Olen nähnyt monessa paikassa että valoa kuvataan suoraan eteenpäin etenevänä aaltona, jossa sähkö- ja magneettikentät vaihtelevat. Onko tämä samanlainen harhaanjohtava yliyksinkertaistus kuin suhteellisuusteorian kuvaaminen kumikalvolla johon keilapallo painaa kuopan? Koska jos ei ole, niin silloinhan fotonilla pitäisi olla kaiken aikaa määritelty sijainti, eli suoraan aaltorintaman kärjessä, ja sitähän sillä ei kvanttifysiikan mukaan pitäisi olla. Eli valo onkin paljon monimutkaisempi juttu kuin yksinkertainen aalto?
Yliyksinkertaistus?
Anonyymi-ap
9448
0Äänestä
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyseessä on vain kaksi erilaista tapaa selittää havaittua ilmiötä.
Molemmilla on omat etunsa, eivätkä ne ole toisiaan poissulkevia.
Valon kvanttimekaaninen kuvaus on paljon monimutkaisempi kuin pelkkä ajatus parvesta fotoneita liikkumassa eteenpäin.Tarkemmin aiheesta kertoo QED eli kvanttielektrodynamiikka. Richard Feynman ja kaksi muuta saivat vuonna 1965 Nobelin fysiikan palkinnon tästä teoriasta.
Fenymann piti tästä 1970 - luvulla varsin hyvän n 6h kestävän luentosarjan, joka löytyy youtubesta. Kannattaa katsoa sillä ajatuksella, että jo 60 vuotta sitten valosta tiedettiin näin paljon.
QED: Photons-Corpuscles of Light (Richard Feynman 1/ 4)
https://www.youtube.com/watch?v=P9nPMFBhzsI
QED: Fits of Reflection and Transmission: Quantum Behaviour (Richard Feynman 2/4)
https://www.youtube.com/watch?v=w_6UROkeRQM
QED: Electrons and their Interactions (Richard Feynman 3/4)
https://www.youtube.com/watch?v=FAsW-I6aS8s
QED:New Queries (Richard Feynman 4/4)
https://www.youtube.com/watch?v=6sZr5nCRFFY
Jos siis kiinnostaa yliyksinkertaistusta paljon tarkempi kuvaus siitä, mitä valo on. QED on sähkömagnetismin suhteellisuusteoreettinen kvanttikenttäteoria.
Itseä ihmetyttää miten hiukkanen ja aalto voivat molemmat edetä samalla 300000 km/h nopeudella. Aaltoliikehän on mutkittelua joten aallon pitäisi edetä nopeammin kuin hiukkasen ja tällöin valon nopeus ylittyisi.
Aalto etenee suoraan eteenpäin ja sähkömagneettinen kenttä on kohtisuorassa aaltoon nähden eli osoittaa liikesuuntaan nähden sivullepäin.
Niin, aaltomuoto kuvaa sähkö / magneettikentän muutoksia, ei ilmiön paikallista etenemisnopeutta.
Aloittaja on oikeilla jäljillä. Valolla on kaiken järjen mukaan kaksi aaltomuotoa, sähkömagneettinen aalto joka etenee suorassa kulmassa menosuuntaan nähden, ja todennäköisyysaalto joka etenee samoin kuin vesi- tai ääniaallot. Pelkät sähkömagneettiset aallot eivät pystyisi tuottamaan interferenssikuviota kaksoisrakokokeessa.
Kaksoisrakokokeen interferenssikuvio selittyy kyllä aivan hyvin klassisella fysiikalla eli siihen riittää sähkömagneettinen aaltoliike. Se mikä ei klassisella selity on yksittäisten fotonien käyttäytyminen kaksoisraossa. Interferenssikuvion muodostuminen edellyttää että sama fotoni kulkee molempien rakojen lävitse...
Interferenssikuvion muodostumattomuus taas edellyttäisi sen, että valo ei olisi klassista. Klassinen menee kaikkiin paikkoihin. Jos on esim. 50/50 -säteenjakaja, niin 50 % monta kertaa otettuna intensiteeteistä I on
I * 0.5 ^n != 0.
Vaan kun havaintoihin perustuen tiedetään että valo havaitaan yksittäisinä fotoneina eikä jatkuvana tasaisena virtana energiaa. Valosähköinen ilmiö tämän osoitti ja sen selityksestä valon kvantittumisena eli fotoneista sai Einstein aikoinaan Nobelin fysiikan palkinnon.
Kun valo havaintojen perusteella esiintyy fotoneina niin siitä suoraan seuraa tarve kvanttimekaniikalle interferenssikuvion selittämiseksi. Yksittäinen hiukkasmainen "klassinen" fotoni kun menisi vain jommasta kummasta raosta lävitse eikä siten tuottaisi interferenssikuviota.
Havaintojen perusteella tiedetään toki myös se, että massalliset elektronitkin käyttäytyvät kuten aallot osuessaan kidehilaan ja tuottaessaan siitä diffraktiokuvion. Sekin vaatii selityksekseen kvanttimekaniikkaa.