Minulle on useampikin taho tarjoutunut keskustelemaan kanssani piristämis tarkoituksessa.
En kuitenkaan tunne tarvetta päästää tuntemattomia henkilöitä kotiini vaan olen kieltäytynyt näistä vierailijoista.
Muutaman vuoden takainen kokemus eräästä piristäjästä oli sellainen etten jaksa olla piristämisen kohteena paria tuntiakaan. Minä olin tosi väsynyt kuunneltuani tämän lähes itseni ikäisen henkilön vuodatusta hänen ongelmistaan lastensa lasten hoidosta ym. parisuhdeongelmista.
Asun leskeksi jäätyäni 60 vuotiaan poikani kanssa omakotitalossa eri asuinkerroksissa, mutta poikani hoitelee minun kauppa-asiani ja asioilla käyttämiseni, katsomme myös tv-n paria ohjelmaa yhdessä.
Olen tehnyt pitkän uran kauppiaana ja totuin asiakaspalvelussa kuuntelemaan ihmisten tarinoita kyllästymiseen asti ja haluan olla nyt vain ihan itsekseni omien tuttujeni seurassa.
En kuitenkaan tunne tarvetta päästää tuntemattomia henkilöitä kotiini vaan olen kieltäytynyt näistä vierailijoista.
Muutaman vuoden takainen kokemus eräästä piristäjästä oli sellainen etten jaksa olla piristämisen kohteena paria tuntiakaan. Minä olin tosi väsynyt kuunneltuani tämän lähes itseni ikäisen henkilön vuodatusta hänen ongelmistaan lastensa lasten hoidosta ym. parisuhdeongelmista.
Asun leskeksi jäätyäni 60 vuotiaan poikani kanssa omakotitalossa eri asuinkerroksissa, mutta poikani hoitelee minun kauppa-asiani ja asioilla käyttämiseni, katsomme myös tv-n paria ohjelmaa yhdessä.
Olen tehnyt pitkän uran kauppiaana ja totuin asiakaspalvelussa kuuntelemaan ihmisten tarinoita kyllästymiseen asti ja haluan olla nyt vain ihan itsekseni omien tuttujeni seurassa.
Vastaukset 34
Vanhimmat
En todellakaan kaipaa ketään tuntematonta piristäjää elämääni.
Vihdoinkin voin elää kissani kanssa kaikessa rauhassa.
Stressaantuisin jo oodotellessani, päivärutiinit kärsisi.
En silti ihmettele vaikka joillekin piristminen olisi hyväksi. En ole sosiaalinen mutta on ihmisiä jotka eivät tykkää olla yksin.
Oletpa sinä liekko nätti nainen! Palstan kaunotar🌹
Lämmin kiitos. Kuva on lähes 10-vuotta vanha. Mutta vielä minut tunnistaa kuvasta.
Liekko ... tansseissahan tavattiin.
En ole käynyt tansseissa ainakaan viiteentoista vuoteen. Saattaa olla pidempikin aika.
"Piristäjä" olisi hyvin tervetullut minun luokseni.
Ihan ymmärrettävää , en tiedä miten itse suhtautuisin sellaiseen piristäjään liioin,
Uskon mielummin että jos on joku hyvä ystävä niin , kahvittelu aina joskus saattaisi jotenkin piristää , mutta vaikeahan se on jotenkin kun vento vieras tulee ja vielä jos puhuu omista vaivoistaan koko ajan niin ei se ketään piristä .
Meidän kaupungissa on myös näitä jotka käyvät vanhojen ihmisten luona juttelemassa, toiset hyväksyy ne juttelu tuokiot mutta monet eivät.
ei ikääntyneenä tutustu enää niinkuin nuorempana, eikä kukaan rupee koko elämän -stooriansa , puhumattakaan että oman perhekuntansa asioita.
päivän säästä voi huoletta puhua missä ja kenenkä kanssa vaan .
Jotkut selostaa täälläkin pehejuntansa asiat. Ihan outoa.
Kaikki eivät jaksa mihinkään eivätkä tapaa ketään. Kiva olisi saada sellainen piristäjä.
Ei hänen kanssaan ole tarkoituskaan elämäänsä alkaa "tilittää", mutta muustakin
voi puhua kuin säistä. Tädilläni kävi diakonissa. Hänen kanssaan sai pohtia omaa
elämäänsä ja ihan mitä vain. Uskoa ei tyrkytetty.
Sellaisen piristäjän saa, maksua vastaan.
Mistäpä ei nykyään bisnestä tehdä. Nämä piristäjät ovat itsekin jo eläköityneitä. Tekevät välittäjäfirman kautta seuralaispalvelutyötä.
Lieneekö enää vapaaehtoistyönä, enpä tiedä.
Voi olisitko ihmettelemätä , annetaan kaikkien kirjoittaa ihan miten kukin haluaa , ilman että pitää heti kommentoida .
Täällähän saa kyllä kertoa ihan mistä vaan, miten se sinua ärsyttää
Koen lohduttomaksi ja yksinäisyyden huipuksi, että seurasta joutuisi
maksamaan, mutta se voi olla viimeinen mahdollisuus ja vaihtoehto,
kun aikalaiset on menneet tuonpuoleiseen ja nuorilla on oma elämänsä.
Ei nuoret sukulaiset korvaa oman ikäistä kaveria.
Kyllä minäkin mieluummin ottaisin vaikka sellaisen puhuvan hyljerobotin. Vaan on nekin kalliita, 5000 €. Siinä olisi se hyvä puoli, että voisi kytkeä pois päältä, jos tulee erimielisyyksiä. Onkohan sellainen hylje kovin utelias. En tykkää, jos alkaisi kovin henkilökohtaisia kysellä.
Telkkariuutisissa oli kerran jostain palvelukodista juttu tästä lemmikistä. Kovin oli asukkaille mieleinen, silittelivät vuorotellen.
Onhan meillä tämä netti. Kytkeä saa tämän pois päältä halutessaan.
Sujuvatko tupon ""hylkeen " kanssa myösle lemmenpuuhat vai pitääkö siihen olla vielä oma yksilönänsa?
Pumpattavat Barbarat on ihan eri juttu kuin lemmikkirobotti.
Ei hyljekään kaikkeen pysty.
Viimeksi mainittuun puuhaan on ja on ollut oma kohteensa, tosin vaihdellen.
Jotenkin ihmeellistä kun aina joku vetää seksiongelmansa esiin vaikka mistä asiasta puhuisi. Säälittäviä ihmisiä sinänsä kun eipähän muuta mahdu kun ainainen seksistinen jauhaminen ,aika köyhää kun ei osata muusta puhua .
Ei teidän jutut normaalia ihmistä kiinnosta
Itse haluaisin olla apuna toiselle, kun olen vielä järjissäni ja liikkumaankin pystyn. On tuttava, joka ei ymmärrä mitä laskuja on maksanut. Lääkärikäynnillä ei tiedä mitä on lääkäri kertonut kuulemma hoidetaan ihan vääriä paikkoja. Olen pari kertaa ehdottanut että voin tulla hänen avukseen lääkärikäynnille ja hoitaa hänen laskujaan. Hän ei halua, mutta valittaa joka tapaamisella miten on vaikeaa ja miten häneltä laskutetaan turhaan. Makselee korkoja ja pyörittelee karhulaskuja. Surullista, pidän hänestä, on muuten ihan kiva ja huumorintajuinen, mutta enhän sille mitään voi jos minä en hänestä tunnu yhtä kivalta. Menisin myös kävelylle hänen kanssaan, mutta ei lähde. Koko ajan valittaa kun ei huimauksen vuoksi uskalla yksin lenkkeillä. Kuuluukohan lievän dementian vastahankaisuuteen, kun kumminkin mielellään kanssani juttelee.
Muistisairaus on aika pitkällä jo silloin kun ei ymmärrä itse miksi laskujen maksaminen ei toimi. Minulla oli myös eräs ystävä joka takkusi laskujensa kanssa eikä sitten millään ymmärtänyt miksi, Syytti pankkiaan ja jopa vaihtoi pankkikin koska se oli pankin syy että kaikki maksut olivat heikoilla pohjalla. Ei myöskään osannut kertoa mitä lääkäri oli ehdottanut käynnillä, vaan sanoi ettei lääkärit mistään tiedä .
Oli ajellut autollaan jossain kauan, ilmeisesti ei löytänyt kotiin, ja kun vihdoin löysi niin ihmetteli autotallissa että kuka hänen autollaan on käynyt ajelemassa kun auto on märkä.
Joten nämä tapaukset ovat vaikeita kun eivät huomaa itsensä sairautta.
Minun ystäväni asuu nyt laitoksessa eikä enää muista mitään, sairaus etenee hyvin nopeasti , ja silloin siitä pitäisi ilmoittaa vaikka terveys sisarelle omassa kunnassa , ennenkö sotkevat täydellisesti raha asiansa . Muistisairaus on kavala sairaus .
Vähän kuulostaisi, että tuttavallasi on muisti heikentynyt vai onko hänellä
jo diagnoosi ? Toisaalta voi olla (myös) kuulo-ongelmia, jos lääkärikäynnitkin
menee noin oudosti. Jos ei kuule hyvin ei myöskään ymmärrä aina asioita oikein.
Ihmisellä on tapana yrittää peitellä kumpaakin sekä kuulo-ongelmia ja muistin heikkenemistä. Ei halua myöntää itselleen eikä muille.
Sitten tulee vastahanka, ettei huoli apua, koska ei halua myöntää olevansa
avun tarpeessa.
Muistitesti ainakin olisi tarpeellinen jos ei ole tehty ja apu, että hän saa
asioitaan hoidetuksi, ettei tule karhulaskuja ym. mutta on vaikea auttaa,
jos toinen ihminen ei halua ottaa apua vastaan.
Uskon, että hän seurastasi pitää hyvinkin ja sen "torjuminen" on
terveysongelmiin liittyvää.
Minulla on kaksi henkilöä lähituttvapiirissä, joilla on edennyt muistisairaus.
Alkuvaihe oli hyvin vaikea, kun ihminen suuttuu hirvittävästi,
kun ehdottaa muistitestiä. "En lähde, en minä hullu ole !" töksäytti toinen
loukkaantuneena.
Iäkäs ihminen voi kai jotenkin pelätä, että hän leimautuu pöhköksi jos
todetaan muistisairaus.
Ehkä suhtautuminen omaan muistisairauteen vähän riippuu kuinka paljon muistisairas tietää muistisairaudesta ja sen yleisyydestä.
Jos ei ole tietoinen kuinka yleistä se on 80 vuotta täyttäneilläkin esimerkiksi,
se voi "uutuuttaan" olla shokki, että se on tullut itselle,
koska se hiipii yleensä hitaasti ja huomaamatta. Kun ensi oireet ilmenevät
sairaus on tehnyt tuloaan jo monta vuotta.
On parempi saada tietää sairaudestaan, kun muistia vielä on,
vaikka se on vaikea hyväksyä niinkuin mikä hyvänsä etenevä
sairaus.
Myöhemmin sitä ei pysty ymmärtämään ollenkaan, kun mikään ei
tallennu enää aivoihin.
Täytyisihän ihmisen oman turvallisuutensa takiakin tietää
ja lähisukulaisten.
Muistisairaasta täytyy pitää huolta,
ettei hän yht'äkkiä ole jossain ulkona eikä löydä edes kotiansa.
Tutulta vaikuttaa. Kuulo on huono. Joku diagnoosi hänellä on, sanookin sen, pelkkiä vieraskielisiä sanoja. Toisaalta mietin onko vain huomionkipeyttä. Että tykkää vain valittaa mutta ei tykkää jos joku alkaa asioita hoitamaan, pitää sekaantumisena. (Toki karhulaskut kertovat todellisesta vaikeudesta hoitaa asioitaan.) Olen yrittänyt sitäkin, että vain myötäilen sanomalla, On se harmi kun sinulla on noin vaikeaa. Enkä tarjoa apuani. Näyttää tyytyväisemmältä silloin ja lakkaa joksikin aikaa valittamasta. Yksinäisyyttään hokee myös usein.
Eräs läheiseni sai muistisairaus-diagnoosin 82-vuotiaana, oli huomattu, että postit oli avaamatta pöydällä, mukana maksamattomia laskuja, joita mennyt perintään. Oli terveenä aina ollut hyvin tarkka raha- ym. asioidensa hoitaja.
Onhan se tietysti jokaiselle surullinen kokemus juuri tuo muistisairaus. Ja ihan totta sekin että moni muukin sanoo juuri nuo asiat ettei ole hullu mitenkään, mutta kun ei siinä nimistään hulluudesta ole kysymys edes vaan muistisairaudesta.
Om ystäväni sanoi jo silloin kun hänen sairauttaan ei vielä muut huomanneet että luulee että hänellä on Alzheimer , viitaten sukunsa tauteihin. Ja niin kävi myös että hänellä se oli. Ensi vaiheet ovat hyvin vaikeita ja potilas on usein vihainen , mutta sekin vaihe menee ohitse .
Vaikeaa se on nähdä kun paras ystävä muuttuu ja ei enää pysty keskustelemaan mistään , toistelee omia mantrojaan
Samalla tulee ajatus omasta vanhuudesta että josko itsekkin saisi sen sairauden.
Niin että ei nämä asiat ole kellekkään helppoja mitenkään . Toivoa saa että hoitohenkilökunta olisi niin paljon kehittyneempää mitä aikaisemmin on ollut näitä sairauksia potevien hoidossa
En pelkää paljastajaa :)
https://youtu.be/qwz9TIobZfg
Gubbe 74
Muistisairaan omaiset joutuvat usein ikäviin tilanteisiin kun he parhaansa mukaan yrittävät hoitaa tämän asioita niin hoidettava väittää häneltä varastetun tavaroita tai ruokia syöty jääkaapista yms
Kun vuosia hoitelee esim. äitinsä asioita parhaan kykynsä mukaan ja palkaksi saa syytöksiä heitteille jätöstä niin omaisen voimat loppuvat ja hoitovastuu siirtyykin yhteiskunnalle.
Itse olen 83v eikä todettua muistisairautta, mutta 81 v sisareni on sairastanut 6 vuotta dementiaa, joka alkoi aivoinfarktista ja paheni vuosi vuodelta niin, että nyt hän ei enää tunne tytärtäänkään, vaikka tämä käy hoitamassa kaikki äitinsä asiat.
Minun ääneni hän vielä puoli vuotta sitten puhelimessa tunnisti mutta nyt ei enää pysty tuottamaan puhetta. Olen vahvasti eutanasian kannattaja ja olen hoitotahdossani kieltänyt elvytyksen.
Ihan totta juuri nuo ikävät tilanteet kun muistisairas tekee ja sanoo asioita joilla ei ole mitään totuuden kanssa tekemistä
Muista iman äitini , oli se eri rumbaa monessa tilanteessa kun käyttäytyi oudosti .hänellä oli myös diabetes ja oli sanonut lääkärille ettei hänellä mitään diabetesta ole että ne jutut olisivat ainoastaan minun keksimiä . Mutta olihan lääkäri nähnyt jo journaaleista että diabetes oli ja aika vaikeasti hoidettava myös.
Niin että juttua näiltä tulee, ja pitäisi vaan yrittää ymmärtää ettei kukaan voi sairaudelleen mitään . Olen usein miettinyt juuri sitä että miten he oikeastaan kokevat maailman ympärillään.
Ilmeisesti uskovat muiden olevan vihamielisiä heille, koska uskovat omiin muistoihinsa ja totuuksiinsa.
Elvytyksen voi kieltää "tapauskohtaisesti". Jos saa sydärin elvytyksellä voi pelastaa
elämänsä jos vielä haluaa elää, mutta voi tehdä muistisairautta koskevan
elvytyskiellon, jos muistisairaana saa sairauskohtauksen voi kieltää elvytyksen
sen kohdalla.
Liekko, se tanssi tapaaminen olikin varmaan lähes 20 vuotta sitten. Tarkkaan en muista vuotta.
Piristää varmaan tuollainen vanha kaunis muisto.
Mukava tuollainen muistelo.
Monella yksineläjällä on valtava tarve saada kertoa toiselle ajatuksistaan--kuulemisiaan ja kokemuksistaan.
Tietäähän sen, se tuo vaihtelua nurkkien tuijotteluun.
Piristäjiä on löytynyt ennen kaikkea tansseista,, joskus kuntosalilta.