Onko kukaan muu miettinyt miten hoidetaan mielenterveyskriisi? Mistä ne ihmisten jaksamisongelmat ja burnout johtuu? Pitäisikö miettiä niitä juurisyitä siihen? Ollaanko me ihmiset jotain koekaniinenja toisille? Ei se oikein ole reilua.
Johtuuko se siitä, että lasten syntyvyys on vähentynyt? Että lapsettomat ihmiset ei jaksa kantaa vastuuta koululaisista ja lapsista ja heidän tulevaisuudesta? Että nyt rellestetään ja laitetaan kaikki menemään -asenteesta?
Minusta olisi kiva miettiä vähän pidemmälle, että lasten ja nuorten hyvinvointi on ainakin tosi tärkeä juttu!
Mielenterveyskriisi hoidetaan
Anonyymi-ap
17
244
Vastaukset
- Anonyymi
Eipä sinullakaan ole ihan kaikki muumit laaksossa, kun kuvittelet lapsettomuuden olevan sama asia kuin vastuuton rellestäminen.
- Anonyymi
En ymmärrä, mistä ihmeen mielenterveyskriisistä valtamediassa jaksetaan jauhaa. Vuosikymmeniä on ollut ainakin kolme tavoitetta: 1)Lisätä avohuollon määrää suhteessa laitoshoitoon 2) opastaa kansalaisia medikalisoimaan oireitaan tunnollisesti ja lisätä näin hoitoon hakeutumista ja ennaltaehkäistä ongelmien kroonistumista ja 3)vähentää itsemurhia.
Katsotaanpa tilastodataa miten tavoitteet on täyttyneet.
Avohoidon ja osastohoidon kehittyminen:
-THLn tilastoista voi nähdä, että vuonna 1994 psykiatrian erikoisalojen avohoidon käyntejä oli 238 /1000 ihmistä kohden, kun niitä oli vuonna 414/1000 ihmistä kohden vuonna 2021, mielenterveyden avohoidon käynnit olivat vuonna 1994 333/1000 asukasta kohden ja vuonna 2021 586/1000 asukasta kohden
-Kuntoutuspykoterapiaa saavien määrä oli vuonna 1994 1,2 /1000 vastaavan ikäistä kohden ja vuonna 2021 20,1 /1000 vastaavan ikäistä kohden 18-24 vuotiaiden keskuudessa, eli kuntoutusterapian määrä on noin 16-kertaistunut 30 vuodessa. Myös muissa ikäryhmissä kuntoutuspsykoterapian käyttö on lisääntynyt samassa suhteessa
-depressiolääkkeitä käyttävien määrä aikuisilla työikäisillä oli vuonna 1994 36,5/1000 vastaavan ikäistä henkeä kohden ja vuonna 2021 93,4/1000 vastaavan ikäistä henkeä kohden. Depressiolääkkeiden käyttö on täten kolminkertaistunut vuodesta 1994 ja kasvu on ollut nuoremmissa ikäryhmissä vielä paljon rajumpaa: esimerkiksi teineistä 13-17 vuotiaista vuonna 1993 0,2/1000 vastaavan ikäistä kohden söi masennuslääkkeitä, vuonaan 2021 4,5 /1000 vastaavan ikäistä kohden eli käyttö on 22-kertaistunut 30 vuodessa.
-osastohoidon kesto on lyhentynyt huomattavasti: vuonna 1999 se oli 384 hoitopäivää asukasta kohden, kun vuonna 2021 se oli 167,8 asukasta kohden
-(toisaalta psykiatrian kuntoutuskotien asiakkaiden määrä on noussut vuoden 1999 2958:sta 7956:teen vuonna 2021. Määrä on 2,6 -kertaistunut, mutta koska asumispalveluja ei kustanneta terveydenhuollosta vaan sosiaalitoimesta, niin kustannukset eivät näy psykiatrisen laitoshoidon kustannuksissa mikä antaa miellyttävän illuusion siitä, että yhä harvempi ihminen tarvitsee laitoshoitoa /palveluasumista tehokkaiden ja ennaltaehkäisevien avohuollon palvelujen ansiosta)
Ihmisten mielenterveyttä kuvaavat indikaattorit THLn tilastoissa:
-itsemurhakuolleisuus on laskenut vuoden 1995 27,2 / 100 000 asukasta kohden 13 /100 0000 asukasta kohden vuonna 2022 eli non puolittunut.
-mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeellä aikuisista 25-64 -vuotiaista 1999 3,5 % ja vuonna 2022 3,3%, nuorista 16-24 vuotiaista vuonna 199 0,6 % ja vuonna 2022 1,2 % eli nuorissa määrä on kaksinkertaistunut, muilla pysynyt samana.
-mielenterveyssyistä Kelan tilastojen mukaan saikkua saavien osuus sairauspäivärahoista on noussut 2005-2022 16 % lähes 30 %:iin.
Kokoavana johtopäätöksenä todettakoon, että kysyntä mielenterveyspalveluille on kasvanut huomattavan paljon runsaammin kuin mitä mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet, mikä on korreloinut myös lisääntyneiden avohuollon palvelujen käytön kanssa. Tämä kertoo siitä että tavoite opastaa kansalaisia medikalisoimaan oireita mahdollisimman lievässä vaiheessa on onnistunut, ehkä vähän turhankin hyvin suhteessa julkisen terveydenhuollon kapasiteettiin tarjota toivottuja palveluja. Masiksesta on tullut myös yleinen peruste saikun hakemiselle, mikä kertoo myös tavoitteen 2) saavuttamisesta eli siitä, että ihmiset tunnistavat jaksamisensa ja mielenterveytensä rajat paljon herkemmin kuin ennen.
Häiriökysynnän kasvu on johtanut vakavampien ongelmien alihoitoon, mitä sosiaalitoimessa paikataan mm. lisääntyneillä lasten kiireellisillä sijoituksilla ja huostaanotoilla sekä mielenterveyskuntoutujille tarkoitettujen asumispalvelujen tarjonnan kasvattamisella. Mutta koska tämä kriisi ei kosketa psykiatriaa, niin sitä ei oteta huomioon eikä se särje miellyttävää illuusiota tavoitteen täyttymisestä, eli ennaltaehkäiseviin palveluihin ja psykoedukaatioon panostamisen vaikuttavuudesta ja täten laitoshoidon tarpeen vähentymisestä vuosikymmenien aikana. Lisäksi on saavutettu huomattava itsemurhien lasku 30 vuosikymmenen aikana, mikä mitä ilmeisemmin johtuu depressiolääkkeiden ja muiden psyykenlääkkeiden aktiivisesta kylvämisestä väestöön, koska mitään muuta syytä ilmiölle ei voi löytyä ja korrelaatiokin on ilmeinen. Toisin sanoen mitään kriisiä ei ole, poliitikot ja mielenterveysalan ammattilaiset ovat vain saavuttaneet tavoitteensa lukuun ottamatta nuorten työkyvyttömyyden kasvua. He rääkyvät nyt kovaan ääneen huoltaan siitä, että tavoitteet on saavutettu vähän liiankin hyvin, vaikkei se näy juuri mitenkään hoidon lopputuloksissa.- Anonyymi
Mitä sinä taas yrität todistaa? Senkö että suomen terveydenhuollon suurin virhe oli alasajaa mielenterveyden raskaan sarjan laitoshoito yhdeksänkymmentä luvulla? Vai teitkö sen vain vahingossa?
Monisukupolvinen ketju ei aina katkea itsestään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä sinä taas yrität todistaa? Senkö että suomen terveydenhuollon suurin virhe oli alasajaa mielenterveyden raskaan sarjan laitoshoito yhdeksänkymmentä luvulla? Vai teitkö sen vain vahingossa?
Monisukupolvinen ketju ei aina katkea itsestään.Väsy tulee kiusaamisesta, valehtelusta, vainoamisesta ja ruumiillisesta satuttamisesta, seuraamisesta jne!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Väsy tulee kiusaamisesta, valehtelusta, vainoamisesta ja ruumiillisesta satuttamisesta, seuraamisesta jne!
Lue rikusta, aikuinen kiusaajana!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä sinä taas yrität todistaa? Senkö että suomen terveydenhuollon suurin virhe oli alasajaa mielenterveyden raskaan sarjan laitoshoito yhdeksänkymmentä luvulla? Vai teitkö sen vain vahingossa?
Monisukupolvinen ketju ei aina katkea itsestään.Tarkoitin lähinnä, että alan ammattilaiset eivät tiedä, millaisia tavoitteita asettavat itselleen ja kauhistelevat sitten vuosikymmeniä myöhemmin sitä, että tavoitteet on saavutettu. Miksi eivät ole ylpeitä saavutuksistaan, ihmiset suorastaan jonottavat psykiatrin luokse kuin lottoarvontaan silmät kiiluen odotuksesta, josko lääketieteen spesialisti parantaisi heidän eksistentiaalisen tyhjyytensä, ahdistuksensa ja keskittymisen haasteensa tai ainakin antaisi diagnoosin, joka auttaisi heitä rakentamaan legitiimiä syytä omille vastoinkäymisilleen ja epäonnistumisilleen? Heillä on ollut jatkuvasti ylimitoitetut luulot avohuollon palvelujen vaikuttavuudesta mielenterveysongelmiin ja tämän johdosta tietoisuuden lisääminen siitä, että ikävät ja negatiiviset tunteet sekä sopeutumisongelmat ovat lääketieteellisesti tehokkaasti hoidettavia sairauksia, ovat johtaneet järjestelmän ylikuormittuneisuuteen ilman, että raskaampien hoitojen tarpeelta oltaisiin merkittävästi vältytty tai että esimerkiksi kuntoutuspsykoterapialla tai lääkehoidon huomattavalla lisäämisellä oltaisiin kyetty vähentämään työkyvyttömyyseläkkeitä -ne ovat päin vastoin merkittävästi lisääntyneet nuorilla. Ihmisten lievien mielenterveysongelmien hoito kannattaa vain silloin, jos hoito on vaikuttavaa -muuten se on rahanhukkaa. Kyse ei ole siitä, että hoito ei ole vaikuttavaa, vaan vielä traagisempaa -luodaan ihmisille odotuksia, joita ei voida täyttää ja kehystetään ongelmia tavalla, joka vie ihmiseltä mahdollisuuden oman resilienssinsä löytämiseen ja kehittymiseen. Se oikeasti pilaa monen ihmisen jopa koko elämän, vie heidän ainutlaatuista aikaansa tällä maapallolla.
Järjestelmä on vain muuttunut niin, että pitkäkestoinen laitoshoito on korvattu sosiaalihuoltolain perusteella saatavilla asumispalveluilla, jotka vaihtelevat mielisairaan toimintakyvyn mukaan tuetusta asumista tehostettuun palveluasumiseen. Aivan samoin kuin entisissä mielisairaaloissa, niin myös näissä palveluasunnoissa mielisairaat elävät laitosmaisissa olosuhteissa ylilääkittynä ja joko täysihoidolla tai osittain passattuna. Psykiatrisille potilaille tarjottavaa palveluasumista ei pidetä laitoshoitona, joten se ei näy kustannuksisssa laitoshoitona. Eronteko on lähinnä näennäinen, koska jos ihminen on tehostetussa palveluasunnossa, niin hän käytännössä on täysin toimintakyvytön eli kyvytön elämään itsenäistä elämää. Mitään sinun kutsumaa "hirvittävää virhettä" ei varsinaisesti tapahtunut varsinkaan siinä mittakaavassa kuin kuvittelet, kyllä entisajan mielisairaaloistakin suurin osa mielisairasta lähti jossain vaiheessa pois eikä siellä elänyt kuin vähemmistö pitkään. Mielisairaiden hoidon hoitotulokset ovat toki heikentyneet lukuisista uusista mullistavista lääkeinnovaatioista huolimatta, minkä takia osin varmaan tälle palveluasumisbisnekselle onkin ollut niin suurta kysyntää koko vuosituhannen ajan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tarkoitin lähinnä, että alan ammattilaiset eivät tiedä, millaisia tavoitteita asettavat itselleen ja kauhistelevat sitten vuosikymmeniä myöhemmin sitä, että tavoitteet on saavutettu. Miksi eivät ole ylpeitä saavutuksistaan, ihmiset suorastaan jonottavat psykiatrin luokse kuin lottoarvontaan silmät kiiluen odotuksesta, josko lääketieteen spesialisti parantaisi heidän eksistentiaalisen tyhjyytensä, ahdistuksensa ja keskittymisen haasteensa tai ainakin antaisi diagnoosin, joka auttaisi heitä rakentamaan legitiimiä syytä omille vastoinkäymisilleen ja epäonnistumisilleen? Heillä on ollut jatkuvasti ylimitoitetut luulot avohuollon palvelujen vaikuttavuudesta mielenterveysongelmiin ja tämän johdosta tietoisuuden lisääminen siitä, että ikävät ja negatiiviset tunteet sekä sopeutumisongelmat ovat lääketieteellisesti tehokkaasti hoidettavia sairauksia, ovat johtaneet järjestelmän ylikuormittuneisuuteen ilman, että raskaampien hoitojen tarpeelta oltaisiin merkittävästi vältytty tai että esimerkiksi kuntoutuspsykoterapialla tai lääkehoidon huomattavalla lisäämisellä oltaisiin kyetty vähentämään työkyvyttömyyseläkkeitä -ne ovat päin vastoin merkittävästi lisääntyneet nuorilla. Ihmisten lievien mielenterveysongelmien hoito kannattaa vain silloin, jos hoito on vaikuttavaa -muuten se on rahanhukkaa. Kyse ei ole siitä, että hoito ei ole vaikuttavaa, vaan vielä traagisempaa -luodaan ihmisille odotuksia, joita ei voida täyttää ja kehystetään ongelmia tavalla, joka vie ihmiseltä mahdollisuuden oman resilienssinsä löytämiseen ja kehittymiseen. Se oikeasti pilaa monen ihmisen jopa koko elämän, vie heidän ainutlaatuista aikaansa tällä maapallolla.
Järjestelmä on vain muuttunut niin, että pitkäkestoinen laitoshoito on korvattu sosiaalihuoltolain perusteella saatavilla asumispalveluilla, jotka vaihtelevat mielisairaan toimintakyvyn mukaan tuetusta asumista tehostettuun palveluasumiseen. Aivan samoin kuin entisissä mielisairaaloissa, niin myös näissä palveluasunnoissa mielisairaat elävät laitosmaisissa olosuhteissa ylilääkittynä ja joko täysihoidolla tai osittain passattuna. Psykiatrisille potilaille tarjottavaa palveluasumista ei pidetä laitoshoitona, joten se ei näy kustannuksisssa laitoshoitona. Eronteko on lähinnä näennäinen, koska jos ihminen on tehostetussa palveluasunnossa, niin hän käytännössä on täysin toimintakyvytön eli kyvytön elämään itsenäistä elämää. Mitään sinun kutsumaa "hirvittävää virhettä" ei varsinaisesti tapahtunut varsinkaan siinä mittakaavassa kuin kuvittelet, kyllä entisajan mielisairaaloistakin suurin osa mielisairasta lähti jossain vaiheessa pois eikä siellä elänyt kuin vähemmistö pitkään. Mielisairaiden hoidon hoitotulokset ovat toki heikentyneet lukuisista uusista mullistavista lääkeinnovaatioista huolimatta, minkä takia osin varmaan tälle palveluasumisbisnekselle onkin ollut niin suurta kysyntää koko vuosituhannen ajan.Miksi palveluasuminen on yhteiskunnalle halvempaa, kuin asuminen B sairaalassa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi palveluasuminen on yhteiskunnalle halvempaa, kuin asuminen B sairaalassa?
Miksi asuminen on inhimillisempää asumisyksikössä kuin asuminen B sairaalassa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tarkoitin lähinnä, että alan ammattilaiset eivät tiedä, millaisia tavoitteita asettavat itselleen ja kauhistelevat sitten vuosikymmeniä myöhemmin sitä, että tavoitteet on saavutettu. Miksi eivät ole ylpeitä saavutuksistaan, ihmiset suorastaan jonottavat psykiatrin luokse kuin lottoarvontaan silmät kiiluen odotuksesta, josko lääketieteen spesialisti parantaisi heidän eksistentiaalisen tyhjyytensä, ahdistuksensa ja keskittymisen haasteensa tai ainakin antaisi diagnoosin, joka auttaisi heitä rakentamaan legitiimiä syytä omille vastoinkäymisilleen ja epäonnistumisilleen? Heillä on ollut jatkuvasti ylimitoitetut luulot avohuollon palvelujen vaikuttavuudesta mielenterveysongelmiin ja tämän johdosta tietoisuuden lisääminen siitä, että ikävät ja negatiiviset tunteet sekä sopeutumisongelmat ovat lääketieteellisesti tehokkaasti hoidettavia sairauksia, ovat johtaneet järjestelmän ylikuormittuneisuuteen ilman, että raskaampien hoitojen tarpeelta oltaisiin merkittävästi vältytty tai että esimerkiksi kuntoutuspsykoterapialla tai lääkehoidon huomattavalla lisäämisellä oltaisiin kyetty vähentämään työkyvyttömyyseläkkeitä -ne ovat päin vastoin merkittävästi lisääntyneet nuorilla. Ihmisten lievien mielenterveysongelmien hoito kannattaa vain silloin, jos hoito on vaikuttavaa -muuten se on rahanhukkaa. Kyse ei ole siitä, että hoito ei ole vaikuttavaa, vaan vielä traagisempaa -luodaan ihmisille odotuksia, joita ei voida täyttää ja kehystetään ongelmia tavalla, joka vie ihmiseltä mahdollisuuden oman resilienssinsä löytämiseen ja kehittymiseen. Se oikeasti pilaa monen ihmisen jopa koko elämän, vie heidän ainutlaatuista aikaansa tällä maapallolla.
Järjestelmä on vain muuttunut niin, että pitkäkestoinen laitoshoito on korvattu sosiaalihuoltolain perusteella saatavilla asumispalveluilla, jotka vaihtelevat mielisairaan toimintakyvyn mukaan tuetusta asumista tehostettuun palveluasumiseen. Aivan samoin kuin entisissä mielisairaaloissa, niin myös näissä palveluasunnoissa mielisairaat elävät laitosmaisissa olosuhteissa ylilääkittynä ja joko täysihoidolla tai osittain passattuna. Psykiatrisille potilaille tarjottavaa palveluasumista ei pidetä laitoshoitona, joten se ei näy kustannuksisssa laitoshoitona. Eronteko on lähinnä näennäinen, koska jos ihminen on tehostetussa palveluasunnossa, niin hän käytännössä on täysin toimintakyvytön eli kyvytön elämään itsenäistä elämää. Mitään sinun kutsumaa "hirvittävää virhettä" ei varsinaisesti tapahtunut varsinkaan siinä mittakaavassa kuin kuvittelet, kyllä entisajan mielisairaaloistakin suurin osa mielisairasta lähti jossain vaiheessa pois eikä siellä elänyt kuin vähemmistö pitkään. Mielisairaiden hoidon hoitotulokset ovat toki heikentyneet lukuisista uusista mullistavista lääkeinnovaatioista huolimatta, minkä takia osin varmaan tälle palveluasumisbisnekselle onkin ollut niin suurta kysyntää koko vuosituhannen ajan.Edellisestä voisi tehdä senkin ehkä karkean johtopäätelmän, että psykiatria ei ole siis kyennyt auttamaan ja parantamaan psyykesairaita, ja ongelmissa olevia. Koska osa heistä jäi, tai joutui palveluasuntoihin. Koska psykiatria nojaa sairauksien hoidossa lääkityksiin, jotka tosiasiassa vain passivoivat ja lamaavat potilaita. Ts. tekevät heistä invalideja.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Edellisestä voisi tehdä senkin ehkä karkean johtopäätelmän, että psykiatria ei ole siis kyennyt auttamaan ja parantamaan psyykesairaita, ja ongelmissa olevia. Koska osa heistä jäi, tai joutui palveluasuntoihin. Koska psykiatria nojaa sairauksien hoidossa lääkityksiin, jotka tosiasiassa vain passivoivat ja lamaavat potilaita. Ts. tekevät heistä invalideja.
Niin no, voihan siitä tuollaisenki ajatusvääristymän vääntää.
Skitsofrenia ei aina parane sillä, että lopettaa syömästä lääkkeitä, vaikka lähes kaikki skitsofreenikot sen kokeileekin. Se on useimmille parantumaton sairaus.
Ylläri pylläri, skitsofreniaan sairastuneiden määrät eivät ole juurikaan muuttuneet vuosien saatossa. (Mitähän tämä muuten mahtaisi kertoa skitsofrenian traumateoriasta?)
Jos skitsofreenikkojen määrä ei muutu, niin miksi tarve heidän asumisen määrälle muuttuisi? Jos sinä et niitä kotiisi ota, niin miksi joku muu niin teksisi?
Paremmat lääkkeet = Kevyempi asumismuoto.
Pitäs olla senverran yksinkertanen konsepti että se olis helppo ymmärtää.
Mulle on edelleenkin sama että kahlitaanko ihminen seinään kiinni vai ei, mutta jostain syystä maailma tuntuu olevan sitä mieltä, että se ei ole ihan sama. Siinä kanssa konsepti, joka pitäisi olla suht helppo ymmärtää, mutta kuuleman perusteella, ei ehkä sittenkään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin no, voihan siitä tuollaisenki ajatusvääristymän vääntää.
Skitsofrenia ei aina parane sillä, että lopettaa syömästä lääkkeitä, vaikka lähes kaikki skitsofreenikot sen kokeileekin. Se on useimmille parantumaton sairaus.
Ylläri pylläri, skitsofreniaan sairastuneiden määrät eivät ole juurikaan muuttuneet vuosien saatossa. (Mitähän tämä muuten mahtaisi kertoa skitsofrenian traumateoriasta?)
Jos skitsofreenikkojen määrä ei muutu, niin miksi tarve heidän asumisen määrälle muuttuisi? Jos sinä et niitä kotiisi ota, niin miksi joku muu niin teksisi?
Paremmat lääkkeet = Kevyempi asumismuoto.
Pitäs olla senverran yksinkertanen konsepti että se olis helppo ymmärtää.
Mulle on edelleenkin sama että kahlitaanko ihminen seinään kiinni vai ei, mutta jostain syystä maailma tuntuu olevan sitä mieltä, että se ei ole ihan sama. Siinä kanssa konsepti, joka pitäisi olla suht helppo ymmärtää, mutta kuuleman perusteella, ei ehkä sittenkään.Skitsofrenian esiintyvyyden olisi tosiaan pitänyt laskea rajusti jos oletataan, että se on periytyvä häiriö. Skitsofreniadiagnoosin saaneet kun eivät juuri ole lisääntyneet vuosikymmeniin. Muistan lukeneeni joskus erään artikkelin, jossa pohdittiin sitä paradoksia, miten skitsofrenian esiintyvyys nousi toisen maailmansodan jälkeen natsi-Saksassa, vaikka arviolta 70% alueen skitsofreenikoista massamurhattiin natsien Aktion T4 -ohjelmassa tai steriloitiin. Alan tutkijat ovat jo vuosikymmeniä pohtineet lisäksi paradoksia, miksi molekyyligeneettisissä ei ole löytynyt kuin olemattoman heikkoja tilastollisia assosiaatioita suhteessa skitsofreniaan, jotkut ovat kallistuneet sille kannalle ettei skitsofrenia muiden psykiatristen häiriöiden tavoin ole lainkaan niin perinnöllinen, kuin skitsofrenian kehittänyt erittäinkin genetiikkan kannalle jo oletusarvoisesti kallistunut eugenisti Eugen Bleuer (jotka tosiaan kannattivat skitsofreenikoiden massamurhaa heidän geneettisen rappiollisuutensa johdosta) oletti. Skitsofrenian kappa-arvo on DSM-V mukaan 0.48, mikä tarkoittaa että kyseinen "häiriö" ei ole yhtenäinen häiriö lainkaan ja siksi esim. geenitutkijatkaan eivät yleensä tutki pelkästään skitsofreniaa, vaan psykoosisairauksia laajemmin, koska skitsofrenia ei muodosta selkää erottuvaa häiriötä. Kyseessä on lääketieteellisesti epävalidi häiriö, joka on liian epätäsmällisesti määritelty, että siihen liittyvää spesifiä etiologiaa on hankala tutkia. koska potilaat ovat niin kirjavaa sakkia. En ota kantaa siihen, että onko tämä skitsofrenia jota ei edes saamani näytön valossa ole olemassa muuta kuin eugenistien kehittämänä kulttuurissidonnaisena luokkana, traumoista johtuva vai mistä johtuva, mutta koska luokitus on niin epävalidi ja epäluotettava, niin kuuntelisin enemmän ns. skitsofreenikoita itseään, heidän kokemuksiaan ja tulkintojaan omasta elämästään.
Moni varmasti kokee, että heidän psykoosinsa johtuu traumoista, ja miksi sitä kieltämään, jos lääkäreillä ei sen kummempaa tietoa ole kuin psykoosipotilailla itselläänkään? Heillä on vain heikkotasoisia hypoteeseja, liuta tilastollisesti merkitseviä assosiaatioita jotka eivät ole mitenkään skitsofrenialle spesifejä. Todennäköisesti skitsofreenikoilla ja heidän läheisillään on paljon syvällisempää ymmärrystä taustalla olevista yksilötason kehityskuluista kuin lääkäreillä, jotka kertaavat vain päässään näitä tilastollisesti merkitseviä heikkoja yhteyksiä ja kuvittelevat sen tekevän heistä jotain spesialisteja. Tämä on se ongelma: lääkäreillä ei ole aidosti sitä asiantuntijavaltaa, joihin heidän valtansa oikeutus pohjautuu. He eivät tiedä, mistä heidän potilaansa kärsivät, mutta silti jättävät kuuntelematta potilaiden kokemuksia ja sivuuttavat potilaiden itseymmärryksen irrelevanttina sivuseikkana, ovat ylimielisiä ja leikkivät jotain sisätautilääkäriä verraten hoitamiaan sairauksia milloin korkeaan kolesteroliin tai diabetekseen. Mitä virkaa on lääkärillä, jolla ei ole lääketieteellisiä diagnooseja eikä diagnoosimentelmiä? Hänellä jää käteensä vain hienot sisätautilääketieteelliset metaforat, ja heikot tilastolliset korrelaatiot, joihin vetoamalla voi leikkiä milloin neurologia ja milloin endrokinologia. Se on sellaista hassua lapsellista leikkiä veronmaksajien varoilla, jota psykiatrit pääosin harrastavat, ilman mitään mieltä tai todellista vaikuttavuutta.
Ja tuohon parantumattomaan sairauteen liittyen, onhan moni sairaus parantumaton silloin jos siihen ei ole kehitetty tehokkaita hoitokeinoja. Lääketieteen kehityksen pitäisi korreloida a)alentuneen kuolleisuuden b) parantuneen toimintakyvyn ja hoitoennusteen kanssa. Skitsofrenian hoidon "kehitys" on korreloinut tutkimuskatsauksen A Systematic Review and Meta-Analysis of Recovery in Schizophrenia (2013) sen kanssa, että topipuneiden osuus on tippunut 50-luvun 15,9 %:sta nykypäivän 6 %:tiiin eli kolmasosaan siitä, mitä se oli 50-luvulla, eikä skitsofrenian kriteerien tiukkuudella ollut yhteyttä ennusteeseen. Se korreloi myös sen kanssa, että saman tutkimuskatsauksen mukaan kehitysmaissa länsimaisittain määritellyistä skitsofreenikoista toipui noin 36 %, siis maissa joissa ei ole hienoja yksityisiä tehostetun tuen palveluasuntoja eikä sofistikoituneita lääkkeikkeitä, jotka poistavat harhat ja tekevät ihmisistä taas työkykyisiä. Se korreloi myös skitsofrenian kohonneeen suhteellisen kuolleisuuden kanssa, tästä voit lukea lisää systemaattiseta tutkimuskatsauksesta A Systematic Review of Mortality in Schizophrenia Is the Differential Mortality Gap Worsening Over Time? (2007). Sen mukaan skitsofrenian suhteellinen kuolleisuus on noussut 70-luvun 1,84-kertaisesta 3,2-kertaiseksi. Jos esittäisitä samansuuntaisia lukuja esimerkiksi sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden suhteen, toipumisaste heikkenee, komplikaatiot lisääntyy ja kuolleisuus nousee, niin pitäisitkö sitä hoidon kehityksenä vai taantumisena? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Skitsofrenian esiintyvyyden olisi tosiaan pitänyt laskea rajusti jos oletataan, että se on periytyvä häiriö. Skitsofreniadiagnoosin saaneet kun eivät juuri ole lisääntyneet vuosikymmeniin. Muistan lukeneeni joskus erään artikkelin, jossa pohdittiin sitä paradoksia, miten skitsofrenian esiintyvyys nousi toisen maailmansodan jälkeen natsi-Saksassa, vaikka arviolta 70% alueen skitsofreenikoista massamurhattiin natsien Aktion T4 -ohjelmassa tai steriloitiin. Alan tutkijat ovat jo vuosikymmeniä pohtineet lisäksi paradoksia, miksi molekyyligeneettisissä ei ole löytynyt kuin olemattoman heikkoja tilastollisia assosiaatioita suhteessa skitsofreniaan, jotkut ovat kallistuneet sille kannalle ettei skitsofrenia muiden psykiatristen häiriöiden tavoin ole lainkaan niin perinnöllinen, kuin skitsofrenian kehittänyt erittäinkin genetiikkan kannalle jo oletusarvoisesti kallistunut eugenisti Eugen Bleuer (jotka tosiaan kannattivat skitsofreenikoiden massamurhaa heidän geneettisen rappiollisuutensa johdosta) oletti. Skitsofrenian kappa-arvo on DSM-V mukaan 0.48, mikä tarkoittaa että kyseinen "häiriö" ei ole yhtenäinen häiriö lainkaan ja siksi esim. geenitutkijatkaan eivät yleensä tutki pelkästään skitsofreniaa, vaan psykoosisairauksia laajemmin, koska skitsofrenia ei muodosta selkää erottuvaa häiriötä. Kyseessä on lääketieteellisesti epävalidi häiriö, joka on liian epätäsmällisesti määritelty, että siihen liittyvää spesifiä etiologiaa on hankala tutkia. koska potilaat ovat niin kirjavaa sakkia. En ota kantaa siihen, että onko tämä skitsofrenia jota ei edes saamani näytön valossa ole olemassa muuta kuin eugenistien kehittämänä kulttuurissidonnaisena luokkana, traumoista johtuva vai mistä johtuva, mutta koska luokitus on niin epävalidi ja epäluotettava, niin kuuntelisin enemmän ns. skitsofreenikoita itseään, heidän kokemuksiaan ja tulkintojaan omasta elämästään.
Moni varmasti kokee, että heidän psykoosinsa johtuu traumoista, ja miksi sitä kieltämään, jos lääkäreillä ei sen kummempaa tietoa ole kuin psykoosipotilailla itselläänkään? Heillä on vain heikkotasoisia hypoteeseja, liuta tilastollisesti merkitseviä assosiaatioita jotka eivät ole mitenkään skitsofrenialle spesifejä. Todennäköisesti skitsofreenikoilla ja heidän läheisillään on paljon syvällisempää ymmärrystä taustalla olevista yksilötason kehityskuluista kuin lääkäreillä, jotka kertaavat vain päässään näitä tilastollisesti merkitseviä heikkoja yhteyksiä ja kuvittelevat sen tekevän heistä jotain spesialisteja. Tämä on se ongelma: lääkäreillä ei ole aidosti sitä asiantuntijavaltaa, joihin heidän valtansa oikeutus pohjautuu. He eivät tiedä, mistä heidän potilaansa kärsivät, mutta silti jättävät kuuntelematta potilaiden kokemuksia ja sivuuttavat potilaiden itseymmärryksen irrelevanttina sivuseikkana, ovat ylimielisiä ja leikkivät jotain sisätautilääkäriä verraten hoitamiaan sairauksia milloin korkeaan kolesteroliin tai diabetekseen. Mitä virkaa on lääkärillä, jolla ei ole lääketieteellisiä diagnooseja eikä diagnoosimentelmiä? Hänellä jää käteensä vain hienot sisätautilääketieteelliset metaforat, ja heikot tilastolliset korrelaatiot, joihin vetoamalla voi leikkiä milloin neurologia ja milloin endrokinologia. Se on sellaista hassua lapsellista leikkiä veronmaksajien varoilla, jota psykiatrit pääosin harrastavat, ilman mitään mieltä tai todellista vaikuttavuutta.
Ja tuohon parantumattomaan sairauteen liittyen, onhan moni sairaus parantumaton silloin jos siihen ei ole kehitetty tehokkaita hoitokeinoja. Lääketieteen kehityksen pitäisi korreloida a)alentuneen kuolleisuuden b) parantuneen toimintakyvyn ja hoitoennusteen kanssa. Skitsofrenian hoidon "kehitys" on korreloinut tutkimuskatsauksen A Systematic Review and Meta-Analysis of Recovery in Schizophrenia (2013) sen kanssa, että topipuneiden osuus on tippunut 50-luvun 15,9 %:sta nykypäivän 6 %:tiiin eli kolmasosaan siitä, mitä se oli 50-luvulla, eikä skitsofrenian kriteerien tiukkuudella ollut yhteyttä ennusteeseen. Se korreloi myös sen kanssa, että saman tutkimuskatsauksen mukaan kehitysmaissa länsimaisittain määritellyistä skitsofreenikoista toipui noin 36 %, siis maissa joissa ei ole hienoja yksityisiä tehostetun tuen palveluasuntoja eikä sofistikoituneita lääkkeikkeitä, jotka poistavat harhat ja tekevät ihmisistä taas työkykyisiä. Se korreloi myös skitsofrenian kohonneeen suhteellisen kuolleisuuden kanssa, tästä voit lukea lisää systemaattiseta tutkimuskatsauksesta A Systematic Review of Mortality in Schizophrenia Is the Differential Mortality Gap Worsening Over Time? (2007). Sen mukaan skitsofrenian suhteellinen kuolleisuus on noussut 70-luvun 1,84-kertaisesta 3,2-kertaiseksi. Jos esittäisitä samansuuntaisia lukuja esimerkiksi sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden suhteen, toipumisaste heikkenee, komplikaatiot lisääntyy ja kuolleisuus nousee, niin pitäisitkö sitä hoidon kehityksenä vai taantumisena?No jos se ei johdu geeneistä, eikä traumoista, niin mistä?
- Anonyymi
Mt-ongelmassa kyse kuten vanha kansa sanoi laiskoilla ihmisillä on lapa mato selässä.
- Anonyymi
Avohoidossa ei yleensä keskitytä oireiden aiheuttajiin ja taustalla oleviin asioihin ja tekijöihin. Nk. ei oikeastaan koko psykiatriassakaan. Koska kaikki medikalisoitu ja psykiatria pohjautuu liikaa sairauskeskeisyyteen. Siksi se ei auta ketään, eikä niitä "palveluita" kannata edes käyttää.
- Anonyymi
Avohoidossa perehdytään ongelmiin se mikä pystytään, mutta sitten kun ihminen kehittelee niin ufoja ongelmia, niin johonkin se fyysisen maailman keinot loppuu.
- Anonyymi
Valtion johdon kiusaamisesta. Meitä vähätellään ja halveksitaan . Rahamme kööjätään ulkomaille ettei vaan Suomalaiset sais hoitoa. Suomessa jyllää riistoporvarit. Vaikka meidän selkärangasta nekin rahat on revitty. Kuinka paljon voittoa tuottavat nämä herroilla kyllästetyt valtion yhtiöt???? Miten Fortumin johtajan tekemä kupru jäi niin vähälle huomiolle. Eli kansaa kyykytetään ja johtajat on sisäpiirin idiootteja ei päteviä, mutta sopivia. Siitä kansan pahoinvointi johtuu. Meitä ei arvosteta.
Hei,
Laitan tähän tiedoksi matalan kynnyksen auttavia tahoja, jos joku teistä ketjua lukevista kaipaa tällaista tukea. Näistä voi saada vinkkejä myös muuhun avun hakemiseen ja yhteydessä voi olla anonyymisti ja maksutta:
- Tukinet.net - Tukipisteesi netissä https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy esimerkiksi Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/
Lisäksi ma-ke klo 15-19 ja to klo 15-21 on aikuisten kahdenkeskinen Solmussa-chat, jossa voi jutella päivystäjän kanssa mistä tahansa mielessä olevasta huolesta tai hankalasta elämäntilanteesta.
Tukinetissä on llisäksi monenlaisia ryhmächattejä ja keskusteluryhmiä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja.
Tukinetin kaikki palvelut saa käyttöönsä rekisteröitymällä palveluun anonyymisti. Osaa palveluista voi käyttää ilmankin rekisteröitymistä.
Keskusteluapua on mahdollista saada matalalla kynnyksellä myös seuraavilta tahoilta:
- Valtakunnallinen kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.
- Kriisikeskukset
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Myös etävastaanotto on mahdollista osassa paikoista. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/
Ystävällisin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tällä kertaa Marinia kadehtii Minäminä Päivärinta
Kokoomuksen tyhjäntoimittelija itkeä tuhertaa, kun kansainvälinen superstaramme ei leiki hänen kanssaan. Oikean puoluee4061623- 1051308
Miksi koulut pakottavat
Lapset uimaan sekaryhmänä? Murrosikäiset tunnetusti häpeilevät vartalossa tapahtuvia muutoksia. Tulee turhia poissaoloja1171245Miksi jollain jää "talvi päälle"
Huvittaa kastoa ullkona jotain vahempaa äijää joka pukeutuu edelleen kun olisi +5 astetta lämmittä vaikka on helle keli1731220- 441007
- 63916
Susanne Päivärinta kirjassaan: Sannalla nousi valta päähän, Big Time!
Päivärinta toteaa ettei ole nähnyt kenenkään muuttuvan niin totaalisesti kuin Marinin, eikä siis todellakaan parempaan s91844Se katse silloin
Oli hetki, jolloin katseemme kohtasivat. Oli talvi vielä. Kerta toisensa jälkeen palaan tuohon jaettuun katseeseen. Tunt32836Suomen Pallolitto: Tasoryhmät lasten jalkapallossa - Erätauko-tilaisuus ma 20.5.2024
Tasoryhmät lasten ja nuorten jalkapallossa herättävät paljon keskustelua. Mitä tasoryhmät ovat ja mikä on niiden tarkoit0830Tuhdit oluet kauppoihin. Miksi vastustaa?
8% oluet kauppoihin mutta mikä siinä on että osa politikoista vstustaa ? Kauppa kuitenkin hinnoittelee vahvan oluen ni189759