KUOLEMA !

Hengissä ollaan, varmaan kaikki edellisen ketjun osallistujat.

😋😋😋😍😍😍😍😋😋😋

😍 ­N­­y­­m­­f­­­o­­­m­­­a­a­­­n­­i -> https://l24.im/ecC7ux#kissagirl21

🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞

Jos hengissä pysytään
kyllä pitää vielä käydä äänestämässä ,
nyt vaan ei ole niin helppoa valita parasta kuin ennen,
ennen oli selkeät mielipiteet,
nyt maailma on sekasi ja tuo sota sotkee kaiken,
ehkä Sari Essayja on se jota äänestän,
jää vielä mietintään,

Kaikkea voi pohtia kuolemaa odotellessa pohtia.

En yhdy ajatukseen, että kuolema kirvoittaa ajatukset liikkeelle.
Mikäli minä tiedän, kuolema tyrehdyttää kaiken, myös ajatukset, joten pyristellään nyt vain elävien kirjoissa.

Siinä olen samaa mieltä, että ne amerikkalaiset asunto-ohjelmat ovat hömppää. Rakastavat tupakeittiöitä, joiden kalustus on 70-luvun tyyliä. Mahtavat haista paistinrasvalta nopeasti.

Suomessakin on alettu matkia avokeittiötä olohuoneen perällä, sillä tekosyyllä, että emäntä voi ruokaa laittaessaan keskustella muun perheen kanssa, joka löhöää olkkarin puolella ja katsoo telsua. Minusta voisi tehdä niin ison keittiön, että perhe voisi osallistua ruuan laittoon emännän kanssa ja keskustella siinä työn lomassa, jos nyt niin kamalasti keskustelunaiheita perheessä on. Eikö ole nykyisin juuri trendinä, että emäntä ei ole koko perheen palvelija ja työmyyrä, vaan yhteistyössä hoidetaan talouden arki?
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

En yhdy ajatukseen, että kuolema kirvoittaa ajatukset liikkeelle.
Mikäli minä tiedän, kuolema tyrehdyttää kaiken, myös ajatukset, joten pyristellään nyt vain elävien kirjoissa.

Siinä olen samaa mieltä, että ne amerikkalaiset asunto-ohjelmat ovat hömppää. Rakastavat tupakeittiöitä, joiden kalustus on 70-luvun tyyliä. Mahtavat haista paistinrasvalta nopeasti.

Suomessakin on alettu matkia avokeittiötä olohuoneen perällä, sillä tekosyyllä, että emäntä voi ruokaa laittaessaan keskustella muun perheen kanssa, joka löhöää olkkarin puolella ja katsoo telsua. Minusta voisi tehdä niin ison keittiön, että perhe voisi osallistua ruuan laittoon emännän kanssa ja keskustella siinä työn lomassa, jos nyt niin kamalasti keskustelunaiheita perheessä on. Eikö ole nykyisin juuri trendinä, että emäntä ei ole koko perheen palvelija ja työmyyrä, vaan yhteistyössä hoidetaan talouden arki?
Mkr.

Lue lisää

"Siinä olen samaa mieltä, että ne amerikkalaiset asunto-ohjelmat ovat hömppää. Rakastavat tupakeittiöitä, joiden kalustus on 70-luvun tyyliä. Mahtavat haista paistinrasvalta nopeasti"

No "Makriina". Älä katso näitä Amerikkalaisia, vaan muistele meidän menneitä.

Ainakin minun lapsuus kodissani oli tupa, joka sisälsi tämän uunin hellan ja siellä ei ollut mitään "liesituulettimia", vaan kaikki ruoka käryineen valmistettiin siinä tuvassa.

Sitten oli pari kamaria, jossa me lapset nukuttiin, mutta isä ja äiti nukkuivat siellä tuvassa.

Anonyymi kirjoitti:

En yhdy ajatukseen, että kuolema kirvoittaa ajatukset liikkeelle.
Mikäli minä tiedän, kuolema tyrehdyttää kaiken, myös ajatukset, joten pyristellään nyt vain elävien kirjoissa.

Siinä olen samaa mieltä, että ne amerikkalaiset asunto-ohjelmat ovat hömppää. Rakastavat tupakeittiöitä, joiden kalustus on 70-luvun tyyliä. Mahtavat haista paistinrasvalta nopeasti.

Suomessakin on alettu matkia avokeittiötä olohuoneen perällä, sillä tekosyyllä, että emäntä voi ruokaa laittaessaan keskustella muun perheen kanssa, joka löhöää olkkarin puolella ja katsoo telsua. Minusta voisi tehdä niin ison keittiön, että perhe voisi osallistua ruuan laittoon emännän kanssa ja keskustella siinä työn lomassa, jos nyt niin kamalasti keskustelunaiheita perheessä on. Eikö ole nykyisin juuri trendinä, että emäntä ei ole koko perheen palvelija ja työmyyrä, vaan yhteistyössä hoidetaan talouden arki?
Mkr.

Lue lisää

Luxus-lukaalit maksavat miljoonia. Ei näy 70-luvun tyyliä. Britit ostavat loma-asuntoja Espanjasta toisessa ohjelmassa. Tarjonta vaihtelee sen mukaan kuinka paljon on varaa panostaa hankintaan ja mikä on maku. Ohjelma on ehkä etukäteen käsikirjoitettu ja bisnesmielessä tehtykin, siksi outoja kommentteja ostajilla joskus on.
En usko, että oikeasti kukaan ostaa mitään. Ohjelmalla vain mainostetaan
myytäviä asuntoja.

Anonyymi kirjoitti:

"Siinä olen samaa mieltä, että ne amerikkalaiset asunto-ohjelmat ovat hömppää. Rakastavat tupakeittiöitä, joiden kalustus on 70-luvun tyyliä. Mahtavat haista paistinrasvalta nopeasti"

No "Makriina". Älä katso näitä Amerikkalaisia, vaan muistele meidän menneitä.

Ainakin minun lapsuus kodissani oli tupa, joka sisälsi tämän uunin hellan ja siellä ei ollut mitään "liesituulettimia", vaan kaikki ruoka käryineen valmistettiin siinä tuvassa.

Sitten oli pari kamaria, jossa me lapset nukuttiin, mutta isä ja äiti nukkuivat siellä tuvassa.

Lue lisää

Juuri sellainen iso keittiö oli meidän lapsuudessamme. Arkisin siellä syötiin, ja kannellisessa puusohvassa nukkui joku perheenjäsen. Ikkuna toimi, ja venttiili hellan yläpuolella.
Keittiö oli kuitenkin keittiö, ja maalla tupa oli tupa. Ei niihin toppastuoleja tyrkätty.
Meillä oli yksi huone kalustettu ruokasalin huonekaluilla, ja juhlapäivinä syötiin "sisällä".
Monissa huusholleissa oli" sali" tai " vierashuone", joissa arkena ei juurikaan oleiltu.
Tupakeittiöt eivät minusta ole mukavat. Toisethan tykkää, ei kai niitä muuten olisikaan. 😀
Mkr.

Moi vaan,
tänään lähdin muka lenkille, heh autolla,
otin kyllä kävelysuvat mukaan,
mutt lenkkeily jäi soppailuksi,
siellä tuhlasin rahaa
olivat 60% alennuksessa,
en voinu vastustaa,
piti ostaa yhtä sun toista,

rapakko lenti liikenteessä,
kotimatkalla suuntasin auton pesulaan,
nyt on autoki puhdas,
liikenne oli vilkas,
pitkät autojonot joka paikassa, ja pimeää kuin yöllä,
varovainen pitää olla kokoajan,
näkyvyys on olematon
pahinta on jalankulkijat, niitä pitää varoa
ihmiset ovat pukeutuneet yleensä mustiin,
heidän näkeminen liikenteessä
pitää olla erikoisen varovainen ja tarkkana,

nyt TV:n katsomista ja käsitöitä viihteeksi samalla,

Anonyymi kirjoitti:

En yhdy ajatukseen, että kuolema kirvoittaa ajatukset liikkeelle.
Mikäli minä tiedän, kuolema tyrehdyttää kaiken, myös ajatukset, joten pyristellään nyt vain elävien kirjoissa.

Siinä olen samaa mieltä, että ne amerikkalaiset asunto-ohjelmat ovat hömppää. Rakastavat tupakeittiöitä, joiden kalustus on 70-luvun tyyliä. Mahtavat haista paistinrasvalta nopeasti.

Suomessakin on alettu matkia avokeittiötä olohuoneen perällä, sillä tekosyyllä, että emäntä voi ruokaa laittaessaan keskustella muun perheen kanssa, joka löhöää olkkarin puolella ja katsoo telsua. Minusta voisi tehdä niin ison keittiön, että perhe voisi osallistua ruuan laittoon emännän kanssa ja keskustella siinä työn lomassa, jos nyt niin kamalasti keskustelunaiheita perheessä on. Eikö ole nykyisin juuri trendinä, että emäntä ei ole koko perheen palvelija ja työmyyrä, vaan yhteistyössä hoidetaan talouden arki?
Mkr.

Lue lisää

Mkr. harva se päivä kuulee radiosta pähkäilyä kuolema,
nyt viimeksi oli mietintää mitä on kuoleman jälkeen,
onko jonkinlaista elämää, se kun ihmiselle ontäysin arvoitus,
paljon on spegulaatioitu asiasta ja varmasti jatkuu ikuinen pähkäily mysteeristä kuolema ja sen jälkeinen elämä.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri sellainen iso keittiö oli meidän lapsuudessamme. Arkisin siellä syötiin, ja kannellisessa puusohvassa nukkui joku perheenjäsen. Ikkuna toimi, ja venttiili hellan yläpuolella.
Keittiö oli kuitenkin keittiö, ja maalla tupa oli tupa. Ei niihin toppastuoleja tyrkätty.
Meillä oli yksi huone kalustettu ruokasalin huonekaluilla, ja juhlapäivinä syötiin "sisällä".
Monissa huusholleissa oli" sali" tai " vierashuone", joissa arkena ei juurikaan oleiltu.
Tupakeittiöt eivät minusta ole mukavat. Toisethan tykkää, ei kai niitä muuten olisikaan. 😀
Mkr.

Lue lisää

Anoppilaan keittiö, sohva ja televisio oli samassa huoneessa ne oli niitä olo tiloja muissa huoneissa nukuttiin . Oli se kivaa kun oli iso sakki saman aikaisesti koolla ja puhetta riitti

Minulla kuolema on ystävä,
aivan kuin paras rakas ystävä tulisi hakemaan minut pois,

josku nuoren pelkäsin kuollakseni kuolemaan,
mutta sitten kun se oli pakko käydä täysin läpi ja sen toteaa että se kuuluuu elämään niin pelko hävisi täysin,
kuolen onnellisena, toivottavasti äkkiä, ilman kipuja,

Anonyymi kirjoitti:

Minulla kuolema on ystävä,
aivan kuin paras rakas ystävä tulisi hakemaan minut pois,

josku nuoren pelkäsin kuollakseni kuolemaan,
mutta sitten kun se oli pakko käydä täysin läpi ja sen toteaa että se kuuluuu elämään niin pelko hävisi täysin,
kuolen onnellisena, toivottavasti äkkiä, ilman kipuja,

Lue lisää

Sanotaan "kuolema kuuluu elämään", mutta elämä on silloin loppu.

Anonyymi kirjoitti:

Sanotaan "kuolema kuuluu elämään", mutta elämä on silloin loppu.

niin, fyysisen ruumiin loppu,

mutta
kuoleman jälkeinen elämä on ihmiseltä sanalttu raamatun sanan mukaan,

Anonyymi kirjoitti:

Sanotaan "kuolema kuuluu elämään", mutta elämä on silloin loppu.

Niiin sanotaan varmaankin siksi, että tässä elämässä kukaan ei välty kuolemasta. Kuolema kuuluu siis tähän elämään hyyyvin olennaisena osana.

Mun pahin kuoleman pelko oli noin kolemymmen vuotiaana,
mull oli kolme pientä lasta vuoden välein syntyny, ja jostain syystä oli hyvin uupunu, oli kaikenlaista tressiä elämässä,
pelkäsin kauheesti että miten mun lasten käy jos nyt kuolen,
kävin lääkärissä, ja sain monelaista terapiaa tavallaan ja tukea jokapuolelta, myös lääkäri komenti minut harrastamaan ulkoilua ja liikuntaa, pistin hanttiin etten millää ehdi kun on noi pienet lapsetki niistäki pitää pitää huolta,
lääkäri ei antanu periksi, sanoi, jos nyt et ala pitämään ittestäsi huolta ja ala kohentaan kuntoasi sinä kuolet nyt jokatapauksessa ja lapset jää ilman äitiä,
kuinka ollakkaa, minä aloin harrastamaan lenkkeilyä, lähdin työpäivänki päätteeksi vissiin joka päivä lenkille
pikkuhiljaa kunto koheni ja huolet alko haihtumaan pois,
myöhemmin, olen kokenu suuria syd. leikkauksia, neki pelotti luulin varmana että kuolen, ja luovuin jo elämästä sanoin hyvästi elämälle kun nukutettiin
monen tunnin kuluttua tai oliso ollu seuraavana päivänä heräsin teho osastolla, huh, enkö kuollukkaa,
olin pettyny, olisin halunnukki silloin jo kuolla, ja nyt olen näin vanha vaivoineni ,
en edeleenkää pelkää mkuolemaa, ihmettelen vaan kun en vielä ole kuollu,
nooh kulema tulee ajalaan,
siihen asti aion selvitä jokapäivä näistä omista hommistani itseni ympärillä, siinä onki paljon työtä, ihan kuin tekis oikeesti töitä kun koittaa yksin selviytyä omista ja omien asioittensa hoitamisesta,

nykyisin väsyy, ja muistiki huononee, tänäänki piti miettiä mikä päivä tänään on, omituista ennen ei päivätkää olleet seksi nykyisin ne tahtoo olla, ja kalenterista pitää mennä kattomaan mikä päivä on ja mosnesko päivä tänään on,
niin se menee,
vanha ihminen taantuu pikkuhiljaa,
jolle emme voi mitään, mutta eletään silti päivä kerrallaan KIUSALLAKI,
kunnes luoja kutsuu pois,

Anonyymi kirjoitti:

Mun pahin kuoleman pelko oli noin kolemymmen vuotiaana,
mull oli kolme pientä lasta vuoden välein syntyny, ja jostain syystä oli hyvin uupunu, oli kaikenlaista tressiä elämässä,
pelkäsin kauheesti että miten mun lasten käy jos nyt kuolen,
kävin lääkärissä, ja sain monelaista terapiaa tavallaan ja tukea jokapuolelta, myös lääkäri komenti minut harrastamaan ulkoilua ja liikuntaa, pistin hanttiin etten millää ehdi kun on noi pienet lapsetki niistäki pitää pitää huolta,
lääkäri ei antanu periksi, sanoi, jos nyt et ala pitämään ittestäsi huolta ja ala kohentaan kuntoasi sinä kuolet nyt jokatapauksessa ja lapset jää ilman äitiä,
kuinka ollakkaa, minä aloin harrastamaan lenkkeilyä, lähdin työpäivänki päätteeksi vissiin joka päivä lenkille
pikkuhiljaa kunto koheni ja huolet alko haihtumaan pois,
myöhemmin, olen kokenu suuria syd. leikkauksia, neki pelotti luulin varmana että kuolen, ja luovuin jo elämästä sanoin hyvästi elämälle kun nukutettiin
monen tunnin kuluttua tai oliso ollu seuraavana päivänä heräsin teho osastolla, huh, enkö kuollukkaa,
olin pettyny, olisin halunnukki silloin jo kuolla, ja nyt olen näin vanha vaivoineni ,
en edeleenkää pelkää mkuolemaa, ihmettelen vaan kun en vielä ole kuollu,
nooh kulema tulee ajalaan,
siihen asti aion selvitä jokapäivä näistä omista hommistani itseni ympärillä, siinä onki paljon työtä, ihan kuin tekis oikeesti töitä kun koittaa yksin selviytyä omista ja omien asioittensa hoitamisesta,

nykyisin väsyy, ja muistiki huononee, tänäänki piti miettiä mikä päivä tänään on, omituista ennen ei päivätkää olleet seksi nykyisin ne tahtoo olla, ja kalenterista pitää mennä kattomaan mikä päivä on ja mosnesko päivä tänään on,
niin se menee,
vanha ihminen taantuu pikkuhiljaa,
jolle emme voi mitään, mutta eletään silti päivä kerrallaan KIUSALLAKI,
kunnes luoja kutsuu pois,

Lue lisää

Eihän eläkkeellä voi aina muistaa mikä päivä on, koska säännöllinen rytmi
on poissa elämästä, kun oli töissä. Ei enää niin kiinnitä huomiota mikä päivä
on,. kun sillä ei ole niin suurta merkitystäkään. Menonsa täytyy tietenkin muistaa,
lääkäri tai muut sellaiset tärkeät. Aika harvoin on enää sovittuja menoja.

Anonyymi kirjoitti:

Mun pahin kuoleman pelko oli noin kolemymmen vuotiaana,
mull oli kolme pientä lasta vuoden välein syntyny, ja jostain syystä oli hyvin uupunu, oli kaikenlaista tressiä elämässä,
pelkäsin kauheesti että miten mun lasten käy jos nyt kuolen,
kävin lääkärissä, ja sain monelaista terapiaa tavallaan ja tukea jokapuolelta, myös lääkäri komenti minut harrastamaan ulkoilua ja liikuntaa, pistin hanttiin etten millää ehdi kun on noi pienet lapsetki niistäki pitää pitää huolta,
lääkäri ei antanu periksi, sanoi, jos nyt et ala pitämään ittestäsi huolta ja ala kohentaan kuntoasi sinä kuolet nyt jokatapauksessa ja lapset jää ilman äitiä,
kuinka ollakkaa, minä aloin harrastamaan lenkkeilyä, lähdin työpäivänki päätteeksi vissiin joka päivä lenkille
pikkuhiljaa kunto koheni ja huolet alko haihtumaan pois,
myöhemmin, olen kokenu suuria syd. leikkauksia, neki pelotti luulin varmana että kuolen, ja luovuin jo elämästä sanoin hyvästi elämälle kun nukutettiin
monen tunnin kuluttua tai oliso ollu seuraavana päivänä heräsin teho osastolla, huh, enkö kuollukkaa,
olin pettyny, olisin halunnukki silloin jo kuolla, ja nyt olen näin vanha vaivoineni ,
en edeleenkää pelkää mkuolemaa, ihmettelen vaan kun en vielä ole kuollu,
nooh kulema tulee ajalaan,
siihen asti aion selvitä jokapäivä näistä omista hommistani itseni ympärillä, siinä onki paljon työtä, ihan kuin tekis oikeesti töitä kun koittaa yksin selviytyä omista ja omien asioittensa hoitamisesta,

nykyisin väsyy, ja muistiki huononee, tänäänki piti miettiä mikä päivä tänään on, omituista ennen ei päivätkää olleet seksi nykyisin ne tahtoo olla, ja kalenterista pitää mennä kattomaan mikä päivä on ja mosnesko päivä tänään on,
niin se menee,
vanha ihminen taantuu pikkuhiljaa,
jolle emme voi mitään, mutta eletään silti päivä kerrallaan KIUSALLAKI,
kunnes luoja kutsuu pois,

Lue lisää

Moni asia kosketti kirjoituksessasi ja tämäkin lauseesi:

"ihan kuin tekis oikeesti töitä kun koittaa yksin selviytyä omista ja omien asioittensa hoitamisesta"

Kyllä se työstä käy ! Työpäivä oli helpompi. Joskus ajattelee, että saisipa olla
vielä työikäinen ja töissä.

Kuten toteat kaipaus on tuskaista, minulle on käynyt niin, että kun olen monta
läheistä menettänyt on tullut suoranainen "tuskaneuroosi". Sitä ei varmaan ole
lääkärikirjoissa, mutta se kuvaa jatkuvaa surun ja kaipauksen tunnetta, joka ei
tahdo hellittää eikä se kokonaan hellitä koskaan. En sitä odotakaan. Nukkuminen
suo armahduksen.

Anonyymi kirjoitti:

Eihän eläkkeellä voi aina muistaa mikä päivä on, koska säännöllinen rytmi
on poissa elämästä, kun oli töissä. Ei enää niin kiinnitä huomiota mikä päivä
on,. kun sillä ei ole niin suurta merkitystäkään. Menonsa täytyy tietenkin muistaa,
lääkäri tai muut sellaiset tärkeät. Aika harvoin on enää sovittuja menoja.

Lue lisää

No miten ne lääkäri- yms. ajat muistaa, jos ei kiinnitä enää huomiota siihen, mikä päivä on menossa? Kyllä ajan rattaassa on hyvä pysyä kiinni ja kartalla jollain konstilla ja rytmittää päivänsä ja viikkonsa puuhilla ja tehtävillä.

Anonyymi kirjoitti:

No miten ne lääkäri- yms. ajat muistaa, jos ei kiinnitä enää huomiota siihen, mikä päivä on menossa? Kyllä ajan rattaassa on hyvä pysyä kiinni ja kartalla jollain konstilla ja rytmittää päivänsä ja viikkonsa puuhilla ja tehtävillä.

Lue lisää

eipä oo enään tullu käytyä lääkärissä vuosiin,
miksi sillä kukaan vanha käy kun ei kuitenkaa oikeeta apua sieltä saa,
parree olisi vaan kuolla pois, mutt ku ei kuolekaan, on pakko vaan kitua päivästä toisen tympeissään,

Ei oikein mistää louhtua saa ,
annan pahan olon tuntua,
koitan vaan touhuata niitä pakollisia samoja päivittäisiä asioita joita ennenki,

tietenki kun puolisoni kuoli oli oma vanhin jälkeläinen kaikkein kiperimmissä asioissa mukana kuten pankki-asiat,
yllättäin en enään saanukkaa maksaa laskuja itse, piti ollakki omien jälkeläisten valtakirja jotta asioita sai toimitettua,
hän oli joissaki asioissa ihan pankissa mukana,
se oli tavallaan j ä r k y t y s ,
koska omatki rahat oli sidottu kokonaisuuteen, suorastaan loukkaavaa
jopa tuntu omituiselta,
koska ikäni olin itekki tehny töitä ja oli ihan oma työe-eläke, ym. mun rahaa,

niin vaan kaikesta selvittiin,
yksi lapsenlapsistani oli ehkä eniten mukana hautajaisia järjestellessä mukana,
yhdessä ostettiin arkku, ym , hän oli mukana
se helpottia ja tuki oli erittäin tärkeää,
ihan yksin en tiedä kuinka olisin kaikesta selvinny,
ilmeisesti kuitenki jotenki viranomaisten avulla ja neuvoilla,
kaikkialta sai viranomaisneuvoja hyvin, se helpotti kans tilannetta,
olen pitkän aavioliittoni aikana osannu itseelistyttyäkki,
itse tehdä kaikenlaista kuten omat harrastukset,
suru tietenkää ei koskaan haihdu ikinä pois,
sen kanssa vaan pitää elää,
välillä surra ja kiukutella ittesäkanssa,
sitten taas vaan touhuta omia asioitaan,

autolen paljon ajakuluksi,
käyn lenkillä sen kun vielä jaksan voimat kyllä hiipuu,
sille ei voi mitään,
nyt kun kuolemasta on menny jo kymmenen vuotta, mietin ja ikävöin kaikkia läheisiäni siellä jossain,
he kaikki rakkaat elää minun muistikuvissa hautaan asti,

elämä on kuolemista lauloi muinoin joku fiksumpi laulun tekijäki,
niin se vaan on,
sen näin vanha ihminen jo hyväksyy,

Pakko tunnustaa, olen ihan loppu,
mutt ku ei tätä loppuelämää pakoonkaa pääse,


niin se vaan on,
" päivät menee aatellessa joskus päätä käännellessä "

nyt nukkumaan, huomenna on kaikki peremmin,

No joooo, hieman samanlainen oli olo herätessä,
ei millää olisi halunnu nousta sängystä, mutta ne aamulääkkeet onpakko ottaa jos aikoo pysyä hengissä,
mietin pääsen sängystä ylös, toimiiko lihakset
tukiliiviä asettelin paikoileen,
sen avulla pääsee paremmin liikkumaan,

no
aamupala on syöty, ja hieman oijottu huushollia,

eiköhän tämä tästä taas päivä jotenki vierähdä iltaan,

jaksellaan, vaikka ei jaksettaiskaa,

Anonyymi kirjoitti:

No joooo, hieman samanlainen oli olo herätessä,
ei millää olisi halunnu nousta sängystä, mutta ne aamulääkkeet onpakko ottaa jos aikoo pysyä hengissä,
mietin pääsen sängystä ylös, toimiiko lihakset
tukiliiviä asettelin paikoileen,
sen avulla pääsee paremmin liikkumaan,

no
aamupala on syöty, ja hieman oijottu huushollia,

eiköhän tämä tästä taas päivä jotenki vierähdä iltaan,

jaksellaan, vaikka ei jaksettaiskaa,

Lue lisää

Moikka kamu !
Näin etenemme, rutiinihommien parissa
ja välillä jotain muuta kuntomme mukaan.

Onko tukiliiviä helppo käyttää ?
Minulla kun luut on hauraat ja kipeät
pienikin puristus rintakehän ympärillä vain lisää kipua.
Olen mennyt kasaan kuusi senttiä.
Selkänikamien laskeumat ja kylkiluitten haurastumiset
aiheuttavat rintakehälle jatkuvaa kipua.

Ei ole kipulääkettä, jota voisin ottaa riittävästi,
koska ne kaikki aiheuttavat sydänhäiriöitä ja verenpaineen nousua
eikä vatsakaan oikein kestä niitä.

On tavallaan "ansassa", ei voi hyödyntää kipua lievittäviä lääkkeitä.
Lääketieteellä ei ole tarjota minulle mitään sopivaa kivunlievitykseen.

Jotaimn pitäisi taas keksiä päivänsä ratoksi.
Voisin alkajaisiksi ajankuluksi katsella telkkariakin,
mutta ei sieltä tule mitään mielenkiintoista nyt päivällä.

Ehkä voisi ottaa yhteyttä "ulkomaailmaan",
soittaa pitkästä aikaa parille tutulle mitä heille kuuluu,
kun he ovat niin nuukia, etteivät voi koskaan soittaa,
kännystä ei saisi tulla yhtään laskua.
Kummallinen ajatustapa,
kun puhelin on yhteydenpitoa varten
eikä ole rahasta kiinni,
ei niin tiukkaa ole.
Edulliseen kuukausimaksuun saa sitäpaitsi puhua tuntikausia.

Vielä on Hesariakin lukematta.
Olen siinäkin hidastunut ja Hesari laajenee jatkuvasti,
siihen tulee uusia ja uusia liitteitä.
Se on melkein kuin pieni kirja luettavaksi joka päivä.
En ihan kaikkea lue, ei kaikki aihealueet kiinnosta,
ja mielestäni päivälehden ei tarvitsisi ollakaan niin laaja.
Päivälehti saisi olla etupäässä uutislehti.

Palaillaan !

Anonyymi kirjoitti:

Moikka kamu !
Näin etenemme, rutiinihommien parissa
ja välillä jotain muuta kuntomme mukaan.

Onko tukiliiviä helppo käyttää ?
Minulla kun luut on hauraat ja kipeät
pienikin puristus rintakehän ympärillä vain lisää kipua.
Olen mennyt kasaan kuusi senttiä.
Selkänikamien laskeumat ja kylkiluitten haurastumiset
aiheuttavat rintakehälle jatkuvaa kipua.

Ei ole kipulääkettä, jota voisin ottaa riittävästi,
koska ne kaikki aiheuttavat sydänhäiriöitä ja verenpaineen nousua
eikä vatsakaan oikein kestä niitä.

On tavallaan "ansassa", ei voi hyödyntää kipua lievittäviä lääkkeitä.
Lääketieteellä ei ole tarjota minulle mitään sopivaa kivunlievitykseen.

Jotaimn pitäisi taas keksiä päivänsä ratoksi.
Voisin alkajaisiksi ajankuluksi katsella telkkariakin,
mutta ei sieltä tule mitään mielenkiintoista nyt päivällä.

Ehkä voisi ottaa yhteyttä "ulkomaailmaan",
soittaa pitkästä aikaa parille tutulle mitä heille kuuluu,
kun he ovat niin nuukia, etteivät voi koskaan soittaa,
kännystä ei saisi tulla yhtään laskua.
Kummallinen ajatustapa,
kun puhelin on yhteydenpitoa varten
eikä ole rahasta kiinni,
ei niin tiukkaa ole.
Edulliseen kuukausimaksuun saa sitäpaitsi puhua tuntikausia.

Vielä on Hesariakin lukematta.
Olen siinäkin hidastunut ja Hesari laajenee jatkuvasti,
siihen tulee uusia ja uusia liitteitä.
Se on melkein kuin pieni kirja luettavaksi joka päivä.
En ihan kaikkea lue, ei kaikki aihealueet kiinnosta,
ja mielestäni päivälehden ei tarvitsisi ollakaan niin laaja.
Päivälehti saisi olla etupäässä uutislehti.

Palaillaan !

Lue lisää

Moi !

Tukiliivi tukee selkää, mull on ristiselän kohdalla jokin kiputila,
haittaa jopa kävelyä,

kauan sitten heh ja huh,
yli kuukymmentä vuotta sitten ensimmäisen synnyttyksen yhteydessä
mull meni rikki luut
jotkut luut irtautui toisistaan, siis repesi,
se katsottiin rötkenkuvilla silloin,
en normaalisti päässykkään ollenkaan kävelemään synnytyksen jälkeen,
ne vei rönkkeniin, luitten repeäminen toisistaan näkyi kuvissa,
silloin lääkäri sanoi että tuo vamma voi vanhana aiheuttaa hankaluuksia,
ilmeisesti se on alkanu mua näin vanhana vaivaamaan,
kun nuorena ja terveenä luutumisen jälkeen ei ole haitannu liikkumista,
vasta nyt ku olen vielä alle ysikymppinen, nyt on tullu selkä kipeeksi,
luulakseni se voi olla syy miksi olen nykyisin ristiselän kohdalta niin kipee
ja kävely hankalaa,
synnytyksen jälkeekin minut käärittiin tukiliiveillä kasaan, paraneminen vei aikansa,
nyt tukiliivi on ainoa keino joka auttaa että pääsen jotenki kivuliaasti liikkumaan,

-- kai mun pitäisi käydä röngenissä,
mutt vanhalle on lääkäriin meno k o r k e a n kynnyksen takana,
melkein mieluummin kuolen kuin menen enään lääkäriin,
ei ne mua auta enään kuitenkaan mitenkää,

kuolis pois, se helpottaisi kummasti,
mutt-ku ei kuolekaan
on pakko kitua ja kärsiä nämä loppumetrit ennen kuin elämän tie päättyy lopullisesti,

onneksi on kevät
kaikesta huolimatta herään aina kevisin uuteen toivekkaaseen eloon,
kevät on mun paras vuodenaika ollu aina läpi elämän,

sori kirj. virh. en jaksa korjailla,

Anonyymi kirjoitti:

Moi !

Tukiliivi tukee selkää, mull on ristiselän kohdalla jokin kiputila,
haittaa jopa kävelyä,

kauan sitten heh ja huh,
yli kuukymmentä vuotta sitten ensimmäisen synnyttyksen yhteydessä
mull meni rikki luut
jotkut luut irtautui toisistaan, siis repesi,
se katsottiin rötkenkuvilla silloin,
en normaalisti päässykkään ollenkaan kävelemään synnytyksen jälkeen,
ne vei rönkkeniin, luitten repeäminen toisistaan näkyi kuvissa,
silloin lääkäri sanoi että tuo vamma voi vanhana aiheuttaa hankaluuksia,
ilmeisesti se on alkanu mua näin vanhana vaivaamaan,
kun nuorena ja terveenä luutumisen jälkeen ei ole haitannu liikkumista,
vasta nyt ku olen vielä alle ysikymppinen, nyt on tullu selkä kipeeksi,
luulakseni se voi olla syy miksi olen nykyisin ristiselän kohdalta niin kipee
ja kävely hankalaa,
synnytyksen jälkeekin minut käärittiin tukiliiveillä kasaan, paraneminen vei aikansa,
nyt tukiliivi on ainoa keino joka auttaa että pääsen jotenki kivuliaasti liikkumaan,

-- kai mun pitäisi käydä röngenissä,
mutt vanhalle on lääkäriin meno k o r k e a n kynnyksen takana,
melkein mieluummin kuolen kuin menen enään lääkäriin,
ei ne mua auta enään kuitenkaan mitenkää,

kuolis pois, se helpottaisi kummasti,
mutt-ku ei kuolekaan
on pakko kitua ja kärsiä nämä loppumetrit ennen kuin elämän tie päättyy lopullisesti,

onneksi on kevät
kaikesta huolimatta herään aina kevisin uuteen toivekkaaseen eloon,
kevät on mun paras vuodenaika ollu aina läpi elämän,

sori kirj. virh. en jaksa korjailla,

Lue lisää

Moi moi !
Sinulla on ollut rankkaa ja niinkuin usein käy,
nuoruuden vaivat pahenevat myöhemmällä iällä.
Onneksi saat pidettyä tukiliiviä.
Selkäranka rappeutuu väistämättä iän myötä,
että sekin voi olla alkanut vaivata.

Satuin itsekin tänään ajattelemaan,
että tammikuu on puolessa välissä,
kevättä kohti ollaan menossa.
Jos vielä yhden kevään ja kesän saisi kokea.
Ei voi mitään, aina "se" käy mielessä.

Olen ollut aika pökkerössä tänään,
mutta toivotan hyviä unia taas ja toivon mukaan
meillä olisi mahdollisimman virkeä huominen !
Sitä on mitä Luoja suo.
Aamen.
:)))) hymyilyä

otan osaa,
se on meidän kaikkien lähitulevaisuus,

Antteks ,vatsa kipuja, tarkotin

Anonyymi kirjoitti:

Antteks ,vatsa kipuja, tarkotin

Mene yksityiselle, siellä tuskin laittelevat siruja, vaan hoitavat potilaan sairaudet. Tokihan se vähän maksaakin.
Jos vatsakivut jatkuneet pitkään, ne ehdottomasti kannattaa tutkituttaa.

En usko että kaikkiin laitetaan siru selkään,

mene vaan lääkäriin,
MUTTA
jos se yllättäin sanoo " oatappa se paita pois " niin kysy MIKSI,

mä en hoksannu kysyä,
sitt se yllättin rokoitti mua selkään,
olin tosi hämmästyny,
enkä osannu edes kysyä mitä se sinne tökkäsi, huh,

ku se sanoi ettei tämä ole rokote eikä mikään lääke, HUH, !!! ?????

tosi tympeetä, kun vanha ihminen menee solmuun EIKÄ ymmärrä tehdä HETI kysymyksiä
vasta kotona alkaa pähäileen mitä se tökki sinne selkään, huh,

noooh, hengissä olen ja kohtalaisen hyvässä kunoossa IKÄISEKSENI,

mull on rautaa 2 niittiä kuulemma rintakehässä,
ja jopa säteilyä antava syd. tahdistinki,
joten eiköhän se yksi m a h d o l l i n e n SIRUKI selässä mene siinä samassa
kuin noi muutki vieraat esineet mun kehossa,

ei ihme kun jokapaikassa hälyytykset alkaa piippaamaan missä ikinä kuljenkaa asioilla, heh heh heeeeee, voisko tuo olla noin, tiedähäntä, ei kai , tai sitten on, mistä tämän hullun maailman tietää mitä ne keksii ,
" oonhan minä niin ihmeellinen " heheheheheheeeeeeeeeee,
suorastaan lääketieteellinen ihme,
kun jo muutaman vuoden ikäsenä tein kuolemaa ja minut noin vain pelastettiin elävien kirjoihin jossaki suuressa sairaalassa jonne minut raahattiin t a va r a junalla heh, huh, vaikka olin jo täysin tajuton, välillä heräsin kiljumaan, kun tavara junassa joku sotilas vahingossa tökkäsi mun jalkaan ja hetken kipu herätti mut huutamaan tuskasta, ja sitten vaivuin taas tajuttomuuten, sotilaitaki sodan aikana siirtyi tavarajunassa paikasta toiseen eri paikkakunnille, olihan se alkeellista aikaa,
- joskus olen miettiny että olisimpa silloin pienenä saanu kuolla,
kun olin jo tajuton,
-- tämä maailma on ollu niin hullua, sota-aika, köyhyys ja hyvin alkeellinen elämä maalla ilman sähköjä,
ilman autoja
ilman polkupyöriäki,
oli vain hevosia , lehmiä, sikoja ja lampaita, koiria kanoja kissoja pupuja ja luonnoneläimet metsässä, marjoineen,
ruokaki piti itse kasvataa pelloissa ja metsästä marjat hakea,

mutta sinua neuvon, mene lääkäriin,
mutta jos se heiluu rokotuspiikin kanssa niin kysy mitä se aikoo sinuun pistää,
MÄ EN HETI HOKSANNU ja se jäi jotenki miletä vaivaamaan,

olen vanha ja kuolen jokatapauksessa muutaman vuoden kuluttua, onko millää enään mitään väliä, sais vain kuolla pois kitumasta,

aamulla mietin jos saan vielä elää kymmenen vuotta olen silloin 95 vuotias,

saap nähdä kuinka kauan luoja antaa mun täällä vielä hortoilla
muka elävien kirjoissa, tavallaan elävänä kuollu,
koska tämä loppuelämä on vain kitumista, vanha ihminen ei ole enään oikea ihminen,
se on vanhus vanha joka taantuu toisten avun varaan hoivattavaksi,
ellei kuolema armahda meitä sitä ennen pois,

jää nähtäväksi,


mutta mene sinä lääkäriin, älä tee niin kuin minä tein, vaan ole vappaana ja kysy mitä se puuhaa, sun ympärillä, hah,

Anonyymi kirjoitti:

Mene yksityiselle, siellä tuskin laittelevat siruja, vaan hoitavat potilaan sairaudet. Tokihan se vähän maksaakin.
Jos vatsakivut jatkuneet pitkään, ne ehdottomasti kannattaa tutkituttaa.

Lue lisää

Ne sirut ovat kalliita. Ei niitä enää panna, kun Kela ei korvaa
Kaikesta leikataan

Anonyymi kirjoitti:

En usko että kaikkiin laitetaan siru selkään,

mene vaan lääkäriin,
MUTTA
jos se yllättäin sanoo " oatappa se paita pois " niin kysy MIKSI,

mä en hoksannu kysyä,
sitt se yllättin rokoitti mua selkään,
olin tosi hämmästyny,
enkä osannu edes kysyä mitä se sinne tökkäsi, huh,

ku se sanoi ettei tämä ole rokote eikä mikään lääke, HUH, !!! ?????

tosi tympeetä, kun vanha ihminen menee solmuun EIKÄ ymmärrä tehdä HETI kysymyksiä
vasta kotona alkaa pähäileen mitä se tökki sinne selkään, huh,

noooh, hengissä olen ja kohtalaisen hyvässä kunoossa IKÄISEKSENI,

mull on rautaa 2 niittiä kuulemma rintakehässä,
ja jopa säteilyä antava syd. tahdistinki,
joten eiköhän se yksi m a h d o l l i n e n SIRUKI selässä mene siinä samassa
kuin noi muutki vieraat esineet mun kehossa,

ei ihme kun jokapaikassa hälyytykset alkaa piippaamaan missä ikinä kuljenkaa asioilla, heh heh heeeeee, voisko tuo olla noin, tiedähäntä, ei kai , tai sitten on, mistä tämän hullun maailman tietää mitä ne keksii ,
" oonhan minä niin ihmeellinen " heheheheheheeeeeeeeeee,
suorastaan lääketieteellinen ihme,
kun jo muutaman vuoden ikäsenä tein kuolemaa ja minut noin vain pelastettiin elävien kirjoihin jossaki suuressa sairaalassa jonne minut raahattiin t a va r a junalla heh, huh, vaikka olin jo täysin tajuton, välillä heräsin kiljumaan, kun tavara junassa joku sotilas vahingossa tökkäsi mun jalkaan ja hetken kipu herätti mut huutamaan tuskasta, ja sitten vaivuin taas tajuttomuuten, sotilaitaki sodan aikana siirtyi tavarajunassa paikasta toiseen eri paikkakunnille, olihan se alkeellista aikaa,
- joskus olen miettiny että olisimpa silloin pienenä saanu kuolla,
kun olin jo tajuton,
-- tämä maailma on ollu niin hullua, sota-aika, köyhyys ja hyvin alkeellinen elämä maalla ilman sähköjä,
ilman autoja
ilman polkupyöriäki,
oli vain hevosia , lehmiä, sikoja ja lampaita, koiria kanoja kissoja pupuja ja luonnoneläimet metsässä, marjoineen,
ruokaki piti itse kasvataa pelloissa ja metsästä marjat hakea,

mutta sinua neuvon, mene lääkäriin,
mutta jos se heiluu rokotuspiikin kanssa niin kysy mitä se aikoo sinuun pistää,
MÄ EN HETI HOKSANNU ja se jäi jotenki miletä vaivaamaan,

olen vanha ja kuolen jokatapauksessa muutaman vuoden kuluttua, onko millää enään mitään väliä, sais vain kuolla pois kitumasta,

aamulla mietin jos saan vielä elää kymmenen vuotta olen silloin 95 vuotias,

saap nähdä kuinka kauan luoja antaa mun täällä vielä hortoilla
muka elävien kirjoissa, tavallaan elävänä kuollu,
koska tämä loppuelämä on vain kitumista, vanha ihminen ei ole enään oikea ihminen,
se on vanhus vanha joka taantuu toisten avun varaan hoivattavaksi,
ellei kuolema armahda meitä sitä ennen pois,

jää nähtäväksi,


mutta mene sinä lääkäriin, älä tee niin kuin minä tein, vaan ole vappaana ja kysy mitä se puuhaa, sun ympärillä, hah,

Lue lisää

Mun lääkäri ei edes katso kohti, kun vaan kirjoittaa tietokoneelle.Rokotukset olen saanut terv.hoitajalta.
Määrää vain labraan.

Minusta tuntuu että se elämä on vain täällä nyt ja tässä,
kun kuolen olen vain tuhkaa krematoriossa olon jälkeen,

" mua ei enään ole,
eikä asuinpaikkani mua enään tunne, "

näinhän on raamatussaki sanottu kuolemasat,


mulla on kyllä älyttömän vahva usko luojan olemassaoloon,
luoja on kanssani aina ja jokaheti kaikkialla missä ikinä kuljenkaan,
mutta
kuoleman jälkeisestä elämästä ei ole mitään tietoa,

niin ja miksi esm. minunki on pitäny syntyä tänne, sitä ihmettelen,

mikai en saanu jäädä sinne tuntemattomaan olemattomuuteen ?

Anonyymi kirjoitti:

Minusta tuntuu että se elämä on vain täällä nyt ja tässä,
kun kuolen olen vain tuhkaa krematoriossa olon jälkeen,

" mua ei enään ole,
eikä asuinpaikkani mua enään tunne, "

näinhän on raamatussaki sanottu kuolemasat,


mulla on kyllä älyttömän vahva usko luojan olemassaoloon,
luoja on kanssani aina ja jokaheti kaikkialla missä ikinä kuljenkaan,
mutta
kuoleman jälkeisestä elämästä ei ole mitään tietoa,

Lue lisää

Olet valinnut hyvän osan vai onko sinut valittu ?
On hyvä ihmiselle olla uskossa vahva, tuntea,
että luoja on aina kanssani missä kuljenkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Olet valinnut hyvän osan vai onko sinut valittu ?
On hyvä ihmiselle olla uskossa vahva, tuntea,
että luoja on aina kanssani missä kuljenkaan.

Kaikki on vain LUOJAN ansiota,
EI minun
ei minusta

kiitos luojalle,

en uskaltais elää päivääkää ilman luojan läsnäoloa,

Anonyymi kirjoitti:

Minusta tuntuu että se elämä on vain täällä nyt ja tässä,
kun kuolen olen vain tuhkaa krematoriossa olon jälkeen,

" mua ei enään ole,
eikä asuinpaikkani mua enään tunne, "

näinhän on raamatussaki sanottu kuolemasat,


mulla on kyllä älyttömän vahva usko luojan olemassaoloon,
luoja on kanssani aina ja jokaheti kaikkialla missä ikinä kuljenkaan,
mutta
kuoleman jälkeisestä elämästä ei ole mitään tietoa,

Lue lisää

Minulle on tullut uusi asenne kuolemaan. Kun joku on nukkunut pois, ajattelen aina, että nyt hän on saanut selville elämän suuren arvoituksen.
Nyt hän tietää.
Ja ajattelen, että pian se selviää minullekin

On vaikea ajatella, että olisimme valmiina odottamassa elämäämme, kun tiedämme alkuhetkemme, eli kuinka monista sukusoluista juuri ne kaksi kohtaavat ja luovat elämän. Mihin joutuvat ne miljoonat muut sukusolut! Minne katoavat ne elämät? Lähtöpaikkamme on täynnä toteutumattomia elämänkohtaloita, ja jos kuolemattomuus meitä kohtaa, siirrymme ulottuvuuteen, jossa on miljardeja elämänsä eläneitä ihmisiä.
Olemmeko todella niin tärkeitä, että emme katoa koskaan?

Anonyymi kirjoitti:

Minulle on tullut uusi asenne kuolemaan. Kun joku on nukkunut pois, ajattelen aina, että nyt hän on saanut selville elämän suuren arvoituksen.
Nyt hän tietää.
Ja ajattelen, että pian se selviää minullekin

Lue lisää

En oikein usko, että kuolleelle selviää mitään. Kuollut mikä kuollut.

Anonyymi kirjoitti:

En oikein usko, että kuolleelle selviää mitään. Kuollut mikä kuollut.

Vaikka tnnen vanhuvasti luoja olemassa olon aina läsnä,
aina myös suojelee ja ohjaa oikeaan,
vaikka uskon vahvasti Jeesuksen olemassa oloon
ja raamatun sanaan,

mutta kuoleman jälkeistä elämää en näe ollenkaan sieluni silmin,

luulen jopa ettei kuoleman jälkeistä elämää ole,

sitäpitsi raamatussa on sanottu,
" kuoleman jälkeinen elämä on ihmiseltä salattu "
joten seki on totta sanottu raamatussa,
koska en tiedä kuoleman jälkeisen elämästä mitään,

vain kuvittelen näkeväni luojan siellä ja kaikki minun rakkaat ihmiset jotka ovat pitkän elämän aikana vaikuttaneet jotenki elämässäni hiviä tai pahoja asioita,
he kaikki silti ovat rakkaita mun ihmisiä, ja niitä on miiljoonia, ihan mua varten,
semmon on mun fanttasia maailmani,

mutta luoja on totuus ja totta.

Anonyymi kirjoitti:

En oikein usko, että kuolleelle selviää mitään. Kuollut mikä kuollut.

Mikä sinä olet sen tietämään? Mistä olet tiedon saanut / kuka sen on sulle antanut?

Anonyymi kirjoitti:

Minulle on tullut uusi asenne kuolemaan. Kun joku on nukkunut pois, ajattelen aina, että nyt hän on saanut selville elämän suuren arvoituksen.
Nyt hän tietää.
Ja ajattelen, että pian se selviää minullekin

Lue lisää

Just noin minäkin usein ajattelen. Varsinkin jos joku tuttu tai lähipiiristä kuolee.

Olipa ikävä tapahtuma,
otan osaa,

Kulloinkin vallitsevalla säällä ja ilmastonmuutoksella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Mistä tiedät, vaikka se olisi elämäsi paras päivä, kun kuolet?

Anonyymi kirjoitti:

Mistä tiedät, vaikka se olisi elämäsi paras päivä, kun kuolet?

Toden totta, niin onki paras päivä,
pääsee näistä maalisen raihnaisen ruhon vaivoista lopullisesti eroon,

nykyisin mietin usein krematoia, siis tuhkaksi muttumista, miltähän siellä 2000 asteisessa kuumuudessa mun kehossa tuntuu,

kiljunkohan minä siellä tuskasta vai ilosta,

ken tietää kertokoon,
mua hieman jännittää se tuleva tapahtuma kohdallani,

sitäki olen miettiny,
tykkäisinkö maata 2 m syvässä arkussa maan alla, ja pikkuhiljaa keho mätänee ja kaikenmaailman madot syö mun mätänänevää ruumistani,
madot tunkeutuu nenään, silmiin ja kaikkkialle,
olisko se parempi tapa olla kuolleena
vai tuhkana vaikka mereen ripoteltuna,

siinä vasta pulma,

taidan kallistua krematorion puoleen,
tuhka on sentään steriiliä
ei saastuta luontoa, eikä mun pakteerit leviä enään minnekkään saatuttamaan muuta elolollista olentoa, tuhka on hyvä ravinne kasvelille ja luonnolle,
joten tuhkaus on paras.

Anonyymi kirjoitti:

Toden totta, niin onki paras päivä,
pääsee näistä maalisen raihnaisen ruhon vaivoista lopullisesti eroon,

nykyisin mietin usein krematoia, siis tuhkaksi muttumista, miltähän siellä 2000 asteisessa kuumuudessa mun kehossa tuntuu,

kiljunkohan minä siellä tuskasta vai ilosta,

ken tietää kertokoon,
mua hieman jännittää se tuleva tapahtuma kohdallani,

sitäki olen miettiny,
tykkäisinkö maata 2 m syvässä arkussa maan alla, ja pikkuhiljaa keho mätänee ja kaikenmaailman madot syö mun mätänänevää ruumistani,
madot tunkeutuu nenään, silmiin ja kaikkkialle,
olisko se parempi tapa olla kuolleena
vai tuhkana vaikka mereen ripoteltuna,

siinä vasta pulma,

taidan kallistua krematorion puoleen,
tuhka on sentään steriiliä
ei saastuta luontoa, eikä mun pakteerit leviä enään minnekkään saatuttamaan muuta elolollista olentoa, tuhka on hyvä ravinne kasvelille ja luonnolle,
joten tuhkaus on paras.

Lue lisää

Tuhkaus on paras. En halua matojen ruoaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Toden totta, niin onki paras päivä,
pääsee näistä maalisen raihnaisen ruhon vaivoista lopullisesti eroon,

nykyisin mietin usein krematoia, siis tuhkaksi muttumista, miltähän siellä 2000 asteisessa kuumuudessa mun kehossa tuntuu,

kiljunkohan minä siellä tuskasta vai ilosta,

ken tietää kertokoon,
mua hieman jännittää se tuleva tapahtuma kohdallani,

sitäki olen miettiny,
tykkäisinkö maata 2 m syvässä arkussa maan alla, ja pikkuhiljaa keho mätänee ja kaikenmaailman madot syö mun mätänänevää ruumistani,
madot tunkeutuu nenään, silmiin ja kaikkkialle,
olisko se parempi tapa olla kuolleena
vai tuhkana vaikka mereen ripoteltuna,

siinä vasta pulma,

taidan kallistua krematorion puoleen,
tuhka on sentään steriiliä
ei saastuta luontoa, eikä mun pakteerit leviä enään minnekkään saatuttamaan muuta elolollista olentoa, tuhka on hyvä ravinne kasvelille ja luonnolle,
joten tuhkaus on paras.

Lue lisää

Mitä hlvt:ä horiset? Et sinä tunne mitään kummassakaan paikassa. Sattuneesta syystä.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä hlvt:ä horiset? Et sinä tunne mitään kummassakaan paikassa. Sattuneesta syystä.

Oletko miettiny tarkemmin miltä tuntuu 2000 asteisessa kuumuudessa ?

Mä ole alkanu miettimään,

mull on rautaa kehossa, rintakehä niitattu kahdella metalli niitillä leikkauksen jälkeen,
syd.tahdistiminen ne tietääkseni poistaa ennen uuniin työntämistä, huh, ja kauheeta,

rauta-niitit varmasti p a u k k u u ja räiskyy uunissa, silmät pullistuu päästä enenn paistumista, huh,


hyi kauhia, onneksi luullakseni en tajua yhtikäs mitään siitä tapahtumasta
kun olen kuollut,
tai jos olen kuollu,

joskuhan ruumiski herää eloon ruumishuoneella vaikka on siellä maanu jo monta päivää,

Anonyymi kirjoitti:

Mitä hlvt:ä horiset? Et sinä tunne mitään kummassakaan paikassa. Sattuneesta syystä.

Ei tietenkää tunne, mutta mutta mielikuva on kauhea.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko miettiny tarkemmin miltä tuntuu 2000 asteisessa kuumuudessa ?

Mä ole alkanu miettimään,

mull on rautaa kehossa, rintakehä niitattu kahdella metalli niitillä leikkauksen jälkeen,
syd.tahdistiminen ne tietääkseni poistaa ennen uuniin työntämistä, huh, ja kauheeta,

rauta-niitit varmasti p a u k k u u ja räiskyy uunissa, silmät pullistuu päästä enenn paistumista, huh,


hyi kauhia, onneksi luullakseni en tajua yhtikäs mitään siitä tapahtumasta
kun olen kuollut,
tai jos olen kuollu,

joskuhan ruumiski herää eloon ruumishuoneella vaikka on siellä maanu jo monta päivää,

Lue lisää

Telkkarissa oli noin 1,5 vuotta sitten puolen tunnin ohjelma "viimeisestä matkasta".
Ohjelmassa näytettiin arkun työntäminen polttouuniin ja sen palaminen tulisessa
pätsissä. Polttaminen tapahtui muistaakseni 700 asteessa nopeasti.

Tuhkat siilattiin jonkinlaisen suuren tiimalasin läpi, isommat luut jäivät
pois, niitä ei laiteta mukaan uurnaan, joka luovutetaan omaisille.
Luulin, että luut "sulavat luujauhoksi".
Metallit kai sulavat 700 asteessa ? Minullakin on jalassa jotain metallia.
En ole huolissaan mitä metallille tapahtuu.

Anonyymi kirjoitti:

Telkkarissa oli noin 1,5 vuotta sitten puolen tunnin ohjelma "viimeisestä matkasta".
Ohjelmassa näytettiin arkun työntäminen polttouuniin ja sen palaminen tulisessa
pätsissä. Polttaminen tapahtui muistaakseni 700 asteessa nopeasti.

Tuhkat siilattiin jonkinlaisen suuren tiimalasin läpi, isommat luut jäivät
pois, niitä ei laiteta mukaan uurnaan, joka luovutetaan omaisille.
Luulin, että luut "sulavat luujauhoksi".
Metallit kai sulavat 700 asteessa ? Minullakin on jalassa jotain metallia.
En ole huolissaan mitä metallille tapahtuu.

Lue lisää

Aikoinaan jossaki intiassa tai missä se oli
kun
kuuluisa

PYHÄ ÄITI AMAN
kuoli

hänen tuhkansa siroteltiin lentokoneesta oman maansa muistaakseni vuoristoon tuulen mukana,
joten tuhkaus on varmaan myös Jumalan sallima muoto poistua maailmasta tuonpuoleiseen,

ÄITI AMAN oli kuuluisa PYHIMYS,

hän todellaki paranti ihmisiä sairauksista kuten Jeesus aikoinaan,

hän vaikutti keskuudessamme melkein 2000 luvulle asti, en muista milloin hän tarkalleen kuoli,
siitä suuresti kyllä uutisoitiin,

Anonyymi kirjoitti:

Aikoinaan jossaki intiassa tai missä se oli
kun
kuuluisa

PYHÄ ÄITI AMAN
kuoli

hänen tuhkansa siroteltiin lentokoneesta oman maansa muistaakseni vuoristoon tuulen mukana,
joten tuhkaus on varmaan myös Jumalan sallima muoto poistua maailmasta tuonpuoleiseen,

ÄITI AMAN oli kuuluisa PYHIMYS,

hän todellaki paranti ihmisiä sairauksista kuten Jeesus aikoinaan,

hän vaikutti keskuudessamme melkein 2000 luvulle asti, en muista milloin hän tarkalleen kuoli,
siitä suuresti kyllä uutisoitiin,

Lue lisää

anteeksi vaan se taisi ollakki nimeltään
Pyhä ÄITI TERESA ,,

en tiedä miksi toi AMAN kummittelee kuitenki muisti maailimassani,

Anonyymi kirjoitti:

anteeksi vaan se taisi ollakki nimeltään
Pyhä ÄITI TERESA ,,

en tiedä miksi toi AMAN kummittelee kuitenki muisti maailimassani,

Äiti Aman taisi olla olla vain rahankerääjä ... ?

Anonyymi kirjoitti:

Äiti Aman taisi olla olla vain rahankerääjä ... ?

Äiti Amma elää edelleen.
Hän on uskonnoltaan hindu.

Tuhkaus maksaa ja uurnat ja mitä lie leimaveroja lisäksi.
Voit myös lahjoittaa tieteelle tutkimukseen jolloin kenenkään ei tarvi maksaa mitään hautajaisia.

Ota selvää.
Tuhkat pitää sirottaa yhteiskunnan määrittämälle paikalle joko seurakunnan tai kunnan alueelle.
Ei pidä mennä tekemään vastoin asetuksia peruuttamattomia tekoja.
Ihmiselle itselleen ei ole merkitystä sillä, mihin hänen tuhkansa joutuu. Kuolema on lopullinen.