Vihaan äitiäni ja hän minua

Tuhkimo

Äitini vihaa mua ja aina haukkuu ja valittaa mun vioista. Esim. Tässä just vähän aikaa sitten kaikkea tällaista: "Miks sulla ei oo kavereita? Hankkisit niitä jostain! Oot aina vaan yksin!"(ja ton se sano silleen vihanen, ihan ku se olis joku häpeä suvulle että mä olen yksinäinen)
"Susta on tullu kauheen lihava, eikö kannattais liikkuu enemmän?" "Et koskaan osaa tehdä mitään! Kai nyt järkikin sanoo ettei tätä voi tehä näin!" Ym.. :(
Mulla on muutenkin huono itsetunto ja tollanen valittaminen ei sitä paljon kohenna. Mulla oli marras-helmikuu välisellä ajalla lievä (?) masennus jota äitini ei huomannut. Sinä aikana valitti vaan vähän enemmän kun koulu meni huonommin jne. Ja sitten se aina puhuu vaan itestään eikä koskaan kysy multa et miten menee ym..
Äitini on muutenki tosi äkkipikanen ja kiroilee koko ajan.. Pienempänä mä pelkäsin aina niitä hetkiä ku se tuli töistä kotiin ku se oli aina niin ärsyyntyny..
Isästäni ei paljon apua ole kun asuu jossain ihan muulla maailmalla ja enimmäkseen juo...

Oon viillelly itteeni koht pari kuukautta ja tuntuu ettei kohta oo enää mitään syytä elää.. Toivoisin et joku teistä tietäis mitä kannattais tehä ton äitin suhteen.. :(

65

2098

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ...ainakin se ittes viiltely. Se ei oikeesti auta yhtään mitään. Sitten kannattaa puhua vaikka koulun terkkarille. Tunnen yhen joka sai apua sitä kautta.

    • äijä

      Äläpä hyvä tyttö itseäsi syytä siitä jos äitisi on äkäinen sinulle. Voi olla että hänelle ollaan oltu äkäisiä aikanaan. Onkohan äitisi katkera avioerosta, voi syyttää siitä itseään ja purkaa pahaa oloa sinuun. Kysy joskus äidiltäsi 3 tarkeintä asiaa mitä hänellä on. Pitäisi mainita sinut! Lapset on fiksuja, mutta niille saadaan huono olo, jos niitä moititaa , arvostellaan, syytetään ym. Te olette parasta mitä aikuisilla voi olla. Tyttöjen paha olo heijastuu usein syömäpuolen ongelmina. Mun pitäisi pudottaa omaa painoani kilo kerrallaan, terveydellisistä syistä. Meinaan tehdä sen ajattelemalla jotain hyvää, mitä saan kun laihdun. "Ihana maha, oot ollut ihan kiva, mutta meinaan luopua sinusta syömällä terveellistä ruokaa".(jotta sitten palkitsen itseni jollain tapaa). Sä oot hyvä rakastettava tyttö, äidilläsi on joku ongelma kun sua haukkuu. Mahdollisesti traumoja omasta lapsuudestaan. Kysy äidiltäsi "voitko jotenkin auttaa minua parantamaan itsetuntoani ?" Tsemppiä, palataan, et ole yksin! :)

      • Tuhkimo

        Ei se ainakaan mitään katkeruutta ole, äitini tuon eron aiheutti ja siitä on jo 12 vuotta..
        Tietty se sanois että oon sille tärkee mutta nään sen läpi että se vaan puhuu lämpimikseen..

        Ja valitettavasti en voi kysyy tai puhuu sille muutenkaan mitään, koska oon äärettömän ujo ihminen ja luottamuksen voittaminen puolelleen on hidas prosessi. Äitini on ilkeydellään osottanu että en luota tai haluu puhuu sille muutenkaan mitään.
        Äiti vaatii multa täydellisyyttä koulussa ja jos saan 9 kokeesta, se alkaa valittamaan siitä että oon lukenu liian vähän ja siitä kuinka en osaa hoitaa asioitani kunnolla..

        Alko itkettämään että ihmiset ees yrittää auttaa mua kun oon aina ollu niin syrjitty joka paikassa.. Kiitos sulle ja kaikille muillekkin avusta ja tuesta, jos joskus kirjotan omaelämäkerran niin mainitsen teijät siinä :D


    • valkosiipi

      Sinä olet täydellinen ja ihana. Ellei sinulla ole tarvetta laajentaa kaveripiiriäsi, sinä kuulut niihin ihmisiin jotka eivät ole kovin seurallisia. Seurallisia ihmisiä yleensäkin hieman pelottaa henkilö, joka ei kaikenaikaa jaa itseään muitten kesken, vaan selviää omillaan.
      Jos ole tyytyväinen omaan tilanteeseesi, miksi sitä surra? Sinä olet kunniaksi suvullesi, et häpeäksi, sillä sinä olet syntynyt tänne ja sinulla on oikeus olla tällä planeetalla juuri sellainen, kun syntymässäsi olet osasi saanut ja se on sitä upeaa ja täydellistä.

      Samaa sukua eri maata, äitisi kanssa? Olet alkanut aikuistua ja joitakin naisia harmittaa, ettei jälkikasvu täytä niitä unelmia ja toiveita joita hänellä oli omista jälkeläisistään.
      Huom! sinulla ei ole mitään tekemistä näiden pääntuotteiden kanssa. Hänkin on kehittymässä ja elämä kasvattaa häntä ymmärtämään, ettei kaikki mikä korvienvälissä ideoituu ole niin kuin elämä on järjestännyt. Jos hän on tyytymätön, älä anna sen siirtyä omaksi pahaksi oloksesi. Sinä kasvat ja kehityt ihmisenä omaksi persoonaksesi samoin tuo nainen, jota kutsut äidiksesi, kokee sisäistä kasvua.

      Ei itsensä viiltelyä enää, mielummin tunnusta kasvukipusi ja epävarmuutesi ja käy juttelemassa näistä asioista vaikkapa koulusi terveyspisaran kanssa, hän osaa opastaa sinua apua saamaan. Perheterapia saattaisi olla paikallaan.

      Ilman sinua tämä maailma olisi jälleen tyhjempi paikka, sinä olet tarkoitettu täyttämään paikkasi, älä pelkää Taivaan Isän olkoon kanssasi.

      • äijä

        Joku sanoi minulle, että miehellä pitää olla mahaa. Tuntui tosi hyvälle. Hän itse oli huolissaan omista läskeistä.(nainen). Mä taas ajattelen että naisella saa olla muotoja, ihanaa pintaa runsaasti, sanoin ja tarkoitin sitä. Ei itseä ole helppo rakastaa, jos on pienen iän kuullut haukkumista. Sinä olet tärkeä ja hyvä . Suosittelen sivuja www.positiivarit.fi moi moi taas


      • Tuhkimo

        En oo kuullu kehuja siitä ajasta ku sain kokeesta kympin, ja sillonki erittäin kuivan "hyvä"-lausahduksen.. Tuntuu niin oudolta että joku vois oikeesti olla sitä mieltä, mutta pakko sanoo et tuntemattomien ihmisten, jotka ei ees tunne mua, kehut tuntuu paljon aidommilta ku oman äitini kehut..
        Kun siitä masennuksesta sillon kampesin itteni ylös, päätin että otan kohteliaisuudet avosylin vastaan enkä ala hyljeksimään niitä koska se saa ihmiset luulemaan itsesäälijäksi (ja sitähän mä kyllä olen, haluan vaan pitää sen puolen piilossa - paitsi täällä kun voin kerrankin olla sitä mitä oikeesti oon).
        no kuitenkin, vaikka tässä oon nyyhkiny kohta 10 minuuttia niin silti parempi olo ku aamulla. Vihaan koulua ja kaikkia niitä ihmisiä siellä. Tai en vihaa, pelkään. Omia kavereitani en jaksa katsoa. Oon ollu nyt yhen vuoden pelkästään yhen kaverin seurassa ja kyseinen tyyppi raastaa mun hermoja todella. Ihana kesä, ihana yksinäisyys. En kaipaa muita ihmisiä kuin siihen että saan purkaa huoleni jollekkin ja vähän jotain muuta jutella, sitten pärjään taas pari viikkoa yksin. No, poikkesin nyt kyllä aiheesta ja tarkotus oli vastata tähän viestiin.

        Luin tossa kirjottamaani tekstiä ja kuulostan siinä ihan eri henkilöltä ku kuka olin alotusviestissä. Mutta kuoreni kasvaa pikkuhiljaa takasin, sillon siitä heijastuu vain se mitä esitän. Tai ei tää kyllä oo nyt mitään "roolia" mutta mieliala vaihtelee kovin.

        No nyt kuitenkin vastailen tohon viestiin. (musta tuli tällänen omituinen ku sain vuodattaa kyyneleitä vihdoin. Paha huuhtoutui vähäksi aikaa pois. Ainiin, mulla on runoja netissä jos haluatte lukea. www.rakkausrunot.fi ja olen siellä käyttäjänimellä Kameleontti, toivottavasti kukaan ei tunnista mua.)

        En kyllä tunne kasvavani omaksi persoonaksi kun äitini valitsee ne vaatteetkin joita käytän.. Yrittää tyrkyttää jotain sellaista mistä en pidä. En ole materialisti mutta on silti kivat vaatteet mukavia, tässä iässä kun on suuri tarve saada vastakkainen sukupuoli kiinnostumaan itsestään..

        Yritän kitkeä ittestäni viiltelyn, mutta sitä pelkoa ei oo että arvet näkyis kesävaatteissa kun joudun pitämään suurin piirtein toppatakkia heinäkuun helteilläkin.

        Kiitos myös Sinulle.


      • Valkosiipi
        Tuhkimo kirjoitti:

        En oo kuullu kehuja siitä ajasta ku sain kokeesta kympin, ja sillonki erittäin kuivan "hyvä"-lausahduksen.. Tuntuu niin oudolta että joku vois oikeesti olla sitä mieltä, mutta pakko sanoo et tuntemattomien ihmisten, jotka ei ees tunne mua, kehut tuntuu paljon aidommilta ku oman äitini kehut..
        Kun siitä masennuksesta sillon kampesin itteni ylös, päätin että otan kohteliaisuudet avosylin vastaan enkä ala hyljeksimään niitä koska se saa ihmiset luulemaan itsesäälijäksi (ja sitähän mä kyllä olen, haluan vaan pitää sen puolen piilossa - paitsi täällä kun voin kerrankin olla sitä mitä oikeesti oon).
        no kuitenkin, vaikka tässä oon nyyhkiny kohta 10 minuuttia niin silti parempi olo ku aamulla. Vihaan koulua ja kaikkia niitä ihmisiä siellä. Tai en vihaa, pelkään. Omia kavereitani en jaksa katsoa. Oon ollu nyt yhen vuoden pelkästään yhen kaverin seurassa ja kyseinen tyyppi raastaa mun hermoja todella. Ihana kesä, ihana yksinäisyys. En kaipaa muita ihmisiä kuin siihen että saan purkaa huoleni jollekkin ja vähän jotain muuta jutella, sitten pärjään taas pari viikkoa yksin. No, poikkesin nyt kyllä aiheesta ja tarkotus oli vastata tähän viestiin.

        Luin tossa kirjottamaani tekstiä ja kuulostan siinä ihan eri henkilöltä ku kuka olin alotusviestissä. Mutta kuoreni kasvaa pikkuhiljaa takasin, sillon siitä heijastuu vain se mitä esitän. Tai ei tää kyllä oo nyt mitään "roolia" mutta mieliala vaihtelee kovin.

        No nyt kuitenkin vastailen tohon viestiin. (musta tuli tällänen omituinen ku sain vuodattaa kyyneleitä vihdoin. Paha huuhtoutui vähäksi aikaa pois. Ainiin, mulla on runoja netissä jos haluatte lukea. www.rakkausrunot.fi ja olen siellä käyttäjänimellä Kameleontti, toivottavasti kukaan ei tunnista mua.)

        En kyllä tunne kasvavani omaksi persoonaksi kun äitini valitsee ne vaatteetkin joita käytän.. Yrittää tyrkyttää jotain sellaista mistä en pidä. En ole materialisti mutta on silti kivat vaatteet mukavia, tässä iässä kun on suuri tarve saada vastakkainen sukupuoli kiinnostumaan itsestään..

        Yritän kitkeä ittestäni viiltelyn, mutta sitä pelkoa ei oo että arvet näkyis kesävaatteissa kun joudun pitämään suurin piirtein toppatakkia heinäkuun helteilläkin.

        Kiitos myös Sinulle.

        www.nyyti.fi
        Opiskelijoille suunnattu kriisipalvelu.

        Enkelin siipi sinua suojelkoon


      • Tuhkimo
        Valkosiipi kirjoitti:

        www.nyyti.fi
        Opiskelijoille suunnattu kriisipalvelu.

        Enkelin siipi sinua suojelkoon

        Käyn tuolla luultavasti tänään... *hymyntapainen*


      • aijä
        Valkosiipi kirjoitti:

        www.nyyti.fi
        Opiskelijoille suunnattu kriisipalvelu.

        Enkelin siipi sinua suojelkoon

        Muistatko Valkosiipi, miten se juttu meni missä oli kyse : Vaikeat ajat, ihminen, Jeesus/Jumala auttaminen, erämaa hiekkaa, yhdet jalanjäljet, kahdet jalanjäljet? Voitko kertoa sen kokonaisuudessaan Tuhkimolle? Kiitos


    • yks äiskä

      ehkei äitisi tarkoita pahaa, on vain huolissaan sinusta. Koita kertoa äidillesi että viihdyt hyvin yksin, jos niin on. Mutta kerro myös jos kaipaat kavereita, mutta et vain ole vielä löytänyt kivoja tyyppejä. Liikunta on aina hyväksi oli hoikka tai pyöreä, mutta kannattaa miettiä mistä itse tykkää. Ehkäpä voisit pyytää äidiltä apua löytääksesi kivan liikuntaharrastuksen. Ja jos äitisi ei muista tai jaksa kysellä miten sinulla menee, voit koittaa vain joskus mennä viereen istumaan ja käydä juttelemaan siitä mitä sinulle on tänään tapahtunut. Muista sinä olet upea tyyppi ja apua on saatavilla jos itse ei aina jaksa. Kouluterveydenhoitaja osaa varmasti auttaa ja on vaitiolovelvollinen. Yritä olla satuttamatta itseäsi, mieti miksi viiltelet ja auttako se todella? Älä mieti mitä tekisit äitisi suhteen, mieti vain mitä itse haluat tulevaisuudeltasi. Miten teet itsesi onnelliseksi =) lämmin halaus sinulle, yks äiskä

      • Tuhkimo

        .. On tyrkyttänyt mulle vaikka mitä lajia, oon käyny tanssitunneillakin ilman kavereita ja siellä on todettu että uusia kavereita en saa harrastuksien kautta. Ujo ihminen kun olen (vaikka se ei nyt siltä vaikuta, vaan "oikeessa" elämässä on puhuminen vaikeaa, koska häpeän itseäni. Johtuu äidistä joka on antanut mun ymmärtää että oon mitätön..), uusien ihmissuhteiden solmiminen tuntuu vaikeelta.. Ja meillä kun ei autoa ole niin pitäisi tästä läheltä olla jotain, mutta kun ei tässä ole mitään..
        Viiltely enimmäkseen sattuu mutta tuntuu jotenkin helpottavalta.. Tiedän että se on ihan järjetöntä, mutta alitajunnassani on jotain joka pakottaa mut tekemään niin, taka-ajatuksena se, että joku ehkä joskus vielä huomais ne arvet ja joku ehkä joskus kuuntelis mua..
        Enkö muista sitä milloin joku mua olis viimeks halannu.. Tais olla syksyllä joku joka onniteli synttäreiden takia..
        Without love is no life.
        Mutta kiitos teille kaikille vielä kerran..
        *rutistaa tiukasti takaisin*


    • äijä

      Täytyypä käydä katseleen sun runoja, kunhan tässä ehtii. Jossain iässä oli itsellänikin vaikeuksia luoda kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen, ehkä pienen ikäni. Itseluottamus voi olla huono, vaikka olisi "haukkumaton" lapsuus. Jossain luki, että pienet lapset piirtelee äidin ja isän kuvia, jossa sydämiä. He rakastavat vanhempiaan, mutta eivät osaa rakastaa itseään. Sitten oppivat rakastamaan itseään, kun vanhemmat rakastavat ja osoittavat teoilaan ja sanoillaan rakkauden. Perheissä on paljon ongelmia nykyäänkin. Perhe voi olla ehyt, mutta siellä voi olla ongelmia laidasta laitaan. Vanhemmat saattaa kantaa mukanaan varhaislapsuutensa traumoja koko elämänsä. Suomalaiset saattaa luulla, että elämän ongelmat täytyy rarkaista aina yksin. Siis että terapioissa käy vaan kajahtaneet. Luin Kata Kärkkäisestä Eeva-lehdestä 4tai5/2005 miten hän kertoi omasta elämästään ja oli käynyt psyk terap monta vuotta. Hyvä juttu. Vanhat sisäiset haavat pystyy poistamaan. Me ihmiset ollaan kuin banaaneja! Tärkeintä on sisus. Elämää voisi verrata banaanin syöntiin. Ei ole tärkeintä, että se sadaan loppuun, vaan se nauttiminen, mille se maistuu. Voi tietty olla, että joku ei tykkää banskuista, ed ei koske häntä. Kohta sulla alkaa loma...koita kestää, elämässä välillä kompastutaan, mutta vahvat nousevat ylös. Mikä ei tapa, se vahvistaa, sanotaan poikaporukassa. moro

      • Tuhkimo

        Kyllähän se tuntuu mukavalta päästä lomalle, mut kasille meno.. Masentaa jo valmiiks :(
        Huoh.. Tänään riitaannuin sitten sen viimeisenkin kaverini kanssa ja kun jääräpää olen niin mun on pidettävä ees pala ylpeydestäni ja odotettava että se kaveri pyytää anteeks.. Mua pompoteltiin ala-asteella niin paljon että yritän nyt olla ees vähän "ylpeempi" ja saada itteni arvostetummaks vaikka tällä keinolla se ei välttämättä onnistu.. No, mä oon allerginen banaanille. Se näköjään näkyy mun elämässä jos elämä on sitten se banaani.
        Äitini taas tänään sano ihan tietoista ilkeyttä:
        Lauloin lempibiisini tahdissa (tuli radiosta) ja musiikkikorvainen olen että ei mene nuotin vierestä, mut me käytiin tällänen keskustelu:
        Äiti:Lopeta toi.
        Mä:Mikä?
        Äiti:Toi typerä ulina.
        Mä:No jos mä vaan tykkään tästä biisistä!
        Äiti:Ei tota voi kuunnella. Oo hiljaa.

        Tollaset äidit pitäis laissa kieltää.. Musertaa ja kuristaa henkistä minua..

        No, nyt menen piirtelemään jotain.. Kun vaihteeks taas inspiroi.


      • ketsueki
        Tuhkimo kirjoitti:

        Kyllähän se tuntuu mukavalta päästä lomalle, mut kasille meno.. Masentaa jo valmiiks :(
        Huoh.. Tänään riitaannuin sitten sen viimeisenkin kaverini kanssa ja kun jääräpää olen niin mun on pidettävä ees pala ylpeydestäni ja odotettava että se kaveri pyytää anteeks.. Mua pompoteltiin ala-asteella niin paljon että yritän nyt olla ees vähän "ylpeempi" ja saada itteni arvostetummaks vaikka tällä keinolla se ei välttämättä onnistu.. No, mä oon allerginen banaanille. Se näköjään näkyy mun elämässä jos elämä on sitten se banaani.
        Äitini taas tänään sano ihan tietoista ilkeyttä:
        Lauloin lempibiisini tahdissa (tuli radiosta) ja musiikkikorvainen olen että ei mene nuotin vierestä, mut me käytiin tällänen keskustelu:
        Äiti:Lopeta toi.
        Mä:Mikä?
        Äiti:Toi typerä ulina.
        Mä:No jos mä vaan tykkään tästä biisistä!
        Äiti:Ei tota voi kuunnella. Oo hiljaa.

        Tollaset äidit pitäis laissa kieltää.. Musertaa ja kuristaa henkistä minua..

        No, nyt menen piirtelemään jotain.. Kun vaihteeks taas inspiroi.

        Jos te olette ehkä lievästi eri aallon pituuksilla! äitisi varmaankin käy töissä ja on rasittunut! ja sitten kun on joskus kotona niin tuollainen sopuli ulisee jotain epämääräistä radion tahtiin!


    • kaihola

      mä saan kuulla tuollasta aika usein, en kuitenkaan päivittäin, mut huumorilla varustettuna. lähinnä mutsi vaan naureskelee jos mun maha sattuu pömpöttämään tai jotain, mä en ota niitä niin vakavsti.. mut sä näköjään otat ja siihen taitaa olla syytäki. sun pitää vaan sanoa joku päivä äidilles ihan suorat sanat. ja sä et missään nimessä saa antaa sen masentaa itseäs, vaikka se miten sua haukkus. sun on pakko vaan nostaa pää pystyyn ja sulkea korvat sen motkotukselta, jos ei muuta nii lähdet vaikka kävelemään jonnekki ja purat sen vihas johonki muuhun.mut ku sun äitis huomaa et vänkäät sille joka kerta vastaan nii se vaan innostaa sitä haukkumaan/alistamaan sua lisää. joten siis koeta noudattaa noita ja tsemppiä ystäväiseni :)

      • Tuhkimo

        Kiitos neuvoista. En mä niitä kuuntelekkaan, tai oon yleensä välittämättä mut kyllä se silti sattuu. Usein puran vihani sillon ku äiti ei oo kotona, itken vaan. Voin istua vaikka tunnin vaan itkemässä.


    • ketsueki

      Sehän välittää susta enemmän ku mun äiti musta... Sulla ei oo kawereita ja sun äitis kehottaa hankkimaan niitä ettei susta tuu samanlaista erakkoa kuin esim. musta ja sekä on vihaa?... se myös kehotti liikkumaan koska olet hänen mielestään lihoamassa, ja se voi pitää paikkansakkin... no mikset sitten liiku? se ainakin kohottaisi mielentilaasi ja nostaisi kaikkea moraalejasi... se antaa hyvän polon tunnetta kun vähä liikkuu! ja jos koulusi menee huonosti niin tottakai se kertoo että paremmin pitäisi mennä... koska tulevaisuutesi riippuu siitä ja jos sinä et siä saatana tajua niin ei ihme että luulet äitisikin sinua vihaavan!!! niin ja vielä tuosta "et tee mitään oikein kohdasta" kyllä munkin vanhemmat sanoo tota mulle enkä oo heti itken itseni uneen vaiheessa ja kirjoittamassa yleisä massa paskaa vanhemmat vihaa minua- vuodatusta! Totta kai äitis kannustaa sua järjen käyttöön... se on sallittua ei pakollista! Oot viillelly ittees... no anna mennä täytyy sanoa ettei ulkomuotosi siitä kohene!
      Ja kohta ei oo syytä elää... kokeile vaihteeksi jotain muuta kuten sanoa itsellesi "en tarvitse muiden apua! selviän ongelmistani itse" Ja anna mennä! tapa ittes! sitte kaikki ainakin saa tietää että kuka luovutti kuka ei enää jaksanu vaikka ei ollu mitään syytä luovuttaa.... sillä oli rasittunu äiti joka silti osoitti välittävänsä! en estele sua sen itsarin suhteen... helvettin on täynnä sinunlaisiasi ihmisiä.... aina mahtuu lisää... sinä et taivaan kannelta katsele lähimmäistesi surua! et ainakan äitisi! sehän on se joka eniten surisi! Helvettiin tuommoiset ellet vähän ajattele!

      • Tuhkimo

        Kiitos tuesta. Toi kohens mun mieltä ihan hirveesti ja nyt en enää viiltele itteeni ja mulla on poikaystävä ja 5 hyvää kaveria ja oon hoikistunu tosi paljon ja äiti on mulle nykyään tosi kiltti! Ihan vaan sun ansiosta! Kiitos!!!

        Älä unta näe. Mä oon tällänen ongelma teini massa masentunut mutta onneksi maailmassa on sinunlaisiasi pelastamassa meitä nuoria. Heha.


      • ketsueki
        Tuhkimo kirjoitti:

        Kiitos tuesta. Toi kohens mun mieltä ihan hirveesti ja nyt en enää viiltele itteeni ja mulla on poikaystävä ja 5 hyvää kaveria ja oon hoikistunu tosi paljon ja äiti on mulle nykyään tosi kiltti! Ihan vaan sun ansiosta! Kiitos!!!

        Älä unta näe. Mä oon tällänen ongelma teini massa masentunut mutta onneksi maailmassa on sinunlaisiasi pelastamassa meitä nuoria. Heha.

        nyt sinullakin näyttää olevan maailma mallillaan! En tosin koskaan uskonut olevan kenellekkään avuksi. huomasit varmaan lukuisat kirjoitus virheeni =P. Sen siitä saa kun kirjoittaa nopeasti ja huonosti!
        Sinullahan pyyhkii hyvin! Meikä saattoi vähän ärtsysti vastata mutta rehellinen mielipiteeni vaati sitä =P. Minuun verrattuna sinulla menee todella hyvin. Meikällä ei ole kuin kaksi kaweria enkä luota kumpaankaan. Vanhempani ovat todella rasittavat mutta siedän heitä (jossain määrin). Älä huoli sinulla meni hyvin menee nyt paremmin. Jatka samaa litanjaa.


      • ketsueki
        Tuhkimo kirjoitti:

        Kiitos tuesta. Toi kohens mun mieltä ihan hirveesti ja nyt en enää viiltele itteeni ja mulla on poikaystävä ja 5 hyvää kaveria ja oon hoikistunu tosi paljon ja äiti on mulle nykyään tosi kiltti! Ihan vaan sun ansiosta! Kiitos!!!

        Älä unta näe. Mä oon tällänen ongelma teini massa masentunut mutta onneksi maailmassa on sinunlaisiasi pelastamassa meitä nuoria. Heha.

        ... meikäkin on nuori =P lääh. Synnyin vuonna miekka ja kypärä...

        Life is battle
        I'm fightning in this battle
        for myself and for those who believe in me
        ...and for the ladies of course... niin että eipä kestä mullekkin tuli hyvä olo... ja se tuntuu sairaalta... no jaa hyvää kesää


      • Tuhkimo
        ketsueki kirjoitti:

        nyt sinullakin näyttää olevan maailma mallillaan! En tosin koskaan uskonut olevan kenellekkään avuksi. huomasit varmaan lukuisat kirjoitus virheeni =P. Sen siitä saa kun kirjoittaa nopeasti ja huonosti!
        Sinullahan pyyhkii hyvin! Meikä saattoi vähän ärtsysti vastata mutta rehellinen mielipiteeni vaati sitä =P. Minuun verrattuna sinulla menee todella hyvin. Meikällä ei ole kuin kaksi kaweria enkä luota kumpaankaan. Vanhempani ovat todella rasittavat mutta siedän heitä (jossain määrin). Älä huoli sinulla meni hyvin menee nyt paremmin. Jatka samaa litanjaa.

        Mutta mulla ei mene sen paremmin ku ennen. Mullakin vain 2 kaveria, toisesta en pidä ja toinen ei pidä musta.


      • ketsueki
        Tuhkimo kirjoitti:

        Mutta mulla ei mene sen paremmin ku ennen. Mullakin vain 2 kaveria, toisesta en pidä ja toinen ei pidä musta.

        Mulla on neljä kaveria...
        ensimmäistä tapaan harvon
        toiseen en luota
        kolmannen tapaan harvoin
        neljännen kanssa ollaan oltu "kavereita" ala-asteen ensimmäiseltä luokalta asti...
        mutta kumpikaan meistä ei myönnä toisiaan kavereiksi... ja olemme verivihollisia... pidä ystäväsi lähelläsi ja vihollisesi vielä lähempänä...! niin että lippu korkeelle vain... ei sulla niin huonosti mee ku luulet...


      • Tuhkimo
        ketsueki kirjoitti:

        Mulla on neljä kaveria...
        ensimmäistä tapaan harvon
        toiseen en luota
        kolmannen tapaan harvoin
        neljännen kanssa ollaan oltu "kavereita" ala-asteen ensimmäiseltä luokalta asti...
        mutta kumpikaan meistä ei myönnä toisiaan kavereiksi... ja olemme verivihollisia... pidä ystäväsi lähelläsi ja vihollisesi vielä lähempänä...! niin että lippu korkeelle vain... ei sulla niin huonosti mee ku luulet...

        Niin kai täytyy tehdä. Menee vaan hermot kun on istunu yhden kaverin kanssa vuoden päivät ja toinen ei koskaan ole mun kanssa..


      • ketsueki
        Tuhkimo kirjoitti:

        Niin kai täytyy tehdä. Menee vaan hermot kun on istunu yhden kaverin kanssa vuoden päivät ja toinen ei koskaan ole mun kanssa..

        mikäs ystävä se sitten on?

        Open your eyes to realize...
        Your source of life exists ...

        Pale obsolete is the whole of me
        but yet I feel more than ever before

        Emotions which I kept are no longer in my head
        'cause all the words I said, they showed...
        I was dying to be dead

        Close your eyes to see why the dark desire
        tempts my soul, oh my friend
        Come, listen to my mind and feel the fire
        This is the very beginning

        Don't hold your sight - I know there's no heaven
        ...I believe we all have our personal Hell
        and don't be scared, take death with open arms
        and you'll feel so warm and peacefull...

        open your eyes!!! to realize!!! the truth!!!

        Joo jotain tällaista....?


      • Tuhkimo
        ketsueki kirjoitti:

        mikäs ystävä se sitten on?

        Open your eyes to realize...
        Your source of life exists ...

        Pale obsolete is the whole of me
        but yet I feel more than ever before

        Emotions which I kept are no longer in my head
        'cause all the words I said, they showed...
        I was dying to be dead

        Close your eyes to see why the dark desire
        tempts my soul, oh my friend
        Come, listen to my mind and feel the fire
        This is the very beginning

        Don't hold your sight - I know there's no heaven
        ...I believe we all have our personal Hell
        and don't be scared, take death with open arms
        and you'll feel so warm and peacefull...

        open your eyes!!! to realize!!! the truth!!!

        Joo jotain tällaista....?

        En osaa kauheen hyvin enkkuu mutta ehkä...
        Se vaan on ystävä. Tai ei se edes ole. Pidän ystävänäni vaan ihmisiä joille voin soittaa jos haluan olla jonkun kanssa. Ihmisiä joiden seurassa en tunne itseäni vihatuksi, joiden kanssa tunnen olevani saman arvoinen. Samalla viivalla.. Silti niillä molemmilla menee tosi hyvin. Ehkä pidän niitä ystävinäni koska ne säälii mua. En haluais sitä. Mutta ehkä ne vaan ymmärtää. En tiedä..


      • ketsueki
        Tuhkimo kirjoitti:

        En osaa kauheen hyvin enkkuu mutta ehkä...
        Se vaan on ystävä. Tai ei se edes ole. Pidän ystävänäni vaan ihmisiä joille voin soittaa jos haluan olla jonkun kanssa. Ihmisiä joiden seurassa en tunne itseäni vihatuksi, joiden kanssa tunnen olevani saman arvoinen. Samalla viivalla.. Silti niillä molemmilla menee tosi hyvin. Ehkä pidän niitä ystävinäni koska ne säälii mua. En haluais sitä. Mutta ehkä ne vaan ymmärtää. En tiedä..

        Minusta olet turhan riipuvainen ystävistä... ei ystävien teko niin vaikeaa ole...

        Älä nyt suutu kommentistani... mutta olen huomannut että vihamiehestäkin saa ystävän


      • Tuhkimo
        ketsueki kirjoitti:

        Minusta olet turhan riipuvainen ystävistä... ei ystävien teko niin vaikeaa ole...

        Älä nyt suutu kommentistani... mutta olen huomannut että vihamiehestäkin saa ystävän

        No mä oon tosi sosiaalinen sitten ku saan kavereita että kyllä mä niitä haluan. Ja olen mä yhden kaverin saanutkin vihamiehestä mutta en mä ole sen ystävä. Koulukaveri vaan. Ja mä olen ystävistä "riippuvainen" vaan sen takia kun mulla ei ole niitä koskaan ollut. Sain ekan ystäväni vasta koulussa; tarhassa mua kiusattiin aina eikä mulla ollu sielä kavereita. Että olis kiva joskus saada purkaa ajatuksiaan jonkun kanssa ettei kaikkea tarttis pitää sisällä. Siks ystävät on tärkeitä. Olen laumasielu mutta minua ei vain päästetä laumaan. Ja riippuvaisuus on liian vahva sana. Et vaan ymmärrä. Ei mua ole koskaan kukaan ymmärtäny. Ehkä just siks oonki yksin.


      • ketsueki
        Tuhkimo kirjoitti:

        No mä oon tosi sosiaalinen sitten ku saan kavereita että kyllä mä niitä haluan. Ja olen mä yhden kaverin saanutkin vihamiehestä mutta en mä ole sen ystävä. Koulukaveri vaan. Ja mä olen ystävistä "riippuvainen" vaan sen takia kun mulla ei ole niitä koskaan ollut. Sain ekan ystäväni vasta koulussa; tarhassa mua kiusattiin aina eikä mulla ollu sielä kavereita. Että olis kiva joskus saada purkaa ajatuksiaan jonkun kanssa ettei kaikkea tarttis pitää sisällä. Siks ystävät on tärkeitä. Olen laumasielu mutta minua ei vain päästetä laumaan. Ja riippuvaisuus on liian vahva sana. Et vaan ymmärrä. Ei mua ole koskaan kukaan ymmärtäny. Ehkä just siks oonki yksin.

        tiedän tunteen... ei mullakaan ollu ystäviä tarhassa... (eläintarhassa=P) Mutta en niitä pahemmin kaivannukkaan... aina ku leikin yksikseni se tarhatalon nurkassa isoilla leegoilla niin jos joku yritti mukaan niin heittelin sitä leegoilla ja käskin mennä pois... tällaine yksinäinen susi oon ollu aina... nyt mulla on vähän ystäviä mutta ne on niin prkleen rasittavia... pitää muistaa lahjoa synttäreinä... niin pois päin... ja sitten jos ne soittaa ja haluat vain olla yksin niin ne luulee et oot vihainen ja ne suuttuu ilman mitään syytä... tämä ei tietenkään tarkoita ettenkö olisi sosiaalinen... tai etteikö minun sydämmessäni olisi tilaa naisille... hehehehehee


      • Tuhkimo
        ketsueki kirjoitti:

        tiedän tunteen... ei mullakaan ollu ystäviä tarhassa... (eläintarhassa=P) Mutta en niitä pahemmin kaivannukkaan... aina ku leikin yksikseni se tarhatalon nurkassa isoilla leegoilla niin jos joku yritti mukaan niin heittelin sitä leegoilla ja käskin mennä pois... tällaine yksinäinen susi oon ollu aina... nyt mulla on vähän ystäviä mutta ne on niin prkleen rasittavia... pitää muistaa lahjoa synttäreinä... niin pois päin... ja sitten jos ne soittaa ja haluat vain olla yksin niin ne luulee et oot vihainen ja ne suuttuu ilman mitään syytä... tämä ei tietenkään tarkoita ettenkö olisi sosiaalinen... tai etteikö minun sydämmessäni olisi tilaa naisille... hehehehehee

        Mutta jos haluaa olla yksin on eri asia kuin olla yksinäinen. Mä olen jälkimmäistä eikä sille kukaan voi mitään. Nyt tietty sanot että mä voin tehdä, mutta mitä mä sitten voin tehdä? En mitään! En ole menossa tuosta noin juttelemaan ihmisille vaikka se kuin olisi helppoa. Kun ihmiset ei osota kiinnostusta muhun, en mäkään niihin. Niin se vaan menee.


      • ketsueki
        Tuhkimo kirjoitti:

        Mutta jos haluaa olla yksin on eri asia kuin olla yksinäinen. Mä olen jälkimmäistä eikä sille kukaan voi mitään. Nyt tietty sanot että mä voin tehdä, mutta mitä mä sitten voin tehdä? En mitään! En ole menossa tuosta noin juttelemaan ihmisille vaikka se kuin olisi helppoa. Kun ihmiset ei osota kiinnostusta muhun, en mäkään niihin. Niin se vaan menee.

        Hommahan on näin ettei meikäkään jaksa olla yksin... Annan kaiken vain rullata omalla painollaan.... ei ole kiirettä hankkia ystäviä mutta kyllä meikällä niitä kaiketi on... ja onhan niitten kanssa kiva pyöriä silloin tällöin...

        Pain of loneliness, that alone makes people stronger...

        Jos et halua hankkia ystäviä niin mitä sitten valitat... jos ihmiset ei osota muhun kiinnostusta ja haluan ystäviä niin menen puhuun niitä näitä niitten kanssa, jos ne käskee mut häipymään niin nauran vain jä näytän peukkua alaspäin suunnattuna... kevyt asenne vain elämästä vielä tässä vaiheessa... älä stressaa turhaa ystävistä kyllä niitä tulee... jos ei odottamalla niin kokoa ittes ja mene puhumaan sattuman varaisesti ikäisilles ihmisille... mielellään sellaisille joita vähän tiedät...


      • Tuhkimo
        ketsueki kirjoitti:

        Hommahan on näin ettei meikäkään jaksa olla yksin... Annan kaiken vain rullata omalla painollaan.... ei ole kiirettä hankkia ystäviä mutta kyllä meikällä niitä kaiketi on... ja onhan niitten kanssa kiva pyöriä silloin tällöin...

        Pain of loneliness, that alone makes people stronger...

        Jos et halua hankkia ystäviä niin mitä sitten valitat... jos ihmiset ei osota muhun kiinnostusta ja haluan ystäviä niin menen puhuun niitä näitä niitten kanssa, jos ne käskee mut häipymään niin nauran vain jä näytän peukkua alaspäin suunnattuna... kevyt asenne vain elämästä vielä tässä vaiheessa... älä stressaa turhaa ystävistä kyllä niitä tulee... jos ei odottamalla niin kokoa ittes ja mene puhumaan sattuman varaisesti ikäisilles ihmisille... mielellään sellaisille joita vähän tiedät...

        Kuka on sanonu etten HALUU ystäviä? Tietysti haluun. Mutta mähän sanoin jo että mä en vaan mene juttelemaan niille. Oon liian ujo ja se tilanne tuntuu äärimmäisen ikävältä mennä tosta noin vaan. Ja kun kukaan mun tietämä ihminen ei vaikuta sellaselta kivalta. Kaikilla on jo omat piirinsä ja kourallinen kavereita, ei ne halua mua sinne sähläämään. Liian ujo, liian epävarma.


      • ketsueki
        Tuhkimo kirjoitti:

        Kuka on sanonu etten HALUU ystäviä? Tietysti haluun. Mutta mähän sanoin jo että mä en vaan mene juttelemaan niille. Oon liian ujo ja se tilanne tuntuu äärimmäisen ikävältä mennä tosta noin vaan. Ja kun kukaan mun tietämä ihminen ei vaikuta sellaselta kivalta. Kaikilla on jo omat piirinsä ja kourallinen kavereita, ei ne halua mua sinne sähläämään. Liian ujo, liian epävarma.

        Liian ujo ja epävarma.... itsensä vähättelyä

        Liian avoin ja itsevarma... itsensä ylentämistä

        Elämme kovia aikoja ystävä hyvä...

        Joo... en kai mä sitten ymmärrä... en varmaan voikkaan koskaan täydellisesti sinua... se lienee ymmärrettävää... ihmiskunta on heikkenevä rotu... ihmisten fysiikka laskee... psykologisia ongelmia tulee aina vain enemmän... joten joten...

        Niin että... jos ei huvita puhua että olet liian ujo niin...tee jotain ongelmalle... turha sitä Suomi23:sessa on juhlistaa... tee asialle jotain... loppujen lopuksi sinä yksin päätät mitä asioita itsessäsi haluat muuttaa... Sinä yksin päätät mitä haluat tehdä ja mitä sinusta tulee... toivon että ymmärrät sen itsekkin...

        Nyt pitäis varmaankin lisätä jokin runo tähän loppuun joka havainnollistaisi jotain mutta kun energiaa ei vain kertakaikkiaan piisaa...


      • ketsueki
        ketsueki kirjoitti:

        Liian ujo ja epävarma.... itsensä vähättelyä

        Liian avoin ja itsevarma... itsensä ylentämistä

        Elämme kovia aikoja ystävä hyvä...

        Joo... en kai mä sitten ymmärrä... en varmaan voikkaan koskaan täydellisesti sinua... se lienee ymmärrettävää... ihmiskunta on heikkenevä rotu... ihmisten fysiikka laskee... psykologisia ongelmia tulee aina vain enemmän... joten joten...

        Niin että... jos ei huvita puhua että olet liian ujo niin...tee jotain ongelmalle... turha sitä Suomi23:sessa on juhlistaa... tee asialle jotain... loppujen lopuksi sinä yksin päätät mitä asioita itsessäsi haluat muuttaa... Sinä yksin päätät mitä haluat tehdä ja mitä sinusta tulee... toivon että ymmärrät sen itsekkin...

        Nyt pitäis varmaankin lisätä jokin runo tähän loppuun joka havainnollistaisi jotain mutta kun energiaa ei vain kertakaikkiaan piisaa...

        se on suomi 24... hehehehe


      • emilia

        itsaria ei kukaan halua tehdä!!


      • Valo
        emilia kirjoitti:

        itsaria ei kukaan halua tehdä!!

        ootko tyhmä vai muuten yksinkertainen...

        Eihän ketsueki ees kehottanu tekeen sitä... se oli vihjaus.. älä tee sitä...

        Lue vähä niitten keskustelua..

        sehän lopetti viiltelyn... luojan kiitos...
        Ketsuekille kiitos siitä... viiltely ei kannata eikä itsari ratkaise kuin tien helvettiin...


      • Tuhkimo
        ketsueki kirjoitti:

        Liian ujo ja epävarma.... itsensä vähättelyä

        Liian avoin ja itsevarma... itsensä ylentämistä

        Elämme kovia aikoja ystävä hyvä...

        Joo... en kai mä sitten ymmärrä... en varmaan voikkaan koskaan täydellisesti sinua... se lienee ymmärrettävää... ihmiskunta on heikkenevä rotu... ihmisten fysiikka laskee... psykologisia ongelmia tulee aina vain enemmän... joten joten...

        Niin että... jos ei huvita puhua että olet liian ujo niin...tee jotain ongelmalle... turha sitä Suomi23:sessa on juhlistaa... tee asialle jotain... loppujen lopuksi sinä yksin päätät mitä asioita itsessäsi haluat muuttaa... Sinä yksin päätät mitä haluat tehdä ja mitä sinusta tulee... toivon että ymmärrät sen itsekkin...

        Nyt pitäis varmaankin lisätä jokin runo tähän loppuun joka havainnollistaisi jotain mutta kun energiaa ei vain kertakaikkiaan piisaa...

        Niin, mitäs minä täällä olen itkemässä kun ihmiset vain käskee nousemaan jaloilleen. Jos siihen ei pysty yksin? Kaikki ei ole niin vahvoja ku muut. Ja mä kuulun heikkoihin. Mutta nyt kun vitutus on taas ohi niin eipä tunnu missään olevan enää mitään vikaa. Että sano nyt vaan tähän "Mähän tiesin. Toi on tota älytöntä teinimielialanvaihtelua. Naurettavaa." Ja kato mua nenänvartta pitkin. Niin ne kaikki muutki on tehny.

        Että kiitos kaikille niille jotka ovat tietäni pimentäneet tai mieltäni musertaneet!


      • ketsueki
        Tuhkimo kirjoitti:

        Niin, mitäs minä täällä olen itkemässä kun ihmiset vain käskee nousemaan jaloilleen. Jos siihen ei pysty yksin? Kaikki ei ole niin vahvoja ku muut. Ja mä kuulun heikkoihin. Mutta nyt kun vitutus on taas ohi niin eipä tunnu missään olevan enää mitään vikaa. Että sano nyt vaan tähän "Mähän tiesin. Toi on tota älytöntä teinimielialanvaihtelua. Naurettavaa." Ja kato mua nenänvartta pitkin. Niin ne kaikki muutki on tehny.

        Että kiitos kaikille niille jotka ovat tietäni pimentäneet tai mieltäni musertaneet!

        olenko sitten musertanut mieltäsi tai pimentänyt tietäsi... et suorasti viitannut minuun tekstissäsi..mutta uteliaisuuttani vain... kyselyikä tulee takaisin... heh...

        muaki katotaan aika usein nenän varttapitkin mutta oon saanu nyt niin maan perkeleesti ystäviä ihan tosta vaan... joo en suosittele...
        älä puhu niille joita et kunnolla tunne... yksikin tyyppi jonka koulussa tunsin niin nimitteli meikää aina jotenkin... sitten vain kun kerran törmättiin ja juteltiinn koulun ulkopuolella... niin ei se niin pahakaveri ollutkaan... nykyään ollaan parhaimpia kavereita...

        pelottavaa... ei kannata kokeilla...

        Joo meikäki kehottaa sua nousemaan jaloilles... ei; nouse siivilles... ajattele nyt itestäs viimeinkin positiivisesti...ja lopeta se teini mielialavaihtelu... siitä ei hyödy kukaan.. et ainakaan sinä... joten iihan iisisti vaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaan...


      • ketsueki
        emilia kirjoitti:

        itsaria ei kukaan halua tehdä!!

        Joo ei varmaankaan... mutta tuhkimo kirjoitti ettei ole mitään syytä elää... ja vastasin ett' helvettiin menee jos itsarin tekee... ja lue vähän tota keskustelua jonka tähän olemme luoneet... (olemme aika pari vai mitä?) niin että sillä meni ensimmäisen viestin mukaan jo paremmin... ei tosin meikän ansiosta... tai en ole varma.. mutta hyyyvin epätodennäköistä...


      • Tuhkimo
        ketsueki kirjoitti:

        olenko sitten musertanut mieltäsi tai pimentänyt tietäsi... et suorasti viitannut minuun tekstissäsi..mutta uteliaisuuttani vain... kyselyikä tulee takaisin... heh...

        muaki katotaan aika usein nenän varttapitkin mutta oon saanu nyt niin maan perkeleesti ystäviä ihan tosta vaan... joo en suosittele...
        älä puhu niille joita et kunnolla tunne... yksikin tyyppi jonka koulussa tunsin niin nimitteli meikää aina jotenkin... sitten vain kun kerran törmättiin ja juteltiinn koulun ulkopuolella... niin ei se niin pahakaveri ollutkaan... nykyään ollaan parhaimpia kavereita...

        pelottavaa... ei kannata kokeilla...

        Joo meikäki kehottaa sua nousemaan jaloilles... ei; nouse siivilles... ajattele nyt itestäs viimeinkin positiivisesti...ja lopeta se teini mielialavaihtelu... siitä ei hyödy kukaan.. et ainakaan sinä... joten iihan iisisti vaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaan...

        Luuletko että sitten tein tota sen takia ku kaikki muut teki? ei, en oo mitään massaa (vaikka oon, mutta en nyt oikein osaa selittää) vaan muhun ajo tähän tilanteeseen joku ihan muu ku "on muotia olla masentunu ja viillellä itteensä". Olis pitäny olla alun alkaen ihan hiljaa. Kun on paha mieli se pitäisi vaan tyynenä niellä ja nujertaa se itse. Mutta kun siihen ei kaikki pysty. No, lähden.


    • Emilia

      Hei. Uskon kuinka vaikeaa tuo on, mutta ei se viiltely auta!!!! Puhu äitisi kanssa että jos se vois muuttua, jos et kestä olla kotona niin mene juttelemaan vaikka psygiatrille tai hae paikkaa lastenkodista!!

      • Valo

        se lopetti jo viiltelyn...


      • Tuhkimo

        Ihan ku mä lastenkotiin haluaisin. Siellä se elämä vasta rattosaa olis. Ja kun ei uskalla niin ei uskalla. Mitä mikään psykiatri auttaa. Vaikka puhuminen auttaa niin mihinkään "viralliseen" hoitoon en mene. Se tavallaan todistais että en selviä yksin. Mutta kun on tähän asti selvitty niin eiköhän sitä jaloilleen nousta piakkoin. Arvet on kädessä ja pysyy mutta veitsi ei enää ole.


      • ketsueki
        Tuhkimo kirjoitti:

        Ihan ku mä lastenkotiin haluaisin. Siellä se elämä vasta rattosaa olis. Ja kun ei uskalla niin ei uskalla. Mitä mikään psykiatri auttaa. Vaikka puhuminen auttaa niin mihinkään "viralliseen" hoitoon en mene. Se tavallaan todistais että en selviä yksin. Mutta kun on tähän asti selvitty niin eiköhän sitä jaloilleen nousta piakkoin. Arvet on kädessä ja pysyy mutta veitsi ei enää ole.

        Joo ei mihinkään julkisiin hoitoihin kannata mennä puhumaan jollekkin ventovieraalle joka kuuntelee sua ja sen jälkeen antaa pöhkön diagnoosin...

        Myöntää täytyy... mullaki on joskus asiat ollu niin huonolla tolalla että tarjottiin psykiatria...

        Meikä tietysti kieltäytyi jyrkästi... en tarvitse muita korjaamana ongelmiani... ja perhana... nyt mulla ei ole ongelmia...

        Joo... nouse jaloilles...
        Meikä kannustaa...!!!


      • Tuhkimo
        ketsueki kirjoitti:

        Joo ei mihinkään julkisiin hoitoihin kannata mennä puhumaan jollekkin ventovieraalle joka kuuntelee sua ja sen jälkeen antaa pöhkön diagnoosin...

        Myöntää täytyy... mullaki on joskus asiat ollu niin huonolla tolalla että tarjottiin psykiatria...

        Meikä tietysti kieltäytyi jyrkästi... en tarvitse muita korjaamana ongelmiani... ja perhana... nyt mulla ei ole ongelmia...

        Joo... nouse jaloilles...
        Meikä kannustaa...!!!

        No oon vähän ajatellu ja no joo. Kaikki varmaan selvää otsikosta. Eikä tässä mitään itsesääliä koskaan ollut mukana vaikka saatoin kirjottaa sillä tyylillä että olisi, kyse oli mun äitistä. Ei kai sitä muukaan auta ku nousta vaan jaloilleen ja sitten kaatua kun on aika. Niin kauan ku sisua löytyy niin nousen. Ja sitähän löytyy. Jos nyt ajattelet tyytyväisenä että "Päivän hyvä työ tehty" niin voin sanoa että tein tän taas ihan yksin. No, kaatuessaan ajattelee vaan kipua eikä sitä mikä tulee kivun jälkeen. Sitten sitä kipua itse jatkaa ajatuksillaan mutta kun on jo sitä niin täynnä täytyy nousta.


      • ketsueki
        Tuhkimo kirjoitti:

        No oon vähän ajatellu ja no joo. Kaikki varmaan selvää otsikosta. Eikä tässä mitään itsesääliä koskaan ollut mukana vaikka saatoin kirjottaa sillä tyylillä että olisi, kyse oli mun äitistä. Ei kai sitä muukaan auta ku nousta vaan jaloilleen ja sitten kaatua kun on aika. Niin kauan ku sisua löytyy niin nousen. Ja sitähän löytyy. Jos nyt ajattelet tyytyväisenä että "Päivän hyvä työ tehty" niin voin sanoa että tein tän taas ihan yksin. No, kaatuessaan ajattelee vaan kipua eikä sitä mikä tulee kivun jälkeen. Sitten sitä kipua itse jatkaa ajatuksillaan mutta kun on jo sitä niin täynnä täytyy nousta.

        Äitisi oli ongelmasi...

        Mutta sehän välittää susta... muistat varmaan räikeän kommenttini...


      • Tuhkimo
        ketsueki kirjoitti:

        Äitisi oli ongelmasi...

        Mutta sehän välittää susta... muistat varmaan räikeän kommenttini...

        ..Äiti on ongelma edelleen. Eikä se musta välitä. Onko niin vaikeeta uskoo että sattumalta käy vaan niin ettei lapsi ole kyllin hyvä äidilleen? Eikö ihmisissä voi olla pahuutta? Kaikesta pitää uskoa vain sitä parasta vaikka on kuullu totuuden.

        I wanted to know you
        I wanted to show you

        You don't know me
        Don't ignore me
        You don't want me there
        You just shut me out

        Avril Lavigne, Unwanted (suurinpiirtein)


      • ketsueki
        Tuhkimo kirjoitti:

        ..Äiti on ongelma edelleen. Eikä se musta välitä. Onko niin vaikeeta uskoo että sattumalta käy vaan niin ettei lapsi ole kyllin hyvä äidilleen? Eikö ihmisissä voi olla pahuutta? Kaikesta pitää uskoa vain sitä parasta vaikka on kuullu totuuden.

        I wanted to know you
        I wanted to show you

        You don't know me
        Don't ignore me
        You don't want me there
        You just shut me out

        Avril Lavigne, Unwanted (suurinpiirtein)

        Truly; if there is thing called evil, it lies in the heart of mankind...

        Usko nyt kerrankin minua... sun äitis välittää susta... sun parempi uskoa tai saat selkääsi(hymyile)

        Otat kaiken liian vakavasti!

        Onko tuo ensimmäinen valituksesi vielä voimassa? vai onko tapahtunut jotain uutta yhtä merkityksetöntä?


      • Tuhkimo
        ketsueki kirjoitti:

        Truly; if there is thing called evil, it lies in the heart of mankind...

        Usko nyt kerrankin minua... sun äitis välittää susta... sun parempi uskoa tai saat selkääsi(hymyile)

        Otat kaiken liian vakavasti!

        Onko tuo ensimmäinen valituksesi vielä voimassa? vai onko tapahtunut jotain uutta yhtä merkityksetöntä?

        No jos kerta tunnet sen naisen niin hyvin niin helppohan sun on sanoa. Se jos kuka on ottanu todesta sen jutun että lastaan ei saisi rakastaa liikaa jos se vaikka kuolee.

        Ja tässä ei paljon enää mikään naurata että pakko ottaa. Anteeks ny vaan että oon tällänen vitunmoinen massateini. Vaikka en ees ole mutta turha sitä varmaan on sulle yrittää selittää.

        Kaikki vaan ärsyttää mua entistä enemmän ja se että saa kuulla joka puolelta "Se on vaan lapsi, ei sitä tarvitse kuunnella tai ottaa todesta. Kaikki mitä se sanoo on merkityksetöntä!"

        Saan kokee tota koko ajan kotona enkä tarvii sitä enää täällä.

        Toi mun "ensimmäinen valitus" on yhä edelleen. Luuletko että sun sanas olis katkassu sen ku naps vaan ja että mä olisin kokenu jonku valaistuksen että "Ahaa, elämä ei olekkaan niin surkeeta ku oon luullu, kaikki mun ylitsepääsemättömät ongelmat onkin ratkaistavissa ihan helpolla!" Älä unta näe. Ja tässä näköjään pätee taas se mikä aina enneki; avaudu ja saat turpaas. Valitettavasti on vaan niin sinisilmänen että aina teen saman virheen yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja annan liikaa muille mahdollisuuksia. Ehkä rupeen erakoks isona ja asun 30 vuotta puumajassa jossain Alpeilla ja kuolen lopulta hypotermiaan ku lämpimät ajatukset on loppunu.

        Ja naura vaan, kyllä se sunkin päiväs vielä koittaa.


      • ketsueki
        Tuhkimo kirjoitti:

        No jos kerta tunnet sen naisen niin hyvin niin helppohan sun on sanoa. Se jos kuka on ottanu todesta sen jutun että lastaan ei saisi rakastaa liikaa jos se vaikka kuolee.

        Ja tässä ei paljon enää mikään naurata että pakko ottaa. Anteeks ny vaan että oon tällänen vitunmoinen massateini. Vaikka en ees ole mutta turha sitä varmaan on sulle yrittää selittää.

        Kaikki vaan ärsyttää mua entistä enemmän ja se että saa kuulla joka puolelta "Se on vaan lapsi, ei sitä tarvitse kuunnella tai ottaa todesta. Kaikki mitä se sanoo on merkityksetöntä!"

        Saan kokee tota koko ajan kotona enkä tarvii sitä enää täällä.

        Toi mun "ensimmäinen valitus" on yhä edelleen. Luuletko että sun sanas olis katkassu sen ku naps vaan ja että mä olisin kokenu jonku valaistuksen että "Ahaa, elämä ei olekkaan niin surkeeta ku oon luullu, kaikki mun ylitsepääsemättömät ongelmat onkin ratkaistavissa ihan helpolla!" Älä unta näe. Ja tässä näköjään pätee taas se mikä aina enneki; avaudu ja saat turpaas. Valitettavasti on vaan niin sinisilmänen että aina teen saman virheen yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja annan liikaa muille mahdollisuuksia. Ehkä rupeen erakoks isona ja asun 30 vuotta puumajassa jossain Alpeilla ja kuolen lopulta hypotermiaan ku lämpimät ajatukset on loppunu.

        Ja naura vaan, kyllä se sunkin päiväs vielä koittaa.

        ....minä sanonkin viihtyväni yksin ja niin edelleen... toivon silti tulevaisuudessa perustavani perheen naisen kanssa jota voisin rakastaa... sitten voisin itse kasvattaa lapsia erillä tavalla kuin vanhempani... minunkin isä osaa joskus sanoa tosi häijysti mikää saa minut pätkimään halkoja paljain käsin... mutta sitten tiedän mitä isäni tekee joka saa minut vihaiseksi... sitä samaa virhettä en aio tehdä ja katson kuinka onnelliseksi voisin oman lapseni saada... (hymyilen)

        ja tosta sun tekstistä... Wau!

        joo.... kyllä se munkin päiväni koittaa... mitä tarkoitit tuolla... että minäkin erakoituisin...
        noo way...paistaa se päivä varjoisimpaankin paikkaan...(*random noices*)

        No jos en osaa auttaa niin en osaa! En ole mikään messiah mutta en pimeyden lähettiläskään... Hyvä, paha, rakkaus, viha, tunteet, tunteettomus, hyöty, turhuus, kahvia vai teetä... nuo käsitteet yleensä vaivaavat ihmisiä...

        Itse olen huomannut että noista käsitteistä löytää sen oikean kun vähän ajattelee... sen kumman itse valitsen... esim. hyvä vai paha...
        itse valitsen kumpaa olen ja mikä on oikein ja mikä väärin... on hienoa tietää että langat ovat minun käsissäni...

        Ja vielä... tollainen masennus ja yhtä typerät ajatukset pyörivät mielessäni joskus ala-asteen neljännellä... silloin itsekkin luulin että vanhempani vihaavat minua... ne ovat vain tyhmiä... (naurua)

        Ja toi avaudu ja saat turpaasi pätee kyllä... älä avaa puolustustasi tappeluissa... pidä se ja hyökkää juuri kun vastustaja on juuri hyökkäämäisillään tai lopettamassa sitä...

        Ja miksi olet menossa alpeille... miksei vaikka Okinawalle tai Hawaille... niisä paikoissa on ainakin lämmintä... tai sitten matkusta Hokkaidolle ja opettele Budo lajeja sieltä paikallisten soturi munkkien kanssa (naurua taas)

        Sulla on yhä liian vakava ote elämässä tossa vaiheessa...! Pian muutan kotoani pois... (paljastinkohan liikaa iästäni...?) ja asia ei vaivaa minua paskan vertaa... on hienoa päästä tästä paikasta pois ja aloittaa oma elämä ja pyrkiä elämään omilla ansioillaan...

        ja joidenkin mielestä se on pelottavaa...

        Ota iisisti!

        Elämäs on vasta alussa... vähän kuin omanikin...


      • Tuhkimo
        ketsueki kirjoitti:

        ....minä sanonkin viihtyväni yksin ja niin edelleen... toivon silti tulevaisuudessa perustavani perheen naisen kanssa jota voisin rakastaa... sitten voisin itse kasvattaa lapsia erillä tavalla kuin vanhempani... minunkin isä osaa joskus sanoa tosi häijysti mikää saa minut pätkimään halkoja paljain käsin... mutta sitten tiedän mitä isäni tekee joka saa minut vihaiseksi... sitä samaa virhettä en aio tehdä ja katson kuinka onnelliseksi voisin oman lapseni saada... (hymyilen)

        ja tosta sun tekstistä... Wau!

        joo.... kyllä se munkin päiväni koittaa... mitä tarkoitit tuolla... että minäkin erakoituisin...
        noo way...paistaa se päivä varjoisimpaankin paikkaan...(*random noices*)

        No jos en osaa auttaa niin en osaa! En ole mikään messiah mutta en pimeyden lähettiläskään... Hyvä, paha, rakkaus, viha, tunteet, tunteettomus, hyöty, turhuus, kahvia vai teetä... nuo käsitteet yleensä vaivaavat ihmisiä...

        Itse olen huomannut että noista käsitteistä löytää sen oikean kun vähän ajattelee... sen kumman itse valitsen... esim. hyvä vai paha...
        itse valitsen kumpaa olen ja mikä on oikein ja mikä väärin... on hienoa tietää että langat ovat minun käsissäni...

        Ja vielä... tollainen masennus ja yhtä typerät ajatukset pyörivät mielessäni joskus ala-asteen neljännellä... silloin itsekkin luulin että vanhempani vihaavat minua... ne ovat vain tyhmiä... (naurua)

        Ja toi avaudu ja saat turpaasi pätee kyllä... älä avaa puolustustasi tappeluissa... pidä se ja hyökkää juuri kun vastustaja on juuri hyökkäämäisillään tai lopettamassa sitä...

        Ja miksi olet menossa alpeille... miksei vaikka Okinawalle tai Hawaille... niisä paikoissa on ainakin lämmintä... tai sitten matkusta Hokkaidolle ja opettele Budo lajeja sieltä paikallisten soturi munkkien kanssa (naurua taas)

        Sulla on yhä liian vakava ote elämässä tossa vaiheessa...! Pian muutan kotoani pois... (paljastinkohan liikaa iästäni...?) ja asia ei vaivaa minua paskan vertaa... on hienoa päästä tästä paikasta pois ja aloittaa oma elämä ja pyrkiä elämään omilla ansioillaan...

        ja joidenkin mielestä se on pelottavaa...

        Ota iisisti!

        Elämäs on vasta alussa... vähän kuin omanikin...

        En viitti ees selittää sitä miltä musta tuntuu, ymmärrät kuitenki väärin ja kaikki menee perseelteen. Kuten aina.

        Ja siitä mun tekstistä, mitä wau? Ei tarvii ees kertoo, varmaan arvaan. Oon naurettava ja lapsellinen sun silmissä, säälin itteeni ja elän yksin ja leikin marttyyriä; "Voi, kukaan ei välitä.. No annan muille mahdollisuuden elää kunnon ihmisenä, minä voin kyllä kärsiä".

        Noin ne kaikki ajattelee.. Vaikka ei tunne mua! Se on niin turhauttavaa!! Ihan yhtä lailla ku se että kun kerrot itelles tärkeetä asiaa niin sut keskeytetään ja vaihdetaan puheenaihetta tyystin. Siinä käsittää että jos sen on tehny tietosesti, ei kiinnosta, ja vaikka sitä ei tekis tietosesti, ei siltikään kiinnosta. Piitataan vaan omasta elämästä ja arvosta eikä välitetä siitä että voitais auttaa muita. Taidan poistaa tän tekstin.

        Mutta toi ei liittyny mitenkää (tai no ehkä osittain) sun kirjottamiin juttuihin mutta tolla lailla yleisesti ottaen. Kun on aina torjuttu ja katsottu nenänvartta pitkin niin odottaa sitä muiltakin. Että sori jos nyt jotenki loukkasin sua mutta näin se elämä menee. Osaisin mä olla vaikka kuin mukava mutta tuskin sitä haluaa enää olla ku.. No joo, tää nyt ei liity mitenkään sun kirjotuksiin että taidan nyt vaan kommentoida niitä.

        Noi sun käsitteet ei ainakaan vaivaa mua. Kun ei ole mitään mahdollisuuksia tehdä valintoja. En saa päättää mistään mun elämässä! Äiti määrää sen että mitä vaatteita käytän, mihin käytän rahojani, saanko meikata, kuinka kauan teen läksyjä päivässä, mitä syön, mihin kouluun haen yläasteen jälkeen, jopa sen keiden kanssa saan olla kaveri! Oon ihan varma että mulla tulee olemaan jotain itsenäistymisongelmia. Oon jo nyt epävarma, enkä OSAA käydä kattomassa itelleni vaatteita. En vaan osaa. En edes tiedä kokoani. En osaa/uskalla tehä mitään yksin mutta on vaan pakko tehä ku ei oo ketään vierellä. Kun koulussa piti mennä hammaslääkäriin, silloisen kaverini piti saattaa mut sinne vastaanoton ovelle. Että niin alas voi ihminen vajota.
        Oon vaan marionetti mun äitin käsissä ja sillon ku se ei ole paikalla, en pysty tekemään mitään.
        En haluu mennä ulos kun en tiedä mitä tekisin siellä. Nautin yksinolosta mutta en loputtomiin. Tuntuu siltä että uhrautuu ihan turhaan kavereiden vuoksi, ei ne tekis sitä mun takia. Ja kun kerron niille kaiken eikä ne kerro mitään.. Tuntuu ku seisoisin alasti niiden edessä ja niillä olisi haarniskat. Ja kun mä joudun aina kysymään niiltä että voiko ne olla mun kanssa joku päivä. En muista olisiko sellasta pyyntöä tullu mulle koko yläasteen aikana. Ehkä pari. Ja kun vielä pitää olla niin hitonmoisen ylpeä ihminen että tollanen "alistuminen" tuntuu inhottavalta. Mua käytettiin hyväks ala-asteella ja pompoteltiin. sillon olin vielä niin pieni ja hyväuskonen etten välittäny. Halusin vaan tehä kaikille hyvän olon. Ja niin mä tein, mua vaan ei arvostettu. Nyt haluan saada samanverran takasin mitä annan. En vaan silti saa mitään. Vaikka siitä yrittää puhua kavereitten kanssa niin ne vaan kattoo hölmönä että "aijaa" eikä kuitenkaan tee asialle mitään.

        Mitä iällä on muka väliä? Tietty olis kiva tietää minkä ikäsen kanssa juttelee. Ja ton jutun perusteella sä voit olla ihan hyvin mitä vaan 17-30v. välillä. Tai voisit vaikka olla 50 mutta sillon se elämä olis enemmän takana ku edessä. Musta olis reilua jos tietäisin susta saman verran ku sä musta. Mutta sä tuskin oot samaa mieltä.

        "Ja miksi olet menossa alpeille... miksei vaikka Okinawalle tai Hawaille... " Älä näsäviisastele. Alppien juurelle pääsee pyörällä. Toi jos mikä on niin vtun ärsyttävää. Mä kerron asiaa ihan tosissani ja mulle vaan nauretaan. Seuraava lause on varmaan naurettavinta "Kauniit ja rohkeat"-tyylistä tekstiä mitä oon koskaan kirjottanu, mutta. Mä oon herkkä ihminen (tai no joo, ihminen ja ihminen..) ja tollanen loukkaa mua. Sitähän ei tietysti vastustajalle pitäisi sanoa mutta siinä se nyt tuli. Pitää vaan olla näin tyhmä että kertoo tollasta.. Ja hirveen sinisilmänen. "Meissä kaikissa on jotain hyvää", just joo.


      • ketsueki
        Tuhkimo kirjoitti:

        En viitti ees selittää sitä miltä musta tuntuu, ymmärrät kuitenki väärin ja kaikki menee perseelteen. Kuten aina.

        Ja siitä mun tekstistä, mitä wau? Ei tarvii ees kertoo, varmaan arvaan. Oon naurettava ja lapsellinen sun silmissä, säälin itteeni ja elän yksin ja leikin marttyyriä; "Voi, kukaan ei välitä.. No annan muille mahdollisuuden elää kunnon ihmisenä, minä voin kyllä kärsiä".

        Noin ne kaikki ajattelee.. Vaikka ei tunne mua! Se on niin turhauttavaa!! Ihan yhtä lailla ku se että kun kerrot itelles tärkeetä asiaa niin sut keskeytetään ja vaihdetaan puheenaihetta tyystin. Siinä käsittää että jos sen on tehny tietosesti, ei kiinnosta, ja vaikka sitä ei tekis tietosesti, ei siltikään kiinnosta. Piitataan vaan omasta elämästä ja arvosta eikä välitetä siitä että voitais auttaa muita. Taidan poistaa tän tekstin.

        Mutta toi ei liittyny mitenkää (tai no ehkä osittain) sun kirjottamiin juttuihin mutta tolla lailla yleisesti ottaen. Kun on aina torjuttu ja katsottu nenänvartta pitkin niin odottaa sitä muiltakin. Että sori jos nyt jotenki loukkasin sua mutta näin se elämä menee. Osaisin mä olla vaikka kuin mukava mutta tuskin sitä haluaa enää olla ku.. No joo, tää nyt ei liity mitenkään sun kirjotuksiin että taidan nyt vaan kommentoida niitä.

        Noi sun käsitteet ei ainakaan vaivaa mua. Kun ei ole mitään mahdollisuuksia tehdä valintoja. En saa päättää mistään mun elämässä! Äiti määrää sen että mitä vaatteita käytän, mihin käytän rahojani, saanko meikata, kuinka kauan teen läksyjä päivässä, mitä syön, mihin kouluun haen yläasteen jälkeen, jopa sen keiden kanssa saan olla kaveri! Oon ihan varma että mulla tulee olemaan jotain itsenäistymisongelmia. Oon jo nyt epävarma, enkä OSAA käydä kattomassa itelleni vaatteita. En vaan osaa. En edes tiedä kokoani. En osaa/uskalla tehä mitään yksin mutta on vaan pakko tehä ku ei oo ketään vierellä. Kun koulussa piti mennä hammaslääkäriin, silloisen kaverini piti saattaa mut sinne vastaanoton ovelle. Että niin alas voi ihminen vajota.
        Oon vaan marionetti mun äitin käsissä ja sillon ku se ei ole paikalla, en pysty tekemään mitään.
        En haluu mennä ulos kun en tiedä mitä tekisin siellä. Nautin yksinolosta mutta en loputtomiin. Tuntuu siltä että uhrautuu ihan turhaan kavereiden vuoksi, ei ne tekis sitä mun takia. Ja kun kerron niille kaiken eikä ne kerro mitään.. Tuntuu ku seisoisin alasti niiden edessä ja niillä olisi haarniskat. Ja kun mä joudun aina kysymään niiltä että voiko ne olla mun kanssa joku päivä. En muista olisiko sellasta pyyntöä tullu mulle koko yläasteen aikana. Ehkä pari. Ja kun vielä pitää olla niin hitonmoisen ylpeä ihminen että tollanen "alistuminen" tuntuu inhottavalta. Mua käytettiin hyväks ala-asteella ja pompoteltiin. sillon olin vielä niin pieni ja hyväuskonen etten välittäny. Halusin vaan tehä kaikille hyvän olon. Ja niin mä tein, mua vaan ei arvostettu. Nyt haluan saada samanverran takasin mitä annan. En vaan silti saa mitään. Vaikka siitä yrittää puhua kavereitten kanssa niin ne vaan kattoo hölmönä että "aijaa" eikä kuitenkaan tee asialle mitään.

        Mitä iällä on muka väliä? Tietty olis kiva tietää minkä ikäsen kanssa juttelee. Ja ton jutun perusteella sä voit olla ihan hyvin mitä vaan 17-30v. välillä. Tai voisit vaikka olla 50 mutta sillon se elämä olis enemmän takana ku edessä. Musta olis reilua jos tietäisin susta saman verran ku sä musta. Mutta sä tuskin oot samaa mieltä.

        "Ja miksi olet menossa alpeille... miksei vaikka Okinawalle tai Hawaille... " Älä näsäviisastele. Alppien juurelle pääsee pyörällä. Toi jos mikä on niin vtun ärsyttävää. Mä kerron asiaa ihan tosissani ja mulle vaan nauretaan. Seuraava lause on varmaan naurettavinta "Kauniit ja rohkeat"-tyylistä tekstiä mitä oon koskaan kirjottanu, mutta. Mä oon herkkä ihminen (tai no joo, ihminen ja ihminen..) ja tollanen loukkaa mua. Sitähän ei tietysti vastustajalle pitäisi sanoa mutta siinä se nyt tuli. Pitää vaan olla näin tyhmä että kertoo tollasta.. Ja hirveen sinisilmänen. "Meissä kaikissa on jotain hyvää", just joo.

        Saat toisenkin "waun" pitkän tekstin vuoksi...

        Edellisen "waun" sait koska kumosit paljon sanomaani ja haukuit minut lähes lyttyyn...

        Ei sun äitis välttämättä määrää mihin kulutat rahasi, mihin kouluun menet ja niin edelleen...

        Se koittaa OPASTAA sua ettet tuhlaa rahojasi niin kui kaikki muuta tyhmät pissikset tässä maailmassa...

        Ja tottakai se yrittää opastaa sua hyvään kouluun ja työhön...

        Niin munkin äiti yritti tehdä... loppujen lopuksi yhteis haussa ratkaiset sinä... kirjoitat paikat vain hakupaperiin ja pyydät äitisi nimeä... äitillä ei paljoa pitäisi olla sanottavaa... toisaalta sinun pitäisi harkita paikkoja joihin aiot hakea koska, jos äitis rupee kyseleen syitä sun pitää osoittaa että olet harkinnut ja tiedät koulun mahdolliset jatko koulutus mahdollisuudet...

        Ja tuo puheen vaihto homma... Pirullista... Tiedän... mutta ei sekään riittäisi raastamaan minua raiteiltani...

        ja tosta marttyyri hommasta... Sinusta ei ikinä voisi tulla Marttyyriä... se on uskontonsa puolesta kuollut henkilö... ja se että juokset erakoitumaan masentuneena on ehkä hiukan eri juttu... ellei masentuminen ja tuollaisten typeryyksien ajatteleminen ole uskontosi...

        (*huokaus*)... otitko ton hawaii jutunkin noin tosissasi... Ilmeisesti en kykene naurattamaan sinua vaikka mikä olisi... Noh... yrittänyttä ei laiteta...

        Kuinka sinun välittävä rakastava ja opastava äitisi voi olla sinulle noin suuri ongelma... entäs jos äitis ei tekisi sulle ruokaa... ja aina kun kerrot minne menet niin se vastaisi "siitä vain, tule kun lystäät" ja kun tulet takaisin sillä olis makkaris taas uusmies... eikä se piittaisi paskan vertaa susta


      • Tuhkimo
        ketsueki kirjoitti:

        Saat toisenkin "waun" pitkän tekstin vuoksi...

        Edellisen "waun" sait koska kumosit paljon sanomaani ja haukuit minut lähes lyttyyn...

        Ei sun äitis välttämättä määrää mihin kulutat rahasi, mihin kouluun menet ja niin edelleen...

        Se koittaa OPASTAA sua ettet tuhlaa rahojasi niin kui kaikki muuta tyhmät pissikset tässä maailmassa...

        Ja tottakai se yrittää opastaa sua hyvään kouluun ja työhön...

        Niin munkin äiti yritti tehdä... loppujen lopuksi yhteis haussa ratkaiset sinä... kirjoitat paikat vain hakupaperiin ja pyydät äitisi nimeä... äitillä ei paljoa pitäisi olla sanottavaa... toisaalta sinun pitäisi harkita paikkoja joihin aiot hakea koska, jos äitis rupee kyseleen syitä sun pitää osoittaa että olet harkinnut ja tiedät koulun mahdolliset jatko koulutus mahdollisuudet...

        Ja tuo puheen vaihto homma... Pirullista... Tiedän... mutta ei sekään riittäisi raastamaan minua raiteiltani...

        ja tosta marttyyri hommasta... Sinusta ei ikinä voisi tulla Marttyyriä... se on uskontonsa puolesta kuollut henkilö... ja se että juokset erakoitumaan masentuneena on ehkä hiukan eri juttu... ellei masentuminen ja tuollaisten typeryyksien ajatteleminen ole uskontosi...

        (*huokaus*)... otitko ton hawaii jutunkin noin tosissasi... Ilmeisesti en kykene naurattamaan sinua vaikka mikä olisi... Noh... yrittänyttä ei laiteta...

        Kuinka sinun välittävä rakastava ja opastava äitisi voi olla sinulle noin suuri ongelma... entäs jos äitis ei tekisi sulle ruokaa... ja aina kun kerrot minne menet niin se vastaisi "siitä vain, tule kun lystäät" ja kun tulet takaisin sillä olis makkaris taas uusmies... eikä se piittaisi paskan vertaa susta

        Kyllä se määrää mihin mä rahani kulutan. Hyvä että saan ostaa edes kavereille synttäri/joululahjoja, ja oon kokenu sen tilanteen, mikä oli äärimmäisen noloa, kun jouduin sanomaan kaverille: "Hyvää syntymäpäivää! Sori, mulla ei oo lahjaa kun äiti ei antanut ostaa."

        Tosta sun tekstistä saattais ymmärtää että sanot mua pissikseks? Ja must tuntuu että toi on enemmän vaan pelkkää kieltoa tosta rahasta ku järjellistä opastusta. En mä ole tuhlaamassa mun kavereihin jotain 20e per nuppi, jotain pientä vaan ostaisin ja oon sanonu sen mun äitille mutta se vaan sanoo "No aion pysyä päätöksessäni" ja sitten joudun tekemään sen mitä vähemmän haluisin tehä, säästän salaa rahaa ja joudun käymään salaisesti ne lahjat ostamassa. Saan kavereiltani aina kaikkea hienoa niin ei sitä nyt kehtaa olla antamatta niille mitään.

        Mutta esim. jos haluaisin istua vaikka kassaneitinä koko ikäni ja se olis mun unelma-ammatti, en sais mennä siihen hommaan. Mun täytyy vaan saada joku sellanen ammatti mistä tulee mahdollisimman paljon rahaa, tykkäsin mä siitä hommasta tai en. Enkä allergioitteni tai muitten syiden takia pääse mihinkään ensisijaiseen ammattiin mihin haluaisin.

        "ja tosta marttyyri hommasta... Sinusta ei ikinä voisi tulla Marttyyriä... se on uskontonsa puolesta kuollut henkilö... ja se että juokset erakoitumaan masentuneena on ehkä hiukan eri juttu... ellei masentuminen ja tuollaisten typeryyksien ajatteleminen ole uskontosi..."

        Voi v***u sun kanssa!! En nyt tarkota kirjaimellisesti sitä mitä sanon!! Pitääkö tarttua pikkuseikkoihin ja olla tollanen pilkunviilaaja?
        En ees osaa sanoo kuinka paljon sä ärsytät mua ja sä ite varmaan luulet että oot mulle joku suurinkin apu??

        "(*huokaus*)... otitko ton hawaii jutunkin noin tosissasi... Ilmeisesti en kykene naurattamaan sinua vaikka mikä olisi..."

        No kerronpa sulle nyt. Mua et sä saa nauramaan vaikka kertoisit hauskimman jutun mitä oon ikinä kuullu. Se on ns. luovuttamista ja sillä mä tavallaan osottaisin että olen sun kanssa samaa mieltä. Luonteeltani satun vaan olemaan sen verran itsepintainen etten voi luovuttaa vaikka haluaisin. (Tässä tapauksessa tosin en halua.)

        "Kuinka sinun välittävä rakastava ja opastava äitisi voi olla sinulle noin suuri ongelma... entäs jos äitis ei tekisi sulle ruokaa... ja aina kun kerrot minne menet niin se vastaisi "siitä vain, tule kun lystäät" ja kun tulet takaisin sillä olis makkaris taas uusmies... eikä se piittaisi paskan vertaa susta"

        Se on kun et ymmärrä kuinka paljon se satuttaa ja loukkaa mua joka päivä!!!!
        Mä oon sen verran omatoiminen että osaisin ruokani tehä itekkin, kun monesti joudun sen ite tekemään. Mua se ei haittais vaikka sillä olis joka päivä uus mies, eipähän se ainakaan kohdistais agressiotaan muhun koko ajan.. Ja se että saisin olla ulkona iltaisin.. Nyt se vaan luulee suojelevansa mua kaikelta maailman kurjuudelta vaikka se ei tosiaan tee niin. Jos mä olen seittemän aikaan ulkona, ei se tarkota sitä että mä heti meen juomaan ja meen väärään seuraan. Kun en ole sellanen ihminen!! eikä mua tule kukaan sellaseen hakemaan! Mä oon niin ujo ja epävarma etten vois sanoa yhtään mitään miettimättä koko ajan mitä muut sanoo musta. On ärsyttävää kun muhun ei luoteta. Ja tilaa ei paljon paranna se että edes mun kaverit ei kerro mulle mitään. Ala-asteellaki olin monesti ainoo joka ei tienny jotain juttua ja sitten myöhemmin ku kaverit naureskeli sille jutulle niin tuli taas sellanen ulkopuolinen olo. Mä en oo koskaan kertonu mitään juttuja eteenpäin. Miksei muhun voi luottaa?? Olis oikeesti paljon parempi jos sitä ei olisi. Ja sanon tän nyt ihan tosissani. Tietty en haluis et se kuolis mutta joskus tuntuu siltä että niin olis parempi.. Pääsisin isäni luo asumaan...

        Tää oli kyllä nyt niin surkeeta tekstiä että naurat ittes kipeeks ja ajattelet että miten tuo raukka voi esittää noin säälittävää, eikö se tajua että sen asiat on hyvin. Kun ne ei ole niin ne ei ole! Kukaan ei koskaan kuuntele mua eikä välitä yhtään siitä mitä sanon tai ei varsinkaan kuvittele ottavansa mua missään tapauksessa todesta. Ja se on niin turhauttavaa!! Ihan sama ku olisin näkymätön tai vaikka en olis ollenkaan, vaikka makaisin maan alla kuolleena!


      • ketsueki
        Tuhkimo kirjoitti:

        Kyllä se määrää mihin mä rahani kulutan. Hyvä että saan ostaa edes kavereille synttäri/joululahjoja, ja oon kokenu sen tilanteen, mikä oli äärimmäisen noloa, kun jouduin sanomaan kaverille: "Hyvää syntymäpäivää! Sori, mulla ei oo lahjaa kun äiti ei antanut ostaa."

        Tosta sun tekstistä saattais ymmärtää että sanot mua pissikseks? Ja must tuntuu että toi on enemmän vaan pelkkää kieltoa tosta rahasta ku järjellistä opastusta. En mä ole tuhlaamassa mun kavereihin jotain 20e per nuppi, jotain pientä vaan ostaisin ja oon sanonu sen mun äitille mutta se vaan sanoo "No aion pysyä päätöksessäni" ja sitten joudun tekemään sen mitä vähemmän haluisin tehä, säästän salaa rahaa ja joudun käymään salaisesti ne lahjat ostamassa. Saan kavereiltani aina kaikkea hienoa niin ei sitä nyt kehtaa olla antamatta niille mitään.

        Mutta esim. jos haluaisin istua vaikka kassaneitinä koko ikäni ja se olis mun unelma-ammatti, en sais mennä siihen hommaan. Mun täytyy vaan saada joku sellanen ammatti mistä tulee mahdollisimman paljon rahaa, tykkäsin mä siitä hommasta tai en. Enkä allergioitteni tai muitten syiden takia pääse mihinkään ensisijaiseen ammattiin mihin haluaisin.

        "ja tosta marttyyri hommasta... Sinusta ei ikinä voisi tulla Marttyyriä... se on uskontonsa puolesta kuollut henkilö... ja se että juokset erakoitumaan masentuneena on ehkä hiukan eri juttu... ellei masentuminen ja tuollaisten typeryyksien ajatteleminen ole uskontosi..."

        Voi v***u sun kanssa!! En nyt tarkota kirjaimellisesti sitä mitä sanon!! Pitääkö tarttua pikkuseikkoihin ja olla tollanen pilkunviilaaja?
        En ees osaa sanoo kuinka paljon sä ärsytät mua ja sä ite varmaan luulet että oot mulle joku suurinkin apu??

        "(*huokaus*)... otitko ton hawaii jutunkin noin tosissasi... Ilmeisesti en kykene naurattamaan sinua vaikka mikä olisi..."

        No kerronpa sulle nyt. Mua et sä saa nauramaan vaikka kertoisit hauskimman jutun mitä oon ikinä kuullu. Se on ns. luovuttamista ja sillä mä tavallaan osottaisin että olen sun kanssa samaa mieltä. Luonteeltani satun vaan olemaan sen verran itsepintainen etten voi luovuttaa vaikka haluaisin. (Tässä tapauksessa tosin en halua.)

        "Kuinka sinun välittävä rakastava ja opastava äitisi voi olla sinulle noin suuri ongelma... entäs jos äitis ei tekisi sulle ruokaa... ja aina kun kerrot minne menet niin se vastaisi "siitä vain, tule kun lystäät" ja kun tulet takaisin sillä olis makkaris taas uusmies... eikä se piittaisi paskan vertaa susta"

        Se on kun et ymmärrä kuinka paljon se satuttaa ja loukkaa mua joka päivä!!!!
        Mä oon sen verran omatoiminen että osaisin ruokani tehä itekkin, kun monesti joudun sen ite tekemään. Mua se ei haittais vaikka sillä olis joka päivä uus mies, eipähän se ainakaan kohdistais agressiotaan muhun koko ajan.. Ja se että saisin olla ulkona iltaisin.. Nyt se vaan luulee suojelevansa mua kaikelta maailman kurjuudelta vaikka se ei tosiaan tee niin. Jos mä olen seittemän aikaan ulkona, ei se tarkota sitä että mä heti meen juomaan ja meen väärään seuraan. Kun en ole sellanen ihminen!! eikä mua tule kukaan sellaseen hakemaan! Mä oon niin ujo ja epävarma etten vois sanoa yhtään mitään miettimättä koko ajan mitä muut sanoo musta. On ärsyttävää kun muhun ei luoteta. Ja tilaa ei paljon paranna se että edes mun kaverit ei kerro mulle mitään. Ala-asteellaki olin monesti ainoo joka ei tienny jotain juttua ja sitten myöhemmin ku kaverit naureskeli sille jutulle niin tuli taas sellanen ulkopuolinen olo. Mä en oo koskaan kertonu mitään juttuja eteenpäin. Miksei muhun voi luottaa?? Olis oikeesti paljon parempi jos sitä ei olisi. Ja sanon tän nyt ihan tosissani. Tietty en haluis et se kuolis mutta joskus tuntuu siltä että niin olis parempi.. Pääsisin isäni luo asumaan...

        Tää oli kyllä nyt niin surkeeta tekstiä että naurat ittes kipeeks ja ajattelet että miten tuo raukka voi esittää noin säälittävää, eikö se tajua että sen asiat on hyvin. Kun ne ei ole niin ne ei ole! Kukaan ei koskaan kuuntele mua eikä välitä yhtään siitä mitä sanon tai ei varsinkaan kuvittele ottavansa mua missään tapauksessa todesta. Ja se on niin turhauttavaa!! Ihan sama ku olisin näkymätön tai vaikka en olis ollenkaan, vaikka makaisin maan alla kuolleena!

        Minä todella tiedän ettei minusta ole apua... koska johan sen sanoin.... en ole messiah...

        En nyt jaksa sanoa mitään räikeätä ja mullistavaa...

        On päivä hyvän aikaa jälkeen klo 12... melkein 13
        ja silti olen nukahtamaisillani pystyyn...

        Piristy nyt vain... jos haluat kavereille ostaa lahjat niin mene ja osta... kuinka se äitisi sitten pidättelee sinua?

        Jos se vain sanoo jotain niin kävele ovesta ulos ja osta jotain... ei se nyt niin vaikeata voi olla...

        Kyllä meikänkin mutsi aina esteli lahjojen hankkimisen suhteen... mutta kävelin vain rahojen kanssa ja ostin jotain epämääräistä...

        Ota nyt vain iisisti...

        Otat yhä kaiiken liian vakavasti... rupea vaikka katselemaankomedia elokuvia... se on lääkkeeni sinulle tältä erää... mutta en yritä auttaa tai pelastaa.. tietysti olisi hienoa tietää että olisin kerrankin voinyt olla avuksi...


      • Tuhkimo
        ketsueki kirjoitti:

        Minä todella tiedän ettei minusta ole apua... koska johan sen sanoin.... en ole messiah...

        En nyt jaksa sanoa mitään räikeätä ja mullistavaa...

        On päivä hyvän aikaa jälkeen klo 12... melkein 13
        ja silti olen nukahtamaisillani pystyyn...

        Piristy nyt vain... jos haluat kavereille ostaa lahjat niin mene ja osta... kuinka se äitisi sitten pidättelee sinua?

        Jos se vain sanoo jotain niin kävele ovesta ulos ja osta jotain... ei se nyt niin vaikeata voi olla...

        Kyllä meikänkin mutsi aina esteli lahjojen hankkimisen suhteen... mutta kävelin vain rahojen kanssa ja ostin jotain epämääräistä...

        Ota nyt vain iisisti...

        Otat yhä kaiiken liian vakavasti... rupea vaikka katselemaankomedia elokuvia... se on lääkkeeni sinulle tältä erää... mutta en yritä auttaa tai pelastaa.. tietysti olisi hienoa tietää että olisin kerrankin voinyt olla avuksi...

        No en viitti tehä äitilleni mitään hanttiin koska haluan aina olla ihmisille mieliks vaikka se yleensä koituu omaks pahakseni. Mutta jotkut ei koskaan opi. Ja kun vihaa sitä huutoa minkä teot aiheuttaa, ja muistaa sen pelon mitä koki pienenä sitä ihmistä kohtaan, ei halua verestää muistoja. Äitini on jättäny mulle traumoja mun lapsuudesta ja niitä ei kuluteta helposti pois varsinkaan ku samat ajatukset pyörii päässäni päivästä toiseen.

        En ota mitään vakavasti. Mutta se olisi luovuttamista hymyillä sulle. Rakastan nauramista ja naurattamista. Mutta koska pystyn siihen toisinaan yksin, tyydyn siihen ja pysyn kylmänä ja elottomana. Voisin vaihtaa asennetta sekunnissa mutta yleensä tuntuu mukavemmalta olla kuoren alla piilossa kuin ilman kuorta ja saada puukoniskuja selkään. Vaikka ne iskut olisi kuinka henkisiä.
        Voisin sanoa näin ei-mun-tyylisesti että mun egoni kärsii jos luovutan. Se ei pelaa joka pelkää.


      • ketsueki
        Tuhkimo kirjoitti:

        No en viitti tehä äitilleni mitään hanttiin koska haluan aina olla ihmisille mieliks vaikka se yleensä koituu omaks pahakseni. Mutta jotkut ei koskaan opi. Ja kun vihaa sitä huutoa minkä teot aiheuttaa, ja muistaa sen pelon mitä koki pienenä sitä ihmistä kohtaan, ei halua verestää muistoja. Äitini on jättäny mulle traumoja mun lapsuudesta ja niitä ei kuluteta helposti pois varsinkaan ku samat ajatukset pyörii päässäni päivästä toiseen.

        En ota mitään vakavasti. Mutta se olisi luovuttamista hymyillä sulle. Rakastan nauramista ja naurattamista. Mutta koska pystyn siihen toisinaan yksin, tyydyn siihen ja pysyn kylmänä ja elottomana. Voisin vaihtaa asennetta sekunnissa mutta yleensä tuntuu mukavemmalta olla kuoren alla piilossa kuin ilman kuorta ja saada puukoniskuja selkään. Vaikka ne iskut olisi kuinka henkisiä.
        Voisin sanoa näin ei-mun-tyylisesti että mun egoni kärsii jos luovutan. Se ei pelaa joka pelkää.

        Alkaa todella mennä yksitoikkoiseksi... joskus on hyvä tietää milloin luovuttaa... ehkä minä voisin luovutta koska tässä sodassa ei näytä olevan voittajia... ja kiitosta odotan sinulta kaikista vähiten...

        Vihaan sitä kuinka hyvän teon jälkeen jotkut matelevat jaloissa kiittäen ja palvoen... En ole johtaja tyyppiä.. olen soturi en johtaja...

        Eikä minustaa saa diplomaattia tekemälläkään...

        Mutta sinä... et tahdo luovuttaa... hyvä!

        Pidä se asenne, mutta ohjaa tarmosi johonkin muuhun... tuolla tarmolla millä vastustat kaikkea mitä sanon voisit auttaa maatamme tai maailmaamme vaikuttavasti...

        Tiedän tunteen miltä tuntuu kun on traumoja... minäkin pelkäsin pienenä iskäni huutoa ja tuntuu että tippa tulee linssiin vieläkin kun se huutaa koska on niitä pirun traumoja...

        Voitin ne... traumani isästäni... en pelkää sen huutoa enää... kun olin yläasteella niin vielä kasillakin melkein itketti sen huuto koska se sai minut niin ylitse kuohuvaan vihaan... ainoa tapa oli purkaa se oli kyynelehtimällä tai iskemällä nyrkeillä oikein kovaa jonnekkin...

        Mutta kun kerran sain rauhaa kotona ja olin yksin... katsoin itseäni peiliin ja nauroin että "mitä perkelettä sinä oikein valitat? Isäsi on mahtava tyyppi, välittää vaikka huutaakin..." sitten haukuin itseäni peilin edessä suhtautumiseni takia.... Siitä se lähti... nykyään sen huuto on vain turhauttavaa... itse sinä ratkaiset ongelmasi... niin minäkin olen tehnyt...


      • Tuhkimo
        ketsueki kirjoitti:

        Alkaa todella mennä yksitoikkoiseksi... joskus on hyvä tietää milloin luovuttaa... ehkä minä voisin luovutta koska tässä sodassa ei näytä olevan voittajia... ja kiitosta odotan sinulta kaikista vähiten...

        Vihaan sitä kuinka hyvän teon jälkeen jotkut matelevat jaloissa kiittäen ja palvoen... En ole johtaja tyyppiä.. olen soturi en johtaja...

        Eikä minustaa saa diplomaattia tekemälläkään...

        Mutta sinä... et tahdo luovuttaa... hyvä!

        Pidä se asenne, mutta ohjaa tarmosi johonkin muuhun... tuolla tarmolla millä vastustat kaikkea mitä sanon voisit auttaa maatamme tai maailmaamme vaikuttavasti...

        Tiedän tunteen miltä tuntuu kun on traumoja... minäkin pelkäsin pienenä iskäni huutoa ja tuntuu että tippa tulee linssiin vieläkin kun se huutaa koska on niitä pirun traumoja...

        Voitin ne... traumani isästäni... en pelkää sen huutoa enää... kun olin yläasteella niin vielä kasillakin melkein itketti sen huuto koska se sai minut niin ylitse kuohuvaan vihaan... ainoa tapa oli purkaa se oli kyynelehtimällä tai iskemällä nyrkeillä oikein kovaa jonnekkin...

        Mutta kun kerran sain rauhaa kotona ja olin yksin... katsoin itseäni peiliin ja nauroin että "mitä perkelettä sinä oikein valitat? Isäsi on mahtava tyyppi, välittää vaikka huutaakin..." sitten haukuin itseäni peilin edessä suhtautumiseni takia.... Siitä se lähti... nykyään sen huuto on vain turhauttavaa... itse sinä ratkaiset ongelmasi... niin minäkin olen tehnyt...

        Liian ylpeä luovuttamaan ja liian heikko johtamaan. Sisua riittää niinkuin jokaisella kunnon suomalaisella, mutta joskus on helpompi luovuttaa ja alistua. Mutta siinä vaiheessa kun on sanonu jotain, ei voi enää vaihtaa mielipidettään. Niin kai tässäki on käyny. Ihmismieli on kiemurainen, varsinki omani. Vaikka oon niin tavallinen ku olla ja voi niin sisältä oon erilainen. En oikein osaa edes selittää.. Tuntuu kun yhdessä kehossa olisi kaksi sielua. Välillä toinen ottaa vallan, mutta toine saa sen yleensä nujerretuksi. Välillä toinen vaan selättää eikä jaksaisi nousta enää jaloilleen.
        Vaan kai sillä itsepäisyydellä pärjää. Välillä luovuttaa helposti eikä edes yritä, välillä päättää että nyt voitan vaikka henki menisi. Niin se vaan menee.. En jaksa enää sanoo oikein mitään vastaan koska jokin sanoo että luovutit. Vaikka et välttämättä ees luovuttanu. Mutta kuitenkin, tälläset keskustelut on mun tapa purkaa agressiota. En huuda enkä itke. Nielen sen vaan kylmästi vaikka toisin olis parempi. Mutta enhän mä koskaan opi.

        Mulla menee lujempaa
        kuin kukaan teistä arvaakaan
        Ja jos sattuu
        se kovettaa mua

        -PMMP Ikuinen leikki


      • ketsueki
        Tuhkimo kirjoitti:

        Liian ylpeä luovuttamaan ja liian heikko johtamaan. Sisua riittää niinkuin jokaisella kunnon suomalaisella, mutta joskus on helpompi luovuttaa ja alistua. Mutta siinä vaiheessa kun on sanonu jotain, ei voi enää vaihtaa mielipidettään. Niin kai tässäki on käyny. Ihmismieli on kiemurainen, varsinki omani. Vaikka oon niin tavallinen ku olla ja voi niin sisältä oon erilainen. En oikein osaa edes selittää.. Tuntuu kun yhdessä kehossa olisi kaksi sielua. Välillä toinen ottaa vallan, mutta toine saa sen yleensä nujerretuksi. Välillä toinen vaan selättää eikä jaksaisi nousta enää jaloilleen.
        Vaan kai sillä itsepäisyydellä pärjää. Välillä luovuttaa helposti eikä edes yritä, välillä päättää että nyt voitan vaikka henki menisi. Niin se vaan menee.. En jaksa enää sanoo oikein mitään vastaan koska jokin sanoo että luovutit. Vaikka et välttämättä ees luovuttanu. Mutta kuitenkin, tälläset keskustelut on mun tapa purkaa agressiota. En huuda enkä itke. Nielen sen vaan kylmästi vaikka toisin olis parempi. Mutta enhän mä koskaan opi.

        Mulla menee lujempaa
        kuin kukaan teistä arvaakaan
        Ja jos sattuu
        se kovettaa mua

        -PMMP Ikuinen leikki

        Tiedän sen tunteen kuin olisi useampi sielu yhdessä ruumiissa... ja se vasta kammottavaa on kun ne aloittavat tappelun...

        Joo vaikka luovuttaisin tässä keskustelussa se ei tarkoita että alistuisin... en tietenkään... kaikki riippuu näkökulmasta... jos lopetan keskustelun kanssasi teen sen huokaisten ja hymyillen... en alistuen ja murjottaen... minä vain lopetan sen...

        Sama pätee elämässäkin... tietysti on saioita joissa ei voi luovuttaa... ei vaikka mikä olisi...


      • Tuhkimo
        ketsueki kirjoitti:

        Tiedän sen tunteen kuin olisi useampi sielu yhdessä ruumiissa... ja se vasta kammottavaa on kun ne aloittavat tappelun...

        Joo vaikka luovuttaisin tässä keskustelussa se ei tarkoita että alistuisin... en tietenkään... kaikki riippuu näkökulmasta... jos lopetan keskustelun kanssasi teen sen huokaisten ja hymyillen... en alistuen ja murjottaen... minä vain lopetan sen...

        Sama pätee elämässäkin... tietysti on saioita joissa ei voi luovuttaa... ei vaikka mikä olisi...

        Ajattelet aika paljon samalla lailla ku mä mutta koska on aina ollu väärin ymmärretty ja väkisin hiljennetty, asioita on paljon vaikeempi selittää ja se pitää tehdä niin paljon kylmemmin jotta ihmiset ymmärtää. En nyt jaksa kirjottaa vaan menen suihkuun ja yritän hukuttaa itteni.


    • ketsueki

      yritätä hukuttaa ittesi suihkussa... joku järkevä syy?

      Anna mennä... Anna mennä... Anna mennä... Anna mennä... Anna mennä... Anna mennä... Anna mennä... Anna mennä... Anna mennä... Anna mennä... Anna mennä... Anna mennä... Anna mennä... Anna mennä... Anna mennä... Anna mennä... Anna mennä... Anna mennä... Anna mennä... Anna mennä... Anna mennä... Anna mennä... Anna mennä... Anna mennä... Anna mennä... Anna mennä... Anna mennä... Anna mennä... Anna mennä... Anna mennä... Anna mennä...

      Keksi nyt jokin omaperäisempi itsemurha tapa...

      Hypää vaikka lentokoneesta naruton benjihyppy...
      tai varjoton laskuhyppy... tai vedä ittes ankkurinjatkoks avomerelle... noissa tavoissa on asennetta...

      tai no olishan suihkussa hukkuminen aika koleeta... ainakin sen jälkeen kun kaikki kopeloi sun alastonta ja kuollutta ruumista...

      Minä sen sijaa ajattelin elää ja painua kahville etten vain nukahda tänä yönä... pitää riehua vielä paljon eikä päivä riittäny...

      • ketsueki

        I'm looking straight
        in the mirror of truth
        I am not a model
        I've lost my life
        maybe I see the hell
        maybe the paradise
        but one thing I surely know
        that my spirit will be rised

        Angel I want to be with you
        so tell me what can I do

        My soul starts to burst
        I'm going insane
        more than the dead I feel
        the blood in my veins
        I know I'm gonna die
        and the lie is all I see
        I'm still looking in the mirror
        there Angel always be


        Angel only you can see,
        you are the one, you set me free.

        I see the sadness in your eyes
        my whole life was a disguise
        at the funeral you won't be there
        I will follow you. Everywhere.

        Angel I want to be with you
        so tell me what can I do
        Angel
        Angel only you can see
        you are the one, you set me free
        Angel


      • Tuhkimo

        Joo sanoinki ihan tosissani sen että aion hukuttautua suihkuun. Ja nyt kun mä olen sitten "hauska" niin sä otat kaiken tosissas. Ja jos aikoisin tappaa itteni niin ehkä tosiaan tekisin sen jossain muualla. Ja jos aikoisin kuolla niin kuka sanoo että hukuttautuisin suihkussa alasti? Voisinhan mä mennä suihkuun vaatteet päällä, jos kerta joka tapauksessa kuolisin. Eihän sillä olisi enää väliä. Ja alastomaksi mut riisuttaisi kuitenkin jossain vaiheessa, mitä merkitystä? Alastomuus on kamala tabu vaikka se on ihmiselle normaalia. Ihan sama ku eläimille. Mutta maailma muuttuu.

        Anna mennä... Anna mennä... Jäikö levy päälle?

        Kyllä mäkin aion elää.


      • ketsueki
        Tuhkimo kirjoitti:

        Joo sanoinki ihan tosissani sen että aion hukuttautua suihkuun. Ja nyt kun mä olen sitten "hauska" niin sä otat kaiken tosissas. Ja jos aikoisin tappaa itteni niin ehkä tosiaan tekisin sen jossain muualla. Ja jos aikoisin kuolla niin kuka sanoo että hukuttautuisin suihkussa alasti? Voisinhan mä mennä suihkuun vaatteet päällä, jos kerta joka tapauksessa kuolisin. Eihän sillä olisi enää väliä. Ja alastomaksi mut riisuttaisi kuitenkin jossain vaiheessa, mitä merkitystä? Alastomuus on kamala tabu vaikka se on ihmiselle normaalia. Ihan sama ku eläimille. Mutta maailma muuttuu.

        Anna mennä... Anna mennä... Jäikö levy päälle?

        Kyllä mäkin aion elää.

        Vitsailin minäkin... tajusin vitsisi ja vastasin samalla mitalla... hahahaaha...

        Noloo... hehehe...

        Joo levy jäi pyörimään... (sisä piiri vitsi toi anna mennä, anna mennä... en olettanutkaan että ymmärtäisit)

        mutta mutta, hyvä homma että meinaat elää, meikäki on suunnitellu´elää niin kauan kunnes kuolen luonnollisesti tai ammutaa aivot pellolle... tai sitten murhataan jollain muulla tavalla... mutta ketä kiinoistaisi murhata minut?

        Joten olen mahtavan huonolla tuurillani kuitenkin onnistunut välttämään vaaravyöhykkeen tulla murhatuksi...

        Elämme kovia aikoja ystävä hyvä...


      • Tuhkimo
        ketsueki kirjoitti:

        Vitsailin minäkin... tajusin vitsisi ja vastasin samalla mitalla... hahahaaha...

        Noloo... hehehe...

        Joo levy jäi pyörimään... (sisä piiri vitsi toi anna mennä, anna mennä... en olettanutkaan että ymmärtäisit)

        mutta mutta, hyvä homma että meinaat elää, meikäki on suunnitellu´elää niin kauan kunnes kuolen luonnollisesti tai ammutaa aivot pellolle... tai sitten murhataan jollain muulla tavalla... mutta ketä kiinoistaisi murhata minut?

        Joten olen mahtavan huonolla tuurillani kuitenkin onnistunut välttämään vaaravyöhykkeen tulla murhatuksi...

        Elämme kovia aikoja ystävä hyvä...

        Tiesitkö että ärsytät mua ihan suunnattoman paljon? Se on varmaan tarkotukseskin, mutta saatko siitä jotain tyydytystä?

        Joo niinpä tietysti, olisihan mun pitänyt heti tietää että se oli sisäpiirin juttu. Saan kokee tällästä paskaa ihan tarpeeks joka paikassa muutenkin, vihaa riittää vaikka muille jakaa, mutta miks sä vittuilet mulle koko ajan?

        Täällä ei näköjään pidä luottaa yhteenkään ihmiseen johon "tutustuu" kun saa heti turpaansa. Vastaisin samalla mitalla mutta kun tiedän että vain naureskelet ja haukut mua niin turha tässä on enää mitään sanoa. Lähen nyt johonkin purkamaan vihaani ja tulisin tekemään sen sun luo kynsin ja hampain jos tietäisin missä olet.


      • ketsueki
        Tuhkimo kirjoitti:

        Tiesitkö että ärsytät mua ihan suunnattoman paljon? Se on varmaan tarkotukseskin, mutta saatko siitä jotain tyydytystä?

        Joo niinpä tietysti, olisihan mun pitänyt heti tietää että se oli sisäpiirin juttu. Saan kokee tällästä paskaa ihan tarpeeks joka paikassa muutenkin, vihaa riittää vaikka muille jakaa, mutta miks sä vittuilet mulle koko ajan?

        Täällä ei näköjään pidä luottaa yhteenkään ihmiseen johon "tutustuu" kun saa heti turpaansa. Vastaisin samalla mitalla mutta kun tiedän että vain naureskelet ja haukut mua niin turha tässä on enää mitään sanoa. Lähen nyt johonkin purkamaan vihaani ja tulisin tekemään sen sun luo kynsin ja hampain jos tietäisin missä olet.

        Totta kikkelissä tiesin että kestävä kritiikka ja fakta ärsyttävät sinua...

        Sinäkin ärsytätä hitosti minua... tuollainen teinix valitus ottaa vitusti päähän... sulla ei ole mitään ongelmia rakastavan äitisi kanssa... uskot mitä tahdot... jos oikaisisit kantasi saattaisit itsekkin huomata kuinka pellesti valitat täällä...


      • Tuhkimo
        ketsueki kirjoitti:

        Totta kikkelissä tiesin että kestävä kritiikka ja fakta ärsyttävät sinua...

        Sinäkin ärsytätä hitosti minua... tuollainen teinix valitus ottaa vitusti päähän... sulla ei ole mitään ongelmia rakastavan äitisi kanssa... uskot mitä tahdot... jos oikaisisit kantasi saattaisit itsekkin huomata kuinka pellesti valitat täällä...

        Mä valitan SYYSTÄ. En valita helposti. Usein pidän mölyt mahassa siihen asti kunnes on vaan pakko sanoa jotain. Myönnän että olin ton ekan viestin aikaan huonommassa kunnossa ku nyt, mutta jos vaan tuntisit äitini niin olisit samaa mieltä. Tai no et välttämättä, mutta jos seuraava lause on paremmin mieleesi: En tule äitini kanssa toimeen. Sen puheet ja valitukset ja kerskumiset vaan on liikaa mulle. En vaan SIEDÄ sellasia ihmisiä. Nytkö oot sitten tyytyväinen??


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. IL - Kansanedustaja tehnyt ITSEMURHAN eduskuntatalossa!!

      "IL:n tiedot: Kansanedustaja tehnyt itsemurhan Eduskuntatalossa Iltalehden tietojen mukaan kansanedustaja on tehnyt its
      Maailman menoa
      411
      9021
    2. Eemeli Peltonen teki itsemurhan eduskuntatalossa

      Kevyet mullat sitten vaan. Ei mulla muuta.
      Maailman menoa
      189
      3560
    3. Kuka pistetty kylmäksi

      Ketähän joutunu puukkohipan uhriksi? Tietääkö kukkaan?
      Kajaani
      20
      2013
    4. Mietin että

      Onko tarinallamme vielä luvussa tilaa kohtaamiselle vai jääkö se tähän.
      Ikävä
      81
      1246
    5. Postilaatikoista

      Tuntuu kaikki tietävän tekijän/tekijät, mutta miksi nimiä ei julkaista???
      Kihniö
      27
      1095
    6. Oletko samaa mieltä

      Että on parempi olla erillään?
      Ikävä
      75
      1090
    7. Sylikkäin.

      Sylikkäin, suudellen. Milloin haluaisit näin nainen tehdä ? Vain häntä ajatellen 😘. Tietenkin jos häntä asia kiinnosta
      Ikävä
      64
      1051
    8. Eemeli Peltosen viimeinen postaus Facebookissa!

      "Olen ollut kevätistuntokauden viimeisillä viikoilla paljon poissa eduskuntatyöstä. Sain toukokuussa hyvää hoitoa HUSiss
      Maailman menoa
      79
      1045
    9. Nainen arvaa kuka

      En ikävä kyllä elä enää pitkään
      Ikävä
      55
      1013
    10. Sano nyt kiertääkö

      Huhut meistä tai jostain muusta?
      Ikävä
      65
      950
    Aihe