Nopeammin valaistuneeksi!

gaborone

Eikö olisi helpompaa, että rukoiltaisiin valaistumista? Vaikkapa joka päivä kahdesti tai kolmesti voitais rukoilla kaikkia täydellisiä ominaisuuksia?

Eli: Täydellinen väkivallattomuus, täydellinen totuudellisuus, täydellinen takertumattomuus, täydellinen siveys, täydellinen ahnehtimattomuus, täydellinen puhtaus (sisäinen ja ulkoinen), täydellinen pyhien tekstien tuntemus, täydellinen itsekuri, täydellinen itsetuntemus, täydellinen Jumalan tahtoon alistuminen, täydellinen tyytyväisyys...

Ja siihen vois vielä lisätä joitakin: Täydellinen häpeämättömyys, täydellinen pelottomuus.

Mitä vain keksitte :)

Ne kaikki sitten kirjoittais paperille muistiin, ettei ne unohtuis rukouksesta. Ja sen paperin voisi laittaa alttarille.

Jaya Radhe!

4

364

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Vaisnava

      Lienee "ammattitauti", että henkisen tien kulkijalla käy välillä mielessä "olisipas hienoa jos MINÄ olisin valaistunut guru" Tuttu toive minullekin, mutta ei järin hurskas, jos ja kun hurskaus on täydellistä epäitsekkyyttä. Hurskaampaa kuin anella valaistumista on pyytää Krishnalta kykyä palvella Häntä paremmin ja rakastaa Häntä enemmän Hänen itsensä valitsemin tavoin.

      Yksi valaistumista lähestyvän henkilön tuntomerkki on, ettei hän toivo edes valaistuvansa - hän on niin tyytyväinen palvellessaan Krishnaa ja vailla mitään henkilökohtaista kunnianhimoa :) Tätä mieltä ovat ainakin Shiva Srimad Bhagavatamissa (12:10:6), Jagadguru Kripalu Maharaj sekä Ramakrishna.

      Tässä viestissä luettelemasi ominaisuudet kehittyvät itsekseen, kun rakkaus Krishnaan syvenee ja keskityt yhä enemmän ilahduttamaan Häntä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että parempi niin kuin että Krishna räväyttäisi kaikki simbsalabim vaan palvojansa syliin. Muutumme hitaasti Hänen näköisikseen, puurtamisella ja elämänkokemuksista kasvavalla aidolla halulla.

      • Kempiläinen

        Anthony de Mello vaikuttaa minusta valaistuneelta. Hänen kirjansa 'Havahtuminen' ainakin käsittelee sen tyyppistä heräämistä todellisuuteen. Kirjassa mainitaan tapaus, jossa joku kysyi häneltä: "Oletko sinä valaistunut?". Vastaus kuului: "Mitä väliä sillä on?".

        Minä olen kokenut samanlaisen 'havahtumisen', mutta en todellakaan tiedä, onko kysymys valaistumisesta vai jostakin muusta. Ainakin oivalsin, että Jumala todella ON Rakkaus, ja Rakkaus on ainoa tärkeä asia tässä maailmassa. Joskus aiemmin minulla oli haaveena tulla suureksi hengelliseksi opettajaksi ja pystyä parantamaan ihmisiä. Nyt ei sillä asialla ole enää mitään merkitystä, enkä usko olevani valmis kantamaan sellaista vastuuta, mikä parantamiseen väistämättä liittyisi. Mitä taas opettamiseen ja ihmisten auttamiseen tulee, siihen on tilaisuuksia tarjolla yllin kyllin, vaikka se ei olekaan leipätyöni. Joskus olen unelmoinut myös lähetyssaarnaajan urasta, että pääsisin ohjaamaan ihmisiä pakanuuden pimeydestä Jumalan valkeuteen. Nyt olen huomannut, että sitä pimeyttä on ihan riittämiin kristittyjenkin keskuudessa.

        Monissa varsinkin protestanttisissa kirkkokunnissa luetaan kuin 'piru Raamattua' ja unohdetaan tai selitetään pois kaikki kohdat, jotka eivät ole 'oikean opin' mukaisia. Niinpä Lutherin 'yksin uskosta' -oppi on viety suorastaan naurettavuuksiin: uskotaan ettei ihmisen teoilla olekaan mitään merkitystä, vaikka Jeesus itse ja myös Paavali julistivat aivan toista:

        7. niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän,
        8. mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus.
        9. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen;
        104. mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle!
        11. Sillä Jumala ei katso henkilöön. (Paavalin kirje roomalaisille, luku 8).

        Kai minusta on tullut myös pahimman sortin kerettiläinen, kun olen ihan tosissani sitä mieltä, että hurskas hindu voi olla paljon lähempänä Jumalaa kuin omaa pyhyyttään julistava rahanahne kristitty. Jeesus itsekin sanoi: "Hedelmistään puu tunnetaan..." Kristityillä on usein tapana näprätä kaikenlaisten 'syntien' kanssa, mutta en usko olevani kovin kaukana totuudesta, jos väitän, että ainoa todellinen synti on sydämen kovuus.


      • Vaisnava
        Kempiläinen kirjoitti:

        Anthony de Mello vaikuttaa minusta valaistuneelta. Hänen kirjansa 'Havahtuminen' ainakin käsittelee sen tyyppistä heräämistä todellisuuteen. Kirjassa mainitaan tapaus, jossa joku kysyi häneltä: "Oletko sinä valaistunut?". Vastaus kuului: "Mitä väliä sillä on?".

        Minä olen kokenut samanlaisen 'havahtumisen', mutta en todellakaan tiedä, onko kysymys valaistumisesta vai jostakin muusta. Ainakin oivalsin, että Jumala todella ON Rakkaus, ja Rakkaus on ainoa tärkeä asia tässä maailmassa. Joskus aiemmin minulla oli haaveena tulla suureksi hengelliseksi opettajaksi ja pystyä parantamaan ihmisiä. Nyt ei sillä asialla ole enää mitään merkitystä, enkä usko olevani valmis kantamaan sellaista vastuuta, mikä parantamiseen väistämättä liittyisi. Mitä taas opettamiseen ja ihmisten auttamiseen tulee, siihen on tilaisuuksia tarjolla yllin kyllin, vaikka se ei olekaan leipätyöni. Joskus olen unelmoinut myös lähetyssaarnaajan urasta, että pääsisin ohjaamaan ihmisiä pakanuuden pimeydestä Jumalan valkeuteen. Nyt olen huomannut, että sitä pimeyttä on ihan riittämiin kristittyjenkin keskuudessa.

        Monissa varsinkin protestanttisissa kirkkokunnissa luetaan kuin 'piru Raamattua' ja unohdetaan tai selitetään pois kaikki kohdat, jotka eivät ole 'oikean opin' mukaisia. Niinpä Lutherin 'yksin uskosta' -oppi on viety suorastaan naurettavuuksiin: uskotaan ettei ihmisen teoilla olekaan mitään merkitystä, vaikka Jeesus itse ja myös Paavali julistivat aivan toista:

        7. niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän,
        8. mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus.
        9. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen;
        104. mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle!
        11. Sillä Jumala ei katso henkilöön. (Paavalin kirje roomalaisille, luku 8).

        Kai minusta on tullut myös pahimman sortin kerettiläinen, kun olen ihan tosissani sitä mieltä, että hurskas hindu voi olla paljon lähempänä Jumalaa kuin omaa pyhyyttään julistava rahanahne kristitty. Jeesus itsekin sanoi: "Hedelmistään puu tunnetaan..." Kristityillä on usein tapana näprätä kaikenlaisten 'syntien' kanssa, mutta en usko olevani kovin kaukana totuudesta, jos väitän, että ainoa todellinen synti on sydämen kovuus.

        Valaistuminen voi tapahtua kelle tahansa, joka on lähellä Jumalaa - uskonnon nimellä ei ole väliä.

        Oli mukava lukea ajatuksiasi nykyprotestanttisuudelle tyypillisestä tavasta ylitulkita "yksin uskosta" -oppia. Olen itse käynyt läpi samoja ajatuksia. Tuolla opilla on niin helppo maalata piiloon oma uskonnoton elämäntapa; eletään miten huvittaa ja Jumala muistuu mieleen vasta suuren kärsimyksen hetkellä. Uskonto on kuin eräänlainen henkivakuutuksen varavakuutus; kun maksaa kirkollisveron ja kastattaa lapsensa, pääsee taivaaseen.

        No, samanlaista ajattelua esiintyy tietenkin myös hindujen keskuudessa ;) Eri opeilla omalletunnolle perusteltua vaan.

        Jumala voi kuitenkin olla läsnä jokapäiväisessä elämässämme, sanoissamme, teoissamme, ajatuksissamme... Eikä silloin ole väliä, millä nimellä Häntä kutsumme :)


      • Kempiläinen
        Vaisnava kirjoitti:

        Valaistuminen voi tapahtua kelle tahansa, joka on lähellä Jumalaa - uskonnon nimellä ei ole väliä.

        Oli mukava lukea ajatuksiasi nykyprotestanttisuudelle tyypillisestä tavasta ylitulkita "yksin uskosta" -oppia. Olen itse käynyt läpi samoja ajatuksia. Tuolla opilla on niin helppo maalata piiloon oma uskonnoton elämäntapa; eletään miten huvittaa ja Jumala muistuu mieleen vasta suuren kärsimyksen hetkellä. Uskonto on kuin eräänlainen henkivakuutuksen varavakuutus; kun maksaa kirkollisveron ja kastattaa lapsensa, pääsee taivaaseen.

        No, samanlaista ajattelua esiintyy tietenkin myös hindujen keskuudessa ;) Eri opeilla omalletunnolle perusteltua vaan.

        Jumala voi kuitenkin olla läsnä jokapäiväisessä elämässämme, sanoissamme, teoissamme, ajatuksissamme... Eikä silloin ole väliä, millä nimellä Häntä kutsumme :)

        että ajattelemme asioista niin samalla tavalla, vaikka edustamme eri uskontoja. Sydäntäni oikein lämmittää sinun ja muiden tämän palstan hindujen avarakatseisuus. Joskus kuunnellessani menestysteologien juttuja minulle tulee fyysisesti paha olo, mutta sinun vastauksestasi tuli todella hyvä olo - ikään kuin sydämeni laulaisi ja vahvistaisi sanasi. Oletkin aivan oikeassa: Jumala on kaikkia uskontoja ylempänä, ja se joka pyrkii tekemään Hänen tahtonsa on aina Hänelle mieluinen.

        Omat tekoni eivät kyllä ole täydelliset, mutta suunta on oikea. Olenkin viime aikoina saanut kokea niin paljon Jumalan ansaitsematonta rakkautta, että kristillinen syntikäsitekin on alkanut tuntua merkityksettömältä. Ei siksi, että minusta olisi äkkiä tullut pyhä, vaan siksi, että oivalsin Jumalan äärettömän rakkauden ja armeliaisuuden, ja käsitin, että mikään ei voi enää erottaa minua Jumalan armosta. Samoin kuin lapsi mielellään toteuttaa isänsä toiveet, minäkin tahdon palvella Jumalaa, ei pakosta vaan rakkaudesta. Vaikka joskus epäonnistun, Jumalan rakkaus ei siitä vähene. Kreikankielen syntiä tarkoittava sana 'hamartia' tarkoittaakin sananmukaisesti 'ampua ohi maalin'. Siksi synti onkin tärkeä läksy elämän koulussa, ja sen tarkoitus on, että vähitellen oppisimme karttamaan sitä ja 'osumaan maaliin'.

        Jumala on selvästi johdattanut minua määrättyyn suuntaan jo pitkään. Ei ollut sattumaa, että tutustuin kveekareihin, opin hiljaisen rukouksen, sain lainaksi 'Vaeltajan kertomukset' ja monia muita verrattomia oppaita matkallani. Eikä ole sattumaa sekään, että löysin tämän palstan...


    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä ominaisuutta arvostat eniten hänessä?

      Ihastuksessasi, rakkautesi kohteessa
      Ikävä
      170
      2926
    2. Oletko kertonut jo muille tunteistasi?

      Ystävillesi esimerkiksi? Minä en ole vielä kertonut kenellekään tästä meidän jutusta.
      Ikävä
      64
      2556
    3. Miksi mies kääntyy poispäin

      Ja teeskentelee, ettei näe minua, kun törmäämme vahingossa? 🫣
      Ikävä
      203
      2210
    4. Kerro kaivatustasi.

      1. Minkälainen koti 2. Ammatti 3. Ulkonäkö 4. Ikä
      Ikävä
      73
      1839
    5. Kysy jotain kaivatultasi

      Laita tunnisteet molemmista
      Ikävä
      102
      1773
    6. Kesä, kesä!

      Veikkaan, ettet juuri nyt ikävöi minua, ehket enää koskaan? Näkemättömyys on laimentanut tunteet, ja katselet iloisena k
      Tunteet
      9
      1631
    7. Minkälaisesta seksistä

      haaveilet kaivattusi kanssa?
      Ikävä
      99
      1418
    8. Miksi sanotaan että Suomella on suuri armeija, tykistö jne.

      Asioita tarkemmin seuranneet tietävät että tuolla Ukrainassa palaa kuukaudessa sen verran mitä Suomella on kokonaisuudes
      Maailman menoa
      217
      1151
    9. Kai me nainen jollain tasolla tykätään

      Toisistamme kun tämä on kestänyt niin kauan
      Ikävä
      81
      1120
    10. Tarkkanäköisyys

      Oon muuten pirun hyvä huomaamaan asioita! Senhän sä varmaan kyllä jo tiesitkin.
      Ikävä
      95
      1069
    Aihe