Eli otsikossa kysymys, mihin olette päätyneet elämässänne ja miksi?
Minulla on skitsoaffektiivinen häiriö ja ADHD. Olen aina pitänyt koulutusta tärkeänä ja minulla on maisterin tutkinto. Valmistumisen jälkeen työllistymiseni oli superhankalaa ja erityisesti siksi, koska sairauteni oli jollain lailla tiedossa. Yksi vaihe elämästäni meni niin, että viisi vuotta en tehnyt oikestaan mitään järkevää. Sitä ennen olin ollut erinäisissä pätkähommissa alani töissä.
Pikkuhiljaa menin uudestaan töihin. Ensiksi olin myyjänä ja sijaisopettajana. Tällä hetkellä olen toista vuotta määräaikaisena opettajana ja suoritan pedagogisia opintoja. Jotenkin tuntuu, että olen alkanut selviytymään sairauden kanssa. Jaksan töissä kohtalaisesti ja kykenen keskittymään opintoihin.
Olisi ihanaa, jos voisin puhua avoimesti sairaudestani mutta pelkään leimautumista.
Mikä on elämäntilanteenne?
18
980
Vastaukset
- Anonyymi
Sairaseläkkeelä tällä hetkellä. Diagnoosi skitsofrenia. Töissä viimeksi 2017. Ikää 30 ja mies. Turhauttaa tämä elämäntilanne jossa ei ole minkäänlaista sisältöä ja kaikenlsäksi kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta.
- Anonyymi
Hei
Erittäin hienoa kuulla, että elämä menee eteenpäin. Jos se yhtään auttaa, niin pidän täällä peukkuja puolestasi.
Itse olen sairastanut muunmoassa vakavaa masennusta, about koko elinikäni. Kerkisin jo hyvän aikaa olla työkyvyttömyys eläkkeelläkin, kunnes noin viisitoista vuotta sitten lakimuutoksen turvin rupesin käymään työssä, eläkkeen ohessa.
Siitähän se sitten pikkuhiljaa lähti. Ajan oloon pystyi tekemään hieman vaativampia hommia jne.
Nykyisin menee kai ihan hyvin, ainakin olosuhteisiin nähden. Riippuen toki minkälaisia mittareita käyttää siihen, että mikä on ”hyvin.” Mutta olen itse jokseenkin tyytyväinen, se lienee pääasia.
Siinä mielessä en voi kuin suositella että pyrkii elämässään eteenpäin, oli tilanne mikä tahansa.- Anonyymi
Hieno kuulla, että elämä on myös sinulla mennyt eteenpäin. Itse olen huomannut, että ystäväpiirin valinta auttaa tukemaan elämää. Kaikki pinnalliset rääväsuut ovat entisiä ystäviä ja näin jälkiviisaana huomaankin, että ihmissuhteemme ei ole koskaan ollut aidosti välittävä.
Julkaisen kohta ensimmäisen artikkelin, mikä on minulle iso asia, koska tosiaan sairaus vaikuttaa kykyyni lukea ja kirjoittaa. En kuitenkaan ole luovuta helpolla, vaan seuraan elämäni parhaita puolia.
- Anonyymi
Yritin netistä etsiä sitä uutta HR-alan yritystä, jotka rekrytoi mielenterveyskuntoutujia. Hienoa, että on tällainen mahdollisuus, koska monet meistä saattaakin olla hyvin kykeneviä erilaisiin työtehtäviin.
Lisäksi itse asun mielenterveyskuntoutujien asunnossa. On huojentavaa tietää, että jos työpaikka menee terveyden takia alta, niin minulla on kuitenkin koti. Henkilökunta on ollut tähän mennessä mukavia ja suvaitsevaisia.
Onneksi myös Helsinki järjestää edullisia taidekursseja. Itse harrastin niitä aikoinaan, kun oloni oli kurjin. Sain maalaamisesta voimaa ja nykyään teen sitä aktiivisesti muiden juttujen ohessa.
Liikkuminen on vaikeaa antipsykoottien takia. Haluaisin urheilla enemmän, mutta en löydä siihen motivaatiota. - Anonyymi
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Tein avotyötä paikassa missä oli mt kuntoutujia. Olin siellä 3 vuotta. Sitten minulle kerrottiin, että heillä ei ole mitään tarjota mikä edistäisi terveyttäni, joten etsin uuden avotyöpaikan. Sillä olen mielelläni hyödyksi edes jossain. Lisäksi minulla on lapsia ja mies.
- Anonyymi
Ensitalvesta tulee edellisiä tiukempi Suomen vähäosaisille. Itse saan 1451 € näppiin kk.
Ihmejuttu, että isompiin eläkkeisiin tulee tasokorotuksia.
Kitkuttelemalla elämiseen tottuu. Peruna olisi edullista, mutta masuni ei tykkä siitä liian raskaspitoisena.
Olut ja autokin piti jättää parempiosaisille.
Ei sitä jätkäpoika osannut säästää tuleville päiville penninhyrrää. - Anonyymi
Haaveilen parisuhteesta, mutta vaikea löytää sopivaa kumppania. Uskon, että se olisi vaikeaa ilmankin sairautta, kun mielenkiinnon kohteet eroaa paljon keskiverrosta.
- Anonyymi
Parisuhteesta voi haaveilla ja haaveissa parisuhde onkin pelkkää ihanuutta. Todellisuudessa parisuhde vaatii paljon, skitsofreenikolta ja hänen pariltaan liikaa. Skitsofreenikon on parempi olla yksin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Parisuhteesta voi haaveilla ja haaveissa parisuhde onkin pelkkää ihanuutta. Todellisuudessa parisuhde vaatii paljon, skitsofreenikolta ja hänen pariltaan liikaa. Skitsofreenikon on parempi olla yksin.
Uskon, että tämäkin on ihan persoonasta kiinni. Saavathan luonnehäiriöisetkin parisuhteen, niin miksi ei sellaiset, joilla on todettu jokin sairaus.
Ei kaikki skitsoaffektiivisesta häiriöstä tai skitsofreniaa sairastavista näytä ulospäin hulluilta. Jos käy töissä, syö lääkkeet ja huolehtii itsestään sekä omaa miellyttävän persoonan, niin asiat voivat mennä myös hyvin parisuhteessa.
Kun luettelee kriteerejä kumppanilleen, niin toisen terveys on toki tärkeä, mutta siinäkin voi hakea tasapainoa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Parisuhteesta voi haaveilla ja haaveissa parisuhde onkin pelkkää ihanuutta. Todellisuudessa parisuhde vaatii paljon, skitsofreenikolta ja hänen pariltaan liikaa. Skitsofreenikon on parempi olla yksin.
Tämä on täyttä elämänkoululaisen potaskaa.
- Anonyymi
Sama ongelma täällä.
Ei pysty löytämään sitä yhteyttä, kun se asioiden ymmärrys taso on niin erillainen.
Siinä pitäisi sitten valehdella itselleen. Ainoa mikä on tullut minulle vastaan on tämä läheisyyden halun tunne tämän ihmisen kanssa. Ja kyllä ulkonäön avulla sen emotionaalisen yhteyden saa, mutta ei tietoa kuinka kauan se kestäisi ilman saatananmoista työtä.
Ei siinä itsekkään halua olla poissaoleva.
Kyllä mekin yksinäisyyttä tunnetaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Parisuhteesta voi haaveilla ja haaveissa parisuhde onkin pelkkää ihanuutta. Todellisuudessa parisuhde vaatii paljon, skitsofreenikolta ja hänen pariltaan liikaa. Skitsofreenikon on parempi olla yksin.
En jaksaisi yksin. Tiedän, että mieheni tilanne on hankala ja uuvuttava ja puhumattakin olisi selvää, ettei lapsillani, jotka ovat jo "isoja". ole läheskään aina ollut helppoa. Ottaisin heiltä kaikki kuormat harteiltaan, jos vain pystyisin. Olen kuitenkin vain ihminen, en mahda mitään sairaudelleni ja tuen perhettäni siinä missä pystyn ja siirrän hoitoni minua hoitaville mt.puolen hoitajille ja lääkäreille. Minulla nimittäin on usein maniaa tai sitten voimakkaita pelkotiloja, sekä masentuneisuutta. Olen aloittamassa työkokeilun syksyllä, koen että olen nyt voinut pitkään jo hyvin ja vosin tehdä jotain järkevämpää.
- Anonyymi
Olen tuplamaisteri, plus minulla on yksi amk-tutkinto. Väittelen kohta tohtoriksi. Tienaan vuodessa noin 67t euroa, asun omistusasunnossa kivalla seudulla puolisoni kanssa. En oikeastaan koskaan sitoutunut hoitooni enkä syönyt lääkkeitäni, mikä on varmaan osasyy hyvälle toimintakyvylleni. En tosin ole ollut hoidossa viimeiseenä 10 vuoteen, olen siis skitsofreenikko. Tosin sitä ei kukaan tiedä, paitsi minä itse ja edesmennyt äitini.
- Anonyymi
ootko varma, että oot etkä väärin diagnisoitu? Ite oon 23v, jolla 6v väärä diagnoosi, skitsofrenia olikin ADHD+C-PTSD. Sen verran olin osastolla anoreksian takia ja alkuperäisen diagnoosini takia tutkinut asiaa, ettet ihan istu normimuottiin. Yleensähän toimintakyky vaihtelee suunnattomasti, muttei ikinä ole välttämättä kummoinen
Ite en oo vielä mitään, anoreksian takia ja väärän diagnoosin takia oon eläkkeellä. Alotin tosin just nyt koulun :) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
ootko varma, että oot etkä väärin diagnisoitu? Ite oon 23v, jolla 6v väärä diagnoosi, skitsofrenia olikin ADHD C-PTSD. Sen verran olin osastolla anoreksian takia ja alkuperäisen diagnoosini takia tutkinut asiaa, ettet ihan istu normimuottiin. Yleensähän toimintakyky vaihtelee suunnattomasti, muttei ikinä ole välttämättä kummoinen
Ite en oo vielä mitään, anoreksian takia ja väärän diagnoosin takia oon eläkkeellä. Alotin tosin just nyt koulun :)Tsemppiä sinulle, toivotaan, että alkaa elämä menemään parempaan suuntaan. Se on täysin mahdollista.
En ole täällä kommentoinut mitään, siltä osin " ulkopuolinen ".
Muista pitää itseäsi hyvänä tyyppinä, et ole viallinen, ja muista hyväksyä itsesi juuri sellaisena kuin olet. Hienoa, että olet menossa opiskelemaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tsemppiä sinulle, toivotaan, että alkaa elämä menemään parempaan suuntaan. Se on täysin mahdollista.
En ole täällä kommentoinut mitään, siltä osin " ulkopuolinen ".
Muista pitää itseäsi hyvänä tyyppinä, et ole viallinen, ja muista hyväksyä itsesi juuri sellaisena kuin olet. Hienoa, että olet menossa opiskelemaan.Kiitos :)Kuhan selviän byrokratiasta ensin! Mulla on ainakin ihana poikaystävä jos ei muuta.
Ja joo, ammatti seuraavaks ja sit töihin. Hoitaja olis tavotteena
- Anonyymi
Autismin kirjolla minäkin taaperran loppuelämäni ajan. Asperger tuli mukaan ihan pyytämättä. Ne sopeutuvat, joilla on ollut virikkkeellinen lapsuusaika.
Lukutaidon omaksuminen oli yks ratkaisevista tekijöistä.
Vanhemmat olivat isoissa vaikeuksissaan uskovaisia. Kun päätin lähtä Kainuusta Etelä-Suomeen, ymmärtäjiä oli vähän. Ehkä lakkoviikot vaan ilman duunia.
. eläkemies. - Anonyymi
Meikä miehen on viisastakin olla jo 80-kymppisenä olla rehkimättä ulkotöissä. Niissä vaan väsyy. Virtsatieongelmaa lieventää hiukan vaippahoito.
Ilman vaipaa lakana vaan kostuis, eli järkisyyt käskee vetää ne suihkun jälkeen päälle.
Hyvä uudistus tämäkin. Isällänikin oli vaikea vt-ongelma. Kova työmies poistui väsyneenä tuonilmaisiin minua nuorempana.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2217442
Etsin vastaantulevista sua
Nyt kun sua ei oo, ikävöin sua niin v*tusti. 😔Jokaisesta etsin samoja piirteitä, samantyyppistä olemusta, samanlaista s444789- 594752
- 753418
Kaikesta muusta
Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko162005Tekis mieli lähestyä sua
Mutta pelkään että peräännyt ja en haluis häiritä sua... En tiedä mitä tekisin olet ihana salaa sua rakastan...💗301850- 311809
Ajatteletko koskaan
Yhteisiä työvuosia ja millaista silloin oli? Haluaisin palata niihin vuosiin 🥹441667- 371578
- 1431317