liikuntaa niin sanotaan yhtäkkiä että tyyppi on valheellinen, koska työkyvytön ei kuulemma voi harrastaa mitään eikä tehdä mitään.
Kovin hassuja on tommoset argumentit/näkemykset.
Olen kyllä siis pystyynkuollut eikä mitään toivoa ole minulla eikä halua kun kaikki on mennyt. On turva eli koti ja isä. On rauha, sisäinen rauha.
On harrastuksena pitkät lenkit.
Mut hassua on se, että jos joku sanoo että "hei et sä voi olla sairas kun harrastat säännöllistä liikuntaa"
Niin hassulta se kuulostaa tai jos kertoo siivoavansa taloa niin joku loihe lausumaan "et sä ole sairas sillä ei sairas pysty siivoaan moppaamaan lattioita"
Kovin ontuvia on tommoset puheet/kirjoitukset kun ei niissä ole oikein päätä eikä häntää.
Oon joskus törmännyt tällaisiin kommentoijiin tällä palstalla, mut ehkä niitä ei ole täällä nykyään enää niin paljoa kuin 5-10 vuotta sitten. Muistan sen yhden jolla oli hankalan tyypin maine. Muistaakseni hän sukupuoleltaan nainen joka aina täällä teräviä kommentteja laukoi sairaille. Onnenonkijoiksikin tais sanoa joitakin. Kertoi yliopistolla opiskelevansa kun silloin kommentoi täällä ja kai hänelläkin oli joitain mielenterveyden vaikeuksia en ole varma enkä muista.
Mä vähän luulen, että nuo jotka meille sanoo tiettyjä kommenteja niin mä luulen että ne yrittää niinku masentaa sinut koko ajan kun ne on vihaisia siitä kun et ole työelämässä , osana suomiyhteiskunnan työelämän rattaita.
Ne voi myös syytellä meidän olevan itsepäisiä, narsisteja, valehtelijoita tai laiskoja. Kyllä ne aina keksii kaikenlaista hämmentääkseen soppaa.
Totuus voi olla kuitenkin se, että se joka sanoo ikävästi niin voi olla itse todellisuudessa hyvin ikävä tyyppi.
Hassua on se, että jos sanoo olevansa työkyvytön ja sanoo harrastavansa
86
692
Vastaukset
- Anonyymi
No miten sun sairaus sitten rajoittaa sua jos kerta kykenet kaikkeen normaaliin?
- Anonyymi
Vastaan sinulle näin "en vastaa kysymykseesi koska en koe kysymystäsi viisaana"
- Anonyymi
Ethän sinä edes tunne minua kovin hyvin, niin ihmettelen yleensäkin tuota kysymystäsi kun et tunne edes minua(minulla on laaja-alaisesti erilaisia henkisiä ongelmia ja synnynnäisesti en ole myöskään ihan terve eli pikkupenskasta asti en ole ollut kovin normaali/terve)
No saahan sitä toki kysellä mut varaudu kritiikkiin. - Anonyymi
En mä tässä jaksa alkaa avautumaan sinulle, kun mä vähän luulen että sä olet juuri niitä ihmisiä jotka ei ymmärrä sairaita. Tää keskustelu loppuu sitten tähän.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En mä tässä jaksa alkaa avautumaan sinulle, kun mä vähän luulen että sä olet juuri niitä ihmisiä jotka ei ymmärrä sairaita. Tää keskustelu loppuu sitten tähän.
Eli loppui ennen kuin ehti alkaakaan.
Suosittelen lukemaan tekstisi uudelleen ja pohtimaan, että sisälsikö tekstisi minkäänlaisia olettamuksia muista ihmisistä.
Kysymykseni oli vilpittömästi esitetty ja tarkoituksena saada sinua pohtimaan omaa kuntoasi ja sitä, miten se rajoittaa vaikkapa fyysistä työtä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En mä tässä jaksa alkaa avautumaan sinulle, kun mä vähän luulen että sä olet juuri niitä ihmisiä jotka ei ymmärrä sairaita. Tää keskustelu loppuu sitten tähän.
Vähän vaikea on ymmärtää sairautta, joka estää kaiken työnteon mutta kaikki muu toiminta on mahdollista. Näkisitpä asenteesi kyselyihin ja ihmettelyyn muiden silmin! Ehkä se juuri onkin se työkyvyttömäksi tekevä puutteesi, ettet näe asioita yhtään muiden näkökulmasta, vaan olet pelkkää isoa minää, vain tarvitseva olio.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vähän vaikea on ymmärtää sairautta, joka estää kaiken työnteon mutta kaikki muu toiminta on mahdollista. Näkisitpä asenteesi kyselyihin ja ihmettelyyn muiden silmin! Ehkä se juuri onkin se työkyvyttömäksi tekevä puutteesi, ettet näe asioita yhtään muiden näkökulmasta, vaan olet pelkkää isoa minää, vain tarvitseva olio.
Psyykkisesti sairaita pyritään kuntouttamaan, sillä jos on hyvä fysiikka niin sekin auttaa tervehtymään ja vielä kun ymmärtää että se on kaikkien velvollisuus yrittää elättää ihan itse itsensä
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vastaan sinulle näin "en vastaa kysymykseesi koska en koe kysymystäsi viisaana"
Eikö kysymysten tarkoitus ole tulla viisaammaksi?
- Anonyymi
En ole aloittaja, mutta vastaan kysymykseen.
Kyse nyt vain on byrokratiasta, jonka rattaissa diagnoosi kertoo kaiken. Ihan sama vaikka se olisi vahingossa tullut jopa väärälle ihmiselle. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psyykkisesti sairaita pyritään kuntouttamaan, sillä jos on hyvä fysiikka niin sekin auttaa tervehtymään ja vielä kun ymmärtää että se on kaikkien velvollisuus yrittää elättää ihan itse itsensä
olen kyllä ollut kuntoutuksissa jne. Käynyt läpi 15 vuotta kestäneen terapian. Sitten olen jäänyt vain kotiin oikeastaan tekemättä mitään. Nuo kävely&hölkkälenkit kuuluu ohjelmaani ja isäni kanssa vähän pientä työtä joka kestää noin 1-3 tuntia eikä sitä ole joka päivä vaan harvemmin. Hälytys työhön voi tulla yhtäkkiä. Ei se ole jokapäiväistä. Voisi sanoa että työhistoriani on kuitenkin aika olematon.
Tiedän pari ihmistä jotka samanlaisia kuin minä ,joista toinen aamusta yöhön pelaa tietokonepelejä eikä tee mitään muuta paitsi käy kaupassa. Toinen on myös kotona koko ajan ja jotakin työskentelee hallissa laitteiden kanssa muttei saa siitä palkkaa ja paljon myös viettää aikaa sisätiloissa.
Minulle eläke myönnettiin pitkälti koulukiusaamisen takia. Kai minua ja noita kahta muuta henkilöä pidetään hankalan , kompleksisen ja hullun ihmisen maineessa - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psyykkisesti sairaita pyritään kuntouttamaan, sillä jos on hyvä fysiikka niin sekin auttaa tervehtymään ja vielä kun ymmärtää että se on kaikkien velvollisuus yrittää elättää ihan itse itsensä
Kannattaa muistaa että ihmiset jotka joutuu henkisen tai fyysisen väkivallan uhriksi, niin heistä saattaa tulla hullu, kompleksinen, hankala ja luonnevikainen , jopa peto. Onhan siitä tutkittua tietoa ja mediassa ollut puhetta että osalle ihmisistä väkivalta aiheuttaa sieluun paljon pahaa. Ehkä näin minulle käynyt tai siis onkin!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kannattaa muistaa että ihmiset jotka joutuu henkisen tai fyysisen väkivallan uhriksi, niin heistä saattaa tulla hullu, kompleksinen, hankala ja luonnevikainen , jopa peto. Onhan siitä tutkittua tietoa ja mediassa ollut puhetta että osalle ihmisistä väkivalta aiheuttaa sieluun paljon pahaa. Ehkä näin minulle käynyt tai siis onkin!
En nyt ihan peto ole kuitenkaan mutta estynyt , hankala ja komplesinen ja ehkä luonnevikainenkin. Kompleksinen ja hankala luonne tuli ehkä esille silloin kun psykiatri ehdotti vuonna 2009 mulle kotityötä että alkaisin kotona tietokoneiden parissa tehdä työtä josta saisin palkkaa niin minä heti säikähdin ja menin paniikkiin , hätäännyin. Minulla oli siihen aikaan iso kriisi (mm itsemurha-ajatuksia paljon) niin menin tosi herkästi paniikkiin, psykoosin omaiseen tilaan johon tarvitsin apua, läälkityksen ja terapian, niin jos ehdottivat psykiatri tai mun psykologi työtä niin en mä uskaltanut vastaanottaa kun menin ihan paniikkiin sekaisin. Varmaan nykyään sama juttu. Parempi vaan että ottaa rauhallisesti asiat vastaan eli antaa virran viedä ja oon siis tehnyt vähän työtä, mutta siis vain hyvin vähän tai hankala sanoa miten vähän, mutta vuosien 2004-2010 aikana isäni kanssa työtä jota saattoi yhden viikon aikana enimmillään olla 3-4 päivänä ja 1-3 tuntia päivässä, enimmillään se 3 tuntia ja sitten saattoi olla kaksi kolmekin viikkoa ettei tullut puhelusoittoa eli oltiin työttömänä.
Kotona olen työskennellyt kotiaskareita kuten mopannut lattioita , tehnyt talvisin lumityöt, tiskannut astioita, remontoinut taloa, ajanut nurmikkoa, kastellut kukat, tehnyt ruokaa, imuroinut, tehnyt kävelylenkkejä. Työkyky ei ole paras mahdollinen. Voin antaa esimerkin. Olin 3 viikkoa sitten työreissulla niin kun jouduttiin odottamaan 1 tunti yhtä toimitusta niin minun aivoihini iski valtava uupumus ja hermostuminen jolloin jouduin menemään autoon istumaan. lisäksi aloin kokea että olen tunnevammainen kun en kyennyt läsnäolevaan sosiaaliseen kanssakäymiseen erään naispuolisen henkilön kanssa siinä duunissa joten aloin syytellä itseäni tunnevammaiseksi, mutta onneksi se meni ohi pian eli käänsin ajatukset muualle , positiivisempaan ja aloin kotona kuunnella musiikkia joka teki sielulle parempaa.
Ei sun eikä muidenkaan tarvi ymmärtää minua, mutta tärkeintä on se, että minä tiedän kuitenkin kuka minä olen. Olen ihan mukiinmenevä ihminen joka ei tee pahaa kärpäsellekään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En nyt ihan peto ole kuitenkaan mutta estynyt , hankala ja komplesinen ja ehkä luonnevikainenkin. Kompleksinen ja hankala luonne tuli ehkä esille silloin kun psykiatri ehdotti vuonna 2009 mulle kotityötä että alkaisin kotona tietokoneiden parissa tehdä työtä josta saisin palkkaa niin minä heti säikähdin ja menin paniikkiin , hätäännyin. Minulla oli siihen aikaan iso kriisi (mm itsemurha-ajatuksia paljon) niin menin tosi herkästi paniikkiin, psykoosin omaiseen tilaan johon tarvitsin apua, läälkityksen ja terapian, niin jos ehdottivat psykiatri tai mun psykologi työtä niin en mä uskaltanut vastaanottaa kun menin ihan paniikkiin sekaisin. Varmaan nykyään sama juttu. Parempi vaan että ottaa rauhallisesti asiat vastaan eli antaa virran viedä ja oon siis tehnyt vähän työtä, mutta siis vain hyvin vähän tai hankala sanoa miten vähän, mutta vuosien 2004-2010 aikana isäni kanssa työtä jota saattoi yhden viikon aikana enimmillään olla 3-4 päivänä ja 1-3 tuntia päivässä, enimmillään se 3 tuntia ja sitten saattoi olla kaksi kolmekin viikkoa ettei tullut puhelusoittoa eli oltiin työttömänä.
Kotona olen työskennellyt kotiaskareita kuten mopannut lattioita , tehnyt talvisin lumityöt, tiskannut astioita, remontoinut taloa, ajanut nurmikkoa, kastellut kukat, tehnyt ruokaa, imuroinut, tehnyt kävelylenkkejä. Työkyky ei ole paras mahdollinen. Voin antaa esimerkin. Olin 3 viikkoa sitten työreissulla niin kun jouduttiin odottamaan 1 tunti yhtä toimitusta niin minun aivoihini iski valtava uupumus ja hermostuminen jolloin jouduin menemään autoon istumaan. lisäksi aloin kokea että olen tunnevammainen kun en kyennyt läsnäolevaan sosiaaliseen kanssakäymiseen erään naispuolisen henkilön kanssa siinä duunissa joten aloin syytellä itseäni tunnevammaiseksi, mutta onneksi se meni ohi pian eli käänsin ajatukset muualle , positiivisempaan ja aloin kotona kuunnella musiikkia joka teki sielulle parempaa.
Ei sun eikä muidenkaan tarvi ymmärtää minua, mutta tärkeintä on se, että minä tiedän kuitenkin kuka minä olen. Olen ihan mukiinmenevä ihminen joka ei tee pahaa kärpäsellekään.Ja siis vuonna 2016 oli puolen vuoden ajan sama työ jota isän kanssa vuosien 2004-2010 aikana. Ja nyt viime kevättalvesta tehty sitä samaa työtä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vastaan sinulle näin "en vastaa kysymykseesi koska en koe kysymystäsi viisaana"
Et vastaa siksi, koska vika on korvien välissä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ethän sinä edes tunne minua kovin hyvin, niin ihmettelen yleensäkin tuota kysymystäsi kun et tunne edes minua(minulla on laaja-alaisesti erilaisia henkisiä ongelmia ja synnynnäisesti en ole myöskään ihan terve eli pikkupenskasta asti en ole ollut kovin normaali/terve)
No saahan sitä toki kysellä mut varaudu kritiikkiin.Tuo kertoo kaiken työkyvyttömyyden syystäsi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo kertoo kaiken työkyvyttömyyden syystäsi.
,mut sitä mä vaan ihmettelen ettei kaikki ihmiset ymmärrä mua sosiaalisessa mediassa eikä livenä /siviilissä. Osa on niin vihaisia ja katkeria minulle ettei tervehdi vaikka lähellä vastaan tulee, esim naapuri, mut on niitäkin jotka tervehtii. Joskus mua vihattiin sosiaalisessa mediassa niin paljon että haluttiin että joku tappaisi minut. Silloin minä suutuin oikeasti ja otin yhteyttä nettipoliisiin joka puuttui tilanteesen. Hyvin harvoin mä puutun mihinkään tommoseen vaan annan asian olla koska ei mulla riitä oikein voimavarat semmosee.
Mä oon välillä miettinyt myös omaa minääni aika paljon että onkohan kaikki ihan ok muutenkaan itsessäni, mut kyl mä yleensä aina päädyn siihen että kyllä minä olen ihan mukava tyyppi kuitenkin, sillä en ainakaan riehu tuolla kaupungeilla pieksemässä ihmisiä enkä potki mummoja ja oon aika kiltti toisaalta eli päästin kerran vanhuksen ohitseni sairaalajonossa ja mummi oli niin liikuttunut että muisti minut aina kun näki minut. lemmikkini kuolema kosketti minua , se vei mua jotenkin niin syviin vesiin myös ja lemmikkini oli niin rakas minulle ja lemmikki rakasti minua niin paljon josta tein päätelmän, että tuskinpa olen paha ihminen, mut oon mä joskus pohtinut oman minäni syvimpää, tai pohjimmaista olemustani ja miettinyt sitä kun näen melkein joka yö ihan kauheita painajaisia joissa on esim väkivaltaakin ja sellaista yliluonnollisuuttakin ja että usein unissani pystyn tuhoamaan kaikki vastustajani tosi helposti. En mä jää miettimään uniani koska ei olisi viisasta miettiä tommosia unia pitempään sillä voisi kaali seota ihan totaalisesti silloin.,
On kai ihan tervettä jos ihminen pysähtyy miettimään itsensä minää että onko kaikki ok jne, mut on ammattilaiset sanoneet minulle että mieluusti ei kannata miettiä liikaa niitä asioita.
Lähimmäisilleni oon aina ollut hyvä ja kuten sanoin, en ole väkivaltainen ihminen. Yleensä toivon ihmisille kaikkea hyvää. Enkä entisille kiusaajilleni toivo mitään pahaa.
Mutta kai mä jollain lailla voin olla hankalan kompleksinen, taiteilijaluonne jonka pitää aina päättää itse itsepäisesti tietyt asiat ja taipumusta on siihen eri mielensairauksiin ja kerran kun psykiatri tarjosi minulle työtä jota voisin tehdä kotona, niin menin siitä ihan henkisesti sekaisin ja paniikkiin ja jouduin kieltäytymään. Isäni kanssa oon vuosien aikana toki tehnyt vähän työtä että oon ollu osittain, tai melko hyvinvähän osana suomiyhteiskunan työelämän rattaita, mut kuitenki vähissä määrin.
Serkkuni samassa tilanteessa ollut myös sen 22 vuotta kuten minä. Eräs tällä kylällä asuva ollut 58 vuotta samassa tilanteessa eli mollottaa kotonaan usein sisätiloissa ja menee sitten hallirakennukseen puuhaamaan laitteiden kanssa jotakin ja eikä se käy vieraan duunissa eikä ole koskaan käynytkään vaan aina ollut kotona. On tällaisia ihmisiä jonkun verran, ei nyt ihan joka talossa kuitenkaan. Isäni veli oli jokapäiväjuoppo joka oli ihmispelkoinen, sulkeutunut ja henkisesti sairas, heikkopäinen, kuten minäkin. Kotona hän ahkeroi kyllä paljon kuten puiden pilkkominen oli mieluisaa hänelle. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psyykkisesti sairaita pyritään kuntouttamaan, sillä jos on hyvä fysiikka niin sekin auttaa tervehtymään ja vielä kun ymmärtää että se on kaikkien velvollisuus yrittää elättää ihan itse itsensä
Tehkää te terveet velvollisuutenne ja antakaa sairaan olla omissaan. Mitä vähemmän kaikkitietäviä ja itseriittosia ja velvollisuudentuntoisia friikkejä pois näkyvistä niin sen parempi sairaalle.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tehkää te terveet velvollisuutenne ja antakaa sairaan olla omissaan. Mitä vähemmän kaikkitietäviä ja itseriittosia ja velvollisuudentuntoisia friikkejä pois näkyvistä niin sen parempi sairaalle.
On olemassa sellaisia erilaisia ihmiskäsityksiä. Kyllä yksi ihmiskäsitys on se, että työ on "vastikkeellista", ja että kaikkien on velvollisuus tehdä sitä.
Sitten on se toinen käsitys että kaikilla on oikeus tehdä työtä.
Mutta sellaista varsinaista pakkotyötä meillä ei enää valitettavasti länsimaissa ole, vaan työtä tehdään lähinnä itseä varten. - Anonyymi
Mielenkiintoista tässä valitetaan ihmisessä joka ei pysty käymään töissä lainkaan.
Toisessa ketjussa ihmetellään kun joku pystyy käymään helpotussa työssä.
Teille normi ihmisille mikään ei kelpaa.
Jokainen jolla on mielenterveys ongelmia on täysin erilainen yksilö. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mielenkiintoista tässä valitetaan ihmisessä joka ei pysty käymään töissä lainkaan.
Toisessa ketjussa ihmetellään kun joku pystyy käymään helpotussa työssä.
Teille normi ihmisille mikään ei kelpaa.
Jokainen jolla on mielenterveys ongelmia on täysin erilainen yksilö.Käsitin tämän enemmän niin, että tämä olisi sellainen monologi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psyykkisesti sairaita pyritään kuntouttamaan, sillä jos on hyvä fysiikka niin sekin auttaa tervehtymään ja vielä kun ymmärtää että se on kaikkien velvollisuus yrittää elättää ihan itse itsensä
Psyykkisiä pitää kuntouttamaan puhumaan oikealla tavalla kanssaihmisilleen jotta voivat olla työyhteisössä mukana. Kohtelias käytös ja päivää, kiitos, näkemiin . Kauheeta jos asiakas esim kysyy jotain hyllyjen lajittelijalta -esim missä hyllyllä on ne tarjoustuotteet tai yms - joka hieman heilahtanut ja saa vastaukseksi emmää tiä, mee pois ny häiritsemäst mun työtä. Eli kuntoutus pitää sisällään myös puheen tuottamista ja ymmärrystä ja oppia puhumaan kauniisti , kiroilematta. Ryhmissä voi harjoitella oikeaa tapaa ja peitsata väärät puhumisen tavat. OTTAA esim tilanteita vastaan... MITÄ TEET KUN SINUA lähestyy henkilö ja pysähtyy eteesi...Huudan haista vittu- joka on väärä tapa. Sanot hei , päivää, miten voin olla avuksi yms.
- Anonyymi
😋😍😋😍😋😍😋😍😋
🍒 Nymfomaani -> https://l24.im/ecC7ux#kissagirl21
🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞
- Anonyymi
Aloittaja, mitä itse ajattelet sellaisesta ihmisestä, jolla riittää kykyä, halua ja voimia harrastaa liikuntaa joka päivä, mutta työnteko on mahdotonta?
Minä tunnen jopa pyörätuoliin sidotun ihmisen, joka tekee täyttä työpäivää. Ja sokean, joka käy töissä, ja vaikeasti pakkoliikkeisen ja katkonaisesti puhuvan, jolta työnteko onnistuu. Näiltä ei päivittäiset liikuntaharrastukset hevin onnistu, mutta työnteko kyllä. Mistähän johtuu?
Älä yhtään ihmettele, kun sinulta kysytään, mikä estää työntekosi, vaikka kaikki muu onnistuu! Hyvä silti, että olet edes tyytyväinen elämääsi, jonka työssäkäyvät kustantavat.- Anonyymi
On myös sosiaalisia rajoitteita, kaikki eivät vaan yksinkertaisesti sopeudu mihinkään paskaduuneihin, jos taskussa on vaikka maisterin paperit. Että ihan turha ruikuttaa jos työkyvytön hölkkää Spartathlonin, se on hänen oikeutensa, tässä vääryyksien maailmassa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On myös sosiaalisia rajoitteita, kaikki eivät vaan yksinkertaisesti sopeudu mihinkään paskaduuneihin, jos taskussa on vaikka maisterin paperit. Että ihan turha ruikuttaa jos työkyvytön hölkkää Spartathlonin, se on hänen oikeutensa, tässä vääryyksien maailmassa.
Olet oikeassa, mutta yhtä lailla on jostain kumman ihmisten vaikea käsittää, että fyysisiin sairauksiin, vammoihin yms liittyy hyvin usein mm. depistä ja angstia sekä sos. rajoitteita sen mukaan miten mikäkin sairaus vaikuttaa elämässä.
Muutkin tekijät kyllä vaikuttaa ja eräs on kasvatus. Jos ihmistä ylipaapotaan perusteetta, kehittyy helposti heikko resilienssi elämässä tulevien ongelmien kanssa. Ei voi olla niin, että psyykkisillä syillä ja näihin liittyvillä sos. rajottteilla ei ns. tartte jaksaa mitään työtä, mutta muiden pitää. Nimeenomaan sillon, jos fysiikka ok, on erilaisia työvaihtoehtoja valtava määrä ja työn saanti paljon helpompaa
Monisairas - Anonyymi
Aina yhtä säälittävää tuollainen että ylennetään työssä käyvät paremmiksi kuin ei työssä käymättömät hyvin usein se on vain sattumaa Kenellä on hyvä residenssi tai kenellä ei tai kuka valitaan johonkin työhön tai kuka ei.
Kyse on hyvin usein vain sattumasta Kuka pääsee jonnekkin toiseen kuka ei työttömätkin ovat yrittäneet aikana mutta joillakin on heikompi resilienssi ja haluaa ottaa helpommin Siinä ei ole mitään väärää - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet oikeassa, mutta yhtä lailla on jostain kumman ihmisten vaikea käsittää, että fyysisiin sairauksiin, vammoihin yms liittyy hyvin usein mm. depistä ja angstia sekä sos. rajoitteita sen mukaan miten mikäkin sairaus vaikuttaa elämässä.
Muutkin tekijät kyllä vaikuttaa ja eräs on kasvatus. Jos ihmistä ylipaapotaan perusteetta, kehittyy helposti heikko resilienssi elämässä tulevien ongelmien kanssa. Ei voi olla niin, että psyykkisillä syillä ja näihin liittyvillä sos. rajottteilla ei ns. tartte jaksaa mitään työtä, mutta muiden pitää. Nimeenomaan sillon, jos fysiikka ok, on erilaisia työvaihtoehtoja valtava määrä ja työn saanti paljon helpompaa
MonisairasJuuri tämä viesti pitäisi näiden ns terveiden ihmisten lukee ajatuksella läpi jos on henkisiä ongelmia niin ne eivät parane ihan kädenkään sen ollenkaan eli ei niinku huudella työttömälle mitään varsinkaan ennen kuin on otettu selvää mikä hänen tarinansa on
- Anonyymi
On täysin eri asia siivota rauhassa omassa kodissa omaan tahtiin, kuin heiluttaa rivakasti moppia 8h päivässä tai harrastaa tunti kevyttä liikuntaa tai vaikkapa kävellä kauppaan ostoksille kuinse, että täytyisi istua tai seistä koko työpäivän ajan, mutta niinhän se on, ettei työkyvyttömyyseläkkeelle fyysisten vaivojen takia taida päästä kuin neliraajahalvaantunut ja siksi niin moni onkin niin masentunut, ettei mitenkään kykene töihin enää menemään.
- Anonyymi
No mutta sellainen sanonta on, että kaikkeenhan tottuu. Mieli on vähän kuten kunto, jota voi kehittää ja kasvattaa. Enemmän luulen sen olevan sitkeyden puutetta ja asenteellista kuin sitä, että ei oikeasti kykenisi seisomaan ja tekemään fyysisesti jotain raajoillaan. Eihän sinulla kunnossa ollut vikaa.
Ja eikö seisominen ole ihan ihmisen yksi perus asennoista, jota esi-isämme ovat tehneet aikojen alussa. Nyky ihmiseltä se on vaan vähän tupannut unohtumaan. Mutta usko pois, että ei se ihminen seisomisesta rikki mene. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No mutta sellainen sanonta on, että kaikkeenhan tottuu. Mieli on vähän kuten kunto, jota voi kehittää ja kasvattaa. Enemmän luulen sen olevan sitkeyden puutetta ja asenteellista kuin sitä, että ei oikeasti kykenisi seisomaan ja tekemään fyysisesti jotain raajoillaan. Eihän sinulla kunnossa ollut vikaa.
Ja eikö seisominen ole ihan ihmisen yksi perus asennoista, jota esi-isämme ovat tehneet aikojen alussa. Nyky ihmiseltä se on vaan vähän tupannut unohtumaan. Mutta usko pois, että ei se ihminen seisomisesta rikki mene.Ihan niin kun oppii jotenkin katkaisemaaan ne ikävät ajatuksensa ja ajatella jotain muuta, niin vähitellen oppii kontrolloimaan itseään.
Mielen sairauskia on monenlaisia ja niistä ei oikeastaan voi terve ihminen ymmärtääkään mitään.
Muuta mikään sairaus ei tarvitse muuttua krooniseksi jos ymmärtää syyt.
Koulukiusaus näyttää olevan monella syy ettei mene töihin, koska on menettänyt itseluottamuksensa . Jotkut ovat herkempiä kun toiset. Mutta ei nekään asiat kotonaolemisella muutu miksikään . Sillä tavallisesti ihminen on muuttuvainen kun saa uusia virikkeitä .
Joten ei kannata edes keskustella asioista joista eiriitä ymmärrystä
- Anonyymi
Ei muualla olla työkyvyttömiä jos ihmine;pystyy hälkkäämään pitkiä matkoja silloin on kunto ihan työkelpoinen äse joka on kyvytön työhön ei jaksa harrastakaan mitään
- Anonyymi
Psyykkisistä sairaukseåista usein ollaa keläkkeellä , mutta eikö silloin ihminen tee kaikkinensa että pääsee niistä eroon, käy terapiassa tai otta lääkkeitä, en usko että kukaan ihminen jaksaisi olla ainoastaan työtön koska malli yhteiskunnassa on että kaikkien tulisi pystyä elättämään itsensä . Joten en yhtään ihmettele että ihmiset kysyvät ja oåihmettelevät koska heidän veroistaan elätetään ihmisiä jotka eivät käy töissä. Se että pystyy tekemään asioista fuåyysistei lasketaan usei työkykyiseksi ihmiseksi , mutta silloin olisi otettava apua psyykkisiin sairauksiensa eikä jämähtää kotiin todisteen itselleen että joka päivä että on sairas. Onkohan niitä tietysti mielisairauskiakin olemassa ihmisillä joiden vuoksi eivät tee työtä.
Yksi vaihtoehto on tehdä työtä kotoa päin .
Ihminen jaksaa mitä vaan kun oppii asennoitumaan omien vaivojensa kulkua eikä tuudittaudu uskoon että ei koskaan pystyisi tekemään töitä- Anonyymi
Niin, onhan noita mömmöistä ympäripyörryksissä olevia zombeja aika paljon työelämässä nähty. Ihminen uhraa terveytensä jotta saisi rahaa. Sitten hän uhraa rahaa saadakseen takaisin terveytensä.
- Anonyymi
Olen kyllä läpikäyny terapiat ja lääkkeitä käytän.
Koen vain olevani niin toivon kokonaan menettänyt etten pyrikään tavoittelemaan enää mitään. Mieluummin tapan itseni kuin... - Anonyymi
jos ihminen on esim mennyt niin sekaisin henkisestä väkivallasta kuten minä niin ei ihme että ei jaksa yrittää enää, koska sielussa on niin syvä haava että on ihan kuollut sisäisesti. Noin 17 vuotiaasta asti tähän päivään tilanne ei ole muuttunut eli yhtä kuollut olen. Nykyään olen siis 41-vuotias. En mä tapaile ketään ihmisiä sillä olen ihan omissa oloissani vaan omassa vankilassa. Ei ole mitään tavoitteita kun olen niin kuollut . Ehkä olen katkerakin ja on ihan hirveesti arvottomuuden tunteita. Ja on pennusta asti ollut sosiaalisia ongelmia. JA oman minäkuvan kanssa paljon ongelmia eli juuri se kun menen välillä mykäksi joka aiheuttaa vakavan masennustilan ja usein paniikkihäiriötilan.
- Anonyymi
Kaupassa pystyn asioimaan kyllä. Mut koko elämä on menty juosten pakoon ihmisiä. Ei ole intoa tavata ihmisiä. Ei ole mitään tavoitteita. Sama vaikka kuolisi.
- Anonyymi
"yksi vaihtoehto on tehdä työtä kotoa päin"
vastaan tähän ; olen niin sekaisin etten kykene siihen
eikä kyse ole nyt mistään jaksamisesta vaan siitä että on henkisesti pääkoppa sekaisin eli en viittaa mihinkään masennukseen eikä sisäisesti kuollut ihminen ole vastaanottavainen työlle.
Mitä minä tässä höpötän nyt kun olen takuueläkkeellä ulkona työelämästä että taidan vaan tuhlata aikaani kun täällä kirjoitan.
Ette te ihmiset ota mielensairauksia niin vakavasti vaan vähättelette niitä. Kyllä tämä postaukseni sen vain todistaa. Valitettavasti näin on asia. Ei suomessa ole koskaan oikein osattukaan ymmärtää niitä ihmisiä jotka ei ole juuri koskaan tehneet töitä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin, onhan noita mömmöistä ympäripyörryksissä olevia zombeja aika paljon työelämässä nähty. Ihminen uhraa terveytensä jotta saisi rahaa. Sitten hän uhraa rahaa saadakseen takaisin terveytensä.
Ei kannattaisi päästää asioita siihen pisteeseen, että menettää terveytensä töiden vuoksi. Ja mistä ylipäätään tällainen yleinen hokema siitä, että työlle pitäisi uhrata terveytensä tulee? Tiedän paljon ihmisiä (itseni mukaan lukien) ,ketkä ovat sanoneet juuri päinvastaista. Ovat löytäneet merkitystä, kuuluvuutta ja motivaatiota elämään. Ja tuohan se mukanaan myös paljon sosiaalisia suhteita. Sen sijaan jos jäisi kotiin makaamaan niin se kyllä passivoittaisi paljon todennäköisemmin kuin töissä käyminen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"yksi vaihtoehto on tehdä työtä kotoa päin"
vastaan tähän ; olen niin sekaisin etten kykene siihen
eikä kyse ole nyt mistään jaksamisesta vaan siitä että on henkisesti pääkoppa sekaisin eli en viittaa mihinkään masennukseen eikä sisäisesti kuollut ihminen ole vastaanottavainen työlle.
Mitä minä tässä höpötän nyt kun olen takuueläkkeellä ulkona työelämästä että taidan vaan tuhlata aikaani kun täällä kirjoitan.
Ette te ihmiset ota mielensairauksia niin vakavasti vaan vähättelette niitä. Kyllä tämä postaukseni sen vain todistaa. Valitettavasti näin on asia. Ei suomessa ole koskaan oikein osattukaan ymmärtää niitä ihmisiä jotka ei ole juuri koskaan tehneet töitä.Siis usein omakuva muuttuu sairaaksi ja sehän juuri onkinmielen sairautta. Ei kannata kenenkäään kadehtia mitenkään jostain eläkkeestä, kullakin omat huolensa
- Anonyymi
Oon sama kuin avauspostaaja. Tiedoksi se, että olen ollut takuueläkkeellä vuodesta 2014 asti eli minulle myönnettiin takuueläke henkisten ongelmien ja synnynnäisten vikojen takia.
En edelleenkään näe järkeä käydä debanttia &relevanttia keskustelua tässä kun suurin osa kommenteista on semmosia että jätän ne omaan arvoonsa kun porukka kirjoittaa epäloogisesti tyyliin "auto on siili".- Anonyymi
Tuntuu hassulta se kun koko ajan jauhatte jostakin masennuksesta ja toimintakyvystä kun mainitsin työkyvyttömyyden. Ette yhtään ole pohtineet muita mielensairauksia sitten??????
Työkyvyttömyyseläkkeelle jouduin pitkälti kiusaamisen takia kun olen traumatisoitunut kiusaamisesta eikä toimintakykykään ole mikään kovin hyvä etten pysty kuin korkeintaan 1-2 tuntia toimimaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuntuu hassulta se kun koko ajan jauhatte jostakin masennuksesta ja toimintakyvystä kun mainitsin työkyvyttömyyden. Ette yhtään ole pohtineet muita mielensairauksia sitten??????
Työkyvyttömyyseläkkeelle jouduin pitkälti kiusaamisen takia kun olen traumatisoitunut kiusaamisesta eikä toimintakykykään ole mikään kovin hyvä etten pysty kuin korkeintaan 1-2 tuntia toimimaan.Lisään kommenttiini sen että tuo 1-2 tunnin työkyky -kommenttini oli sinällään turha, koska en pysty tekemään työtä kun olen niin sekaisin kun olen mielisairas ja itsemurha-altis kaiken toivon ja elämän halun kokonaan menettänyt. Kun mainitsin hölkkälenkit niin ne on vain siinä mukana elämässäni eikä ne mitenkään liity työn tekoon vaan pyrin pitämään huolta että pysyn hoikkana. On totta että vakavasti masentunut ihminen ei pysty säännölliseen kävelyyn&hölkkään mutta tässä on kyse paljon enemmän ihan muusta kuin siitä mun kohdalla. Nyt puhutaan paljon vakavalaatuisimmista ongelmista eli todella siis vakavista ongelmista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lisään kommenttiini sen että tuo 1-2 tunnin työkyky -kommenttini oli sinällään turha, koska en pysty tekemään työtä kun olen niin sekaisin kun olen mielisairas ja itsemurha-altis kaiken toivon ja elämän halun kokonaan menettänyt. Kun mainitsin hölkkälenkit niin ne on vain siinä mukana elämässäni eikä ne mitenkään liity työn tekoon vaan pyrin pitämään huolta että pysyn hoikkana. On totta että vakavasti masentunut ihminen ei pysty säännölliseen kävelyyn&hölkkään mutta tässä on kyse paljon enemmän ihan muusta kuin siitä mun kohdalla. Nyt puhutaan paljon vakavalaatuisimmista ongelmista eli todella siis vakavista ongelmista.
Kaipasin aiemmin parin muun kanssa konkreettisia esimerkkejä siitä, miten mielisairaus estää fyysisesti tekemästä töitä jos kroppa toimii. Emme ole vielä saaneet näitä esimerkkejä. Tuskin sinulla älyllistäkään estettä on asioiden ymmärtämiselle.
- Anonyymi
No nyt selvisi, miksi olet työkyvyttömyyseläkkeellä. Jatka vain liikkumista!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaipasin aiemmin parin muun kanssa konkreettisia esimerkkejä siitä, miten mielisairaus estää fyysisesti tekemästä töitä jos kroppa toimii. Emme ole vielä saaneet näitä esimerkkejä. Tuskin sinulla älyllistäkään estettä on asioiden ymmärtämiselle.
no enkös minä tuossa ole kertonut jo että olen tehnyt työtä eli käypä läpi kaikki keskustelut mitä tässä julkaisussani on käyty.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No nyt selvisi, miksi olet työkyvyttömyyseläkkeellä. Jatka vain liikkumista!
Otsikon kirjoitin väärin eli en saa suomen valtiolta työkyvyttömyyseläkettä vaan saan takuueläkettä.
Kyllä kaikilla takuueläkeläisillä ja myös työkyvyttömyyseläkeläisillä(oman vointinsa mukaan) on oikeus harrastaa jotakin liikuntamuotoa.
- Anonyymi
Halusin tehdä tämän postauksen muun muassa sen takia että halusin nähdä että onko ihmiset muuttuneet ollenkaan. Huomaan sen, että eivät ole. Suomalaiset eivät ota mielensairauksia niin vakavasti. Sisäisesti kuollut ihminen ei pysty vastaanottamaan työtä ja hän mielellään tekisi vaikka itsemurhan, mutta kun minulla on vielä lähimmäisiä vierelläni niin en sitä mielelläni tee.
- Anonyymi
ongelmani on tosi vakavat. Ei liity masennukseen. Kyse on enemmänkin mielisairaudesta. Mulla todettu muun muassa estynyt persoona.
minulla on muun muassa todettu Estynyt persoona ja lievä skitsofrenia on kirjattu mulle diagnoosiin myös. Estynyt persoona on estynyt persoona eli siitä voi paljonkin päätellä. - Anonyymi
Et vaikuta olevan itsekään hirveän vastaanottavainen muiden kommenteille. Sinä olet kokoajan puolustuskannalla ja oikeutat jostain syystä muiden keskustelijoiden ja itseasiassa peräti koko Suomen ihmisten tuomitsemisen. Ainakin minä olen ollut ihan aidosti kiinnostunut siitä, että miten mielisairaus estää tekemästä töitä ja kaivannut esimerkkejäkin tähän.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Et vaikuta olevan itsekään hirveän vastaanottavainen muiden kommenteille. Sinä olet kokoajan puolustuskannalla ja oikeutat jostain syystä muiden keskustelijoiden ja itseasiassa peräti koko Suomen ihmisten tuomitsemisen. Ainakin minä olen ollut ihan aidosti kiinnostunut siitä, että miten mielisairaus estää tekemästä töitä ja kaivannut esimerkkejäkin tähän.
Lue kaikki mun kirjoitukset eli olen tehnyt vähän töitä ja mulla kompleksinen, hankala, ehkä hullu luonne joka selittää nämä asiat ja jos et tiennyt niin olen pitkäaikaiskiusattu (eli mua kiusattiin joka päivä kaikissa kouluissa) ja olet kai tietoinen siitä mitä henkinen tai fyysinen väkivalta voi aiheuttaa ihmisen mieleen eli se voi tehdä ihmisestä tosi hankalan, hullun, oikukkaan, kompleksisen, itsekkään, jopa pedon/tappajan ja katkeran. En nyt itseäni petona tai pahana pidä, mutta hankalan maineessa olen varmaankin ja hulluksikin on sanottu sillä sosiaalisessa mediassa ihmiset sanoi hulluksi, hankalaksi ja jotkut itsekkääksi. Että uskoisin että pitkäkestoinen henkinen väkivalta aiheutti sen että se teki minusta tällaisen ihminen jollainen olen ollut jo kauan, noin vuodesta 1998 lähtien. Itseasiassa kun koulut jätin kesken, niin aloin pikkuhiljaa erkaantua kaikista ihmisistä ja koko yhteiskunnasta ja työstä tai en siis ihan kokonaan kuten aiemmin kerroin että olen ollut osana myös suomalaista yhteiskuntaa, mutta voisi sanoa että aika vähän kuitenkin. Tässä postauksessa oon kertonut työkuvioistani. Eräs psykiatri ehdotti kerran kotityötä minulle josta saisin palkkaa mutta menin paniikkiin siitä .Kyllä psykologikinin ehdotti työtä minulle mutta en ottanut vastaan heidän ehdotuksia sillä koin heti etten pystyisi menemään siihen työhön. Mä aiemmin armeijassa ja siviilipalveluksessa kävin mutten pystynyt suorittamaan niitä vaan sain D-paperit. Eikös D-paperit ole vähän sama kuin hullun paperit?
Vuonna 2000-2001 olin duunissa. Vuonna 2003 vanhushoiva-alalla yksi päivä työtä ja menin sekaisin. Se jäi siihen. Vuosien 2004-2010 aikana isäni kanssa. Se ei ollut jokapäiväistä työtä vaan vaihtelevaa (joskus saattoi olla 3-4 työpäivää viikon aikana ja työtuntien määrä 1 tunti päivässä tai pisimmillään about 3 tuntia) ja sitten vuonna 2016 noin puoli vuotta samaa työtä isäni kanssa. 2014 myönnettiin takuueläke. Ja nyt viime kevättalvesta tehty sitä samaa työtä isäni kanssa jota tehtiin 2004-2010 ja puoli vuotta vuonna 2016. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Et vaikuta olevan itsekään hirveän vastaanottavainen muiden kommenteille. Sinä olet kokoajan puolustuskannalla ja oikeutat jostain syystä muiden keskustelijoiden ja itseasiassa peräti koko Suomen ihmisten tuomitsemisen. Ainakin minä olen ollut ihan aidosti kiinnostunut siitä, että miten mielisairaus estää tekemästä töitä ja kaivannut esimerkkejäkin tähän.
Tunnen kaksi tyyppiä jotka samanlaisia kuin minä . Toinen aamusta yöhön ei tee mitään muuta kuin istuu tietokoneella pelaamassa tietokonepelejä ja käy kaupassa.
Toinen on myös koko ajan kotona ja viettää aikaa paljon sisätiloissa ja myös paljon ulkona jotakin työskentelee hallissa laitteiden kanssa ja kyseessä ei ole mikään työ. Hän ei ole ollut päivääkään työssä koskaan ja hänellä on takuueläkepaperit taskussa kuten minulla. Myös sillä toisella joka pelaa koko ajan tietokonepelejä niin hänellä myös eläkepaperit taskussa.
Sitten voin kertoa yhden jutun äitini miehestä. Hän oli nuorena 18 vuoden ajan tehdastyössä, mutta kun joutui kiusatuksi niin hänen mieli järkkyi ja lopetti kaiken työn teon ja oon pannut merkille kun käyn äitini luona, niin tästä miehestä näkee vähän oman peilikuvani eli kärsivä, hankala, itsepäinen, kompleksinen ja sama kohtalo eli joutui kiusatuksi. Eli ainakin minä , äitini mies ja se yksi joka pelaa tietokonepelejä niin meitä kaikkia yhdistävä tekijä on se, että ollaan jouduttu henkisen pitkäkestoisen väkivallan uhriksi ja meistä tuli tuollaiset ihmiset eli emme tee mitään. Minä kuitenkin osallistun vähän suomalaiseen työelämään, mutta kyllä se jonkun duunarin mielestä se mun osallistuminen työelämään, sen määrä voi kuulostaa hänen mielestä naurettavan pieneltä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Et vaikuta olevan itsekään hirveän vastaanottavainen muiden kommenteille. Sinä olet kokoajan puolustuskannalla ja oikeutat jostain syystä muiden keskustelijoiden ja itseasiassa peräti koko Suomen ihmisten tuomitsemisen. Ainakin minä olen ollut ihan aidosti kiinnostunut siitä, että miten mielisairaus estää tekemästä töitä ja kaivannut esimerkkejäkin tähän.
Laiska en ole ,sillä jos harrastaa säännöllisesti liikuntaa kuten minä, niin tuskinpa laiska pystyy siihen. Lisäksi kotona siivoan lattioita, moppaan, tiskaan, teen ruoat, talvisin lumityöt, remontointi, kesäisin nurmiko ajo, mutta mitään näistä kovin pitkäkestoisesti en toisaalta pysty tekeen koska hermot uupuu. Pitkät 10 kilometrin kävelylenkit sopii mielenlaadulleni parhaiten eli niistä harvemmin hermoni uupuvat. Aika monesta työstä kuitenkin hermoni uupuvat(jopa alle tunnissa ja jopa alle puolessa tunnissa).
Oon joskus epäillyt tuota hermoston uupumista että siinä voi olla jopa kyse siitä kun nuorena kolautin pääni jäiseen rinteeseen. En mennyt jatkotutkimuksiin.
Takuueläkepaperit myönnettiin pitkälti siis kiusaamisen takia josta traumatisoiduin. Lisäksi se paniikki, kova ahdistus ja estyneisyys. Kai ne ammattilaiset , psykiatrit ja psykologit on voineet pitää mua hankala ihmisenä, ns toivottomana tapauksena, en tiedä, mut ei kukaan heistä ole niin sanonut, mutta yksi psykiatri sanoi että olet kyllä todella itsepäinen ihminen. Sen muistan että sanoi eräs psykiatri niin minulle. Hän totesi näin kun en vastaanottanut hänen työtarjousta kun ehdotti mulle työtä jota voisin tehdä kotona. Menin vain jotenkin heti niin kovaan paniikkiin etten pystynyt suostamaan siihen.
Jouduin mä läpikäymään kaikki selvitykset. Ihan heti ei siirretty mua eläkkeelle. Noin 6 vuotta kävin sitä rumbaa. 15 vuotta yhteensä terapiaa . Jätin terapian heti kun pääsin eläkkeelle sillä koin ettei kannata jauhaa samoja asioita enää toiset 15 vuotta koska se alkaisi vain lisää hermostuttmaan minua.
Jokainen ihminen meistä on kuitenkin arvokas, minäkin olen, vaikka minussa voisi olla ikäviäkin piirteitä. En kuitenkaan ole tappanut koskaan ketään ja olen tosi eläinrakas ja huomioin hyvin lähimmäiseni. Tiedän kuitenkin itsestäni totuuden ja se on että olen ihan ok. Joku voi olla eri mieltä, sinä ehkä olet eri mieltä mutta ei se minua kosketa eikä saakaan koskettaa sillä jos koskettaisi niin voisin pian lopullisesti seota eli joutua hullujen huoneelle. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tunnen kaksi tyyppiä jotka samanlaisia kuin minä . Toinen aamusta yöhön ei tee mitään muuta kuin istuu tietokoneella pelaamassa tietokonepelejä ja käy kaupassa.
Toinen on myös koko ajan kotona ja viettää aikaa paljon sisätiloissa ja myös paljon ulkona jotakin työskentelee hallissa laitteiden kanssa ja kyseessä ei ole mikään työ. Hän ei ole ollut päivääkään työssä koskaan ja hänellä on takuueläkepaperit taskussa kuten minulla. Myös sillä toisella joka pelaa koko ajan tietokonepelejä niin hänellä myös eläkepaperit taskussa.
Sitten voin kertoa yhden jutun äitini miehestä. Hän oli nuorena 18 vuoden ajan tehdastyössä, mutta kun joutui kiusatuksi niin hänen mieli järkkyi ja lopetti kaiken työn teon ja oon pannut merkille kun käyn äitini luona, niin tästä miehestä näkee vähän oman peilikuvani eli kärsivä, hankala, itsepäinen, kompleksinen ja sama kohtalo eli joutui kiusatuksi. Eli ainakin minä , äitini mies ja se yksi joka pelaa tietokonepelejä niin meitä kaikkia yhdistävä tekijä on se, että ollaan jouduttu henkisen pitkäkestoisen väkivallan uhriksi ja meistä tuli tuollaiset ihmiset eli emme tee mitään. Minä kuitenkin osallistun vähän suomalaiseen työelämään, mutta kyllä se jonkun duunarin mielestä se mun osallistuminen työelämään, sen määrä voi kuulostaa hänen mielestä naurettavan pieneltä.No jos ei ole muuta elämää niin luonnollisesti sitä passivoituu ja jämähtää tekemään päivästä toiseen samaa ilman tarkoitusta. Sehän on ihan selvä ja looginen yhtälö.
En vaan ymmärrä että jos et ole laiska, miksi et yritä kuntoutua itse aktiivisesti vaan tuudittaudut siihen uskoon, että olet sairas ja sille ei mitään voi. Onko tällainen helpompaa?
Ja kyllähän sinulla syitä löytyy paljon siihen, miksi et kykene työhön. Ei kuitenkaan siihen, miksi kykenisit. Mielestäni tuo on siis enemmänkin asenteellista.
Vai miten sinä selität sen, että paatuneimmat ja sairaimmat rikollisetkin kykenevät vankilassa työhön, mutta sinä et?
Jos oikeutat itsellesi tuollaisen elämäntyylin näkemättä vaivaa minkään eteen, miksi meidän muiden tulisi sellainen hyväksyä?
Jos olet itse tyytyväinen olemiseesi, kuten kaikista perusteluistasi voisi päätellä, en näe syytä ylipäätään tälle koko avautumisellesi täällä. Tai ehkä se on sittenkin itsepuolustusmekanismia.
Kannattaa muistaa myös, että muillakin ihmisillä voi olla vielä rankempiakin kokemuksia taustalla ja ovat silti päätyneet kaikesta huolimatta työelämään. Tämäkin voi olla yksi syy sille, miksi selityksesi ontuu jonkun toisen mielessä ja aiheuttaa hieman epäuskoisuutta sille, miksi et kykene työhön.
Nyt tietysti puolustaudut sanomalla, että empatiakyvyttömiä ihmisiä riittää maailman tappiin asti. Siihenkin uskomukseen on hyvä tuudittautua. Se ei kuitenkaan paranna sinua aidosti, eikä kerro ihmisten empatiakyvystä mitään.
Ja kun kerran olet urheillut, tiedät että suurin osa siitä on henkistä kilpailemista itseään vastaan, eikä niinkään sitä fyysistä. Samaa asennetta voi soveltaa muuhunkin elämään jos aidosti haluaa itseään kehittää.
Ja näin lopuksi, jos olet tyytyväinen olemiseesi niin näkisin, että sinun ei kannattaisi tällä koko aiheella päätäsi vaivata.
Hyvää jatkoa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No jos ei ole muuta elämää niin luonnollisesti sitä passivoituu ja jämähtää tekemään päivästä toiseen samaa ilman tarkoitusta. Sehän on ihan selvä ja looginen yhtälö.
En vaan ymmärrä että jos et ole laiska, miksi et yritä kuntoutua itse aktiivisesti vaan tuudittaudut siihen uskoon, että olet sairas ja sille ei mitään voi. Onko tällainen helpompaa?
Ja kyllähän sinulla syitä löytyy paljon siihen, miksi et kykene työhön. Ei kuitenkaan siihen, miksi kykenisit. Mielestäni tuo on siis enemmänkin asenteellista.
Vai miten sinä selität sen, että paatuneimmat ja sairaimmat rikollisetkin kykenevät vankilassa työhön, mutta sinä et?
Jos oikeutat itsellesi tuollaisen elämäntyylin näkemättä vaivaa minkään eteen, miksi meidän muiden tulisi sellainen hyväksyä?
Jos olet itse tyytyväinen olemiseesi, kuten kaikista perusteluistasi voisi päätellä, en näe syytä ylipäätään tälle koko avautumisellesi täällä. Tai ehkä se on sittenkin itsepuolustusmekanismia.
Kannattaa muistaa myös, että muillakin ihmisillä voi olla vielä rankempiakin kokemuksia taustalla ja ovat silti päätyneet kaikesta huolimatta työelämään. Tämäkin voi olla yksi syy sille, miksi selityksesi ontuu jonkun toisen mielessä ja aiheuttaa hieman epäuskoisuutta sille, miksi et kykene työhön.
Nyt tietysti puolustaudut sanomalla, että empatiakyvyttömiä ihmisiä riittää maailman tappiin asti. Siihenkin uskomukseen on hyvä tuudittautua. Se ei kuitenkaan paranna sinua aidosti, eikä kerro ihmisten empatiakyvystä mitään.
Ja kun kerran olet urheillut, tiedät että suurin osa siitä on henkistä kilpailemista itseään vastaan, eikä niinkään sitä fyysistä. Samaa asennetta voi soveltaa muuhunkin elämään jos aidosti haluaa itseään kehittää.
Ja näin lopuksi, jos olet tyytyväinen olemiseesi niin näkisin, että sinun ei kannattaisi tällä koko aiheella päätäsi vaivata.
Hyvää jatkoa.No kerroinhan mä että kotona tiskaan astioita, teen lumitöitä, käyn isän kanssa metsässä hankkimassa puita talonlämmitykseen, teen isäni kanssa sitä yhtä duunia(samaa työtä tehtiin vuosien 2004-2010 aikajaksolla ja se työ ei ole joka päiväistä ja se lyhytkestoista noin 1 tunnin työ tai pisimmillään 3 tuntia johon työnkuvaan liittyy paljon autolla ajamista, raskaiden esineiden kantamista ja asiakaspalvelua eli meidän pitää aina palvella asiakkaita eli jos ne soittaa että pitää tulla niin silloin omat mukavuudet pitää jättää heti pois).
Vuonna 2016 tehtiin isän kanssa samaa työtä puoli vuotta.
Sitten viime kevättalvena aloimme tekemään taas sitä samaa työtä isäni kanssa. Paljon siis mennyt isäni mukaan mitä nyt työtä oon vähän elämäni aikana tehny. Ilman isääni tätä nykyistä työtä en uskaltaisi tehdä.
Kerran olin metsätöissä isäni kanssa josta saatiin palkkaa. Se urakka kesti noin 2 kuukautta(vuonna 2000)
Maatalouslomitustyötä vuosien 1998-2004 aikana silloin tällöin(ei kovin usein) isäni kanssa silloinkin. Palkkaa sai isä siitä, minä en.Olin vain mukana mikä oli itselle ihan kiva juttu.
Vanhushoiva-alaa kokeilin vuonna 2003 syksyllä mutta se jäi yhteen päivään. Koulutusta kun ei ollut kun olisi pitänyt piikittää insuliinipiikillä vanhusta niin kieltäydyin koska jos olisin piikittänyt niin siinä olis voinu käydä vanhukselle huonosti. Menin muutenkin ihan sekaisin henkisesti työpäivän lopussa. Sosiaaliset rajoitteet iski heti kun olin työssä jossa ei ollut jompaa kumpaa vanhempaani. Alan kärsiä ja alkaa jumittaa pääkoppa, voin mennä mykäksi vieraiden ihmisten kanssa sosiaalisissa tilanteissa. Se on oikeastaan ihan synnynnäinen juttu. Myös hahmotusongelmat.
Isäni siskon poikaa autettiin maalaushommissa. Muutama urakka otettiin. Vuosien 2008 aikana.
Ei voi siis kehua työhistoriallani.
Annoin kuitenkin ehkä ymmärtää että olen täysin työkyvytön tai että en ole tehnyt mitään/en tee mitään. Enhän minä saa edes mitään työkyvyttömyyseläkettä suomen valtiota eli otsikkoni on virheellinen eli tarkoitan siis että saan takuueläkettä suomen valtiolta.
Ajatukseni useinkin laukkaa suuntaan jos toiseen. Pikkuveljeni on työelämässä. Hän muistaakseni kerran puhui että voisi ehkä hommata mulle työtä kotiin kun hän toimii tietokoneiden parissa. Se jäi siihen siihen. Pikkuveljelläni on todettu kolme eri sairautta. Tämä sairastelu on geeneissä aika paljon kun molempien vanhempieni lähisuvusta löytyy eri sairauksia. Isäni veli oli kokopäiväjuoppo joka eli vain kotona äitinsä helmoissa käymättä töissä ja hän oli niin sulkeutunut mut alkoholin avulla hän puhui usein kaupungiilla muiden ihmisten kanssa. Hän kyllä kotona askaroi ahkerasti kaikkea ja puiden pilkkominen oli hälle mieluisaa. Hän on vähän kuten minä eli olen tullut häneen aika paljon eli vähäpuheinen ja sulkeutunut persoona.
Tossa naapurissani asuu myös eräs sulkeutunut ja epäluuloinen persoona. - Anonyymi
Tuut vähän niin kuin haastamaan riitaa ja haluat tietää onko ihmiset muuttuneet?
No siinä mielessä yhdyn ajatukseesi työkyvystä että en taitaisi palkata vaikka saisit palkkatukea. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tunnen kaksi tyyppiä jotka samanlaisia kuin minä . Toinen aamusta yöhön ei tee mitään muuta kuin istuu tietokoneella pelaamassa tietokonepelejä ja käy kaupassa.
Toinen on myös koko ajan kotona ja viettää aikaa paljon sisätiloissa ja myös paljon ulkona jotakin työskentelee hallissa laitteiden kanssa ja kyseessä ei ole mikään työ. Hän ei ole ollut päivääkään työssä koskaan ja hänellä on takuueläkepaperit taskussa kuten minulla. Myös sillä toisella joka pelaa koko ajan tietokonepelejä niin hänellä myös eläkepaperit taskussa.
Sitten voin kertoa yhden jutun äitini miehestä. Hän oli nuorena 18 vuoden ajan tehdastyössä, mutta kun joutui kiusatuksi niin hänen mieli järkkyi ja lopetti kaiken työn teon ja oon pannut merkille kun käyn äitini luona, niin tästä miehestä näkee vähän oman peilikuvani eli kärsivä, hankala, itsepäinen, kompleksinen ja sama kohtalo eli joutui kiusatuksi. Eli ainakin minä , äitini mies ja se yksi joka pelaa tietokonepelejä niin meitä kaikkia yhdistävä tekijä on se, että ollaan jouduttu henkisen pitkäkestoisen väkivallan uhriksi ja meistä tuli tuollaiset ihmiset eli emme tee mitään. Minä kuitenkin osallistun vähän suomalaiseen työelämään, mutta kyllä se jonkun duunarin mielestä se mun osallistuminen työelämään, sen määrä voi kuulostaa hänen mielestä naurettavan pieneltä.Takuueläkkeellä voi tienata vielä takuueläkkeen verran vaikka kausitöillä, kuten näin talvella vaikka lumitöillä. Näin ikään kuin pystyy tuplaamaan tulonsa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Et vaikuta olevan itsekään hirveän vastaanottavainen muiden kommenteille. Sinä olet kokoajan puolustuskannalla ja oikeutat jostain syystä muiden keskustelijoiden ja itseasiassa peräti koko Suomen ihmisten tuomitsemisen. Ainakin minä olen ollut ihan aidosti kiinnostunut siitä, että miten mielisairaus estää tekemästä töitä ja kaivannut esimerkkejäkin tähän.
En ole todellakaan ainoa suomessa joka samassa tilanteessa kuin minä eli monasti ne on juuri ihmisiä joita on kohdeltu huonosti niin heidän psyykkeeseen tulee niin pahanlaatuinen vaurio että he eivät tee yhtään mitään. Esimerkiksi isoserkkuni joka pelaa aamusta yöhön tietokonepelejä eikä tee mitään työtä. Käy kaupassa. Paljon on tällaisia ihmisiä siis Suomessa. Siinä voi olla kyse loppujen lopuksi todella syvällä sielussa olevasta vihasta.
Tiedän paljon ihmisiä jokta ottaneet minuun yhteyttä sosiaalisessa mediassa joita kiusattu ja jotka eivät tee yhtään mitään. Niitä on noin 500 ihmistä. Ja on helppo päätellä että niitä on vieläkin enemmän koska eivät kaikki ole olleet yhteydessä minuun. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ole todellakaan ainoa suomessa joka samassa tilanteessa kuin minä eli monasti ne on juuri ihmisiä joita on kohdeltu huonosti niin heidän psyykkeeseen tulee niin pahanlaatuinen vaurio että he eivät tee yhtään mitään. Esimerkiksi isoserkkuni joka pelaa aamusta yöhön tietokonepelejä eikä tee mitään työtä. Käy kaupassa. Paljon on tällaisia ihmisiä siis Suomessa. Siinä voi olla kyse loppujen lopuksi todella syvällä sielussa olevasta vihasta.
Tiedän paljon ihmisiä jokta ottaneet minuun yhteyttä sosiaalisessa mediassa joita kiusattu ja jotka eivät tee yhtään mitään. Niitä on noin 500 ihmistä. Ja on helppo päätellä että niitä on vieläkin enemmän koska eivät kaikki ole olleet yhteydessä minuun.Lisään kommenttiini sen, että olen toki vähän tehnyt työtä eläissäni. Mut on niitäkin kuten isoserkkuni joka ei ole tehnyt yhtään mitään. Voisi sanoa että oon tehnyt töitä oman vointini mukaan.
- Anonyymi
No voin valottaa kuvioista hieman sen, että siis vain hyvin vähän olen ollut osana suomalaista työelämää. 2000 luvun alussa oli yksi juttu joka kesti noin vuoden. En siis ihan koko elämääni ole ollut ulkona työelämästä. On mulla ollut isäni kanssa yksi duuni jota tehnyt. Se on semmosta lyhytkestoista noin 1-3 tunnin työreissuja johon liittyy autolla ajamista. Vuosien 2004-2010 aikana oli se duuni. En ole kykeneväinen suunnittelemaan itse duunia enkä estyneen persoonani takia vastaanottavainen työtarjoamiseen vaan ahdistun siitä ja menen tosi pahaan paniikkiin eli siis henkisesti tosi sekaisin. Paras tapa on ollut toimia joka minulle sopinut paremmin on se, että pitkälti isäni kanssa olen toiminut vähän osana suomalaista yhteiskunnan työelämän rattaita mutta siis vain hyvin vähän. Tästä yksi psykiatri sanoi minulle 2005 syyskuussa että ei tuo riitä sinulle vaan sun pitäs mennä kouluun opiskelemaan. Mä sanoin että siinä kävisi samalla lailla kuin armeijassa ja siviilipalveluksessa eli molemmissa epäonnistuin eli en pystynyt olemaan niissä paikoissa kun alko ahdistaa eli ensin hain armeijaan jossa 9 päivää vietin ja mietin koko ajan itsemurhaa ja suunnittelinkin sitä itseasiassa. Sitten hain siviilipalvelukseen mutta Lapinjärven sivarikeskuksessa en kyennyt yöpymään kuin yhden yön. Vanhushoiva-alalla työvoimatoimista vuonna 2003 ohjasi minut vanhushoivaduuniin mutta en pystynyt tekemään sitä kuin yhden päivän ja menin henkisesti ihan sekaisin. Mä en kai kertonut psykiatrille tarpeeksi syväanalyyttisesti asioistani kun hän oletti että voisin mennä kouluun kouluttamaan itselleni jonkun ammatin. Kerran eräs psykiatri ehdotti kotona olevaa työtä minulle mutta menin heti paniikkiin eli henkisesti sekaisin. Vuonna 2016 oli isäni kanssa sama työkokeilu jota isän kanssa vuosien 2004-2010 aikajaksolla, mut sitä kesti vuonna 2016 vain puoli vuotta. Sitten viime kevättalvella isäni kanssa samaa työtä tehty tähän päivään mennessä. Aika kuvaavaa on myös se että olen sosiaalisesti aika heikko ja minäkuvan kanssa ongelmia kun yhteen paikkaan en pystykään oikein menemään sinne enää kun aloin kokea tuntemuksia että olen tunnevammainen kun en osannut eläytyä työtilanteessa isäni ja erään toisen kanssa ja aloin tehdä siitä itsesyytöksiä ja päätelmiäni.
Voisi siis sanoa että olen niin sekaisin monella eri tapaa , vähän semmonen toivoton tapaus, näin voisi sanoa. Minut siirrettiin sitten takuueläkkeelle vuonna 2014. Silloin psykiatri sanoi minulle että minulla on aspergerin syndrooma, jota 3-4 muuta psykiatria eivät todenneet mutta ei tämä psykiatri kirjannut sitä kuitenkaan diagnoosiini vaikka sanoikin niin.
Ja varmaan tuota hulluuttakin ja kyllähän varmaan vaikutankin hullulta teidän mielestä kun tässä nyt enemmän kirjoittanut. En sanoisi itseäni pahaksi kuitenkaan että olisin paha ihminen ja yleensäkin määritelmä paha ihminen niin mikä se on. En mä ole keneltäkään koskaan riistänyt henkeä enkä ole Vladimir putin enkä ole kiusannut kovin paljoa ketään elämäni aikana(muutaman kerran koulussa syyllistyi henkiseen väkivaltaan mut lopetin sen pian kun huomasin että alkaa surettaa se kun toista kiusaa) ja olen tosi eläinrakas eli välitän ihan pienistä kärpäsistäkin ja hyväntahtoinen eli toivon ihmisille pelkkää hyvää. - Anonyymi
En ota kantaa kenenkään henkilökohtaiseen työkykyyn, mutta kun mielenterveydestä puhutaan niin pitäisi pikkuhiljaa oppia, ettei mielenterveyskuntoutujat ole mitään neliraaja halvautuneita jotka ovat henityskoneessa.
Siksi alkaisi olla hyvä puhua täsmätyökyvystä. Tämä vaatii tietenkin yhteiskunnalta paljon. Niin työn antajilta kuin työntekijöiltäkin.- Anonyymi
Täsmätyökyky niin joo kerranhan eräs psykiatri ehdotti minulle työtä jota voisin tehdä kotona tietokoneen kautta, mutta silloin menin niin kovaan paniikkiin ja aloin pelätä että kieltäydyin. Se jäi siihen . Olen kyllä elämäni aikana tehnyt isäni kanssa sitä yhtä duunia, joka on lyhytkestoista ja sitä ei ole joka päivä mutta varmaan osa työelämässä olevista ei pidä sitä oikein työnä ja onpa mun isäkin sanonut, että ei tämä ole oikein työtä kun se on niin vähäistä.
Tuossa siis yksi täsmätyökyky -juttu jota mulle ehdotettiin. En ole varma mitä tulevaisuus tuo tullessaan että alkaako ne pommittaa minun postilaatikkoon jotain tuollaisia työehdotuksia sillä on kai päättäjät ainakin työttömien jatkokouluttautumisesta ja työnehdottomisista puhuneet ja varmaan eläkeläistenkin työehdottamisista. No siinä varmaankin käy samalla lailla kuin tuolloin eli viittaan nyt tuohon kun psykiarti ehdotti sitä työtä jota tekisin kotona. Varmaan se sama tunne iskee eli hirveä paniikki.
Näin kerran sosiaalisessa mediassa täällä Suomi24-palstalla kommentin jossa joku ehdotti että suomeen alettaisiin pystyttämään pakkotyöleirejä eli ihan kaikki työtätekemättömät pakotettaisiin työhön ,niin mun kohdalla se olisi 100% varmaa että tekisin silloin itsemurhan.
Jos myös pakkoarmeija tai pakkosiviilipalvelus kehitettäisiin suomeen niin silloin myös päätyisin 100% varmuudella itsemurhaan. - Anonyymi
Taidat pikkuhiljaa puhua jostain mistä et ymmärrä paljon mitään, mutta rahat pitäisi viedä ontuvilta?
Se on oikein nyky-Suomen eetos.
Joku maa voisi hyökätä tänne ja viedä meiltä kaikilta "valtion tuet".
Ei vaan, kauniita sanoja. Ei tule toteutumaan tässä syrjintäkulttuurissa, jota ketään ei kiinnosta edes muuttaa.
Eikä minua mikään työnantajan vammainen koira kiinnosta ollakaan. Tapan mieluummin itseni vaikka.
- Anonyymi
tietenki on parempi jos työhön ei pysty pitää itsensä siinä määrin kunnossa ettei tarvitse fyysiseenkin selviämiseen jo avustajaa, sekin on mahdollista ettei nyt pysy vaikka enää edes tolpillaan, omillaan selviytyminen on sekin jo hyvä, monet työssäkäyvät tarvitsevat ties mitä jatkuvaa huoltoa siihen että pystyvt hoitamaan koiranvirkojaan
- Anonyymi
vähissähähän ne ylipäänsä työt jo on joita sais hoidella omia aikojaan, vailla sosiaalista puolta, ja sellaiset sitten tahtoo melkein olla niitä jotka pitkälle soisi hoitavan koneet, sillä ihmiskroppa on aika hatara luomus ja hajoaa kyllä ennen pitkää kaikilla, toki nykyajan orjatyöt edelleen yrittävät siitä kiskoa viimeisenkin mitä kiskottavissa on, työsuoritteen, tuolla yksi hoitaa wolt-hommaa yksipyöräisellä sähkövempeleellä ja näyttää tekevän sitä ihan mielikseen, mutta eihän tuokaan kaikkien laji ole, siinä voi haljeta pää kahdeksi kissankupiksi jos ei ole akrobaatin vikaa ihmisessä
- Anonyymi
On myös tilanteita joissa yhteiskunta on sairas, kuten se yleensäkin on, eikä niinkään itse yksilö". Kyse on eräänlaisesta käänteisestä työkyvyttömyydestä, ja eihän yksilö pysty yhteiskuntaa parantamaan, joten viisas väistyy. Raskasta, elämä on.
- Anonyymi
Tämä on se mikä Monelta juuri unohtuu monet ovat työkyvyttömiä sen takia koska yhteiskunta tekee heistä työkyvyttömiä laittamalla heidät tekemään aivan liian isoa työmäärää aivan liian pienellä palkalla suhteessa työmäärään tästä voimme tietenkin kiittää Petteri Orpo ja muita oikeistolaisia jotka ahneuksissaan repivät ihmisistä kaiken välittämättä pätkääkään Mitä heille oikeasti kuuluu
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämä on se mikä Monelta juuri unohtuu monet ovat työkyvyttömiä sen takia koska yhteiskunta tekee heistä työkyvyttömiä laittamalla heidät tekemään aivan liian isoa työmäärää aivan liian pienellä palkalla suhteessa työmäärään tästä voimme tietenkin kiittää Petteri Orpo ja muita oikeistolaisia jotka ahneuksissaan repivät ihmisistä kaiken välittämättä pätkääkään Mitä heille oikeasti kuuluu
Yhteiskunnassa on aina ollut mätää ja tulee aina olemaan.
Mutta kuntoutujalla on se valinnan mahdollisuus, että jääkö hän odottelemaan seuraavat satavuotta, että muuttuuko yhteiskunta mieleisekseen, vai yrittääkö hän omilla toimillaan edistää omaa työllistymistään. Mikä on se oma työkyky? Montako tuntia viikossa pystyisi alkuun tekemään työtä? Mikä olisi se mielekäs työ tai ala. Entä jos koluttautuisi alalle, joka vetää vähän paremmin. jne jne.
Ripaus realismia mukaan. Ihan varmasti tulee pettymyksiä ja takapakkeja, mutta se ei ole koko työura.
- Anonyymi
Kompleksisuus, kielteisyys, paniikki, hätääntyminen, asioiden monimutkainen näkeminen, hankaluus, ja estyneisyys minussa on varmaankin aiheutunut sieltä kiusaamisajoilta kun joka päivä kiusattiin minua kaikissa kouluissa. Tunnen kaksi henkilöä joilla on hankalan ihmisen maine jotka on samassa tilanteessa kuin minä eli eivät tee työtä. Toinen heistä pelaa päivät pitkät aamusta yöhön tietokonepelejä tekemättä oikeaa työtä josta saa palkkaa ja hän on takuueläkeläinen. Toinen on myös takuueläkeläinen joka ei koskaan tekenyt vieraille työtä vaan ollut kotona ja siinä hallissa usein työskentelee jotakin eli ahkeruutta löytyy, mutta hankalan ja kompleksisen ihmisen maineessa.
On ihan sanomattakin selvää että tiettyihin ihmisiin henkinen tai fyysinen väkivalta jättää sieluun semmoiset jäljet että ihmisestä voi tulla vaikka ihan peto eli hullu tai jonkin sortin hullu, tai hankala, luonnevikainen tai estynyt tai kompleksinen.
Kuten aiemmin sanoin niin olen työskennellyt työelämässä (osittain ja melko vähissä). Ei kai mun pitäs olla tilivelvollinen selvittämään näitä asioitani mutta aika harvoin face to face livetilassa ihmiset tulee kysymään mitään minulta miksen käy töissä mutta sosiaalisessa mediassa on ollut enemmän sitä paheksuntaa kun tyypit haukkuneet muun muassa rotaksi, loiseksi ja laiskamadoksi tai hankalaksi tyypiksi. Joku on sanonut käytöshäiriöiseksikin ja hulluksikin.
Uhattiin minut tappaakin kun joku alkoi inhota mun persoonaa niin paljon. Hän keksi oikein nimimerkin &käyttäjätilin jossa kehoitti minut tappamaan. Silloin puutuin asiaan ja otin yhteyttä nettipoliisiin. Nettipoliisi poistatti sen kanavan.
Kannattaa myös muistaa että me ollaan kuitenkin ihmisiä eli meistä jokainen ihminen on oma luomuksensa ja jokaisella meistä on täällä maapallolla oma tehtävänsä.- Anonyymi
Sitten on meitä, jotka vain haluavat elää rauhassa omaa elämäänsä ilman häiriötekijöitä, tekemättä pahaa kenellekään. En voi ymmärtää miksi se joitakuita häiritsee ja mistä ovat kateellisia. En kaipaa terapioita ja muita kustannuksia aiheuttavia toimenpiteitä, haluan vain olla rauhassa.
- Anonyymi
No onhan ne nyt ikäviä tyyppejä, kauniimmasti sanoen.
Laitetaan niille vaikea masennus päälle ja kiviliivit päällä pelaamaan vaikka vesipalloa omiin pääkusiinsa. Lillumaan sinne oikein.
Ei tässä muuta hoitokeinoa tule mieleen äkkiä. Tuo olisi semmoinen klassinen. - Anonyymi
heh..itse oon miettinyt kun aluksikin kaikille ei ole töitä ja automaatit robotit jne vie ne loputkin ja nuorten hyväksikäyttö palkattomina harjoittelijoina joita vaihdetaan. Tajusin ja ymmärsin tämän jo kauan sitten. siinä 2000-luvun alussa. Haluaisin aidosti kuulla kommentoijien ikää.
- Anonyymi
Samalla on aloja joissa on huutava pula työntekijöistä.
- Anonyymi
Homoagenda juurikin pystytti ideansa tuohon viekotteluun. Hei kai te nyt joskus haluaisitte vähän.......
- Anonyymi
Olen siis vähän tehnyt töitä eläissäni. On niitäkin jotka ei ole tehneet yhtään mitään kuten isoserkkuni. Isoserkkuni joutui myös kiusatuksi kaikissa kouluissa kuten minä. Hän on takuueläkeläinen kuten minä. Voi olla kyse suuresta vihasta kun psyyke voi tuhoutua niin pahasti kiusaamisen seurauksesta jolloin ihminen on niin vihainen. Hän ei tee mitään muuta kuin pelaa aamusta yöhön tietokonepelejä. On muuten kyllä ihan mukava ja rauhallinen ihminen. Melko kiltti. Kyllä se mullakin tuo sielu on vaurioitunut kiusaamisen seurauksesta. En tosin osaa sanoa että olenko erityisen vihainen tai katkera tai hankala. Ehkä joidenkin mielestä olen. Voihan se olla niin. Jos mä alan tekemään jotakin työtä niin se pitää rauhassa itse suunnitella. Mulla on vähän monimutkaiset "taiteilijan aivot" eli mun pitää itse itsepäisesti puskea oma idea läpi ja toteuttaa se oman voinnin mukaisesti. Se tuo kiusaaminen varmasti myös aiheutti sen että se lisäsi minuun sen kontrolloinnin että minusta tuli tietyllä tapaa kontrollifriikki eli mun pitää pitää elämänlangat omissa käsissäni vahvasti. Ja monasti kiusattu ihminen passivoituu , jää yksin eikä etsi kavereita. En tarkoita nyt kaikkia kiusattuja, mutta osa kiusatuista, niin heidän psyyke vaurioituu niin pahasti. On siitä ihan tutkittua tietoa ja mediassa puhuttu. Monasti meistä käytetään termiä "vihaiset miehet" tai toivottomat tapaukset tai käytetään termiä yksinäiset sudet. Eivätkä kaikki yksinäiset sudet ole vaarallisia. Ne kaikki jotka tunnen , eivät ole vaarallisia eikä tee mieli olla tekemisissä vaarallisten ihmisten kanssa, koska mulla on lievä skitsofrenia eli minä pelkään normaalia hieman enemmän ja mulla on siihen lääkityskin. Käytän sellaisia lääkkeitä kuin sertram, risperidon, propram ja opamax. Opamax on rauhoittava lääke ja propram on paniikkioireeseen. Eli jos joku luulee että minä olen kusettaja eli valehtelija niin tossa vastaus !Olen sairas! Ja jos joku sanoo miksi et tee työtä , niin minähän sanoin, että olen tehnyt vähän töitä elämäni aikana eli oman vointini mukaan olen ollu osana suomalaista yhteiskuntaa. On niitäkin paljon jotka kitisee valittaa että mun pitäs tehdä enemmän, mutta ei ne ymmärrä minua. Omapa on heidän ongelmansa jos hermostuvat noin. Ei kaikki ihmiset tervehdi minua, olen pannut sen merkille. Osa katsoo vihaisesti minuun päin. Osa kyllä tervehtii ihan. Aina ilahdun siitä huomiosta jos hymyilee ystävällisesti tai tervehtii. Sitten on niitä toisia. Osa on jopa niin röyhkeitä ja tympeitä että oikein nauravat minulle päin naamaa.
Monien mielestä silti en ole tehnyt tarpeeksi suomalaisen yhteiskunnan eteen, siis ne jotka tuntee minut. Mutta tiedän kyllä että pystyn aina puolustamaan itseäni sillä että en pysty tekemään normaalia määrää työtä mitä ihmiset tekee työelämässä ja jotkut tekee ylitöitäkin, sillä ensinnäkin olen takuueläkeläinen jolla ei ole paras mahdollinen työkyky ja se että en pysty toimimaan ihmisten kanssa rajoittuneen sosiaalisuuteni takia ja yksi vaihtoehto olisi tehdä kotona töitä. Silloin tosin oman voinnin mukaan pitää edetä. Tällä hetkellä teen työtä isäni kanssa ja se työn määrä on niin pientä että jonkun duunarin mielestä se on naurettavaa mutta en ymmärrä miksi pitää kritisoida ja nauraa kun kerta olen takuueläkeläinen. En ymmärrä ollenkaan.- Anonyymi
Suurin syy eläkkeen myöntämiseen minulla ei ollut työkyky niinkään vaan heikko rajoittunut sosiaalinen tilanteeni ja kiusaamisesta aiheutunut traumatisoitunut psyyke sekä lievä skitsofrenia ja vaikea ahdistus sekä estynyt persoona. Kyllä myös työkykyä kartoitettiin. Minut laitettiin eri testeihin eli jouduin käymään testeissä joissa ne puntaroi arvioi mun työkykyä ja se todettiin ettei ole tarpeeksi hyvä. Kun kerroin että pystyn tekemään noin 1 tunnin mittaisen kävelylenkin jossa osana hölkkäämistä niin joku päätteli siitä että olisin silloin työkykyinen, niin sanoisin näin että eihän tuosta voi päätellä vielä mitään että olisin tarpeeksi hyvin työkykyinen. Nimittäin tiedän paljon takuueläkeläisiä jotka tekee samaa kuin minä eli käyvät lenkillä tai harrastaa jotakin muuta, mutta ne joilla on huonompi työkyky, eivät pysty tekemään juuri mitään vaan vuoteessa makaavat, mutta eihän minun tilanne niin huono olekaan että työkykyni olisi niin heikko, mutta ei se ole niin hyvä että pystyisin tekemään työtä 7 tuntia päivässä.
- Anonyymi
Ja yleensäkin mikä järki haukkua minua ja muita kaltaisiani?? Ihmisiä mekin olemme nimittäin!.Vai mitä?
- Anonyymi
Kaikenlainen ihmiskauppa persiassa on lähellä suomalaisia demokratioita. Hullukin tämän tajuaa vaikkei ymmärtäisi.
- Anonyymi
Kyllä vaikuttaa siltä ainakin kirjoituksiesi perusteella, että olet aika sairas ja näin ollen työkyvytön. Hyvää itsenäisyyspäivää.
- Kylmät kädet - Anonyymi
Omasta mielestäni olen täysin terve ja työkykyinen, mutta työnantajat ja lääkärit ovat toista mieltä. En kelpaa töihin.
- Anonyymi
Täyttä pskaa. Jos ei olisi mahdollisuutta elää tekemättä työtä, muiden kustannuksella, sinä ja ketjun aloittanutkin olisitte aivan varmasti työelämässä. Sinäkin löytäisit duunia, jos vaan asenne olisi toinen, voisit tehdä vaikka siivoustyötä kevytyrittäjänä, tai jotakin muuta. Ei pidä aina odottaa, että muut järkkää sulle työtä, tai työ tulee sinun luokse.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Täyttä pskaa. Jos ei olisi mahdollisuutta elää tekemättä työtä, muiden kustannuksella, sinä ja ketjun aloittanutkin olisitte aivan varmasti työelämässä. Sinäkin löytäisit duunia, jos vaan asenne olisi toinen, voisit tehdä vaikka siivoustyötä kevytyrittäjänä, tai jotakin muuta. Ei pidä aina odottaa, että muut järkkää sulle työtä, tai työ tulee sinun luokse.
Juu. En olisi kouluttautunut tohtoriksi, jos ei yhteiskunnan tukia olisi. Kiitollinen olen siitä, ettei kaikkien tarvitse tehdä siivoustyötä, jos lahjoja on enempään. Aikaa kun on, voi kehittää älyänsä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Täyttä pskaa. Jos ei olisi mahdollisuutta elää tekemättä työtä, muiden kustannuksella, sinä ja ketjun aloittanutkin olisitte aivan varmasti työelämässä. Sinäkin löytäisit duunia, jos vaan asenne olisi toinen, voisit tehdä vaikka siivoustyötä kevytyrittäjänä, tai jotakin muuta. Ei pidä aina odottaa, että muut järkkää sulle työtä, tai työ tulee sinun luokse.
Olisiko näin vai olisiko niin että kaikille ei ole yksinkertaista töitä ja jotkut oikeasti yhteiskunta syrjäyttää olemalla itse sairas heti kun yhteiskunta rupeaa parantamaan asennettaan empaattisempaan suuntaan ja vähentämään ahdoiden merkitystä arvona niin asiat rupeavat olemaan paremmalla tolalla
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olisiko näin vai olisiko niin että kaikille ei ole yksinkertaista töitä ja jotkut oikeasti yhteiskunta syrjäyttää olemalla itse sairas heti kun yhteiskunta rupeaa parantamaan asennettaan empaattisempaan suuntaan ja vähentämään ahdoiden merkitystä arvona niin asiat rupeavat olemaan paremmalla tolalla
Siis jos nyt puhutaan siitä että miten ruoka tulee pöytään, niin aika harva suomalainen MT- kuntoutuja lähtee romaniaan, tai ruotsiin kuppi kourassa kerjuulle. Mielenterveyden kokonaiskuvan näkökulmasta suomen ongelma on se että yhteiskunta on enemmän passivoiva, kuin aktivoiva.
- Anonyymi
Maailma, sen asukit, me ihmiset olemme väkivaltaisia monella tapaa. Mm uskovaiset harrastavat oikeaoppisuutensa pakkosyöttöä, uhkailua ja pelottelua helvetillä, positivistit syyllistävät kanssakulkijansa negatiivisuutensa vammauttamiksi ja sanallisella arvostelulla ja ohjeistuksella ei ole loppua...Lisäksi ihmisen persoonallisuuteen kuuluu piiloilkeys, jolloin ei haluta kantaa vastuuta sanoistaan/teoistaan, koska toinen ihminen muka ansaitsee kurinpalautuksen tms kuvitteellista.
Usein ihminen kostaa omaa pahaa oloaan luomalla ja oikeuttamalla väkivaltariittejään.
Suora fyysiseen väkivalta; hakkaaminen, raiskaaminen, murhat jne ( ihminen ei hallitse hermojaan, ei ymmärrä oikean ja väärän teon eroa). Sodat, muun eliöstön riistämisen ja hävittäminen kuuluvat myös ihmisen luomiin käyttäytymistapoihin.
Mahtaako maailmassa olla ainuttakaan ihmistä joka ei olisi jonkin sortin väkivaltaan syyllistynyt/kokenut.
On aivan turha odottaa hyvyyttä maailmassa, mikä on näin sekaisin kuin jälleen kerran on silmin nähtävissä. Väkivaltaa tehdään koko ajan sumeilematta eikä katuminen käy ihmisten mielessäkään. Toiminnalle esitetään aina perustelut ja oikeutus!?
Masennus sekä muu psyykkinen oirehdinta on luonnollinen seuraus reagoinnista pahuuteen. Pahuutta saavat kai kaikki tavalla tai toisella kokea.
Jos itse olet itsesi puhdistanut kantamalla syyllisyyttä omista teoistasi, sovittanut tekemäsi vääryydet ja luopunut ilkeydestä, oikeassa olemisen paatoksesta jne voit henkisesti asettua ulkopuolelle tästä väkivallan maailmasta. Teet elämässäsi vain sen, minkä jaksat. Teet sen vähäisenkin työn siivosti tai et tee yhtikäs mitään, olet rauhan tiellä. Et provosoidu / kosta, vaikka sinulle sanottaisiin mitä hyvänsä. Et usko kauniita sanoja, et anna harhauttaa itseäsi uskonnollisuuteen tai muuhun aatteellisuuteen, alat voida paremmin.
Varmasti löydät itsestäsi sen tehtävän ja merkityksen, minkä varassa jaksat kantaa elämäsi loppuun asti. Itsemurha ei ole ratkaisu, se on pelokkaan ihmisen tapa paeta tätä pahaa maailmaa...Itsemurha ei anna vastauksia, se vain lisää kysymyksiä, joiden ratkaisemiseksi täällä kukaan ei edes viitsi nähdä vaivaa. Ole sinä rohkea ja tee vain sitä mikä on oikein ja tuntuu helpottavan sinua. Välitä sinä itsestäsi, kirjoita mielen liikkeistäsi niin kauan kuin elät täällä, kirjoitukset eivät katoa, eivätkä tee kenellekään pahaa.
Itse taistelin vihan tunteiden kanssa kauan. Olin päättänyt antaa tunteiden olla rauhassa ja yritän vain sietää niitä. Kirjoitan niistä. Lopulta ne ovat hellittäneet otteensa.
En vihaa ihmisiä, mutta en rakastakaan. Katson ihmetellen ihmisen luomaa maailmaa. Esitän itselleni kysymyksiä, yritän löytää vastauksiakin.
Panen toivoni Einsteinin teoriaan "materian katoamattomuudesta" ja kuvittelen jonnekin toisaalle rakkaudenmaailmaa, missä kuolleet sielut/uhrit saavat olla rauhassa, parantaa elämässään saamiaan haavoja... ehkä jostain saa apua, jos pyytää...en tiedä. Eri kulttuurien kansanperinne antaa paljon johtolankoja ihmisenä olemisen sekavaan vyyhtiin. - Anonyymi
Lopuksi, työyhteisöön ei kannata jäädä, missä harrastetaan työpaikkakiusaamista väheksymällä sinua terveydellisistä, psyykkisistä, ulkonäöllisistä tai aatteellisista syistä. Et maksa yhteiskunnalle veroja sen vuoksi, että työsi sivutuotteena saat loppuelämäsi kestävän vamman tai sairauden.
- Anonyymi
Ne on tosiaan vähän yksinkertaisia Ketkä vetää tommosia johtopäätöksiä että et sä voi olla sairas kun sä pystyt tekee jotain koska niillä on vaan kaksi vaihtoehtoa että Terve työkykyinen ihminen tai sairas työ et niinku ehkä ne vaan trolleja.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tapio Suominen on kuollut
Urheilutoimittaja Tapio Suominen on kuollut. Suominen oli kuollessaan 60-vuotias. Selostajalegendan kuolemasta kertoo Y25018375Tapio Suominen oli sairauden uhri
Urheiluselostaja Tapio Suominen kuoli eilen keskiviikkona aamulla tapaturmaisesti Hattulassa. Toisen uutisen mukaan van813100- 1232151
- 1911850
Sydämeni on
varattu sinulle. Et ole minun, en ole sinun. Me on mahdottomuus. Mutta olet se joka on mielessäni ensimmäisenä kun herää1341725Rannalle! Uimaan!! Rinnat paljaiksi!!!
Järki kadonnut sekä niiltä feministeiltä, jotka vaativat saada esiintyä rinnat paljaina julkisilla uimarannoilla, kuten2651387Minä itkin kotona kun tajusin että
Pelkuruuteni takia kun en lähestynyt vaikka järjestit otollisen hetken ja myöhemmin huomasin lasittuneen katseesi miten101262Kok-edustaja: Yle aivopesee työntekijöitä
"– Yle ei vain sensuroi Kyllä isä osaa-sarjaa, vaan haluaa jaksojen määrää manipuloimalla HÄVITTÄÄ ”ongelman” todellisuu821073- 118960
Ylen jälkiviisaat estotonta Kamala Harris suitsutusta
Kolme samanmielistä naikkosta hehkutti Kamala Harrisia ja haukkui Trumpia estottomasti. Nyt oli tarkoituksella valittu232949