Mikä tekee sinusta onnellisen?

Sinussa kyllä nykyään aistii hyvän mielen. :o)

Vain onnekkailla on tällainen mahdollisuus.

Todellavaikeeta

Anonyymi kirjoitti:

Vain onnekkailla on tällainen mahdollisuus.

Todellavaikeeta

Ei se ole vaikeeta loppujen lopuksi, luopuu vaan feikeistä rooleista senkin uhalla, ettei tule hyväksytyksi itsenään. Se tosiasia pitää hyväksyä, että kaikkia ei vaan voi eikä tarvitse miellyttää. Oikeat ystävät hyväksyy sinut itsenäsi. Muut saa mennäkin menojaan. Et menetä heissä mitään.

Huitale kirjoitti:

Ei se ole vaikeeta loppujen lopuksi, luopuu vaan feikeistä rooleista senkin uhalla, ettei tule hyväksytyksi itsenään. Se tosiasia pitää hyväksyä, että kaikkia ei vaan voi eikä tarvitse miellyttää. Oikeat ystävät hyväksyy sinut itsenäsi. Muut saa mennäkin menojaan. Et menetä heissä mitään.

Lue lisää

Paljon monimutkaisempi kysymys käytännössä. Näin se vaan tahtoo mennä, toiset saavat helpommin olla "oma itse" kuin toiset.

Eri lainalaisuudet saattaa olla myös eri sukupuolilla: naisilla on yleensä "luonnostaan" paremmat sosiaaliset taidot ja heillä on myös enemmän "oikeita" ystäviä.

Anonyymi kirjoitti:

Paljon monimutkaisempi kysymys käytännössä. Näin se vaan tahtoo mennä, toiset saavat helpommin olla "oma itse" kuin toiset.

Eri lainalaisuudet saattaa olla myös eri sukupuolilla: naisilla on yleensä "luonnostaan" paremmat sosiaaliset taidot ja heillä on myös enemmän "oikeita" ystäviä.

Lue lisää

Taas unohdin sanoa. TÄmä kommentti oli siis kirjoittajalta Todellavaikeeta.

Todellavaikeeta.

Anonyymi kirjoitti:

Paljon monimutkaisempi kysymys käytännössä. Näin se vaan tahtoo mennä, toiset saavat helpommin olla "oma itse" kuin toiset.

Eri lainalaisuudet saattaa olla myös eri sukupuolilla: naisilla on yleensä "luonnostaan" paremmat sosiaaliset taidot ja heillä on myös enemmän "oikeita" ystäviä.

Lue lisää

En pidä asiaa mitenkään sukupuolitettuna, vain yksilökysymyksenä.

Huitale kirjoitti:

En pidä asiaa mitenkään sukupuolitettuna, vain yksilökysymyksenä.

Luuletko, että naisten on miehiä vaikeampi saada "oikeita" ystäviä?

Todellavaikeeta

Millä perusteella?

Tiiän kaikkien tuttujen miesten olevan sosiaalisempia mitä minä ja heillä olevan enemmän kaverisuhteita, kun mulla ei niitä läheisiä ole yhtään tällä hetkellä. Ollut enää vuosiin. Että ei mikään sukupuolijuttu, vaan yksilö.

Anonyymi kirjoitti:

Millä perusteella?

Selitin juuri. Olen hyvin erakkomainen ja sosiaalisesti taitava, mutta yksinäinen sielu. Tarvin merkityksen ihmissuhteille, mtään shitchät suhteita en kauaa jaksa.

Huitale kirjoitti:

Selitin juuri. Olen hyvin erakkomainen ja sosiaalisesti taitava, mutta yksinäinen sielu. Tarvin merkityksen ihmissuhteille, mtään shitchät suhteita en kauaa jaksa.

Miehilläkin on usein paljon sellaisia joutavia shitchät höpöhöpö kaverisuhteita joiden kanssa lätistää. Muttei oikein tosi ystäviä kuin joillain. Ja niillä joillain yleensä sitten paljonkin sosiaalista elämää.

Huitale kirjoitti:

Tiiän kaikkien tuttujen miesten olevan sosiaalisempia mitä minä ja heillä olevan enemmän kaverisuhteita, kun mulla ei niitä läheisiä ole yhtään tällä hetkellä. Ollut enää vuosiin. Että ei mikään sukupuolijuttu, vaan yksilö.

Lue lisää

Ikävää kuulla, jos sinulla ei ole ollenkaan "oikeita" ystäviä.

Tässä on varmaan se, että sinun tutut miehet ovat kaikki suhteellisen sosiaalisia ja heillä on myös hyvä sosiaaliset taidot. Jos miehellä on esimerkiksi hyvä supliikki, on sosiaalinen ja hyvät sosiaaliset taiodt, toki kavereita riittää, varsinkin jos on kaikki muukin elämässä kunnossa kuten työ tai opiskelupaikka.

Todellavaikeeta

Ja palsta, eikö?

Anonyymi kirjoitti:

Ikävää kuulla, jos sinulla ei ole ollenkaan "oikeita" ystäviä.

Tässä on varmaan se, että sinun tutut miehet ovat kaikki suhteellisen sosiaalisia ja heillä on myös hyvä sosiaaliset taidot. Jos miehellä on esimerkiksi hyvä supliikki, on sosiaalinen ja hyvät sosiaaliset taiodt, toki kavereita riittää, varsinkin jos on kaikki muukin elämässä kunnossa kuten työ tai opiskelupaikka.

Todellavaikeeta

Lue lisää

Ei se minusta ole ikävää, ikävintä on se merkityksen puute, jos jokin. Kyllähän mä kavereita saan haalittua, mutten mä kaipaa kaverisuhteita missä ei ole selkeetä merkitystä. Tuttavat on niitä joille höpistään ohimennen.

Ja toisaalta, en tällä hetkellä jaksaisi itsekkään antaa itsestäni perheeni ulkopuolisille oikein mitään merkityksellistä itsestäni. Joten tilanne on ok.

Aivan niin. Olemme yksilöitä, eikä sukupuoli määritä millaisia ihmisiä olemme, vain sukupuolen.

Huitale kirjoitti:

Ei se minusta ole ikävää, ikävintä on se merkityksen puute, jos jokin. Kyllähän mä kavereita saan haalittua, mutten mä kaipaa kaverisuhteita missä ei ole selkeetä merkitystä. Tuttavat on niitä joille höpistään ohimennen.

Ja toisaalta, en tällä hetkellä jaksaisi itsekkään antaa itsestäni perheeni ulkopuolisille oikein mitään merkityksellistä itsestäni. Joten tilanne on ok.

Aivan niin. Olemme yksilöitä, eikä sukupuoli määritä millaisia ihmisiä olemme, vain sukupuolen.

Lue lisää

Kaikilla naistutuillanikin on laajat sosiaaliset piirit, yhtä lukuunottamatta, mutta hälläkin minua laajemmat.

Huitale kirjoitti:

Miehilläkin on usein paljon sellaisia joutavia shitchät höpöhöpö kaverisuhteita joiden kanssa lätistää. Muttei oikein tosi ystäviä kuin joillain. Ja niillä joillain yleensä sitten paljonkin sosiaalista elämää.

Lue lisää

Sosiaalista elämääkin voi olla toisinaan parempi: saa mahdollisuuksia tutustua, varsinkin jos etsii parisuhdetta. Toisaalta, jos on vain vähän kavereita, saa siinä myös mahdollisuuksia tutustua uusiin ihmisiin ja toisista voi tulla hyviä kavereita ja jopa "oikeita" ystäviä.

Näistä "oikeista ystävistä" sen verran, että aikaisemmin luulin, että minulla olisi muutama "oikea ystävä", mutta siinä vaiheessa, kun pariudutaan, näyttää asia vaan menevän näin, että nämä "oikeat ystävät" jäävät. Käykö naisilla samoin?

Todellavaikeeta

Anonyymi kirjoitti:

Ja palsta, eikö?

Ei oikeestaan. Tämä korvaa muita harrasteita, kun sinä kattelet telkkaa tai nysväät muuta, mä keskustelen. Muuten mun päivät on työntäyteisiä aamusta iltaan.

Anonyymi kirjoitti:

Sosiaalista elämääkin voi olla toisinaan parempi: saa mahdollisuuksia tutustua, varsinkin jos etsii parisuhdetta. Toisaalta, jos on vain vähän kavereita, saa siinä myös mahdollisuuksia tutustua uusiin ihmisiin ja toisista voi tulla hyviä kavereita ja jopa "oikeita" ystäviä.

Näistä "oikeista ystävistä" sen verran, että aikaisemmin luulin, että minulla olisi muutama "oikea ystävä", mutta siinä vaiheessa, kun pariudutaan, näyttää asia vaan menevän näin, että nämä "oikeat ystävät" jäävät. Käykö naisilla samoin?

Todellavaikeeta

Lue lisää

Käy ainakin mulla käynyt. Ystävät muutti miesten perässä maailmalle, minä jäin kotikylään. Kyllähän ne välit katkesi siinä sitten.

Ja nyt yksi eron jälkeen palasi takaisin, mutta elää rillumarei elämää sinkkuna, enkä mä kaipaa sellasta yhteistä ajanviettoa, joten erillään yhä. Kuulumiset kysellään välillä.

Huitale kirjoitti:

Käy ainakin mulla käynyt. Ystävät muutti miesten perässä maailmalle, minä jäin kotikylään. Kyllähän ne välit katkesi siinä sitten.

Ja nyt yksi eron jälkeen palasi takaisin, mutta elää rillumarei elämää sinkkuna, enkä mä kaipaa sellasta yhteistä ajanviettoa, joten erillään yhä. Kuulumiset kysellään välillä.

Lue lisää

Mä en pörräisi edes sinkkuna missään piireissä, ei oo mulle yhtään tyypillistä. Mulla on aina 1-2 läheusempää ihmistä, joihin yhteyksiä pidän kun pidän. En oo laumaeläjä. Sinkkunakaan.

Luulen, että mun sairastelut lapsesta asti on ikään kuin ajaneet mut alunperin jäämään yksin, en oo kyennyt osallistumaan kuten terveet kaverini kaikkeen sängynpohjalla pääosin oksennellen. Luontainen jatkumo, erakoituminen ja siitä tykkäämään oppiminen.

Huitale kirjoitti:

Mä en pörräisi edes sinkkuna missään piireissä, ei oo mulle yhtään tyypillistä. Mulla on aina 1-2 läheusempää ihmistä, joihin yhteyksiä pidän kun pidän. En oo laumaeläjä. Sinkkunakaan.

Luulen, että mun sairastelut lapsesta asti on ikään kuin ajaneet mut alunperin jäämään yksin, en oo kyennyt osallistumaan kuten terveet kaverini kaikkeen sängynpohjalla pääosin oksennellen. Luontainen jatkumo, erakoituminen ja siitä tykkäämään oppiminen.

Lue lisää

Ei ole ollut vaihtoehtoja. Joten se vaan on menny niin. Nyt se on sitten mulle jo normaalia.

Huitale kirjoitti:

Käy ainakin mulla käynyt. Ystävät muutti miesten perässä maailmalle, minä jäin kotikylään. Kyllähän ne välit katkesi siinä sitten.

Ja nyt yksi eron jälkeen palasi takaisin, mutta elää rillumarei elämää sinkkuna, enkä mä kaipaa sellasta yhteistä ajanviettoa, joten erillään yhä. Kuulumiset kysellään välillä.

Lue lisää

Kun "oikea ystävyys" on katkennut, sitä voi olla vaikeampi "palauttaa".

"Ei se minusta ole ikävää, ikävintä on se merkityksen puute, jos jokin. Kyllähän mä kavereita saan haalittua, mutten mä kaipaa kaverisuhteita missä ei ole selkeetä merkitystä. Tuttavat on niitä joille höpistään ohimennen."

Mä ymmärrän kyllä, mistä puhut, mutta tämä merkitys onkin sitten paljon monimutkaisempi kysymys: milloin ihmissuhteessa on se "todellinen merkitys".

TIedän toki tämän tyhjyyden, kun merkitys puuttuu.

Mun täytyy nyt lopettaa. Jatketaan keskustelua myöhemmin, jos sopii.

Todellavaikeeta

Anonyymi kirjoitti:

Kun "oikea ystävyys" on katkennut, sitä voi olla vaikeampi "palauttaa".

"Ei se minusta ole ikävää, ikävintä on se merkityksen puute, jos jokin. Kyllähän mä kavereita saan haalittua, mutten mä kaipaa kaverisuhteita missä ei ole selkeetä merkitystä. Tuttavat on niitä joille höpistään ohimennen."

Mä ymmärrän kyllä, mistä puhut, mutta tämä merkitys onkin sitten paljon monimutkaisempi kysymys: milloin ihmissuhteessa on se "todellinen merkitys".

TIedän toki tämän tyhjyyden, kun merkitys puuttuu.

Mun täytyy nyt lopettaa. Jatketaan keskustelua myöhemmin, jos sopii.

Todellavaikeeta

Lue lisää

Se merkitys on jotain pysyvää, eikä jotain ohimenevää. Sopii.

Jos suolessa ilmaa niin se kun saa kunnolla piresta voi ei kun se tekkee niin hyvväää.

Huitale kirjoitti:

Se merkitys on jotain pysyvää, eikä jotain ohimenevää. Sopii.

Kerroit, että olet lapsesta asti sairastellut paljon. Ikävä kyllä sairaudet ovat aina se, joka myös rajoittaa sosiaalista elämää. Se, mkä sairauksissa juuri on: nimenomaan toinimtakyvyn rajoite. Toisaalta ongelma on myös siinä, kuinka paljon ihmisiltä "vaaditaan".

Näistä "vaatimuksista" esimerkiksi muistan hyvin peruskoulusta, kuinka pojat, jotka olivat hyviä urheilussa, saivat yleensä helpommin arvostusta ikätovereilta. "koulunerot" taas vähemmän. Sitten tämä kysymys, miksi toiset pojat ovat huomattavasti parempia urheilussa kuin toiset tai näin, että miksi toiset joutuu tekee huomattavasti enemmän töitä, jotta saavuttaisivat edes tyydyttävän tason. Siihen sitten päälle kaikki muutkin "vaatimukset".

Jos ei siis pysty siihen kaikkeen, mitä "vaaditaan", jää helpommin yksinäiseksi. Minä en ollut peruskoulussa hyvä sellaisissa lajeissa, joita muut pojat arvostavat, mutta toisaalta mulla oli joissakin muissa asioissa myös vahvuuksia ja tällä pystyin toki kompensoimaan. En ole kuitenkaan ollut missään niin hyvä, että olisin pystynyt paljonkin kompensoimaan ja tämän takia olenkin ollut aina lopulta hyvin yksinäinen. Joitakin kavereita toki oli siinä 20-30 iässä, mutta hekin lopulta jäivät, kun pariutuivat.

"Kyllähän mä kavereita saan haalittua, mutten mä kaipaa kaverisuhteita missä ei ole selkeetä merkitystä. Tuttavat on niitä joille höpistään ohimennen."

Kavereiden haaliminen ei ole ollenkaan itsestään selvää varsinkin 30 iän jälkeen, kun moni on alkanut pariutumaan kestävämmin. Varsinkin, jos opiskelu ja työasiat eivät ole kunnossa, kavereiden haaliminen on vieläkin vaikeampaa.

"Se merkitys on jotain pysyvää, eikä jotain ohimenevää. "

Mä olen koko ikäni toivonut tätä, että ihmissuhteet olisivat mahdollisimman pysyviä, mutta jos sinkkuna haluaa haalia paljon kavereita, jotka ovat myös sinkkuja, he jäävät helposti heti kun onnistuvat pariutumaan.

Todellavaikeeta

Anonyymi kirjoitti:

Kerroit, että olet lapsesta asti sairastellut paljon. Ikävä kyllä sairaudet ovat aina se, joka myös rajoittaa sosiaalista elämää. Se, mkä sairauksissa juuri on: nimenomaan toinimtakyvyn rajoite. Toisaalta ongelma on myös siinä, kuinka paljon ihmisiltä "vaaditaan".

Näistä "vaatimuksista" esimerkiksi muistan hyvin peruskoulusta, kuinka pojat, jotka olivat hyviä urheilussa, saivat yleensä helpommin arvostusta ikätovereilta. "koulunerot" taas vähemmän. Sitten tämä kysymys, miksi toiset pojat ovat huomattavasti parempia urheilussa kuin toiset tai näin, että miksi toiset joutuu tekee huomattavasti enemmän töitä, jotta saavuttaisivat edes tyydyttävän tason. Siihen sitten päälle kaikki muutkin "vaatimukset".

Jos ei siis pysty siihen kaikkeen, mitä "vaaditaan", jää helpommin yksinäiseksi. Minä en ollut peruskoulussa hyvä sellaisissa lajeissa, joita muut pojat arvostavat, mutta toisaalta mulla oli joissakin muissa asioissa myös vahvuuksia ja tällä pystyin toki kompensoimaan. En ole kuitenkaan ollut missään niin hyvä, että olisin pystynyt paljonkin kompensoimaan ja tämän takia olenkin ollut aina lopulta hyvin yksinäinen. Joitakin kavereita toki oli siinä 20-30 iässä, mutta hekin lopulta jäivät, kun pariutuivat.

"Kyllähän mä kavereita saan haalittua, mutten mä kaipaa kaverisuhteita missä ei ole selkeetä merkitystä. Tuttavat on niitä joille höpistään ohimennen."

Kavereiden haaliminen ei ole ollenkaan itsestään selvää varsinkin 30 iän jälkeen, kun moni on alkanut pariutumaan kestävämmin. Varsinkin, jos opiskelu ja työasiat eivät ole kunnossa, kavereiden haaliminen on vieläkin vaikeampaa.

"Se merkitys on jotain pysyvää, eikä jotain ohimenevää. "

Mä olen koko ikäni toivonut tätä, että ihmissuhteet olisivat mahdollisimman pysyviä, mutta jos sinkkuna haluaa haalia paljon kavereita, jotka ovat myös sinkkuja, he jäävät helposti heti kun onnistuvat pariutumaan.

Todellavaikeeta

Lue lisää

Kyllä ne rajoittaa ihan oleellisesti sosiaalista elämää ja jaksamista ihan kaikessa arjessa. Joutuu paljon keräilemään voimiaan ja parantelemaan, elämä ei ole kovin spontaania silloin enää muutenkaan.

Mutta hyvinä päivinä oon sitten pyrkinyt tekemään asioita, mihin huonompina en kyennyt. Että joku tavoite on aina auttanut menemään silti elämässä eteenpäin lannistumatta. Sitä elämää on vain pitänyt muovata enemmän omannäköiseksi, eikä ole voinut mennä vaan päättömästi joka asiaa uteliaana näkemään.

Toisaalta se hyvä puoli siinä on, että olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja ihmisiä. Tarkkailemaan ja pohtimaan elämää, kun en ole vain juossut päättömästi, vaan joutunut tosissani pohtimaan voimavarojani ja ylipäänsä miten elän, jotten luhistu sairauksieni alle.

Joo, tuo kilpailukin on raadollista, se on sitä koulussa, mutta ihan kaikessa muussakin.

En minäkään ole ollut hyvä, vain keskinkertainen. Nyt olen jo jossain asioissa hyväkin, joskus jopa erinomainenkin. 😊

Niin, kyllä ne tuppaa ihmisten tiet eroamaan. Elämä kuljettaa.

Huitale kirjoitti:

Kyllä ne rajoittaa ihan oleellisesti sosiaalista elämää ja jaksamista ihan kaikessa arjessa. Joutuu paljon keräilemään voimiaan ja parantelemaan, elämä ei ole kovin spontaania silloin enää muutenkaan.

Mutta hyvinä päivinä oon sitten pyrkinyt tekemään asioita, mihin huonompina en kyennyt. Että joku tavoite on aina auttanut menemään silti elämässä eteenpäin lannistumatta. Sitä elämää on vain pitänyt muovata enemmän omannäköiseksi, eikä ole voinut mennä vaan päättömästi joka asiaa uteliaana näkemään.

Toisaalta se hyvä puoli siinä on, että olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja ihmisiä. Tarkkailemaan ja pohtimaan elämää, kun en ole vain juossut päättömästi, vaan joutunut tosissani pohtimaan voimavarojani ja ylipäänsä miten elän, jotten luhistu sairauksieni alle.

Joo, tuo kilpailukin on raadollista, se on sitä koulussa, mutta ihan kaikessa muussakin.

En minäkään ole ollut hyvä, vain keskinkertainen. Nyt olen jo jossain asioissa hyväkin, joskus jopa erinomainenkin. 😊

Niin, kyllä ne tuppaa ihmisten tiet eroamaan. Elämä kuljettaa.

Lue lisää

Hiutale: "Toisaalta se hyvä puoli siinä on, että olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja ihmisiä. Tarkkailemaan ja pohtimaan elämää, kun en ole vain juossut päättömästi, vaan joutunut tosissani pohtimaan voimavarojani ja ylipäänsä miten elän, jotten luhistu sairauksieni alle."

Hienoa. Kuulostaa kivalta, että on oppinut kuuntelemaan itseään ja muita ihmisiä. Onneksi olkoon, jos on niin.

Itselläni onnelliseksi tekee yksinkertaiset asiat - hyvin nukuttu yö, ystävät, hyvä ruoka, lähisukulaisten terveys, banaania aamulla ja illalla...

Hyvät viikonloput! :)

Kyllä nämäkin sellaisia, lyhyentähtäimen hyvänolon tuojia on... Kumpaakaan ei vaan saa helposti. Huumeita saa noista kahdesta helpommin sanoisin...

mustasusi kirjoitti:

Kyllä nämäkin sellaisia, lyhyentähtäimen hyvänolon tuojia on... Kumpaakaan ei vaan saa helposti. Huumeita saa noista kahdesta helpommin sanoisin...

Anteeksi suorasukaisuuteni, mutta olet mallliesimerkki ihmisestä, joka on ITSE suurin este oman onnensa edessä. Katkeruus, itsesääli ja epärealististen tiukkojen reunaehtojen tekeminen itselleen.

En kritisoi vain nuoren näköisen hyväkroppaisen alle 30v kelpuuttamista, en edes tilanteessa, jossa on itse auttamattomasti jo pappa-iässä. Kritisoin VAIN sitä, että aikuinen ihminen vinkuu kuin lapsi jatkuvalla syötöllä ja on katkera muille, vaikka syy yksinäisyyteen on ensisijaisesti ihan omissa valinnoissa.

Jos kelpuuttaa katkerana pappana vain samoja naisia, joista myös 25v nuoremmat, elämän iloiset ja sosiaalisesti taitavat miehet ”kilpailevat”, on selvä että omaansa joutuu hakemaan kohtuullisen pitkään. Syy ei ole muissa vaan siinä mitä itse valitsee ja myös oma asenne elämää kohtaan tekee hyvin ison hankaluuden siihen päälle.

Anonyymi kirjoitti:

Anteeksi suorasukaisuuteni, mutta olet mallliesimerkki ihmisestä, joka on ITSE suurin este oman onnensa edessä. Katkeruus, itsesääli ja epärealististen tiukkojen reunaehtojen tekeminen itselleen.

En kritisoi vain nuoren näköisen hyväkroppaisen alle 30v kelpuuttamista, en edes tilanteessa, jossa on itse auttamattomasti jo pappa-iässä. Kritisoin VAIN sitä, että aikuinen ihminen vinkuu kuin lapsi jatkuvalla syötöllä ja on katkera muille, vaikka syy yksinäisyyteen on ensisijaisesti ihan omissa valinnoissa.

Jos kelpuuttaa katkerana pappana vain samoja naisia, joista myös 25v nuoremmat, elämän iloiset ja sosiaalisesti taitavat miehet ”kilpailevat”, on selvä että omaansa joutuu hakemaan kohtuullisen pitkään. Syy ei ole muissa vaan siinä mitä itse valitsee ja myös oma asenne elämää kohtaan tekee hyvin ison hankaluuden siihen päälle.

Lue lisää

Niin, silllä olen sanonutkin, että elämä on jo ohi siltä osin...
Kiitos asiallisesta kritiikistä. Kyllä minä tuon kaiken tiedostan vähän liiankin hyvin. Olen jo hyväksynyt sen etten enää saa, koska en oman ikäisiä kelpuuta.

Kuraa.

Entä sitten, kun ne kaikki on pois?

Joo, näin ei voi ikinä käydä... :)

Anonyymi kirjoitti:

Entä sitten, kun ne kaikki on pois?

Joo, näin ei voi ikinä käydä... :)

Sitten voi poistua Telluksesta :)

Tai luotatko siihen, että kaikki ne pysyy ikuisesti?

Anonyymi kirjoitti:

Entä sitten, kun ne kaikki on pois?

Joo, näin ei voi ikinä käydä... :)

Mietin ihan samaa. Entä jos kaikki on pois? Täytyy itsestään löytää syyn nousta aamuisin. Tie sisimpään ei ole huono matka.

Olenko minä ihan idiootti kun tykkään jakaa kaalilaatikon perunan kanssa?

Anonyymi kirjoitti:

Olenko minä ihan idiootti kun tykkään jakaa kaalilaatikon perunan kanssa?

Mä voisin jakaa kaalilaatikon vaikka kenenkä kanssa.... mitä useampi, sen parempi....parasta kun ei itselle jäisi mitään, kun pakki menee sekaisin siitä sapuskasta. :oD

Ääh, ei olen samanlainen. Olen onnellisimmillani miettiessäni ratkaisuja pienempiin ja isompiin asioihin.

:)

Ai niin ja sitten on tietysti erikseen tyytyväisyys. Onnellisuus on mulle noita edellä kuvattuja hetkiä, tunne joka ei ole mitenkään jatkuva ja pysyvä. Onneksi ei ole, sillä eihän se tuntuisi enää miltään, jos se olisi jatkuvaa. Tyytyväisyys on sitten se sellainen hyrisevä pohjavire, kun kaikki on hyvin ja elämä on ihan mallillaan, vaikka ei nyt tietenkään täydellistä.

Oli minulle, tunteelliselle ihmiselle aika raju lukukokemus nuorempana. Tosi koskettava.

Olis kiva lukea palstalaisten kirja-, leffa- ja levyarvosteluja…

Anonyymi kirjoitti:

Olis kiva lukea palstalaisten kirja-, leffa- ja levyarvosteluja…

Joo sen kun kysyt kirjan nimellä, niin kyllä täällä joku arvostelee varmaan.

Mutta eikö makkis-pekkikset ole kuitenkin tärkeimmät?

Anonyymi kirjoitti:

Mutta eikö makkis-pekkikset ole kuitenkin tärkeimmät?

Saathan sä niistä tykätä ja pitää tärkeinä mulle ne ei kuitenkaan edelleenkään tipu eikä merkkaa mitään.😄.

Se on kyllä hyvää ja joo se voi myös tehdä onnelliseksi. On tosiaan tärkeää että pystyy näkemään elämässään myös ne pienemmätkin asiat mitkä tekevät onnelliseksi ja mistä se kokonaisuus koostuu kuten just nyt vaikka hyvä mozzarellajuusto.🙂.

Kyllä. En minäkään. ❤🥲🥰

… pahimmat esteet. Jatkuu… lähti liian aikaisin.

Oma onni koostuu monesta isosta ja pienestä asiasta. Jos perusasiat on kunnossa voi joku asia puuttua väliaikaisesti kokonaan ilman, että se vie yksinään onnellisuutta. Elämän ei tarvitse olla myöskään täydellistä tuodakseen onnea. Armollisuus, epätäydellisyyden ja epävarmuuden sietokyky ovat onnen parhaita kamuja!

Oman onneni lähteitäni (ihan kaikkea ei tälläkään hetkellä ole):
- lapset, omat vanhemmat ja sisko, lemmikki
- kauniit silmät ja läheiseltä tuntuva henkilö niiden takana
- ystävät, läheiset ihmissuhteet, myös työkaverit
- haasteet, oppiminen, kehittyminen, ongelman ratkaisu
- halaus, läheisyys ja seksi
- kova liikunta ja avanto (kiksit)
- oma koti ja puutarha
- fyysinen, henkinen ja taloudellinen turvallisuus ja terveys (niiden merkityksen ymmärtää vasta kun ne menettää)
-rakkauteen ja syvään tunneyhteyteen perustuva parisuhde, joka antaa samaan aikaan myös tilaa olla omana itsenään
-luonnon kauneus ja rauha: metsä, meri, järvi, vuorelle kiipeäminen
-unelmat ja tavoitteet,, tosin matka on vielä tärkeämpi kuin perille pääsy

Ei päässä ole vikaa. Eivät kaikki tunne onnellisuutta vaan tuntevat sen poissaolon. Ihan perussettiä ihmetellä miten pystyisi tuntemaan itsensä onnelliseksi. Ja tietenkin ollen samalla liian kokenut ymmärtämään, että se tulee aikanaan jostain, jos on tullakseen.

Anonyymi kirjoitti:

Ei päässä ole vikaa. Eivät kaikki tunne onnellisuutta vaan tuntevat sen poissaolon. Ihan perussettiä ihmetellä miten pystyisi tuntemaan itsensä onnelliseksi. Ja tietenkin ollen samalla liian kokenut ymmärtämään, että se tulee aikanaan jostain, jos on tullakseen.

Lue lisää

Tässä päässä on pakko olla, mutta turha siitä on vänkää. Tarvii vaan ylipäänsä ottaa nyt lusikka käteen ja palata tiukasti perusasioiden pariin, myös niihin mitkä ovat aiemmin tuottaneet ilo ja jopa onnellisuutta, mennä päin ja makustella että miltäs tänään tuntuu, vieläkö naurattaa. Rakenneltava siis himmeli kasaan uusista ja osin kierrätetyistä oljista. Muuten se onnellisuus ei kyllä tule, mutta toisaalta sekin on hyvä tieto, ei sitten odottele liikoja jos ei itekään mitään asialle tee.

Olipa ikävä uutinen. Sama voi olla monilla edessä. Tällä hetkellä olen töissä, johon suhdanteet eivät vaikuta helposti, mutta ei tämä mikään rahasampo ole, jolla voisi hankkia kesäpaikan itselle. Ymmärrän silti hyvin huolesi

Eiks vaan vähempikin tosiaan riittäisi mut voisi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen ja helpottaa toisten elämää, ja sitten ostaisin itelle hienon sitruspusertimen ja laatikollisen appelsiineja ja verigreippejä.

Salora onkin sellanen, että aina kun sen kuulen, niin teen asennon. Se on ylistys suomalaisuudelle. Ja kaiken suomalaisuuden peruste.

JeroP kirjoitti:

Salora onkin sellanen, että aina kun sen kuulen, niin teen asennon. Se on ylistys suomalaisuudelle. Ja kaiken suomalaisuuden peruste.

Nyt on Jero asiassa mukana. 50 luvulla syntyneet eiväy vain tajua 70-luvun helmiä.

Kerran naapurustossa vanhempi pariskunta lahjoitti 70 luvun sohvaa. Tietenkin innoissani soitin kaverin mukaan ja pyyhälsin paikalle.

Sitten tuli ongelmia. He eivät huolineet rahaa ja minä en suostunut ottamaan ilmaiseksi.

Pitkien neuvotteluiden jälkeen joimme kahvit ja jätin tippiä.. asia ratkesi molempia tyydyttävällä tavalla.

>simiti<

Ihan vaan täysin sivusta totean, että tässä ketjusta musta mielenkiintoisinta on tuo miten eri ihmiset kokevat onnellisuudes käsitteen. Toisille on tosi suuri ja vahva käsite, jota ei voi viljellä turhaan. Itselleni se taas on aika pienikin, hetkittäinen, ohimenevä tunne. Samalla tavalla kuin jos olen vihainen, niin olen vihainen ja jos olen surullinen, niin olen surullinen, en mä noita kumpaakaan jatkuvsti. Mä koe olevani onnellinen tosi usein, enkä mä oikein osaa edes käsittää mikä se on se suuri ja valtava juttu, jonka taas monet muut onnellisuudeksi käsittävät. Se on mielenkiintoista miten kovin eri tavoin ihmiset näitä juttuja kokevat. 🙂

Anonyymi kirjoitti:

Ihan vaan täysin sivusta totean, että tässä ketjusta musta mielenkiintoisinta on tuo miten eri ihmiset kokevat onnellisuudes käsitteen. Toisille on tosi suuri ja vahva käsite, jota ei voi viljellä turhaan. Itselleni se taas on aika pienikin, hetkittäinen, ohimenevä tunne. Samalla tavalla kuin jos olen vihainen, niin olen vihainen ja jos olen surullinen, niin olen surullinen, en mä noita kumpaakaan jatkuvsti. Mä koe olevani onnellinen tosi usein, enkä mä oikein osaa edes käsittää mikä se on se suuri ja valtava juttu, jonka taas monet muut onnellisuudeksi käsittävät. Se on mielenkiintoista miten kovin eri tavoin ihmiset näitä juttuja kokevat. 🙂

Lue lisää

Ohimenevä tunne se on tähän mennessä ollutkin, tunne muitten seassa. Sen takia puhunkin mieluummin mielialoja kohottavista asioista, kuin onnellisuudesta. Mielihyvän kokemisesta on mun kirjoissa vielä pitkä matka onnellisuuteen 🌞

E-Lukka kirjoitti:

Ohimenevä tunne se on tähän mennessä ollutkin, tunne muitten seassa. Sen takia puhunkin mieluummin mielialoja kohottavista asioista, kuin onnellisuudesta. Mielihyvän kokemisesta on mun kirjoissa vielä pitkä matka onnellisuuteen 🌞

Lue lisää

Minusta se ei voi koskaan mitään muuta ollakaan, kuin ohimenevää ja toivottavasti pian toistuvaa. Kuten totesin tossa yllä, niin en mä kykene edes keksimään mitä muuta sen olisi mahdollista olla. Me selvästi koemme ja määritämme mielihyvänkin eri tavalla ja se on minusta aidosti mielenkiintoista miten eri tavoin ihmiset näitä näkevät ja kokevat. Tällä palstalla esimerkiksi huomaa usein, että ne erot meidän ihmisten välillä näissä on välillä suorastaan valtavia. Ei lopulta ole yhtään ihme, että ihmisten välinen kommunikaation läheisissä ihmissuhteissa on välillä tosi vaikeeta.

Anonyymi kirjoitti:

Minusta se ei voi koskaan mitään muuta ollakaan, kuin ohimenevää ja toivottavasti pian toistuvaa. Kuten totesin tossa yllä, niin en mä kykene edes keksimään mitä muuta sen olisi mahdollista olla. Me selvästi koemme ja määritämme mielihyvänkin eri tavalla ja se on minusta aidosti mielenkiintoista miten eri tavoin ihmiset näitä näkevät ja kokevat. Tällä palstalla esimerkiksi huomaa usein, että ne erot meidän ihmisten välillä näissä on välillä suorastaan valtavia. Ei lopulta ole yhtään ihme, että ihmisten välinen kommunikaation läheisissä ihmissuhteissa on välillä tosi vaikeeta.

Lue lisää

Näinhän se on, ja aika usein puhutaan samoista asioista eri nimillä. Toinen juttu on taas sitten se että salliiko itselleen kaikki mahdolliset tunteet vai ei. Se nyt on sitten taas oma polkunsa, ei siitä sen enempää.

Kaikki onnesi on seurausta globaaleists kriiseistä

Liika suorituskeskeisyys kyllä herkästi tappaa luovuuden. Liiallinen tehokkuus ja sen ihannointi kostautuu herkästi.