Ruotsinsuomalaiset kirjailijat julkaisevat vuosittain runsaasti sekä romaaneja että tietokirjallisuutta, jotkut pienkustantamoiden kautta, jotkut suomalaisten suurien kustantamojen kautta, jotkut omakustanteina. Suomenkielen hallintoalueet, Ruotsin kulttuuriministeriö ja erilaiset yhdistykset, säätiöt ja instanssit tukevat suomen kielen ja kulttuurin säilyttämistä elävänä ei ainoastaan ensimmäisessä, vaan myös toisessa ja kolmannessa sukupolvessa pitäen yllä suomenkielisiä luokkia, kouluja ja kulttuuritoimintaa eri puolilla maata.
Kulttuuri.se järjestää vuotuiset ruotsinsuomalaiset kirja- ja kulttuurimessut Tukholmassa joka vuosi,
Joka toinen vuosi jaetaan Kaisa Vilhuispalkinto (Ruotsinsuomalaisen kirjoittajayhdistyksen toimesta) ja palkintoja ovat saaneet mm.
Leenamaija Forsberg-Johanneson kirjallaan Tähdenlento, Maarit Turtiainen kirjallaan Marttinansaari, Asko Sahlberg ja Tiina Laitila_Kälvemark.
Kaikki he, paitsi ehkä Sahlberg, ovat Suomessa tuntemattomia.
Myös toissavuoden suomalainen parhaana palkittu esikoisdekkaristi Milka Hakkarainen asuu omassa kotikunnassani.
Kysymys:
Onko kukaan lukenut ruotsinsuomalaisten kirjoittajien romaaneja tai tietokirjoja?
Ruotsinsuomalaisia kirjoja
49
568
Vastaukset
- Anonyymi
Asko Sahlberg'n kirjoja olen lukenut useita.
Pidin hänen Göteborgiin liittyvästä kirjasarjastaan. - Anonyymi
Asko Sahlberg on tunnettu Suomessa. Yritin vuosia sitten tutustua hänen
kirjallisuuteensa. Jostain syystä ei vetänyt. En muista enää kirjan nimeä, jota
aloitin. Ehkä pitäisi yrittää jotain toista kirjaa. Hän on arvostettu kirjailija. Asko Sahlbergin Marraskuun mies, hänen uusimpansa, on lyhyellä listallani kirjoja jotka aion lukea lähiaikoina.
Jotkut näistä suomalaislähtöisistä Ruotsissa asuvista kirjailijoista kirjoittavat ruotsiksi, käsittääkseni ainakin Mikael Niemi Susanna Alakoski. Molempien tuotantoa olen lukenut, kuten myös Asko Sahlbergin. En oikeastaan ole erotellut, onko kyseessä ruotsinruotsalainen vai ruotsinsuomalainen kirjailija, ja miten se oikeastaan määritellään, missä määrin syntyperä, kieli ja kansalaisuus vaikuttavat?
Tuo Kaisa Vilhuisen palkinto kuulostaa hienolta, joten vähän googletin häntä. Kaisa oli Ruotsin suomalaismetsissä runoja laulanut Värmlannin savolaismurretta taitanut kansannainen. Oman synnyinseutuni kirkkopuistossa on muistokivi 1500-luvulla Värmlannin metsiin muuttaneiden paikkakuntalaisten muistoksi.Minulle on sanottu että jos kirjoittaa ensisijaisesti suomeksi ja on syntyperältään suomalainen, mutta asuu Ruotsissa pysyvästi niin lasketaan ruotsinsuomalaiseksi kirjailijaksi. Alakoski ja Niemi eivät oikeastaan kuulu siihen kategoriaan, koska he kirjoittavat ruotsiksi. Alakoski kyllä puhuu kohtalaisen hyvää suomea (olen ollut kuuntelemassa häntä), Niemen suomenkielentaidosta en tiedä.
Kaisa Vilhuisen muistoksi nimetty palkinto ei ole suuren suuri, mutta se on ainoa mitä jaetaan ruotsinsuomalaisile kirjoittajille, jotka urheasti kirjoittavat kirjan toisensa jälkeen, myyvät heikosti, paitsi näissä ruotsinsuomalaissa piireissä, hakevat apurahoja ja stipendejä pystäkseen kirjoittamaan päätoimisesti, mutta ylläpitävät suomenkielistä kulttuuriperinnettä täällä "mustikassa".
Ruotsalaisia kirjailijoita olen kuunnellut paljon, yleensä dekkareita. Mutta en muista lukeneeni ruotsinsuomalisten kirjoittamia.
Nyt tilasin äänikirjana Pirkko Saision elämänkerran. Monesti olen aikonut sen tilata mutta on jäänyt.
Olen äänikirjojen suurkuluttaja. Silmät on niin helposti väsyvät että lukeminen on jäänyt lehtien tasolle.- Anonyymi
Minusta siinä on ero, kuinka sisäistää kirjaa, lukeeko itse sen vai kuuntelee.
- Anonyymi
En ole lukenut.
Yritin Sahlbergin kirjaa, mutta ei onnistunut.
- Anonyymi
Susanna Alakoski on stalintyyppinen joka nauttii poliittisesta olostaan mallinukkena ja hyvä että kirjoittaa ruotsiksi
Ruosujen asiat eivät ole koskaan kauheasti kiinnostaneet suo maalaisia koska ruosut eivät yleensä ole kiinnostuneet suo maasta vaan eristäytyneet omaan lahkoonsa koloon Ruotsissa hyvä niin- Anonyymi
Nämä ”en finne igen” tulevat aina olemaan paarialuokkaa Ruotsissa, siksi koittavat klikkiintyä ja anella apurahoja ja päteä. Eivät osaa tarpeeksi hyvin ruotsia eivätkä pääse piireihin. Suomen kieli on jälkeenjäänyttä , niinhän siinä väkisinkin käy.
Anonyymi kirjoitti:
Nämä ”en finne igen” tulevat aina olemaan paarialuokkaa Ruotsissa, siksi koittavat klikkiintyä ja anella apurahoja ja päteä. Eivät osaa tarpeeksi hyvin ruotsia eivätkä pääse piireihin. Suomen kieli on jälkeenjäänyttä , niinhän siinä väkisinkin käy.
Viitsi lähteä kinastelemaan kanssasi asiasta josta tiedän huomattavasti enemmän tai sanoisinko että tiedät varmasti todella paljon, mutta voisi luulla että tietosi ruotsinsuomalaisesta kulttuurista ja ruotsinsuomalaisten elämästä kaipaisi kipeästi päivittämistä.
- Anonyymi
Suo maassa on hyvä koulu koska suo maalaiset ovat menneenä aikana ottaneet vähemmän matua maahan eli kun
vanhukset vaativat lisää matua pyyhkimään tiettekö mitä niin
samalla tuli niiden perhettä kouluihin pistämään hulinaksi
matujen ei siis vanhusten perhettä
Nyt Suo maan koulut ovat pian samaa tasoa kuin Stock saaressa ja muissa alikehittyneissä matu maissa Euroopassa
Vanhukset ja ay-pamput työn estäjinä ovat siis pilanneen Suo maan koulutkin
kun typeräisestä maahan muutosta innostuneet ottivat kehitysmaalaisia kun työn teko on estetty siirtämällä tekijät ansiosidonnaiselle. Pian täytyy hakea lisää kun matut siirtyvät myös Kelan jne elä tettä vitsi
""Opettajat saapuivat Japanista asti tutustumaan suomalaiseen kouluun – Pettymys oli käsin kosketeltava
Tamperelainen Yusuke Ota vie japanilaisia opettajia vierailulle suomalaisiin kouluihin, jotka eivät ole vastanneet odotuksia. ”Heillä on liian korkeat ihanteet.” Olen lueskellut aloituksia, joissa on keskusteltu kirjallisuudesta. Mietin olisiko minusta kirjoittajaksi oman kokekukseni ulkopuolisista asioista.
Mielikuvituksestani ei olisi apua jos joutuisin kirjoittamaan esim. puolisoni elämästä, joka olisi kertomisen arvoinen. Hänen lapsuudestaan sodan keskellä saksalaisten piirittämässä kotikaupungissaan Hollannissa.
Tai kertoisin jo edesmenneen ystävämme Mathan tarinan, vastarintajoukoissa palvelleena.
Olen kuullut upeita kertomuksia hollantilaisten ystävieni elämästä. Kuitenkin minulta puuttuu kokemus olla heidän kengissään.
Selviytymis- rakkaus- ja epäonnistumistarinoita. Tarinoita 30-luvulta aina tähän päivään ja uusiin sukupolviin.
Uskonto ja kulttuuri poikkeaa suuresti suomalaisesta vastaavasta.
Puolisoani on pyydetty kirjoittamaan muistelmat värikkäästä menneisyydestään, mutta hän ei halua. On myös esitetty, että hän kertoisi tarinansa nauhalle. Uskon kuitenkin sen olevan jo myöhäistä.
Paloma kirjoitti vuosi sitten joulusadun. Se oli nostettu ylös ja luin sitä eka kertaa. Se ei kolahtanut suurimpaan osaan lukijoista koska se poikkesi meidän kokemista joulun vietoista. Lukemani pisti minut miettimään, näin se on kokemukset ovat ratkaisevia mitä lukee mielenkiinnolla. Luin ennen paljon Arto PaasIlinnaa. Hän seikkaili täällä kotimaassa, jolloin pystyin samaistumaan kirjan henkilöihin.- Anonyymi
Hänen lapsuudestaan sodan keskellä saksalaisten piirittämässä kotikaupungissaan Hollannissa.
Niissä sinunva lokuvissa joita ihailin noin 5 vuotta sitten miehesi seisoo isänmaallisen patsaan
vieressä joten hän on kansallismielinen
ihminen
toisaalta saksalaisuus ja hollantilaisuus on sama asia maiden nimikin on sama
esim. englanniksi hollanti on deutsch eikun detsch
ja eikö nykyisin rajana ole maahan piirretty viiva maiden välillä Pystyt, osaat ja sinulla on aikaa. Nyt kun fyysisesti et ehkä ole siinä kunnossa että voisit lähteä kahden viikon tunturivaellukselle , niin nyt on hyvä aika istua hämäränhyssyyn, kohdevalo läppärille, takka palamaan, kuuma kupponen pöydälle ja ottaa härkää sarvista.
Kirjoitat asioista jotka ovat lähellä sinua,
Kirjoitat lyhyitä novelleja, tai kirjoitat lukuja, miehestäsi ja hänen elämästään, ystävistäsi, kokoat niistä kokonaisen romaanin. Olen sataprosenttisen varma että sinulla on paljon mielenkiintoista kerrottavaa.
Lukijoita on moneen lähtöön. Toisia kiinnostaa eskapismi, eksotiikka, vieraat maat. Vieraat kulttuurit, toisenlaisuus.
Useimpia, etenkin jo elämän ehtoopuolelle ennättäneitä, asiat, aiheet, paikat ja ihmiset joihin voi samaistua.
Aion julkaista toisen otteen Riikinkukon siiven alla-kirjastani, jossa kerrotaan miten maahanmuuttajataustaiset nuoret viettävät joulua suomalaisen perheensä kanssa.- Anonyymi
Sinulta puuttuu. myös kielitaito kuunnella noita tarinoita ja tuskin saisit lähes vieraana ihmisenä lupaa rääpiä heidän elämäänsä.
Hohhoijaa, kyllä tuon Arto Paasilinnan kirjat on kovin yksipuolista lukemista vaikka olisit kaikki moneen kertaan lukenut. Ai samastut hänen kirjojen henkilöihin😳🤣
Tuo paloman tekele oli ruma ja niin ala arvoinen, alapuolella arvostelun. Kyllä hyvin kirjoitetut vieraista kulttuureista ja erilaisuudesta tekee hyvän vaikutuksen. Anonyymi kirjoitti:
Hänen lapsuudestaan sodan keskellä saksalaisten piirittämässä kotikaupungissaan Hollannissa.
Niissä sinunva lokuvissa joita ihailin noin 5 vuotta sitten miehesi seisoo isänmaallisen patsaan
vieressä joten hän on kansallismielinen
ihminen
toisaalta saksalaisuus ja hollantilaisuus on sama asia maiden nimikin on sama
esim. englanniksi hollanti on deutsch eikun detsch
ja eikö nykyisin rajana ole maahan piirretty viiva maiden välilläPerheen selviytyminen sodan keskellä oli leikkimistä tulella. P.n isä oli syntynyt Saksassa ja hallitsi kielen, tuli toimeen miehittäjien keskellä ja jopa hyötyi yhteistyöstä. Samalla hän hän piiloitti ja avusti juutalaisia pakenemaan.
- Anonyymi
SkillaNia kehoitettin pitämään blogia tai jopa kirjoittamaan kirja. Pitäähän sitä sinunkin 🤣
Nakrattaa 😁 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
SkillaNia kehoitettin pitämään blogia tai jopa kirjoittamaan kirja. Pitäähän sitä sinunkin 🤣
Nakrattaa 😁Kyllä kirjan osaa kirjottaa kun pystyy samastumaan Arto Paasilinnan henkilöihin😅Ja onhan nikki valittu kykyjen perusteella.
- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Pystyt, osaat ja sinulla on aikaa. Nyt kun fyysisesti et ehkä ole siinä kunnossa että voisit lähteä kahden viikon tunturivaellukselle , niin nyt on hyvä aika istua hämäränhyssyyn, kohdevalo läppärille, takka palamaan, kuuma kupponen pöydälle ja ottaa härkää sarvista.
Kirjoitat asioista jotka ovat lähellä sinua,
Kirjoitat lyhyitä novelleja, tai kirjoitat lukuja, miehestäsi ja hänen elämästään, ystävistäsi, kokoat niistä kokonaisen romaanin. Olen sataprosenttisen varma että sinulla on paljon mielenkiintoista kerrottavaa.
Lukijoita on moneen lähtöön. Toisia kiinnostaa eskapismi, eksotiikka, vieraat maat. Vieraat kulttuurit, toisenlaisuus.
Useimpia, etenkin jo elämän ehtoopuolelle ennättäneitä, asiat, aiheet, paikat ja ihmiset joihin voi samaistua.
Aion julkaista toisen otteen Riikinkukon siiven alla-kirjastani, jossa kerrotaan miten maahanmuuttajataustaiset nuoret viettävät joulua suomalaisen perheensä kanssa.Kyllähän sitä on eksoottisen maan asiantuntija, kun on massaristeilyllä piipahtanutpari kertaa turistirysässä. Kiinnostaa varmasti ihan helevetisti kaikkia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä kirjan osaa kirjottaa kun pystyy samastumaan Arto Paasilinnan henkilöihin😅Ja onhan nikki valittu kykyjen perusteella.
Toden totta 🤣
- Anonyymi
korpikirjailija kirjoitti:
Perheen selviytyminen sodan keskellä oli leikkimistä tulella. P.n isä oli syntynyt Saksassa ja hallitsi kielen, tuli toimeen miehittäjien keskellä ja jopa hyötyi yhteistyöstä. Samalla hän hän piiloitti ja avusti juutalaisia pakenemaan.
Joo ja vaikka sitä ei saisi ääneen sanoa niin h on saksan murre
eli kuns ostan Prismasta vuohenjuustoa hollannista en sanokaan
Ich will Geisskäse kaufen
vaan selvällä murteella
Ik wil geitenkaas kopen
- Anonyymi
Olen lukenut Antti Jalavan Asfalttikukan (1980) ja Margareta Keskitalon Liukuhihnaballaadin (1971) niin kuan sitten, etten muista niistä mitään..))
Asko Sahlberg on tuttu ja tietysti Mikael Niemi. Vasta havanhduin siihen, että kaikki ovat kirjoittaneet kirjansa ruotsiksi ! Susanna Alakosken Sikalat minulla on hyllyssä, mutta kun näin siitä tehdyn (loistavan) elokuvan, (Sovitus) kirja jäi lukematta.
Olen täällä mainostanutkin Antti Tuurin "Aavan meren tuolla puolen" kirjaa, joka ymmärtääkseni kuvaa keskiluokkaisten ruotsinsuomalaisten tätäpäivää, mikä on tietysti kaukana siitä, millaisena se "sikaloissa" nähtiin.
Minulle on oikeastaan yllätys se, että ruotsinsuomalainen kulttuuri "elää" noin vahvasti Ruotsissa kuin kuvaat, Paloma.
Ruotsissa asuva veljeni ja kälyni ovat selkeästi kahden maan kansalaisia, Suomessa suomalaisia, Ruotsissa ruotsalaisia ja kun lapset ja lapsenlapset puhuvat ainoastaan ruotsia niin en usko että hekään kokevat itseään ruotsinsuomalaisiksi.- Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
tuo edellinen oli siis minun...
Demeter. Sinä voisitkin kirjoittaa kirjan, sinun tekstejä on aina niin kiva lukea ja kyllä sinuun on helppo samastua! Varmasti kirjoittaisit empaattisesti myös vähäosaisista ihmisistä, ja ihan tavallisista takarivin tyyneistä. 👍
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Demeter. Sinä voisitkin kirjoittaa kirjan, sinun tekstejä on aina niin kiva lukea ja kyllä sinuun on helppo samastua! Varmasti kirjoittaisit empaattisesti myös vähäosaisista ihmisistä, ja ihan tavallisista takarivin tyyneistä. 👍
Demellä on mittavaa yleistietoa ja toimittajana hän osaisi hankkia taustatietoa mikäli olisi tarvetta.
Kannatan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Demellä on mittavaa yleistietoa ja toimittajana hän osaisi hankkia taustatietoa mikäli olisi tarvetta.
Kannatan.Minäkin kannatan. Hänellä on myös tunnetta tiedon lisäksi ja ilmeisesti korkea koulutus. Sen näkee myös kielen tasosta.
Voi kiitos Anot ! Kyllä nuo kehut taisivat nyt olla niitä kuuluisia säälipisteitä, kun olen täällä kirjoittanut vaivoistani..))
Mutta jos nyt vähän toppuuttelen: en ole toimittaja, vaikka joskus takavuosina lehtiin kirjoittelin, eikä minulla ole korkeaa koulutusta, pari ammattitutkintoa vain. Ihan tavallinen takarivin tyyne siis, mutta se riittää minulle ja olen tyytyväinen jos joku pystyy viesteihini samaistumaan, saa niistä jotakin. Sitä olen kaikella kirjoittelullani hakenutkin: yhteyttä toisiin ihmisiin ja elämänymmärryksen lisääntymistä sitä kautta.
Ano 17.00, muistutit vähäosaisista. Heistä olen kyllä kirjoittanutkin runoja pariin lehteen - kauan sitten. Vieläkin liikutun, kun niitä muistan..))
Paloma tuolla rohkaisi korppista kirjoittamaan. Kannustus sopisi mielestäni meille kaikille, jos tuntee tarvetta ja halua siihen.
Itse ajattelen, omalla kohdallani, että maailma on täynnä puhetta ja kirjoituksia, kuulijoista ja lukijoista on pikemminkin pulaa, eikä minulla ole mitään sellaista sanottavaa, mitä ei olisi sanottu moneen kertaan ja paljon paremmin kuin itse osaisin sanoa..))"Jokaisen elämä on kertomisen arvoinen tarina" siteeraan itseäni.
Täällä on useampi sujuvakynäinen ja kirjoittamista harrastava eläkeläinen tuottamassa sisältöä palstalle ja nyt olisi sopiva aika aloittaa sen kirjan kirjoittaminen, vaikka omaan elämään perustuva; nythän autofiktiot ovat kovasti suosittuja tai sitten biofiktio kun kirjoittaa puoliksi tarua, puoliksi totta jostain muusta ihmisestä.
Koulutus on tietysti lisäbonus, mutta verbaalinen lahjakkuus ja kerronnan helppous ei varsinaisesti liity koulutustasoon.
Varmasti sinä ja SkillaN osaisivat myös kirjoittaa romaanin ja tiedä sitä millainen bestselleri vielä tulisi! Mutta jos lähtee siltä pohjalta että kirjoittaa vain siksi että on kivaa kirjoittaa ja vaikka lukijakunta jäisi pieneksi ja kaupallinen menestys pieneksi, niin se mielihyvä ja ilo kun saa oman kirjan kirjoitettua korvaa hyvin kaiken vaivan.
Minä kehottaisin kaikkia, anonyymejäkin, kirjoittamaan kirjan! Sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä siihen tarvitaan, mutta sitähän palstalaisilla tuntuu olevan yllinkyllin:
Luin Alakoskenn "Sikalat" ensin, näin sitten filmin. Kirja on parempi. Alatalon suomalaisen ja ruotsinsuomalaisen naisen työstä kertova trilogia, josta kaksi ensimmäistä osaa, Pumpulienkelit ja Lontoon tyttö, ovat jo julkaistu, ehdottomasti lukemisen arvoisia.- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
"Jokaisen elämä on kertomisen arvoinen tarina" siteeraan itseäni.
Täällä on useampi sujuvakynäinen ja kirjoittamista harrastava eläkeläinen tuottamassa sisältöä palstalle ja nyt olisi sopiva aika aloittaa sen kirjan kirjoittaminen, vaikka omaan elämään perustuva; nythän autofiktiot ovat kovasti suosittuja tai sitten biofiktio kun kirjoittaa puoliksi tarua, puoliksi totta jostain muusta ihmisestä.
Koulutus on tietysti lisäbonus, mutta verbaalinen lahjakkuus ja kerronnan helppous ei varsinaisesti liity koulutustasoon.
Varmasti sinä ja SkillaN osaisivat myös kirjoittaa romaanin ja tiedä sitä millainen bestselleri vielä tulisi! Mutta jos lähtee siltä pohjalta että kirjoittaa vain siksi että on kivaa kirjoittaa ja vaikka lukijakunta jäisi pieneksi ja kaupallinen menestys pieneksi, niin se mielihyvä ja ilo kun saa oman kirjan kirjoitettua korvaa hyvin kaiken vaivan.
Minä kehottaisin kaikkia, anonyymejäkin, kirjoittamaan kirjan! Sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä siihen tarvitaan, mutta sitähän palstalaisilla tuntuu olevan yllinkyllin:
Luin Alakoskenn "Sikalat" ensin, näin sitten filmin. Kirja on parempi. Alatalon suomalaisen ja ruotsinsuomalaisen naisen työstä kertova trilogia, josta kaksi ensimmäistä osaa, Pumpulienkelit ja Lontoon tyttö, ovat jo julkaistu, ehdottomasti lukemisen arvoisia.Ei oo aikaa kirjoittaa kirjaa, kun on niin paljon muuta tekemistä ja maailman seuraamista.
Minä en tykkää Sikalasta.
Ihan kuin kaikki ruotsinsuomalaiset viettäisivät sellaista elämää. Ei ole niin!
Ruotsalaiset ovat riemuissaan, kun saavat lukea minkälaista elämää ruotsinsuomalaiset viettävät. Itse ruotsinsuomalaiset (ei puhuta nyt Palomasta!) eivät tykänneet ollenkaan. Oli paljon kirjoituksia sitä vastaan ruotsinsuomalaisessa lehdessä.
Eikö voisi kirjoittaa kirjaa siististä ja kunnollisesta perheestä, missä vanhemmat yrittävät parastaan, että lapset pärjäisivät.
Niitä on paljon.
Esim oma perheeni.
Lapset ovat käyneet koulut ja saanet hyvät ammatit, puhuvat sekä suomea, ruotsia, englantia, ranskaa, saksaa ja venäjää. Soittavat soittimia, ei oo rikosrekisteriä, lapsenlapsia, hyväkäytöksisiä hekin. Jo pienin, 2 vuotias osaa sanoa "nej/ja, tack".
Sitten on yks toinen idoli täällä, ihan kauhee, mikä olevinaan "edustaa" ruotsinsuomalaisia. Törkeää! Ei pienintäkään "sivistystä", - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei oo aikaa kirjoittaa kirjaa, kun on niin paljon muuta tekemistä ja maailman seuraamista.
Minä en tykkää Sikalasta.
Ihan kuin kaikki ruotsinsuomalaiset viettäisivät sellaista elämää. Ei ole niin!
Ruotsalaiset ovat riemuissaan, kun saavat lukea minkälaista elämää ruotsinsuomalaiset viettävät. Itse ruotsinsuomalaiset (ei puhuta nyt Palomasta!) eivät tykänneet ollenkaan. Oli paljon kirjoituksia sitä vastaan ruotsinsuomalaisessa lehdessä.
Eikö voisi kirjoittaa kirjaa siististä ja kunnollisesta perheestä, missä vanhemmat yrittävät parastaan, että lapset pärjäisivät.
Niitä on paljon.
Esim oma perheeni.
Lapset ovat käyneet koulut ja saanet hyvät ammatit, puhuvat sekä suomea, ruotsia, englantia, ranskaa, saksaa ja venäjää. Soittavat soittimia, ei oo rikosrekisteriä, lapsenlapsia, hyväkäytöksisiä hekin. Jo pienin, 2 vuotias osaa sanoa "nej/ja, tack".
Sitten on yks toinen idoli täällä, ihan kauhee, mikä olevinaan "edustaa" ruotsinsuomalaisia. Törkeää! Ei pienintäkään "sivistystä",Eikö sinulla ollut myös serkkuja jotka puhuvat
suomea, ruotsia, englantia, ranskaa, saksaa ja venäjää, urdua, melanesian pidginiä
vanu atua ja mauna keaa ja mauna loaa
ja Soittavat soittimia, rohtimia ja hohtimia yhdellä kyljellä maaten paka ninia?
vai mitä se oli - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikö sinulla ollut myös serkkuja jotka puhuvat
suomea, ruotsia, englantia, ranskaa, saksaa ja venäjää, urdua, melanesian pidginiä
vanu atua ja mauna keaa ja mauna loaa
ja Soittavat soittimia, rohtimia ja hohtimia yhdellä kyljellä maaten paka ninia?
vai mitä se oliJust tää!
Että jos on kunnollinen perhe ja kasvattaa lapsensa hyvin, niin heti joku kateellinen tulee irvuilemaan!
Lapseni eivät puhu useampaa kieltä. Noissakin kielissä on tarpeeksi.
Lapsenlapsikin puhuu jo kolmea kieltä, ja soittaa tietysti. Anonyymi kirjoitti:
Ei oo aikaa kirjoittaa kirjaa, kun on niin paljon muuta tekemistä ja maailman seuraamista.
Minä en tykkää Sikalasta.
Ihan kuin kaikki ruotsinsuomalaiset viettäisivät sellaista elämää. Ei ole niin!
Ruotsalaiset ovat riemuissaan, kun saavat lukea minkälaista elämää ruotsinsuomalaiset viettävät. Itse ruotsinsuomalaiset (ei puhuta nyt Palomasta!) eivät tykänneet ollenkaan. Oli paljon kirjoituksia sitä vastaan ruotsinsuomalaisessa lehdessä.
Eikö voisi kirjoittaa kirjaa siististä ja kunnollisesta perheestä, missä vanhemmat yrittävät parastaan, että lapset pärjäisivät.
Niitä on paljon.
Esim oma perheeni.
Lapset ovat käyneet koulut ja saanet hyvät ammatit, puhuvat sekä suomea, ruotsia, englantia, ranskaa, saksaa ja venäjää. Soittavat soittimia, ei oo rikosrekisteriä, lapsenlapsia, hyväkäytöksisiä hekin. Jo pienin, 2 vuotias osaa sanoa "nej/ja, tack".
Sitten on yks toinen idoli täällä, ihan kauhee, mikä olevinaan "edustaa" ruotsinsuomalaisia. Törkeää! Ei pienintäkään "sivistystä","Sikalat" oli varmaan ensimmäinen suomalaistaustaisen kirjailijan kirjoittama kirja jonka luin täällä Ruotsissa ja vaikka olen tietenkin samaa mieltä kanssasi siitä, että olisi kyllä upeaa lukea suomalaisen maahanmuuttajan keskivertomenestystarina, niin Alakoski kyllä kuvaa mitalin kääntöpuolta, arkirealistesalla tyylillään.
Kyllä suomalaistaustainen normiperhe on sopeutunut hyvin elämäänsä täällä "mustikassa", tällaisia kirjoja ja tarinoita kirjoitetaan nytkin, esim Heijastuksia- ruotsinsuomalaisia tarinoita- antologiassa, jonka julkaisimme viime vuonna. Valitettavasti vain ne selviytymistarinat kirjoitetaan suomeksi!
Ruotsinsuomalainen kirjallisuus on jättämässä traumaattista sodan, alkoholismin ja syrjäytymisen kulttuuriaan taaksensa ja keskittymässä ruotsinsuomalaisen kulttuurin edistämiseen ja vaalimiseen tasavertaisena ja historiallisesti relevanttina osana kuningaskunnan menneisyyttä. Tällä hetkellä emme koe olevamme mitään pohjasakkaa, paarioita; ruotsalaisten televisosarjojen konnat eivät ole enää vuosikausiin olleet suomalaisia maahanmuuttajia :)Paloma.se01 kirjoitti:
"Sikalat" oli varmaan ensimmäinen suomalaistaustaisen kirjailijan kirjoittama kirja jonka luin täällä Ruotsissa ja vaikka olen tietenkin samaa mieltä kanssasi siitä, että olisi kyllä upeaa lukea suomalaisen maahanmuuttajan keskivertomenestystarina, niin Alakoski kyllä kuvaa mitalin kääntöpuolta, arkirealistesalla tyylillään.
Kyllä suomalaistaustainen normiperhe on sopeutunut hyvin elämäänsä täällä "mustikassa", tällaisia kirjoja ja tarinoita kirjoitetaan nytkin, esim Heijastuksia- ruotsinsuomalaisia tarinoita- antologiassa, jonka julkaisimme viime vuonna. Valitettavasti vain ne selviytymistarinat kirjoitetaan suomeksi!
Ruotsinsuomalainen kirjallisuus on jättämässä traumaattista sodan, alkoholismin ja syrjäytymisen kulttuuriaan taaksensa ja keskittymässä ruotsinsuomalaisen kulttuurin edistämiseen ja vaalimiseen tasavertaisena ja historiallisesti relevanttina osana kuningaskunnan menneisyyttä. Tällä hetkellä emme koe olevamme mitään pohjasakkaa, paarioita; ruotsalaisten televisosarjojen konnat eivät ole enää vuosikausiin olleet suomalaisia maahanmuuttajia :)Laitanpa vielä linkin kulttuuriyhdistykseen, jonka sivuilla voi tutustua uuteen ruotsinsuomalaiseen kirjallisuuteen ja saada tietoa ruotsinsuomalaisen kulttuurielämän tapahtumista päivitettynä.
http://kulttuuri.se/
- Anonyymi
Tulin lukemaan tämän ketjun ymmärtääkseni mistä TAAS on riidantarvetta.
Minun nähdäkseni Korppis-tynnyri kolisi ensimmäisenä. Hän teki mielestäni väärän johtopäätöksen ja "syytti" Paloman vuoden takaiseen kirjoitukseen kommentoijia:
Korppis:
"Se ei kolahtanut suurimpaan osaan lukijoista koska se poikkesi meidän kokemista joulun vietoista. Lukemani pisti minut miettimään, näin se on kokemukset ovat ratkaisevia mitä lukee".
Omalta kohdaltani ainakaan tuo ei pidä paikkaansa. Olen lukenut ja luen mielelläni juuri niitä teoksia, jotka poikkeavat täysin omasta elämästäni ja tavoistani. Kirjailijan taito kirjoittaa on se, joka herättää mielenkiinnon tai ei.
Itse en pidä joulutarinoista ollenkaan enää. "Pieni tulitikkutyttö" teki aikoinaan lähtemättömän vaikutuksen ja moni muukin lapsuus/nuoruusaikana.
Loukkaantuivatko Paloma ja Korppis SkillaNin ja demeterin kirjailijahaaveista tai oikeammin niiden puutteesta.
SkillaN leikkisästi pitkän tekstin kirjoitettuaan, monta päivää sitten, totesi, että ehkä kirjan voisi kirjoittaa. Kannustuksia saatuaan hän myös totesi kirjoittamisen palstalle riittävän.
Demeterin kohdalla en ihmettele, että hänen asialliset, mutta huumorintajuiset tekstinsä nostettiin kirjankansiin sopiviksi.
Hän itse torpedoi ajatuksen.
Kirjoja syntyy kuin sieniä sateella. Ei löydy lukijoita. Ansioituneimmatkin kirjailijat valittavat ettei kirjoittaminen lyö leiville.
Itse olen siirtynyt klassikoihin, jotka opiskeluaikoina oli pakkopullaa.
Dostojevskit ja Waltarit ovat ihan eri tasoilla kuin nämä nykyiset heppoisilta ja keveiltä tuntuvat teokset.
Kirjoittakaa, jos siltä tuntuu. Ei sitä tarvitse palstalta kysellä. Täällä kritisoidaan kommentteja ja niiden kirjoittajia. Niistä saa jonkinlaisen kuvan mitä olisi tulossa, kiinnostaako vai ei. Mielipidepalstaksi tätäkin on sanottu ja jos kysyy mielipidettä, pitää hyväksyä myös ne ei mieluisat mielipiteet.
📚Minun mielestäni korppis ei "syyttänyt", vaan esitti mielipiteensä miksi viimevuotinen joulusatuni ei oikein miellyttänyt. Olen osittain hänen kanssaan samaa mieltä. Mutta kuten myöskin totesin, lukijoita on monenlaisia, yksi lukee mielellään omasta kokemuspiiristään poikkeavista asioista, toinen taas haluaa tekstin olevan mahdollisemman maanläheistä ja henkilöhahmot helposti samaistettavia.
Minä en missään tapauksessa loukkaantunut SkillaNin jaDemeterin kannustamisesta kirjoittamiseen. Täällä on koko joukko taitavia kirjoittajia, joilta varmasti onnistuisi kirjan kirjoittaminen, jos kiinnostusta riittäisi. Mikä minua ärsytti sen verran että lähdin mukaan tähän tynnyrikolinakeskusteluun, oli yhden (kahden) anonyymin epärehelliseltä vaikuttava tapa verrata palstalaisia toisiinsa, ylenmääräinen kehuskelu ja samaan hengenvetoon muiden maalittaminen ja mitätöiminen.
Minä koen sen strategiaksi saada korppis ja minä poistumaan palstalta, tehden meidät syntipukeiksi palstan riitaisuuteen, mikä ei tietenkään ole totta, koska sekä korppis että minä tulemme tänne ainoastaan osallistumaan tähän ainoaan päiväkirjamaiseen arkiseen ja lämminhenkiseen blogiin, jota SkillaN pitää. Hänelle kauniit kiitokset hienotunteisuudesta ja kärsivällisyydestä.- Anonyymi
Yleensähän kaikki alkaa kun korppis "tynnyri" kirjoittaa ja kirjoittaapa hän mitä hyvänsä alkaa tyhmien tynnyreiden kolina. Jos korppis kirjoittaa hollannin piirityksestä toisen maailman sodan aikana lähtee yksi tynnyri karibian risteilylle, yksi ostamaan Prismasta vuohenjuustoa ja toivotaan demeteriltä kirjaa. Se Demeterin kirja voisi mielestäni otsikoida Johan Johanssonin kirjan mukaan ..... Mies joka nousi katolle, putosi ja katosi.
Hyvää pohdinta päivää.
Korppis - Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Minun mielestäni korppis ei "syyttänyt", vaan esitti mielipiteensä miksi viimevuotinen joulusatuni ei oikein miellyttänyt. Olen osittain hänen kanssaan samaa mieltä. Mutta kuten myöskin totesin, lukijoita on monenlaisia, yksi lukee mielellään omasta kokemuspiiristään poikkeavista asioista, toinen taas haluaa tekstin olevan mahdollisemman maanläheistä ja henkilöhahmot helposti samaistettavia.
Minä en missään tapauksessa loukkaantunut SkillaNin jaDemeterin kannustamisesta kirjoittamiseen. Täällä on koko joukko taitavia kirjoittajia, joilta varmasti onnistuisi kirjan kirjoittaminen, jos kiinnostusta riittäisi. Mikä minua ärsytti sen verran että lähdin mukaan tähän tynnyrikolinakeskusteluun, oli yhden (kahden) anonyymin epärehelliseltä vaikuttava tapa verrata palstalaisia toisiinsa, ylenmääräinen kehuskelu ja samaan hengenvetoon muiden maalittaminen ja mitätöiminen.
Minä koen sen strategiaksi saada korppis ja minä poistumaan palstalta, tehden meidät syntipukeiksi palstan riitaisuuteen, mikä ei tietenkään ole totta, koska sekä korppis että minä tulemme tänne ainoastaan osallistumaan tähän ainoaan päiväkirjamaiseen arkiseen ja lämminhenkiseen blogiin, jota SkillaN pitää. Hänelle kauniit kiitokset hienotunteisuudesta ja kärsivällisyydestä.Korppis ja minä, korppis ja minä.......jne.
Miksi aina piiloudut korppiksen selän taakse? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yleensähän kaikki alkaa kun korppis "tynnyri" kirjoittaa ja kirjoittaapa hän mitä hyvänsä alkaa tyhmien tynnyreiden kolina. Jos korppis kirjoittaa hollannin piirityksestä toisen maailman sodan aikana lähtee yksi tynnyri karibian risteilylle, yksi ostamaan Prismasta vuohenjuustoa ja toivotaan demeteriltä kirjaa. Se Demeterin kirja voisi mielestäni otsikoida Johan Johanssonin kirjan mukaan ..... Mies joka nousi katolle, putosi ja katosi.
Hyvää pohdinta päivää.
KorppisMihinkäs se sinun betoniraudottaja katosi kun jäit yksinhuoltajaksi? Eikö ole mitään omasta suvusta kerrottavaa, kun miesystävän suvun sota ajasta kuulopuheitten perusteella pitää meuhkata. Niistä on sinulle englannin kielellä jotain punnallista solkattu, joka on heille ja sinulle vieras kieli ja ne suvun ihmiset sinulle ihan vieraita.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yleensähän kaikki alkaa kun korppis "tynnyri" kirjoittaa ja kirjoittaapa hän mitä hyvänsä alkaa tyhmien tynnyreiden kolina. Jos korppis kirjoittaa hollannin piirityksestä toisen maailman sodan aikana lähtee yksi tynnyri karibian risteilylle, yksi ostamaan Prismasta vuohenjuustoa ja toivotaan demeteriltä kirjaa. Se Demeterin kirja voisi mielestäni otsikoida Johan Johanssonin kirjan mukaan ..... Mies joka nousi katolle, putosi ja katosi.
Hyvää pohdinta päivää.
KorppisOletko ajatellut, että;
"Jos korppis kirjoittaa hollannin piirityksestä toisen maailman sodan aikana lähtee yksi tynnyri..?
Joku on ehkä lukenut useammankin kirjan niistä ajoista ja sinä tuskin yhtäkään. Ymmärsitkö edes tarpeeksi tämän P;n kertoman, sillä kertomuksesi mukaan hän ei ymmärrä Suomen kieltä? - Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Minun mielestäni korppis ei "syyttänyt", vaan esitti mielipiteensä miksi viimevuotinen joulusatuni ei oikein miellyttänyt. Olen osittain hänen kanssaan samaa mieltä. Mutta kuten myöskin totesin, lukijoita on monenlaisia, yksi lukee mielellään omasta kokemuspiiristään poikkeavista asioista, toinen taas haluaa tekstin olevan mahdollisemman maanläheistä ja henkilöhahmot helposti samaistettavia.
Minä en missään tapauksessa loukkaantunut SkillaNin jaDemeterin kannustamisesta kirjoittamiseen. Täällä on koko joukko taitavia kirjoittajia, joilta varmasti onnistuisi kirjan kirjoittaminen, jos kiinnostusta riittäisi. Mikä minua ärsytti sen verran että lähdin mukaan tähän tynnyrikolinakeskusteluun, oli yhden (kahden) anonyymin epärehelliseltä vaikuttava tapa verrata palstalaisia toisiinsa, ylenmääräinen kehuskelu ja samaan hengenvetoon muiden maalittaminen ja mitätöiminen.
Minä koen sen strategiaksi saada korppis ja minä poistumaan palstalta, tehden meidät syntipukeiksi palstan riitaisuuteen, mikä ei tietenkään ole totta, koska sekä korppis että minä tulemme tänne ainoastaan osallistumaan tähän ainoaan päiväkirjamaiseen arkiseen ja lämminhenkiseen blogiin, jota SkillaN pitää. Hänelle kauniit kiitokset hienotunteisuudesta ja kärsivällisyydestä.Sitaatteihin olin laittanut tuon Korppiksen "syyttämisen". En ole lukenut joulutarinaasi, koska en pidä joulutarinoista :) Näin ollen en ole lukenut myöskään siellä olevia kommentteja. Minusta tora näyttäisi alkaneen Korppiksen kommentista. En vaivaudu enää tarkemmin lukemaan mitkä kolisevat ja miten kovaa.
Oli miten oli, yritin etsiä mikä oli niin kiihkeää ja kovaa kolinaa, että se piti siirtää Nojatuoliin. SkillaNin ponnisteluja ketjun aloittajana ja "järjestyksen pitäjänä" kunnioitan ja toivon muiden kunnioittavan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yleensähän kaikki alkaa kun korppis "tynnyri" kirjoittaa ja kirjoittaapa hän mitä hyvänsä alkaa tyhmien tynnyreiden kolina. Jos korppis kirjoittaa hollannin piirityksestä toisen maailman sodan aikana lähtee yksi tynnyri karibian risteilylle, yksi ostamaan Prismasta vuohenjuustoa ja toivotaan demeteriltä kirjaa. Se Demeterin kirja voisi mielestäni otsikoida Johan Johanssonin kirjan mukaan ..... Mies joka nousi katolle, putosi ja katosi.
Hyvää pohdinta päivää.
KorppisOletko ajatellut koskaan, että lukisit oman tekstisi uudelleen? Miettisit miksi sinun tekstistäsi, joku riita alkaa?
Pidätkö itseäsi fiksuna, kun nimittelet muita kirjoittajia tyhmiksi?
Nimitteleminen 80+ palstalla antaa huonon kuvan nimittelijästä itsestään.
Ei arvostusta eikä kaipausta saa toisia "polkemalla".
Pohdi sinäkin!
- Anonyymi
Korppis on ivannut kirjojen lukijoita siitä, että he korvaavat oikean elämän sisällön romaaneilla , elämällä niiden kautta. Itse kuitenkin tuolla Arto Psasilinnalla aina ratsastaa kun ei muita ole lukenut sitä Virtahepoa lukuunottamatta. Tuollainen jos mkä on tyhjää kolinaa, kuten myös miesystävänsä ulkomaalaisuudella tärkeily. Vanhuksilla on sota ajan muistoja Suomessakin . Tuo noiden kahden itsensä kolina myös paljasti taas jerran räikeästi heidän kateutensa niitä kohtaan joista palstalla pidetään ja jotka ovat arvostuksen ansainneet.
- Anonyymi
Korppis kuitenkin "seisoo" tukevasti palstalla, eikä lähde ovet paukkuen pois, poistamalla nikkinsä tai yrittämällä jotain omaa keskustelupalstaa toisaalle.
En myöskään ole nähnyt hänen arvostelavan palstaa ja palstan kirjoituksia eli ei ole yrittänyt tehdä palstasta "oman näköiseksi". - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Korppis kuitenkin "seisoo" tukevasti palstalla, eikä lähde ovet paukkuen pois, poistamalla nikkinsä tai yrittämällä jotain omaa keskustelupalstaa toisaalle.
En myöskään ole nähnyt hänen arvostelavan palstaa ja palstan kirjoituksia eli ei ole yrittänyt tehdä palstasta "oman näköiseksi".Pitäisi vaan kateutensa esim. Demeteriä kohtaan aisoissa , muuten yks hailee mitä elvistelee siellä kierrerappusten alla vuokralaisena.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Korppis kuitenkin "seisoo" tukevasti palstalla, eikä lähde ovet paukkuen pois, poistamalla nikkinsä tai yrittämällä jotain omaa keskustelupalstaa toisaalle.
En myöskään ole nähnyt hänen arvostelavan palstaa ja palstan kirjoituksia eli ei ole yrittänyt tehdä palstasta "oman näköiseksi".Höpö höpö, vai ei ole Korppis arvostellut palstaa ja siihen SkillaN;nin ketjuun kirjoittajia? Taidat olla uusi palsta lukija?
Jatkamatta enää eripura, niin on kyllä muistissa, kuinka Korppis tuli SkillaN;nin palstalle ja alkoi heti luomaan uutta kattausta pöytään, joka oli aina ollut aloittajan tehtävä.
Me toiset toimme vain "syötäviä", mutta Laten yksinoikeus oli se barikaappi.
- Anonyymi
"Tynnyrit voisivat kirjoittaa omat romaaninsa siitä miten ikäihmisten palstalla mellastetaan, hajoitetaan ja hallitaan, imartelua ja kiitosta toisaalla, lyttäämistä ja maalittamista toisaalla. Jaksaisiko kukaan sitä puuduttavaa kolinaa lukea, onkin sitten toinen juttu."
Puuduttavaa on tämä sinunkin tekstisi, vuodesta toiseen samaa.- Anonyymi
Toinen seikka, mikä kiinnittää huomiota on nää SVT-sarjat.
Niihin on valittu enimmäkseen alkoholisoituneita malleja ja niitä, joilta on jäänyt peruskoulun opit kesken.
Toinen äärilaita on "radikaalit" nuoret hömpsyt, joita ei voi kuin vain ihmetellä.
Sitten on eräs laulajauikuttaja, jota ei vain voi parhaalla tahdolla kuunnella, karaoke on ainut kulttuurimuoto ja palstat täynnä tätä tärkeää asiaa. Suurimman organisaation puheenjohtaja nostaa tämän "taidemuodon" tärkeimmäksi.
On myös eräs "yhtye", joka edustaa muka "suomalaista kulttuuria", huh huh. ja toinen bisnestyyppi, suomenruotsalaiset ovat enimmäkseen "edustamassa".
On joukossa muutama asiallinenkin kulttuurin edustaja, näitä ei tuoda paremmin esille.
Tämä tästä ruotsinsuomalaisesta toisenlaisesta "kulttuurista".
Ruotsinsuomalainen "kulttuuri" on kehittymässä, ja tietysti hyvä niin!
On ymmärrettävää, kun ottaa huomioon, mistä lähtökohdista tänne tultiin, eristyneisyys ja ei ole samoja mahdollisuuksia kuin valtaväestöllä. Pyöritään omissa piireissä, mikä on tietysti sosiaalisesti mukavaa, hyvä niin.
Yleensä moni siirtyykiin Suomeen vanhoilla päivillään, tai silloin kun lapset menevät kouluun.
Itsekin olen katselemassa vuokra-asuntoa Suomesta, jossa viettää osan vuodesta, ja saada nauttia hyväntasoisesta kulttuurista!
Tuntuu olevan ajatuksia , tunteita ja jopa tunnemyrskyjä herättävä aihe tämä kirjailijuus ja kirjoittaminen - ja tunteiden purkuunhan kirjoittamista suositellaankin. Mutta omista tuntemuksistaan on vain itse vastuussa, hyvä ehkä olisi niitä suodattaa ennen julkista purkua. Ajatusten tuuletus on toisaalta hyvästä ja kyllä täällä kaiku pian vastaa, ehkä siinä asioiden mittasuhteetkin asettuvat vähitellen kohdilleen.
Kaikilla ei ole samanlaista tarvetta tuoda elämäänsä esiin kirjallisessa muodossa, vaikka elämänsisältöä ja kirjallisia lahjoja olisikin. Mutta jos se palo on, ei siinä voi muuta kuin kannustaa : anna palaa. Kukapa meistä on toisen elämästä sanomaan, onko se merkittäviä saavutuksia, jännittävää seikkailua , kiinnostavaa erilaisuutta , vai ihan tavallista, itseä tyydyttävää. Pieni on usein kauniimpaa, vähässä on enemmän, ja itse elämän ja luonnon suuruus pääsee esille ihmisen pienuuden kokemuksissa. Kontrastit ovat vaikuttavia: suuruus ja pienuus, valot ja varjot, rakkaus ja viha, vastavärit, hiljaisuus ja äänet jne.
Huomaa, että palstalla on kirjoittamiseen harjaantuneita ja itseilmaisussa kehittyneitä, kirjoittamisen luontaista lahjakkuuttakin. Pääasia on kuitenkin ymmärretyksi tuleminen ja osallistuminen. Minäkin olen kirjoittanut juttuja julkaisuihin, useimpiin liittyy valokuvia, hiukan tienannutkin niillä. Olen myös kertonut valokuvakirjoistani matkoilta ja perheen historiasta. Meillä on melkein 50 vuoden kokemus ja tarkoin lokikirjoihin taltioitu kokemus purjehduksista kolmessa sukupolvessa Suomenlahdella, niistä olen puhtaaksikirjoittanut ja "monistamalla" tehnyt lapsillekin omat kirjasensa. Joskus mieheni kanssa olemme koettaneet toisiamme innostaa niistä työstämään oikean kirjan, mutta se on jäänyt. Toinen aihepiiri on Euroopan retkiautomatkat parinkymmenen vuoden ajalta kahdestaan tai koiran kanssa, kaipa niistäkin kirjan saisi. Tuntuu vain, että ketä varten sen tekisi, muistot ovat mielessä, dokumentteja hurjat määrät. Olen täyttänyt tyttäreltä saamaani blanko-kirjaa itsestäni tunnollisesti ja puuratarhani rakentamisesta ja vaiheista minulla on myös täytettäviä kirjoja ja karttoja. Instagramia ja Whats apia käytän paljon, on ihanaa jakaa elämyksiään ja puuhiaan tuoreeltaan.
Tämä palstakirjoittelu täydentää omalta osaltaan kirjoitusharrastuksia, palaute vaan on arvaamatonta. Se on pelin henki, koska saa kirjoittaa anonyyminä tai nikillä, avata oman mielensä mukaan henkilöään. Keskusteluun kuuluu keskinäinen vuorovaikutus, eri asia, miten antaa palautteen vaikuttaa mielipiteisiinsä. Eiköhän tämänikäisillä ole jo niin vakaat arvot ja käsitykset, ettei niitä hevin hetkauteta. Vertaistukeakin täältä saa, löytää kohtalotovereita, kuin myös piristävää erilaisuutta ja persoonallisuutta. Mutta uuteen pitää meidän vanhojenkin koettaa sopeutua, nuori seura virkistää.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta
Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul4613391Tollokin tajuaa että Timo Vornanen
oli joutunut äärimmäiseen tilanteeseen ampuessaa yhden laukauksen katuun. Ei poliisi tee tuollaista hetken mielijohteest4563324Timo Vornanen kilahti
Mikähän sille kansanedustajalle polisiisi miehelle on noin pahasti mennyt hermot , että tulevaisuudensa pilasi totaalise1362931Pullonpalautusjärjestelmä muuttuu - paluu menneisyyteen
EU suuressa viisaudessaan on päättänyt, että pulloja pitää kierrättää. Jos oikein ymmärsin, nykyisen järjestelmänmme ti1642262Sininen farmari - Ford Focus- YFB-842 on poliisilta kadoksissa Kauhajärvellä
https://alibi.fi/uutiset/poliisilta-poikkeuksellinen-vihjepyynto-autossa-oleva-henkilo-on-avuntarpeessa/?shared=29255-2d82130- 1921487
Onko oikeudenmukaista? Yhdellä taholla yllättävä valta-asema Tähdet, tähdet -voittajan valinnassa!
Näinpä, onko sinusta tämä oikein? Viime jaksossakin voittaja selvisi vain yhden äänen erolla ja tänä sunnuntaina ensimm231377No kerros nyt nainen
Kumpi mielestäsi oli se joka väärinkäsitti kaiken? Nyt voi olla jo rehellinen kun koko tilanne on jo lähes haihtunut.971246Persukansanedustaja Timo Vornanen ammuskellut Helsingissä
Poliisi siviiliammatiltaan, luvallinen ase mukana baarissa tällä hemmetin valopääpersulla. Meni eduskunnasta suoraan baa861242Nainen, mietit miten minä jaksan
En voi hyvin. Nykyään elämäni on lähinnä selviytymistä tunnista ja päivästä toiseen. Usein tulee epävarma olo, että mite891070