Kokemukseni Sastamalan psykiatrisista osastoista

Se on ikävää, mutta suomessa on paljon vanhoja sairaaloita, joita ei rahapulan takia ole pystytty uusimaan. Sen lisäksi suomessa on myös paljon sairaaloita jotka toimivat ylipaikoilla. Potilaita vain on liikaa kapasiteettiin nähden. Molempien seurauksena se, että useampi ihminen saattaa olla samassa huoneessa.

Aika aniharva hakeutuu hoitoon sillä ajatuksella, että lähtee sinne etsimään syliä, päänsilittelyä, tai mitään paapomista.

Mutta uskon puhuvani monen suulla ääneen sen, että lähes jokainen toivoo saavansa asiallista ja ystävällistä kohtelua, kuuntelemista, ymmärtämistä, välittämistä ja tukea. Oli sitten lähtötilanne, olosuhteet, tai potilaan oireet/tausta millaiset tahansa.

Ja mistä se on pois, jos hoitoalalla oleva tekee niin ja osoittaa enemmän empatiaa ja välittämistä oireista kärsivää kohtaan? Mitä siinä kukaan häviää, tai menettää mitään, jos on ihmiselle ihminen?

Anonyymi kirjoitti:

Aika aniharva hakeutuu hoitoon sillä ajatuksella, että lähtee sinne etsimään syliä, päänsilittelyä, tai mitään paapomista.

Mutta uskon puhuvani monen suulla ääneen sen, että lähes jokainen toivoo saavansa asiallista ja ystävällistä kohtelua, kuuntelemista, ymmärtämistä, välittämistä ja tukea. Oli sitten lähtötilanne, olosuhteet, tai potilaan oireet/tausta millaiset tahansa.

Ja mistä se on pois, jos hoitoalalla oleva tekee niin ja osoittaa enemmän empatiaa ja välittämistä oireista kärsivää kohtaan? Mitä siinä kukaan häviää, tai menettää mitään, jos on ihmiselle ihminen?

Lue lisää

Juuri se ystävällisyys on se paras keino mt hoidossa että saa kokea että joku todella välittää auttaa takaisin terveeseen elämään.
Ystäväni oli viikon sairaalassa miehensä kuoleman jälkeen ja itki yksin istuen sängyn päällä , mies hoitaja tuli ja yksi mikä hänellä on , ja hän vastasi että on niin turvaton olo. Lisäsi että jos se hoitaja olisi vaikka istunut viereen , pitänyt kädestä kiinni, tai laittanut kädet hänen ympärilleen niin hän olisi varmasti saanut sen pahan olon pois itsestään.
Mutta hoitaja oli vaan lähtenyt huoneesta , ilmeisesti kertomaan muille kahvi huoneessa että hän itkee. Siis ei empatiaa eikä myötätuntoa hoidon puolelta, eikä mitään yritystä edes olla auttamassa.
Hän oli itkenyt koko yön hiljaa aamu yöstä oli yöhoitaja tullut ja kysynyt että ja haluaisiko hän ehkä hieman lämmintä maitoa kupillisen , ja se antaisi ehkä hieman unta . Hoitaja oli ystävällinen ja se rauhoitti ystävääni niin paljon että hän nukahti. Kun hän pääsi kotiin niin sanoi ettei tuollaisessa paikassa ollut kun yksi inhimillinen hoitaja muut eivät välittäneet mitenkään . Sanoi vielä että jos tarvitsee joskus hoitoa niin ei ainakaan sitä psykiatriselta löydä , siellä ei kukaan välittänyt, eikä keskustellut . Sellainen pelottaa kun ajattelee että jos itse joutuisi apua hakemaan ja sairaalassakin jätettäisiin oman onnensa nojaan

Anonyymi kirjoitti:

Aika aniharva hakeutuu hoitoon sillä ajatuksella, että lähtee sinne etsimään syliä, päänsilittelyä, tai mitään paapomista.

Mutta uskon puhuvani monen suulla ääneen sen, että lähes jokainen toivoo saavansa asiallista ja ystävällistä kohtelua, kuuntelemista, ymmärtämistä, välittämistä ja tukea. Oli sitten lähtötilanne, olosuhteet, tai potilaan oireet/tausta millaiset tahansa.

Ja mistä se on pois, jos hoitoalalla oleva tekee niin ja osoittaa enemmän empatiaa ja välittämistä oireista kärsivää kohtaan? Mitä siinä kukaan häviää, tai menettää mitään, jos on ihmiselle ihminen?

Lue lisää

Ovat ilmeisesti työvaurioituneita oman työnsä johdosta , siksi ei riitä mitään ylimääräistä potilaalle . Ystävällisyys on nykyään harvassa . Miksi ovat töissä sellaisessa paikassa kun eivät edes sovi alalle.

Anonyymi kirjoitti:

Aika aniharva hakeutuu hoitoon sillä ajatuksella, että lähtee sinne etsimään syliä, päänsilittelyä, tai mitään paapomista.

Mutta uskon puhuvani monen suulla ääneen sen, että lähes jokainen toivoo saavansa asiallista ja ystävällistä kohtelua, kuuntelemista, ymmärtämistä, välittämistä ja tukea. Oli sitten lähtötilanne, olosuhteet, tai potilaan oireet/tausta millaiset tahansa.

Ja mistä se on pois, jos hoitoalalla oleva tekee niin ja osoittaa enemmän empatiaa ja välittämistä oireista kärsivää kohtaan? Mitä siinä kukaan häviää, tai menettää mitään, jos on ihmiselle ihminen?

Lue lisää

Häinhän sitä äkkiseltään kuvittelisi, mutta kun on nyt senverran tullut tätä touhua katseltua, ja vaikka niitä asiakastyytyväisyys kyselyjä tutkittua, niin totuushan on, että aika harvalla siellä on oikeasti mitään asiaa valittaa.

Mikä se sitten saa ihmisen ilman perusteita valittamaan? Kerro sinä? Onko se sellainen epärealistinen toive siitä että hoitaja olisi se kiva kaveri joka pitää kädestä kiinni ja hyppää sinne psykoosiin, vai onko ne vaan paskoja ihmisiä?

Sehän ei edes ole huono asia, jos myöntää itselleen tarvitsevansa sitä isää, äitiä, jotain muuta syliä. Mutta se vaan on huono argumentti hoidosta. Täysipäisen ihmisen pitää se hellyys hankkia jostain muualta.

Anonyymi kirjoitti:

Häinhän sitä äkkiseltään kuvittelisi, mutta kun on nyt senverran tullut tätä touhua katseltua, ja vaikka niitä asiakastyytyväisyys kyselyjä tutkittua, niin totuushan on, että aika harvalla siellä on oikeasti mitään asiaa valittaa.

Mikä se sitten saa ihmisen ilman perusteita valittamaan? Kerro sinä? Onko se sellainen epärealistinen toive siitä että hoitaja olisi se kiva kaveri joka pitää kädestä kiinni ja hyppää sinne psykoosiin, vai onko ne vaan paskoja ihmisiä?

Sehän ei edes ole huono asia, jos myöntää itselleen tarvitsevansa sitä isää, äitiä, jotain muuta syliä. Mutta se vaan on huono argumentti hoidosta. Täysipäisen ihmisen pitää se hellyys hankkia jostain muualta.

Lue lisää

Kerropa Sinä, miksi psykiatria ei koskaan oikeastaan pysty auttamaan vaikeuksissa olevia ihmisiä? Minäpä kerron. Siksi, koska jo peruslähtökohta on väärä. Kaikki laitetaan termien alle, ja kategorioiden sisälle. Potilas ei ole ihminen, vaan vain sairautensa ilmentymä. Kaikki, mitä hän sanoo ja miten käyttäytyy, olemuksesta lähtien analysoidaan. Vähemmälle huomiolle jäävät mm. kunkin oireilevan yksilön tausta, elämänkokemukset, tunteet, ja se, mikä ylipäätään saa yksilön oireilemaan. Psykiatrinen hoito pohjautuu aivan liikaa sairauskeskeiseen ideologiaan. Ja kuvitteluun, että lääkkeillä ne kaikki asiat muuttuvat ja hoituvat; ja että potilas niillä sitten paranee. Useimmilla lääkkeillä on enemmän haitta, kuin hyötyvaikutuksia. Ne jopa sairastuttavat ihmisiä somaattisesti lisää uusiin sairauksiin.

Mutta jos virkaihmiset kätkeytyvät sinne omien nimikkeiden taakse, ja potilaalta viedään ihmisarvo, ja ihmisoikeudet mitätöidään, eikä potilaan mielipiteitä koskaan kysytä esim. hoitoon liittyen, eikä tarvitse kohdella heitä inhimillisesti, välittävästi, empaattisesti jne, nk. mitä tuollaisella psykiatrialla kukaan tekee mitään? Eiköhän siinä luottamus mene kokonaan ja lopullisesti. Ja itse asiassa aika moni on jo äänestänyt jaloillaan, eli lopettanut ne hyödyttömät hoidot, kuten lääkitykset, hyvästä ja aiheellisesta syystä. Ei niillä lääkkeillä hoideta oireiden taustalla olevia juurisyitä ja tekijöitä.

Jos psykiatriassa toimivat eivät halua ymmärtää potilaiden oireiden taustalla olevia asioita, eivätkä osoita empatiaa ja välittämistä, niin silloin niitä palveluita ei kannata kenenkään edes käyttää. Koska ihmisyyteen kuuluvat nimenomaan tunteet ja niiden osoittaminen ; ja välittäminen toisista ihmisistä. Ne ovat itsestään selviä perusasioita. Me olemme kaikki ihmisiä ja jokaista tulee kohdella hyvin ja arvostavasti. Ja kyllä, ihmistä kannattaa ja pitää tilanteen sitä edellyttäessä, ottaa myös kädestä kiinni ja vaikka halata.

Anonyymi kirjoitti:

Ovat ilmeisesti työvaurioituneita oman työnsä johdosta , siksi ei riitä mitään ylimääräistä potilaalle . Ystävällisyys on nykyään harvassa . Miksi ovat töissä sellaisessa paikassa kun eivät edes sovi alalle.

Lue lisää

Kuka niitä hoitajia siellä vaurioittaa?? Miksi et itse mene alalle, jos kuvittelet sopivasi sinne paremmin??

Miksi olet sairas jos se ei edes sovi sinulle?

Jotain järkee nyt taas näihin juttuihin kiitos.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri se ystävällisyys on se paras keino mt hoidossa että saa kokea että joku todella välittää auttaa takaisin terveeseen elämään.
Ystäväni oli viikon sairaalassa miehensä kuoleman jälkeen ja itki yksin istuen sängyn päällä , mies hoitaja tuli ja yksi mikä hänellä on , ja hän vastasi että on niin turvaton olo. Lisäsi että jos se hoitaja olisi vaikka istunut viereen , pitänyt kädestä kiinni, tai laittanut kädet hänen ympärilleen niin hän olisi varmasti saanut sen pahan olon pois itsestään.
Mutta hoitaja oli vaan lähtenyt huoneesta , ilmeisesti kertomaan muille kahvi huoneessa että hän itkee. Siis ei empatiaa eikä myötätuntoa hoidon puolelta, eikä mitään yritystä edes olla auttamassa.
Hän oli itkenyt koko yön hiljaa aamu yöstä oli yöhoitaja tullut ja kysynyt että ja haluaisiko hän ehkä hieman lämmintä maitoa kupillisen , ja se antaisi ehkä hieman unta . Hoitaja oli ystävällinen ja se rauhoitti ystävääni niin paljon että hän nukahti. Kun hän pääsi kotiin niin sanoi ettei tuollaisessa paikassa ollut kun yksi inhimillinen hoitaja muut eivät välittäneet mitenkään . Sanoi vielä että jos tarvitsee joskus hoitoa niin ei ainakaan sitä psykiatriselta löydä , siellä ei kukaan välittänyt, eikä keskustellut . Sellainen pelottaa kun ajattelee että jos itse joutuisi apua hakemaan ja sairaalassakin jätettäisiin oman onnensa nojaan

Lue lisää

No kumpaa olet tehnyt enemmän? Käynyt antamassa hänelle sitä halaushoitoa, vai valittanut tällä että kukaan ei halaa?

Anonyymi kirjoitti:

Kerropa Sinä, miksi psykiatria ei koskaan oikeastaan pysty auttamaan vaikeuksissa olevia ihmisiä? Minäpä kerron. Siksi, koska jo peruslähtökohta on väärä. Kaikki laitetaan termien alle, ja kategorioiden sisälle. Potilas ei ole ihminen, vaan vain sairautensa ilmentymä. Kaikki, mitä hän sanoo ja miten käyttäytyy, olemuksesta lähtien analysoidaan. Vähemmälle huomiolle jäävät mm. kunkin oireilevan yksilön tausta, elämänkokemukset, tunteet, ja se, mikä ylipäätään saa yksilön oireilemaan. Psykiatrinen hoito pohjautuu aivan liikaa sairauskeskeiseen ideologiaan. Ja kuvitteluun, että lääkkeillä ne kaikki asiat muuttuvat ja hoituvat; ja että potilas niillä sitten paranee. Useimmilla lääkkeillä on enemmän haitta, kuin hyötyvaikutuksia. Ne jopa sairastuttavat ihmisiä somaattisesti lisää uusiin sairauksiin.

Mutta jos virkaihmiset kätkeytyvät sinne omien nimikkeiden taakse, ja potilaalta viedään ihmisarvo, ja ihmisoikeudet mitätöidään, eikä potilaan mielipiteitä koskaan kysytä esim. hoitoon liittyen, eikä tarvitse kohdella heitä inhimillisesti, välittävästi, empaattisesti jne, nk. mitä tuollaisella psykiatrialla kukaan tekee mitään? Eiköhän siinä luottamus mene kokonaan ja lopullisesti. Ja itse asiassa aika moni on jo äänestänyt jaloillaan, eli lopettanut ne hyödyttömät hoidot, kuten lääkitykset, hyvästä ja aiheellisesta syystä. Ei niillä lääkkeillä hoideta oireiden taustalla olevia juurisyitä ja tekijöitä.

Jos psykiatriassa toimivat eivät halua ymmärtää potilaiden oireiden taustalla olevia asioita, eivätkä osoita empatiaa ja välittämistä, niin silloin niitä palveluita ei kannata kenenkään edes käyttää. Koska ihmisyyteen kuuluvat nimenomaan tunteet ja niiden osoittaminen ; ja välittäminen toisista ihmisistä. Ne ovat itsestään selviä perusasioita. Me olemme kaikki ihmisiä ja jokaista tulee kohdella hyvin ja arvostavasti. Ja kyllä, ihmistä kannattaa ja pitää tilanteen sitä edellyttäessä, ottaa myös kädestä kiinni ja vaikka halata.

Lue lisää

Miksi pyydät ihmisten kertomaan sinulle jotain, riippumatta edes siitä, että onko se faktaa vai fiktiota, jos sinulla ei ole mitään aikomusta kuunnella mitään mitä ihmiset sinulle sanovat?

Ei se ole minkään psykiatrian vika, jos sinä et pysty kuuntelemaan mitään mitä maailmalla on sinulle sanottavaa.

Maailmassa ei tule myöskään olemaan sellaista avoimen narsismin hoitomallia, mikä pyörisi vain sinun navan ympärillä.

Enkä valitettavasti usko, että maailmassa tulee olemaan kovin montaa sellaista muutakaan ihmistä joka omistaisi elämänsä vain sinun halaamiselle ja sinun ahtaiden ajatusten kuuntelemiselle.

Toivottavasti tässä viimeisessä asiassa olen kuitenkin väärässä. Jo pelkästään sen takia, että se ei ole minulta pois jos joku niin tekee.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi pyydät ihmisten kertomaan sinulle jotain, riippumatta edes siitä, että onko se faktaa vai fiktiota, jos sinulla ei ole mitään aikomusta kuunnella mitään mitä ihmiset sinulle sanovat?

Ei se ole minkään psykiatrian vika, jos sinä et pysty kuuntelemaan mitään mitä maailmalla on sinulle sanottavaa.

Maailmassa ei tule myöskään olemaan sellaista avoimen narsismin hoitomallia, mikä pyörisi vain sinun navan ympärillä.

Enkä valitettavasti usko, että maailmassa tulee olemaan kovin montaa sellaista muutakaan ihmistä joka omistaisi elämänsä vain sinun halaamiselle ja sinun ahtaiden ajatusten kuuntelemiselle.

Toivottavasti tässä viimeisessä asiassa olen kuitenkin väärässä. Jo pelkästään sen takia, että se ei ole minulta pois jos joku niin tekee.

Lue lisää

Minäpä kerron myös miksi psykiatria ei pysty auttamaan ihmisiä. vaikka se työntää roppakaupalla lääkkeitä masentuneiden elimistöön. Näillä psyykelääkkeillä joita myös psykoosilääkkeiksi sanotaan on sellainen ominaisuus että ne muuttavat. ihmisen olemusta, kehon toimintaa ja ennen kaikkea ajattelua ja turruttavat tunteita.

Sairaaloissa ja myös avohoidossa potilaat ovat siis muunneltuja ihmisiä joiden elämää ohjaavat juuri ne lääkkeet joita heille syötetään. Lääkkeet. ovat ottaneet ihmisen fyysisen olemuksen ja ajattelun hallintaansa eikä hän itse pysty siihen enää vaikuttamaan.
Kaikille on tuttua juopuneen ihmisen käytös jonka saa aikaiseksi juuri viina.

Psyykelääkkeillä on sama vaikutusmekanismi. Näitä lääkehuumattuja ihmisiä hoitajat joutuvat kohtaamaan ja hoitamaan vuodesta toiseen. Kun ihmisen tunteet ja ajatuksen kulku turrutetaan, silloin hoitajat eivät pysty kohtaamaan häntä sinä AITONA ihmisenä kuin hän on.
Kaikki mitä potilaat puhuvat ja käyttäytyvät se tulkitaan sairauden tuottamaksi ja hoitajille ja lääkäreille on opetettu että masennus käyttäytyy juuri tällä tavalla, vaikka se on lääkkeiden tuottamaa tajunnan virtaa. Hoitajille lääkehuumatut ovat normaalia arkipäivää koska he eivät osastoilla juuri muuta näe ja kohtaa. Normaalius ja psyykkinen sairaus ero hämärtyy vuosien myötä.
Myös tulevat hoitajat ja lääkärit oppivat heti kättelyssä millainen on psyykkisesti sairaaksi diagnosoitu ja miten heitä hoidetaan vaikka he olisivatkin väärin diagnosoituja ja mieleltään terveitä.

Ihmisiä kohdellaan ja nähdään diagnooseina silloin ei voi pystyä auttamaan. Diagnoosit ovat hyvin usein myös vääriä, silloin ihmisen koko persoona on vääristetty lääkärien toimesta. Hoidetaan lääkehaittoja ei ihmistä itseään.
Tämä pitäisi tänä päivänä ymmärtää kaikken jotka joutuvat tähän psykiatriseen hoitojärjestelmään usein loppuelämäksi.

Hoitajien tärkein tehtävä on ylläpitää osastolla hoitorutiinia ja pakottaa potilaat elämään osaston käytäntöihin. Ensin potilaat turrutetaan ja väsytetään sänkypotilaaksi ja hoitajien yksi tärkeä tehtävä on aktivoida heitä ja yrittää saada toimintaan mukaan.
Koetapa juopunutta yrittää saada normaaliin toimintaan mukaan, ei hän kykene ennen kuin krapula vapauttaa elimistön ja aivotoiminnan normaaliksi. Kyllä psyykelääkkeillä on saman tyyppinen mekanismi.

Kun mitään paranemista ei tapahdu vaan elimistön lamaantuminen syvenee lisääntyvän lääkemäärän myötä, sitten heitä viedään sähköhoitoon tarvittaessa pakkohoitopäätöksellä. jos ei muuten suostu.

Tämä on yleisilme hoidossa. Toki on myös sellaisiakin joiden elimistö ei rikkoonnu näin voimakkaasti lääkkeistä ja heidän kokemuksensa on hoidosta parempi, jopa paranemista tapahtuu. Ihmisessä oleva aito minuus voidaan kohdata ja auttaa.

Tällainen käytäntö on joka puolella maatamme, järjestelmä on koulutettu siihen. Sastamala, yksi monista, on vain antanut kasvot sille tässä ketjussa.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi pyydät ihmisten kertomaan sinulle jotain, riippumatta edes siitä, että onko se faktaa vai fiktiota, jos sinulla ei ole mitään aikomusta kuunnella mitään mitä ihmiset sinulle sanovat?

Ei se ole minkään psykiatrian vika, jos sinä et pysty kuuntelemaan mitään mitä maailmalla on sinulle sanottavaa.

Maailmassa ei tule myöskään olemaan sellaista avoimen narsismin hoitomallia, mikä pyörisi vain sinun navan ympärillä.

Enkä valitettavasti usko, että maailmassa tulee olemaan kovin montaa sellaista muutakaan ihmistä joka omistaisi elämänsä vain sinun halaamiselle ja sinun ahtaiden ajatusten kuuntelemiselle.

Toivottavasti tässä viimeisessä asiassa olen kuitenkin väärässä. Jo pelkästään sen takia, että se ei ole minulta pois jos joku niin tekee.

Lue lisää

Sinä et todellakaan ole koko maailma. Enkä minä ole ainakaan koskaan lähtenyt mihinkään sairaalaan sillä ajatuksella, että minua tarvitsee paijata, tai halata. Mutta koska tahallaan väärinymmärtäminen, tai luetun väärinymmärtäminen on näköjään lempipuuhaasi, niin korjataan se nyt tässä.

Me ihmiset emme ole mitään liskoja. Korjaa, jos olen väärässä.

Jos jotakin ihmistä, enkä nyt tarkoita tällä itseäni, on vaikkapa kohdannut läheisen menetys, ja hän on surullinen ja itkee, niin minun mielestäni ihmisen normaaliin kanssakäymiseen kuuluu lohduttaa häntä. Jos itse et sellaista halua ja toivo, niin mitä se sulle kuuluu, jos toiset, ns, terveet ihmiset odottavat osakseen asiallista kohtelua ja luonnollista tapaa reagpida asiaankuuluvalla tavalla. Myös traumatisoineita pitäisi mt-järjestelmässä kohdella nykyisiä käytäntöjä huomattavasti paremmin. Myös osoittamalla heille empatiaa.

Enkä tiedä, onko sinua koskaan halattu. Oletan, että ainakin äitisi, tai isäsi on ossain vaiheessa elämääsi niin tehnyt, Jos ei, niin sitten olet jäänyt todellakin paljosta paitsi. Inhimilliset ja positiiviset tunteet, sekä niiden osoittaminen ja toisesta välittäminen on terveen merkki ja osoitus otsalohkon toiminnasta. Toivon, että on, tai ymmärrät, että koskettaminen ja halaaminen eivät tapa ketään. Eikä siinä menetä mitään, jos niin tekee.

Joko ymmärrät asian pointin?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi pyydät ihmisten kertomaan sinulle jotain, riippumatta edes siitä, että onko se faktaa vai fiktiota, jos sinulla ei ole mitään aikomusta kuunnella mitään mitä ihmiset sinulle sanovat?

Ei se ole minkään psykiatrian vika, jos sinä et pysty kuuntelemaan mitään mitä maailmalla on sinulle sanottavaa.

Maailmassa ei tule myöskään olemaan sellaista avoimen narsismin hoitomallia, mikä pyörisi vain sinun navan ympärillä.

Enkä valitettavasti usko, että maailmassa tulee olemaan kovin montaa sellaista muutakaan ihmistä joka omistaisi elämänsä vain sinun halaamiselle ja sinun ahtaiden ajatusten kuuntelemiselle.

Toivottavasti tässä viimeisessä asiassa olen kuitenkin väärässä. Jo pelkästään sen takia, että se ei ole minulta pois jos joku niin tekee.

Lue lisää

Kirjoittaja taisi puhua itsestänsä. Ainakin tekstin sävyn ja laadun perusteella. Väittäessään muiden olevan narsisteja, tehdessään provotekstejä ja toisista luonneanalyyseja, hän ei huomaa kyseisiä piirteitä itsestään.

Tuostakin voi olla eri mieltä . Ehkä pieni taputus olkapäälle on joskus osoitus että ”näen sinut”
Ja hieman myötatuntoa ! Itse ainakin huomannut hoitoalalla että joillekin ihmisille se on hyvinkin tarpeellista .
Ei silti kukaan ehkä hae äitiä hoitajista, ainoastaan tunteen ettei ole vaan yksi joka makaa sängyissään ja jolle tuodaan lääkkeet ja sanotaan ainoastaan ” nyt on lääkkeen aika ”
Silloin ihminen joka ehkä on kärsinyt alemmuuden tunteista ajattelee että sairaalassakaan ei ole koskaan jolla olisi häneen kiinnostusta ihmisenä . Siis näkee hänet .
On muistettava että moni potilas on herkkä ja koska ovat kärsineet ehkä ahdistuksesta niin muutama ystävällinen sana voi katkaista ne ikävät ajatukset Muistan yhden potilaan yli 30 vuotta sitten, kun hieman jutteli illalla hänen nukkumaan mennessä häneen kanssaan ja siveli hieman poskeaan niin nukkui rauhallisesti, koska tunsi olonsa turvalliseksi .
Joten ei ystävällisyys maksa mitään sen pitäisi olla mukana ammatissa.

Anonyymi kirjoitti:

Kerropa Sinä, miksi psykiatria ei koskaan oikeastaan pysty auttamaan vaikeuksissa olevia ihmisiä? Minäpä kerron. Siksi, koska jo peruslähtökohta on väärä. Kaikki laitetaan termien alle, ja kategorioiden sisälle. Potilas ei ole ihminen, vaan vain sairautensa ilmentymä. Kaikki, mitä hän sanoo ja miten käyttäytyy, olemuksesta lähtien analysoidaan. Vähemmälle huomiolle jäävät mm. kunkin oireilevan yksilön tausta, elämänkokemukset, tunteet, ja se, mikä ylipäätään saa yksilön oireilemaan. Psykiatrinen hoito pohjautuu aivan liikaa sairauskeskeiseen ideologiaan. Ja kuvitteluun, että lääkkeillä ne kaikki asiat muuttuvat ja hoituvat; ja että potilas niillä sitten paranee. Useimmilla lääkkeillä on enemmän haitta, kuin hyötyvaikutuksia. Ne jopa sairastuttavat ihmisiä somaattisesti lisää uusiin sairauksiin.

Mutta jos virkaihmiset kätkeytyvät sinne omien nimikkeiden taakse, ja potilaalta viedään ihmisarvo, ja ihmisoikeudet mitätöidään, eikä potilaan mielipiteitä koskaan kysytä esim. hoitoon liittyen, eikä tarvitse kohdella heitä inhimillisesti, välittävästi, empaattisesti jne, nk. mitä tuollaisella psykiatrialla kukaan tekee mitään? Eiköhän siinä luottamus mene kokonaan ja lopullisesti. Ja itse asiassa aika moni on jo äänestänyt jaloillaan, eli lopettanut ne hyödyttömät hoidot, kuten lääkitykset, hyvästä ja aiheellisesta syystä. Ei niillä lääkkeillä hoideta oireiden taustalla olevia juurisyitä ja tekijöitä.

Jos psykiatriassa toimivat eivät halua ymmärtää potilaiden oireiden taustalla olevia asioita, eivätkä osoita empatiaa ja välittämistä, niin silloin niitä palveluita ei kannata kenenkään edes käyttää. Koska ihmisyyteen kuuluvat nimenomaan tunteet ja niiden osoittaminen ; ja välittäminen toisista ihmisistä. Ne ovat itsestään selviä perusasioita. Me olemme kaikki ihmisiä ja jokaista tulee kohdella hyvin ja arvostavasti. Ja kyllä, ihmistä kannattaa ja pitää tilanteen sitä edellyttäessä, ottaa myös kädestä kiinni ja vaikka halata.

Lue lisää

Ihan kuten kerrot , inhimillisyys on se avainsana . Potilaat jotka kokevat ystävällisyyttä tulevat nopeammin terveiksi , ja siksi juuri pitöisimkouluttaa ihmisiä joilla se on luonteen ominaisuus .
Pitää muistaa että herkät ihmiset lukevat tilanteita paljon paremmin kun terveet, ja näkevät eaim jos hoitajaa kokee potilaan vastenmielisenä. Sillä usein on potilaskin ehkä hoitoalalla itse ja jos hän itse on empaattinen työssään niin tyrmistys että hänen ahdistuksensa ja paniikkinsa. Kohdataan kylmästi.
Potilaalle opetetaan toki menetelmiä jotka auttavat hetkeksi , esin hengitys tapaa millä pitää paniikin lievänä kun osaa ottaa aen tunteen vastaan ja antaa paniikin olla päällä sen lyhyen ajan kun se on , ilman että taistelee vastaan .
Mutta ne potilaat jotka kokevat henkilökunnan ” kilttinä”,alkavat syömään paremmin ja siten paranee heidän olonsakkin. .
Joten ystävällisyys jokamon aitoa on aina lievittävää.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka niitä hoitajia siellä vaurioittaa?? Miksi et itse mene alalle, jos kuvittelet sopivasi sinne paremmin??

Miksi olet sairas jos se ei edes sovi sinulle?

Jotain järkee nyt taas näihin juttuihin kiitos.

Lue lisää

Kyllä hoitajan osa juuri psykiatriassa on henkisesti aika raskas siksi sinne tulisi valita ihmisiä jotka ivat siihen tehtävään sopivia. Ei siten kun eräs hoitaja sanoi että tekee töitä vaan siksi että saa palkan siitä. Jos se on ainut motiivi niin eikö liukuhihnalla olisi parempi olla silloin jos ei ole edes kiinnostusta siihen mitä kuuluu hoitajan tehtäviin. .
Sairaan hoitajan tehtäviin on laitettu nykyään niin paljon muutakin kun se hoitaminen. , säästö syistä tietysti.
Jokainen ihminen joka joutuu psykiatrialle on rikkinäinen ihminen , vain ymmärrys ja ystävällisyys olisi silloin ajankohtaista heti kun potilas tulee vastaanotolle .
Ja välinpitämättömyys rikkoo vielä enenmän heitä.
Monesti potilas haluaa tietää monta kertaa päivässä että onko varmaa että hän vielä tulee terveeksi silloin on hoitajan kerta kerran jälkeen sanottava että hän tulee terveeksi .
Lohduttomuus omasta tilastaan on niin kamalaa heille että kun vakuutetaan että paranee niin jaksavat taas hetkisen .

Anonyymi kirjoitti:

No kumpaa olet tehnyt enemmän? Käynyt antamassa hänelle sitä halaushoitoa, vai valittanut tällä että kukaan ei halaa?

Tavallisesti juuri iltaisin kun käynkatsomassa että,kaikki nukkuu niin jos joku in hereillä niin istun vuoteen. Vieressä ja vaikka pidän kädestä kiinni .
Se ei ja kun puhuu rauhallisesti hetkisen niin potilas rauhoittuu. Äei se aikaamota pahemmasti . Jos halua on.
Joten ihmettelen että ykeensä esitit kysymyksesi tuolla tavalla , eikö tässä ole kysymys siitä miten nämä sairaat kokevat hoidon .
Siis minä en valita henkilökohtaisesti yhtään mitään millään palstalla.
Sinä et ole mikään hoitaja tuollaisilla kysymykselläsi

Anonyymi kirjoitti:

Sinä et todellakaan ole koko maailma. Enkä minä ole ainakaan koskaan lähtenyt mihinkään sairaalaan sillä ajatuksella, että minua tarvitsee paijata, tai halata. Mutta koska tahallaan väärinymmärtäminen, tai luetun väärinymmärtäminen on näköjään lempipuuhaasi, niin korjataan se nyt tässä.

Me ihmiset emme ole mitään liskoja. Korjaa, jos olen väärässä.

Jos jotakin ihmistä, enkä nyt tarkoita tällä itseäni, on vaikkapa kohdannut läheisen menetys, ja hän on surullinen ja itkee, niin minun mielestäni ihmisen normaaliin kanssakäymiseen kuuluu lohduttaa häntä. Jos itse et sellaista halua ja toivo, niin mitä se sulle kuuluu, jos toiset, ns, terveet ihmiset odottavat osakseen asiallista kohtelua ja luonnollista tapaa reagpida asiaankuuluvalla tavalla. Myös traumatisoineita pitäisi mt-järjestelmässä kohdella nykyisiä käytäntöjä huomattavasti paremmin. Myös osoittamalla heille empatiaa.

Enkä tiedä, onko sinua koskaan halattu. Oletan, että ainakin äitisi, tai isäsi on ossain vaiheessa elämääsi niin tehnyt, Jos ei, niin sitten olet jäänyt todellakin paljosta paitsi. Inhimilliset ja positiiviset tunteet, sekä niiden osoittaminen ja toisesta välittäminen on terveen merkki ja osoitus otsalohkon toiminnasta. Toivon, että on, tai ymmärrät, että koskettaminen ja halaaminen eivät tapa ketään. Eikä siinä menetä mitään, jos niin tekee.

Joko ymmärrät asian pointin?

Lue lisää

Eiköhän se ole olennaiseempaa, että ketä kaikkia minä halaan, kuin se että kuka halaa minua.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri se ystävällisyys on se paras keino mt hoidossa että saa kokea että joku todella välittää auttaa takaisin terveeseen elämään.
Ystäväni oli viikon sairaalassa miehensä kuoleman jälkeen ja itki yksin istuen sängyn päällä , mies hoitaja tuli ja yksi mikä hänellä on , ja hän vastasi että on niin turvaton olo. Lisäsi että jos se hoitaja olisi vaikka istunut viereen , pitänyt kädestä kiinni, tai laittanut kädet hänen ympärilleen niin hän olisi varmasti saanut sen pahan olon pois itsestään.
Mutta hoitaja oli vaan lähtenyt huoneesta , ilmeisesti kertomaan muille kahvi huoneessa että hän itkee. Siis ei empatiaa eikä myötätuntoa hoidon puolelta, eikä mitään yritystä edes olla auttamassa.
Hän oli itkenyt koko yön hiljaa aamu yöstä oli yöhoitaja tullut ja kysynyt että ja haluaisiko hän ehkä hieman lämmintä maitoa kupillisen , ja se antaisi ehkä hieman unta . Hoitaja oli ystävällinen ja se rauhoitti ystävääni niin paljon että hän nukahti. Kun hän pääsi kotiin niin sanoi ettei tuollaisessa paikassa ollut kun yksi inhimillinen hoitaja muut eivät välittäneet mitenkään . Sanoi vielä että jos tarvitsee joskus hoitoa niin ei ainakaan sitä psykiatriselta löydä , siellä ei kukaan välittänyt, eikä keskustellut . Sellainen pelottaa kun ajattelee että jos itse joutuisi apua hakemaan ja sairaalassakin jätettäisiin oman onnensa nojaan

Lue lisää

Hoitajat eivät voi alkaa halailemaan potilaita. Jokuhan voisi tulkita sen aivan väärin, ja taas riittäisi valittamista.

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän se ole olennaiseempaa, että ketä kaikkia minä halaan, kuin se että kuka halaa minua.

Sehän on hienoa ja kiva kuulla, jos Sinä haluat halata, tai halaat läheisiäsi! Jatka samaan malliin. Se kuulostaa jo oikealta puheelta.

Itse asiassa meidän pitäisi jokaisen hymyillä, olla toisille mukavia ja jutella enemmän toistemme kanssa. Ottaa kädestä, tai olkapäästä kiinni ja tilanteen sitä vaatiessa, myös ihan halatakin.

Anonyymi kirjoitti:

Hoitajat eivät voi alkaa halailemaan potilaita. Jokuhan voisi tulkita sen aivan väärin, ja taas riittäisi valittamista.

Höpö höpö! Ihmisiähän me jokainen ja kaikki olemme.

Jokaisen perustarve on tulla nähdyksi ja huomioiduksi positiivisella tavalla. Ja kosketuksen tiedetään vähentävän ahdistuneisuutta ja masennusta. Sama perustarve on meillä jokaisella kehdosta ihan loppuun asti.

Anonyymi kirjoitti:

Tavallisesti juuri iltaisin kun käynkatsomassa että,kaikki nukkuu niin jos joku in hereillä niin istun vuoteen. Vieressä ja vaikka pidän kädestä kiinni .
Se ei ja kun puhuu rauhallisesti hetkisen niin potilas rauhoittuu. Äei se aikaamota pahemmasti . Jos halua on.
Joten ihmettelen että ykeensä esitit kysymyksesi tuolla tavalla , eikö tässä ole kysymys siitä miten nämä sairaat kokevat hoidon .
Siis minä en valita henkilökohtaisesti yhtään mitään millään palstalla.
Sinä et ole mikään hoitaja tuollaisilla kysymykselläsi

Lue lisää

Jos olet hoitaja, niin kaltaisiasi ja tavallasi toimia tarvittaisiin nykyistä enemmän. Jatka vaan samaan malliin!

Nykyajassa ja tässä maassa tarvitaan enemmän empatiaa ja välittämistä; ja niiden osoittamista konkreettisesti niin arjessa, kodeissa, kuin työpaikoilla ja myös sairaalakulttuurissa.

Anonyymi kirjoitti:

Tuostakin voi olla eri mieltä . Ehkä pieni taputus olkapäälle on joskus osoitus että ”näen sinut”
Ja hieman myötatuntoa ! Itse ainakin huomannut hoitoalalla että joillekin ihmisille se on hyvinkin tarpeellista .
Ei silti kukaan ehkä hae äitiä hoitajista, ainoastaan tunteen ettei ole vaan yksi joka makaa sängyissään ja jolle tuodaan lääkkeet ja sanotaan ainoastaan ” nyt on lääkkeen aika ”
Silloin ihminen joka ehkä on kärsinyt alemmuuden tunteista ajattelee että sairaalassakaan ei ole koskaan jolla olisi häneen kiinnostusta ihmisenä . Siis näkee hänet .
On muistettava että moni potilas on herkkä ja koska ovat kärsineet ehkä ahdistuksesta niin muutama ystävällinen sana voi katkaista ne ikävät ajatukset Muistan yhden potilaan yli 30 vuotta sitten, kun hieman jutteli illalla hänen nukkumaan mennessä häneen kanssaan ja siveli hieman poskeaan niin nukkui rauhallisesti, koska tunsi olonsa turvalliseksi .
Joten ei ystävällisyys maksa mitään sen pitäisi olla mukana ammatissa.

Lue lisää

Totta puhut. Olet monessa esille tuomassasi asiakohdassa aivan oikeassa.

Empatian ja sen osoittamista potilaalle, tai ketä tahansa kohtaan, sen roolia ja merkitystä tässä elämässä ei voi koskaan ja millään tavalla vähätellä. Sillä on suuri rooli siinä, että ihminen kokee tulevansa kohdatuksi arvostettavana ihmisenä. Että hänet nähdään, häntä kuunnellaan ja ymmäretään ja tuetaan, kaikin mahdollisin tavoin. Myös osoittamalla ystävällisyyttä, tarvittaessa ja tilanteen sitä vaatiessa, myös koskettamalla lempeästi. Vaikka kevyellä kosketuksella olkapäästä.

Meidän pitäisi jokaisen olla toisiamme kohtaan ystävällisempiä.

Anonyymi kirjoitti:

Höpö höpö! Ihmisiähän me jokainen ja kaikki olemme.

Jokaisen perustarve on tulla nähdyksi ja huomioiduksi positiivisella tavalla. Ja kosketuksen tiedetään vähentävän ahdistuneisuutta ja masennusta. Sama perustarve on meillä jokaisella kehdosta ihan loppuun asti.

Lue lisää

Me kaikki ollaan ihmisiä, ja meillä kaikilla on tarve tulla hyväksytyksi.

Inhimillisyyteen kuuluu myös kaikenlaiset väärinkäsitykset. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun potilas ihastuu hoitajaan, ja pettyy kun ei saakkaan vatakaikua.

He ovat hyvin tyypillinen ryhmä joka tehtailee hoitajistaan perättömiä valituksia.

Siinä vaiheessa en haluaisi olla sellaisen hoitajan housuissa, joka on halaillut potilaita.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä et todellakaan ole koko maailma. Enkä minä ole ainakaan koskaan lähtenyt mihinkään sairaalaan sillä ajatuksella, että minua tarvitsee paijata, tai halata. Mutta koska tahallaan väärinymmärtäminen, tai luetun väärinymmärtäminen on näköjään lempipuuhaasi, niin korjataan se nyt tässä.

Me ihmiset emme ole mitään liskoja. Korjaa, jos olen väärässä.

Jos jotakin ihmistä, enkä nyt tarkoita tällä itseäni, on vaikkapa kohdannut läheisen menetys, ja hän on surullinen ja itkee, niin minun mielestäni ihmisen normaaliin kanssakäymiseen kuuluu lohduttaa häntä. Jos itse et sellaista halua ja toivo, niin mitä se sulle kuuluu, jos toiset, ns, terveet ihmiset odottavat osakseen asiallista kohtelua ja luonnollista tapaa reagpida asiaankuuluvalla tavalla. Myös traumatisoineita pitäisi mt-järjestelmässä kohdella nykyisiä käytäntöjä huomattavasti paremmin. Myös osoittamalla heille empatiaa.

Enkä tiedä, onko sinua koskaan halattu. Oletan, että ainakin äitisi, tai isäsi on ossain vaiheessa elämääsi niin tehnyt, Jos ei, niin sitten olet jäänyt todellakin paljosta paitsi. Inhimilliset ja positiiviset tunteet, sekä niiden osoittaminen ja toisesta välittäminen on terveen merkki ja osoitus otsalohkon toiminnasta. Toivon, että on, tai ymmärrät, että koskettaminen ja halaaminen eivät tapa ketään. Eikä siinä menetä mitään, jos niin tekee.

Joko ymmärrät asian pointin?

Lue lisää

Ei, en ymmärrä pointtia.

Miksi hoitajan tehtävä olisi korvata ihmisen vanhemmat? Miksi hoitajan tehtävä olisi korvata ihmisen isovanhemmat? Miksi hoitajan tehtävä olisi korvata ihmisen lapset? Miksi hoitajan tehtävä olisi korvata naapurit? Työtoverit? Harrastusten kautta tulevat ystävät? Tai miksi hoitajan tehtävä olisi korvata ne kaikki salarakkaat? (kiehtova ajatus.)

Ei. Hoitajan tehtävä on hoitaa ihminen siihen kuntoon, että hän saa ihan itse valita omat läheisensä ja jakaa heidän ilot ja surut. (Sivukanettina, yllättävän huonokuntoisetkin ihmiset pystyvät pitämään yllä ihmissuhteita, mut sellasilta "narsku kuspoilta" se ei onnistu.)

Ihan on turha tulla kiukkuumaan, jos ei itse pysty ylläpitämään sitä halauksen ja hellyyden vaihdantataloutta toisten ihmisten kanssa.

Oliko tää se stoori, missä se vaimo kuskas sitä miestään sairaalaan, sen sijaan että olisi hoitanut häntä itse, ja sitten valitti perään?

Anonyymi kirjoitti:

Oliko tää se stoori, missä se vaimo kuskas sitä miestään sairaalaan, sen sijaan että olisi hoitanut häntä itse, ja sitten valitti perään?

Käyppä. lukemassa nuo marjatta mäkelän blogikirjoitukset niin saat kysymykseesi vastauksen. Aitoa dokumenttia monen vuoden ajalta mitä tapahtuu psykiatrisen sairaalan suljettujen ovien takana. Tästähän ketjun alkuperäinenkin kirjoittaja kertoo.

Anonyymi kirjoitti:

Oliko tää se stoori, missä se vaimo kuskas sitä miestään sairaalaan, sen sijaan että olisi hoitanut häntä itse, ja sitten valitti perään?

Ehkä vaimolla eimollutb sairaanhoitajan koulutusta osata ja jaksaa hoitaa. Miestään.
Joskus vaan on asioita mitkä ei ilman koulutusta käytä, silloin viedään todella sairaalaan
Raukkamaista sanoa että miksei hoitanut itse ,koska et tiedä hänen tilannettaan .

Siis sinä filosofisista omalla tavallasi. Psykiatrisessa sairaalassa ei ole samanlaista kun tavallisessa sairaalassa. , et näytä ymmärtävän niistä sairauksista mitään. Vaan latelet kylmiä mielipiteitäsi , kun nämä muut haluavat parannusta psykiatriseen hoitoon sairaalassa,
Ihminen jolla on syvä masennus jaahdistusntilojanhoidetaan ihan erintavalla kun ihminen joka makaa sairaalassa fyysisistä sairauksista.
Siinä on ero , joten eimkannata edes valaista miten huonosti ihmiset voivat, ei tuollainen ihminen niistä ymmärtää mitään , ja totta on sekin että toisinaan ne jåkahvituot voivat venyä, tiedän se koska olen ylsi työntekijä hoitoalalla .

Anonyymi kirjoitti:

Siis sinä filosofisista omalla tavallasi. Psykiatrisessa sairaalassa ei ole samanlaista kun tavallisessa sairaalassa. , et näytä ymmärtävän niistä sairauksista mitään. Vaan latelet kylmiä mielipiteitäsi , kun nämä muut haluavat parannusta psykiatriseen hoitoon sairaalassa,
Ihminen jolla on syvä masennus jaahdistusntilojanhoidetaan ihan erintavalla kun ihminen joka makaa sairaalassa fyysisistä sairauksista.
Siinä on ero , joten eimkannata edes valaista miten huonosti ihmiset voivat, ei tuollainen ihminen niistä ymmärtää mitään , ja totta on sekin että toisinaan ne jåkahvituot voivat venyä, tiedän se koska olen ylsi työntekijä hoitoalalla .

Lue lisää

Psykiatria on aivan liian tunnekylmää. Siksi (se yksi olennainen ja paha valuvika) kukaan oireista kärsivä ei niissä sairaaloissa koskaan viihdy, eikä tule paranemaan, saatika voimaan henkisesti yhtään sen paremmin. Eli psykiatria ihan itse periaatteessa vesittää omilla asenteillaan, huonolla kohtelulla ja epäempaattisilla toimintaperiaatteilla sen oman tarjoamansa kaiken palvelun.

Anonyymi kirjoitti:

Siis sinä filosofisista omalla tavallasi. Psykiatrisessa sairaalassa ei ole samanlaista kun tavallisessa sairaalassa. , et näytä ymmärtävän niistä sairauksista mitään. Vaan latelet kylmiä mielipiteitäsi , kun nämä muut haluavat parannusta psykiatriseen hoitoon sairaalassa,
Ihminen jolla on syvä masennus jaahdistusntilojanhoidetaan ihan erintavalla kun ihminen joka makaa sairaalassa fyysisistä sairauksista.
Siinä on ero , joten eimkannata edes valaista miten huonosti ihmiset voivat, ei tuollainen ihminen niistä ymmärtää mitään , ja totta on sekin että toisinaan ne jåkahvituot voivat venyä, tiedän se koska olen ylsi työntekijä hoitoalalla .

Lue lisää

No millä tavalla psykiatrisen sairaalan päivärutiinit eroavat somaattisen sairaalan rutiineista? Työntekijän näkökulmasta?

Anonyymi kirjoitti:

No millä tavalla psykiatrisen sairaalan päivärutiinit eroavat somaattisen sairaalan rutiineista? Työntekijän näkökulmasta?

En ole työntekijä mutta kysymys herätti ajatuksia sairaaloissa usein vierailleena ja potilaita seuranneena.

Psykiatristen sairaaloiden organisaatiota hoitohenkilökunta pyörittää varsin rutiinisti. vuosikymmenien aikana muodostuneiden. käytäntöjen mukaan.
Potilaat näyttäytyvät, kun he astuvat osaston ovesta sisälle, hoitajille aina henkisesti sairaina ja heistä kaivetaan papereista esille diagnoosi jota aletaan hoitaa Käypä hoito suositusten mukaan. Sairaalaan tullaan aina toisen lääkärin lähetteellä ja hän on on jo kirjannut diagnoosi epäilynsä.
Potilasta. katsotaan osastolla aina talon hoitokulttuurin ja käytäntöjen läpäisemänä. Lääkeputki laitetaan päälle ja hoito on sitten sitä miten lääkkeet alkavat vaikuttamaan ja muuttamaan (huumaamaan) elimistöä ja psyykettä.
Pitkäaikaiset potilaat sopeutetaan nopeasti elämään osaston sääntöjen ja käytäntöjen mukaan. Käytännössä he muuttavat asumaan osastolle muutamaksi kuukaudeksi.
Lääkäri käväisee piipahtamassa potilaan luoja ja hän tietää (yleensä jo etukäteen) miten potilasta hoidetaan, se tarkoittaa mitä lääkettä hänelle annetaan. Lääkäri toimii paljolti hoitajien havaintojen ja puheiden mukaan.
Potilas imaistaan osaston omaisuudeksi jota lääkärit ja hoitajat määräilevät. Potilaan omaa mielipidettä ei yleensä osata ottaa huomioon koska sairaalassa on kaikki tieto ja viisaus, ei kukaan maallikko voi tietää miten diagnooseja kuuluu hoitaa.
Omaiset ovat taustalla haamuina joiden mielipiteitä. voi kuunnella mutta ei noudattaa.