Kokemukseni Sastamalan osastoista osa 2

Kun itse on vakavasti masentunut, niin on raskasta olla toisen ihmisen kanssa samassa huoneessa. Minua häiritsi myös se, että kuka tahansa saattoi tulla huoneeseen koska tahansa. Oveen koputettiin ja sisään saattoi tulla siivoojat tai lauma opiskelijoita auttamaan tuota toista potilasta.

Sairaalamiljöö ei tue paranemista. Huoneet ovat todella ankeita ja niissä ei ole muita kalusteita kuin surkeat sängyt ja joissakin saattaa olla kirjoituspöytä. Miksi ei saada kunnon sänkyjä ja vaikka sohvaa huoneeseen. Huoneet voisi olla myös maalattu esimerkiksi vaalealla keltaisella tai jollain muulla värillä. Valkoiset seinät ovat ankeat.

Tärkein hoito on siis lääkkeet, joita tupataan jokaiselle niin paljon kuin mahdollista. Ihmisistä näkee todellakin että heidät on lääkitty. He kulkevat siellä lasittunein katsein ja ovat lamaantuneita. He viettävät aikansa puhelimella tai televisiota katsellen. Lääkityksen takia he eivät jaksa ja kykene mihinkään.. vaikka ei siellä osastolla juuri mitään tekemistä olekaan.

Yksikin nuori nainen oli ollut 5 vuotta vakavasti masentunut. Hän oli kokeillut 10 masennuslääkettä ja mikään ei ollut auttanut. Ei ne lääkkeet paranna ketään! Älkää kukaan käyttäkö niitä lääkkeitä, jos ei ole ihan pakko. Mikä se pakko on? Se on jos lääkkeen lyhytaikaisella käytöllä voi sen hengen pelastaa. Mutta silloinkin sen käytön pitäisi olla vain kuukausia. Masennus ja muiden lääkkeiden pitkäaikainen käyttö TUHOAA IHMISEN KOKONAAN! Ne tuhoavat ihmisen normaalin aivokemian, normaalin kyvyn tuntea tunteita. Ne tuhoavat hermoston, jonka toiminta ylettyy kaikkeen ihmisessä. Lääkkeiden tuhoavat vaikutukset ovat todella laaja-alaisesti ja niistä on täälläkin kirjoitettu.

Osaston ruoka ei tue parantumista. Ruoka on pelkkää hiilihydraattia. Ruuasta puuttuu kokonaan hyvät rasvat, marjat ja tuoreet kasvikset. Ruoka on erittäin proteiiniköyhää ja kuollutta ravintoa. Ja kun tähän yhtälöön lisätään se lääkitys, niin ihmisen keho saatetaan sellaiseen tilaan, että siitä on hyvin vaikeaa nousta. Miksi toimitaan näin, vaikka nykypäivänä ymmärretään että suolistossa sijaitsee niin sanotusta toiset aivot ja suolistolla on valtava merkitys muun muassa mielenterveyteen. Tuntuu kun ihminen haluttaisin pitää sairaana. Kyse on myös rahasta. Potilaille syötetään mahdollisimman halpaa ruokaa.

Hoitajat on koulutettu uskomaan lääkkeisiin. Heidät on koulutettu hoitamaan ihmistä sillä tavalla kuin he hoitavat. He tekevät parhaansa sen mukaan mitä heillä on antaa. He tekevät raskasta ja vaativaa työtä. Itse en jaksaisi tehdä tuollaista työtä.

Minä paranin masennuksesta ja itsetuhoisuudesta. Lopetin masennuslääkkeet 1,5 kuukautta sen jälkeen kun kotiudun osastolta. Otin käyttöön luontaistuotteet. Ryhdyin liikkumaan pikkuhiljaa ja tekemään tavallisia asioista. Kävin edelleen psykiatrisella sairaanhoitajalla, rosen-terapiassa ja menin koko kehon vyöhyketerapiaan. Laitoin myös ravintoasiat kuntoon.

Oli todella vaikeaa ja raskasta, mutta menin eteenpäin. Sain turvaa ja tukea kavereilta ja sisaruksilta.

Menin kokopäivätöihin puolen vuoden jälkeen siitä kun olin ollut kuukauden osastolla. Eihän se helppoa ollut, mutta jokainen viikko kuntouduin lisää. Nyt olen ollut töissä 3 kuukautta ja voin todella hyvin. Tuntuu että uusi elämä on alkanut minulle. Rakennun uudelleen terveellä tavalla. Minuun rakentuu se turva ja luottamus elämään, joka ei lapsena rakentunut.

Kerron tämän rohkaisuna kaikille, että vakavasta masennuksesta voi todellakin täysin parantua. Se vaatii että ne traumat pystyy käymään läpi. Traumoista vapautuminen johtaa eheytymiseen ja täysin uuteen elämään.

Rakkautta, iloa ja valoa kaikille! Te kaikki ansaitsette onnellisen ja hyvän elämän. Olette siunattuja!