaan, onko hänestä oikeasti hoitoalalle, jaksaako ja kestääkö hän, etenkin henkisesti. Hoitoala ei ole mitään kevyttä työtä.
        Jos oma hoito ja sairaus on tasapainossa, on hyvä miettiä myös aikaa taaksepäin. Onko omassa voinnissa aiemmin ollut heilahduksia ehkä huonompaan suuntaan, onko niitä tullut herkästi, ja jos, niin miksi niitä tulee, jne.
        Ehkä jaksamista pystyy ennakoimaan myös aiempien tapahtumien kautta, eikä ainoastaan sillä, mikä on tilanne juuri tällä hetkellä.
        Pointtina se, että omat voimavarat on hyvä tietää, jos hakeutuu hoitoalalle.
        Sairaus ja diagnoosi ei välttämättä ole este.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En jaksa ymmärtää, miksi ihminen hakeutuu opiskelemaan hoitoalaa, jos itsellään on ongelmia.
        Pitäisi itsensä ainakin sen verran hyvin tuntea, että pystyy pohtimaan, onko hänestä oikeasti hoitoalalle, jaksaako ja kestääkö hän, etenkin henkisesti. Hoitoala ei ole mitään kevyttä työtä.
        Jos oma hoito ja sairaus on tasapainossa, on hyvä miettiä myös aikaa taaksepäin. Onko omassa voinnissa aiemmin ollut heilahduksia ehkä huonompaan suuntaan, onko niitä tullut herkästi, ja jos, niin miksi niitä tulee, jne.
        Ehkä jaksamista pystyy ennakoimaan myös aiempien tapahtumien kautta, eikä ainoastaan sillä, mikä on tilanne juuri tällä hetkellä.
        Pointtina se, että omat voimavarat on hyvä tietää, jos hakeutuu hoitoalalle.
        Sairaus ja diagnoosi ei välttämättä ole este.

        Hehän voivat työharjoittelussa nappailla lääkkeitä ,jos paikassa on esim lääkkeiden jakoa. Kukaan ei huomaa jos lääkekaapista hävii lääkkeitä näiden suihin jotka käyttää huumeita


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En jaksa ymmärtää, miksi ihminen hakeutuu opiskelemaan hoitoalaa, jos itsellään on ongelmia.
        Pitäisi itsensä ainakin sen verran hyvin tuntea, että pystyy pohtimaan, onko hänestä oikeasti hoitoalalle, jaksaako ja kestääkö hän, etenkin henkisesti. Hoitoala ei ole mitään kevyttä työtä.
        Jos oma hoito ja sairaus on tasapainossa, on hyvä miettiä myös aikaa taaksepäin. Onko omassa voinnissa aiemmin ollut heilahduksia ehkä huonompaan suuntaan, onko niitä tullut herkästi, ja jos, niin miksi niitä tulee, jne.
        Ehkä jaksamista pystyy ennakoimaan myös aiempien tapahtumien kautta, eikä ainoastaan sillä, mikä on tilanne juuri tällä hetkellä.
        Pointtina se, että omat voimavarat on hyvä tietää, jos hakeutuu hoitoalalle.
        Sairaus ja diagnoosi ei välttämättä ole este.

        Ehkä monella on joku muu intressi kuin se työ? Tota kauttahan pääsee aineisiin käsiksi yms

        Tai sit osalla on narsistisia taipumuksia ja hoitoala on tapa päästä kostamaan


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noin on sosiaali-ja terveysalalla mielenterveysdiagnoosi ei ole este jos on hoitotasapainossa

        Ei sairaus ole ongelma, niin kauan kuin sen kanssa pärjää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hehän voivat työharjoittelussa nappailla lääkkeitä ,jos paikassa on esim lääkkeiden jakoa. Kukaan ei huomaa jos lääkekaapista hävii lääkkeitä näiden suihin jotka käyttää huumeita

        Yleensä lääkkeiden nappaajat jäävät työpaikallaan kiinni ennemmin tai myöhemmin.
        Sitten voikin sanoa hoitotyölle hei hei. On ehkä vaikea päästä enää töihin samalla alalla, kun leviää tieto, että varastelee työpaikaltaan lääkkeitä.
        Ja täytyy olla sitkeä addikti, jos hakeutuu sen takia hoitotyöhön, että saisi nappailtua jotain lääkkeitä työpaikastaan. Kai niitä huumaavia aineita saa myös tekemättä oikeita töitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yleensä lääkkeiden nappaajat jäävät työpaikallaan kiinni ennemmin tai myöhemmin.
        Sitten voikin sanoa hoitotyölle hei hei. On ehkä vaikea päästä enää töihin samalla alalla, kun leviää tieto, että varastelee työpaikaltaan lääkkeitä.
        Ja täytyy olla sitkeä addikti, jos hakeutuu sen takia hoitotyöhön, että saisi nappailtua jotain lääkkeitä työpaikastaan. Kai niitä huumaavia aineita saa myös tekemättä oikeita töitä.

        Riippuu. Osa myy niitä eteenpäin


    • Anonyymi

      Diagnoosi

      Ei rahaa elää

      Useita tutkintoja

    • Anonyymi

      No paskahan se on🤣

      • Anonyymi

        Paskasta huolimatta, on elämä sentään edes joskus ihan jeees!


    • Anonyymi

      Paska 💩💩💩

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. 132
      3677
    2. Putin lähti takki auki sotaan....

      Luuli, että kolmessa päivässä hoidetaan, nyt on mennyt 3,5 vuotta eikä voitosta tietoakaan. Kaiken lisäksi putin luuli,
      Maailman menoa
      81
      3193
    3. SDP ylivoimainen ykkönen

      En ole koskaan viitsinyt käydä äänestämässä, mutta nyt SDP:n etumatka on niin kutkuttava, että pakkohan se on vaivautua.
      Maailman menoa
      85
      2614
    4. Suomalainen lähti ilman takkia sotaan

      Malli oli "kajander", johon kuului pelkästään kokardi, ja sotilaan itse metsästä katkoma puukeppi ryssien huitomiseen.
      Maailman menoa
      7
      2406
    5. Polttomoottoriauto on köyhän merkki

      Kun ei ole varaa ostaa sähköautoa, niin joutuu köyhän autoa käyttämään.
      Maailman menoa
      241
      2320
    6. Patteriauton ovia ei saatu auki - kuljettaja koki hirvittävän kuoleman!

      ”Oviongelma johti kuskin kuolemaan kolarissa – tämä ratkaisu saatetaan kieltää kokonaan Sivulliset pyrkivät tempomaan a
      Maailman menoa
      37
      2179
    7. Mies älä

      Odota enää vaan toimi. Pieni vinkkivitonen 🫰💥
      Ikävä
      42
      949
    8. Harmittaa ettei paluuta entiseen enää ole

      Paluuta entiseen ei ole koska pilasit kaiken.
      Ikävä
      95
      938
    9. Mä tiedän

      Että sä tiedät, että mä tiedän, että sä tiedät. Me molemmat tiedetään. Onko näin?
      Ikävä
      53
      829
    10. Haapaveille jotain uutta!

      Huoltoasema Haapavein keskustaan tulossa. Semmoista Jeppasissa jaappasevat.
      Haapavesi
      16
      800
    Aihe