että olisi voinut olla täysin normaali ja hyvä elämä, jos psyykettä ei olisi hajoitettu koulukiusaamisella ja myöhemmin muilla ikävillä tapahtumilla. Välillä sitä miettii, että miksi tänne piti edes syntyä kärsimään?
Ottaa hieman pattiin
Anonyymi-ap
56
626
Vastaukset
- Anonyymi
Mua kiusattiin enimmäkseen kotona. Pärjäisin melko pitkään jotenkin. Nyt on traumat nousseet pintaan. En pysty enää sivuuttamaan asioita, on vaan niin paha olo koko ajan. En vaan voi käsittää, miten ihmiset kohtelee omia lapsiaan.
- Anonyymi
Mua taas revittiin hiuksista kotona ja koulussa vuorostaan kiusattiin, nyt aikuisena henkiset arvet painaa edelleen. EI ENÄÄ IKINÄ LUOTTOA IHMISIIN.
- Anonyymi
Mulla on myös hiusten repimisestä jäänyt trauma. Kävelit väärästä paikasta, tai maistoit pullataikinasta, aina sai tukkapöllyä.
- Anonyymi
Ihmisiä on yli 8 miljardia, eiköhän noista joku ole ihan kivakin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihmisiä on yli 8 miljardia, eiköhän noista joku ole ihan kivakin.
Et taida oikein ymmärtää ihmisen psyykettä kehoa ja näiden rakentumista? Pitäisikö luottaa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Et taida oikein ymmärtää ihmisen psyykettä kehoa ja näiden rakentumista? Pitäisikö luottaa?
Luota kunnes toisin todistetaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Luota kunnes toisin todistetaan.
Et ymmärrä 😂
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Luota kunnes toisin todistetaan.
Mulla ei ole luottamisen kanssa ongelmia
- Anonyymi
Minkä ikäinen olet?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mulla on myös hiusten repimisestä jäänyt trauma. Kävelit väärästä paikasta, tai maistoit pullataikinasta, aina sai tukkapöllyä.
Niin ja muiden läsnäollessa piti aina jollain tapaa nolata tai nöyryyttää.
Kyllä traumat nousee aina pintaan. Lapsuudentraumat joskus vasta siinä vaiheessa, kun saa omia lapsia. Itsellä toiminut se, että on purkanut tunteita toimimalla ja se toimii edelleen.
- Anonyymi
Et ainut ole kuka vastaavia miettii, kyllä ajan mittaan eheytyy, täysin ei korjaannu mutta saattaa muuntua jopa parempaan suuntaan
- Anonyymi
Missä välissä kun kokoajan rienataan lisää?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Missä välissä kun kokoajan rienataan lisää?
Niin? Missä välissä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin? Missä välissä?
Paha sanoa kun en tilannettasi tunne, aika parantaa mutta ellei parantumiselle anneta aikaa niin...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Paha sanoa kun en tilannettasi tunne, aika parantaa mutta ellei parantumiselle anneta aikaa niin...
Ei anneta vain yksinolo auttaa ja sehän ei käy.
- Anonyymi
Voisiko vielä olla hyvä elämä? Mikä on normaali elämä ja onko se aina hyvää elämää? Ehkä se oma elämä voikin olla hyvää, vaikka ei olisikaan sitä, mitä televisiossa kaupataan. ”Meistä vahvimmat on tehty sirpaleista.”
- Anonyymi
Vastoin käymisiä on meidän kaikkien elämässä. Olen pahoillani että olet joutunut kokemaan tuollaista. Tuntuu tosi pahalta sinun puolesta :(
Muista, on sinun itsesi päätettävissä kuinka itseäsi arvostat nyt. Katso itseäsi päivittäin peiliin ja sano että olet tehnyt parhaasi. Kiitä itseäsi siitä miten olet hoitanut oman elämäsi tähän mennessä vastoin käymisistä huolimatta. Tee pieniä hyviä tekoja itsellesi ja rakasta omaa minääsi <3 Meitä ei ole tarkoitettu samanlaisiksi. On rikkautta olla erilainen. Täydennämme kaikki toisiamme ja luomme tasapainoa.
Uskon että onnistut pääsemään asian yli .- Anonyymi
Mutta minkä asian yli? Onko siitä joku eri käsitys? Säälivä asenne ihmistä kohtaan? Käsittämättömiä vääriä luuloja? Autenttisten reaktioiden tulkintaa sellaisena vaikkei sellaista ole samalla kun ääntä ei ole? Väärä ulkonäkö? Elämän aikaa kalliimpaa ei ole.
- Anonyymi
Ketjus on näköjään
Muitakin jotka kotikasvatettu venäläis tyyliin
Henkistä ja fyysistä väkivaltaa suosien
Minutkin kasvatettiin niin.
Mä oon miettiny et miten jaksoin lapsuuden joka pv väkivaltaa kokien.
Mua kiusattiin myös koulussa.
Sisarukset kiusas myös .
Mä en saanu olla minä tai missään rauhassa.
Mä lähin ekan kerran kotoa 14 vuotiaana syystä .
Sairaalaololoissakin oli paljon mukavampaa kun kotona 24/7 hyökkää ja pakene tilassa.
Asiasta tekee se pahemman vielä kun normisti
Se että äiti oli se joka löi.
Mä yritin silti rakennella parempia välejä palaamalla välillä kotiin kunnes 23 mua lyötiin viimeisen kerran .
Sen jälkeen en oo enää palannut.
Traumat ja monet sosiaaliset kanssakäymiset kamottaa...
Muuten elämä on ollu paljon rauhalisempaa.
Ei pelota 24/7 jos on itekseen .
On kaverita kyllä
Mut pari suhde jutut ja työelämä ei ottanut tuulta siipien alle ... Tai niis on ollu haasteita.
Lapsia mulla ei ole ... En vaan enää osaa miettiä että olisin äiti jollekin ja yllämainitulla historialla se onki parempi .
En olisi ollu hyvä äiti
Teille muille hurjasti tsemppiä niihin omiin elämiin
Ajatellaan niin että eletään vaikea tason elämää
Jossa meidän asetella rajoja vaikeissa tilanteissa ja toteutetaan pieniä unelmia.
Ja opiskella selviytymistaitoja ja luovuutta ja kekseliäisyyttä.
Sen sijaan meihin ei osu ne isot onnenpotkut .
Mut prkl me aidot selviytyjät eletään vaikka ihan piruuttaan....
Toivon että jokainen teistä löytää sen oman paikkansa ja oman tehtävänsä jossa on historiasta huolimatta hyvä.
Tsemppiä teille jatkoon .
Naiselta- Anonyymi
Tsemppiä sinnekin, mua harmittaa niin pirusti lukea ihmisistä jotka ovat olleet nappulasta lähtien prässin alla kusipäisten vanhempien ansiosta, lisäksi koulukiusattuna. Muhun on omat jutut jättäneet pysyviä jälkiä ja tiedän että niitä jää lähes kaikkiin samoja kokeneisiin.
Mutta niistä voi ottaa opiksi eikä samoja virheitä ole pakko tehdä omien jälkeläisten tai oman elämän kohdalla. Eteenpäin 👍 - Anonyymi
Mullakin on näitä kokemuksia. Ajattelen syvällisiä asioita ja pohdin kaikenlaista, syys ja seuraus tilanteita.
Ukrainassa on nyt paljon rikkinäisiä ihmisiä, samoin kuin meillä toisenmaailmansodan rikkinäiset ihmiset jotka kuljettavat niitä traumoja eteen päin sukupolvien ajan.
Nyt kun näyttää siltä että nuorisosta polvi paranisi ( - pojasta polvi paranee sanonta - ), niin taas on meidän ehjyytemme uhattuna.
Jostain luin kerran, että sota käy kerran 70-90v rikkomassa ja traumatisoimassa rauhaa ja ihmisiä.
Jostain luin ennusteen, että kolmasmaailmansota osoittaa alkumerkkejään 2022 ja 2027 on helve*** valloillaan. Siinä välissä on kovemmat ajat kun nyt meneillään.
Olen nähnyt enneunia ja 13 vuotiaana näin enneunen kuinka ohjus lensi asuintaloni katon ylitse ja minä seisoin katolla. Se oli vaaleanharmaa ohjus jossa oli hieman punaista. Se tuli idästä päin.
En osaa sanoa onko ennen kuin koen sen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mullakin on näitä kokemuksia. Ajattelen syvällisiä asioita ja pohdin kaikenlaista, syys ja seuraus tilanteita.
Ukrainassa on nyt paljon rikkinäisiä ihmisiä, samoin kuin meillä toisenmaailmansodan rikkinäiset ihmiset jotka kuljettavat niitä traumoja eteen päin sukupolvien ajan.
Nyt kun näyttää siltä että nuorisosta polvi paranisi ( - pojasta polvi paranee sanonta - ), niin taas on meidän ehjyytemme uhattuna.
Jostain luin kerran, että sota käy kerran 70-90v rikkomassa ja traumatisoimassa rauhaa ja ihmisiä.
Jostain luin ennusteen, että kolmasmaailmansota osoittaa alkumerkkejään 2022 ja 2027 on helve*** valloillaan. Siinä välissä on kovemmat ajat kun nyt meneillään.
Olen nähnyt enneunia ja 13 vuotiaana näin enneunen kuinka ohjus lensi asuintaloni katon ylitse ja minä seisoin katolla. Se oli vaaleanharmaa ohjus jossa oli hieman punaista. Se tuli idästä päin.
En osaa sanoa onko ennen kuin koen sen.siis en osaa sanoa toteutuuko uni ennen kuin se toteutuu jos toteutuu mut toivon ettei koskaan toteudu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tsemppiä sinnekin, mua harmittaa niin pirusti lukea ihmisistä jotka ovat olleet nappulasta lähtien prässin alla kusipäisten vanhempien ansiosta, lisäksi koulukiusattuna. Muhun on omat jutut jättäneet pysyviä jälkiä ja tiedän että niitä jää lähes kaikkiin samoja kokeneisiin.
Mutta niistä voi ottaa opiksi eikä samoja virheitä ole pakko tehdä omien jälkeläisten tai oman elämän kohdalla. Eteenpäin 👍Kiitos.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
siis en osaa sanoa toteutuuko uni ennen kuin se toteutuu jos toteutuu mut toivon ettei koskaan toteudu.
Minäkin näin unta jossa lentokoneesta tippui aivan helevetin iso pommi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tsemppiä sinnekin, mua harmittaa niin pirusti lukea ihmisistä jotka ovat olleet nappulasta lähtien prässin alla kusipäisten vanhempien ansiosta, lisäksi koulukiusattuna. Muhun on omat jutut jättäneet pysyviä jälkiä ja tiedän että niitä jää lähes kaikkiin samoja kokeneisiin.
Mutta niistä voi ottaa opiksi eikä samoja virheitä ole pakko tehdä omien jälkeläisten tai oman elämän kohdalla. Eteenpäin 👍Opiksi on otettu eikä jälkeläisiä tehdä.
- Anonyymi
Ihminen on siitä erikoinen otus että selviää vaikeistakin asioista. Asiat unohtuu kun aikaa kuluu.
Itseäni äitini kohteli 0-4 vuotiaana väkivaltaisesti. Olin koulukiusattu. Otettiin huostaan kun olin 15 vuotias. Sairastin vakavan masennuksen. Ja varhaisaikuisuudessa yritin löytää poikaystäväksi poikia jotka jatkaa sitä mihin olin jo tottunu. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa.
Mutta ikää kun tulee ja päälle elämänkokemusta, alkaa ymmärtämään paremmin omien valintojen seurauksia. Ymmärtämään että kun kulkee elämänpolkuja tienristeyksiin, niin voi valita lähtee kulkemaan vanhaa tuttua turvallista totuttua polkua. Sitä mihin kasvatuksen ja lapsuuden aikana on tottunut. Sitä väkivallan sävyttämää epävakaan elämän polkua tai valita se toinen. Vieras. Uusi. Outo polku. Josta et tiedä osaatko sopeutua sellaiseen kun et ole tottunut siihen edes lapsena.
Kun risteyksessä valitseekin sen väkivallattoman, tylsähkön, rutiineilla sävytetyn polun eikä sitä väkivaltaa, jännitystä ja jännämiehiä sisältävän polun josta tietää koituvan sydänsuruja ja kyyneliä alkaa kulkemaan tietä minkä tietää olevan itselle hyväksi.
Hyvät valinnat johtaa siihen että menneet unohtuu ja lopulta tuntuvat kuin toiselle ihmiselle tapahtuneilta. Ne ei enää aiheuta kipeitä tunnemuistoja.
Huonot valinnat johtaa vanhan elämän toistoon uudelleen ja uudelleen joka syventää haavoja ja traumoja.
Pitää vain pysähtyä valintojen edessä miettimään mitä tämä valinta tuo eteen tulevaisuudessa. Onko se hyvää vai pahaa? Sitäkö haluan itselleni?
T: Karoliina- Anonyymi
Ei ne unohdu kun jatkuvasti niistä muistutellaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ne unohdu kun jatkuvasti niistä muistutellaan.
Kenenkään ei pitäisi niistä muistuttaa. Tekee vain sille uhrille paljon pahempaa.
Kunkin ihmisen on itse käytävä asiat läpi ja siihen tahtiin kun hän sen kestää.
Olet itse itsesi paras kokemusasiantuntija. Mieti miksi kävi niin, mitkä vaikuttivat asiaan ja siihen ketkä kiusasivat sinua, niin heilläkin oli varmaan omat traumansa jotka purkautuivat väärällä tavalla ja oli mahdollisesti hätähuuto heidän omista traumoistaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kenenkään ei pitäisi niistä muistuttaa. Tekee vain sille uhrille paljon pahempaa.
Kunkin ihmisen on itse käytävä asiat läpi ja siihen tahtiin kun hän sen kestää.
Olet itse itsesi paras kokemusasiantuntija. Mieti miksi kävi niin, mitkä vaikuttivat asiaan ja siihen ketkä kiusasivat sinua, niin heilläkin oli varmaan omat traumansa jotka purkautuivat väärällä tavalla ja oli mahdollisesti hätähuuto heidän omista traumoistaan.Heti kun koulut lapsena alkoivat niin kokoajan on marmatettu pienimmistäkin seikoista eikä ole loppunut koskaan. Jatkuvaa vittuilua.
- Anonyymi
Väkivaltaisten vanhempien lasten olisi hyvä tuntea vanhempien lapsuus ja menneisyys,että ymmärtäisi mikä käyttäytymisen on aiheuttanut,teinit voivat luulla, että aikuiset hallitsevat elämäänsä, vaikka nämä tuntevat avuttomuutta kaikessa.
- Anonyymi
Miksi ajattelet että asioista puhuttaessa olisi kyse ymmärtämättömyydestä?
- Anonyymi
Yksi trauma tuli mieleeni vasta vähän aika sitten kun muistelin kuinka en puhunut mitään ukille pitkään aikaan. Olin jotain 4-vuotias ja olin mummolassa. Ruskearaitainen kissa hyppäsi pöydälle ja minä silitin kissaa. Kissa oli tyytyväinen. Ukki huusi kovaa; "Kissa pois pöydältä!" Säikähdin kunnolla sitä kovaa ääntä. Ukki otti kissaa niskasta ja sen jälkeen takajaloista ja hakkasi kissan muutaman kerran oven karmiin hengiltä. Sanoi sitten; "Ei hypi enää pöydällä".
Se oli minulle ja siskolle rakas kissa se mummolan kissa. En puhunut enää ukille mitään mutta tottelin ukkia kun pelkäsin että se tekee minulle pahaa niin kuin kissalle. Piti lähteä ukin kanssa sitten kalaan. En puhunut ukille mitään sielläkään. Mietin että tuliko ukki hukuttamaan minut. Ukki sai 11kg hauen ja laski sen veneen pohjalle kun oli tainnuttanut sen. Sätki se vielä. En pelännyt haukea vaan ukkia. Sitten seuraavana päivänä ukki teroitti kirvestä ja käski minun pyörittämään kampea kun hän hioi terää. En puhunut silloinkaan ja mietin onko se kirveen teroitus uhkailu kun minut laittaa pyörittämään kampea.
Olin haudannut tämän muiston, mutta myöhemmin löysin kuvan jossa minä ja sisko sekä mummi ja osa enoista oli valokuvassa ja siskolla oli tuo punaruskea kissa sylissään. Me rakastettiin sitä kissaa ja kissa tykkäsi meistä. Se kehräsi aina eikä koskaan raapinut meitä.
Myöhemmin isäpuoli tappoi myös meidän kissan kun se hävisi yllättäen. Sitä ennen näin kuin "se" tappoi omien lapsiensa kissanpennut paljain käsin. Meidätkin "se" peto uhkasi tappaa ihan vaan sanoi sen kun oli huonolla tuulella suotta.
Ihmiset harvoin ovat sairaita syntyessään ja jotkut oppivat selviytymään traumoistaan. Osa, kuten minä työntävät ne syvälle sydämen hiilikellarin nurkkaan koksin alle piiloon. Mutta kun se on nyt noussut pintaan on aika käsitellä se varmuuden vuoksi itse asioita pohtien. Veikkaan että jokaisella on omat haavansa, tuskin kukaan voi elää pumpulissa.
Ukki oli sodassa ja varmaan hänen omat traumansa vaikuttivat käyttäytymiseen. Äidillä omat traumat kun näki pikkuveljensä tapaturmaisen kuoleman.
Meihin ei vaikuta yksistään omat traumat vaan vanhempiemme ja isovanhempiemme jne. traumaattiset kokemukset.
Ihmettelen vain kuinka moni voi tappaa kissan käsin pienen lapsen silmien edessä. Kaikki tapahtui niin nopeasti että en ehtinyt edes ottaa kissaa pöydältä syliini ja tunsin siitä syyllisyyttä kauan. Säikähdin sitä huutoa. Olisin kaivannut siskoa siihen tapahtumaan jossa olimme ukin kanssa kahden. No ukki oli vuosi halvaantuneena vuosikausia eli paha sai lopulta paikkansa. Liekö muistellut silloin sitä kissaa jonka tappoi. Paljon ei muutenkaan puhunut.
Minä joka pälpätin jatkuvasti olin koko loppuajan puhumatta, saatoin vain nyökätä tai ravistella päätäni.
Että sellaista silloin. - Anonyymi
Sivuvino
Samaa mieltä.
Olisi hyvä tietää myös mahdollisimman pitkälle sukua taakse päin heidän elämäänsä ja sen kulkua ja tapahtumia, niin ymmärrys kasvaisi ja ihminen eheytyisi kun saisi selvyyttä vaikuttimista jotka johtivat siihen mitä tapahtui.
- Anonyymi
Se voima sun löydettävä sinusta itsestään. Ei voi lopun elämää mennä sen taakse että jotain tapahtunut joskus. On elettävä eteenpäin. Elät itseäsi varten omaa ainoata elämääsi. Kukaan muu ei kärsi siitä jos tuleen makaamaan kuin sinä itse. Ei vanhojen asioiden kaivelu ja analysointi loppujen lopuksi voi jatkua ikuisuuteen. Ne täytyy jättää taakseen.
- Anonyymi
Onko mun elämä käynnissä? Ei voi olla
- Anonyymi
Mitä sä iiidootti tähän sanot?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä sä iiidootti tähän sanot?
Mä olen joutunut kyllä itsekin tälläiset kokemukset jättämään taakseni. Ja elämään eteenpäin. Se oli minun valinta jos se tekee minusta idiootin tehköön. Mulla olisi ollut kaikki eväät syrjäytyä ja jäädä tulee makaamaan. Valita toinen tie. Mutta elän tällä hetkellä suhkoht. tavallista keskiluokan elämää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onko mun elämä käynnissä? Ei voi olla
En ymmärrä tätä? Ihan hämärä kommentti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä olen joutunut kyllä itsekin tälläiset kokemukset jättämään taakseni. Ja elämään eteenpäin. Se oli minun valinta jos se tekee minusta idiootin tehköön. Mulla olisi ollut kaikki eväät syrjäytyä ja jäädä tulee makaamaan. Valita toinen tie. Mutta elän tällä hetkellä suhkoht. tavallista keskiluokan elämää.
Voit hoitaa itte ajatuksiasi ja psyykettä
Se viimonen kirjakin on hyvä - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voit hoitaa itte ajatuksiasi ja psyykettä
Se viimonen kirjakin on hyväMitä sä selität? En ole tuttusi. En tiedä mitään sun kirjoista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä olen joutunut kyllä itsekin tälläiset kokemukset jättämään taakseni. Ja elämään eteenpäin. Se oli minun valinta jos se tekee minusta idiootin tehköön. Mulla olisi ollut kaikki eväät syrjäytyä ja jäädä tulee makaamaan. Valita toinen tie. Mutta elän tällä hetkellä suhkoht. tavallista keskiluokan elämää.
Sivuvino
Jokainen ihminen on erilainen ja jokainen kokee asiat eri tavoin kun kerran jokainen elää sitä omaa elämää omin juonen kääntein ja tapahtumin. Siksi et voi verrata omaa selviytymistäsi muiden selviytymiseen. Ihmiset ovat osa herkempiä kuin toiset ja ns. vahvat ihmiset työntävät juuri ne omat traumansa sinne hiilikellarin pimentoon ja unohtaa ne sinne, kunnes käy niin että "minkä taakseen jättää sen edestään löytää". Viimeistään jos on kuolema lähellä niin pimennossa olevat asiat saattaa tulla mieleen jos ei aiemmin.
Ei pidä ylenkatsoa kenenkään kokemuksia kun hän on ne elänyt ja trauman niissä kokenut. On rohkeutta tunnustaa omat traumansa ja kohdata ne ja käsitellä ne. Jokainen osaa ne itse käsitellä parhain päin jos uskaltaa, ketään toinen esim. psykologi tai muu henkilö ei voi tuntea sen tapahtuman hetkistä tunnetilaa sillä toisella ja mitkä asiat vaikuttavat siihen trauman syntyyn.
Minua kohteli isäpuoli kaltoin 9-12vuotiaana. Myöhemmin aikuisena luin kirjan jossa kaksi suomalaista miestä siepattiin ja oli vankina Jolon ( oliko oikein nimi, en muista ) saarella ja siellä oli muitakin mm. ranskalainen pariskunta. Kirjan luettuani tajusin kokeneeni samaa kuin kirjassa vaikka elämäni juonenkäänteet olivat erilaiset. Isäpuoli aina uhkaili tekevänsä pahaa ja nautti siitä fyysisestä ja psyykkisestä kiusaamisesta. Olin lapsi ja väkisin turvattomassa tilanteessa ja koin uhkaa kaiken lisäksi. En puhunut tai voinut keskustella isäpuolen kanssa kun tilanne oli aina räjähdysherkkä. Lopulta pelkäsin henkeni puolesta ( hänellä oli aiemmin tappo omallatunnollaan ) hänen oudon käytöksen vuoksi ja kun hän saattoi yht'äkkiä ruvetaan lyömään useita kertoja kasvoihin pitäen kauluksesta minua ilmassa. Niin absurdia kuin se onkin niin tavallaan koin sen ukkitrauman olevan elämäni treeni siihen tilanteeseen etten seonnut. Mikä ei tapa se vahvistaa joskus ajattelen. Pikkuhiljaa niitä läpikäyn analysoiden omia tunteita ja miettien vaikutteita jotka johtivat siihen omaan elämäni kokemuksiin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Itse olen ollut oma terapeuttini kun kerran itse tiedän mikä on minulle parhaaksi. Sellainen kirjakin on olemassa kuin "Anteeksi antamisen taito".
Usko Jumalaan on auttanut minut yli tästä kaikesta. Se kantaa. Vaikka olen selvinnyt siitä kaikesta, niin en oman kokemuksen pohjalta aliarvio tai vähättele kenenkään tunteita ja kokemuksia. Olen itkenyt toisen ihmisen kanssa hänen vaikealle elämälle, kun itse olen kokenut samaan. Pystyn hyvin asettumaan toisen ihmisen asemaan, kun olet omia tunteitani käsitellyt.
Ymmärtäkäämme toisiamme, antakaamme anteeksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sivuvino
Jokainen ihminen on erilainen ja jokainen kokee asiat eri tavoin kun kerran jokainen elää sitä omaa elämää omin juonen kääntein ja tapahtumin. Siksi et voi verrata omaa selviytymistäsi muiden selviytymiseen. Ihmiset ovat osa herkempiä kuin toiset ja ns. vahvat ihmiset työntävät juuri ne omat traumansa sinne hiilikellarin pimentoon ja unohtaa ne sinne, kunnes käy niin että "minkä taakseen jättää sen edestään löytää". Viimeistään jos on kuolema lähellä niin pimennossa olevat asiat saattaa tulla mieleen jos ei aiemmin.
Ei pidä ylenkatsoa kenenkään kokemuksia kun hän on ne elänyt ja trauman niissä kokenut. On rohkeutta tunnustaa omat traumansa ja kohdata ne ja käsitellä ne. Jokainen osaa ne itse käsitellä parhain päin jos uskaltaa, ketään toinen esim. psykologi tai muu henkilö ei voi tuntea sen tapahtuman hetkistä tunnetilaa sillä toisella ja mitkä asiat vaikuttavat siihen trauman syntyyn.
Minua kohteli isäpuoli kaltoin 9-12vuotiaana. Myöhemmin aikuisena luin kirjan jossa kaksi suomalaista miestä siepattiin ja oli vankina Jolon ( oliko oikein nimi, en muista ) saarella ja siellä oli muitakin mm. ranskalainen pariskunta. Kirjan luettuani tajusin kokeneeni samaa kuin kirjassa vaikka elämäni juonenkäänteet olivat erilaiset. Isäpuoli aina uhkaili tekevänsä pahaa ja nautti siitä fyysisestä ja psyykkisestä kiusaamisesta. Olin lapsi ja väkisin turvattomassa tilanteessa ja koin uhkaa kaiken lisäksi. En puhunut tai voinut keskustella isäpuolen kanssa kun tilanne oli aina räjähdysherkkä. Lopulta pelkäsin henkeni puolesta ( hänellä oli aiemmin tappo omallatunnollaan ) hänen oudon käytöksen vuoksi ja kun hän saattoi yht'äkkiä ruvetaan lyömään useita kertoja kasvoihin pitäen kauluksesta minua ilmassa. Niin absurdia kuin se onkin niin tavallaan koin sen ukkitrauman olevan elämäni treeni siihen tilanteeseen etten seonnut. Mikä ei tapa se vahvistaa joskus ajattelen. Pikkuhiljaa niitä läpikäyn analysoiden omia tunteita ja miettien vaikutteita jotka johtivat siihen omaan elämäni kokemuksiin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Itse olen ollut oma terapeuttini kun kerran itse tiedän mikä on minulle parhaaksi. Sellainen kirjakin on olemassa kuin "Anteeksi antamisen taito".
Usko Jumalaan on auttanut minut yli tästä kaikesta. Se kantaa. Vaikka olen selvinnyt siitä kaikesta, niin en oman kokemuksen pohjalta aliarvio tai vähättele kenenkään tunteita ja kokemuksia. Olen itkenyt toisen ihmisen kanssa hänen vaikealle elämälle, kun itse olen kokenut samaan. Pystyn hyvin asettumaan toisen ihmisen asemaan, kun olet omia tunteitani käsitellyt.
Ymmärtäkäämme toisiamme, antakaamme anteeksi.En jaksa lukea tuollaista litania tekstiä. Luin muutaman lauseen ja riitti. Se on ollut pitkä prosessi olen herkkä ja empaattinen ihminen. Kasvanut vahvaksi henkisesti monen mutkan kautta. Käyty läpi erittäin vakavan masenuksen jne jne ahdistuneisuushäiriö sen takia traumaperäinen tressihäiriö jne jne . En jaksa omaa elämääni tähän avata koska se ei tähän kuulu. Ymmärrän toisten kokemuksia paremmin kuin hyvin siltikin se on ihmisen itse tehtävä se työ kukaan ei sitä puolestasi teet. Muuta en sano. Loputtomiin ei se pelkkä ymmärrys ketään auta. Eniten auttaneet lopulta ne ihmiset jotka potkineet ns. Eteenpäin. Eivät ole antaneet luovuttaa.
- Anonyymi
Muuten hyvä mutta kun saatananpalvoja upseerit ja vapaamuurarisaatananpalvojat pyörii nurkissa. Niistä on hankalaa päästä eroon. Uutisistakin voimme nähdä kuinka upseerit hallitsevat totaalisesti yhteiskuntaamme. Sotaan ollaan taas lähdössä ja tv:ssä koohataan taas velvollisuudesta. Muiden mielipiteitä ei edes kuunnella taaskaan. Kouluissa valehdellaan tasavallasta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä olen joutunut kyllä itsekin tälläiset kokemukset jättämään taakseni. Ja elämään eteenpäin. Se oli minun valinta jos se tekee minusta idiootin tehköön. Mulla olisi ollut kaikki eväät syrjäytyä ja jäädä tulee makaamaan. Valita toinen tie. Mutta elän tällä hetkellä suhkoht. tavallista keskiluokan elämää.
Minä taasen haluan syrjäytyä mutta se on mahdotonta pakko elää yhteiskuntahelvetissä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En jaksa lukea tuollaista litania tekstiä. Luin muutaman lauseen ja riitti. Se on ollut pitkä prosessi olen herkkä ja empaattinen ihminen. Kasvanut vahvaksi henkisesti monen mutkan kautta. Käyty läpi erittäin vakavan masenuksen jne jne ahdistuneisuushäiriö sen takia traumaperäinen tressihäiriö jne jne . En jaksa omaa elämääni tähän avata koska se ei tähän kuulu. Ymmärrän toisten kokemuksia paremmin kuin hyvin siltikin se on ihmisen itse tehtävä se työ kukaan ei sitä puolestasi teet. Muuta en sano. Loputtomiin ei se pelkkä ymmärrys ketään auta. Eniten auttaneet lopulta ne ihmiset jotka potkineet ns. Eteenpäin. Eivät ole antaneet luovuttaa.
Sivuvino
No niinhän minä tossa juuri kerroin että sinä olet se paras kokemusasiantuntija sinun omassa elämässäsi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En jaksa lukea tuollaista litania tekstiä. Luin muutaman lauseen ja riitti. Se on ollut pitkä prosessi olen herkkä ja empaattinen ihminen. Kasvanut vahvaksi henkisesti monen mutkan kautta. Käyty läpi erittäin vakavan masenuksen jne jne ahdistuneisuushäiriö sen takia traumaperäinen tressihäiriö jne jne . En jaksa omaa elämääni tähän avata koska se ei tähän kuulu. Ymmärrän toisten kokemuksia paremmin kuin hyvin siltikin se on ihmisen itse tehtävä se työ kukaan ei sitä puolestasi teet. Muuta en sano. Loputtomiin ei se pelkkä ymmärrys ketään auta. Eniten auttaneet lopulta ne ihmiset jotka potkineet ns. Eteenpäin. Eivät ole antaneet luovuttaa.
Kukaan ei pakota sinua siihen.
- Anonyymi
Vedä ittes hirteen
- Anonyymi
Mikä ongelma sulla on.
- Anonyymi
Sivuvino
Ei kenkään ole paha ihminen vaan toinen on heikompi toista jne.
( jatkakaa tätä runoa jos muistatte miten se menee ). - Anonyymi
Minua ottaa pattiin sotkija, saunoja ennen vuoroa. Alussa vetelehti yli 10min vuoronsa ohi. Vesi loisketta lattialla ja persekarvoja pitkin pukuhuoneen penkkejä. Lattiakaivo tukossa. Vastenmielinen haju pukuhuoneessa. Tyyppi poisti ovesta vuorolistan jota kiinteistöhuolto ei uusi? Henkilö jakaa paikallislehdet, asuu samassa rapussa ja jätti kerran lehdet jakamatta 1kk: ajalta. Kulki koiran kanssa kaiket yöt ympäri lähiötä. Seista töllötti tienhaarassa tuntikausia kuin jähmettynyt patsas. Ympäristö kiinnitti huomiota tähän...Näitä "peräkammarin" ihmisiä on ja he jatkavat koulukiusaamistaan ja vihapuhettaan työ ja siviilielämässä aikuisina. Vaikka he ovat selviä rajatapauksia he saavat provosoida edelleen ympäristöä sotkea, roskata, lemmikkien jätökset jätetään ympäri pihaa...
- Anonyymi
Hyvä elämä on eniten omasta ajattelutavasta kiinni. Helpoimmalla pääsee kun asennoituu sisuttomaksi sekä tavoitteettomaksi. Kun päättää nauttia elämästää kiertymättä menneeseen on rohkeutta jota on meissä kaikissa.
- Anonyymi
Sivuvino
Kukin taplaa tyylillään tämän elämän. Oma valinta.
- Anonyymi
Tuo lienee kysymys joka sun tulisi esittää vanhemmillesi miksi he sinut halusivat nykyisen kaltaiseen maailmaan haluamatta muuttaa maailmaa muuhun kuin huonompaan suuntaan
- Anonyymi
Koskaan ei ole myöhäistä korjata psyykettään. Mene terapiaan.
Joillekin käy päinvastoin kuin sinulle. Ne pärjää tavallista paremmin koska ne haluaa näyttää kiusaajilleen. Jope esim oli koulukiusattu ja aikuisena kaikki halusi olla sen kavereita.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Yläkoulun seksiopas neuvoo harjoittelemaan
anaaliyhdyntää lämpöisellä ja pitkällä porkkanalla https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010859818.html2763103Joukko oppilaita terrorisoi koulua Helsingissä niin
että osa opettajista pelkää töihin tulemista https://www.hs.fi/helsinki/art-2000010857587.html2341987- 671936
- 711634
BLACKFRIDAY 186e 4pv Alicantte lennoilla ja hotellilla
No nyt löytyi hyvä blackfriday tarjous. Sivustolla matkapörssi myös muita hyviä tarjouksia. 4 Päivän reissu, 3 tähden ho51386Purra esiintyi epäasiallisesti
Eduskunnassa keskustellaan vaihtoehtobudjeteista. Niistä voi olla monta mieltä ja myönnän niiden olevan osin heikkoja. M3391254MTV: Jyrkistä eronnut Jenni kritisoi kovin sanoin Ensitreffit-ohjelmaa: "Ei esimerkiksi kysytty..."
Ohhoh! Jenni lataa tekstiä! Tsemppiä Jennille ja Jyrkille "sen oikean" löytämiseen. Lue lisää: https://www.suomi24.fi/241008"Tapaus" Aittakumpu/Simula hyvin paljastaa kuinka tyhmää ja turhaa sakkia Suomesta
löytyy. Toissapäivänä "joku" teki tänne avauksen liittyen Kalevan juttuun, että noilla kahdella olisi suhde. Eli Otsikko22929Martina Aitolehti pitkästä aikaa tv:ssä - Nyt mukana kokkauskisassa!
Oho, Martina Aitolehti nyt kokkauskisassa! Häntä ei ole nähtykään pitkään aikaan tv:ssä. Mukana myös mm. Henny Harjusola165917- 64906