Suomalaisen kirjallisuuden päivä

Tänään on (kuten kaikki tiedämme) suomalaisen kirjallisuuden ja Aleksis Kiven päivä.
Kopioin tähän suoraan Ruotsin suomalaisen radion tämänaamuisen kyselyn.

"Hyvää suomalaisen kirjallisuuden päivää! Mikä suomalainen kirjallisuuden klassikko kaikkien pitäisi lukea ja miksi?
Idag är Aleksis Kivi-dagen som även är känd som finska litteraturens dag. Vilken finländsk klassiker tycker du att alla borde läsa och varför?"

Mitä ajattelette?
Minun ehdokkaani on Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla 1-2-3.

62

862

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Koko Aleksis Kiven tuotanto on kaikkein tärkein.

      • Anonyymi

        Minulla on parhaillaan iltalukemisena Aleksis Veljen kirjoittama Seitsemän kivestä.


    • Anonyymi

      1-2-3 hyvä mutta numero 3, voi ehkä jättää pois

      Linna on vähän epätasainen kirjoittaja

      Ehkä luet Linnaa historiana? ok mutta eräs asia, 1918 -sotaa ei käyty Pentinkulmalla
      eli mailla Urjalassa vaan Tampereella, Lahdessa, Pohjanmaalla, Helsingissä

      ei käyty Turussa, jonka tunnet, eikä Lapissa

      Orpo kävi Alhambrassa, viereisessä rakennuksessa Palacio de Carlos V
      https://images.ecestaticos.com/XNXWQKdxYICLaCPVXIlgL3Rq5g8=/3x153:2272x1429/640x360/filters:fill(white):format(jpg)/f.elconfidencial.com/original/1e3/3ad/6c5/1e33ad6c50cf072858af3ebd15c085dc.jpg

      https://www.vanitatis.elconfidencial.com/estilo/moda/2023-10-05/looks-vestidos-invitadas-cumbre-lideres-europeos-granada_3748903/

      • Eihän Linna ollut tietokirjailija ja ei edes historioitsija, vaan kirjailija. Täällä Pohjantähden alla ja Tuntematon sotilas ovat kuitenkin vahvasti ankkuroitu historialliseen todellisuuteen ja kertovat lähihistoriamme yhteiskunnasta monipohjaisesti ja enemmän kuin mitkään historiankirjat.

        Historia on kyllä suuri kiinnostukseni kohde. Nyt katselen kolumbialaista saippuaa Bolivarin elämästä, saavutuksista ja naisista, espanjaksi ja englanninkieliset tekstit, Netflixistä.Olen jaksossa 48 ja loppu alkaa häämöttää.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Eihän Linna ollut tietokirjailija ja ei edes historioitsija, vaan kirjailija. Täällä Pohjantähden alla ja Tuntematon sotilas ovat kuitenkin vahvasti ankkuroitu historialliseen todellisuuteen ja kertovat lähihistoriamme yhteiskunnasta monipohjaisesti ja enemmän kuin mitkään historiankirjat.

        Historia on kyllä suuri kiinnostukseni kohde. Nyt katselen kolumbialaista saippuaa Bolivarin elämästä, saavutuksista ja naisista, espanjaksi ja englanninkieliset tekstit, Netflixistä.Olen jaksossa 48 ja loppu alkaa häämöttää.

        Linnan teokset eivät ole monipohjaisia vaan hyvinkin räikeästi vasemmistolaisuuden läpitunkemia, ankkuroitu punaiseen ”todellisuuteen”.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Linnan teokset eivät ole monipohjaisia vaan hyvinkin räikeästi vasemmistolaisuuden läpitunkemia, ankkuroitu punaiseen ”todellisuuteen”.

        Viisikymmentäluvulla ja kuusikymmentäluvulla kun olin koulussa meille ei kerrottu lähihistoriaa, kuin vain voittajien, siis valkoisten vinkkelistä, joka oli hyvin räikeästi ankkuroitu luokkavihaan ja vihaan sosialismia kohtaan. Koulussa ei kerrottu vankileireistä, teloituksista, puhdistuksista, punaorpojen pakkohuostaanotoista. Kauhun ajat Jämsänjokilaaksossa ja teloitukset kellotapulissa oli salaisuus.
        Tulen tavallisesta maanviljelijäperheestä, jossa ei koskaan puhuttu politiikkaa, äänestettiin maalaisliittoa ja Urho kekkonen oli Suomen paras presidentti, ever.

        Linnan romaaneista sain jonkinlaisen kuvan mitä sisällissodan aikoina todella tapahtui, mitkä olivat syyt jotka siihen johtivat ja minä en nyt oikein siis näe mitään radikaalia vasemmistolaisuutta niissä; ainoastaan sen toisen, häviäjien näkökulman, köyhän kansan ja torpparien todellisuuden joka on se toinen pohja, minun lapsuudessani vaietun.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Viisikymmentäluvulla ja kuusikymmentäluvulla kun olin koulussa meille ei kerrottu lähihistoriaa, kuin vain voittajien, siis valkoisten vinkkelistä, joka oli hyvin räikeästi ankkuroitu luokkavihaan ja vihaan sosialismia kohtaan. Koulussa ei kerrottu vankileireistä, teloituksista, puhdistuksista, punaorpojen pakkohuostaanotoista. Kauhun ajat Jämsänjokilaaksossa ja teloitukset kellotapulissa oli salaisuus.
        Tulen tavallisesta maanviljelijäperheestä, jossa ei koskaan puhuttu politiikkaa, äänestettiin maalaisliittoa ja Urho kekkonen oli Suomen paras presidentti, ever.

        Linnan romaaneista sain jonkinlaisen kuvan mitä sisällissodan aikoina todella tapahtui, mitkä olivat syyt jotka siihen johtivat ja minä en nyt oikein siis näe mitään radikaalia vasemmistolaisuutta niissä; ainoastaan sen toisen, häviäjien näkökulman, köyhän kansan ja torpparien todellisuuden joka on se toinen pohja, minun lapsuudessani vaietun.

        Punaisetko eivät tehneet hirmutekoja eivätkä tappaneet ketään, ryöstäneet ja hävittäneet? Jopa Linna kertoo myös niistä, tosin sitä todellisuutta rajoittaen. Jos punaiset olisvat voittaneet, mitenkähän olisivat vankeja ja muita kohdelleet?


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Viisikymmentäluvulla ja kuusikymmentäluvulla kun olin koulussa meille ei kerrottu lähihistoriaa, kuin vain voittajien, siis valkoisten vinkkelistä, joka oli hyvin räikeästi ankkuroitu luokkavihaan ja vihaan sosialismia kohtaan. Koulussa ei kerrottu vankileireistä, teloituksista, puhdistuksista, punaorpojen pakkohuostaanotoista. Kauhun ajat Jämsänjokilaaksossa ja teloitukset kellotapulissa oli salaisuus.
        Tulen tavallisesta maanviljelijäperheestä, jossa ei koskaan puhuttu politiikkaa, äänestettiin maalaisliittoa ja Urho kekkonen oli Suomen paras presidentti, ever.

        Linnan romaaneista sain jonkinlaisen kuvan mitä sisällissodan aikoina todella tapahtui, mitkä olivat syyt jotka siihen johtivat ja minä en nyt oikein siis näe mitään radikaalia vasemmistolaisuutta niissä; ainoastaan sen toisen, häviäjien näkökulman, köyhän kansan ja torpparien todellisuuden joka on se toinen pohja, minun lapsuudessani vaietun.

        Samantyyppiset ovat omat kokemukseni koulusta, luokkaeroista ja suhtautumisesta "punaisiin", Paloma. Isän isä, joka kuoli ennenkuin synnyin, oli kai jonkinlainen metsäpomo ja kai isäkin katsoi kuuluvansa "pomokastiin", itsenäinen yrittäjä hän oli aina. Aamulehteä tilasi ja luki, mutta politiikkaa meilläkään ei koskaan puhuttu kotona.

        Muuten, on sanottu, että luokkaerot ovat taas tulleet ajankohtaisiksi, nyt sellaisessa muodossa, että ihminen sijoitetaan "heti kättelyssä" oikealle tai vasemmalle ja ellei hänestä heti saa selvää, häntä ei oikein oteta edes lukuun - hänellä kun ei ole mielipidettä..))

        Mutta ilman muuta Täällä Pohjan tähden alla, osat 1-3, ovat minullekin ylitse muiden.
        Elävää historiaa ja ihmiskuvausten taidokkuudessa ylittämätön, kaikki hahmot ovat oman kansamme arkkityyppejä, tunnemme heidät, ymmärrämme heitä.

        Kun trilogia ilmestyi, sen katsottiin toimineen todellisena kansakunnan eheyttäjänä, niiden haavojen parantajina, mitä sisällisota oli meille aiheuttanut.
        Kirjat auttoivat ymmärtämään toista osapuolta, syitä ja seurauksia, enkä muista, että silloin olisi kovin innokkaasti arvioitu tuota, kenen joukossa kirjailija seisoi. Suuren sovinnon hengessä kirjaa mielestäni luettiin - siis silloin kun se ilmestyi.


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Samantyyppiset ovat omat kokemukseni koulusta, luokkaeroista ja suhtautumisesta "punaisiin", Paloma. Isän isä, joka kuoli ennenkuin synnyin, oli kai jonkinlainen metsäpomo ja kai isäkin katsoi kuuluvansa "pomokastiin", itsenäinen yrittäjä hän oli aina. Aamulehteä tilasi ja luki, mutta politiikkaa meilläkään ei koskaan puhuttu kotona.

        Muuten, on sanottu, että luokkaerot ovat taas tulleet ajankohtaisiksi, nyt sellaisessa muodossa, että ihminen sijoitetaan "heti kättelyssä" oikealle tai vasemmalle ja ellei hänestä heti saa selvää, häntä ei oikein oteta edes lukuun - hänellä kun ei ole mielipidettä..))

        Mutta ilman muuta Täällä Pohjan tähden alla, osat 1-3, ovat minullekin ylitse muiden.
        Elävää historiaa ja ihmiskuvausten taidokkuudessa ylittämätön, kaikki hahmot ovat oman kansamme arkkityyppejä, tunnemme heidät, ymmärrämme heitä.

        Kun trilogia ilmestyi, sen katsottiin toimineen todellisena kansakunnan eheyttäjänä, niiden haavojen parantajina, mitä sisällisota oli meille aiheuttanut.
        Kirjat auttoivat ymmärtämään toista osapuolta, syitä ja seurauksia, enkä muista, että silloin olisi kovin innokkaasti arvioitu tuota, kenen joukossa kirjailija seisoi. Suuren sovinnon hengessä kirjaa mielestäni luettiin - siis silloin kun se ilmestyi.

        todennäköisesti et olisi syntynyt jos bolshevikit olisivat voittaneet ja täällä puhuttaisiin
        toista kieltä. Se ei olisi ruotsi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Linnan teokset eivät ole monipohjaisia vaan hyvinkin räikeästi vasemmistolaisuuden läpitunkemia, ankkuroitu punaiseen ”todellisuuteen”.

        Niin, työväki oli enemmistönä rintamalla !!!


    • Anonyymi

      Paloma ""mitkä olivat syyt jotka siihen johtivat ja minä en nyt oikein siis näe mitään radikaalia vasemmistolaisuutta niissä; ainoastaan sen toisen, häviäjien näkökulman, köyhän kansan ja torpparien todellisuuden joka on se toinen pohja, minun lapsuudessani vaietun."

      "Linnan romaaneista sain jonkinlaisen kuvan mitä"

      Kyllä, maaseudun tapahtumista

      ""mitkä olivat syyt jotka siihen johtivat""
      1918 -sota alkoi Suomessa bolshevikkivallankaappauksesta Venäjällä
      Ruotsissakin oli köyhää mutta siellä ei käyty sotaa


      " sisällissodan aikoina todella tapahtui, "

      ei ole sisällissota täällä oli venäläisiä (75 000 sotilasta 1918) ja lopuksi saksalaisia

      esimerkiksi venäläiset upseerit ja bolshevikit kävivät keskinäisiä taisteluja Suomessa
      niitä kaatui jotain 600

      Esimerkiksi Suomi - Venäjä -taistelu
      https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsilan_kahakka
      Muutaman kilometrin päässä Vakkalan kylässä asuneen seitsenvuotiaan Tuure Junnilan 13-vuotiaan veljen Viljo Junnilan päiväkirjamerkintöjen mukaan venäläiset piirittivät Ruotsilan kartanon

      "häviäjien näkökulman, köyhän kansan ja torpparien todellisuuden"

      Häviäjä on myös Venäjä joka menetti Suomen
      torpparit voittivat eivät joutuneet kolhoosiin tai työleirille

    • Kiitos toivotuksesta Paloma, hyvillä mielin vietän päivää siniristilipun hulmutessa syystuulessa etupihan paraatipaikalla. Kysymykseen on mahdoton vastata, sanoohan sekin jo paljon, että juuri Aleksis Kiven syntymäpäivä on suomalaisen kirjallisuuden päivä. Näitä kirjallisuutemme ja koko kansallisen identiteettimme kulmakiviä kirjallisuudessa ovat tietenkin esimerkiksi myös Runeberg, Aho, Canth, Waltari, Kalevalaa unohtamatta. Silti minäkin valitsisin Linnan trilogian. Paloma ja Demeter luonnehtivat hyvin teossarjan luonnetta ja merkitystä. Vaikka Linnan myötätunto on kärsivien ja epäoikeudenmukaisesti kohdeltujen puolella, hän on kuitenkin ennen kaikkea taiteilija ja katsoo asioita eri näkökulmista. Arvostan korkealle myös Tuntemattoman sotilaan, juuri oikeanlainen ja kansaa kokoava teos oikeaan aikaan, Suomen eri heimoista lähtöisin olevien sotilaiden kuvauksena. Siinä esiintyvät eri luonnetyypit samassa komppaniassa. Sama ideahan on myös Seitsemässä veljeksessä, ja nuo miesten arkkityypit ovat olemassa edelleen , ja toimeen tullaan kun puhalletaan yhteiseen hiileen.

      Meitä sodanjälkeistä sukupolvea kodeissa haluttiin suojella sotapuheilta , meilläkään ei ainakaan lasten kuullen käsitelty politiikkaa eikä sotien syyllisiä ja syyttömiä, keskityttiin iloitsemaan rauhasta ja katsottiin tulevaan, lasten koulutukseen ja maan rakentamiseen.

      Joskus olen ajatellut, miksi Waltari ei kirjoittanut tuontapaista suurteosta Suomen lähihistoriasta. Waltarilla oli huikea kyky luoda ajankuvia, monasti häntä lukiessa tuntui kuin itse olisin vaeltanut aikalaisena Egyptissä, kristillisessä Euroopassa tai Ottomaanien valtakunnassa eli Turkissa. Kaikenkaikkiaan Suomi pienenä kansana ja kielialueena on kirjallisuuden suhteen hyvinkin voimissaan, ja sillä on ratkaiseva merkitys kielemme säilymiseen elinvoimaisena ja uudistuvana. Tietysti yliopistotasoinen suomen kielen koulutus ja tutkimus on välttämätön myös. Usein ihailen myös suomentajia, miten hienoa työtä hekin tekevät.

    • Anonyymi

      Alexis Stenvall !

      :)

    • Anonyymi

      Kyllä voin omalta kohdaltani yhtyä , kolmen rouvan mielipiteeseen Linnasta ja hänen teoksistaan.
      Luin kaikki nuo kouluaikanani -60 luvulla, osan suorastaan ahmien. Nautittavia henkilökuvauksia.

      Mika Waltarilta olen lukenut muutamia kirjoja, mutta kuuluisin, Sinuhe on jäänyt vain yritykseksi.

      • Anonyymi

        kolmeen rouvaan yhtyminen linnassa on harvi naista


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        kolmeen rouvaan yhtyminen linnassa on harvi naista

        Kimppakiva on suuressa suosiossa.


    • Anonyymi

      Eiköhän nuo klassikot ole tässä iässä luettu jo moneen kertaan
      eikä nuorisoa saa kiinnostumaan Seitsemästä veljeksestä.
      Se on niin kaukana nuorison nykymaailmasta.
      Vain harvat lukevat muutenkaan enää mitään.
      Toivon mukaan vanhemmiten heissä herää kiinnostus.

      Suomalaisen kirjallisuuden päivänä voisi joskus nostaa esiin uudempaakin
      kirjallisuutta eikä aina jorista Aleksis Kivestä, kun ei Suomi-raukalla
      juuri muutakaan ole pienenä ja nuorena sivistyskansana,
      jota ei tosin enää taida olla olemassakaan.
      Ei tunne elävänsä sivistysvaltiossa, koska ei ole sivistynyttä hallitusta.
      Sen sivistymättömyys lyö leimansa koko ilmapiiriin.

      • Opetussuunitelmaamme liittyi äidinkielen osalta myös kirjallisuuden klassikkoihin tutustuminen ja moni hyvä kirja tuli luettuna kovin nuorena jo koulussa. Minä muistan Juhani Ahon Juhan, joka oli kaikessa traagisuudessaan vaikuttava venäläisistä klassikoista Gogolin Kuolleet sielut. Veljeni, joka oli luokkaa ylempänä, luki Antoine de Saint- Exupéryn Yölennon, jonka luin moneen kertaan; se jäi lähtemättömästi mieleeni.

        Jo silloin meille nuorille annettiin koulussa tehtäväksi lukea novelleja ja pienoisromaaneja, mm. John Steinbeckin Helmi kuului koulun kirjallisuuden valikoimaan. Hyvin oli ajateltu, että jos nyt kuitenkin jaksaisimme lukea 120 tai 150 sivua kuitenkin... Nyt nuorisolla on niin paljon muuta tohellusta mielessä ja kirjojen lukeminen on vähentynyt dramaattisesti, niin voisi kuvitella että jos kuitenkin esim. äänikirjoina (joita tytöt erityisesti kuuntelevat) saisi nuoret kin kiinnostumaan klassikoista, suomalaisistakin.

        Voimme vain toivoa että kiinnostus lukemiseen herää myöhemmin nuorissamme.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Opetussuunitelmaamme liittyi äidinkielen osalta myös kirjallisuuden klassikkoihin tutustuminen ja moni hyvä kirja tuli luettuna kovin nuorena jo koulussa. Minä muistan Juhani Ahon Juhan, joka oli kaikessa traagisuudessaan vaikuttava venäläisistä klassikoista Gogolin Kuolleet sielut. Veljeni, joka oli luokkaa ylempänä, luki Antoine de Saint- Exupéryn Yölennon, jonka luin moneen kertaan; se jäi lähtemättömästi mieleeni.

        Jo silloin meille nuorille annettiin koulussa tehtäväksi lukea novelleja ja pienoisromaaneja, mm. John Steinbeckin Helmi kuului koulun kirjallisuuden valikoimaan. Hyvin oli ajateltu, että jos nyt kuitenkin jaksaisimme lukea 120 tai 150 sivua kuitenkin... Nyt nuorisolla on niin paljon muuta tohellusta mielessä ja kirjojen lukeminen on vähentynyt dramaattisesti, niin voisi kuvitella että jos kuitenkin esim. äänikirjoina (joita tytöt erityisesti kuuntelevat) saisi nuoret kin kiinnostumaan klassikoista, suomalaisistakin.

        Voimme vain toivoa että kiinnostus lukemiseen herää myöhemmin nuorissamme.

        Osalta nuorisoa kirjan lukeminen tuntuu vaativan ylivoimaista pitkäjänteisyyttä.
        Netistä/somesta saa pikatyydytyksen, monta minuutissa.
        Siihen tottunut ei malta syventyä kirjaan, lukeminen on siihen verrattuna
        auttamattoman hidasta ja se pitäisikin oppia ottamaan ihan omana lajinaan.


      • Paljon riippuu koulun kirjallisuuden opetuksestakin, miten nuoret saadaan innostumaan lukemisesta. Suomen peruskoulussa ja lukiossa kirjallisuus ei ole omana oppiaineenaan, joten sen käsittelyyn ei ehkä jää tarpeeksi aikaa, moni asia jää pintaraapaisuksi. Suomessa julkaistaan paljon laadukasta lastenkirjallisuutta, kirjastoissa näkee päiväkoti- ja alakouluryhmiä usein, ehkä lapsille luetaankin vielä kotona. Nuorten houkuttelu kirjojen pariin on vaikeampaa, kun varsinkin digimaailma kilpailee mielenkiinnosta. Tolkienit ja Potterit eivät riitä, pitäisi julkaista koko ajan uutta juuri nuorten kiinnostusta herättävää kirjallisuutta, vaikka monihan hyppää suoraan aikuisten kirjallisuuteen, mutta siihenkin tarvittaisiin enemmän kirjavinkkausta ja haastamista.

        Mitä Aleksis Kiven päivään tulee, ei se ole vain jorinoita Seitsemästä veljeksestä, tosin kyllä mukaviakin jorinoita löytyy vaikka Mauri Kunnaksen kuvakirjasta, sopii kaikenikäisille. Kiven kirjan monet runot ovat tunnettuja ja rakastettuja lauluina, esim. Metsämiehen laulu, Laulu oravasta ja Sydämeni laulu. Kirja on myös taamaltaan aikaa kestävä : yksilönvapaudet suhteessa yhteiskunnan vaatimuksiin ja normeihin, ja onhan se huikea kehityskertomus ja selviytymistarinakin metsäläisveljeksistä vastuullisiksi perheenisiksi ja viljelijöiksi, jopa yhteiskunnan tukipylväiksi.
        Muutakin kirjallisuutta huomioidaan 10.10. , jaetaan esimerkiksi Aleksis Kiven palkinto. Sen sai tänä vuonna Rosa Liksom ansiokkaasta tuotannostaan.

        Onkohan jo ilmennyt, mitä budjetissa on päätetty kulttuurimäärärahoista, miten niukkuutta jaetaan. Ainahan korostetaan, ettei koulutuksesta leikata eikä ainakaan saisi. Opetusministeri on Anna-maja Henriksson RKP, tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala Kok. Multala on urheiluihmisiä, toivottavasti henkiseen kulttuuriin halutaan satsata myös.
        Tärkeä sivistyskansan mittari on se, miten yhteiskunnan heikommista jäsenistä pidetään huolta.


      • Ramoona kirjoitti:

        Paljon riippuu koulun kirjallisuuden opetuksestakin, miten nuoret saadaan innostumaan lukemisesta. Suomen peruskoulussa ja lukiossa kirjallisuus ei ole omana oppiaineenaan, joten sen käsittelyyn ei ehkä jää tarpeeksi aikaa, moni asia jää pintaraapaisuksi. Suomessa julkaistaan paljon laadukasta lastenkirjallisuutta, kirjastoissa näkee päiväkoti- ja alakouluryhmiä usein, ehkä lapsille luetaankin vielä kotona. Nuorten houkuttelu kirjojen pariin on vaikeampaa, kun varsinkin digimaailma kilpailee mielenkiinnosta. Tolkienit ja Potterit eivät riitä, pitäisi julkaista koko ajan uutta juuri nuorten kiinnostusta herättävää kirjallisuutta, vaikka monihan hyppää suoraan aikuisten kirjallisuuteen, mutta siihenkin tarvittaisiin enemmän kirjavinkkausta ja haastamista.

        Mitä Aleksis Kiven päivään tulee, ei se ole vain jorinoita Seitsemästä veljeksestä, tosin kyllä mukaviakin jorinoita löytyy vaikka Mauri Kunnaksen kuvakirjasta, sopii kaikenikäisille. Kiven kirjan monet runot ovat tunnettuja ja rakastettuja lauluina, esim. Metsämiehen laulu, Laulu oravasta ja Sydämeni laulu. Kirja on myös taamaltaan aikaa kestävä : yksilönvapaudet suhteessa yhteiskunnan vaatimuksiin ja normeihin, ja onhan se huikea kehityskertomus ja selviytymistarinakin metsäläisveljeksistä vastuullisiksi perheenisiksi ja viljelijöiksi, jopa yhteiskunnan tukipylväiksi.
        Muutakin kirjallisuutta huomioidaan 10.10. , jaetaan esimerkiksi Aleksis Kiven palkinto. Sen sai tänä vuonna Rosa Liksom ansiokkaasta tuotannostaan.

        Onkohan jo ilmennyt, mitä budjetissa on päätetty kulttuurimäärärahoista, miten niukkuutta jaetaan. Ainahan korostetaan, ettei koulutuksesta leikata eikä ainakaan saisi. Opetusministeri on Anna-maja Henriksson RKP, tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala Kok. Multala on urheiluihmisiä, toivottavasti henkiseen kulttuuriin halutaan satsata myös.
        Tärkeä sivistyskansan mittari on se, miten yhteiskunnan heikommista jäsenistä pidetään huolta.

        Siis teemoiltaan kestävä, ei taamalta.


      • Ramoona kirjoitti:

        Paljon riippuu koulun kirjallisuuden opetuksestakin, miten nuoret saadaan innostumaan lukemisesta. Suomen peruskoulussa ja lukiossa kirjallisuus ei ole omana oppiaineenaan, joten sen käsittelyyn ei ehkä jää tarpeeksi aikaa, moni asia jää pintaraapaisuksi. Suomessa julkaistaan paljon laadukasta lastenkirjallisuutta, kirjastoissa näkee päiväkoti- ja alakouluryhmiä usein, ehkä lapsille luetaankin vielä kotona. Nuorten houkuttelu kirjojen pariin on vaikeampaa, kun varsinkin digimaailma kilpailee mielenkiinnosta. Tolkienit ja Potterit eivät riitä, pitäisi julkaista koko ajan uutta juuri nuorten kiinnostusta herättävää kirjallisuutta, vaikka monihan hyppää suoraan aikuisten kirjallisuuteen, mutta siihenkin tarvittaisiin enemmän kirjavinkkausta ja haastamista.

        Mitä Aleksis Kiven päivään tulee, ei se ole vain jorinoita Seitsemästä veljeksestä, tosin kyllä mukaviakin jorinoita löytyy vaikka Mauri Kunnaksen kuvakirjasta, sopii kaikenikäisille. Kiven kirjan monet runot ovat tunnettuja ja rakastettuja lauluina, esim. Metsämiehen laulu, Laulu oravasta ja Sydämeni laulu. Kirja on myös taamaltaan aikaa kestävä : yksilönvapaudet suhteessa yhteiskunnan vaatimuksiin ja normeihin, ja onhan se huikea kehityskertomus ja selviytymistarinakin metsäläisveljeksistä vastuullisiksi perheenisiksi ja viljelijöiksi, jopa yhteiskunnan tukipylväiksi.
        Muutakin kirjallisuutta huomioidaan 10.10. , jaetaan esimerkiksi Aleksis Kiven palkinto. Sen sai tänä vuonna Rosa Liksom ansiokkaasta tuotannostaan.

        Onkohan jo ilmennyt, mitä budjetissa on päätetty kulttuurimäärärahoista, miten niukkuutta jaetaan. Ainahan korostetaan, ettei koulutuksesta leikata eikä ainakaan saisi. Opetusministeri on Anna-maja Henriksson RKP, tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala Kok. Multala on urheiluihmisiä, toivottavasti henkiseen kulttuuriin halutaan satsata myös.
        Tärkeä sivistyskansan mittari on se, miten yhteiskunnan heikommista jäsenistä pidetään huolta.

        Kiitos taas, Ramoona, tuosta kirjoituksestasi. Palvelit sillä taas suurenmoisesti, ainakin minua: kartoittamalla nykytilannetta hiukan toiveikkaammin kuin Ano 8.57 kirjoituksessaan teki.
        Oli myös hyvä että toit esille Aleksis Kiven, vähän minuakin tökki, kun puhuttiin hänen "jorinoistaan", eikä juuri annettu arvoa suomalaiselle sivistykselle muutenkaan.
        Ja nyt senkin vähän uusi hallitus pilaa..))

        No. Tuskin me kaikki niin ajattelemme. Oman maan, sen kulttuurin ja sivistyksen arvostus on minusta merkittävä voimavara pienelle maalle. Jos se on meissä riittävän vahvana, sitä tuskin mikään ulkopuolinen voima pystyy horjuttamaan.


    • Anonyymi

      Onko Paloma intoutunut nyt lukemaan Pohjantähden trilogian, kun hän aiemmin sanoi , katsoneensa vain siitä esitetyn filmisarjan?

      • Olenko sanonut joskus noin? Sitten siitä on paljon aikaa, tai muistini pettää. En tosin ole lukenut trilogiaa paperiversiona koskaan, mutta kuuntelin kaikki kolme osaa äänikirjajana, jo vuosia sitten.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Olenko sanonut joskus noin? Sitten siitä on paljon aikaa, tai muistini pettää. En tosin ole lukenut trilogiaa paperiversiona koskaan, mutta kuuntelin kaikki kolme osaa äänikirjajana, jo vuosia sitten.

        Kuitenkin kysyt, mikä teos jokaisen pitäisi LUKEA ja oma valintasi on tuo Linnan trilogia . Ei se kuuntelu ole sama, eikä varsinkaan telkkarista katsottu sarja.


    • Anonyymi

      Varmaan sama on Tuntemattoman kohdalla?

    • Anonyymi

      Kirjan ystävien arvoasteikko on ihan eri kuin niitten, jotka ei lue yleensä
      mitään ja voivat elää silti hyvän elämän.

    • Anonyymi

      Ei tunne elävänsä sivistysvaltiossa, koska ei ole sivistynyttä hallitusta.
      Sen sivistymättömyys lyö leimansa koko ilmapiiriin.

      Nappiin sanottu, toista oli ennen 5 kuukautta linnaa saaneen kankikaikkosjuntin ja
      läpi näkyvissä marssineen marinin aikana jolloin sivistys kohosi henrikssonin ja lianderssonin - kahden ei kieliopillista suomea osaamattoman - johdolla taivaiden talikynttilöihin

    • Anonyymi

      Toivottavasti tämä hallitus tukee sellaista kirjalisuutta, josta selviää kuinka Lenin "hoopotti" Suomen sosialisteja vallankumoukseen.

      Sen vallankumouksen loppupäässä ei ollut itsenäisyys, vaan maailmanlaajuinen kommunismi.

      On jo korkea aika koota kunnittain yksiin kansii kaikkien vapausotureiden kuvat. He ansaitsevat korkeimman kiitoksen. He ovat luoneet oman henkensä uhalla Suomelle mahdollisuuden kasvaa aidon demokratian keinoin länsimaiseksi hyvinvointivaltioksi.

      • Anonyymi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Askaisissa on sekä Mannerheimin kastemekko
        jokaisen suomalaisen velvollisuuteen kuulu käydä katsomassa kerran elämässään sitä

        ja Mannerheimin ritarien puisto

        sitä myös

        https://www.askainen.fi/portaali/arkistot/tag/ritaripuisto


        kuka ritareista on mieliritarinne?

        Pajari


    • Anonyymi

      Minä olen delegoinut kirjastoauton nuoren kaverin valitsemaan minulle aina viisi kirjaa lainattavaksi ja siellä olikin Jari Tervon "Ukko", jonka jätin viimeiseksi, mutta olikin sittenkin hyvä. koska siinä' kerrottiin heidän perheestä ja etenkin vaimon sairaudesta ja kuinka siitä selvittiin.

      • Anonyymi

        En oo ikinä tykännyt Jari Tervon kirjoista ja tyylistään.


    • Anonyymi

      Meidän loistavat nais kirjailijat ansaitsevat myös maininnan. Maria Jotunista ja Minna Canthista vuosisadan alusta Eeva Joenpeltoon, Eeva Kilpi, Aila Meriluoto ja tuottelias Laila Hirvisaari, painosten kuningatar, ym tämän ajan upeat naiskirjailijat.
      Oikeastaan viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ilmestyneet Finlandia ehdokkaatkin tarvitsisivat oman keskustelunsa.

      • Tunnen todella huonosti vanhempien suomalaisten naiskirjailijoiden tuotantoa ja noista mainitsemistasi olen lukenut vain jionkun satunnaisen Joenpellon. Ei meidän suomalaisen krjallisuuden kaanoniin koulunpenkillä tainnut kuulua ketään noista. Mieskirjailijoiden teokset olivat arvostettuja, mutta naiskirjailijoita?
        Nyt, viimeisten kuuden, ehkä seitsemän vuoden aikana olen lukenut uudempaa suomalaista proosaa ja tutustunut todella hyviin naiskirjailijoihin, kuten esim. Rosa Liksomiin, jonka tuotannnossa on kaikki ne ominaisuudet jotka tekevät jostain kirjasta, kirjoittajasta klassikon.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Tunnen todella huonosti vanhempien suomalaisten naiskirjailijoiden tuotantoa ja noista mainitsemistasi olen lukenut vain jionkun satunnaisen Joenpellon. Ei meidän suomalaisen krjallisuuden kaanoniin koulunpenkillä tainnut kuulua ketään noista. Mieskirjailijoiden teokset olivat arvostettuja, mutta naiskirjailijoita?
        Nyt, viimeisten kuuden, ehkä seitsemän vuoden aikana olen lukenut uudempaa suomalaista proosaa ja tutustunut todella hyviin naiskirjailijoihin, kuten esim. Rosa Liksomiin, jonka tuotannnossa on kaikki ne ominaisuudet jotka tekevät jostain kirjasta, kirjoittajasta klassikon.

        Sinunkin koulunpenkistä on kulunut 60 v kuten minunkin. Ei silloin montaa kirjaa koulussa luettu, Mutta sinähän opit lukemaan jo 4 vuotiaana ja luit jo lapsena kirjaston läpi. niin olet kertonut. Kyllä meidän kirjastossa oli kaikki tunnetut naiskirjailijatkin. Outoa ettei sinun paikkakunnan kirjastossa ollut.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sinunkin koulunpenkistä on kulunut 60 v kuten minunkin. Ei silloin montaa kirjaa koulussa luettu, Mutta sinähän opit lukemaan jo 4 vuotiaana ja luit jo lapsena kirjaston läpi. niin olet kertonut. Kyllä meidän kirjastossa oli kaikki tunnetut naiskirjailijatkin. Outoa ettei sinun paikkakunnan kirjastossa ollut.

        Opin todellakin lukemaan ennen kuin olin täyttänyt neljä vuotta, ilman että minua olisi opetettu. Neljä vuotta vanhempi veljeni oli silloin opettelemassa lukemaan ja ja istuin hänen kanssaan keittiön pöydän ääressä ja opin siinä sivussa itse lukemaan, näin äitini kertoi. Itse minulla on vain hämäriä muistoja itse prosessista. Alle kouluikäisenä ja siihen saakka kun siirryin oppikouluun olin lukenut läpi lähes koko sen pienen kyläkoulun kirjahyllyn, josta meille lainattiin kotiin lukemista. Ei sitä nyt oikein kirjastoksi voisi sanoa ja ne kirjat olivat lasten- ja nuorisokirjallisuutta, ei kaunoa eikä klassikoita.

        Muistaakseni luin koko joukon kaunoa oppikoulun aikana, mutta ehkä se johtuu siitä että luokanvalvoja ja äidinkielenopettaja oli nuorisokirjailija ja hän luetutti kyllä meillä kirjoja. Siitäkin huolimatta, en muista valikoimaan kuuluneen suomalaisia naisklassikoita.


    • Anonyymi

      Entä Tommi Kinnusen kirjat ?

      • Olen lukenut Ei kertonut katuvansa, Pimeät kuut ja Neljäntien risteyksen. Kaikki lukemisen arvoisia, etenkin kaksi ensimmäistä, Neljäntien risteyksen keskeytin ja laitoin sivuun; koin sen kovin raskassoutuiseksi ja en oikein päässyt sisään henkilöhahmojen tapaan ajatella ja toimia. Luin sen valmiiksi toisella kertaa.


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Olen lukenut Ei kertonut katuvansa, Pimeät kuut ja Neljäntien risteyksen. Kaikki lukemisen arvoisia, etenkin kaksi ensimmäistä, Neljäntien risteyksen keskeytin ja laitoin sivuun; koin sen kovin raskassoutuiseksi ja en oikein päässyt sisään henkilöhahmojen tapaan ajatella ja toimia. Luin sen valmiiksi toisella kertaa.

        Paloma

        Voitko katsoa Ylen- Puhe ohjelmia, joka taitaa olla nyt Ylen -Areena. Sieltä löytyy tätä sotienkin historiaa.


      • Kristiina23 kirjoitti:

        Paloma

        Voitko katsoa Ylen- Puhe ohjelmia, joka taitaa olla nyt Ylen -Areena. Sieltä löytyy tätä sotienkin historiaa.

        Joitakin Ylen Areena-ohjelmia pystyn striimaamaan, mutta suurinta osaa ei. Suomen tv lähettää myös ainakin Tukholman ja Uppsalan alueelle, mutta Uppsalan masto ei yllä meille. Suureksi harmikseni.


    • Anonyymi
      • Anonyymi

      • Anonyymi

    • Olen juuri aloittanut Johanna Venhon Syyskirjan, biofiktio Tove Janssonista.

    • Anonyymi

      Suosittelen näitä nykyisiä kotimaisia kuten Sirpa Kähkönen.

      • Anonyymi

        Minulta on jäänyt pois paljon suomalaista kirjallisuutta, kun olen asunut ulkomailla ja energia on mennyt toisessa yhteiskunnassa selviämiseen.
        Aion nyt ruveta lukemaan, paljon kirjoja on kirjahyllyssä. On kerrankin aikaa, kun olen eläkkeellä ja näen lukea.
        Kouluaikana Suomessa luin sen aikaiset kaikki kirjat. Miten hyvä oli että Suomen kouluissa luetettiin! Luin myös lähikirjaston kaikki nuoriso-osaston kirjat. Mitä niitä oli, Anni Polva ja sellainen vihreäkantinen sarja, kertoi Pohjanmaalla olevista tytöistä.
        Oli myös Anni Swanin satu- ja nuorisokirjat. Sain sittemmin Suomen koulun oppikirjoja - Iloiset jotain, - ja voi että miten hyviä!
        Pikkukappaleita, - niitä luen ja ihastelen, miten mahtavan hyvää opetusta Suomessa!
        Onhan täälläkin kirjasto, missä on suomenkielisiä kirjoja. On vaan niin kaukana, että en oo jaksanut lähteä.
        Kiitos kaikille vinkeistä!


      • Anonyymi

        Suosittelen Jouni Koskelan uutta romaania: Taakankantajat.
        Kertoo mm. vaaran vuosista ja muistelee vapaussotaa.


    • Anonyymi

      Suomi muistuttaa dystopiaromaanien yhteiskuntaa. Kuka sen kirjoittaisi ?

      • Dystopiaromaanit ovat hyvin suosittuja. Elämme pahojen päivien aikaa ja on vaikeaa ylläpitaa jonkinlaista positiivista maailmankuvaa. Dystopioita kirjoittavat lähinnä nuoremman polven kirjailijat, joiden maailma näyttää päivä päivältä synkemmältä.
        Suomi ei kuitenkaan ole mitenkään dystooppinen yhteiskunta, ei ainakaan vielä.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Dystopiaromaanit ovat hyvin suosittuja. Elämme pahojen päivien aikaa ja on vaikeaa ylläpitaa jonkinlaista positiivista maailmankuvaa. Dystopioita kirjoittavat lähinnä nuoremman polven kirjailijat, joiden maailma näyttää päivä päivältä synkemmältä.
        Suomi ei kuitenkaan ole mitenkään dystooppinen yhteiskunta, ei ainakaan vielä.

        Mutta Ruotsin tiellä ollaan. Kaikki paha leviää sieltä meille.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mutta Ruotsin tiellä ollaan. Kaikki paha leviää sieltä meille.

        Hyvä ja paha.Jengirikollisuus ei kuitenkaan ole mikään ruotsalaisten keksintö, vaan seuraus eriarvoistumisesta yhteiskunnassa ja gangsterimentaliteetin ja äkkirikastumisen suuresta suosioista, uusliberalistisen talouspolitiikan (koulukunta joka on nyt ollut vallalla muutaman vuosikymmenen esim. Länsi-Euroopassa, USA:ssa, Ruotsi tullut lujaa perässä ja Suomeenhan kaikki tulee Ruotsin kautta.)

        Lähiöiden nuoriso on syrjätynyttä, varatonta, usein maahanmuuttajataustaista ja eriarvoisuus vain kasvaa kun hyvinvointivaltion tukijärjestelmää rapautetaan. Samaan aikaan väkivallan ihannointi ja helpon, nopean rahan viehätys tunkee joka ainoasta median luukusta suoraan lastemme, nuortemme, lastenlastemme tietoisuuteen: merkkivaatteet, brändit, kaupallisuus, iphonet, hellyhansenit jne. kaikki mitä kulutusyhteiskuntamme syöttää kaikkien tiedoitusvälineiden kautta lastemme tietoisuuteen tienä onneen ja menestykseen. Tavallaan olen samaa mieltä sen kirjoittajan kanssa joka oli sitä mieltä että olemme liukumassa dystopiaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta Ruotsin tiellä ollaan. Kaikki paha leviää sieltä meille.

        Turha syyttää Ruotsia. Ei todellakaan pidä paikkansa.
        Hallitus liu'uttaa Suomea dystopiaan.


    • Anonyymi

      Nykyinen hallitus on pahanlevittäjä.

    • Anonyymi

      Islamismi on osa syyllinen.

    Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta

      https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi
      Kotka
      135
      3479
    2. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      38
      2733
    3. Olen tosi outo....

      Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap
      Ikävä
      30
      2525
    4. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      121
      2475
    5. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      38
      2445
    6. Oletko sä luovuttanut

      Mun suhteeni
      Ikävä
      116
      1865
    7. Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi

      Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      315
      1537
    8. Hommaatko kinkkua jouluksi?

      Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k
      Sinkut
      174
      1498
    9. Aatteleppa ite!

      Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.
      Maailman menoa
      313
      1390
    10. Onko se ikä

      Alkanut haitata?
      Ikävä
      66
      1248
    Aihe