Tuttava pariskunnan miehen hautajaiset ovat lähiaikoina. Kysymykseni kuuluu otanko 5 v pojan hautajaisiin mukaan? Toivon asiallisia vastauksia miten omat lapsenne ovat kokeneet hautajaiset? Itse olen kahden vaiheilla ottaako vai ei? Mahdollisuus on jättää myös poika hoitoon hautajaisten ajaksi.
LAPSI HAUTAJAISIIN???
Tapiiri
39
6056
Vastaukset
- otettu mukaan
Meilläpäin on ollut tapana ottaa lapset mukaan hautajaisiin. Elämäähän sekin on. Pitää vaan muistaa keskustella lapsen kanssa ja vastata rehellisesti hänen tekemiin kysymyksiin.
- Tapiiri
Mä itse ajattelin ihan samaa, että lapsen ois hyvä nähdä myös hautajaiset.
- elina
Kannattaa miettiä tarkkaan! Osaako poikasi käyttäytyä ts. jaksaako hän istua leikkimättä ja hiljaa kirkossa? Hän on kuitenkin vasta pieni, joten keskittyminen voi olla vaikeaa.
Itsestä ainakin tuntuisi pahalta, jos oman läheiseni hautajaisissa olisi joku ymmärtämätön pieni (5-vuotias ei voi ymmärtää kuoleman lopullisuutta) leikkimässä. Jos otat hänet mukaan, pidä myös huoli siitä, että hän osaa olla nätisti.- ja keitä paikalla?
Näitä asioita itse miettisin jos hautajaiset nyt tulisivat. (omat lapset 6 ja 8) siis jos kyse on vaikka lapsen hautajaisista en varmaan ottaisi, koska se olisi pelottavaa lapselle ja toisaalta todennäköisesti suurinosa hautajaisväestä olis tosi järkyttyneitä ja itkuisia (lapsi saattais ahdistua tosi pahasti)
Mutta jos kyseessä olisi vanha ihminen (mummo, pappa) niin ehkä ottaisin, koska usein ollaan lasten kanssa puhuttu siitä että vanhana ihmiset kuolee jne ja se ei kuitenkaan ole omaisillekkaan usein yhtä iso yllätys ja järkystys kun vaikka lapsen kuolema.
Jos kuollut ei ole lapselle älyttömän rakas olisi tavalllaan hyvä harjoitella "luopumista" näin, just siis juttelemalla kaikista niistä asiosita joita hänelle mieleen tulee. Kun sitten joskus kuolee joku tosi läheinen, ei asia ole hänellekään enää ihan niin pelottava ja ihmeellinen. - äiti3
Itse olen huomannut että lapset voivat myös tuoda lohtua hautajaisiin. Isäni totesi lasten leikkiessä hautakummun hiekalla valokuvia otettaessa että siinä kohtaavat mennyt ja tuleva:elämä jatkuu!
Mutta on totta että lähiomaisten surua on kunnioitettava ja lapsen tullessa hermostuneeksi tai muuten vain turhan äänekkääksi hänen kanssaan voi poistua pihalle odottelemaan. Olen näin tehnyt kerran häissä...
Oma 2-vuotiaani lauloi oma-alotteisesti pappani hautajaisissa ennen arkun saapumista kovalla äänellä "Enkeli taivaan"-virttä ja se oli ihmisten mielestä ihanaa! - mie vaan
jos lapsi tietää kuka arkussa on ei hän leiki ja häslää, mutta jos ei tiedä=ole nähnyt on asian ymmärtäminen monasti liian vaikeaa.
Kuoleman lopullisuusko antaa luvan tulla hautajaisiin? Vasta 12v ymmärtää kuoleman lopullisuuden, tutkittu juttu.. - elina
mie vaan kirjoitti:
jos lapsi tietää kuka arkussa on ei hän leiki ja häslää, mutta jos ei tiedä=ole nähnyt on asian ymmärtäminen monasti liian vaikeaa.
Kuoleman lopullisuusko antaa luvan tulla hautajaisiin? Vasta 12v ymmärtää kuoleman lopullisuuden, tutkittu juttu..Tapahtuman kunnioittaminen on mielestäni erittäin tärkeää kyseessä ollessa hautajaiset. On mielestäni erittäin ajattelematonta, että jotkut ottavat hautajaisiin mukaan lapsia ja antavat heidän sitten kirkossakin riehua ja leikkiä tapahtumaa kunnioittamatta. Se on loukkaus omaisia kohtaan, jotka surevat. Kaikki vanhemmat eivät ymmärrä opettaa lapsilleen käytöstapoja - huomattu on.
Sanoin vaan, että jos ottaa lapsen mukaan, täytyy myös huolehtia siitä, että lapsi käyttäytyy tilaisuuteen sopivalla tavalla. Ja todellakin sellaisia lapsia, jotka eivät olleet vainajalle läheisiä, ei mielestäni tarvi hautajaisiin tuoda. Kuolemasta voi jutella muutenkin. Ja lapsi kyllä varttuessaan tulee kohtaamaan nämä kuolemaan liittyvät asiat. Viisivuotias elää vielä mielikuvitusmaailmassa.
- omakohtaista kokemusta!
En muista tarkalleen, minkä ikäinen olin, mutta koulussa en vielä ollut.
Olin äitini sukulaisen hautajaisissa, enkä edes tuntenut kuollutta.
Tuon jälkeen mietin tosi pitkään, eikö kuolleet menekkään taivaaseen, ja miten se pääsee sieltä arkusta pois. Näin pitkään painajaisia siitä, kuinka kuolleen henki menee pitkin arkkua kun ei pois pääse.
Minulle tuo oli traumaattinen kokemus, mutta en tiedä miten muut lapset ovat asian käsitelleet.- mekin oltiin
KAIKKI lapset miettivät juuri noita kysymyksiä ja fiksuimmat kysyvät ne ääneen. Ja fiksut vanhemmat vastaavat kysymyksiin, eivätkä vain hätistä lasta pois jaloista kyselemästä. Ikävää, että sinulle jäi tuollaiset kokemukset, ne olisi pitänyt selvittää jo silloin kauan sitten.
- äiti3
Olemme aina ottaneet lapset mukaan kaikkiin sukutapahtumiin yms. ellei sitä erikseen ole kutsulla rajattu mahdottomaksi. Mielestäni kuolema on nykyisin liian kaukainen ja steriili asia. Kaukaisemman ihmisen hautajaiset antavat hyvän mahdollisuuden keskustella lapsen kanssa kuolemasta. Meillä lapset ovat aina hautajaisten jälkeen prosessoineet asiaa ja siitä on keskusteltu. Kuulin kun 5v. tyttö sanoi koiralle ossaaottavalla äänellä:" Kun sää kuolet sut pistetään arkkuun ja kaivetaan maahan!"
- jätä hoitoon
ehtii niitä hautajaisia muullonkin nähdä.Tilanne itellennekin helpompi, kun ette ota lasta mukaan.
- kuuluu elämään
myös tuo puoli, luonnollinen asia siis, parempi suojella lastaan kaikelta valheellisuudelta (mitä esim. telkkari syytää)
- äiti minäkin
Mukaan, jos vainaja on ollut vanha tai ees aikuinen ja omaiset on noin suunnilleen sinuja tapahtuneen kanssa. Jos lapsi saa raivarin tms. kirkossa, sieltä voi lähteä ulos vähäksi aikaa rauhoittumaan. Istukaa suosiolla taakse, niin poistuminen ei herätä huomiota. Leikki ja kysymykset taas kuuluu asiaan, vaikka kirkkoon ei juoksentelu ja huutaminen sovikaan. Ja ota vaikka kuvakirja tai jotain mukaan jos alkaa menot olla pitkäveteiset lapsen mielestä.
- Kokemuksella
Voit ottaa hänet mukaan, jos olet valmis toimimaan lapsesi ehdoilla, eli jos lapsellesi tulee tarve purkaa energiaansa tai hänelle tulee kuuma, olet valmis lähtemään hänen kanssaan vähäksi aikaa ulos. Jos olet valmis olemaan haudalla "silmät selässä", voit ottaa lapsen mukaasi.
Jos taas haluat keskittyä itse toimitukseen ja olla nähdä ja kuulla joka tilanteen ja sanan, älä ota lasta mukaasi.
P.S. olen ollut kolmen alle 5 vuotiaan kanssa kaksissa hautajaisissa ja yksissä rippijuhlissa puolen vuoden sisällä. Jälkimmäisissä hautajaisissa saatiin olla kokosiunaustilaisuuden aika kappelissa sisällä. Kova työ oli pitää lapset omassa penkissä. Siinä tutkittiin kaikkea mahdollista, äidin kengistä alkaen. Kun lähdimme ulos haudalle, takanamme istunut iäkäs sukulaismies kertoi ihailleensa, kuinka hyvin osasimme pitää lapset rauhallisina. Ne sanat tuntuivat kovin ristiriitaisilta omiin tunteisiin verrattuna, mutta näin jälkeenpäin ne kyllä lämmittävät kummasti. - Mimmi
Minusta on hyvä, ettet ottaisi mukaan lastasi hautajaisiin, kun kysymyksessä ei ilmeisesti ole lähisukulainen, jonka pois meno olisi lapsen kannalta vaikeampi ymmärtää kuin tuttava pariskunnan miehen kuolemaa. Lapset eivät ole niin kiintyneitä vanhempiensa tuttaviin kuin lähisukulaisiinsa esim. mummo tai vaari. Mielestäni kysyiset hautajaiset voivat olla turhan hämmentäviä kokemuksia lapsille, kun ei ole ihan pakko vielä ymmärtää tai käsitellä asiaa kuolema niin vakavasti. Lapsille on yleistä tulla myös pelkotiloja, että lapsi pelkää vanhempiensa kuolevan, mitä lapselle silloin käy? Ja tässä lapset ovat todella yksilöitä toiselle se on helppoa ja toiselle lapselle jopa traumaattinen kokemus. Vain sinä tiedät mikä on lapsesi kohdalla oikein tehdä. Tässä muutama juttu asian tiimoilta esille.
- minä
lapsen on ihan hyvä oppia olemaan erilaisissa tilanteissa. Kerro lapselle etukäteen, että menette hautajaisiin ja että ihmiset ovat siellä surullisia ja voivat itkeä yms. Hautajaiset ovat osa elämää kuten muutkin tapahtumat...
- oppii vielä
tekopyhää raahata muutenkin vaikeaan tilanteesseen.Järki käteen,jätä laps kotiin.Kyllä ei hautajaisia niin usein tule,että niisä pitäisi opitusti olla.Ja kyllä osaa sit kuitenkin olla.
- ikinä
itse olin isoisäni hautajaisissa viisi vuotiaana... tuskallinen ja traumaatinen kokemus... terveisin hannu 50 v
- Tapiiri
Kiitos kaikille vastanneille!! Tuli kommentteja puolesta ja vastaan. Kokemuksesta tiedän että poika osaa käyttäytyä kirkossa, osaa istua hiljaa. Olen tullut siihen tulokseen että poika jää mummolle hoitoon hautajaisten ajaksi. En halua pojalle mitään traumaa/painajaista. Kyseessä ei tosiaan ole lähisukulainen vaan rakkaan ystäväni mies, käymme puolin ja toisin kylässä. Poika kerkee nähdä hautajaiset vielä myöhemmälläkin iällä. Mukavaa Aurinkoista päivää teille kaikille!
- että teet niinkuin teet
Tapiiri kirjoitti:
Kiitos kaikille vastanneille!! Tuli kommentteja puolesta ja vastaan. Kokemuksesta tiedän että poika osaa käyttäytyä kirkossa, osaa istua hiljaa. Olen tullut siihen tulokseen että poika jää mummolle hoitoon hautajaisten ajaksi. En halua pojalle mitään traumaa/painajaista. Kyseessä ei tosiaan ole lähisukulainen vaan rakkaan ystäväni mies, käymme puolin ja toisin kylässä. Poika kerkee nähdä hautajaiset vielä myöhemmälläkin iällä. Mukavaa Aurinkoista päivää teille kaikille!
mutta tuo on jotenkin outoa, että moni saa "trauman" hautajaisista - silloin kyllä on jo vieraantunut tosiasioista, mikä mun mielestä on vielä suurempi "trauma"
- Tapiiri
että teet niinkuin teet kirjoitti:
mutta tuo on jotenkin outoa, että moni saa "trauman" hautajaisista - silloin kyllä on jo vieraantunut tosiasioista, mikä mun mielestä on vielä suurempi "trauma"
trauman saaja ei suinkaan ole aikuinen vaan pieni lapsi. Lapsi ei ymmärrä asioita samalla tavalla kuin aikuinen!! Itse en ajattele mitään traumaa vaan lähinnä sitä että hautajaiset tulee pojalle painajaisen merkeissä uniin. Asia on omalta osaltani loppuun käsitelty.
- hoitzu
Tapiiri kirjoitti:
trauman saaja ei suinkaan ole aikuinen vaan pieni lapsi. Lapsi ei ymmärrä asioita samalla tavalla kuin aikuinen!! Itse en ajattele mitään traumaa vaan lähinnä sitä että hautajaiset tulee pojalle painajaisen merkeissä uniin. Asia on omalta osaltani loppuun käsitelty.
meillä sukulainen kuoli, kukaan ei saanut nähdä häntä arkussa koska oli niin ruhjoutunut. lapset kyselivät pitkään missä hän on ja vaikka haudalla käytiin ei se ollut sama asia. kyse alle kouluikäisistä.
mummon kuollessa käytiin kappelissa katsomassa häntä arkussa. hautajaisiin lapset mukaan. jopa kaksivuotias ymmärsi tilanteen ja tiesi missä mummo on. ei siitä mitään tarumaa tullut päin vastoin! muilla lapsenlapsilla sitten oli sama missä kysely pitkään kun eivät mukana olleet.
vainajan näkeminen olisi lapselle hyvä asia niin hän saa jättää hyvästit ja näkee ettei toista enää ole. itse hautajaiset voisi sitten jättää väliin. pelkkä arkkukaan ei mitään kerro. kuolema on juuri niin luonnollinen osa elämää kuin jokaisen oma suhtautuminen siihen. - 10Pointsia ja papukaijamerk...
Tapiiri kirjoitti:
Kiitos kaikille vastanneille!! Tuli kommentteja puolesta ja vastaan. Kokemuksesta tiedän että poika osaa käyttäytyä kirkossa, osaa istua hiljaa. Olen tullut siihen tulokseen että poika jää mummolle hoitoon hautajaisten ajaksi. En halua pojalle mitään traumaa/painajaista. Kyseessä ei tosiaan ole lähisukulainen vaan rakkaan ystäväni mies, käymme puolin ja toisin kylässä. Poika kerkee nähdä hautajaiset vielä myöhemmälläkin iällä. Mukavaa Aurinkoista päivää teille kaikille!
Oikea ratkaisu, lapselle paras ja teille helpompi.Näkee vielä hautajaisia. Ois aika tekopyhää lähteä tavan vuoksi viemään.
- hoitzulle
hoitzu kirjoitti:
meillä sukulainen kuoli, kukaan ei saanut nähdä häntä arkussa koska oli niin ruhjoutunut. lapset kyselivät pitkään missä hän on ja vaikka haudalla käytiin ei se ollut sama asia. kyse alle kouluikäisistä.
mummon kuollessa käytiin kappelissa katsomassa häntä arkussa. hautajaisiin lapset mukaan. jopa kaksivuotias ymmärsi tilanteen ja tiesi missä mummo on. ei siitä mitään tarumaa tullut päin vastoin! muilla lapsenlapsilla sitten oli sama missä kysely pitkään kun eivät mukana olleet.
vainajan näkeminen olisi lapselle hyvä asia niin hän saa jättää hyvästit ja näkee ettei toista enää ole. itse hautajaiset voisi sitten jättää väliin. pelkkä arkkukaan ei mitään kerro. kuolema on juuri niin luonnollinen osa elämää kuin jokaisen oma suhtautuminen siihen.Vai olisi vainajan näkeminen lapselle hyvä asia, mun appea ei kukaan halunnut nähdä kuolleena vaikka kuoli rauhallisesti ja pintapuolin ehjänä.Ei hautajaiset ole mikään selvitymisjuttu tms. Ei sinne lapsia tarvia viedä!
Luvan perästä, loukkaantukoot suku tai ei, en patista edes murrosikäisiä tuntemattomiksi jääneiden sukulaisten mahdollisiin hautajaisiin.Kun ei olla vuosikausiin muutenkaan oltu yhtään tekemisissä, miksi siis nähdä edes muodollista vaivaa? Loukaantukoot ken tahtoo, vainaja ei ainakaan ota enää kantaa. - älä älä:lle
Ja höpön höpön, sanon minä. Tuskin edes muistat mitä 5 vuotiaana olet tehnyt. Hautajaiset ovat ihan normaalia elämäntapahtumaa, vai oletko sinä viettänyt nämä vuotesi ilman yhtikäs hautajaisia? Tottakai lapsi mukaan hautajaisiin, niin ymmärtää sitten eikä pelkää EIKÄ TULE TRAUMOJA.
- hautajaisissa
2-vuotiaana ja olin vaan kysynyt että miksi sä äiti itket,että onko joku sua kiusannut.Ei siinä iäs tule mitään traumoja.Ja olen kyllä pitkin elämääni ollut hautajaisissa.Sehän on normaalia ottaa lapsi mukaan hautajaisiin,lapsillekkin pitää selittää,että kun sukulainen on arkussa niin se menee taivaaseen.
Ei lasta voi pitää niin ulkopuolella todellisuudesta ettei saa päästää hautajaisiinkaan..
Kuollutta ihmistä ei välttämättä tarvitse päästää lasta katsomaan..Mutta hautajaiset kuuluu asiaan.Olen 22-v. enkä ole vieläkään nähnyt kuollutta ihmistä.Lapsena ei päästetty katsomaan eikä tässä ole tullut kovin läheisten hautajaisia eteen vielä. - Senkin nähnyt
hautajaisissa kirjoitti:
2-vuotiaana ja olin vaan kysynyt että miksi sä äiti itket,että onko joku sua kiusannut.Ei siinä iäs tule mitään traumoja.Ja olen kyllä pitkin elämääni ollut hautajaisissa.Sehän on normaalia ottaa lapsi mukaan hautajaisiin,lapsillekkin pitää selittää,että kun sukulainen on arkussa niin se menee taivaaseen.
Ei lasta voi pitää niin ulkopuolella todellisuudesta ettei saa päästää hautajaisiinkaan..
Kuollutta ihmistä ei välttämättä tarvitse päästää lasta katsomaan..Mutta hautajaiset kuuluu asiaan.Olen 22-v. enkä ole vieläkään nähnyt kuollutta ihmistä.Lapsena ei päästetty katsomaan eikä tässä ole tullut kovin läheisten hautajaisia eteen vielä.Mun isäpuoli kuoli reilu kaksi vuotta sitten. Autokolarissa veljensä kanssa. Veljeksiä pääsi katsomaan. Ajattelin että menen kun ei hän loppujen lopuksi minulle niin kovin läheinen ollut, mutta kun 9-vuotias siskoni ja äitinikin olivavat menossa. Ja joskushan se äitinikin kuolisi ja häntä varmasti lähtisin katsomaan. Ajattelin että sitten tämäkin olisi koettu.
Ensin menivät näiden veljeksien vaimot ja sitten kaikki loput yhdessä. Vaikka kuulin kun äitini selitti siskolleni että isä näyttää siltä kuin nukkuisi, ei siihen näkyyn voinut valmistautua. Isäpuoleni makasi arkussa valkoisen lakanan alla, vain kasvot näkyivät.
Tulin itkien sieltä pois ja menin vessaan yökkäämään. En kuitenkaan oksentanut. Se vain järkytti minua sen verran että itku ei enää riittänyt. Tiedän että minä olin takuulla järkyttyneempi kuin 9-vuotias siskoni.
Toiselta veljeltä jäi kolme lasta jotka kaikki alle 12-vuotiaita, hekin olivat kaikki katsomassa isäänsä. Aikuiset siellä olivat paljon järkyttyneempi kun katsoivat kahta arkuissa makaavaa nelikymppistä miestä.
Vuosi sitten osuimme kolaripaikalle koko perheen voimin. Toinen auto oli tullut STOP-merkin takaa toisen eteen. Eteenajanutta autoa ajoi mieheni pappan veli ja hänen vaimonsa istui etupenkillä. Toisen auton kuljettaja oli tullut ulos autostaan ja (n. 40 vee) ja istui ojanpientareella. Hänellä ei ollut hätää vain turvatyyny auennut ja keuhkoista tullut "ilmat pihalle".
Tämä mieheni "setä" ei ollut laittanut turvavyötä ja istui etupenkkien välissä tajuttomana nojaten vaimoonsa. Vaimo oli tajuissaan. Rauhoittelin vaimoa että ambulanssi on tulossa ja huomasin että miehen huulet alkoivat sinertää. Koitin kaulasta pulssia, mutta sitä ei löytynyt. Paikalle osui sairaanhoitaja joka käski mieheni ja toisen paikalle osuneen miehen nostaa tämä mies pois vaimonsa päältäja ulos autosta. Mies nostetiin auton viereen ja viltti päälle. Sitten tuli "pelastajat" paikalle. Me lähdimme. Pääsimme pois näköpiiristä ja silloin tuli sama oksettava olo. En edes tuntenut tätä kuollutta miestä.
Olin kuvitellut että ei se kuolleen näkeminen niin kamalaa/järkyttävää ole, mutta minulle se ainakin oli. Ensi kerrallakin varmaan menen, vaikka tiedän mitä se on. - mekin oltiin
Senkin nähnyt kirjoitti:
Mun isäpuoli kuoli reilu kaksi vuotta sitten. Autokolarissa veljensä kanssa. Veljeksiä pääsi katsomaan. Ajattelin että menen kun ei hän loppujen lopuksi minulle niin kovin läheinen ollut, mutta kun 9-vuotias siskoni ja äitinikin olivavat menossa. Ja joskushan se äitinikin kuolisi ja häntä varmasti lähtisin katsomaan. Ajattelin että sitten tämäkin olisi koettu.
Ensin menivät näiden veljeksien vaimot ja sitten kaikki loput yhdessä. Vaikka kuulin kun äitini selitti siskolleni että isä näyttää siltä kuin nukkuisi, ei siihen näkyyn voinut valmistautua. Isäpuoleni makasi arkussa valkoisen lakanan alla, vain kasvot näkyivät.
Tulin itkien sieltä pois ja menin vessaan yökkäämään. En kuitenkaan oksentanut. Se vain järkytti minua sen verran että itku ei enää riittänyt. Tiedän että minä olin takuulla järkyttyneempi kuin 9-vuotias siskoni.
Toiselta veljeltä jäi kolme lasta jotka kaikki alle 12-vuotiaita, hekin olivat kaikki katsomassa isäänsä. Aikuiset siellä olivat paljon järkyttyneempi kun katsoivat kahta arkuissa makaavaa nelikymppistä miestä.
Vuosi sitten osuimme kolaripaikalle koko perheen voimin. Toinen auto oli tullut STOP-merkin takaa toisen eteen. Eteenajanutta autoa ajoi mieheni pappan veli ja hänen vaimonsa istui etupenkillä. Toisen auton kuljettaja oli tullut ulos autostaan ja (n. 40 vee) ja istui ojanpientareella. Hänellä ei ollut hätää vain turvatyyny auennut ja keuhkoista tullut "ilmat pihalle".
Tämä mieheni "setä" ei ollut laittanut turvavyötä ja istui etupenkkien välissä tajuttomana nojaten vaimoonsa. Vaimo oli tajuissaan. Rauhoittelin vaimoa että ambulanssi on tulossa ja huomasin että miehen huulet alkoivat sinertää. Koitin kaulasta pulssia, mutta sitä ei löytynyt. Paikalle osui sairaanhoitaja joka käski mieheni ja toisen paikalle osuneen miehen nostaa tämä mies pois vaimonsa päältäja ulos autosta. Mies nostetiin auton viereen ja viltti päälle. Sitten tuli "pelastajat" paikalle. Me lähdimme. Pääsimme pois näköpiiristä ja silloin tuli sama oksettava olo. En edes tuntenut tätä kuollutta miestä.
Olin kuvitellut että ei se kuolleen näkeminen niin kamalaa/järkyttävää ole, mutta minulle se ainakin oli. Ensi kerrallakin varmaan menen, vaikka tiedän mitä se on.Mielestäni kertomasi yksityiskohtaiset kolaripaikkajutut eivät nyt ollenkaan kuulu tähän keskusteluun! Alkuperäinen kirjoittaja halusi mielipiteitä siitä, ottaako 5-vuotias mukaan hautajaisiin vai ei. Ei hänellä ollut tarkoituskaan viedä lastansa katsomaan jotakuta kuollutta ihmistä! Ja miksi itse sanot vieläkin meneväsi, jos se sinua järkyttää? Oletko sillä tavalla perverssi, että haluat ehdoin tahdoin nähdä silpoutuneen ja ruhjoutuneen ihmisen?! Näkeehän niitä jo tv:n uutislähetyksissäkin aivan tarpeeksi! Toivottavasti et ikinä omille lapsillesi edes ehdota mokomaa 'pällistelyä', siitä he varmasti saavat elinikäiset traumat.
- eihän
mekin oltiin kirjoitti:
Mielestäni kertomasi yksityiskohtaiset kolaripaikkajutut eivät nyt ollenkaan kuulu tähän keskusteluun! Alkuperäinen kirjoittaja halusi mielipiteitä siitä, ottaako 5-vuotias mukaan hautajaisiin vai ei. Ei hänellä ollut tarkoituskaan viedä lastansa katsomaan jotakuta kuollutta ihmistä! Ja miksi itse sanot vieläkin meneväsi, jos se sinua järkyttää? Oletko sillä tavalla perverssi, että haluat ehdoin tahdoin nähdä silpoutuneen ja ruhjoutuneen ihmisen?! Näkeehän niitä jo tv:n uutislähetyksissäkin aivan tarpeeksi! Toivottavasti et ikinä omille lapsillesi edes ehdota mokomaa 'pällistelyä', siitä he varmasti saavat elinikäiset traumat.
toi ollutkaan tarkoitettu alkuperäiselle vaan edelliselle kirjoittajalle. Ei en todellakaan ole mikään perverssi. Kun läheinen ihminen kuolee niin sille haluaa jättää jäähyväiset, vaikka se katsominen pahalta tuntuisikin. Ensin tulee se shokki, mutta jälkeenpäin on varsin rauhallinen olo. Ja minua ainakin olisi kaduttanut jollen olisi katsomaan mennyt.
Kummassakaan kuolemantapauksessa ruumis ei ollut millään tavalla silpoutuneen tai ruhjoutuneen näköinen. Varsinkin isäpuoleni oli oikein rauhallisen näköinen. (vaikka ruumiinavauspölytäkirja oli aika karua luettavaa)Se helpotti "päästämään irti". Ja jos omat lapset mukaan haluavat niin taatusti saavat tulla. Oma siskonikaan ei ole isänsä näkemisestä mitään traumoja saanut, vaan on mun mielestä päässyt "asian yli" helpommin kuin moni muu.
Huomaa että vielä tänäpäivänäkin kuolema on jotain mitä lapsille ei saisi näyttää tai opettaa. Ei mun kaksivuotias poika kyllä ollut sillon "pappaansa" katsomassa, joten en ole hänelle niitä traumoja antanut.
- MUKAAN
tietenkin lapsi mukaan hautajaisiin.Lapset tulevat automaattisesti mukaan kun kyseessä onuuden vauvan ristiäiset tai häät.On luonnollista näyttää ja kertoa lapselle että hautajaisetki kuuluvat elämään.
Hautajaiset ovat jäähyväiset rakkaalle joka ei enää ole luonamme.
Itse olin 5 vuotiaana oman isoäitini hautajaisissa eikä todellakaan jäänyt traumaa.
Mummi oli tuhkattu ja tuhkat olivat uurnassa ja uurna oli kukkien keskellä ennen kuin se laskettiin maahan.
Muistan vielä menneeni lähelle katsomaan että sinne maahan se uurna nyt meni.
Sen jälkeen olen ollut tuttava perheen hautajaisissa 8 vuotiaana ja oman vaarini hautajaisissa 10 vuotiaana ja näin minulle tuli luonnolliseksi se asia että ihmisiä syntyy ja ihmisä kuolee ja kaikki se on osa normaalia ja luonnollista elämän kulkua.
Näissä 2 viimeisissä hautajaisissa oli myös pienemmät sisarukseni ja minusta olisi ollut outoa jos äitini olisi hommannut heille hoitopaikan kun muu perhe menee jättämään hyvästinsä.
Kyllä ehdottomasti lapset mukaan myös hautajaisiin. - ....
Tottakai otat lapsen mukaan, hautajaiset kuuluvat elämänrytmiimme. Ei lasta siitä tarvii poissulkea. Aiotko läpi elämän kieltää häntä kohtaamasta hautajaisia?? Itse olimme juuri hautajaisiissa, mukana olivat myös lapset. Ikähaarukka 8 kk - 19v. Aiotko pumpulissa kasvattaa lapsesi. Mukaan vaan!!!!!!!!!.
- .........
Minä olen lapseni vienyt kaikkiin hautajaisiin. Kuolema on normaali osa elämää ja kuusivuotiaani on käynyt jo läpi kuolemanpelon. Itselläni ei ole ainoatakaan traumaa jäänyt hautajaisista, vaikka muistankin vielä kirkkaasti omien mummojeni hautajaiset. Olin viisi kun toinen kuoli ja vuotta myöhemmin hautasimme toisen isoäitini. Muistan kuinka itkin. Lapsilleni olen kertonut hautajaisista, että se on tapa kunnioittaa kuollutta ja muistaa häntä. Että rakkaasta on ehkä helpompi päästää irti, kun hänet saatetaan yhdessä haudan lepoon. Siellä surraan ja muistellaan yhdessä edesmennyttä, eikä hautajaiset itse asiassa kovin kamala juhla ole, vain etappi elämässä.
Siis minun mielestä lapsen voi ottaa mukaan hautajaisiin jos lapsi sinne itse haluaa lähteä. Itse en olluet oman äitini hautajaisissa koska pelkäsin niin paljon (ikää silloin 6v)enkä ollut aikaisemmin hautajaisissa ollut. Siitä sitten 2 vuoden päästä olikin isäni hautajaiset joissa olin kun silloin jo tiesin mitä hautajaisissa on kun olin ollut yhden kaukaisen sukulaisen hautajaisissa.
Aiemmin tuola joku oli kirjoittanut että alle 12 vuotias ei kuolemaa ymmärrä...kyllä muuten ymmärtää tai siis voihan se riippua ihan siitäkin onko kuinka läheisiä ihmisiä kuollut.
Itse ajattelin kumminkin sitten joskus kun tässä hautajaisia tulee niin otan kyllä oman poikani sinne mukaan jotta ei tule niin kamalaa järkytystä kun minulle.- Pigael
Ilman muuta ottakaa lapsenne mukaan hautajaisiin! Lapselle täytyy olla totuudenmukainen ja kertoa asiat niinkuin ne oikeasti ovat. Kuolema on luonnollinen asia. Aikuisten ihmisten tulisi ymmärtää, että lapset eivät jaksa aina olla aloillaan ja hiljaa. Kirkosta ei tarvitse kenenkään poistua! Kaikki ihmiset ovat tervetulleita kirkkoon niin lapset kuin aikuisetkin. Kaikenlaisia typeriä kannanottoja sitä saa lukeakkin.
- mekin oltiin
Parhaan ystäväni ja työkaverini äiti kuoli talvella,
ja sain kutsun hänen siunaus- ja hautaustilaisuuteensa. Kysyin ensin ystävältäni, onko hänen mielestään sopivaa tuoda lapsetkin, ja hän sanoi että tottakai. Hän jopa toivoi sitä, kun
hänellä ei omia omaisia paljonkaan ole ja nekin vähät asuvat kaukana, eivätkä päässeet mukaan. Lapseni ovat 6- ja 12-vuotiaat ja osasivat käyttäytyä mallikkaasti ja kauniisti. Itku pääsi minultakin, kun lapset alkoivat hiljaisesti kyynelehtiä kesken siunaustilaisuuden. Kun kysyin etenkin nuoremmalta jälkeenpäin, miksi häntä oli niin itkettänyt, niin poika sanoi: - Kun oli niin surullisen kaunista! En siis usko, että kummallekaan jäi mitään pysyvää traumaa tapahtumasta. Mielestäni heidän oli jo aikakin nähdä myös hautajaiset, aivan yleissivistyksen kannalta, ja siksikin, etteivät omat vamhempani ole enää kovin hyvissä voimissa - koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Olin myös valmistautunut selittämään ja vastaamaan lasten kysymyksiin, mutta he eivät ole ainakaan vielä palanneet tähän aiheeseen. Ja muistotilaisuudesta heille jäi varmasti keveä ja iloinenkin tunnelma, koska siellä ei todellakaan mitenkään synkistelty, vaan muisteltiin vainajaa ja kerrottiin häneen liittyviä tarinoita. Suosittelen!- otin minäkin
niin siis mun lapset olivatensimmäisissä hautajaisissa kun olivat 5 ja 3 vuotiaita.
Muistan kun isompi jäi istumaan haudan reunalle ja oli odottavan näköinen.
Kysyin että mennäänkö sain vastauksen
"en tuu,mä jään odottamaan ja katsomaan kun enkelit hakevat papan"
Selitin enkeleiden hakevan pappaa vasta illalla kun tulee pimeää ja niin me lähdimme.
Pienempi alkoi taasen kyseleen että,miten papan huonekalut menevät taivaaseen vai onko siellä ihan uudet odottamassa,,Siihen en osannut vastata kun että Ei sinne mitään tarvi ottaa mukaan,siellä on kaikki valmiina mitä sitten tarvitaan. - oltiin mekin
otin minäkin kirjoitti:
niin siis mun lapset olivatensimmäisissä hautajaisissa kun olivat 5 ja 3 vuotiaita.
Muistan kun isompi jäi istumaan haudan reunalle ja oli odottavan näköinen.
Kysyin että mennäänkö sain vastauksen
"en tuu,mä jään odottamaan ja katsomaan kun enkelit hakevat papan"
Selitin enkeleiden hakevan pappaa vasta illalla kun tulee pimeää ja niin me lähdimme.
Pienempi alkoi taasen kyseleen että,miten papan huonekalut menevät taivaaseen vai onko siellä ihan uudet odottamassa,,Siihen en osannut vastata kun että Ei sinne mitään tarvi ottaa mukaan,siellä on kaikki valmiina mitä sitten tarvitaan.Aivan, lapset ajattelevat konkreettisesti ja käsittelevät asioita sen mukaan. Hyvin käytännöllisiä kysymyksiä sinunkin muksusi esittivät! Ja minusta on hyvä niin, asian filosofista ja uskonnollista puolta voi käsitellä sitten, kun lapset ovat vanhempia ja ymmärtävät myös abstrakteja asioita. Hauskaa kesää teille toivottelen.
- EI mukaan
Lapsesi on viisi vuotias.
Hän pitkästyy hautajaisissa.
Hän hämmentyy hautajaisissa.
Kyllä lapset ehtivät kohdata elämän aikana kuoleman ja surun.
Vie lapsi hoitoon, mene yksin kunnioittamaan ystävättäresi äidin muistoa. Voit rauhassa surra itse eikä sinun tarvitse miettiä miten lapsi reagoi sinun suruusi.
Jos kyseessä olisi isovanhempi, joka lähtee lapsen viereltä pois, ottaisin silloin mukaan hautajaisiin, jotta lapsi ymmärtää kuolleen isovanhemman poismenon. - mekin oltiin
EI mukaan kirjoitti:
Lapsesi on viisi vuotias.
Hän pitkästyy hautajaisissa.
Hän hämmentyy hautajaisissa.
Kyllä lapset ehtivät kohdata elämän aikana kuoleman ja surun.
Vie lapsi hoitoon, mene yksin kunnioittamaan ystävättäresi äidin muistoa. Voit rauhassa surra itse eikä sinun tarvitse miettiä miten lapsi reagoi sinun suruusi.
Jos kyseessä olisi isovanhempi, joka lähtee lapsen viereltä pois, ottaisin silloin mukaan hautajaisiin, jotta lapsi ymmärtää kuolleen isovanhemman poismenon.Myöhästyit mielipiteesi kanssa, jos se yleensä olikaan minulle ja lapsilleni tarkoitettu. Siis
muksuni ovat 6 ja 12, ja ne työkaverin äidin hautajaiset olivat ja menivät jo! Lapseni eivät pitkästyneet ollenkaan, eivätkä saaneet parantumattomia haavoja sieluunsa, päinvastoin. Ja ruoka maistui muistotilaisuudessa hyvin! Olin hyvin ylpeä heistä, kun jaksoivat 'edustaa', vaikka vainaja olikin heille lähes tuntematon. Kaikkien ihmisten lapset eivät toki osaa/pysty/halua osallistua tällaisiin tilaisuuksiin (tai vanhemmat eivät halua heitä niihin viedä), joten kukin tehköön niin kuin lystää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oi mun haniseni
Mul on ihan törkee ikävä sua. En jaksais tätä enää. Oon odottanut niin kauan, mutta vielä pitää sitä tehdä. Tekis mieli275304Kyllä mulla on sua ikävä
Teen muita juttuja, mutta kannan sua mielessäni mukana. Oot ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen illalla. Välissä läm123865Hei rakas sinä
Vaikka käyn täällä vähemmän, niin ikäväni on pahempaa. Pelkään että olen ihan hukassa😔 mitä sinä ajattelet? naiselle403197IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä.
IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä. IS uutisoi torstaina Toni Imm512800Vihdoin tiedän että tämä on molemminpuolista
Saattoi se koko ajan olla silmiemme edessä mutta kumpikaan ei uskaltanut sitä toivoa. Kunpa nähtäisiin pian, toivottavas861308Israel aloitti 3. maailmansodan
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011297979.html Israel se sitten aloitti näköjään kolmannen maailmansodan.2841303- 601183
- 791139
Natoon liittyminen on alkanut kaduttaa.
Nato on muuttunut niin paljon, että se ei ole enää se mihin haluttiin liittyä. Usa on vetäytynyt ja 5% osuus valtion tul3961112Nainen, meidän talossa on säännöt
1. Mies on aina oikeassa. 2. Ei vastaväitteitä. 3. Mäkättäminen kielletty. 4. Suhde on tärkein. 5. Ei salaisuuksia. 6. E2131086