Olen kärsinyt akateemisesti koulutetun esimieheni taholta vuosia jatkuneesta työpaikkakiusaamisesta. Esimieheni (nainen) on myös ikään kuin "valtuuttanut" muutkin työyhteisön jäsenet tarvittaessa kohtelemaan minua hänen odotustensa mukaan. Hän pakottaa heidät toimimaan niin, koska eivät uskalla puolustaa minua. En voi luottaa edes samaa työtä tekevään kollegaani ja töitähän meillä olisi vaikka muille jakaa. Teen mielestäni työni niin hyvin kuin voin ja osaan vuosikymmenten kokemuksella. Tähän asti olen selviytynyt joten kuten yrittämällä olla välittämättä, vetäytymällä ja asiasta numeroa tekemättä. Olen hiljainen, tunnollinen ahertaja, helppo nakki kiusaajalle. Olen yrittänyt jämäköityä ja opetellut sanomaan suoraan. Onneksi aviomieheni, joka on alan asiantuntija, on myös antanut minulle välineitä selviytymiseen. Ilman häntä en olisi jaksanut. MUTTA SITTEN TULI SE VIIMEINEN PISARA.
Olin ollut sairaslomalla lähiomaiseni kuoleman johdosta kaksi viikkoa hautajaisiin asti. Palattuani töihin ja vaihdettuani työkuulumiset kollegani kanssa hänen seuraava kommenttinsa oli: " Ihmettelen, mitä varten olet saanut sairaslomaa 2 viikkoa TUOLLAISEN ASIAN takia." Olin järkyttynyt. Miten jollakin on kanttia päästellä suustaan tuollaista? Onneksi olin asian yläpuolella ja totesin, että sairasloman pituus on lääkärin asia, surutyö on yksilöllinen juttu. Joku selviytyy lyhyemmällä ajalla, joku voi joutua olenmaan vaikka puoli vuotta sl:lla.
Muilla sairaslomilla en ole juuri ollut. Teen ylitöitä hullun lailla ja niitäkään ei voi ottaa pois silloin kuin itse haluaisi, vaan silloin kuin esimiehelle sopii.
Kollegani inhottava kommentti jäi kuitenkin elämään, valvoin ja ahdistuin, koin tulleeni loukatuksi pohjiani myöten. Lisänä siis vielä surutyö.
Eräänä aamuna en yksinkertaisesti jaksanut enää. Menin työterveyshuoltoon ja sain sairaslomaa. Kerroin lääkärille vuosia jatkuneesta työpaikkakiusaamisesta. Työterv. huolto järjesti palaverin, mutta se oli vasta alkua. Työpaikan ilmapiiri puhdistui joksikin aikaa, mutta sitten esimieheni aloitti uuden kiusaamisrumban. Otin yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun. Hän sai katkaistua kiusaamisen kierteen taas vähäksi aikaa. Esimieheni yritti kajota jopa omaan persoonaani, kysymällä olenko huomannut, että minulla heikko itsetunto!! Mielessäni pyörii monta esimerkkiä siitä, miten hän on minua yrittänyt nujertaa. Olen kirjannut kaiken. Akateeminen sivistys ei ainakaan hänen kohdallaan ole sydämen sivistystä, päin vastoin, tuntuu, että pahemmaksi menee. Kuka voisi auttaa?
Työpaikkakiusattu ja surutyö
9
854
Vastaukset
että joudut kohtamaan tuollaista!
- auttaa
Ehkäpä sittenkin vain ja ainoastaan sinä itse voit auttaa itseäsi. Sinulla on kyllä välineet siihen, vaikka olet ehkä kadottanut ne väliaikaisesti. Työpaikka- ja aikoinaan koulukiusaaminen on minulle itsellenikin tuttua. Itse pääsin vähitellen jaloilleni lukemalla aiheesta kaikki mahdollinen, keskustelemalla ammattiauttajan kanssa, joiden yhteisvaikutuksella vähitellen opin, että olen arvokas ihminen ja minä päätän, miten MINUA SAA KOHDELLA. Tottakai ihmisten kanssa tulee vaikeuksia välillä, kun kemiat eivät pelaa, mutta tilanne on paremmalla tolalla silloin, kun ei KOE NOISSA TILANTEISSA ITSEÄÄN KIUSATUKSI, vaan kokee nimenomaan kaiken vain kemioitten toimimattomuutena. Ja että itselläkin on mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Työpaikan tai osaston vaihto on yksi vaihtoehto, jota kannattaa tarkkaan harkita. Pomo kiusaajana on erittäin ongelmallinen, koska hän on hierarkiassa työntekijöiden yläpuolella, joten hänellä on valtaa muihin nähden, ainakin näennäistä valtaa.
On oikein, että otat asiaa esille työpaikallasi. Kiusaamiseen pitää puuttua ja kuvaamisesi perusteella jotakin suurempaa remonttia teillä tarvittaisiin tilanteen rauhoittamiseksi.
Toisaalta yksittäisistä kommenteista (sairasloman pituudesta tms,) ei kannattaisi lotkauttaa korvaansa ollenkaan. Kyllä maailmaan arvostelijoita mahtuu. On myös harkittava, mitä itsestään muille kertoo. Parempaa jatkoa sinulle ja kertoile kuulumisia tänne.- mmm-
kusattujen tuki sivuilla.
- mm+
mmm- kirjoitti:
kusattujen tuki sivuilla.
siellä sulle lissää kohtalotovereita.
- Periksiantamaton
Kiitos tsemppauksesta. Mielestäni olen jo yrittänyt kaikkia mahdollisia keinoja ja olen myös lukenut asiasta kaiken mahdollisen. Olen käynyt kiusattujen sivuilla lukemassa kohtalotovereiden tarinoita. Voi olla että tein elämäni suurimman mokan, kun nostin oman kiusaamisasian esille työpaikallani, vaikkakin idea tuli työterveyslääkärin taholta. (Näinhän yleensä menetellään, kissa nostetaan pöydälle) Koen, että rankat keskustelut työpaikalla vain pahentavat tilannetta, kun porukka ei suostu edes ehdottamaani työnohjaukseen (siitäkin olen lukenut kaiken mahdollisen ja siitä on myös omakohtaista kokemusta työyhteisössäni) Katson, että työkaverit eivät uskalla kohdata koko asiaa tai siis katsoa itseään peiliin. Minusta työnohjaus on ainoa keino
tässä tapauksessa. En tiedä, voiko työnantaja tehdä jotain tuolle asialle, voiko velvoittaa työnohjaukseen, jos tilanne on niin tulehtunut, että ihmiset itse eivät näe metsää puilta? Olen lukenut psykologiaa ja nimenomaan ryhmädynamiikasta ym työhön liittyviä tutkimuksiakin. Niissä korostetaan työnohjausta todella hyvänä vaihtoehtona, jos työpaikalla ollaan kriisissä.
En sitten tiedä, katson kuitenkin olevani vahvoilla vaikka kuinka tulisi lunta tupaan. En tiedä miksi. Ehkä omat arvoni rehellisyys, oikeudenmukaisuus ja kunnioittaminen pitävät pystyssä. Ne arvot sain perinnöksi edesmenneeltä lähiomaiseltani.
- mies
Semmosta oon kuullut, että naisjohtajat on toisia naisia kohtaan aika julmia...
Ala tekemään töitä rennompaan tahtiin. Jos tulee ylitöitä, niin lähet vaan kotiin ja sanot, ettei nyt ehi. Siinä samalla etsit jo toista työpaikkaa.- Periksiantamaton akka
yli viiskymppinen nainen diskataan heti työpaikan hakijana. (Osuin vahingossa "nuorten palstalle, mutta haitanneeko tuo mittää..:-)))
Olen realisti. JOTAIN PITÄÄ TAPAHTUA TYÖPAIKALLANI, ja itseasiassa pientä liikettä parempaan päin on jo tapahtunutkin. Jonkinlainen välirauha on ainakin syntynyt, ehkä KESÄN ansiota. Tuntuu, että kesä on sulattanut jäitä myös työpaikan ihmissuhteissa - mutta oikein kauhistuttaa taas tuleva syksy, kun stressit iskee kehiin. Siinä ei omakaan positiivinen asenne auta, kun on inhottava akkalauma vastassa... tai jos ihme tapahtuisi!!
No, toivoa sopii parempia aikoja, sittenpähä tuon näkee.
- on kyllä aika paljon
Mielestäni toi 2vko on kyllä aika paljon. Ennemminkin sitä pyrkis jatkamaan normaalia elämää samantien.
- Periksiantamaton akka
jatketaan kun on sen aika. Surutyö on ihmiselle hyvin yksilöllinen asia. Tsemppiä vaan sinullekin, jos vaikka sinulla on oma kokemus tai sitten ei, tästä asiasta. Aurinkoista kesää!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen kokki autossa kammottavan kuoleman sähköauto-Teslan syttyessä tuleen.
https://www.is.fi/autot/art-2000011652873.html Näin vaarallisia sähköautopalot voivat olla.845087Persuja ei aluevaltuustoissa näy
Ei tunnu persuja paljon paikalliset asiat kiinnostavan, vaan ainoastaan ulkomaalaiset, joku Israel ja Trumpin fanitus.233441Päivän Riikka: Uudenkaupungin autotehdas hiljeni
Näin ne 100 000 uutta pysyvää ei-tempputyötä yksityiselle sektorille tämän hallituksen ansiosta syntyy. Työntekijöille j302761Kerro kaivattusi nimi tai nimikirjaimet
🌠 Tähdenlento! Kirjoittamalla kaivattusi nimen tai nimikirjaimet tähän, saattaa toiveesi toteutua.581790- 471576
- 941362
Tämmönen höpsö
Höpönassu mä olen. En mikään erikoinen…hölötän välillä ihan levottomia. Tykkäisit varmasti jos olisin siellä sun vieress441346Alkuvuodesta poistuu työttömyyskorvaus kaikilta joilla on säästössä rahaa
Tippuu korvaukselta iso määrä työttömiä.2411311Hiljaisuus
Tarkoittaa välinpitämättömyyttä, henkistä väkivaltaa ja kiusaamista. Olet valinnut hiljaisuuden.731058IS Viikonloppu 29.-30.11.2025
Antti Skytältä 3-tasoinen ristikko. Pääkuvassa on harhauttava elementti, mikä saattaa hidastaa myös muiden kuin minun ra54935