Runo sulle

Kuu kietoi valonsa ylle metsän tumman,
Kun kohtasimme, sydän sykki ja humisi.
Silmäsi lumosi, kuin taikuus ikiaikainen,
Mutta varjojen sisällä piili petollinen sielusi.

Entiseni lämpö ja lohtu kaipuussa herää,
Kun näen kylmyyden, joka peittää sydämesi.
Kaipaan takaisin sen, mikä oli totta ja aitoa,
Vaikka eksyin hetkeksi sinun valheidesi siimekseen.

Vaikka kohti tuntematonta eteenpäin kuljen,
Entiseni luokse takaisin kaipaan.
Sillä siellä oli totuus ja rehellisyys,
Ja siellä löydän rauhan jälleen, entiseni syliin.