Mikä on elämäntilanteenne?

Sairaseläkkeelä tällä hetkellä. Diagnoosi skitsofrenia. Töissä viimeksi 2017. Ikää 30 ja mies. Turhauttaa tämä elämäntilanne jossa ei ole minkäänlaista sisältöä ja kaikenlsäksi kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta.

Hei

Erittäin hienoa kuulla, että elämä menee eteenpäin. Jos se yhtään auttaa, niin pidän täällä peukkuja puolestasi.

Itse olen sairastanut muunmoassa vakavaa masennusta, about koko elinikäni. Kerkisin jo hyvän aikaa olla työkyvyttömyys eläkkeelläkin, kunnes noin viisitoista vuotta sitten lakimuutoksen turvin rupesin käymään työssä, eläkkeen ohessa.

Siitähän se sitten pikkuhiljaa lähti. Ajan oloon pystyi tekemään hieman vaativampia hommia jne.

Nykyisin menee kai ihan hyvin, ainakin olosuhteisiin nähden. Riippuen toki minkälaisia mittareita käyttää siihen, että mikä on ”hyvin.” Mutta olen itse jokseenkin tyytyväinen, se lienee pääasia.

Siinä mielessä en voi kuin suositella että pyrkii elämässään eteenpäin, oli tilanne mikä tahansa.

Yritin netistä etsiä sitä uutta HR-alan yritystä, jotka rekrytoi mielenterveyskuntoutujia. Hienoa, että on tällainen mahdollisuus, koska monet meistä saattaakin olla hyvin kykeneviä erilaisiin työtehtäviin.

Lisäksi itse asun mielenterveyskuntoutujien asunnossa. On huojentavaa tietää, että jos työpaikka menee terveyden takia alta, niin minulla on kuitenkin koti. Henkilökunta on ollut tähän mennessä mukavia ja suvaitsevaisia.

Onneksi myös Helsinki järjestää edullisia taidekursseja. Itse harrastin niitä aikoinaan, kun oloni oli kurjin. Sain maalaamisesta voimaa ja nykyään teen sitä aktiivisesti muiden juttujen ohessa.

Liikkuminen on vaikeaa antipsykoottien takia. Haluaisin urheilla enemmän, mutta en löydä siihen motivaatiota.

Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Tein avotyötä paikassa missä oli mt kuntoutujia. Olin siellä 3 vuotta. Sitten minulle kerrottiin, että heillä ei ole mitään tarjota mikä edistäisi terveyttäni, joten etsin uuden avotyöpaikan. Sillä olen mielelläni hyödyksi edes jossain. Lisäksi minulla on lapsia ja mies.

Ensitalvesta tulee edellisiä tiukempi Suomen vähäosaisille. Itse saan 1451 € näppiin kk.
Ihmejuttu, että isompiin eläkkeisiin tulee tasokorotuksia.

Kitkuttelemalla elämiseen tottuu. Peruna olisi edullista, mutta masuni ei tykkä siitä liian raskaspitoisena.
Olut ja autokin piti jättää parempiosaisille.

Ei sitä jätkäpoika osannut säästää tuleville päiville penninhyrrää.

Haaveilen parisuhteesta, mutta vaikea löytää sopivaa kumppania. Uskon, että se olisi vaikeaa ilmankin sairautta, kun mielenkiinnon kohteet eroaa paljon keskiverrosta.

Olen tuplamaisteri, plus minulla on yksi amk-tutkinto. Väittelen kohta tohtoriksi. Tienaan vuodessa noin 67t euroa, asun omistusasunnossa kivalla seudulla puolisoni kanssa. En oikeastaan koskaan sitoutunut hoitooni enkä syönyt lääkkeitäni, mikä on varmaan osasyy hyvälle toimintakyvylleni. En tosin ole ollut hoidossa viimeiseenä 10 vuoteen, olen siis skitsofreenikko. Tosin sitä ei kukaan tiedä, paitsi minä itse ja edesmennyt äitini.