Nopeammin valaistuneeksi!

Anthony de Mello vaikuttaa minusta valaistuneelta. Hänen kirjansa 'Havahtuminen' ainakin käsittelee sen tyyppistä heräämistä todellisuuteen. Kirjassa mainitaan tapaus, jossa joku kysyi häneltä: "Oletko sinä valaistunut?". Vastaus kuului: "Mitä väliä sillä on?".

Minä olen kokenut samanlaisen 'havahtumisen', mutta en todellakaan tiedä, onko kysymys valaistumisesta vai jostakin muusta. Ainakin oivalsin, että Jumala todella ON Rakkaus, ja Rakkaus on ainoa tärkeä asia tässä maailmassa. Joskus aiemmin minulla oli haaveena tulla suureksi hengelliseksi opettajaksi ja pystyä parantamaan ihmisiä. Nyt ei sillä asialla ole enää mitään merkitystä, enkä usko olevani valmis kantamaan sellaista vastuuta, mikä parantamiseen väistämättä liittyisi. Mitä taas opettamiseen ja ihmisten auttamiseen tulee, siihen on tilaisuuksia tarjolla yllin kyllin, vaikka se ei olekaan leipätyöni. Joskus olen unelmoinut myös lähetyssaarnaajan urasta, että pääsisin ohjaamaan ihmisiä pakanuuden pimeydestä Jumalan valkeuteen. Nyt olen huomannut, että sitä pimeyttä on ihan riittämiin kristittyjenkin keskuudessa.

Monissa varsinkin protestanttisissa kirkkokunnissa luetaan kuin 'piru Raamattua' ja unohdetaan tai selitetään pois kaikki kohdat, jotka eivät ole 'oikean opin' mukaisia. Niinpä Lutherin 'yksin uskosta' -oppi on viety suorastaan naurettavuuksiin: uskotaan ettei ihmisen teoilla olekaan mitään merkitystä, vaikka Jeesus itse ja myös Paavali julistivat aivan toista:

7. niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän,
8. mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus.
9. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen;
104. mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle!
11. Sillä Jumala ei katso henkilöön. (Paavalin kirje roomalaisille, luku 8).

Kai minusta on tullut myös pahimman sortin kerettiläinen, kun olen ihan tosissani sitä mieltä, että hurskas hindu voi olla paljon lähempänä Jumalaa kuin omaa pyhyyttään julistava rahanahne kristitty. Jeesus itsekin sanoi: "Hedelmistään puu tunnetaan..." Kristityillä on usein tapana näprätä kaikenlaisten 'syntien' kanssa, mutta en usko olevani kovin kaukana totuudesta, jos väitän, että ainoa todellinen synti on sydämen kovuus.

Kempiläinen kirjoitti:

Anthony de Mello vaikuttaa minusta valaistuneelta. Hänen kirjansa 'Havahtuminen' ainakin käsittelee sen tyyppistä heräämistä todellisuuteen. Kirjassa mainitaan tapaus, jossa joku kysyi häneltä: "Oletko sinä valaistunut?". Vastaus kuului: "Mitä väliä sillä on?".

Minä olen kokenut samanlaisen 'havahtumisen', mutta en todellakaan tiedä, onko kysymys valaistumisesta vai jostakin muusta. Ainakin oivalsin, että Jumala todella ON Rakkaus, ja Rakkaus on ainoa tärkeä asia tässä maailmassa. Joskus aiemmin minulla oli haaveena tulla suureksi hengelliseksi opettajaksi ja pystyä parantamaan ihmisiä. Nyt ei sillä asialla ole enää mitään merkitystä, enkä usko olevani valmis kantamaan sellaista vastuuta, mikä parantamiseen väistämättä liittyisi. Mitä taas opettamiseen ja ihmisten auttamiseen tulee, siihen on tilaisuuksia tarjolla yllin kyllin, vaikka se ei olekaan leipätyöni. Joskus olen unelmoinut myös lähetyssaarnaajan urasta, että pääsisin ohjaamaan ihmisiä pakanuuden pimeydestä Jumalan valkeuteen. Nyt olen huomannut, että sitä pimeyttä on ihan riittämiin kristittyjenkin keskuudessa.

Monissa varsinkin protestanttisissa kirkkokunnissa luetaan kuin 'piru Raamattua' ja unohdetaan tai selitetään pois kaikki kohdat, jotka eivät ole 'oikean opin' mukaisia. Niinpä Lutherin 'yksin uskosta' -oppi on viety suorastaan naurettavuuksiin: uskotaan ettei ihmisen teoilla olekaan mitään merkitystä, vaikka Jeesus itse ja myös Paavali julistivat aivan toista:

7. niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän,
8. mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus.
9. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen;
104. mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle!
11. Sillä Jumala ei katso henkilöön. (Paavalin kirje roomalaisille, luku 8).

Kai minusta on tullut myös pahimman sortin kerettiläinen, kun olen ihan tosissani sitä mieltä, että hurskas hindu voi olla paljon lähempänä Jumalaa kuin omaa pyhyyttään julistava rahanahne kristitty. Jeesus itsekin sanoi: "Hedelmistään puu tunnetaan..." Kristityillä on usein tapana näprätä kaikenlaisten 'syntien' kanssa, mutta en usko olevani kovin kaukana totuudesta, jos väitän, että ainoa todellinen synti on sydämen kovuus.

Lue lisää

Valaistuminen voi tapahtua kelle tahansa, joka on lähellä Jumalaa - uskonnon nimellä ei ole väliä.

Oli mukava lukea ajatuksiasi nykyprotestanttisuudelle tyypillisestä tavasta ylitulkita "yksin uskosta" -oppia. Olen itse käynyt läpi samoja ajatuksia. Tuolla opilla on niin helppo maalata piiloon oma uskonnoton elämäntapa; eletään miten huvittaa ja Jumala muistuu mieleen vasta suuren kärsimyksen hetkellä. Uskonto on kuin eräänlainen henkivakuutuksen varavakuutus; kun maksaa kirkollisveron ja kastattaa lapsensa, pääsee taivaaseen.

No, samanlaista ajattelua esiintyy tietenkin myös hindujen keskuudessa ;) Eri opeilla omalletunnolle perusteltua vaan.

Jumala voi kuitenkin olla läsnä jokapäiväisessä elämässämme, sanoissamme, teoissamme, ajatuksissamme... Eikä silloin ole väliä, millä nimellä Häntä kutsumme :)

Vaisnava kirjoitti:

Valaistuminen voi tapahtua kelle tahansa, joka on lähellä Jumalaa - uskonnon nimellä ei ole väliä.

Oli mukava lukea ajatuksiasi nykyprotestanttisuudelle tyypillisestä tavasta ylitulkita "yksin uskosta" -oppia. Olen itse käynyt läpi samoja ajatuksia. Tuolla opilla on niin helppo maalata piiloon oma uskonnoton elämäntapa; eletään miten huvittaa ja Jumala muistuu mieleen vasta suuren kärsimyksen hetkellä. Uskonto on kuin eräänlainen henkivakuutuksen varavakuutus; kun maksaa kirkollisveron ja kastattaa lapsensa, pääsee taivaaseen.

No, samanlaista ajattelua esiintyy tietenkin myös hindujen keskuudessa ;) Eri opeilla omalletunnolle perusteltua vaan.

Jumala voi kuitenkin olla läsnä jokapäiväisessä elämässämme, sanoissamme, teoissamme, ajatuksissamme... Eikä silloin ole väliä, millä nimellä Häntä kutsumme :)

Lue lisää

että ajattelemme asioista niin samalla tavalla, vaikka edustamme eri uskontoja. Sydäntäni oikein lämmittää sinun ja muiden tämän palstan hindujen avarakatseisuus. Joskus kuunnellessani menestysteologien juttuja minulle tulee fyysisesti paha olo, mutta sinun vastauksestasi tuli todella hyvä olo - ikään kuin sydämeni laulaisi ja vahvistaisi sanasi. Oletkin aivan oikeassa: Jumala on kaikkia uskontoja ylempänä, ja se joka pyrkii tekemään Hänen tahtonsa on aina Hänelle mieluinen.

Omat tekoni eivät kyllä ole täydelliset, mutta suunta on oikea. Olenkin viime aikoina saanut kokea niin paljon Jumalan ansaitsematonta rakkautta, että kristillinen syntikäsitekin on alkanut tuntua merkityksettömältä. Ei siksi, että minusta olisi äkkiä tullut pyhä, vaan siksi, että oivalsin Jumalan äärettömän rakkauden ja armeliaisuuden, ja käsitin, että mikään ei voi enää erottaa minua Jumalan armosta. Samoin kuin lapsi mielellään toteuttaa isänsä toiveet, minäkin tahdon palvella Jumalaa, ei pakosta vaan rakkaudesta. Vaikka joskus epäonnistun, Jumalan rakkaus ei siitä vähene. Kreikankielen syntiä tarkoittava sana 'hamartia' tarkoittaakin sananmukaisesti 'ampua ohi maalin'. Siksi synti onkin tärkeä läksy elämän koulussa, ja sen tarkoitus on, että vähitellen oppisimme karttamaan sitä ja 'osumaan maaliin'.

Jumala on selvästi johdattanut minua määrättyyn suuntaan jo pitkään. Ei ollut sattumaa, että tutustuin kveekareihin, opin hiljaisen rukouksen, sain lainaksi 'Vaeltajan kertomukset' ja monia muita verrattomia oppaita matkallani. Eikä ole sattumaa sekään, että löysin tämän palstan...

Shrila Bhaktivinod Thakur

Durlabha mānava-janma


durlabha manava-janma labhiya samsare
krsna na bhajinu duhkha kahiba kahare? [1]

(1) Ihmiselämä on harvinaisin tilaisuus saavuttaa henkinen täydellisyys. Mutta minulle on jäänyt vain suru, koska minä, jolle tämä suuri mahdollisuus on annettu, menetin sen, koska en koskaan palvonut Jumalaa, Krishnaa! Voi, kenelle kertoisin tämän epäonnen tarinan?

'samsara' 'samsara' kari' michhe gela kala
labha na ha-ila kichhu, ghatila janjala [2]

(2) Elämä toisensa jälkeen on kulunut tässä aineellisessa maailmassa, kaikki aikani on mennyt hukkaan (materialistisen perhe-elämän orjuudessa). En ole saanut yhtään mitään ja olen kokenut vain ongelmia ja huolia.

kisera samsara ei chhayabaji praya
ihate mamata kari vrtha dina yaya [3]

(3) Millainen maailma tämä on? Se on kuin taikurin illuusio (kuin taikalyhdyn esitys, jossa silmieni edessä leikkii lukuisia varjoja ja optisia illuusioita). Koska olen itsekkäästi kiintynyt tällaiseen kangastukseen, pidän tämän maailman ohimeneviä illuusioita ”minulle” ja ”minun” kuuluvina. Näin päivä toisensa jälkeen kuluu turhaan.

e deha patana ha'le ki rabe amara?
keha sukha nahi dibe putra paribara [4]

(4) Mitä minulle jää jäljelle, kun tämä ruumis kaatuu kuolleena maahan? Silloin eivät poikani eivätkä rakkaimmat läheiseni pysty antamaan minulle minkäänlaista onnea.

gardabhera mata ami kari parisrama
kara lagi' eta kari, na ghuchi la bhrama [5]

(5) Teen joka päivä kovasti töitä kuin aasi, ja silti ihmettelen, kenen vuoksi yritän niin kovasti? Olen edelleen niin monien illuusioiden vallassa!

dina yaya michha kaje, nisa nidra-vase
nahi bhavi marana nikate achhe vase [6]

(6) Tuhlaan jokaisen päiväni turhiin ja merkityksettömiin asioihin, ja yöni kuluvat unen vallassa. Enkä ajattele hetkeäkään koko vuorokauden aikana, että kuolema on aina läsnä.

bhala manda khai, heri, pari, chinta-hina
nahi bhavi, e deha chhadiba kona dina [7]

(7) Elän huoletonta elämää: syön, ulkoilen, pukeudun haluamallani tavalla, mutta en ajattele sitä, että jonain päivänä minun on luovuttava tästä kehosta.

deha-geha-kalatradi-chinta avirata
jagichhe hrdaye mora buddhi kari hata [8]

(8) Sydänparkaani piinaavat jatkuvat huolet toimeentulostani ja huolet, jotka johtuvat kehostani, kodistani, vaimostani, sukulaisistani ja julkisista velvollisuuksistani. Nämä huolet aiheuttavat minulle kärsimystä ja tuhoavat järkeni.

haya, haya! nahi bhavi—anitya e saba
jivana vigate kotha rahibe vaibhava? [9]

(9) Voi, voi! Miten valitettavassa tilanteessa olenkaan! Olen uppoutunut näihin ongelmiin ajattelematta, että ne ovat lyhytaikaisia ja katoavat pian unholaan. Mitä aineelliselle omaisuudelleni tapahtuu kuolemani jälkeen?

smasane sarira mama padiya rahibe
vihanga-patanga taya vihara karibe [10]

(10) Kun ruumiini heitetään polttohautausmaalla olevaan kuoppaan, se vain makaa siellä liikkumattomana. Varikset, korppikotkat, muurahaiset ja madot kerääntyvät paikalle ja herkuttelevat sillä!

kukkura srgala saba anandita ha'ye
mahotsava karibe amara deha la'ye [11]

(11) Kulkukoirat ja shakaalit iloitsevat, juhlivat ja herkuttelevat ruumiillani.

ye dehera ei gati, tara anugata
samsara-vaibhava ara bandhu-jana yata [12]

(12) Katsokaa, tämä on tämän aineellisen ruumiin lopullinen kohtalo! Ja hämmästyttävää on, että kaikki maalliset saavutukseni, kotini, perheeni ja ystäväni tulevat kokemaan saman kohtalon!

ataeva maya-moha chhadi buddhimana
nitya-tattva krsna-bhakti karuna sandhana [13]

(13) Siksi rukoilen jokaista järkevää ihmistä: hylätkää kaikki nämä māyān luomat kangastukset ja etsikää puhdasta omistautumista Jumala Krishnalle, sillä se on ainoa ikuinen totuus!








hu